7.1
Osakeyhtiölaki
5 luku Yhtiökokous
Yleistä päätöksenteosta
14 a §.Esteellisyys pörssiyhtiön yhtiökokouksessa. Pykälän 2 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi maininta 17 a luvussa tarkoitetusta kotipaikan siirrosta. Kotipaikan siirtoa koskevaan yhtiökokouksen päätökseen ei sovelleta pykälän 1 momenttia, jossa säädetään toimista, joista pörssiyhtiön lähipiiriin kuuluva ei saa äänestää.
Kokousmenettely
18 §.Kokouskutsun sisältö. Pykälän 2 momentin 7 kohdassa ehdotetaan sekä-liitossana poistettavaksi tarpeettomana ja 8 kohdassa välimerkin teknistä muutosta. Momentin uuteen 9 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi viittaussäännös 17 a luvun säännökseen, jossa säädetään nimenomaisesti kotipaikan siirtoa koskevaan yhtiökokouskutsuun sisältyvistä asioista.
19 §.Kutsuaika. Pykälän 2 momentin 3 kohdassa ehdotetaan sekä-liitossana poistettavaksi tarpeettomana. Pykälän 2 momentin uuteen 3 a kohtaan ehdotetaan lisättäväksi viittaussäännös 17 a luvun säännökseen, jossa säädetään nimenomaisesti kotipaikan siirtoa koskevasta kutsuajasta.
20 §.Kutsutapa. Pykälän 2 momentin 2 kohdassa ehdotetaan sekä-liitossana poistettavaksi tarpeettomana. Pykälän 2 momentin uuteen 2 a kohtaan ehdotetaan lisättäväksi viittaussäännös 17 a luvun säännökseen, jossa säädetään nimenomaisesti kotipaikan siirtoa koskevasta kutsutavasta.
21 §.Kokousasiakirjat, niiden nähtävänä pitäminen ja lähettäminen. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaussäännös 17 a luvun 16 §:ään, jossa säädetään kotipaikan siirron yhteydessä nähtävänä pidettävistä ja pyynnöstä lähetettävistä asiakirjoista.
Päätöksentekovaatimukset
27 §.Määräenemmistöpäätös. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteinen tarkistus 7 kohtaan. Samalla momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 a kohta, jonka mukaan kotipaikan siirrosta päätetään pykälässä ja tarkemmin 17 a luvussa säädetyllä määräenemmistöllä. Pakottavien säännösten puitteissa määräenemmistövaatimuksesta voi olla määräyksiä myös yhtiöjärjestyksessä.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta siirtyvän yhtiön kotipaikan siirrosta, josta on päätettävä 17 a luvun 14 §:ssä tarkoitetulla määräenemmistöllä.
8 luku Oma pääoma, tilinpäätös, toimintakertomus ja konserni
7 §.Toimintakertomuksen tiedot rakenne- ja rahoitusjärjestelyistä. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan toimintakertomuksessa on annettava selostus muun ohella siitä, että yhtiöstä on tullut Suomeen siirtynyt yhtiö.
10 luku Optio- ja muut erityiset oikeudet osakkeisiin
3 §.Päätöksen sisältö. Pykälän 1 momentin 7 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että säännöksessä mainitaan voimassa olevan lain mukaisten yritysjärjestelyjen lisäksi 17 a luvussa ehdotettava kotipaikan siirto. Optio- ja muiden 1 §:ssä tarkoitettujen oikeuksien antamista koskevassa päätöksessä on siten kerrottava, mitä oikeuksia erityisiin oikeuksiin liittyy ja miten nämä oikeudet on ajateltu turvattavan mahdollisen rajat ylittävän kotipaikan siirron yhteydessä. Erityisten oikeuksien haltijoille voidaan esimerkiksi kertoa, liittyykö arvopaperiin oikeus vaatia lunastusta ja miten mahdollinen lunastushinta pääpiirteissään määritetään.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että oikeudenhaltijan oikeuteen saada lunastus kotipaikan siirrossa sovelletaan lisäksi, mitä 17 a luvun 18 §:ssä säädetään. Päätöksessä voidaan määrätä, että osakkeenomistajalla ei ole oikeutta lunastukseen kotipaikan siirron yhteydessä.
14 luku Osakepääoman alentaminen
1 §.Päätöksenteko. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta kotipaikan siirrosta, jota koskevasta päätöksenteosta ja velkojiensuojasta säädetään 17 a luvussa.
15 luku Yhtiön omat osakkeet
2 §.Soveltamisalan rajoitus. Pykälän 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi maininta kotipaikan siirrosta, johon ei sovelleta 15 luvun säännöksiä omien osakkeiden hankkimisesta, lunastamisesta ja pantiksi ottamisesta.
3 §.Muut lunastamistilanteet. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, ettei 15 luvun säännöksiä lunastamisesta sovelleta myöskään silloin, kun kysymys on kotipaikan siirron yhteydessä tapahtuvasta menettelyä vastustaneiden osakkeenomistajien osakkeiden lunastamisesta. Tästä johtuen momenttiin tehdään myös eräitä muita välttämättömiä säännösteknisiä tarkistuksia.
16 luku Sulautuminen
Yhteenveto
Luvussa säädetään osakeyhtiöiden sulautumisesta. Luku sisältää aineelliset säännökset muun muassa osakeyhtiöiden sulautumisesta rajan yli ulkomaiseen yhtiöön tai muuhun yhteisöön kuin osakeyhtiöön vähintäänkin siinä laajuudessa, kuin kodifioidun yhtiödirektiivin liitteessä II säädetään. Voimassa olevan lain tapaan rajat ylittävään sulautumiseen voi osallistua myös muu sellainen ulkomainen yhtiö, joka on suomalaiseen osakeyhtiöön rinnastettava (vrt. HE 103/2007 vp, s. 26). Osakeyhtiö voi myös sulautua toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa rekisteröityyn julkiseen osakeyhtiöön eurooppayhtiön säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 ja eurooppayhtiöstä annetun lain (742/2004) mukaisesti (vrt. HE 109/2005 vp, s. 145). Sulautumista koskevat säännökset perustuvat kodifioidun yhtiödirektiivin säännöksiin, joihin muutosdirektiivin nojalla on tehty muutoksia rajat ylittävien tilanteiden osalta. Niiden täytäntöönpano yhtäältä edellyttää täsmennyksiä ja lisäyksiä voimassa oleviin osakeyhtiölain säännöksiin. Erityisesti rajat ylittävän sulautumisen osalta ehdotetaan muutosdirektiivin pakottaviin säännöksiin perustuvia kansallisesta sulautumisesta poikkeavia vaatimuksia. Toisaalta muutosdirektiivin mukaiset säännökset mahdollistavat useita jäsenvaltion harkinnassa olevia poikkeuksia.
Ehdotuksen mukaan sulautuminen voidaan, kuten voimassakin olevan lain mukaan, toteuttaa joko absorptiosulautumisena tai kombinaatiosulautumisena. Ehdotuksessa täydennetään voimassa olevan lain mukaisia sulautumisen toteuttamistapoja (ks. esim. HE 109/2005 vp, s. 145; HE 103/2007 vp, s. 26) koskevia säännöksiä siten, että luvun tarkoituksia varten määritellään sisaryhtiösulautuminen. Sillä tarkoitetaan tässä luvussa absorptiosulautumisen vastikkeetonta ja yksinkertaistettua muotoa, jossa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö omistaa suoraan tai välillisesti kaikki sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeet sekä mahdolliset optio- ja muut erityiset oikeudet. Ehdotuksen mukaan tällaisessa tilanteessa ei ole tarvetta soveltaa kaikkia tavallista absorptiosulautumista koskevia vaatimuksia. Poikkeuksista säädetään luvun muissa pykälissä nimenomaisesti. Poikkeukset ovat pääosin samat kuin tytäryhtiösulautumisen osalta on säädetty jo voimassa olevassa laissa. Sisaryhtiösulautumista koskevia säännöksiä ehdotetaan sovellettaviksi niin kansallisissa kuin rajat ylittävissä sulautumisissa.
Rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvat yhtiöt laativat yhteisen sulautumissuunnitelman. Sulautumissuunnitelman tulee sisältää luvun 3 §:ssä säädetyn lisäksi myös ehdotetussa 22 §:ssä mainitut seikat. Sulautumissuunnitelmia koskeviin säännöksiin ehdotetaan eräitä lisäyksiä, joista osa on sisällöllisiä ja osa lähinnä teknisluonteisia. Osa sulautumissuunnitelmiin ehdotetuista muutoksista ja lisäyksistä koskee niin kansallisia kuin rajat ylittäviä sulautumisia. Ehdotuksessa säädetään lain tasolla nimenomaisesti, että sulautumisvastikkeena mahdollisesti annettavien osakkeiden määrä voitaisiin määrittää myös sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön osakkeiden välisenä vaihtosuhteena. Osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoiden osalta ehdotetaan täsmennystä, jonka mukaan sulautumissuunnitelmassa on annettava tieto päivämäärästä, jolloin osakkeet oikeuttavat varojenjakoon osallistumiseen vastaanottavassa yhtiössä. Sulautumissuunnitelmassa on lisäksi annettava velkojille tiedot siitä, miten näiden saatavat on tarkoitus maksaa tai miten maksaminen on tarkoitus turvata. Osa ehdotetuista muutoksista ja lisäyksistä koskee vain rajat ylittäviä sulautumisia. Rajat ylittäviä sulautumisia koskevissa sulautumissuunnitelmissa on annettava selvitys lunastushinnasta ja -menettelystä. Rajat ylittävän sulautumisen yhteydessä sulautumiseen osallistuvan yhtiön on ehdotuksen mukaan lisäksi laadittava ja rekisteröitävä ilmoitus osakkeenomistajille, velkojille ja työntekijöille tai työntekijöiden edustajille siitä, että nämä voivat toimittaa kirjallisesti yhtiölle huomautuksia sulautumissuunnitelmasta. Viimeinen huomautusten toimittamisen päivämäärä on viisi arkipäivää ennen sulautumisesta päättävää yhtiökokousta tai, jos sulautumisesta ei päätetä vastaanottavassa yhtiössä yhtiökokouksessa, viisi arkipäivää ennen tällaisen yhtiön sulautumisesta päättävää hallituksen kokousta.
Rajat ylittävissä sulautumisissa yhtiön hallituksen on yleensä laadittava osakkeenomistajia ja työntekijöitä varten hallituksen selvitys, jota koskevat säännökset eriytetään ehdotuksessa omiksi pykälikseen. Osakkeenomistajia ja työntekijöitä koskevien vaikutusten osalta selvityksen sisältö kuitenkin vastaa pääosin voimassa olevaa oikeutta (vrt. HE 103/2007 vp, s. 37―38). Hallituksen selvityksessä ei jatkossa edellytetä velkojille laadittavaa osioita, vaikka asiakirjassa voi olla velkojienkin kannalta hyödyllisiä tietoja. Hallituksen selvityksen laatimis- ja rekisteröimisvelvollisuudesta sekä sen sisältämistä asioista ehdotetaan nykyistä tarkempia säännöksiä. Yleisesti ottaen selvityksessä on kerrottava sulautumisen oikeudelliset ja taloudelliset näkökohdat, kuten vaikutukset sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden tulevaan liiketoimintaan, sekä osakkeenomistajille ja työntekijöille aiheutuvat seuraukset. Selvityksen on sisällettävä lisäksi eräitä tarkempia tietoja osakkeenomistajille ja työntekijöille. Uutena asiana on kerrottava osakkeenomistajille ehdotettavasta oikeudesta vaatia ylimääräistä rahavastiketta. Selvitys ja siitä annettu tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunto on asetettava yhtiön internetsivuille taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla saataville vähintään kuusi viikkoa ennen sulautumisesta päättävää yhtiökokousta. Se on lisäksi viivytyksettä lähetettävä sitä pyytävälle, jos sitä ei voi ladata ja tulostaa yhtiön internetsivuilta. Selvitys ja siitä annettu tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunto on lisäksi asetettava nähtäväksi sulautumiseen osallistuvan yhtiön yhtiökokouksessa.
Voimassa olevan lain tapaan tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan on annettava lausunto rajat ylittävästä sulautumissuunnitelmasta. Ehdotuksen mukaan riippumattoman asiantuntijan on jatkossa annettava lausunto myös rajat ylittävissä sulautumisissa laadittavasta hallituksen selvityksestä. Ehdotus on tältä osin kansallinen.
Sulautumissuunnitelman rekisteröimiseen rajat ylittävissä sulautumisissa sovelletaan kansallista sulautumista koskevia säännöksiä. Sulautumissuunnitelmaa koskevaan rekisteröinti-ilmoitukseen on liitettävä riippumattoman asiantuntijan lausunto, jos sellainen laaditaan (vrt. HE 103/1007 vp, s. 27), sekä uusina asiakirjoina hallituksen selvitys ja sidosryhmiä varten annettava ilmoitus huomautusten tekemisen mahdollisuudesta. Rekisteriviranomainen rekisteröi sulautumissuunnitelman samalla tavalla kuin kansallisesta sulautumisesta tehdyn suunnitelman. Ehdotuksen mukaan rekisteriviranomaisen on asetettava tässä mainitut asiakirjat maksutta saataville rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta.
Rajat ylittävissä sulautumisissa velkojiensuojaan ja yrityssaneeraukseen sovelletaan kansallista sulautumista koskevia säännöksiä. Voimassa olevan lain tapaan rekisteriviranomainen voi sulautuvan yhtiön hakemuksesta antaa välittömästi sulautumissuunnitelman rekisteröinnin jälkeen ja siis ennen sulautumispäätöstä yhtiön velkojille kuulutuksen, joka koskee näiden oikeutta vastustaa sulautumista. Voimassa olevasta laista poiketen kuulutuksen antamista on haettava kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman rekisteröimisestä tai sulautuminen raukeaa. Rekisteriviranomainen voi jatkossakin antaa kuulutuksen myös vastaanottavan yhtiön velkojille, jos sulautuminen voi tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunnon mukaan vaarantaa yhtiön velkojen maksun. Ehdotuksen mukaan käytännössä velkojille annetaan tiedot sulautumissuunnitelmassa, ja kuulutusmenettely voidaan toteuttaa ennen sulautumispäätösten tekemistä. Voimassa olevan lain tapaan rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvien suomalaisten yhtiöiden tulee ilmoittaa kuulutuksesta tunnetuille velkojilleen samoin kuin kansallisessa sulautumisessa. Rajat ylittävässä sulautumisessa ilmoituksessa on kuitenkin ehdotuksen mukaan mainittava lisäksi, onko sulautuvan yhtiön osakkeenomistaja vaatinut säädettäväksi ehdotettua ylimääräistä rahavastiketta, sekä tarvittaessa tällaisten vaatimusten yhteismäärä.
Lisäksi velkojiensuojan osalta ehdotetaan nimenomaista säännöstä, jonka mukaan velkoja voi vaatia suoritusta sulautumista varten tämän eduksi annetuista riittävistä vakuuksista edellyttäen, että sulautuminen on tullut voimaan tämän lain mukaan.
Rajat ylittävästä sulautumisesta päätetään sulautumiseen osallistuvissa yhtiöissä samalla tavalla kuin kansallisessa sulautumisessa. Sulautumisesta päättämistä koskevat menettelyt vastaavat sisällöltään voimassa olevaa lakia. Lisäksi ehdotetaan, että sisaryhtiösulautumisesta voi päättää sulautuvan yhtiön hallitus, mikä vastaa muutosdirektiivillä muutetun 132 artiklan mukaisia yksinkertaistettuja muodollisuuksia.
Yhtiökokouskutsuun samoin kuin optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoille annettavaan ilmoitukseen sovelletaan kansallista sulautumista koskevia säännöksiä. Lähtökohtaisesti samoin menetellään asiakirjojen nähtävänä pitämisen ja lähettämisen osalta. Ehdotuksen mukaan rajat ylittävissä tilanteissa hallituksen selvitys on kuitenkin asetettava yhtiön internetsivuille taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla saataville vähintään kuusi viikkoa ennen sulautumisesta päättävää yhtiökokousta.
Rajat ylittävää sulautumista koskeva suunnitelma, hallituksen selvitys, tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunto ja sulautumissuunnitelmaa koskevat sidosryhmien huomautukset on pidettävä osakkeenomistajien saatavana ennen sulautumisesta päättävää yhtiökokousta ja nähtävillä kokouksessa. Ne myös liitetään kokousasiakirjoihin. Tällä perusteella suomalaisen sulautumiseen osallistuvan yhtiön yhtiökokouksen päättäessä sulautumissuunnitelman hyväksymisestä luvun 9 §:n mukaisesti osakkeenomistajan katsotaan perehtyneen mainittuihin asiakirjoihin (vrt. HE 103/2007 vp, s. 27). Voimassa olevan lain tapaan sulautumisesta päättävä yhtiökokous on pidettävä tai hallituksen sulautumispäätös tehtävä neljän kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman rekisteröinnistä. Asiasta ei ole säädetty kodifioidussa yhtiödirektiivissä eikä muutosdirektiivissä. Suomalaisen yhtiön on jatkossakin hyväksyttävä sulautumissuunnitelma sellaisenaan tai se raukeaa (vrt. HE 109/2005 vp, s. 146; HE 103/2007 vp, s. 27―29). Rajat ylittävissä sulautumisissa muiden valtioiden yhtiöihin sovellettavat ulkomaiset säännökset saattavat poiketa Suomen laissa säädetystä. Voimassa olevan lain tapaan ulkomaisen yhtiömuodon erilaisuus voi aiheuttaa sen, että sulautumista koskevaan päätökseen sovelletaan osakeyhtiölain yleisten periaatteiden nojalla tiukempia päätösvaatimuksiakuin 2/3:n määräenemmistövaatimusta (ks. HE 103/2007 vp, s. 28), esimerkiksi osakkeenomistajan suostumusta koskevaa vaatimusta. Rajat ylittävän sulautumispäätöksen oikeusvaikutukset ovat samat kuin kansallisessa sulautumispäätöksessä.
Rajat ylittävässä sulautumisessa osakkeenomistajilla sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoilla on sama oikeus vaatia osakkeidensa tai oikeuksiensa lunastamista kuin kansallisessa sulautumisessa. Mainittujen oikeuksien osalta lunastusoikeutta voidaan rajoittaa tai parantaa oikeuksien ehdoissa. Uutta on, että sulautuvan yhtiön tulee ilmoittaa sähköinen osoite lunastusvaatimuksen sähköistä vastaanottamista varten. Muilta osin lunastusvaatimuksen esittämisen edellytykset säilyvät muuttumattomina.
Osakkeiden sekä optio-oikeuksien ja muiden erityisten oikeuksien lunastamisesta voidaan sopia sulautuvan yhtiön ja asianomaisten arvopaperien haltijoiden kesken. Jos sopimukseen ei päästä, lunastamiseen liittyvät riidat on ratkaistava välimiesmenettelyssä. Jos osakkeenomistaja taikka optio-oikeuden tai muun erityisen oikeuden haltija edelleen katsoo, että yhtiön tarjoamaa lunastushintaa ei ole asetettu asianmukaisesti, lunastusta vaativa voi esittää välimiesmenettelyssä käsityksensä ja vaatimuksensa asianmukaisesta korvauksesta. Lunastusmenettelyä koskevat säännökset ovat samat kansallisessa sulautumisessa ja rajat ylittävässä sulautumisessa lukuun ottamatta lunastushinnan maksamisajankohtaa koskevia ehdotettuja säännöksiä.
Lunastusta koskevassa pykälässä ei ehdoteta, että lunastusoikeus annettaisiin muille kuin lunastusta vaatineille ja sulautumista vastaan äänestäneille osakkeenomistajille. Siten esimerkiksi osakkeenomistajan ilmaisemaa aikomusta vastustaa suunnitelmaa ja sen kirjaamista sinänsä ei katsota kielteisen äänen asianmukaiseksi pöytäkirjamerkinnäksi (vrt. muutosdirektiivillä lisätty 126 a artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta).
Ehdotuksessa säädetään uudesta ylimääräistä rahavastiketta koskevasta menettelystä, jota sovelletaan toiseen valtioon sulautuvaan suomalaiseen yhtiöön. Ehdotuksen mukaan sulautuvan yhtiön osakkeenomistajalla on oikeus vaatia ehdotetun sulautumisvastikkeen lisäksi ylimääräistä rahavastiketta, jos osakkeenomistajan näkemyksen mukaan sulautumissuunnitelmassa ehdotettu osakkeiden vaihtosuhde on epäasianmukainen ja osakkeenomistaja ei ole vaatinut osakkeidensa lunastusta. Osakkeenomistajan vaatimuksen tekemiseksi edellytetään kaikkien seuraavien ehtojen täyttämistä: osakkeenomistaja ei ole vaatinut osakkeensa lunastusta, osakkeenomistajan näkemyksen mukaan sulautumissuunnitelmassa ehdotettu osakkeiden vaihtosuhde on epäasianmukainen sekä osakkeenomistaja on äänestänyt sulautumista vastaan, jos tällä on äänioikeus. Menettelyn väärinkäyttämiseen liittyy riski siitä, että menettelyistä aiheutuu olennaisia lisäkustannuksia sulautuville yhtiöille. Väärinkäytösmahdollisuuksien vuoksi ehdotetaan, että menettelystä aiheutuvien kulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään oikeudenkäyntikuluista.
Lisäksi ehdotetaan nimenomaisia säännöksiä, joiden mukaan asiaa käsittelevät välimiehet voivat päättää, että useiden osakkeenomistajien tai erityisten oikeuksien haltijoiden vireille panemat lunastusvaatimukset taikka osakkeenomistajien ylimääräistä rahavastiketta koskevat vaatimukset on käsiteltävä samassa menettelyssä, jos ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Ehdotuksen tarkoituksena on sujuvoittaa näitä koskevien asioiden käsittelyä siten, että yhtä yhtiötä koskevat asiat voidaan käsitellä samanaikaisesti ja ratkaista yhdenmukaisin perustein.
Sulautumisen täytäntöönpanoon sovelletaan eri säännöksiä riippuen siitä, onko vastaanottava yhtiö suomalainen vai ulkomainen. Jos vastaanottava yhtiö on suomalainen, sulautuminen on ilmoitettava rekisteröitäväksi lähtökohtaisesti samalla tavoin kuin kotimainen sulautuminen. Rajat ylittävän sulautumisen täytäntöönpanon rekisteröinnin edellytyksenä on, että sulautuvan yhtiön kotivaltion toimivaltainen viranomainen on antanut ennakollisen valvonnan suorittamista koskevan sulautumistodistuksen ja ettei yksikään velkoja ole vastustanut sulautumista tai että tuomioistuin on todennut velkojan saaneen maksun tai turvaavan vakuuden saatavastaan. Tuomioistuimen tuomiolta ei edellytetä lainvoimaisuutta. Uutta on, että ehdotuksessa säädetään nimenomaisesti siitä, että rekisteriviranomaisen (Patentti- ja rekisterihallituksen) on viipymättä viran puolesta ilmoitettava rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta sulautumisen rekisteröinnistä sille ulkomaiselle rekisteriviranomaiselle, jonka pitämään rekisteriin sulautuva ulkomainen yhtiö on rekisteröity.
Jos suomalainen osakeyhtiö sulautuu vastaanottavaan ulkomaiseen osakeyhtiöön, ehdotetut muutokset ovat tietyiltä osin pidemmälle meneviä. Sulautumiseen osallistuvien suomalaisten yhtiöiden on jatkossakin haettava rekisteriviranomaiselta lupa sulautumisen täytäntöönpanoon kuuden kuukauden kuluessa sulautumista koskevasta päätöksestä tai sulautuminen raukeaa. Ehdotuksessa on täydennetty hakemukseen liitettäviä asiakirjoja siitä, mitä on säädetty voimassa olevassa laissa. Ehdotuksessa säädetään rajat ylittävissä sulautumisissa rekisteriviranomaisen (Patentti- ja rekisterihallituksen) velvollisuudesta järjestää ennakollinen valvonta sekä tehdä päätös rajat ylittävää sulautumista koskevan todistuksen antamisesta. Ennen luvan antamista rekisteriviranomaisen on siten ehdotuksen mukaan tutkittava, että kaikkia asiaankuuluvia ehtoja on noudatettu ja kaikki menettelyt ja muodollisuudet on saatettu asianmukaisesti päätökseen, sekä tiettyjen ehtojen täyttyessä muiden toimialoillaan toimivaltaisten viranomaisten avulla selvitettävä, ettei sulautumista toteuteta väärinkäyttö- tai petostarkoituksessa taikka muuten rikollisessa tarkoituksessa. Ehdotuksen mukaan rekisteriviranomaisen on tutkittava tiedot määräajassa, joka on lähtökohtaisesti kolme kuukautta mutta jota voidaan pidentää ehdotetuissa säännöksissä tarkemmin säädetyin perustein. Ehdotuksen mukaan rekisteriviranomaisella on oikeus pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköltä velvoitteidenhoitoselvitys sekä tarvittaessa lisätietoja muilta viranomaisilta tai toimijoilta. Rajat ylittävää sulautumista ei voida rekisteröidä vastaanottavan yhtiön kotivaltiossa, ennen kuin rekisteriviranomainen on antanut luvan sulautumisen täytäntöönpanoon. Ehdotuksen mukaan todistus rajat ylittävää sulautumista koskevasta luvasta on asetettava saataville ja toimitettava vastaanottavan yhtiön kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille maksutta suoraan rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta.
Sulautumisen oikeusvaikutukset vastaavat voimassa olevaa lakia.
Voimassa olevan lain tapaan rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvat suomalaiset yhtiöt laativat lopputilityksen samoin kuin kansallisessa sulautumisessa.
Voimassa olevan lain tapaan rajat ylittävää sulautumista ei voida julistaa pätemättömäksi tai muuttaa sen jälkeen, kun se on tullut voimaan. Lisäksi muutosdirektiivin säännösten johdosta ehdotetaan säännöstä siitä, että rajat ylittävää sulautumista koskevaa päätöstä ei voida moittia ainoastaan sillä perusteella, että sulautumisvastiketta kuten osakkeiden lukumäärää tai vaihtosuhdetta tai lunastamiseen käytettyä rahavastiketta ei ole määritetty asianmukaisesti sulautumissuunnitelmassa tai niistä annetut tiedot eivät ole täyttäneet säädettyjä vaatimuksia.
Sulautumisen määritelmä ja toteuttamistavat
1 §.Sulautuminen. Pykälään ehdotetaan muutosta, jolla selvennetään, että absorptiosulautumisessa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat voivat suostumuksellaan luopua oikeudestaan saada sulautumisvastiketta. Asiasta ei voida tehdä yhtiökokouksessa pelkkää määräenemmistöpäätöstä. Ehdotettu muutos vastaa sisällöltään voimassa olevaa oikeutta.
Ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa nykyistä käytäntöä kombinaatiosulautumisten osalta, joissa osa osakkeenomistajista voi luopua oikeudestaan sulautumisvastikkeeseen mutta vastikkeena tulee antaa vähintään yksi osake (ks. HE 109/2005 vp, s. 149). Suomessa kombinaatiosulautumiset ovat kuitenkin harvinaisia, eikä asiasta ehdoteta nimenomaista säännöstä.
Osakeyhtiölaissa tai muuallakaan lainsäädännössä ei säädetä siitä, miten pykälässä tarkoitettu suostumus tulee antaa. Asian myöhemmän selvittämisen kannalta suostumukset on yleensä syytä hankkia kirjallisina tai muuten todisteellisesti. Käytännössä suostumus voidaan hankkia esimerkiksi erilliselle asiakirjalle tai se voidaan merkitä yhtiökokouksen pöytäkirjaan. Säännöksiä ei liioin ole siitäkään, milloin suostumus voidaan antaa. Lähtökohta on, että suostumus on perusteltua hankkia ennen yhtiökokousta tai viimeistään sulautumisesta päättävässä yhtiökokouksessa ennen asiasta päättämistä taikka tytär- tai sisaryhtiösulautumisessa ennen asiasta päättävää hallituksen kokousta. Jos yhtiö ei saa yhden tai useamman kyseeseen tulevan osakkeenomistajan nimenomaista suostumusta siihen mennessä, näiden ei ole yleensä katsottava luopuneen oikeudestaan saada sulautumisvastiketta.
Oikeuskäytännössä on katsottu, että tapauskohtaisesti suostumus voidaan antaa ennen lunastamismenettelyn käynnistymistä ja siten esimerkiksi osakassopimuksessa, jos osakassopimuksen määräykset ovat riittävän yksilöityjä. Osakassopimuksessa annettu suostumus voidaan yhtiöoikeudellisesti vaikutuksellisella tavalla peruuttaa päätöksen tekemiseen saakka. Mikäli osakkeenomistaja päätöksen tekemisen jälkeen päätöksen mitättömyyttä tai moitetta koskevassa kanteessa riitauttaa suostumuksen olemassaolon, on yhtiöllä näyttötaakka siitä, että suostumus on ollut olemassa (KKO 2020:34, kohta 16―18; tapauksessa oli kyse osakkeiden suunnattua lunastamista koskevan suostumuksen antamisesta siten, että osakkeenomistaja oli osakassopimuksen osapuoli). Oikeuskirjallisuudessa tarvittavien suostumusten hankkimista myös kokouksen jälkeen on pidetty mahdollisena (Airaksinen, Manne – Pulkkinen, Pekka – Rasinaho, Vesa 2018: Osakeyhtiölaki II, s. 784 viitteineen. 3. uudistettu painos. Alma Talent), mutta asiasta ei ilmeisesti ole yksimielisyyttä.
Tältä osin ehdotuksella on tarkoitus panna osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 119 artiklan 2 alakohdan d alakohta, jonka nojalla on sallittava sulautuminen, jossa sulautuvan yhtiön varat ja velat siirretään selvitysmenettelyttä toiminnassa olevalle vastaanottavalle yhtiölle ilman, että vastaanottava yhtiö laskee liikkeeseen uusia osakkeita. Muutosdirektiivillä lisätyn säännöksen tavoin edellytetään (ks. myös luvun 2 §:n 2 momentti), että yhden henkilön hallussa on suoraan tai välillisesti kaikki sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeet tai sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeenomistajien hallussa olevat osakkeet jakautuvat samassa suhteessa kaikissa sulautumiseen osallistuvissa yhtiöissä.
Ehdotettu muutos ei koske kombinaatiosulautumisia, joissa on annettava sulautumisvastikkeena vähintään yksi osake (HE 109/2005 vp, s. 149).
2 §.Sulautumisen toteuttamistavat. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi sisaryhtiösulautumisen määritelmä, jota tässä luvussa käytetään ainoastaan tarkoittamaan tilanteita, joissa on sovellettava tai voidaan soveltaa yksinkertaistettuja menettelyitä sen mukaan kuin jäljempänä luvussa erikseen säädetään. Ehdotettu määritelmä ei välttämättä vastaa oikeuskirjallisuudessa tai muissa laeissa käytettyjä sisaryhtiösulautumisen määritelmiä. Muutoksella ei ole vaikutusta mahdollisessa muussa lainsäädännössä, kuten verotusta koskevissa laeissa, tarkoitettuihin sisaryhtiösulautumisten määritelmiin tai niitä koskeviin periaatteisiin.
Ehdotetulla määritelmällä ei ole tarkoitus miltään osin estää tai rajoittaa sulautumisvastikkeen käyttöä. Esimerkiksi verotuksellisista syistä voi johtua, että vastikkeen antamista pidetään tarpeellisena myös niissä järjestelyissä, joissa sama osakkeenomistaja omistaa sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön kaikki osakkeet. Tällaisiin sulautumisiin ei kuitenkaan sovelleta määritelmän tarkoittamaa yksinkertaistettua menettelyä.
Luvussa käytetyn sisaryhtiösulautumisen määritelmän täyttämisen edellytyksenä on, että sama luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö omistaa suoraan tai välillisesti kaikki sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeet. Lisäksi kansallisena vaatimuksena edellytetään, että tällainen henkilö omistaa myös mahdolliset optio-oikeudet ja muut osakkeisiin oikeuttavat erityiset oikeudet. Osakeyhtiölaissa yleisesti käytetyn omistamisen sijaan muutosdirektiivissä käytetään asiasta nimitystä hallussapito. Välittömän omistuksen lisäksi määritelmä ulottuisi siten myös välillisen omistuksen tilanteisiin, joissa ainoa osakkeenomistaja ei olisi sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön välitön emoyhtiö. Määritelmän mukaisella välillisellä omistuksella tarkoitettaisiin esimerkiksi kokonaan omistetun tytäryhtiön kautta tapahtuvaa omistusta. Osakkeet voivat myös jakautua samassa suhteessa kaikissa sulautumiseen osallistuvissa yhtiöissä. Välillisen omistuksen käsitettä on tulkittava suppeasti, koska kyse on poikkeuksesta pääsäännön mukaisiin tilanteisiin. Sisaryhtiösulautumista ei estä se, että sulautuvalla tai vastaanottavalla yhtiöllä on hallussaan omia osakkeitaan. Tässä luvussa tarkoitetun sisaryhtiösulautumisen edellytetään tapahtuvan lisäksi vastikkeettomasti.
Ehdotettu määritelmä perustuu muutosdirektiivillä lisätyn 132 artiklan 1 kohdan johdantolauseeseen. Direktiivissä ei ole käytetty sisaryhtiösulautuminen-ilmaisua kuvaamaan tällaista sulautumista, vaan tältä osin määritelmä on kansallinen.
Sulautumissuunnitelma ja tilintarkastajan lausunto
3 §.Sulautumissuunnitelma. Pykälän 2 ja 3 momentin yksittäisiä säännöksiä sulautumissuunnitelman vähimmäissisällöstä ehdotetaan muutettaviksi jäljempänä selostetuilta osin. Jatkossakin sulautumissuunnitelmasta voidaan jättää pois sellaiset seikat, jotka eivät tule sulautumisessa esille.
Pykälän 2 momentin 3 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, kombinaatiosulautumisessa vastaanottavan yhtiön sulautumissuunnitelmassa tulee ilmoittaa vastaanottavan yhtiön tilikausi, jos siitä ei ole määrätty yhtiöjärjestyksessä. Jos OYL 8 luvun 4 §:ssä sallitulla tavalla asiasta on määrätty perustamissopimuksessa, tilikausi ei muutoin ilmene välttämättä mistään. Säännös on kansallinen.
Pykälän 2 momentin 4 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sulautumisvastikkeena annettavien osakkeiden määrä voitaisiin ilmaista osakkeiden lukumäärän lisäksi sovellettavana vaihtosuhteena suhteessa vastaanottavan yhtiön osakkeisiin. Pelkän vaihtosuhteen ilmoittamiseen voi kuitenkin liittyä käytännön ongelmia, erityisesti jos osakkeiden enimmäismäärää on rajoitettu yhtiöjärjestyksessä tai osakkeiden lukumäärää muutetaan olennaisella tavalla. Tällaisiin seikkoihin on kiinnitettävä osakkeenomistajien erityistä huomiota sulautumissuunnitelmassa käytettäessä pelkkää vaihtosuhdetta. Ehdotettu muutos vastaa pitkälti nykyistä oikeustilaa (HE 109/2005 vp, s. 149).
Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 122 artiklan b alakohta.
Momentin 7 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sulautuvan yhtiön optio-oikeuden ja muun osakkeisiin oikeuttavan erityisen oikeuden haltijalle on annettava tieto esimerkiksi ehdotetusta päivämäärästä, jolloin erityisen oikeuden perusteella annettavat osakkeet oikeuttaisivat varojenjakoon osallistumiseen vastaanottavassa yhtiössä. Voimassa olevan lain tapaan tällaisten oikeuksien haltijoille on annettava tieto myös muista oikeuteen liittyvistä erityisistä ehdoista, jotka liittyvät sulautumiseen. Osakkeisiin liittyvistä sulautumisen oikeusvaikutuksista säädetään luvun 16 §:ssä. Ehdotettu muutos on teknisluontoinen.
Säännöksellä pannaan täytäntöön nykyistä tarkemmin muutosdirektiivillä lisätyn 122 artiklan e ja g alakohta.
Momenttiin ehdotettu 12 a kohta on kokonaan uusi. Velkojien kannalta sulautuminen voi vaikuttaa esimerkiksi velallisyhtiön maksukyvyttömyystilanteisiin ja yhtiöltä olevien saatavien täytäntöönpanoon sekä rajat ylittävissä sulautumisissa oikeuspaikkaan ja sovellettavaan lakiin (HE 103/2007 vp, s. 38). Ehdotuksen mukaan sulautumissuunnitelmassa on annettava selvitys sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden velkojien saatavien suorittamisesta tai niiden maksamisen turvaamisesta. Tämä voi osaltaan vähentää aiheettomia velkojien vastustamistoimenpiteitä.
Käytännössä osakeyhtiölain järjestelmässä velkojien asemaa suojaa luvun 6, 7 ja 15 §:ssä säädetty velkojiensuojamenettely. Annettavien tietojen osalta on riittävää kuvata muun muassa velkojiensuojamenettelyn ja järjestelyä koskevan velkojan vastustusoikeuden keskeinen sisältö. Jos velkojille tarjotaan muita takeita, kuten yhtiön tiedossa olevia takauksia tai pantteja, myös näistä on tällöin annettava selvitys.
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 122 artiklan n alakohta, jonka mukaan suunnitelmasta on käytävä ilmi vähintään velkojille tarjotut takeet, kuten takaukset tai pantit.
Momentin 15 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että sulautumissuunnitelmassa tulee esittää rekisteröintiajankohdan lisäksi myös ehdotus sulautumisen täytäntöönpanon suunnitellusta aikataulusta. Tarkoitus on, että aikataulusta annettavat tiedot ovat yleisluontoisia ja suuntaa antavia. Annettavilta tiedoilta ei voida ennalta edellyttää kovin suurta yksityiskohtaisuutta, sillä sulautumismenettelyt ovat alttiita erilaisille sisäisille ja ulkoisille muutostekijöille, joiden vuoksi aikataulu voi muuttua. Riittävää on, että aikatauluehdotuksessa olisi huomioitu sulautumisen keskeisimmät vaihteet, kuten sulautumispäätösten ja kuulutuksen ennakoitu ajankohta ja määräaika velkojakirjeiden lähettämiselle. Sulautumisen aikataulun muuttuminen tai siitä poikkeaminen ei estä sulautumisen rekisteröintiä. Sulautumissuunnitelman osapuolet voivat kuitenkin vedota siihen keskinäisissä suhteissaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.
Säännös on johdonmukainen jäljempänä ehdotettavien jakautumista ja kotipaikan siirtoa koskevien säännösten kanssa. Sulautumisen osalta säännös on kansallinen.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että voimassa olevassa säännöksessä mainittuja kohtia ei edellytetä myöskään sisaryhtiösulautumisissa. Säännöksen sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että ei sovelleta -muotoilu muutetaan ei edellytetä -muotoiluksi. Muutos vastaa yhtiöittämällä toteutettavan jakautumisen yhteydessä ehdotettavaa muotoilua. Ehdotettu muotoilu sallii tiettyjä joustoja, jos sulautumisessa kuitenkin ilmenisi tarve antaa tietoja jostakin asiasta, josta ei lähtökohtaisesti anneta tietoja.
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 132 artiklan 1 kohta siltä osin, kuin se koskee 122 artiklan b, c ja e alakohtaa.
4 §.Tilintarkastajan lausunto. Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevaa lakia siten täydennettynä, että säännöksessä mainitaan nimenomaisesti, että tilintarkastajan lausunto on annettava myös osakkeiden vaihtosuhdetta koskevista perusteista. Lausunnossa on siten jatkossakin otettava kantaa osakkeiden vaihtosuhteeseen, rahavastikkeeseen tai muuhun sulautumisvastikkeeseen. Ehdotettu muutos on johdonmukainen 3 §:n 2 momentin 4 kohtaan ehdotetun muutoksen kanssa, ja se vastaa voimassa olevaa oikeutta (HE 109/2005 vp, s. 153―154). Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu 125 artiklan 3 kohta.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tilintarkastajan lausunto voidaan antaa ainoastaan velkojien asemasta myös sisaryhtiösulautumisissa. Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 132 artiklan 1 kohta siltä osin, kuin se koskee 125 artiklaa.
Sulautumissuunnitelman rekisteröiminen ja kuulutus velkojille
6 §.Kuulutus velkojille. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan kuulutuksen antamista koskevan hakemuksen määräajan lyhentämistä. Voimassa olevan neljän kuukauden sijaan kuulutusta tulee ehdotuksen mukaan hakea kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman rekisteröimisestä. Rekisteriviranomaisessa kuulutusta koskevan hakemuksen käsittelyyn kuluu yleensä jonkin verran aikaa, joten itse kuulutus annetaan hieman myöhemmin. Näin ollen kuulutuksen määräpäivä voi olla pian sen jälkeen, kun sulautumisesta päätetään sulautumiseen osallistuvissa yhtiöissä. Tämä puolestaan mahdollistaa sen, että velkojat voivat arvioida saatavansa asemaa asianmukaisin tiedoin ja tehdä lopulliset ratkaisunsa vasta asiasta päättäneen kokouksen jälkeen.
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 126 b artiklan 1 kohdan toinen alakohta. Kyseisen alakohdan mukaan velkojat, jotka eivät ole tyytyväisiä rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden yhteisessä sulautumissuunnitelmassa esitettyihin suojaaviin takeisiin, voivat kolmen kuukauden kuluessa sulautumissuunnitelman julkistamisesta hakea asianmukaiselta hallinnolliselta tai oikeusviranomaiselta riittäviä takeita. Tällöin muutosdirektiivin mukaan edellytetään, että tällaiset velkojat voivat uskottavalla tavalla osoittaa, että näiden saatavat ovat rajat ylittävän sulautumisen vuoksi vaarassa jäädä saamatta eikä sulautumiseen osallistuvilta yhtiöiltä ole saatu riittäviä takeita.
Kuulutuksen hakemista koskevan määräajan lyhentäminen ehdotetulla tavalla turvaa sen, että velkojat voivat hakea riittäviä takeita saataviensa suojaamiseksi muutosdirektiivissä tarkoitetussa määräajassa. Itse kuulutusaika on vähintään kolme kuukautta, mikä vastaa voimassa olevaa lakia.
Voimassa olevan lain tapaan ehdotuksen tarkoituksena on, että sulautumista koskevat velkojiensuojasäännökset ovat mahdollisimman yhdenmukaisia kansallisissa ja rajat ylittävissä sulautumisissa (vrt. HE 103/2007 vp, s. 31), jollei nimenomaisista rajat ylittäviä sulautumisia koskevista säännöksistä muuta johdu.
Muutosdirektiivin säännöksestä ja sen soveltamisesta myös kansallisiin sulautumisiin johtuu, että voimassa olevasta laista poiketen kuulutusta ei voida jatkossa hakea yhtiökokouksen jälkeen. Muutoksen johdosta kansallisen lain joustavuus heikkenee yksittäisissä tapauksissa.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan lisäksi, että tytär- ja sisaryhtiösulautumisessa kuulutusta koskevan hakemuksen voi tehdä myös vastaanottava yhtiö. Säännöksen tarkoituksena on lisätä menettelyllisiä toimintamahdollisuuksia ja vähentää rekisteröintimenettelyihin liittyvää hallinnollista taakkaa.
Sulautumisesta päättäminen
9 §.Toimivaltainen elin ja päätöksen ajankohta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tytäryhtiösulautumista vastaavalla tavalla myös sisaryhtiösulautumisesta päättää sulautuvan yhtiön hallitus. Näin on mahdollista tehdä, koska 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun sisaryhtiösulautumisen määritelmän mukaan sama luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö omistaa suoraan tai välillisesti kaikki sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeet ja erityiset oikeudet.
Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön 126 artiklan 3 kohta sekä muutosdirektiivillä lisätty 132 artiklan 1 kohta siltä osin, kuin se koskee 126 artiklan 1 kohtaa, ja osaltaan muutosdirektiivillä lisätty 132 artiklan 3 kohta.
11 §.Asiakirjojen nähtävänä pitäminen, lähettäminen ja uusien tietojen ilmoittaminen. Pykälän 1 momentin 6 kohtaa ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että siinä mainitaan tilinpäätöksen ja osavuosikatsauksen lisäksi myös toimintakertomus. Kirjanpitolain 3 lukuun tehtyjen muutosten jälkeen tilinpäätös ja toimintakertomus on selkeästi eriytetty toisistaan. Toimintakertomuksen sisältöä koskevan kirjanpitolain 3 luvun 1 a §:n 4 momentin 1 kohdan mukaan toimintakertomuksessa on muun muassa esitettävä tiedot olennaisista tapahtumista tilikauden päättymisen jälkeen. Nyt esillä olevassa lainkohdassa on kyse asiallisesti samanlaisesta asiasta. Siksi säännökseen on tarpeen ottaa nimenomainen maininta.
Osakkeiden sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastaminen
13 §. Lunastusmenettely. Lunastusmenettelyssä on asiallisesti kysymys osakkeenomistajan taikka optio-oikeuksien tai muun osakkeisiin oikeuttavan erityisen oikeuden haltijan oikeudesta vaatia rahavastiketta osakevastikkeen tai muun vastikkeen sijaan sekä vastikkeen suuruuden määrittämisestä välimiesmenettelyssä. Voimassa olevan lain tapaan sulautuvan yhtiön osakkeenomistaja voi yhtiökokouksessa vaatia osakkeidensa lunastamista. Lunastusta vaativan osakkeenomistajan on jatkossakin äänestettävä sulautumista vastaan (1 momentti). Samoin optio-oikeuden ja muun osakkeisiin oikeuttavan erityisen oikeuden haltija, jolla on oikeus vaatia lunastamista, voi vaatia lunastamista myös ennen yhtiökokousta esitettävällä kirjallisella vaatimuksella tai muuten todisteellisesti (2 momentti).
Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä säädetään mahdollisuudesta esittää lunastusvaatimus sähköisesti. Sulatuvan yhtiön tulee 1 momentin nojalla ilmoittaa sähköinen osoite osakkeenomistajien lunastusvaatimuksen sähköistä vastaanottamista varten. Sähköinen osoite viittaa tässä esimerkiksi sähköpostiosoitteeseen tai muuhun yleisesti käytössä olevaan sähköisen viestinnän välineeseen taikka soveltuvaan sähköistä palveluun, joka mahdollistaa vaatimuksen esittämisen ja vastaanottamisen. Mahdollisuus esittää sähköinen lunastusvaatimus voidaan toteuttaa samassa yhteydessä yhtiökokouksessa käytetyn äänestys- tai verkkokokouspalvelun kanssa. Sähköinen osoite voidaan ilmoittaa esimerkiksi sulautumissuunnitelmassa tai kokouskutsussa sulautumisesta päättävään yhtiökokoukseen.
Ehdotuksen tarkoituksena on helpottaa lunastusvaatimuksen esittämistä erityisesti niissä tilanteissa, joissa osakkeenomistaja voi osallistua sulautumisesta päättävään yhtiökokoukseen ilman fyysistä läsnäoloa. Ehdotuksessa tarkoitettu mahdollisuus soveltuu käytännössä parhaiten etäkokouksiin ja tilanteisiin, joissa osakkeenomistajan on mahdollista käyttää äänioikeuttaan ennen yhtiökokousta. Tältä osin yksimieliset osakkeenomistajat voivat luopua säännöksen tarjoamasta mahdollisuudesta.
Sähköinen lunastusvaatimus voidaan toimittaa yhtiölle ennen yhtiökokousta esimerkiksi mahdollisen ennakkoäänestyksen yhteydessä tai viimeistään yhtiökokouksen aikana ennen sulautumisesta päättämistä. Vaatimuksen esittävän osakkeenomistajan on tarvittaessa esitettävä riittävä selvitys osakeomistuksestaan. Sähköisesti toimitettu vaatimus katsotaan esitetyksi sulautumisesta päättävässä yhtiökokouksessa pykälän 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Sähköisesti toimitettuun vaatimukseen sovelletaan samoja periaatteita kuin paikan päällä yhtiökokouksessa esitettyyn lunastusvaatimukseen. Yhtiökokouksessa on varmistettava, että myös sähköisesti vastaanotetut lunastusvaatimukset voidaan huomioida asianmukaisella tavalla.
Lunastuksen vaatiminen sähköistä osoitetta käyttäen edellyttää muiden lunastusoikeudelle ja sen käyttämiselle asetettujen edellytysten täyttämistä. Ehdotus ei merkitse ennakkoäänestystä koskevien periaatteiden muutosta. Tämän vuoksi osakkeenomistajan on esimerkiksi ennen yhtiökokousta tehdystä sähköisestä lunastusvaatimuksesta huolimatta osallistuttava yhtiökokoukseen ja äänestettävä sulautumispäätöstä vastaan, jos ennakkoäänestysmahdollisuutta ei ole ollut tai lunastusta vaativa ei ole mahdollisuutta käyttänyt.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan 1 momenttia vastaavalla tavalla, että myös optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoiden osalta lunastusvaatimusten esittämistä varten tulee ilmoittaa sähköinen osoite. Momenttia sovelletaan, ellei asiasta sovita toisin oikeuksien ehdoissa tai muussa sopimuksessa. Säännös on tarkoitettu helpottamaan muiden kuin osakkeenomistajien lunastusvaatimuksen tekemistä. Tältä osin säännös on pakottava.
Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 126 a artiklan 2 kohta.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetun lisäyksen nojalla lunastusasiaa käsittelevät välimiehet voivat päättää, että eri osakkeenomistajien taikka optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoiden vireille panemat asiat käsitellään samassa menettelyssä. Edellytyksenä on, että tällaiset lunastusvaatimukset johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Ehdotuksen mukaan vaatimusten katsotaan johtuvan olennaisesti samasta perusteesta, jos vastaajana on sama taho ja menettelyt koskevat samaa sulautumista. Jos vastaanottavaan yhtiöön sulautuu samanaikaisesti useampi sulautuva yhtiö, näitä koskevat menettelyt käsitellään kuitenkin muodollisesti erillään.
Voimassa olevan osakeyhtiölain 16―18 luvussa ei ole säädetty osakkeenomistajien taikka optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoiden vireille panemien lunastusmenettelyiden yhdistämisestä. Välimieskäytännössä asioiden yhdistämistä on pidetty mahdollisena ilman nimenomaisen lainmääräyksen tukeakin erityisesti niissä tilanteissa, joissa kukaan menettelyn osallinen ei ole tätä vastustanut. Ehdotus vastaa pääpiirteittäin oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 2 §:ssä säädettyjä edellytyksiä kanteiden yhdistämiselle. Kyseisen säännöksen mukaan kantajan useita vastaajia vastaan tai usean kantajan yhtä tai useampaa vastaajaa vastaan samanaikaisesti nostamat kanteet on käsiteltävä samassa oikeudenkäynnissä, jos ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Vaikka oikeudenkäymiskaaren riita-asian oikeudenkäyntiä koskevat säännökset eivät sellaisenaan koske osakeyhtiölain 16―18 luvun välimiesmenettelyä, osakkeiden lunastusta koskevien välimiesmenettelyiden yhdistäminen on prosessiekonomisesti ja kustannusmielessä tarkoituksenmukaista. Siksi ehdotetaan, että välimiehet voivat tehdä yksittäisten juttujen käsittelyn sijaan päätöksen juttujen yhdistämisestä. Välimiehillä ei ole siihen säännöksen mukaan kuitenkaan velvollisuutta. Nykyistä käytäntöä vastaavalla tavalla päätöksen tueksi välimiehen on perusteltua pyytää asianosaisten suostumukset. Se, että suostumusta ei saada, voi viitata siihen, että yksittäinen juttu saattaa poiketa olosuhteiltaan jollakin tapaa muista jutuista eikä asianosainen halua juttuaan käsiteltävän samalla tavalla kuin muut jutut. Kyse voi olla tällöin siitä, ettei juttu johdu säännöksessä edellytetyllä tavalla olennaisesti samasta perusteesta kuin muut.
Sulautumisen täytäntöönpano ja oikeusvaikutukset
14 §.Ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta. Tarkoitus on, että sulautuva yhtiö ja vastaanottava yhtiö tekevät sisaryhtiösulautumista koskevan ilmoituksen yhdessä 1 momentin pääsäännön mukaisella tavalla.
Pykälän 1 momentin 4 kohtaa ehdotetaan nimenomaisesti täydennettäväksi siten, että ilmoitukseen tulee liitää sulautumispäätösten ohella tiedot sulautumissuunnitelmasta, jonka perusteella päätökset on tehty.
Täytäntöönpanoa koskevaan ilmoitukseen ei tarvitse liittää sulautumissuunnitelmaa. Riittää, että ilmoitukseen liitetään tiedot sulautumissuunnitelmasta sekä sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden sulautumista koskevat päätökset. Annettavissa tiedoissa on yksilöitävä sulautumissuunnitelma siten, että se on rekisteriviranomaisen ja kolmannen osapuolen löydettävissä vaikeuksitta, esimerkiksi asiakirjan päiväyksen, viitteen tai muun vastaavan tunnuksen ja suunnitelman rekisteröintipäivämäärän perusteella. Jos yhtiöillä on samanaikaisesti vireillä useita suunnitelmia, ehdotus helpottaa myös näiden erottelemista toisistaan. Säännöksellä lisätään myös eri sidosryhmien tiedonsaantia.
