1.1  Vuosilomalaki

7 §.Työssäolon veroinen aika. Pykälässä säädetään työssäolon veroisesta ajasta, jota sovelletaan sekä 14 päivän että 35 tunnin ansaintasäännön piirissä oleviin. Voimassa olevan pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta sekä tilapäisestä hoitovapaasta ja pakottavista perhesyistä johtuvasta poissaolosta aiheutuva työstä poissaoloaika on kokonaisuudessaan työssäolon veroista aikaa. Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan pituus puolestaan määräytyy sairausvakuutuslaissa säädettyjen päivärahakausien mukaan. Käytännössä työssäolon veroista aikaa on arkipäivinä 105 äitiysvapaapäivää, enintään 54 isyysvapaapäivää ja 158 vanhempainvapaapäivää. Pykälän 2 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa vuosilomaa kertyy enintään kuuden kuukauden ajalta.  

Koska äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaiden pituus määräytyy sairausvakuutuslain päivärahakausien mukaisesti arkipäivinä, myös mainittujen vapaiden aikaan sisältyvä työssäolon veroisen ajan määrä on tarpeen määrittää arkipäivinä. Kuuden kuukauden aika vastaa 156 arkipäivää (365:2 x 6/7). Tälle ajanjaksolle sisältyvistä päivistä työssäolon veroista aikaa on se aika, jolloin työntekijä on mainitun vapaan vuoksi estynyt tekemästä työtä.  

Äitiysvapaan pituus on 105 arkipäivää ja isyysvapaan 54 arkipäivää. Koska kyseiset vapaajaksot eivät ylitä mainittua 156 arkipäivän jaksoa, äitiys- ja isyysvapaapäivät olisivat käytännössä edelleen kokonaisuudessaan työssäolon veroista aikaa. Koska äitiysvapaan jatkoksi pidettävän vanhempainvapaan pituus ylittää yhdessä äitiys- ja isyysvapaan kanssa kuusi kuukautta, kohdistuu vuosiloman kertymisen rajoittaminen vanhempainvapaajaksolle.  

Pituudeltaan 158 arkipäivän mittainen vanhempainvapaa on jaettavissa äidin ja isän kesken. Työssäolon veroisen ajan kertymisen rajoittaminen ehdotetaan toteutettavaksi siten, että yhteensä enintään 156 äitiys- ja vanhempainvapaapäivää ja vastaavasti 156 isyys- ja vanhempainvapaapäivää olisivat työssäolon veroista aikaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että äidin äitiysvapaan jälkeiset 51 vanhempainvapaapäivää ja vastaavasti isän vanhempainvapaakaudesta 102 arkipäivää olisivat työssäolon veroista aikaa. Koska äitiysvapaa on huomattavasti isyysvapaata pidempi, kohdistuu työssäolon veroisen ajan kertymisen rajoittaminen eri tavalla äitiin ja isään. Kummallakin on kuitenkin oikeus vuosilomaan kuuden kuukauden ajalta. 

Adoptiolapsen äiti ei ole oikeutettu äitiysvapaaseen. Sen korvaa vähintään 200 arkipäivän mittainen vanhempainvapaa. Alle 7-vuotiaan lapsen adoptiovanhemman vanhempainrahakausi alkaa sinä päivänä, jona lapsi on otettu hoitoon adoptiotarkoituksessa. Adoptiotapauksessa äidin vanhempainvapaasta työssäolon veroista aikaa olisi 156 arkipäivää (105 + 51 arkipäivää). Lapsen adoptoineella isällä on oikeus vuosilomaan isyysvapaapäiviltä sekä lisäksi 102 vanhempainvapaapäivältä.  

Vuosilomalain mukaan loma annetaan arkipäivinä. Arkipäivinä pidetään muita viikonpäiviä kuin sunnuntaita, kirkollisia juhlapäiviä, itsenäisyyspäivää, jouluaattoa, pääsiäislauantaita ja vapunpäivää. Sairausvakuutuslain mukaan vanhempainrahaa maksetaan myös jouluaatolta ja juhannusaatolta, joten nämä päivät sisältyvät vuosilomaa kerryttävään aikaan.  

