2.1.1  2.1.1 Ajokorttilainsäädäntö

Ajokorteista ja niiden suorittamisen vaatimuksista säädetään ajokorttilaissa (386/2011) ja ajokortteja koskevassa valtioneuvoston asetuksessa (423/2011). Kansallisen lainsäädännön on täytettävä Euroopan unionin (EU) ajokorteista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/126/EY asetetut muita kuin traktorin ajokortteja ja niiden luokitusta, kuljettajantutkintoja ja ajokortin myöntämistä koskevat vähimmäisvaatimukset. Traktorin kuljettajaa koskevat säännökset eivät sisälly EU:n lainsäädäntöön. 

Ajokortin saamiseksi suoritettavaan kuljettajantutkintoon pääsyn edellytyksenä on pääsääntöisesti luokkakohtaisen teoria- ja ajo-opetuksen saaminen. Ajokorttiin vaadittavaa kuljettajaopetusta koskevat säännökset sisältyvät ajokorttilain 4 lukuun ja tarkemmat opetuksen määriä, sisältöä ja toteutusta koskevat säännökset ajokorteista annettuun valtioneuvoston asetukseen. Kuljettajantutkintoa koskevat perussäännökset sisältyvät ajokorttilain 5 lukuun. Tarkemmat luokkakohtaiset kuljettajantutkintoon pääsemisen edellytykset sisältyvät mainittuun valtioneuvoston asetukseen ja kuljettajantutkinnossa käytettäviä ajoneuvoja koskevat säännökset kuljettajantutkinnossa käytettävien ajoneuvojen vaatimuksista, opetusajoneuvon merkitsemisestä sekä uuteen ajokokeeseen pääsemisen edellytyksistä annettuun liikenne- ja viestintäministeriön asetukseen (547/2011). 

Kuljettajaopetuksen antaminen ajokorttia varten säädetään ajokorttilaissa luvanvaraiseksi (34 §). Opetukseen vaaditaan autokoululupa tai opetuslupa ja luvaton kuljettajaopetustoiminnan harjoittaminen ilman autokoulutoiminnan edellyttämää autokoululupaa säädetään laissa rangaistavaksi (94 §). 

Ajokorttilaissa säädetään kuljettajaopetuksen tavoitteista (35 §). Opetuksen tavoitteena on edistää oppilaiden kehittymistä vastuullisiksi kuljettajiksi liikenteessä antamalla perusvalmiudet ajoneuvon turvalliseen kuljettamiseen. Tulevien kuljettajien edellytetään tuntevan vastuunsa myös muiden tienkäyttäjien turvallisuudesta ja ympäristövaatimusten huomioon ottamisesta sekä osoittavan sen sovittamalla ajotapansa tämän mukaisesti. Lakiin sisältyvät perussäännökset kuljettajaopetuksen sisällöistä (36 §) ja käytännön toteutuksesta (37 §), opetuksen aloitusiästä (38 §), ajo-opetuksen liikenteessä aloittamisen edellytyksenä olevista ajoneuvon kuljettamisen ja käsittelyn perustiedoista ja -taidoista sekä opettajan paikasta ajoneuvossa (49 §), ajo-opetuksessa käytettävän ajoneuvon varuste- ja muista vaatimuksista, kuten opettajan polkimista (48 §), ja vastuullisesta kuljettajasta opetusajossa (47 §). Yksityiskohtaisemmat säännökset opetuksen toteutuksesta, samoin kuin luokkakohtaisen opetuksen määrät, sisältyvät asetukseen. B-luokkaa lukuun ottamatta ajokorttikoulutus päättyy hyväksyttyyn kuljettajantutkinnon suorittamiseen ja ajo-oikeuden saamiseen. B-luokassa kuljettajaopetus annetaan kolmessa vaiheessa niin, että kuljettajantutkintoa edeltävää perusvaihetta seuraa itsenäistä opiskelua, ajoharjoittelua ja palautejakson autokoulussa sisältävä harjoitteluvaihe sekä valmiuksia vaaratilanteiden tunnistamisessa ja välttämisessä, vaikeissa olosuhteissa ajamisessa ja ympäristövaikutusten huomioon ottamisessa lisäävä syventävä vaihe (37 §). Asetuksella säädetään B-luokan perusvaiheessa ja syventävässä vaiheessa annettavasta liukkaalla ajamisen opetuksesta ajoharjoitteluradoilla (19 ja 20 §). Ajoharjoitteluratojen vaatimuksia ja hyväksymistä koskevat säännökset sisältyvät ajokorttilakiin (51 §). 

Muu kuin autokoulussa annettava ajo-opetus edellyttää opetuslupaa. Liikenneopettajalupavaatimuksista poiketen opetuksen voi silloin antaa henkilö, joka täyttää säädetyn vähimmäisikävaatimuksen, jolla on ollut opetusajoneuvon luokkaa vastaava ajokortti vähintään kolmen vuoden ajan, joka on suorittanut opetuslupaopettajan opetettavia asioita koskevan teoriakokeen ja jota ei ole liikennerikostaustan perusteella katsottava sopimattomaksi tehtävään (39 §). Vähimmäisikävaatimus on mopokorttia varten annettavassa opetuksessa 21 vuotta ja muissa tapauksissa 25 vuotta. AM-luokassa opettajan ajokorttivaatimus on opetusajoneuvon ajokorttia tiukempi, jos ajokorttia ei ole suoritettu AM-luokan koulutus- ja tutkintovaatimusten mukaisesti (40 §). Muussa tapauksessa mopo-opetukseen vaaditaan moottoripyörän ajokortti ja kevyellä nelipyörällä annettavaan opetukseen auton ajokortti. Raskaan kaluston ajokorttia varten opetusluvan saaminen on mahdollinen vain autonkuljettajan ammattiopetukseen rinnastettavan työnantajan antaman koulutuksen yhteydessä kuljetusalan tutkintoon valmistavan koulutuksen oppisopimuksella (40 §). 

Opetuslupia voidaan myöntää enintään kolme kolmen vuoden aikana tai, jos opettajana on opetettavan vanhempi, isovanhempi, huoltaja, lapsi, lapsenlapsi tai sisarus, myönnettävien lupien määrää ei ole rajoitettu (42 §). Opetuslupaopetuksen sisältöön ja ajoneuvon kuljettajaan sovelletaan ajokorttilain mukaan autokouluopetusta koskevia säännöksiä (43 §). 

Ajo-opetuksessa opettaja on mukana opetusajossa ja useimmiten vastuullinen kuljettaja. Esimerkiksi B-luokassa opettaja on mukana opetusajoneuvossa ja vastuullinen kuljettaja. Opettajan käytettävissä edellytetään olevan ylimääräinen jarrupoljin ja autokouluopetuksessa myös kytkinpoljin. Moottoripyöräopetuksessa opettaja seuraa tavallisesti oppilasta toisella ajoneuvolla ja yhteydenpito oppilaan kanssa hoidetaan radiopuhelimen välityksellä, jolloin oppilas katsotaan vastuulliseksi kuljettajaksi. Jos opettaja on mukana ajoneuvossa, hänet katsotaan kuljettajaksi ja häntä varten edellytetään oma jarrupoljin. Raskaalla kalustolla annettavassa opetuksessa ajo-opettajan vastuu riippuu suoritettavan ajokortin luokasta ja myös ajokorttia suorittavalla ennestään olevasta ajokortista. Ennen liikenteessä annettavaa ajo-opetusta oppilaalla edellytetään olevan ajoneuvon kuljettamisen perustiedot ja riittävä ajoneuvon käsittelytaito, joiden olemassaolon arvioi opettaja. 

Itsenäinen ajoharjoittelu ajokorttia suoritettaessa on mahdollista vain moottoripyörän ajokorttia harjoitusluvalla suoritettaessa (45 §). Harjoitusluvan saamisen edellytykset osoitetaan suorittamalla säännösten mukainen lyhennetty ajo-opetus, teoriakoe ja ajoneuvon käsittelykoe. Harjoituslupa edellyttää ajokortin vähimmäisiän täyttyvän. Harjoittelun päätteeksi suoritetaan ajokoe liikenteessä. 

Ajokorttilain 52 §:n mukaan kuljettajantutkinnossa on osoitettava, että tutkinnon suorittaja hallitsee kuljettajaopetukseen sisältyvät asiat ja kykenee soveltamaan niitä ja toimimaan liikenteessä vastuullisesti. Luokkakohtaiset kuljettajantutkintovaatimukset perustuvat ajokorttidirektiivin liitteen II vaatimuksiin. Tutkinnon teoriakoe toteutetaan tietokoneavusteisena. Tutkinnon ajokokeeseen voi liikenneajon lisäksi sisältyä käsittelykoe, kuten esimerkiksi ajoneuvoyhdistelmien tutkinnoissa, tai pelkkä käsittelykoe voi korvata ajokokeen kuten mopokortin ja LT-luokan traktorikortin tutkinnossa. Tutkinnossa käytettävien ajoneuvojen vaatimukset sisältyvät liikenne- ja viestintäministeriön asetukseen. Yhdenmukaistettujen vaatimusten lisäksi ajoneuvojen edellytetään täyttävän ajo-opetuksessa käytettävien ajoneuvojen vaatimukset (liikenne- ja viestintäministeriön asetus 1 §). Tämän perusteella ajoneuvon vaatimuksena voi olla opettajan lisäpoljin. Vaikka kuljettajantutkintoa ja sen suorittamista koskevat harmonisoidut vaatimukset, EU:n tasolla vain ajokortit edellytetään vastavuoroisesti tunnustettaviksi. 

Kuljettajatutkintojen järjestämistä ja ajokokeen vastaanottajien kelpoisuutta koskevat vaatimukset sisältyvät kuljettajantutkintotoiminnan järjestämisestä annettuun lakiin (535/1998; 7 d § 73/2015). Ajokorttidirektiivin liitteessä II tutkintoympäristölle asetettujen vaatimusten toteutumisesta vastaa Liikenteen turvallisuusvirasto sille kuuluvan tutkintojen järjestämisvastuun nojalla. Ajokokeen vastaanottajan kelpoisuutta koskevat vaatimukset perustuvat direktiivin liitteen IV vaatimuksiin. Vastaanottajalta vaaditaan muun muassa ajamiseen ja arviointiin liittyvää osaamista, säädettyjä arviointitaitoja, henkilökohtaisia ajotaitoja sekä palvelujen laatuun liittyvää osaamista. Myös vastaanottajan vähimmäisikää ja kokemusta säännellään. Jäsenvaltion edellytetään määrittävän peruskoulutuksen sisältävän koulutusohjelman ja sen tuottaman kelpoisuuden. Ajokorttidirektiivin vaatimukset ajokokeen vastaanottajan kelpoisuudesta ja peruskoulutuksesta on Suomessa sisällytetty opetushallinnonalan liikenneopettajan erikoisammattitutkintoon valinnaisena tutkinnon osana. Liikenneopettajalupa ja kyseisen tutkinnon osan sisältämä peruskoulutus antavat kelpoisuuden B-luokan ja kevyiden nelipyörien sekä C1- ja C-luokan ajokokeiden vastaanottamiseen (7 c §). Liikenteen turvallisuusvirasto hyväksyy muiden luokkien ajokokeiden vastaanottajien erikoistumiskoulutusten koulutusohjelmat (7 d §). Direktiivissä asetetaan vaatimukset laadunvarmistusjärjestelmästä ja jatkokoulutuksesta, koulutuksen määrästä ja tietyin määräajoin toteutettavasta työnseurannasta. Näiden vaatimusten toteutumisesta huolehtii Liikenteen turvallisuusvirasto kuljettajantutkintotoiminnasta vastaavana viranomaisena. 

Autokoulutoimintaa ja autokoululupaa koskevat säännökset sisältyvät ajokorttilain 8 lukuun. Autokoulutoiminta on ajokorttilaissa säädetty luvanvaraiseksi. (77 §). Luvat myönnetään alempien luokkien (ryhmä 1) tai raskaan kaluston (ryhmä 2) opetukseen ja luvat ovat toistaiseksi voimassa koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Ryhmään 2 kuuluvat ajokortit, joihin sisältyy kuorma- tai linja-auton ajo-oikeus, ja ryhmään 1 muut ajokortit. Autokoulussa on oltava opetustoiminnasta vastaava johtaja, joka ohjaa ja kehittää opetusta sekä vastaa sen sisällöstä ja opetustoiminnan hoitamisesta säännösten ja lupaehtojen mukaisesti (78 §). Autokoulun ajo-opetusta antavalla opettajalla on oltava liikenneopettajalupa AM-luokan mopo-opetusta lukuun ottamatta. Myös autokoulussa annettavassa mopo-opetuksessa opettajalla riittää opetuslupaopettajan vaatimusten täyttäminen, mikä liittyi mopokortin opetusvaatimusten käyttöönottoon ja opetuksen saatavuuteen sekä pyrkimykseen kohtuullistaa mopokortin kustannuksia. Toiminnan luvanvaraisuuteen ja kuljettajaopetuksen sääntelyyn liittyy toiminnan valvonta. Opetuksessa on muun muassa käytettävä viranomaisen vahvistamaa opetussuunnitelmaa, teoriaopetuksen antamiseen tarkoitettu opetustila on viranomaisen hyväksyttävä ja autokoulun on tehtävä valvovalle viranomaiselle erilaisia ilmoituksia ja sallittava paikan päällä tehtävät valvontakäynnit. 

Autokoulun ajo-opetusta antavalta opettajalta vaaditaan liikenneopettajalupa (ajokorttilain 84 §). Liikenneopettajaluvan edellytyksenä on liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon kahden pakollisen tutkinnon osan suorittaminen ja se tuottaa oikeuden B-luokan ja AM-luokan kevyen nelipyörän ajokorttiopetukseen (88 §). Liikenneopettajan erikoisammattitutkintoon sisältyy valinnaisia tutkinnonosia, jotka tuottavat oikeuden esimerkiksi kaksipyöräisten ja raskaan kaluston ajokorttiopetukseen. Koulutuksen lisäksi liikenneopettajaluvan myöntämisen edellytyksenä on 23 vuoden vähimmäisikä, B-luokan ajo-oikeus vähintään kolmelta vuodelta, ryhmän 2 kuljettajien tiukempien terveysvaatimusten täyttyminen ja soveltuvuus tehtävään liikennerikostaustan estämättä. Tutkintojen tunnustamista koskevan EU:n lainsäädännön mukaisesti tunnustetaan luvan koulutusvaatimusta vastaavana myös muussa EU- tai ETA-valtioissa saavutettu vastaava muodollinen pätevyys. Opettajia ja liikenneopettajalupaa koskevat vaatimukset ovat kansallisia. 

Liikenneopettajakoulutukseen liittyy opetusharjoittelu autokoulussa ja, ajokokeen vastaanottajalle tarkoitettua tutkinnon osaa opiskeltaessa, ajokokeita vastaanottavassa yrityksessä. Opetusharjoittelulupaa ja sen myöntämistä koskeva sääntely sisältyy ajokorttilakiin (91 ja 91 a §). 

2.1.2  2.1.2 Luokkakohtaiset opetus- ja ikävaatimukset

Opetuksen luokkakohtaiset vähimmäismäärät määritellään tunteina, joiden kesto teoriaopetuksessa on 45 minuuttia ja ajo-opetuksessa 50 minuuttia. Teoriaopetus edellyttää opetustilassa järjestettyyn opetukseen osallistumista, mikä on syksystä 2015 lähtien voinut tapahtua myös virtuaalisesti oppilaan ja opettajan kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen mahdollistavan yhteyden välityksellä. Enintään viidesosa auton ajokorttia varten annettavan ajo-opetuksen vähimmäismääristä voidaan antaa simulaattorilla. B-luokassa liukkaalla ajamisen ajoharjoittelu näyttöineen sekä perusvaiheessa että syventävässä vaiheessa toteutetaan ajoharjoitteluradalla. B-luokan kuljettajaopetus saadaan aloittaa vuotta ja AM-luokkaa lukuun ottamatta muissa luokissa kuusi kuukautta ennen ajokortti-ikää. AM-luokassa ajo-opetuksen aloitusta ei voi aikaistaa ajokortin vähimmäisiästä. 

AM-luokka 

Mopot ja kevyet nelipyörät sisältävä harmonisoitu AM-ajokorttiluokka otettiin käyttöön 19 päivänä tammikuuta 2013. Direktiivin mukainen vaatimus on teoriakokeen suorittaminen. Suomessa kummankin ajoneuvoluokan kuljetusoikeus on suoritettava erikseen ajoneuvoluokkaa vastaavalla opetuksella, teoriakokeella ja käytännön kokeella. Käytännön kokeena mopolla on käsittelykoe ja kevyellä nelipyörällä ajokoe liikenteessä. Teoriaopetuksen vähimmäismäärä on kummankin ajoneuvoluokan kohdalla kuusi tuntia ja opetuksen sisältö määräytyy ajoneuvoluokan mukaan. Ajo-opetuksen vähimmäismäärä on kolme tuntia, josta käsittelyopetuksen ja liikenneajon osuudet määritellään erikseen. 

AM-luokassa vähimmäisikävaatimus on 15 vuotta, kun harmonisoitu muiden jäsenvaltioiden tunnustettava vähimmäisikävaatimus on 16 vuotta. 

Moottoripyöräluokat 

Moottoripyöräluokista A1, A2 ja A jokainen on EU:n vaatimusten mukaisesti suoritettava erikseen luokkakohtaisella kuljettajaopetuksella ja kuljettajantutkinnolla. Ajokorttidirektiivin mukaisesti moottoripyöräluokkaa voidaan kuitenkin kahden vuoden kokemuksella korottaa lähinnä ylempään luokkaan pelkällä opetuksella ilman tutkintoa tai ajokokeella. Suomessa on käyttöön valittu koulutusvaihtoehto. Kuljettajantutkintoon pääsemisen edellyttämä opetuksen vähimmäismäärä on kaikissa luokissa 12 tuntia teoriaopetusta ja yhdeksän tuntia ajo-opetusta. EU:n vaatimusten mukaisessa kokemusvaihtoehdossa opetuksen määrä on seitsemän tuntia. 

Ajokortin vähimmäisikävaatimus A1-luokassa on 16 vuotta, A2-luokassa 18 vuotta ja A-luokassa 24 vuotta. Korotettaessa A2-luokan ajokortti kokemusvaihtoehtoa käyttämällä A-luokkaan, A-luokan ajokortin vähimmäisikä on 20 vuotta. A-luokkaan kuuluvaa kolmipyörää kuljettavan on kuitenkin oltava vähintään 21-vuotias. 

Moottoripyörän ajokortti voidaan suorittaa myös harjoitusluvalla itsenäisesti ajoa harjoittelemalla. Harjoituslupa on kansallista sääntelyä ja sitä varten on ajokortin vähimmäisiän täytyttävä, saatava ajo-opetusta vähintään neljä tuntia ja suoritettava teoriakoe ja käsittelykoe. Teoriakokeeseen pääsyn edellytyksenä on säädetyn teoriaopetuksen saaminen. Ajoharjoittelun jälkeen suoritetaan ajokoe. 

Moottoripyörän ajokortin haltija, jolla ei ole auton ajokorttia, on kahden ensimmäisen vuoden ajan tiukemmassa rikkomusseurannassa ja hänet voidaan määrätä kokeneempia kuljettajia aikaisemmin ajokieltoon toistuvista liikennerikkomuksista. Tiukempi rikkomusseuranta vastaa uusiin autonkuljettajiin sovellettavaa rikkomusseurantaa. 

B-luokka 

Auton B-luokan ajokortti suoritetaan kolmessa vaiheessa. Kuljettajantutkintoa edeltävässä perusvaiheessa teoriaopetuksen vähimmäismäärä on 19 tuntia ja ajo-opetuksen 18 tuntia. Opetukseen on sisällytettävä vaikeissa olosuhteissa ajamisen eli pimeällä ja liukkaalla ajamisen opetusta. Pimeällä ajamisen opetus voidaan antaa myös simulaattorilla. Kuten muissakin autoluokissa, myös B-luokan ajo-opetuksesta enintään viidennes voidaan antaa simulaattorilla. Liukkaalla ajamisen opetuksessa järjestettävät ajamisen näytöt ja harjoitukset toteutetaan vaatimusten mukaisella ajoharjoitteluradalla. Liukkaalla ajamisen näytöissä havainnollistetaan etenkin nopeuden vaikutuksia jarrutusmatkaan ja ajoneuvon hallittavuuteen. Kuljettajantutkinnon ja ajokortin saamisen jälkeen seuraavassa harjoitteluvaiheessa on saatava tunti teoriaopetusta ja kaksi tuntia ajo-opetusta. Syventävässä vaiheessa sekä teoria- että ajo-opetusta on saatava neljä tuntia. Ajo-opetuksesta puolet on ajamista liikenteessä ja puolet harjoittelua ajoharjoitteluradalla. 

BE-luokan yhdistelmätutkintoon pääsemiseksi ei vaadita opetusta. Opetusta ei myöskään vaadita EU-direktiivin mahdollistaman B-luokan laajemman yhdistelmän kuljetusoikeuden saamiseen ajokokeella. Tällaisessa yhdistelmässä perävaunun kokonaismassa ylittää 750 kilogrammaa ja koko yhdistelmän kokonaismassa 3 500 kilogrammaa mutta ei 4 250 kilogrammaa. EU:n tarjoamista vaihtoehdoista on laajemman B-luokan yhdistelmän ajo-oikeuden hankkimisessa otettu käyttöön koevaihtoehto. 

Uusi kuljettaja on kahden vuoden ajan B-luokan ajo-oikeuden saamisesta tiukemmassa rikkomusseurannassa. Hänet voidaan silloin määrätä kokeneempaa kuljettajaa aikaisemmin ajokieltoon toistuvista liikennerikkomuksista. Erillisestä lyhytaikaisesta ajokortista luopumisen jälkeen harjoitteluvaiheen ja syventävän vaiheen opetus edellytetään saaduksi ja todistus siitä toimitettavaksi rekisteriviranomaiselle kahden vuoden sisällä ajo-oikeuden saamisesta, jotta ajaminen voi jatkua keskeytyksittä. 

B- ja BE-luokassa ajokortin vähimmäisikävaatimus on 18 vuotta. 

Traktorit 

Ajoneuvovaatimuksista poiketen EU ei sääntele traktoreiden ajokorttivaatimuksia. 

Traktoreiden ajokorttivaatimusten perustana on EU:n traktorisäännösten mukainen traktoreiden luokittelu, joka perustuu ajoneuvon suurimpaan rakenteelliseen nopeuteen enintään 40 kilometriä tunnissa tai yli sen. Jos traktorin rakenteellinen nopeus ylittää 60 kilometriä tunnissa, sitä koskevat tiukemmat ajoneuvotekniset vaatimukset. 

Kansalliset ajokorttiluokat ovat T ja LT, joiden suorittaminen ei edellytä kuljettajaopetusta. T-luokkaan kuuluvat myös moottorikelkat ja moottorityökoneet. T-luokan traktorin suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa ja ajokortti edellyttää luokkakohtaisen teoriakokeen suorittamista. Kansallisen sääntelyn nojalla T-luokan traktoria saa kuljettaa myös moottoripyörän ja auton B-luokan ajokortilla. LT-luokassa traktorin rakenteellinen nopeus ylittää 40 mutta ei 60 kilometriä tunnissa. LT-luokan ajokortin saaminen edellyttää luokkakohtaisen teoriakokeen lisäksi käsittelykokeen suorittamista perävaunullisella yhdistelmällä. Käsittelykokeessa tehtävinä ovat perävaunun kytkeminen ja yhdistelmän peruuttaminen. LT-luokan traktoria saa kuljettaa myös kuorma-auton ajokortilla. 

T- ja LT-luokan traktorikortin vähimmäisikävaatimus on 15 vuotta. 

Traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus ylittää 60 kilometriä tunnissa, edellyttävät auton ajokorttia, jonka luokka määräytyy traktorin kokonaismassan mukaan samoin kuin henkilö- ja kuorma-autoilla. Kuljettajan ikävaatimukset määräytyvät kysymyksessä olevan autoluokan mukaan. 

2.1.3  2.1.3 Ajokorttilääkärintarkastukset

Ajokorttidirektiivissä jaetaan ajokortit terveysvaatimuksiltaan kahteen ryhmään ja lääkärintarkastus edellytetään vaadittavaksi raskaan kaluston eli kuorma- tai linja-auton kuljetusoikeuden sisältävää ajokorttia hakevilta (ryhmän 2 kuljettajat). Muita kortteja hakevilta (ryhmän 1 kuljettajat) tarkastus edellytetään vaadittavaksi vain, jos esimerkiksi ajokorttimenettelyn yhteydessä herää epäily siitä, ettei henkilö täytä direktiivin terveysvaatimuksia. Sen sijaan näkökyvyn riittävyys edellytetään alemmissakin luokissa varmistettavaksi asianmukaisella tutkimuksella, jota ei tarkemmin määritellä. Direktiivin mukaan ajokortteja uudistettaessa on tarkistettava, että terveysvaatimukset täyttyvät edelleen. 

Suomessa lääkärinlausunto on esitettävä kumpaankin ryhmään kuuluvaa ensimmäistä ajokorttia haettaessa. Lääkärinlausuntona hyväksytään laillistetun lääkärin enintään kuusi kuukautta aikaisemmin antama lausunto. Ryhmän 1 ajokorttia hakevilla hyväksytään myös nuorison terveystodistus. Vuonna 2013 otettiin iäkkäillä käyttöön laajennettu lääkärintarkastus, jossa kiinnitetään huomio erityisesti ikääntymisen mukanaan tuomiin muutoksiin, kuten erilaisten sairauksien ja lääkkeiden käytön yhteisvaikutuksiin ajokyvyn kannalta. 

Ajokorttia uudistettaessa lääkärinlausunto vaaditaan ryhmän 1 ajokorttia uudistavalta 70 vuoden iästä lukien ja ryhmän 2 ajokorttia uudistavan täytettyä 45 vuotta. Muissa tapauksissa ajokorttia uusittaessa katsotaan henkilön täyttävän säädetyt vaatimukset, jollei hänestä ole tehty ajoterveyden menettämistä koskevaa ilmoitusta. Ajokorttilain 21 §:n mukaan lääkärin on salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoitettava poliisille, jos hän toteaa, ettei ajokorttilupaa hakeva tai ajo-oikeuden haltija täytä enää terveysvaatimuksia terveydentilan muuten kuin tilapäisesti tapahtuneen heikentymisen tai jatkuvan päihteiden väärinkäytön takia. Ryhmän 1 ajokortit myönnetään ensin 15 vuodeksi ja 70 ikävuodesta lukien viideksi vuodeksi kerrallaan. Ryhmän 2 ajokortit myönnetään ensin viideksi vuodeksi ja 70 ikävuoden täyttyessä kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Ajokorttidirektiivin mukaan voidaan voimassaoloaikoja lyhentää 50 vuotta täyttäneiden henkilöiden kohdalla. 

2.1.4  2.1.4 Ulkomaisten ajokorttien kelpoisuus Suomessa

Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen (ETA) valtioissa annettujen ajokorttien vastavuoroisen tunnustamisen vaatimus perustuu ajokorttidirektiiviin. Ajokorttidirektiivissä ei kuitenkaan velvoiteta jäsenvaltiota soveltamaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta mainittuihin ajokortteihin, jotka on vaihdettu kolmannessa valtiossa annetun ajokortin perusteella ja jonka haltija siirtyy toisen kuin kortin myöntäneen jäsenvaltion alueelle vakinaisesti asumaan. Ajokorttilain mukaan Suomessa ei tällaisessa tapauksessa tunnusteta ajokorttia, joka on vaihdettu sellaisen kolmannessa valtiossa annetun ajokortin perusteella, jota ei tunnusteta täällä ajamiseen oikeuttavaksi (59 §). 

Ajokorttilain mukaan Suomessa tunnustetaan Genevessä vuonna 1949 ja Wienissä vuonna 1968 tehtyyn kansainväliseen tieliikennesopimukseen liittyneissä valtioissa annetut ajokortit täällä ajamaan oikeuttaviksi ja kuljettajantutkintoon pääsyyn oikeuttaviksi tai ilman kuljettajantutkintoa vaihdettaviksi vastaavaan suomalaiseen auton B-luokan tai moottoripyörän ajokorttiin, jos säädetyt edellytykset täyttyvät (60 §). Ajokortin on oltava sopimuksen mukainen tai sen on täytettävä säädetyt vaatimukset. Oikeus ajamiseen on kaksi vuotta maahan vakinaisesti asumaan asettumisesta. Ajokortin vaihtaminen uutta tutkintoa suorittamatta edellyttää vähintään kuuden kuukauden ajamista täällä ja ajokortin myöntämisedellytysten täyttymistä. Ajokorttia ei kuitenkaan tunnusteta, jos henkilön vakinainen asuinpaikka on korttia myönnettäessä ollut Suomessa. Hongkongissa, Macaossa ja Taiwanissa annetut ajokortit tunnustetaan sopimusmaiden kortteja koskevien periaatteiden mukaisesti. 

Muut ulkomaiset ajokortit eivät oikeuta ajamaan Suomessa, mutta ajokorttia voi käyttää tutkintoon pääsyn edellytyksenä suomalaista ajokorttia haettaessa (61 §). Ajokortteja, jotka on myönnetty muussa kuin Suomen tunnustamassa valtiossa tai jotka on myönnetty myöntämishetkellä Suomessa vakinaisesti asuneelle, eivät oikeuta myöskään tutkintoon pääsyyn. 

Ajokorttilain mukaan voidaan kuitenkin vakinaista asuinpaikkaa koskevasta vaatimuksesta poiketen antaa tilapäinen ajokortti sopimusmaan kortin omaavalle turvapaikan hakijalle, jonka oleskelulupa-asian käsittely on kesken ajokortin tunnustamista koskevan määräajan päättyessä tai esitettyyn ajokorttiin liittyvän selvittelyn ajaksi. Tilapäinen B-luokan auton tai moottoripyörän kuljettamiseen oikeuttava ajokortti voidaan antaa myös muun ulkomaisen kuin sopimusmaan ajokortin omaavalle, jonka ajokortti ei myöntäjävaltiosta johtuen oikeuta täällä ajamiseen (63 §). Tilapäinen ajokortti on vain Manner-Suomessa voimassa eikä se vastaa ulkoasultaan varsinaista ajokorttia. 

2.2.1  2.2.1 Kuljettajakoulutus

Euroopan unionin ajokorttilainsäädännössä säännellään kuljettajan osaamista koskevia vaatimuksia kuljettajantutkinnon vähimmäisvaatimusten kautta (ajokorttidirektiivin 7 artiklan 1 kohdan alakohdat a ja b sekä direktiivin liite II). Opetusta koskevia säännöksiä ei siihen sisälly muutoin kuin vaihtoehtona tutkinnon suorittamiselle eräissä ajokorttiluokan korottamista koskevissa tapauksissa (7 artiklan 1 kohdan alakohdat c ja d sekä direktiivin liitteet V ja VI). 

Useimmissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa vaaditaan jotain opetusta ajokortin saamiseksi. Liikenteen turvallisuusvirastossa tehdyn selvityksen mukaan poikkeuksena tästä ovat Alankomaat, Espanja, Iso-Britannia, Malta ja Ranska, joissa ei vaadita pakollista opetusta. Belgiassa ja Irlannissa ei vaadita teoriaopetusta. Vaikka pakollista opetusta ei vaadita, yleistä kuitenkin on, että myös ammattimaista opetusta hyödynnetään ennen kuljettajantutkinnon suorittamista. 

Etenkin B-luokan ajokortin saamiseksi annettavassa opetuksessa ammattimaisen opetuksen rinnalla on käytössä maallikko-opetusta sekä erilaisia ajoharjoitteluun perustuvia malleja, joihin niihinkin voidaan vaatia sisällytettäväksi ammattiopetusta. Ajoharjoittelun aloittaminen voi edellyttää opetuksen saamista taikka teoriakokeen tai koko tutkinnon suorittamista. Esimerkiksi Ruotsissa ajoharjoittelun yhteydessä vaaditaan yhteensä 540 minuuttia opetusta, josta osaan edellytetään valvojan osallistuvan yhdessä harjoittelijan kanssa ennen ajoharjoittelun aloittamista. Ruotsissa suoritetaan kuljettajantutkinto ajoharjoittelun päätteeksi kun taas Saksassa tutkinto edeltää ajoharjoittelua. Ajoharjoittelun valvojiin kohdistuu vähimmäisikää ja ajokortin voimassaoloa koskevia vaatimuksia. Valvojan vähimmäisikävaatimus vaihtelee yleensä 21 ja 30 vuoden välillä. Alhaisimmillaan se on Irlannissa (19,5 vuotta). Useimmiten edellytyksenä on, että valvojalla on ollut ajokortti keskimäärin kolmesta viiteen vuotta. Valvojalta voidaan lisäksi edellyttää viranomaisen hyväksymistä tai valvojien määrää rajoittaa. Mitään valvottuun ajoharjoitteluun verrattavaa mallia ei ole käytössä Bulgariassa, Kreikassa, Kroatiassa, Portugalissa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa, Tanskassa, Tšekissä ja Unkarissa. 

Ajoharjoittelun aloittamisen ikärajaa on useimmissa maissa pyritty laskemaan pitemmän ajokokemuksen kerryttämiseksi ennen ajokortin saamista. Erityisen hyvin tämä pidennetty harjoitteluaika soveltuu muuhun kuin autokouluopetukseen. Alhaisimmillaan ajoharjoittelu voidaan yleensä aloittaa 16-vuotiaana. Ajoharjoitteluun voi liittyä korkeammat ajoneuvovakuutusmaksut, vähimmäis- ja/tai enimmäiskestoa koskevia vaatimuksia ja erilaisia rajoituksia kuten harjoittelun kieltämiseksi moottoritiellä tai perävaunua kuljettaen. 

Opetuksessa tai harjoittelussa käytettävässä ajoneuvossa ei yleensä vaadita lisävarusteita opettajaa varten. Belgiassa, Italiassa, Latviassa ja Norjassa edellytetään käsijarrun olevan opettajan/valvojan käytettävissä. 

BASTin (Saksan Bundesanstalt fur Strassenwesen, Federal Highway Research Institute) vuodelta 2014 olevien hintatietojen mukaan B-luokan ajokortin hinnat vaihtelevat EU:ssa muutamasta sadasta eurosta yli 2000 euroon. Halvimmillaan ajokortti on suoritettavissa Bulgariassa, Maltalla ja Tšekissä (keskimäärin 230–320 euroa). Kallein ajokortti on Norjassa. Yli 1 000 euron hintaan se on suoritettavissa Alankomaissa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Luxemburgissa, Ranskassa, Saksassa ja Tanskassa (keskimäärin 1 200–1 900 euroa). 

2.2.2  2.2.2 Ahvenanmaa

Ahvenanmaalla on runsas vuosi sitten toteutettu ajokorttilainsäädännön muutos, jonka yhteydessä luovuttiin pakollisesta teoria- ja ajo-opetuksesta. Muutoksen tavoitteita oli lisätä liikenneturvallisuutta ja vähentää liikenneonnettomuuksista aiheutuvia kustannuksia painottamalla asenteita, riskitietoisuutta ja liikenneturvallista käyttäytymistä aiempaan lainsäädäntöön verrattuna. Tässä tarkoituksessa otettiin B-luokassa käyttöön pakolliset turvallisuuskurssit. 