Suomen sisällä toteutetuissa kansallisissa sulautumisissa itse sulautumissuunnitelma on rekisteröity ja julkisesti saatavilla jo menettelyn aikaisemmassa vaiheessa. Sulautumissuunnitelma on lisäksi hyväksyttävä luvun 12 §:n 2 momentin mukaan muuttamattomana. Vastaavasti Suomeen rekisteröitävässä rajat ylittävässä sulautumisessa täytäntöönpanon edellytyksenä on, että sulautumissuunnitelma on hyväksytty samoin ehdoin kaikissa sulautumiseen osallistuvissa yhtiöissä. Rajat ylittävissä sulautumisissa tilanne ei ole välttämättä näin yksiselitteinen. Jos syystä tai toisesta rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden päätökset poikkeavat julkistetusta sulautumissuunnitelmasta, muutettu suunnitelma on ilmoitettava rekisteröitäväksi viimeistään täytäntöönpanoa koskevan ilmoituksen yhteydessä (vrt. eurooppayhtiön kotipaikan siirron osalta: HE 55/2004 vp, s. 25).
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutetun 128 artiklan 2 kohta.
16 §.Sulautumisen oikeusvaikutukset. Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ajankohdasta, jolloin velkoja voi aikaisintaan vaatia suoritusta tämän eduksi sulautumista varten määrätyistä riittävistä vakuuksista. Säännös koskee vakuuksia, jotka on annettu 6 §:n mukaisen kuulutuksen antamisen ja määräpäivän välillä 6 §:ssä tarkoitetulle saamiselle taikka sulautumista vastustaneelle velkojalle määräpäivän jälkeen. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että 6 §:ssä tarkoitetun saatavan velkojalle sovitaan vapaamuotoisten neuvottelujen jälkeen annettavaksi riittävä vakuus ilman, että velkoja ensin ilmoittaa muodollisesta sulautumista koskevasta vastustuksestaan rekisteriviranomaiselle. Tällä tavoin sulautuvan yhtiön tarkoituksena on välttää tietty viranomaismenettelyn vaihe ainakin kyseisen velkojan osalta tai, jos kyse on jo vireillä olevasta asiasta, riittävän vakuuden antamisen tarkoituksena on päättää kyseisen asian käsittely sovinnollisesti. Tällaisista olosuhteista tai tarkoituksesta voidaan jatkossa mainita vakuussopimuksessakin. Lisäksi julkisoikeudellisille saataville vakuus voidaan antaa myöhemmin määräpäivän jälkeenkin. Säännöksessä edellytetään, että sulautumisen on tultava voimaan, ennen kuin suoritusta voidaan vaatia tällaisesta vakuudesta. Ehdotettuun ajankohtaan vaikuttaa se, että järjestelyyn liittyvät riskit voivat siirtyä ja toteutua vasta voimaantulon jälkeen.
Jos sulautumista varten tarkoitettu vakuus tulisi suoritettavaksi ennen sulautumisen täytäntöönpanoa, voisi syntyä tilanne, jossa sulautuminen peruuntuessa vakuus annetaan tarpeettomasti. Huolena on pidetty sitä, että velkojat voisivat yrittää käyttää tällaista mahdollisuutta pätevän vakuuden saamiseksi velalle, jolle ei ollut alun perin annettu vakuutta. Toisaalta, jos vakuus annetaan velalle, jonka peruste on syntynyt ennen velkojille tarkoitettua kuulutusta, vakuus voi peräytyä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (758/1991) nojalla ennen sulautumisen täytäntöönpanoa. Vakuuden peräytymisen edellytyksistä säädetään mainitussa laissa. Tällaisessa tilanteessa perustellusta syystäkin annettuun vakuuteen voi liittyä menettelyllisiä ongelmia.
Sulautumisen voimaantulon ajankohta on sidottu vastaanottavaan yhtiöön sovellettavassa laissa säädettyyn ajankohtaan. Jos vastaanottavan yhtiön rekisteröity kotipaikka on Suomessa ja sulautumiseen voimaantulon ajankohtaan sovelletaan Suomen lakia, voimaantulon ajankohdasta säädetään luvun 15 ja 25 §:ssä. Kun sulautuminen on rekisteröity Suomessa luvun 15 §:n tai 25 §:n mukaisesti, tässä 16 §:ssä tarkoitetut sulautumisen oikeusvaikutukset alkavat. Rajat ylittävissä sulautumisissa järjestelyä varten annetut riittävät takeet on tällöin määritetty ulkomaisen sulautuvan yhtiön kotivaltion lain mukaan, mutta niitä koskevaa täytäntöönpanon vaatimusta ei voida esittää ennen sulautumisen voimaantuloa Suomen lain mukaisesti.
Jos vastaanottavan yhtiön kotipaikka on muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa, voimaantulon ajankohdasta säädetään kyseiseen yhtiöön sovellettavan valtion lainsäädännössä. Riittävät takeet on tällöin määritetty sulautuvaan yhtiöön sovelletun Suomen lain mukaan, mutta niitä koskevaa täytäntöönpanon vaatimusta ei voida esittää ennen sulautumisen voimaantuloa toisen ETA-valtion lain mukaisesti.
Säännöksen perusteella nimenomaisesti sulautumista varten annetut vakuudet ovat jatkossa ajallisesti ehdollisia sulautumisen voimaantulon suhteen. Tämä saattaa käytännössä muuttaa joiltakin osin sopimuskäytäntöjä. Vakuuden saamiseksi ja siihen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi velkojan ja velallisen eli sulautuvan yhtiön tulisi ensisijaisesti neuvotella asiasta. Viime kädessä velkojan on kuitenkin mahdollista käyttää osakeyhtiölaissa tämän suojaksi säädettyjä oikeuksia.
Tärkeänä on pidetty sitä, että olemattoman tai perusteettoman velkojan vastustaessa sulautumista sulautuva yhtiö voi antaa vakuuden, edetä sulautumismenettelyssä ja tarvittaessa jälkeenpäin käydä oikeutta siitä, onko päävelka todellinen. Pykälässä tarkoitetun vakuuden antaminen ei merkitse päävelan myöntämistä oikeaksi. Sulautumista varten annettavan riittävän vakuuden asettamisella ei siten ole tarkoitus ottaa kantaa siihen, onko yhtiön velkojaa kohtaan olevan velvoitteen perussuhde ylipäätään olemassa tai mikä sen oikea sisältö on. Vakuuden antamisesta huolimatta päävelan olemassaolo voidaan riitauttaa, jolloin myös vakuus kattaa vain sen vakuuden, joka lainvoimaisella tuomiolla määrätään maksettavaksi. Jos myöhemmin tuomioistuimessa vireillä olleen asian ratkaisusta ilmenee, että velvoitteen perussuhdetta ei ole ollut olemassa, myöskään järjestelyä varten annetun turvaavan vakuuden täytäntöönpanolle ei ole perustetta.
Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivin 126 b artiklan 1 kohdan kolmas alakohta, jonka mukaan velkojille annettujen takeiden edellytyksenä on rajat ylittävän sulautumisen voimaantulo 129 artiklan mukaisesti. Viitatun artiklan mukaan rajat ylittävän sulautumisen voimaantuloajankohta määräytyy sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka lainsäädännön alainen sulautumisen kautta muodostettava yhtiö on. Sulautuminen voi tulla voimaan vasta toimivaltaisen viranomaisen ennakollisten valvontatoimien toteuttamisen jälkeen.
Rajat ylittävä sulautuminen
19 §.Rajat ylittävän sulautumisen määritelmä ja toteuttamistavat. Pykälän soveltamisen kannalta on otettava huomioon, että pykälän 1 momentissa oleva viittaus laajenee siten, että ehdotetun 2 §:n 2 momentin muutoksen myötä viittaus sisältää jatkossa myös rajat ylittävän sisaryhtiösulautumisen.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan johdantokappaleeseen ja d alakohtaan ehdotetaan teknisluonteisesti korjattavaksi säädösviittaus tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2017/1132. Muilta osin säännös vastaa voimassa olevaa lakia. Säännökseen sisältyvällä viittauksella osakepääomaan tarkoitetaan kunkin sulautumiseen osallistuvan yhtiön lainsäädännössä säädettyä vähimmäisosakepääomaa, joka suomalaisissa yksityisissä osakeyhtiöissä on 0 euroa ja julkisissa osakeyhtiöissä 80 000 euroa. Säännösten soveltamisen kannalta on tärkeää ottaa huomioon, että suomalaisen yhtiön rajat ylittävä sulautuminen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alaisten yhtiömuotojen kanssa ei ole enää mahdollista mainitun valtion EU:sta eroamisen jälkeen.
22 §.Sulautumissuunnitelma. Voimassa olevan pykälän otsikosta ehdotetaan poistettavaksi viittaus hallituksen selvitykseen. Samoin ehdotettuun pykälään ei sisälly voimassa olevan pykälän 3―5 momenttia vastaavia säännöksiä. Muutosehdotukset johtuvat siitä, että hallituksen selvityksestä ehdotetaan itsenäisiä säännöksiä jäljempänä luvun 22 b―22 d §:ssä.
Rajat ylittävää sulautumista koskevaa suunnitelmaa koskevat pääosin samat vaatimukset kuin kansallisen sulautumisen yhteydessä laadittavaa suunnitelmaa, josta säädetään 3 §:ssä. Nyt käsillä olevassa pykälässä säädettäisiin jatkossa vain rajat ylittävässä sulautumisessa laadittavasta suunnitelmasta ja sen vähimmäissisällöstä siltä osin, kuin kyse on kansallisesta sulautumissuunnitelmasta poikkeavista tai täydentävistä vaatimuksista. Voimassa olevan lain tapaan rajat ylittävää sulautumista koskevassa suunnitelmassa voidaan antaa muitakin kuin laissa tai muutosdirektiivissä säädettyjä tietoja esimerkiksi vähemmistöosakkeenomistajien ja velkojien aseman turvaamiseksi (vrt. HE 103/2007 vp, s. 34―35).
Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevaa lakia.
Voimassa olevan lain tapaan 2 momentissa luetellaan ne selvitykset tai ehdotukset, jotka tulee sisällyttää rajat ylittävään sulautumissuunnitelmaan luvun 3 §:ssä säädettyjen lisäksi. Selvityksillä on ensisijaisesti tiedotuksellinen merkitys, kun taas ehdotukset koskevat sulautumissuunnitelman hyväksymisen yhteydessä päätettäviä asioita. Pykälän 2 momentin rajat ylittävää sulautumista koskevan suunnitelman sisältövaatimuksia ehdotetaan eräiltä osin täydennettäviksi. Rajat ylittävää sulautumista koskevaan sulautumissuunnitelmaan ehdotetaan kahta vähäistä tarkennusta päätösehdotuksiin. Muut lisäykset liittyvät osakkeenomistajien tiedontarvetta palveleviin selvityksiin.
Sen lisäksi, mitä voimassa olevassa laissa säädetään, momentin 1 kohtaan ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan sulautumissuunnitelmassa on annettava myös ehdotus kombinaatiosulautumisen kautta muodostettavan yhtiön kotipaikaksi. Muutos olisi tältä osin lähinnä selkeyttävä. Yhtiön kotipaikasta on usein pääteltävissä kohdevaltio, jonka lainsäädäntöä sovelletaan yhtiöön ja sen sidosryhmien oikeudelliseen asemaan rajat ylittävän sulautumisen jälkeen.
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu 122 artiklan a alakohta.
Sen lisäksi, mitä voimassa olevassa laissa säädetään, momentin 3 kohtaan ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan rajat ylittävän sulautumissuunnitelman tulee sisältää sekä vastaanottavan yhtiön voimassa oleva yhtiöjärjestys että ehdotus siihen mahdollisesti tehtävistä muutoksista. Lisäksi sulautumissuunnitelmaan tulisi sisältyä tai siihen tulisi liittää vastaanottavan yhtiön perustamiskirja tai -sopimus ehdotettuine muutoksineen. Muutos olisi tältäkin osin lähinnä selkeyttävä. Voimassa olevan lain tapaan tässä kohdassa tarkoitettujen yhtiöjärjestyksen ja siihen ehdotettujen muutosten esittämisen tarkoituksena on antaa osakkeenomistajille tieto siitä, miltä vastaanottavan yhtiön yhtiöjärjestys kokonaisuudessaan näyttää sulautumisen voimaantulon jälkeen.
Voimassa olevan lain tapaan yhtiöjärjestysmääräyksillä saattaa myös olla vaikutusta sen arvioinnissa, edellyttääkö sulautumisesta päättäminen luvun 9 §:n 4 momentin määräenemmistövaatimuksesta poiketen kaikkien tai joidenkin osakkeenomistajien suostumusta lain yleisten periaatteiden, erityisesti osakkeenomistajien yhdenvertaisuuden ja rajoitetun vastuun huomioon ottamiseksi. Tilanne voi olla tällainen, jos sulautuminen johtaisi suomalaisen yhtiön osakkeenomistajan kannalta vastaanottavaan yhtiöön sovellettavan lain tai sen yhtiöjärjestyksen vuoksi vastaavaan tilanteeseen kuin 5 luvun 28 tai 29 §:ssä tarkoitetut päätökset. Tähän liittyviä seikkoja on tuotava esille sulautumissuunnitelmassa tai niitä on selostettava erikseen yhtiökokoukselle annettavassa sulautumista koskevassa päätösehdotuksessa (HE 103/2007 vp, s. 36).
Perustamissopimusta koskevaa vaatimusta sovelletaan, jos vastaanottava yhtiö on perustettu ennen rajat ylittävää sulautumista. Vaatimusta sovelletaan lähtökohtaisesti myös, jos vastaanottava yhtiö perustetaan rajat ylittävän sulautumisen täytäntöönpanon yhteydessä. Säännös perustuu muutosdirektiiviin, jota sovelletaan vain perustettavien yhtiöiden kanssa tehtäviin rajat ylittäviin järjestelyihin. Perustamissopimus on erityisesti tarpeen liittää sulautumissuunnitelmaan, jos sitä edellytetään ulkomaiseen vastaanottavaan yhtiöön sovellettavassa laissa. Säännöksellä ei ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa luvun 12 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan kombinaatiosulautumisessa sulautumissuunnitelma korvaa suomalaisen vastaanottavan yhtiön perustamissopimuksen. Näissä tilanteissa perustamissopimuksen liittämättä jättämistä on pidettävä jatkossakin sallittuna, sillä vastaavat tiedot ilmenevät riittävällä tavalla sulautumissuunnitelmasta ja sen muista liitteistä sekä rekisteriviranomaiselta saatavissa olevista tiedoista. Erityisesti ja tapauskohtaisesti hyvin vanhojen osakeyhtiöiden osalta perustamisen yhteydessä laadittujen asiakirjojen löytäminen ja toimittaminen voi olla vaikeaa. Vaatimusta perustamiskirjan -tai sopimuksen sisällyttämisestä sulautumissuunnitelmaan ei tarvitse noudattaa, jos se on kadonnut tai se ei muuten ole kohtuudella saatavissa. Epäselvyyksien välttämiseksi asiasta on syytä mainita sulautumissuunnitelmassa.
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu 122 artiklan i alakohta.
Momentin 6 kohdassa ehdotetaan teknistä muutosta siten, että säännöksen sekä-liitossana poistetaan tarpeettomana. Lisäksi on otettava huomioon 6 kohdan osalta muutosdirektiivillä lisätty 127 artiklan 5 kohta. Kyseisen direktiivin kohdan mukaan sulautumiseen osallistuvan yhtiön jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on henkilöstön osallistumista koskevien 133 artiklan sääntöjen noudattamisen osalta varmistettava, että rajat ylittävää sulautumista koskeva yhteinen suunnitelma sisältää tiedot menettelyistä, joiden avulla asiaankuuluvat järjestelyt määritetään, ja mahdollisista kyseisten järjestelyjen vaihtoehdoista.
Momenttiin ehdotetaan uutta 8 kohtaa. Ehdotuksen mukaan osakkeenomistajille tai optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoille, joilla on oikeus esittää lunastusvaatimus, on annettava rajat ylittävää sulautumista koskevassa suunnitelmassa selvitys mahdollisesta lunastushinnasta ja lunastusta koskevasta menettelystä. Oikeudesta esittää lunastusvaatimus säädetään 13 §:ssä.
Ehdotuksen nojalla sulautumissuunnitelmassa on ilmoitettava rahamäärän perusteet, joiden perusteella lunastukseen oikeutetulle osakkeenomistajalle määritetään lunastushinta, samoin kuin lunastushinnan riittävyyden arvioimiseksi tarvittavat seikat. Lunastushinnan maksamisessa on asiallisesti kysymys velvollisuudesta tarjota rahavastiketta sulautumissuunnitelmassa ehdotetun osakevastikkeen tai muun sulautumisvastikkeen sijaan. Ehdotetun lunastushinnan tulisi vastata sulautuvan yhtiön osakkeen käypää arvoa. Lunastushinnan määrittämisen tulee perustua yleisesti hyväksyttyjen arvostusmenetelmien käyttöön, ja arvioinnin tekemisessä tulee huomioida luvun 13 §:ssä säädetyt seikat.
Ehdotuksesta seuraa, että toiseen valtioon sulautuvan suomalaisen yhtiön osakkeenomistajan taikka optio-oikeuksien tai erityisten oikeuksien haltijan, joka vaatii lunastusta mutta tyytyy sulautumissuunnitelmassa tarjottuun lunastushintaan, ei ole tarpeen panna vireille 13 §:ssä tarkoitettua välimiesmenettelyä. Jos osakkeenomistaja tai erityisen oikeuden haltija hyväksyy yhtiön tarjoaman lunastushinnan, hän voi ilmoittaa tästä vaatiessaan osakkeensa lunastusta sulautumispäätöstä käsittelevässä yhtiökokouksessa. Tieto voidaan antaa myös 13 §:ssä tarkoitetun sähköisen lunastusvaatimuksen toimittamisen yhteydessä. Jos muut lunastuksen edellytykset täyttyvät, tarjotun lunastushinnan hyväksymisestä voidaan ilmoittaa myös yhtiökokouksen jälkeen, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua sulautumisesta päättäneestä yhtiökokouksesta. Osakkeenomistajan taikka erityisten oikeuksien haltijan, joka vaatii lunastusta mutta ei hyväksy ehdotettua lunastushintaa, tulee saattaa nykyiseen tapaan lunastushintaa koskeva erimielisyys välimiesten käsiteltäväksi 13 §:n mukaisesti.
Lunastusmenettelyn osalta sulautumissuunnitelmassa on tarpeen kuvata lunastusvaatimuksen tekemisen yleiset edellytykset osakkeenomistajien ja optio-oikeuksien ja muiden erityisten oikeuksien haltijoiden kannalta sekä luvun 13 §:ssä tarkoitetun lunastusmenettelyn keskeiset vaiheet. Lisäksi sulautumissuunnitelmassa olisi oltava toimintaohjeet niitä lunastusta vaatineita osakkeenomistajia varten, joiden tarkoituksena on hyväksyä suunnitelmassa tarjottu lunastushinta. Ohjeistuksesta tulisi ilmetä esimerkiksi se, miten tarjottuun lunastushintaan tyytyvä ilmoittaa hyväksynnästään ja tarvittaessa maksua varten vaadittavista tiedoista yhtiölle.
Momentin 8 kohdalla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 122 artiklan m alakohta ja otetaan huomioon lisätty 124 artiklan 3 kohdan d alakohta.
Pykälän uudeksi 3 momentiksi ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan tytär- tai sisaryhtiösulautumisessa ei edellytetä 2 momentin 8 kohdassa tarkoitettuja tietoja.
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 132 artiklan 1 kohta siltä osin, kuin se koskee 122 artiklan m alakohtaa.
22 a §.Huomautusten tekemistä koskeva ilmoitus ja huomautusten toimittaminen yhtiölle. Pykälä on uusi. Pykälän 1 ja 2 momentilla on tarkoitus turvata kunkin rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvan yhtiön eri sidosryhmien tiedonsaantia ja osittain myös parantaa niiden vaikutusmahdollisuuksia. Näiltä osin säännökset ovat pakottavia, eikä niistä voida poiketa edes yksimielisten osakkeenomistajien päätöksellä.
Ehdotetussa 1 momentissa säädetään kunkin rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvan yhtiön velvollisuudesta laatia ilmoitus, jonka perusteella osakkeenomistajat, velkojat ja työntekijät tai näiden edustajat voisivat toimittaa yhtiölle kirjallisesti huomautuksia sulautumissuunnitelmasta.
Momentin mukaan ilmoituksessa on lisäksi mainittava päivämäärä, johon mennessä huomautukset tulee viimeistään toimittaa yhtiölle. Viimeinen huomautusten toimittamisen päivämäärä on viisi arkipäivää ennen sulautumisesta päättävää yhtiökokousta. Jos sulautumisesta ei päätetä vastaanottavassa yhtiössä yhtiökokouksessa, viimeinen huomautusten toimittamisen päivämäärä on viisi arkipäivää, ennen kuin tällaisen yhtiön hallitus päättää sulautumisesta kokouksessaan.
Tarkoitus on, että huomautusten toimittaminen on mahdollista toteuttaa postitse tai esimerkiksi yhtiön ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen. Yhtiön on annettava huomautusten tekemistä varten tarpeelliset yhteystiedot ilmoituksessaan. Lisäksi yhtiön on annettava muut huomautusten tekemiseksi tarpeelliset ohjeet joko suoraan ilmoituksessa tai viittaamalla helposti löydettävissä olevaan paikkaan, mistä ohjeet ovat saatavilla. Huomautusten tekijän on esitettävä riittävä selvitys siitä, että hän on yhtiön osakkeenomistaja, velkoja taikka työntekijä tai työntekijöiden edustaja.
Momentissa on otettu huomioon myös muutosdirektiivillä muutettu 132 artiklan 3 kohta. Siinä säädetään, että jos kaikkien sulautuvien yhtiöiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetään 126 artiklan 3 kohdan ja tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti yhtiökokouksen hyväksyntää koskevasta poikkeuksesta, 123 artiklan 1–3 kohdassa tarkoitetut rajat ylittävää sulautumista koskeva yhteinen suunnitelma tai tiedot sekä 124 ja 125 artiklassa tarkoitetut kertomukset on asetettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti saataville vähintään kuukausi ennen kuin yhtiö tekee sulautumista koskevan päätöksen (tummennus ja kursivointi tässä). Siten kyseisen säännöksen nojalla ilmoitusta huomautusten tekemisestä ei ole välttämätöntä asettaa eri sidosryhmien saataville, jos jäsenvaltiossa on säädetty päätöksenteosta sulautuvan yhtiön hallituksessa. Näin on edellä luvun 9 §:ssä ehdotettu tytär- ja sisaryhtiösulautumisten osalta. Siten ilmoituksen toimittaminen ei ole nyt esillä olevan säännöksen mukaan tarpeellista sulautuvassa yhtiössä tytär- tai sisaryhtiösulautumisessa.
Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 123 artiklan 1 kohdan b alakohta.
Ehdotuksen 2 momentissa säädetään ilmoituksen nähtävänä pidosta. Ilmoitus on pidettävä eri sidosryhmien saatavilla vähintään kuukautta ennen sulautumisesta päättävää yhtiökokousta ja 10 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen toimittamisesta lähtien taikka vähintään kuukautta ennen sulautumisesta päättävää hallituksen kokousta. Ilmoitus on asetettava yhtiön internetsivuille taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla saataville. Muu tietoliikenneyhteys tai muu tekninen apuväline voi tarkoittaa esimerkiksi sähköpostia. Ilmoitus olisi lisäksi lähetettävä sitä pyytävälle osakkeenomistajalle, velkojalle ja työntekijälle tai työntekijöiden edustajalle, jos asiakirjaa ei voi ladata ja tulostaa yhtiön internetsivuilta. Sama on voimassa sulautumissuunnitelman ja tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunnon osalta, koska tässä pykälässä tarkoitetut huomautukset kohdistuvat nimenomaan sulautumissuunnitelmaan. Lisäksi tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunto laajentaa tietoperustaa. Momentin säännökset ovat kansallisia ja osakkeenomistajan osalta osittain päällekkäisiä 11 §:n asiakirjojen sähköistä toimittamista koskevien vaatimusten kanssa.
Ehdotuksen 3 momentissa säädetään yhtiöön sovellettavista velvollisuuksista, jotka koskevat yhtiölle mahdollisesti saapuneita huomautuksia. Huomautukset tulee pitää osakkeenomistajien nähtävinä ja ne on pyynnöstä lähetettävä osakkeenomistajille siten kuin luvun 11 §:ssä säädetään. Momenttia sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon, että nyt esillä olevassa pykälässä säädetään poikkeavista määräajoista, joita on noudatettava 11 §:ssä tarkoitettujen määräaikojen sijaan. Momentissa tarkoitettu huomautus saattaa tulla yhtiölle hyvinkin myöhäisessä vaiheessa ennen yhtiökokousta, jolloin niitä ei ole mahdollistakaan pitää 11 §:n mukaisesti nähtävillä kuukautta ennen yhtiökokousta. Huomautukset on mahdollisuuksien mukaan asetettava nähtäville yhtiön pääkonttorissa tai internetsivuilla, pidettävä nähtävänä yhtiökokouksessa ja niistä on ilmoitettava yhtiökokoukselle. Osakkeenomistajien on siten mahdollista tutustua huomautuksiin, ennen kuin sulautumisesta päätetään yhtiökokouksessa.
Huomautusten lähettämistä osakkeenomistajille ja nähtävänä pitoa yhtiökokouksessa koskevien velvollisuuksien tarkoituksena on osaltaan varmistua, että osakkeenomistaja voi etukäteen saada riittävät tiedot rajat ylittävää sulautumista koskevan päätöksen tekemiseksi. Sidosryhmien yhtiölle toimittamat huomautukset voivat sisältää sellaisia tietoja, joiden seurauksena osakkeenomistajat päättävät äänestää sulautumista vastaan. Osakkeenomistajilla ei kuitenkaan ole yleistä oikeudellista velvollisuutta ottaa huomautuksia huomioon päätöksenteossaan eikä edistää niissä esitettyjä näkökohtia. Vastaavasti hallituksen päättäessä sulautumisesta sen toimintavelvollisuudet määräytyvät yleisten yhtiöoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Osakkeenomistajien kannalta tarvetta huomautusten tekemiseen vähentää se, että osakkeenomistajien on mahdollista vaikuttaa yhtiökokouksen päätöksentekoon myös puhe-, kysely- ja äänioikeudellaan. Huomautusten käytännön merkityksen osalta on myös huomioitava, että yhtiökokouksen tulee hyväksyä sulautumissuunnitelma muuttumattomana, tai sulautuminen raukeaa. Yksimieliset osakkeenomistajat voivat siksi päättää, ettei huomautusten nähtävänä pitoa yhtiökokouksessa ja osakkeenomistajalle lähettämistä koskevia säännöksiä sovelleta. Huomautusten toimittamisesta rekisteriviranomaiselle ja niiden tutkimisesta osana ennakollista valvontamenettelyä säädetään jäljempänä 26 §:ssä.
Pykälässä tarkoitettujen säännösten rikkomisen seurauksia on arvioitava tapauskohtaisesti. Yhtiökokouksen päätöksen moitetta koskevista säännöksistä johtuu, että mahdollisesta menettelyvirheestä voi aiheutua seurauksia vain, jos virhe on voinut vaikuttaa päätöksen sisältöön tai muuten osakkeenomistajan oikeuteen (ks. osakeyhtiölain 21 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohta). Huomautusten tekemistä koskevan menettelyn järjestämiseen tai huomautusten saatavilla pitoon ja lähettämiseen liittyvät virheet voinevat poikkeuksellisesti johtaa sulautumispäätöksen pätemättömyyteen tai mitättömyyteen, jos voidaan näyttää, että virhe on voinut vaikuttaa päätöksen sisältöön tai muuten osakkeenomistajan oikeuteen. Menettelyllä tai huomautuksilla ei kuitenkaan yleensä arvioida olevan tällaista vaikutusta. Mahdollisesta vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään osakeyhtiölain 22 luvussa.
22 b §.Hallituksen selvitys osakkeenomistajille ja työntekijöille. Pykälä on uusi. Voimassa olevan osakeyhtiölain 16 luvun 22 §:n 3 momentissa on kuitenkin ollut yleisluontoinen säännös, jonka mukaan kunkin sulautumiseen osallistuvan yhtiön hallituksen on laadittava selvitys sulautumisen todennäköisistä seurauksista osakkeenomistajille, velkojille ja työntekijöille siltä osin kuin seuraukset eivät ilmene sulautumissuunnitelmasta. Voimassa olevan lain mukaan selvityksestä on tullut laatia lähtökohtaisesti erillinen asiakirja, mutta sulautumiseen osallistuvat yhtiöt ovat voineet sopia selvityksen sisällyttämisestä sulautumissuunnitelmaan (ks. HE 103/2007 vp, s. 37).
Ehdotetussa pykälässä säädetään osakkeenomistajille ja työntekijöille tai heidän edustajilleen annettavan erillisen selvityksen sisällöstä nykyistä yksityiskohtaisemmin. Säännöksillä on tarkoitus turvata kunkin rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvan yhtiön eri sidosryhmien tiedonsaantia ja osittain myös parantaa niiden vaikutusmahdollisuuksia. Tällä tai muilla hallituksen selvitykseen liittyvillä pykälillä ei ole kuitenkaan tarkoitus rajoittaa sidosryhmien tiedonsaantia koskevien muiden säännösten soveltamista (muutosdirektiivillä lisätty 124 artiklan 10 kohta). Voimassa olevan lain tapaan sulautumiseen osallistuva yhtiö voi olla velvollinen julkistamaan selvityksen tai antamaan siitä tietoja myös esimerkiksi arvopaperimarkkinalainsäädännön tai työlainsäädännön perusteella (vrt. HE 103/2007 vp, s. 37―38).
Pykälän 1 momentti vastaa pääosin sisällöltään voimassa olevan lain edellä mainittua säännöstä velkojia lukuun ottamatta. Ehdotuksen mukaan velkojien saatavien maksamisen turvaamisesta on jatkossa annettava riittävät tiedot sulautumissuunnitelmassa. Voimassa olevan lain tapaan kulloinkin tarvittavan selvityksen laajuuteen vaikuttaa sidosryhmien tiedontarve (ks. tarkemmin HE 103/2007 vp, s. 37―38).
Hallituksen selvitys on tarkoitettu sulautumissuunnitelmasta itsenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämän johdosta säännöstasolla ei enää ehdoteta mainintaa siitä, että hallituksen selvitys vain täydentäisi sulautumissuunnitelman tietoja. Säännöksiä sovellettaessa on myös otettava huomioon, että hallituksen selvitys on myös 22 d §:n mukaan julkistettava aikaisemmin kuin sulautumissuunnitelma, jollei myös sulautumissuunnitelmaa julkisteta laissa säädettyä aikaisemmin.
Hallituksen selvityksessä on muutosdirektiivin säännöksen mukaisesti oltava erilliset osakkeenomistajille ja työntekijöille tarkoitetut osiot. Momentissa ehdotetaan, että hallitus voi laatia yhden selvityksen, joka sisältää erilliset osakkeenomistajille ja työntekijöille tarkoitetut osiot, taikka erilliset selvitykset osakkeenomistajille ja työntekijöille. Jatkossakin osioita tai selvityksiä laadittaessa on otettava huomioon kyseisen yhtiön sidosryhmien tarpeet, ja selvitysten tai osioiden on oltava sisällöltään kunkin sidosryhmän tarpeisiin nähden riittävän yksityiskohtaisia.
Momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 124 artiklan 1 ja 2 kohta. Osakkeenomistajia koskevien seurausten kertomisen osalta säännös on kansallinen.
Pykälän 2 momentissa säädetään osakkeenomistajille tarkoitetun osion sisältämistä teemoista. Osakkeenomistajia koskevien vaikutusten osalta hallituksen selvitys vastaa pääosin voimassa olevaa oikeutta (vrt. HE 103/2007 vp, s. 37―38). Rajat ylittävää sulautumista vastustavien osakkeenomistajien oikeuksien osalta riittänee viittaus luvun 13 §:n säännöksiin lunastusmenettelystä sekä tietyin ehdoin 24 a §:n säännöksiin ylimääräisen rahavastikkeen vaatimisesta. On otettava huomioon, että 22 §:n 2 momentin 8 kohdassa tarkoitettuja tietoja osakkeenomistajalle tarjotusta lunastushinnasta ja -menettelystä annetaan myös sulautumissuunnitelmassa. Hallituksen selvityksessä on kerrottava osakkeenomistajille 24 a §:ssä säädetystä oikeudesta ja sen käyttämiseen liittyvistä seikoista. Viitatussa pykälässä säädetään ehdoista, joiden mukaan osakkeenomistajalla on oikeus vaatia ylimääräistä rahavastiketta, jos tämä pitää sulautumissuunnitelmassa ehdotettua osakkeiden vaihtosuhdetta epäasianmukaisena. Momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 124 artiklan 3 kohta.
Pykälän 3 momentissa säädetään työntekijöille tarkoitetun osion sisältämistä teemoista. Työntekijöitä koskevien vaikutusten osalta hallituksen selvitys vastaa pääosin voimassa olevaa oikeutta (vrt. HE 103/2007 vp, s. 38). Hallituksen selvityksen laatiminen on työntekijöiden kannalta tärkeää. Säännöksen tarkoituksena on parantaa sekä annettavan tiedon määrää että vaikutusten riittävää arviointia työntekijöiden näkökulmasta. Tiedot on annettava niin sulautuvan yhtiön kuin sen mahdollisten tytäryhteisöiden osalta. Velvollisuus ei siten rajoitu yksinomaan tytäryhtiöihin. Momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 124 artiklan 5 kohta.
Säännöksissä ei estetä viittaamasta eri asiakirjoissa aikaisemmin annettuihin tietoihin tarpeettoman toiston välttämiseksi. Tällöin on kuitenkin varmistuttava siitä, että viitattujen tietojen on oltava vaikeuksitta osakkeenomistajien tai työntekijöiden tai molempien saatavilla sen mukaan, mitä osioita laaditaan.
Pykälän 4 momentissa säädetään työntekijöiden tai heidän edustajiensa lausunnosta. Jos yhtiön hallitus saa tällaisen lausunnon 1 tai 3 momentissa tarkoitetuista asioista hyvissä ajoin, lausunnosta on ilmoitettava osakkeenomistajille ja liitettävä se hallituksen selvitykseen. Jos työntekijöillä ei ole edustajia, työntekijät voivat antaa momentissa tarkoitetun lausunnon itse. Hyvissä ajoin -ilmaisulla tarkoitetaan tässä sellaista ajankohtaa, että lausunnosta ilmoittaminen osakkeenomistajille ja lausunnon liittäminen hallituksen selvitykseen on esittämistekniikka huomioiden käytännöllisesti katsoen mahdollista. Tarkkaa aikarajaa ei voida tässä ilmaista.
Momentilla on tarkoitus parantaa työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja osittain myös turvata yhtiön osakkeenomistajien tiedonsaantia. Säännös on pakottava, eikä siitä voida poiketa edes yksimielisten osakkeenomistajien päätöksellä.
Momentti vastaa sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 22 §:n 5 momenttia. Momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 124 artiklan 7 kohta.
22 c §. Hallituksen selvityksen tai sen osioiden laatimatta jättäminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa ehdotetaan nimenomaisia säännöksiä tilanteista, joissa osakkeenomistajille tai työntekijöille tarkoitettujen osioiden laatimisesta voidaan luopua. Jos kumpaakaan osiota ei edellytetä laadittavaksi, pykälän 3 momentissa säädetään selkeyden vuoksi siitä, että hallituksen selvitystä ei tarvitse lainkaan laatia.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 124 artiklan 4, 8 ja 9 kohta.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan nimenomaista poikkeusta, jonka mukaan hallituksen selvitystä koskevia säännöksiä ei sovelleta tytär- tai sisaryhtiösulautumisissa sulautuvaan yhtiöön. Vastaanottavassa yhtiössä hallituksen selvitys on lähtökohtaisesti laadittava tytär- ja sisaryhtiösulautumisissakin.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu 132 artiklan 1 kohta siltä osin, kuin se koskee 124 artiklaa ja 126 artiklan 1 kohtaa.
Lakiin ei ehdoteta jäsenvaltion harkinnassa olevia poikkeussäännöksiä yhdenyhtiöiden osalta. Voimassa olevassa osakeyhtiölaissa ei ole aikaisemminkaan säädetty nimenomaisesti yhdenyhtiöitä koskevista poikkeuksista. Yksimieliset osakkeenomistajat voivat osaksi tai kokonaan luopua oikeudestaan vaatia heitä koskevan selvityksen antamisesta.
22 d §.Hallituksen selvityksen pitäminen saatavilla ja nähtävänä pitäminen yhtiökokouksessa. Pykälän 1 momentissaehdotetaan, että edellä 22 b §:ssä tarkoitettu hallituksen selvitys tai, jos vain toinen osio laaditaan, kyseinen osio on asetettava sähköisesti sidosryhmien saataville yhdessä mahdollisen sulautumissuunnitelman kanssa. Hallituksen selvityksen nähtävänä pitämisestä on säädettävä nimenomaisesti, koska se ei jatkossakaan sisälly sulautumissuunnitelmaan (vrt. HE 103/2007 vp, s. 38).
Hallituksen selvitys tai osio on asetettava kunkin sulautumiseen osallistuvan yhtiön internetsivuille taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla saataville. Sen tulee olla saatavilla toteutuksen muodosta riippumatta vähintään kuusi viikkoa ennen sulautumisesta päättävää yhtiökokousta. Jos vastaanottavan yhtiön yhtiökokouksen ei tarvitse hyväksyä sulautumista, hallituksen selvitys tai osio on siinäkin tapauksessa asetettava saataville vähintään kuusi viikkoa ennen toisen sulautumiseen osallistuvan yhtiön tai toisten sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden yhtiökokousta. Säännöksessä muu tietoliikenneyhteys tai muu tekninen apuväline voi tarkoittaa esimerkiksi sähköpostia. Sen on oltava vähintään kunkin sulautumiseen osallistuvan yhtiön osakkeenomistajien ja työntekijöiden tai työntekijöiden edustajien saatavilla, mutta se voi olla laajemmin myös velkojien, muiden sidosryhmien tai kaikkien saatavilla. Se on lisäksi lähetettävä sitä pyytävälle, jolla on oikeus saada se, jos sitä ei voi ladata ja tulostaa yhtiön internetsivuilta.
Hallituksen selvityksestä tai osiosta annettu tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunto on asetettava kunkin sulautumiseen osallistuvan yhtiön internetsivuille taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla saataville, kun se on laadittu. Se annettaneen ja julkistettaneen käytännössä samaan aikaan sulautumissuunnitelmasta annettavan lausunnon kanssa siten, että se on saatavilla vähintään kuukautta ennen sulautumisesta päättävää yhtiökokousta.
Momentilla on tarkoitus turvata yhtiön eri sidosryhmien tiedonsaantia ja osittain myös parantaa niiden vaikutusmahdollisuuksia. Tältä osin säännökset ovat pakottavia, eikä niistä voida poiketa edes yksimielisten osakkeenomistajien päätöksellä.
Pykälän 2 momentissa säädetään osakkeenomistajan nähtävänä yhtiökokouksessa pidettävästä hallituksen selvityksestä ja sitä koskevasta tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunnosta. Näitä asiakirjoja edellytetään laadittaviksi rajat ylittävissä sulautumisissa. Momentissa täydennetään osakkeenomistajien osalta sitä, mitä pykälän 1 momentissa ehdotetaan muiden sidosryhmien osalta asiakirjojen sähköisestä nähtävänä pitämisestä ja toimittamisesta. Selvää on, että jos hallituksen selvitystä tai sen osiota ei ylipäätään edellytetä laadittavaksi, sitä ei tarvitse myöskään pitää yhtiökokouksessa osakkeenomistajien nähtävänä.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu 124 artiklan 6 kohta ja osaltaan otetaan huomioon muutosdirektiivillä lisätty 132 artiklan 3 kohta. Pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettu tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausuntoa koskeva vaatimus on kansallinen, mutta se on sisällöltään johdonmukainen voimassa olevan lain rajat ylittäviä sulautumissuunnitelmia koskevien säännösten kanssa.
23 §.Riippumattoman asiantuntijan lausunto. Pykälän 1 ja 2 momentissa ehdotetaan tarkennuksia, joiden mukaan riippumattoman asiantuntijan on annettava sulautumissuunnitelman ohella lausunto myös hallituksen selvityksessä annettavista tiedoista, jos hallituksen selvitys tai osio laaditaan. Rajat ylittävää sulautumista koskevasta suunnitelmasta ja hallituksen selvityksestä on tarkoituksenmukaista lausua yhdessä ja samassa lausunnossa, vaikka niiden saataville asettamisessa voi olla lievä ajallinen ero.
Voimassa olevan lain tapaan lausuntoon sovelletaan sulautumiseen osallistuvan suomalaisen yhtiön osalta luvun 4 §:n säännöksiä tilintarkastajan lausunnosta. Tilintarkastajan lausunnossa on rajat ylittävissä tilanteissa otettava uusien säännösten johdosta kantaa esimerkiksi siihen, onko sulautumissuunnitelmassa annettu oikeat ja riittävät tiedot perusteista, joiden mukaan yhtiön tarjoama sulautumisvastike on määrätty. Lisäksi tilintarkastajan on otettava kantaa arviointimenetelmiin liittyviin kysymyksiin, jotka liittyvät esimerkiksi osakkeiden vaihtosuhteeseen tai rahavastikkeeseen ja menetelmien asianmukaisuuteen. Jos on käytetty eri menetelmiä, on ilmoitettava arvo, johon on päädytty käyttämällä tällaisia menetelmiä, sekä esitettävä näkemys näiden menetelmien suhteellisesta merkityksestä arvoa määritettäessä. Kuten nykyisinkin, lausunnon ensisijainen tarkoitus on varmentaa sulautumissuunnitelmassa osakkeenomistajalle vastikkeesta annettujen tietojen oikeellisuus ja riittävyys. Sulautumissuunnitelmassa annettavien tietojen on oltava sellaiset, että sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeenomistajat voivat niiden perusteella arvioida, onko sulautuminen ja osakkeiden vaihtosuhde tai muu vastikkeen määräytyminen kaikkien sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeenomistajien kannalta oikeudenmukainen (HE 109/2005 vp, s. 153; HE 103/2007 vp, s. 39). Sanottuja yleisiä tietojen oikeellisuutta, riittävyyttä ja oikeudenmukaisuutta koskevia periaatteita voidaan käyttää myös hallituksen selvityksessä annettavia tietoja arvioitaessa.
Hallituksen selvitystä koskevat tarkennukset ovat kansallisia, mutta ne ovat sisällöltään johdonmukaisia voimassa olevan lain rajat ylittävää sulautumissuunnitelmaa koskevien säännösten kanssa.
24 §.Sulautumissuunnitelman ja hallituksen selvityksen rekisteröinti, kuulutus velkojille, sulautumispäätös ja lunastaminen. Pykälän otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi maininta hallituksen selvityksestä. Otsikkoon ei kuitenkaan ehdoteta mainintaa ilmoituksesta, jonka perusteella osakkeenomistajat, velkojat ja työntekijät tai näiden edustajat voisivat toimittaa yhtiölle kirjallisesti huomautuksia sulautumissuunnitelmasta. Tämä liittyy siinä määrin kiinteästi sulautumissuunnitelmaan, että se voidaan jättää säännöksessä olevan sisällöllisen maininnan varaan.
Pykälän 1 momentin ehdotuksen mukaan rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvien suomalaisten osakeyhtiöiden on ilmoitettava rekisteröitäväksi paitsi sulautumissuunnitelma myös uusina asiakirjoina ilmoitus huomautusten tekemisestä ja hallituksen selvitys. Rekisteröinti-ilmoitukseen sovelletaan voimassa olevan lain tapaan 5 §:n säännöksiä suunnitelman rekisteröinnistä. Mainitut asiakirjat on siten ilmoitettava rekisteröitäviksi kuukauden kuluessa suunnitelman allekirjoittamisesta. Voimassa olevan lain tapaan rekisteröinti-ilmoitukseen on liitettävä 23 §:ssä tarkoitettu riippumattoman asiantuntijan lausunto. Asiakirjojen rekisteröinti muodostaa Suomessa tärkeän päätöksenteon edellytyksen, ja erityisesti rajat ylittävän sulautumisen päätöksentekoprosessissa on noudatettava kansallisia säännöksiä ja muodollisuuksia (kodifioidun yhtiödirektiivin 121 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohta; HE 103/2007 vp, s. 40).
Asiakirjojen toimittamista ja saatavilla pitämistä koskevat vaatimukset voidaan jatkossa täyttää kokonaan sähköisesti ilman, että hakijoiden tarvitsee käydä henkilökohtaisesti sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen luona. Lisäksi selkeyden vuoksi 1 momentissa ehdotetaan nimenomaista säännöstä siitä, että rekisteriviranomaisen on asetettava tässä momentissa mainitut asiakirjat maksutta saataville rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä muutetun 123 artiklan 1 ja 7 kohta.
Suomalaisten yhtiöiden osalta rekisteriviranomainen selvittää jo sulautumissuunnitelman ja muiden asiakirjojen rekisteröinnin yhteydessä, että ne on laadittu lain mukaisesti (HE 103/2007 vp, s. 40). Rekisteriviranomainen voi aloittaa myös muut rajat ylittävän sulautumisen ennakollista valvontaa koskevat toimenpiteet jo asiakirjojen rekisteröinnin jälkeen, jos sulautuva yhtiö on rekisteröity Suomessa (ks. jäljempänä ehdotettu luvun 26 c §).
Rekisteriviranomainen selvittää ennalta myös sen, että vastaanottavan yhtiön toiminimen rekisteröimiseen ei ole toiminimilakiin (128/1979) perustuvaa estettä, jos yhtiö rekisteröidään Suomeen (HE 103/2007 vp, s. 40). Rajat ylittävän kombinaatiosulautumisen yhteydessä, jossa vastaanottavana yhtiönä on suomalainen perustettava yhtiö, on perusteltua tehdä jo sulautumissuunnitelman rekisteröintivaiheessa kaupparekisteriin osakeyhtiön perusilmoitus sekä liittää siihen ainakin perustettavan yhtiön ehdotettu yhtiöjärjestys. Näin rekisteriviranomaisen on mahdollista tarkastaa toiminimen ja yhtiöjärjestyksen rekisteröintikelpoisuus myöhempää mahdollista täytäntöönpanovaihetta silmällä pitäen. Tämä mahdollistaa myös yritys- ja yhteisötunnuksen luomisen, jotta toiminimi saisi nimisuojaa jo suunnitelmavaiheesta lähtien. Tässä vaiheessa perustettavalle yhtiölle ei kuitenkaan tehdä rekisterimerkintöjä, koska yhtiö syntyy vasta täytäntöönpanon yhteydessä.
Pykälän 2 momentissa olevien 6―8 §:ään kohdistuvien viittausten nojalla rajat ylittävässä sulautumisessa sovelletaan pääosin samoja velkojiensuojasäännöksiä kuin kansallisissa sulautumisissa. Kuitenkin 2 momentissa ehdotetaan säännöstä, jolla täydennetään tunnetuille velkojille rajat ylittävästä sulautumisesta annettavia tietoja. Jäljempänä 24 a §:ssä ehdotetaan säännöksiä osakkeenomistajan oikeudesta vaatia tietyin ehdoin ylimääräistä rahavastiketta epäasianmukaisen osakkeiden vaihtosuhteen perusteella. Velvollisuus maksaa ylimääräistä rahavastiketta osakkeenomistajille saattaa heikentää vastaanottavan yhtiön maksukykyä ja vaarantaa siten velkojien asemaa, eikä näihin vaatimuksiin sovelleta muutoin velkojia suojaavia säännöksiä kuten osakeyhtiölain 13 luvussa säädettyä tase- ja maksukykytestiä. Tämän johdosta ehdotetaan, että sulautuvan yhtiön on annettava 7 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa tunnetuille velkojille tieto myös siitä, onko tällaisia vaatimuksia tehty. Jos tällaisia vaatimuksia on esitetty, velkojille on annettava myös tieto näiden vaatimusten yhteismäärästä. Säännös on tarpeen sen vuoksi, että velkojat voivat asianmukaisesti arvioida oman saatavansa asemaa rajat ylittävän sulautumisen jälkeen.
Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevaa lakia.
Pykälän 4 momentissa olevan 13 §:ään kohdistuvan viittauksen nojalla rajat ylittävässä sulautumisessa sovelletaan pääosin samoja lunastusoikeutta ja -menettelyä koskevia säännöksiä kuin kansallisissa sulautumisissa. Lunastusmenettelyn osalta on lisäksi otettava huomioon, että osakeyhtiölaissa lunastusoikeus on vain suomalaisen sulautuvan yhtiön osakkeenomistajilla ja mahdollisesti erityisten oikeuksien haltijoilla. Säännöstä ei sovelleta ulkomaisen sulautuvan yhtiön osakkeenomistajaan siinäkään tapauksessa, että sulautuminen rekisteröidään Suomessa (HE 103/2007 vp, s. 41).
Tältä osin otetaan huomioon muutosdirektiivillä lisätty 126 a artiklan 1 kohta, jonka nojalla ainakin niillä sulautumiseen osallistuvien yhtiöidenosakkeenomistajilla, jotka äänestivät rajat ylittävän sulautumissuunnitelman hyväksymistä vastaan, on oltava oikeus vaatia osakkeidensa lunastamista asianmukaista rahavastiketta vastaan (tummennus ja kursivointi tässä). Lisäksi mainitussa kohdassa edellytetään, että kyseiset osakkeenomistajat saisivat sulautumisen seurauksena osakkeita sulautumisen kautta muodostettavasta yhtiöstä, johon sovellettaisiin jonkin muun jäsenvaltion kuin kyseisen sulautumiseen osallistuvan yhtiön jäsenvaltion lainsäädäntöä. Analogisesti on otettava huomioon kodifioidun yhtiödirektiivin 109 artiklan 1 kohta, jonka mukaan muutosdirektiivissä sulautumiseen osallistuvalla yhtiöllä tarkoitetaan yleensä sulautuvaa tai purettavaa yhtiötä. Osakeyhtiölaissa tarkoitetussa lunastusmenettelyssä muutosdirektiivillä lisätyt edellytykset eivät muutoinkaan täyty, sillä suomalaiseen vastaanottavaan yhtiöön tai sen osakkeisiin sovellettava laki ei muutu absorptiosulautumisessa eikä käytännössä myöskään kombinaatiosulautumisessa. On kuitenkin mahdollista, että vastaanottava yhtiö hyväksyy osakkeenomistajan osakkeiden hankkimisen sopimusperusteisesti osana järjestelyn ehtoja, mutta tällöin sovelletaan osakeyhtiölain 15 luvussa säädettyjä omien osakkeiden vapaaehtoista hankkimista koskevia säännöksiä.
Momentissa ehdotetaan myös säännöstä määräajasta, johon mennessä rajat ylittävää sulautumista koskevassa suunnitelmassa yksilöity rahavastike eli tarjottu lunastushinta tulee viimeistään maksaa. Maksusuoritus tehdään niille toiseen valtioon sulautuvan suomalaisen yhtiön osakkeenomistajille taikka optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoille, jotka ovat hyväksyneet tarjotun lunastushinnan. Ehdotuksen mukaan sanottu määräaika on enintään kaksi kuukautta rajat ylittävän sulautumisen voimaantulosta. Yhtiö ja edellä tarkoitettuun lunastushintaan oikeutetut osapuolet voivat sopia aikaisemmasta ajankohdasta tai siitä voidaan määrätä sulautumissuunnitelmassa. Määräaikaa ei sovelleta, jos lunastushinta vahvistetaan 13 §:ssä tarkoitetussa välimiesmenettelyssä. Välitystuomiossa vahvistettu lunastushinta erääntyy jatkossakin maksettavaksi 13 §:n 5 momentissa säädettynä ajankohtana.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 126 a artiklan 3 kohta.
Lisäksi on huomattava, että pykälässä tarkoitettuun oikeuteen vaatia lunastusta ja lunastusmenettelyyn sovelletaan sulautuvan yhtiön lainsäädäntöä. Sulautuvan yhtiön valtion tuomioistuimilla, eli Suomessa lähtökohtaisesti välimiesmenettelyllä, on yksinomainen toimivalta ratkaista suomalaisen sulautuvan yhtiön ja sen osakkeenomistajien tai erityisten oikeuksien haltijoiden oikeuksiin liittyviä lunastusta koskevia erimielisyyksiä. Tältä osin otetaan huomioon muutosdirektiivillä lisätty 126 a artiklan 5 kohta.
24 a §.Osakkeenomistajan oikeus vaatia ylimääräistä rahavastiketta. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan, että toiseen valtioon sulautuvan suomalaisen yhtiön osakkeenomistajalla on oikeus vaatia ehdotetun osakevastikkeen lisäksi ylimääräistä rahavastiketta, jos sulautumissuunnitelmassa ehdotettua osakkeiden vaihtosuhdetta ei ole asetettu asianmukaisesti. Pykälää ei sovelleta sellaisissa absorptiosulautumisia koskevissa tilanteissa, joissa kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella sulautumisvastiketta ei anneta lainkaan. Vastiketta ei anneta, jos kyseessä on tytär- tai sisaryhtiösulautuminen. Menettelyä ei sovelleta optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoihin. Osakeyhtiölain mukaan vastaanottavan yhtiön osakkeenomistajalle ei suoriteta sulautumisvastiketta eikä tällä ole oikeutta vaatia ylimääräistä rahavastiketta.
