7.1
Laki merituulivoimasta talousvyöhykkeellä
1 luku.
Yleiset säännökset
1 §. Soveltamisala.
Ehdotettua lakia sovellettaisiin tuulienergian hyödyntämiseen ja siihen tähtäävään tutkimukseen Suomen talousvyöhykkeellä. Kyseessä olisi erillislaki, jota sovellettaisiin merituulivoimahankkeisiin Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain
3 luvun
sijasta lukuun ottamatta tuulienergian hyödyntämiseen liittyvien kaapeleiden ja putkien asentamista ja käyttöä ja niihin liittyvää, 2 §:ssä tarkoitetun talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen ulkopuolella tapahtuvaa tutkimusta, johon sovellettaisiin talousvyöhykelain 3 lukuun sisältyvää 6 §:ää. Soveltamisalassa olisi siis ensinnäkin talousvyöhykkeen tutkiminen, jota tehtäisiin merituulivoimahanketta varten. Toiseksi lakia sovellettaisiin tuulienergian hyödyntämiseen. Pykälän seurauksena merituulivoimahankkeiden tutkiminen ja rakentaminen ei edellyttäisi enää talousvyöhykelain 3 luvun mukaisia valtioneuvoston suostumuksia, vaan sen sijaan oikeus tutkia ja hyödyntää aluetta perustuisi valtioneuvoston myöntämään hyödyntämislupaan, johon oikeutettu yritys ratkaistaisiin kilpailutuksella. Muuhun tutkimiseen ja talousvyöhykkeen hyödyntämiseen, kuin tuulienergiaan liittyvään sovellettaisiin yhä talousvyöhykelain 3 lukua. Uuden lain soveltamisalan mukaiseen tuulienergian hyödyntämiseen kuuluisivat tutkimisen lisäksi tuulivoimalat ja niihin liittyvät rakennukset, kuten sähköasemat ja mahdolliset vetylaitokset.
Muiden valtioiden oikeuksien ja meressä jo olevien kaapelien ja putkien huomioimiseksi uusien kaapelien ja putkien paikat on hyväksytettävä jossakin luvassa, mutta uuteen talousvyöhykkeen merituulivoimalakiin ehdotettava hyödyntämislupa voidaan myöntää vaiheessa, jossa merituulivoimaloiden paikat ja mahdollinen liittymispiste kantaverkkoon mantereella eivät ole vielä tiedossa, minkä vuoksi myöskään kaapelien ja putkien paikkoja ei voida vielä siinä vaiheessa vahvistaa. Kaapeli käsitteenä kattaa myös johdoiksi kutsuttavat esineet, kuten sähköjohdot. Kaapeleihin ja putkiin liittyvä tutkiminen ei edellyttäisi erillistä talousvyöhykelain 6 §:n mukaista lupaa, jos se tapahtuisi talousvyöhykkeen merituulivoima-alueella, vaan tutkiminen voitaisiin tehdä ehdotetun talousvyöhykkeen merituulivoimalain hyödyntämisluvan nojalla. Kuitenkin talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen ulkopuolella tutkiminen edellyttäisi talousvyöhykelain 6 §:n suostumusta.
Ehdotettu talousvyöhykkeen merituulivoimalaki olisi tuulienergian hyödyntämistä koskeva erillislaki. Talousvyöhykelaki olisi jatkossakin talousvyöhykettä koskeva yleislaki, jota sovellettaisiin talousvyöhykkeen merituulivoimalain rinnalla.
2 luku.
Kilpailutus
2 §. Talousvyöhykkeen merituulivoima-alue
.
Pykälän mukaan valtioneuvosto voisi tehdä päätöksen Suomen talousvyöhykkeellä sijaitsevan alueen osoittamisesta tuulienergian hyödyntämistä koskevaan käyttöön. Tällaista aluetta kutsuttaisiin talousvyöhykkeen merituulivoima-alueeksi. Valtioneuvoston päätettävissä olisi, halutaanko mahdollistaa talousvyöhykkeen alueiden hyödyntäminen merituulivoimaan. Valtioneuvosto voisi tehdä päätöksen myös siitä, että talousvyöhykkeen merituulivoima-alue tulee kilpailuttaa. Tämä päätös voisi sisältää myös kilpailutuksen aloittamisen aikataulun. Valtioneuvosto valitsisi alueen, jonka se haluaa kilpailutettavan ja samassa valintapäätöksessä se voisi määritellä sen, mihin mennessä Energiaviraston on käynnistettävä kilpailutus. Valtioneuvoston harkinnassa olisi, tekeekö se samalla kerralla päätöksen yhdestä vai useammasta talousvyöhykkeen merituulivoima-alueesta ja samoin, päättääkö se samalla myös niiden kilpailutusaikataulusta. Mahdollista olisi esimerkiksi päätös, jossa määritellään useampi alue talousvyöhykkeen merituulivoima-alueiksi, mutta päätetään aluksi vain yhden alueen kilpailuttamisesta.
Päätös voisi sisältää myös alueen hyödyntämistä koskevia ehtoja. Ehtojen asettamisessa tulisi huomioida, että toimintaa koskevat ehdot määriteltäisiin suurelta osin myöhemmin hyödyntämisluvassa, jota kilpailutuksen voittaja voi hakea. Valtioneuvostolla tulisi kuitenkin olla mahdollisuus jo merituulivoima-alueen valintaa koskevassa päätöksessä määritellä sellaiset ehdot, joiden tulee olla tiedossa ennen kilpailutukseen osallistumista. Jos esimerkiksi haluttaisiin asettaa ehto, joka koskee hyödynnettävän alueen käytön minimitehokkuutta, eli kuinka paljon tuulivoimakapasiteettia asennetaan per hyödynnettävä neliökilometri, taikka ehto, jonka mukaan osa tuotetusta energiasta on tuotava Suomeen, tällaisten tekijöiden olisi syytä olla merituulivoimatoimijoiden tiedossa jo niiden suunnitellessa kilpailutukseen osallistumista. Samoin tiedossa tulisi olla esimerkiksi ehto, jolla pyrittäisiin rajaamaan hyödynnettävältä alueelta sähköverkkoon liitettävän kapasiteetin määrää. Valtioneuvoston olisi otettava talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen valinnassa huomioon yhteiskunnan kokonaisetu. Valtioneuvostolla olisi alueen valinnassa harkintavaltaa, mutta sitä rajaisi yhteiskunnan kokonaisedun huomiointi. Yhteiskunnan kokonaisedulla viitattaisiin eri intressien huomiointiin. Se tarkoittaisi meren muun käytön, ennen kaikkea liikenteen ja kalastuksen, sekä ympäristötekijöiden huomiointia. Yhteiskunnan kokonaisedun käsitteen tarkoituksena on ohjata merituulivoimaa alueille, joilla merituulivoimasta saadaan yhteiskunnan kannalta mahdollisimman paljon hyötyä kuitenkin niin, että meren muulle käytölle ei aiheutuisi liikaa haittaa. Tarkoituksena on myös parantaa hankkeen toteutumisvarmuutta.
Tuulivoimahanke ja muu rakennushanke talousvyöhykkeellä edellyttää vesilain mukaista vesitalouslupaa. Vesilain 3 luvun 4 §:n mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua tai hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Alueen valinnassa on tärkeää huomioida muun muassa liikenne- ja ympäristötekijät jo senkin takia, että kyseiset tekijät ovat olennaisia arvioitaessa vesiluvan myöntämisen mahdollisuuksia alueelle. Jos haitta esimerkiksi ympäristölle ja liikenteelle kasvaa riittävän suureksi, vesilupaa ei välttämättä myönnetä. Valittavat merituulivoima-alueet ovat kuitenkin todennäköisesti suuria, ja tuulivoimaloiden tarkemmat sijainnit vahvistuvat vasta vesiluvassa. Siten alueella sijaitseva liikenneväylä ei välttämättä estä alueen valintaa merituulivoima-alueeksi. Aluehallintoviraston vesilupaharkinnassa arvioidaan, voidaanko lupa myöntää. Ympäristötekijät huomioidaan niin ikään vesiluvassa, jossa myös hanketoimijan tekemä ympäristövaikutusten arviointi tulee ottaa huomioon. Aluevalinta ei siis takaa, että koko alue on ympäristönäkökohtien puolesta rakennettavissa, koska tarkemmat tutkimukset vaaditaan osana ympäristövaikutusten arviointia vasta vesiluvassa.
Yhteiskunnan kokonaisedun huomioinnilla tarkoitettaisiin myös laajemmin eri intressien huomiointia. Näihin voisivat kuulua esimerkiksi aluevesille sijoittuvien merituulivoimahankkeiden huomiointi niin, että hankkeiden välille jätetään riittävä suoja-etäisyys, merituulivoimahankkeen mahdollisuudet sähkön siirtoon sekä sähköjärjestelmälle aiheutuvat kustannukset hankkeen liittämisestä kantaverkkoon. Kokonaisedun huomioimiseen kuuluisi myös se, että alue olisi taloudellisesti mahdollisimman soveltuva merituulivoimahankkeille, mihin vaikuttavat esimerkiksi tuulisuus, jääolosuhteet, meren syvyys ja merenpohjan ominaisuudet rakentamisen kannalta. Taloudellisen soveltuvuuden huomiointi lisäisi myös hankkeen toteutumisvarmuutta.
Valtioneuvosto tekisi päätöksen työ- ja elinkeinoministeriön esittelystä. Hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Hallintolain 11 §:n mukaan hallintoasiassa asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Hallintolain 41 §:n mukaan, jos asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus muiden kuin asianosaisten elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin, viranomaisen tulee varata näille henkilöille mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteensä asiasta. Koska aluevalintapäätöksessä tulisi huomioida yhteiskunnan kokonaisetu ja selvittää soveltuvimmat alueet, päätöksen valmistelussa voi todennäköisesti olla tarpeen tässä tarkoituksessa kuulla myös muita toimijoita, kuin hallintolain mukaisia asianosaisia ja niitä, joille on varattava vaikuttamismahdollisuus. Hallintolain 31 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Taloudellisesti soveltuvimpien merituulivoima-alueiden selvittämiseksi olisi mahdollista kuulla esimerkiksi hankekehittäjiä, joilla on tietoa alueiden sopivuudesta. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta suotuisimpien alueiden selvittämiseksi työ- ja elinkeinoministeriö voisi esimerkiksi pyytää lausuntoja eri tahoilta, joilla on tietoa aluevalintaan liittyvistä tekijöistä ja joiden toimintaan aluevalinnalla on vaikutuksia. Lausunnot olisi tarpeen pyytää ainakin Puolustusvoimilta, aluevesiä hallinnoivalta Metsähallitukselta, merialueiden käyttöön liittyviltä ministeriöiltä kuten maa- ja metsätalousministeriöltä, merenkulkuun liittyviltä viranomaisilta sekä hankkeen lähikunnilta.