Jos vanhemmat pitävät vanhempainvapaan osittaisena, äidin osalta 51 vanhempainvapaapäivän ja isän osalta 102 vanhempainvapaapäivän työntekijäkohtaiseen kiintiöön laskettaisiin ne päivät, jolloin työntekijä on ollut koko päivän vanhempainvapaalla. Tällöin työpäiviltä kertyisi normaaliin tapaan vuosilomaa. Tämä koskee tapauksia, joissa vanhemmat ovat jakaneet vanhempainvapaan niin, että he ovat vapaalla vuoropäivin tai vuoroviikoin. Jos taas osittainen vanhempainvapaa on toteutettu niin, että vanhemmat jakavat työpäivän keskenään, kaikki työpäivät ovat vuosilomaa kartuttavia. 

Työssäolon veroista aikaa seurataan lähtökohtaisesti lomanmääräytymisvuosittain. Ainoastaan lomanmääräytymisvuoden taitteeseen sijoittuvien työkyvyttömyys- ja kuntoutuspäivien laskemisesta on omat säännöksensä. Myös vanhempainvapaat voivat lapsen syntymäajankohdasta riippuen sijoittua eri lomanmääräytymisvuosille. Tämä johtuu muun muassa siitä, että vanhemmat voivat jakaa vanhempainvapaan keskenään siten, että kumpikin pitää vuorotellen kaksi jaksoa eli yhteensä neljä eri jaksoa. Lapsen syntymän ajankohdan perusteella isyysvapaapäivät voivat sijoittua kolmelle eri lomanmääräytymisvuodelle, sillä isän käytössä olevat 54 isyysvapaapäivää ovat pidettävissä ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta.  

Jotta perheet olisivat yhdenvertaisessa asemassa keskenään, ehdotetaan, että muutokset työssäolon veroisen ajan kertymisen rajoittamisesta toteutettaisiin kutakin synnytystä tai adoptiota kohden eikä lomanmääräytymisvuosikohtaisesti. Tällöin lainsäädännössä ei kohdeltaisi työntekijöitä eri tavoin riippuen synnytyksen ja perhevapaan pitämisen ajankohdasta.  

Pykälän 3 momentissa säädetään työssäolon veroisen ajan laskemisesta 35 tunnin ansaintasääntöä sovellettaessa. Säännöksen mukaan työssäolon veroista aikaa tarkastellaan kalenteripäiväkohtaisesti. Koska ehdotettu äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakauden työssäolon veroisen ajan kertymän rajoittaminen ehdotetaan tehtäväksi 156 arkipäivän jaksolla eikä työpäiväkohtaisesti, ehdotettua 2 momentin 1 kohdan säännöstä voidaan soveltaa samalla tavoin sekä 14 päivän että 35 tunnin ansaintasäännön piirissä oleviin. 

Työssäolon veroisen ajan rajoittaminen ehdotetulla tavalla edellyttäisi äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaapäivien seuraamista vuosilomakirjanpidossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työnantajan olisi seurattava eri lomanmääräytymisvuosille sijoittuvia vapaita äitiys- ja vanhempainvapaapäivien sekä isyys- ja vanhempainvapaapäivien laskemiseksi. Jos isällä on samalle ajanjaksolle sisältyviä perhevapaita useamman peräkkäin syntyneen lapsen perusteella, kuuden kuukauden jaksoa tarkastellaan kutakin synnytyskertaa kohden. 

Ehdotettu sääntely rajoittaisi vuosiloman ansaintaa. Prosenttiperusteista lomapalkkaa koskevassa säännöksessä viitataan vuosilomalain 7 §:n 2 momentin 1 kohtaan. Jotta loman ansainta ja loman ajalta maksettava lomapalkka olisivat oikeassa suhteessa keskenään, lomapalkkapohjaan on tehtävä laskennalliset lisäykset lomaa kerryttävän perhevapaan ajalta. Tähän säännökseen ei ehdoteta muutoksia. 

Tilanteissa, joissa vanhempainvapaa pidetään osittaisena, vuosiloma ansaitaan työssäolon perusteella. Jotta vanhempainvapaan pitäminen ei vähentäisi työntekijän lomapalkkaa, olisi vanhempainvapaan ajalta saamatta jäänyt palkka kuitenkin lisättävä laskennallisesti palkkasummaan, josta lomapalkka lasketaan. 