Ehdotettu pykälä perustuu muutosdirektiiviin, ja se poikkeaa kansallisissa sulautumisissa noudatettavista periaatteista. Voimassa olevan lain esitöissä on kiinnitetty huomiota siihen, että rahavastike vaikeuttaa olennaisesti kolmikantasulautumisia sekä sellaisten sulautumisten toteuttamista, joissa sulautumista kannattaneiden osakkeenomistajien suostumuksella annetaan muu kuin osake- tai rahavastike (vrt. HE 109/2005 vp, s. 146―147). Runsas rahavastikkeen käyttö voi olla vastoin sulautumishankkeen taloudellisia edellytyksiä ja tavoitteita. Ylimääräisen vastikkeen maksamisessa on taloudellisessa mielessä kyse sulautumissuunnitelmasta poikkeavasta varallisuuden siirrosta sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeenomistajien välillä. Menettely voi siksi muodostua ongelmalliseksi erityisesti vastaanottavan yhtiön osakkeenomistajien kannalta tai kolmikantasulautumisessa sulautumisvastikkeen antajan kannalta. Sulautumiseen osallistuvat yhtiöt ja kolmikantasulautumisessa myös sulautumisvastikkeen antaja voivat varautua menettelyä koskevaan riskiin sisällyttämällä sulautumissuunnitelmaan määräyksiä sulautumisen täytäntöönpanon ehdoista, esimerkiksi tietty enimmäismäärä, joka koskee ylimääräisen rahavastikkeen kokonaismäärää.
Pykälän 1 momentissa säädetään edellytyksistä, joiden kaikkien on täytyttävä, jotta osakkeenomistaja voi vaatia ylimääräistä rahavastiketta. Momentin johdantokappaleessa ilmaistaan menettelyyn sisäänrakennettu ajatus, että osakkeenomistajan tulee pitää ehdotettua vaihtosuhdetta epäasianmukaisen alhaisena. Osakkeenomistajan on voitava perustella näkemyksensä. Liian korkean vaihtosuhteen perusteella osakkeenomistajalla ei ole oikeutta saada ylimääräistä rahavastiketta.
Ylimääräistä rahavastiketta koskeva vaatimus on esitettävä rajat ylittävästä sulautumisesta päättävässä yhtiökokouksessa. Vaatimuksen esittämisellä yhtiökokouksessa pyritään varmistumaan siitä, että sulautumisesta päättävä yhtiökokous voi arvioida, miten ylimääräistä rahavastiketta koskevat vaatimukset vaikuttavat sulautumisen toteuttamisedellytyksiin ja sen kustannuksiin. Osakkeenomistajalle on varattava tilaisuus vaatimuksen esittämiseen yhtiökokouksessa, ennen kuin sulautumisesta päätetään. Vaatimus on yhdenmukainen osakkeenomistajan lunastusvaatimuksen tekemistä koskevan 13 §:n 1 momentin kanssa. Vaatimus on esitettävä yhtiökokouksessa hyväksytyllä tavalla. Esimerkiksi täysin virtuaalisen tai hybridiyhtiökokouksen niin sanotussa viestitoiminnossa (chat-kentässä) esitettyä vaatimusta ei välttämättä hyväksytä puheoikeuden käyttämiseksi, vaan yhtiökokouksessa saatetaan edellyttää osakkeenomistajan suullista tahdonilmaisua joko tietoliikennevälineen mikrofonin avulla tai kokouspaikalla (ks. Jyrki Jauhiainen, Salla Tuominen, Jesse Collin: Etäkokoukset ja etäosallistuminen osakeyhtiöissä, asunto-osakeyhtiöissä ja osuuskunnissa. Työryhmän mietintö, Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2021:37. Oikeusministeriö, Helsinki, 2021, s. 41―46).
Jos osakkeenomistaja on vaatinut osakkeensa tai osakkeidensa lunastusta, hän ei lähtökohtaisesti ole oikeutettu sulautumisvastikkeeseen vaan sulautumissuunnitelmassa tarjottuun tai välimiesmenettelyssä vahvistettuun lunastushintaan. Säännöksessä edellytetään ylimääräistä rahavastiketta koskevan vaatimuksen esittämisen ohella, ettei osakkeenomistaja ole vaatinut osakkeensa tai osakkeidensa lunastusta. Edellytys täyttyy, jos osakkeenomistaja on peruuttanut lunastusvaatimuksensa ennen ylimääräistä rahavastiketta koskevan vaatimuksen esittämistä. Kyse voi poikkeuksellisesti olla myös siitä, että osakkeenomistajan lunastusoikeutta on rajoitettu siten, että osakkeenomistajalla ei ole ollut lainkaan oikeutta vaatia osakkeidensa lunastamista, ja tällainen osakkeenomistaja vaatii ylimääräistä rahavastiketta. Näin otetaan huomioon muutosdirektiivillä lisätty 126 a artiklan 6 kohdan säännös, jonka mukaan sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden jäsenet, joilla ei ollut tai jotka eivät käyttäneet oikeuttaan vaatia osuuksiensa lunastamista mutta jotka katsovat, että rajat ylittävää sulautumista koskevassa yhteisessä suunnitelmassa vahvistettu osuuksien vaihtosuhde on epäasianmukainen, voivat riitauttaa kyseisen vaihtosuhteen ja vaatia rahavastiketta.
Oikeus vaatia ylimääräistä rahavastiketta koskee vain sellaisia sulautumista vastustavan osakkeenomistajan osaketta tai osakkeita, jotka on ilmoitettu merkittäviksi osakasluetteloon yhtiökokoukseen tai viimeiseen ilmoittautumispäivään mennessä. Jos sulautuva yhtiö on arvo-osuusjärjestelmässä, osakkeen tai osakkeiden, joilla vaaditaan ylimääräistä vastiketta, tulee olla merkitty osakkeenomistajan arvo-osuustilille 5 luvun 6 a §:ssä tarkoitettuun määräpäivään eli täsmäytyspäivään mennessä. Määräpäivän jälkeen hankituilla osakkeilla ei ole oikeutta vaatia ylimääräistä rahavastiketta.
Samoin kumulatiivisesti edellytetään, että ylimääräistä rahavastiketta vaativan osakkeenomistajan on äänestettävä rajat ylittävää sulautumista vastaan, jos tällä ylipäätään on oikeus äänestää asiassa. Säännöksestä johtuu, että osakkeenomistajan vaatiessa ylimääräistä rahavastiketta sulautumisesta on yleensä äänestettävä. Osakkeenomistajan äänioikeutta on toisaalta voitu rajoittaa osakeyhtiölain 3 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Säännöksen mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että osake ei tuota lainkaan äänioikeutta tai ei oikeuta äänestämään joissain yhtiökokouksessa käsiteltävissä asioissa. Määräys voi koskea vain osaa yhtiön osakkeista. Jos osakkeenomistajan osake on äänioikeudeton tai äänioikeutta on nimenomaisesti rajoitettu rajat ylittävän sulautumisen osalta, vastaan äänestämistä koskevaa vaatimusta ei sovelleta.
Momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 126 a artiklan 6 kohta.
Suomalaisen sulautumiseen osallistuvan yhtiön ylimääräistä rahavastiketta koskeva erimielisyys on pykälän 2 momentin mukaan annettava välimiesten ratkaistavaksi. Välimiesmenettelyssä on kysymys sen vahvistamisesta, onko sulautumissuunnitelmassa ehdotettu osakkeiden vaihtosuhde asianmukainen sekä tarvittaessa ylimääräisen rahavastikkeen suuruuden määrittämisestä. Ehdotuksen mukaan ylimääräisen rahavastikkeen määräämisessä noudatetaan, mitä 13 §:n 4 momentissa säädetään lunastushinnan ja koron määrittämisestä. Viittauksesta lunastushinnan ja koron määrittämiseen seuraa, että ehdotetun vaihtosuhteen tai muun sulautumisvastikkeen määrän riittävyyttä arvioidaan sulautumispäätöstä edeltävän ajankohdan mukaan.
Osakeyhtiölaissa ei säädetä nimenomaisesti sitä, että sulautumissuunnitelmassa ehdotettavan osakkeiden vaihtosuhteen tai muun sulautumisvastikkeen tulisi vastata yhtiöiden käypiä arvoja, eikä laissa muutoinkaan säädetä vastikkeen määrästä. Osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:ssä säädetystä yhdenvertaisuusperiaatteesta johtuen sulautumisvastike pyritään yleensä mitoittamaan sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden käypien arvojen suhteessa. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että vastikkeen tulisi pääsääntöisesti seurata osallisyhtiöiden taloudellista asemaa ja vastata näiden keskinäistä suhdetta (ks. esim. Raimo Immonen 2018: Yritysjärjestelyt, s. 233 ss., 7. uudistettu painos, Alma Talent). Momentissa tarkoitetun vaihtosuhteen asianmukaisuuden arvioinnissa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota ehdotetun vaihtosuhteen ja osakkeiden käypien arvojen suhteeseen. Sulautuvan yhtiön osakkeenomistajien varallisuusasema heikentyy sulautumisen seurauksena, jos ehdotettu sulautumisvastike on alempi kuin käypien arvojen mukainen osakkeiden vaihtosuhde tai muu sulautumisvastike. Jos sulautuvan yhtiön osakkeenomistajille tarjottava sulautumisvastike vastaa tai ylittää sulautuvan yhtiön osakkeen käyvän hinnan, vaihtosuhdetta ei luonnollisesti voida katsoa epäasianmukaiseksi. Osakkeen käypää hintaa arvioidaan 13 §:ssä tarkoitettuja periaatteita vastaavalla tavalla.
Lähtökohdan vaihtosuhteen hyväksyttävyyden arvioimiselle muodostavat sulautumissuunnitelmassa ja hallituksen selvityksessä annetut tiedot. Riippumattoman asiantuntijan on arvioitava 4 ja 23 §:ssä säädetyllä tavalla lausunnossaan, onko sulautumissuunnitelmassa annettu oikeat ja riittävät tiedot perusteista, joiden mukaan sulautumisvastike määrätään, sekä vastikkeen jakamisesta. Lausunnossa korostuu sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden arvojen määritys, koska vastikkeen määräytymisperusteet perustuvat yleensä näihin. Lausunnossa on ilmoitettava ne menetelmät, joita sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden arvojen tai osakkeiden vaihtosuhteen määrittämiseen on käytetty sekä lausuttava näiden menetelmien tarkoituksenmukaisuudesta (HE 109/2005 vp, s. 153). Jos lausunnossa todetaan, että sulautumissuunnitelmassa ja hallituksen selvityksessä on annettu osakeyhtiölain tarkoittamalla tavalla oikeat ja riittävät tiedot sulautumisvastikkeesta ja sen jakamisesta, osakkeiden vaihtosuhteen voidaan pääsääntöisesti katsoa olevan asianmukaisesti asetettu. Direktiivin johdanto-osan perustelukappaleen 21 mukaisesti arviossa olisi otettava huomioon myös mahdollisen suunnitelmaan sisältyvän täydentävän rahakorvauksen määrä.
Vastikkeen asianmukaisuuden arvioinnissa voitaisiin huomioida tapauskohtaisesti myös järjestelyn luonne ja osapuolten asema sekä näiden toimet sulautumisvastikkeen asianmukaisuuden määrittämiseksi. Näihin voivat kuulua esimerkiksi suunnitelmassa ehdotetun vastikkeen määrä ja luonne, kuten vastikkeen muunnettavuus rahaksi (likviditeetti) ja siihen mahdollisesti kytkeytyvät muut oikeudet, sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden ja osakkeenomistajien asema ja keskinäisen riippuvuuden aste, järjestelyn tavanomaisuus sekä sulautumisen muut ehdot. Esimerkiksi toisistaan riippumattomien yhtiöiden välisissä järjestelyissä sulautumisvastikkeen määrä perustuu tyypillisesti kaupallisiin neuvotteluihin. Suomalaisen yhtiön johto on tällöin lain 1 luvun 8 §:n nojalla velvollinen pyrkimään neuvotteluissa osakkeenomistajien kannalta parhaaseen lopputulokseen eli sulautuvassa yhtiössä mahdollisimman arvokkaaseen sulautumisvastikkeeseen (HE 109/2005 vp, s. 41). Erityisesti pörssiyhtiöitä koskevassa markkinakäytännössä on lisäksi ollut tavanomaista, että sulautumisvastikkeen riittävyydestä ja asianmukaisuudesta pyydetään hallituksen harkinnan tueksi ulkopuolisen taloudellisen neuvonantajan arvio. Käsitystä vastikkeen riittävyydestä saattaa tukea myös niin ikään se, että järjestelylle on saatu riippumattomien osakkeenomistajien selkeän enemmistön hyväksyntä. Tällaisissa olosuhteissa vaihtosuhde vastaa määritelmällisesti käypää arvoa, jolloin ylimääräistä rahavastiketta ei tulisi yleensä määrätä. Tilannetta voidaan arvioida toisin, jos tietty enemmistöosakkeenomistaja käyttää määräysvaltaa molemmissa tai kaikissa sulautumiseen osallistuvissa yhtiöissä. Jos tällainen osakkeenomistaja pyrkii toimimaan siten, että esimerkiksi sulautuvan yhtiön osakkeen vaihtosuhde määritetään hyvin alhaiseksi muiden vähemmistöosakkeenomistajien vahingoksi, vaihtosuhteen katsominen epäasianmukaiseksi voi olla poikkeuksellisesti perusteltua (ks. esim. Airaksinen – Pulkkinen – Rasinaho 2018: Osakeyhtiölaki II, s. 355 viitteineen). Jos välimiehet katsovat vaihtosuhteen olevan epäasianmukainen, heidän on vahvistettava maksettavaksi tulevan ylimääräisen rahavastikkeen suuruus. Ylimääräisen rahakorvauksen määrä on yleensä mitoitettava niin, että osakkeenomistajan saaman sulautumisvastikkeen yhteismäärä vastaa sulautuvan yhtiön osakkeen käypää arvoa.
Ehdotuksen mukaan välimiesmenettelyssä noudatetaan, mitä 18 luvun 3, 4, 9 ja 10 §:ssä säädetään lunastusriitojen käsittelystä. Nyt käsillä olevassa pykälässä säädetään tiettyjä poikkeuksia niistä säännöksistä, joita sovelletaan sulautumiseen liittyvään lunastusmenettelyyn. Käytännössä näistä erityisistä piirteistä ja osakkeenomistajan kuluvastuusta on perusteltua kertoa riittävän selkeällä tavalla osakkeenomistajille esimerkiksi sulautumissuunnitelmassa tai hallituksen selvityksessä.
Ehdotuksen mukaan välimiesten korvausten maksamiseen sovelletaan välimiesmenettelystä annetun lain (967/1992) 46―48 §:ää. Viittauksesta mainitun lain 46 §:ään seuraa muun muassa, että kaikki asianosaiset ovat yhteisvastuullisesti velvolliset suorittamaan välimiehille kohtuullisen korvauksen heidän työstään ja kustannuksistaan.
Ehdotuksen mukainen asianosaisten keskinäinen kuluvastuu poikkeaa lunastusmenettelystä, sillä ehdotuksessa ei viitata osakeyhtiölain 18 luvun 8 §:ään. Kyseisen säännöksen mukaan välimiesmenettelyn kustannuksista vastaa lunastaja, jos välimiehet eivät erityisestä syystä katso kohtuulliseksi määrätä toisin. Ylimääräistä rahavastikkeen vaatimista koskevaan menettelyyn voi kuitenkin liittyä sellaisia piirteitä, joita ei voida kaikilta osin pitää tarkoituksenmukaisina. Jos vastuu välimiesmenettelyn kuluista asetettaisiin pääsääntöisesti yhtiölle, osakkeenomistajilla olisi vahva kannustin tavoitella ylimääräistä vastiketta tarjotun sulautumisvastikkeen määrästä riippumatta.
Ehdotuksen tavoitteena on vähentää selvästi perusteettomia vaatimuksia, joita voitaisiin esittää ilman osapuolen omaa kuluriskiä. Tämä on tarpeen ottaa huomioon myös yksittäistapauksissa, kun päätetään asianosaisten keskinäisestä kuluvastuusta. Huomionarvoista on, että jo luvun 13 §:ssä säädetty lunastusmenettely tarjoaa vähemmistöosakkeenomistajille suojaa mahdollista alivastiketta vastaan. Siksi ehdotetaan, että menettelystä aiheutuvien kulujen korvaamiseen sovelletaan osakeyhtiölain 18 luvun 8 §:n sijaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään oikeudenkäyntikuluista. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Muissa sen luvun pykälissä pääsäännöstä on tosin säädetty useita poikkeuksia.
Vastaavalla tavalla kuin 13 §:ssä välimiehet voivat päättää, että olennaisesti samasta perusteesta johtuvat ylimääräistä rahavastiketta koskevat vaatimukset on käsiteltävä samassa menettelyssä. Välimiesoikeuden nimeämisessä ja välimiesten valinnassa voi muutoinkin olla aiheellista huomioida, onko sulautumista koskien pantu vireille luvun 13 §:ssä tarkoitettu lunastusmenettely. Lunastusta ja ylimääräistä rahavastikkeen määräämistä koskevien menettelyjen käsittelemiselle yhdessä ei liene ehdotonta estettä, jos tätä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ja tähän saadaan osapuolten suostumus.
Huomiota voidaan kiinnittää siihen, että lunastusmenettelystä poiketen osakkeenomistajille ei voida määrätä uskottua miestä ylimääräistä rahavastiketta koskeviin riitoihin. Ylimääräisen rahavastikkeen saamiseksi edellytetään osakkeenomistajan aktiivista myötävaikutusta vaatimuksen tekemiseksi sekä välimiesmenettelyn myöhemmissä vaiheissa.
Esityksessä ei ehdoteta otettavaksi käyttöön muutosdirektiivillä lisätyn 126 a artiklan 6 kohdan toista alakohtaa, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat myös säätää, että välimiestuomiossa vahvistettua osakkeiden vaihtosuhdetta sovelletaan muihin sulautumiseen osallistuvan yhtiön osakkeenomistajiin, joilla ei ollut tai jotka eivät käyttäneet oikeuttaan vaatia osuuksiensa lunastamista. Käytännössä säännöksessä tarkoitetut osakkeenomistajat eivät pane vireille asiaa ylimääräisen rahakorvauksen vaatimiseksi.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säännöksiä välitystuomion sitovuuden ja maksuvelvollisuuden ulottuvuudesta. Momentin mukaan ylimääräisen rahavastikkeen maksamisesta vastaa vastaanottava yhtiö tai kolmikantasulautumisessa sulautumisvastikkeen antava yhtiö. Sulautuvan yhtiön on tämän vuoksi ilmoitettava ylimääräisen rahavastikkeen maksamisesta vastaavalle taholle viipymättä tätä koskevista vaatimuksista. Suomen lain mukaan määrätyn suomalaisen yhtiön ylimääräistä rahavastiketta koskeva tuomio sitoo ulkomaista vastaanottavaa yhtiötä ja kolmikantasulautumisessa myös sulautumisvastikkeen antavaa suomalaista tai ulkomaista yhtiötä.
Pykälää ei sovelleta tilanteessa, jossa vastaanottavana yhtiönä on suomalainen yhtiö. Muutosdirektiivistä johtuu, että ylimääräisen rahavastikkeen vaatimiseen ja sitä koskevaan menettelyyn sovelletaan tällöin ulkomaiseen sulautuvaan yhtiöön sovellettavaa toisen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä. Toisessa ETA-valtiossa annettu tuomio sitoo suomalaista vastaanottavaa yhtiötä ja, jos myös kyseisessä ETA-valtiossa on sallittu rajat ylittävä kolmikantasulautuminen, myös sulautumisvastikkeen antavaa suomalaista tai ulkomaista yhtiötä.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan nimenomaista säännöstä siitä, että välimiesmenettelyn vireilläolo ei estä rajat ylittävän sulautumisen rekisteröimistä.
25 §. Suomeen rekisteröitävän sulautumisen täytäntöönpano. Voimassa olevan lain kattamien tilanteiden (vrt. HE 103/2007 vp, s. 41) lisäksi pykälä koskee jatkossa sisaryhtiösulautumista, jossa Suomeen rekisteröity yhtiö on vastaanottavana yhtiönä. Muutoin rajat ylittävässä sulautumisessa sovelletaan pääosin samoja täytäntöönpanomenettelyä koskevia säännöksiä kuin kansallisissa sulautumisissa. Poikkeuksen muodostaa lähinnä vain yhden tai useamman ulkomaisen sulautuvan yhtiön kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen toimittamat ennakollista valvontaa koskevat todistukset, jotka ovat edellytyksenä sille, että rekisteriviranomainen voi rekisteröidä Suomeen suuntautuvan rajat ylittävän sulautumisen.
Asiakirjojen toimittamista ja saatavilla pitämistä koskevat vaatimukset voidaan jatkossa täyttää kokonaan sähköisesti ilman, että hakijoiden tarvitsee käydä henkilökohtaisesti sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen luona.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan henkilöstön edustamiseen sovellettavan lain nimikkeen muutosta, jossa otetaan huomioon kotipaikan siirron lisääminen lainsäädäntöön.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan nimenomaista mainintaa rekisteriviranomaisen velvollisuudesta tehdä yhtiöitä koskeva merkintä rekisteriin, kun rajat ylittävän sulautumisen edellytykset täytetään. Kombinaatiosulautumisessa tehdään merkintä uudesta vastaanottavasta suomalaisesta yhtiöstä. Absorptiosulautumisessa sulautuminen merkitään rekisteriin. Rekisteriviranomaisen on ennen rekisteröintiä hyväksyttävä ulkomaisen toimivaltaisen viranomaisen antama sulautumista edeltävä todistus sitovana todistuksena sovellettavien sulautumista edeltävien menettelyjen ja muodollisuuksien, joita ilman rajat ylittävää sulautumista ei voida hyväksyä, saattamisesta päätökseen asianmukaisella tavalla asianomaisessa jäsenvaltiossa.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 128 artiklan 4 ja 5 kohta.
Näistä merkinnöistä rekisteriviranomaisen on myös viran puolesta ja viipymättä ilmoitettava rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta ulkomaisen sulautuvan yhtiön toimivaltaiselle viranomaiselle, jotta se voi tehdä omat merkintänsä rajat ylittävän sulautumisen voimaantulon johdosta.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 130 artiklan 3 kohta.
26 §.Toiseen valtioon rekisteröitävän sulautumisen täytäntöönpano. Voimassa olevan lain kattamien tilanteiden (vrt. HE 103/2007 vp, s. 43) lisäksi pykälä koskee jatkossa sisaryhtiösulautumista, jossa vastaanottava yhtiö on ulkomainen yhtiö.
Pykälään ehdotetaan muutosdirektiivin johdosta eräitä kokonaan uusia säännöksiä sekä toisaalta eräitä teknisiä täsmennyksiä.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan täsmennettäväksi rekisteriviranomaiselle tehtävän hakemuksen asiakirjoja, kun suomalainen sulautuva yhtiö hakee lupaa rajat ylittävän sulautumisen täytäntöönpanoon. Muutosdirektiivissä edellytetyistä asiakirjoista ehdotetussa säännöksessä mainitaan voimassa olevan lain tapaan sulautumispäätökset, ja sen lisäksi uusina asiakirjoina mukaan on liitettävä tiedot sulautumissuunnitelmasta, hallituksen selvityksestä osakkeenomistajille ja työntekijöille, tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunnosta sekä osakkeenomistajien, velkojien tai työntekijöiden mahdolliset huomautukset sulautumissuunnitelmasta. Lisäksi voimassa olevan lain tapaan kansallisina vaatimuksina hakemukseen on liitettävä suomalaisen osakeyhtiön hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan vakuutus siitä, että sulautumisessa on noudatettu tämän lain säännöksiä, hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan todistus 7 §:ssä tarkoitettujen ilmoitusten lähettämisestä sekä mahdollinen ilmoitus siitä, että on pantu vireille 13 §:n mukainen lunastusmenettely taikka uutena seikkana 24 a §:n mukainen menettely tai kodifioidun yhtiödirektiivin 133 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu menettely.
Osa säännöksessä mainituista asiakirjoista tai tiedoista, kuten sulautumissuunnitelma on toimitettu rekisteriviranomaiselle jo sulautumismenettelyn aikaisemmassa vaiheessa. Riittävää on, että annetaan yksilöity tieto aikaisemmin toimitetuista asiakirjoista tai tiedoista siten, että rekisteriviranomaisella ja kolmannella osapuolella on mahdollisuus löytää asiakirjat tai tiedot vaikeuksitta.
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 127 artiklan 2 kohta ja osaltaan 6 kohdan b alakohta.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi luvan edellytys, jonka mukaan suomalaisen sulautuvan yhtiön täytäntöönpanoa koskeva hakemus on hyväksyttävä 26 a §:ssä tarkoitetussa ennakollisessa valvonnassa. Viitatussa pykälässä säädetään nimenomaisesti eräistä keskeisistä perusteista, joiden ollessa käsillä rekisteriviranomainen ei voi myöntää rajat ylittävää sulautumista edeltävää todistusta.
Momentissa ehdotetaan lisäksi tarkistettavaksi viittausta kodifioidun yhtiödirektiivin säännökseen, joka koskee henkilöstön osallistumisen järjestämistä vastaanottavassa yhtiössä. Voimassa olevan lain tapaan selvitykseksi riittää sulautuvien suomalaisten yhtiöiden ilmoitus siitä, että henkilöstön osallistuminen järjestetään vastaanottavan yhtiön kotivaltiossa kodifioidun yhtiödirektiivin 133 artiklan mukaisen lainsäädännön mukaisesti. Rekisteriviranomaisen myöskään ei tarvitse varmistua siitä, että kohdevaltion lainsäädäntö täyttää kaikilta osin direktiivin vaatimukset. Sen sijaan jatkossa ei ole tarvetta toimittaa Suomen rekisteriviranomaiselle tietoa siitä, että kodifioitu yhtiödirektiivi on pantu täytäntöön vastaanottavan yhtiön kotivaltiossa (vrt. HE 103/2007 vp, s. 44). Rajat ylittäviä sulautumisia koskevat tilanteet on ETA-valtioissa vähimmäisharmonisoitu. Jos direktiiviä ei ole pantu asianmukaisesti kansallisesti täytäntöön, EU-oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti direktiivistä tulee jäsenvaltiossa suoraan sovellettavaa oikeutta.
Tältä osin pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 127 artiklan 5 kohta.
Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevaa lakia.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että luvun 13 §:n mukaisen lunastusmenettelyn lisäksi uutena seikkana todistuksessa on mainittava myös 24 a §:n mukaisen menettelyn vireilläolo, kun siitä on ilmoitettu rekisteriviranomaiselle 1 momentin mukaisesti. Momentissa mainitut asiat eivät ole tyhjentäviä.
Momentissa ehdotetaan myös selventävää säännöstä, jonka mukaan todistus on asetettava saataville rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta. Todistus on sitä kautta myös toimitettava maksutta sen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan vastaanottavaan ulkomaiseen osakeyhtiöön, tai todistus raukeaa. Todistuksen voimassaoloaika vastaa voimassa olevaa lakia, eli todistus on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa sen antamisesta.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan muutosta, joka vastaa voimassa olevan 17 luvun 25 §:n 5 momentissa säädettyä. Ehdotuksen mukaan rekisteriviranomainen voi poistaa rekisteristä suomalaisen yhtiön, joka on sulautunut ulkomaiseen vastaanottavaan yhtiöön, perustuen muuhunkin luotettavaan selvitykseen kuin ulkomaisen toimivaltaisen viranomaisen ilmoitukseen. Säännös on kansallinen. Muilta osin säännös vastaa voimassa olevaa lakia.
26 a §.Ennakollinen valvonta ja rekisteriviranomaisen velvollisuus olla antamatta lupaa sulautua toiseen valtioon. Pykälä koskee suomalaisen sulautuvan yhtiön rajat ylittävää sulautumista muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen. Rekisteriviranomaisen tehtävänä on järjestää rajat ylittävän sulautumisen valvonta siltä osin, kuin sulautumiseen sovelletaan Suomen lainsäädäntöä. Säännös koskee vain rajat ylittävän yritysjärjestelyn toimeenpanoa edeltävää aikaa. Säännöksestä ei seuraa rekisteriviranomaiselle velvollisuutta valvoa väärinkäyttö- tai petostarkoitusta rajat ylittävän yritysjärjestelyn voimaantulon jälkeen.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan rekisteriviranomaisen velvollisuuksia selventävää säännöstä, jonka mukaan rekisteriviranomaisen on järjestettävä 26 §:n 1 momentissa, 26 c ja 26 e §:ssä tarkoitettujen tietojen ennakollinen valvonta jäljempänä 26 b §:ssä säädetyssä määräajassa. Ennakollinen valvonta muodostuu 2 momentissa tarkoitetusta lainmukaisuuden tutkinnasta ja tarvittaessa 3 momentissa tarkoitetusta väärinkäyttö- tai petostarkoituksen tutkinnasta. Säännösten tarkoitus on, että rekisteriviranomaisen voi koordinoida eli yhteensovittaa ennakollisen valvonnan järjestämisen muiden toimialoillaan toimivaltaisten viranomaisten kesken (vrt. muutosdirektiivin johdanto-osan perustelukappale 34). Jos muita toimivaltaisia viranomaisia ei ole tai toimenpiteiden yhteensovittaminen ei onnistu, luvussa ehdotetuin toimivaltuuksin rekisteriviranomainen voi suorittaa tarvittavat toimenpiteet itse.
Pykälän 1 momentissa viitattuihin tietoihin sisältyy vaatimus siitä, että sulautuvan yhtiön yhtiökokous on hyväksynyt sulautumisen. Tämän muutosdirektiivissä edellytetyn tiedon, johon määräajan alkaminen on käytännössä sidottu, rekisteriviranomainen saa jo aikaisemmin toimitettujen sulautumispäätöstä tai -päätöksiä koskevista asiakirjoista. Työntekijöiden kannalta tärkeää on, että toimivaltaisen viranomaisen on tutkittava henkilöstön osallistumista koskevien menettelyiden tai niiden vaihtoehtojen käsittelyä koskevien tietojen sisältyminen suunnitelmaan. Omien tietojensa lisäksi rekisteriviranomainen saa tietoja ennen kaikkea suomalaiselta sulautuvalta yhtiöltä ja muilta viranomaisilta.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön 127 artiklan 1 ja 6 kohta.
Sen lisäksi, mitä voimassa olevan lain 16 luvun 26 §:ssä säädetään luvan myöntämisen positiivisista edellytyksistä, nyt käsillä olevan pykälän 2 ja 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nimenomaisesti muutosdirektiivin mukaisesti viranomaistutkinnan vaiheista sekä eräistä keskeisistä perusteista, joiden täyttymisen johdosta kulloisessakin tutkinnan vaiheessa rekisteriviranomainen ei anna rajat ylittävää sulautumista edeltävää todistusta.
Pykälässä säädetyn lisäksi asian selvittämiseen sovelletaan muun ohella hallintolain 2, 5 ja 6 luvun säännöksiä. Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia (hallintolain 6 §). Asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä (hallintolain 23 §:n 1 momentti). Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen (hallintolain 31 §). Rekisteriviranomainen voi tehdä asiaa koskevan selvityspyynnön esimerkiksi muulle toimialallaan toimivaltaiselle viranomaiselle ja asettaa selvityksen antamiselle asian laatuun nähden riittävän määräajan (ks. hallintolain 32 ja 33 §), eikä näiltä osin asiasta ole tarpeen säätää osakeyhtiölaissa. Erityisesti, jos rekisteriviranomaisella on saamansa selvityksen perusteella perusteltu syy epäillä pykälän 3 momentissa tarkoitettua väärinkäyttö- tai petostarkoitusta, hakijalle on yleensä varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun (hallintolain 34 §).
Edellä lausutun lisäksi asian ratkaisemiseen sovelletaan hallintolain 7 luvun säännöksiä, joihin rekisteriviranomaisen on kiinnitettävä erityistä huomiota ennakollista valvontaa koskevan päätöksenteon yhteydessä. Rekisteriviranomaisen on voitava perustella päätöksensä. Perusteluissa on yleensä ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset (hallintolain 45 §). Päätöstä tehtäessä on asianmukaista arvioida eri suuntiin osoittavia seikkoja kokonaisuutena.
Hyväksyvän ja hylkäävän päätöksen tiedoksiantoon hakijalle sovelletaan hallintolain 9 ja 10 luvun säännöksiä. Muutoksenhakuun sovelletaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia (808/2019) (vrt. muutosdirektiivin johdanto-osan perustelukappale 40). Rekisteriviranomaisen päätöksen valituskelpoisuutta arvioitaessa on otettava huomioon mainitun lain 6 §. Sen 1 momentin mukaan valittamalla saa hakea muutosta päätökseen, jolla viranomainen on ratkaissut hallintoasian tai jättänyt sen tutkimatta. Rekisteriviranomaisen tekemä hakemuksen asian sisällöllistä ratkaisemista koskeva päätös on valituskelpoinen. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan valittamalla ei saa hakea muutosta päätökseen, joka koskee vain asian valmistelua tai täytäntöönpanoa, eikä myöskään hallinnon sisäiseen määräykseen, joka koskee tehtävän tai muun toimenpiteen suorittamista. Rekisteriviranomaisen tekemä asian käsittelyn väliaikaista keskeyttämistä tai lisäselvitysten hankkimista koskeva päätös on luonteeltaan asian valmistelua ja ennakollisen valvonnan täytäntöönpanoa koskeva päätös. Tällainen päätös ei ole valituskelpoinen.
Hallintolain 47 §:n 1 momentin johdantokappaleen mukaan päätökseen, johon saa hakea muutosta valittamalla, on liitettävä valitusosoitus. Mainitun lain 48 §:ssä säädetään, että jos valittaminen on erityisen säännöksen nojalla kielletty tai päätös ei ole valituskelpoinen, päätökseen on sisällytettävä ilmoitus siitä, minkä säännöksen nojalla valittaminen ei ole mahdollista.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi rekisteriviranomaisen velvollisuudesta tutkia, että kaikki rajat ylittävän sulautumisen edellytyksenä olevat perustavanlaatuiset toimenpiteet on suoritettu ja että kaikki laissa säädetyt muodollisuudet on täytetty. Menettelyiden ja muodollisuuksien loppuun saattamisen osalta säännöksessä mainitaan esimerkkinä rahamääräisten tai muiden kuin rahamääräisten velvoitteiden suorittaminen tai varmistaminen julkisille elimille. Lisäksi esimerkkinä mainitaan toimialakohtaisten erityisvaatimusten noudattaminen, joihin luetaan myös käynnissä olevista menettelyistä johtuvien maksujen tai velvoitteiden varmistaminen. Jo nykyisinkin rekisteriviranomainen kiinnittää huomiota esimerkiksi velkojien suojaksi säädettyjen menettelyiden järjestämiseen tai erityisten toimialojen toimivaltaisten viranomaisten mahdollisiin suostumusmenettelyihin. Tämä ehdotetaan määriteltäväksi lainmukaisuuden tutkinnaksi. Käytännössä ehdotettu momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan lain mukaista tutkimista, eikä ehdotuksella ole tältä osin tarkoitettu muuttaa nykyistä lupakäytäntöä.
Tältä osin pannaan nykyistä tarkemmin täytäntöön muutosdirektiivillä muutettu 127 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.
Momentissa ehdotetaan myös nimenomaista säännöstä siitä, että rekisteriviranomainen ei anna 26 §:n 4 momentissa tarkoitettua rajat ylittävää sulautumista edeltävää todistusta, jos rekisteriviranomainen tutkinnassaan havaitsee, ettei kaikkia toimenpiteitä ole suoritettu tai muodollisuuksia täytetty. Yhtiölle voidaan antaa mahdollisuus täydentää hakemusta taikka täyttää asiaankuuluvat edellytykset tai saattaa menettelyt ja muodollisuudet päätökseen kohtuullisen ajan kuluessa. Vaihtoehtoisesti rekisteriviranomainen voi tehdä perustellun kielteisen päätöksen ja ilmoittaa siitä sulautumisen täytäntöönpanoa hakeneelle yhtiölle.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säännöksiä lainmukaisuuden tutkintaa pidemmälle menevästä tutkinnasta, johon rekisteriviranomaisella tai tämän selvityspyynnön johdosta muulla toimialallaan toimivaltaisella viranomaisella olisi velvollisuus ryhtyä vain vakavien epäilyjen liittyessä rajat ylittävään sulautumiseen. Ehdotetussa säännöksessä muulla toimialallaan toimivaltaisella viranomaisella on vain rekisteriviranomaista avustava tutkimisvelvollisuus. Asian selvittämiseen liittyvistä menettelyä koskevista päätöksistä sekä järjestelyä edeltävää todistusta koskevista ratkaisuista vastaa rekisteriviranomainen.
Ehdotetun säännöksen tarkoitus on, että rekisteriviranomainen voi pyytää muuta toimialallaan toimivaltaista viranomaista, kuten esimerkiksi esitutkinnan suorittamisesta vastaavaa poliisia tai muuta erityisviranomaista, ryhtymään selvitystoimenpiteisiin, taikka rekisteriviranomainen voi 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa ilmoittaa rikosasiasta esitutkintaviranomaiselle. Tässä 3 momentissa tarkoitettu tutkinta tullee ylipäätään kysymykseen vain poikkeuksellisesti. Tämä tutkinta perustuu aikaisemmin lainmukaisuuden tutkinnan yhteydessä saatuihin tietoihin, joita täydennetään ja syvennetään jatkotoimenpiteillä, jotka ovat epäilyn asteeseen, teon tai laiminlyönnin tai sillä tavoiteltujen tai saavutettujen seurausten laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisia ja oikeasuhteisia.
Ehdotetun momentin mukaan ennen luvan antamista rekisteriviranomaisen tai muun toimialallaan toimivaltaisen viranomaisen tulee saamiensa tietojen perusteella tutkia, ettei rajat ylittävää sulautumista toteuteta väärinkäyttö- tai petostarkoituksessa, jonka seurauksena tai tarkoituksena on Euroopan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön välttäminen tai kiertäminen, taikka muuten rikollisessa tarkoituksessa. Tämä ehdotetaan määriteltäväksi väärinkäyttö- tai petostarkoituksen tutkinnaksi.
Ehdotuksen mukaan väärinkäyttö- tai petostarkoituksen tutkinta tulee kysymykseen tietyntyyppisissä vakavissa yleistä etua vastaan kohdistuvissa rikkomistapauksissa. Hyväksyttäväksi yleiseen etuun liittyväksi pakottavaksi syyksi katsotaan EU-oikeudessa esimerkiksi verotuksen johdonmukaisuuden säilyttäminen tai verotuksen valvonnan tehokkuuden varmistaminen, ei kuitenkaan puhtaasti taloudelliset perusteet kuten verotulojen väheneminen tai veropohjan mureneminen. Lisäksi perustamissopimuksen nojalla ulkomaisiin henkilöihin ja yhtiöihin voidaan soveltaa syrjivää sijoittautumisoikeutta tai palveluiden tarjoamisen vapautta rajoittavaa erityissääntelyä ”yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden perusteella” (SEUT 52 artikla). Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella voidaan rajoittaa myös pääomien ja maksujen liikkeitä (SEUT 65 artikla); viimeksi mainittujen rajoitusten perusteita tulkitaan suppeasti siten, ettei jäsenvaltiolla ole oikeutta määritellä niiden ulottuvuutta ilman yhteisön toimielinten valvontaa. Kysymyksessä on oltava yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavasta todellisesta ja riittävän vakavasta vaarasta. Toimenpiteen on oltava objektiivisesti katsoen tarpeellinen ja oikeasuhtainen asetettuun tavoitteeseen verrattuna. Yleistä etua Suomessa on käsitelty tarkemmin aikaisempien eurooppayhtiöiden ja osakeyhtiöiden rajat ylittäviä järjestelyitä koskevien lakien esitöissä (ks. HE 55/2004 vp, s. 8 ja 9; HE 103/2007 vp, s. 14).
Muutosdirektiivin johdanto-osan perustelukappaleen 35 mukaisesti väärinkäyttö- tai petostarkoitus liittyy ennen kaikkea työntekijöiden oikeuksien, sosiaaliturvamaksujen tai verovelvoitteiden kiertämiseen. Hyvin tärkeänä tavoitteena on pidetty torjua pöytälaatikko- tai peiteyhtiöitä, joita perustetaan tarkoituksena välttää, kiertää tai rikkoa Euroopan unionin oikeutta tai kansallista lainsäädäntöä. Kansallisesti kysymykseen voisivat tulla vakavissa tapauksissa ainakin rikoslain 29 luvun 1—4 §:ssä tarkoitetut veropetokset ja -rikkomukset ja luvun 4 a—4 c ja 5—7, 7 a ja 8 §:ssä tarkoitetut petokset, väärinkäytöt ja rikkomukset, 36 luvussa rangaistaviksi säädetyt erilaiset petokset, väärinkäytöt ja kiskonnat sekä 47 luvussa tarkoitetut työrikokset. Muutosdirektiivissä väärinkäyttö- tai petosrikkomuksia ei ole määritetty eikä rajoitettu tiettyyn oikeudenalaan tai rikkomukseen.
Muutosdirektiivin nojalla kyse voi olla myös muusta rikollisesta tarkoituksesta, jota koskevia rikoksia ei ole näiltäkään osin tarkemmin määritetty muutosdirektiivissä. Kansallisesti merkittävänä pidettävä muu rikos voisi vakavissa tapauksissa ilmetä esimerkiksi sellaisista sulautuvaan yhtiöön sovellettavien säännösten vastaisista toimista, joilla on pyritty huomattavan tai pitkäkestoisen taloudellisen hyödyn oikeudettomaan tavoitteluun toisen kustannuksella tai vastaavasti tietyn velvoitteen oikeudettomaan välttämiseen. Huomioon otettavista elinkeinorikoksista esimerkkejä ovat rikoslain 30 luvun 4—7, 7 a, 8, 8 a, 9, 9 a, 10, 10 a §:ssä rangaistaviksi säädetyt rikokset. Väärinkäyttö- tai petostarkoitus voi vakavissa tapauksissa ilmetä myös rikoslain 37 luvun 1―4 ja 8―14 §:ssä rangaistaviksi säädettyinä erilaisina rikoksina. Liiketoimintavelvollisuuksien laiminlyönteihin liittyvä rikoksia, kuten yhteisö- tai arvopaperimarkkinalainsäädännössä säädettyjä rikoksia, liiketoimintakiellon rikkomista tai edellä viitattuja kirjanpito- tai tilintarkastusrikoksia, voitaisiin samoin yleensä pitää vakavissa tapauksissa sellaisina, jotka osoittavat taloudelliseen toimintaan liittyvää rikollista tarkoitusta.
Muita yleistä järjestystä tai turvallisuutta vakavalla tavalla vaarantavia rikoksia olisivat sellaiset, joihin liittyy tietty taloudellinen tai kaupallinen tavoite ja jotka kohdistuvat laajaan tai rajoittamattomaan määrään ihmisiä taikka yhteiskunnassa varsin suojattomassa sosio-ekonomisessa asemassa olevien henkilöiden hyväksikäytön edistämiseen. Vakavissa tapauksissa tällaisia ovat esimerkiksi rikoslain 11 luvussa tarkoitetut sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan, 12 luvussa tarkoitetut maanpetosrikokset, 13 luvussa tarkoitetut valtiopetosrikokset, 17 luvun 1, 1 a, 2―5, 8, 8 a, 18 tai 18 a §:ssä tarkoitetut rikokset yleistä järjestystä vastaan, 20 luvun 4, 5, 6, 7, 7 b, 8, 8 a―8 c §, 9 tai 9 a §:ssä tarkoitetut seksuaalirikokset, 25 luvun 1―3 tai 3 a §:ssä tarkoitetut vapauteen kohdistuvat rikokset, 32 luvun 6 ja 7―9 §:ssä tarkoitetut rahanpesurikokset, 34 luvussa tarkoitetut yleisvaaralliset rikokset, 34 a luvussa tarkoitetut terrorismirikokset sekä rikoslain 35 luvun 3 a ja 3 b §:ssä ja 38 luvun 3―6, 7 a, 7 b, 8 ja 8 a §:ssä tarkoitetut rikokset, jotka kohdistuvat nykyaikaista tietoyhteiskuntaa vastaan. Yhteistä näille vakaville rikoksille on, että niistä tuomittava enimmäisrangaistus on tuntuva vankeusrangaistus.
Ehdotuksen mukaan yksittäistä tapausta on arvioitava objektiivisista lähtökohdista. Tapaukseen on suhtauduttava sitä vakavammin, mitä suurempaa huolimattomuutta yhtiön teko tai laiminlyönti ilmentää ja mitä suurempaa tai laaja-alaisempaa etua yhtiön toiminnassa on tavoiteltu tai saavutettu. Säännöksessä tarkoitetussa tilanteessa rekisteriviranomaisen olisi tapauskohtaisesti otettava huomioon kaikki valvonnan aikana ilmenneet, suorasti ja epäsuorasti asiaan vaikuttavat merkitykselliset tekijät. Tekoja tai laiminlyöntejä sekä niistä saatua näyttöä olisi arvioitava kokonaisuutena. Arvioinnissa huomiota on kiinnitettävä siihen, onko saaduilla tiedoilla olennaista merkitystä yksittäisen suomalaisen yhtiön rajat ylittävän sulautumisen kielletyn tarkoituksen tai seurausten kannalta.
Muutosdirektiivin johdanto-osan perustelukappaleen 36 ensimmäisen alakappaleen mukaan arvioinnissa olisi käsiteltävä kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja ja olosuhteita ja otettava tarvittaessa huomioon ainakin suuntaa antavat tekijät, jotka liittyvät perustamiseen jäsenvaltiossa, jossa yhtiö tai yhtiöt on määrä rekisteröidä rajat ylittävän järjestelyn jälkeen, mukaan lukien järjestelyn tarkoitus, toimiala, investointi, nettoliikevaihto ja voitto tai tappio (tulos), työntekijöiden lukumäärä, taseen sisältö, verotuksellinen kotipaikka, varat ja niiden sijaintipaikka, laitteisto, yhtiön tosiasialliset omistajat ja edunsaajat, työntekijöiden ja tiettyjen työntekijäryhmien tavanomaiset työpaikat, paikka, jossa sosiaaliturvamaksut maksetaan, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/71/EY tarkoitettujen lähetettyjen työntekijöiden määrä rajat ylittävää järjestelyä edeltäneenä vuonna ja asetuksessa (EY) N:o 883/2004 tarkoitettujen samanaikaisesti useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa työskentelevien työntekijöiden määrä sekä yhtiön tai yhtiöiden hyväksymät kaupalliset riskit ennen rajat ylittävää järjestelyä ja sen jälkeen.
Muutosdirektiivin johdanto-osan perustelukappaleen 36 toisen alakappaleen mukaan arvioinnissa olisi myös otettava huomioon kaikki merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet, jotka liittyvät henkilöstön osallistumisoikeuksiin, erityisesti siltä osin kuin on kyse tällaisia oikeuksia koskevista neuvotteluista, joihin neljän viidesosan ylittyminen sovellettavasta kansallisesta raja-arvosta on johtanut. Kaikkia näitä seikkoja olisi pidettävä kokonaisarvioinnissa ainoastaan suuntaa antavina tekijöinä, eikä niitä sen vuoksi pitäisi tarkastella erillisinä. Toimivaltainen viranomainen voisi pitää sitä, että rajat ylittävän järjestelyn tuloksena yhtiön tosiasiallinen johto tai taloudellinen toiminta sijaitsee jäsenvaltiossa, jossa yhtiön tai yhtiöiden on määrä rekisteröityä rajat ylittävän järjestelyn jälkeen, osoituksena siitä, että olosuhteet eivät johda väärinkäytökseen tai petokseen.
Hallintolain nojalla rekisteriviranomainen voi asian selvittämiseksi suorittaa omasta aloitteestaan lisäselvityksiä tai pyytää sellaisia toimialallaan toimivaltaiselta viranomaiselta. Lisäksi erityislainsäädännössä on säädetty tiettyjen toimialallaan toimivaltaisten viranomaisten toimivallasta edellyttää järjestelyltä niiden suostumusta, mikä käytännössä tarkoittaa toimivaltaa asettaa sille ehtoja järjestelylle tai kieltää se. Tässä tarkoituksessa rekisteriviranomainen voi omasta aloitteestaan tai muun toimialallaan toimivaltaisen viranomaisen vaatimuksesta keskeyttää väliaikaisesti hakemuksen käsittelyn ottaen kuitenkin huomioon velvollisuuden käsitellä asia viivytyksettä sekä 26 b §:ssä säädetyt määräajat. Tätä on pidettävä sallittuna kodifioidun yhtiödirektiivin 121 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn kansallisen viranomaisen vastustamisoikeuden sekä menettelyn määräaikoja koskevien uusien säännösten nojalla.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että rekisteriviranomaisella on oltava perusteltu syy epäillä väärinkäyttö- tai petostarkoitusta. Muutosdirektiivissä on käytetty vakava syy epäillä -käsitettä siitä, mitä ehdotetussa säännöksessä tarkoitetaan perusteltu syy -käsitteellä. Jos rekisteriviranomainen arvioi, että kyse voi olla rikosoikeudellisesti rangaistavasta teosta tai laiminlyönnistä, vakava epäily riittää esitutkinnan aloittamiseen ja asiasta voidaan ilmoittaa esitutkintaviranomaisille 4 momentin mukaisesti. Jos kyse on muunlaisesta oikeuden väärinkäyttöä koskevasta epäilystä, arvioinnin tekee ensisijaisesti muu soveltuva erityisviranomainen tai viime kädessä rekisteriviranomainen. Rajat ylittävää järjestelyä edeltävää todistusta koskevaa päätöstä tehtäessä yleisen tason epäilyä rajat ylittävän sulautumisen tarkoituksen epäasianmukaisuudesta ei voida pitää riittävänä, vaan tietty selkeä näyttö on oltava kyseisen epäilyn perustelemiseksi ja tueksi. Tosiseikkoja ja olosuhteita koskevan näytön tulisi riittää siihen, että asioita huolellisesti harkitseva henkilö havaintojensa perusteella päätyy todennäköisyyttä lähentyen tulokseen, että kyse voi olla edellä kuvatusta Suomen tai EU:n oikeusjärjestyksen vastaisesta teosta tai laiminlyönnistä. Ehdotetussa säännöksessä tätä kuvataan ”vähintään melko todennäköisenä” -käsitteellä, millä tarkoitetaan vähintään noin 40―50 prosentin todennäköisyyttä. Todennäköisyydestä voi siten jäädä tietty epävarmuus.
Käytännössä rekisteriviranomaisen väärinkäyttö- tai petostarkoituksen tutkinnan tuloksena olisi vain toteamus siitä, onko rekisteriviranomaisen oman selvityksen aikana tai muun alallaan toimivaltaisen viranomaisen selvityksen johdosta havaittu viitteitä väärinkäyttö- tai petostarkoituksesta sekä mahdollisten viitteiden yksilöintiä. Jos rekisteriviranomainen saamansa selvityksen ja sen huolellisen arvioinnin perusteella antaa kielteisen päätöksen, rekisteriviranomainen olisi perusteltava päätöstään havainnoilla, jotka sen mielestä viittaavat väärinkäyttö- tai petostarkoitukseen. Ottaen huomioon, että useimmat rajat ylittävät yritysjärjestelyt koskevat tytär- tai sisaryrityksiä, käytännössä rekisteriviranomainen päätynee lähes poikkeuksetta siihen, ettei sen saamassa selvityksessä havaita viitteitä tällaisista tarkoituksista tai seurauksista.
Jos oikeasuhtaisia, vähemmän rajoittavia toimenpiteitä ei ole käytettävissä ja rekisteriviranomainen saamansa selvityksen perusteella pitää vähintään melko todennäköisenä, että rajat ylittävällä järjestelyllä on momentin mukainen tarkoitus, rekisteriviranomainen ei anna rajat ylittävää sulautumista edeltävää todistusta. Tällöin rekisteriviranomaisella tulee olla melko vahva näyttö päätöksensä tueksi väärinkäyttö- tai petostarkoituksen olemassaolosta.
Tältä osin säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivin 127 artiklan 8 kohta, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen ei myönnä sulautumista edeltävää todistusta, jos kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritetään, että rajat ylittävä sulautuminen toteutetaan väärinkäyttö- tai petostarkoituksessa, jonka seurauksena tai tarkoituksena on Euroopan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön välttäminen tai kiertäminen, taikka rikollisessa tarkoituksessa.
Ehdotetun säännöksen sanamuoto jättää rekisteriviranomaiselle ja muille toimialoillaan toimivaltaisille viranomaisille jonkin verran viranomaistoiminnassa normaalina pidettävää harkintavaltaa. Viranomaisilla on nyt käsilläkin olevassa ratkaisutilanteessa mahdollisuus ja velvollisuus ottaa harkinnassaan huomioon erilaisia näkökohtia, intressejä, arvoja ja rajatussa määrin myös hallinnollisia tarkoituksenmukaisuusnäkökohtia. Säännöksessä ja perusteluissa on pääpiirteissään määritetty, minkälaisia näkökohtia harkintavallan käytössä voidaan ottaa huomioon. Harkintavallan käyttäminen on kuitenkin suhteutettava esimerkiksi lainsäädännön tarkoitukseen (Olli Mäenpää 2018: Hallinto-oikeus – Oikeuden perusteokset, pääjakso III Hallintomenettely ja hyvän hallinnon perusteet, jakso 8. Päätösvallan käyttö ja hallintopäätös, Viranomaisen harkintavalta päätöksenteossa. Jatkuvasti päivitettävä teos, viitattu 31.3.2022. Alma Talent). Nyt käsillä olevassa tilanteessa harkintavalta on lailla sidottua siinä merkityksessä, että lupa rajat ylittävään järjestelyyn sekä sitä koskeva todistus on myönnettävä, jos laissa säädetyt muodollisuudet täytetään eikä vastaan puhuvaa perusteltua syytä ilmene. Lähtökohtana on yhtiöiden elinkeino- ja toimintavapauden sekä liikkuvuuden oikeuden turvaaminen. Vaikka säännöksessä tarkoitetut epäilyt kohdistuvat vakaviin asioihin ja vaikka rekisteriviranomaiset tai muut viranomaiset eivät ole sidottuja sulautumissuunnitelmassa annettuihin suuntaa antaviin määräaikoihin tai niiden ylittämisestä johtuviin, tapauskohtaisesti suuriinkin kustannuksiin, asia on perusteltua selvittää ja ratkaista huolellisesti mutta viipymättä sen mukaan kuin 26 b §:ssä säädetään. On kohtuullista, että menettelyn kesto minimoidaan ja yleensä myös asianosaista kuullaan asiassa hallintolain 34 §:n tarkoitetulla tavalla.