Muista merellisistä toiminnoista erityisesti merenkulku ja kalastus ovat olennaisia merituulivoima-alueiden valinnassa. Merenkulun osalta tavoitteena on turvata merenkulku kaikkiin Suomen satamiin jatkossakin ympäri vuoden. Kalastuksen osalta huomioidaan merkittävät kalastusalueet talousvyöhykkeellä ja tavoitteena on turvata riittävät toimintaedellytykset kalastuselinkeinolle myös jatkossa. Työ- ja elinkeinoministeriö tekisi päätösehdotuksen valmistelussa yhteistyötä muiden ministeriöiden kanssa sellaisten merituulivoima-alueiden tunnistamisessa, jotka ovat mahdollisia merellisten toimintojen yhteensovittamisen kannalta. Kilpailutukseen soveltuvien alueiden selvittämiseksi olisi mahdollista tarkastella myös merialuesuunnitelmaa. Merialuesuunnitelmassa on tarkasteltu eri meren käyttömuotojen tarpeita ja pyritty sovittamaan ne yhteen. Merialuesuunnitelmassa tarkasteltavia käyttömuotoja ovat erityisesti energia-alat, meriliikenne, kalastus ja vesiviljely, matkailu, virkistyskäyttö sekä ympäristön ja luonnon säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Merialuesuunnitelma ei ole sitova, joten merialuesuunnitelman energiantuotantoon tarkoitettujen alueiden rajauksia ei tulisi päätöksenteossa noudattaa, mutta merialuesuunnitelmaa voisi hyödyntää soveltuvien alueiden selvittämisessä. Merialuesuunnittelussa käytettävissä olevat pohjatiedot talousvyöhykkeestä ovat puutteelliset, minkä takia energiantuotantoalueiden rajaukset eivät anna tarpeeksi tietoa kyseisten alueiden soveltuvuudesta merituulivoimarakentamiseen.
Valtioneuvoston alueen valintaa koskevalle päätökselle tulisi tehdä suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi (ns. SOVA), jota on kuvattu tarkemmin jaksossa 2.4. SOVA-arviointiin sisältyvä ympäristöselostus tulee SOVA-lain 8 §:n 1 momentin mukaisesti laatia osana päätöksen valmistelua ennen sen tekemistä.
3 §
.
Tuulienergian hyödyntämisoikeus
. Pykälän mukaan oikeus hyödyntää talousvyöhykkeen tuulienergiaa ja tehdä siihen tähtäävää tutkimusta edellyttäisi valtioneuvoston lupaa. Tätä lupaa kutsuttaisiin hyödyntämisluvaksi. Hyödyntämisluvasta ja sen hakemisesta säädettäisiin ehdotetun lain 3 luvussa. Oikeus hakea hyödyntämislupaa ratkaistaisiin kilpailutuksella. Valtioneuvosto tekisi siis ensin 2 §:n mukaan aluevalintapäätöksen, sitten alue kilpailutettaisiin, ja voittaja saisi oikeuden hakea hyödyntämislupaa kyseiselle alueelle.
4 §. Kilpailutuksen järjestäminen
. Pykälän
1 momentin
mukaan talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen kilpailutuksen järjestäisi Energiavirasto. Kilpailutus tulisi järjestää tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla, ja Energiaviraston tulisi tiedottaa määräajoista ja muista seikoista, joilla on olennaista merkitystä kilpailutuksessa ja tarjousten tekemisessä. Momenttiin sisältyisi ensinnäkin Energiaviraston velvoite järjestää kilpailutus. Velvoite seuraisi valtioneuvoston päätöstä talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen kilpailuttamisesta. Kilpailutuksen olisi oltava tasapuolinen ja syrjimätön, jotta EU:n valtiontukisääntelyn edellytykset täyttyvät eikä kilpailutuksen seurauksena myönnettävää hyödyntämisoikeutta voitaisi katsoa valtiontueksi. Myös käyttöoikeussopimusdirektiivin vaatimukset, ja erityisesti sen 37 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen vaatimus sekä 3 artiklan mukaisen yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden ja avoimuuden periaate täyttyisivät. Energiaviraston harkintavallassa olisi, miten se tarkalleen ottaen tiedottaisi kilpailutukseen liittyvistä seikoista, mutta sen olisi huomioitava valtiontukisääntelyn edellytykset ja kohtuullinen aika tarjousten valmisteluun. Erityisesti olisi huomioitava lain 26 §:ään ehdotetut viittaussäännökset hankintalain 28, 68, 69 ja 120 §:ään, jotka liittyvät ennakoidun arvon laskemiseen, tarjouspyyntöön ja kilpailutuksesta ilmoittamiseen, ja joita käsitellään tarkemmin ehdotetun 26 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Pykälän
2 momentin
mukaan Energiavirasto voisi päätöksellään järjestää saman talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen kilpailutuksen kerran uudelleen, jos kilpailutuksen voittanut yritys tai yhteisö ei hakisi hyödyntämislupaa viimeistään neljän kuukauden kuluttua siitä, kun kilpailutuksen tulosta koskeva päätös on saanut lainvoiman. Jos voittaja ei jostain syystä haluaisikaan hyödyntää oikeuksiaan ja alkaa edistämään hanketta, alue voitaisiin siis kilpailuttaa kerran uudelleen ilman, että valtioneuvosto tekisi erillisen päätöksen. Järjestämisharkinta olisi kuitenkin Energiavirastolla. Energiaviraston tulisi harkita, onko kilpailutuksen järjestämiselle perusteita. Ratkaisun taustaksi olisi arvioitava markkinatilannetta sekä muita kilpailutuksen kannalta olennaisia olosuhteita. Esimerkiksi jos kilpailutettavasta alueesta on selvinnyt valtioneuvoston alueen valintaa koskevan päätöksen jälkeen joitain olennaisia tekijöitä, jotka estävät tai olennaisesti hankaloittavat merituulivoimahankkeen toteuttamista alueelle, voisi Energiavirasto olla kilpailuttamatta aluetta uudelleen. Kuitenkin lähtökohtaisesti Energiaviraston tulisi järjestää kilpailutus uudelleen, jos se arvioi markkinatilanteen olevan otollinen kilpailutuksen järjestämiselle. Momentin tarkoituksena olisi estää tilanne, jossa alueita kilpailutettaisiin turhaan. Samaan aikaan olisi tarkoituksena estää se, että jos voittaja ei jostakin syystä hakisi hyödyntämislupaa, tulisi aina aloittaa prosessi alusta valtioneuvoston päätöksellä. Energiavirasto voisi tällaisella päätöksellään järjestää kilpailutuksen kerran uudelleen. Saman alueen kilpailuttaminen olisi tämän jälkeen mahdollista vain valtioneuvoston päätöksellä.
Ehdotetun
3 momentin
mukaan tarkempia säännöksiä kilpailutuksen järjestämisestä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.
5 §. Kilpailutusmenettely
. Pykälän
1 momentin
mukaan kilpailutusmenettelyssä Energiavirasto määrittäisi hinta-laatusuhteeltaan parhaan tarjouksen kilpailutuksen voittajaksi siten, että tarjoajat saavat pisteitä sekä tarjoamastaan hyödyntämisoikeusmaksusta että laadullisista tekijöistä. Kilpailutuksen voittajan valinta perustuisi siis sekä hyödyntämisoikeudesta tarjottuun hyödyntämismaksuun että laadullisiin tekijöihin. Laadullisilla tekijöillä tarkoitettaisiin laadullisia seikkoja, jotka tarjoaja esittäisi osana tarjoustaan tarjotun hinnan ohella ja joita Energiavirasto pisteyttäisi. Laadullisten tekijöiden ja tarjotun hyödyntämismaksun pisteytyksestä eli valintakriteereistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.
Laadulliset tekijät, joista valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, voisivat koskea tarjoajan taloudellista tilaa, kokemusta, osaamista ja muuta kykyä edistää hanketta, hankkeen ympäristövaikutuksia, hankkeen hyväksyttävyyden edistämistä, energiajärjestelmän joustavuuden edistämistä, turvallisuutta sekä EU-lainsäädännössä edellytettäviä seikkoja. Taloudellista tilaa koskevat kriteerit voisivat liittyä esimerkiksi tarjoajan liikevaihtoon ja luottoluokitukseen. Taloudellista tilaa koskevien tekijöiden arvioinnin tarkoituksena on varmistua riittävällä tasolla tarjoajan mahdollisuuksista rahoittaa suuren mittaluokan merituulivoimahanke. Kokemukseen, osaamiseen ja muuhun kykyyn edistää hanketta liittyvät kriteerit voisivat koskea esimerkiksi tarjoajan kokemusta tuulivoima-alalla. Edellä mainittujen kriteerien tarkoituksena olisi varmistaa sellaisen toimijan valinta, jolla on uskottavat edellytykset edistää hanketta. Kokemuksen ja osaamisen arviointi on myös tärkeää, jotta voidaan varmistua tarjoajan kyvystä arvioida hankkeen edistämisen kannalta olennaisia tekijöitä ja hankkeen kannattavuutta tarjousta laadittaessa. Hankkeen ympäristövaikutuksia koskevat kriteerit voisivat koskea sitoutumista esimerkiksi sellaisiin ympäristön tilaa parantaviin toimiin hankkeessa, joita lainsäädäntö tai lupakäytäntö ei edellytä. Siten ympäristöä koskevien laatukriteerien kautta tarkoituksena ei ole suosia sellaisia toimia, jotka todennäköisesti asetetaan hanketta velvoittavaksi muissa luvissa, kuten vesiluvassa. Sen sijaan ympäristökriteerit voisivat koskea esimerkiksi tuulivoimalan lapojen kierrätettävyyttä tai luonnon monimuotoisuuden lisäämistä.
Hankkeen hyväksyttävyyden edistämistä koskeva kriteeri voisi koskea esimerkiksi toimia, joilla pyritään vähentämään hankkeen mahdollisia negatiivisia paikallisiin asukkaisiin tai elinkeinoihin kohdistuvia vaikutuksia merellä tai maalla tavoilla, joita lainsäädäntö tai lupakäytäntö ei edellytä. Energiajärjestelmän joustavuuden edistämistä koskeva kriteeri voisi koskea esimerkiksi sähkön varastointiin tai vedyn tuotantoon liittyvän kapasiteetin rakentamista tai sitä, miten iso osa hankkeen tuottamasta sähköstä liitetään sähköverkkoon. Merituulivoimapuistoja on teknisesti mahdollista liittää suoraan kulutuskohteisiin, kuten erilaisiin teollisuuslaitoksiin. Turvallisuuteen liittyvät kriteerit voisivat koskea esimerkiksi sitoutumista merityöhön liittyviin standardeihin, jotka ovat Suomen lainsäädäntöä tiukempia. EU-sääntelyssä edellytettävillä seikoilla viitataan laadullisiin kriteereihin, joiden soveltamista edellytetään EU:n sääntelyssä. Tällä tarkoitettaisiin ennen kaikkea EU:n nettonolla-asetukseen (NZIA) sisältyviä tarjouskilpailujen laadullisia kriteerejä koskevia vaatimuksia.
Jos samanaikaisesti järjestettäisiin yhtä useamman talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen kilpailutus, yksi tarjoaja voisi voittaa vain yhden kilpailutuksen. Valtioneuvosto voisi tehdä samalla päätöksen useammasta talousvyöhykkeen merituulivoima-alueesta ja niiden kilpailuttamisesta. Teknisesti yksi kilpailutus koskee vain yhtä aluetta, mutta Energiavirasto voisi valtioneuvoston päätöksen mukaisesti järjestää useamman kuin yhden alueen kilpailutuksen kerralla. Tällaisessa tilanteessa yksi toimija voisi voittaa vain yhden kilpailutuksen. Näin varmistettaisiin, että voittajalla on tosiasialliset edellytykset toteuttaa hanke ja vähennettäisiin valtion riippuvuutta yhdestä hankekehittäjästä. Jos kilpailutuksia järjestettäisiin esimerkiksi samanaikaisesti kaksi, ja sama osallistuja olisi hinta-laatusuhteeltaan paras molemmissa, tulisi tehdä päätös, jonka mukaan kyseinen osallistuja voittaa vain toisen alueen. Toisessa kilpailutuksessa puolestaan tehtäisiin päätös, jossa kilpailutuksen voittaa hinta-laatusuhteeltaan toiseksi tullut tarjoaja. Se, kumman alueen hinta-laatusuhteeltaan paras voittaisi, perustuisi tarjoajan ilmoitukseen alueiden ensisijaisuusjärjestyksestä, josta säädettäisiin ehdotetun 6 §:n 2 momentissa.