Ennen muutosta vaadittiin B-luokan ajokortin suorittamiseksi 20 tuntia teoriaopetusta ja 17 tuntia ajo-opetusta. Myös ajokorttikoulutuksen kaksivaiheisuudesta luovuttiin. Muutoksen jälkeen ajokorttia ennestään omaamattomalta vaaditaan johdattelevan teoriakokeen suorittaminen ja vasta sen jälkeen voidaan hakea ajokorttilupaa. Pakollisia turvallisuuskursseja vaaditaan kaksi ja ne järjestetään autokoulussa. Jälkimmäisessä niistä käsitellään ajamista ja käytännön tilanteita ja se voidaan suorittaa vasta ajo-opetuksen aloittamisen jälkeen. Johdattelevan teoriakokeen suorittamisen yhteydessä on otettava käyttöön ajopäiväkirja, joka on esitettävä asianmukaisesti täytettynä tutkinnossa. Koska mitään ajo-opetusvaatimuksia ei ole, käytännössä ajopäiväkirjan pitämiseen liittyvä vaatimus edellyttää vähintään yhtä ajo-opetustuntia. 

Kaksivaiheisesta kuljettajaopetuksesta luopumisen yhteydessä tarkistettiin tutkintovaatimuksia muun muassa ympäristöystävällistä, suunniteltua ja ennakoivaa ajamista koskevilla sisällöillä. Opetuslupaa varten on opettajan käytävä ”handledar kurs” autokoulussa. Suoritus on voimassa viisi vuotta, eikä opetettavilta vaadita sukulaisuussuhdetta opettavaan. Opetusajoneuvossa vaaditaan opettajan poljin, mutta tutkintoajoneuvossa ei sitä vaadita. 

Ajokorttia haettaessa käytössä on omavakuutus osoituksena terveysvaatimusten täyttymisestä ja se on annettava ennen opetuksen aloittamista. Tarvittaessa vaaditaan lääkärin- tai optikon todistus. 

Muutoksesta ei ole vielä seurantatietoja saatavissa, mutta sen ei ole todettu vaikuttaneen kielteisesti liikenneturvallisuuteen. Kuljettajantutkinnon vastaanottajan näkökulmasta oppilaiden taso on noussut, selvimmin mopokortin suorittajien kohdalla. Mopon ajokokeessa liikenteessä ajon kesto on vähintään 25 minuuttia. Muutosta pidetään kouluttajalle aiempaa vaativampana, koska tämän on kyettävä motivoimaan oppilas ittava ymmärtämään turvallisen kuljettajan vaatimukset ja omat rajoituksensa siihen nähden. Myönteisenä pidetään sitä, että oppilaasta riippuen oppitunteja voidaan tarvita huomattavasti aiempaa vähemmän. Tutkinnon vastaanottajan näkökulmasta B-luokassa aiemman 17 ajotunnin sijaan määrä on voinut laskea esimerkiksi 8–10 ajotuntiin. Tässä luokassa on ollut havaittavissa, etteivät kokeeseen tulevat ole välttämättä valmiiksi koulutettuja, mikä lisää kokeiden hylkäämistä. 

2.2.3  2.2.3 Käytössä olevat B-luokan ajoharjoittelumallit eräissä Euroopan valtioissa

Ruotsi 

Ruotsissa voidaan ajoharjoittelu aloittaa 16 vuoden iässä hyväksytyn valvojan valvonnassa. Valvojan vähimmäisvaatimuksina on 24 vuoden ikä, B-luokan ajokortti, joka on ollut yhtäjaksoisesti viisi vuotta voimassa viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja tietty rikkeettömyys. Valvojaksi ei hyväksytä henkilöä, joka on viimeisen kolmen vuoden aikana menettänyt ajokorttinsa vakavan rikoksen, rattijuopumuksen tai päihteiden käytön takia, ollut tänä aikana vähintään kolme kuukautta ajokiellossa tai jonka ajokortissa on tänä aikana ollut ehto alkolukon käytöstä. Valvojaksi hyväksyminen on voimassa viisi vuotta. 

Ajoharjoittelussa katsotaan valvoja vastuulliseksi kuljettajaksi. Ennen ajoharjoittelun aloittamista valvojan on yhdessä oppilaan kanssa käytävä valmistavassa teoriaopetuksessa, jonka kesto on vähintään 180 minuuttia, mikä Suomessa käytössä olevan oppitunnin määrittelyn mukaan vastaa neljää tuntia opetusta. Opetuksessa käydään läpi kuljettajaopetuksen tavoitteet ja sisältö, ajoharjoittelua koskevat säännökset, harjoittelun suunnittelu ja jäsentäminen sekä liikenneturvallisuuden ja ajamisen ympäristöystävällisyyden kannalta tärkeät näkökohdat. Lisäksi ajoharjoittelumalliin samoin kuin autokouluopetukseen sisältyy kaksiosainen riskien tunnistamiskoulutus, jonka kesto on 180+180 minuuttia. Koulutuksen ensimmäisessä osassa käsitellään muun muassa alkoholin, huumausaineiden ja väsymyksen vaikutuksia ajamiseen. Toisessa osassa harjoitellaan ajonopeuteen, turvallisuuteen ja ajamiseen liittyviä erityisiä asioita ja olosuhteita. Harjoittelu vastaa pitkälti aiemmin käytössä ollutta riskikoulutusta liukkaan kelin radalla. Koulutukseen osallistutaan vähän ennen kuljettajantutkintoa. Kuljettajantutkinnon ajokokeeseen voi osallistua 3–24 kuukauden ajoharjoittelun jälkeen. Ruotsissa teoria- ja ajokoe muodostavat yhden kokonaisuuden, joka suoritetaan lähtökohtaisesti samana päivänä tai viimeistään kahden viikon sisällä. Tutkintoon pääsyn vähimmäisikävaatimus, 18 vuotta, on sama kuin vähimmäisikä ajokortin saamiselle. 

Kuljettajantutkinnon ajokokeen kesto on 45 minuuttia, josta vähintään 25 minuuttia käytetään liikenneajoon. Useimmiten liikenneajamisen kesto on 30–40 minuuttia. Ajokokeessa ei käytetä vakioituja reittejä. Teoriakokeeseen sisältyy 65+5 tehtävää, joista 52 on oltava oikein kokeen hyväksymiseksi. 

Uusi kuljettaja on kaksi vuotta ajokortin saamisesta tiukemmassa rikkomusseurannassa. Ajo-oikeuden menettäminen tänä aikana liikennerikkomuksiin syyllistymisen takia edellyttää kuljettajantutkinnon suorittamista uudelleen. 

Ruotsissa noin 90 % ajokortin suorittajista yhdistää autokouluopetuksen ja valvotun ajoharjoittelun ja vain 10 % ajokortin suorittajista hankkii opetuksen pelkästään autokoulusta. Ajokorttia varten annettavassa opetuksessa sovelletaan valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Ajo-opetuksessa käytettävät ajoneuvot edellytetään merkittäviksi opetustavan perusteella erivärisellä kyltillä tai tarralla. B-luokan ajo-opetuksessa käytettävässä ajoneuvossa ei vaadita varustelua opettajaa varten, mutta tutkinnossa on etuistuimella olevaa varten oltava ylimääräinen jarrupoljin ja taustapeili. Kuljettajakoulutusjärjestelmän muutosta ei ole suunnitteilla. 

Ajokortin hinta-arviot vaihtelevat: keskimäärin 1 350 eurosta 1 500 euroon. Kustannukset pakollisesta opetuksesta ovat keskimäärin noin 500–600 euroa. 

Norja 

Norjassa ajokortin suorittajan on osallistuttava pakolliseen opetukseen autokoulussa myös siinä tapauksessa, että opettelu tai harjoittelu tapahtuu maallikko-opettajan ja valvojan kanssa. Ajoharjoittelun valvojan vähimmäisvaatimuksena on 25 vuoden ikä ja B-luokan ajokortti vähintään viiden vuoden ajalta. 

Autokoulusta otettavan teoriaopetuksen vähimmäismäärä on 24 oppituntia (á 45 minuuttia) ja ajo-opetuksen 10 oppituntia (á 45 minuuttia). Ajo-opetukseen sisältyy muun muassa liukkaalla ajamisen harjoituksia. Kaikkien ajokortin suorittajien on lisäksi osallistuttava autokoulussa kahteen arvioivan ajon oppituntiin (á 45 minuuttia) sen varmistamiseksi, että ajoharjoittelussa saavutettu taso vastaa opetussuunnitelman tavoitteita ja on riittävä kuljettajantutkinnon suorittamiseksi. Arvioiva ajo sisältää ajamista liikenteessä ja kuljettajan haastattelun. Teoriaopetuksen saaminen on edellytyksenä ajoharjoittelun aloittamiselle. 

Vähimmäisikä kuljettajantutkinnon teoriakokeeseen pääsemiseksi on 17,5 vuotta ja ajokokeeseen 18 vuotta. Ajokokeen kesto on 65–75 minuuttia, josta noin 60 minuuttia on ajoa liikenteessä. Ajokokeen ajotehtävät ovat pitkälti itsenäistä ajamista. Uuden kuljettajan tiukempi rikkomusseuranta kestää kaksi vuotta. 

Norjassa noin 70–82 % ajokortin suorittajista hyödyntää mahdollisuutta valvottuun ajoharjoitteluun. Ajoharjoittelussa käytettävän käsijarrun on oltava valvojan saatavilla ja ajoneuvossa on oltava ylimääräinen peili valvojaa varten. Ammattimaisen opetuksen määrää lisättiin 2006, mistä saatiin seurantatutkimuksena positiivisia tuloksia parempana ajokäyttäytymisenä, turvallisuusasenteiden parantumisena ja onnettomuuksien vähenemisenä. 

Ajokortin hinta: keskimäärin 1 800–2 400 euroa 

Tanska 

Tanskassa ei ole käytössä valvotun ajamisen mallia. Ajokortin suorittamiseksi vaaditaan opetusta autokoulussa 28 oppituntia (á 45 minuuttia) teoriaopetusta ja 24 oppituntia (á 45 minuuttia) ajo-opetusta. Ajo-opetuksen aloittamisen vähimmäisikä on 17,5 vuotta. 

Teoriakokeen voi suorittaa kuukautta ennen ajokortin 18 vuoden vähimmäisiän saavuttamista, mikä on myös ajokokeeseen pääsyn vähimmäisikä. Ajokokeen kokonaiskesto on 45 minuuttia, josta 25 minuuttia ajetaan liikenteessä. Tanskassa uuden kuljettajan liikennerikkomuksia seurataan tiukemmin kolmen vuoden ajan ajokortin saamisesta. 

Ajokortin hinta: keskimäärin 1 600–1 900 euroa 

Alankomaat 

Alankomaissa on autokouluopetuksen ohessa käytössä autokouluopetuksen ja valvotun ajoharjoittelun yhdistävä kokeilumalli. Kokeilu alkoi vuonna 2011 ja se päättyy vuoden 2017 marraskuussa. 

Kokeilumallissa autokouluopetus voidaan aloittaa 16 vuoden iässä, teoriakoe suorittaa 16,5 vuoden iässä ja ajokoe 17-vuotiaana. Ajoharjoittelu voidaan aloittaa kuljettajantutkinnon suorittamisen jälkeen valvottuna 18 vuoden ajokortti-iän saavuttamiseen asti. Valvottu ajaminen on sallittua vanhempien kanssa. Valvojia voidaan hyväksyä vain kolme, jotka merkitään ajokorttia suorittavan lupaan. Valvojan vähimmäisikävaatimus on 27 vuotta ja häneltä vaaditaan ajokortti vähintään viiden vuoden ajalta. 

Kuljettajantutkintoon sisältyvät riskientunnistuskoe, teoriakoe ja ajokoe, joista kaksi ensimmäistä tehdään peräkkäin. Ajokokeen kesto on 55 minuuttia ja siitä 35 minuuttia on ajamista liikenteessä. Ajokokeen reitti on vastaanottajan päätettävissä. Ajotehtävänä voi olla esimerkiksi tiettyyn kohteeseen ajaminen itsenäisesti. Kuljettajantutkinnon läpäisyprosentti on alle 50 %. 

Uudella kuljettajalla on alempi promilleraja ja hänen rikkomuksiaan seurataan tiukemmin viisi vuotta ajokortin saamisesta. 

Noin kolmasosa ajokortin suorittajista on käyttänyt yhdistelmämallia. Mallin hyödyntämistä katsotaan puoltaneen mahdollisuus aloittaa ajaminen aikaisemmin kuin perinteisessä autokoulumallissa, jossa opetukseen voi osallistua vasta 18-vuotiaana. Mallia käyttäneiden on todettu saaneen 16 % vähemmän ylinopeussakkoja kuin perinteisen koulutuksen saaneiden. Myös onnettomuuksien määrä ajettuja kilometrejä kohden on ollut alhaisempi. 

Käytännössä ammattimaista ajo-opetusta arvioidaan otettavan keskimäärin 35 tuntia, teoriaa voidaan autokoulun ohella opiskella myös itsenäisesti. 

Ajokortin hinta: keskimäärin 1 600–1 900 euroa 

Saksa 

Saksassa on autokouluopetuksen ohella käytössä valvotun ajamisen malli, jossa ajoharjoittelu aloitetaan vasta kuljettajantutkinnon suorittamisen ja autokoulussa saadun opetuksen jälkeen. Ajo-opetuksen aloittamisen vähimmäisikä on 16,5 vuotta kun se autokouluopetuksessa on vuotta korkeampi. Täyden autokoulukurssin jälkeen kuljettajantutkinnon teoriakoe voidaan suorittaa 16 vuoden 9 kuukauden iässä ja ajokoe 16 vuoden 11 kuukauden iässä ja sen jälkeen saada oikeus valvottuun ajoharjoitteluun 17-vuotiaana. Ajokorttia suorittavan on saatava 14 teoriatuntia (á 90 minuuttia) ja vähintään 12 ajotuntia (á 45 minuuttia) sekä suoritettava teoria- ja ajokoe ennen ajoharjoittelun aloittamista. 

Ajoharjoittelua valvovan vähimmäisikä on 30 vuotta. Hänellä on oltava ajokortti viiden vuoden ajalta, eikä liikennerikkomuksista kertyneitä virhepisteitä saa olla kolmea enempää. Valvojaan sovelletaan 0,5 promillen rattijuopumusrajaa. Ajokortin suorittaja katsotaan vastuulliseksi kuljettajaksi ja hänen on vastattava myös siitä, että valvoja täyttää vaatimukset. 

Ajokokeen kokonaiskesto on 45 minuuttia, josta 25 minuuttia ajetaan liikenteessä. Uudella kuljettajalla on alempi promilleraja ja hänen liikennerikkomuksiaan seurataan tiukemmin kahden vuoden ajan ajokortin saamisesta. Kuljettajantutkinnon teoriakokeen hyväksymisprosentti on 75 % ja ajokokeen 72 %. 

Valvotun ajoharjoittelun vähimmäiskesto on 12 kuukautta. Saksassa valvottua ajoharjoittelua hyödyntävien määrä on noin 35 % ajokortin suorittajista. 

Ajokortin hinta: keskimäärin 1 500 euroa 

Iso-Britannia 

Isossa-Britanniassa ajokortti voidaan suorittaa ammattiopetuksessa tai harjoitteluluvalla. Ammattiopetusta voi antaa liikenneopettaja. Harjoitteluluvalla harjoitteluun ei vaadita opetusta. Lupaa voi hakea aikaisintaan 15 vuoden ja 9 kuukauden iässä. Ajoharjoittelu voidaan aloittaa aikaisintaan 17-vuotiaana, mikä on myös ajokortin vähimmäisikävaatimus. 

Ajoharjoittelun valvojan vähimmäisvaatimuksena on 21 vuoden ikä ja ajokortti kolmen vuoden ajalta. Ajoharjoittelussa valvoja vastaa ajoneuvosta ja harjoittelijan ajaessa esimerkiksi ylinopeutta molemmat syyllistyvät tekoon. Ajoharjoittelussa käytettävälle ajoneuvolle vaaditaan lisävakuutus, mistä syystä harjoittelu tapahtuu useimmiten perhepiirissä. Vakuutusmaksut ovat korkeat ajoharjoittelussa, etenkin 17-vuotiailla. Ajoharjoittelua ei sallita moottoritiellä eikä perävaunun kanssa. 

Teoriakokeeseen ja riskien tunnistamiskokeeseen voi osallistua 17-vuotiaana. Uuden kuljettajan rikkomusseuranta on tiukempi kahden ensimmäisen vuoden ajan ja ajokielto tänä aikana johtaa uuteen kuljettajantutkintoon. 

Autokoulutoiminta tai liikenneopettajana toimiminen ei ole luvanvaraista. Lähes kaikki ajokortin suorittajat hankkivat jossain määrin ajo-opetusta liikenneopettajalta ennen kuljettajantutkintoa. Maallikon valvomaa harjoittelua käyttäneitä on ollut noin 55 % ajokortin suorittajista. 

Ajokortin hinta: keskimäärin 1 650 euroa 

Irlanti 

Irlannissa ajokorttia suorittava voi teoriakokeen suorittamisen jälkeen hakea harjoittelijan lupaa valvotun ajoharjoittelun aloittamiseksi. Harjoittelijalta ei vaadita teoriaopetusta, mutta ajo-opetusta on saatava 12 oppituntia (á 60 min). Opetuksen voi antaa vain valtuutettu liikenneopettaja valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisesti. 

Vähimmäisikä teoriakokeeseen osallistumiselle ja ajoharjoitteluluvan saamiselle on 17 vuotta. Ajoharjoittelun kesto on kuudesta kuukaudesta 24 kuukauteen. Ajokokeeseen voi osallistua aikaisintaan kuuden kuukauden ja viimeistään kahden vuoden kuluttua luvan saamisesta. Ajoharjoittelussa ajo moottoritiellä ja perävaunun kuljettaminen on kielletty. 

Valvojan vähimmäisikä on 19,5 vuotta ja ajokortti vaaditaan kahden vuoden ajalta. Valvojaa koskee kuljettajan promillerajavaatimus. 

Ajokokeen kesto on 50 minuuttia, josta ajamista liikenteessä on 30 minuuttia. Koe suoritetaan standardisoidulla reitillä. Ajokokeen aluksi koetta suorittavan on vastattava 18 liikennesääntökysymykseen. Ajo-oikeus saadaan rajoittamattomana. 

Irlannissa on suunnitteilla ottaa käyttöön kaksi vuotta kestävä itsenäinen ajoharjoittelujakso sekä kehittää kuljettajantutkintoa muun muassa sisällyttämällä siihen uusi riskien tunnistamiskoe. Ajoharjoittelussa olevaan sovellettaisiin alhaisempaa promillerajaa. 

Viro 

Virossa on valittavissa autokouluopetuksen ja valvotun ajoharjoittelun yhdistävä malli. Autokouluopetuksessa opetus on aloitettavissa 17,5-vuotiaana, teoriakoe suoritettavissa samoin 17,5-vuotiaana ja ajokoe 17 vuoden 9 kuukauden iässä. Ajokortin vähimmäisikä on 18 vuotta. Yhdistelmämallissa voidaan valvottu harjoitteluoikeus saada aikaisintaan 16-vuotiaana teoria- ja ajokokeen suorittamisen sekä autokoulussa annettavan opetuksen jälkeen. Opetukseen voi osallistua aikaisintaan 15,5 vuoden iässä. Teoriaopetuksen määrä on 41 oppituntia (á 45 minuuttia) ja ajo-opetuksen 32 oppituntia (á 25 minuuttia). Harjoittelun jälkeen on suoritettava kuljettajantutkinto uudelleen, johon pääsemisen vähimmäisikävaatimukset ovat samat kuin autokoulumallissa. Ennen kuljettajantutkintoon menoa myös harjoitteluluvalla harjoittelevan on osallistuttava autokoulussa järjestettävään harjoitustutkintoon. 

Valvojalla on oltava vähintään viisi vuotta aikaisemmin myönnetty ajokortti. Liikennerekisterissä ei sallita liikennerikkomuksia. 

Ajokokeen kesto on 60 minuuttia, josta vähintään 45 minuuttia on ajamista liikenteessä ja noin 10 minuuttia teknisten seikkojen tarkistamista. Tutkinnon vastaanottaja määrittelee käytettävän reitin. 

Kahden vuoden sisällä ajokortin saamisesta kuljettajan on osallistuttava pakolliseen turvallisen ajamisen koulutukseen, joka koostuu kuudesta teoriaoppitunnista (á 45 minuuttia) ja kahdeksan tunnin ajo-opetuksesta. Ajotunneista kaksi ajetaan taajamaliikenteessä ja kuusi radalla. Opetus sisältää ajoneuvon hallinnan harjoittelua liukkaissa olosuhteissa ja ympäristötietoisen ajotavan kehittämistä. 

Valvotun ajoharjoittelun mallia hyödyntävien määrä on 5 % ajokortin suorittajista. 

Ajokortin hinta: keskimäärin 600–700 euroa 

Belgia 

Belgiassa on käytössä kaksi ajoharjoitteluun perustuvaa mallia, joista toisessa vaaditaan ajo-opetusta. Ajo-opetuksen määrä teoriakokeen suorittamisen jälkeen on vähintään 20 tuntia (á 60 minuuttia). Teoriakokeeseen pääsyn vähimmäisikä on 17 vuotta. Valvottu ajoharjoittelu saadaan aloittaa autokouluopetuksen jälkeen. Ennen 18 ikävuoden täyttymistä harjoittelussa vaaditaan valvoja, sen jälkeen harjoittelua voidaan jatkaa ilman valvojaa. Yksin harjoittelua on tässä mallissa oltava vähintään kolme ja enintään 18 kuukautta ennen ajokoetta. Kuljettajantutkintoon pääsyn vähimmäisikä on tässä mallissa 18 vuotta kolme kuukautta. Harjoitteluluvalla ajaminen on rajoitettua, rajoitukset koskevat muun muassa yöajoa ja kyydissä olevien määrää. 

Toisessa mallissa ei vaadita opetusta. Harjoittelun keston on oltava vähintään kolme kuukautta ja enintään kolme vuotta. Myös tässä mallissa teoriakoe on suoritettavissa 17-vuotiaana ja sen suorittamisen jälkeen voidaan aloittaa valvottu ajoharjoittelu, joka voi 18 ikävuoden täyttymisen jälkeen jatkua itsenäisenä ajamisena. Ajokoe on suoritettavissa 18-vuotiaana. 

Ajoharjoittelua valvovan vähimmäisikä on 26 vuotta ja hänellä edellytetään olleen ajokortti vähintään kahdeksan vuotta. Valvojalla ei saa olla ajokieltoja viimeisten kolmen kuukauden aikana. 

Ajokokeen kesto on 40 minuuttia, josta 25 minuuttia on ajamista liikenteessä. Ajoreitit ovat kiinteät. Uuden kuljettajan liikennerikkomuksia seurataan tiukemmin kahden vuoden ajan ajokortin saamisesta. 

Ajoharjoittelumalleja hyödyntävien osuus ajokortin suorittajista on 50 %. Ajoneuvossa on oltava taustapeili valvojaa varten ja käsijarrun on oltava valvojan saatavilla. Perävaunun kuljettaminen on kielletty. 

Ajamiseen sisältyy muun muassa yöajoa ja kyydissä olevien ihmisten määrää koskevia rajoituksia. Kummassakin mallissa ajoharjoittelun aloittamisen vähimmäisikä on 17 vuotta. Opetusta edellyttävässä mallissa ajokoe voidaan suorittaa aikaisintaan 18 vuoden 3 kuukauden ikäisenä, muuten 18-vuotiaana. 

Ajokortin hinta: keskimäärin 200–300 euroa 

2.2.4  2.2.4 Ajokorttilääkärintarkastukset

Terveysvaatimusten seurannassa sovelletaan Euroopan valtioissa pääsääntöisesti kahta eri järjestelmää. Ryhmän 1 ajokorttia haettaessa vaaditaan joko lääkärintodistus tai terveydentilaa koskeva henkilön oma ilmoitus tai vakuutus. Saksassa tutkitaan ryhmän 1 kuljettajilta vain näkökyky. Ryhmän 2 ajokortteja haettaessa vaaditaan lääkärintodistus. 

Hakijan ilmoitus tai vakuutus on alempien luokkien ajokortteja haettaessa käytössä Alankomaissa, Belgiassa, Irlannissa, Islannissa, Isossa Britanniassa, Norjassa, Pohjois-Irlannissa, Ranskassa ja Ruotsissa. Lääkärinlausunto vaaditaan Espanjassa, Bulgariassa, Italiassa, Itävallassa, Kosovossa, Kreikassa, Kroatiassa, Latviassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Maltalla, Portugalissa, Puolassa, Romaniassa, Sloveniassa, Sveitsissä, Tanskassa, Unkarissa ja Virossa. Joissakin maissa voidaan lääkärintodistuksen ohella vaatia myös hakijan oma ilmoitus tai vakuutus terveydentilastaan, joka esimerkiksi vahvistetaan lääkärintarkastuksessa. 

Alankomaissa testataan ajokortin hakijan näkökyky kuljettajantutkinnossa ennen ajokokeeseen lähtöä. Hakijan on luettava ajoneuvon rekisteritunnus 25 metrin etäisyydeltä. Hakijan terveydentilaa koskevaan ilmoitukseen vaadittava lomake maksaa 27,80 euroa. Myös Islannissa näkökyky tutkitaan ajokokeen yhteydessä, mutta siellä ajoneuvon rekisteritunnus on luettava 20 metrin etäisyydeltä. Näkötesti sisältyy ajokokeen hintaan. Isossa-Britanniassa ja Pohjois-Irlannissa hakijan on ilmoitettava tietyistä vammoista tai sairauksista, jotka on lueteltu erityisessä listassa. Ilmoitettava sairaus tai vamma edellyttää lisälomakkeen täyttämistä. Hakijan edellytetään lisäksi vakuuttavan ilmoituksessaan, että hän pystyy lukemaan auton rekisteritunnuksen 20,5 metrin etäisyydeltä. Pohjois-Irlannissa etäisyys voi olla myös 20 metriä, jos kysymyksessä on kapeampi fontti. Isossa-Britanniassa väärien tietojen antamisesta voi seurata 1 000 punnan sakko, jos teosta on seurauksena onnettomuus. Pohjois-Irlannissa hakija oikeuttaa ajokorttiviranomaisen saamaan terveystietoja hakijan omalääkäriltä. 

Ranskassa hakijan on ilmoitettava silmälasien tai piilolinssien käytöstä ja ajokorttihakemukseen on myös merkittävä, jos hakija on tietoinen sairaudesta tai tilasta, joka voi estää ajokortin saamisen. Hakija voidaan ohjata lääkärintarkastukseen, jos hän ilmoittaa sairaudesta tai tarve tarkastukseen ilmenee tutkinnon yhteydessä. Näkökyky testataan tutkinnossa lukemalla rekisteritunnus 20 metrin etäisyydeltä. Ranskassa lääkärintarkastuksen kesto on 15 minuuttia ja sen hinta on koko maassa 33 euroa. 

Belgiassa näkötesti tehdään hyväksytyn teoriakokeen jälkeen ja se sisältyy teoriakokeen hintaan. Hakijan on luettava 0,5 näöntarkkuutta vastaavia E-kirjaimia niin sanotusta Snellen-taulusta. Jos hakija ei näe E-kirjaimia oikein, hänen on toimitettava silmälääkärin todistus ajokorttiviranomaiselle. 

Irlannissa ja Norjassa terveydentilaa koskevat kysymykset sisältyvät ajokortin hakemuslomakkeeseen. Jos Irlannissa hakija vastaa myöntävästi johonkin terveydentilaansa koskevaan kysymykseen, hänen on liitettävä hakemukseen Medical Report, josta osan täyttää hakija ja osan lääkäri. Näkökyvyn tarkastuksessa hakijan on käytävä rekisteröidyn lääkärin tai silmälääkärin luona. Jos kuljettajantutkinnon ajokokeen aikana tulee esiin seikkoja, joiden perusteella on aihetta epäillä henkilön ajoterveysvaatimusten täyttymistä, tutkinnon vastaanottaja voi jättää todistuksen saamisen hyväksytystä ajokokeesta ehdolliseksi. Ennen tutkintotodistuksen saamista hakijan on silloin määräajassa toimitettava ajokorttiviranomaiselle lääkärintodistus. Norjassa lomakkeen kääntöpuolella on ohjeet terveysosion täyttämisestä. Jos lomakkeessa ilmoitetaan tietystä sairaudesta tai lääkkeiden käytöstä, hakemuksen liitteenä on toimitettava lääkärinlausunto. Lääkärintarkastuksen maksu julkisella puolella on 15 euroa ja laajemmalla tutkimuksella 35 euroa. 

Ruotsissa terveydentila on raportoitava sitä koskevalla lomakkeella ja näkökyky osoitettava optikon todistuksella tai nimenomaisen koulutuksen ja luvan saaneen autokoulun työntekijän antamalla todistuksella. Lääkärintarkastukseen voidaan määrätä, jos raportointi sitä edellyttää. Selvitykset voivat olla enintään kaksi kuukautta aiemmin annettuja. 

Saksassa ajokortin hakijalta vaaditaan näkökyvyn tarkastus sertifioidussa näkökykykeskuksessa, mutta ei itse tehtävää ilmoitusta tai lääkärintodistusta. Jos hakija ei läpäise näkötestiä, hänet ohjataan silmälääkärille. Näkökykytodistus voi olla korkeintaan kaksi vuotta aiemmin annettu ja testin hinta on 6,43 euroa. Ajokorttiviranomainen voi vaatia lääkärintodistuksen, jos on aihetta epäillä vaatimusten täyttymistä. 

Monissa maissa vaaditaan lääkärintodistuksen lisäksi hakijan oma ilmoitus, jonka esimerkiksi lääkäri varmistaa tai joka hakijan on allekirjoitettava lääkärin luona. Eräissä maissa lääkärintarkastus tehdään useamman eri alan lääkärin luona. Lääkärintodistuksille on usein vahvistettu yhtenäinen hinta koko maassa ja usein se on enimmillään noin 30 euron luokkaa. 

Espanjassa lääkärintarkastuksen lisäksi vaaditaan psykologiset testit ja näkötestaus erityisissä liikennelääketieteen keskuksissa. Tarkastukset suorittaa tiimi, jossa on yleis- ja silmälääkäri sekä psykologi. Italiassa on vuodesta 2011 lähtien vaadittu lääkärintodistus ja perhelääkärin lausunto. Siellä lääkärintarkastus vaaditaan 65 vuoden ikään asti kymmenen vuoden välein ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Useissa maissa 65 ja 70 vuotta on ikäraja säännöllisille lääkärintarkastuksille. Säännöllisiä lääkärintarkastuksia ei vaadita Islannissa, Portugalissa, Kreikassa ja Tšekissä ennen 65 vuoden ikää, eikä Alankomaissa ja Norjassa ennen 75 vuoden ikää. Italiassa vaaditaan lääkärintarkastus 50 ikävuodesta alkaen viiden vuoden välein ja 70 ikävuodesta lähtien kolmen vuoden välein, Kreikassa ja Latviassa 65 ikävuodesta lähtien kolmen vuoden välein, Slovakiassa kahden vuoden välein ja Virossa viiden vuoden välein. Unkarissa lääkärintarkastus vaaditaan 40 ikävuoteen asti kymmenen vuoden välein ja sen jälkeen iästä riippuen 5, 3 tai 2 vuoden välein. Irlannissa säännöllinen lääkärintarkastusvaatimus on kytketty eräisiin sairauksiin 1, 3 tai 10 vuoden välein. 

Ryhmän 2 kuljettajilta vaaditaan iästä riippumatta lääkärintarkastus viiden vuoden välein Alankomaissa, Belgiassa, Itävallassa, Kroatiassa, Romaniassa ja Virossa sekä Liettuassa kahden vuoden välein. Tarkastusaika lyhenee Espanjassa ja Kreikassa 65-vuotiaasta kolmeen vuoteen ja Italiassa tehdään tässä iässä perusteellisempi tutkimus. Tarkastusaika lyhenee Latviassa 60-vuotiaasta kolmeen vuoteen, Puolassa ja Unkarissa kahteen ja puoleen vuoteen ja Maltalla vuoteen sekä Kosovossa 55-vuotiaasta kahteen vuoteen. 

Useissa maissa on moniportaisia rajoja käytössä, kuten esimerkiksi Irlannissa tarkastusväli on 60-vuotiaasta kolme vuotta, 70-vuotiaasta kolme vuotta tai yksi vuosi. Isossa-Britanniassa ja Pohjois-Irlannissa tarkastukset alkavat 45-vuotiaasta ja viiden vuoden välein tehtävä tarkastus lyhenee yhteen vuoteen 65-vuotiaasta. Luxemburgissa kymmenen vuotta lyhenee 50-vuotiaasta viiteen vuoteen, 70-vuotiaasta kolmeen vuoteen, 75-vuotiaasta ei ajo-oikeutta enää uudisteta. Norjassa kymmenen vuotta lyhenee 60-vuotiaasta viiteen vuoteen ja 70-vuotiaasta vuoteen. Ranskassa viisi vuotta lyhenee 60-vuotiaasta kahteen vuoteen ja linja-autokortin haltijalle yhteen vuoteen ja kaikilla 76-vuotiaasta yhteen vuoteen. Ruotsissa tarkastukset alkavat 45-vuotiana ja Saksassa C1-luokan kortin haltijan tarkastukset 50-vuotiaasta. Tanskassa tarkastusväli on 70-vuotiaana uusivalla neljä vuotta, 71-vuotiaana uusivalla kolme vuotta, 72–80-vuotiaana uusivalla enintään kaksi vuotta ja 80 ikävuodesta lukien enintään yksi vuosi. Sveitsissä tarkastusväli on 50-vuotiaasta kolme vuotta ja 70-vuotiaasta kaksi vuotta. 

Eräissä maissa on käytössä erilaisia ilmoitusvelvollisuuksia ja -oikeuksia. Lääkärinilmoitusvelvollisuus on Kosovossa, Kroatiassa, Latviassa, Liettuassa, Norjassa, Portugalissa, Puolassa, Romaniassa, Ruotsissa ja Tšekissä. Unkarissa ja Pohjois-Irlannissa ilmoitusvelvollisuus on vain siinä tapauksessa, ettei lääkäri saa henkilöä lopettamaan tai lääkäri tietää tämän jatkavan ajamistaan. Virossa ei ole ilmoitusvelvollisuutta, mutta lääkärin on annettava ajo-oikeuden haltijalle ajamisen kieltävä todistus. Tanskassa ilmoitusvelvollisuus on siinä tapauksessa, että sairaus tai tila aiheuttaa suoran riskin muille tienkäyttäjille eikä kuljettaja lopeta ajamistaan vapaaehtoisesti. Sveitsissä lääkärillä on ilmoitusoikeus. Ajokortinhaltijan ilmoitusvelvollisuus on Belgiassa, Irlannissa, Iso-Britanniassa, Norjassa, Pohjois-Irlannissa ja Puolassa. Ajokortinhaltijan on Ranskassa ilmoitettava vakuutusyhtiölle ja Unkarissa ajokorttiviranomaisen lisäksi omalle lääkärille. Kreikassa ei ilmoitusvelvollisuutta ole, mutta jatkettaessa ajamista ovat seuraukset ankarat liikenneonnettomuuden sattuessa. 