Sulautumisen tarkoituksen tai päämäärän hyväksyttävyyden arvioinnissa tulee ottaa huomioon muun muassa muutosdirektiivin tavoitteet, sijoittautumisvapautta koskevat perussopimusten artiklat ja asiaa koskeva oikeuskäytäntö. Jäsenvaltiot voivat säätää tiettyjä keinoja lainsäädännön kiertämisen välttämiseksi. EU-tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tällainen sijoittautumisvapauden rajoitus voidaan hyväksyä ainoastaan, jos sitä voidaan pitää oikeutettuna yleistä etua koskevista pakottavista syistä. Lisäksi kyseisellä rajoituksella on tällöin voitava taata kyseessä olevan tavoitteen toteutuminen, eikä sillä saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Velkojien ja vähemmistöosakkaiden suojelu on yksi EU-tuomioistuimen tunnustamista yleistä etua koskevista pakottavista syistä. Sama koskee työntekijöiden suojelua. (ks. Polbud-ratkaisu, kohta 52 ja 53, molemmat kohdat viittauksineen.) Tällaisesta olisi saatava tapauskohtaisesti selkeää objektiivista näyttöä. Kuitenkaan EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä sijoittautumisvapauden väärinkäyttönä ei ole pidetty sellaisenaan sitä, että yhtiön sääntömääräinen tai tosiasiallinen kotipaikka sijoitetaan tietyn jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jotta hyödyttäisiin edullisemmasta lainsäädännöstä (ks. Polbud-ratkaisu, kohta 40 viittauksineen). Rekisteriviranomaisen ei tulisi pääsääntöisesti olla antamatta lupaa myöskään yksinomaan sellaisten yhtiöoikeudellisten seikkojen perusteella, joiden osalta osakkeenomistajat, velkojat tai työntekijät voivat turvautua muihin oikeussuojakeinoihin. Eräs esimerkki on tilanne, jossa vastaanottavan yhtiön kotivaltion yhtiöoikeudellinen sääntely tarjoaisi esimerkiksi vähemmistöosakkeenomistajille tai velkojille joltakin osin heikompaa suojaa kuin suomalainen lainsäädäntö. Vähemmistöosakkeenomistajan on näissä olosuhteissa mahdollisuus turvata omistuksensa taloudellinen arvo vaatimalla osakkeensa lunastusta, ja velkojalla on oikeus vastustaa rajat ylittävää sulautumista.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan nimenomaista säännöstä rekisteriviranomaisen oikeudesta ilmoittaa väärinkäyttö- tai petostarkoituksen tutkinnan yhteydessä havaitsemansa rikosasia esitutkintaviranomaisille, kun rekisteriviranomainen havaitsee rikollisuuteen viittaavia olennaisia seikkoja. Ehdotuksessa ei ole kyse rekisteriviranomaisen ilmoitusvelvollisuudesta, mutta tarkoitus on, että vakavissa rikosasioissa rekisteriviranomainen ilmoittaisi asian esitutkintaviranomaisille viimeistään siinä vaiheessa, kun rekisteriviranomaisen epäilyt mahdollisesta rikoksesta tehtyjen selvitysten johdosta osoittautuvat perustelluiksi.
Ehdotetussa säännöksessä on kyse rikoslaissa tarkoitetuista asioista, jotka eivät liity rekisteriviranomaisen varsinaisiin valvontatehtäviin, vaan rekisteriviranomainen saa tietoonsa rikosasian ennakollisen valvonnan yhteydessä. Tällaisissa asioissa rekisteriviranomainen ei ole itse asianosaisena.
Ehdotetun säännöksen nojalla rikosasian saattaminen esitutkinnasta päättävän viranomaisten käsittelyyn on kaikkiaan rekisteriviranomaisen harkittavissa. Rekisteriviranomaisen ilmoituksen tekemiseksi ei edellytetä esitutkintakynnyksen ylittymistä. Esitutkintakynnyksen ylittymisen ja esitutkinnan suorittamisen arvioi esitutkinnan toimittamisesta päättävä viranomainen. Ehdotetulla säännöksellä ei muuteta esitutkinnan toimittamisesta päättävien viranomaisten harkintavaltaa ja toimivaltuuksia.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tieto on tarpeen viranomaisen yksittäisen valvonta- tai tarkastustehtävän suorittamiseksi. Rekisteriviranomaisella on siten oikeus luovuttaa esitutkintaviranomaiselle väärinkäyttö- tai petostarkoituksen tutkinnan yhteydessä saamansa tiedot, jotka ovat tarpeen esitutkinnan suorittamiseksi. Tietojenvaihdossa on muutoinkin otettava huomioon myös julkisuuslain muut säännökset, esitutkintalain (805/2011) 11 luvun 8 § ja poliisilain (872/2011) 4 luvun 2 §.
26 b §.Rekisteriviranomaisen suorittaman ennakollisen valvonnan määräajat. Pykälä on uusi. Valvontamenettelyn kestoa, suoritustapaa ja laajuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon esimerkiksi järjestelyn luonne ja muut olosuhteet. Valvonnan suorittamiseen sovelletaan myös yleisiä hallinto-oikeudellisia periaatteita, kuten sitä, että viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden (hallintolain 6 §). Tilanteissa, joissa rekisteriviranomaiselle ei synny erityistä aihetta epäillä sulautumisen tarkoitusta tai päämäärää, valvontamenettely voisi käytännössä olla melko nopea, suppea ja summaarinen.
Pykälän 1 momentissa säädetään 26 a §:n 2 momentissa tarkoitetun lainmukaisuuden tutkinnalle varatusta määräajasta, josta on säädetty poikkeuksia pykälän 2 ja 3 momentissa. Lainmukaisuuden tutkinnan edellyttämät toimenpiteet on suoritettava ja päätös tehtävä kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona rekisteriviranomainen vastaanotti 26 §:n 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat ja tiedon siitä, että sulautuvan yhtiön yhtiökokous on hyväksynyt sulautumisen. Määräaika alkaa kulua siitä, kun kaikki asiakirjat ja tiedot on toimitettu rekisteriviranomaiselle.
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivin 127 artiklan 7 kohta.
Ehdotetussa 2 momentissa säädetään menettelylle varatusta määräajasta tilanteessa, jossa rekisteriviranomaiselle on syntynyt perusteltu syy epäillä, että rajat ylittävä sulautuminen aiotaan toteuttaa 26 a §:n 3 momentissa tarkoitetussa väärinkäyttö- tai petostarkoituksessa.
Arviointiin liittyvät toimenpiteet on suoritettava viipymättä. Momentissa tarkoitetuissa tilanteissa menettelylle varattua määräaikaa voidaan jatkaa vielä enintään kolmella kuukaudella, jos rekisteriviranomaisen arvioinnissa on tällöin tarpeen ottaa huomioon lisätietoja tai suorittaa lisäselvityksiä. Annettavan lisäajan pituus on oltava asian laatuun nähden riittävä (hallintolain 33 §:n 1 momentti). Kyse voi olla jonkin vähäisen yksityiskohdan tarkastamisesta, jolloin lyhyt lisäaika on perusteltu, tai laajasta täydentävästä selvityksestä, jolloin melko pitkäkin lisäaika on perusteltu.
Momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivin 127 artiklan 9 ja 10 kohta.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säännöstä sen tilanteen varalta, että hakemuksen poikkeuksellisen monimutkaisuuden vuoksi edes 2 momentissa mainittu kolmen kuukauden lisäaika ei ole riittävä 26 a §:ssä tarkoitetun ennakollisen valvonnan toimenpiteiden järjestämiseksi ja rekisteriviranomaisen päätöksen tekemiseksi. Hallintolain 23 §:n 1 momentin kanssa yhdenmukaisesti asia on tällöin käsiteltävä viipymättä. Hallintolain 23 §:n 2 momentista poiketen ehdotuksen mukaan rekisteriviranomaisen on kuitenkin oma-aloitteisesti annettava arvio päätöksen antamisajankohdasta.
Rekisteriviranomaisen on myös ilmoitettava sulautumisen täytäntöönpanon hakijalle syyt viivästyksiin ennen kyseisten määräaikojen päättymistä. Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivin 127 artiklan 11 kohta.
26 c §.Rekisteriviranomaisen oikeus saada tietoja viranomaisilta sekä oikeus pyytää niiltä muita välttämättömiä tietoja. Pykälässä ehdotetaan säännöksiä rekisteriviranomaisen toteuttamasta viranomaistietojen hankinnasta ennakollisen valvonnan suorittamiseksi. Säännöksen lähtökohtana on hallinto-oikeudessa yleisesti noudatettu ajatus, jonka mukaan hallintoelin ei saa puuttua toisen viranomaisen päätösvaltaan ottamalla tämän päätösvaltaan kuuluvaa asiaa ratkaistavakseen (Olli Mäenpää 2018, pääjakso III Hallintomenettely ja hyvän hallinnon perusteet, jakso 8. Päätösvallan käyttö ja hallintopäätös, Hallintopäätöksen asiallinen ala. Jatkuvasti päivitettävä teos, viitattu 31.3.2022). Rekisteriviranomainen on itse toimivaltainen esimerkiksi tietyissä yhtiöoikeudellisissa ja rekisterin ylläpitämiseen liittyvissä seikoissa. Rekisteriviranomainen tarvitsee muiden viranomaisten apua ja tietoja asioissa, jotka eivät kuulu rekisteriviranomaisen toimivaltaan. Ehdotettujen säännösten tavoitteena on täyttää muutosdirektiivissä säädetyt vaatimukset mutta säilyttää menettely verrattain kevyenä, nopeana ja joustavana. Säännöksillä ei rajoiteta tai muuteta miltään osin viranomaisten valvontaan liittyviä toimivaltuuksia, vaan nyt käsillä oleva menettely täydentää muiden toimialoillaan toimivaltaisten viranomaisten tarkastus- ja valvontamenettelyitä.
Pykälässä ehdotetaan säännöksiä rekisteriviranomaisen oikeuksista pyytää ja saada tietoja viranomaisilta tai niiden ylläpitämistä rekistereistä koko 26 a §:ssä tarkoitetun ennakollisen valvonnan aikana.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säännöksiä rekisteriviranomaisen oikeudesta selvittää sulautuvan yhtiön, sen johtoon kuuluvien henkilöiden, tiettyjen suurten omistajien sekä siihen kytkeytyvien yritysten ja yhteisöjen luotettavuus. Säännös koskee sulautuvaa yhtiötä, kaikkia johdon jäseniä, yli 25 prosenttia yhtiön osake- tai äänivallasta omistavia, sekä niihin välittömästi tai välillisesti kytkeytyviä yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ssä tarkoitettuja rekisteröitäviä yrityksiä ja yhteisöitä. Kyse on rekisteriviranomaiselle säädetystä oikeudesta. Velvollisuutta selvittämiseen ei ole, ellei siihen ole ilmeistä tarvetta.
Ehdotetun 1 momentin mukaan luotettavana ei voida pitää sitä, jolla on ollut kuluvana vuonna tai sitä edeltävinä kolmena kalenterivuonna toistuvia tai huomattavia veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröimis-, ilmoitus- tai maksuvelvollisuuksiensa hoitamisen laiminlyöntejä. Lisäksi ehdotetaan, että luotettavana ei voida myöskään pitää sitä, joka on sanottuna aikana rikkonut muita yleistä etua koskevia säännöksiä. Tältä osin viitataan edellä 26 a §:n 3 momentin säännöskohtaisissa perusteluissa lausuttuun. Luotettavuuden selvittämisen tehtävänä säännöksessä on mahdollistaa jäljempänä ilmenevällä tavalla velvoitteidenhoitoselvityksen rekisteriviranomaiselle toimittaminen, josta ilmenevät tiedot muodostavat vain osan edellä 26 a §:ssä tarkoitettua ennakollista valvontaa, ennen kaikkea väärinkäyttö- tai petostarkoituksen tutkintaa.
Pykälän 2 momentissa ehdotetun säännöksen nojalla rekisteriviranomaisella on oikeus saada kaikkia 1 momentissa tarkoitettuja asioita koskevat tiedot, jotka ilmenevät yleensä harmaan talouden selvitysyksiköltä saatavasta velvoitteidenhoitoselvityksestä. Tiedot on oikeus saada kaikkien 1 momentissa tarkoitetuista henkilöistä, yrityksistä ja yhteisöistä. Lisäksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan vaatimusta tietojen välttämättömyydestä luotettavuuden selvittämiseksi. Sisällöltään vastaavia säännöksiä on Finanssivalvonnasta annetun lain 20 b §:n 1 ja 2 momentissa sekä 3 momentin 1 kohdassa. Tietojen käyttäminen tai sen laajuus saattaa kuitenkin tarkoitukseltaan poiketa muualla laissa säädetystä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan lisäksi täsmennettäväksi, että tietopyynnössä rekisteriviranomaisen on yksilöitävä pyynnön kohteena olevat henkilöt, yritykset ja yhteisöt. Kyse voi olla velvoitteidenhoitoselvitystä tai muita tietoja koskevasta pyynnöstä. Pykälän 1 momentissa tarkoitetun tehtävän suorittamiseksi edellytetyt tiedot ovat salassa pidettäviä, mutta tietojen luovuttamiseen oikeuttavan perusteen nojalla ne voidaan luovuttaa Harmaan talouden selvitysyksikön välityksellä tai muun viranomaisen toimesta rekisteriviranomaiselle. Ehdotettuihin säännöksiin liittyy se, että jäljempänä Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:ään ehdotetaan tehtäviksi asianmukaiset tietojen antamista koskevat lisäykset.
Yhtiön johdossa olevilla henkilöillä on tärkeä merkitys siinä, miten yhtiössä toimitaan. Lisäksi muutosdirektiivin johdanto-osan perustelukappaleen 35 nojalla erityisesti väärinkäyttö- ja petostarkoituksen tutkinnassa on kiinnitettävä huomiota peite- ja pöytälaatikkoyhtiöiden käyttämiseen. Siksi 1 ja 2 momentissa ehdotetaan, että rekisteriviranomaisella on oikeus tarkastaa sulautuvan yhtiön johtoon kuuluvien henkilöiden ja järjestelyyn kytkeytyvien tiedot. Tiedot ovat tärkeitä keskeisessä asemassa vaikuttavien henkilöiden ja järjestelyn taustalla olevien asioiden arvioimiseksi.
Pykälän 3 momentissa viitataan osakeyhtiölain 6 luvun säännöksiin yhtiön johdon jäsenten yleisestä kelpoisuudesta, jota rekisteriviranomainen lähtökohtaisesti valvoo muutoinkin. Tämän valvonnan suorittamiseksi rekisteriviranomaisella on oikeus saada ajantasaiset tiedot liiketoimintakieltorekisteristä Oikeusrekisterikeskukselta. Tiedot koskevat vain liiketoiminnassa tapahtuneita tekoja tai laiminlyöntejä, joiden keskeisenä suojan kohteena ovat velkojien oikeudet (ks. esim. HE 29/1985 vp, s. 8―10 ja 15).
Liiketoimintakieltorekisterin tiedot, jotka koskevat voimassa olevia liiketoimintakieltoja, ovat julkisia (liiketoimintakiellosta annetun lain 21 §:n 2 momentti). Ne voidaan luovuttaa Oikeusrekisterikeskukselta rekisteriviranomaiselle sähköisesti.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan täydentäviä säännöksiä rekisteriviranomaisen oikeudesta saada tietoja rajat ylittävään sulautumiseen liittyvistä yhtiöistä ja henkilöistä. Ehdotus koskee oikeutta saada muita kuin edellä tarkoitettuja välttämättömiä tietoja muilta keskeisiltä kansallisilta viranomaisilta tai ETA-alueella sijaitsevilta viranomaisilta salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä. Lisätietojen pyytämisen avulla voidaan saada lisää näyttöä päätöksen tekemiseksi esimerkiksi toimialakohtaisilta erityisviranomaisilta.
Momentin nojalla rekisteriviranomaisen tulee pyynnössä yksilöidä tapauskohtaisesti tarvitsemansa välttämättömät tiedot sekä pyynnön kohteena olevat yhtiöt ja henkilöt. Pyydettävien tietojen sisällön osalta viitataan edellä 26 a §:n perusteluissa ja muutosdirektiivin johdanto-osan perustelukappaleessa 35 ja 36 mainittuihin seikkoihin. Tällaisia tietoja voidaan pyytää 26 a §:n 2 momentissa tarkoitettua lainmukaisuuden tutkintaa tai mainitun pykälän 3 momentissa tarkoitettua väärinkäyttö- tai petostarkoituksen tutkintaa varten.
Ehdotetun säännöksen mukaan rekisteriviranomaisella on tarvittaessa oikeus saada tietoja ensinnäkin Verohallinnolta. ETA-alueella verotuksen täytäntöönpano ja tietojenvaihto toteutuvat nykyisin tehokkaasti, eikä Verohallinnon toimialalla ole käytännössä tunnistettu sellaisia lainmukaisuuden tutkinnassa tarkasteltavia muodollisuuksia, jotka voisivat estää rajat ylittävän sulautumisen. Siten mahdollinen tietojen pyytäminen Verohallinnolta voi kohdistua lähinnä 26 a §:n 3 momentissa tarkoitetun väärinkäyttö- tai petostarkoituksen tutkintaan liittyviin tietoihin. Velvoitteidenhoitoselvitys ei sisällä erityisen tarkkoja tietoja eri viranomaisten toimialallaan suorittamista tarkastuksista, joten rekisteriviranomaisen tietopyyntö voisi koskea esimerkiksi sulautuvassa yhtiössä suoritettua verotarkastusta koskevia tiettyjä tarkempia tietoja. Keskeneräisistä tarkastuksista tai valmistelussa olevista veroseuraamuksista tietoja ei anneta.
Ehdotuksen nojalla Verohallinnolla olisi oikeus antaa välttämättömiä tietoja rekisteriviranomaisen pyynnöstä ja rekisteriviranomaisen tehtävänä olevaa arviointia varten. Verohallinnolla olisi oikeus antaa välttämättömät verotustiedot salassapitosäännösten estämättä. Annettavat tiedot ovat sellaisia, jotka Verohallinto on tallentanut tietojärjestelmäänsä. Ne annetaan sellaisessa muodossa, jossa ne on tallennettu. Verohallinto ei ota kantaa rajat ylittävän sulautumisen edellytysten ja muodollisuuksien taikka väärinkäyttö- tai petostarkoituksen täyttymiseen.
Lisäksi on otettava huomioon, että verotus ei kuulu muutosdirektiivin soveltamisalaan (ks. muutosdirektiivin johdanto-osan perustelukappale 53). Siten sulautumisen vero-oikeudellisen hyväksyttävyyden arviointi tehdään jatkossakin Verohallinnon toimesta erikseen. Rekisteriviranomaisen ennakollisen valvonnan aikana tekemä arviointi taikka Verohallinnon 4 momentin mukaiseen tietopyyntöön antama vastaus ei estä tai vaikuta Verohallinnon erikseen tekemään arviointiin esimerkiksi siitä, onko kyse verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 28 §:n tarkoittamasta veronkierrosta tai elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 52 h §:n tarkoittamasta järjestelystä, jossa yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen.
Toiseksi rekisteriviranomaisella olisi tarvittaessa oikeus saada tiettyjä välttämättömiä tietoja Finanssivalvonnalta. Rekisteriviranomaisen oikeuteen saada tiedot ja Finanssivalvonnan velvollisuuteen luovuttaa tiedot sovelletaan samoja yleisiä hallinto-oikeudellisia periaatteita kuin edellä Verohallinnon osalta on kerrottu.
Rekisteriviranomainen voi pyytää Finanssivalvonnalta tietoja esimerkiksi sen toimivallasta suhteessa pyynnön kohteena olevaan yhtiöön tai henkilöön sekä tietoja annetuista hallinnollisista seuraamuksista, jos sulautuva yhtiö on Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 4 §:ssä tarkoitettu valvottava tai muu valvottava taikka 5 §:ssä tarkoitettu muu finanssimarkkinalla toimiva. Keskeneräisistä tarkastuksista tai valmistelussa olevista hallinnollisista seuraamuksista tietoja ei anneta.
Muita Finanssivalvonnan annettavissa olevia tietoja voi liittyä esimerkiksi esitevelvollisuuden kokonaan antamatta jättämiseen sellaisten liikkeeseenlaskijoiden osalta, joita tämä velvollisuus koskee. On kuitenkin otettava huomioon, että esitteen antamisen velvollisuus ei ole välttämättä syntynyt rajat ylittävän sulautumisen suunnitelman rekisteröimisen jälkeen vaan voi syntyä vasta myöhemmin sulautumisen täytäntöönpanovaiheessa.
Samoin on otettava huomioon, että Finanssivalvonta on saattanut tehdä rikosepäilyistään tutkintapyynnön poliisille, jonka tehtäviin esitutkinnan suorittaminen yleensä kuuluu. Siinä tapauksessa Finanssivalvonnalla ei ole toimivaltaa tai mahdollisuuttakaan antaa asiasta tietoja rekisteriviranomaiselle.
Ehdotuksen nojalla on sallittua, että rekisteriviranomainen sekä esitutkintaviranomaiset ja tuomioistuimet pitävät yhteyttä toisiinsa. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on, että rekisteriviranomaisella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada välttämättömät tiedot pykälässä tarkoitettuihin asioihin mahdollisesti liittyvästä esitutkinnasta ja oikeudenkäyntimenettelystä. ETA-aluetta koskevan rajat ylittävän järjestelyn johdosta suoritettava rekisteriviranomaisen ennakollinen valvonta täydentää muita viranomaismenettelyitä, ei korvaa niitä. Rikostorjunnan ja rikosvastuun toteuttamisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että ennakollisen valvonnan yhteydessä selvitetään asianmukaisesti ja riittävällä tarkkuudella vähintäänkin, ettei rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen tai syyteharkintaan saattaminen vaarannu yhtiöiden rajat ylittävän järjestelyn tai yhtiön toiminta-alueen siirtämisen myötä. Esitutkintaviranomaisten mahdollisesta toimivallasta antaa tietoja on säännöksiä myös muussa erityislainsäädännössä. Jos tietojen antamisen toimivaltaperuste on olemassa, tietojen antaminen tai sen laajuus harkitaan kussakin yksittäistapauksessa erikseen.
Käytännössä vain suomalaisista järjestelyyn osallistuvista osapuolista voidaan saada selvitystä suomalaisista lähteistä. On yleistä, että sulautuvien yhtiöiden vastuuasemassa on henkilöitä, joilla ei ole suomalaista henkilötunnusta ja joiden asuinpaikka on muussa ETA-valtiossa. Lisätietoja voidaan pyytää Suomessa tai toisessa ETA-valtiossa sijaitsevilta muilta viranomaisilta, joilla on jokin keskeinen liityntä rajat ylittävään sulautumiseen osallistuvien suomalaisten yhtiöiden valvontaan, esimerkiksi yritystoiminnan kaupallisten edellytysten, työntekijöiden aseman tai pöytälaatikko- tai peiteyhtiöiden käyttämisen taikka mahdollisten tuomioistuinmenettelyiden osalta Suomessa ja ulkomailla (vrt. muutosdirektiivin johdanto-osan perustelukappale 35, 36 ja 39). Esimerkkeinä Suomesta voidaan mainita muut toimialakohtaiset erityisviranomaiset, Rahoitusvakausvirasto, rahanpesun selvittelykeskus, selvitystila- tai konkurssimenettelyyn tai muuhun vastaavaan menettelyyn osallistuvat tai niitä valvovat viranomaiset, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Eläketurvakeskus ja työsuojeluviranomaiset. Ulkomaisten viranomaisten osalta voidaan mainita muiden ETA-valtioiden rekisteriviranomaiset ja yhtiöoikeuden noudattamisen seurantaan ja rikkomusten tutkimiseen osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset mukaan lukien julkiset notaarit. Luettelo ei ole tyhjentävä. Velvollisuutta lisätietojen pyytämiseen rekisteriviranomaisella ei ole.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan lisäksi, että rekisteriviranomainen voi aloittaa tietojen pyytämistä koskevan menettelyn heti sulautumissuunnitelman rekisteröinnin jälkeen. Rekisteriviranomainen asettaa tietojen toimittamiselle määräpäivän, johon mennessä pyynnön viranomaisen saaneen on tarkoitus antaa tiedot. Säännöksen avulla on yleensä mahdollista nopeuttaa menettelyä, säilyttää rajat ylittävän järjestelyn kesto kohtuullisena sekä välttää yhtiöiden hallinnollisen taakan olennaista lisääntymistä.
Rekisteriviranomainen voi tehdä asiaa koskevan päätöksen määräajan jälkeen siinäkin tapauksessa, että tietopyynnön saanut viranomainen ei anna asiassa tietoja. Sama on voimassa, jos rekisteriviranomainen ei pyydä 4 momentissa tarkoitettuja lisätietoja.
Lisäksi yleisesti pykälän soveltamisen kannalta tulee kiinnittää huomiota niin sanottujen hallinnon yleislakien soveltamiseen. Erityisesti hallintolain 34 §:n nojalla sulautuvalle yhtiölle on siten pääsääntöisesti varattava tilaisuus lausua mielipiteensä tai antaa selityksensä asian johdosta annetuista tiedoista. Hallintolaissa asianosaisen selityksellä tarkoitetaan mitä tahansa asianosaisen kuulemisen yhteydessä esittämää omaa selvitystä, vaatimusta tai asiassa esitetyn selvityksen arviointia. Asianosaisen mielipide kohdistuu käytännössä lähinnä asiassa tehtävään ratkaisuun, esimerkiksi että viranomaisen vaatimus tulisi hylätä tai että toisen asianosaisen vaatimus tulisi hyväksyä. Mielipide voi sisältää myös kannanoton, jonka mukaan asiassa esitetty selvitys on riittämätöntä tai virheellistä taikka viranomaisella ei ole toimivaltaa käsitellä asiaa. Asianosainen voi luonnollisesti itse päättää mielipiteensä sisällöstä. Kuulemisen yhteydessä asianosainen voi myös esittää omat vaatimuksensa asiassa. Ne voivat koskea sekä menettelyä että päätöksenteon sisältöä (Olli Mäenpää 2021: Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet, s. 260, 6. uudistettu painos. Edita).
26 d §.Rekisteriviranomaisen oikeus käyttää apuna tilintarkastajaa tai muuta ulkopuolista riippumatonta asiantuntijaa. Pykälässä on kyse rekisteriviranomaisen avustamisesta tarkoituksenmukaisessa laajuudessa tämän virkatehtävien hoitamiseksi. Ennakollisessa valvonnassa on kyse julkisen vallan käyttämisestä, joka voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla vain, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Rekisteriviranomainen ei voi antaa merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä, kuten esimerkiksi hallintopäätöksen tekemistä, viranomaisen ulkopuolisen toimijan vastattavaksi (perustuslain 124 §).
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säännöksiä rekisteriviranomaisen oikeudesta käyttää tarvittaessa ennakollista valvontaa koskevaa tehtävää suorittaessaan apunaan tilintarkastajaa tai muuta ulkopuolista riippumatonta asiantuntijaa. Avustajaa voidaan siten käyttää niin lainmukaisuuden tutkinnan kuin väärinkäyttö- tai petostarkoituksen tutkinnankin aikana. Tilintarkastajalla tarkoitetaan pykälässä tilintarkastuslain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan määritelmän mukaisesti HT-, KHT- tai JHT-tilintarkastajaksi hyväksyttyä luonnollista henkilöä tai tilintarkastusyhteisöksi hyväksyttyä yhteisöä. Tarkoitus on, että mahdollinen avustajan käyttäminen rajataan erityistä asiantuntemusta vaativiin kysymyksiin, joissa rekisteriviranomaisella itsellään ei ole riittävää asiantuntemusta. Esimerkiksi kirjanpidon ja tilintarkastustoiminnan kysymyksissä rekisteriviranomainen voinee turvautua lähtökohtaisesti Patentti- ja rekisterihallituksen sisäisin toimenpitein viranomaisen omiin asiantuntijoihin. Avustajana käytettävällä tilintarkastajalla tai muulla ulkopuolisella riippumattomalla asiantuntijalla tulee olla tehtävän laadusta ja laajuudesta riippuen riittävä liiketoiminnan tai oikeudellisten asioiden koulutus ja kokemus. Käytännössä olisi arvioitava tehtäväkohtaisesti, millaista osaamista ja missä määrin rekisteriviranomainen tarvitsee ulkopuolista tietyn toimenpiteen suorittamiseksi.
Tältä osin säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivin 127 artiklan 12 kohta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säännöstä siitä, että rekisteriviranomaisen avustaminen perustuu toimeksiantosuhteeseen. Tämä edellyttää siten avustajana käytettävän henkilön suostumusta. Avustajana käytettävä henkilö voi suorittaa rajattuja itsenäisiä tehtäviä, kuten esimerkiksi tehdä arvioita sulautuvan yhtiön tilanteesta saamiensa julkisten tai salassa pidettävien tietojen perusteella. Tämä tapahtuu kuitenkin rekisteriviranomaisen ohjauksessa, valvonnassa ja vastuulla. Avustajana käytettävälle henkilölle ei voida antaa toimivaltaa tehdä päätöksiä arvioinnin kohteena olevasta suomalaisesta sulautuvasta yhtiöistä. Rekisteriviranomaisen on tehtävä ennakollista valvontaa koskevat päätökset ja asiaan liittyvät muut mahdolliset hallintopäätökset.
Pykälän 3 momentin mukaan tässä avustavassa tehtävässä tilintarkastaja tai muu ulkopuolinen riippumaton asiantuntija toimii rikosoikeudellisella virkavastuulla, eli tehtävän suorittamisessa asiantuntijaan sovelletaan, mitä rikoslain 40 luvussa säädetään virkarikoksista. Avustavan asiantuntijan tehtävää suorittaessaan aiheuttamaan vahinkoon sovelletaan, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 4 luvussa säädetään virkamiehen vahingonkorvausvastuusta. Näiltä osin säännökset ovat kansallisia.
Avustavan asiantuntijan käyttäminen on rekisteriviranomaisen harkinnassa. Valvonnan kohteena olevalla hakijalla ei ole oikeuksia avustavan asiantuntijan hankintapäätökseen liittyen, eikä hakijalla ole esimerkiksi oikeutta valittaa rekisteriviranomaisen tekemästä avustavan asiantuntijan hankinta- tai käyttöpäätöksestä.
26 e §.Tietojen saaminen sulautumiseen osallistuvilta yhtiöiltä, tilintarkastajalta ja ulkopuolisilta asiantuntijoilta. Säännöksen taustalla on se, ettei rekisteriviranomaisella itsellään ole kaikkia 26 a §:ssä tarkoitetun ennakollisen valvonnan tekemiseksi tarvittavia tietoja. Rekisteriviranomainen saa tietoja tai apua omista rekistereistään, velvoitteidenhoitoselvityksestä, muilta viranomaisilta tai julkisista lähteistä, mutta yleensä rekisteriviranomaisen tarvitsee julkisia ja salassa pidettäviä tietoja myös sulautumiseen osallistuvilta yhtiöitä ja muilta toimijoilta.
Pykälässä ehdotetaan, että rekisteriviranomaisella ja tätä avustavalla ulkopuolisella riippumattomalla asiantuntijalla on oikeus saada sulautumiseen osallistuvalta yhtiöltä välttämättömät tiedot suomalaisesta sulautuvasta yhtiöstä ja sen hallituksen jäsenistä ja varajäsenistä, toimitusjohtajasta ja hänen sijaisestaan sekä hallintoneuvoston jäsenistä salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä. Tämä on edellytys sille, että rekisteriviranomainen voi suorittaa lakisääteisen tehtävänsä rajat ylittävän sulautumisen lainmukaisuuden valvomiseksi kansallisessa lainsäädännössä ja EU-lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen puitteissa. Säännös on kansallinen siltä osin, kuin rekisteriviranomaisen oikeudessa pyytää tietoja on kyse 26 a §:n 3 momentissa tarkoitetusta väärinkäyttö- tai petostarkoituksen tutkinnasta.
Rekisteriviranomaisen on noudatettava EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 sekä kansallisen tietosuojalain (1050/2018) säännöksiä käsitellessään henkilötietoja.
27 a §.Tehottomat perusteet sulautumisen moittimiseksi. Pykälä on uusi. Pykälä on erityissäännös suhteessa lain 21 luvussa tarkoitettuihin päätöksen moittimista ja mitättömyyttä koskeviin säännöksiin. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi eräistä osakkeenomistajan moiteoikeuden rajoituksista rajat ylittävissä sulautumisissa. Ehdotettu sääntely poikkeaa voimassa olevan lain kansallista sulautumista koskevista periaatteista. Pykälää sovelletaan Suomessa yleensä suomalaisen sulautuvan yhtiön rajat ylittäviä sulautumisia koskeviin yhtiökokouksen päätöksiin. Kyseeseen voivat tulla myös suomalaisen vastaanottavan yhtiön yhtiökokouksen tai hallituksen päätökset.
Ehdotetun pykälän mukaan rajat ylittävää sulautumista koskevaa yhtiökokouksen tai hallituksen päätöstä ei voida moittia tai vaatia sen mitätöimistä eikä sitä voida muuttaa ainoastaan sillä perusteella, että sulautumisvastiketta tai 22 §:n 2 momentin 8 kohdan mukaisesti sulautumissuunnitelmassa ehdotettavaa osakkeiden lunastushintaa ei ole määritetty asianmukaisesti sulautumissuunnitelmassa tai niistä annetut tiedot eivät ole täyttäneet säädettyjä vaatimuksia. Viimeksi mainittujen tietojen osalta kyse on tietojen antamisesta sulautumissuunnitelmassa koskien arvostamiseen liittyviä seikkoja. Säännöksen tarkoitus on, että pelkästään sulautumis- tai lunastusvastikkeen arvostamiseen tai niistä annettuihin tietoihin liittyvät erimielisyydet eivät johda sulautumispäätöksen moittimiseen eivätkä estä rajat ylittävä sulautumisen täytäntöönpanoa. Pelkästään tällaisiin perusteisiin liittyvät erimielisyydet on ratkaistava osapuolten kesken viime kädessä välimiesmenettelyssä.
Muihin kuin pykälässä mainittuihin perusteisiin perustuvat kanteet käsitellään riita-asioina yleisissä tuomioistuimissa. Rajat ylittävää sulautumispäätöstä on siten jatkossakin mahdollista moittia tai vaatia sen mitätöimistä osakeyhtiölain 21 luvun mukaisesti muilla kuin pykälässä mainituilla perusteilla.
Moiteoikeutta rajoittavia perusteita on tulkittava suppeasti. Pykälässä tarkoitettujen rajoitusten ulkopuolelle jäävät esimerkiksi tilanteet, joissa sulautumisvastikkeen antamisesta on luovuttu kokonaan ilman osakkeenomistajan suostumusta taikka joissa annettu vastike on näennäinen. Liian pienen vastikkeen suorittaminen sulautuvan yhtiön osakkeenomistajalle on omiaan johtamaan epäoikeutetun edun syntymiseen toisen sulautumiseen osallistuvan yhtiön osakkeenomistajalle, ja selvästi yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista päätöstä voidaan jatkossakin vaatia mitätöitäväksi. Rajoitukset eivät estä päätöksen moittimista myöskään silloin, jos osakkeiden vaihtosuhde on ilman perusteltua syytä asetettu sellaiseksi, että sulautumisessa pienosakkeenomistajat saisivat pelkän rahavastikkeen suurempien osakkeenomistajien saadessa pääosin osakevastikkeen (HE 109/2005 vp s. 146). Säännöksen tarkoituksena ei ole siten rajoittaa mahdollisuutta nostaa 21 luvussa tarkoitettu moitekanne esimerkiksi tilanteissa, joissa sama osakkeenomistaja hallitsee molempien rajat ylittävään järjestelyyn osallistuvien yhtiöiden päätöksentekoon tai muuten voimakkaasti vaikuttaa siihen. Käytännössä tilanteisiin usein liittyvien näyttövaikeuksien ja tuomioistuinkäsittelyyn liittyvän kustannusriskin vuoksi sulautumispäätöksen moittiminen on erittäin harvinaista.
Jos rajat ylittävää sulautumista koskeva moite- tai mitätöintikanne sulautumisen voimaantulon estämiseksi on nostettu ainoastaan nyt esillä olevassa pykälässä mainituilla perusteilla, kannetta voidaan pitää selvästi perusteettomana ja tuomioistuimen on hylättävä kanne tuomiolla (oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 12 §:n 1 momentti). Ehdotettu pykälä ei kuitenkaan estä vetoamasta päätöksen moittimista tai mitätöimistä koskevassa kanteessa pykälässä mainittuihin perusteisiin silloin, kun moite- tai mitätöintikanteen tueksi on vedottu yhteen tai useampaan muuhun pätevään perusteeseen.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 126 artiklan 4 kohta.
17 luku Jakautuminen
Yhteenveto
Rajat ylittävistä jakautumisista säädetään ensi kertaa EU-tasolla. Muutosdirektiivillä lisättyjen, menettelyä eri ETA-valtioissa harmonisoivien säännösten johdosta myös osakeyhtiölain jakautumista koskeviin säännöksiin ehdotetaan eräitä keskeisiä muutoksia. Yhdenmukaiset säännökset helpottavat rajat ylittävien jakautumisten toteuttamista myös suomalaisten yhtiöiden osalta. Täysin tyhjentävästi menettelystä ei jatkossakaan säädetä, koska muutosdirektiivissä on kyse vain vähimmäisharmonisoinnista ja menettelyn eri vaiheissa sovelletaan eri ETA-valtioiden lainsäädäntöjä (vrt. HE 103/2007 vp, s. 48).
Voimassa olevan lain kirjoitusperiaatteisiin on kuulunut se, että jakautumista koskevat säännökset muodostavat itsenäisen kokonaisuuden, eivätkä ne perustu viittauksiin sulautumissääntelyyn. Toisaalta voimassa olevan lain rajat ylittävää jakautumista koskeva sääntely on pyritty saattamaan muodoltaan mahdollisimman paljon rajat ylittävän sulautumissääntelyn kaltaiseksi (HE 103/2007 vp, s. 46). Samoin tässä esityksessä jakautumissääntelyä on tarkoitus uudistaa sisällöllisesti pääosin sulautumista vastaavalla tavalla. Voimassa olevan lain tapaan menettelyn ja sääntelyn kirjoitustavan yhtenevyyden johdosta rajat ylittävää jakautumista koskevaan menettelyyn voidaan usein soveltaa rajat ylittävään sulautumiseen sovellettavia periaatteita lähes sellaisinaan. Siltä osin kuin säännöksen perustelutekstissä ei toisin mainita tai asiayhteydestä muuta johdu, sulautumista koskevan vastaavan säännöksen perustelut soveltuvat suurelta osin myös vastaavaan jakautumista koskevaan säännökseen (vrt. HE 109/2005 vp, s. 163; HE 103/2007 vp, s. 47).
Luku sisältää aineelliset säännökset muun muassa osakeyhtiöiden jakautumisesta rajan yli ulkomaiseen yhtiöön tai muuhun yhteisöön kuin osakeyhtiöön vähintäänkin siinä laajuudessa, kuin kodifioidun yhtiödirektiivin liitteessä II säädetään. Voimassa olevan lain tapaan rajat ylittävään jakautumiseen voi osallistua myös muu sellainen ulkomainen yhtiö, joka on suomalaiseen osakeyhtiöön rinnastettava (vrt. HE 103/2007 vp, s. 48).
Osakeyhtiölaissa ei ole rajoitettu rahavastikkeen enimmäismäärää jakautumissa. Suomen elinkeinoverolainsäädännössä on asiasta eräitä säännöksiä, jotka käytännössä ohjaavat jakautumista koskevia järjestelyitä. Ilman nimenomaisia yhtiölain säännöksiäkin luvun säännöksiä sovelletaan kuitenkin myös tilanteissa, jossa yhden jakautumiseen osallistuvan yhtiön kotivaltiossa sallitaan se, että jakautumisen rahavastikkeena maksetaan enemmän kuin 10 prosenttia osakkeiden nimellisarvosta tai kirjanpidollisesta vasta-arvosta.
Ehdotuksen mukaan jakautuminen voidaan, kuten voimassakin olevan lain mukaan, toteuttaa joko osittaisjakautumisena tai kokonaisjakautumisena niin perustettavaan yhtiöön kuin toimivaan yhtiöön. Ehdotuksessa täydennetään voimassa olevan lain mukaisia jakautumisen toteuttamistapoja (ks. esim. HE 109/2005 vp, s. 164; HE 103/2007 vp, s. 48). Uutena jakautumisen muotona esityksessä ehdotetaan säädettäväksi yhtiöittämällä toteutettavasta jakautumisesta, jossa osa jakautuvan yhtiön varoista ja veloista siirtyy yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle vastineeksi siitä, että jakautuvalle yhtiölle annetaan vastaanottavien yhtiöiden osakkeita tai arvopapereita. Lisäksi ehdotetaan säännöksiä eräistä siihen liittyvistä kevennetyistä menettelyistä. Ehdotuksen mukaan yhtiöittämällä toteutettava jakautuminen voi tapahtua vain perustettavaan yhtiöön. Yhtiöittämällä toteutettava jakautuminen on mahdollinen niin kansallisissa jakautumisissa kuin rajat ylittävissä jakautumisissa.
Muutosdirektiivillä lisätyn säännöksen (160 c artikla) nojalla jakautuvan yhtiön jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä sovelletaan menettelyihin ja muodollisuuksiin, joita on noudatettava rajat ylittävän jakautumisen yhteydessä jakautumista edeltävän todistuksen hankkimiseksi. Vastaanottavien yhtiöiden jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä menettelyihin ja muodollisuuksiin, joita on noudatettava, kun jakautumista edeltävä todistus on vastaanotettu. Suomalaisen jakautuvan yhtiön osalta ehdotetaan säännöksiä muun muassa jakautumissuunnitelman laatimisesta ja hyväksymisestä, jakautumista vastustavan osakkeenomistajan osakkeiden lunastamisesta, velkojiensuojamenettelystä sekä jakautumisen edellytysten tutkimisesta ja hyväksymisestä Suomessa. Suomalaisen vastaanottavan yhtiön osalta ehdotetaan säännöksiä muun muassa siitä, millä edellytyksillä perustettava vastaanottava yhtiö rekisteröidään kaupparekisteriin.
Voimassa olevan lain tapaan rajat ylittävään jakautumiseen osallistuvat yhtiöt laativat yhteisen jakautumissuunnitelman. Jakautumissuunnitelman tulee sisältää luvun 3 §:ssä säädetyn lisäksi myös ehdotetussa 21 §:ssä mainitut asiat. Jakautumissuunnitelmia koskeviin säännöksiin ehdotetaan eräitä lisäyksiä, joista osa on sisällöllisiä ja osa lähinnä teknisluonteisia. Osa jakautumissuunnitelmiin ehdotetuista muutoksista ja lisäyksistä koskee niin kansallisia kuin rajat ylittäviä jakautumisia. Jakautumissuunnitelman sisältöä koskevat ehdotukset vastaavat pitkälti sulautumissuunnitelman osalta ehdotettuja muutoksia.
Eri sidosryhmien tiedonsaannin turvaamiseksi säädetyn, rajat ylittävissä jakautumisissa annettavan hallituksen selvityksen laatimista, sisältöä, rekisteröimistä ja sen saatavilla pitämistä koskevia säännöksiä täsmennetään lain tasolla. Hallituksen selvitystä koskevat säännökset ovat ehdotuksessa itsenäisiä, ja ehdotuksessa ne eriytetään omiksi pykälikseen. Rajat ylittävän jakautumisen yhteydessä annettavaa hallituksen selvitystä koskevat ehdotukset vastaavat rajat ylittävän sulautumisen osalta ehdotettuja muutoksia.
Voimassa olevan lain mukaan tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan on annettava lausunto jakautumissuunnitelmasta, johon on rajat ylittävässä jakautumisessa voinut sisältyä myös hallituksen selvityksessä olevia tietoja. Ehdotuksen mukaan rajat ylittävässä tilanteessa tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan on jatkossa annettava lausunto myös hallituksen selvityksestä, vaikka tästä ei ole säännöstä muutosdirektiivissä.
Jakautumisen rekisteröimiseen sovelletaan kansallista jakautumista koskevia säännöksiä. Jakautumissuunnitelmaa koskevaan rekisteröinti-ilmoitukseen on liitettävä riippumattoman asiantuntijan lausunto, jos sellainen laaditaan (vrt. HE 103/2007 vp, s. 49), sekä uusina asiakirjoina hallituksen selvitys ja sidosryhmiä varten annettava ilmoitus huomautusten tekemisen mahdollisuudesta. Asiakirjat voidaan jatkossa toimittaa kokonaan sähköisesti ilman, että hakijoiden tarvitsee käydä henkilökohtaisesti kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen luona. Rekisteriviranomainen rekisteröi jakautumissuunnitelman samalla tavalla kuin kansallisesta jakautumisesta tehdyn suunnitelman. Ehdotuksen mukaan rekisteriviranomaisen on asetettava tässä mainitut asiakirjat maksutta saataville rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta. Tämä tarkoittaa asiakirjojen asettamista julkisesti saataville muutosdirektiivillä lisätyn 160 g artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Rajat ylittävissä jakautumisissa velkojiensuojaan ja yrityssaneeraukseen sovelletaan kansallista jakautumista koskevia säännöksiä. Rajat ylittävän jakautumisen yhteydessä velkojiensuojaa ja yrityssaneerausta koskevat ehdotukset tai säännökset vastaavat rajat ylittävän sulautumisen osalta ehdotettuja muutoksia tai säännöksiä.
Rajat ylittävää jakautumista koskeva suunnitelma, hallituksen selvitys, tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunto sekä jakautumissuunnitelmaa koskevat sidosryhmien huomautukset on pidettävä osakkeenomistajien saatavana ennen jakautumisesta päättävää yhtiökokousta ja nähtävillä kokouksessa. Ne myös liitetään kokousasiakirjoihin. Tällä perusteella suomalaisen jakautumiseen osallistuvan yhtiön yhtiökokouksen päättäessä jakautumissuunnitelman hyväksymisestä luvun 9 §:n mukaisesti osakkeenomistajan katsotaan perehtyneen mainittuihin asiakirjoihin (vrt. HE 103/2007 vp, s. 49). Asiakirjojen lähettämisen ja nähtävänä pitämisen osalta rajat ylittävää jakautumista koskevat ehdotukset vastaavat rajat ylittävän sulautumisen osalta ehdotettuja muutoksia.
Ehdotukseen sisältyy eräitä uusia ja myös rajat ylittävästä sulautumisesta ja myös kansallisesta jakautumisesta poikkeavia säännöksiä. Päätöksenteon osalta ehdotetaan, että rajat ylittävästä jakautumisesta päättää aina jakautuvassa yhtiössä sen yhtiökokous. Voimassa olevasta laista poiketen ehdotuksessa ei säädetä hallituksen oikeudesta päättää jakautuvan yhtiön osalta jakautumisen hyväksymisestä. Lisäksi osakeyhtiölain pääsäännöstä tai yhtiöjärjestyksen määräyksestä poiketen rajat ylittävän jakautumisen osalta ehdotetaan säädettäväksi määräenemmistövaatimuksen enimmäismäärästä. Tämä vaatimus saa ehdotuksen mukaan olla enintään 90 prosenttia annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Lisäksi ehdotetaan, että rajat ylittävän jakautumisen voimaantuloajankohta määräytyy jakautuvan yhtiön jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, kun se voimassa olevassa laissa määräytyy sulautumisen ja jakautumisen osalta vastaanottavan yhtiön lainsäädännön mukaan.
Suomalaisten yhtiöiden osakkeenomistajilla sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoilla on rajat ylittävässä jakautumisessa sama oikeus vaatia osakkeidensa tai oikeuksiensa lunastamista kuin kansallisessa jakautumisessa. Mainittujen oikeuksien osalta lunastusoikeutta voidaan rajoittaa tai parantaa oikeuksien ehdoissa. Osakkeiden sekä optio-oikeuksien ja muiden erityisten oikeuksien lunastamisesta voidaan sopia jakautuvan yhtiön ja asianomaisten arvopaperien haltijoiden kesken. Jos sopimukseen ei päästä, lunastamiseen liittyvät riidat on ratkaistava välimiesmenettelyssä. Jos osakkeenomistaja taikka optio-oikeuden tai muun erityisen oikeuden haltija edelleen katsoo, että yhtiön tarjoamaa lunastushintaa ei ole asetettu asianmukaisesti, lunastusta vaativa voi esittää välimiesmenettelyssä käsityksensä ja vaatimuksensa asianmukaisesta korvauksesta.
Rajat ylittävän jakautumisen yhteydessä lunastusoikeutta ja -menettelyä koskevat ehdotukset vastaavat rajat ylittävän sulautumisen osalta ehdotettuja muutoksia.
Sen lisäksi, mitä lunastusmenettelystä säädetään, lunastukseen oikeutetulla osakkeenomistajalla on ehdotuksen mukaan oikeus vaatia mahdollista ylimääräistä rahavastiketta. Rajat ylittävän jakautumisen yhteydessä ylimääräisen rahavastikkeen vaatimisoikeutta ja -menettelyä koskevat ehdotukset vastaavat rajat ylittävän sulautumisen osalta ehdotettuja säännöksiä.
Ehdotuksessa säädetään muutosdirektiivin mukaisella tavalla rajat ylittäviin jakautumisiin liittyvästä toimivallan jaon perusteista ja rekisteriviranomaisen tehtävistä. Jakautumisen täytäntöönpanoon sovelletaan eri säännöksiä riippuen siitä, onko jakautumiseen osallistuva suomalainen yhtiö jakautuva vai vastaanottava yhtiö.
Jos vastaanottava yhtiö on suomalainen, jakautuminen on voimassa olevan lain tapaan ilmoitettava rekisteröitäväksi kansallisia jakautumisia vastaavalla tavalla. Uutta on, että ehdotuksessa säädetään nimenomaisesti siitä, että rekisteriviranomaisen (Patentti- ja rekisterihallituksen) on viipymättä viran puolesta ilmoitettava rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta kokonaisjakautumisessa suomalaisen vastaanottavan yhtiön merkitsemisestä rekisteriin sekä osittaisjakautumisessa tai yhtiöittämällä toteutettavassa jakautumisessa jakautumisen merkitsemisestä rekisteriin. Ilmoitus on tarkoitettu ennen kaikkea sille ulkomaiselle rekisteriviranomaiselle, jonka pitämään rekisteriin ulkomainen jakautuva yhtiö on rekisteröity.
Jos jakautuvan yhtiön kotipaikka on Suomessa, ehdotetut muutokset ovat tietyiltä osin pidemmälle meneviä. Jakautumiseen osallistuvien suomalaisten yhtiöiden on jatkossakin haettava rekisteriviranomaiselta lupa jakautumisen täytäntöönpanoon kuuden kuukauden kuluessa jakautumista koskevasta päätöksestä tai jakautuminen raukeaa. Ehdotuksessa on täydennetty hakemukseen liitettäviä asiakirjoja siitä, mitä on säädetty voimassa olevassa laissa. Ehdotuksessa säädetään rajat ylittävissä jakautumisissa rekisteriviranomaisen (Patentti- ja rekisterihallituksen) velvollisuudesta järjestää ennakollinen valvonta sekä tehdä päätös rajat ylittävää jakautumista koskevan todistuksen antamisesta. Ennen luvan antamista rekisteriviranomaisen on siten ehdotuksen mukaan tutkittava, että kaikkia asiaankuuluvia ehtoja on noudatettu ja kaikki menettelyt ja muodollisuudet on saatettu asianmukaisesti päätökseen, sekä tiettyjen edellytysten täyttyessä muiden toimialoillaan toimivaltaisten viranomaisten avulla selvitettävä, ettei jakautumista toteuteta väärinkäyttö- tai petostarkoituksessa taikka muuten rikollisessa tarkoituksessa. Ehdotuksen mukaan rekisteriviranomaisen on tutkittava tiedot määräajassa, joka on lähtökohtaisesti kolme kuukautta mutta jota voidaan pidentää ehdotetuissa säännöksissä tarkemmin säädetyin perustein. Ehdotuksen mukaan rekisteriviranomaisella on oikeus pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköltä velvoitteidenhoitoselvitys sekä tarvittaessa lisätietoja muilta viranomaisilta tai toimijoilta. Suomen rekisteriviranomainen antaa sitovan todistuksen siitä, että rajat ylittävän jakautumisen edellytykset ovat olemassa. Ehdotuksen mukaan ennakollisen valvonnan suorittamista koskeva lupa on asetettava saataville ja toimitettava vastaanottavan yhtiön kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille määräajassa ja maksutta suoraan rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta. Rajat ylittävää jakautumista ei voida rekisteröidä vastaanottavan yhtiön kotivaltiossa, ennen kuin rekisteriviranomainen on antanut luvan jakautumisen täytäntöönpanoon.