Pykälän
2 momentti
sisältäisi kilpailutusmenettelyyn sisältyvät asetuksenantovaltuudet, joita kuvataan tarkemmin jaksossa 8. Pykälän 3 momentin mukaan Energiaviraston olisi tehtävä kilpailutuksen tuloksesta kirjallinen päätös.
6 §.Tarjous
. Ehdotetun 1 momentin mukaan kilpailutukseen osallistumiseksi olisi toimitettava tarjous Energiavirastolle sähköisesti viimeistään sen ilmoittamana määräpäivänä ja sen ilmoittamalla tavalla. Energiaviraston tulisi huomioida tarjousten määräajoissa hankintalain 121 §, jota tulisi soveltaa 26 §:ään ehdotetun viittaussäännöksen nojalla. Hankintalain 121 §:n mukainen pääsääntö tarjousten jättöajalle on vähintään 30 päivää. Energiaviraston tulisi määräajoista päättäessään ottaa kuitenkin huomioon kilpailutuksen luonne ja määräajan riittävyys. Energiavirasto tiedottaisi viimeisestä tarjouksen jättämisajankohdasta ja siitä, miten tarjous tulisi jättää. Tarjous tulisi jättää sähköisellä tavalla. Oikeutta osallistua kilpailutukseen ei olisi, ellei toimittaisi tarjousta viimeistään Energiaviraston ilmoittamana määräpäivänä.
Sähköisen asioinnin vaatimus olisi sekä tarjouksen tekijän että Energiaviraston kannalta tarkoituksenmukaista ja tehokasta. Perustuslakivaliokunta on perustuslain yhdenvertaisuussäännökseen (6 §) liittyen katsonut, että velvollisuus sähköiseen asiointiin on hyväksyttävä tilanteessa, jossa velvollisuus ei koskisi välittömästi yksityisiä henkilöitä, vaan velvollisuuden kohteena olisi ensisijaisesti oikeushenkilöt (PeVL 32/2018 vp). Yhdenvertaisuuden näkökulmasta esityksen mukaisen sähköisen asiointivelvoitteen ei katsota asettavan viranomaisessa asioivia eriarvoiseen asemaan, sillä osallistujajoukko on hyvin rajattu (ks. 7 §:n 1 mom.), ja merituulivoimahankekehittäjillä voidaan olettaa olevan edellytykset käyttää sähköisiä asiointijärjestelmiä.
Tarjous koostuisi tarjotusta hyödyntämismaksusta, laadullisten tekijöiden arvioinnissa tarvittavista tiedoista sekä muista osallistujaa ja sen toimintaa koskevista tiedoista, jotka ovat tarpeen tarjousten arvioinnissa. Tarjous vastaisi käsitteellisesti monella tapaa hakemusta, koska siinä olisi esitettävä kaikki ne tiedot, jotka ovat tarpeen asian käsittelyssä. Ehdotetun 3 momentin mukaan tarjouksesta ja sen sisällöstä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän
2 momentin
mukaan tarjoaja ei määräpäivän jälkeen saisi muuttaa tarjoustaan oma-aloitteisesti eikä peruuttaa tarjoustaan. Koska Energiavirasto vertailisi tarjouksia keskenään tarjouksessa ilmoitettujen tietojen perusteella, tarjoajien ei pitäisi voida enää määräpäivän jälkeen voida muuttaa tarjouksiaan. Olisi myös tarjoajien kannalta tasapuolista, että kaikilla olisi sama määräpäivä toimittaa tarvittavat tiedot.
Mikäli kilpailutusmalliksi valittaisiin valtioneuvoston asetuksella malli, jossa on useampi kuin yksi tarjouskierros, pitäisi kuitenkin tarjoajilla olla mahdollisuus tarjota uudelleen. Tämän vuoksi pykälässä säädettäisiin, ettei tarjouksia voitaisi muuttaa oma-aloitteisesti. Esimerkiksi kahden kierroksen kilpailutuksessa Energiavirasto antaisi tietyn määräajan aikana tarjoajille mahdollisuuden korottaa tarjouksiaan tarjotun hyödyntämismaksun osalta. Energiavirasto voisi myös pyytää tarjoajilta selvitystä tarjouksiin, mikäli toimitetut tiedot olisivat epäselviä. Selvityspyyntö ei voisi kuitenkaan koskea keskeisiä, tarjousten pisteytykseen vaikuttavia elementtejä, esimerkiksi tarjotun hyödyntämismaksun puuttuessa kokonaan tarjouksesta tulisi katsoa, ettei tarjousta ole annettu. Tarjottu hyödyntämismaksu voisi olla myös nolla euroa.
Tarjouksien peruutuskiellon tarkoituksena olisi varmistaa muun ohella kilpailutuksen osallistujan sitoutuminen annettuun tarjoukseen sekä vähentää riskiä muita osallistujia harhaanjohtavien tarjousten antamisesta erityisesti tilanteissa, joissa kilpailutuksessa olisi useampi kuin yksi tarjouskierros. Lisäksi kilpailutuksen kesto voisi pidentyä ja hallinnollinen taakka lisääntyä, jos tarjouksia voisi peruuttaa, koska Energiaviraston tulisi uudelleenkohdistaa arviointia. Energiaviraston ei tarvitsi arvioida kaikkia tarjouksia samalla tarkkuudella, vaan esimerkiksi pakolliset poissulkemisperusteet, joista säädettäisiin ehdotetussa 11 §:ssä, voitaisiin tarkastaa vain niiden tarjousten osalta, jotka ovat vertailun kärjessä.
Jos samanaikaisesti järjestettäisiin useamman talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen kilpailutus ja tarjoaja osallistuisi useamman alueen kilpailutukseen, tarjouksessa olisi ilmoitettava alueiden ensisijaisuusjärjestys. Tämän avulla Energiavirasto ratkaisisi kilpailutusten lopputulokset tilanteessa, jossa samanaikaisesti olisi järjestetty useampi kuin yksi kilpailutus. Ehdotetun 5 §:n 1 momentin mukaan, jos samanaikaisesti järjestetään useamman merituulivoima-alueen kilpailutus, yksi tarjoaja voi voittaa vain yhden kilpailutuksen.
7 §.Kilpailutukseen osallistuminen
. Pykälän
1 momentin
mukaan oikeus osallistua kilpailutukseen olisi yrityksellä, yhteisöllä ja niiden ryhmittymällä. Ryhmittymien osallistumisoikeus perustuisi käyttöoikeussopimusdirektiivin 26 artiklan 2 kohdan 1 alakohtaan. Osallistujalla olisi oltava riittävä osaaminen, kokemus, luotettavuus ja taloudelliset valmiudet merituulivoimahankkeen edistämiseen. Osallistujan valmiuksista voitaisiin ehdotetun
4 momentin
mukaisesti antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Osallistumisen edellytysten ja 5 §:n perusteluissa käsiteltyjen laatukriteerin avulla täyttyisivät käyttöoikeussopimusdirektiivin 37 artiklan 1 kohdan ja 38 artiklan 1 kohdan vaatimukset.
Kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta konsernista kilpailutukseen saisi osallistua yksin tai osana ryhmittymää vain yksi yritys. Kirjanpitolain 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, jos kirjanpitovelvollisella on 5 §:n mukainen määräysvalta kohdeyrityksessä, on edellinen emoyritys ja jälkimmäinen tytäryritys. Emoyritys tytäryrityksineen muodostaa konsernin. Emoyritystä ja sen tytäryrityksiä kutsutaan kirjanpitolaissa konserniyrityksiksi. Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös, jos kirjanpitovelvollisella on yhdessä yhden tai useamman tytäryrityksensä kanssa taikka kirjanpitovelvollisen tytäryrityksellä yksin tai yhdessä muiden tytäryritysten kanssa määräysvalta kohdeyrityksessä. Rajaamalla osallistumisoikeutta vain yhteen konserniyritykseen pyritään varmistamaan aito kilpailu. Jos esimerkiksi kaikki osallistujat olisivat samasta konsernista, käsillä ei olisi aitoa kilpailutilannetta. Konsernirajaus koskisi myös ryhmittymään kuuluvan yhteisön tai yrityksen konserniyrityksiä. Samaan kilpailutukseen ei siten esimerkiksi voisi osallistua sekä ryhmittymä että itsenäinen yritys, mikäli ryhmittymään kuuluvan yrityksen konserniyritys kuuluisi samaan konserniin, kuin itsenäisen yrityksen konserniyritys.
Pykälän
2 momentin
mukaan oikeutta osallistua kilpailutukseen yksin tai osana ryhmittymää ei kuitenkaan olisi, jos yhteisöllä, yrityksellä tai sen konserniyrityksellä olisi yksin tai yhdessä vähintään kolme hyödyntämislupaa sellaisille talousvyöhykkeen merituulivoima-alueille, joilla ei ole otettu tuulivoimapuistoa suunniteltuun käyttöönsä. Säännöksen tarkoituksena olisi jakaa hankekehittäjään liittyvää riskiä valtion kannalta. Riski olisi valtion kannalta suuri, jos kovin monen talousvyöhykkeen merituulivoimahankkeen valmistuminen olisi riippuvainen yhden toimijan kyvystä toteuttaa hankkeet. Sillä, ettei tuulivoimapuistoa ole otettu suunniteltuun käyttöönsä, tarkoitettaisiin, että alue olisi vielä hankekehitys- tai rakentamisvaiheessa, eikä alueelle luvitettuja merituulivoimaloita ja näiden tuottaman energian siirtoon tai käyttöön tarvittavia laitteistoja olisi vielä rakennettu valmiiksi ja otettu käyttöön. Suunnitelulla käyttöönotolla tarkoitettaisiin, että tuulivoimalat, joita toimija on alueelle suunnitellut ja joihin se on saanut luvat, ovat valtaosaltaan toiminnassa. Jos alueelle olisi saatu tarvittavat luvat esimerkiksi 80:lle tuulivoimalalle, ja toimija ei jostakin syystä rakentaisi ja ottaisi käyttöön kuin 70 voimalaa, olisi silti katsottava, että tuulivoimapuisto on otettu suunniteltuun käyttöönsä.
Kolmen merituulivoima-alueen rajaus koskisi myös osallistujien, tai ryhmittymäosallistujien tapauksessa siihen kuuluvien yhteisöjen tai yritysten konserniyrityksiä, eli emoyritystä ja emoyrityksen tytäryrityksiä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa osallistujaksi mielivällä yrityksellä olisi yksinoikeus yhteen merituulivoima-alueeseen ja yrityksen kanssa samaan konserniin kuuluvalla tytäryrityksellä olisi yksinoikeus kahteen merituulivoima-alueeseen, yritys ei voisi osallistua kilpailutukseen – ei itsenäisesti eikä osana ryhmittymää.
Oikeutta osallistua kilpailutukseen yksin tai osana ryhmittymää ei olisi myöskään, jos yhteisö, yritys tai sen konserniyritys olisi aiemmin voittanut kilpailutuksen, joka koskee suurimmalta osaltaan kilpailutettavana olevaa talousvyöhykkeen merituulivoima-aluetta, mutta ei olisi ottanut alueella tuulivoimapuistoa suunniteltuun käyttöönsä. Jos toimija olisi jo luopunut samaa aluetta koskevasta hankkeesta, sen ei pitäisi voida osallistua kilpailutukseen uudelleen. Tarkoituksena on varmistaa, että merituulivoima-alueet päätyvät hankekehittäjille, joilla on edellytykset ja tahto edistää hanketta. Osallistumisesteen edellytyksenä olisi, että kyse olisi suurimmalta osaltaan samasta alueesta. Siten jos kilpailutettavaa aluetta olisi muutettu vain jossain määrin aiemmasta, osallistumisen este tulisi kyseeseen. Suurimmalla osalla tarkoitetaan pinta-alaltaan yli puolta suurempaa aluetta.