25 §. Työkyvyttömyys vuosiloman alkaessa ja aikana. Voimassa olevan pykälän mukaan työntekijällä on oikeus pyynnöstä saada vuosilomansa siirretyksi tullessaan sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvyttömäksi ennen vuosilomansa alkua tai sen aikana. Siirto-oikeus koskee lakisääteisen vuosiloman ajankohtaan sijoittuvia työkyvyttömyyspäiviä. Siirto edellyttää työntekijän nimenomaista pyyntöä loman siirtämisestä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin kuudesta omavastuupäivästä työntekijän tullessa työkyvyttömäksi vuosilomansa aikana. Täysi kuuden päivän omavastuu tulisi sovellettavaksi vasta viiden viikon ja sitä pidempään vuosilomaan, jonka työntekijä on ansainnut. Omavastuupäivien lukumäärä olisi enimmillään kuusi päivää viiden viikon ja sitä pidemmissä vuosilomissa. Oikeutta vuosiloman siirtämiseen ei siis enää tarkasteltaisi vain lakisääteisissä vuosilomissa.  

Vuosilomalain 6 §:n mukaan työntekijällä on oikeus enintään 24 arkipäivän eli neljän viikon vuosilomaan alle vuoden työsuhteissa. Lomanmääräytymisvuoden päättymiseen mennessä vähintään vuoden jatkuneissa työsuhteissa lomaoikeus on 2,5 arkipäivää täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden eli enimmillään 30 arkipäivää, joka vastaa viittä viikkoa. Lisäksi laissa säädetään valtion virkamiehen oikeudesta kolmen päivän vuosilomaan kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Työ- ja virkaehtosopimuksissa on lisäksi määräyksiä lakisääteisen loman ylittävistä vuosilomista. Vuosilomalain mukaan lomaviikkoon, jolla ei ole arkipyhiä, sisältyy kuusi arkipäivää. 

Työaikadirektiivin 7 artiklan mukaan jokaisella on ansaintavuoden palvelussuhteen perusteella oikeus vuotuiseen neljän viikon vuosilomaan. Euroopan unionin tuomioistuimen työaikadirektiivin 7 artiklasta antamien tulkintojen vaikutus ulottuu siten vähintään vuotuiseen neljän viikon vuosilomaan. Työaikadirektiivin 7 artiklaa on oikeuskäytännössä tulkittu siten, että sairausloma ja vuosiloma eivät voi mennä päällekkäin, ja siten sairausloma ei kuluta vuosilomapäiviä. 

Omavastuuajan osittainen palauttaminen edellyttää erillisiä säännöksiä työntekijän oikeudesta siirtää vuosilomaansa silloin, kun hän tulee työkyvyttömäksi ennen vuosilomansa alkamista ja toisaalta siitä, kun hän on jäänyt vuosilomalle ennen työkyvyttömyyden alkamista. Näin ollen sellaisen työntekijän, joka on vuosilomansa tai sen osan alkaessa synnytyksen, sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön, vuosiloma olisi hänen pyynnöstään siirrettävä myöhempään ajankohtaan. Työntekijällä olisi pyynnöstään oikeus vuosiloman tai sen osan siirtämiseen myös, jos tiedetään, että hän joutuu lomansa aikana sellaiseen sairaanhoitoon tai muuhun siihen rinnastettavaan hoitoon, jonka aikana hän on työkyvytön. 

Hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti pykälän 2 momentissa säädettäisiin työntekijän omavastuusta hänen tullessaan työkyvyttömäksi vuosilomansa aikana. Ehdotuksen mukaan työntekijällä, jonka synnytyksestä, sairaudesta tai tapaturmasta johtuva työkyvyttömyys alkaa vuosiloman tai sen osan aikana, olisi oikeus pyynnöstä saada siirretyksi vuosiloman ajankohtaan sisältyvät kuusi lomapäivää ylittävät työkyvyttömyyspäivät. Työaikadirektiivin 7 artiklasta johtuen omavastuupäivät eivät kuitenkaan saisi vähentää hänen oikeuttaan vuosittaiseen neljän viikon vuosilomaan. Näin ollen kuusi omavastuupäivää vastaisi yhtä lomaviikkoa. 