2.3.1  2.3.1 Kuljettajaopetus

Nykyinen määrämuotoiseen kuljettajaopetukseen ja kuljettajantutkintoon perustuva ajokortin suoritusmalli on ollut käytössä pitkään perusteiltaan muuttumattomana. B-luokassa ajokortin suorittamista on kehitetty opetusta vaiheistamalla. Järjestelmä on rakenteeltaan jäykkä ja sallii vain säännösten mukaisesti toteutetun opetuksen hyödyntämisen. Vaatimusten täyttymisen valvomiseksi teoriaopetus on järjestettävä opetustilassa ja siihen on osallistuttava paikan päällä tai vaatimukset täyttävän virtuaaliyhteyden avulla. EU:n lainsäädännössä edellytetään vain kuljettajantutkinnon suorittamista, ellei kysymys ole moottoripyörän ajokorttiluokan korottamisesta kokemuksen perusteella, mikä jäsenvaltion valitseman mallin mukaan voi tapahtua joko koulutuksella tai ajokokeella. 

Opetuksen antamiseen liittyvää yksityiskohtaista sääntelyä ja siihen sisältyviä rajoituksia on osin purettu, mutta edelleen ajokortin suorittaminen on hyvin yksityiskohtaisesti säänneltyä. Vaikka aiempia ajokortteja suoritettaessa saavutetut valmiudet on huomioitu opetussuunnitelmissa, opetuksen koetaan toistavan samoja sisältöjä uusia luokkia suoritettaessa. Opetusmääristä on mahdollista poiketa esimerkiksi ulkomailla saadun opetuksen perusteella, mutta tässä tapauksessa näytön esittäminen saadusta opetuksesta on usein hankalaa ja opetussuunnitelmien sisältöjen vertailu hallintoa työllistävää. Opetussuunnitelmaperusteisessa opetuksessa ei huomioida ajokortin suorittajan yksilöllisiä tarpeita, vaan kaikkien edellytetään suorittavan ajokorttinsa saman kaavan mukaan. Kuljettajaopetuksen määrissä on nähty mahdollisuuksia vähentämiseen esimerkiksi mahdollistamalla ajokortin suorittaminen automaattivaihteisella ajoneuvolla rajaamatta oikeutta vain automaattivaihteisen ajoneuvon kuljettamiseen, millä vältettäisiin ainakin vaihteiden käytön opetteluun tarvittava aika. Tältä osin muutos edellyttäisi kuitenkin EU:n lainsäädännön muuttamista. 

Kuljettajaopetuksen vaiheistus B-luokassa otettiin käyttöön lokakuun alusta vuonna 1989. Tammikuussa vuonna 2013 vaiheiden määrä nostettiin kolmeen. Liukkaalla ajamisen opetusta näyttöineen ja opetuksen ajankohtaa ajokortin saamisen jälkeen on arvosteltu ja ajokortin suorittajien mielipiteet opetuksen hyödyistä ovat vaihdelleet. Koulutuksen päätökseen viemiseen liittyvät toimenpiteet määräaikoineen on koettu ongelmallisiksi, vaikka erillisen lyhytaikaisen ajokortin antamisesta on luovuttu. 

Vuoden 2013 uudistuksen toteutumista koskevassa tutkimuksessa uudistuksen katsottiin saavuttaneen tavoitteensa suurelta osin sisällöllisten ja menetelmällisten painotusten toteuduttua erityisesti sosiaalisten taitojen kohdalla. Uudet kuljettajat olivat keskimäärin tyytyväisiä kuljettajaopetuksen sisältöön ja tyytyväisimpiä olivat paljon ensimmäisen vuoden aikana ajaneet 18–20-vuotiaat ja yli 40-vuotiaat. Tyytyväisyys oli erityisesti kasvanut liikenneriskien tunnistamisessa ja oman tilan hallinnassa. Esitetyt kehittämistarpeet kohdistuivat etenkin pimeällä ajamisen näyttöihin ja harjoituksiin sekä koulutuksen jatkovaiheisiin vaikeissa olosuhteissa ajamiseen ja liukkaan kelin ajoharjoitteluun, mutta myös maantie- ja kaupunkiajon lisäämiseen. Pimeällä ajon harjoittelua simulaattorilla ei pidetty yhtä hyvänä kuin ajamista todellisissa olosuhteissa, sillä simulaattorin ei katsottu antavan totuudenmukaista kuvaa todellisista olosuhteista. Harjoittelun lisäksi katsottiin tarvittavan pimeällä ajamisen ajotunteja todellisessa liikenneympäristössä. Syventävää vaihetta pidettiin keskimäärin tarpeellisempana kuin harjoitteluvaihetta. Myös ennen–jälkeen vertailussa uusien kuljettajien liikennerikkomukset vähenivät suhteessa ajokorttien määrään ja erityisesti autokoulussa opetuksen saaneilla 18-vuotiailla miehillä. Vaiheistuksessa ongelmana pidetään etenkin sitä, että syventävä vaihe suoritetaan nykyisellään liian myöhään, usein vasta kahden vuoden kuluttua ajo-oikeuden saamisesta kun määräaika on päättymässä. 

Ajo-opetuksen pakollisuudesta huolimatta ajomäärät jäävät vähäisiksi. Ajokokemuksen on todettu olevan merkittävä tekijä ajotaidon kehittymisessä ja uusien kuljettajien onnettomuusriskin alentamisessa. Vuoden 2013 B-luokan opetusuudistuksen yhteydessä ajo-opetuksen määrää lisättiin neljällä tunnilla, mutta sen vaikutus ajokokemuksen kannalta on käytännössä vähäinen. Nyttemmin osa auton ajokorttia varten annettavasta opetuksesta saadaan antaa myös simulaattorilla, mikä vähentää käytännön ajokokemusta, mutta tarjoaa erilaisia harjoitusmahdollisuuksia toistoineen, mihin ei välttämättä ole liikenteessä mahdollisuuksia. Simulaattoreiden ei ole kuitenkaan nähty korvaavan aidossa ympäristössä tapahtuvaa harjoittelua, varsinkaan jos se ei ole teknisesti ja sovelluksiltaan riittävän tasokas. Autokouluopetuksessa ajoa kertyy yleensä muutama sata kilometriä, opetuslupaopetuksessa ajomäärät ovat yleensä suurempia. On olemassa kansainvälisiä suosituksia, joissa on asetettu tavoitteita jopa tuhansien kilometrien ajokokemuksesta uusien kuljettajien riskitason alentamiseksi. Vain kansallisessa moottoripyörän ajokortin suorittamisessa harjoitusluvalla voidaan itsenäisesti harjoitella ennen ajokoetta, mutta tietoa harjoitusajossa ajetuista määristä ei ole, koska tietoa ei missään yhteydessä kerätä. 

Ajo-opetuksessa käytettävien ajoneuvojen varustevaatimuksista erityisesti opetuslupa-ajoneuvon opettajan jarrupoljinvaatimusta on arvosteltu asennuskustannusten ja muutoskatsastusvaatimuksen takia. Sen sijaan autokouluautoissa samoin kuin tutkintoajoneuvoissa ylimääräiset polkimet koetaan työturvallisuuden takia tarpeellisiksi. Suomessa opetusajo on ollut turvallista, mutta tietoa ei ole siitä, missä määrin se on ylimääräisen opettajan polkimen ansiota. 

Vaatimus AM-luokan ajoneuvojen kuljetusoikeuden suorittamisesta erikseen ajoneuvoluokkaa vastaavine opetus- ja käytännönkoevaatimuksineen on EU:n sääntelyä tiukempi, mutta ajoneuvoissa ja niiden kuljettamista koskevissa vaatimuksissa olevien eroavaisuuksien johdosta menettelyä on pidetty kuitenkin perusteltuna. 

Kevyen nelipyörän ja mopon ajokorttia varten annettavassa opetuksessa tuntimäärät ovat samat, koska ajoneuvot kuuluvat samaan AM-luokkaan, mutta kevyen nelipyörän tutkintovaatimukset ovat tiukemmat. Myös mopoilla on ajokoetta pidetty perusteltuna. Vaikka kevyen nelipyörän kuljettamista koskevat niiden rakenteellisen enimmäisnopeuden takia tietyt rajoitukset, kuten esimerkiksi kielto moottoriteillä kuljettamiseen, tiukempia vaatimuksia pidetään perusteltuina, koska niitä kuljetetaan yleensä autoliikenteen kanssa samalla tienosalla, mikä vaatii kuljettajilta samaa osaamista kuin autoa kuljetettaessa. Autokorttia vähäisemmistä opetusvaatimuksista huolimatta kevyen nelipyörän kuljettajat ovat selviytyneet verrattain hyvin liikenteessä. Kevyitä nelipyöriä kuljetetaan yleensä taajamissa, missä nopeudet ovat alemmat ja onnettomuuksien seuraukset ovat sen johdosta jääneet useimmiten henkilövahinkoina mitattuina lieviksi. Autokortin opetukseen verrattua opetusmäärien eroja selittävinä tekijöinä voidaan osin pitää ajoneuvojen ja niiden kuljettamisen eroja ja sen vaikutusta opetusmääriin. Kevyissä nelipyörissä on esimerkiksi erilainen vaihteisto ja niiltä puuttuvat suuremmat ajonopeudet ja sen myötä puuttuva maantie- ja kiihdytyskaista-ajamisen opettelu. Autoista poiketen kevyet nelipyörät ovat toiminnoiltaan variaattoreita, jolloin vaihteiden valinnan ja vaihteiden käytön opettelun sijaan valittavana on vain meno eteenpäin tai taaksepäin. Kevyiden nelipyörien ajokokeet arvostellaan saman ohjeen mukaan kuin auton B-luokan ajokoe ja kokeiden hyväksymisprosentit ovat ensimmäisellä yrityskerralla olleet samaa luokkaa. 

Opetusluvalla B-luokan ajokortin suorittaneiden osuus on perinteisesti ollut noin 10–20 %:n luokkaa suoritetuista B-luokan ajokorteista ja opetusluvan pysyttämisellä on edelleen vahva kannatus. Käytännössä opetuslupamenettely vastaa monissa maissa käytössä olevia opetus- tai ajoharjoittelukäytäntöjä. Opetusluvalla ajokortin suorittaneiden osuus oli 2010-luvun alkuvuosina noin 13–15 %:n luokkaa ja vuonna 2013 toteutetun lupaperusteiden uudistuksen jälkeen määrät ovat olleet nousussa. Vuonna 2016 B-luokan ajokortin suorittaneita oli 53 918, joista opetusluvalla opetuksen saaneita oli 10 646, mikä vastaa 19,7 %:n osuutta ajokortin suorittaneista. Muutoksen katsotaan osaksi aiheutuvan siitä, että lupia voidaan aiemmasta samassa taloudessa asumista koskevasta vaatimuksesta poiketen myöntää lähisukulaisuuden ja huoltajuuden perusteella ilman rajoituksia ja muussa tapauksessa enintään kolme lupaa kolmessa vuodessa harmaan talouden ehkäisemiseksi. Toisaalta lupaperusteita on pidetty liian rajaavina, koska esimerkiksi aviopuolisoa tai samassa taloudessa asuvaa vanhemman avopuolisoa ei ole rinnastettu lähiomaisiin ilman lupakiintiötä, ja toisaalta lupakiintiön on katsottu mahdollistavan ammattimaisen toiminnan ilman autokouluille sälytettyjä vaatimuksia ja näin lisäävän harmaata taloutta. Mopokorttivaatimusten tiukentuessa käyttöönotettua opetuslupamenettelyä on pidetty opettajalta vaadittavan ajokortin takia kohtuuttomana, koska AM-luokassa opetuslupaopettajalla hyväksytään vain nykyisten vaatimusten mukaisesti opetuksella ja käytännön kokeella suoritettu opetusajoneuvon ajokortti taikka opetusajoneuvosta riippuen moottoripyörän tai auton ajokortti. Mopo-opetuksessa ei hyväksytä niin kutsutun saavutetun oikeuden perusteella saatua mopon kuljetusoikeutta, mitä on myös pidetty kohtuuttomana. Mopon kuljetusoikeus ilman ajokorttivaatimuksia on saavutetun oikeuden perusteella niillä, jotka olivat ennen mopokortin käyttöönottoa vuoden 2000 alusta saavuttaneet mopon kuljetusoikeuden edellyttämän 15 vuoden iän. Saavutettu oikeus ilman ajokorttia ei koske kevyen nelipyörän kuljettamista, koska tämän ajoneuvon kuljettaminen on aina edellyttänyt ajokorttia ja nykyinen ajokorttivaatimus on alempi kuin aiemmin vaadittu auton ajokortti. 

Moottoripyöräajokorttien suorittaminen luokkakorotusten yhteydessä suoritettavin opetusta ja tutkintoa koskevin vaatimuksin on koettu myös ylimitoitetuksi. Moottoripyöräkorttien suorittamisvaatimukset perustuvat kuitenkin kuljettajantutkintoon pääsyn edellytyksenä olevaa opetusta lukuun ottamatta ajokorttidirektiivin vaatimuksiin. Teoriakoevaatimuksesta voidaan sen mukaan poiketa vain aiempaa moottoripyöräkokemusta ajokortin suorittamisessa hyödynnettäessä, mutta meillä on ajokoevaihtoehdon sijaan valittu koulutusvaihto. Myös arvostelun kohteena olleet moottoripyörien luokitusta ja tutkintopyöriä koskevat vaatimukset ovat ajokorttidirektiivin vaatimusten mukaiset. Moottoripyörän harjoituslupa mahdollistaa itsenäisen harjoittelun moottoripyörällä, mutta esimerkiksi autokoulussa opetuksen saaneisiin verraten itsenäisesti harjoitelleilla on tutkinnossa todettu olevan puutteita liikennetilanteiden hallinnassa ja turvallisuustekijöiden huomioimisessa. 

Traktoreihin kuuluu tieliikenteessä käytettäviä pienikokoisia traktoreita, joita kutsutaan traktorimönkijöiksi. Traktoreiden ajoneuvoluokittelu ei kuitenkaan tunnista mönkijöitä. Erityisesti ajokorttivaatimuksiltaan LT-luokkaan kuuluvien traktorimönkijöiden ajokorttivaatimuksia on pidetty kohtuuttomina siksi, että rakenteellisen enimmäisnopeuden (40–60 kilometriä tunnissa) ohella ei oteta huomioon ajoneuvon vähäistä massaa, mikä tulee huomioiduksi rakenteelliselta nopeudeltaan nopeampien traktoreiden ajokorttivaatimuksessa. Rakenteelliselta nopeudeltaan auton ajokorttivaatimuksiin kuuluvien traktoreiden kohdalla kokonaismassaltaan enintään 3 500 kilogrammaa painavat edellyttävät auton B-luokan ajokorttia, jolloin valtaosaa näistä traktoreista voi käytännössä kuljettaa B-luokan kortilla. LT-luokassa taas vaihtoehtoinen kuljetusoikeus saadaan vain kuorma-auton ajokortilla. Vaikka traktorisäännöksissä luokitellaan traktoreita mainittua alempien massojen mukaan, painosta ei kuitenkaan löydy perustetta traktorimönkijöiden erottelemiseksi muista traktoreista. Erityisesti LT-luokassa vaadittua luokkakohtaista teoriakoetta ja käsittelykoetta perävaunuyhdistelmällä pidetään näiden traktorimönkijöiden kuljetusoikeuden saamisessa tarpeettomana ja kuorma-auton ajokortin suorittamista ylimitoitettuna ja kalliina. 

Mönkijöihin liittyvien ongelmien lisäksi traktorien ajokorttiluokitusta on pidetty turhan moniportaisena ja alempien traktoriluokkien erottelua T- ja LT-luokkaan vain välivaiheena ennen yhden traktoriluokan käyttöönottamista enintään 60 kilometriä tunnissa kulkeville traktoreille. Kun traktoreilla pysytettiin väliluokkana aiempaa liikennetraktoriluokkaa vastannut luokka LT, ajoneuvolakiin ja ajokorttilakiin sisällytetyin siirtymäsäännöksin sallittiin ennen 1.1.2016 vallinneen tilanteen jatkuvan niin, että liikennetraktoreita (rakenteellinen nopeus enintään 50 kilometriä tunnissa), jotka oli otettu käyttöön ennen uusien säännösten voimaantuloa ja joita ei ajoneuvolaista kumotun poikkeussäännöksen johdosta ollut aiemmin katsottu tietyissä kuljetuksissa liikennetraktoreiksi, sai edelleen kuljettaa T-luokan traktorin ajokortilla. Koska siirtymäsäännöksin pysytettiin vain olemassa ollut tilanne, epäkohtana on myös pidetty sitä, että korvattaessa liikennetraktori vuoden 2015 jälkeen traktorilla, jonka rakenteellinen nopeus on 40–60 kilometriä tunnissa, sitä ei saa kuljettaa T-luokan ajokortilla. 

2.3.2  2.3.2 Kuljettajantutkinto

Kuljettajantutkinnoista saadussa palautteessa ei ole katsottu olevan suurempia muutostarpeita, joskin teoriakokeen tasoa on pidetty hyvin helppona. 

Kansainvälinen kuljettajantutkinto-organisaatio CIECA auditoi vuonna 2016 Suomen kuljettajantutkintojärjestelmää tarkastuskäynnillään. Tutkinnossa ja sen toteutuksessa nähtiin useita parannustarpeita, jotka on kirjattu auditoinnista tehtyyn raporttiin. Auditoinnissa kiinnitettiin laajasti huomiota tutkintoon ja sen järjestämiseen. Positiivista palautetta annettiin muun muassa asiakaspalvelun kehittämistavoitteista, terveysvaatimusten kontrolloinnista, palautteen antamisesta ja koulutuksen vaiheistuksesta. Kokeen valvonnassa, henkilöllisyyden tunnistamisessa ja henkilöstössä nähtiin jopa väärinkäytökset mahdollistavia puutteita. Euroopan tasolla kokeiden korkeiden läpäisyprosenttien katsottiin edellyttävän toimenpiteitä, mihin asiaan on Liikenteen turvallisuusviraston mukaan jo käytännön toimin puututtu. 

Teoriakokeen puutteena pidettiin koekysymysten perusteena olevan koepankin suppeutta. B-luokassa katsottiin olevan tarve kysymyspankin nelinkertaistamiseen nykyisestä. Myös teoriakokeen kehittämisen edellytettiin olevan säännöllistä ja huomiota edellytettiin kiinnitettävän siihen, että kysymykset eivät ole liian helppoja. Auditoinnin mukaan kokeeseen on lisättävä kuvallisia kysymyksiä normaaliliikenteen tilanteita vastaavista tilanteista ja estämään epäselvyydet kysymyksen kohteena olevasta liikennetilanteesta. 

Ajokokeiden hyväksymisessä havaittiin olennaisia eroja ja suorituksia todettiin hyväksyttävän hyvinkin vaihtelevin ajoneuvon hallintataidoin. Ajokokeen vastaanottajien valmiuksia olisi parannettava koulutusta kehittämällä GDE-matriisin mukaisten ajamisen ylempien tasojen huomioon ottamiseksi ja kokonaiskuvan hahmottamiseksi arvioinnissa sekä eron tekemiseksi ajokokeen vastaanottajan ja liikenneopettajan välillä. Ajokoetilanteessa tulisi raportin mukaan suosia kokelaan itsenäistä ajamista GDE-matriisin tavoitteiden mukaisesti ajo-ohjeisiin perustuvan ajamisen sijaan. Kokeesta annettavassa palautteessa olisi virheisiin puuttumisen sijaan kiinnitettävä huomio tilanteen kokonaistarkasteluun ja kokelaan osaamiseen. Myös lisäopetuksen määrääminen hylätyn suorituksen johdosta tuomittiin. 

Ajokokeita pidettiin yleisesti liian hidastempoisina, mikä on aiemmissakin tarkasteluissa noussut esiin. Käytettyjen nopeuksien ei katsottu vastaavan normaalitilanteessa ajamista. Koetilanteessa monet ajoivat 30–40 kilometriä tunnissa nopeudella ja moottoriteille liittymisessä käytettyjä alhaisia nopeuksia pidettiin muuta liikennettä haittaavina. Ajoreittejä pidettiin osin monipuolisina erilaisissa liikenneympäristöissä ja -tilanteissa ajamista vaativina, mutta hiljaisen liikenteen aikana olisi raportin mukaan huomio kiinnitettävä muihin elementteihin, kuten ajamiseen korkeammilla nopeuksilla, mikä voisi paremmin kuvastaa olosuhteita normaaleissa liikennetilanteissa. Raportissa kiinnitettiin huomiota myös opetuksessa käytettäviin simulaattoreihin. Simulaattoreiden ei katsottu korvaavan oikean ajoneuvon kuljettamista, varsinkaan, jos ne eivät ole tasokkaita. Auditoinnissa kokeiltua simulaattoria pidettiin tasoltaan heikkona. 

Liikenteen turvallisuusvirastossa on vireillä kehittämisprojekti tutkinnon uudistamiseksi. Sen keskeisimpiä muutoskohteita ovat ajokokeen vaatimukset ja arviointi sekä teoriakokeen kysymysten määrä ja kokeen suoritusaika. Arvioinnissa on tarkoitus siirtyä ajokortin suorittajan osaamisen kokonaisarviointiin kiinnittäen erityisesti huomio ajoneuvon hallintaan, muiden tienkäyttäjien huomioimiseen, liikennetilanteiden ennakointiin ja hallintaan ja kuljettajan oman toiminnan hallintaan. 

2.3.3  2.3.3 Ajokorttilääkärintarkastukset

Ajoterveyden arviointijärjestelmän perusteet on katsottu Suomessa pääosin toimiviksi. Terveysvaatimusten täyttymisen seuranta on osin toteutettu lääkärinlausunnon ja osaksi lääkäreiden ilmoitusvelvollisuuden kautta. Ajoterveystarkastukset tehdään enimmäkseen perusterveydenhuollossa, mikä asettaa omat rajoituksensa tehtäville tutkimuksille. Ongelmallisten ajoterveyskysymysten arviointia on kehitetty perustamalla joitakin arviointia suorittavia keskuksia. Ajokorttilääkärinlausunnon voi antaa laillistettu lääkäri. Käytännössä yhtenä tarkastusten laatua heikentävänä tekijänä on pidetty sitä, että tarkastuksen tekevällä lääkärillä ei välttämättä ole tutkittavan hoitohistoriaa tiedossaan. 

Järjestelmässä on nähty osa-alueita, joita voitaisiin joko keventää tai joiden kohdalla käytäntöä olisi perusteltua tehostaa. Ryhmän 1 kuljettajien kohdalla on katsottu, että järjestelmää voitaisiin keventää rutiinitarkastuksia karsimalla ja lykkäämällä tämän ryhmän kuljettajien lääkärinlausunnon esittämisvelvollisuutta uusimisen yhteydessä viidellä vuodella nykyisestä. Liikenneonnettomuuksissa katsotaan olevan kaksi riskiryhmää, vasta ajokortin saaneet nuoret ja ikääntyneet kuljettajat, joiden ajamiseen voitaisiin ajoterveysperustein vaikuttaa. Nuorten onnettomuusriskin taustalla voi olla käyttäytymishäiriöalttiutta liikenteessä lisääviä psyykkisiä tai kehityksellisiä häiriöitä, jotka voisivat olla tunnistettavissa aikaisempien sairauskertomusten ja esitietojen perusteella, mutta muuten niiden ei välttämättä katsota tulevan esiin rutiininomaisissa ajokorttitarkastuksissa. Tällaisina käyttäytymishäiriöinä on nostettu esiin esimerkiksi ADHD, jonka ydinpiirteitä ovat keskittymisvaikeudet, impulsiivisuus, mielialan vaihtelut ja addiktiotaipumus. Näiden riskiryhmien tunnistamisen ja niiden ajoterveysvaikutusten selvittämisen on katsottu edellyttävän soveltuvan toimintamallin ja menetelmien kehittämistä. Nuorison terveystodistuksen pitkää voimassaoloaikaa ei ole välttämättä pidetty hyvänä, koska viiden vuoden aikana voi kehittyä ajoterveyden kannalta esteen muodostavia sairauksia. Iäkkäiden onnettomuusriskin taustalla on pidetty ikääntymisen ja sairauksien aiheuttamaa havainto- ja toimintakyvyn huononemista. Terveydentilan arvioinnin ohella on ajokokeen käyttöä ajokykyä arvioitaessa pidetty tarpeellisena, mutta nykyisen ajokokeen katsotaan kuitenkin palvelevan huonosti tässä tarkoituksessa. Ajokokeiden kehittämisperusteeksi on nähty niiden eriyttäminen ajokortin suorittamisesta palvelemaan myös terveysperusteisia ajokykyarvioita. 

Lääkärin ilmoitusvelvollisuuden ei katsota käytännössä toimivan toivotulla tavalla ilmoitusten vähyyden johdosta. Koska ilmoituksia ei rekisteröidä tai tilastoida, niiden määristä ei ole tietoa. Turun poliisiaseman alueella tehtiin vuonna 2015 erillisselvitys, jonka mukaan tuona vuonna ilmoituksia tehtiin 195. Ilmoitukset tulivat pääasiassa Turun yliopistollisesta keskussairaalasta (TYKS) ja käytännössä noin 70 % kaikista ilmoituksista oli kymmenen lääkärin tekemiä. Yli puolet ilmoituksista tuli silmälääkäreiltä ja sen jälkeen yleisimmät olivat neurologisia sairauksia tai vammoja koskevat ilmoitukset. Esimerkiksi mielenterveysongelmiin tai masennus- tai muiden lääkkeiden käyttöön liittyviä ilmoituksia ei tarkastelukautena tehty. Tarpeellisena on myös pidetty sitä, että lääkäreiden kehotukset potilaalle pidättäytyä ajamisesta saataisiin liikenteen valvojien käyttöön. 

Lääkärintodistuksen hinta vaihtelee sen mukaan mistä todistus haetaan. Vaikka lakisääteisesti vaadittu todistus on saatavissa myös julkisesta terveydenhuollosta, kiiretilanteissa ajan saaminen voi lykkääntyä niin, että todistus joudutaan lopulta hakemaan yksityisestä terveydenhuollosta, mikä nostaa ajokorttikustannuksia. 

Liikenneonnettomuustutkinnan perusteella on voitu todeta, etteivät terveysperusteiset onnettomuudet välttämättä tapahdu yllättäen ja äkillisesti, sillä onnettomuuden aiheuttaneilla kuljettajilla on todettu olevan merkittävä hoitohistoria. Viimeisen 20 vuoden aikana sairauskohtauksen aiheuttaneiden onnettomuuksien määrän on todettu kasvaneen. Suurimpaan osaan, 90 %, ajonaikaisista sairaskuolemista ja välittömänä onnettomuuden syynä on usein pitempään tiedossa ollut sydän- ja verisuonisairaus. Sen lisäksi sairaus voi olla myös onnettomuuden taustasyy, jolloin sairaus on voinut vaikuttaa onnettomuuden syntyyn, esimerkiksi käsittelyvirheinä, virheellisinä ajolinjoina tai havainto- ja arviointivirheinä. Monisairaus ja -lääkitys on todettu vakavampien sairasperäisten onnettomuuksien taustalla. Diabetestä sairastavilla on sydän- ja verisuonisairauksia tai silmäsairauksia. Kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista oli vuosina 2009–2013 vajaa puolet (47 %) sairausperäisiä ja niistä sairaus oli välittömänä riskinä 13 %:ssa onnettomuuksista ja vaikutti onnettomuuden taustalla 34 %:ssa tapauksista. Taustalla olevissa tapauksista korostuivat erityisesti mielenterveyden ongelmat, mutta myös sydän- ja verisuonitauteja ja päihdeongelmia esiintyi. Sairausperäisissä onnettomuuksissa kuljettajalla on yleensä ennestään merkittävä hoitohistoria, mutta lääkärintarkastusten kannalta ongelma on esimerkiksi se, että tiedot ovat hajallaan eivätkä ole tarkastusta tekevän tiedossa. Iäkkäillä on onnettomuusriskin todettu kohoavan vasta noin 75-vuotiaana 

2.3.4  2.3.4 Eri kuljettajaryhmät ja turvallisuus

Ajokorttien suorittaminen on viime vuosina osin vähentynyt tai ainakin sen suorittaminen B-luokassa on myöhentynyt muutamalla vuodella ajokortin vähimmäisiästä. Noin 60 %:lla 18-vuotiaista on B-luokan ajokortti. B-luokan ajokortin suorittajista suurimman ryhmän muodostavat 20–24-vuotiaat alempiin ikäluokkiin verraten, vaikka tässäkin ikäluokassa oli vuonna 2016 laskua. Nuorimmilla tärkein syy ajokortin suorittamiseen on varautuminen tulevaisuuden tarpeiden varalle ja varttuneemmilla sen lisäksi varautuminen työ- tai opiskelumatkoihin. Yli 50-vuotiailla kortin suorittamisen taustalla on useimmiten auton käyttö vapaa-ajan matkoilla. 

Ajokortin suorittamisiän nousu on yhteydessä kaupungistumiseen ja mahdollisuuksiin järjestää kulkeminen muutenkin kuin omalla autolla. Haja-asutusalueilla esimerkiksi julkisen liikenteen tarjonnan heikentymisen tai lakkauttamisen on katsottu vaikeuttavan merkittävästi liikkumista. Nuorten kohdalla mahdollisuuksia erilaisten koulu-, työ-, harrastus- ja vapaa-ajan matkojen tekemiseen vaikeuttaa puutteellisten liikenneyhteyksien lisäksi nuorten käytettävissä olevien ajoneuvojen rajallisuus. Nuorten käytettävissä ovat 15-vuotiaasta lukien mopot, kevyet nelipyörät ja traktorit. 16-vuotiaasta lukien käytettävissä ovat kevytmoottoripyörät myös moottoripyörän harjoitusluvalla tapahtuvassa harjoittelussa ennen ajokoetta. Useimmat näistä ajoneuvoista eivät sovellu ympärivuotiseen kulkemiseen ja esimerkiksi kevyet nelipyörät koetaan rakenteensa puolesta turvattomiksi. Erityisesti kevyiden nelipyörien turvattomuus on koettu asiaksi, joka edellyttäisi joko ajoneuvoteknisiä tai ajokorttisäännösten tarkistuksia. Ajoneuvoteknisinä ja turvallisuutta parantavina ratkaisuina on erityisesti tuotu esiin henkilöautojen tehojen rajoittaminen kevyinä nelipyörinä kuljetettaviksi. Myös ajokortti-iän muutokset on tässä tarkoituksessa nostettu esiin. Ongelmana muutoksissa on se, että kumpikin osa-alue on tiukasti EU:n sääntelemää. Uusien ajoneuvoluokkien käyttöönotto ja niiden ajokorttivaatimusten määrittäminen edellyttäisivät EU:n myötävaikutusta, ajokorttipuolella voitaisiin kansallisesti B-luokan vähimmäisikä laskea 17 vuoteen. Kansallisesti on ollut käytössä poikkeuslupamenettely, jolla on voitu poiketa B-luokan vähimmäisiästä edellä tarkoitetulla yhdellä vuodella. Poikkeusluvan edellytykset ovat tiukat vaatiessaan erityisen painavia syitä, mistä johtuen lupia on myönnetty vuosittain vain muutamia. Tämä on näkynyt myös käsiteltävien hakemusten määrissä ja niitä on vuosittain käsitelty vain muutama kymmenen. Poikkeusluvan myöntämisen on katsottu edellyttävän ajokortti- ja kulkemistarpeiden tarkastelua koko perheen ja siinä tapahtuneiden äkillisten vakavien muutosten kannalta. 

Ajokokemus on eri tutkimuksin osoitettu merkittäväksi ajotaitoa lisääväksi ja uuden kuljettajan riskiä alentavaksi tekijäksi. Vakuutustilastojen mukaan ensimmäistä vuottaan ajavien liikennevahinkomäärä suhteutettuna ajokorttien määriin on kolminkertainen kolme vuotta ajaneisiin verrattuna. Opetuksessa kertyvät ajomäärät jäävät usein alhaisiksi. Ajokortin saamista seuraavan vuoden aikana ajetaan tyypillisimmillään noin 2 000–5 000 kilometriä. Vähiten kilometrejä kertyy niillä, jotka ovat suorittaneet ajokortin 20–23-vuotiaana. Eniten ajavat kaupunkien läheisellä maaseudulla, ydin maaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvat eikä opetuksen saantitavalla ole todettu olevan erityistä eroa. 

Nuorten 15–24-vuotiaiden liikenneturvallisuus on parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Liikennekuolemien määrä on lähes puolittunut ja loukkaantumisten määrä laskenut kolmanneksella. Viimeisen kolmen vuoden aikana keskimäärin 50 kuoli ja yli 2 000 loukkaantui vuosittain. Kuolleista kolme neljästä kuoli ja lähes puolet loukkaantui henkilöautossa. Moottoripyöräilijöinä menehtyneitä oli 7 %:a ja mopoilijoina menehtyneitä 4 %:a kuolleista. 

Nuorten kuolemantapauksista noin 60 % tapahtuu päivänvalossa, kuivalla kesä- tai talvikelillä ja usein viikonloppuina ja yöaikaan. Noin kolmannes kuolemantapauksista tapahtuu kesäkuukausina. Suurin osa kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista on tieltä suistumisia ja kohtaamisonnettomuuksia taajaman ulkopuolella. Suurin osa 18–24-vuotiaiden nuorten onnettomuuksista sijoittuu 18–20-vuotiaiden ikäluokkaan ja 18–19-vuotiaiden kuljettajien todennäköisyys aiheuttaa onnettomuus on yli kaksinkertainen kokeneempiin 20–24-vuotiaisiin kuljettajiin verrattuna. Myös näiden nuorimpien kuljettajien riski onnettomuuden vastapuolena korostuu. Liikenneonnettomuustutkinnassa alle 25-vuotiaiden aiheuttajakuljettajien onnettomuuksien syntyyn vaikuttaneiksi riskitekijöiksi on todettu ajoneuvon käsittelyvirheet tai ajotoiminnot kuten virheellinen ajolinja tai ohjausliike (noin 40 % onnettomuuksista), ennakointi- ja arviointivirheet kuten virheellinen arviointi omista kulkumahdollisuuksista, nopeudesta tai väistämisestä (noin 25 % onnettomuuksista) ja toisen osapuolen tai tilanteen havaitsematta jääminen (noin 10 % onnettomuuksista). Onnettomuuden syntymisen mahdollistaviksi tai vammoja lisääviksi taustariskeiksi on todettu väsymys, kiire, alkoholin tai lääkkeiden käyttö, ajonopeudet ja turvavyön käyttämättömyys. Noin 70 % alle 25-vuotiaista aiheuttajakuljettajista ajoi ylinopeutta. Valtaosa nuorista ei kuitenkaan kuulu riskiryhmään, jossa riskihakuinen ajotyyli altistaa onnettomuuksille. Erityisesti henkilövahingot korostuvat aloittelevien kuljettajien aiheuttamissa liikenneonnettomuuksissa ja henkilövahinkoon johtaneiden tapausten lukumäärä ajokorttimääriin suhteutettuna on ensimmäistä vuottaan ajavilla nelinkertainen kolme vuotta ajaneisiin verrattuna. 