Pykälän
3 momentin
mukaan kilpailutuksen osallistujat eivät saisi tehdä kilpailutukseen liittyvää kiellettyä yhteistyötä. Säännös ei estäisi osallistumista ryhmittymänä, koska ryhmittymä katsottaisiin yhdeksi osallistujaksi, ja kiellettyä olisi vain osallistujien välinen yhteistyö. Kiellettynä yhteistyönä pidettäisiin tarjousten sisältöä koskevien sopimusten tekemistä, tarjousten sisältöä koskevaa tietojen vaihtoa kilpailutuksen aikana tai ennen sitä sekä muuta osallistujien välistä toimintaa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa kilpailutuksen kulkuun ja lopputulokseen. Tavoitteena on estää sellaiset kilpailunrajoitukset, joilla voidaan katsoa olevan vahingollisia vaikutuksia kilpailutuksen onnistuneen lopputuloksen kannalta. Säännöksellä pyrittäisiin estämään kilpailutuksen lopputuloksen manipulointi. Pykälässä tarkoitettu kielletty yhteistyö olisi kiellettyä suoraan myös kilpailulain (948/2011) 5 §:n nojalla. Kilpailulain 5 §:n 1 momentin mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä. Erillinen kiellettyä yhteistyötä koskeva säännös olisi kuitenkin tarpeen ehdotettuun lakiin, koska jos kielletty yhteistyö tulisi ilmi kilpailutuksen aikana, Energiaviraston olisi mahdollista sulkea kiellettyä yhteistyötä tehnyt toimija kilpailutuksen ulkopuolelle ehdotetun 11 §:n 3 momentin nojalla.
Pykälän 4 momentin nojalla osallistujalta edellytettävien valmiuksien lisäksi myös kilpailutukseen osallistumisen edellytyksistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
8 §.Osallistumismaksu
. Pykälän
1 momentin
mukaan kilpailutuksesta aiheutuvien kokonaiskustannusten kattamiseksi kilpailutuksen osallistuja olisi viimeistään tarjouksen toimittamisen määräpäivänä velvollinen suorittamaan Energiavirastolle osallistumismaksun. Osallistumismaksua ei palautettaisi. Kilpailutuksen järjestämisestä aiheutuu Energiavirastolle hallinnollisia kustannuksia, jotka on katettava. Tällaisia kustannuksia ovat ensisijaisesti suoraan kilpailutukseen liittyvät henkilöstökustannukset. Kilpailutuksen järjestämisestä aiheutuneet kokonaiskustannukset katettaisiin pääsääntöisesti osallistumismaksulla. Osallistumismaksu kilpailutukseen osallistumisesta olisi tarjouskohtainen. Osallistumismaksun suuruuden arvioidaan olevan noin 20 000 euroa. Osallistumismaksu muodostuu tarjousten vertailusta sekä hyväksyttävien tarjousten lain mukaisten edellytysten täyttymisen tarkastamisesta. Lisäksi osallistumismaksun tulisi kattaa kilpailutukseen liittyvien ohjeiden ja lomakkeiden valmistelu ja käännätys sekä kilpailutukseen liittyvä neuvonta ja tiedotus. Maksu olisi suoraan ulosottokelpoinen. Maksun perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007). Osallistumismaksua ei palautettaisi, vaikka osallistuja ei voittaisi kilpailutusta tai se suljettaisiin kilpailutuksen ulkopuolelle.
Osallistumismaksu täyttäisi käyttöoikeussopimusdirektiivin 3 artiklan yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteet. Kilpailutuksella pyritään valitsemaan toimija, joka kykenee toteuttamaan merituulivoimahankkeen. Merituulivoimahankkeen loppuunsaattaminen edellyttää tavanomaisesta poikkeavaa vakavaraisuutta ja kyvykkyyttä. Johtuen hankkeiden kokoluokasta ja luonteesta, pienillä yrityksillä ei ole niiden toteuttamiseen tosiasiallisia mahdollisuuksia. Osallistumismaksua ei voida siten katsoa syrjiväksi. Osallistumismaksun tarkoitus on kattaa kilpailutuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset ja vaihtoehto sille olisi päätösmaksu. Ehdotetussa menettelyssä on piirteitä sekä lupaprosessista että käyttöoikeussopimusmenettelystä, ja osallistumismaksun tarkoitus liittyy menettelyn lupaprosessiluonteisuuteen.
Pykälän
2 momentin
mukaan osallistumismaksun suuruudesta säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella. Kyseessä olisi informatiivinen säännös, ja asetus annettaisiin valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla.
9 §. Osallistumisvakuus
. Pykälän
1 momentin
mukaan kilpailutuksen osallistujan olisi viimeistään tarjouksen toimittamisen määräpäivänä annettava Energiaviraston hyväksi osallistumisvakuus. Jos osallistuja ei ole asettanut vakuutta viimeistään Energiaviraston ilmoittamana ajankohtana, Energiaviraston olisi jätettävä tarjous huomiotta. Vakuuden asettaminen olisi siis ehdoton edellytys kilpailutukseen osallistumiselle. Vakuuden tarkoituksena olisi varmistaa, että kilpailutuksen osallistujilla on edellytykset ja kiinnostus edistää hanketta ja saada hyödyntämislupa. Osallistumisvakuuden asettamisella pyrittäisiin varmistamaan erityisesti tarjoajan sitoutuminen kyseisen merituulivoima-alueen edistämiseen siinä missä ehdotettuun 7 §:ään sisältyvillä osallistumisen edellytyksillä pyrittäisiin yleisemmällä tasolla varmistumaan tarjoajan kyvyistä edistää hanketta. Osallistumisvakuuden asettamisvelvollisuus varmistaisi, että tarjoaja olisi analysoinut jo tarjousta jättäessään omat mahdollisuutensa edistää hanketta, koska tarjouksen jättämiseen liittyisi osallistumisvakuuden kautta huomattava taloudellinen riski.
Osallistujan ei kuitenkaan tarvitsisi asettaa kuin yksi osallistumisvakuus, jos osallistuja osallistuisi useampaan samanaikaisesti järjestettävään kilpailutukseen. Ehdotetun 5 §:n 1 momentin mukaan yksi tarjoaja voi voittaa vain yhden kilpailutuksen, jos samanaikaisesti järjestetään useamman talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen kilpailutus. Tämän vuoksi Energiaviraston kilpailuttaessa useamman alueen kerralla, ei olisi kohtuullista, että osallistuja joutuisi asettamaan jokaista kilpailutusta varten erillisen vakuuden, kun se voi kuitenkin voittaa vain yhden alueen. Vakuuden määrän tulisi olla riittävä varmistamaan osallistujan sitoutuminen hankkeen edistämiseen. Vakuuden määrästä voitaisiin ehdotetun
3 momentin
mukaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän
2 momentin
mukaan vakuudeksi hyväksyttäisiin omavelkainen takaus, pantattu talletus taikka vakuus, jonka Energiavirasto saa käyttöönsä vaatimuksen nojalla. Omavelkaisella takauksella tarkoitettaisiin takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999) 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaista omavelkaista takausta. Omavelkaisella takauksella tarkoitetaan takausta, jonka mukaan takaaja vastaa päävelasta samalla tavalla kuin henkilökohtaisesti vastuussa oleva velallinen. Velkoja voi vaatia maksua suoraan takaajalta kääntymättä ensin velallisen puoleen. Velkojan ei tarvitse esittää takaajalle selvitystä velallisen maksukyvyttömyydestä tai maksuhaluttomuudesta. Omavelkainen takaus olisi tarpeen vakuuden realisoinnin helpottamiseksi, koska muutoin takaus voisi olla toissijainen takaus, jossa takaaja vastaa päävelasta vain, jollei suoritusta saada velalliselta. Tuolloin suoritusta voitaisiin vaatia takaajalta vasta sen jälkeen, kun velallinen olisi ulosotossa todettu varattomaksi tai kun hänen maksukyvyttömyytensä olisi osoitettu jollakin muulla tavalla. Pantatulla talletuksella tarkoitetaan järjestelyä, jossa toiminnanharjoittaja tallettaa tilille rahaa, jotka pantataan panttaussopimuksella tai -sitoumuksella viranomaiselle asianomaisten velvoitteiden vakuudeksi. Vakuudeksi, jonka Energiavirasto saisi käyttöönsä vaatimuksen nojalla, laskettaisiin ns. ”on first demand” -takuut, jolle ei ole olemassa vakiintunutta suomenkielistä nimitystä. Vakuustyyppi olisi syytä mainita laissa erikseen, koska sitä ei pidetä takauslain piiriin kuuluvan takauksena. On first demand -takuun ja takauksen erona on takuun itsenäisyys suhteessa päävelkaan. Takauksella ei ole itsenäistä merkitystä, ellei velka ole erääntynyt, mutta on first demand -takuu voidaan vaatia suoritettavaksi milloin hyvänsä.
Vakuuden antajan olisi oltava sellainen luotto- tai vakuutuslaitos tai muu ammattimainen rahoituslaitos, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvassa valtiossa. Vakuutta ei voisi antaa toiminnanharjoittajan kanssa samaan konserniin kuuluva yritys, esimerkiksi konsernin emoyhtiö.
Vakuuden tulisi olla voimassa 12 kuukautta tarjouksen toimittamisen määräpäivästä. Kilpailutuksen voittajan vakuuden tulisi kuitenkin olla voimassa siihen asti, että edistämisvakuus on asetettu. Edistämisvakuudesta säädettäisiin 18 §:ssä. Kilpailutuksen voittajan tulisi siis varmistua vakuuden voimassaolon jatkamisesta siten, että vakuus on koko ajan voimassa siihen asti, että edistämisvakuus on asetettu. Jos vakuuden voimassaoloa tällä tavalla jatketaan, uusiminen olisi tehtävä hyvissä ajoin ennen vakuuden voimassaolon päättymistä. Näin varmistuttaisiin siitä, että valvontaviranomainen Energiavirastolla olisi riittävä aika puuttua siihen, ettei vakuutta uusittaisi ajoissa, ja varmistua, ettei vakuus vanhene. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin ehdotetun 3 momentin mukaan antaa tarkempia säännöksiä uusimisen määräajasta.
10 §.Osallistumisvakuuden vapauttaminen ja realisointi
. Pykälän
1 momentin
1 kohdan mukaan Energiaviraston olisi vapautettava muiden kuin voittavan tarjouksen tehneiden osallistujien osallistumisvakuudet kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun Energiavirasto on tehnyt päätöksen kilpailutuksen tuloksesta. Tämä sisältäisi myös niiden osallistuneiden vakuuksien vapauttamisen, jotka on poissuljettu kilpailutuksesta 11 §:n nojalla. Kolmen kuukauden aika vakuuden vapauttamiselle olisi tarpeen, koska kilpailutuksen lopputulosta koskevaan päätökseen voidaan vaatia oikaisua. Olisi tarkoituksenmukaista, että mahdolliset oikaisuvaatimukset ehdittäisiin käsitellä ennen vakuuksien vapauttamista, jotta vakuuksia ei olisi vapautettu, jos Energiavirasto muuttaisi kilpailutuksen tulosta koskevaa päätöstä oikaisuvaatimuksen johdosta. Momentin 2 kohdan mukaan voittaneen tarjouksen tehneen osallistujan osallistumisvakuus olisi kuitenkin vapautettava vasta, kun 18 §:ssä tarkoitettu edistämisvakuus on annettu. Siten voittajalla olisi aina jokin vakuus asetettuna hankkeen edistämisen varmistamiseksi. Osallistumisvakuuden tarkoituksena on varmistaa, että tarjoajat ovat paitsi sitoutuneita kilpailutukseen, myös tosiasiassa kiinnostuneita toteuttamaan merituulivoimahankkeen. Mikäli voittajan vakuus vapautettaisiin heti kilpailutuksen päätyttyä, yrityksen tai yhteisön olisi mahdollista osallistua kilpailutukseen, tarjota korkeaa hyödyntämismaksua ja jättää hakematta hyödyntämislupaa ilman että sille tulisi huomattavia taloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi korkean hinnan tarjouksella voittomahdollisuudet olisivat suuret, ja voittaja voisi jättää hakematta hyödyntämislupaa. Näin olisi mahdollisuus viivästyttää merituulivoima-alueen edistämisen aloittamista. Siksi voittaneen tarjoajan vakuus tulisi vapauttaa vasta, kun se on saanut hyödyntämisluvan ja antanut edistämisvakuuden.