Rekisteriviranomaisen on ulkomaisen rekisteriviranomaisen ilmoituksesta tai muun luotettavan selvityksen perusteella viran puolesta viipymättä poistettava kokonaisjakautumisessa jakautunut suomalainen yhtiö rekisteristä ja osittaisjakautumisessa merkittävä jakautuminen rekisteriin.
Jakautumisen voimaantulon ajankohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että se määräytyy jakautuvan yhtiön lain mukaan, eli Suomen lakia sovellettaessa edellä mainitun rekisterimerkinnän tekemisen hetkellä (vrt. HE 103/2007 vp, s. 47). Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi yhtiöittämällä toteutettavan jakautumisen oikeusvaikutuksista osittaisjakautumista vastaavalla tavalla. Muutoin jakautumisen oikeusvaikutukset vastaavat voimassa olevaa lakia.
Voimassa olevan lain tapaan rajat ylittävään jakautumiseen osallistuvat suomalaiset yhtiöt laativat lopputilityksen samoin kuin kansallisessa jakautumisessa.
Voimassa olevan lain tapaan rajat ylittävää jakautumista ei voida julistaa pätemättömäksi tai muuttaa sen jälkeen, kun se on tullut voimaan. Lisäksi muutosdirektiivin säännösten johdosta ehdotetaan nimenomaista säännöstä siitä, että rajat ylittävää jakautumista koskevaa päätöstä ei voida moittia ainoastaan sillä perusteella, että jakautumisvastiketta kuten osakkeiden lukumäärää tai vaihtosuhdetta tai lunastamiseen käytettyä rahavastiketta ei ole määritetty asianmukaisesti jakautumissuunnitelmassa tai niistä annetut tiedot eivät ole täyttäneet säädettyjä vaatimuksia.
Voimassa olevan lain tapaan on otettava huomioon, että rajat ylittävän jakautumisen toteutuminen suunnitellulla tavalla saattaa estyä odottamattomasta syystä jossakin ETA-valtiossa. Siksi yhtiön osakkeenomistajien ja velkojien oikeudet tulee pystyä turvaamaan kaikissa tapauksissa. Yhtiön johdolla on tällaisten tilanteiden osalta korostettu huolellisuusvelvollisuus (HE 103/2007 vp, s. 48).
Jakautumisen määritelmä ja toteuttamistavat
1 §.Jakautuminen. Pykälässä ehdotetaan otettavaksi huomioon tilanne, jossa jakautuva yhtiö saa jakautumisvastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeet. Tilanne liittyy tämän luvun 2 §:n 1 momentissa ehdotettuun yhtiöittämällä toteutettavaan jakautumiseen ja sen määritelmään.
Pykälän viimeiseksi virkkeeksi ehdotetaan myös lisäystä, jonka mukaan yksimieliset osakkeenomistajat voivat suostumuksellaan luopua oikeudestaan saada jakautumisvastiketta. Asiasta ei voida tehdä yhtiökokouksessa pelkkää määräenemmistöpäätöstä. Ehdotettu lisäys on johdonmukainen osakeyhtiölain 16 luvun 1 §:n vastaavan ehdotuksen kanssa, joka koskee absorptiosulautumista. Suostumuksen antamiseen liittyvien menettelyiden osalta viitataan, mitä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa on lausuttu. Ehdotettu muutos vastaa sisällöltään voimassa olevaa oikeutta (HE 109/2005 vp, s. 164).
Pykälällä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 b artiklan 2―4 kohta.
2 §.Jakautumisen toteuttamistavat. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohta sekä 3 momentti vastaavat sisällöltään voimassa olevaa lakia. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdassa ehdotetaan säännösten liitossanoihin ja välimerkkeihin lakiteknisiä muutoksia.
Pykälän 1 momentissa on säädetty erilaisista jakautumisen toteuttamistavoista jakautuvan yhtiön kannalta. Pykälän 1 momentin uudessa 3 kohdassa ehdotetaan yhtiöittämällä toteutettavan jakautumisen määritelmää. Tällöin osa jakautuvan yhtiön varoista ja veloista siirtyy yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle. Kyse voi olla esimerkiksi yhtiön yhden liiketoimintayksikön hallinnollisesta irrottamisesta muusta yhtiöstä sekä tämän irrotetun osan siirtämisestä uuteen perustettavaan yhtiöön. Jakautuva yhtiö saa vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeet tai muut arvopaperit.
Toiminnan osan yhtiöittäminen voidaan nykyisin toteuttaa elinkeinoverolainsäädännön tarkoittamana liiketoimintasiirtona. Osakeyhtiölaissa ei ole erillistä mainintaa liiketoimintasiirrosta. Osakeyhtiölain näkökulmasta kyse on nettoapportista joko perustettavaan yhtiöön tai jo toimivaan yhtiöön.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tarkennusta, jonka mukaan kokonais- tai osittaisjakautuminen voi tapahtua nykyiseen tapaan toimivaan ja perustettavaan yhtiöön. Yhtiöittämällä toteutettava jakautuminen on puolestaan yritysjärjestely, jota ei aina voida luontevasti toteuttaa toimivaan yhtiöön. Osittain tätä muistuttavaan lopputulokseen voidaan päästä liiketoimintasiirrolla. Muutosdirektiivissä ei myöskään säädetä tällaisesta mahdollisuudesta rajat ylittävissä tilanteissa. Sen johdosta ehdotetaan, että yhtiöittämällä toteutettava jakautuminen voi tapahtua ainoastaan perustettavaan yhtiöön.
Pykälän 1 momentin 3 kohdalla ja 2 momentilla pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 b artiklan 4 kohdan c alakohta.
Jakautumissuunnitelma ja tilintarkastajan lausunto
3 §.Jakautumissuunnitelma. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan yksittäisiä muutosdirektiivistä johtuvia tarkennuksia, jotka myös vastaavat sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momenttiin ehdotettuja muutoksia.
Pykälän 2 momentin 3 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, jakautumisessa perustettavaan yhtiöön vastaanottavan yhtiön sulautumissuunnitelmassa tulee ilmoittaa vastaanottavan yhtiön tilikausi, jos siitä ei ole määrätty yhtiöjärjestyksessä. Jos OYL 8 luvun 4 §:ssä sallitulla tavalla asiasta on määrätty perustamissopimuksessa, tilikausi ei muutoin ilmene välttämättä mistään. Säännös on kansallinen.
Momentin 4 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että jakautumisvastikkeena annettavien osakkeiden määrä voidaan ilmaista osakkeiden lukumäärän lisäksi sovellettavana vaihtosuhteena suhteessa vastaanottavan yhtiön osakkeisiin. Ehdotettu muutos se vastaa pitkälti nykyistä oikeutta (HE 109/2005 vp, s. 149 sekä 163 ja 164). Lisäyksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 d artiklan b alakohta.
Momentin 7 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että jakautuvan yhtiön optio-oikeuden ja muun osakkeisiin oikeuttavan erityisen oikeuden haltijalle on annettava tieto esimerkiksi ehdotetusta päivämäärästä, jolloin erityisen oikeuden perusteella annettavat osakkeet oikeuttaisivat varojenjakoon osallistumiseen vastaanottavassa yhtiössä. Voimassa olevan lain tapaan tällaisten oikeuksien haltijoille on annettava tieto myös muista oikeuteen liittyvistä erityisistä ehdoista, jotka liittyvät jakautumiseen. Ehdotettu muutos on teknisluontoinen.
Muutosdirektiivissä mainitaan tältä osin myös osakkeet, mutta niiden osalta vastaavista asioista on jo säädetty osakeyhtiölain 17 luvun 16 §:n 3 momentissa. Jakautumisvastikkeena annettavat uudet osakkeet tuottavat osakkeenomistajan oikeudet rekisteröimisestä alkaen, jollei jakautumissuunnitelmassa määrätä tätä myöhempää ajankohtaa. Osakkeet tuottavat osakkeenomistajan oikeudet kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua rekisteröimisestä. Vastaanottavan tai jakautuvan yhtiön omistamat jakautuvan yhtiön osakkeet eivät tuota oikeutta jakautumisvastikkeeseen.
Lisäyksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 d artiklan f alakohta.
Momentin 13 a kohdaksi ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös velkojien suojaamisesta annettavasta selvityksestä. Ehdotuksen mukaan jakautumissuunnitelmassa on annettava selvitys jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden velkojien saatavien suorittamisesta tai niiden maksamisen turvaamisesta. Tämä voi osaltaan vähentää aiheettomia velkojien vastustamistoimenpiteitä. Annettavien tietojen osalta on riittävää kuvata velkojiensuojamenettelyn ja velkojan vastustusoikeuden keskeinen sisältö. Jos velkojille tarjotaan muita takeita, kuten yhtiön tiedossa olevia takauksia tai pantteja, myös näistä on tällöin annettava selvitys. Lisäyksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 d artiklan q alakohta.
Momentin 16 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että jakautumissuunnitelmassa tulisi esittää rekisteröintiajankohdan lisäksi myös ehdotus jakautumisen täytäntöönpanon suunnitellusta aikataulusta. Tarkoitus on, että aikataulusta annettavat tiedot ovat yleisluontoisia ja suuntaa antavia. Annettavilta tiedoilta ei voida ennalta edellyttää kovin suurta yksityiskohtaisuutta, sillä jakautumismenettelyt ovat alttiita erilaisille sisäisille ja ulkoisille muutostekijöille, joiden vuoksi aikataulu voi muuttua. Riittävää on, että aikatauluehdotuksessa olisi huomioitu pääpiirteittäin jakautumisen keskeisimmät vaihteet, kuten jakautumispäätöksen ja kuulutuksen ennakoitu ajankohta ja määräaika velkojakirjeiden lähettämiselle. Jakautumisen aikataulun muuttuminen tai siitä poikkeaminen ei estä jakautumisen rekisteröintiä. Jakautumissuunnitelman osapuolet voivat kuitenkin vedota siihen keskinäisissä suhteissaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Lisäyksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 d artiklan d alakohta. Säännöksessä ehdotetaan myös sekä-liitossanan poistamista tarpeettomana.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan uusia säännöksiä siitä, että yhtiöittämällä toteutettavassa jakautumisessa ei edellytetä annettavaksi eräitä 2 momentissa tarkoitettuja tietoja. Jakautumissuunnitelmassa on tällöinkin voimassa olevan lain tapaan määritettävä muun muassa ne perusteet, joiden mukaan jakautuvan yhtiön omaisuus siirretään vastaanottaville yhtiöille tai jätetään jakautuvalle yhtiölle. Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 s artiklan säännökset siltä osin, kuin ne koskevat 160 d artiklan b, c, f, i, o ja p alakohtaa.
4 §.Tilintarkastajan lausunto. Ehdotettu 1 momentti vastaa voimassa olevaa lakia siten täydennettynä, että säännöksessä mainitaan nimenomaisesti, että tilintarkastajan lausunto on annettava myös osakkeiden vaihtosuhdetta koskevista perusteista. Lausunnossa on siten jatkossakin otettava kantaa osakkeiden vaihtosuhteeseen, rahavastikkeeseen tai muuhun jakautumisvastikkeeseen. Ehdotettu muutos on johdonmukainen 3 §:n 2 momentin 4 kohtaan ehdotetun muutoksen kanssa, ja se vastaa sisällöltään voimassa olevaa oikeutta (HE 109/2005 vp, s. 153―154, 163 ja 165). Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 f artiklan 2 kohta.
Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevaa lakia.
Pykälän uudessa 3 momentissa ehdotetaan, että yhtiöittämällä toteutettavassa jakautumisessa ei edellytetä annettavaksi tilintarkastajan lausuntoa. Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 s artiklan säännökset siltä osin, kuin ne koskevat 160 f artiklaa.
Jakautumissuunnitelman rekisteröiminen ja kuulutus velkojille
6 §.Kuulutus velkojille. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan lyhennettäväksi kuulutuksen hakemisen määräaikaa. Nykyisen neljän kuukauden sijaan jakautuvan yhtiön olisi jatkossa haettava kuulutusta yhden kuukauden kuluessa jakautumissuunnitelman rekisteröimisestä. Kuulutuksen hakemista koskevan määräajan lyhentäminen ehdotetulla tavalla turvaa sen, että velkojat voivat hakea riittäviä takeita saataviensa suojaamiseksi muutosdirektiivissä tarkoitetussa määräajassa. Itse kuulutusaika olisi kuitenkin vähintään kolme kuukautta, mikä vastaa voimassa olevaa lakia. Riittäviä takeita vaativien velkojien on kuitenkin voitava uskottavalla tavalla osoittaa, että näiden saatavat ovat jakautumisen vuoksi vaarassa jäädä saamatta eikä jakautuvalta yhtiöltä ole saatu riittäviä takeita.
Jakautumiseen liittyvä velkojiensuojamenettely vastaa sulautumiseen liittyvää menettelyä, josta säädetään 16 luvun 6 §:ssä. Muutoksella pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 j artiklan 1 kohdan toinen alakohta.
Jakautumisesta päättäminen
11 §.Asiakirjojen nähtävänä pitäminen, lähettäminen ja uusien tietojen ilmoittaminen. Pykälän 1 momentin 6 kohtaa ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että siinä mainitaan tilinpäätöksen ja osavuosikatsauksen lisäksi myös toimintakertomus. Kirjanpitolain 3 lukuun tehtyjen muutosten jälkeen tilinpäätös ja toimintakertomus on selkeästi eriytetty toisistaan. Toimintakertomuksen sisältöä koskevan kirjanpitolain 3 luvun 1 a §:n 4 momentin 1 kohdan mukaan toimintakertomuksessa on muun muassa esitettävä tiedot olennaisista tapahtumista tilikauden päättymisen jälkeen. Nyt esillä olevassa lainkohdassa on kyse asiallisesti samanlaisesta asiasta. Siksi säännökseen on tarpeen ottaa nimenomainen maininta.
Jakautumisvastikkeen sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastaminen
13 §.Lunastusmenettely. Osakkeiden lunastuksen seurauksena osakkeenomistajat saavat osakkeistaan yleensä rahavastiketta, ja ilman lunastusta rajat ylittävässä jakautumisessa osakkeenomistajat saisivat osakkeita vastaanottavista yhtiöistä, joihin sovellettaisiin jonkin muun jäsenvaltion kuin jakautuvan yhtiön jäsenvaltion lainsäädäntöä. Jakautumiseen liittyvä lunastusmenettely vastaa sulautumiseen liittyvää menettelyä, josta säädetään 16 luvun 13 §:ssä.
Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettaviksi siten, että säädetään mahdollisuudesta esittää lunastusvaatimus sähköisesti. Pykälän 1 momentin nojalla jakautuvan yhtiön tulee ilmoittaa sähköinen osoite osakkeenomistajien lunastusvaatimuksen sähköistä vastaanottamista varten. Sähköinen osoite viittaa tässä esimerkiksi sähköpostiosoitteeseen tai muuhun yleisesti käytössä olevaan sähköisen viestinnän välineeseen taikka soveltuvaan sähköiseen palveluun, joka mahdollistaa vaatimuksen esittämisen ja vastaanottamisen. Mahdollisuus esittää sähköinen lunastusvaatimus voidaan toteuttaa samassa yhteydessä yhtiökokouksessa käytetyn äänestys- tai verkkokokouspalvelun kanssa. Sähköinen osoite voidaan ilmoittaa esimerkiksi jakautumissuunnitelmassa tai kokouskutsussa jakautumisesta päättävään yhtiökokoukseen.
Ehdotuksen tarkoituksena on helpottaa lunastusvaatimuksen esittämistä erityisesti niissä tilanteissa, joissa osakkeenomistaja voi osallistua jakautumisesta päättävään yhtiökokoukseen ilman fyysistä läsnäoloa. Ehdotuksessa tarkoitettu mahdollisuus soveltuu käytännössä parhaiten etäkokouksiin ja tilanteisiin, joissa osakkeenomistajan on mahdollista käyttää äänioikeuttaan ennen yhtiökokousta. Tältä osin yksimieliset osakkeenomistajat voivat luopua säännöksen tarjoamasta mahdollisuudesta.
Sähköinen lunastusvaatimus voidaan toimittaa yhtiölle ennen yhtiökokousta esimerkiksi mahdollisen ennakkoäänestyksen yhteydessä tai viimeistään yhtiökokouksen aikana ennen jakautumisesta päättämistä. Osakkeenomistajan olisi tarvittaessa esitettävä riittävä selvitys osakeomistuksestaan. Sähköisesti toimitettu vaatimus katsottaisiin esitetyksi jakautumisesta päättävässä yhtiökokouksessa pykälän 1 momentissa tarkoittamalla tavalla. Sähköisesti toimitettuun vaatimukseen sovelletaan samoja periaatteita kuin paikan päällä yhtiökokouksessa esitettyyn lunastusvaatimukseen. Yhtiökokouksessa on varmistettava, että myös sähköisesti vastaanotetut lunastusvaatimukset voidaan huomioida asianmukaisella tavalla.
Lunastuksen vaatiminen sähköistä osoitetta käyttäen edellyttää muiden lunastusoikeudelle ja sen käyttämiselle asetettujen edellytysten täyttymistä. Ehdotus ei merkitse ennakkoäänestystä koskevien periaatteiden muutosta. Tämän vuoksi osakkeenomistajan on esimerkiksi ennen yhtiökokousta tehdystä sähköisestä lunastusvaatimuksesta huolimatta osallistuttava yhtiökokoukseen ja äänestettävä jakautumispäätöstä vastaan, jos ennakkoäänestysmahdollisuutta ei ole ollut tai lunastusta vaativa ei ole mahdollisuutta käyttänyt.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetulla lisäyksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 i artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta. Sen sijaan tässä ei ehdoteta direktiivin jäsenvaltion harkinnassa olevaa säännöstä, jonka nojalla lunastusoikeus ulotettaisiin muille jakautuvan yhtiön osakkeenomistajille (ks. muutosdirektiivillä lisätty 160 i artiklan 1 kohdan toinen alakohta).
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan vastaavaa sähköisen osoitteen ilmoittamista koskevaa säännöstä kuin 1 momentissa. Pykälän 2 momenttia sovelletaan kuitenkin optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijaan kaikissa jakautumisissa, ellei asiasta sovita toisin oikeuksien ehdoissa tai muussa sopimuksessa. Ehdotettu säännös on kansallinen.
Sulautumista vastaavalla tavalla pykälän 3 momentin nojalla lunastusasiaa käsittelevät välimiehet voivat päättää, että eri osakkeenomistajien taikka optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoiden vireille panemat asiat voitaisiin käsitellä samassa menettelyssä. Edellytyksenä tässäkin on, että tällaiset lunastusvaatimukset johtuvat olennaisesti samasta perusteesta.
Pykälän 7 momentissa ehdotetaan, että yhtiöittämällä toteutettavassa jakautumisessa ei sovelleta lunastusmenettelyä. Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 s artiklan säännökset siltä osin, kuin ne koskevat 160 i artiklaa.
Jakautumisen täytäntöönpano ja oikeusvaikutukset
14 §.Ilmoitus jakautumisen täytäntöönpanosta. Pykälän 4 kohtaa ehdotetaan nimenomaisesti täydennettäväksi siten, että ilmoitukseen tulee liitää jakautumispäätöksen ohella tiedot jakautumissuunnitelmasta, jonka perusteella päätökset on tehty.Vaatimus koskee sekä kansallista jakautumista että rajat ylittävää jakautumista.
Täytäntöönpanoa koskevaan ilmoitukseen ei tarvitse liittää jakautumissuunnitelmaa. Riittää, että ilmoitukseen liitetään tiedot jakautumissuunnitelmasta sekä jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden jakautumista koskevat päätökset. Annettavissa tiedoissa on yksilöitävä jakautumissuunnitelma siten, että se on rekisteriviranomaisen ja kolmannen osapuolen löydettävissä vaikeuksitta, esimerkiksi asiakirjan päiväyksen, viitteen tai muun vastaavan tunnuksen ja rekisteröintipäivämäärän perusteella. Jos yhtiöillä on samanaikaisesti vireillä useita suunnitelmia, ehdotus helpottaa myös näiden erottelemista toisistaan. Säännöksellä lisätään myös eri sidosryhmien tiedonsaantia.
Suomen sisällä toteutetuissa kansallisissa jakautumisissa itse jakautumissuunnitelma on rekisteröity ja julkisesti saatavilla jo menettelyn aikaisemmassa vaiheessa. Jakautumissuunnitelma on lisäksi hyväksyttävä luvun 12 §:n 2 momentin mukaan muuttamattomana. Vastaavasti Suomeen rekisteröitävässä rajat ylittävässä jakautumisissa täytäntöönpanon edellytyksenä on, että jakautumissuunnitelma on hyväksytty samoin ehdoin kaikissa jakautumiseen osallistuvissa yhtiöissä.
Rajat ylittävissä jakautumisissa eri valtioiden rekisteröinti- ja päätöksentekokäytännöt voivat poiketa toisistaan, mikä on otettava huomioon säännöstä sovellettaessa. Jos syystä tai toisesta rajat ylittävään jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden päätökset poikkeavat julkistetusta jakautumissuunnitelmasta, muutettu suunnitelma on säännöksen nojalla ilmoitettava rekisteröitäväksi viimeistään täytäntöönpanoa koskevan ilmoituksen yhteydessä.
Ehdotus vastaa ehdotettua 16 luvun 14 §:n 1 momentin 4 kohtaa.
Pykälän 4 kohtaan ehdotetulla lisäyksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 o artiklan 4 kohta.
16 §.Jakautumisen oikeusvaikutukset. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös yhtiöittämällä toteutettavan jakautumisen oikeusvaikutuksista. Säännöksen mukaan yhtiöittämällä toteutettavassa jakautumisessa jakautuvalta yhtiöltä vastaanottavalle yhtiölle siirtyvät ainoastaan jakautumissuunnitelmassa jaetut varat ja velat mukaan lukien erikseen yksilöidyt jakautuvan yhtiön sopimukset, saamiset, oikeudet ja velvoitteet. Voimassa olevaa oikeutta vastaavasti jakautuvan yhtiön oikeudet ja velvoitteet, jotka perustuvat jakautumisen voimaantuloajankohtana voimassa oleviin työsopimuksiin tai työsuhteisiin, siirtyvät yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle suunnitelman mukaisesti. Muut varat ja velat pysyvät jakautuvan yhtiön varoina ja velkoina jakautumissuunnitelmassa esitetyn jaon mukaisesti.
Sulautumisen tavoin jakautumista pidetään lähtökohtaisesti yleisseuraantona. Osittaisjakautumisen, johon yhtiöittämällä toteutettava jakautuminen rinnastuu monin tavoin, yleisseuraantoluonne ei ole yhtä selvä kuin sulautumisen. Yhtiöittämällä toteutettavassa jakautumisessa yleisseuraanto ilmenee lähinnä siten, ettei jakautumissuunnitelmassa mainittujen varojen siirtymiseen tarvita eri luovutustoimia (vrt. HE 109/2005 vp, s. 167).
Momentilla pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 r artiklan 3 kohdan a ja c alakohta.
Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevaa lakia.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös yhtiöittämällä toteutettavan jakautumisen oikeusvaikutuksista osakkeenomistajalle eli jakautuvalle yhtiölle itselleen. Säännöksen mukaan yhtiöittämällä toteutettavassa jakautumisessa jakautuvalle yhtiölle syntyy oikeus jakautumisvastikkeeseen jakautumissuunnitelman mukaisesti.
Momentilla pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 r artiklan 3 kohdan b alakohta.
Pykälän 3 momentissa on jakautuvan yhtiön osakkeiden omistamisen osalta lisäksi otettava huomioon, että vastaanottavan tai jakautuvan yhtiön lukuun välikätenä toimivan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön omistamat jakautuvan yhtiön osakkeet eivät tuota oikeutta jakautumisvastikkeeseen. Tälläpannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 r artiklan 4 kohta, jonka mukaan vastaanottavan yhtiön osakkeita ei saa vaihtaa jakautuvan yhtiön sellaisiin osakkeisiin, jotka omistaa vastaanottava yhtiö itse tai henkilö, joka toimii omissa nimissään mutta sen lukuun.
Pykälän 4 momentti vastaa voimassa olevaa lakia.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi, että varojen lisäksi myös jakautuvan yhtiön velat, joita ei ole nimenomaisesti jaettu jakautumissuunnitelmassa, jaetaan jakautumiseen osallistuville yhtiöille lähtökohtaisesti netto-omaisuuden jakosuhteen mukaisesti. Sanottu koskee myös sellaisia varoja tai velkoja, jotka eivät ole tiedossa jakautumissuunnitelman laatimispäivänä, sekä tilannetta, jossa jakautumissuunnitelmaa tulkitsemalla ei voida tehdä päätöstä varojen tai velkojen kohdentamisesta.
Momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 r artiklan 4 kohta.
Pykälän 6 momentissa ehdotetaan yhteisvastuun määräytymisen ajankohdaksi jakautumisen voimaantulohetkeä.
Momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 j artiklan 2 kohta.
Pykälän 7 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ajankohdasta, jolloin velkoja voi aikaisintaan vaatia suoritusta tämän eduksi jakautumista varten annetuista riittävistä vakuuksista, Säännös koskee vakuuksia, jotka on annettu 6 §:n mukaisen kuulutuksen antamisen ja määräpäivän välillä 6 §:ssä tarkoitetulle saamiselle tai jakautumista vastustaneelle velkojalle määräpäivän jälkeen. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että 6 §:ssä tarkoitetun saatavan velkojalle sovitaan vapaamuotoisten neuvottelujen jälkeen annettavaksi riittävä vakuus ilman, että velkoja ensin ilmoittaa muodollisesta jakautumista koskevasta vastustuksestaan rekisteriviranomaiselle. Tällä tavoin jakautuvan yhtiön tarkoituksena on välttää tietty viranomaismenettelyn vaihe ainakin kyseisen velkojan osalta tai, jos kyse on jo vireillä olevasta asiasta, riittävän vakuuden antamisen tarkoituksena on päättää kyseisen asian käsittely. Tällaisista olosuhteista tai tarkoituksesta voidaan jatkossa mainita vakuussopimuksessakin. Lisäksi julkisoikeudellisille saataville vakuus voidaan antaa myöhemmin määräpäivän jälkeenkin. Säännöksessä edellytetään, että jakautumisen on tultava voimaan, ennen kuin suoritusta voidaan vaatia tällaisesta vakuudesta. Ehdotettuun ajankohtaan vaikuttaa se, että järjestelyyn liittyvät riskit voivat siirtyä ja toteutua vasta voimaantulon jälkeen.
Jakautumisen voimaantulon ajankohta on sidottu jakautuvaan yhtiöön sovellettavassa laissa säädettyyn ajankohtaan. Jos jakautuvan yhtiön rekisteröity kotipaikka on Suomessa ja jakautumiseen voimaantulon ajankohtaan sovelletaan Suomen lakia, voimaantulon ajankohdasta säädetään luvun 15 ja 24 §:ssä. Kun jakautuminen on rekisteröity Suomessa luvun 15 §:n tai 24 §:n mukaisesti, tässä 16 §:ssä tarkoitetut jakautumisen oikeusvaikutukset alkavat.
Jos jakautuvan yhtiön kotipaikka on muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa, voimaantulon ajankohdasta säädetään kyseiseen yhtiöön sovellettavan valtion lainsäädännössä.
Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 16 §:n 5 momenttia.
Momentilla pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 j artiklan 1 kohdan kolmas alakohta.
Rajat ylittävä jakautuminen
19 §.Rajat ylittävän jakautumisen määritelmä ja toteuttamistavat. Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevaa lakia lukuun ottamatta momentin 1 kohdan johdantokappaletta ja sen d alakohtaa. Niissä ehdotetaan teknisluonteisesti vanhan direktiiviviittauksen korvaamista viittauksella voimassa olevaan kodifioituun yhtiödirektiiviin. Muilta osin säännös vastaa voimassa olevaa lakia. Säännökseen sisältyvällä viittauksella osakepääomaan tarkoitetaan kunkin jakautumiseen osallistuvan yhtiön lainsäädännössä säädettyä vähimmäisosakepääomaa, joka suomalaisissa yksityisissä osakeyhtiöissä on 0 euroa ja julkisissa osakeyhtiöissä 80 000 euroa. Säännösten soveltamisen kannalta on tärkeää ottaa huomioon, että suomalaisen yhtiön rajat ylittävä jakautuminen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alaisten yhtiömuotojen kanssa ei ole enää mahdollista mainitun valtion EU:sta eroamisen jälkeen. Ehdotus vastaa ehdotettua 16 luvun 19 §:n 2 momenttia.
21 §.Jakautumissuunnitelma. Pykälän otsikosta ehdotetaan poistettavaksi maininta hallituksen selvityksestä. Samoin ehdotettuun pykälään ei sisälly voimassa olevan pykälän 3―5 momenttia vastaavia säännöksiä. Hallituksen selvityksestä ehdotetaan jäljempänä itsenäisiä säännöksiä 21 b ja 21 c §:ssä. Pykälä koskisi siten jatkossa vain rajat ylittävää jakautumista koskevaa suunnitelmaa.
Rajat ylittävän jakautumisen suunnitelmaa koskevat pääosin samat vaatimukset kuin kansallisen jakautumisen yhteydessä laadittavaa suunnitelmaa, josta säädetään 3 §:ssä. Nyt käsillä olevassa pykälässä säädettäisiin jatkossa vain rajat ylittävässä jakautumisessa laadittavasta suunnitelmasta ja sen vähimmäissisällöstä siltä osin, kuin kyse on kansallisesta jakautumissuunnitelmasta poikkeavista tai täydentävistä vaatimuksista. Voimassa olevan lain tapaan rajat ylittävää jakautumista koskevassa suunnitelmassa voidaan antaa muitakin kuin laissa tai muutosdirektiivissä säädettyjä tietoja esimerkiksi vähemmistöosakkeenomistajien ja velkojien aseman turvaamiseksi.
Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevaa lakia.
Pykälän 2 momentin 2 ja 4―8 kohta vastaavat sisällöltään voimassa olevaa lakia. Muutoin momentissa tarkoitettuihin tietoihin ehdotetaan kuitenkin eräitä muutosdirektiivistä johtuvia täydentäviä säännöksiä. Pykälän 2 momentin 1—3 kohta ja 4―10 kohta vastaavat sisällöltään myös rajat ylittävästä sulautumista koskevasta suunnitelmasta ehdotettua 16 luvun 22 §:n 2 momentin 1―9 kohtaa.
Momentin 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi maininta muodostettavan yhtiön kotipaikasta. Kohdalla pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 d artiklan a alakohta.
Momentin 3 kohtaan ehdotetaan täsmennystä siitä, että vastaanottavan yhtiön yhtiöjärjestyksen ohella jakautumissuunnitelmassa tulee olla tarvittaessa ehdotus tällaisen yhtiöjärjestyksen muutoksiksi. Lisäksi, jos yhden tai useamman vastaanottavan yhtiön perustamiskirjat tai -sopimukset ja yhtiöjärjestykset ovat toisistaan erillisissä asiakirjoissa, niiden on oltava jakautumissuunnitelmassa.
Kohtaan ehdotetaan myös uutta lisäystä, joka koskee rajat ylittävän osittaisjakautumisen tai yhtiöittämällä toteutettavan jakautumisen osalta annettavia tietoja. Tällöin jakautuvan yhtiön perustamiskirja tai -sopimus sekä siihen mahdollisesti ehdotetut muutokset tulee käydä ilmi jakautumissuunnitelmasta.
Perustamissopimusta koskevaa vaatimusta sovelletaan, jos vastaanottava yhtiö on perustettu ennen rajat ylittävää jakautumista. Vaatimusta sovelletaan lähtökohtaisesti myös, jos vastaanottava yhtiö perustetaan rajat ylittävän jakautumisen täytäntöönpanon yhteydessä. Säännös perustuu muutosdirektiiviin, jota sovelletaan vain perustettavien yhtiöiden kanssa tehtäviin rajat ylittäviin järjestelyihin. Perustamissopimus on erityisesti tarpeen liittää jakautumissuunnitelmaan, jos sitä edellytetään ulkomaiseen vastaanottavaan yhtiöön sovellettavassa laissa. Säännöksellä ei ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa luvun 12 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan jakautumisessa perustettavaan yhtiöön jakautumissuunnitelma korvaa suomalaisen vastaanottavan yhtiön perustamissopimuksen. Näissä tilanteissa perustamissopimuksen liittämättä jättämistä on pidettävä jatkossakin sallittuna, sillä vastaavat tiedot ilmenevät riittävällä tavalla jakautumissuunnitelmasta ja sen muista liitteistä sekä rekisteriviranomaiselta saatavissa olevista tiedoista. Erityisesti hyvin vanhojen osakeyhtiöiden osalta perustamisen yhteydessä laadittujen asiakirjojen löytäminen ja toimittaminen voi olla vaikeaa. Vaatimusta perustamiskirjan tai -sopimuksen sisällyttämisestä jakautumissuunnitelmaan ei tarvitse noudattaa, jos se on kadonnut tai se ei muuten ole kohtuudella saatavissa. Epäselvyyksien välttämiseksi asiasta on syytä mainita jakautumissuunnitelmassa.
Momentin 3 kohdalla pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 d artiklan j alakohta.
Momentin 7 kohdassa ehdotetaan sekä-liitossanan poistamista tarpeettomana ja 8 kohdassa välimerkin teknisluonteista muutosta.
Momentin uudeksi 9 kohdaksi ehdotetaan lisättäväksi säännös lunastusta vaativalle osakkeenomistajalle tai optio-oikeuden tai muun erityisen oikeuden haltijalle annettavasta selvityksestä, joka koskee lunastushintaa ja -menettelyä. Oikeudesta esittää lunastusvaatimus säädetään 13 §:ssä. Ehdotus vastaa 16 luvun 22 §:n 2 momentin 8 kohtaan ehdotettua lisäystä.
Momentin 9 kohdalla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 d artiklan i ja p alakohta sekä otetaan huomioon lisätty 160 e artiklan 3 kohdan d alakohta.
21 a §.Huomautusten tekemistä koskeva ilmoitus ja huomautusten toimittaminen yhtiölle. Pykälä on uusi, ja se vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 a §:ssä ehdotettuja säännöksiä. Säännös koskee rajat ylittävässä jakautumisessa jakautuvaa yhtiötä.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 e artiklan 6 kohta ja 160 g artiklan 1 kohdan b alakohta.
21 b §.Hallituksen selvitys osakkeenomistajille ja työntekijöille. Pykälä on uusi, ja se vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 b §:ssä ehdotettuja säännöksiä. Säännös koskee rajat ylittävässä jakautumisessa jakautuvaa yhtiötä.
Voimassa olevassa osakeyhtiölaissa on näitä säännöksiä muistuttavalla tavalla säädetty rajat ylittävän sulautumisen osalta osakeyhtiölain 16 luvun 22 §:n 3 ja 5 momentissa ja rajat ylittävän jakautumisen osalta 17 luvun 21 §:n 3 ja 5 momentissa, jotka ehdotetaan tässä esityksessä kumottaviksi. Ehdotetut säännökset ovat yksityiskohtaisempia kuin voimassa olevan lain säännökset.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 e artiklan 1―3, 5 ja 7 kohta. Osakkeenomistajia koskevien seurausten kertomisen osalta säännös on kansallinen.
21 c §.Hallituksen selvityksen tai sen osioiden laatimatta jättäminen. Pykälä on uusi, ja se vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 c §:ssä ehdotettuja säännöksiä. Säännös koskee rajat ylittävässä jakautumisessa jakautuvaa yhtiötä.
Lisäksi 4 momentin mukaan yhtiöittämällä toteutettavassa jakautumisessa ei tarvitse laatia hallituksen selvitystä. Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 s artiklan säännökset siltä osin, kuin ne koskevat 160 e artiklaa.
Voimassa olevassa osakeyhtiölaissa on näitä säännöksiä muistuttavalla tavalla säädetty rajat ylittävän sulautumisen osalta osakeyhtiölain 16 luvun 22 §:n 4 momentissa ja rajat ylittävän jakautumisen osalta 17 luvun 21 §:n 4 momentissa, jotka ehdotetaan tässä esityksessä kumottaviksi. Ehdotetut säännökset ovat yksityiskohtaisempia kuin voimassa olevan lain säännökset.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 e artiklan 4, 8 ja 9 kohta.
21 d §.Hallituksen selvityksen pitäminen saatavilla ja nähtävänä pitäminen yhtiökokouksessa. Pykälä on uusi, ja se vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 d §:ssä ehdotettuja säännöksiä. Säännös koskee rajat ylittävässä jakautumisessa jakautuvaa yhtiötä.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 e artiklan 6 kohta.
22 §.Riippumattoman asiantuntijan lausunto. Pykälän 1 ja 2 momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi, että tilintarkastajan tai riippumattoman asiantuntijan lausunto koskee jakautumissuunnitelman ohella myös hallituksen selvityksessä annettavia tietoja, jos hallituksen selvitys laaditaan. Kuten nykyisinkin, tällainen tilintarkastaja tai muu riippumaton asiantuntija voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, sen mukaan kuin jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään. Rajat ylittävää jakautumista koskevasta suunnitelmasta ja hallituksen selvityksestä on tarkoituksenmukaista lausua yhdessä ja samassa lausunnossa, vaikka niiden saataville asettamisessa voi olla lievä ajallinen ero.
Tilintarkastajan lausunnossa on rajat ylittävissä tilanteissa otettava uusien säännösten johdosta kantaa esimerkiksi siihen, onko jakautumissuunnitelmassa annettu oikeat ja riittävät tiedot perusteista, joiden mukaan yhtiön tarjoama jakautumisvastike on määrätty. Lisäksi tilintarkastajan on otettava kantaa arviointimenetelmiin liittyviin kysymyksiin, jotka liittyvät esimerkiksi osakkeiden vaihtosuhteeseen tai rahavastikkeeseen ja menetelmien asianmukaisuuteen. Jos on käytetty eri menetelmiä, on ilmoitettava arvo, johon on päädytty käyttämällä tällaisia menetelmiä, sekä esitettävä näkemys näiden menetelmien suhteellisesta merkityksestä arvoa määritettäessä. Kuten nykyisinkin, lausunnon ensisijainen tarkoitus on varmentaa jakautumissuunnitelmassa osakkeenomistajalle vastikkeesta annettujen tietojen oikeellisuus ja riittävyys. Jakautumissuunnitelmassa annettavien tietojen on oltava sellaiset, että jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeenomistajat voivat niiden perusteella arvioida, onko jakautuminen ja osakkeiden vaihtosuhde tai muu vastikkeen määräytyminen kaikkien jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeenomistajien kannalta oikeudenmukainen (vrt. HE 109/2005 vp, s. 153 ja 165).
Muutokset ovat johdonmukaisia muualle tähän lukuun ja lakiin ehdotettujen muutosten kanssa. Ehdotus vastaa rajat ylittävän sulautumisen osalta ehdotettua 16 luvun 23 §:ää.
23 §.Jakautumissuunnitelman ja hallituksen selvityksen rekisteröinti, kuulutus velkojille, jakautumispäätös ja lunastaminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä mainitaan hallituksen selvitys. Ehdotus on johdonmukainen pykälään tehtävien muutosten kanssa. Otsikkoon ei kuitenkaan ehdoteta mainintaa ilmoituksesta, jonka perusteella osakkeenomistajat, velkojat ja työntekijät tai näiden edustajat voisivat toimittaa yhtiölle kirjallisesti huomautuksia jakautumissuunnitelmasta. Tämä liittyy siinä määrin kiinteästi jakautumissuunnitelmaan, että se voidaan jättää säännöksessä olevan sisällöllisen maininnan varaan.
Pykälän 1 momentin ehdotuksen mukaan rajat ylittävään jakautumiseen osallistuvien suomalaisten osakeyhtiöiden on ilmoitettava rekisteröitäväksi paitsi jakautumissuunnitelma myös uusina asiakirjoina ilmoitus huomautusten tekemisestä ja hallituksen selvitys. Rekisteröinti-ilmoitukseen sovelletaan voimassa olevan lain tapaan 5 §:n säännöksiä suunnitelman rekisteröinnistä. Mainitut asiakirjat on siten ilmoitettava rekisteröitäviksi kuukauden kuluessa suunnitelman allekirjoittamisesta. Voimassa olevan lain tapaan rekisteröinti-ilmoitukseen on liitettävä 22 §:ssä tarkoitettu riippumattoman asiantuntijan lausunto. Asiakirjojen rekisteröinti muodostaa Suomessa tärkeän päätöksenteon edellytyksen, ja erityisesti rajat ylittävän jakautumisen päätöksentekoprosessissa sekä jakautumista edeltävän todistuksen hankkimiseksi on noudatettava kansallisia säännöksiä ja muodollisuuksia (vrt. kodifioidun yhtiödirektiivin 121 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohta sekä muutosdirektiivillä lisätty 160 c artikla; HE 103/2007 vp, s. 40 ja 52).
Asiakirjojen toimittamista ja saatavilla pitämistä koskevat vaatimukset voidaan täyttää jatkossa kokonaan sähköisesti ilman, että hakijoiden tarvitsee käydä henkilökohtaisesti jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen luona. Lisäksi selkeyden vuoksi 1 momentissa ehdotetaan nimenomaista säännöstä siitä, että rekisteriviranomaisen on asetettava tässä momentissa mainitut asiakirjat maksutta saataville rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 g artiklan 1, 4 ja 6 kohta.
Suomalaisten yhtiöiden osalta rekisteriviranomainen selvittää jo jakautumissuunnitelman ja muiden asiakirjojen rekisteröinnin yhteydessä, että ne on laadittu lain mukaisesti (HE 103/2007 vp, s. 40 ja 52). Rekisteriviranomainen voi aloittaa myös muut rajat ylittävän jakautumisen ennakollista valvontaa koskevat toimenpiteet jo asiakirjojen rekisteröinnin jälkeen, jos jakautuva yhtiö on rekisteröity Suomessa (ks. jäljempänä ehdotettu 25 c §).
Rekisteriviranomainen selvittää ennalta myös sen, että vastaanottavan yhtiön toiminimen rekisteröimiseen ei ole toiminimilakiin perustuvaa estettä, jos yhtiö rekisteröidään Suomeen (HE 103/2007 vp, s. 40 ja 52). Rajat ylittävän jakautumisen yhteydessä, jossa vastaanottavana yhtiönä on suomalainen perustettava yhtiö, on perusteltua tehdä jo jakautumissuunnitelman rekisteröintivaiheessa kaupparekisteriin osakeyhtiön perusilmoitus sekä liittää siihen ainakin perustettavan yhtiön ehdotettu yhtiöjärjestys. Näin rekisteriviranomaisen on mahdollista tarkastaa toiminimen ja yhtiöjärjestyksen rekisteröintikelpoisuus myöhempää mahdollista täytäntöönpanovaihetta silmällä pitäen. Tämä mahdollistaa myös yritys- ja yhteisötunnuksen luomisen, jotta toiminimi saisi nimisuojaa jo suunnitelmavaiheesta lähtien. Tässä vaiheessa perustettavalle yhtiölle ei kuitenkaan tehdä rekisterimerkintöjä, koska yhtiö syntyy vasta täytäntöönpanon yhteydessä.
Kokonaisuudessaan ehdotettu 1 momentti vastaa ehdotettua 16 luvun 24 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa olevien 6―8 §:ään kohdistuvien viittausten nojalla rajat ylittävässä jakautumisessa sovelletaan pääosin samoja velkojiensuojasäännöksiä kuin kansallisissa jakautumisissa. Kuitenkin 2 momentissa ehdotetaan säännöstä, jolla täydennetään tunnetuille velkojille rajat ylittävästä jakautumisesta annettavia tietoja. Jäljempänä 23 a §:ssä ehdotetaan säännöksiä osakkeenomistajan oikeudesta vaatia tietyin ehdoin ylimääräistä rahavastiketta epäasianmukaisen osakkeiden vaihtosuhteen perusteella. Tällaiset osakkeenomistajien vaatimukset saattavat heikentää yhtiön maksukykyä ja vaarantaa siten velkojien asemaa, eikä näihin vaatimuksiin sovelleta muutoin velkojia suojaavia säännöksiä kuten osakeyhtiölain 13 luvussa säädettyä tase- ja maksukykytestiä. Tämän johdosta ehdotetaan, että jakautuvan yhtiön on annettava 7 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa tunnetuille velkojille tieto myös siitä, onko tällaisia vaatimuksia tehty. Jos tällaisia vaatimuksia on esitetty, velkojille on annettava myös tieto näiden vaatimusten yhteismäärästä. Säännös on tarpeen sen vuoksi, että velkojat voivat asianmukaisesti arvioida oman saatavansa asemaa rajat ylittävän jakautumisen jälkeen.
Pykälän 3 momentissa olevien, 9―12 §:ään kohdistuvien viittausten nojalla rajat ylittävässä jakautumisessa sovelletaan pääosin samoja päätöksentekoa ja oikeusvaikutuksia koskevia säännöksiä kuin kansallisissa jakautumisissa. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan kuitenkin täydennettäväksi muutosdirektiivin mukaisella tavalla siltä osin, kuin sen säännökset poikkeavat momentissa viitattujen 9―11 §:n vaatimuksista. Ehdotuksessa ei ole 12 §:stä poikkeavia rajat ylittäviä jakautumisia koskevia säännöksiä.
Ensinnä muutosdirektiivin johdosta on tarpeen säätää siitä, että rajat ylittävästä jakautumisesta päättää aina jakautuvan yhtiön yhtiökokous. Muutosdirektiivissä ei säädetä tältä osin poikkeuksia, joten osakeyhtiölain 17 luvun 9 §:n 1 momentin säännöstä hallituksen päätöksenteosta tietyissä tilanteissa ei voida soveltaa. Samoin muutosdirektiivin mukaan yhtiökokouksen on päätettävä siitä, muutetaanko perustamiskirjaa sekä yhtiöjärjestystä, jos se on erillisessä asiakirjassa. Osakkeenomistajien on suotavaa perehtyä tarvittaessa hallituksen selvitykseen, tilintarkastajan lausuntoon, yhtiölle toimitettuihin työntekijöiden lausuntoihin ja jakautumissuunnitelmasta toimitettuihin huomautuksiin, ennen kuin yhtiökokouksen päätös tehdään.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 h artiklan 1 kohta.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan myös erityissäännöstä pätevän yhtiökokouksen määräenemmistöpäätöksen edellytyksistä. Määräenemmistövaatimuksen kahden kolmasosan alarajasta säädetään lain 5 luvun 27 §:ssä, eikä muutosdirektiivin mukaan määräenemmistöön tarvittava vähimmäismäärä saa olla suurempi kuin kansallisessa lainsäädännössä rajat ylittävien sulautumien hyväksymiselle säädetty vähimmäismäärä. Mainitussa pykälässä ei kuitenkaan säädetä määräenemmistöön vaadittavasta enimmäismäärästä, mistä on puolestaan säädetty muutosdirektiivissä. Muutosdirektiiviä vastaavalla tavalla ehdotetaan, että määräenemmistöä koskeva enimmäisvaatimus saa olla enintään 90 prosenttia. Laskentaperusteena on osakeyhtiölaissa johdonmukaisesti käytetty ”annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista” -peruste. Jos esimerkiksi yhtiöjärjestyksessä on määrätty ehdotetun 90 %:n enimmäismäärän ylittävästä vaatimuksesta, tällaista yhtiöjärjestyksen määräystä ei voida jatkossa soveltaa.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 h artiklan 3 kohta.
Suomessa on vakiintuneesti katsottu, että yhtiökokous voi asettaa ehtoja sulautumisen tai jakautumisen hyväksymiselle (osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 16 kohta ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin 17 kohta). Suomalaisen yhtiön yhtiökokous voi sen toimivaltaa koskevien yleisten periaatteiden nojalla hyväksyä sulautumissuunnitelman tai jakautumissuunnitelman esimerkiksi sillä tavoin ehdollisesti, että henkilöstön osallistumiseen liittyvistä järjestelyistä on päätettävä myöhemmin pidettävässä yhtiökokouksessa. Yhtiökokous voi tarvittaessa asettaa myös muita ehtoja sulautumiselle tai jakautumiselle. Jos yhtiökokous tällaisen ehdollisen päätöksen perusteella jättää mainitut säännöt vahvistamatta myöhemmin pidettävässä yhtiökokouksessa, sulautuminen tai jakautuminen raukeaa. Päätös sulautumisen tai jakautumisen raukeamisesta on viipymättä ilmoitettava rekisteröitäväksi. Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 h artiklan 2 kohta, jonka mukaan jakautuvan yhtiön yhtiökokous voi varata oikeuden asettaa rajat ylittävän jakautumisen ehdoksi sen, että yhtiökokous erikseen vahvistaa 160 l artiklassa tarkoitetut järjestelyt. Lakiin ei kuitenkaan ehdoteta nimenomaista säännöstä asian johdosta (HE 103/2007 vp, s. 29 ja 49).
Pykälän 4 momentissa olevan 13 §:ään kohdistuvan viittauksen nojalla rajat ylittävässä jakautumisessa sovelletaan pääosin samoja lunastusoikeutta ja -menettelyä koskevia säännöksiä kuin kansallisissa jakautumisissa. Säännös vastaa sisällöltään edellä 16 luvun 24 §:n 4 momentissa rajat ylittävän sulautumisen osalta ehdotettua.
Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 i artiklan 1 kohta.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan myös säännöstä määräajasta, johon mennessä rajat ylittävässä jakautumissuunnitelmassa tarjottu lunastushinta tulee viimeistään maksaa niille toiseen valtioon jakautuvan suomalaisen yhtiön osakkeenomistajille taikka optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoille, jotka ovat hyväksyneet tarjotun lunastushinnan. Ehdotuksen mukaan sanottu määräaika on enintään kaksi kuukautta rajat ylittävän jakautumisen voimaantulosta. Yhtiö ja edellä tarkoitettuun lunastushintaan oikeutetut voivat sopia aikaisemmasta ajankohdasta tai siitä voidaan määrätä jakautumissuunnitelmassa. Määräaikaa ei sovelleta, jos lunastushinta vahvistetaan 13 §:ssä tarkoitetussa välimiesmenettelyssä. Välitystuomiossa vahvistettu lunastushinta erääntyy jatkossakin maksettavaksi 13 §:n 5 momentissa säädettynä ajankohtana. Käytännössä lunastusvastikkeessa on kyse rahana maksettavasta vastikkeesta.
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 i artiklan 3 kohta.
Kokonaisuudessaan ehdotettu 4 momentti vastaa sisällöltään ehdotettua 16 luvun 24 §:n 4 momenttia.
Lisäksi on huomattava, että jakautuvan yhtiön lainsäädäntöä sovelletaan pykälässä tarkoitettuihin oikeuksiin. Jakautuvan yhtiön valtion tuomioistuimilla, Suomessa välimiesmenettelyllä, on yksinomainen toimivalta ratkaista suomalaisen jakautuvan yhtiön ja sen osakkeenomistajien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoiden oikeuksiin liittyviä kiistoja. Tältä osin otetaan huomioon muutosdirektiivillä lisätty 160 i artiklan 5 kohta.
23 a §.Osakkeenomistajan oikeus vaatia ylimääräistä rahavastiketta. Pykälä on uusi, ja se vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 24 a §:ssä ehdotettuja säännöksiä.
Pykälän 1―4 momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 i artiklan 6 kohta.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan, että yhtiöittämällä toteutettavassa jakautumisessa ei sovelleta tässä pykälässä säädettyä. Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 s artiklan säännökset siltä osin, kuin ne koskevat 160 i artiklaa.
24 §.Suomeen rekisteröitävän jakautumisen täytäntöönpano. Voimassa olevan lain kattamien tilanteiden (vrt. HE 103/2007 vp, s. 52) lisäksi pykälä koskee myös yhtiöittämällä toteutettavaa jakautumista, jossa vähintään yksi Suomeen rekisteröity yhtiö on vastaanottavana yhtiönä. Muutoin rajat ylittävässä jakautumisessa sovelletaan pääosin samoja täytäntöönpanomenettelyä koskevia säännöksiä kuin kansallisissa jakautumisissa. Poikkeuksen muodostaa lähinnä vain yhden tai useamman ulkomaisen jakautuvan yhtiön kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen toimittamat ennakollista valvontaa koskevat todistukset, jotka ovat edellytyksenä sille, että rekisteriviranomainen voi rekisteröidä Suomeen suuntautuvan rajat ylittävän jakautumisen.
Asiakirjojen toimittamista ja saatavilla pitämistä koskevat vaatimukset voidaan täyttää jatkossa kokonaan sähköisesti ilman, että hakijoiden tarvitsee käydä henkilökohtaisesti jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen luona.
Pykälän 1, 2 ja 4 momentti vastaavat sisällöltään voimassa olevaa lakia. Säännöksiä sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon niissä viitattuihin pykäliin edellä ehdotetut muutokset. Lisäksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan henkilöstön edustamiseen sovellettavan lain nimikkeen muutosta, jossa otetaan huomioon kotipaikan siirron lisääminen lainsäädäntöön.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan nimenomaista säännöstä, jonka mukaan rekisteriviranomaisen on viipymättä viran puolesta merkittävä suomalainen vastaanottava yhtiö tai jakautuminen rekisteriin ja siten osaltaan hyväksyttävä jakautuminen, kun jakautumisen rekisteröinnin edellytykset täytetään. Kyse voi olla siitä, että ulkomaisen yhtiön kokonais-, osittais- tai yhtiöittämällä toteutettavassa jakautumisessa perustettava suomalainen vastaanottava yhtiö merkitään Suomessa rekisteriin. Jos kokonais- tai osittaisjakautumisessa ulkomainen yhtiö jakautuu toimivaan suomalaiseen vastaanottavaan yhtiöön, Suomessa rekisteriviranomaisen on merkittävä jakautuminen rekisteriin.