Moottoripyöräilijöiden liikennekuolemien määrä on lähes puolittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja loukkaantuneiden määrä laskenut noin kolmanneksella. Kaikista tieliikenteessä menehtyneistä ja loukkaantuneista seitsemän prosenttia oli moottoripyöräilijöitä. Valtaosa kuolemantapauksista tapahtui taajamien ulkopuolella ja niissä lähes puolet kuoli ulosajoissa ja lähes joka viides kohtaamisonnettomuuksissa. Taajamaonnettomuuksissa lähes puolet kuoli kohtaamisonnettomuuksissa ja joka neljäs ulosajoissa. Loukkaantuneista enin osa sijoittuu ikäryhmään alle 24 vuotta, kuolleista tähän ikäryhmään sijoittui noin viidennes. 

Mopoilun turvallisuus on parantunut mopoilun suosion vähentymisestä riippumatta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana mopo-onnettomuuksissa kuolleiden määrä on puolittunut ja loukkaantuneiden määrä vähentynyt kolmanneksella. Valtaosa näistä sijoittuu 15–24-vuotiaiden ikäryhmään. Kuolemantapauksista 60 % tapahtuu taajamissa ja loput sen ulkopuolella. Puolet kuolleista kuoli ulosajossa ja joka kolmas risteävien ajosuuntien onnettomuudessa ja joka neljäs saman ajosuunnan onnettomuuksissa. Kevyiden nelipyörien turvallisuuspuutteina nähdään ajoneuvon turvaton rakenne. Alhaisia onnettomuuslukuja katsotaan selittävän ajoneuvon käyttö enimmäkseen taajamissa, jossa käytetyt ajonopeudet ovat alhaisia. Esimerkiksi vuonna 2013 tapahtui 145 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta, jossa aiheuttajana oli mopoauto. Liikennevakuutuskeskuksen mukaan tutkituissa onnettomuuksissa onnettomuuden syynä on ollut huomion kiinnittyminen muuhun toimintaan kuin ajamiseen, esimerkiksi kännykän käyttö. 

Väestöosuuteensa suhteutettuna iäkkäät kuljettajat ovat yliedustettuina vakavissa liikenneonnettomuuksissa, koska ikääntyminen heikentää monia liikennekäyttäytymisen takia tärkeitä toimintoja ja onnettomuuksien seuraukset ovat heillä vakavampia. Reagointiaika pitenee ja huomiokyky heikkenee, joskin niitä kyetään kompensoimaan ennakoinnilla ja varovaisuudella. Havainto- ja ajovirheet voivat olla erityisen kohtalokkaita risteysajossa. Ongelmallisinta iäkkäiden kuljettajien kohdalla on terveydentilan heikkeneminen silloin, jos henkilöllä olevasta sairaudesta huolimatta ei ole sairaudentuntoa tai kun muutokset tapahtuvat niin hitaasti ja vähitellen, ettei sen vaikutuksia ajamiseen huomata. Iäkkäiden kuljettajien onnettomuusriskin on kuitenkin todettu kasvavan vasta 75 ikävuoden jälkeen. 

Iäkkäiden osuus ajoneuvon kuljettajina liikenteessä kasvaa eliniän pidetessä. Vuodesta 2010 vuoteen 2040 ajokortillisten 65–69-vuotiaiden määrän arvioidaan kasvavan yli 10 %:a ja 70–74-vuotiaiden liki 65 %:a. 75–79-vuotiaiden ajokorttien määrän arvioidaan kasvavan noin 2,5-kertaiseksi ja yli 80-vuotiaiden nelinkertaiseksi. 

Liikenneonnettomuuksien kustannusraportin mukaan tieliikenneonnettomuuksien kustannukset olivat vuonna 2014 kuolleiden osalta noin 634 miljoonaa euroa, ja loukkaantuneiden osalta noin 625 miljoonaa euroa, joista lievästi loukkaantuneiden osuus on noin kolmannes. Yhden liikennekuoleman hinta yhteiskunnalle on runsaat 2,7 miljoonaa euroa. 

2.3.5  2.3.5 Ajokortin hinta

Ajokortin hinta koetaan Suomessa yleensä korkeaksi. Hintatasoon vaikuttaa kansallinen kustannus- ja palkkataso. Suomessa ajokortin hinta muodostuu suurimmaksi osaksi opetuskustannuksista. Muut kustannukset ovat lähinnä viranomaismaksuja kuljettajantutkinnosta, ajokorttiluvasta ja ajokortista sekä hakemukseen tarvittavista liitteistä kuten valokuvista ja lääkärintodistuksesta aiheutuvia maksuja. Ajokorttiluvasta peritään 40 euroa. Ajokorttiluvan liitteistä aiheutuvia lisäkustannuksia voidaan alentaa, jos valokuvana voidaan käyttää passin valokuvaa tai ajoneuvoliikennerekisteriin aiemman ajokortin yhteydessä talletettua valokuvaa taikka lääkärintodistuksena nuorison terveystodistusta. Kuljettajantutkinnon teoriakokeesta perittävä maksu on 31 euroa ja ajokokeista perittävät maksut vaihtelevat suoritettavan luokan mukaan. Alimmissa luokissa ajokoemaksu on 65 euroa, BE-luokan yhdistelmätutkinnossa ja raskaan kaluston tutkinnoissa 99 euroa sekä raskaan kaluston E-luokan yhdistelmätutkinnoissa 110 euroa. 

Opetuslupaopetuksessa kustannuksia aiheutuu opetusluvasta ja ajoneuvon käytöstä opetuksessa. Opetusluvasta peritään 30 euroa ja opetettavia asioita koskevasta opetusluvan hakijan kokeesta 31 euroa. Opetusautoon on asennettava opettajan jarrupoljin ja ulkopuolinen peili ja auto on muutoskatsastettava opetusajoneuvoksi. Muutoskatsastuksen maksut vaihtelevat yrittäjän mukaan, mutta B-luokan autossa ne ovat noin 50–60 euron luokkaa. Jarrupolkimesta aiheutuvat kustannukset vaihtelevat asennustavan ja asennuspaikan mukaan. Keskimäärin arvioiden niistä aiheutuva kustannus on muutaman sata euroa. 

B-luokassa opetuskustannukset koostuvat perusvaiheen, harjoitteluvaiheen ja syventävän vaiheen opetuksesta. Opetus autokoulussa maksaa keskimäärin perusvaiheessa noin 1 400–1 600 euroa, harjoitteluvaiheessa noin 200 euroa ja syventävässä vaiheessa noin 350 euroa. Kuljettajantutkinnon teoriakokeesta peritään 31 euroa ja ajokokeesta 65 euroa. Mopokorttiuudistus nosti mopokortin hintaa huomattavasti, noin 300–500 eurolla, vaikka hinnannousua pyrittiin hillitsemään opetuslupavaihtoehdolla ja sen mukaan määräytyvillä ajo-opettajan alemmilla vaatimuksilla, joita voidaan soveltaa myös autokouluopetuksessa. Teoriakokeesta peritään 31 euroa ja käsittelykokeesta 28 euroa. Ennen opetus- ja käsittelykoevaatimuksia mopokortin kustannukset koostuivat lupamaksusta, lupahakemukseen tarvittavista liitteistä ja teoriakokeesta ja ne olivat vajaan 100 euron luokkaa. Ajokortti oikeutti silloin myös kevyen nelipyörän kuljettamiseen. 

Korkeiden ajokorttihintojen on osaksi katsottu johtuvan kilpailun puuttumisesta autokoulualalla. Hintoihin vaikuttavat opetustoiminnasta aiheutuvat kustannukset. Opetuksen sisältö on nykyisessä järjestelmässä opetussuunnitelmaperusteisuudesta johtuen yhdenmukainen. Alla on esimerkkejä hinnoista, joilla ajokorttiopetusta oli syksyllä 2016 verkkoilmoitusten perusteella tarjolla eri puolilla maata B-luokan henkilöauton, mopon/kevyen nelipyörän ja A1-luokan kevytmoottoripyörän ajokortin suorittamiseksi. B-luokan ratamaksu liittyy näissä hintaesimerkeissä syventävässä vaiheessa tapahtuvaan harjoitteluun ajoharjoitteluradalla. Kysymyksessä on ajoharjoitteluradan ylläpitäjän perimä maksu radan käytöstä. Perusvaiheessa ajoharjoitteluradalla käynti sisältyy kokonaishintoihin. Pimeällä ajamisen opetus liittyy B-luokan ajokortin suorittamiseen ja opetus voidaan toteuttaa myös simulaattorilla. Moottoripyörän ajokorttia (hintaesimerkissä A1-luokka) varten voidaan opetus saada autokoulussa tai autokoulusta ottaa harjoitusluvan saamisen edellyttämä ajo-opetus ennen itsenäisen ajoharjoittelun aloittamista. 

B-luokka 

Pimeällä ajamisen opetus B-luokassa 

Mopo/kevyt nelipyörä 

A1-luokka/ harjoitusluvan edellyttämä opetus 

Kevään 2017 verkkoilmoitusten perusteella hintataso on pitkälti ennallaan, joskin yksittäisissä tapauksissa on ollut havaittavia hintojen laskua. Selvimmin hintatasoon on tullut muutoksia Oulussa, jossa B-luokan perusvaiheen opetusta oli useammassakin autokoulussa tarjolla 1 020–1 340 euron hintaan kun aiemmin hinnat vaihtelivat 1 390-1 887 euron välillä. 

Raskaan kaluston ajokorttikoulutuksen hintatietoja on heikommin saatavana, koska opetusta on vähemmän tarjolla perinteisissä autokouluissa. Opetuksen määrä voi vaihdella pohjakortin tai kuljettajalla olevan ammattipätevyyden perusteella. Eniten opetusta vaaditaan, kun pohjalla on vain auton B-luokan ajokortti, joka on aina edellytyksenä raskaan kaluston ajokortin suorittamiselle. 

Esimerkkiotos opetuksen hinnoista on suppea, mutta se kuvaa kuitenkin hintaluokkaa, jossa opetusta on eräissä luokissa tarjolla Helsingin seudulla ja yksittäisissä autokouluissa Tampereella, Salossa ja Kaarinassa. Opetuksen toteutumisen edellytyksenä usein on, että kurssille on tietty määrä osallistujia. Helsingin seudulla on kuorma-auton C1-luokan koulutusta tarjolla 842–900 euron ja C-luokan koulutusta 1 390–1 480 euron hintaan. C1E-luokan yhdistelmäkoulutusta on tarjolla 1 395–1 480 euron hintaan ja CE-luokan yhdistelmäkoulutusta 3 950–4 285 euron hintaan tai, jos ajokorttia suorittavalla on raskaan kaluston kuljettajan ammattipätevyys, sen lisäksi vaadittavaa täydentävää koulutusta CE-luokassa 1 680–1 750 euron hintaan. D1-luokan linja-autokortin koulutusta on tarjolla 2 280 euron hintaan tai, jos ajokortin suorittajalla on pohjalla C1- tai C-luokan kuorma-autokortti, 1 390 euron hintaan. Opetusta C1-luokan kuorma-autokortin korottamiseksi C-luokkaan on tarjolla 620 euron hintaan. Linja-auton D-luokan ajokorttia varten on C-luokan kuorma-autokortin omaavalle tarjolla opetusta 3990 euron hintaan tai, jos pohjalla on D1-luokan linja-autokortti, 1 990 euron hintaan. Tampereella on C1-luokan opetusta tarjolla 700 euron hintaan ja C-luokassa 1365 euron hintaan. C1E-luokan opetusta on tarjolla 1190 euron hintaan tai, jos pohjalla on voimassa oleva ammattipätevyys, 560 euron hintaan. Salossa on tarjolla C-luokan kuljettajaopetusta 1 000 euron hintaan ja Kaarinassa C1-luokan opetusta 665 euron, C-luokan opetusta 1 490 euron ja C1E-luokan yhdistelmäopetusta 1 245 euron hintaan. 

Vuodesta 2016 lukien on Suomessa käynnistynyt useampia kuljettajaopetuskokeiluja, joissa erilaisin tavoittein kokeillaan vaihtoehtoja säädetyn opetuksen toteuttamiseksi opetuksen vähimmäismääristä ja toteutusvaatimuksista poiketen. Näiden kokeilujen vaikutukset eivät tiettävästi kuvastu hintaesimerkkeihin. 

2.3.6  2.3.6 Muut ulkomaiset ajokortit kuin EU/ETA valtioissa annetut ajokortit

Vaatimus kansainvälisiin tieliikennesopimuksiin liittymisestä ajokortin kelpoisuuden perusteena Suomessa rajaa pois muissa valtioissa annetut ajokortit. Näihin ajokortteihin liittyvät ongelmat ovat nousseet esiin esimerkiksi matkailun ja maahanmuuton yhteydessä. 

Vaikka muualla kuin sopimusmaassa annettu ajokortti ei oikeuta ajamaan Suomessa, sitä voi käyttää hyväksi suomalaista ajokorttia hankittaessa silloin, kun henkilö täyttää ajokortin myöntämisen edellytykset esimerkiksi vakinaisen asuinpaikan puolesta. Ajokortti oikeuttaa silloin vastaavan luokan kuljettajantutkintoon pääsyyn ilman opetusvaatimuksia. Edellytyksenä ajokortin kelpoisuudelle on, että se on myönnetty Suomen tunnustamassa valtiossa eikä ajokortin haltijan vakinainen asuinpaikka ole ajokorttia myönnettäessä ollut Suomessa. Jos tutkintoon pääsyyn oikeuttavaa ajokorttia ei ole esittää eikä lähtömaan tilanteesta johtuen ajokorttitietoja ole saatavissa, ajokortti on suoritettava alusta alkaen opetuksineen ja tutkintoineen. Erityisesti opetukseen liittyvät kielivaikeudet ja ajokortin korkea hinta vaikeuttavat ajokortin suorittamista. 

3.2.1  3.2.1 Vaihtoehdot auton B-luokan ajokortin suorittamisessa

B-luokan opetusmalli 

Luovutaan säännöksiin perustuvasta opetussuunnitelmaperusteisesta teoriaopetuksesta ja sen toteutuksen sääntelystä. Luovutaan kokonaan tai osaksi ajo-opetuksen määrää ja sisältöä koskevista vaatimuksista ja kevennetään opetuksen toteutusta koskevaa sääntelyä. Muutosten johdosta opetuksen sisältö ja tavat olisivat vapaammin ajokorttia suorittavan valittavissa. Yleisen liikenneturvallisuuden ylläpitämiseksi asetetaan vähimmäisvaatimukset liikenteessä annettavalle ajo-opetukselle tai vaihtoehtoisesti ajo-opetukselle yleensä, jolloin se koskisi myös esimerkiksi simulaattorilla annettavaa opetusta. Luovutaan opetusajoneuvojen poljinvaatimuksista, mutta estettä polkimien asentamiseen ei olisi eikä polkimien asentaminen edellyttäisi muutoskatsastusta. Opettajan on varmistuttava oppilaan osaamisesta opetusajossa mahdollisesti syntyvien vaaratilanteiden ehkäisemiseksi poljinvaatimuksesta luovuttaessa. Lisäksi luovuttaisiin opetussuunnitelmien viranomaisvahvistuksesta ja muun kuin lakiin perustuvan opetuksen viranomaisvalvonnasta. 

Vahvistetun opetussuunnitelman mukaisista opetusvaatimuksista luovuttaessa asetetaan koulutusvaatimuksia silloin, kun tutkinnon kyky mitata asiasisältöjä on rajallinen. Tämä koskee erityisesti opetukseen sisältyneiden vaaratilanteiden ja riskitekijöiden tunnistamista ja välttämistä koskevia opetussisältöjä. Ajokorttia suorittavalla on oltava kokonaiskuva liikenteen turvallisuuteen liittyvistä perusasioista, minkä johdosta ensimmäisen ajokortin suorittajalle asetetaan vaatimus tieliikenteen perusteita ja moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan vastuita ja velvollisuuksia koskevasta koulutuksesta. Vaatimus koskisi ajokortin suorittamista luokasta riippumatta ja se vaadittaisiin vain kertaalleen. Koulutus soveltuisi teoriaopetuksena annettavaksi ja sen määrä voisi olla neljän tunnin luokkaa. Koulutuksen tavoitteen saavuttamiseksi se olisi saatava asiantuntevan tahon opetuksessa, jollainen olisi ainakin autokoulu. Koulutuksen saatavuuden turvaamiseksi koulutukseen olisi perusteltua voida hyväksyä myös muita tahoja ja ensimmäistä ajokorttia suorittavien ikä huomioon ottaen mahdollisuus koulutuksen saamiseen myös kouluopetuksessa palvelisi ajokortti-ikään tulevia. 

Luovutaan B-luokan ajokortin suorittamisesta useammassa vaiheessa, jolloin ajokortin suorittaminen päättyy kuljettajantutkintoon ja ajo-oikeuden saamiseen. Ajokorttia suorittavan valmiuksia lisätään ennen ajo-oikeuden alkamista. Ajokorttia suorittavalta vaaditaan liikenteen vaaratilanteita ja niiden syitä sekä vaikeissa olosuhteissa ajamista käsittelevä koulutus. Koulutus soveltuisi hankittavaksi ennen kuljettajantutkinnon suorittamista, jolloin se palvelisi itsenäisen ajamisen aloittamista. Koulutuksen tavoitteen saavuttamiseksi se olisi toteutettava osin ajo-opetuksena. Koulutuksen kokonaismäärä voisi olla samaa luokkaa nykyisen syventävän vaiheen opetuksen kanssa. Koulutuksen tavoitteiden ja sisältöjen johdosta kouluttajiin olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota. Ainakin autokouluilla olisi tarvittava ammatillinen osaaminen. 

Pysytetään opetuslupaopetus. Opetusluvan käyttö rajataan muuhun kuin kaupalliseen koulutukseen ja ammattimaiseksi katsottavaan toimintaan. Ammattimainen tai kaupallinen opetus edellyttää autokoululupaa samoin kuin autokouluksi organisoitu toiminta. Opetusluvan haltija on vastuullinen kuljettaja opetusajossa ja vastaa siitä, että oppilaalla on edellytykset ajo-opetuksen aloittamiseen liikenteessä. Ajo-opetuksen aloittamisen edellytyksenä liikenteessä on myös se, että ajokorttia suorittava on saanut ensimmäisen kortin koulutuksen. Lupamenettelyllä varmistetaan, että toimintaan voidaan tarvittaessa puuttua. Luvansaajan vaatimuksia tarkistetaan. Opettajalta vaaditaan opetusajoneuvon ajokortti vähintään kolmelta vuodelta ja henkilökohtainen sopivuus liikennerikosten estämättä. Tekoina huomioidaan vakavat liikennerikokset, piittaamattomuusajokiellot ja määrätyt ajokiellot. Koska vanhemmat ovat pääosin opetuslupaopetuksessa opettajina ja opetuslupaopetus koskisi nimenomaan muuta kuin kaupallista opetusta, soveltuvuuden harkinnasta voitaisiin vaihtoehtoisesti luopua. Luovutaan opetuslupaopettajan kokeesta, joka käytännössä on painottunut vain liikennesääntökokeeksi. 

Edistetään pitemmän ajokokemuksen kertymistä ennen itsenäistä ajamista laskemalla opetuksen aloittamisen vähimmäisikä B-luokassa 16 vuoteen. Pitemmästä opiskeluajasta johtuen edistetään ajoharjoittelua myös autokouluopetuksen ohessa laajentamalla opetusluvan käyttö ajoharjoitteluun. Opetuslupien myöntämisperusteet pysytetään muuten ennallaan tai ajoharjoittelun edistämiseksi luovutaan opetuslupien määrän rajoituksista, mihin antaisi mahdollisuuden luvan käytön rajaaminen vain muuhun kuin ammattimaiseen tai kaupalliseen toimintaan. Ajokorttia suorittavalla voisi olla useampia opetuslupaopettajia ja ajoharjoittelun ohjaajia, mutta jokaisen olisi haettava opetuslupa. 

Kuljettajantutkintoa kehitetään sen päivittämiseksi. Koulutusvaatimusten muutosten johdosta lisätään tutkinnon edellytyksiä tunnistaa osaaminen, silloin kun tutkintoon tulevilla ei ole määrämuotoista koulutusta takanaan. Lisätään opetukseen sisältyneiden turvallisuuteen ja liikenteen riskeihin liittyvien asioiden mittaamista tutkinnossa. Palautteen antamista kehitetään vaiheistuksesta luovuttaessa. Tutkintoajon turvallisuuden ylläpitämiseksi tutkintoajoneuvossa on kuitenkin vaadittava käyttöjarruun vaikuttava poljin ajokokeen vastaanottajaa varten, vaikka opetusajoneuvon polkimista luovuttaisiin. Jos opetusajoneuvon pakollisista poljinvaatimuksista luovutaan, tutkintoajoneuvon vaatimuksista olisi säädettävä erikseen, koska tutkintoajo poikkeaa opetusajosta siinä, että ajokokeen vastaanottajalla ei ole tiedossa tutkintoon tulevan osaamisen tasoa kuten ajo-opettajalla. Ajo-opettajalla on ajo-opetuksessa saatu tuntemus oppilaansa ajotaidosta ja sen edistymisestä, minkä mukaan opetuksessa eteneminen voidaan suunnitella. Ajokoetta käytetään myös ajokelpoisuuden arvioimiseen epäiltäessä henkilön edellytyksiä ajokortin saamiseen tai voimassapysyttämiseen. Erityisesti näissä tilanteissa ei ajokokeen vastaanottajalla ole mitään käsitystä ajokokeeseen tulevan ajokyvystä. Myös tulkin käyttö pysäytyskäskyn välittämisessä ulkomaalaiselle kokelaalle tutkinnossa voisi olla kohtalokasta vaaratilanteessa. 

Pysytetään autokoulun pitämisessä autokoululupa, joka mahdollistaa toimintaan puuttumisen, jos siihen on tarvetta. Myös muu kaupallinen tai ammattimainen ajo-opetus tai ajoharjoittelu edellyttää autokoululupaa. Autokoulun opettajalta vaaditaan liikenneopettajalupa. Autokoulussa on edelleen oltava opetustoiminnasta vastaava johtaja, joka vastaa autokoulussa annettavasta opetuksesta ja sen kehittämisestä. Opetussuunnitelmien viranomaisvahvistamisesta luovuttaessa vastuu opetuksessa noudatettavista opetussuunnitelmista olisi opetustoiminnasta vastaavalla johtajalla. Autokouluja koskevaa sääntelyä ja valvontaa kevennetään, luovutaan opetustilojen vaatimuksista ja hyväksymisistä. Valvonta on pääasiassa autokoulun tekemien ilmoitusten kautta tapahtuvaa valvontaa. Ehdotetut turvallisuuspainotteiset koulutukset annetaan autokoulussa, mutta ongelmien välttämiseksi koulutuksen saatavuudessa ja hinnoittelussa kouluttajiksi hyväksytään myös muita liikenneturvallisuusalan ja koulutustoiminnan osaajia. Raskaan kaluston ajokorttiopetusta säännellään edelleen lailla ja opetuksen antamiseen vahvistettujen opetussuunnitelmien mukaisesti ei ehdoteta muutoksia. Raskaan kaluston kohdalla opetuksen tuntimääriä on ammattipätevyysvaatimusten käyttöönoton yhteydessä tarkistettu ja niissä on selkeämmin otettu huomioon ajokorttia suorittavan osaaminen aiemmin suoritetun ajokortin pohjalta. 

Uuden kuljettajan rikkomusseurantaa kehitetään koulutusvaatimuksella. Jos uusi kuljettaja määrätään ajokieltoon uuden kuljettajan tiukemman seurannan aikana tehdystä yhdestä tai useammasta teosta, riskikäyttäytymisen ehkäisemiseksi ajokortin palauttamisen edellytykseksi asetetaan koulutus, jonka sisältö voisi vaihdella ajokiellon perusteena olevan riskikäyttäytymisen mukaan. 

B-luokan ajoharjoittelumalli 

Luovutaan säännöksiin perustuvasta opetussuunnitelmaperusteisesta teoriaopetuksesta ja sen toteutuksen sääntelystä. Luovutaan kuljettajantutkintoon pääsyn edellytyksenä olevista ajo-opetuksen määrää ja sisältöä koskevista vaatimuksista ja kevennetään opetuksen toteutusta koskevaa sääntelyä. Yleisen liikenneturvallisuuden ylläpitämiseksi liikenteessä annettavan ajo-opetuksen toteutusta säännellään. Luovutaan opetusajoneuvojen poljinvaatimuksesta ajoharjoittelumahdollisuuksien lisäämiseksi sekä ajokorttiopetuksen viranomaisvalvonnasta ja -ohjauksesta. Ajoharjoittelua ohjaavan on varmistuttava oppilaan osaamisesta ajoharjoittelussa mahdollisesti syntyvien vaaratilanteiden ehkäisemiseksi poljinvaatimuksesta luovuttaessa. Opetuksesta luovuttaessa luovutaan opetussuunnitelmien viranomaisvahvistuksesta. 

Luovutaan B-luokan ajokortin suorittamisesta useammassa vaiheessa. Ajokortin suorittaminen päättyy kuljettajantutkintoon ja ajo-oikeuden saamiseen. 

Kaikki opetus ajokorttia varten on vapaasti hankittavissa, mutta ajo-opetuksen toteutukseen liikenteessä asetetaan vähimmäisvaatimukset. Ajo-opetus annetaan viranomaisluvalla autokoulussa tai vaihtoehtoisesti vaatimuksena on liikenneopettajalupa. Autokoululta vaaditaan luvan sijaan toimintaa koskeva ilmoitus tai toiminta vapautetaan kokonaan. 

Luovutaan opetusluvasta ja sallitaan sen sijaan ajoharjoittelu ajokortillisen henkilön valvonnassa laaja-alaisen ajokokemuksen saamiseksi. Tämän toteuttamiseksi ajoharjoittelun valvomiseen ei vaadita erillistä hyväksymistä eikä valvojasta vaadita tehtäväksi mitään ilmoituksia. Ajokorttia varten ajoa harjoitteleva on vastuullinen kuljettaja tai vaihtoehtoisesti vastuuta voi olla valvojalla. 

Pitemmän harjoitteluajan mahdollistamiseksi ajo-opetuksen ja ajoharjoittelun aloittamisen vähimmäisikä lasketaan. Valvottu ajoharjoittelu saadaan aloittaa teoriakokeen suorittamisen jälkeen 16-vuotiaana. Valvojalta vaaditaan ajokortti vähintään kolmen vuoden ajalta. Valvojan sopivuudelle ja rikostaustalle ei aseteta vaatimuksia. 

Kuljettajantutkintoa kehitetään lisäämällä siihen riskien tunnistamista koskevia osuuksia. Uuden kuljettajan tiukempi rikkomusseuranta kahden vuoden ajan ajo-oikeuden saamisesta pysytetään ennallaan. 

3.2.2  3.2.2 B-luokan ikävaatimus

Nuorten kulkumahdollisuuksia turvallisemmiksi koetuilla ajoneuvoilla voitaisiin edistää laskemalla B-luokan ajokortin vähimmäisikä 17 vuoteen. Ikävaatimuksen lasku vastaisi tästä iästä lukien ratkaisuna mopoautojen koettuun turvattomuuteen. Auton käyttömahdollisuus 17-vuotiaasta mahdollistaisi rajoituksitta itsenäisen liikkumisen opiskeluun, työssä oppimiseen ja vapaa-aikaan liittyvillä matkoilla. Ikärajan alentaminen 17 vuoteen aikaistaisi ajokortin saantia vuodella, mutta pysyttäisi kuitenkin turvattomammiksi koettujen ajoneuvojen käytön sitä ennen. Tätä nuorempien käytettävissä olevia ajoneuvoja ovat mopo, kevyt nelipyörä ja traktori, joiden kuljettamisen vähimmäisikä on 15 vuotta. Teholtaan alennetun henkilöauton käyttö mopoautona ei olisi kansallisesti toteutettavissa vaan edellyttäisi muutoksia EU:n lainsäädäntöön. Edellä kuvatun ajoharjoittelumallin käyttöönotto ei parantaisi nuorten kulkumahdollisuuksia, koska vaatimus ajokortillisen mukanaolosta ei mahdollistaisi itsenäistä liikkumista. Vähimmäisikävaatimusta ei voitaisi myöskään itsenäisen ajoharjoittelun käyttöönotolla alentaa ajokortin vähimmäisiästä, koska vuotta laajemmat poikkeamiset eivät olisi mahdollisia. Myös moottoripyörän harjoituslupakäytäntöön verraten harjoittelun aloittamisen vähimmäisikä olisi käytännössä sama kuin ajokortin vähimmäisikä. 

Kaikkia kansalaisia yhdenmukaisesti kohtelevana ratkaisuvaihtoehtona ajokortti-iän alentamisessa olisi ajokortin vähimmäisiän alentaminen yleisesti 17 vuoteen. 

Vähimmäisikää voitaisiin alentaa myös muuttamalla nykyistä B-luokan ajokortin poikkeuslupamenettelyä, mutta EU:n lainsäädäntö sitoisi poikkeamisen enimmillään samaan 17 vuoden ikään. Nykyiset poikkeusluvan edellytykset ovat tiukat vaatiessaan erityisen painavia syitä. Sen johdosta lupia on myönnetty vuosittain vain muutamia ja hakemuksiakin on käsitelty vain muutama kymmenen. Erityisen painavien perusteiden on katsottu edellyttävän ajokortti- ja kulkemistarpeiden tarkastelua koko perheen ja siinä tapahtuneiden äkillisten vakavien muutosten kannalta. Poikkeuslupaperusteilla olisi olennaista vaikutusta menettelyn hyväksyttävyyteen ja lupakäsittelystä aiheutuvaan hallinnon taakkaan. Nykyisellään yhden hakemuksen käsittelyaika päätöksentekoon asti on noin 3–4 tuntia ja käsittelystä perittävä maksu on 100 euroa. Mitä enemmän poikkeuslupaperusteita vapautettaisiin, sitä enemmän hakemusten määrä kasvaisi ja käsittelyn vaatima työmäärä. Arvioiden mukaan hakemusten määrän noustessa 5 000 hakemukseen vuodessa, niiden käsittelyn edellyttämä henkilöresurssi olisi noin 10 henkilötyövuotta. 

Poikkeuslupamenettelyä voitaisiin muuttaa poistamalla vaatimus erityisen painavista syistä myöntämisen edellytyksenä ja määritellä myöntämisperusteet tämän pohjalta väljemmin ottamalla myös ajokorttia suorittavan omat kulkutarpeet selkeämmin huomioon. Erityisinä syinä voitaisiin ottaa huomioon pitkät etäisyydet ja joukkoliikenteen palvelujen käyttömahdollisuus ja niiden vaikutus esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan vastaanottamiseen. Erityisiä syitä edellyttävä malli edellyttäisi edelleen viranomaisharkintaa ajokorttitarpeesta. 

Poikkeuslupamenettelyssä voitaisiin myös vähentää viranomaisharkinnan osuutta tai se poistaa, jolloin päätös voitaisiin selkeämmin perustaa hakemuksessa esitettyyn ajokorttitarpeeseen ja sitä tukeviin todisteisiin. Poikkeusluvan perusteena voisi olla huoltajan ja hakijan yhteinen hakemus ajokorttitarpeesta ja lisänäyttönä voitaisiin käyttää myös esimerkiksi koulun, oppilaitoksen, työnantajan tai esimerkiksi perheenjäsenten kuljetustarpeissa terveydenhuollon edustajan todistusta. Käsiteltävien hakemusten määrän arvioitaisiin lisääntyvän sitä enemmän mitä vähemmän menettely edellyttäisi viranomaisharkintaa. Jos päätös perustettaisiin pelkästään tehtyyn hakemukseen, kaikkia hakijoita kohdeltaisiin yhdenvertaisesti. 

Poikkeuslupamenettelyä käytettäisiin todennäköisesti harvaanasutuilla alueilla, mutta menettelyä olisi vaikea rajata vain haja-asutusalueilla sovellettavaksi, koska vastaavia kulkuvaikeuksia voi olla muuallakin. Poikkeuslupamenettelyä voitaisiin pitää ongelmallisena tilanteissa, joissa laista poikkeaminen tapahtuisi ilman erityisiä syitä tai luvan myöntäminen perusteiden yleisyydestä johtuen muodostuisi pääsäännöksi. Erityisiä vaatimuksia asetettaessa tapausten arviointi ja perusteiden vertailu keskenään olisi haastavaa ja viranomaisharkinnan tarve korottaisi käsittelystä perittäviä maksuja ja lisäisi hallinnon taakkaa. Viranomaisharkinnan poistuminen ajokorttitarpeesta nopeuttaisi menettelyä hakijan kannalta ja menettely voitaisiin kokea tasapuolisemmin hakijoita kohtelevaksi ja vähemmän epäoikeudenmukaiseksi, jos esitettyjä hakuperusteita ei pidettäisi riittämättöminä. Menettely lähestyisi kuitenkin yleisen ajokortti-iän alentamista vastaavaa ratkaisua. Tätä korostaisi vielä se, jos ajo-oikeuteen ei liitettäisi mitään ehtoja tai rajoituksia. 

Suoritettavia ajoja koskevien ehtojen tai rajoitusten liittäminen poikkeuslupaan voisi olla toteutettavissa joko poikkeuslupaan liittyvällä rajoituksella, joka merkittäisiin tietojärjestelmään tällaisten merkintöjen tekemistä varten varattuun tilaan. Tiedon vieminen järjestelmään edellyttäisi manuaalista työtä. Vaihtoehtoisesti voitaisiin tietojärjestelmää muuttaa tiedon syöttämistä varten, mutta se edellyttäisi rajoituksille omia koodeja. Ongelmana tässä vaihtoehdossa olisi, ettei kaikkia rajoitustapauksia varten voitaisi luoda omia koodimerkintöjä. Jos rajoituskoodista tulisi merkintä ajokorttiin, sen poistaminen ikävaatimuksen täytyttyä edellyttäisi uuden kortin lunastamista. Vaihtoehtona voisi olla myös velvollisuus pitää lupapäätös ajettaessa mukana, jolla ajo-oikeuden saamisen peruste voitaisiin osoittaa liikennevalvonnassa. Vaihtoehto edellyttäisi vähiten viranomaistyötä ja järjestelmämuutoksia. Järjestelmään tarvittaisiin kuitenkin valvontaa varten tieto poikkeusluvan myöntämisestä. 

Vähimmäisikää alentamalla jouduttaisiin varautumaan onnettomuuksien lisääntymiseen. Nuoret ovat yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa ja onnettomuusriski arvioidaan sitä suuremmaksi, mitä nuoremmista kuljettajista on kysymys. Ikärajan laskun ilman mitään rajoituksia arvioidaan lisäävän nuorten kuljettajien liikenneonnettomuuksia ja heikentävän yleistä liikenneturvallisuutta. Nuorten riskialttiuden taustalla on katsottu olevan muun muassa kokemuksen puute ja nuorille ominainen impulsiivisuus, omien taitojen yliarviointi, heikko päätöksentekokyky ja ennakoinnin puute. Nuorena kaveriseuran vaikutus on voimakas, samoin halu riskinottoon johtavaan kokeilemiseen. Monien liikenneturvallisuuden kannalta keskeisten tietojen ja taitojen käsittelyyn ja käyttäytymiseen vaikuttavien aivoalueiden kehitys on vielä kesken ja se jatkuu yli 20 ikävuoteen, mistä johtuen heillä ei ole samanlaisia valmiuksia vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kuin vanhemmilla. Mikäli yleinen ikäraja laskettaisiin 17 vuoteen, se mahdollistaisi nykyisestä poikkeuslupamenettelystä luopumisen. 