Voittaja menettäisi osallistumisvakuuden, jos se ei saisi hyödyntämislupaa eikä siten voisi asettaa edistämisvakuutta. Tämä ei kuitenkaan olisi voittajan kannalta kohtuutonta, koska valtioneuvoston on myönnettävä hyödyntämislupa voittajalle, ellei se olisi toimittanut kilpailutuksessa virheellisiä tietoja sekä olisi hakenut hyödyntämislupaa ajallaan, toimittanut sitä varten tarvittavat tiedot ja olisi yhä kykenevä noudattamaan tarjoustaan. Tämän lisäksi kansallinen turvallisuus ei saisi vaarantua. Kansallista turvallisuutta käsitellään tarkemmin ehdotetun 15 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteluissa. Käytännössä yrityksellä olisi jonkinlaiset mahdollisuudet jo kilpailutukseen osallistuessaan arvioida, ovatko sen omistajat sellaisia, jotka voisivat antaa perusteen evätä lupa kansallisen turvallisuuden perusteella. Vakuuden menettämisriskin tarkoituksena olisikin lisäksi varmistaa, ettei kilpailutukseen olisi kannusteita osallistua taholla, joka tietää, että se ei todennäköisesti saa hyödyntämislupaa kansallisen turvallisuuden perusteella. Tällöin kilpailutus voitaisiin järjestää turhaan ja merituulivoima-alueen hyödyntämistä viivästyttää.
Jos Energiavirasto järjestää useamman kilpailutuksen kerralla ja vapauttaa kilpailutusten jälkeen hävinneiden tarjoajien vakuuksia, Energiaviraston tulee huomioida, että hävinneen tarjoajan osallistumisvakuutta ei vapauteta, jos tarjoaja on voittanut toisen kilpailutuksen. Osallistumisvakuuksia ei tarvitse esitetyn 9 §:n nojalla asettaa kuin yksi osallistuttaessa useampaan kilpailutukseen kerralla. Voittajan vakuuden tulee kuitenkin pysyä voimassa edistämisvakuuden asettamiseen asti.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan nojalla Energiaviraston olisi vapautettava kaikkien osallistujien osallistumisvakuudet, kun Energiavirasto on tehnyt päätöksen kilpailutuksen keskeyttämisestä. Keskeyttämisestä säädettäisiin 13 §:ssä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin, että Energiavirastolla olisi oikeus ryhtyä kilpailutuksen voittajan asettaman vakuuden realisointiin, jos voittaja olisi laiminlyönyt osallistumisvakuuden voimassaolosta huolehtimisen, ei olisi antanut edistämisvakuutta määräajassa tai jos valtioneuvosto olisi tehnyt kielteisen hyödyntämislupapäätöksen. Tarkoituksena on, että koko ajan on voimassa jokin vakuus, jotta varmistetaan toimijan sitoutuminen ja se, ettei toimija voisi osallistua kilpailutukseen ilman tosiasiallisia aikeita hankkeen edistämiseen. Edistämisvakuuden asettamisen varmistamiseksi osallistumisvakuus voitaisiin realisoida, jos edistämisvakuutta ei asetettaisi. Koska osallistumisvakuuden voimassaolosta huolehtimisen laiminlyönti johtaisi siihen, ettei vakuutta voitaisi realisoida, vakuus tulisi olla realisoitavissa jo juuri ennen kuin se vanhenee.
11 §. Poissulkemisperusteet
. Pykälän
1 momentin
mukaan Energiavirastoon sovellettaisiin sen järjestäessä kilpailutusta hankintalain 80, 81, 88 ja 171 §:ää, jotka liittyvät pakollisiin ja harkinnanvaraisiin poissulkemisperusteisiin. Energiaviraston tulisi siis noudattaa hankintalain hankintayksikköä koskevia, kyseisten pykälien velvoitteita. Viittauksilla täytettäisiin käyttöoikeussopimusdirektiivin 38 artiklan poissulkemista koskevat vaatimukset, paitsi viittaus 88 §:ään olisi kansallinen vaatimus.
Hankintalain 80 §:n mukaan hankintayksikön on päätöksellään suljettava ehdokas, tarjoaja tai alihankkija tarjouskilpailun ulkopuolelle, jos hankintayksikön tiedossa on, että ehdokas, tarjoaja tai alihankkija taikka sen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsen tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävä henkilö on rikosrekisteristä ilmenevällä lainvoimaisella tuomiolla tuomittu jostakin kyseissä pykälässä luetellusta rikoksesta rangaistukseen. Hankintayksikön on suljettava tarjouskilpailusta myös ehdokas tai tarjoaja, joka on lainvoimaisella päätöksellä tai tuomiolla todettu laiminlyöneen velvollisuutensa maksaa Suomen tai sijoittautumismaansa veroja tai sosiaaliturvamaksuja, paitsi jos ehdokas tai tarjoaja on maksanut verot tai sosiaaliturvamaksut taikka sopinut sitovasta järjestelystä niiden maksamista varten.
Energiavirastolla olisi poissulkemisvelvollisuus missä tahansa kilpailutuksen vaiheessa, jos kävisi ilmi, että tarjoajaa rasittaa jokin pakollinen poissulkemisperuste joko ennen kilpailutusta tai sen aikana toteuttamiensa tai toteuttamatta jättämiensä toimien johdosta. Energiavirastolla ei olisi pakollisten poissulkemisperusteiden suhteen harkintavaltaa poissulkemisessa. Pakollisista poissulkemisperusteista on selostettu tarkemmin hallituksen esityksessä eduskunnalle hankintamenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 108/2016 vp) sivuilla 179–183.
Hankintalain 81 §:ssä säädetään harkinnanvaraisista poissulkemisperusteista, joihin kuuluu muun muassa erilaisia maksukyvyttömyystilanteita, verojen tai sosiaaliturvamaksujen laiminlyönti, ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisten velvoitteiden laiminlyönti, kilpailun vääristämiseen liittyviä perusteita sekä eräitä muita epäluotettavuuteen liittyviä seikkoja. Osaa harkinnanvaraisista poissulkemisperusteista sovelletaan vain ehdokkaaseen ja tarjoajaan ja osaa myös ehdokkaan tai tarjoajan hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäseneen tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävään henkilöön. Ehdokasta tai tarjoajaa ei saa sulkea tarjouskilpailusta, jos tapahtumasta on kulunut yli kolme vuotta. Harkinnanvaraisista poissulkemisperusteista on selostettu tarkemmin hallituksen esityksessä HE 108/2016 vp sivuilla 183–189.
Kilpailutuksessa on tarpeen varmistaa, että voittajalla on toisaalta kyky edistää merituulivoimahanketta ja että oikeudet merialueen käyttöön päätyvät luotettavalle taholle. Hankintalain pakolliset ja harkinnanvaraiset poissulkemisperusteet varmistavat tietynlaisen minimitason. Tämänkin lisäksi on tarpeen olla erilaisia laadullisia kriteereitä, jotta varmistetaan hinta-laatusuhteeltaan parhaan tarjoajan valinta.
Energiaviraston harkinnassa olisi harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden soveltaminen. Niiden soveltamisen harkinnassa tulisi kuitenkin huomioida, että kilpailutuksen osallistumisedellytyksinä olisi 7 §:n mukaan riittävä osaaminen, kokemus, luotettavuus ja taloudelliset valmiudet merituulivoimahankkeen edistämiseen. Tämän vuoksi ei voitaisi katsoa, että esimerkiksi konkurssissa oleva yritys tai yritys, jonka konkurssi on vireillä, voitaisiin jättää sulkematta pois kilpailutuksesta. Harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden soveltamisharkinnassa tulisi huomioida myös merituulivoimahankkeiden luonne. Esimerkiksi hankintalain 81 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisena ympäristövelvoitteiden laiminlyöntinä voitaisiin pitää hankintalain hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan rikoslain 48 luvun mukaisia ympäristörikoksia. Ottaen huomioon merituulivoimarakentamisen ympäristövaikutukset, tämän poissulkemisperusteen soveltamiselle voitaisiin katsoa olevan matala kynnys.
Hankintalain 88 §:ssä säädetään poissulkemisen edellytysten ja soveltuvuusvaatimusten täyttymisen selvittämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan ennen hankintasopimuksen tekemistä hankintayksikön on vaadittava valittua tarjoajaa toimittamaan ajantasaiset todistukset ja selvitykset sen tutkimiseksi, koskeeko sitä 80 §:ssä tarkoitettu pakollinen poissulkemisperuste ja täyttyvätkö hankintayksikön asettamat 83 §:ssä tarkoitetut soveltuvuusvaatimukset. Pykälän 3 momentin mukaan hankintayksikkö voi myös milloin tahansa hankintamenettelyn aikana pyytää ehdokkaita ja tarjoajia toimittamaan kaikki tai osan 1 momentissa tarkoitetuista selvityksistä, jos se on tarpeen menettelyn asianmukaisen kulun varmistamiseksi. Käyttöoikeussopimusdirektiivi ei edellytä kyseisen säännöksen soveltamista, mutta se olisi tarpeen sen selkeyttämiseksi, miten Energiavirasto saa poissulkemisperusteiden soveltamiseksi tarvittavat tiedot ja millaiset tiedot ovat riittävät. Poissulkemisen edellytysten ja soveltuvuusvaatimusten täyttymisen selvittämisestä on selostettu tarkemmin hallituksen esityksessä HE 108/2016 vp sivuilla 194–197.
Hankintalain 171 §:n mukaan tietyillä hankintayksiköillä, joihin kuuluvat valtion viranomaiset, on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta välttämättömät tiedot yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ssä tarkoitetuista yrityksistä ja yhteisöistä hankintalain 81 §:n 1 momentissa tarkoitettujen harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden olemassaolon selvittämiseksi. Hankintalain hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännöksellä pyritään vähentämään sekä hankintoihin osallistuvien tarjoajien että hankintayksiköiden hallinnollista työtä, kun julkisissa hankinnoissa tarvittavat välttämättömät viranomaisselvitykset olisivat suoraan hankintayksiköiden saatavilla vaivattomasti ja veloituksetta (HE 108/2016 vp, s. 245).
Poissulkemisperusteiden soveltamisessa on huomioitava 26 §:ään ehdotettu viittaussäännös hankintalain 82 §:ään, jonka nojalla tarjoajalla on mahdollisuus korjaavien toimenpiteiden esittämiseen poissulkemisen estämiseksi.