Kaikkien asiaankuuluvien ehtojen ja muodollisuuksien tulee olla saatettuina asianmukaisesti päätökseen vastaanottavien yhtiöiden jäsenvaltioissa, minkä johdosta Suomen rekisteriviranomainen vastaanottaa ulkomaisten toimivaltaisten viranomaisten antamat todistukset. Rekisteriviranomaisen on ennen rekisteröintiä hyväksyttävä ulkomaisen toimivaltaisen viranomaisen antama jakautumista edeltävä todistus sitovana todistuksena sovellettavien jakautumista edeltävien menettelyjen ja muodollisuuksien, joita ilman rajat ylittävää jakautumista ei voida hyväksyä, saattamisesta päätökseen asianmukaisella tavalla asianomaisessa jäsenvaltiossa.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 o artiklan 4 ja 5 kohta.
Näistä merkinnöistä rekisteriviranomaisen on myös viran puolesta ja viipymättä ilmoitettava rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta jakautuvan yhtiön jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Näin ulkomainen toimivaltainen viranomainen voi tehdä omat merkintänsä rajat ylittävän jakautumisen johdosta. Pykälän säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon, että voimassa olevasta laista poiketen rajat ylittävän jakautumisen voimaantulo määräytyy jakautuvaan yhtiöön sovellettavassa laissa säädetyllä tavalla, esimerkiksi vasta jakautuvan yhtiön kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen tehdessä asianmukaiset lopulliset rekisterimerkinnät. Voimaantulon ajankohtaa koskeva muutos perustuu muutosdirektiiviin, ja siitä ehdotetaan nimenomaista säännöstä jäljempänä luvun 26 §:n 1 momentissa.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 p artiklan 3 kohta.
Kokonaisuudessaan ehdotettu 3 momentti vastaa sisällöltään ehdotettua 16 luvun 25 §:n 3 momenttia.
25 §.Toiseen valtioon rekisteröitävän jakautumisen täytäntöönpano. Voimassa olevan lain kattamien tilanteiden (vrt. HE 103/2007 vp, s. 54) lisäksi pykälä koskee yhtiöittämällä toteutettavaa jakautumista, jossa vähintään yksi vastaanottava yhtiö on ulkomainen yhtiö. Kun pykälän säännökset tulevat sovellettaviksi, niitä sovelletaan ainoastaan suomalaiseen jakautuvaan yhtiöön. Jos tällaiseen jakautumiseen osallistuu myös suomalaisia osakeyhtiöitä vastaanottavina yhtiöinä, niihin sovelletaan 24 §:ää (HE 103/2007 vp, s. 54).
Pykälään ehdotetaan muutosdirektiivin johdosta eräitä kokonaan uusia säännöksiä sekä toisaalta eräitä teknisiä täsmennyksiä. Pykälän 1, 2, 4 ja 5 momenttiin ja uuteen 7 momenttiin ehdotetaan muutosdirektiivistä johtuvia lisäyksiä. Pykälän 3 ja 6 momentti vastaavat voimassa olevaa lakia. Voimassa olevan pykälän 7 momentti on ehdotuksen mukaan muuttamattomana uusi 8 momentti, ja jatkossakin suomalaisen jakautuvan yhtiön lopputilitykseen sovelletaan samoja säännöksiä kuin Suomeen rekisteröitävässä jakautumisessa (HE 103/2007, s. 56).
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan täydennettäväksi rekisteriviranomaiselle tehtävään hakemukseen liitettäviä asiakirjoja, kun suomalainen jakautuva yhtiö hakee lupaa jakautumisen täytäntöönpanoon. Muutosdirektiivissä edellytetyistä asiakirjoista ehdotetussa säännöksessä mainitaan voimassa olevan lain tapaan jakautumispäätökset, ja sen lisäksi uusina asiakirjoina mukaan on liitettävä tiedot jakautumissuunnitelmasta, hallituksen selvityksestä osakkeenomistajille ja työntekijöille ja tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunnosta sekä osakkeenomistajien, velkojien tai työntekijöiden mahdolliset huomautukset jakautumissuunnitelmasta. Lisäksi voimassa olevan lain tapaan kansallisina vaatimuksina hakemukseen on liitettävä suomalaisen osakeyhtiön hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan vakuutus siitä, että jakautumisessa on noudatettu tämän lain säännöksiä sekä hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan todistus 7 §:ssä tarkoitettujen ilmoitusten lähettämisestä. Sama koskee tarvittaessa ilmoitusta siitä, että on pantu vireille 13 §:n mukainen lunastusmenettely taikka uutena seikkana 23 a §:n mukainen menettely tai kodifioidun yhtiödirektiivin 133 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu menettely.
Osa säännöksessä mainituista asiakirjoista tai tiedoista, kuten jakautumissuunnitelma, on toimitettu rekisteriviranomaiselle jo jakautumismenettelyn aikaisemmassa vaiheessa. Riittävää on, että annetaan yksilöity tieto aikaisemmin toimitetuista asiakirjoista tai tiedoista siten, että rekisteriviranomaisella ja kolmannella osapuolella on mahdollisuus löytää asiakirjat tai tiedot vaikeuksitta.
Asiakirjojen toimittamista ja saatavilla pitämistä koskevat vaatimukset voidaan täyttää jatkossa kokonaan sähköisesti ilman, että hakijoiden tarvitsee käydä henkilökohtaisesti jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen luona.
Ehdotettu 1 momentti vastaa ehdotettua 16 luvun 26 §:n 1 momenttia. Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 m artiklan 2 kohta sekä osaltaan 6 kohdan b alakohta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan lisättäväksi viittaussäännös 25 a §:ään, jossa säädetään nimenomaisesti eräistä keskeisistä perusteista, joiden ollessa käsillä rekisteriviranomainen ei voi myöntää rajat ylittävää jakautumista koskevaa todistusta. Muutoin rekisteriviranomaisen suorittamaan valvontaan liittyvistä menettelyistä on tarkemmat säännökset ehdotetussa 25 a―25 e §:ssä.
Ehdotettu 2 momentti vastaa ehdotettua 16 luvun 26 §:n 2 momenttia.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 m artiklan 7 kohdan a ja b alakohta.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan selventävää säännöstä, jonka mukaan todistus on asetettava saataville rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta. Todistus on sitä kautta myös toimitettava maksutta sen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan ulkomaiseen vastaanottavaan yhtiöön, tai todistus raukeaa. Todistuksen voimassaoloaika vastaa voimassa olevaa lakia, eli todistus on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa sen antamisesta. Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 n artiklan 1 kohta.
Kokonaisuudessaan ehdotettu 4 momentti vastaa ehdotettua 16 luvun 26 §:n 4 momenttia.
Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että kun suomalainen yhtiö jakautuu yhtiöittämällä toteutettavan jakautumisen kautta, jakautuminen on merkittävä rekisteriin.
Pykälän 7 momentin mukaan rekisteriviranomaisen on ilmoitettava suomalaisen jakautuvan yhtiön jakautumisen voimaantulosta nimenomaisesti rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta. Ilmoitus toimitetaan vastaanottavien yhtiöiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille rekistereille.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 p artiklan 4 kohta.
25 a §.Ennakollinen valvonta ja rekisteriviranomaisen velvollisuus olla antamatta lupaa jakautua toiseen valtioon. Pykälä on uusi. Pykälä vastaa sisällöltään ehdotettua osakeyhtiölain 16 luvun 26 a §:ää.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 m artiklan 6 kohta, osaltaan 7 kohdan johdantolause, 7 kohdan b alakohta, 8 kohta ja 9 kohta.
25 b §.Rekisteriviranomaisen suorittaman ennakollisen valvonnan määräajat. Pykälä on uusi. Pykälä vastaa sisällöltään ehdotettua osakeyhtiölain 16 luvun 26 b §:ää.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 m artiklan 7 kohdan johdantolause, 10 kohta ja 11 kohta.
25 c §.Rekisteriviranomaisen oikeus saada tietoja viranomaisilta sekä oikeus pyytää niiltä muita välttämättömiä tietoja. Pykälä on uusi. Pykälä vastaa sisällöltään ehdotettua osakeyhtiölain 16 luvun 26 c §:ää.
Pykälällä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 m artiklan 12 kohta.
25 d §.Rekisteriviranomaisen oikeus käyttää apuna tilintarkastajaa tai muuta ulkopuolista riippumatonta asiantuntijaa. Pykälä on uusi. Pykälä vastaa sisällöltään ehdotettua osakeyhtiölain 16 luvun 26 d §:ää.
Pykälällä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 m artiklan 12 kohta.
25 e §.Tietojen saaminen jakautumiseen osallistuvilta yhtiöiltä, tilintarkastajalta ja ulkopuolisilta asiantuntijoilta. Pykälä on uusi. Pykälä vastaa sisällöltään ehdotettua osakeyhtiölain 16 luvun 26 e §:ää.
Pykälällä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 m artiklan 12 kohta.
26 §.Jakautumisen oikeusvaikutukset. Voimassa olevan pykälän 1 momentin tavoin rajat ylittävän jakautumisen oikeusvaikutuksiin sovelletaan jatkossakin 16 §:ää, jos vastaanottava yhtiö on suomalainen osakeyhtiö.
Voimassa olevan säännöksen mukaan rajat ylittävän jakautumisen voimaantuloajankohtana sovelletaan täytäntöönpanon rekisteröintiä Suomessa, jos vastaanottava yhtiö on suomalainen yhtiö. Muutosdirektiivin johdosta tämän säännöksen säilyttäminen ei ole mahdollista, koska muutosdirektiivissä rajat ylittävän jakautumisen voimaantulo on sidottu jakautuvaan yhtiöön sovellettavassa laissa säädettyyn ajankohtaan. Tämän seurauksena kaikki jakautumistoimenpiteet tulevat voimaan samanaikaisesti kaikkien jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden osalta.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan muutosdirektiivin mukaisesti säädettäväksi, että jakautuminen tulee voimaan jakautuvan yhtiön kotipaikassa sovellettavassa lainsäädännössä säädettynä ajankohtana. Jos jakautuvan yhtiön kotipaikka on ulkomailla ja vastaanottava yhtiö on Suomessa, sovelletaan ulkomaisen jakautuvan yhtiön kotivaltion laissa säädettyä voimaantulon ajankohtaa.
Rajat ylittävä jakautuminen voi tulla voimaan vasta sen jälkeen, kun rekisteriviranomainen on suorittanut kaikki omat toimenpiteensä ja ulkomaisen jakautuvan yhtiön rekisteriviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen on saanut täytäntöönpanoa koskevat ilmoitukset vastaanottavien yhtiöiden rekisteröimisestä kaikilta vastaanottavien yhtiöiden jäsenvaltioiden rekisteriviranomaisilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta.
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 q artikla.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi muuhun valtioon kuin Suomeen rekisteröitävän jakautumisen osalta, että jakautuminen tulee voimaan, kun suomalaisen jakautuvan yhtiön rekisteriviranomainen (Patentti- ja rekisterihallitus) on rekisteröinyt jakautumisen täytäntöönpanon. Voimaantuloajankohta on tällöin sidottu rajat ylittävän jakautumisen täytäntöönpanon rekisteröintiin Suomessa.
Ehdotetun 2 momentin mukaiset oikeusvaikutukset määräytyvät lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin nykyisinkin, jos vastaanottava yhtiö on ulkomainen yhtiö (ks. HE 103/2007 vp, s. 56―57). Lisäksi momentissa ehdotetaan nimenomaisia säännöksiä yhtiöittämällä toteutettavan jakautumisen oikeusvaikutuksista, jotka vastaavat voimassa olevan lain säännöksiä osittaisjakautumisen oikeusvaikutuksista.
Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 r artiklan 1―3 kohta.
26 a §.Tehottomat perusteet jakautumisen moittimiseksi. Pykälä on uusi. Pykälä vastaa sisällöltään ehdotettua osakeyhtiölain 16 luvun 27 a §:ää.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 160 h artiklan 5 kohta.
17 a luku Kotipaikan siirto
Yhteenveto
Ehdotuksen mukaiset osakeyhtiölain rajat ylittävää kotipaikan siirtoa koskevat säännökset ovat uusia. Aikaisemmin asiasta on nimenomaisesti säädetty eurooppayhtiöiden osalta eurooppayhtiön (SE) säännöistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2157/2001 sekä sitä täydentävät kansalliset säännökset eurooppayhtiölaissa (742/2004). Ehdotuksen mukaiset osakeyhtiölain säännökset ovat pääperiaatteiltaan samansuuntaiset eurooppayhtiölainsäädännön kanssa, vaikka säännösten yksityiskohdissa on eroja. Esimerkiksi ehdotettuja osakeyhtiölain säännöksiä on tarkoitus soveltaa kaikkiin osakeyhtiöihin, kun Suomeen rekisteröityihin eurooppayhtiöihin sovelletaan vain julkisia osakeyhtiöitä koskevia säännöksiä.
Kotipaikan siirtoa koskevissa säännöksissä luodaan yleiset edellytykset sille, että suomalaiset osakeyhtiöt voivat osallistua kotipaikan siirtoon. Aikaisempaa yhdenmukaisemmat säännökset helpottavat kotipaikan siirron toteuttamista myös suomalaisten yhtiöiden osalta. Täysin tyhjentävästi menettelystä ei jatkossakaan säädetä, koska muutosdirektiivissä on kyse vain vähimmäisharmonisoinnista ja menettelyn eri vaiheissa sovelletaan eri ETA-valtioiden lainsäädäntöjä. Muutosdirektiivillä lisätyn säännöksen (86 c artikla) nojalla lähtövaltion kansallista lainsäädäntöä sovelletaan siihen menettelyjen ja muodollisuuksien osaan, jota on noudatettava kotipaikan siirron yhteydessä siirtoa edeltävän todistuksen hankkimiseksi, ja kohdevaltion kansallista lainsäädäntöä sovelletaan siihen menettelyjen ja muodollisuuksien osaan, jota on noudatettava, kun siirtoa edeltävä todistus on vastaanotettu. Suomalaisen siirtyvän yhtiön osalta ehdotetaan säännöksiä muun muassa kotipaikan siirtosuunnitelman laatimisesta ja hyväksymisestä, siirtoa vastustavan osakkeenomistajan osakkeiden lunastamisesta, velkojiensuojamenettelystä sekä kotipaikan siirron edellytysten tutkimisesta Suomessa. Suomeen siirtyneen yhtiön osalta ehdotetaan säännöksiä muun muassa siitä, millä edellytyksillä toisesta jäsenvaltiosta kotipaikkansa Suomeen siirtänyt yhtiö rekisteröidään kaupparekisteriin.
Voimassa olevan lain kirjoitusperiaatteisiin on kuulunut se, että sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset muodostavat itsenäisen kokonaisuuden eivätkä ne perustu viittauksiin esimerkiksi sulautumissääntelyyn. Vastaavaa kirjoitusperiaatetta ehdotetaan noudatettavaksi myös kotipaikan siirron osalta. Toisaalta kotipaikan siirtoa koskevat säännökset on pyritty saattamaan muodoltaan mahdollisimman paljon rajat ylittäviä sulautumisia ja jakautumisia koskevien säännösten kaltaisiksi. Säännösten kirjoitustavan yhtenevyyden johdosta kotipaikan siirtoa koskevaan menettelyyn voidaan usein soveltaa rajat ylittävään sulautumiseen ja jakautumiseen sovellettavia periaatteita lähes sellaisinaan. Siltä osin kuin säännöksen perustelutekstissä ei toisin mainita tai asiayhteydestä muuta johdu, sulautumista ja jakautumista koskevan vastaavan säännöksen perustelut soveltuvat suurelta osin myös kotipaikan siirtoa koskevaan säännökseen. Kotipaikan siirron erot muista menettelyistä on kuitenkin otettava tarvittaessa huomioon.
Luku sisältää aineelliset säännökset osakeyhtiöiden kotipaikan siirrosta rajan yli toiseen ETA-valtioon ja yhtiömuodon muuttamisesta sen valtion yhtiömuodoksi vähintäänkin siinä laajuudessa, kuin kodifioidun yhtiödirektiivin liitteessä II säädetään. Kotipaikan siirtoon Suomeen voi osallistua myös muu sellainen ulkomainen yhtiö, joka on suomalaiseen osakeyhtiöön rinnastettava. Kotipaikan siirron yhteydessä suomalainen yksityinen osakeyhtiö voi muuttaa yhtiömuotonsa julkista osakeyhtiötä vastaavaksi ulkomaiseksi yhtiömuodoksi, ja suomalainen julkinen osakeyhtiö voi muuttaa yhtiömuotonsa yksityistä osakeyhtiötä vastaavaksi ulkomaiseksi yhtiömuodoksi. Sama on voimassa ulkomaisen yhtiön siirtäessä kotipaikkansa Suomeen. Näissä tilanteissa on soveltuvin osin sovellettava lisäksi osakeyhtiölain 19 luvun 1―3 §:n säännöksiä, vaikka uudessa 17 a luvussa asiasta ei ehdoteta asiasta säännöksiä. Julkinen osakeyhtiö voi edelleenkin muuttaa yhtiömuotonsa toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa rekisteröityyn julkiseen osakeyhtiöön eurooppayhtiön säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 ja eurooppayhtiöstä annetun lain (742/2004) mukaisesti (vrt. HE 109/2005 vp, s. 145).
Kotipaikan siirrossa on aina kysymys rajat ylittävästä järjestelystä, joten ehdotetussa luvussa ei ole tehty jakoa kansallisia ja rajat ylittäviä tilanteita koskeviin säännöksiin. Luvussa ehdotetut säännökset perustuvat pääasiassa kodifioidun yhtiödirektiivin säännöksiin, jotka mahdollistavat kuitenkin tiettyjä poikkeuksia. Ehdotuksessa siirtomenettelyä pyritään mahdollisuuksien mukaan muuttamaan mainittua direktiiviä joustavammaksi ja nopeammaksi. Lisäksi eräiden täydentävien kansallisten säännösten osalta mallina on käytetty sulautumista ja jakautumista koskevia säännöksiä.
Kotipaikan siirrossa on kysymys yritystoiminnan järjestelystä, jossa yhdessä jäsenvaltiossa yhtiöoikeudellista kotipaikkaansa pitävä yhtiö siirtää sen toiseen jäsenvaltioon ja muuttaa samalla yhtiömuotoaan kohdevaltiossa säädettyyn yhtiömuotoon. Kotipaikan siirrosta ei seuraa yhtiön purkautuminen eikä uuden oikeushenkilön syntyminen.
Ehdotuksen mukaan kotipaikkansa siirtävän yhtiön hallituksen on laadittava siirtosuunnitelma ja rekisteröitävä se. Suunnitelman vähimmäissisällöstä ehdotetaan säädettäväksi yksityiskohtaisesti. Siirtosuunnitelman sisältöä koskevissa säännöksissä on otettu huomioon asiat, jotka on kerrottava rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevan suunnitelman osalta (vrt. 16 luvun 3 ja 22 § sekä 17 luvun 3 ja 21 §). Johtuen siitä, että lähtökohtaisesti vain yhtiöön sovellettava laki muuttuu muun toiminnan säilyessä ennallaan, sulautumissuunnitelmasta ja jakautumissuunnitelmasta poiketen siirtosuunnitelman osalta voidaan eräitä tietoja jättää ilmoittamatta tai antaa vain tarvittaessa. Ilmoittamatta voidaan jättää tieto rekistereistä, joihin ulkomainen siirtyvä tai siirtynyt yhtiö on rekisteröity, ja rekisterien yhteystiedot. Tämä ilmenee muista siirtosuunnitelmaan ja hallituksen selvitykseen liittyvistä asiakirjoista riittävällä tavalla. Tarvittaessa voidaan antaa selvitys siirtyvän yhtiön varoista, veloista ja omasta pääomasta ja niiden arvostamiseen vaikuttavista seikoista, kotipaikan siirron suunnitellusta vaikutuksesta siirtyneen yhtiön taseeseen sekä kotipaikan siirtoon sovellettavista kirjanpidollisista menetelmistä. Yleensä näihin tietoihin ei kotipaikan siirrossa liity olennaisia muutoksia. Jos tiedot kuitenkin muuttuvat olennaisella tavalla, tiedot on annettava. Lisäksi siirtyvän yhtiön on laadittava ilmoitus osakkeenomistajille, velkojille ja työntekijöille tai työntekijöiden edustajille siitä, että nämä voivat toimittaa kirjallisesti yhtiölle huomautuksia siirtosuunnitelmasta. Ilmoitus on rekisteröitävä. Huomautusten tekemisestä ilmoittamista koskevissa säännöksissä on otettu huomioon asiat, jotka on kerrottava rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevan vastaavan ilmoituksen osalta (vrt. 16 luvun 22 a § sekä 17 luvun 21 a §).
Kotipaikan siirron yhteydessä siirtyvän yhtiön hallituksen on yleensä laadittava osakkeenomistajia ja työntekijöitä varten hallituksen selvitys. Hallituksen selvitystä ei rajat ylittävissä tilanteissa ole tarkoitus laatia velkojia silmällä pitäen, vaikka asiakirjassa voi olla velkojienkin kannalta hyödyllisiä tietoja. Yleisesti ottaen asiakirjassa selvitetään ja perustellaan siirron oikeudelliset ja taloudelliset näkökohdat. Hallituksen selvityksessä on käsiteltävä myös siirron seuraukset yhtiön tulevaan liiketoimintaan sekä osakkeenomistajien ja henkilöstön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Selvityksen on sisällettävä lisäksi eräitä tarkempia tietoja osakkeenomistajille ja työntekijöille. Hallituksen selvitystä koskevissa säännöksissä on otettu huomioon vastaavat rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset (vrt. 16 luvun 22 b―22 d § sekä 17 luvun 21 b―21 d §).
Ehdotuksen mukaan tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan on annettava lausunto siirtosuunnitelmasta ja myös hallituksen selvityksestä, vaikka tästä ei ole säännöstä muutosdirektiivissä. Lausuntoa koskevissa säännöksissä on otettu huomioon vastaavat rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset (vrt. 16 luvun 23 § sekä 17 luvun 22 §).
Ehdotuksen mukaan siirtosuunnitelma on rekisteröitävä kuukauden kuluessa suunnitelman allekirjoittamisesta, tai kotipaikan siirto raukeaa. Siirtosuunnitelmaa koskevaan rekisteröinti-ilmoitukseen on liitettävä ilmoitus huomautusten tekemisen mahdollisuudesta, hallituksen selvitys ja riippumattoman asiantuntijan lausunto. Rekisteriviranomainen rekisteröi siirtosuunnitelman samalla tavalla kuin rajat ylittävää sulautumista tai jakautumista koskevan suunnitelman ja siihen liittyvät asiakirjat. Ehdotuksen mukaan rekisteriviranomaisen on asetettava tässä mainitut asiakirjat maksutta saataville rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta. Rekisteröintiä koskevissa säännöksissä on otettu huomioon vastaavat rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset (vrt. 16 luvun 5 § ja 24 § sekä 17 luvun 5 § ja 23 §).
Kotipaikan siirron yhteydessä velkojiensuojaa ja yrityssaneerausta koskevat ehdotukset vastaavat käytännössä rajat ylittävän sulautumisen ja jakautumisen osalta ehdotettuja muutoksia ja säännöksiä. On kuitenkin otettava huomioon, että kotipaikan siirron yhteydessä velkojiensuojaan liittyvät näkökohdat ovat korostuneesti esillä. Kotipaikan siirtoon liittyvässä osakkeiden ja erityisten oikeuksien lunastuksessa lunastushinnan maksaa siirtävä yhtiö itse. Tämä poikkeaa rajat ylittävistä sulautumisista ja jakautumisista, joissa lunastushinnan maksamisesta vastaa vastaanottava yhtiö tai kolmikantasulautumisissa muu vastikkeen maksaja. Erityisiä velkojia suojaavia säännöksiä ehdotus ei sisällä, mutta kotipaikan siirtoon liittyvän velkojiensuojan kannalta korostuu velkojien oma tilanteen seuranta, mahdollisuus vastustaa kotipaikan siirtoa taikka saada maksu tai turvaava vakuus, mahdollisuus tehdä huomautuksia järjestelystä sekä rekisteriviranomaisen käytettävissä olevat toimivaltuudet (mm. käytännössä järjestää kuulutusmenettely siten, että velkojille annettu määräpäivä on yhtiökokouksen jälkeen, jolloin lunastusvaatimusten yhteismäärä on tiedossa; sidosryhmien huomautusten tiedoksisaanti; järjestelyn muodollisuuksista noudattamisen varmistaminen ennakollisen valvonnan aikana). Lisäksi huomiota on kiinnitettävä ehdotuksen sisältämään ylimääräistä oikeuspaikkaa koskevaa säännökseen. Velkojien suojaksi ehdotetaan, että sen lisäksi, mitä muualla laissa tai Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään, velkojat, joiden saatavat ovat syntyneet ennen siirtosuunnitelman rekisteröintiä, voivat panna vireille menettelyn siirtynyttä yhtiötä vastaan myös lähtövaltiossa kahden vuoden kuluessa kotipaikan siirron voimaantulosta. Tällaista vastaavaa säännöstä ei ole säädetty eikä ehdotettu rajat ylittävän sulautumisen tai jakautumisen osalta.
Siirtosuunnitelma, hallituksen selvitys, riippumattoman asiantuntijan lausunto sekä siirtosuunnitelmaa koskevat sidosryhmien huomautukset on pidettävä osakkeenomistajien saatavana vähintään kuukauden ennen kotipaikan siirrosta päättävää yhtiökokousta ja nähtävillä yhtiökokouksessa. Ne myös liitetään kokousasiakirjoihin. Hallituksen selvitys on pidettävä sähköisesti saatavilla yhtiön internetsivuilla taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla vähintään kuuden viikon ajan ennen sanottua yhtiökokousta. Asiakirjat on myös viivytyksettä toimitettava niitä pyytävälle, jos niitä ei voi ladata ja tulostaa yhtiön internetsivuilta. Tällä perusteella suomalaisen siirtyvän yhtiön yhtiökokouksen päättäessä siirtosuunnitelman hyväksymisestä osakkeenomistajan katsotaan perehtyneen mainittuihin asiakirjoihin. Asiakirjojen nähtävänä pitämistä ja lähettämistä koskevissa säännöksissä on otettu huomioon vastaavat rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset (vrt. 16 luvun 11 ja 22 d § sekä 17 luvun 11 ja 21 d §).
Ehdotuksen mukaan kotipaikan siirrosta päätetään aina siirtyvän yhtiön yhtiökokouksessa. Suomalaisen siirtyvän yhtiön on hyväksyttävä siirtosuunnitelma sellaisenaan tai se raukeaa. Kotipaikan siirron luonteesta seuraa, että siirtyvän yhtiön päätöksen perusteella ja siirtomenettelyn myötä siirtynyt yhtiö rekisteröidään sellaisenaan toisessa jäsenvaltiossa eikä varsinaista vastaanottavaa yhtiötä ei ole. Näin ollen ehdotuksessa ei ole säännöksiä vastaanottavan yhtiön päätöksenteosta, mikä poikkeaa rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevista säännöksistä. Kotipaikan siirrosta päättävän yhtiökokouksen ajankohtaa sekä yhtiökokouskutsua ja optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoille annettavaa ilmoitusta koskevat säännökset vastaavat sulautumista ja jakautumista koskevia säännöksiä (vrt. 16 luvun 9 §:n 3 momentti, 10 § ja 24 § sekä 17 luvun 9 §:n 3 momentti, 10 § ja 23 §). Ehdotuksen mukaan yhtiökokouksen päätös kotipaikan siirrosta on tehtävä vähintään 5 luvun 27 §:ssä tarkoitetulla määräenemmistöllä. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä tätä korkeammasta määräenemmistövaatimuksesta. Lain 5 luvun 27 §:stä tai yhtiöjärjestyksen määräyksestä poiketen määräenemmistöä koskeva vaatimus saa kuitenkin ehdotuksen mukaan olla enintään 90 prosenttia annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Kotipaikan siirrosta päättävän yhtiökokouksen määräenemmistöä koskevat säännökset vastaavat rajat ylittävää jakautumista koskevia säännöksiä (vrt. 17 luvun 9 §:n 4 momentti ja 23 §).
Kotipaikkansa siirtävän yhtiön osakkeenomistajat, jotka eivät vastusta siirtoa, saavat yleensä siirtyvän yhtiön osakkeiden sijaan siirtyneen yhtiön osakkeita. Ehdotuksen mukaan kotipaikan siirron yhteydessä osakkeenomistajilla sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoilla on sama oikeus vaatia osakkeidensa tai oikeuksiensa lunastamista kuin rajat ylittävässä sulautumisessa ja jakautumisessa. Mainittujen arvopaperien osalta lunastusoikeutta voidaan rajoittaa tai parantaa oikeuksien ehdoissa. Ehdotuksen mukaan osakkeiden lunastusvaatimus voidaan tehdä voimassa olevan lain tapaan ainoastaan yhtiökokouksessa, mutta optio-oikeuksien ja muiden erityisten oikeuksien haltijat voivat vaatia lunastusta jo ennen yhtiökokousta. Siirtyvän yhtiön tulee ilmoittaa sähköinen osoite lunastusvaatimuksen sähköistä vastaanottamista varten.
Kotipaikan siirtoa vastustavat ja lunastusta vaativat osakkeenomistajat taikka optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijat saavat lähtökohtaisesti siirtosuunnitelmassa ehdotetun lunastushinnan. Siirtosuunnitelmassa ehdotettuun lunastushintaan tyytymättömät ja lunastusta vaativat osakkeenomistajat taikka optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijat voivat panna asian vireille välimiesmenettelyssä. Tällaiset osakkeenomistajat taikka optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijat voivat menettelyssä vaatia lunastettavista arvopapereistaan asianmukaista korvausta, käytännössä siirtosuunnitelmassa ehdotettua suurempaa rahallista korvausta. Lunastusoikeutta ja -menettelyä koskevissa säännöksissä on otettu huomioon vastaavat rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset, mutta rajat ylittävästä sulautumisesta ja jakautumisesta poiketen arvopapereidensa lunastukseen oikeutetulla osakkeenomistajalla ei ole ehdotuksen mukaan oikeutta vaatia mahdollista ylimääräistä rahavastiketta (vrt. ehdotettu 16 luvun 13 ja 24 § sekä ehdotettu 17 luvun 13 ja 23 §).
Ehdotuksessa säädetään muutosdirektiivin mukaisella tavalla kotipaikan siirtoihin liittyvästä toimivallan jaon perusteista ja rekisteriviranomaisen tehtävistä. Kotipaikan siirtoon sovelletaan eri säännöksiä riippuen siitä, onko kotipaikan siirtoon osallistuva suomalainen yhtiö Suomesta siirtyvä vai Suomeen siirtynyt yhtiö.
Jos yhtiö siirtyy Suomeen, ulkomaisen siirtyvän yhtiön on ilmoitettava kotipaikan siirto rekisteröitäväksi. Ehdotuksen mukaan Suomeen suuntautuva kotipaikan siirto voidaan panna täytäntöön lähtövaltiossa säädettyjen velkojiensuojaa koskevien menettelyiden päättämisen jälkeen. Kotipaikan siirron täytäntöönpanon rekisteröinnin edellytyksenä on, että ulkomaisen siirtyvän yhtiön lähtövaltion toimivaltainen viranomainen on antanut ennakollisen valvonnan suorittamista koskevan todistuksen. Erillistä siirtolupahakemusta ja täytäntöönpanoilmoitusta ei vaadita, vaan täytäntöönpanoilmoitus korvaa nämä molemmat. Ehdotuksessa säädetään nimenomaisesti siitä, että rekisteriviranomaisen (Patentti- ja rekisterihallituksen) on viipymättä viran puolesta ilmoitettava rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta kotipaikan siirron rekisteröinnistä. Ilmoitus on tarkoitettu ennen kaikkea sille ulkomaiselle rekisteriviranomaiselle, jonka pitämään rekisteriin ulkomainen siirtyvä yhtiö on rekisteröity.
Jos siirtyvän yhtiön kotipaikka on Suomessa, ehdotetut muutokset ovat tietyiltä osin pidemmälle meneviä. Suomalaisen siirtyvän yhtiön on haettava rekisteriviranomaiselta lupa kotipaikan siirron täytäntöönpanoon kuuden kuukauden kuluessa kotipaikan siirtoa koskevasta päätöksestä tai kotipaikan siirto raukeaa. Ehdotuksessa säädetään kotipaikan siirron yhteydessä rekisteriviranomaisen (Patentti- ja rekisterihallituksen) velvollisuudesta järjestää ennakollinen valvonta sekä tehdä päätös kotipaikan siirtoa koskevan todistuksen antamisesta. Ennen luvan antamista rekisteriviranomaisen on siten ehdotuksen mukaan tutkittava, että kaikkia asiaankuuluvia ehtoja on noudatettu ja kaikki menettelyt ja muodollisuudet on saatettu asianmukaisesti päätökseen, sekä tiettyjen edellytysten täyttyessä toimialaloillaan toimivaltaisten viranomaisten avulla selvitettävä, ettei kotipaikan siirtoa toteuteta väärinkäyttö- tai petostarkoituksessa taikka muuten rikollisessa tarkoituksessa. Ehdotuksen mukaan rekisteriviranomaisen on tutkittava tiedot määräajassa, joka on lähtökohtaisesti kolme kuukautta mutta jota voidaan pidentää ehdotetuissa säännöksissä tarkemmin säädetyin perustein. Ehdotuksen mukaan rekisteriviranomaisella on oikeus pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköltä velvoitteidenhoitoselvitys sekä tarvittaessa lisätietoja muilta viranomaisilta tai toimijoilta. Suomen rekisteriviranomainen antaa sitovan todistuksen siitä, että kotipaikan siirron edellytykset ovat olemassa. Ehdotuksen mukaan ennakollisen valvonnan suorittamista koskeva lupa on asetettava saataville ja toimitettava siirtyneen yhtiön kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille maksutta suoraan rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta. Kotipaikan siirrossa rekisteriviranomaisen ennakollinen valvontamenettely on oltava päättynyt ja rekisteriviranomainen on antanut luvan kotipaikan siirron täytäntöönpanoon, ennen kuin kotipaikan siirto voidaan rekisteröidä siirtyneen yhtiön kotivaltiossa.
Suomeen päin ja Suomesta poispäin suuntautuvan kotipaikan siirron täytäntöönpanoa koskevissa säännöksissä on otettu huomioon vastaavat rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset (vrt. 16 luvun 25, 26 ja 26 a―26 e § sekä 17 luvun 24, 25 ja 25 a―25 e §). Kotipaikan siirto ja siitä seuraava yhtiöjärjestyksen ja mahdollisen perustamissopimuksen tai -asiakirjan muutos tulevat voimaan sinä päivänä, kun yhtiö on rekisteröity uuden kotipaikkansa rekisteriin. Uuden kotipaikan rekisterin on ilmoitettava siitä vanhan kotipaikan rekisterille. Vanha rekisteröinti on poistettava viipymättä kyseisen ilmoituksen saavuttua.
Ehdotuksessa säädetään nimenomaisesti kotipaikan siirron oikeusvaikutuksista. Siirtyvän yhtiön varoista ja veloista tulee siirtyneen yhtiön varoja ja velkoja, kun kotipaikan siirto tulee voimaan kohdevaltion laissa määrätyllä tavalla. Tämä koskee myös siirtyvän yhtiön kotipaikan siirron voimaantuloajankohtana voimassa olevia työsopimuksia tai työsuhteita. Samanaikaisesti suomalaisen siirtyvän yhtiön osakkeenomistajille sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoille syntyy oikeus ulkomaisen siirtyneen yhtiön osakkeisiin tai mahdollisiin muihin erityisiin oikeuksiin siirtosuunnitelman mukaisesti. Osakkeet tuottavat osakkeenomistajan oikeudet rekisteröimisestä alkaen, jollei osakkeenomistaja ole vaatinut siirtyvän yhtiön osakkeitaan lunastettaviksi. Ehdotuksessa on myös eräitä nimenomaisia säännöksiä varojen ja velkojen arvostamisesta kirjanpidossa sekä kotipaikan siirtoa varten annettujen vakuuksien täytäntöönpanosta. Oikeusvaikutuksia koskevissa säännöksissä on otettu huomioon vastaavat rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset (vrt. 16 luvun 16 ja 27 § sekä 17 luvun 16 ja 26 §).
Ehdotuksen mukaan kotipaikan siirtoa ei voida julistaa pätemättömäksi tai muuttaa sen jälkeen, kun se on tullut voimaan. Lisäksi ehdotetaan, että kotipaikan siirtoa koskevaa päätöstä ei voida moittia ainoastaan sillä perusteella, että kotipaikan siirtoon käytettyä lunastushintaa ei ole määritetty asianmukaisesti siirtosuunnitelmassa tai niistä annetut tiedot eivät ole täyttäneet säädettyjä vaatimuksia. Päätöksen pätevyyttä, pätemättömyyttä ja peruuntumista koskevissa säännöksissä on otettu huomioon vastaavat rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset (vrt. 16 luvun 18, 27 a ja 28 § sekä 17 luvun 18, 26 a ja 27 §).
Kotipaikan siirron määritelmä ja toteuttamistavat
1 §.Kotipaikan siirto. Pykälä sisältää kotipaikan siirron sekä siirtyvän ja siirtyneen yhtiön määritelmät.
Kotipaikan siirrolla tarkoitetaan osakeyhtiölaissa samaa järjestelyä kuin muutosdirektiivissä tarkoitetaan rajat ylittävän yhtiömuodon muutoksella. Pykälässä kotipaikan siirron määritelmän mukaisesti sallitaan nimenomaisesti se, että Suomen lain mukaan perustettu ja rekisteröity osakeyhtiö voi muuttaa yhtiömuotonsa kohdevaltion lainsäädännön mukaiseksi sekä siirtää vähintään kotipaikkansa kyseiseen kohdevaltioon. EU-alueella sallitut yhtiömuodot, jotka voivat toteuttaa kotipaikan siirron tai jollaiseksi yhtiö voidaan muuttaa, on lueteltu kodifioidun yhtiödirektiivin liitteessä II. Vastaavia säännöksiä sovelletaan myös ETA-valtioiden lainsäädännöissä tarkoitettuihin osakeyhtiöihin. Yhtiön oikeudellisen ja toiminnallisen jatkuvuuden turvaamiseksi ehdotetaan nimenomaista säännöstä, että yhtiö säilyttää oikeushenkilöllisyytensä. Säännöksestä ilmenee myös se, että yhtiötä ei pureta. Yhtiötä ei myöskään aseteta selvitystilaan kotipaikan siirron seurauksena. Näiltä osin määritelmällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 a artiklan 1 kohta ja 86 b artiklan 2 alakohta. Muutosdirektiivin mukaisista osakeyhtiölain säännöksistä seuraa myös se, että siirtyvän yhtiön varoista ja veloista tulee siirtyneen yhtiön varoja ja velkoja.
Siirtyvän ja siirtyneen yhtiön määritelmät ovat tarpeelliset luvun lukemisen helpottamiseksi. Kyse on kuitenkin yhdestä ja samasta yhtiöstä, johon sovelletaan menettelyn eri vaiheissa eri valtioiden säännöksiä: Lähtövaltion kansallista lainsäädäntöä sovelletaan lähtökohtaisesti siihen menettelyjen ja muodollisuuksien osaan, jota on noudatettava kotipaikan siirtoa edeltävän todistuksen hankkimiseksi siirtyvälle yhtiölle. Kohdevaltion kansallista lainsäädäntöä sovelletaan puolestaan lähtökohtaisesti siihen menettelyjen ja muodollisuuksien osaan, jota on noudatettava, kun sanottu todistus on vastaanotettu (vrt. muutosdirektiivillä lisätty 86 c artikla). Tästä pääperiaatteesta ehdotetaan säädettäväksi eräitä rajattuja poikkeuksia, sillä esimerkiksi ehdotetun 29 §:n mukaan velkojalla ehdotetaan olevan määräaikainen oikeus panna vireille kanne lähtövaltion toimivaltaisessa oikeuspaikassa, vaikka siirtyneellä yhtiöllä on kotipaikka kohdevaltiossa.
Siirtyvällä yhtiöllä tarkoitetaan yhtiötä, joka toteuttaa kotipaikan siirron. Määritelmällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 b artiklan 1 alakohta.
Siirtyneellä yhtiöllä tarkoitetaan kohdevaltiossa kotipaikan siirron kautta muodostettua yhtiötä. Määritelmällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 b artiklan 5 alakohta.
Kotipaikan siirtoa koskevan järjestelyn luonteen erilaisuudesta johtuen säännöksessä tai luvussa ei ole käytetty vastaanottavan yhtiön määritelmää eikä kotipaikan siirtoon osallistuvien yhtiöiden määritelmää, mikä poikkeaa sulautumista ja jakautumista koskevista määritelmistä. Lukuun ottamatta sitä, että kotipaikan siirrossa on kyse yhdestä ja samasta yhtiöstä, siirtyneen yhtiön asema menettelyssä muistuttaa kuitenkin sisällöltään monelta osin sitä, mitä on säädetty vastaanottavasta yhtiöstä, kun kyse on perustettavaan yhtiöön toteutettavasta rajat ylittävästä sulautumisesta tai jakautumisesta.
Pykälässä ehdotetaan myös, että siirtyvän yhtiön osakkeenomistajista tulee siirtyneen yhtiön osakkeenomistajia. Siten siirtyvän yhtiön osakkeenomistajat saavat siirtyvän yhtiön osakkeiden sijaan siirtyneen yhtiön osakkeita. Erityisissä tilanteissa osakkeenomistajille voidaan antaa myös rahaa, muuta omaisuutta ja sitoumuksia. Yhdenvertaisuusperiaate on otettava huomioon aina annettaessa muuta kuin osakkeita. Tällainen voi olla osakkeenomistajien yhdenvertaisuuden vuoksi perusteltua esimerkiksi silloin, kun syystä tai toisesta siirtyvän yhtiön osaketta tai osakelajia vastaavaa arvopaperia ei voida rekisteröidä kohdevaltiossa taikka osakeosuuden pyöristäminen siirtyneen yhtiön osakkeeksi ei onnistu kohdevaltiossa. Osakkeenomistajan oikeus vaatia osakkeiden lunastamista turvaa oikeuden saada osakkeita tai käteistä rahaa.
2 §.Muut määritelmät. Pykälässä määritellään lähtö- ja kohdevaltio. Määritelmillä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 b artiklan 3 ja 4 alakohta.
3 §.Toteuttamistavat. Luvun 1 §:ssä tarkoitettu kotipaikan siirto voidaan ehdotuksen mukaan toteuttaa vain yhden yhtiön kaikkien oikeuksien ja velvollisuuksien kokonaisuutena. Rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevista säännöksistä poiketen tässä yhteydessä ei ehdoteta säännöksiä erilaista toteuttamistavoista.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin, millaiseksi ulkomaiseksi yhtiöksi suomalainen osakeyhtiö voidaan muuttaa tai millainen ulkomainen yhtiö voi muuttua suomalaiseksi osakeyhtiöksi. Ensinnä kysymykseen voi tulla kodifioidun yhtiödirektiivin liitteessä II tarkoitettu yhtiö. Tältä osin säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 a artiklan 1 kohta ja osaltaan 86 b artiklan 1 ja 5 alakohta.
Toisaalta suomalainen osakeyhtiö voidaan muuttaa myös muuksi vastaavaksi ulkomaiseksi yhtiöksi, joka täyttää pykälässä säädetyt vaatimukset. Tällainen ulkomainen yhtiö voidaan muuttaa myös suomalaiseksi osakeyhtiöksi. Kyseeseen tulevat yhtiöt voivat kuitenkin olla vain ETA-valtioiden lainsäädännöissä säädettyjä yhtiöitä. Huomioon on otettava, että viittauksella osakepääomaan tarkoitetaan kotipaikan siirtoon osallistuvan yhtiön lainsäädännössä säädettyä vähimmäisosakepääomaa, joka suomalaisissa yksityisissä osakeyhtiöissä on 0 euroa ja julkisissa osakeyhtiöissä 80 000 euroa. Vastaavat vaatimukset on säädetty rajat ylittävän sulautumisen osalta kodifioidun yhtiödirektiivin 119 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja osakeyhtiölain 16 luvun 19 §:n 2 momentissa sekä rajat ylittävän jakautumisen osalta 17 luvun 19 §:n 2 momentissa. Muutosdirektiivissä ei ole kuitenkaan asiasta nimenomaista säännöstä kotipaikan siirron osalta, joten tältä osin säännös on kansallinen.
Siirtosuunnitelma, hallituksen selvitys ja tilintarkastajan lausunto
4 §. Siirtosuunnitelma. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siirtosuunnitelman vähimmäissisällöstä. Siirtosuunnitelma on hallituksen päätösehdotus silloin, kun kotipaikan siirrosta päätetään yhtiökokouksessa. Siirtosuunnitelma antaa myös velkojille ja osakkeenomistajille tietoja, joiden avulla he voivat arvioida kotipaikan siirron vaikutusta oman saatavansa asemaan.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säännöstä siirtosuunnitelman laatimisvelvollisuudesta ja eräistä muotoseikoista. Sulautumista ja jakautumista koskevista säännöksistä poiketen ehdotetaan, että velvollisuus laatia kirjallinen siirtosuunnitelma on ainoastaan suomalaisella siirtyvällä yhtiöllä. Siirtosuunnitelma on päivättävä ja allekirjoitettava. Säännös vastaa pääosin osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä ja 17 luvun 3 §:n 1 momenttia. Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 d artiklan johdantokappaleen ensimmäinen virke.
Pykälän 2 momentissa säädetään siirtosuunnitelman vähimmäissisällöstä. Luettelo ei ole tyhjentävä. Siirtosuunnitelman sisältöä koskevat ehdotetut vaatimukset ovat lain tasolla monin paikoin samanlaiset kuin rajat ylittävän sulautumisen tai jakautumisen osalta. Kuitenkin siirtosuunnitelmaa laadittaessa on otettava huomioon, että tavanomaisesti siirtyvän yhtiön varoista ja veloista tulee toisessa jäsenvaltiossa perustettavan yhtiön varoja ja velkoja, mutta muutoin liiketoimintaan tai sen harjoittamisen muotoon ei yleensä liity yhtä laaja-alaisia vaikutuksia kuin rajat ylittävissä sulautumisissa tai jakautumisissa. Siirtosuunnitelmaa laadittaessa on siten kiinnitettävä erityistä huomiota kohdevaltion lainsäädännöstä aiheutuviin muutoksiin yhtiön, osakkeenomistajien tai muiden sidosryhmien oikeuksissa ja velvollisuuksissa. Yleensä siirtosuunnitelmissa asiat voidaan keskittyä olennaisiin seikkoihin ja esittää asiat suppeammin kuin rajat ylittävissä sulautumis- tai jakautumissuunnitelmissa. Tapauskohtaisesti siirtosuunnitelmasta voidaan jättää pois sellaiset seikat, jotka eivät tule esille kyseisessä kotipaikan siirrossa.
Momentin 1 kohdan mukaan siirtosuunnitelmassa on oltava siirtyvän ja siirtyneen yhtiön yhtiömuodot, toiminimet, yritys- ja yhteisötunnukset tai vastaavat yksilöintitiedot sekä kotipaikat lähtö- ja kohdevaltiossa. Siirtyneen yhtiön osalta kyse on siirtosuunnitelmassa tehtävistä ehdotuksista, jotka koskevat mainittuja asioita. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohtaa ja 22 §:n 2 momentin 1 kohtaa lukuun ottamatta sulautumisvastikkeen antajaa sekä 17 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohtaa ja 21 §:n 2 momentin 1 kohtaa. Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 d artiklan a ja b alakohta.
Siirtyneen yhtiön yksilöintitietojen ja kotipaikan tietojen perusteella on mahdollista selvittää myös rekisteri, johon ulkomainen siirtynyt yhtiö on rekisteröity. Rekisteriä koskevat tiedot on mahdollista lisätä siirtosuunnitelmaan ilman nimenomaista laissa säädettyä velvollisuuttakin. Käytännössä rekisteriviranomainen edellyttänee rekistereitä koskeva tietojen antamista kaupparekisteriasetuksen 25 §:n perusteella rekisteri-ilmoituksessa, jos tiedot eivät ilmene siirtosuunnitelmasta (vrt. HE 103/2007 vp, s. 36 ja 52). Tällä tavoin voidaan ottaa huomioon muutosdirektiivillä lisätyn 86 g artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot, jotka liittyvät rekisteriin, johon yhtiön asiakirjat on talletettu, sekä yhtiön rekisterinumeroon kyseisessä rekisterissä.
Momentin 2 kohdan mukaan siirtosuunnitelmassa on oltava selvitys kotipaikan siirron syistä. Selvityksellä saattaa olla merkitystä sekä osakkeenomistajien että velkojien ja muiden sidosryhmien arvioidessa kotipaikan siirron vaikutusta omaan asemaansa. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohtaa ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohtaa. Säännös on kansallinen.
Momentin 3 kohdassa ehdotetaan, että siirtosuunnitelmasta on käytävä ilmi siirtyvän yhtiön yhtiöjärjestys ja tarvittaessa perustamiskirja. Säännöstä on tarkoitus soveltaa erityisesti silloin, kun nämä ovat erillisissä asiakirjoissa. Asiakirjojen tulee olla myös kohtuudella saatavilla.
Perustamissopimus on erityisesti tarpeen liittää siirtosuunnitelmaan, jos sitä edellytetään ulkomaiseen siirtyneeseen yhtiöön sovellettavassa laissa. Säännöksellä ei ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa ehdotetun luvun 17 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan siirtosuunnitelma korvaa suomalaisen siirtyneen yhtiön perustamissopimuksen. Näissä tilanteissa perustamissopimuksen liittämättä jättämistä on pidettävä jatkossakin sallittuna, sillä vastaavat tiedot ilmenevät riittävällä tavalla siirtosuunnitelmasta ja sen muista liitteistä sekä rekisteriviranomaiselta saatavissa olevista tiedoista. Erityisesti hyvin vanhojen osakeyhtiöiden osalta perustamisen yhteydessä laadittujen asiakirjojen löytäminen ja toimittaminen voi olla vaikeaa. Vaatimusta perustamiskirjan tai -sopimuksen sisällyttämisestä siirtosuunnitelmaan ei tarvitse noudattaa, jos se on kadonnut tai se ei muuten ole kohtuudella saatavissa. Epäselvyyksien välttämiseksi asiasta on syytä mainita siirtosuunnitelmassa. Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 d artiklan c alakohta.
Lisäksi 3 kohdan nojalla siirtosuunnitelmassa on oltava ehdotus siirtyneen yhtiön yhtiöjärjestyksestä ja tarvittaessa perustamiskirjasta tai -sopimuksesta sekä ehdotus siitä, miten perustettavan eli siirtyneen yhtiön toimielinten jäsenet valitaan. Toimielinten jäsenten valinnalla määräämisellä voi olla merkitystä esimerkiksi silloin, kun kohdevaltion yhtiömuodossa on oltava muita toimielimiä kuin suomalaisessa osakeyhtiössä tai kun valintamenettelyä muuten halutaan tai on pakollista muuttaa. Siirtosuunnitelman hyväksyminen merkitsee myös siirtyneen yhtiön yhtiöjärjestyksen hyväksymistä, eikä siitä enää päätetä erikseen. Siirtyneen yhtiön yhtiöjärjestyksen hahmottaminen kokonaisuudessaan on keskeinen siirtyvän yhtiön osakkeenomistajan asemaan vaikuttava seikka. Sen perusteella siirtyvän yhtiön osakkeenomistaja voi arvioida asemaansa siirtyneen yhtiön osakkeenomistajana kotipaikan siirron jälkeen. Näillä yhtiöjärjestysmääräyksillä saattaa myös olla vaikutusta sen arvioinnissa, edellyttääkö kotipaikan siirrosta päättäminen luvun 14 §:n 3 momentin määräenemmistövaatimuksesta poiketen kaikkien tai joidenkin osakkeenomistajien suostumusta lain yleisten periaatteiden, erityisesti osakkeenomistajien yhdenvertaisuuden ja rajoitetun vastuun huomioon ottamiseksi. Tilanne voi olla tällainen, jos kotipaikan siirto johtaa suomalaisen yhtiön osakkeenomistajan kannalta siirtyneeseen yhtiöön sovellettavan lain tai sen yhtiöjärjestyksen vuoksi vastaavaan tilanteeseen kuin 5 luvun 28 tai 29 §:ssä tarkoitetut päätökset. Tähän liittyviä seikkoja on tuotava esille siirtosuunnitelmassa tai niitä on selostettava erikseen yhtiökokoukselle annettavassa kotipaikan siirtoa koskevassa päätösehdotuksessa. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 3 kohtaa kombinaatiosulautumisen osalta sekä 17 luvun 3 §:n 2 momentin 3 kohtaa perustettavaan yhtiöön jakautumisen osalta. Tältä osin säännös on kansallinen.
Momentin 4 kohdan nojalla siirtosuunnitelmassa on oltava ehdotus siirtyneen yhtiön osakkeiden lukumäärästä osakelajeittain sekä osakepääomasta. Määräys siirtyneen yhtiön kaikkien osakkeiden lukumäärästä voidaan, ja yleensä tulee, antaa enimmäismääränä tai enimmäis- ja vähimmäismääränä. Jos siirtyneessä yhtiössä on tarkoitus olla useampia osakelajeja, osakkeet on ilmoitettava osakelajeittain. Siirtyneen yhtiön osakepääoman tulee olla vähintään lain tai yhtiöjärjestyksen mukaisen vähimmäisosakepääoman suuruinen. Ehdotuksessa ei säädetä siitä, miten kotipaikan siirto vaikuttaa siirtyneen yhtiön omaan pääomaan. Säännös muistuttaa läheisesti sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 4 ja 8 kohtaa kombinaatiosulautumisen osalta ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin 4 ja 8 kohtaa perustettavaan yhtiöön tapahtuvan jakautumisen osalta. Säännös on kansallinen.