Käytännössä ehdotettu omavastuuaikasäännös koskisi työntekijöitä, joilla on oikeus yli neljän viikon eli 24 arkipäivän vuosilomaan. Täydet kuusi omavastuupäivää voisi tulla sovellettavaksi, jos työntekijällä on vähintään viiden viikon eli 30 arkipäivän mittainen vuosiloma. Tällöin viiden viikon vuosiloman aikaan ajoittuvista työkyvyttömyyspäivistä kuusi jäisi työntekijän omavastuun piiriin ja vasta kuusi päivää ylittävät työkyvyttömyyspäivät oikeuttaisivat näiden vuosilomapäivien siirtoon. Kuuden päivän omavastuuaikaa sovellettaisiin sekä viiden viikon että sitä pidemmissä vuosilomissa. Työntekijällä, joka on ansainnut lomanmääräytymisvuoden aikana yli 24 mutta alle 30 arkipäivää lomaa, omavastuupäiviä voisivat olla 24 lomapäivän ylittävät työkyvyttömyyspäivät.  

Ennen vuoden 2013 vuosilomalain muutosta työntekijällä, jonka työkyvyttömyys oli alkanut vuosiloman aikana ja jatkunut yli seitsemän päivää, oli oikeus saada siirretyksi yli seitsemän kalenteripäivää saman lomajakson aikana jatkunut osa lomasta. Työaikadirektiivin 7 artiklan määräyksen täyttämiseksi kysymykseen ei kuitenkaan enää voi tulla lomajaksokohtainen tarkastelu, vaan työnantajan on varmistuttava siitä, että työntekijällä on tosiasiassa ollut oikeus neljään vuotuiseen vuosilomaviikkoon tai sitä vastaavaan aikaan, johon ei sisälly työkyvyttömyyspäiviä. Kuuden omavastuupäivän piiriin kuuluva työkyvyttömyysjakso voi sijoittua sekä kesäloman että talviloman aikaan tai yksittäisinä lomapäivinä pidettävään loma-aikaan.  

Vuosilomalain mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia vuosiloman ajankohdasta. Työntekijä ja työnantaja saavat vuosilomalain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin sopia kaksi viikkoa ylittävän vuosiloman osan pitämisestä vasta seuraavan lomavuoden aikana tai sen siirtämisestä pidettäväksi säästövapaana vasta myöhempinä vuosina vuosilomalain 27 §:n säästövapaasäännösten mukaisesti. Mahdollista siten on, että työntekijä pitää lomavuoden aikana ainoastaan kaksi viikkoa lomaa, vaikka hänellä olisikin oikeus esimerkiksi viiden viikon lomaan.  

Kuuden päivän omavastuusäännöksen soveltamista arvioitaisiin kultakin lomanmääräytymisvuodelta ansaitun lomaoikeuden perusteella. Jos esimerkiksi viiden viikon vuosilomasta osa on siirretty seuraavalle vuodelle tai seuraaville vuosille, omavastuu koskee niitä työkyvyttömyyspäiviä, jotka sijoittuvat kyseisen ansaintavuoden aikana ansaituille lomapäiville. Jos työntekijä pitää siirretyt vuosilomapäivät ansaintavuotta seuraavana vuonna, omavastuupäivien oikea kohdentaminen edellyttää työnantajalta vuosilomakirjanpitoa, josta ilmenee, mitä loman osia kulloinkin pidetään. Silloin kun yhden ansaintavuoden lomat pidetään usean vuoden aikana osissa, työnantajan on varmistuttava siitä, että samalta vuodelta kertyneeseen lomaan ei sisälly yli kuutta omavastuupäivää. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että oikeutta loman siirtämiseen ei kuitenkaan olisi silloin, kun työntekijä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Siirto-oikeus ei koskisi työsopimuslain 2 luvun 11 §:n 2 momentin mukaisia työkyvyttömyyspäiviä, jotka työntekijä on aiheuttanut tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheutettua työkyvyttömyyttä tulkittaisiin samalla tavoin kuin sairausajan palkan edellytyksiä on tulkittu työsopimuslain mukaan.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että työntekijän on viivytyksettä pyydettävä työnantajalta vuosiloman siirtoa sekä työnantajan pyynnöstä esitettävä luotettava selvitys työkyvyttömyydestään. Vuosilomapäivien siirtäminen työkyvyttömyyspäivien johdosta edellyttäisi työntekijän esittämää pyyntöä. Pyyntö olisi tehtävä viivytyksettä työntekijän sairastumisen jälkeen. Vuosilomapäivien siirtäminen edellyttää siten sairauslomaan oikeuttavaa työkyvyttömyyttä. 

Omavastuupäivät voivat kertyä myös yksittäisistä työkyvyttömyyspäivistä. Työntekijän olisi mahdollisen siirto-oikeuden turvatakseen esitettävä työnantajalle luotettava selvitys vuosiloman ajankohtaan sijoittuvista työkyvyttömyyspäivistään. 