Ajokortin vähimmäisikänä 18 vuotta on kansainvälisesti tunnustettu. Ikäraja vastaa myös täysivaltaisuusikää, jolloin henkilöllä on aikuisen oikeudet ja velvollisuudet. EU:n ajokorttilainsäädäntö mahdollistaa 17 vuoden vähimmäisiän, mutta ei velvoita muita jäsenvaltioita sallimaan alle 18-vuotiaan ajamista alueellaan. 18 vuoden ikärajan pysyttäminen ennallaan olisi selkein vaihtoehto, koska alle 18-vuotiaan ajo-oikeuden tunnustamista ulkomailla ei tarvitsisi erikseen selvittää. 

3.2.3  3.2.3 Ajoterveysvaatimusten valvonta ryhmässä 1

Ajoterveysvaatimusten täyttymisen valvonta ryhmässä 1/vaihtoehto 1 

Suurin osa ajokortin suorittajista on perusterveitä nuoria tai korkeintaan keski-ikäisiä henkilöitä, joiden kohdalla tarvetta säännönmukaiseen lääkärintarkastukseen ei ole. Muita kuin kuorma- ja linja-auton ajokortteja suoritettaessa luovutaan lääkärinlausunnon vaatimisesta ensimmäistä ajokorttia haettaessa. Lääkärintarkastus korvataan hakijan vakuutuksella terveysvaatimusten täyttymisestä. Mikäli hakija kykenee antamaan vakuutuksen siitä, ettei terveydentilan puolesta ole estettä ajokortin myöntämiselle, lääkärinlausuntoa ei vaadita. Hakijalta vaaditaan lääkärinlausunto, jos hän ilmoittaa omaavansa sairauden, jonka vaikutus ajokykyyn olisi hakemuslomakkeessa olevan ohjeistuksen mukaan selvitettävä lääkärintarkastuksessa. Lääkärinlausunto voidaan edelleen vaatia myös muusta syystä, jos aihe siihen ilmenee. Vakuutus annetaan hakemuslomakkeella, jossa luetellaan esteenä olevat sairaudet tai tilanteet, jotka edellyttävät lääkärinlausuntoa. Näkökyvyn riittävyys todetaan hakijan vakuutuksena tai asian osoittavasta erillisestä todistuksesta tai testaamalla näkökyky tutkinnon yhteydessä esimerkiksi lukemalla rekisterikilpiä määräetäisyydeltä. Ajoterveyden seurantaa täydentää edelleen lääkäreiden ilmoitusvelvollisuus, jos ajokortin haltijan terveydentila ei enää täytä säädettyjä vaatimuksia muusta kuin tilapäisestä syystä. 

Ajoterveysvaatimusten täyttymisen valvonta ryhmässä 1/vaihtoehto 2 

Ensimmäistä ryhmän 1 ajokorttia hakevalta ei vaadita lääkärinlausuntoa, joka korvataan vaihtoehdossa 1 tarkoitetulla hakijan vakuutuksella ja sitä täydentävällä laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön antamalla todistuksella siitä, ettei hakijan terveydentilaan ja sairaushistoriaan tutustumisen perusteella ole todettu estettä ajokortin saamiselle. Arvion tekemistä sairaushistorian ja hakijan haastattelun perusteella puoltaa se, että ryhmän 1 kuljettajien ajokorttitarkastuksessa harvemmin ilmenee ajoterveyteen merkittävästi vaikuttavia sairauksia, joista ei ole aikaisempaa tietoa. Koska menettely edellyttää käyntiä terveydenhuollossa, se mahdollistaa myös näkökyvyn testaamisen samalla. Ammattihenkilönä kysymykseen voi tulla sairaan- tai terveydenhoitaja, joka haastattelee henkilön ja tarkistaa tämän sairaustaustat ja tarvittaessa ohjaa hänet lääkärin tutkittavaksi, mikäli epäily ajokykyyn vaikuttavasta sairaudesta tai vammasta ilmenee. Menettelyä voivat noudattaa ne, joiden kohdalla nuorison terveystodistuksen käyttöaika on päättynyt. Menettely soveltuu myös vanhemmille ensimmäisen ajokortin suorittajille ja käynnin yhteydessä voidaan tehdä myös muita testauksia, jos siihen on tarvetta. Taustojen tutkiminen parantaa vajetta, jonka koetaan aiheutuvan siitä, että lääkärintarkastus tehdään henkilön sairaushistoriaa tuntematta. Menettelyllä olisi vaikutusta myös viranomaistoimintaan. Jos lääkärinlausunnon esittämistarvetta joudutaan arvioimaan hakijan antaman vakuutuksen pohjalta, se työllistää ajokorttiviranomaista, kun taas selvitettäessä taustat terveydenhuollossa se voitaisiin tehdä ennakollisesti.  

Ajokorttilääkärintarkastukset/ajokortin uudistaminen/ryhmä 1/vaihtoehto 3 

Muita kuin kuorma- ja linja-auton ajokortteja uudistettaessa lääkärinlausuntomenettely pysytetään ennallaan. Lausunto vaaditaan jatkettaessa ajokortin voimassaoloa 70 ikävuodesta eteenpäin. 

Ajokorttilääkärintarkastukset/ajokortin uudistaminen/ryhmä 1/vaihtoehto 4 

Muita kuin kuorma- ja linja-auton ajokortteja uudistettaessa lääkärinlausunto vaaditaan nykyisen 70 vuoden sijaan vasta seuraavan ajokortin uudistamisen yhteydessä noin 75 vuoden iässä. Kuljettajien terveys ja turvallisuus katsotaan entistä paremmaksi ja kuljettajien onnettomuusriskin katsotaan ryhmässä 1 kasvavan vasta 75 ikävuoden jälkeen siten, että lääkärinlausunto olisi tarpeen vaatia. 

3.2.4  3.2.4 Traktorit

Traktorit/vaihtoehto 1 

Sekavaksi ja moniportaiseksi koettua traktoreiden ajokorttiluokitusta selkeytetään yhdistämällä ajokorttiluokat T ja LT uudeksi T-luokaksi, joka käsittää rakenteelliselta nopeudeltaan enintään 60 kilometriä tunnissa kulkevat traktorit. Koska T-luokkaan kuuluvat myös moottorikelkat ja moottorityökoneet, T-luokan suoritusvaatimukset pysytetään ennallaan vaatimalla luokkakohtainen teoriakoe. LT-luokan vaatimuksena olevasta käytännön kokeesta luovutaan, koska kaikkien ajoneuvojen tai kaikkien traktoreiden kuljettamista tutkintopaikalle käytännön koetta varten tai niiden vuokraamista tätä tarkoitusta varten ei voida pitää kohtuullisena. Koska maa- ja metsätaloustraktoreita ja niin kutsuttuja traktorimönkijöitä ei ajoneuvolainsäädännössä erotella toisistaan, uusi ajokorttiluokka T käsittää kaikki traktorit, mukaan lukien myös niin kutsutut traktorimönkijät, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 60 kilometriä tunnissa. Niitä saa 15-vuotiaana kuljettaa vähäisemmin ajokortin suoritusvaatimuksin kuin ajoneuvoluokituksessa L-luokkaan kuuluvia kevyitä nelipyöriä, mopoautoja ja mönkijöitä, joiden rakenteellinen nopeus voi olla enintään 45 kilometriä tunnissa. AM-luokan kevyen nelipyörän ajokorttia varten vaaditaan luokkakohtainen teoriakoe ja ajokoe liikenteessä. T-luokan traktoria, samoin kuin AM-luokan mopoa ja kevyttä nelipyörää, saa kuljettaa myös auton B-luokan ajokortilla sekä moottoripyörän ajokortilla. Tämä koskee kaikkia tähän luokkaan kuuluvia traktoreita, myös ammattimaisessa traktoriurakoinnissa, jolloin nykyinen vaatimus vaihtoehtoisesta kuorma-auton ajokortista laskee B-luokkaan. Koska sopimus ajokortin toimittajan kanssa päättyisi vasta huhtikuussa 2019, ajokorttiviranomaisen mukaan ajokorttilomakkeen pohjaan ja tietojärjestelmään ei tultaisi tekemään muutoksia sitä ennen. 

Traktorit/vaihtoehto 2 

Pysytetään ajokorttiluokat T ja LT ennallaan ja LT-luokan ajokortin suorittamiseksi vaaditaan luokkakohtainen teoriakoe ja käsittelykoe. Korotettaessa T-luokan ajokortti LT-luokkaan ei vaadita uutta teoriakoetta. Koska epäkohtana on erityisesti pidetty sitä, että LT-luokan traktorimönkijöiden kuljettamisessa vaaditaan vaihtoehtoisesti kuorma-auton ajokortti, oikeus LT-luokan traktorin kuljettamiseen annetaan myös B-luokan ajokortilla. Koska traktorimönkijöitä ei ajoneuvoteknisesti erotella maa- ja metsätaloustraktoreista, auton B-luokan ajokortin omaava voi nykyisestä poiketen kuljettaa kaikkia LT-luokan traktoreita myös ammattimaisesti. Nuorilla erilaisten tähän luokkaan kuuluvien traktoreiden kuljettaminen onnistuu vähäisemmin suoritusvaatimuksin kuin kevyen nelipyörän kuljettaminen, mutta edellyttää käsittelykokeen suorittamista. Käsittelykokeen vaatimuksia tarkistetaan, koska ne on nykyisellään asetettu perinteisen traktorin mukaan tai vaihtoehtona käsittelykokeelle vaaditaan ajokoe liikenteessä, mikä edellyttää eri järjestelyt kokeen vastaanotolle ja edellyttää samalla tavoin kuin käsittelykoe ajoneuvon kuljettamista tutkintoon tai sen vuokraamista tutkinnossa käytettäväksi. 

Traktorit/vaihtoehto 3 

Koska erityisesti traktorimönkijöiden arvioidaan yleistyvän tieliikenteessä ja niiden kevyen nelipyörän kuljettamista vähäisempiä kuljetusvaatimuksia pidetään riittämättöminä, erotetaan liikenneturvallisuusperustein vaihtoehdon 1 mukaisesta T-luokasta ajoneuvoluokkaan T3 kuuluvat traktorit, jotka ovat lähinnä traktorimönkijöiksi katsottavissa. T3 ajoneuvoluokkaan kuuluu pyörillä varustettu traktori, jonka omamassa ajokuntoisena on enintään 600 kilogrammaa. LT-luokkaa rakenteelliselta nopeudeltaan vastaavalle T3b ajoneuvoluokkaan kuuluvalle traktorille asetetaan oma ajokorttivaatimus, jossa otetaan huomioon niiden käyttö tieliikenteessä ja kevyen nelipyörän ajokortin suoritusvaatimukset. T3b traktorin kuljettamiseen vaaditaan teoriakoe ja ajokoe liikenteessä, mikä vastaa kevyen nelipyörän ajokortin suoritusvaatimuksia. Ajokortin luokassa huomioidaan kevyen nelipyörän ja T3b ajoneuvoluokan suurimpien rakenteellisten nopeuksien erot ja LT-luokan ajokortin sisältämä ajo-oikeus. Ajokoevaatimus koskisi niitä T3b ajoneuvoluokkaan kuuluvia traktoreita, joiden rakenteellinen nopeus olisi yli 40 ja enintään 60 kilometriä tunnissa. 

T3b traktorin kuljetusoikeus voidaan sijoittaa AM-luokkaan kolmantena ajoneuvoluokkana mopon ja kevyen nelipyörän lisäksi tai yhdistää se kevyen nelipyörän kuljetusoikeuteen. Viimeksi mainittua vaihtoehtoa lukuun ottamatta joudutaan määrittelemään traktorin ja kevyen nelipyörän kuljetusoikeuksien keskinäinen suhde siitä, voidaanko kevyen nelipyörän ajokortilla kuljettaa T3b-traktoria ja päinvastoin sekä se voidaanko ajo-oikeudet saavuttaa kumpaankin yhdellä kertaa suorittamalla yksi ajokortti. Lisäksi joudutaan ottamaan huomioon nykyisiin LT-luokan ajokortteihin sisältyvien ajo-oikeuksien säilyttäminen luokasta luovuttaessa. AM-luokkaan yhdistettynä LT-luokan ajokortin haltijoille annettaisiin LT-luokan korttia uusittaessa kevyen nelipyörän ajokortti, vaikka traktorikorttia suoritettaessa ei ole suoritettu ajokoetta liikenteessä. Ajokortteja on kuitenkin suoritettu melko vähän ja LT-luokan ajokortin haltijoilla on ajokokemusta isommilla ajoneuvoilla. Jos T3b ajoneuvoluokan traktoreita varten otettaisiin käyttöön uusi ajokorttiluokka, esimerkiksi T3b, ongelmia nykyisten LT-luokan ajo-oikeuksien tunnistamisessa ei ole. LT-luokan ajo-oikeuksien pysyttäminen siirtymäsäännöksin voi esimerkiksi valvonnassa olla ongelmallista. Myös tässä tapauksessa joudutaan määrittelemään ajo-oikeuksien keskinäinen suhde AM-luokan kevyen nelipyörän ja T3b-luokan traktorin välillä. Kaikissa tapauksissa kuljetusoikeudet sisältyisivät moottoripyörän ja auton B-luokan ajokortteihin. Ongelmallisinta uuden T3b ajokorttiluokan käyttöönotossa olisi, että tietojärjestelmästä ja lomaketeknisistä syistä johtuen muutos voitaisiin toteuttaa vasta huhtikuussa 2019 ajokortin toimittajan sopimuksen päättyessä. Ajoneuvoluokan yhdistäminen AM ajokorttiluokkaan voitaisiin toteuttaa ehdotetussa aikataulussa lukuun ottamatta ajokorttilomakkeen pohjaa, jolta LT-luokka poistettaisiin vasta seuraavan sopimuskauden alussa. 

3.3.1  3.3.1 Ajokorttiopetus

Esityksessä ehdotetaan kevennettäväksi muiden kuin kuorma- ja linja-auton ajokorttien suorittamiseen liittyvää sääntelyä ja laissa säädettyjä opetusvaatimuksia. Kuljettajantutkintoon pääsyn edellytyksenä olevista viranomaisen vahvistamiin opetussuunnitelmiin perustuvista teoria- ja ajo-opetusta koskevista vaatimuksista luovuttaisiin, mutta liikenneturvallisuuden ylläpitämiseksi ja siihen vaikuttavien tekijöiden tiedostamiseksi ja tunnistamiseksi esitykseen sisältyy ehdotuksia opetusvaatimuksiksi. 

Ajokorttiopetus voitaisiin pääsääntöisesti hankkia vapaasti ajokorttia suorittavan yksilöllisten tarpeiden mukaan ja osaamisen riittävyys ajokortin saamiseksi mitattaisiin tutkinnossa. Opetuksen toteutukseen liittyvää sääntelyä karsittaisiin siltä osin, kuin se ei olisi tarpeen liikenneturvallisuuden ylläpitämiseksi. Teoria- ja ajo-opetuksessa voitaisiin hyödyntää erilaisia opetus- ja oppimismenetelmiä eikä opetusta rajattaisi opetustilassa annettavaksi. Annettaessa lakisääteistä opetusta teknisen käyttöyhteyden avulla, yhteyden olisi mahdollistettava henkilön luotettava tunnistaminen ja reaaliaikainen vuorovaikutus koko oppitunnin ajan. Ajo-opetuksen antamista säänneltäisiin liikenneturvallisuussyistä lupavaatimuksin. Opetus- ja tutkintoajoneuvon lisäpoljinvaatimus pysytettäisiin, mutta polkimien asentaminen ei edellyttäisi enää muutoskatsastusta. Vaatimuksia yhdenmukaistettaisiin siten, ettei autokoulun ajoneuvossa vaadittaisi kytkinpoljinta, koska opetuslupaopetuksessa ja niitä vastaavissa ajokokeissa on pelkästään ylimääräistä jarrupoljinta pidetty riittävänä. Estettä ylimääräisen kytkinpolkimen asentamiseen ei kuitenkaan olisi. Auton B-luokan ajokortin ja moottoripyörän ensimmäisen ajokortin suorittaminen edellyttäisi ajo-opetusta ilman tarkempia sisältövaatimuksia. Opetusvaatimukset sisällytettäisiin lakiin, mutta määristä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. B-luokassa ajo-opetuksen vähimmäismääräksi ehdotetaan kymmenen tuntia ja moottoripyörällä viisi tuntia. Vaatimuksen tarkoituksena ei olisi määritellä ajokortin edellyttämän ajo-opetuksen määrää, vaan mahdollistaa ajokorttia suorittavan osaamistarpeiden tunnistaminen riittävän monipuolisesti. 

Ajo-opetuksen antaminen ammattimaisesti tai kaupallisesti rahallista korvausta tai muuta vastiketta vastaan tapahtuisi autokoululuvalla. Opetuslupaopetus pysytettäisiin ja lupa oikeuttaisi muuhun kuin ammattimaiseen tai kaupalliseen ajo-opetukseen. Autokoulun opettajalta vaadittaisiin liikenneopettajalupa. Opetussuunnitelmien viranomaisvahvistamisesta luovuttaisiin ja autokoulussa autokoulun opetustoiminnasta vastaava johtaja vastaisi opetuksessa noudatettavista opetussuunnitelmista, mikä ylläpitäisi opetuksen laatua ja kehittämistä. Opetussuunnitelmien laatimisessa voitaisiin nojautua kuljettajantutkintoa ja sen sisältöjä koskevaan sääntelyyn ja ohjeistukseen. Opetussuunnitelmina voitaisiin käyttää myös asiantuntijatahojen laatimia suunnitelmia. Vaikka ajotaidon hankkimiseksi annettavaa opetusta ei enää säänneltäisi, opetussuunnitelmat muodostaisivat myös tässä tapauksessa opetuksen suunnitelmallisen perustan ja niillä voitaisiin ajokorttia suorittavalle osoittaa tarjolla olevan opetuksen tavoitteet, rakenne ja sisältö aihekokonaisuuksittain, sovellettavat opetukselliset periaatteet ja opetuksen järjestämistapa käytännössä. Lakisääteisen koulutuksen osalta Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa määräyksiä paitsi tutkinnon niin myös koulutusten tarkemmasta sisällöstä ja sitä kautta voitaisiin ohjata kouluttajien toimintaa ja opetussuunnitelmien sisältöjä. 

Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaminen edellyttää liikennesääntöjen, liikennetilanteiden ja ajoneuvon hallinnan ohella myös laajempaa liikenteen toimintaympäristön ja sen turvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden tuntemusta ja moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan roolin tunnistamista tässä kokonaisuudessa. Jotta moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajana liikenteeseen mukaan tulevalla olisi oikea käsitys ajoneuvon kuljettamiseen liittyvistä vaatimuksista, ensimmäistä ajokorttia suorittavalta vaadittaisiin liikenteessä toimimisen perusteita koskeva koulutus. Koulutusvaatimusta puoltaisi se, että määrämuotoisista opetusvaatimuksista luopuminen voi johtaa opetuksen sirpaloitumiseen niin, että oikean käsityksen saaminen turvallisuuteen liittyvistä vaatimuksista katoaa. Koulutusvaatimus koskisi kaikkia ensimmäistä ajokorttiaan suorittavia ajokortin luokasta riippumatta. Koulutusvaatimuksella voitaisiin perustiedot turvallisuuden ylläpitämisen vaatimuksista antaa myös niitä ajokortteja suorittaville, joiden suoritusvaatimuksiin eivät opetusvaatimukset ole sisältyneet. Suoritettavasta ajokorttiluokasta riippumatta opetuksen olisi oltava laajasti perustiedot kattava, koska koulutus suoritettaisiin vain kertaalleen. Ajoneuvon kuljettamisen edellyttämä teoriaopetus olisi sen sijaan vapaasti valittavissa. 

Ajokortin luokasta riippuen ensimmäinen ajokortti suoritetaan usein 15–18-vuotiaana, mikä puoltaisi ensimmäisen kortin koulutuksen suorittamista vain kertaalleen. Koulutuksen tarkoituksena olisi auttaa kuljettajaa hahmottamaan liikenteen vuorovaikutteisuutta ja siihen liittyviä riskejä, ajoneuvon kuljettamiseen liittyviä vastuita ja velvollisuuksia sekä erilaisia ajokäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä kuten mikä yhteys esimerkiksi alkoholin ja huumaavien aineiden käytöllä tai väsyneenä ajamisella on vaaratilanteiden syntymiseen. Nuorten kuljettajien riskitekijöiksi on tunnistettu muun muassa ylinopeudet, turvalaitteiden käytön laiminlyöminen, päihtyneenä ajaminen ja puutteet muun liikenteen huomioimisessa. Näihin tekijöihin voitaisiin opetuksen kautta kiinnittää tulevan kuljettajan huomiota. Opetuksen tarkoituksena olisi ohjata ajokorttia suorittava alusta alkaen omaksumaan turvallisen liikennekäyttäytymisen edellyttämät asenteet ja tahdon toimia turvallisesti ja vastuullisesti liikenteessä. 

Ensimmäisen ajokortin koulutuksen tavoitteen saavuttamiseksi ehdotettu koulutus olisi saatava siihen edellytykset omaavan tahon opetuksessa. Autokoulun toiminta opetustoiminnasta vastaavan johtajan vaatimuksineen ja tehtävineen antaisi parhaimmat takeet tarvittavasta osaamisesta. Koulutuksen saatavuuden varmistamiseksi koulutukseen voitaisiin ilman autokoululupavaatimusta hyväksyä myös muita tahoja, joilla olisi siihen tarvittavaa liikenneturvallisuusalan osaamista ja kouluttajakokemusta. Hyväksymisestä päättäisi Liikenteen turvallisuusvirasto. Soveltuva kouluttajakokemus voisi perustua esimerkiksi liikenneopettajakoulutukseen tai Liikenneturvan kouluttajakoulutukseen. Ajokortin suorittajien ikävaihe huomioon ottaen koulutus soveltuisi erittäin hyvin kouluopetuksen yhteydessä annettavaksi koulutuksen sisältöjä koskevien määräysten mukaisesti ja vaatimukset täyttäviä kouluttajia käyttäen. Muita tahoja koulutukseen hyväksyttäessä olisi huomioitava koulutuksen sisältöä ja kouluttajan osaamista koskevat vaatimukset. Muiden kouluttajien valvonta järjestettäisiin autokoulujen valvonnan tapaan. Koulutus soveltuisi teoriaopetuksena annettavaksi, mikä mahdollistaisi myös verkko-opetuksen. Koulutuksen määrästä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella, mutta määräksi ehdotetaan neljä tuntia. 

3.3.2  3.3.2 Ajoharjoittelu B-luokassa ja opetuslupaopetus

Ajo-opetuksen aloittamisen vähimmäisikä B-luokassa ehdotetaan laskettavaksi 16 vuoteen pitemmän ajan varaamiseksi ajokokemuksen kerryttämiseen turvallisissa olosuhteissa. Pitemmällä ajokokemuksella voidaan uusien kuljettajien riskialtista aikaa lyhentää. Pitempi aika ajoharjoitteluun antaisi paremmat mahdollisuudet erilaisissa liikennetilanteissa ja -olosuhteissa harjoitteluun, kuten maantie- ja moottoritieajoon, missä nopeudet ovat suuria ja vakavia onnettomuuksia tapahtuu määrällisesti suhteellisen paljon ja nimenomaan suurissa nopeuksissa. 

Ikärajan alentaminen palvelisi erityisesti ajo-opetusta tukevaa ajoharjoittelua. Ajoharjoittelumahdollisuuksien lisääminen ehdotetaan toteutettavaksi opetusluvalla, joka on perinteisesti ollut käytössä yksityisessä ajo-opetuksessa. Tavoitteellinen ajoharjoittelu edellyttää sen tapahtuvan ohjatusti. Ohjatussa harjoittelussa ohjaaja ottaisi vastuuta ajotaidon kehittämisessä. Opetusluvassa ei tarkemmin rajattaisi sen käyttöä opetukseen tai ajoharjoitteluun. Opetusluvan myöntämisen vaatimuksia kevennettäisiin luvan käytön edistämiseksi myös autokouluopetuksen rinnalla tapahtuvassa ajoharjoittelussa. Opetuslupa oikeuttaisi muuhun kuin kaupalliseen tai ammattimaiseen ajo-opetukseen ja ajoharjoittelun ohjaamiseen. Opetuslupaopettajan kokeesta luovuttaisiin. Muulta osin opetusluvan myöntämisedellytykset pysytettäisiin ennallaan opettajan liikennekäyttäytymiseltä edellytettävän nuhteettomuuden korostamiseksi sekä harmaan talouden ja luvan käytön ehkäisemiseksi kaupallisessa tai ammattimaisessa toiminnassa. Opetusluvat myönnettäisiin edelleen nimenomaisesti lueteltujen lähiomaisten opettamiseen tai ajoharjoittelun ohjaamiseen ja muussa tapauksessa lupia voisi saada enintään kolme kolmessa vuodessa. Ajoharjoittelua opetusluvalla ohjaavalla olisi oltava tiettyjä velvoitteita, joihin voidaan lupamenettelyn kautta sitouttaa. Luvanhaltija vastaisi siitä, että ajokorttia suorittavalla olisi riittävät valmiudet liikenneajoon lähdettäessä ja hänet katsottaisiin myös ajoneuvon vastuulliseksi kuljettajaksi opetus- ja harjoitteluajossa. Luvansaajan vähimmäisikä pysytettäisiin 25 vuodessa, mutta lupaedellytyksiä kevennettäessä opetuksessa ja ajoharjoittelussa käytettävän ajoneuvon ajokortti vaadittaisiin vähintään viiden vuoden ajalta. Ajokorttina hyväksyttäisiin Suomessa tai muussa EU- tai ETA-valtiossa annettu ajokortti, jotta ajokortin haltija olisi rekisterijärjestelmän ja valvonnan piirissä. Mopo-opetuksessa sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin muussakin opetuksessa. Opetuslupa oikeuttaisi yhteen opetustapahtumaan ja se antaisi oikeuden luvassa nimetyn henkilön ajo-opetukseen ja ajoharjoittelun ohjaamiseen. Samalle ajokortin suorittajalle voitaisiin hyväksyä useampiakin opettajia tai ohjaajia, mutta jokaisen olisi lähiomaisia koskevaa poikkeusta lukuun ottamatta haettava lupa erikseen. Poikkeuksen tästä muodostaisi vain esimerkiksi perheen kaksosten opettaminen vanhempien toimesta yhdellä luvalla. Ajo-opetuksen aloittaminen liikenteessä edellyttäisi, että ensimmäisen ajokortin koulutus olisi saatu joko tässä yhteydessä tai aiemman ajokortin suorittamisen yhteydessä. Jos aiempaa ajokorttia ei olisi, koulutuksen saaminen osoitettaisiin ajossa mukana pidettävällä opetustodistuksella. Muuta kuin ensimmäistä ajokorttia suoritettaessa opetustodistusta ei enää vaadittaisi mukana pidettäväksi, koska aiemman ajokortin olemassaolo ja tiedot näkyisivät rekisteristä. 

3.3.3  3.3.3 Auton B-luokan ajokortin suorittaminen yksivaiheiseksi

Auton B-luokan ajokortin suorittamisesta useammassa vaiheessa ehdotetaan luovuttavaksi, jolloin ajokortin suorittaminen päättyisi kuljettajantutkinnon suorittamiseen kuten muissakin luokissa. Kuljettajantutkinnon suoritettuaan kuljettajalla olisi vaatimusten edellyttämä osaaminen ja kelpoisuus itsenäiseen ajamiseen ilman lisävelvoitteita. Uuden kuljettajan tiukempi rikkomusseuranta kuitenkin pysytettäisiin ja sitä kehitettäisiin. Yksivaiheista ajokortin suorittamista puoltaisi myös se, että kuljettajantutkinnon suorittamisen jälkeen EU:n vaatimukset ajokortille täyttyvät ja se tunnustetaan kaikissa jäsenvaltioissa. 

Nykyiset kuljettajantutkinnon jälkeen suoritettavat vaiheet ehdotetaan korvattaviksi ennen tutkintoa suoritettavalla koulutuksella, jonka keskeisenä sisältönä olisi vahvistaa valmiuksia liikenteen vaaratilanteiden ja niihin johtavien tekijöiden tunnistamisessa ja välttämisessä. Jatkovaiheiden suorittamisesta saatu kokemus osoittaa, että käytännössä jatkovaiheet on usein suoritettu vasta kahden vuoden määräajan päättyessä, jolloin vaiheistus ei tarkoituksensa mukaisesti palvele sille asetettuja tavoitteita. Nykyisellään syventävään vaiheeseen pääsy on mahdollista aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua ajo-oikeuden saamisesta. Jatkovaiheiden suorittamisesta toimitettujen todistusten perusteella ne suoritetaan hyvin harvoin heti kun siihen olisi mahdollisuus. Keskimäärin jatkovaiheet suoritetaan noin 15 kuukauden kuluttua ajo-oikeuden saamisesta ja selkein suorituspiikki on vasta määräajan päättyessä. Tämä tukee huonosti esitettyä näkemystä, että jatkovaiheista luovuttaessa uusi kuljettaja jätetään ilman tukea kaikkein riskialtteimpana aikana, jonka katsotaan kestävän kolme kuukautta ajo-oikeuden saamisesta. Aiemmat kokemukset määräajan lyhentämisestä säännösperusteisesti eivät ole onnistuneet. Ruotsissa toteutettujen riskikoulutuksen vaikutuksia liikenneturvallisuuteen selvittäneiden tutkimusten mukaan koulutuksen tulisi nuorten (16–24-vuotiaiden) kohdalla olla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, perusopetuksessa tai toisen asteen oppilaitoksessa, koska koulutuksella on vaikuttanut olevan tätä vanhempien nuorten kohdalla jopa riskikäyttäytymistä lisäävä vaikutus. Edellä olevan johdosta uuden kuljettajan valmiuksien ja myös koulutuksen vaikutusten kannalta olisi parempi, että koulutus annettaisiin ennen itsenäisen ajon alkamista. Parhaimman hyödyn koulutuksesta saisi, jos se suoritettaisiin ajokorttikoulutuksen päätteeksi ennen tutkintoa. Tätä hyötyä lisäisi vielä pidennettävän ajoharjoitteluajan hyödyntäminen, millä saavutettava ajokokemus erilaisissa liikennetilanteissa antaisi vieläkin paremmat edellytykset riskien hallintaan liittyvien oppien omaksumiseen ennen tutkinnon suorittamista. Opetuksen omaksumista puoltaisi silloin myös se, että pitemmän ajokokemuksen myötä ajoneuvon käsittelyn edellyttämät toimenpiteet vaatisivat vähemmän kuljettajan huomiota ja haittaisivat vähemmän tämän keskittymistä opetukseen. Ennen tutkintoa annettuna uudella kuljettajalla olisi turvalliseen ajamiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet käytettävissään heti itsenäisen ajamisen alkaessa. Myös Ahvenanmaalla on siirrytty B-luokan kaksivaiheisesta kuljettajaopetuksesta yksivaiheiseen opetukseen. Kuljettajaopetusvaatimuksia siellä uudistettaessa luovuttiin samalla myös opetuksen määräsääntelystä. Ahvenanmaalla on ennen kuljettajantutkintoa suoritettava kahdessa osassa annettava turvallisuusaiheinen koulutus autokoulussa. Järjestelmä on perusteiltaan ehdotettua muutosta vastaava. 

Riskien tunnistamiskoulutuksen sisältö voisi pitkälti vastata nykyisen syventävän vaiheen sisältöjä. Niitä olisivat esimerkiksi vaikeissa olosuhteissa ajaminen sisältäen liukkaalla ja pimeällä ajamisen, liikennetilanteiden ennakointi, ajonopeudet ja niiden sovittaminen erilaisiin olosuhteisiin ja tilanteisiin, nopeuden vaikutus jarrutusmatkaan sekä erilaiset kuljettajan ajokäyttäytymiseen ja onnettomuusriskin lisääntymiseen vaikuttavat tekijät, kuten päihteiden käyttö, matkustajien mukanaolo sekä kuljettajan tunnetilat ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Ajoneuvotekniikan kehityksestä ja erilaisten kuljettajaa avustavien järjestelmien yleistymisestä johtuen koulutukseen voitaisiin sisällyttää myös esimerkiksi ajoneuvojärjestelmiä ja niiden toimintaa koskevia sisältöjä. Myös tässä tapauksessa koulutuskokonaisuutta puoltaisi se, että opetuksen mahdollisesti hajautuessa eri lähteistä hankittavaksi, turvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden käsittely voisi muuten jäädä tältä osin puutteelliseksi. Koulutus olisi edellytyksenä kuljettajantutkinnon suorittamiselle ja sisältöjensä puolesta parhaimman hyödyn siitä saisi aivan kuljettajaopetuksen loppuvaiheessa, jolloin kuljettajalla olisi jo omakohtaista kokemusta erilaisissa liikennetilanteissa ajamisesta ja opetus tukisi parhaiten uutta kuljettajaa itsenäistä ajamista aloiteltaessa. Koulutuksen vaikuttavuutta lisättäisiin kuljettajantutkintoon sisällytettävillä riskientunnistamiseen liittyvillä osioilla ja tehostamalla tutkinnon palautteellisuutta osoitetusta osaamisesta ja seikoista, joihin kuljettajan olisi tutkintosuorituksen perusteella arvioiden kiinnitettävä huomiota vastaisessa ajokäyttäytymisessään. 

Erityisesti tämä koulutus olisi tarpeen antaa alan ammattilaisen, kuten autokoulun, toimesta, jotta tavoiteltu tulos saavutettaisiin. Koulutustarjonnan varmistamiseksi koulutukseen voitaisiin hyväksyä myös muita tahoja, joilla olisi tarvittavaa liikenneturvallisuusalan osaamista ja kouluttajakokemusta. Kouluttajilla olisi oltava esimerkiksi liikenneopettajalupa tai Liikenneturvan kouluttajakoulutus. Koulutuksen määrästä ja toteutukseen liittyvistä vaatimuksista säädettäisiin lakiin sisältyvän valtuuden nojalla valtioneuvoston asetuksella. Koulutuksen kokonaismääräksi ehdotetaan kahdeksan tuntia, mikä vastaisi nykyisen syventävän vaiheen kestoa. Osa koulutuksesta, kuten esimerkiksi puolet syventävän vaiheen tapaan, olisi teoriaopetuksen vastapainona annettava käytännön opetuksena, jotta opetusaiheisiin voisi saada käytännön tuntuman. Käytännön opetusta voitaisiin antaa esimerkiksi ajoharjoitteluradalla tai simulaattorilla. Käytännön tuntuman varmistamiseksi käytännön osuus olisi kuitenkin vain osaksi annettavissa simulaattorilla. Opetuksen jakautumista eri aiheiden kesken ei olisi tarpeen tarkkaan ohjeistaa. Autokoulut voisivat tuottaa eri painotuksin opetuspaketteja, joihin kyseiset aihealueet kuitenkin kattavasti sisältyisivät. Mikäli B-luokan ajokortti suoritettaisiin ensimmäisenä ajokorttina, myös edellä ehdotettu ensimmäisen ajokortin suorittamiseen liittyvä koulutus olisi lisäksi saatava tämän ajokortin suorittamisen yhteydessä. 