Pykälän
2 momentin
mukaan Energiaviraston tulisi sulkea osallistuja kilpailutuksen ulkopuolelle, jos sen omistus muuttuu kilpailutuksen aikana siten, ettei se enää täytä kilpailutukseen osallistumisen edellytyksiä. Poissulkemisperuste liittyy ehdotettuun 7 §:n 1 momentin konsernirajaukseen sekä 7 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan valtioneuvosto voi asetuksella antaa säännöksiä kilpailutukseen osallistumisen edellytyksistä ja osallistujan valmiuksista. Mikäli tarjoajan omistusrakenne muuttuisi kesken kilpailutuksen siten, etteivät 7 §:ssä ja valtioneuvoston asetuksella osallistujalle asetut edellytykset enää täyty, Energiaviraston tulisi sulkea tarjoaja kilpailutuksen ulkopuolelle.
Jos kilpailutukseen osallistuisi kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta konsernista useampi kuin yksi yritys, Energiaviraston tulisi sulkea ne kaikki kilpailutuksen ulkopuolelle. Emoyritys tytäryrityksineen muodostaa konsernin. Yhdestä konsernista saisi osallistua kilpailutukseen vain yksi yritys. Tästä osallistumisen edellytyksestä säädettäisiin 7 §:ssä. Tämä jättää kuitenkin avoimeksi, miten määritetään, millä konserniyrityksellä osallistumisoikeus olisi, jos useampi jättäisi tarjouksen. Tämän vuoksi säädettäisiin erikseen, että tällaisessa tilanteessa kaikki saman konsernin konserniyritykset tulisi sulkea kilpailutuksen ulkopuolelle.
Pykälän
3 momentin
mukaan Energiavirasto voisi sulkea osallistujan kilpailutuksen ulkopuolelle, jos se olisi antanut oleellisesti vääriä tietoja kilpailutuksen kannalta merkityksellisistä seikoista tai tehnyt kiellettyä yhteistyötä. Tietojen tulisi olla sekä oleellisesti vääriä että kilpailutuksen kannalta merkityksellisiä, jotta vääriä tietoja koskeva poissulkemisedellytys tulisi kyseeseen. Jos tiedot eivät olisi luonteeltaan sellaisia, että niillä olisi merkitystä kilpailutuksen lopputuloksen kannalta tai jos kyse olisi pienestä virheestä, poissulkemisedellytystä ei olisi. Kiellettyä yhteistyötä kuvataan kiellettyä yhteistyötä koskevan ehdotetun 7 §:n 3 momentin perusteluissa. Energiavirastolla olisi harkintavaltaa poissulkemisessa, mutta sen toimivaltaa rajoittavat kuitenkin hallinnon oikeusperiaatteet kuten suhteellisuusperiaate ja tarkoitussidonnaisuuden periaate (hallintolain 6 §).
Poissulkemisperusteet olisivat luonteeltaan sellaisia, ettei niitä voisi soveltaa pelkästään ennen kilpailutusta esivalintakriteerien tapaan, vaan poissulkemisperusteiden soveltamisen tulisi olla mahdollista koko kilpailutuksen ajan.
Pykälän
4 momentin
mukaan poissulkemispäätös voitaisiin panna täytäntöön valituksesta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. Poissulkemispäätökseen tehtävä oikaisuvaatimus olisi kuitenkin käsiteltävä ennen kilpailutusta koskevan päätöksen tekemistä. Mikäli Energiavirasto tekisi poissulkemispäätöksen ennen kilpailutuksen tulosta koskevaa päätöstä, poissulkemista koskeva valitus ei tällöin olisi esteenä kilpailutuksen lopputulosta koskevan päätöksen tekemiselle. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 122 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana myös, jos laissa niin säädetään. Sanotun lain 123 §:n nojalla hallintotuomioistuimella on kuitenkin mahdollisuus valituksen ollessa vireillä kieltää päätöksen täytäntöönpano, määrätä täytäntöönpano keskeytettäväksi tai antaa päätöksen täytäntöönpanoa koskeva muu määräys.
12 §.Velvollisuu
s
ilmoittaaEnergiavirastolle muutoksista
. Pykälän mukaan kilpailutuksen osallistujan olisi ilmoitettava välittömästi Energiavirastolle sen osakeomistuksessa tapahtuneista vähäistä suuremmista muutoksista, vastaavassa tosiasiallisessa vaikutusvallassa tapahtuneista muutoksista, muutoksista sen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistössä tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävissä henkilöissä sekä muista muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa kilpailutukseen. Jos omistuksessa on tapahtunut muutoksia, ei tarjoaja välttämättä omistuksen muutoksen jälkeen täyttäisi kilpailutuksen osallistumisen edellytyksiä. Osallistumisen edellytyksistä voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella ja ne voisivat koskea myös omistukseen liittyviä tekijöitä. Osakeomistuksessa tapahtuneen vähäistä suuremman muutoksen sekä vastaavan tosiasiallisen vaikutusvallan käsitteet vastaisivat 23 §:n vastaavia. Käsitteitä on avattu 23 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa. Muutokset hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistössä tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävissä henkilöissä voivat vaikuttaa poissulkemisperusteiden soveltamiseen, joista säädettäisiin 11 §:ssä. Siksi tällaisista muutoksista tulisi ilmoittaa.
13 §
.
Kilpailutuksen keskeyttäminen
. Pykälän mukaan Energiaviraston olisi keskeytettävä kilpailutus, jos tarjottavalle hyödyntämismaksulle on säädetty 5 §:n
2 momentin
2 kohdassa tarkoitettu minimitaso eikä se täyty. Sanotun lainkohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin asettaa tarjottavalle hyödyntämismaksulle minimitaso, jonka alittavalla tarjouksella ei voi voittaa kilpailutusta. Jos tällainen minimitaso on asetettu, kilpailutusta ei voisi voittaa minimitason alittavilla tarjouksilla. Kilpailutuksen keskeytyksen mahdollinen ajankohta riippuisi kilpailutusmallista, joka on valtioneuvoston asetuksella valittu.
14 §. Julkisuus
. Pykälän
1 momentissa
olisi pykälän muun sisällön vuoksi tarpeellinen informatiivinen viittaus, jonka mukaan tarjousten julkisuudesta säädetään julkisuuslaissa.
Julkisuuslain soveltamisesta poikettaisiin kuitenkin siten, että asianosaisella ei olisi julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaista oikeutta toisen tarjoajan tai valtion liikesalaisuutta koskeviin tietoihin. Julkisuuslain asianosaisjulkisuutta koskevan 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (
asianosainen
), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Asianosaisjulkisuutta koskevan julkisuuslain säännöksen nojalla kilpailutuksen osallistujat voisivat saada tietoonsa myös toisten tarjoajien tarjousten tietoja. Tämä voisi vääristää kilpailutusten hinnanmuodostusta, minkä vuoksi säännöksestä olisi tarpeen poiketa. Samankaltainen poikkeussäännös on jo julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 6 kohdassa, mutta se koskee vain julkisia hankintoja, joihin merituulivoimakilpailutus ei lukeudu.
Muilta osin tarjouksiin sovellettaisiin julkisuuslakia. Tarjouksiin voisi sisältyä tietoja, jotka voitaisiin katsoa liikesalaisiksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan nojalla myös kilpailutuksen päätyttyä. Muiden kuin voittavien tarjousten euromäärät olisi katsottava salaisiksi myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 kohdan nojalla, koska tieto tarjousten euromääristä voisi vaikuttaa hinnanmuodostukseen muissa vastaavissa merituulivoima-alueiden kilpailutuksissa ja aiheuttaa niin valtiolle taloudellista vahinkoa. Jos kaikki tarjoajat saisivat jälkikäteen tietoon toisensa tarjoukset, se voisi vaikuttaa tulevissa kilpailutuksissa jätettyihin tarjouksiin kilpailua heikentävästi. Voittavan tarjouksen euromäärä olisi kuitenkin katsottava julkiseksi tiedoksi.
Pykälän
2 momentin
mukaan Energiavirasto voisi kuitenkin salassapitosäännösten estämättä antaa muun kuin viimeisen kilpailutuskierroksen jälkeen tiedon kunkin annetun tarjouksen euromäärästä sekä euromääräiseen tarjoukseen yhdistetyn tiedon siitä, onko tarjouksen antajalle myönnetty Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain 6 §:n mukainen, merituulivoimaa koskeva hyödyntämisoikeus, joka ainakin osin koskee kilpailutettavaa aluetta. Säännös olisi tarpeen, mikäli kilpailutusmenettelyksi säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella sellainen kilpailutusmalli, jossa on useampi kuin yksi kierros. Esimerkiksi kaksikierroksisessa kilpailutuksessa Energiavirasto voisi julkistaa ensimmäisen kierroksen päätyttyä tarjotut euromäärät, ja toisella kierroksella tarjoajat voisivat korottaa tarjouksiaan hyödyntäen tietoa. Energiavirasto voisi yhdistää kuhunkin tarjottuun euromäärään tiedon siitä, onko tarjouksen tekijälle myönnetty talousvyöhykelain mukainen hyödyntämisoikeus merituulivoimalle kilpailutettavalle alueelle. Myönnettyjen hyödyntämisoikeuksien nojalla on ollut mahdollista tehdä tutkimuksia. Tieto olisi tarpeen, koska kilpailutuksen osallistujilla voi olla erilainen tietopohja tarjouksen tekemisen tueksi. Niillä, joilla on ollut mahdollisuus tutkia edes osin kyseisen talousvyöhykkeen alueen soveltuvuutta merituulivoimahankkeeseen, on todennäköisesti paremmat tiedot tarjouksen tekemiseksi kuin niillä, jotka eivät ole tutkimuksia tehneet. Tieto hyödyntämisoikeudesta ei anna takeita siitä, että sen turvin olisi tutkittu, mutta on todennäköistä, että myönnettyjä suostumuksia olisi hyödynnetty kilpailutusta varten. Tietopohjan tasaamisen tarkoituksena onkin lisätä voittavan hankkeen toteutumisvarmuutta (ks. tarkemmin jakso 4.2.1;
Kilpailu ja markkinoiden toimivuus).
3 luku.
Hyödyntämislupa
15 §. Hyödyntämisluvan myöntäminen.
Pykälässä säädettäisiin hyödyntämisluvasta, joka antaisi oikeuden hyödyntää talousvyöhykkeen tuulienergiaa ja tehdä siihen tähtäävää tutkimusta. Kyseessä olisi lupa, jonka valtioneuvosto myöntäisi YK:n merioikeussopimuksen 56 artiklan mukaisen oikeuden nojalla tuulista saatavan energian tuottamiseen tietyllä alueella. Alue, jolle lupa voidaan myöntää, olisi päätetty valtioneuvoston aluevalintaa koskevassa, 2 §:n mukaisessa päätöksessä. Alue olisi siten sama, kuin kilpailutettu alue. Kilpailutuksen voittaja voisi kuitenkin hakea hyödyntämislupaa pienemmälle alueelle, kuin kilpailutettava alue, mutta hyödynnettävää aluetta ei voitaisi muutoin muuttaa tai laajentaa. Mikäli kilpailutetulle talousvyöhykkeen merituulivoima-alueelle rakentaminen edellyttäisi esimerkiksi meriluontoon liittyviä tutkimuksia alueen ulkopuolella, hyödyntämisluvassa voitaisiin kuitenkin mahdollistaa tutkimusten teko kilpailutettua aluetta laajemmalla alueella. Tässäkään tapauksessa hyödynnettävä alue ei muuttuisi, vaan pelkästään tutkittava alue.