Työkyvyttömyyden vuoksi siirretyt lomapäivät annetaan vuosilomalain 26 §:n mukaan määräytyvänä ajanjaksona. Siirrettävien lomapäivien määrän tulee vastata niiden työpäivien määrää, jotka työntekijä olisi ollut töissä ilman sairastumistaan.  

Kuuden omavastuupäivän säätäminen vuosiloman aikaan ajoittuviin työkyvyttömyyspäiviin edellyttää työnantajalta työkyvyttömyyspäivien seuraamista ja toisaalta sen varmistamista, että työntekijä saa tai hänellä on ollut mahdollisuus saada vähintään neljän viikon vuotuinen vuosiloma, edellyttäen, että hänellä muutoin on vuosiloman ansaintasääntöjen nojalla oikeus siihen. 

30 §.Poikkeaminen työehtosopimuksella. Pykälässä säädetään valtakunnallisten työmarkkinaosapuolten oikeudesta poiketa työ- ja virkaehtosopimuksella lain muutoin pakottavista säännöksistä. Pykälän mukaan työssäolon veroisesta ajasta saadaan sopia lain 7 §:stä poiketen, ei kuitenkaan pykälän 2 momentin 1 kohdasta, joka on siis pakottavaa oikeutta. Koska 7 §:n 2 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi, 30 §:n 1 momenttia on muutettava siten, että 7 §:n 2 momentin 1 kohdasta ei saa poiketa työntekijän vahingoksi. 

1.2  Merimiesten vuosilomalaki

3 §.Työssäolopäivien veroiset päivät. Pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaapäivät ovat työssäolopäivien veroisia päiviä. Hallitusohjelman mukaisesti työssäolopäivien veroisia päiviä ehdotetaan rajoitettavaksi vastaavalla tavalla kuin vuosilomalain 7 §:n 2 momentin 1 kohdan osalta ehdotetaan tehtäväksi. 

Tässä yhteydessä työssäolopäivien veroisten päivien luetteloon ehdotetaan vuosilomalakia vastaavasti lisättäväksi tilapäisestä hoitovapaasta ja pakottavista perhesyistä johtuva työstä poissaoloaika. Toisaalta äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaalta kertyvää vuosilomaa ehdotetaan rajoitettavaksi siten, että vuosilomaa kertyy yhteensä enintään 156 äitiys- ja vanhempainvapaapäivältä ja vastaavasti 156 isyys- ja vanhempainvapaapäivältä. 

1.3  Sairausvakuutuslaki

14 luku Vuosilomakustannuskorvaus 

1 §.Oikeus korvaukseen. Sairausvakuutuslain 14 luvun 1 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että työnantajalle maksettava korvaus työntekijän äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaalta kertyvästä vuosilomapalkasta ja –korvauksesta rajoitettaisiin koskemaan vain lakisääteiseltä vuosilomalta kertyvän vuosilomapalkan korvaamista työnantajille. Rajoitus on tarpeen sen vuoksi, että työssäolon veroisen ajan rajoittaminen vuosilomalaissa ei välttämättä aiheuta muutoksia työ- ja virkaehtosopimusten määräyksiin. Kansaneläkelaitoksen ei edellytetä selvittävän työnantajan työ- ja virkaehtosopimukseen perustuvien vuosilomapalkkojen määriä. 

Ehdotuksen mukaan työnantajalle korvattaisiin erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan aikana työntekijälle kertyvistä lakisääteisistä vuosilomista aiheutuvia kustannuksia. Työnantajalla olisi oikeus korvaukseen, jos työnantajan olisi lain mukaan maksettava työntekijälle vuosiloman ajalta vuosilomapalkkaa tai lomakorvausta siltä ajalta, jolta työntekijä olematta työssä on saanut erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa. 

Sairausvakuutuslain mukaan työnantajille korvattava osuus vuosilomakustannuksista määräytyisi siten sen mukaan kuin työntekijän äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta kertyy vuosilomaa vuosilomalain 7 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella. Koska vuosilomalain mukaista työssäolon veroisen ajan karttumaa ehdotetaan rajoitettavaksi äitiys- ja vanhempainvapaalta ja vastaavasti isyys- ja vanhempainvapaalta enintään kuuteen kuukauteen, työnantajille korvattavien vuosilomakustannusten määrät vähenevät.