Kaksi vuotta ajo-oikeuden saamisesta kestävää uusien kuljettajien tiukempaa rikkomusseurantaa ehdotetaan tehostettavaksi. Sitä täydennettäisiin turvallisuuspainotteisella koulutusvaatimuksella siinä tapauksessa, että ajo-oikeuden haltija määrättäisiin ajokieltoon tiukemman seuranta-ajan aikana tehdyistä liikennerikoksista tai toistuvista liikennerikkomuksista. Ajo-oikeuden takaisin saamisen edellytykseksi ehdotetaan tieliikenteen riskeihin keskittyvää lisäkoulutusta ja sen sisältö voisi vaihdella ajokiellon perusteena olevien tekojen mukaan sisältövaatimuksia kuitenkaan nimenomaisesti tekoihin kytkemättä. Koulutuksen tavoitteena olisi tukea niitä uusia kuljettajia, jotka eivät olisi kyenneet ajamaan sääntöjen mukaisesti, ja estää riskialttiin ajotavan kehittyminen. Tavoitteen saavuttamiseksi myös tämä koulutus olisi annettava liikenneturvallisuusalan ammattilaisen toimesta autokoulussa tai koulutuksen tavoite ja sisällöt huomioon ottaen koulutukseen voisivat soveltua myös muut erikseen hyväksyttävät toimijat, joilla olisi liikenneturvallisuusalan tai muun liikenneturvallisuuteen liittyvän alan osaamista ja kouluttajakokemusta. 

3.3.4  3.3.4 B-luokan vähimmäisikä

Esityksessä ei liikenneturvallisuussyistä ehdoteta auton B-luokan ajokortin vähimmäisikää laskettavaksi 17 vuoteen. 18 vuoden vähimmäisikävaatimus vastaa kansainvälisesti hyväksyttyä vähimmäisikää ja on tästä syystä selkeä. 

Esityksessä tunnistetaan kuitenkin nuorten opiskeluun ja työharjoitteluun liittyvät kulkemistarpeet. Niitä helpottamalla voitaisiin edistää nuorten työllistymistä ja ehkäistä syrjäytymistä. 

Tähän liittyen esityksessä ehdotetaan, että ammatillisessa kuljettajakoulutuksessa oleva voisi suorittaa B-luokan ajokortin 17-vuotiaana. Muutoksella mahdollistettaisiin pitempi henkilö- ja pakettiauton ajo- ja työkokemus ennen koulutuksen raskaampiin ajoneuvoluokkiin siirtymistä. Ammatillisessa kuljettajakoulutuksessa ajo-oikeuden saavuttaminen on osa koulutusta. Ammatillisessa peruskoulutuksessa opetus aloitetaan yleisesti työkoneilla, kuten T-luokan traktoreilla ja B-luokan henkilöautoilla, mutta ajo-oikeuden ja suoritettavien tutkintojen näkökulmasta tavoitteena on C-luokan kuorma-auton, CE-luokan ajoneuvoyhdistelmän tai D-luokan linja-auton ajo-oikeus. Ehdotuksella parannettaisiin työssäoppimispaikkojen saatavuutta ja mahdollistettaisiin työssäoppimisjaksojen jakaminen pitemmälle ajalle, mikä helpottaisi myös yritysten mahdollisuuksia sitoutua työssäoppimispaikoiksi. Käytännössä työssäoppimisjaksot painottuvat ja kasaantuvat ajokortin 18 vuoden vähimmäisikärajasta johtuen kolmivuotisen kuljettajakoulutuksen viimeiselle vuosipuoliskolle. Muutosehdotuksen johdosta työssäoppimisjaksoja päästäisiin hyödyntämään pakettiautonkuljettajan tehtävissä vuotta aikaisemmin, mikä lisäisi ammatillista osaamista. Muutos auttaisi myös työssäoppimispaikoille, kuten tavaraterminaaleihin ja puunkuljetusten metsätyömaille, kulkemisessa, jotka sijaitsevat usein syrjässä joukkoliikenneyhteyksistä. Muutoksen arvioidaan nopeuttavan ammatillisen tutkinnon suorittamista ja työelämään siirtymistä, mikä on kirjattu hallituksen strategiseen ohjelmaan. Ikärajan laskuun mahdollisesti liittyvien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi ehdotettuun ikärajan laskuun liittyisi ajo-oikeuden rajoittaminen vain opiskeluun liittyviin ajoihin ennen 18-vuoden iän saavuttamista. 

Lisäksi ehdotetaan huomioitaviksi myös muita opiskeluihin ja työharjoitteluun liittyviä kulkutarpeita ikäpoikkeuslupakäytännön muutoksen kautta. Mainittujen kulkutarpeiden ohella kulkutarpeet voisivat liittyä myös sellaisiin perhettä äkillisesti kohdanneisiin muutoksiin, joiden ei ole katsottu täyttävän nykyisen poikkeuslupakäytännön vaatimuksia. Tämän johdosta esityksessä ehdotetaan nuorten ja näiden perheiden välttämättömiin kulkemistarpeisiin liittyvien ongelmien helpottamista poikkeuslupamenettelyä keventämällä, mutta viranomaisharkinta kuitenkin pysyttäen. Esityksessä ehdotetaan, että poikkeuslupa B-luokan ajokortin suorittamiseen voitaisiin myöntää hakijan ja hänen huoltajiensa tekemästä yhteisestä hakemuksesta. Osallistumalla hakemuksen tekemiseen huoltajat arvioisivat korostetummin poikkeusluvan tarpeellisuuden ajokortin hankkimiseksi ennen säädettyä vähimmäisikää. Poikkeusluvan myöntäminen tapahtuisi edelleen kokonaisharkinnan perusteella ja edellyttäisi erityisiä syitä sen ehkäisemiseksi, ettei muutos merkitsisi käytännössä ikärajan laskua. Poikkeavaan ratkaisuun päätymistä tukevina erityisinä syinä voitaisiin arvioida hakijan omia kulkutarpeita tai esimerkiksi perheen olosuhteissa tapahtuneiden muutosten johdosta perheen elinkeinoon tai perheenjäsenten kuljettamiseen liittyviä välttämättömiä kuljetustarpeita, joita ei voitaisi muuten kohtuudella ratkaista. Kulkutarpeet voisivat perustua esimerkiksi ajokorttia tarvitsevan opiskeluun tai työssä kulkemiseen ja arvioinnissa olisi huomioitava ainakin julkisen liikenteen saatavuus ja mahdollisuudet sen käyttöön sekä kulkumatkojen pituudet. Liikenneturvallisuussyistä viranomaisharkinta pysytettäisiin ja lisäksi poikkeuslupa voitaisiin rajoittaa vain haettuun tarkoitukseen ennen säädetyn vähimmäisiän täyttymistä. Siinä tapauksessa rajoitukset osoitettaisiin poikkeusluvalla, joka olisi pidettävä ajettaessa mukana ja vaadittaessa esitettävä liikennevalvonnassa. Lisäksi ehdotetaan ajokorttiviranomaiselle valtuus antaa tarkempia määräyksiä luvan hakemisesta ja siihen liittyvistä seikoista. Ikäpoikkeusluvan lisäksi olisi ajokortin muiden suoritusvaatimusten täytyttävä. Poikkeuslupa voitaisiin myöntää niin, että ajokortti olisi korkeintaan vuotta aikaisemmin käytettävissä. 

3.3.5  3.3.5 Moottoripyörän ajokortit ja ajoharjoittelu moottoripyörällä

Moottoripyörän ajokortin suorittaminen edellyttäisi kohdassa 3.3.1 todetun mukaisesti ajo-opetusta opetuksen sisältöjä tarkemmin sääntelemättä. Ajo-opetuksen vähimmäismääräksi ehdotetaan viisi tuntia ja siitä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Ehdotetulla vähimmäismäärällä ei tarkoitettaisi ajokortin suorittamisen edellyttämän ajo-opetuksen määrää, vaan opetusta, jolla varmistettaisiin ajokorttia suorittavan osaamistarpeiden tunnistaminen riittävän monipuolisesti. Vaatimus ajo-opetuksesta koskisi ensimmäistä moottoripyörän ajokorttia ja se olisi kuljettajantutkinnon teoria- ja ajokokeeseen pääsyn edellytyksenä. Lisäksi vaadittaisiin liikenteen perusteita koskeva koulutus, jos suoritettava ajokortti olisi henkilön ensimmäinen. 

Moottoripyörän ajokortti voitaisiin edelleen suorittaa myös moottoripyörän harjoitusluvalla, mutta harjoittelun laadun parantamiseksi ehdotetaan alle 18-vuotiaiden harjoitteluun sisällytettäväksi harjoittelun ohjaus. Käytännössä vaatimus koskisi kevytmoottoripyörän ajokortin suorittamista harjoitusluvalla. Itsenäisesti harjoitusluvalla harjoitelleiden puutteiksi on todettu muun muassa riskien tunnistaminen ja liikennetilanteiden hallinta, joihin itsenäisen harjoittelun ei ole katsottu riittävästi valmistavan harjoittelijaa. Harjoittelun ohjauksen tavoitteena on vaikuttaa näiden puutteiden korjaamiseen sitouttamalla ohjaajaksi nimettävä seuraamaan ajotaidon edistymistä. Harjoitusluvan saadessaan ajokorttia suorittava olisi jo osoittanut ajoneuvon käsittelytaidon ja hänellä olisi ajokortin edellyttämä teoriatietous teoriakokeella osoitettu. 

Harjoittelu moottoripyörän harjoitusluvalla poikkeaisi auton B-luokan ajoharjoittelusta ja moottoripyörän opetuslupaopetuksesta siinä, että moottoripyörän harjoituslupa oikeuttaisi ajokorttia suorittavan edelleen itsenäiseen harjoitteluun. Ajo-opetuksen antamista varten vaadittaisiin opetuslupa, kun taas harjoitusluvalla tapahtuvaan harjoitteluun olisi lupaa haettaessa nimettävä ohjaaja, jonka tulisi seurata harjoittelun edistymistä ja ajotaidon kehittymistä. Harjoittelun seurannassa voitaisiin käyttää teknologiaa apuna, esimerkiksi erilaisia ajonseurantalaitteita, mutta ohjaavan olisi tarpeen seurata harjoittelijan ajokäyttäytymistä ja ajotapaa sekä liikennetilanteiden hallintaa myös liikenteessä. Harjoittelua ohjaavaan ei kohdistuisi vastaavia vaatimuksia kuin opetuslupaopetuksessa, mutta tämän olisi oltava ajokorttia suorittavan huoltajien hyväksymä, mistä johtuen ohjaajan tehtävä soveltuisi käytännössä vanhemmille opetuslupaopetuksen tapaan. Koska kysymys ei ole ajo-opetuksesta, harjoittelussa ei vaadittaisi yhteydenpitolaitteita harjoittelua ohjaavan ja harjoittelijan välillä kuten opetusluvalla tapahtuvassa harjoittelussa, eikä velvoitetta harjoitusajossa aina mukana seuraamiseen olisi. Harjoitusluvalla ajettaessa ei moottoripyörällä saisi edelleenkään kuljettaa henkilöitä tai tavaraa. Harjoitusluvan myöntämisen edellytykset pysytettäisiin pääosin ennallaan. Harjoitusluvan myöntäminen edellyttäisi edelleen ajo-opetusta, teoriakokeen ja käsittelykokeen suorittamisen sekä luokkakohtaisen vähimmäisiän täyttymisen. Uutena olisi ensimmäisen kortin suorittamiseen liittyvä liikenteen perusteiden koulutus, jos suoritettava ajokortti olisi ensimmäinen. Teoriakokeen suorittamiseksi tarvittava opetus olisi vapaasti hankittavissa. Ajo-opetusta koskeva säännös pysytettäisiin ennallaan, mutta opetuksen sisältöä ei tarkemmin säänneltäisi. Opetuksen määrästä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella ja opetuksen määrä olisi neljä tuntia. Ajo-opetus voitaisiin suorittaa autokoulussa tai opetusluvalla. 

Vaihtoehtoja moottoripyöräluokan korottamiseksi kahden vuoden kokemuksella ehdotetaan lisättäväksi. Moottoripyöräluokkaa voitaisiin korottaa suorittamalla normaalisti teoria- ja ajokoe tai kokemuksen perusteella suorittamalla EU:n lainsäädännön mukainen seitsemän tunnin koulutus nykyiseen tapaan tai luokkakohtainen ajokoe. Kokemusvaihtoehdon käyttämisen edellytyksenä olisi, että vähintään kahden vuoden kokemus on hankittu suoritettavaa moottoripyöräluokkaa välittömästi alemmassa moottoripyöräluokassa. 

Uusien moottoripyörän kuljettajien tiukempi rikkomusseuranta kahden vuoden ajan ensimmäisen moottoripyörän ajokortin suorittamisesta ehdotetaan pysytettäväksi. Rikkomusseuranta koskisi edelleen sellaisia uusia moottoripyörän ajokortin suorittajia, joilla ei ole auton ajokorttia. Rikkomusseurantaan ehdotetaan vastaavasti kuin auton ajokortin suorittajilla lisättäväksi vaatimus tieliikenteen riskejä koskevasta lisäkoulutuksesta ajo-oikeuden takaisin saamisen edellytyksenä, jos ajokielto on määrätty tiukemman valvonta-ajan aikana tehdyistä liikennerikoksista tai -rikkomuksista. Myös tässä tapauksessa vaatimuksen tarkoituksena on ohjata ajokäyttäytymistä liikennesääntöjä noudattavaksi ja ehkäistä riskialttiin ajotavan kehittymistä. Mikäli esimerkiksi moottoripyörän kuljettajan uuden kuljettajan seuranta jatkuisi uuden auton kuljettajan seurannalla, seuranta-ajat olisi perusteltua käsitellä yhtenä kokonaisuutena, jos niiden välillä ei olisi katkoja. 

3.3.6  3.3.6 Kuljettajantutkinto

Kuljettajantutkintoa ehdotetaan kehitettäväksi osaamisen tunnistamisen parantamiseksi, koska nykyinen tutkinto on osa koulutuksen ja tutkinnon muodostamaa kokonaisuutta ajokortin suorittamisessa. Tutkinnossa hyväksytyllä olisi oltava riittävät valmiudet itsenäiseen ajamiseen ja ajotaidon omatoimiseen kehittämiseen turvallisesti. Uuden kuljettajan olisi osattava toimia vastuullisesti erilaisissa liikennetilanteissa ja otettava huomioon muut tienkäyttäjät ja ympäristön vaatimukset. 

Kuljettajantutkinto on vuonna 2016 auditoitu ja sen kehittämistarpeista on kattava selvitys olemassa. Kuljettajantutkintoa olisi kehitettävä havaittujen kehittämiskohteiden mukaisesti. Kuljettajantutkintojen tasalaatuisuudesta olisi huolehdittava ja toiminnan luotettavuus varmistettava riittävällä ohjeistuksella ja valvonnalla. Kuljettajantutkinnon ajokokeen vastaanottajien koulutuksesta ja osaamisesta olisi huolehdittava, jotta näillä olisi selkeä käsitys tutkinnon tavoitteista ja niiden saavuttamiseksi tarvittavat arviointitaidot ja muut valmiudet. 

Opetusvaatimuksiin ehdotetut muutokset asettavat muun kehittämistyön lisäksi tiukat vaatimukset tutkinnon kehittämiselle, kun kuljettajan teknisten taitojen ohella olisi mitattava myös muita turvallisen ajamisen osa-alueita. Määrämuotoisesta opetussuunnitelmaperusteisesta opetuksesta luovuttaessa tutkintoon tulevilla ei olisi enää takanaan yhdenmukaista koulutusta. Opetuksen mahdollinen hajaantuminen eri lähteistä hankittavaksi korostaisi entisestään tutkinnon merkitystä. Ajoneuvon käsittelyyn ja liikennetilanteiden hallintaan liittyvät taidot ovat ajokokeessa selkeämmin mitattavissa kuin kuljettajan asennoituminen ajamiseen ja tämän ajotapa muuten kuin koetilanteessa. Tutkinnon kehittäminen mittaamaan turvallisuuteen ja riskikäyttäytymiseen liittyviä asioita, kuten toimintaa vaaratilanteiden ehkäisemiseksi, halukkuutta riskinottoon tai vaaratilanteille altistavien elämysten hakemista ajamisesta, on haasteellisempaa. Näitä aiheita olisi ehdotettujen koulutusten ohella käsiteltävä myös tutkinnon keinoin. Aihealueen kattamiseksi tutkintoon ehdotetaan sisällytettäväksi vaaratilanteisiin liittyvien riskien tunnistamista ja välttämistä koskevien aiheiden käsittelyä ja muutenkin tutkinnon sisältöä sekä arviointikohteita ja niiden painotuksia ehdotetaan tarkasteltaviksi myös tässä tarkoituksessa. Teoriakokeessa olisi toteutus valittava niin, että koetilanne vastaisi mahdollisimman hyvin normaaliliikennettä. 

Teoriakokeen sisältöä ehdotetaan kehitettäväksi myös muuten, esimerkiksi ottamalla käyttöön uusia kysymystyyppejä. Kokeen suorittamiseen käytettävissä olevaa aikaa ehdotetaan rajoitettavaksi, jotta koetilanne vastaisi paremmin liikenteessä vaadittavaa nopeaa päätöksentekoa. Liikenteessä ajamisen osuutta ajokokeessa ehdotetaan lisättäväksi pitemmän ajan varaamiseksi osaamisen arvioimiseen ja palautteellisuutta ehdotetaan lisättäväksi. B-luokan ajokortin vaiheistetusta ajokortin suorittamisesta luovuttaessa ajokokeen kokonaisaikaa lisättäisiin 15 minuutilla ja kehittämällä tutkinnon palautteellisuutta tuettaisiin ja kannustettaisiin uusia kuljettajia itsenäisessä ajamisessa ja ajotaidon kehittämisessä. Ajoajan lisäyksellä mahdollistettaisiin riittävän havainnointiajan, monipuolisen liikenneympäristön saavuttamisen ja toistojen toteutuminen liikenteessä ajamisessa sekä tarvittaessa suorituksen läpikäymiseen käytettävissä olevan ajan riittävyys. Tällä varmistettaisiin myös riskientunnistamisosaamisen testaaminen aiempaa kattavammin. Ajankäyttöä ajokokeessa voitaisiin jatkossa joustavoittaa ajokorttia suorittavan henkilön yksilöllisten tarpeiden huomioimiseksi sekä ajamisessa että palautteen käsittelyssä. Tämä mahdollistaisi myös esimerkiksi aiempien tutkintojen perusteella hankitun osaamisen huomioimisen ajokokeen ajankäytössä. Ajokoeajan 15 minuutin lisäyksestä esimerkiksi 10 minuuttia voitaisiin käyttää lisättäväksi ajamiseen liikenteessä ja viisi minuuttia palautteen antamiseen. Tällöin liikenteessä ajamista olisi vähintään 40 minuuttia ja aikaa palautteen antamiseen 15 minuuttia. 

3.3.7  3.3.7 AM-luokka

AM-luokassa ehdotetaan mopon ajokortin suoritusvaatimuksia tarkistettaviksi. Turvallisuusperustein AM-luokan ajo-oikeudet suoritettaisiin kumpikin erikseen, mutta ajotaidon hankkimiseen tarvittava koulutus jäisi ajokortin suorittajan päätettäväksi. 

Kevyen nelipyörän ajokortti suoritettaisiin edelleen teoriakokeella ja ajokokeella, koska ajoneuvolla liikutaan autoja koskevien liikennesääntöjen mukaan. Kevyen nelipyörän ajo-oikeuden suorittamiseen voitaisiin B-luokkaa vastaavasti liittää ajo-opetus ja ohjattu ajoharjoittelu opetusluvalla. Ajo-opetus ja ajoharjoittelu voitaisiin nykyiseen tapaan aloittaa 15-vuotiaana. Opetusluvan haltijalla tulisi olla opetusajoneuvon tai auton B-luokan ajokortti. Mopon ajo-oikeuden suorittamisessa ehdotetaan nykyinen käsittelykoe korvattavaksi ajokokeella liikenteessä. Ajokokeella varmistettaisiin ajokorttia suorittavan ajotaito liikennetilanteissa pakollisen ajo-opetuksen vaatimuksista luovuttaessa. Suoritusvaatimukset olisivat tällöin AM-luokassa yhdenmukaiset, mitä puoltaisi myös tieliikennelain uudistamisen yhteydessä harkittavana oleva muutos mopon kuljettamista koskevien säännösten muuttamisesta niin, että mopoja kuljetettaisiin samalla tienosalla muun moottoriajoneuvoliikenteen kanssa. Myös mopo-opetuksessa opetusajoneuvon tai moottoripyörän ajokortin lisäksi hyväksyttäisiin myös auton ajokortti opetuslupaopetuksessa ja ajo-oikeus vaadittaisiin vähintään viideltä vuodelta. 

AM-luokan teoriakokeita ehdotetaan kehitettäviksi mahdollisimman laajan yhteisen osan aikaan saamiseksi, jolloin ajoneuvon luokkaa vastaavaa ajokorttia suoritettaessa sen osuus koskisi vain tämän ajoneuvoluokan erityispiirteitä. Mikäli AM-luokkaan sisältyvä ajo-oikeus suoritettaisiin ensimmäisenä ajokorttina, olisi ensimmäiseen ajokorttiin liittyvä liikennejärjestelmän perusteita koskeva koulutus saatava sen yhteydessä. Ajotaidon hankkimiseen tarvittavaa koulutusta ei enää säänneltäisi. 

3.3.8  3.3.8 Traktorit

Traktoreiden ajokorttiluokitusta ehdotetaan muutettavaksi yhdistämällä T- ja LT-luokka T-luokaksi, joka kattaisi traktorit, joiden rakenteellinen nopeus olisi enintään 60 kilometriä tunnissa. T-luokasta ehdotetaan kuitenkin turvallisuusperustein erotettaviksi ajoneuvoluokkaan T3b kuuluvat traktorit, joiden rakenteellinen nopeus olisi enintään 60 kilometriä tunnissa. Ne ovat pyörillä varustettuja traktoreita, joiden omamassa ajokuntoisena on enintään 600 kg ja rakenteellinen nopeus yli 40 kilometriä tunnissa. Koska ajoneuvolainsäädännössä ei ole erityistä mönkijäluokkaa, niitä lähinnä vastaavaksi katsotaan nämä traktorit. Traktorimönkijöiden arvioidaan yleistyvän tieliikenteessä, mistä syystä niiden kuljettamiselle olisi perusteltua asettaa eri vaatimukset. T-luokkaan kuuluisivat edelleen myös moottorityökoneet ja moottorikelkat. 

T3 ajoneuvoluokan traktorit, joiden rakenteellinen nopeus olisi yli 40 kilometriä tunnissa ja enintään 60 kilometriä tunnissa, ehdotetaan yhdistettäviksi AM-luokan kevyisiin nelipyöriin. Rakenteelliselta nopeudeltaan ne vastaisivat nykyisiä LT-luokkaan kuuluvia traktoreita. T3-luokan traktoreita raskaammat traktorit kuuluisivat T-luokkaan. AM-luokan ajokortti voitaisiin suorittaa joko mopon ajo-oikeuden saamiseksi, jolloin tutkintoajoneuvona ajokoevaatimuksesta johtuen olisi mopo. AM-luokan ajokortti voitaisiin myös suorittaa kevyen nelipyörän ja ajoneuvoluokkaan T3 kuuluvan traktorin (rakenteellinen nopeus yli 40 mutta ei yli 60 kilometriä tunnissa) kuljettamiseksi ja tutkintoajoneuvona voisi silloin olla kevyt nelipyörä tai mainittu traktori. 

T-luokan ajokortti suoritettaisiin luokkakohtaisella teoriakokeella. Vaikka uuteen T-luokkaan voisi kuulua hyvinkin raskaita ja suurikokoisia traktoreita, niiden suoritusvaatimukseksi pidetään teoriakoetta riittävänä, koska niitä käytetään pääasiassa muualla kuin tiealueella ja tiealueella liikuttaessa kysymys on pääasiassa niiden siirtämisestä työmaalta toiselle. Ehdotetun muutoksen johdosta LT-luokkaan sisältyneestä käytännön kokeesta luovuttaisiin, koska sen ei katsota tuottavan lisäarvoa ajoneuvon kuljettamisessa tai lisäävän liikenneturvallisuutta myöskään T-luokassa. 

T-luokkaan jääviä traktoreita saisi kuljettaa myös aiempien säännösten mukaisella LT-luokan ajokortilla. Ajokorttilain muutokseen 1614/2015 ja ajokorteista annetun valtioneuvoston asetuksen muutokseen 1617/2015 sisällytettyjen säännösten mukaisesti ennen vuotta 2016 saadulla T-luokan ajokortilla saisi edelleen kuljettaa liikennetraktoriksi tai liikennetraktoriksi/maataloustraktoriksi rekisteriin merkitty traktoria ajoneuvolain muuttamisesta annetun lain (1609/2015) voimaantulosäännöksen 8 momentissa tarkoitetuissa kuljetuksissa eli polttoainemaksusta annetun lain (1280/2003) 7 §:ssä tarkoitetuissa kuljetuksissa. LT-luokan traktorikortteja on viimeisen neljän vuoden aikana suoritettu noin 1 100. Vaikka pelkkiä LT-luokan ajokortteja on vähän, vain kuorma-auton ajo-oikeus kattaa sen sisältämän ajo-oikeuden LT-luokan puuttuessa. Vuoden 2017 syyskuussa rekisterissä oli 258 pelkkää LT-luokan ajokorttia ilman kuorma-auton tai muun luokan ajo-oikeutta. LT-luokan ajokortit uudistettaisiin viimeistään voimassaoloajan päättyessä AM-luokan ajokorteiksi, joihin sisältyisi myös kevyen nelipyörän ajo-oikeus. Tällä tavoin arvioidaan kaikkiaan noin 730 ajo-kortinhaltijan voivan uudistaa ajokorttinsa kevyen nelipyörän kuljettamiseen oikeuttavaksi ilman, että he ovat suorittaneet ajokoetta liikenteessä. Ennen lain voimaantuloa saadut LT-luokan kortit olisi perusteltua saada muutetuiksi AM-luokan ajokorteiksi mahdollisimman pian, mistä syystä esimerkiksi ajokortin kaksoiskappaleet voitaisiin lain voimaantulon jälkeen antaa AM-luokan merkinnöin, joissa kansallinen koodi AM121 osoittaisi sen sisältävän myös kevyen nelipyörän ajo-oikeuden. Joka tapauksessa LT-luokasta luopuminen edellyttäisi ajokorttilomakkeen pohjaan muutoksia, mikä voitaisiin toteuttaa vasta huhtikuussa 2019 nykyisen ajokortin toimittajan sopimuskauden päättyessä. LT-luokkaa koskevia merkintöjä ei kuitenkaan tehtäisi enää lain voimaantulon jälkeen. Muutoksen johdosta kaikkien T-luokkaan kuuluvien traktoreiden samoin kuin edellä tarkoitettujen T3 ajoneuvoluokan traktorin kuljettamiseen riittäisi moottoripyörän tai auton B-luokan ajokortti, mutta T-luokan traktoreiden ja AM-luokan ajo-oikeudet eivät sisältäisi toistensa ajo-oikeutta. Syynä T-luokan sekä AM-luokan kevyen nelipyörän ja T3 ajoneuvoluokan traktorin ajo-oikeuksien pitämiseen erillään olisi, että ajoneuvot on suunniteltu erityyppisiin liikenneympäristöihin ja ne hankitaan olennaisesti toisistaan poikkeaviin liikkumis- ja käyttötarpeisiin. Myös ajoneuvojen massoissa ja mitoissa on olennaiset erot. 

Koska traktoreiden kesken ei ole ajoneuvosäännöksiin perustuvaa perustetta eritellä esimerkiksi perinteisiä maa- ja metsätaloustraktoreita muista traktoreista, T3 ajoneuvoluokan traktoreihin voisi kuulua myös muita traktoreita kuin traktorimönkijöitä. Rekisteröitävien ajoneuvojen kuljettamiseen vaadittavan ajokortin luokka määräytyy ajoneuvon rekisteritietojen perusteella, mistä syystä tieto ajoneuvoluokasta on todettavissa sen osoittavasta asiakirjasta. Myös traktorin kuljettamiseen oikeuttavia ajokortteja suoritettaessa vaadittaisiin ensimmäisen ajokortin suorittamiseen liittyvä koulutus, jos kysymyksessä olisi ensimmäisenä suoritettava ajokortti. 

3.3.9  3.3.9 Autokoululupa

Autokoulun pitäminen ehdotetaan edelleen pysytettäväksi luvanvaraisena liikenneturvallisuuteen ja kuluttajansuojaan liittyvin syin. Lupavaatimus ja toimintaan liittyvät vaatimukset ylläpitäisivät toiminnan laatua. Autokoululuvanhakijan olisi täytettävä taloudelliset ja muut toiminnan harjoittamisen edellytykset, ammatilliset vaatimukset tulisivat ensisijaisesti henkilöstöä koskevien vaatimusten kautta. Hakijan muita toiminnan edellytyksiä arvioitaisiin myös aiemman kuljettajaopetustoiminnan perusteella. Autokoulussa olisi edelleen oltava opetustoiminnasta vastaava johtaja ja opettajalla olisi oltava liikenneopettajalupa. Luvanvaraisuuden pysyttämiselle ei olisi esteitä, koska lupaperusteita ja järjestelmää ei olisi pidettävä palvelun tarjoajia syrjivänä eikä sen olisi katsottava muodostavan estettä autokoulualalle pääsyyn. Lupamenettelyä ei olisi myöskään pidettävä ilmoitusmenettelyä raskaampana tai työllistävämpänä. Lupamenettelyn etuna ilmoitusmenettelyyn verraten olisi, että se antaisi mahdollisuuden puuttua toimintaan, mikäli tarvetta siihen olisi. 

Luvanvaraisuuteen liittyvää sääntelyä ja valvontaa kevennettäisiin. Säänneltyyn koulutukseen liittyvä valvonta perustuisi pääosin autokoulun tekemiin ilmoituksiin. Esimerkiksi opetustiloja koskevia vaatimuksia ei enää asetettaisi. Autokoulujen käytössä olevien opetustilojen sääntelemisestä ja niiden hyväksymisestä luovuttaisiin. Lakisääteinen koulutus kuuluisi edelleen valvonnan piiriin ja edellyttäisi myös valvontakäyntejä. Autokoulun opetustilaa koskevista vaatimuksista luopumisen ja virtuaalitilassa annettavan opetuksen mahdollistumisen jälkeen valvonta koskisi kaikkia tiloja, joissa valvonnan alaista opetusta annettaisiin. Liikenteen turvallisuusvirasto vastaisi edelleen valvonnasta ja sen apuna toimisivat edelleen tutkinnon vastaanottajat. Lisäksi ehdotetaan, että virastolla olisi oikeus käyttää valvonnassa apuna myös kuljettajaopetus- ja tutkintojärjestelmän järjestelmäasiantuntijoita silloin, kun tähän vaadittavaa teknistä asiantuntemusta ei virastosta löytyisi. Valvontaa koskevissa säännöksissä huomioitaisiin perustuslain vaatimukset viranomaistehtävien hoitamisesta muun kuin viranomaisen toimesta. 

Autokoululuvat ovat nykyisin toistaiseksi voimassa. Autokoululupaa myönnettäessä peritään lupasuoritteesta aiheutuva kertaluonteinen 400 euron maksu. Ehdotusten katsotaan lisäävän viraston valvontatehtävää autokoulutoiminnan monipuolistuessa ja hyväksyttäessä myös muita toimijoita säädettyyn kuljettajaopetukseen. Autokoulujen valvonnan, siihen liittyvän rekisterinpidon ja valvontatietojen kirjaamisen ja muista autokoulutoimintaan liittyvistä hallinnollisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi ehdotetaan otettavaksi käyttöön vuotuinen valvontamaksu, jonka suuruus määriteltäisiin viraston perimien muiden suoritemaksujen tapaan. Maksun suuruus olisi 100 euroa vuodessa. Valvontamaksu perittäisiin toimijakohtaisesti ja autokoululuvan myöntämistä koskevasta maksusta luovuttaisiin. Maksu koskisi kalenterivuotta, jolloin autokoululupa on ollut voimassa. Valvontamaksumenettely on käytössä esimerkiksi kaupunkiraideliikenteessä. Vuosimaksuun siirtyminen helpottaisi myös viranomaistyön suunnittelua ja parantaisi myös toimijoiden ennakointimahdollisuuksia tasaisesti suoritettavista viranomaiskuluista ja kannustaisi ilmoittamaan ripeästi toiminnassa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista. 

Muiden tahojen hyväksymisellä turvallisuuspainotteisiin koulutuksiin taattaisiin lakisääteisten turvallisuusperusteisten koulutusten saatavuus ja hintatason kohtuullisuus ilman autokoululupavaatimusta. Muiden toimijoiden toimintaan sovellettaisiin lakisääteisestä tehtävästä johtuen autokouluja koskevaa valvontaa ja valvontamaksua koskevaa säännöstä. 

3.3.10  3.3.10 Ajoterveysvaatimusten täyttymisen osoittaminen ryhmässä 1

Lääkärinlausuntomenettelyä ehdotetaan kevennettäväksi terveysvaatimuksiltaan ryhmään 1 kuuluvaa ajokorttia haettaessa. Ryhmään kuuluvat muut kuin kuorma- tai linja-auton ajo-oikeuden sisältävät ajokortit. Ensimmäistä tähän ryhmään kuuluvaa ajokorttia haettaessa lääkärinlausunto voitaisiin korvata hakijan antamalla vakuutuksella terveysvaatimusten täyttymisestä. Vakuutuksen antamista ohjattaisiin hakemuslomakkeessa olevalla ohjeistuksella. 

Vakuutuksen käyttöönoton johdosta nuorison terveystodistuksen käytöstä ajokorttia haettaessa luovuttaisiin. Nuorison terveystodistus annetaan kouluterveydenhuollossa noin 15-vuotiaille ja sen voimassaoloaika on viisi vuotta. Mikäli lääkärinlausunto tarvittaisiin, ajantasaisen lääkärinlausunnon käyttö olisi nuorison terveystodistuksen käyttöä perustellumpaa. Vakuutuksen käyttöön siirtymällä käytäntö vastaisi suuressa osassa EU:n jäsenvaltioita noudatettavaa käytäntöä. Myös Ahvenanmaalla on vastaava vakuutusta koskeva menettely käytössä. Muutos antaisi myös paremmat edellytykset menettelyjen sähköistämiseen, mikä lääkärinlausuntojen kohdalla on jo suunnitteilla. Vaihtoehdoissa esitetty lääkärintarkastuksen korvaaminen terveydenhuollon asiantuntijan luona käynnillä edellyttäisi vastaanotolla käyntiä, mitä pidetään tarpeettomana, koska kysymyksessä ovat pääasiassa terveet nuoret eikä tarkastuksissa yleensä ilmene sellaista ajokykyyn vaikuttavaa sairautta, joka ei olisi jo henkilön tiedossa ja ilmoitettavissa. Muutenkin terveydellisistä syistä ajokortin epääminen on hyvin harvinaista, sillä terveydentilastaan tietoinen jättää käytännössä tästä syystä ajokortin hakematta, jos edellytyksiä sen saamiseen ei ole. Tätä taustaa vasten voitaisiin terveydenhuollon asiantuntijan luona käynnillä saada näyttö henkilön sairaushistoriasta ja ajokykyyn mahdollisesti vaikuttavista sairauksista, mutta käynnin korvaamisen vakuutuksella ei arvioida heikentävän liikenneturvallisuutta. Lisäksi menettely edellyttäisi uuden lomakkeen käyttöönottoa, minkä katsotaan hidastavan sähköiseen menettelyyn siirtymistä. 