Hyödyntämislupaa sovellettaisiin nykyisen talousvyöhykelain 3 luvun mukaisten suostumusten sijasta merituulivoimaan. Hyödyntämislupa antaisi yksinoikeuden vain alueen käyttöön merituulivoimaan, eikä se siten estäisi täysin alueen muuta käyttöä. Hyödyntämislupa ei antaisi oikeutta rakentaa, koska rakentamisoikeus ratkaistaisiin muissa lupamenettelyissä, kuten vesilupaprosessissa. Hyödyntämislupa ei siten olisi vielä takuu mahdollisuudesta toteuttaa hanke. Hyödyntämislupa antaisi vasta oikeuden tehdä tutkimuksia talousvyöhykkeellä ja mahdollistaisi merituulivoimahankkeen tarvitsemien lupien hakemisen. Luvanmyöntämisvaiheessa ei edellytetä tietoa voimaloiden ja muiden rakennusten määrästä, aiotuista sijainneista tai koosta. Tarkoituksena on, että toimija selvittää rakentamismahdollisuuksia muun muassa merenpohjan tutkimuksilla ja hakee sitten rakennuksille tarvittavia lupia. Hyödyntämislupaa ei siten voitaisi katsoa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) 2 §:n 1 momentin 9 mukaiseksi luvaksi, koska hyödyntämislupa ei koske saman momentin 10 kohdan mukaista hanketta. Siten hanketoimija voisi toteuttaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn vasta hyödyntämisluvan saamisen jälkeen.
Hyödyntämislupa ei antaisi oikeutta kaapelien tai putkien laskemiseen. Kaapelit ja putket tarvitsisivat talousvyöhykelain 6 §:n mukaisen suostumuksen. Tuulienergian hyödyntämistä olisi sekä tuulivoimatoiminta että tuulivoimasta saatavan sähkön hyödyntäminen esimerkiksi vetylaitoksissa.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin edellytyksistä, joiden kaikkien täyttyessä valtioneuvoston olisi myönnettävä hyödyntämislupa kilpailutukseen osallistuneelle, jonka tarjous on voittanut kilpailutuksen. Mikäli edellytykset täyttyisivät, valtioneuvostolla ei olisi siis harkintavaltaa luvan myöntämisessä. Valtioneuvoston harkintavalta koskisi 2 §:n mukaista päätöstä alueen valinnasta ja sen kilpailuttamisesta. Kun tietty merituulivoima-alue on kilpailutettu, voittajalla olisi oikeus hyödyntämislupaan, jos voittaja täyttäisi tämän momentin mukaiset vaatimukset.
Pykälän 1 momentin
1 kohdan
mukaan lupa olisi myönnettävä kilpailutuksen voittajalle, jos se on toimittanut lupahakemuksen 16 §:ssä tarkoitetussa ajassa ja 9 §:ssä tarkoitettu osallistumisvakuus on voimassa. 16 §:n 1 momentin mukaan hyödyntämislupaa on haettava viimeistään neljän kuukauden kuluttua siitä, kun kilpailutuspäätös on saanut lainvoiman. Tarkoituksena olisi varmistaa, että mikäli voittaja ei hae lupaa määräajassa, alue ei jää hyödyntämättä, vaan se voidaan kilpailuttaa uudelleen. Osallistumisvakuuden tulisi olla voimassa 9 §:n 2 momentin mukaan siihen asti, että edistämisvakuus on asetettu. Hyödyntämislupaa myönnettäessä tulisi vielä tarkastaa, että luvanhakijan osallistumisvakuus on yhä voimassa, ja voimassa oleva vakuus olisi luvan myöntämisen edellytys.
Pykälän 1 momentin
2 kohdan
nojalla toinen edellytys luvan myöntämiselle kilpailutuksen voittajalle olisi, että se on toimittanut hakemuksen arvioimiseksi tarvittavat tiedot. Lupaa ei voitaisi myöntää, jos tiedot lupahakemuksen arvioimiseksi olisivat puutteelliset.
Pykälän 1 momentin
3 kohdan
nojalla kolmas edellytys luvan myöntämiselle kilpailutuksen voittajalle olisi, että luvan myöntämisen ei arvioida vaarantavan kansallista turvallisuutta. Valtioneuvoston harkintavalta olisi säännöksessä sidottu tilanteisiin, joissa hyödyntämisluvan myöntämisen arvioidaan vaarantavan kansallista turvallisuutta. Tarkoituksena on varmistaa, ettei Suomen puolustukselle ja muulle turvallisuudelle merkitykselliselle talousvyöhykkeelle pääse kehittämään hanketta yritys, jonka toiminta voisi vaarantaa kansallista turvallisuutta. Säännös olisi erityisen tärkeä myös siksi, ettei Suomella ole aluevesien kaltaisia toimivaltuuksia talousvyöhykkeellä. Kansallisen turvallisuuden vaarantumisen peruste voisi tulla kyseeseen, jos luvanhakijan omistaisi esimerkiksi Suomelle vihamielinen valtio, jonka vahingoittamistarkoituksesta on vahva epäilys. Käytännössä valtioneuvoston päätöksenteko asiassa perustuisi esimerkiksi ulkoministeriön, puolustusministeriön ja Suojelupoliisin hakijasta antamiin lausuntoihin.
Kansallista turvallisuutta ei ole lain tasolla yksiselitteisesti määritelty. Kuitenkin perustuslain yksityiselämän suojaa koskevassa 10 §:n 4 momentissa käytetään käsitettä ”toiminta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta”. Lainkohta on lisätty perustuslakiin hallituksen esityksellä eduskunnalle laiksi Suomen perustuslain 10 §:n muuttamisesta (HE 198/2017 vp), jonka 10 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kansallisen turvallisuuden käsite esiintyy Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ihmisoikeuksien rajoitusperusteena. Esimerkiksi Euroopan ihmissoikeussopimuksen tulkinnassa valtioilla on katsottu olevan varsin laaja harkintamarginaali sen suhteen, millaisen toiminnan ne katsovat vaarantavan kansallista turvallisuuttaan (esim. Kennedy v. Yhdistynyt Kuningaskunta, 18.5.2010). Perustelujen mukaan kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisiä ovat sellaiset yhteiskunnan perustoiminnot, joiden häirintä tai lamauttaminen saattaisi viime kädessä johtaa ihmisten hengen tai terveyden vakavaan vaarantumiseen. Tällaisiin kuuluvat esimerkiksi sähkö-, viestintä- ja liikenneverkot taikka elintarvike- ja lääkehuoltoa tai kansallista huoltovarmuutta kaiken kaikkiaan ylläpitävät toiminnot. Kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaa voi olla sellainenkin ulkoinen toiminta, joka tähtää kansanvaltaisen yhteiskunnan ja sen instituutioiden häirintään tai niiden toiminnan lamauttamiseen taikka mahdollistaa niiden toiminnan häirinnän tai lamauttamisen. Ilmaisu ”kansallinen turvallisuus” tarkoittaisi sitä, ettei säännöksessä tarkoitettu uhkaava toiminta kohdistuisi ensisijaisesti kehenkään yksilönä vaan yleisemmin yhteiskuntaan ja sen ihmisyhteisöön.
Mahdollisimman laaja kansallisen turvallisuuden määritelmä on tarpeellinen, jotta voidaan huomioida turvallisuusympäristön muutokset. Laaja määritelmä on myös perusteltu, koska päätöksen tekisi valtioneuvosto. Suomen talousvyöhykkeen hyödyntämisoikeus kuuluu Suomen valtiolle, joten valtiolla on lähtökohtaisesti laaja harkintavalta siinä, millä perustein se luovuttaa oikeuden toiselle. Samasta syystä kansallisen turvallisuuden edellytyksen täyttyminen on syytä tarkastaa vasta hyödyntämislupavaiheessa, eikä Energiaviraston järjestämässä kilpailutuksessa, vaikka hanketoimijoiden kannalta varmuus kansallisen turvallisuuden ehdon täyttymisestä olisi tarkoituksenmukaista olla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Vastaavan kaltainen luvan myöntämisen este on kaivoslaissa (621/2011), jonka mukaan kaivoslupaa, malminetsintälupaa ja kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää, jos toiminnan arvioidaan vaarantavan maanpuolustusta, huoltovarmuutta, yhteiskunnan kannalta välttämättömän infrastruktuurin toimintaa tai muuta näihin rinnastettavaa kansallisen turvallisuuden etua (48 §:n 3 momentti ja 46 §:n 1 momentin 10 kohta). Toinen vertailukohta on laki eräiden kiinteistöhankintojen luvanvaraisuudesta (470/2019), jonka mukaan EU:n ja ETA-alueen ulkopuolinen yhteisö tai henkilö tarvitsee puolustusministeriön luvan kiinteistönhankintaan. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa kiinteistön hankinnalle ei myönnetä, jos hankinnan voidaan arvioida uhkaavan kansallista turvallisuutta tai vaikeuttavan maanpuolustuksen järjestämistä, alueellisen koskemattomuuden valvontaa ja turvaamista tai rajavalvonnan, rajaturvallisuuden tai huoltovarmuuden varmistamista.
Pykälän 1 momentin
4 kohdan
mukaan neljäs edellytys luvan myöntämiselle kilpailutuksen voittajalle olisi, ettei ole ilmennyt, että voittaja olisi antanut kilpailutuksessa vääriä tai puutteellisia tietoja kilpailutuksen lopputuloksen kannalta olennaisista seikoista taikka että voittajan kyky toimia kilpailutukseen annetun tarjouksen mukaisesti olisi olennaisesti heikentynyt. Koska kilpailutuksen voi voittaa vain yksi osallistuja ja voittaja valitaan hinnan lisäksi laadullisilla tekijöillä, laadullisten tekijöiden oikeellisuudella on suuri merkitys. Tämän vuoksi myös hyödyntämislupa täytyisi voida evätä, mikäli tulisi vielä kilpailutuksen jälkeen ilmi, että voittaja olisi antanut kilpailutuksessa sellaisia vääriä tai puutteellisia tietoja seikoista, jotka ovat kilpailutuksen lopputulokseen kannalta olennaisia. Väärällä tiedolla tarkoitetaan tietoja, jotka eivät vastaa tosiasioita tiedon antamishetkellä. Puutteellisella tiedolla tarkoitetaan, ettei ole toimitettu vaadittua tietoa tai vain osa siitä. Edellytyksenä olisi myös, että tiedot olisivat luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat olennaisia kilpailutuksen lopputuloksen kannalta. Kyseeseen tulisivat siis lähinnä erilaiset laadullisiin tekijöihin ja osallistumisen edellytyksiin liittyvät tiedot, joiden ollessa toisenlaisia myös kilpailutuksen lopputulos voisi olla toinen. Lainkohdan tarkoituksena ei ole, että valtioneuvoston tulisi uusia Energiaviraston tekemä arviointi, vaan mahdollistaa hyödyntämisluvan epääminen tilanteessa, jossa vasta kilpailutuksen jälkeen ilmenee, että voittanut toimija on toimittanut vääriä tai puutteellisia tietoja, jotka olisivat voineet johtaa toisen toimijan voittoon.
Lisäksi este luvan myöntämiselle olisi, että voittajan kyky toimia kilpailutukseen annetun tarjouksen mukaisesti olisi olennaisesti heikentynyt. Vasta hyödyntämislupa tekee kilpailutuksessa tarjotut laadulliset tekijät voittajaa velvoittaviksi. Säännöksen tarkoituksena on estää tilanne, jossa luvanhakija saisi hyödyntämisluvan, vaikka sen toiminta ei enää täyttäisi niitä tekijöitä, joiden perusteella se on voittanut kilpailutuksen, eli ennen kaikkea laadullisia tekijöitä ja osallistumisen edellytyksiä. Edellytyksenä hyödyntämisluvan myöntämiselle olisi kaikkien 1 momentin mukaisten edellytysten täyttyminen.