Momentin 5 kohdassa säädetään, että siirtosuunnitelman on sisällettävä ehdotus oikeuksista, jotka siirtynyt yhtiö turvaa optio-oikeuksien ja muiden erityisten oikeuksien haltijoille. Siirtosuunnitelmassa on kuvattava, mitä tapahtuu siirtyvän yhtiön optio-oikeuksille ja muille erityisille oikeuksille siinä tilanteessa, kun siirtyvän yhtiön liiketoiminta päättyy ja samalla se jatkuu siirtyneessä yhtiössä toisessa jäsenvaltiossa. Siirtosuunnitelmassa on tehtävä näiltä osin tarpeelliset ehdotukset arvopapereiden haltijoiden oikeuksien turvaamiseksi. Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 d artiklan e alakohta.
Optio-oikeuksista tai muista osakkeisiin oikeuttavista erityisistä oikeuksista on siirtosuunnitelmassa kerrottava niiden 10 luvun 3 §:n mukaiset ehdot. Jos esimerkiksi optio-oikeuksien ehdoissa ei ole määrätty toisin eikä toisin ole muuten sovittu, optio-oikeuksien haltijoilla on oikeus vaatia lunastusta 18 §:n nojalla. Lunastusoikeutta rajoittavaksi sopimukseksi on yleensä katsottava optio-oikeuksien ehdoissa oleva määräys, jonka mukaan optio-oikeuden haltijalla on oikeus saada kotipaikan siirron yhteydessä siirtyneen yhtiön uusia optio-oikeuksia, muu käypä vastike tai oikeus käyttää optio-oikeutensa kohtuullisessa ajassa ennen kotipaikan siirron täytäntöönpanoa. Asiaa saattaa kuitenkin olla syytä selventää optio-oikeuksien ehdoissa. Ehdotetun 17 §:n mukaan siirtyvän yhtiön siirtopäätös korvaa siirtyvän yhtiön optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoiden oikeuksia koskevat merkinnät ja muut toimet. Uusia optio-oikeuksia tai muita erityisiä oikeuksia ei siten tarvitse erikseen merkitä. Säännös vastaa pääosin sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 5 ja 7 kohtaa ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin 5 ja 7 kohtaa. Tältä osin säännös on kansallinen.
Momentin 6 kohdan mukaan siirtosuunnitelmassa on tehtävä selvitys mahdollisesta lunastushinnasta ja selvitys sen vaatimista edellyttävästä menettelystä. Säännös on kohdennettu osakkeenomistajalle tai optio-oikeuden tai muun erityisen oikeuden haltijalle, jolla on oikeus esittää arvopaperistaan lunastusvaatimus. Käytännössä siirtosuunnitelmassa voi olla vaikeaa ennakoida lunastushinnan määrää kovin tarkasti, joten yleiset periaatteet lunastushinnan määräytymisestä ja menettelystä riittävät. Pyrkimys on kuitenkin antaa parhaan saatavilla olevan tiedon mukainen käsitys lunastukseen oikeutetuille osakkeenomistajille taikka optio-oikeuden tai muun erityisen oikeuden haltijoille. Oikeudesta esittää lunastusvaatimus säädetään ehdotetussa 18 §:ssä. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 §:n 2 momentin ehdotettua 8 kohtaa ja 17 luvun 21 §:n 2 momentin ehdotettua 9 kohtaa. Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätty 86 d artiklan i alakohta ja otetaan huomioon lisätty 86 e artiklan 3 kohdan c alakohta.
Momentin 7 kohdan mukaisten ehtojen täyttyessä siirtosuunnitelmassa on oltava selvitys siirtyvän yhtiön varoista, veloista ja omasta pääomasta ja niiden arvostamiseen vaikuttavista seikoista, kotipaikan siirron suunnitellusta vaikutuksesta siirtyneen yhtiön taseeseen sekä kotipaikan siirtoon sovellettavista kirjanpidollisista menetelmistä. Rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevasta säännöksestä poiketen kotipaikan siirron osalta kuitenkin edellytetään, että siirtyvän yhtiön taloudellista asemaa tai kirjanpitoa koskevien tietojen tulee muuttua kotipaikan siirron johdosta olennaisesti, jotta edellä tarkoitettu selvitys on annettava.
Koska kotipaikan siirrossa siirtyvä yhtiö lähtökohtaisesti vain muuttaa yhtiömuotoaan toisen ETA-valtion yhtiömuotoon, olennaisia muutoksia taloudellisessa asemassa tai raportoinnissa ei välttämättä tapahdu. Yleensä kirjanpitosäännöksillä on kuitenkin olennainen vaikutus siihen, miten siirtyneeseen yhtiöön tulevia varoja ja velkoja käsitellään ja arvostetaan sen kirjanpidossa sekä millaiseksi sen oma pääoma muodostuu. Jos arvioidut muutokset ovat määrältään tai laadultaan olennaisia, näistä seikoista on ehdotuksen mukaan tehtävä selkoa siirtosuunnitelmassa. Määrältään olennaisena voidaan pitää vähintään noin 10 %:n muutosta keskeisen raportoitavan erän arvossa. Laadultaan olennaisena voidaan pitää jonkin keskeisen kirjanpitoperiaatteen muuttamista toiseksi. Sen johdosta, että kirjanpidolla ja elinkeinoverotuksella on Suomessa tiivis yhteys, myös verotuksessa sovellettavien kirjanpidollisten periaatteiden muuttaminen johtaa usein olennaisiin muutoksiin yhtiön taloudellisessa asemassa tai raportoinnissa. Näin voi tapahtua, jos esimerkiksi verovähennyskelpoinen varaus muuttuu yhtiön verotettavaksi tuloksi. Jos tiedot esitetään, täytäntöönpanovaiheessa kirjanpitokohtelua koskevista suunnitelmista ja arvioista voidaan poiketa yleensä vain, jos suunnitelmassa esitetyn mukainen menettely ei ole mahdollinen. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 9 kohtaa ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin 9 kohtaa lukuun ottamatta olennaisuutta koskevaa soveltamisehtoa sekä ehdotusta yhtiön varojen ja velkojen jakautumisesta eri yhtiöille. Säännös on kansallinen.
Myös pääomalainan velkojilla on oikeus vastustaa kotipaikan siirtoa, jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu. Siksi ehdotetaan, että momentin 8 kohdan nojalla siirtosuunnitelmassa on oltava selvitys pääomalainoista, joiden velkojat voivat 11 §:n mukaisesti vastustaa kotipaikan siirtoa. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 11 kohtaa ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin 12 kohtaa. Säännös on kansallinen.
Momentin 9 kohdassa ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan siirtosuunnitelmassa on kerrottava siirtyvän yhtiön tytäryhtiöiden omistamista osakkeista, jotka siirtynyt yhtiö tai sen emoyhtiö laskee liikkeelle. Säännöksessä on kyse tällaisten osakkeiden lukumäärästä. Säännöksellä on kotipaikan siirrossa informatiivinen merkitys, minkä avulla osakkeenomistajat ja muut sidosryhmät saavat tietoa konsernin sisäisistä omistussuhteista järjestelyn yhteydessä. Säännös vastaa sisällöltään osaksi osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 12 kohtaa ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin 12 kohtaa. Säännös on kansallinen.
Momentin 10 kohdan mukaan siirtosuunnitelmaan on sisällyttävä selvitys velkojien saatavien suorittamisesta tai niiden maksamisen turvaamisesta. Käytännössä osakeyhtiölain järjestelmässä velkojien asemaa suojataan luvun 11, 12 ja 26 §:ssä säädetyllä velkojiensuojamenettelyllä. Annettavien tietojen osalta on riittävää kuvata muun muassa velkojiensuojamenettelyn ja velkojan vastustusoikeuden keskeinen sisältö. Jos velkojille tarjotaan muita takeita, kuten yhtiön tiedossa olevia takauksia tai pantteja, myös näistä on tällöin annettava selvitys. Kyse voi olla myös erilaisista muista takeista. Siirtyvän yhtiön on tapauskohtaisesti arvioitava, kuinka laajasti ja yksityiskohtaisesti siirtosuunnitelmassa on kuvattava esimerkiksi vakuuden muotoa, sisältöä, sen kattamaa määrää ja vakuuden saajaa koskevia tietoja ottaen huomioon, että rekisteröity siirtosuunnitelma on yleisesti saatavilla oleva asiakirja. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin ehdotettua 12 a kohtaa ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin ehdotettua 13 a kohtaa. Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 d artiklan f alakohta.
Momentin 11 kohdan nojalla on annettava selvitys siirtyvän yhtiön omaisuuteen kohdistuvista yrityskiinnityslaissa tarkoitetuista yrityskiinnityksistä. Ehdotuksessa edellytetään, että ennen kotipaikan siirron täytäntöönpanoa sovitaan mahdollisten useampien yrityskiinnitysten keskinäisestä etuoikeudesta. Kohdalla on lähinnä tiedonsaantia turvaava merkitys. Siirtosuunnitelmassa voidaan rajoittaa siirtyvän yhtiön mahdollisuuksia ottaa uusia yrityskiinnityksiä siirtosuunnitelman allekirjoittamisen jälkeen. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin ehdotettua 13 kohtaa ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin ehdotettua 14 kohtaa. Säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 d artiklan f alakohta.
Momentin 12 kohdassa ehdotetaan, että siirtosuunnitelmassa on oltava selvitys tai ehdotus siirtyvän tai siirtyneen yhtiön hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenelle, toimitusjohtajalle, tilintarkastajalle ja siirtosuunnitelmasta lausunnon antavalle tilintarkastajalle annettavista erityisistä eduista ja oikeuksista. Aiempaan tai siirtosuunnitelmasta muuten erilliseen sopimukseen perustuvista eduista, kuten johtajasopimuksen mukaisesta siirtopalkkiosta, on esitettävä selvitys. Lisäksi siirtosuunnitelmaan voidaan sisällyttää ehdotus uusista kotipaikan siirron johdosta annettavista eduista, jos tällaisen edun antaminen kuuluu tai se halutaan alistaa yhtiökokouksen hyväksyttäväksi taikka siitä halutaan muuten päättää samalla siirtopäätöksen kanssa. Säännöksen tavoitteena on parantaa osakkeenomistajien mahdollisuuksia arvioida järjestelyn syitä sekä siirtosuunnitelmassa ja sen liitteenä annettavia tietoja ja lausuntoja. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin ehdotettua 14 kohtaa ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin ehdotettua 15 kohtaa. Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 d artiklan g alakohta.
Momentin 13 kohdan mukaan siirtosuunnitelmassa on tehtävä ehdotus kotipaikan siirron täytäntöönpanon suunnitellusta aikataulusta ja rekisteröintiajankohdasta. Tarkoitus on, että aikataulusta annettavat tiedot ovat yleisluontoisia ja suuntaa antavia. Annettavilta tiedoilta ei voida ennalta edellyttää kovin suurta yksityiskohtaisuutta, sillä siirtomenettelyt ovat alttiita erilaisille sisäisille ja ulkoisille muutostekijöille, joiden vuoksi aikataulu voi muuttua. Riittävää on, että aikatauluehdotuksessa olisi huomioitu kotipaikan siirron keskeisimmät vaihteet, kuten siirtopäätöksen ja kuulutuksen ennakoitu ajankohta ja määräaika velkojakirjeiden lähettämiselle. Kotipaikan siirron aikataulun muuttuminen tai siitä poikkeaminen ei estä kotipaikan siirron rekisteröintiä. Pakottavia määräaikoja, joiden laiminlyönnin uhkana on kotipaikan siirron raukeaminen, on kuitenkin noudatettava. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 15 kohtaa ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin 16 kohtaa. Säännös on kansallinen.
Momentin 14 kohdan nojalla siirtosuunnitelmassa on ehdotettava päivämäärää, josta alkaen liiketoimet katsotaan kirjanpidon kannalta suoritetuiksi siirtyneen yhtiön lukuun. Siirtyvän ja siirtyneen yhtiön kirjanpidot on pidettävä erillään, kunnes kotipaikan siirto on tullut voimaan, jollei muuta sovita. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 §:n 2 momentin 4 kohtaa sekä 17 luvun 21 §:n 2 momentin 4 kohtaa. Säännös on kansallinen.
Momentin 15 kohdassa ehdotetaan laadittavaksi selvitys siitä, onko siirtyvä yhtiö saanut lähtövaltiossa edeltävien viiden vuoden aikana yrityksille myönnettäviä kannustimia tai tukia. Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 d artiklan h alakohta. Rajat ylittävän sulautumisen tai jakautumisen osalta muutosdirektiivissä ei ole vastaavaa säännöstä.
Momentin 16 kohdan nojalla on tehtävä selkoa kotipaikan siirron todennäköisistä työllisyysvaikutuksista. Työllisyysvaikutusten osalta tulisi selvittää siirtosuunnitelmaa laadittaessa käytettävissä olevien tietojen perusteella, onko järjestelyllä työllisyyttä lisääviä tai vähentäviä vaikutuksia esimerkiksi irtisanomisina, lomautuksina tai osa-aikaistamisina. Tässä säädettävä tietojenantovelvollisuus ei vaikuta työlainsäädännössä säädettyihin menettelyihin ja tietojenantoon. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 §:n 2 momentin 5 kohtaa sekä 17 luvun 21 §:n 2 momentin 5 kohtaa. Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 d artiklan j alakohta.
Momentin 17 kohdassa ehdotetaan laadittavaksi selvitys menettelyistä, joiden mukaisesti määritetään yksityiskohtaiset säännöt työntekijöiden osallistumisesta niiden oikeuksien määrittelyyn, jotka koskevat työntekijöiden osallistumista siirtyneessä yhtiössä. Siirtosuunnitelman tulee sisältää tietoja menettelyistä, joiden avulla asiaankuuluvat järjestelyt määritetään sekä mahdollisista kyseisten järjestelyjen vaihtoehdoista. Selvityksestä tulisi ilmetä lähinnä se, pyritäänkö henkilöstöedustuksesta sopimaan henkilöstön kanssa vai noudatetaanko suoraan eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta annetun neuvoston direktiivin 2001/86/EY (jäljempänä myös henkilöstöedustusdirektiivi) liitteen osan 3 säännöksiä. Sääntelyn tarkoituksena on antaa tietoa siirtyvän yhtiön henkilöstölle ja heidän edustajilleen, mutta se palvelee myös osakkeenomistajien tiedonsaantitarvetta etenkin, kun siirtyvä yhtiö voi ehdotetun 14 §:n 3 momentin ja 21 §:n 2 momentin mukaan asettaa siirtopäätöksen ehdoksi sen, että yhtiökokous erikseen vahvistaa henkilöstön osallistumista koskevat järjestelyt. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 §:n 2 momentin 6 kohtaa sekä 17 luvun 21 §:n 2 momentin 6 kohtaa. Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 d artiklan k alakohta ja 86 m artiklan 5 kohta.
Momentin 18 kohdan nojalla siirtosuunnitelmassa on oltava tarpeelliset ehdotukset mahdollisiksi muiksi kotipaikan siirron ehdoiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi määräykset työntekijöiden asemasta kotipaikan siirrossa. Täytäntöönpanon ehdoksi voidaan asettaa jokin erityinen seikka, kuten tiettyjen kannattavuustavoitteiden saavuttaminen. Ylimääräiset määräykset voivat olla hallituksen ehdotuksia yhtiökokoukselle päättää kotipaikan siirron hyväksymisen ohella jostain muusta yhtiökokouksen päätösvaltaan kuuluvasta seikasta. Myös kohdevaltion lainsäädännöstä saattaa seurata vaatimuksia, jotka on täytettävä, jotta yhtiö voidaan siirtää kohdevaltioon. Samoin kyseeseen voivat tulla täydentävät tiedot esimerkiksi osakkeiden tai muiden mahdollisten oikeuksien perusteista, jakautumisesta, antamisen ajankohdasta ja muista antamiseen liittyvistä ehdoista. Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 §:n 2 momentin 6 ja 16 kohtaa sekä 17 luvun 21 §:n 2 momentin 6 ja 17 kohtaa. Säännös on kansallinen.
5 §.Huomautusten tekemistä koskeva ilmoitus ja huomautusten toimittaminen yhtiölle. Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 a §:ssä ja 17 luvun 21 a §:ssä ehdotettuja säännöksiä lukuun ottamatta sitä, että pykälässä ei säädetä siirtyneen yhtiön tai sen johdon päätöksenteko- tai ilmoitusvelvollisuuksista. Säännös koskee kotipaikan siirrossa siirtyvää yhtiötä.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 g artiklan 1 kohdan b alakohta.
6 §.Hallituksen selvitys osakkeenomistajille ja työntekijöille. Pykälä se vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 b §:ssä ja 17 luvun 21 b §:ssä ehdotettuja säännöksiä lukuun ottamatta sitä, että pykälässä ei säädetä siirtyneen yhtiön tai sen johdon velvollisuuksista. Säännös koskee kotipaikan siirrossa siirtyvää yhtiötä.
Voimassa olevassa osakeyhtiölaissa on näitä säännöksiä muistuttavalla tavalla säädetty rajat ylittävän sulautumisen osalta säädetty osakeyhtiölain 16 luvun 22 §:n 3 ja 5 momentissa ja rajat ylittävän jakautumisen osalta 17 luvun 21 §:n 3 ja 5 momentissa, jotka ehdotetaan tässä esityksessä kumottaviksi. Ehdotetut säännökset ovat yksityiskohtaisempia kuin mainitut voimassa olevan lain rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 e artiklan 1―3, 5 ja 7 kohta. Osakkeenomistajia koskevien seurausten kertomisen osalta säännös on kansallinen.
7 §.Hallituksen selvityksen tai sen osioiden laatimatta jättäminen. Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 c §:ssä ja 17 luvun 21 c §:ssä ehdotettuja säännöksiä lukuun ottamatta niissä säädettyjä yksinkertaistettuja menettelyitä. Säännös koskee kotipaikan siirrossa siirtyvää yhtiötä.
Voimassa olevassa osakeyhtiölaissa on näitä säännöksiä muistuttavalla tavalla säädetty rajat ylittävän sulautumisen osalta säädetty osakeyhtiölain 16 luvun 22 §:n 4 momentissa ja rajat ylittävän jakautumisen osalta 17 luvun 21 §:n 4 momentissa, jotka ehdotetaan tässä esityksessä kumottaviksi. Ehdotetut säännökset ovat yksityiskohtaisempia kuin mainitut voimassa olevan lain rajat ylittävää sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 e artiklan 4, 8 ja 9 kohta.
8 §.Hallituksen selvityksen pitäminen saatavilla ja nähtävänä pitäminen yhtiökokouksessa. Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 22 d §:ssä ja 17 luvun 21 d §:ssä ehdotettuja säännöksiä. Säännös koskee kotipaikan siirrossa siirtyvää yhtiötä.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 e artiklan 6 kohta.
9 §. Tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunto. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säännöksiä siirtyvän yhtiön hallituksen velvollisuudesta nimetä tilintarkastaja tai muu riippumaton asiantuntija, jonka tehtävänä on antaa lausunto siirtosuunnitelmasta ja hallituksen selvityksestä, jos hallituksen selvitys laaditaan. Siirtosuunnitelma ja hallituksen selvitys on tarkoituksenmukaista tutkia yhdessä. Tilintarkastaja tai muu riippumaton asiantuntija voi ilmaista niistä käsityksensä samassa lausunnossa, vaikka niiden saataville asettamisessa voi olla lievä ajallinen ero.
Lausunnon antajana voi olla lähtö- tai kohdevaltion lainsäädännössä sallittu riippumaton asiantuntija, Suomessa tilintarkastaja. Tällainen asiantuntija voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Lähtökohtaisesti yksi tilintarkastaja tai muu riippumaton asiantuntija antaa lausunnon, mutta lausunnon antavia riippumattomia asiantuntijoita voi olla myös useampia. Lausuntojen antajien tulee olla siirtyvän yhtiön hallituksen hyväksymiä. Kotipaikan siirtoa on arvioitava siirtyvän yhtiön näkökulmasta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säännöksiä tiedoista, joista tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan on lausuttava. Lausunnossa on otettava kantaa esimerkiksi siihen, onko siirtosuunnitelmassa annettu oikeat ja riittävät tiedot perusteista, joiden mukaan lunastushinta määrätään, eli yleensä rahavastikkeen tai muun mahdollisen oikeuden asianmukaisuudesta sekä näihin liittyvistä menettelyllisistä seikoista, kuten käytetyistä arvostusmenetelmistä, niitä käyttämällä saaduista arvostuksista, mahdollisista eri arvostusmenetelmien välisistä poikkeamista ja arvostusongelmista. Lausunnossa korostuu siirtyvän yhtiön arvonmääritys, koska lunastushinnan tai muun mahdollisen oikeuden määräytymisperusteet perustuvat yleensä siihen.
Lausunnolla on useita toisistaan eroavia tarkoituksia. Lausunnon ensisijainen tarkoitus on varmentaa siirtosuunnitelmassa osakkeenomistajalle osakkeista, optio-oikeudesta tai muusta erityisestä oikeudesta tai niiden lunastushinnasta annettujen tietojen oikeellisuus ja riittävyys. Osakkeenomistajien ja optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoiden tulee voida annettujen tietojen perusteella arvioida, onko näiden saama lunastushinta tai muu mahdollinen oikeus oikeudenmukainen.
Ehdotetun 2 momentin mukaan lisäksi tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan on lausuttava, onko kotipaikan siirto omiaan vaarantamaan siirtyvän yhtiön velkojen maksun. Yhtiön velkojen maksu saattaa vaarantua esimerkiksi siirtyvän yhtiön tappiollisuuden, sen suurten taseen ulkopuolisten vastuiden tai korkean lunastushinnan vuoksi. Asiasta ei säädetä muutosdirektiivissä. Koska kyse on vähimmäissääntelystä, suomalaiseen siirtyvään yhtiöön ei ole estettä soveltaa muutosdirektiivin vähimmäisvaatimuksia laajempia kansallisia vaatimuksia, jotka suojaavat velkojia.
Lausunto liitetään siirtosuunnitelmaan jo sen rekisteröinnin yhteydessä. Siten se ei välttämättä vastaa yhtiön taloudellista tilannetta siirtopäätöstä tehtäessä. Jos lausunnon antava tilintarkastaja tai muu riippumaton asiantuntija havaitsee kotipaikan siirtoa koskevan menettelyn aikana, ettei lausunto enää vastaa siirtyvän yhtiön tosiasiallista taloudellista asemaa, hänellä saattaa hyvän tilintarkastustavan tai toimeksiantosopimuksen perusteella olla velvollisuus ilmoittaa mahdollisista olennaisista muutoksista siirtyvän yhtiön hallitukselle, jolle hän on antanut lausunnon.
Pykälän 3 momentin nojalla yksimieliset osakkeenomistajat voivat suostumuksellaan luopua oikeudestaan pykälän 2 momentissa tarkoitettuun lausuntoon. Tällöinkin tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan on arvioitava kotipaikan siirron vaikutuksia siirtyvän yhtiön velkojenmaksukykyyn.
Voimassa olevassa osakeyhtiölaissa on näitä säännöksiä muistuttavalla tavalla säädetty rajat ylittävän sulautumisen osalta säädetty osakeyhtiölain 16 luvun 4 ja 23 §:ssä ja rajat ylittävän jakautumisen osalta 17 luvun 4 ja 22 §:ssä.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 f artikla.
Siirtosuunnitelman ja hallituksen selvityksen rekisteröiminen sekä kuulutus velkojille, siirtopäätös ja lunastaminen
10 §.Siirtosuunnitelman ja hallituksen selvityksen rekisteröiminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säännöksiä siirtyvän yhtiön velvollisuudesta ilmoittaa rekisteröitäviksi siirtosuunnitelma ja siihen liittyvä ilmoitus osakkeenomistajille, velkojille ja työntekijöille huomautusten tekemisen mahdollisuudesta sekä hallituksen selvitys. Momentissa säädetään myös siirtyvän yhtiön velvollisuudesta liittää rekisteri-ilmoitukseen tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunto, jolla on merkitystä muun ohella velkojiensuojan kannalta. Muut siirtosuunnitelman liitteet on ehdotetun 16 §:n mukaisesti pidettävä osakkeenomistajien nähtävänä ennen kotipaikan siirrosta päättämistä. Rekisteri-ilmoitus voidaan tehdä kokonaan sähköisesti ilman, että hakijoiden tarvitsee käydä henkilökohtaisesti rekisteriviranomaisen luona.
Ehdotuksen mukaan asiakirjat on ilmoitettava rekisteröitäväksi kuukauden kuluessa siirtosuunnitelman allekirjoittamisesta. Jos ilmoitus tehdään määräajassa, rekisteriviranomaisen on suoritettava asiakirjojen rekisteröiminen. Asiakirjojen rekisteröinnillä on yhteys yhtiökokouksen järjestämisen edellytyksiin ja ajankohtaan. Luvun 15 §:n 1 momentin mukaan kutsua kotipaikan siirrosta päättävään yhtiökokoukseen ei saa toimittaa ennen siirtosuunnitelman rekisteröimistä. Kutsu on toimitettava aikaisintaan kahta kuukautta ja, jollei yhtiöjärjestyksessä ole määrätty pidempää aikaa, viimeistään kuukautta ennen yhtiökokousta, 5 luvun 7 §:ssä tarkoitettua viimeistä ilmoittautumispäivää taikka 5 luvun 6 a §:n mukaista arvo-osuusjärjestelmään liittyneitä yhtiöitä koskevaa määräpäivää. Julkisessa osakeyhtiössä kutsu voidaan kuitenkin toimittaa aikaisintaan kolme kuukautta ennen edellä tarkoitettua päivää. Lisäksi luvun 14 §:n 2 momentin säännöksen mukaan kotipaikan siirrosta päättävä yhtiökokous on puolestaan pidettävä neljän kuukauden kuluessa siirtosuunnitelman rekisteröimisestä. Lisäksi luvun 16 §:ssä säädetään asiakirjojen nähtävänä pitämisestä, lähettämisestä ja uusien tietojen ilmoittamisesta. Asiakirjat ovat siten rekisteröityinä ja eri sidosryhmien saatavilla vähintään kuukauden ennen kotipaikan siirrosta päättävää yhtiökokousta, mikä täyttää muutosdirektiivillä lisätyn 86 g artiklan 1 kohdassa säädetyn ajallisen vaatimuksen.
Sulautumis- ja jakautumismenettelyä vastaavalla tavalla rekisteriviranomainen tarkastaa rekisteröinnin yhteydessä siirtosuunnitelman ja muiden sille toimitettujen asiakirjojen lainmukaisuuden. Rekisteriviranomainen selvittää myös, ettei toiminimen rekisteröimiseen ei ole toiminimilakiin perustuvaa estettä, jos siirtynyt yhtiö on tarkoitus rekisteröidä Suomeen.
Rekisteriviranomainen voi aloittaa myös suomalaista siirtyvää yhtiötä koskevat muut ennakollisen valvonnan toimenpiteet jo asiakirjojen rekisteröinnin jälkeen. Toimenpiteiden aloitusajankohdasta ehdotetaan nimenomaista säännöstä 24 §:n 4 momentissa ja muista määräajoista 23 §:ssä.
Momentin mukaan rekisteriviranomaisen velvollisuutena on asettaa asiakirjat maksutta saataville rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta. Säännöstä ehdotetaan selkeyden vuoksi. Tämä tarkoittaa asiakirjojen asettamista julkisesti saataville muutosdirektiivillä lisätyn 86 g artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Siirtyvältä yhtiöltä rekisteri-ilmoituksista veloitettavat maksut tässä tarkoitettujen tietojen julkistamisesta eivät saa ylittää tällaisten palvelujen tarjoamisesta aiheutuvia kustannuksia, jotka niillä katetaan (muutosdirektiivillä lisätty 86 g artiklan 6 kohdan toinen alakohta). Asiasta on säädetty valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:n 1 momentissa.
Kotipaikan siirron yhteydessä, jossa ulkomainen siirtyvä yhtiö siirtää kotipaikkansa Suomeen, on menettelyn sujuvuuteen liittyvistä syistä perusteltua tehdä jo siirtosuunnitelman rekisteröintivaiheessa kaupparekisteriin osakeyhtiön perusilmoitus sekä liittää siihen ainakin siirtosuunnitelma ja perustettavan yhtiön ehdotettu yhtiöjärjestys. Näin rekisteriviranomaisen on mahdollista tarkastaa toiminimen ja yhtiöjärjestyksen rekisteröintikelpoisuus myöhempää mahdollista täytäntöönpanovaihetta silmällä pitäen. Tämä mahdollistaa myös yritys- ja yhteisötunnuksen luomisen, jotta toiminimi saisi nimisuojaa jo suunnitelmavaiheesta lähtien. Tässä vaiheessa perustettavalle yhtiölle ei kuitenkaan tehdä rekisterimerkintöjä, koska yhtiön kotipaikan siirto rekisteröidään vasta täytäntöönpanon yhteydessä.
Momentti vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 5 §:n 1 momenttia ja 24 §:n 1 momenttia sekä 17 luvun 5 §:n 1 momenttia ja 23 §:n 1 momenttia.
Momentin säännöksillä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 g artiklan 1 kohdan ensimmäinen, toinen ja neljäs alakohta, 4 kohta, 5 kohta ja 6 kohta. Artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta luottamuksellisten tietojen salassapidosta säädetään liikesalaisuuslain (595/2018) 4 §:ssä ja tilintarkastuslain 4 luvun 8 §:ssä.
Lisäksi on otettava huomioon, että luvun 5 §:ssä säädetään huomautusten tekemistä koskevan ilmoituksen sähköisestä saatavilla pitämisestä, 10 §:ssä hallituksen selvityksen sähköisestä saatavilla pitämisestä ja 16 §:ssä eräiden muiden asiakirjojen nähtävänä pitämisestä pääkonttorissa tai sähköisesti.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi oikeusvaikutuksista, jos siirtyvä yhtiö ei tee rekisteröinti-ilmoitusta 1 momentissa tarkoitetussa määräajassa tai jos rekisteröiminen evätään. Seurauksena on tällöin kotipaikan siirron raukeaminen. Säännös on kansallinen.
Momentti vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 5 §:n 3 momenttia sekä 17 luvun 5 §:n 3 momenttia.
11 §.Kuulutus velkojille. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi velkojien saatavien maksamista turvaavasta kuulutusmenettelystä. Menettely on tarpeellinen kotipaikan siirron täytäntöönpanon edellytysten selvittämiseksi.
Pykälän 1 momentin mukaan rekisteriviranomaisen on annettava kuulutus siirtyvän yhtiön velkojille, joiden saatavat ovat syntyneet ennen siirtosuunnitelman rekisteröintiä. Oikeus vastustaa kotipaikan siirtoa on siten ainoastaan suomalaisen siirtyvän yhtiön velkojilla. Velkojiensuojamenettelyä ei ehdoteta sovellettavaksi saataviin, jotka syntyvät siirtosuunnitelman rekisteröimisen jälkeen. Momentin toisessa virkkeessä on säädetty tästä poikkeus, joka koskee eräitä suoraan ulosottokelpoisia saatavia. Kaupparekisterin ajantasaisen käytön helpottuminen ja yritystietotoiminnan kehittyminen huomioon ottaen ei ole välttämätöntä ulottaa velkojiensuojaa uusiin velkoihin. Siirtosuunnitelman julkistamisen jälkeen syntyneiden saatavien omistajilla ei ole muutostilanteessa vastaavaa oikeussuojan tarvetta kuin aiemmilla velkojilla, joiden osalta kotipaikan siirto merkitsee usein olennaista muutosta velkasuhteeseen. Sopimusoikeuden yleisistä periaatteista voi seurata, että siirtyvän yhtiön on kerrottava hankkeesta myös uusien velka- ja sopimussuhteiden vastapuolille.
Momentin ensimmäisen virkkeen pääsäännöstä poiketen julkisoikeudellisen saatavan velkoja voi vastustaa kotipaikan siirtoa myös siinä tapauksessa, että saatava on syntynyt siirtosuunnitelman rekisteröinnin ja velkojille varatun määräajan päättymisen välisenä aikana. Julkisoikeudellisten saatavien perimisen helpottamiseksi on tarpeen, että kotipaikan siirtoon liittyvää velkojiensuojaa sovelletaan myös sellaisiin veroihin ja muihin julkisoikeudellisiin maksuihin, jotka kohdistuvat kotipaikan siirtoa edeltävään aikaan ja joita ei ole pantu maksuun ennen velkojien vastustukselle varatun määräajan päättymistä. Ilman tuomioistuimen päätöstä Suomessa täytäntöön pantavan julkisoikeudellisen maksun periminen ulosottoteitse voi olla olennaisesti vaikeampaa kotipaikan siirron täytäntöönpanon ja kahden vuoden siirtymäajan päättymisen jälkeen (ks. jäljempänä luvun 29 §). Julkisoikeudellisella saatavalla tarkoitetaan tässä saatavaa, joka voidaan periä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) mukaan. Laki koskee veroja ja julkisia maksuja, muun muassa lakisääteisiä vakuutusmaksuja ja vakuutussopimuslain (543/1994) 40 §:ssä tarkoitettuun vakuutukseen perustuvaa vakuutusmaksua. Myös palkkaturvasaatavat peritään kysymyksessä olevan lain mukaisessa järjestyksessä.
Osakeyhtiölaissa ei ole säädetty velasta, jonka perusteella velkoja voi vastustaa sulautumista, jakautumista tai kotipaikan siirtoa. Eurooppayhtiölain esitöiden (HE 55/2004, s. 19) mukaan lupamenettelyssä otetaan huomioon velka, jonka voisi valvoa yhtiön konkurssissa, jos konkurssi alkaisi säännöksen soveltamisen kannalta kriittisenä aikana. Suomen konkurssioikeutta koskevassa oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa tietyt edellytykset täyttävän verovelan katsotaan olleen olemassa jo konkurssin alkaessa, vaikka lopullinen maksuunpano tapahtuisikin konkurssin aikana (KKO 1971 II 74). Suomalaisessa oikeuskäytännössä tai -kirjallisuudessa ei ole tiettävästi käsitelty täytäntöönpanolupamenettelyssä huomioon otettavaa velkaa tätä tarkemmin (ks. HE 103/2007 vp, s. 30―31).
Pykälän 2 momentissa säädetään kuulutusmenettelyn perusteista. Siirtyvän yhtiön on haettava rekisteriviranomaiselta kuulutuksen antamista kuukauden kuluessa siirtosuunnitelman rekisteröimisestä tai kotipaikan siirto raukeaa. Rekisteriviranomaisen on julkaistava kuulutus virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää ja rekisteröitävä kuulutus viran puolesta.
Kuulutuksessa on mainittava 1 momentissa tarkoitetun velkojan oikeudesta vastustaa kotipaikan siirtoa. Kuulutuksessa on myös mainittava, miten ja missä ajassa velkojan on ilmoitettava vastustuksesta. Velkojan on tehtävä vastustamista koskeva ilmoitus kirjallisesti viimeistään kuulutuksessa mainittuna määräpäivänä.
Säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 j artiklan 1 kohdan toinen alakohta, jonka mukaan velkojat, jotka eivät ole tyytyväisiä siirtosuunnitelmassa esitettyihin takeisiin, voivat kolmen kuukauden kuluessa siirtosuunnitelman julkistamisesta hakea asianmukaiselta hallinnolliselta tai oikeusviranomaiselta riittäviä takeita. Tällöin muutosdirektiivin mukaan edellytetään, että tällaiset velkojat voivat uskottavalla tavalla osoittaa, että näiden saatavat ovat kotipaikan siirron vuoksi vaarassa jäädä saamatta eikä yhtiöltä ole saatu riittäviä takeita.
Kuulutuksen hakemista koskevan määräajan säätäminen ehdotetulla tavalla turvaa sen, että velkojat voivat hakea riittäviä takeita saataviensa suojaamiseksi muutosdirektiivissä tarkoitetussa määräajassa. Itse kuulutus on kuitenkin nähtävänä vähintään kolmen kuukauden ajan.
Momentti vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 6 §:n 1 ja 2 momenttia sekä 17 luvun 6 §:n 1 ja 2 momenttia.
Pykälällä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 j artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja julkisille toimielimille suoritettavien tai varmistettavien rahamääräisten velvoitteiden osalta artiklan 3 kohta.
12 §.Yhtiön kirjallinen ilmoitus velkojille. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siirtyvän yhtiön velvollisuudesta lähettää kirjallisesti tieto kuulutuksesta tunnetuille velkojilleen, jotka on mainittu 11 §:n 1 momentissa.
Siirtosuunnitelman rekisteröintipäivän tilanne ratkaisee, kenelle ilmoitus lähetetään. Julkisoikeudellisen saatavan velkoja ei kuitenkaan voi luottaa siihen, että se saa siirtyvältä yhtiöltä tässä pykälässä tarkoitetun ilmoituksen sellaisesta saatavasta, joka syntyy siirtosuunnitelman rekisteröinnin jälkeen ja ennen velkojien vastustukselle varatun määräajan päättymistä. Julkisoikeudellisen saatavan velkojan on siten tarvittaessa oma-aloitteisesti seurattava kaupparekisteriä. Siirtyvän yhtiön johdon velvollisuuteen tiedottaa tässä tarkoitettuja velkojia sovelletaan yleisiä oikeusperiaatteita.
Koska vähemmistöosakkeenomistajien osakkeiden sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastaminen merkitsee yhtiön varojen jakamista, on perusteltua, että velkoja saa tiedon lunastusmenettelystä. Tästä syystä pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että yhtiön on ilmoituksessa mainittava lunastettavaksi vaadittujen osakkeiden sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien määrä. Tämä ilmoitus voidaan lähettää vasta kotipaikan siirrosta päättävän yhtiökokouksen jälkeen, jolloin yhtiöllä on tiedossaan lunastettaviksi vaadittujen osakkeiden ja muiden arvopapereiden määrä. Ehdotetun 14 §:n 1 momentin mukaan yhtiökokous, jossa lunastusvaatimus viimeistään tulee tehdä, on pidettävä vähintään yhtä kuukautta ennen kuulutuksen määräpäivää. Jos kenelläkään ei ole oikeutta vaatia lunastusta, esimerkiksi kaikkien osakkeenomistajien luovuttua oikeudesta ja optio-oikeuksien ehtojen kieltäessä lunastusoikeuden, kirjallinen ilmoitus tunnetuille velkojille voidaan kuitenkin lähettää jo ennen yhtiökokousta. Yhtiön velvollisuudesta antaa rekisteriviranomaiselle vakuutus ilmoitusten lähettämisestä säädetään 21 §:ssä.
Pykälä on kansallinen.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 7 §:ää ja 17 luvun 7 §:ää.
13 §.Yrityssaneeraus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yrityksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitetun saneerausmenettelyn vaikutuksesta kotipaikan siirtoa koskevaan menettelyyn.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että yrityssaneerauslain mukainen saneerausmenettely korvaa 12 §:ssä tarkoitetun kuulutuksen.
Pykälän 2 momentin mukaan siirtosuunnitelma liitteineen on liitettävä ehdotukseen saneerausohjelmaksi.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 8 §:ää ja 17 luvun 8 §:ää lukuun ottamatta sitä, että ehdotetuissa säännöksissä ei säädetä poikkeuksista, jotka koskevat kotipaikan siirtoon osallistuvia samaan konserniin kuuluvia yhtiöitä, eikä tällaisten yhtiöiden saneerausohjelmien samanaikaisesta vahvistamisesta. Pykälä on kansallinen.
Kotipaikan siirrosta päättäminen
14 §.Toimivaltainen elin ja päätöksen ajankohta. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että siirtyvässä yhtiössä kotipaikan siirrosta päättää aina yhtiökokous. Yhtiökokouksen tulee siten hyväksyä siirtosuunnitelma kotipaikan siirron toteuttamiseksi. Suomalaisessa siirtyvässä yhtiössä hyväksyvä päätös on tehtävä muuttamatta aikaisemmin rekisteröityä siirtosuunnitelmaa. Siirtyvässä yhtiössä on myös päätettävä siitä, muutetaanko yhtiöjärjestystä tai yhtiön perustamiskirjaa, jos ne ovat erillisessä asiakirjassa. Yhtiökokous voi periaatteessa tehdä muunkinlaisia asiaan liittyviä päätöksiä ottaen kuitenkin huomioon, että suomalaisen siirtyvän yhtiön siirtosuunnitelma hyväksytään muuttamattomana.
Sulautumista tai jakautumista koskevasta vastaanottavan yhtiön päätöksenteosta poiketen tässä luvussa ei ehdoteta säännöksiä siirtyneen yhtiön päätöksenteosta, koska kotipaikan siirrossa yhtiö muuttaa yhtiömuotoaan rekisteröinnillä eikä erillistä kotipaikan siirron hyväksymistä siirtyneessä yhtiössä edellytetä. Ulkomaisen siirtyvän yhtiön päätöksentekoon sovelletaan kyseiseen oikeushenkilöön sovellettavaa lakia.
Momentti vastaa sisällöltään ehdotettua osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:n 1 momenttia lukuun ottamatta tytär- ja sisaryhtiösulautumista koskevia säännöksiä sekä ehdotettua 17 luvun 9 §:n 1 momenttia lukuun ottamatta yksinkertaistettuja menettelyitä koskevia säännöksiä.
Momentin säännöksillä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 h artiklan 1 kohta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säännöksiä yhtiökokouksen pitämisen määräajoista. Ehdotuksen mukaan yhtiökokous on pidettävä kotipaikan siirron raukeamisen uhalla neljän kuukauden kuluessa siirtosuunnitelman rekisteröimisestä. Määräaika on asetettu sen turvaamiseksi, että siirtosuunnitelmassa annetut tiedot ovat riittävän tuoreita kotipaikan siirrosta päätettäessä. Jotta velkojien oikeus saada tietää mahdollisesta osakkeiden sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastuksesta tulisi turvatuksi, yhtiökokous on tilanteissa, joissa lunastusoikeus saattaa syntyä, aina pidettävä vähintään kuukautta ennen velkojille kotipaikan siirron vastustamiseen varatun ajan loppumista. Tällöin yhtiö pystyy 12 §:ssä säädetyssä ajassa lähettämään velkojille kirjallisen ilmoituksen, jossa mainitaan lunastettaviksi vaadittujen osakkeiden ja optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien määrät.
Momentti vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:n 3 momenttia ja 17 luvun 9 §:n 3 momenttia lukuun ottamatta hallituksen päätöstä koskevaa mahdollisuutta. Säännös on kansallinen.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan 5 luvun 27 §:ää tarkentavia säännöksiä päätöksenteon määräenemmistövaatimuksista. Pääsäännöstä poiketen vaatimus saa kuitenkin olla enintään 90 prosenttia annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Jos siirtyvässä yhtiössä on useita osakelajeja, päätös on tehtävä osakelajikohtaisella määräenemmistöllä.
Päätöksentekoa koskevia säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon, että Suomessa on vakiintuneesti katsottu rajat ylittävän sulautumisen ja jakautumisen osalta, että yhtiökokous voi asettaa ehtoja sulautumisen tai jakautumisen hyväksymiselle (lain 16 luvun 3 §:n 2 momentin 16 kohta ja 17 luvun 3 §:n 2 momentin 17 kohta). Vastaavalla tavalla yhtiökokous voi asettaa ehtoja kotipaikan siirron hyväksymiselle (ehdotetun 17 a luvun 4 §:n 2 momentin 18 kohta). Suomalaisen siirtyvän yhtiön yhtiökokous voi sen toimivaltaa koskevien yleisten periaatteiden nojalla hyväksyä siirtosuunnitelman esimerkiksi sillä tavoin ehdollisesti, että henkilöstön osallistumiseen liittyvistä järjestelyistä on päätettävä myöhemmin pidettävässä yhtiökokouksessa. Yhtiökokous voi tarvittaessa asettaa myös muita ehtoja kotipaikan siirrolle. Jos yhtiökokous tällaisen ehdollisen päätöksen perusteella jättää mainitut säännöt vahvistamatta myöhemmin pidettävässä yhtiökokouksessa, kotipaikan siirto raukeaa. Päätös kotipaikan siirron raukeamisesta on viipymättä ilmoitettava rekisteröitäväksi. Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 h artiklan 2 kohta, jonka mukaan rajat ylittävän yhtiömuodon muutoksen toteuttavan yhtiön yhtiökokous voi varata oikeuden asettaa rajat ylittävän yhtiömuodon muuttamisen ehdoksi sen, että yhtiökokous erikseen vahvistaa 86 l artiklassa tarkoitetut järjestelyt. Lakiin ei kuitenkaan ehdoteta nimenomaista säännöstä asian johdosta (vrt. HE 103/2007 vp, s. 29 ja 49).
Momentti vastaa pääosin sisällöltään osakeyhtiölain 17 luvun 23 §:n 3 momenttiin ehdotettuja säännöksiä.
Momentin säännöksillä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 h artiklan 2 ja 3 kohta.
Lisäksi päätöksentekovaatimusten osalta on huomattava, että jos siirtosuunnitelma taikka yhtiöjärjestyksen tai perustamissopimuksen muutos lisää osakkeenomistajan taloudellisia velvoitteita yhtiötä kohtaan, tällaiselle muutokselle on saatava osakeyhtiölain 5 luvun 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu osakkeenomistajan suostumus. Sanottu koskee erityisesti tilannetta, jossa tällainen osakkeenomistaja ei voi vaatia osakkeensa lunastamista (muutosdirektiivillä lisätty 86 h artiklan 4 kohta).
15 §.Yhtiökokouskutsu sekä ilmoitus optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoille. Pykälässä ehdotetaan säännöksiä kotipaikan siirrosta päättävän yhtiökokouksen kokouskutsun lähettämisen määräajoista sekä ilmoituksesta siirtyvän yhtiön osakkeenomistajille ja niille optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoille, joilla on oikeus vaatia lunastamista.
Pykälän 1 momentissa säädetään kotipaikan siirrosta päättävän yhtiökokouksen kutsumisesta koolle. Momentti koskee siirtyvää yhtiötä. Yhtiökokouksen koollekutsumisen vähimmäisaika on yksi kuukausi. Vaatimus perustuu muutosdirektiiviin ja siihen, että osakkeenomistajilla on oltava riittävästi aikaa perehtyä kotipaikan siirtoa koskeviin asiakirjoihin ja muodostaa perusteltu mielipide.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kokouskutsu on siirtyvässä yhtiössä aina lähetettävä kirjallisena tunnetuille osakkeenomistajille. Yksimieliset osakkeenomistajat voivat tässäkin tapauksessa pitää yhtiökokouksen ilman kokouskutsua, jolloin yhtiökokous voidaan pitää jopa ennen siirtosuunnitelman kuuluttamista. Tällöin siirtosuunnitelman rekisteröinti ja siirtopäätös voidaan suppeaomisteisessa yhtiössä tehdä samanaikaisesti.
Siirtyvän yhtiön osakkeenomistajille on kutsussa ilmoitettava heidän oikeudestaan vaatia osakkeiden lunastusta. Lisäksi optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoille, joilla on oikeus vaatia oikeutensa lunastusta, on ilmoitettava siitä. Koska yhtiöllä ei ole osakasluetteloa vastaavaa pakollista luetteloa näiden oikeuksien haltijoista, momenttiin ehdotetaan määräystä, jonka mukaan yhtiön on ilmoitettava oikeuksien haltijoille lunastusoikeudesta virallisessa lehdessä. Jos oikeuksien haltijat voidaan tavoittaa kirjeitse tai jos kenelläkään heistä ei ole oikeutta vaatia lunastusta, ilmoitusta ei tarvitse julkaista.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 10 §:n 1 ja 2 momenttia ja 17 luvun 10 §:n 1 ja 2 momenttia. Sulautumisista ja jakautumisista poikkeavan yritysjärjestelyn luonteen vuoksi kotipaikan siirtoa koskevassa pykälässä ei ehdoteta säädettäväksi siirtyneen yhtiön menettelyistä.
Pykälällä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 g artiklan 1 kohta.
16 §.Asiakirjojen nähtävänä pitäminen, lähettäminen ja uusien tietojen ilmoittaminen. Pykälässä ehdotetaan säännöksiä siirtyvän yhtiön osalta asiakirjojen pitämisestä osakkeenomistajien nähtävänä ennen yhtiökokousta ja yhtiökokouksessa sekä niiden toimittamisesta osakkeenomistajalle eräissä tilanteissa.
Pykälän 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat on pidettävä siirtyvän yhtiön osakkeenomistajan nähtävänä vähintään kuukauden ajan ennen kotipaikan siirrosta päättämistä. Kotipaikan siirron osalta ehdotetut asiakirjat ovat samat kuin mitä rajat ylittävän sulautumisen ja jakautumisen osalta.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan siirtosuunnitelma ja hallituksen selvitys on aina pidettävä nähtävänä.
Momentin 2 kohdan mukaan nähtävänä on pidettävä kolmen viimeisen tilikauden tilinpäätökset, toimintakertomukset ja tilintarkastuskertomukset. Jos tilinpäätöstä viimeksi päättyneeltä tilikaudelta ei ole vielä vahvistettu, tyypillisesti jos kotipaikan siirrosta päätetään varsinaisessa yhtiökokouksessa, siirtosuunnitelmaan on liitettävä mahdollinen vahvistamaton tilinpäätös, joka on yleensä vahvistettava siirrosta päättävässä yhtiökokouksessa, ja kaksi sitä edeltävää vahvistettua tilinpäätöstä. Säännös koskee nimenomaisesti tilikausilta laadittuja tilinpäätöksiä eikä esimerkiksi varojenjakoa silmällä pitäen laadittua tilinpäätöstä muulta ajanjaksolta kuin tilikaudelta. Kirjanpitolain 6 luvun 1 §:n mukaisesti tilinpäätös sisältää myös mahdollisen konsernitilinpäätöksen.
Momentin 3 kohdan mukaan siirtyvässä julkisessa osakeyhtiössä nähtävänä on pidettävä tilinpäätös, toimintakertomus ja tilintarkastuskertomus viimeksi päättyneen tilikauden jälkeiseltä ajalta, jos tilikauden päättymisestä on siirtosuunnitelman allekirjoittamisen päivämäärään mennessä kulunut yli kuusi kuukautta. Kohdassa tarkoitettu tilinpäätöskausi saa päättyä aikaisintaan kolme kuukautta ennen siirtosuunnitelman allekirjoittamisen päivämäärää. Kohdassa otetaan huomioon myös osavuosikatsaus viimeisen tilikauden jälkeiseltä kuudelta tai yhdeksältä ensimmäiseltä kuukaudelta.
Momentin 4 kohdan mukaan nähtävänä on pidettävä mahdolliset varojenjakopäätökset, jotka eivät ilmene viimeksi päättyneeltä tilikaudelta laaditusta tilinpäätöksestä. Päätökset on pidettävä nähtävänä, vaikka varojenjako ilmenisi 3 kohdassa tarkoitetusta tilinpäätöksestä, 5 kohdassa tarkoitetusta osavuosikatsauksesta tai 6 kohdassa tarkoitetusta hallituksen selostuksesta.
Momentin 5 kohdan mukaan nähtävänä on pidettävä jäljennökset siirtyvän yhtiön viimeisen tilikauden jälkeen mahdollisesti laadituista osavuosikatsauksista. Osavuosikatsausta ei tarvitse erikseen pitää nähtävänä, jos katsauskausi sisältyy 3 kohdassa tarkoitettuun tilinpäätökseen.
Momentin 6 kohdan mukaan nähtävänä on pidettävä hallituksen selostus viimeisen tilikauden päättymisen jälkeisistä olennaisista tapahtumista siltä osin kuin ne eivät ilmene tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta tai osavuosikatsauksesta. Jos olennaisia muutoksia tapahtuu säännöksessä mainittujen asiakirjojen nähtäväksi asettamisen jälkeen, hallituksen saattaa olla tarpeen ilmoittaa muutoksista yhtiökokoukselle ja muille kotipaikan siirtoon osallistuville.
Momentin 7 kohdan mukaan nähtävänä on pidettävä myös 9 §:ssä tarkoitettu tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunto siirtosuunnitelmasta ja hallituksen selvityksestä.
Pykälän 2 momentin mukaan edellä tarkoitetut asiakirjat on pyynnöstä viivytyksettä lähetettävä siirtyvän yhtiön osakkeenomistajalle, jos niitä ei ole mahdollista ladata ja tulostaa yhtiön internetsivuilta.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan nimenomaista säännöstä siitä, että siirtyvän yhtiön on ilmoitettava yhtiökokoukselle asiakirjojen julkistamisen ja yhtiökokouksen välisenä aikana ilmenneistä olennaisista tapahtumista. Siirtyvällä yhtiöllä on aktiivinen ilmoitusvelvollisuus riippumatta siitä, että 1 momentin 6 kohdan nojalla on pidettävä nähtävänä tähän liittyvät asiakirjat.
Pykälä on kansallinen.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 1 §:n 1―3 momenttia sekä ja 17 luvun 1 §:n 1, 3 ja 4 momenttia. Rajat ylittävistä sulautumisista ja jakautumisista poikkeavan yritysjärjestelyn luonteen vuoksi kotipaikan siirtoa koskevassa pykälässä ei ehdoteta säädettäväksi siirtyneen yhtiön menettelyistä.