Vaikka nuorten katsotaan olevan terve ikäryhmä, myös nuorten taustalta voi löytyä päihteiden väärinkäyttöä ja mielenterveyden ongelmia. Erityisesti päihteiden väärinkäyttöön liittyvien ongelmien tunnistamiseksi ehdotetaan sairaan- ja terveydenhoitajille annettavaksi oikeus poliisille ilmoittamiseen, jos ajokortin saamisen edellytykset eivät täyttyisi päihteiden jatkuvan väärinkäytön vuoksi. Tämä ammattiryhmä joutuu ammattitoiminnassaan päivystysvastaanotoilla tekemisiin päihteiden käyttäjien kanssa silloin kun heidän tilanteessa ei vaadi lääkärinhoitoa. Ehdotuksella täydennettäisiin lääkäreille säädettyä ilmoitusvelvollisuutta ajoterveyden menettämisestä. Muu kuin ilmoitusoikeus olisi kohtuutonta hoitajille esimerkiksi ilmoituskynnyksen täyttymisen arvioinnissa. 

Ryhmän 1 ajokortteja uudistettaessa lääkärinlausuntomenettelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että lausunto vaadittaisiin 70 vuotta täyttäneiltä. Käytännössä lausuntoa ei vaadittaisi 70 ikävuoteen voimassa olevaa ajokorttia uudistettaessa vaan vasta seuraavan uudistamisen yhteydessä eli noin 75-vuotiaana. Tämä edellyttäisi ajokortin uudistamista ennen sen voimassaoloajan päättymistä. Muutoksen perusteena on, että näihin ikäryhmiin kuuluvien kuljettajien terveydentila ja turvallisuus katsotaan entistä paremmaksi ja kuljettajien onnettomuusriskin on todettu kasvavan vasta 75 ikävuoden jälkeen. 

Ryhmän 2 kuljettajien ajoterveyden seurantaan ja lääkärinlausuntomenettelyyn ei ehdoteta muutoksia. Ammattikuljettajan työ altistaa monille sairauksille, jotka voivat lisätä onnettomuusriskiä. Esimerkiksi sairauskohtauksen sattuessa tilanteeseen liittyvät riskit erityisesti ulkopuolisille ovat huomattavasti suuremmat. Suomessa käytössä olevat tarkastusvälit ja -käytännöt vastaavat muissa EU- ja ETA-valtioissa ikääntyneillä käytössä olevia keskimääräisiä ajokorttien voimassaoloaikoja ja noudatettuja käytäntöjä. 

3.3.11  3.3.11 Ulkomaiset ajokortit

Ulkomaisten ajokorttien kelpoisuus täällä ajamiseen ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan kaikissa Suomen tunnustamissa valtioissa annettuja ajokortteja. Ajokorttien olisi täytettävä tietyt muotovaatimukset, jotta ajokortin edellyttämä ajo-oikeus olisi tunnistettavissa. Ajokortista tulisi käydä ilmi kortin sisältämä ajo-oikeus, sen tiedot olisi ilmoitettava latinalaisin kirjaimin ja kortissa olisi oltava haltijan valokuva tai muussa tapauksessa mukana pitäisi olla kuvallinen henkilöllisyystodistus. Ajokorttiturismin ehkäisemiseksi ajokortin kelpoisuuden edellytyksenä olisi, ettei henkilön vakinainen asuinpaikka ole ollut Suomessa ajokorttia myönnettäessä. Kansainvälisten ja myös EU-lainsäädännön periaatteena on, että ajokortti suoritetaan siellä, missä henkilö asuu ja oleskelee. Myös ajokortin luokkakohtaisten ikävaatimusten, kuten auton kuljettamisen vähimmäisvaatimuksena olevan 18 vuoden ikävaatimuksen olisi täytyttävä. Ajokortti olisi voimassaolonsa puitteissa voimassa yhden vuoden väestörekisteriin merkitsemisestä, joka olisi vakinaisen asuinpaikan siirtymistä helpommin rekistereistä todettavissa, erityisesti opiskelijoiden kohdalla. Myös sopimusmaiden ajokorttien kohdalla ehdotetaan ajokortin hyväksymisen määräaika luettavaksi siitä, kun henkilö on merkitty väestörekisteriin, jolloin oleskelun perustetta ei nykyiseen tapaan tarvitsisi enää erikseen selvitellä. Muutoksella helpotettaisiin poliisin valvontatehtävää. Ajokorttien määräaikaisella tunnustamisella annettaisiin ajokortin voimassaoloajan puitteissa mahdollisuus täällä ajamiseen ja toisaalta aikaa ajokortin vaihtamiseen tänne asettauduttaessa. Pitemmän päälle maassa asuvien ajokortin haltijoiden olisi kohtelun yhdenmukaistamiseksi perusteltua olla esimerkiksi samojen ajokorttien rekisteröintiä ja sen kautta tapahtuvaa valvontaa koskevien vaatimusten alaisia. Tunnustamisperusteiden muutoksella helpotettaisiin eri perustein maahan tulevien liikkumista ja esimerkiksi erilaisten matkailupalvelujen käyttöä täällä. 

Geneven tai Wienin kansainväliseen tieliikennesopimukseen liittyneissä valtioissa annetut ajokortit ja eräät niihin laissa rinnastetut alueiden ajokortit ehdotetaan edelleen vaihdettaviksi vastaavaan auton B-luokan tai moottoripyörän ajokorttiin ilman uutta tutkintoa, jos ajokortin myöntämisen edellytykset täyttyvät. Sopimusmailla tarkoitetaan tässä valtioita, jotka ratifioimalla sopimukset ovat sitoutuneet niissä säädettyjen periaatteiden noudattamiseen ja ovat sen perusteella Yhdistyneiden Kansakuntien pitämässä luettelossa. Vaihtamisen edellytyksenä olevasta kuuden kuukauden täällä ajamista koskevasta määräajasta ehdotetaan luovuttavaksi. Ajokortti olisi voimassa voimassaoloaikansa puitteissa, kuitenkin enintään kaksi vuotta väestörekisteriin merkitsemisestä. Sopimusmaiden korteista muut luokat samoin kuin muissa valtioissa annetut ajokortit olisi vaihdettava suorittamalla uusi kuljettajantutkinto. Ehdotetulla kuljettajaopetusvaatimuksia koskevalla uudistuksella helpotettaisiin ajokortin suorittamista tai ajotaidon osoittamista silloin kun ajokortin vaihtaminen edellyttäisi uuden tutkinnon suorittamista tai selvitystä olemassa olevasta ajokortista ei pystyttäisi osoittamaan. Kuljettajantutkintoon pääsy ilman määrämuotoista opetusta vähentäisi esimerkiksi kielitaidon puutteista aiheutuvia ongelmia. Raskaan kaluston ajokorttia vaihdettaessa vaatimuksena olisi säädetyn opetuksen saaminen ja tutkinnon suorittaminen, jos olemassa olevaa ajokorttia ei pystyttäisi esittämään. 

Ajokorttidirektiivin säännökset yhden ajokortin periaatteesta edellyttäisivät ajokortteja vaihdettaessa varmistuttavaksi EU:n Resper-ajokorttiverkon kautta siitä, ettei henkilöllä ole ennestään ajokorttia muussa EU- tai ETA-valtiossa. Ajokorttiverkkoa ei ole tarkoitettu käytettäväksi liikennevalvonnassa eikä komission mukaan sitä saa käyttää liikennevalvonnassa esimerkiksi sen selvittämiseksi, onko ajo-oikeuden olemassaoloon vetoavalla ajokortti. Ulkomaisen ajokortin voimassaolo voitaisiin siten varmistaa vain ajokortteja vaihdettaessa. 

Esitykseen sisältyy useita ehdotuksia, joilla voi olla vaikutuksia liikenneturvallisuustilanteeseen. Esitettyyn lakimuutokseen ehdotetaan liitettäväksi seurantatutkimus ehdotettujen muutosten toteutumisen ja niiden vaikutusten selvittämiseksi. Erityisesti tämä koskee uusien kuljettajien osaamista ja sen vaikutusta liikenneturvallisuuteen. 

4.1.1  4.1.1 Kansalaisille

Opetuskustannukset muodostavat valtaosan ajokortin kustannuksista. Opetukseen ehdotetut muutokset antaisivat mahdollisuuden vaikuttaa ajokortin hintaan, kun kaikkien kouluttautumista ei vaadittaisi saman mallin mukaan. Koulutuksessa voitaisiin huomioida yksilölliset osaamistarpeet, aiempi osaaminen ja esimerkiksi ajoneuvotekniikan kehityksestä ja erilaisten kuljettajaa avustavien järjestelmien yleistymisestä aiheutuvat osaamistarpeet ajotaidon hankkimisessa. Muutosten vaikutus ajokortin hintaan riippuisi kuitenkin siitä, minkä verran opetusta lopulta tarvittaisiin tai kuinka paljon sitä ostettaisiin ja millä hinnalla se saataisiin. Nykyisessä opetussuunnitelmaperusteisessa järjestelmässä kuvataan opetuksen aiheet ja se vähimmäismäärä opetusta, jolla ajokortti on suoritettavissa. Eräisiin luokkiin ehdotetut ajo-opetusta koskevat vaatimukset eivät ottaisi kantaa ajokortin suorittamisen edellyttämän opetuksen määrään, koska niiden tarkoituksena olisi varmistaa se, että ajokorttia suorittavan osaamistarpeet tulevat riittävän monipuolisesti koulutuksessa tunnistetuiksi. Opetuskustannukset alenisivat, jos opetusta tarvittaisiin nykyistä vähemmän tai se saataisiin nykyistä halvemmalla. Määrämuotoisista opetussuunnitelmista luopuminen voisi johtaa myös kustannusten nousuun, jos ajokorttia suorittavalla ei olisi oikeaa käsitystä siitä, mitä osaamista ajokortin saaminen ja tutkinnon suorittaminen lopulta edellyttävät. 

Kustannuksia aiheutuisi lakisääteisistä moottoripyörän ja auton B-luokan ajokortin suorittamiseen liittyvistä ajo-opetusvaatimuksista. Moottoripyörien kohdalla ajo-opetusvaatimus kohdistuisi ensimmäisen moottoripyöräkortin suorittamiseen, luokkaa korotettaessa ajo-opetusta ei lakisääteisesti vaadittaisi, mutta se ei tarkoittaisi sitä, että opetusta ei tarvittaisi. Tosin kahden vuoden kokemuksella moottoripyörän luokkaa korotettaessa voitaisiin edelleen ajokokeen sijaan käyttää EU:n vaatimusten mukaista seitsemän tunnin koulutusta. Myös harjoitusluvalla ajokorttia suoritettaessa olisi saatava ajo-opetusta ja määrä olisi sama kuin nykyisin. Muut ajo-opetusmäärät olisivat vajaat puolet nykyisistä vaatimuksista. Ajo-opetuksen sisältöjä ei tarkemmin määriteltäisi ja opetus EU:n vaatimusten mukaista seitsemän tunnin korotuskoulutusta lukuun ottamatta voitaisiin normaalikäytännön mukaan antaa autokoulussa tai opetusluvalla. Mainittu korotuskoulutus olisi suoritettava autokoulussa. Autokoulujen verkkosivuilta ilmenevien hintatietojen mukaan lisätunnin hinta moottoripyöräopetuksessa on noin 80–90 euron luokkaa ja B-luokassa 70–80 euron luokkaa. Näiden hintatietojen perusteella viiden ajo-opetustunnin hinta moottoripyörän ajokorttia suoritettaessa olisi noin 400–450 euron luokkaa ja kymmenen ajo-opetustunnin hinta B-luokassa noin 700–800 euron luokkaa. Tuntimäärien ei ole tarkoitettu kuvastavan ajokortin suorittamisen edellyttämää tuntimäärää, vaan muodostavan vain riittävän tuntimäärän ajokorttia suorittavan osaamisen arvioimiseen. Pakettihinnat voisivat olla alempia. 

Lisäksi lakisääteisiä opetuskustannuksia aiheutuisi ehdotetusta liikenteen perusteita koskevasta ensimmäisen kortin koulutuksesta ja B-luokan riskientunnistamiskoulutuksesta. Ensimmäisen kortin koulutus koskisi kaikkia ajokortin suorittajia, mutta muut opetusvaatimukset määräytyisivät luokkakohtaisesti. Näiden turvallisuuspainotteisten koulutusten tavoitteen saavuttamiseksi ne olisi saatava asiantuntijatahon opetuksessa, jolloin opetuslupavaihtoehto olisi poissuljettu. Näiden koulutusten kohdalla opetuksen saanti ja hinnoittelun kohtuullisuus pyrittäisiin varmistamaan myös muille tahoille annetun koulutusmahdollisuuden avulla. Ensimmäisen ajokortin koulutuksen järjestäminen peruskouluopetuksessa tai toisen asteen koulutuksen yhteydessä soveltuisi erityisen hyvin valtaosalle ensimmäisen ajokortin suorittajista ja voisi alentaa ajokortin hankkimiskustannuksia. Teoriaopetuksena suoritettavat lakisääteiset koulutukset voisivat olla suoritettavissa myös verkko-opetuksena, joskin valvonta asettaisi vaatimuksia toteutukselle. Teoriaopetukset hinnoitellaan yleensä pakettina, mutta eräiden käytettävissä olevien tietojen mukaan yksittäisiä teoriaopetustunteja on tarjolla esimerkiksi noin 20 euron hintaan, minkä perusteella neljän teoriatunnin hinta voisi olla 80 euron luokkaa. B-luokan riskientunnistamiskoulutus edellyttäisi käytännön opetusta, mikä teoriaopetukseen verrattuna nostaisi opetuksen hintaa. Koulutusten määriä koskevat säännökset annettaisiin valtioneuvoston asetuksella ja B-luokassa riskien tunnistamiskoulutuksen määräksi ehdotetaan kahdeksaa tuntia, mikä vastaisi nykyisen syventävän vaiheen opetuksen määrää. Koulutukseen sisältyvä käytännön opetus ja harjoittelu voitaisiin toteuttaa esimerkiksi ajoharjoitteluradalla tai osaksi simulaattorilla. Sisältövaatimuksiltaan vastaavaa ja vastaavan mittaista käytännön opetusta sisältävästä syventävän vaiheen opetuksesta perityt hinnat ovat olleet keskimäärin noin 250–450 euron luokkaa. Koulutuksesta aiheutuvat kustannukset määräytyisivät opetuksen sisällön ja toteutustavan mukaan ja opetuksesta voitaisiin muodostaa erilaisia opetuspaketteja koulutuksen sisältövaatimusten puitteissa. Niiden syntymiseen voitaisiin vaikuttaa sillä, ettei koulutuksen sisällön keskinäistä painotusta tarkkaan määriteltäisi. Uuden kuljettajan ajokieltoon liittyvä koulutuksen määrä olisi samaa luokkaa ensimmäisen ajokortin koulutuksen kanssa ja ne voisivat olla suoritettavissa myös verkko-opetuksena erityisesti koulutuksen saatavuuden varmistamiseksi. Koulutuksen luonteesta ja koulutuksen vaikuttavuudesta johtuen sen toteutus ryhmässä lähiopetuksena voisi tavoitteen saavuttamisen kannalta olla vaikuttavampaa. 

B-luokan samoin kuin muiden luokkien ajokorttia suorittavien olisi lain voimaantulon jälkeen varauduttava siihen, että tutkintoon tulevilta vaadittaisiin ensimmäistä ajokorttia suoritettaessa ensimmäisen kortin koulutus. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan ensimmäisen kortin kolutusta ei vaadittaisi, jos henkilön ensimmäisen ajokortin suorittaminen olisi aloitettu ennen lain voimaantuloa. Lain voimaantulon jälkeen tutkintoon pääsyn edellytyksenä B-luokassa vaadittaisiin uusimuotoinen riskien tunnistamiskoulutus myös niiltä, jotka olisivat aloittaneet ajokortin suorittamisen ennen lain voimaantuloa ja siitä huolimatta vaikka aiempien vaatimusten mukainen luokkakohtainen opetus olisi saatu. Vaatimuksen taustalla olisi tavoite siitä, että kaikki B-luokan ajokortin suorittajat saavat joko uusimuotoisen riskien hallintaa koskevan koulutuksen tai aiempien säännösten mukaisen syventävän vaiheen opetuksen. Lain voimaantulon jälkeen ei harjoitteluvaiheen suoritusta enää vaadita. Koska tavoitetta ei vaiheistetusta ajokortin suorittamisesta luopumisen yhteydessä olisi mahdollista muuten rekisterijärjestelmän puitteissa järjestää, koulutus jouduttaisiin tämän lain voimaan tulon jälkeen vaatimaan ennen tutkintoa. Tutkintoon pääsyn viivästymisen ehkäisemiseksi lain voimaantulon jälkeen kyseisen koulutusvaatimuksen takia voimaantulosäännöksissä mahdollistettaisiin koulutusvaatimukseen varautuminen ennakollisesti, jos tutkinto olisi kahden kuukauden sisällä lain voimaantulosta. Ennen lain voimaantuloa perusvaiheen koulutuksen suorittanut voisi mennä syventävän vaiheen opetukseen sen jälkeen kun laki olisi eduskuntakäsittelyn jälkeen asianmukaisesti vahvistettu voimaantulevaksi, vaikka nykyiset vaatimukset tutkinnon ja harjoitteluvaiheen suorittamisesta eivät täyttyisi. Opetustodistusta aiempien säännösten mukaisesta syventävän vaiheen opetuksesta voitaisiin käyttää tutkinnossa kahden kuukauden ajan lain voimaantulosta. Poikkeusmenettely olisi tarpeen vain siinä tapauksessa, että aika kuljettajantutkintoon olisi kahden kuukauden sisällä lain voimaantulosta koska myöhemmin suoritettavaan tutkintoon voitaisiin varautua lain voimaantulon jälkeen uusien vaatimusten mukaisesti. Niiden, joille syventävän vaiheen opetustodistuksen toimittamisvelvollisuus olisi syntynyt ennen lain voimaantuloa, olisi toimittava sen syntyessä voimassa olleen lain mukaisesti. 

Opetuslupaopetuksessa (opetuslupa 30 euroa) kustannuksia alentaisivat opettajan kokeen pois jääminen (31 euroa) ja luopuminen ajoneuvon muutoskatsastusvaatimuksesta siihen asennettavien ylimääräisten polkimien takia (muutoskatsastus keskimäärin 50–60 euroa). 

Moottoripyörän ajokortin luokkaa kokemuksen perusteella korotettaessa lisättäisiin vaihtoehtoisuutta. Luokkakorotus voisi päivän koulutuksen lisäksi tapahtua ajokokeella. Nykyisen ajokokeen hinta on 65 euroa. Moottoripyörän harjoitusluvasta perittävä maksu on 30 euroa. Nykyistä vastaavan ajo-opetusta, käsittelykoetta ja teoriakoetta koskevien vaatimusten lisäksi luvan hakijaa koskisi vaatimus ensimmäisen ajokortin koulutuksesta, jos kortti olisi ensimmäinen. 

Tutkintopainotteisuuteen siirtymiseen liittyvä tutkintojen kehittäminen samoin kuin rekisterijärjestelmään tarvittavat mittavat muutokset tulisivat arvioiden mukaan nostamaan kustannuksia, mitkä perittäisiin asiakasmaksuissa. Ajokokeen keston pidentäminen B-luokassa 15 minuutilla nostaisi kustannuksia sitoessaan enemmän vastaanottajan työaikaa kutakin kokelasta kohden. Mopokortin tutkintoon lisättävä ajokoe liikenteessä nostaisi ajokortin suorittamiskustannuksia nykyiseen käsittelykoevaatimukseen verraten. Käsittelykokeesta on peritty 28 euroa. Kevyen nelipyörän ja moottoripyörän ajokokeesta perittävä maksu on 65 euroa. 

T-luokan traktorikortti antaisi nykyistä laajemman traktoreiden kuljetusoikeuden yhden teoriakokeen (31 euroa) suorittamisella. T-luokkaan kuuluvien traktoreiden kohdalla jäisi pois LT-luokan teoriakokeen (31 euroa) ja käsittelykokeen (50 euroa) suorittaminen. Traktorimönkijöiksi katsottavat eräät ajoneuvoluokan T3 traktorit sisällytettäisiin AM-luokkaan kevyiden nelipyörien rinnalle. Näitä ajoneuvoluokkia vastaava ajo-oikeus olisi suoritettava yhdellä teoriakokeella (31 euroa) ja ajokokeella (65 euroa). Oikeus laajentuvaan T-luokkaan ja AM-luokkaan saataisiin myös moottoripyörän ja auton B-luokan ajokortilla, kun nykyisin LT-luokassa on vaihtoehtoisena hyväksytty vain kuorma-auton ajokortti. T-luokan traktorin ajokortti ei oikeuttaisi AM-luokan ajoneuvojen kuljettamiseen eikä päinvastoin. 

Nykyistä useampien maiden ajokorttien hyväksyminen antaisi Suomeen muuttaville tai täällä tilapäisesti oleskeleville oikeuden ajamiseen enintään vuoden väestörekisteriin kirjaamisesta lukien edellyttäen, että ajokortti olisi voimassa. Ajokortit olisivat vaihdettavissa suomalaiseen ajokorttiin suorittamalla tutkinto uudelleen. Jos ulkomaisen ajokortin haltijan vakinainen asuinpaikka olisi kortin saadessaan ollut Suomessa, ajokorttia ei hyväksyttäisi täällä ajamiseen, eikä se oikeuttaisi tutkintoon pääsyyn ilman että tutkintoon pääsyn vaatimukset täyttyisivät muuten. Sopimusmaiden korttien hyväksymisessä ei tapahtuisi muutoksia. Kahden vuoden määräaika tosin luettaisiin vakinaisesti maahan asettumisen sijaan henkilön väestörekisteriin kirjaamisesta ja ajokortit olisivat edelleen tietyin rajoituksin vaihdettavissa ilman uutta tutkintoa. 

Lääkärinlausuntomenettelyyn ehdotettu muutos ryhmän 1 ajokorttia haettaessa korvaamalla lääkärinlausunto hakijan vakuutuksella poistaisi lääkärintarkastuksen kustannukset. Lääkärinlausuntovaatimuksen lykkääminen 70 ikävuoteen voimassa olevien ajokorttien uudistamisesta noin 75-vuotiaana tapahtuvaan seuraavaan uudistamiseen siirtäisi tarkastusten aloittamista viidellä vuodella edellyttäen, että 70 ikävuoteen voimassa olevan ajokortin uudistamista haettaisiin ennen voimassaoloajan päättymistä ja 70 ikävuoden täyttymistä. Varusmiespalveluksessa puolustusvoimien ajokortin suorittamisen yhteydessä suoritetun ajoterveystarkastuksen hyväksyminen kolme vuotta tutkinnon suorittamisesta yhdenmukaisesti tutkintosuorituksen voimassaoloajan kanssa poistaisi uuden lääkärinlausunnon hankkimisesta aiheutuvat kustannukset raskaan kaluston siviiliajokorttia haettaessa 21 vuoden ikävaatimuksen täyttyessä. 

Ammatillisessa kuljettajakoulutuksessa opiskelevien mahdollisuus B-luokan ajokortin suorittamiseen 17-vuotiaana mahdollistaisi opiskeluun ja työssäoppimiseen liittyvät ajot. Poikkeuslupaa koskevalla ehdotuksella helpotettaisiin nuorten kulkemista ja perheiden kuljetustarpeita, jos kulkuvaikeuksien katsottaisiin erityisesti haittaavan työhön tai opiskeluihin kulkemista tai perheen välttämättömien asioiden hoitamista. Poikkeuslupahakemusten käsittelyajan arvioidaan pitenevän perusteiden muutoksen johdosta, mikä näkyisi myös käsittelystä perittävässä maksussa ja nykyiseen verraten maksun arvioidaan nousevan. Nykyisin hakemuksen käsittelystä perittävä maksu on 100 euroa. 

4.1.2  4.1.2 Yrityksille

Ajokorttiopetuksen sääntelyyn ehdotetut muutokset keventäisivät autokouluyritysten taakkaa ja vähentäisivät opetuksen toteutukseen liittyviä velvoitteita ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Erilaiset viranomaishyväksymiset vähenisivät ja koulujen valvonta toteutettaisiin pääosin luvan haltijan tekemin säänneltyä opetusta ja toiminnassa tapahtuvia muutoksia koskevin ilmoituksin. Autokoulun valvontaan ehdotettu vuosittain perittävä maksu, jonka suuruudeksi on arvioitu 100 euroa vuodessa, lisäisi autokoulujen kustannuksia. Autokoulut voisivat vapaammin järjestää toimintansa ja laatia annettavaa opetusta koskevat opetussuunnitelmat tai käyttää muiden liikenneturvallisuusalan asiantuntijoiden laatimia opetussuunnitelmia. Sääntelemätön opetus olisi ajo-opetusta lukuun ottamatta vapaammin toteutettavissa. Sääntelyä keventämällä edistettäisiin uusien opetuspalvelujen tarjontaa sekä ajo-opetuksen että esimerkiksi ajoharjoitteluratatoiminnan osalta. Yksilöllisten opetustarpeiden arvioiminen ajokorttia suorittavan mukaan asettaisi autokouluille lisävaatimuksia. 

Ehdotusten johdosta jäisi pois opetussuunnitelmien viranomaisvahvistamista koskeva vaatimus (110 euroa). Autokoulut ovat kuitenkin voineet käyttää kerran vahvistettuja opetussuunnitelmia, joten kustannus ei ole koskettanut kaikkia autokouluja. Lisäksi pois jäisi opetustilan hyväksymiskustannus (110 euroa). Opetuksessa käytettävässä ajoneuvossa ei vaadittaisi enää kytkinpoljinta jarrupolkimen lisäksi, mutta muutos ei kuitenkaan estäisi nykyisen käytännön jatkamista. 

Ammattimainen tai kaupallinen ajokorttikoulutus ja ajoharjoittelun ohjaaminen edellyttäisivät autokoululupaa. Autokoululuvasta perittävä maksu (400 euroa) korvattaisiin vuosittaisella valvontamaksulla ja se koskisi kaikkia autokoululuvan haltijoita samoin kuin lakisääteiseen koulutukseen hyväksyttyjä muita toimijoita. Maksu perittäisiin kalenterivuosittain ja se koskisi vuosia, jolloin lupa on ollut voimassa. Maksulla katettaisiin valvontaan ja lupatehtäviin liittyvistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset. Autokoululuvat ovat voimassa toistaiseksi eikä niitä tarvitse uusia. Autokoulun opettajilta vaadittaisiin yhdenmukaisesti liikenneopettajalupa, jolloin nykyinen mahdollisuus mopo-opetukseen ilman sitä poistuisi. Autokoululupavaatimuksen pysyttäminen ei olisi vaatimusten tasosta riippuen esteenä autokoulualalle pääsyyn. Lupavaatimuksella taattaisiin se, että hakijalla olisi toiminnan edellyttämät taloudelliset ja ammatilliset edellytykset. Ammatilliset edellytykset täyttyisivät opetushenkilöstön vaatimusten kautta ja opetuksen laadusta ja kehittämisestä vastaisi opetustoiminnasta vastaava johtaja. 

Ajo-opetusta voisi ammattimaisesti tai kaupallisesti antaa ja ajoharjoittelua ohjata vain autokoululuvalla, mutta opetuksen määriä ei enää pääsääntöisesti määriteltäisi. Ehdotetuilla muutoksilla voisi olla taloudellisia vaikutuksia autokouluyrityksille, jos ne eivät kykenisi myymään opetusta vastaavassa määrin kuin aiemmin. Myös ajoharjoittelun lisäämistavoitteella voisi olla vaikutuksia autokoulutoimintaan, jos opetuslupien käyttö ajokorttiopetuksessa sen myötä lisääntyy. Ehdotettu turvallisuuspainotteinen koulutus ehdotetaan pääsääntöisesti annettavaksi autokoulussa. Ehdotettuihin ensimmäisen ajokortin koulutukseen, uuden kuljettajan ajokieltoon liittyvään koulutukseen ja B-luokan riskientunnistamiskoulutukseen voitaisiin autokoulujen rinnalle hyväksyä myös muita tahoja silloin, kun niillä olisi siihen tarvittava osaaminen. Näihin sovellettaisiin autokouluja koskevaa valvontaa. Lisäksi kouluille ehdotetaan lakiin perustuvaa oikeutta ensimmäisen ajokortin koulutuksen antamiseen ilman autokoululupaa. Tarkoituksena olisi, että muiden tahojen avulla varmistettaisiin lakisääteistä koulutuksen saatavuus kysyntää vastaavasti ja hintatason kohtuullisuus. 

Ajoharjoitteluratoja koskevasta sääntelystä luovuttaisiin. Myös rataharjoittelulle pyrittäisiin löytämään vaihtoehtoja. Ratojen vaatimuksista, hyväksymisistä (350 euroa) ja niiden valvonnasta luovuttaisiin. Ajoharjoitteluratoja voitaisiin edelleen käyttää B-luokan ajokorttiopetukseen ehdotetussa liikenneriskien tunnistamiseen ja vaikeissa olosuhteissa ajamiseen liittyvässä koulutuksessa, mitä puoltaisi se, että kuljettajaopetuksesta annetun palautteen mukaan syventävän vaiheen opetuksella ja käytännön olosuhteissa annetulla opetuksella on kannattajansa. Ajoharjoitteluratojen investoinnit edellyttäisivät, että ratoja voitaisiin edelleen hyödyntää opetuksessa ja näytöissä tai että niille löydettäisiin muuta korvaavaa käyttöä. 

5.2.1  5.2.1 Lähtökohtia koskevasta muistiosta saadut lausunnot

Lausunnoissa kannatettiin järjestelmän selkeyttämistä, opetusmenetelmien päivittämistä sekä uuden teknologian ja digitaalisuuden käyttöä ajokortin suorittamisessa kuitenkin niin, että simulaattoriajon ei katsottu korvaavan käytännön ajo-opetusta vaan toimivan lähinnä sen tukena. Lausunnoissa tuotiin esiin myös tutkinnon kehittämistarpeita tutkintopainotteisuuteen siirtymisestä riippumatta. 

Suuressa osassa saatuja lausuntoja (muun muassa Suomen Autokoululiitto, Liikennevakuutuskeskus, Liikenneturva, Liikenneturvallisuuskouluttajat (LIITU), Jyväskylän liikenneopettajaopisto, Hämeen Ammatti-instituutti, Ammattipätevyyskouluttajat ry, Itä-Uudenmaan Ajoharjoitteluratasäätiön, Autokoulu Huhtala Oy sekä Oulun ja Lapin läänin ja Uudenmaan autokouluyhdistykset) ei kannateta luopumista opetussuunnitelmaperusteisesta opetuksesta ja sen vaiheistuksesta B-luokassa. Lausunnoissa kiinnitetään huomiota uudistuksen vaikutuksiin uusien kuljettajien valmiuksiin ja liikenneturvallisuuteen, jos uudistuksen tavoitteena on pelkästään ajokorttikustannusten alentamiskeinojen etsiminen. Uudistuksen katsotaan olevan päinvastainen muualla Euroopassa tapahtuvan kehityksen kanssa. Siellä kehityssuunta on kohti vaiheistettua jäsennellympää koulutusta sisällöin, jotka jo ovat olleet menestyksellisesti käytössä suomalaisessa kuljettajaopetuksessa. 

Autokoululiiton mukaan pelkällä pakollisella mopoluokan tutkintovaatimuksella ei yksinään ollut merkittäviä turvallisuusvaikutuksia, vaan nämä vaikutukset näkyivät vasta vuonna 2011 mopo-opetuksen käyttöönoton jälkeen. Lausunnossa viitataan Liikenteen turvallisuusviraston (Trafi) seurantatutkimukseen, jonka mukaan vuoden 2013 B-luokan ajokorttiuudistuksessa uusien kuljettajien valmiudet, erityisesti sosiaaliset ja vuorovaikutuksen taidot paranivat, opetuslupalaisten tutkinnon ensimmäisen yrityskerran läpäisyprosentti parani ja autokoululaisten ja opetuslupalaisten välinen ero tutkinnon läpäisyssä tasoittui. Autokoululiiton lausuntoon sisältyy liitteitä Trafin seurantatutkimuksista ja tutkintopainotteisen tutkinnon vaatimuksia koskeva raportti. 

Opetusta painottavien lausuntojen mukaan uudistuksessa olisi kiinnitettävä huomiota ajo-opetuksen laadun varmistamiseen, mikä tällä hetkellä on tehty sääntelyyn ja tutkimuksiin perustuvalla opetussuunnitelmaperusteisella opetuksella ja opetukseen liittyvillä pätevyys- ja lupavaatimuksilla. Nykymuotoisella kuljettajakoulutusjärjestelmällä on saatu uusien kuljettajien riskialtis aika lyhenemään merkittävästi. Pelkästään tutkintoa riittävän osaamisen ja opetuksen laadun varmistamisessa pidetään kyseenalaisena sen rajallisuuden takia. Rajallisuus ilmenee esimerkiksi turvallisuuteen ja asenteisiin liittyvien sisältöjen kohdalla. 

Vaikka säännösten purkua pidetään myös kuljettajakoulutuksessa perusteltuna, muutosten olisi lausuntojen mukaan tapahduttava hallitusti moniammatillisena yhteistyönä tutkimuksen, tiedon ja kokeilujen pohjalta sekä nykyiset keskeiset ja toimivat osat säilyttäen. Nykylainsäädännössä päällekkäisyydet katsotaan jo säännösmuutoksin poistetuiksi ja jo toteutuneen sääntelyn keventämisen katsotaan antaneen mahdollisuuksia erilaisten opetusmenetelmien käyttöön sekä erilaisiin pedagogisiin menetelmiin ja työkaluihin kuljettajaopetuksen tavoitteiden mukaisesti. Liikenneturvan lausuntoon sisältyy ehdotus malliksi, jossa tutkinnossa mitattavissa olevat ajoneuvon hallintaan ja käsittelyyn liittyvät tekniset valmiudet olisivat vapaasti hankittavissa. Kuljettajakoulutus olisi kuitenkin lausunnon mukaan vietävä päätökseen tutkinnon jälkeen suoritettavalla koulutuksella, joka painottuisi turvallisuuteen liittyviin asioihin. Liikenneturvan mukaan menettelyllä tuettaisiin kuljettajaa riskialtteimpana aikana itsenäisen ajamisen alkaessa. Pelkkää tutkinnon riskientunnistamiskoetta se ei pidä riittävänä. 

Muun muassa Trafi ja Autoliitto kannattavat sääntelyn purkamista ja luopumista ajokortin suorittamisesta vaiheittain. Trafin mukaan kuljettajakoulutus on nykyisellään hankaloittanut uusien innovaatioiden käyttöönottoa ja johtanut hallinnollisen taakan ja kustannusten kasvuun sekä joustavuuden ja valinnan mahdollisuuksien kapeuteen. Trafin mukaan opetuksen hankinnan vapautumisen ja vaiheistuksesta luopumisen tavoitteet ja vaikutukset liittyisivät ajokorttikustannusten alenemiseen keskimääräisten kuluttajahintojen laskiessa ja opetusta ja autokoulutoimintaa koskevan sääntelyn purkamiseen. Trafin mukaan turvallisuutta ylläpidettäisiin riskientunnistamiskokeella ja opetusluvan korvaavalla ajoharjoittelua lisäävällä mallilla ja itsenäisen harjoittelun mahdollisuutta tarkasteltaessa voitaisiin arvioida myös ajokortin vähimmäisikää. Autoliitto kyseenalaistaa kuljettajakoulutuksen kehittämisen taustalla olevien tutkimusten riippumattomuuden tutkimusten rahoitustaustoista johtuen ja katsoo, että muun muassa vaiheistettuun opetukseen liittyvä pakko suorittaa jatkovaiheet autokoulussa vääristää markkinoita ja ajokortin hintaa. 

Ajoharjoittelun lisääminen valvottuna autokouluopetuksen yhteydessä saa kannatusta ja useissa lausunnoissa katsotaan opetuslupamallin soveltuvan tähän tarkoitukseen. Ajo-opetuksen ja -harjoittelun aloittamisajankohdan aikaistaminen saa kannatusta, ajokortti-iän laskemista 17 vuoteen kannattavat muun muassa Trafi, Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK, Liikenteen ympäristöyhdistys ja Suomen Moottorikerho Smoto, kun sen sijaan muun muassa sisäasiainministeriö, poliisihallitus, Liikenneturva, Liikennevakuutuskeskus, SF-Caravan, Oulun- ja Lapin Autokouluyhdistys, Psykologiliiton liikennepsykologian toimikunta vastustavat sitä. Autoliiton lausunnossa arvioidaan ikärajojen laskulla voivan olla vaikutusta mopoautokortin suorittamishalukkuuteen. Opetushallituksen ja Ammatillisen koulutuksen tuki LOT:n lausunnoissa ehdotetaan ikärajan laskemista 17 vuoteen ammatillisen koulutuksen yhteydessä opetusten yhteensovittamisen edistämiseksi ja käytännön harjoittelun mahdollistamiseksi nykyistä aiemmin B-luokan pakettiautolla. B-luokan opetuksen määrällisen sääntelyn ja vaiheistamisen katsotaan aiheuttavan päällekkäisyyttä ja ylimääräisiä kustannuksia ammatillisessa koulutuksessa. 

Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry (SKAL), Autoliikenteen työnantajaliitto (ALT) ja Linja-autoliitto (LAL) nostivat traktorikorttien uudelleen tarkastelun esiin ehdottaen muun muassa LT-luokan traktorikortin suorittamiseen opetusvaatimusta ja tähän luokkaan kuuluville mönkijöille joko omaa ajokorttiluokkaa tai niiden rinnastamista mopoautoon sekä kuljetusoikeutta B-luokan kortilla. Liikenneturva ehdotti mönkijätraktoreiden suoritusvaatimusten harmonisointia AM-luokan kanssa ja kuljetusoikeuden sisällyttämistä B-luokkaan sekä T- ja LT-luokan traktorikorttien uudelleen tarkastelua vaatimusten mahdollisen päällekkäisyyden takia. Teknisen kaupan liiton lausunnossa kiirehditään mönkijöitä koskevia muutoksia. 

Muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön ja Lääkäriliiton lausunnoissa katsotaan mahdolliseksi keventää ajoterveyden valvontaa alempien luokkien ajokorttia haettaessa lääkärintarkastuksesta luopumalla, koska kysymyksessä ovat pääasiallisesti perusterveet nuoret. Esimerkiksi terveydenhuoltohenkilöstön kytkemisellä hakumenettelyyn voitaisiin lausuntojen mukaan tutustua hakijan aiempaan terveyshistoriaan ja ohjata hänet tarvittaessa lääkärintarkastukseen. Liikenneturvan mukaan ryhmän 1 kuljettajilla voitaisiin ikätarkastusten aloittaminen lykätä 70 vuodesta 75 vuoteen. Eräissä lausunnoissa nostetaan esiin tarve ajokokeiden eriyttämiseen käytettäessä niitä ajokykyisyyden arviointiin. 

Sisäasiainministeriön ja Poliisihallituksen lausunnoissa suhtaudutaan varauksin rajoitetun ajo-oikeuden käyttöönottoon siihen sisältyvän liikenneturvallisuusriskin takia. Sisäasiainministeriön lausunnossa edellytetään käyttöönotto tarkkaan arvioitavaksi. Työ- ja elinkeinoministeriön lausunnossa kannatetaan muidenkin kuin sopimusmaiden ajokorttien hyväksymistä täällä ajamiseen. Trafin ja Autoliiton mukaan ei sopimusmaiden ajokorttien suoraa vaihtamista tulisi vaikeuttaa. Poliisihallituksen lausunnossa edellytetään ulkomaiseen ajokorttiin perustuvan ajo-oikeuden olevan selkeästi määritelty. 

Useissa lausunnoissa korostetaan teoriaopetuksen ja yleensä liikenneopetuksen sisällyttämistä kouluopetukseen. Valtiovarainministeriön lausunnossa edellytetään uudistusta suunniteltaessa otettavaksi huomioon, ettei alan toimijoiden ja viranomaisten hallinnollinen taakka kasva uudistuksen johdosta. SKAL, ALT ja LAL ottavat lausunnossaan kantaa ajokorttikysymyksiin myös raskaan kaluston kuljettajien kannalta. Kuljetusalan kannalta todetaan olevan tärkeää, että on riittävästi auton ajokortin omaavia henkilöitä potentiaalisina tulevina kuljettajina, samalla kun auton ajo-oikeuden hankkiminen toimii perustana raskaan kaluston kuljettajaopetukselle. Kuljettajakoulutusta on selvitetty muissa Euroopan maissa B-luokan osalta, vastaava selvitys olisi tehtävä ainakin yleisimpien ryhmän 2 luokkien osalta ja raskaan kaluston ajokorttivaatimuksia olisi valmisteltava yhdessä muun muassa kaikkien koulutusta antavien tahojen kanssa, jotta asia ei huku muun liikennekaaren yhteydessä tehtävien muutosten sekaan. Jos perustason ammattipätevyyden hankkimisessa mahdollistetaan pelkän kokeen malli, olisi ryhmän 2 ajokorttikoulutukseen tarpeen jättää määrämuotoista opetusta erikseen tarkasteltava määrä. C1-luokan koulutus voitaisiin arvioida kuljettajakoulutushankkeen yhteydessä. Koska ajokorttikysymyksiä käsitellään sekä kuljettajakoulutuksen uudistamishankkeessa että liikennekaaressa, olisi Trafin mukaan yhteyden ja tiedonvaihdon hankkeiden välillä toimittava muutostarpeet yhtenä kokonaisuutena arvioiden. 

Annettuja lausuntoja on käytetty esityksen valmistelussa. Esityksessä ei ole huomioitu kaikkia lausunnoissa esiin tulleita kehittämiskohteita eikä ehdotuksia, jotka eivät ole mahdollisia EU:n lainsäädännön takia. Näistä tapauksissa asiasta on pyritty toteamaan perusteluissa.  

5.2.2  5.2.2 Esitysluonnoksesta saadut lausunnot

Esitysluonnoksesta annettiin 56 lausuntoa. Lausunnoissa kannatettiin ajokorttisääntelyn keventämistä silloin, kun se ei tapahdu liikenneturvallisuuden kustannuksella. Erityisesti kuljettajakoulutusalan ja liikenneturvallisuustoimijoiden ajokortin suorittamista koskevissa ehdotuksissa ei katsottu liikenneturvallisuuden vaatimuksia ja asiaa aiemmin sivuavia lausuntoja otetun huomioon. Erityisesti Liikennevakuutuskeskuksen lausunnossa kritisoitiin muutosehdotuksia ja uudistuksen valmistelua. Lausunnoissa vastustettiin laajasti opetussuunnitelmaperusteisista ajo-opetusvaatimuksista ja B-luokan vaiheistetusta suorittamisesta luopumista sekä tutkintopainotteisuuteen siirtymistä ilman näyttöä tutkintojen todellisista kehittämistoimenpiteistä. Eräissä lausunnoissa katsottiin, ettei tutkintopainotteisuus sovi kaksipyöräisten koulutukseen, varsinkaan jos tutkintoa ei kehitetä. Ehdotettujen muutosten arvioitiin heikentävän liikenneturvallisuutta ja romuttavan ne turvallisuusvaikutukset, jotka on saavutettu pitkäjänteisellä tutkimuksiin perustuneella kuljettajakoulutuksen kehittämistyöllä. Erityisesti kuljettajakoulutusalan lausunnoissa painotettiin moniammatillisen tutkimuksiin perustuvan jatkokäsittelyn tarvetta. Kysymyksessä on todettu olevan mittava kuljettajakoulutuksen uudistus, johon olisi liitettävä seuranta ja valmius muutoksiin, mikä siihen tarvetta liikenneturvallisuussyistä olisi. 

Myönteisimmin ajokortin suorittamista ja siihen ehdotettuihin muutoksiin suhtauduttiin Autoliiton ja Liikenteen turvallisuusviraston (Trafi) lausunnoissa. Autoliitto kannatti ehdotuksia lausunnolla olevana kokonaisuutena ja katsoi tutkintopainotteisuuden vastaavan nykyaikaa. Liikenteen turvallisuusviraston lausunnossa kannatettiin ehdotuksia mm. valinnanvapauden lisäämisen, menettelyjen keventämisen ja palveluiden sähköistämisen näkökulmasta. 

Ajo-opetuksen aloitusiän alentamistaB-luokassa kannatettiin pitemmän ajokokemuksen saamiseksi valvotuissa olosuhteissa. Alentamiseen suhtauduttiin osin kriittisesti, koska aiemmat muutokset eivät ole johtaneet opetuksen aloittamiseen aikaisemmin. Myöskään tässä tapauksessa ei katsottu olevan takeita siitä, että ajo-opetukseen käytettävissä oleva lisäaika tultaisiin käyttämään hyväksi (Liikenneturva, Poliisihallitus). Autokouluopetuksen ja opetuslupaharjoittelun yhteensovittamista myös epäiltiin näin pitkällä aikajanalla. Realistisena ja kustannustehokkaana aikana autokouluopiskelulle pidettiin sen aloittamista noin kolme kuukautta ennen ajokortti-ikää (Liikenneturva). 

Viranomaisen vahvistamista opetussuunnitelmista luovuttaessa muuhun kuin ammattiopetukseen olisi oltava kyllin yksityiskohtaiset osaamisen kuvaukset opetuksen ohjaamiseksi (Liikenneturva, Hämeen Ammatti-instituutti). Turvallisuuspainotteiset koulutukset saivat osin kannatusta, mutta erityisesti B-luokan vaiheistuksesta luopumista ja riskien tunnistamiskoulutuksen paikkaa arvosteltiin. Vaiheistuksen pysyttämistä puolsivat Hämeen Ammatti-instituutti, Jyväskylän Liikenneopettajaopisto, Liikenteen turvallisuuskouluttajat LIITU ry, Suomen Autokoululiitto SAKL/Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Uudenmaan autokouluyhdistys ry, Kanta-Hämeen Autokouluyhdistys ry, ajoharjoitteluradat (useita), Suomen psykologiliiton liikenneturvallisuuden toimikunta, Vuorio, Taksiliitto. Vaiheistuksesta luopumista puolsivat Autoliitto, Liikenteen turvallisuusvirasto, SF-Caravan ry ja lähtökohtaisesti myös Poliisihallitus vaiheistuksen valvontaan liittyvien haasteiden johdosta jatkovaiheiden suorittamisen viivästyessä. Muutosta vastustavien mukaan kuljettajantutkinnon jälkeen suoritettavalla koulutuksella on erityisesti ollut vaikutusta uusien kuljettajien riskialttiin ajan lyhenemisessä ja koulutuksen sijoittamisen ennen tutkintoa katsotaan jättävän uuden kuljettajan täysin vaille tukea itsenäisen ajamisen alkaessa. Ensimmäiset kolme kuukautta ovat erityisen riskialtista aikaa, johon koulutus olisi useiden lausuntojen mukaan paremmin sijoitettavissa. Koska takeita ajoharjoittelumäärän lisääntymisestä ei ole, kuljettajalla ei välttämättä katsottu olevan sellaista ajokokemusta, jota kykenisi hyödyntämään koulutuksessa ennen tutkintoa. 

Syventävää vaihetta vastaavan B-luokan riskien tunnistamiskoulutuksentoteutusta kannatettiin sekä simulaattorilla että ajoharjoitteluradalla. Useissa lausunnoissa pidettiin rataharjoittelun vahvuuksina todenmukaista tuntumaa ajoneuvon käyttäytymiseen poikkeuksellisissa olosuhteissa ja simulaattorien kohdalla katsottiin laitteiden ominaisuuksien rajoittavan niiden käyttöä. Trafin ja LIITU:n lausunnoissa katsottiin, että koulutus olisi voitava kokonaan suorittaa simulaattorilla. LIITU:n lausuntoon sisältyi myös alustavia tuloksia käynnissä olleesta simulaattorikokeilusta. Ajoharjoitteluratoja ylläpitävät yhteisöt olivat lausunnoissaan huolissaan aikanaan vaaditun rataverkoston alasajosta, jos rataopetusta koskevasta sääntelystä luovutaan ja arvioivat korvaavien toimintamahdollisuuksien löytymisen vaikeaksi ratojen sijainnista johtuen. Ratojen ylläpitäminen on vaatinut kustannuksia ja lausunnoissa nostettiin esiin muun muassa toiminnan hallittu lopettaminen ja kustannusten korvaaminen. 

Uuden kuljettajan ajokieltoon ja ajokortin palauttamiseen liittyvään koulutukseen suhtauduttiin myönteisesti sisäasiainministeriön (SM), Liikenneturvan, Autoliiton ja Opetushallituksen lausunnoissa. Liikennevakuutuskeskuksen lausunnossa koulutukseen suhtautumiseen vaikutti ajokortin saamista edeltävän opetuksen poistuminen. Liikenneturvanmukaan koulutuksessa olisi oltava valtakunnallinen tai yhtenäinen opetussuunnitelma ja opetus annettava sen luonteen vuoksi lähiopetuksena kun taas Autoliitto edellytti, ettei opetus ole aina sama ajokiellon perusteena olleista teoista riippumatta. Poliisihallituksen lausunnossa kiinnitettiin huomio todistuksen saamisen ja sen esittämisen mahdolliseen vaikutukseen määräaikaisen ajokiellon päättymisessä. 

Useissa lausunnoissa arvosteltiin erityisesti mopokortin koulutuksesta luopumista samoin kuin liikenneajokokeen puuttumista (Kanta-Hämeen ja Uudenmaan autokouluyhdistykset, Liikenneturva, Suomen Yrittäjät, Hämeen Ammatti-instituutti, Jyväskylän Liikenneopettajaopisto, Autokoululiitto/AKT, Moto Survival Finland ry, Suomen moottoripyöräkouluttajat ry (SMOK), useat ajoharjoitteluradat, LIITU). Edellisen mopokorttiuudistuksen ja koulutusvaatimusten hyvät vaikutukset katsottiin menetettävän ajo-opetusvaatimuksista luopumalla. Teknisen Kaupan liitto ry:n moottoripyörä- ja maastoajoneuvojaoston lausunnossa esitettiin AM-luokan suorittamista yhdellä teoriakokeella ja Suomen motoristit ry:n lausunnossa esitettiin mopoilijoille kevennettyä ensimmäisen kortin koulutusta, etteivät mopoilijat joudu tämän koulutuksen maksumiehiksi. 

Moottoripyöräopetuksen määrät ehdotettiin pysytettäviksi ennallaan ja luokkakorotuksissa ajokoevaihtoehdon rinnalla pysytettäväksi nykyinen EU-mallin mukainen koulutusvaihtoehto (LIITU, Moto Survival Finland, Moottoripyöräkouluttajat ry, Autokoululiitto/AKT). Kanta-Hämeen autokouluyhdistys ehdotti käsittelykokeen vastaanottoa liikenneopettajalle ja harjoituslupamallista luopumista sekä luokkakorotuksissa opetusta vain kertaalleen. Teknisen kaupan liitto hyväksyi ensimmäisen kortin koulutuksen jos se on vapaasti hankittavissa, yhden käsittelykokeen luokkakorotuksissa ja ehdotti A1-luokan moottoripyörän ajo-oikeuden sisällyttämistä B-luokkaan minkä EU:n lainsäädäntö mahdollistaa. Trafin lausunnossa kyseenalaistettiin moottoripyörän harjoituslupaan liitettävä ohjaus, mitä on kannatettu eräissä lausunnoissa, joskin Liikenneturvan mukaan ilman tarkempaa sisältöä se voi jäädä nimeksi paperilla. 

B-luokkaan ehdotettuun poikkeuslupamenettelyn keventämiseen ajokortin saamiseksi alle 18-vuotiaana suhtauduttiin kriittisesti erityisesti Psykologiliiton liikennepsykologian työryhmän ja LIITU:n lausunnoissa. Maa- ja Metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK ja Metsäteollisuus kannattivat ehdotusta maa- ja metsätalouden koulutuksen näkökulmasta ja Liikenneturva edellytti poikkeuslupien myöntämisen tarkkaa rajaamista, ettei siitä muodostu yleistä käytäntöä. Ehdotukseen liittyen useissa lausunnoissa ehdotettiin ammatillisessa kuljettajakoulutuksessa opiskeleville mahdollisuutta B-luokan ajokortin saamiseen 17-vuotiaana pakettiautoilla tapahtuvassa työharjoittelussa kokemuksen kerryttämiseksi ennen raskaampien ajoneuvojen kuljettamista, koska ikävaatimuksista johtuen työharjoittelu keskittyy nykyisin vasta opintojen loppuun. Muutos mahdollistaisi myös työharjoittelussa kulkemisen työpaikoille, jotka ovat usein syrjässä liikenneyhteyksistä. Työllistävän poikkeuslupakäsittelyn välttämiseksi säännös ehdotettiin sisällytettäväksi lakiin (Opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, Yleinen teollisuusliitto ja logistiikka-asiain neuvottelukunta, Autoliikenteen työnantajaliitto ALT ry, Koneyrittäjien liitto, Logistiikan opetuksen tuki ry, Suomen Osto- ja Logistiikkayhdistys LOGY ry, Metsäliitto ry, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry). 

Autokoulu- ja opetuslupien pysyttäminen sai kannatusta. Oikeusministeriön lausunnossa puututtiin autokoulujen ja muiden kuin autokoululuvalla toimivien valvonnan järjestämiseen perustuslain näkökulmasta ja tarkemman sääntelyn tarpeeseen. Trafin lausunnossa on autokouluvalvonnan kulujen kattamiseksi esitetty 100 euron suuruisen vuosittaisen valvontamaksun käyttöönottoa autokoululupia myönnettäessä perittävän 400 euron maksun sijaan, koska ehdotukset sisältävät edelleen lakisääteisen koulutuksen valvontaan liittyviä tehtäviä. Trafin mukaan vastaava menettely on käytössä eräissä liikennemuodoissa. 

Opetuslupavaatimusten muutoksia opettajan kokeesta ja rikostaustan selvittämisestä luopumiseksi ei pidetty perusteltuina turvallisuuden näkökulmasta (SM, Liikenneturva, Autokatsastajat Ak ry, Jyväskylän liikenneopettajaopisto, LIITU, Poliisihallitus, Psykologiliitto). Opettajan kokeesta luopumisen sijaan eräissä lausunnoissa ehdotetaan sen kehittämistä. Trafi kannattaa rikostaustan selvittämisestä luopumista tarpeettomia työvaiheita myöntämisessä aiheuttavana. Useissa lausunnoissa katsottiin opetustilanteen poikkeavan olennaisesti muusta ajoneuvon kuljettamisesta, koska opetustilanteessa siirretään myös asenteita oppilaalle eikä turvallisuusseikkoihin huomion kiinnittäminen ole kaikille itsestään selvää. Poliisihallituksen lausunnossa ei ajokortin omaamisajan pidentämisellä nähty olevan korvaavia vaikutuksia. 

Etenkin kuljettajaopetusalan lausunnoissa nähtiin hyvänä opetuslupaopetuksen pysyttäminen pääosin perhepiirissä, mutta vaadittiin myös perheen ulkopuolisten opettamismahdollisuuden poistamista, koska ehdotuksen katsottiin lisäävän harmaata taloutta (Keski-Hämeen autokouluyhdistys, Uudenmaan autokouluyhdistys, Autokoululiitto/AKT, Jyväskylän liikenneopettajaopisto, ajoharjoitteluradat). Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) lausunnossa ei rajoituksia kannateta, koska nykyisessäkään laissa ei ole kaupallisuutta koskevia rajoituksia, mistä syystä muutoksessa on kysymys elinkeinoharjoittamisesta ja myös toimivan yrityksen toiminnan kieltämisestä. Lausunnon mukaan toiminnan avoimuus ehkäisee harmaata taloutta. 

Opetusajoneuvon lisäpolkimista luopumista vastustettiin erityisesti muulle liikenteelle aiheutuvan turvallisuusriskin vuoksi kun mahdollisuutta ajoneuvon pysäyttämiseen ei olisi. (Keski-Hämeen ja Uudenmaan autokouluyhdistykset, Laine, Vuorio, LIITU, ajoharjoitteluradat, Liikenneturva, Autokatsastajat AK ry, Ajovarma, Poliisihallitus, Autokoululiitto/AKT). Lisäpolkimien katsottiin vaikuttaneen opetusajon turvallisuuteen ja niiden opetuksellista merkitystä myös korostettiin. Ajokokeen vastaanottajien kohdalla nähtiin polkimen puuttuminen myös työturvallisuusriskinä (Autokatsastajat, Ajovarma, Liikenneturva). Opetusajosta tutkintoajon katsottiin erottavan sen, että ajokokeen vastaanottajalla ei ole kokelaan taustaa ja osaamista tiedossa ja esimerkkinä tutkintotilanteista mainittiin ulkomaalaisen kokelaan ajokokeen vastaanotto tulkin välityksellä. Autokatsastajien lausunnon mukaan lisäpolkimiin joudutaan turvautumaan päivittäin. 

Lausunnoissa kritisoitiin voimakkaimmin tutkinnon kehittämistä. Esitysluonnoksen ei katsottu antavan kuvaa tutkinnon kehittämisestä, mikä vaikeutti useissa tapauksissa lausunnon antamista. Ristiriitaisena koettiin tavoite liikenteessä ajamisen ja palautteellisuuden lisäämisestä ajokokeen kokonaiskestoa pidentämättä, koska liikenteessä ajamisen osuuden katsottiin silloin verottavan nykyisestä kymmenen minuutin palauteajasta puolet. Tutkintoa olisi Liikenneturvan mukaan kehitettävä tunnistamaan osaamista monipuolisesti sekä integroimalla opettaja ajokokeeseen ja palautteen antamiseen. Ajovarman mukaan teoriakoetta olisi aikapaineistettava ja ajokokeen kestoa pidennettävä. Ajovarman ehdotuksen mukaan ajokokeen kestoa voitaisiin lisätä 15 minuutilla, josta kymmenen minuuttia liikenteessä ajamiseen ja loput palautteen antamiseen. LIITU:n lausunnossa ehdotetaan teoriakokeen kehittämistä aikapaineistamisella, riskientunnistamista mittaavan osion kytkemisellä ennen koetta annettavaan opetukseen hyödyntämällä sisällöissä liikennevahinkotilastojen tietoja ja ottamalla ajosimulaattori riskientunnistamista mittaavan osion alustaksi. Ajokoetta olisi kehitettävä kaikissa luokissa ja kokeisiin olisi sisällytettävä liikenteessä ajamisen arviointia, ajokokeen suorituspaikkakunnan liikenneympäristön vähimmäisvaatimuksia olisi tiukennettava, ajokokeessa käytettävät reitit ja liikenneympäristöt olisi määriteltävä tarkemmin, sallittujen virheiden määrää olisi vähennettävä ja lievien painoarvoa tiukennettava. Edelleen LIITU:n lausunnossa ajokokeen kokonaiskesto ehdotettiin pidennettäväksi kaikissa ryhmän 1 kokeissa määräämällä liikenteessä ajamisen vähimmäisajaksi 45 minuuttia ja loppukeskustelun kestoksi 15 minuuttia. Lisäksi ehdotettiin opettajan integroimista loppukeskusteluun ja palautteellisuuden lisäämistä. 

Psykologiliiton ja Trafin lausunnoissa kannatettiin ikäperusteisista tarkastuksista luopumista ja siirtymistä riskitekijöihin perustuvaan ajoterveyden seurantaan. Lääkäriliiton lausunnossa kannatettiin ehdotuksia ja myös luopumista nuorison terveystodistuksen käytöstä ajokorttia haettaessa. Sosiaali- ja terveysministeriön lausunnossa todettiin ehdotusten purkavan palvelujen käyttöä terveyspalveluista, mutta ensimmäisen ajokortin hakijoiden kohdalla kannettiin erityisesti huolta päihteiden ja lääkkeiden väärinkäyttäjien tunnistamisesta omavakuutukseen perustuvassa järjestelmässä. Lausunnossa ehdotettiin sairaan- ja terveydenhoitajille, jotka ammattitoiminnassaan kohtaavat usein päihteiden käyttäjiä, annettavaksi oikeus ilmoittaa tapauksista, jolloin ajoterveysvaatimukset eivät enää täyttyisi päihteiden jatkuvan väärinkäytön takia. Ilmoitusvelvollisuuden asettamista hoitajille pidettiin lausunnossa kohtuuttomana, koska ilmoituskynnyksen täyttymistä voi olla vaikea arvioida. Toinen mahdollinen ammattiryhmä hoitajien ohella voisi lausunnon mukaan olla apteekkien farmaseutit ja proviisorit. Kriittisimmin omavakuutukseen suhtauduttiin SM:n, Poliisihallituksen, Suomen liikennelääketieteen yhdistyksen, Tervon (liikennelääketiede) ja Sainion (Työterveyslaitos), Suomen ajokykyarvioiden ja Jyväskylän liikenneopettajaopiston lausunnoissa. Lausunnoissa edellytettiin edelleen terveydenhuollon asiantuntijan tarkastusta perusteina muun muassa päihdeongelmien ja mielenterveysongelmien tunnistaminen, koska omavakuutusta ei voida pitää luotettavana eikä henkilöllä välttämättä ole tietoa siitä mitä on pidettävä riittävänä ajoterveytenä. Suomen ajokykyarvioiden lausunnossa pidettiin epäkohtana myös nuorison terveystodistusta ja sitä, että ilman ajokorttia mopon kuljetusoikeuden omaava voi jatkaa ajamista, vaikka menettää ajokortin esimerkiksi rattijuopumuksen vuoksi. Poliisihallituksen mukaan vaatimuksia olisi liikenneturvallisuusperustein paremminkin kiristettävä kuin lievennettävä, jos valvontaa ei muuten tehosteta. Lausunnoissa edellytettiin myös muun muassa lääkäreiden ilmoitusvelvollisuuden ja tarkastusten tehostamista, tiedonkulun parantamista viranomaisten kesken ja lääkärikoulutuksen kehittämistä. Vähäisten hylkäävien hakemusten määrää ei pidetty kestävänä perusteluna hylätyille hakemuksille, koska nykyisten vaatimusten katsottiin vaikuttaneen siihen, ettei hakemuksia ole tehty edellytysten puuttuessa. Lääkärintodistuksen vaatimiseen vasta 70 vuotta täyttäneiden ajokorttia uusittaessa ei ole ollut huomauttamista edellyttäen, että lääkärintarkastuksissa kiinnitetään asianmukainen huomio terveydentilaan ja siinä tapahtuviin muutoksiin. 

Traktoreita koskevien ehdotusten kohdalla esiin nousseet huolet liittyivät T-luokan vähäisiin vaatimuksiin ottaen huomioon raskaiden traktoreiden kuljettaminen ja toisaalta traktoriluokkiin kuuluvien traktorimönkijöiden yleistyminen tieliikenteessä. Maa- ja metsätalousministeriön ja Maa- ja Metsätaloustuottajien Keskusliiton MTK:n lausunnoissa kannatettiin traktoriluokkien yhdistämistä ehdotetulla tavalla. Myös Luonnonvarakeskus kannatti muutosta, mutta ei varauksetta pitänyt pelkkää teoriakoetta riittävänä jopa 40 tonnin painoisille traktoriyhdistelmille. T-luokkaan vaativat ajokoetta Liikenneturva ja LIITU sekä Logistiikkayritysten Liitto ry nopeusluokassa 40–60 kilometriä tunnissa. Koneyrittäjien liiton lausunnossa ei T- ja LT-luokkien yhdistämistä pidetty ongelmallisena siitä syystä, että työturvallisuuslainsäädännön myötä rajoitetaan alle 18-vuotiaiden traktoreiden käyttöä, mutta lausunnossa pidettiin yli 60 kilometriä tunnissa kulkevien traktoreiden auton ajokorttivaatimuksia ongelmallisina kuorma-autojen ja traktoreiden erilaisuudesta johtuen ja ehdotettiin uutta traktoriluokitusta. Poliisihallituksen, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n ja Ammattipätevyyskouluttajat ry:n lausunnoissa vastustettiin LT-luokasta luopumista. Ammattipätevyyskouluttajien mukaan T-luokassa on enimmäisnopeuden oltava 40 kilometriä tunnissa ja sitä nopeammilta on vaadittava auton ajokortti. Poliisihallituksen ja SKAL:in ja lausunnoissa ehdotettiin myös ratkaisuja traktorimönkijöiden kuljetusoikeuden sallimiseksi B-luokan ajokortilla. SKAL ehdotti eron tekemistä perinteisten traktoreiden ja traktorimönkijöiden välillä 3 500 kilogramman painon perusteella tai katsomalla mönkijöiksi T3 ajoneuvoluokan ajoneuvot. Poliisihallituksen ehdotuksen mukaan oikeus T3b ajoneuvoluokan ajoneuvojen kuljettamiseen voitaisiin antaa B-luokan kortilla tai rajaamalla paino 500 kilogrammaan. 

Ulkomaisten ajokorttien laajempaa hyväksymistä koskevia ehdotuksia kannatettiin. Ehdotusten nähtiin edistävän matkailupalvelujen käyttöä (TEM) ja luontomatkailua (Luonnonvaraliitto) sekä vähentävän ulkomaisten edustustojen lähetetyn henkilöstön ajokorttien vaihtotarpeita (Ulkoasiainministeriö). 

Lisäksi lausunnoissa ehdotettiin yhden huoltajan suostumuksen riittävyyttä ajokorttiasioissa (Koneyrittäjien liitto ja Trafi) ja Trafin lausunnossa viitattiin passilain ja hallintolain säännöksiin yhden huoltajan suostumuksen hyväksymisestä. Poliisihallituksen lausunnossa nostettiin esiin erilaisia ajokieltomenettelyyn liittyviä seikkoja ja puolustusministeriön lausunnossa ehdotettiin pitempiä määräaikoja puolustusvoimissa suoritetuille todistuksille ja siellä ajokorttimenettelyssä esitetyille lääkärintodistuksille. Poliisihallituksen lausunnossa katsottiin vakinaista asuinpaikkaa koskevasta sääntelystä aiheutuvan valvonnassa ongelmia erityisesti täällä opiskelevien kohdalla ja ehdotettiin harkittavaksi sääntelyä, joka ei edellyttäisi poliisivalvonnassa tarpeetonta selvittelyä oleskelun tarkoituksesta. Autoliiton ja Trafin lausunnoissa todettiin B-luokan opetusluvan ja ajokorttiluvan voimassaolon pidentämistarpeista opetukseen käytettävissä olevan ajan pidentyessä ja Autoliiton lausunnossa todettiin, ettei etäopetuksessa käytettävälle tekniselle käyttöliittymälle tule asettaa vaatimuksia, joilla estetään kehityksen huomioon ottaminen. Trafin lausunnossa ehdotettiin Sveitsissä annetun ajokortin vaihtamisessa sovellettavaksi samaa menettelyä kuin mitä sovelletaan Japanissa annettuihin ajokortteihin niitä suomalaisiin vaihdettaessa. Trafin lausunnossa esitettiin voimaantuloajankohdaksi 1.9.2018. 

Lausunnoissa esitetyt asiat ja ehdotukset on pyritty huomioimaan esitysluonnoksen ehdotuksissa ja perusteluissa. Esimerkiksi liikenneturvallisuusperustein ehdotetaan mopokortin suoritusvaatimuksiin lisättäväksi ajokoe liikenteessä. T-luokasta ehdotetaan erotettavaksi T3 ajoneuvoluokan traktorit, joiden rakenteellinen nopeus on 40–60 kilometriä tunnissa ja joiden katsotaan lähinnä vastaavan niitä tieliikenteessä käytettäviä mönkijöitä, joiden kuljettajien vaatimuksista on lausunnoissa kannettu huolta. Niiden suoritusvaatimuksiksi ehdotetaan teoriakoe ja ajokoe liikenteessä. Auton B-luokan ajokoetta ehdotetaan pidennettäväksi sekä opetusluvan hakijan rikostaustan selvittäminen ja tutkinto- ja opetusajoneuvojen poljinvaatimus pysytettäviksi. Sairaan- ja terveydenhoitajille ehdotetaan oikeus ilmoittaa poliisille, jos jatkuva päihteiden väärinkäyttö on esteenä ajokortin terveysvaatimusten täyttymiselle. Ammatillisessa kuljettajakoulutuksessa olevalle ehdotetaan B-luokan ajokortin vähimmäisikävaatimuksen laskemista 17-vuoteen opintoihin liittyvissä ajoissa. Lisäksi ehdotetaan autokoulujen valvontaa koskevaa sääntelyä tarkennettavaksi ja autokoululuvan myöntämismaksu korvattavaksi vuotuisella valvontamaksulla, joka peritään myös muilta lakisääteistä koulutusta antamaan hyväksytyiltä toimijoilta. Eräiden lupien ja todistusten voimassaoloaikoja, huoltajan suostumussäännöksiä ja ulkomaisen ajokortin hyväksymisen määräaikaan vaikuttavaa ajankohtaa ehdotetaan myös tarkistettaviksi. Osa lausunnoissa esiin tuoduista asioista ei ole lainsäädännöllä tai ajokorttilainsäädännössä ratkaistavissa, osa soveltuu muussa yhteydessä tai muilla keinoilla hoidettaviksi. Esimerkiksi ajokieltoihin liittyvien muutostarpeiden katsotaan soveltuvan siinä yhteydessä käsiteltäviksi, kun näiden säännösten muutostarpeita joudutaan arvioimaan muiden valtioneuvoston piirissä vireillä olevien ja näihin säännöksiin vaikuttavien säädöshankkeiden yhteydessä. Sveitsiläisen ajokortin vaihtomenettelyä koskeva sääntely soveltuu toteutettavaksi asetustason muutosten yhteydessä.