17 §.Siirtopäätöksen oikeusvaikutukset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan siirtyvän yhtiön päätös hyväksyä siirtosuunnitelma muutoksitta eli siirtopäätös korvaa osakkeenomistajien sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoiden merkinnät ja muut toimenpiteet, jotka perustavat heidän oikeutensa. Toteutuvassa kotipaikan siirrossa kaikki siirtyvän yhtiön osakkeenomistajat saavat pääsääntöisesti osakkeidensa tilalle siirtyneen yhtiön osakkeita riippumatta siitä, ovatko he osallistuneet siirtyvän yhtiön yhtiökokoukseen tai muuten hyväksyneet menettelyn. Jotta osakkeenomistajien passiivisuus ei vaikeuta kotipaikan siirron täytäntöönpanoa ja tarpeettomasti vaaranna heidän oikeuksiaan, siirtopäätös ja sen rekisteröinti korvaavat toimet, joita muuten tarvittaisiin, jotta vastaava oikeus syntyisi. Osakkeita, optio-oikeuksia tai muita erityisiä oikeuksia ei siten tarvitse merkitä.
Kotipaikan siirto tapahtuu aina perustettavaan yhtiöön, joten 1 momentissa ehdotetaan lisäksi, että siirtosuunnitelma korvaa myös siirtyneen yhtiön perustamissopimuksen ainakin tilanteissa, joissa perustettava yhtiö rekisteröidään Suomessa. Osakeyhtiölain säännöksellä ei voida kuitenkaan sivuuttaa ulkomaisen kohdevaltion pakottavaa lakia, jos siinä laissa säädetään toisin tilanteissa, joissa kotipaikan siirto rekisteröidään muussa valtiossa kuin Suomessa. Tämän vuoksi suomalaisen siirtyvän yhtiön siirtopäätöksen oikeusvaikutukset voivat näiltä osin poiketa Suomeen rekisteröitävästä kotipaikan siirrosta, mikä tulisi ottaa huomioon kotipaikan siirron valmistelussa ja osakkeenomistajille annettavissa tiedoissa.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säännöstä siirtosuunnitelman muuttamattomuudesta. Siirtosuunnitelma on hyväksyttävä muuttamattomana. Muussa tapauksessa kotipaikan siirto raukeaa. Koska ehdotuksessa velkojiensuojamenettely alkaa jo ennen yhtiökokouskäsittelyä, velkojien tulee voida luottaa siihen, että kotipaikan siirto toteutuu suunnitelman mukaisesti. Muutokset siirtosuunnitelman keskeisiin ehtoihin voivat vaarantaa passiiviseksi jättäytyneen osakkeenomistajan aseman. Siirtosuunnitelman hylkäävä päätös tai muusta syystä johtuva kotipaikan siirron raukeaminen, esimerkiksi säädetyn määräajan ylittämisen vuoksi, on viipymättä ilmoitettava rekisteröitäväksi.
Pykälä on kansallinen.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 12 §:ää ja 17 luvun 12 §:ää.
Osakkeiden sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastaminen
18 §.Lunastusmenettely. Pykälässä ehdotetaan säännöksiä suomalaisen siirtyvän yhtiön osakkeenomistajien sekä optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoiden lunastusvaatimuksesta ja sen esittämisen ajankohdasta, välimiesmenettelystä ja lunastushinnan määrittämisestä. Säännöksiä ei sovelleta ulkomaisen siirtyvän yhtiön osakkeenomistajaan siinäkään tapauksessa, että kotipaikan siirto rekisteröidään Suomessa.
Menettelyssä on asiallisesti kysymys osakkeenomistajan sekä optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoiden oikeudesta vaatia rahaa siirtyvän yhtiön arvopapereiden tai muun omaisuuden sijaan sekä rahamäärän määrittämisestä välimiesmenettelyssä. Käytännössä lunastaminen tapahtuu asianmukaista rahavastiketta vastaan.
Pykälän 1 momentin mukaan siirtyvän yhtiön osakkeenomistaja voi kotipaikan siirrosta päättävässä yhtiökokouksessa vaatia osakkeidensa lunastamista ennen päätöksentekoa. Yhtiökokouksessa on varmistettava, että kaikilla kokouksessa olevilla osakkeenomistajilla on mahdollisuus esittää lunastusvaatimus. Ehdotuksen mukaan siirtyvän yhtiön tulee ilmoittaa sähköinen osoite lunastusvaatimuksen sähköistä vastaanottamista varten, jonka osalta viitataan edellä 16 luvun 13 §:n ja 17 luvun 13 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa esitettyyn.
Oikeus vaatia lunastusta koskee vain sellaisia kotipaikan siirtoa vastustavan osakkeenomistajan osakkeita, jotka on ilmoitettu merkittäviksi osakasluetteloon kotipaikan siirrosta päättävään yhtiökokoukseen tai sitä koskevaan viimeiseen ilmoittautumispäivään mennessä. Jos siirtyvän yhtiön osakkeet ovat arvo-osuusjärjestelmässä, lunastettavaksi vaaditut osakkeet on oltava kirjattuina lunastusta vaativan osakkeenomistajan arvo-osuustilille 5 luvun 6 a §:ssä tarkoitettuun määräpäivään mennessä. Näin voidaan estää yhtäältä lunastusoikeuden varaamista koskevien säännösten kiertäminen esittämällä lunastusvaatimuksia vasta tulevaisuudessa hankittavien osakkeiden osalta. Toisaalta kotipaikan siirrosta päättävä yhtiökokous voi arvioida, miten lunastusvaatimukset vaikuttavat kotipaikan siirron toteuttamisedellytyksiin.
Lunastusvaatimuksen esittämisen lisäksi osakkeenomistajan on äänestettävä siirtopäätöstä vastaan. Säännöksestä johtuu, että osakkeenomistajan vaatiessa lunastusta kotipaikan siirrosta on yleensä äänestettävä. Lisäksi on otettava huomioon, että vastaan äänestäminen on merkittävä osakeyhtiölain 5 luvun 23 §:n 3 momentissa tarkoitettuun pöytäkirjaan.
Säännöksessä ei ehdoteta, että lunastusoikeus annettaisiin muille kuin lunastusta vaatineille ja vastaan äänestäneille osakkeenomistajille. Siten esimerkiksi osakkeenomistajan ilmaisemaa aikomusta vastustaa suunnitelmaa ja sen kirjaamista sinänsä ei katsota kielteisen äänen asianmukaiseksi pöytäkirjamerkinnäksi (vrt. muutosdirektiivillä lisätyn 86 i artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta).
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säännöksiä menettelystä, jota noudattaen optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltija, jolla on oikeus vaatia lunastamista, voi esittää lunastamisvaatimuksensa. Vaatimus on esitettävä yhtiökokouksessa tai esittämällä todisteellisesti sitä koskeva vaatimussiirtyvälle yhtiölle ennen yhtiökokousta. Siirtyvän yhtiön tulee ilmoittaa sähköinen osoite kyseisen vaatimuksen sähköistä vastaanottamista varten. Jos vaatimuksia on esitetty ennen yhtiökokousta, yhtiökokoukselle on ilmoitettava, kuinka monen oikeuden osalta vaatimuksia on esitetty.
Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 i artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 2 kohta.
Osakkeiden sekä optio-oikeuksien ja muiden erityisten oikeuksien lunastamisesta voidaan sopia siirtyvän yhtiön ja asianomaisten arvopaperien haltijoiden kesken. Jos sopimukseen ei päästä, lunastamiseen liittyvät riidat on ratkaistava välimiesmenettelyssä. Jos osakkeenomistaja taikka optio-oikeuden tai muun erityisen oikeuden haltija edelleen katsoo, että yhtiön tarjoamaa lunastushintaa ei ole asetettu asianmukaisesti, lunastusta vaativa voi esittää välimiesmenettelyssä käsityksensä ja vaatimuksensa asianmukaisesta korvauksesta. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säännöksiä lunastusvaatimusten käsittelystä välimiesmenettelyssä sekä määräajasta lunastushintaa eli muutosdirektiivissä tarkoitettua ylimääräistä rahavastiketta koskevan vaatimuksen esittämiselle. Ehdotuksen mukaan lunastusasiaa käsittelevät välimiehet voivat päättää, että useiden osakkeenomistajien tai optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoiden vireille panemat asiat käsitellään samassa menettelyssä, jos ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Ehdotuksen mukaan vaatimusten katsotaan johtuvan olennaisesti samasta perusteesta, jos vastaajana on sama taho ja menettelyt koskevat samaa kotipaikan siirtoa. Muiltakin osin lunastusmenettely on sama kuin rajat ylittävän sulautumisen ja jakautumisen osalta.
Lunastusmenettelyn vireillepanon jälkeen lunastusta vaatineella osakkeenomistajalla taikka optio-oikeuden tai muun osakkeeseen oikeuttavan erityisen oikeuden haltijalla on oikeus vain lunastushintaan. Jos kuitenkin todetaan, ettei oikeutta lunastukseen ole, hänellä on oikeus siirtyneen yhtiön osakkeisiin tai muihin erityisiin oikeuksiin siirtosuunnitelman mukaisesti. Jos kotipaikan siirto raukeaa ennen sen täytäntöönpanon rekisteröintiä, myös osakkeiden ja muiden erityisten oikeuksien lunastaminen raukeaa. Tällöin mahdollisesti jo maksettu lunastushinta on palautettava.
Lisäksi on huomattava, että lähtövaltion lainsäädäntöä sovelletaan pykälässä tarkoitettuihin oikeuksiin. Lähtövaltion tuomioistuimilla, Suomessa välimiesmenettelyllä, on yksinomainen toimivalta ratkaista suomalaisen siirtyvän yhtiön ja sen osakkeenomistajien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoiden oikeuksiin liittyviä kiistoja.
Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 i artiklan 4 ja 5 kohta.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan nimenomaista mainintaa siitä, että lunastusmenettelyn vireilläolo ei kuitenkaan estä kotipaikan siirron rekisteröintiä. Säännös on johdonmukainen rajat ylittäviä sulautumisia ja jakautumisia koskevien säännösten kanssa. Säännös on kansallinen.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säännöksiä lunastushinnan määrittämisestä käyvän arvon periaatteen mukaisesti. Käypä arvo määritetään siirtopäätöstä edeltävän ajankohdan mukaan. Jos kotipaikan siirtoa koskeva menettely on alentanut osakkeen tai oikeuden käypää arvoa, tällaista alentavaa vaikutusta ei oteta huomioon lunastushintaa määritettäessä. Lunastushinnalle maksettava korko alkaa kertyä heti siirtopäätöksen jälkeen.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 13 §:n 1―4 momenttia sekä 17 luvun 13 §:n 1―4 momenttia.
19 §.Lunastushinnan maksaminen. Pykälässä ehdotetaan nimenomaisia säännöksiä lunastushinnan eri osien maksamisesta.
Pykälän 1 momentin mukaan siirtosuunnitelmassa tarjottu lunastushinta on maksettava viimeistään kahden kuukauden kuluessa kotipaikan siirron voimaantulosta. Tarjottu lunastushinta maksetaan niille suomalaisen siirtyvän yhtiön osakkeenomistajille taikka optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoille, jotka ovat hyväksyneet tarjotun lunastushinnan. Määräaikaa ei sovelleta, jos lunastushinta vahvistetaan 18 §:ssä tarkoitetussa välimiesmenettelyssä. Välitystuomiossa vahvistettu lunastushinta erääntyy jatkossakin maksettavaksi 19 §:n 2 momentissa säädettynä ajankohtana.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 i artiklan 3 kohta.
Pykälän 1 momentissa sallitaan, että siirtosuunnitelmassa voidaan kuitenkin määrätä säädettyä aikaisemmasta ajankohdasta, tai maksamista koskevasta eräpäivästä voidaan sopia osapuolten kesken lain pakottavan säännöksen puitteissa. Tältä osin säännös on kansallinen.
Momentti vastaa maksamista koskevien säännösten osalta sisällöltään ehdotettua osakeyhtiölain 16 luvun 24 §:n 4 momenttia sekä ja ehdotettua 17 luvun 23 §:n 4 momenttia lukuun ottamatta sitä, että kotipaikan siirtoa koskevat säännökset koskevat ainoastaan siirtyvää yhtiötä.
Pykälän 2 momentin mukaan välimiesmenettelyssä annettu tuomio sitoo siirtyvää yhtiötä ja siirtynyttä yhtiötä. Tuomio sitoo myös vain lunastusta vaatineita osakkeenomistajia tai optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien haltijoita. Voimassa olevan lain periaatteita vastaavalla tavalla lunastushinta on kokonaisuudessaan maksettava kuukauden kuluttua tuomion lainvoimaiseksi tulemisesta, ei kuitenkaan ennen kotipaikan siirron täytäntöönpanon rekisteröimistä. Lunastushinta voidaan tallettaa siten kuin 18 luvun 11 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään, jos lunastettavaksi vaadituista osakkeista tai optio-oikeuksista on annettu osakekirjat tai optiotodistukset. Mitä osakekirjasta säädetään, sovelletaan tällöin vastaavasti optiotodistukseen. Sama koskee mahdollisesti muista osakkeisiin oikeutetuista erityisistä oikeuksista annettuja vastaavia todistuksia. Nimenomaisesti ehdotetaan säädettäväksi, että lunastushinnan maksamisesta vastaa siirtynyt yhtiö. Momentti on kansallinen.
Säännös vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 13 §:n 5 ja 6 momenttia sekä 17 luvun 13 §:n 5 ja 6 momenttia.
Kotipaikan siirron täytäntöönpano ja oikeusvaikutukset
20 §.Suomeen rekisteröitävän kotipaikan siirron täytäntöönpano. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi ulkomaisen siirtyvän yhtiön Suomeen suuntautuvan kotipaikan siirron täytäntöönpanoon liittyvästä menettelystä, edellytyksistä ja rekisterimerkinnöistä. Lopputuloksena siirtynyt yhtiö on tarkoitus rekisteröidä Suomeen.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ulkomaisen siirtyvän yhtiön velvollisuudesta toimittaa rekisteriviranomaiselle täytäntöönpanoilmoitus sekä ilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista. Täytäntöönpanoilmoitus asiakirjoineen tulee voida tehdä kokonaan sähköisesti ilman, että ilmoituksen tekijän tarvitsee käydä henkilökohtaisesti rekisteriviranomaisen luona (muutosdirektiivillä lisätty 86 o artiklan 3 kohta).
Ulkomaisen siirtyvän yhtiön on ilmoitettava kotipaikan siirto rekisteriviranomaisen rekisteröitäväksi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun ulkomainen siirtyvä yhtiö on tehnyt siirtopäätöksen ja saanut lähtövaltion toimivaltaisen viranomaisen kotipaikan siirtoa edeltävän todistuksen. Kuuden kuukauden määräaika alkaa kulua siitä, kun viimeinen näistä edellytyksistä täyttyy. Määräaika koskee ainoastaan täytäntöönpanoilmoituksen tekemistä, ja se on perusteltu rekisterikäytännön tarpeiden vuoksi. Ehdotonta kotipaikan siirron täytäntöönpanon takarajaa ei ehdoteta, koska täytäntöönpanon rekisteröinti saattaa viivästyä esimerkiksi velkojan vastustuksesta tai muusta velkojaa suojaavasta menettelystä johtuvan lykkäyksen vuoksi. Kotipaikan siirron täytäntöönpanon rekisteröinnissä on kuitenkin otettava huomioon suunniteltu rekisteröintiajankohta, jollei siihen ole estettä.
Rekisteriviranomaisen on hyväksyttävä ulkomaisen toimivaltaisen viranomaisen antama kotipaikan siirtoa edeltävä lupa tai todistus sitovana todistuksena sovellettavien kotipaikan siirtoa edeltävien menettelyjen ja muodollisuuksien saattamisesta päätökseen asianmukaisella tavalla lähtövaltiossa. Suomen ollessa kohdevaltiona rekisteriviranomainen valvoo Suomen lainsäädännön noudattamista, erityisesti yhtiöiden perustamista, rekisteröintiä ja tarvittaessa henkilöstön osallistumista koskevien järjestelyiden hoitamista kansallisen lainsäädännön ja EU-lainsäädännön mukaisesti (muutosdirektiivillä lisätty 86 o artiklan 1 ja 5 kohta). Momentin nojalla toimitettavat asiakirjat luovat rekisteriviranomaiselle edellytykset osaltaan panna täytäntöön kotipaikan siirto Suomessa. Huomioon on otettava myös kaupparekisterilain 2 §:n 1 momentti, jonka mukaan ennen elinkeinotoiminnan aloittamista tehdään rekisteriviranomaiselle rekisteriin merkitsemistä varten ilmoitus, joka sisältää elinkeinonharjoittajaa ja tämän elinkeinotoimintaa koskevat perustiedot (perusilmoitus). Myös kotipaikan siirtämisestä Suomeen tehdään perusilmoitus. Jotta rekisteröinti voidaan tehdä Suomeen suuntautuvan kotipaikan siirron yhteydessä, edellytetään perusilmoituksen tekemistä. Tältä osin vaatimus on kansallinen.
Täytäntöönpanoilmoitukseen on momentin 1 kohdan nojalla liitettävä siirtyvän yhtiön hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan vakuutus osakeyhtiölain noudattamisesta kotipaikan siirrossa. Tällainen vakuutus kattaa muun muassa 28 §:n 2 momentin säännöksen, jonka mukaan siirtyvän yhtiön varoja ja velkoja ei saa merkitä siirtyneen yhtiön taseeseen korkeammasta arvosta kuin mikä niiden taloudellinen arvo on siirtyneelle yhtiölle.
Tältä osin säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 o artiklan 1 kohta.
Momentin 2 kohdan mukaan ulkomaisen siirtyvän yhtiön täytäntöönpanoilmoitukseen on liitettävä siirtopäätöksen lisäksi tiedot siirtosuunnitelmasta, jonka perusteella siirtopäätös on tehty. Täytäntöönpanoa koskevaan ilmoitukseen ei tarvitse liittää siirtosuunnitelmaa, jos siirtopäätös on tehty muuttamattoman ja aikaisemmassa vaiheessa rekisteriviranomaiselle toimitetun ja tarkastetun siirtosuunnitelman nojalla. Täytäntöönpanoilmoituksessa annettavissa tiedoissa on yksilöitävä siirtosuunnitelma siten, että se on rekisteriviranomaisen ja kolmannen osapuolen löydettävissä vaikeuksitta, esimerkiksi asiakirjan päiväyksen, viitteen tai muun vastaavan tunnuksen ja suunnitelman rekisteröintipäivämäärän perusteella.
Suomalaisen siirtyvän yhtiön siirtosuunnitelma on rekisteröity ja julkisesti saatavilla jo menettelyn aikaisemmassa vaiheessa ja se on hyväksyttävä luvun 17 §:n 2 momentin mukaan muuttamattomana. Ulkomaisen siirtyvän yhtiön osalta tilanne ei ole välttämättä näin yksiselitteinen. Kun ulkomainen yhtiö siirtyy Suomeen ja täytäntöönpano rekisteröidään täällä, niin tilanne voi olla se, että Suomeen ei ole välttämättä aiemmin toimitettu siirtosuunnitelmaa, koska siirtosuunnitelma rekisteröidään lähtövaltiossa. Tällöin ulkomaisen siirtyvän yhtiön yhtiökokouksen hyväksymä siirtosuunnitelma on toimitettava rekisteriviranomaiselle (muutosdirektiivillä lisätty 86 o artiklan 3 kohta). Toisaalta, jos siirtosuunnitelma on toimitettu aikaisemmin mutta siirtopäätös poikkeaa julkistetusta siirtosuunnitelmasta, muutettu suunnitelma on säännöksen nojalla ilmoitettava rekisteröitäväksi viimeistään täytäntöönpanoa koskevan ilmoituksen yhteydessä (vrt. eurooppayhtiön kotipaikan siirron osalta: HE 55/2004 vp, s. 25).
Nimenomainen säännös siirtosuunnitelman hyväksymistä koskevien päätösasiakirjojen toimittamisesta rekisteriviranomaiselle helpottaa kotipaikan siirtoa koskevan ilmoituksen tekemistä ja rekisteröinnin edellytysten toteamista.
Momentin 2 kohdalla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 o artiklan 2 kohta.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 14 §:n 1 momentin 1 ja 4 kohtaa ja 17 luvun 14 §:n 1 momentin 1 ja 4 kohtaa.
Pykälän 2 momentissa säädetään rekisteröinnin edellytyksistä silloin, kun kotipaikan siirto rekisteröidään Suomessa. Momentissa ehdotetaan, että kotipaikan siirron rekisteröinnin edellytyksenä on, että ulkomainen siirtyvä yhtiö hyväksyy 18 §:ssä tarkoitetun lunastusoikeuden, henkilöstön edustamista koskevat säännöt on määritelty Suomen lain mukaisesti ja rekisteriviranomaiselle toimitetaan ulkomaisen lähtövaltion toimivaltaisen viranomaisen antama ennakollinen lupa tai todistus kaikkien tarvittavien toimenpiteiden suorittamisesta lähtövaltiossa.
Täytäntöönpanon rekisteröinnin yhteydessä Suomen rekisteriviranomainen tutkii perustettavan siirtyneen yhtiön muodostamisen lainmukaisuuden, mukaan lukien täytäntöönpanoilmoituksen ja siihen liitettävät asiakirjat. Ennen täytäntöönpanon rekisteröintiä on myös selvitettävä, että säänneltyä elinkeinoa harjoittava yhtiö täyttää elinkeinolainsäädäntöön perustuvat vaatimukset. Tällaisten valvonnasta Suomessa vastaavat erityisviranomaiset, kuten Finanssivalvonta. Henkilöstöedustusta koskevan sopimuksen lainmukaisuuden rekisteriviranomainen selvittää ensisijaisesti sille toimitettavien asiakirjojen perusteella. Hakija vastaa rekisteröinnin edellytyksenä olevan sopimuksen lainmukaisuudesta samalla tavalla kuin muistakin rekisteriviranomaiselle annettavista tiedoista ja asiakirjoista. Rekisteriviranomaiselta ei yleensä voida edellyttää, että se erityisesti selvittäisi sopimuksen lainmukaisuutta, koska viranomainen ei yleensä voi arvioida edes sitä, että oikeat tahot ovat tehneet sopimuksen.
Jos henkilöstön edustamisesta on sovittu henkilöstöedustusdirektiivin mukaisesti, rekisteriviranomaisen tehtävänä on todeta, että sopimus on tehty ja että sopimuksessa mainitaan seikoista, joista pätevässä sopimuksessa on direktiivin mukaan sovittava. Jos henkilöstöedustuksesta ei sovita, hakijan on toimitettava rekisteriviranomaiselle selvitys siitä, että erityinen neuvotteluryhmä on päättänyt neuvottelujen aloittamatta jättämisestä tai keskeyttämisestä taikka että henkilöstöedustusdirektiiviin perustuva erityisen neuvotteluryhmän perustamista koskeva kuuden kuukauden määräaika on päättynyt ja että neuvotteluja ei ole päätetty jatkaa.
Jos henkilöstöedustuksesta ei ole sovittu, siirtyneen yhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet rekisteröidään yhtiön ilmoituksen perusteella vastaavalla tavalla kuin perustettavan osakeyhtiön toimielinten jäsenet rekisteröidään.
Jos henkilöstön mielestä sen edustamista koskeva sopimus tai muu osallistumisjärjestely ei ole henkilöstöedustusdirektiiviin perustuvan lainsäädännön mukainen, henkilöstö voi käyttää yleisiä ja työlainsäädäntöön perustuvia oikeussuojakeinoja. Tapauksesta riippuen henkilöstö tai sitä edustava järjestö voi esimerkiksi nostaa vahvistuskanteen asiantilan toteamiseksi (vrt. HE 103/2007 vp, s. 54).
Pykälän 3 momentin nojalla rekisteriviranomaisen on viipymättä viran puolesta merkittävä suomalainen siirtynyt yhtiö rekisteriin, jos kaikki 2 momentissa tarkoitetut asiaankuuluvat ehdot ja muodollisuudet, jotka ovat rekisteröinnin edellytyksinä, on Suomessa asianmukaisesti saatettu päätökseen. Rekisteriviranomainen ei saa hyväksyä kotipaikan siirtoa ilman ulkomaisen toimivaltaisen viranomaisen antamaa kotipaikan siirtoa edeltävää lupaa tai todistusta.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 o artiklan 4 ja 5 kohta.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi lisäksi, että rekisteriviranomaisen on viipymättä viran puolesta ilmoitettava rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta kotipaikan siirron rekisteröinnistä ja voimaantulosta sille ulkomaiselle rekisteriviranomaiselle, jonka pitämään rekisteriin ulkomainen siirtyvä yhtiö on rekisteröity.
Tältä osin säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 p artiklan 3 kohta.
21 §.Toiseen valtioon rekisteröitävän kotipaikan siirron täytäntöönpano. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi suomalaisen siirtyvän yhtiön ulkomaille suuntautuvan kotipaikan siirron täytäntöönpanoon liittyvästä menettelystä ja edellytyksistä. Lopputuloksena siirtynyt yhtiö on tarkoitus rekisteröidä muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen. Kun pykälän säännökset tulevat sovellettaviksi, niitä sovelletaan suomalaiseen siirtyvään yhtiöön.
Pykälän 1 momentissa säädetään kotipaikan siirtoon liittyvästä lupamenettelystä. Lupamenettely on tarpeen, koska muutoin tietyt siirtyvän yhtiön osakkeenomistajien ja muiden sijoittajien suojaan liittyvät vaatimukset selvitettäisiin vasta täytäntöönpanoa koskevassa ilmoituksessa, joka kotipaikan siirron yhteydessä tehdään ulkomaisen siirtyneen yhtiön kohdevaltiossa.
Pykälän 1 momentin mukaan suomalaisen siirtyvän yhtiön on haettava rekisteriviranomaiselta lupa kotipaikan siirron täytäntöönpanoon kuuden kuukauden kuluessa siirtopäätöksestä tai kotipaikan siirto raukeaa. Momentissa ehdotetaan säännöksiä hakemukseen liitettävistä asiakirjoista.Muutosdirektiivissä edellytettyjen asiakirjojen mukaisesti ehdotetussa säännöksessä mainitaan tiedot siirtosuunnitelmasta, hallituksen selvityksestä osakkeenomistajille ja työntekijöille, tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunnosta sekä osakkeenomistajien, velkojien tai työntekijöiden mahdolliset huomautukset siirtosuunnitelmasta ja siirtopäätös. Lisäksi kansallisina vaatimuksina hakemukseen on liitettävä suomalaisen osakeyhtiön hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan vakuutus siitä, että kotipaikan siirrossa on noudatettu tämän lain säännöksiä, hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan todistus 12 §:ssä tarkoitettujen ilmoitusten lähettämisestä sekä mahdollinen ilmoitus siitä, että on pantu vireille 18 §:n mukainen lunastusmenettely tai kodifioidun yhtiödirektiivin 86 l artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu menettely.
Osa säännöksessä mainituista asiakirjoista tai tiedoista, kuten siirtosuunnitelma, on toimitettu rekisteriviranomaiselle jo siirtomenettelyn aikaisemmassa vaiheessa. Tällöin on riittävää antaa yksilöity tieto aikaisemmin toimitetuista asiakirjoista tai tiedoista siten, että rekisteriviranomaisella ja kolmannella osapuolella on mahdollisuus löytää asiakirjat tai tiedot vaikeuksitta.
Hakemus asiakirjoineen tulee voida tehdä kokonaan sähköisesti ilman, että hakijan tarvitsee käydä henkilökohtaisesti rekisteriviranomaisen luona (muutosdirektiivillä lisätyn 86 m artiklan 4 kohta).
Momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 m artiklan 2, 4 ja 5 kohta sekä osaltaan 6 kohta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi luvan antamisen edellytyksistä 27 §:ssä säädetyllä tavalla sulautumista ja jakautumista vastaavasti sekä viittaussäännös 22 §:ään, jonka mukaisesti luvan edellytyksenä on, että suomalaisen siirtyvän yhtiön täytäntöönpanoa koskeva hakemus hyväksytään ennakollisessa valvonnassa. Viitatussa pykälässä säädetään nimenomaisesti eräistä keskeisistä perusteista, joiden ollessa käsillä rekisteriviranomainen ei voi myöntää kotipaikan siirtoa koskevaa todistusta. Muutoin rekisteriviranomaisen suorittamaan ennakolliseen valvontaan liittyvistä menettelysäännöksistä säädetään tarkemmin ehdotetussa 22―26 §:ssä.
Samalla tavoin kuin yhtiön ja rekisteriviranomaisen muut järjestelyä koskevat toimenpiteet, rekisteriviranomaisen lupaa koskeva päätös on rekisteröitävä riippumatta siitä, onko päätös myönteinen vai kielteinen.
Ehdotettu 2 momentti vastaa ehdotettua osakeyhtiölain 16 luvun 26 §:n 2 momenttia ja 17 luvun 25 §:n 2 momenttia.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 m artiklan 7 kohdan a ja b alakohta.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säännöstä yrityskiinnityksen kuolettamisesta tai sen siirtämisestä Suomessa perustettavan sivuliikkeen vastattavaksi. Täytäntöönpanoa koskevan luvan myöntämisen yhteydessä selvitetään suomalaisen siirtyvän yhtiön osalta se, miten yrityskiinnitykset järjestetään, koska täytäntöönpano ilmoitetaan rekisteröitäväksi toisessa valtiossa. Jos suomalaisen siirtyvän yhtiön omaisuuteen on voimassa yrityskiinnitys ja siirtynyt yhtiö rekisteröidään toiseen valtioon, rekisteriviranomaiselle on toimitettava kiinnityksen kohteena olevan yhtiön ja kiinnityksen haltijoiden sopimus kiinnitysten siirtämisestä tai hakemus kiinnitysten kuolettamisesta, ennen kuin rekisteriviranomainen voi antaa täytäntöönpanoluvan sekä 4 momentissa tarkoitetun todistuksen.
Luvan antamisen edellytyksenä on, että kaikki panttivelkakirjat on toimitettu rekisteriviranomaiselle ja että kiinnitykset on kuoletettu tai kiinnitysten siirtämistä koskeva hakemus on sen sisältöinen, että rekisteriviranomainen voi viimeistään kohdevaltion toimivaltaisen viranomaisen rekisteröinti-ilmoituksen saatuaan siirtää kiinnityksen yrityskiinnityslain 10 §:n 3 momentin mukaisesti perustettavan sivuliikkeen vastattavaksi.
Kiinnitysten järjestämisestä voidaan sopia esimerkiksi siten, että kiinnitykset kohdistuvat yrityskiinnityslaissa sallitulla tavalla kaupparekisteriin merkittävän ulkomaille siirtyneen yhtiön suomalaisen sivuliikkeen omaisuuteen, yrityskiinnitys kuoletetaan kokonaan tai että yhtiö ja vakuusvelkoja sopivat muusta velkojan saatavaa turvaavasta järjestelystä. Käytännössä kiinnitysten siirtäminen Suomeen rekisteröitävälle sivuliikkeelle edellyttänee yleensä, että sivuliikkeen perusilmoitus tehdään ennen täytäntöönpanoluvan myöntämistä siten, että sivuliike voidaan rekisteröidä, kun rekisteriviranomainen on saanut tiedon ulkomaisen siirtyneen yhtiön rekisteröimisestä toisessa valtiossa.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säännöksiä rekisteriviranomaisen todistuksen antamisesta kotipaikan siirrolle. Todistus voidaan antaa sen jälkeen, kun kotipaikan siirron edellytykset on selvitetty 2 momentissa tarkoitetussa lupamenettelyssä lainvoimaisella päätöksellä. Rekisteriviranomaisen antamassa todistuksessa vahvistetaan, että suomalainen siirtyvä yhtiö on suorittanut kaikki toimenpiteet ja täyttänyt kaikki muodollisuudet, jotka laissa edellytetään kotipaikan siirron täytäntöön panemiseksi. Rekisteriviranomainen merkitsee todistukseen myös 18 §:n mukaisen lunastusmenettelyn vireilläolon, kun siitä on ilmoitettu rekisteriviranomaiselle 1 momentin mukaisesti.
Tältä osin säännöksillä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 m artiklan 1 kohta.
Pykälän 4 momentin nojalla rekisteriviranomaisen on annettava lupa siirtyvän yhtiön kotipaikan siirrolle siinä tapauksessa, että kaikki vaaditut edellytykset täytetään ja kaikki toimenpiteet on tehty ja muodollisuudet on saatettu päätöksen. Pykälän 2 momentin nojalla rekisteriviranomaisen päätös on rekisteröitävä viran puolesta.
Jos rekisteriviranomainen sitä vastoin katsoo, että kaikkia vaadittuja edellytyksiä ei ole täytetty tai kaikkia tarvittavia toimenpiteitä ei ole tehty ja muodollisuuksia ei ole saatettu päätökseen, rekisteriviranomainen ei saa myöntää kotipaikan siirtoa edeltävää lupaa. Rekisteriviranomaisen on tehtävä perusteltu päätös ja ilmoitettava siitä hakijalle.
Rekisteriviranomainen ei saa myöntää lupaa kotipaikan siirrolle myöskään siinä tapauksessa, että Suomen lain mukaisessa menettelyssä määritetään, että kotipaikan siirto toteutetaan väärinkäyttö- tai petostarkoituksessa, jonka seurauksena tai tarkoituksena on Euroopan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön välttäminen tai kiertäminen, taikka muuten rikollisessa tarkoituksessa.
Tältä osin säännöksillä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 m artiklan 7 kohdan a ja b alakohta sekä 8 kohta.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan lisäksi säännöksiä rekisteriviranomaisen luvan asettamisesta saataville ja toimittamisesta maksutta muille toimivaltaisille viranomaisille rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta.
Tältä osin säännöksillä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 n artikla.
Pykälän 4 momentissa säädetään myös todistuksen voimassaolosta. Todistus on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa sen antamisesta kohdevaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan ulkomaiseen siirtyneeseen yhtiöön. Muutoin todistus raukeaa.
Tältä osin säännös on kansallinen.
Pykälän 5 momentin mukaan rekisteriviranomaisen tulee poistaa suomalainen siirtyvä yhtiö rekisteristä heti, kun rekisteriviranomainen on vastaanottanut ulkomaisen toimivaltaisen viranomaisen tai rekisterin antaman ilmoituksen ulkomaisen siirtyneen yhtiön rekisteröimisestä ja kotipaikan siirron voimaantulosta.
Tältä osin säännöksellä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 p artiklan 3 kohta.
22 §. Ennakollinen valvonta ja rekisteriviranomaisen velvollisuus olla antamatta lupaa kotipaikan siirtoon toiseen valtioon. Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain ehdotettua 16 luvun 26 a §:ää ja ehdotettua 17 luvun 25 a §:ää.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 m artiklan 6 kohta, osaltaan 7 kohdan johdantolause, 7 kohdan b alakohta, 8 kohta ja 9 kohta.
23 §.Rekisteriviranomaisen suorittaman ennakollisen valvonnan määräajat. Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain ehdotettua 16 luvun 26 b §:ää ja ehdotettua 17 luvun 25 b §:ää.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 m artiklan 7 kohdan johdantolause, 10 kohta ja 11 kohta.
24 §.Rekisteriviranomaisen oikeus saada tietoja viranomaisilta sekä oikeus pyytää niiltä muita välttämättömiä tietoja. Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain ehdotettua 16 luvun 26 c §:ää ja ehdotettua 17 luvun 25 c §:ää.
Pykälällä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 m artiklan 12 kohta.
25 §.Rekisteriviranomaisen oikeus käyttää apuna tilintarkastajaa tai muuta ulkopuolista riippumatonta asiantuntijaa. Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain ehdotettua 16 luvun 26 d §:ää ja ehdotettua 17 luvun 25 d §:ää.
Pykälällä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 m artiklan 12 kohta.
26 §. Tietojen saaminen siirtyvältä yhtiöltä, tilintarkastajalta ja ulkopuolisilta asiantuntijoilta. Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain ehdotettua 16 luvun 26 e §:ää ja ehdotettua 17 luvun 25 e §:ää.
Pykälällä pannaan osaltaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 m artiklan 12 kohta.
27 §.Rekisteröimisen edellytykset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi velkojien aseman varmistamiseksi välttämättömistä vaatimuksista. Niiden täyttäminen on kotipaikan siirron täytäntöönpanon edellytyksenä, ja rekisteriviranomainen tarkastaa ne ennen rekisteröintiä. Pykälässä säädettyjen menettelyiden tavoitteena on rahamääräisten tai muiden kuin rahamääräisten velvoitteiden suorittamisen tai varmistaminen, mukaan lukien käynnissä olevista menettelyistä johtuvien maksujen tai velvoitteiden varmistaminen. Velkojan mahdollisessa vastustuksessa voi olla kyse myös alakohtaisten erityisvaatimusten noudattamisen varmistamisesta.
Pykälän 1 momentin mukaan rekisteriviranomaisen on rekisteröitävä kotipaikan siirto ensinnäkin, jos velkoja ei ole vastustanut kotipaikan siirtoa. Vaikka velkoja vastustaisi kotipaikan siirtoa, rekisteröinti voidaan suorittaa, jos rekisteriviranomaiselle esitetään tuomioistuimen tuomio, jonka mukaan velkoja on saanut maksun tai turvaavan vakuuden saatavasta. Tuomiolta ei edellytetä lainvoimaisuutta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että jos jokin velkojista on vastustanut kotipaikan siirtoa, rekisteriviranomaisen on ilmoitettava vastustuksista siirtyvälle yhtiölle viipymättä, mahdollisuuksien mukaan jo ennen vastustuksille varatun määräajan päättymistä. Tällöin voi siirtyvä yhtiö voi panna kuukauden kuluessa määräpäivästä vireille kanteen velkaa tai vakuutta koskevan asian ratkaisemiseksi, elleivät yhtiö ja velkoja yhdessä pyydä rekisteriviranomaiselta lykkäystä asian sopimiseksi.
Velkojan vastustus ei estä kotipaikan siirron täytäntöönpanoa, vaikka vastustuksen johdosta täytäntöönpano siirtyisi yli kuuden kuukauden päähän siirtopäätöksestä. Jos täytäntöönpanoilmoitus on tehty 20 §:n mukaisessa määräajassa mutta velkojan vastustuksen vuoksi itse täytäntöönpano lykkääntyy siten, ettei täytäntöönpano enää ole perusteltua, siirtyvä yhtiö voi peruuttaa täytäntöönpanoilmoituksen. Ilmoituksen peruuttamisen seurauksena kotipaikan siirto raukeaa.
Pykälän 3 momentin mukaan yhtiön asettaminen selvitystilaan ei estä kotipaikan siirron täytäntöönpanoa niin kauan kuin jako-osuuksia ei ole ryhdytty jakamaan osakkeenomistajille. Selvitystilan aikana tapahtunut 13 luvun mukainen muu laillinen varojenjako ei estä kotipaikan siirron rekisteröintiä.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n 1―3 momenttia sekä 17 luvun 15 §:n 1―3 momenttia. Pykälään ei sisälly sulautumista ja jakautumista vastaavia säännöksiä yrityskiinnitysten järjestämisestä, koska kotipaikan siirrossa yhtiön identiteetti säilyy entisen kaltaisena, vaikka kotipaikka siirtyy.
Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 a artiklan 3 kohdan a alakohta sekä osaltaan 86 m artiklan 1 kohdan toinen alakohta.
28 §.Kotipaikan siirron oikeusvaikutukset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan nimenomaista säännöstä kotipaikan siirron voimaantulon ajankohdasta, eli kotipaikan siirto tulee voimaan sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka lainsäädännön alaisuuteen siirtynyt yhtiö kuuluu. Jos siirtynyt yhtiö rekisteröidään Suomessa, kotipaikan siirto tulee voimaan täytäntöönpanon rekisteröintiajankohtana. Voimaantulon ajankohdasta eli rekisteröinnin edellytysten täyttämisestä Suomessa säädetään 27 §:ssä. Kotipaikan siirto voi tulla voimaan vasta sen jälkeen, kun rekisteriviranomaisen tai muun ulkomaisen toimivaltaisen viranomaisen ennakolliset valvontatoimenpiteet on toteutettu siirtyvän yhtiön kotivaltiossa sekä rekisteröintitoimenpiteet kohdevaltiossa.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 q artikla.
Momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös kotipaikan siirron oikeusvaikutusten sisällöstä. Voimaantulohetkellä siirtyvän yhtiön varoista ja veloista mukaan lukien kaikki sopimukset, saamiset, oikeudet ja velvoitteet tulee siirtyneen yhtiön varoja ja velkoja. Kotipaikan siirto ei tarkoita yhtiöidentiteetin muutosta eikä siten saantoa.
Sulautumisesta ja jakautumisesta poiketen laissa nimenomaisesti ei säädetä, että yhtiö purkautuu eli lakkaa olemasta tai että uusi yhtiö syntyy (vrt. nimenomaisesti samoin eurooppayhtiön säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 37 artiklan 2 kohta). Siten kotipaikan siirron yhteydessä yhtiön identiteetti säilyy mutta toisessa jäsenvaltiossa. Kotipaikan siirron ei tulisi siten vaikuttaa sopimusten purkamisehtojen soveltamiseen.
Samalla siirtyvän yhtiön osakkeenomistajille sekä optio-oikeuksien tai muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien haltijoille syntyy oikeus osakkeisiin tai mahdollisiin muihin erityisiin oikeuksiin siirtosuunnitelman mukaisesti, elleivät ne ole vaatineet oikeuksiensa lunastamista laissa edellytetyllä tavalla.
On myös otettava huomioon, että siirtyvän yhtiön oikeuksista ja velvoitteista, jotka perustuvat kotipaikan siirron voimaantuloajankohtana voimassa oleviin työsopimuksiin tai työsuhteisiin, tulee siirtyneen yhtiön oikeuksia ja velvoitteita.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 r artikla.
Pykälän 1 momentti vastaa pääosin sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 27 §:n 2 momenttia sekä 17 luvun 26 §:n 2 momenttia lukuun ottamatta säännöstä siitä, että omat osakkeet eivät tuota oikeutta siirtyneen yhtiön vastaaviin arvopapereihin. Tällaiset omat osakkeet ja muut erityiset oikeudet voivat olla merkityksellisiä kotipaikkansa siirtäneen yhtiön taloudellisen ja verotuksellisen aseman säilyttämiseksi kohdevaltiossa kotipaikan siirron täytäntöönpanon jälkeen.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan varojen ja velkojen arvostusta koskevia erityissäännöksiä, joiden voidaan katsoa ilmentävän kirjanpidollista varovaisuusperiaatetta. Ehdotuksen mukaan siirtyvän yhtiön varoja ja velkoja ei saa merkitä siirtyneen yhtiön taseeseen niiden taloudellista arvoa korkeammista arvoista. Perustamista koskevaa 2 lukua ja osakeantia koskevaa 9 lukua vastaavasti työsuoritusta ei voida käyttää oman pääoman maksuna eikä täten kirjata taseeseen myöskään kotipaikan siirrossa. Myöskään sitoumusta työn tai palvelun suorittamiseen ei kotipaikan siirrossa saa merkitä taseeseen. Säännös koskee siirtyvän yhtiön taseeseen aiemmin kirjattujen varojen lisäksi myös sellaisia kotipaikan siirron johdosta syntyviä eriä, joita ei ole aiemmin kirjattu siirtyvän yhtiön taseeseen, kuten esimerkiksi kansainvälisten kirjanpitostandardien (IFRS-standardit) mukaan järjestelyssä arvostettavat aineettomat erät. Varojen ja velkojen arvostuksen tulee perustua kirjanpitosäännöksiin ja arvostuksen lähtökohtana on pidettävä varojen arvoa siirtyneen yhtiön liiketoiminnassa. Säännös on kansallinen.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n 2 momenttia sekä 17 luvun 15 §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan lisäksi nimenomaista säännöstä ajankohdasta, jolloin velkoja voi aikaisintaan vaatia suoritusta tämän eduksi kotipaikan siirtoa varten annetuista riittävistä vakuuksista. Säännös koskee vakuuksia, jotka on annettu 11 §:n mukaisen kuulutuksen antamisen ja määräpäivän välillä 11 §:ssä tarkoitetulle saamiselle tai kotipaikan siirtoa vastustaneelle velkojalle määräpäivän jälkeen. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että 6 §:ssä tarkoitetun saatavan velkojalle sovitaan vapaamuotoisten neuvottelujen jälkeen annettavaksi riittävä vakuus ilman, että velkoja ensin ilmoittaa muodollisesta kotipaikan siirtoa koskevasta vastustuksestaan rekisteriviranomaiselle. Tällä tavoin siirtyvän yhtiön tarkoituksena on välttää tietty viranomaismenettelyn vaihe ainakin kyseisen velkojan osalta tai, jos kyse on jo vireillä olevasta asiasta, riittävän vakuuden antamisen tarkoituksena on päättää kyseisen asian käsittely. Tällaisista olosuhteista tai tarkoituksesta voidaan jatkossa mainita vakuussopimuksessakin. Lisäksi julkisoikeudellisille saataville vakuus voidaan antaa myöhemmin määräpäivän jälkeenkin. Säännöksessä edellytetään, että kotipaikan siirron on tultava voimaan, ennen kuin suoritusta voidaan vaatia tällaisesta vakuudesta. Ehdotettuun ajankohtaan vaikuttaa se, että järjestelyyn liittyvät riskit voivat siirtyä ja toteutua vasta voimaantulon jälkeen.
Jos siirtyneen yhtiön rekisteröity kotipaikka on Suomessa ja kotipaikan siirron voimaantulon ajankohtaan sovelletaan Suomen lakia, voimaantulon ajankohdasta säädetään luvun 27 §:ssä. Kun kotipaikan siirto on rekisteröity Suomessa, tässä pykälässä tarkoitetut oikeusvaikutukset alkavat. Järjestelyä varten annetut riittävät takeet on tällöin määritetty ulkomaisen siirtyvän yhtiön kotivaltion lain mukaan, mutta niitä koskevaa täytäntöönpanon vaatimusta ei voida esittää ennen kotipaikan siirron voimaantuloa Suomen lain mukaisesti.
Jos siirtyneen yhtiön kotipaikka on muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa, voimaantulon ajankohdasta säädetään siirtyneeseen yhtiöön sovellettavan valtion lainsäädännössä. Riittävät takeet on tällöin määritetty siirtyvään yhtiöön sovelletun Suomen lain mukaan, mutta niitä koskevaa täytäntöönpanon vaatimusta ei voida esittää ennen kotipaikan siirron voimaantuloa toisen ETA-valtion lain mukaisesti.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 16 §:n 5 momenttia sekä 17 luvun 16 §:n 7 momenttia.
Tältä osin säännöksellä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 j artiklan 1 kohdan kolmas alakohta.
29 §.Velkojan oikeus nostaa kanne lähtövaltiossa. Kansainvälisten yksityisoikeudellisten prosessisäännösten mukaan kanne yhtiötä vastaan on yleensä nostettava yhtiön kotipaikan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Pykälässä ehdotetaan velkojien suojaksi ylimääräistä oikeuspaikkaa koskevaa säännöstä. Näin velkojat, joiden saatavat ovat syntyneet ennen siirtosuunnitelman rekisteröintiä lähtövaltiossa, voivat panna vireille menettelyn siirtynyttä yhtiötä vastaan myös lähtövaltiossa. Tällaista kanneoikeutta on rajoitettu ajallisesti siten, että kanne on nostettava kahden vuoden kuluessa kotipaikan siirron voimaantulosta. Jos siirtyneen yhtiön kotipaikka on Suomessa, ajankohta lasketaan siirtyneen yhtiön rekisteröinnistä. Jos siirtyneen yhtiön kotipaikka on muussa ETA-valtiossa, ajankohta määräytyy kyseisen valtion lain mukaan.
Muutosdirektiivissä on nimenomaisesti todettu, että säännöksellä ei rajoiteta Euroopan unionin oikeuteen tai kansalliseen lainsäädäntöön taikka sopimukseen perustuvien oikeudenkäyttöä koskevien sääntöjen soveltamista. Tässä tarkoitettu mahdollisuus panna vireille kanne lähtövaltiossa täydentää muita Euroopan unionin oikeuden mukaisesti sovellettavia oikeuspaikan valintaa koskevia sääntöjä.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 j artiklan 4 kohta.
30 §.Tehottomat perusteet kotipaikan siirron moittimiseksi. Pykälä on erityissäännös suhteessa lain 21 luvussa tarkoitettuihin päätöksen moittimista ja mitättömyyttä koskeviin säännöksiin. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi eräistä osakkeenomistajan moiteoikeuden rajoituksista kotipaikan siirroissa. Pykälää sovelletaan Suomessa suomalaisen siirtyvän yhtiön kotipaikan siirtoa koskeviin yhtiökokouksen päätöksiin.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain ehdotettua 16 luvun 27 a §:ää ja ehdotettua 17 luvun 26 a §:ää.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 h artiklan 5 kohta.
31 §.Kotipaikan siirron peruuntuminen. Ehdotetun pykälän mukaan kotipaikan siirto peruuntuu rekisteröinnistä huolimatta, jos siirtopäätös julistetaan tuomioistuimen päätöksellä pätemättömäksi. Tällöin siirtyvä ja siirtynyt yhtiö vastaavat yhteisvastuullisesti sellaisesta siirtyneen yhtiön velvoitteesta, joka on syntynyt kotipaikan siirron rekisteröinnin ja tuomion rekisteröinnin välisenä aikana.
Säännös on kansallinen. Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 18 §:ää ja 17 luvun 18 §:ää.
32 §.Kotipaikan siirron pätevyys. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kotipaikan siirron pätevyydestä sen jälkeen, kun se on tullut voimaan. Ehdotuksen mukaan kotipaikan siirtoa ei voida julistaa pätemättömäksi tai muuttaa sen jälkeen, kun se on tullut voimaan. Kotipaikan siirto tulee voimaan sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka lainsäädännön alaisuuteen siirtynyt yhtiö kuuluu. Jokaisessa ETA-valtiossa kotipaikan siirron voimaantulo ratkaistaan kansallisten säännösten mukaisesti.
Ehdotettavan pykälän mukaan kotipaikan siirtoa ei voida julistaa pätemättömäksi eikä päätöstä voida muuttaa enää sen jälkeen, kun kotipaikan siirron voimaantulosta on tehty merkintä kaupparekisteriin, jos kyse on suomalaisesta siirtyneestä yhtiöstä. Jos siirtyneeseen yhtiöön sovelletaan toisen ETA-valtion lakia, kotipaikan siirtoa ei voida julistaa pätemättömäksi enää sen jälkeen, kun se on tullut voimaan ulkomaisen siirtyneen yhtiön kotipaikan valtion lainsäädännön mukaisesti.
Pykälä vastaa sisällöltään osakeyhtiölain 16 luvun 28 §:ää ja 17 luvun 27 §:ää.
Pykälällä pannaan täytäntöön muutosdirektiivillä lisätyn 86 t artiklan ensimmäinen alakohta.
Muutosdirektiivissä ei sallita säännöksestä kansallisia yhtiöoikeuden alaan kuuluvia poikkeuksia. Kuitenkin on tarvittaessa otettava huomioon muutosdirektiivillä lisätyn 86 t artiklan toinen kohta, jonka mukaan artiklan ensimmäinen alakohta ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan määrätä muun muassa rikosoikeuden, terrorismin rahoituksen ehkäisyn ja torjunnan, sosiaalilainsäädännön, verotuksen ja lainvalvonnan alalla toimenpiteitä ja seuraamuksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti rajat ylittävän yhtiömuodon muutoksen voimaantuloajankohdan jälkeen.
18 luku Vähemmistöosakkeiden lunastaminen
Lunastusriitojen käsittely
3 §.Välimiesmenettely. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan selventävää lisäystä, jonka mukaan välimiehet voivat päättää, että useiden vähemmistöosakkeenomistajien tai erityisten oikeuksien haltijoiden asiat on käsiteltävä samassa menettelyssä, jos ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Säännös vastaa voimassa olevaa käytäntöä. Vastaavia muutoksia ehdotetaan tässä esityksessä sulautumista, jakautumista ja kotipaikan siirtoa koskevaan lunastusmenettelyyn sekä rajat ylittävää sulautumisissa ja jakautumisissa ylimääräistä rahavastiketta koskevaan menettelyyn.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan tehtäväksi tekninen välimiesmenettelystä annetun lain säädösnumeron poistaminen. Viittaus mainittuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi lakiin 16 luvun 24 a §:ssä, joten nykyisestä viittauksesta tulee tarpeeton.
7 §.Lunastushinnan määrittäminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan lunastushinnalle maksettavan koron perustetta muutettavaksi siten, että voimassa olevan lain mukaisen viitekoron lisäksi lunastushinnalle kertyisi kolmen prosenttiyksikön riskittömän koron suuruinen korkotuotto. Nykyisissä rahoitusmarkkinoilla vallitsevissa nollakoron olosuhteissa säännöstä on pidetty kohtuuttomana vähemmistöosakkeenomistajalle, joka joutuu usein odottamaan korvauksen maksamista vähintäänkin useita kuukausia siitä, kun tämän omaisuus on siirtynyt lunastajalle.
21 luku Päätöksen moite
2 §. Mitätön yhtiökokouksen päätös. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta siitä, että kotipaikan siirtoa koskevaa mitätöintikannetta ei voida nostaa, kun yli kuusi kuukautta on kulunut kotipaikan siirron rekisteröimisestä. Vastaavalla tavalla on voimassa olevassa laissa säädetty sulautumisen ja jakautumisen osalta.
25 luku Rangaistussäännökset
1 §.Osakeyhtiörikos. Pykälän 2 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi viittaus kotipaikan siirron osalta tilintarkastajan tai muun riippumattoman asiantuntijan lausunnon antamista koskevien säännösten rikkomiseen. Säännös on yhdenmukainen vastaavien sulautumista ja jakautumista koskevien säännösten rikkomisen rikosoikeudellisten seuraamusten kanssa.