Pykälän 2 momentin mukaan hyödyntämislupaa ei kuitenkaan voitaisi myöntää ryhmittymälle. Jos kilpailutuksen voittaja olisi ryhmittymä, hyödyntämislupa voitaisiin myöntää pelkästään kaikista ryhmittymän jäsenistä muodostetulle yritykselle tai yhteisölle. Ryhmittymän tulisi siis muodostaa esimerkiksi osakeyhtiö hyödyntämislupaa hakeakseen. Luvanhakijayrityksen tai -yhtiön olisi koostuttava pelkästään voittaneen ryhmittymän jäsenistä, ja kaikkien ryhmittymän jäsenten tulisi olla mukana. Vaatimus on mahdollinen käyttöoikeussopimusdirektiivin 26 artiklan 3 kohdan nojalla. Ryhmittymän jäsenistä muodostetun yhteisön tai yrityksen omistussuhteiden tulisi vastata tarjouksessa ilmoitettua, mikä johtuu 1 momentin 4 kohdan vaatimuksesta.
Pykälän 3 momentin mukaan hyödyntämislupa voitaisiin myöntää ehdollisena, vaikka päätös kilpailutuksen tuloksesta ei olisi lainvoimainen. Säännös olisi tarpeen, jotta mahdollinen valitus ei viivästyttäisi hankekehitystä, mikäli kilpailutuksen voittaja olisi halukas hakemaan hyödyntämislupaa omalla riskillään. Merituulivoimahankkeen kehitys vie vuosia, ja esitetyssä mallissa on useita päätöksiä. Ottaen huomioon lakihankkeen uusiutuvan energian edistämistä koskevat tavoitteet, olisi tarkoituksenmukaista mahdollistaa se, että hyödyntämislupaprosessi voisi edetä, vaikka kilpailutuksen muutoksenhaku olisi kesken. Säännös vastaisi asiallisesti sitä, että kilpailutuspäätös olisi täytäntöönpanokelpoinen valituksesta huolimatta. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (jäljempänä myös
HOL
) 122 §:n 1 momentin mukainen lähtökohta on, että päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kuitenkin saman pykälän 3 momentin mukaan päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana muun ohella, jos laissa niin säädetään. Energiaviraston tekemällä päätöksellä kilpailutuksen tuloksesta ei kuitenkaan ole itsenäisiä oikeusvaikutuksia. Päätöksen merkitys olisi se, että kilpailutuksen voittaja saisi päätöksen johdosta oikeuden hakea valtioneuvoston hyödyntämislupaa. Siten kilpailutuspäätöksen välittömällä täytäntöönpanokelpoisuudella ei olisi vaikutuksia, vaan sen sijaan ehdotetaan, että hyödyntämislupa voitaisiin myöntää, vaikka kilpailutuspäätöksen muutoksenhaku olisi kesken. Ehdollisuus tarkoittaisi, että hyödyntämisluvan voimassaolo tulisi sitoa siihen, että kilpailutuksen voittaja pysyy samana muutoksenhausta huolimatta. Hyödyntämislupaa ei kuitenkaan voitaisi myöntää, jos kilpailutuksen tulosta koskevaan päätökseen olisi vaadittu oikaisua, eikä oikaisuvaatimukseen olisi annettu päätöstä. Oikaisuvaatimus olisi siis este hyödyntämisluvan myöntämiselle siihen asti, että Energiavirasto olisi antanut asiassa päätöksen.
HOL 122 §:n 3 momentti mahdollistaa, että hyödyntämislupapäätöksessä voitaisiin määrätä, että se on täytäntöönpanokelpoinen muutoksenhausta huolimatta. Kyseinen lainkohta mahdollistaa päätöksen täytäntöönpanon muun ohella, jos päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. Lisäksi 123 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuin voi valituksen ollessa vireillä kieltää päätöksen täytäntöönpanon, määrätä täytäntöönpanon keskeytettäväksi tai antaa päätöksen täytäntöönpanoa koskevan muun määräyksen. Hyödyntämisluvan nojalla luvanhaltija olisi suoraan oikeutettu aloittamaan tutkimustoimet talousvyöhykkeellä. Alukselta ja merenpohjassa suoritettavat tutkimukset aiheuttavat hetkellisiä, paikallisia ja vähäisiä vaikutuksia. Luvanhaltija ei olisi suoraan hyödyntämisluvan nojalla oikeutettu rakentamiseen, koska se edellyttäisi muun muassa vesilupaa. Siten luvan myöntämisen suorat vaikutukset talousvyöhykkeellä olisivat vähäiset ja mahdollisen valittajan valitus ei kävisi välittömän täytäntöönpanon johdosta hyödyttömäksi. Hyödyntämisluvan välittömällä täytäntöönpanolla voisi kuitenkin olla suuri merkitys hankkeen aikataulun kannalta, koska hankakehitys vie vuosia aikaa, mutta ilman hyödyntämisluvan tuomaa yksinoikeutta riski pidemmälle viedylle hankekehitykselle voi olla liian suuri. Ottaen huomioon lain tavoitteet uusiutuvan energian edistämisestä, olisi mahdollista katsoa välitön täytäntöönpano yleisen edun kannalta tärkeäksi, jolloin mahdolliset valitukset eivät estäisi tutkimusten tekemistä talousvyöhykkeellä ja siten esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyn edistämistä. Myös nykyisen talousvyöhykelain 6 §:n mukaiset suostumukset tutkimiseen ovat olleet välittömästi täytäntöönpantavissa.
16 §.Hyödyntämislupahakemus
. Pykälän
1 momentin
mukaan hyödyntämislupaa olisi haettava viimeistään neljän kuukauden kuluttua siitä, kun kilpailutuspäätös on saanut lainvoiman. Tarkoituksena olisi varmistaa, että mikäli voittaja ei hae lupaa määräajassa, alue ei jää hyödyntämättä, vaan se voidaan kilpailuttaa uudelleen. Se, että kilpailutuspäätös ei ole lainvoimainen, ei olisi kuitenkaan este hyödyntämisluvan hakemiselle. Kilpailutuksen voittaja voisi halutessaan hakea hyödyntämislupaa vaikka heti kilpailutuspäätöksen antamisen jälkeen. Lainvoimaisuusasiaa on kuvattu edellä 15 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Pykälän
2 momentin
mukaan hyödyntämislupahakemus tulisi toimittaa työ- ja elinkeinoministeriöön. TEM toimisi hyödyntämisluvan valtioneuvostolle esittelevänä ministeriönä. Hakemuksessa olisi esitettävä selvitys, joka on tarpeen 15 §:ssä säädettyjen luvan myöntämisedellytysten täyttymisen varmistamiseksi sekä 17 §:ssä tarkoitettujen lupaehtojen antamista varten. Pykälän 3 momentin mukaan tarkempia säännöksiä hakemuksessa esitettävästä selvityksestä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.
17 §.Hyödyntämisluvan ehdot
. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin seikoista, joista hyödyntämisluvassa annettaisiin tarpeelliset ehdot. Momentin 1 kohta koskisi
kilpailutuksen voittaneeseen tarjoukseen sisältyvän tarjotun hyödyntämismaksun maksamista. Maksuvelvollisuudesta säädettäisiin erikseen 20 §:ssä, mutta hyödyntämisluvassa voitaisiin antaa tarkempia ehtoja maksamisesta, kuten maksutavoista ja -aikataulusta.
Momentin
2 kohta
koskisi kilpailutuksen voittaneeseen tarjoukseen sisältyvien laadullisten tekijöiden noudattamista. Kilpailutuksessa voittajan valinta perustuisi tarjotun hyödyntämismaksun lisäksi erilaisiin laadullisiin kriteereihin, joista osa voisi olla esivalintakriteerejä. Hyödyntämisluvassa näiden kriteereiden noudattamisesta, ja mikäli kilpailutukseen osallistumisen edellytyksistä säädetään asetuksella, myös niiden noudattamisesta olisi tarpeen asettaa ehdot, jotta varmistetaan, että voittaja myös noudattaa niitä seikkoja, joiden perusteella se on kilpailutuksen voittanut. Kilpailutuksen voittajan tulisi siis pystyä täyttämään tarjoamansa laadulliset tekijät ei vain kilpailutuksen aikana, vaan myös hyödyntämislupaa haettaessa ja luvan myöntämisen jälkeen. Osa hyödyntämisluvan ehdoista voisi olla määräaikaisia, esimerkiksi siten että velvoite koskee vain merituulivoima-alueen kehitys- ja rakentamisaikaa.
Momentin
3 kohta
koskisi hankkeessa noudatettavia määräaikoja, muita hankkeen edistymisen kannalta tarpeellisia seikkoja sekä niistä raportointia. Hyödyntämisluvassa olisi tarpeen asettaa ainakin jokin määräaika liittyen hankkeen etenemiseen. Tarkoituksena on estää se, että hyödyntämisluvalla vain varattaisiin merialuetta ilman aikeita hankekehitykseen ja toisaalta varmistaa se, että hankekehitys etenee kohtuullisessa aikataulussa. Määräajat voisivat koskea esimerkiksi tutkimusten tekemistä, hankkeen tarvitsemien lupien hakemista tai ympäristöarvioinnin tekemistä sekä merituulivoimapuiston valmistumista. Määräajoista määrättäessä tulisi huomioida, että hankkeen etenemiseen pyritään myös edistämisvakuuden (18 §) avulla. Muut edistymisen kannalta tarpeelliset seikat ja niistä raportointi voisivat koskea esimerkiksi jo ennen jonkin määräajan päättymistä olevaa raportointivelvoitetta hankkeen edistymisestä.
Momentin
4 kohta
koskisi hyödyntämiseen liittyviä tutkimuksia ja niihin liittyvien tietojen toimittamista. Luvassa olisi asetettava tarpeelliset ehdot liittyen tutkimusten suorittamiseen ja siinä huomioitaviin seikkoihin. Mikäli rakentaminen kilpailutetulle alueelle edellyttäisi esimerkiksi meriluontoon liittyviä tutkimuksia kilpailutetun alueen ulkopuolella, hyödyntämisluvalla voitaisiin sallia tutkimukset tällaisella rajatulla ulkopuolisella alueella. Tuulienergian hyödyntäminen ei olisi kuitenkaan mahdollista kuin sillä alueella, jonka valtioneuvosto on 2 §:n mukaan valinnut ja Energiavirasto kilpailuttanut.
Momentin
5 kohta
koskisi edistämisvakuutta. Edistämisvakuudesta säädettäisiin erikseen 18 §:ssä, mutta hyödyntämisluvassa voitaisiin tarpeen mukaan antaa tarkempia ehtoja muun muassa vakuuden maksamisesta.
Momentin
6 kohta
koskisi muita seikkoja, jotka ovat turvallisuuden tai talousvyöhykelain mukaan valtiolle kuuluvien oikeuksien tai velvollisuuksien kannalta tarpeellisia. Hyödyntämisluvassa voisi olla tarpeen antaa ehtoja sen varmistamiseksi, että YK:n merioikeusyleissopimusta noudatetaan ja Suomen turvallisuudelle ei aiheudu haittaa tai vaaraa. YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaan Suomella on talousvyöhykkeellään esimerkiksi yleissopimuksen asianomaisten määräysten mukainen lainkäyttövalta meriympäristön suojelun ja säilyttämisen osalta, mikä mahdollistaa ympäristön huomiointia koskevien määräysten antamisen esimerkiksi koskien talousvyöhykkeellä tehtäviä tutkimuksia. Kansallisen turvallisuuden kannalta voisi olla välttämätön esimerkiksi ehto, jonka mukaan alueella olevien rakennusten, rakenteiden ja laitteiden omistusoikeutta ei saa luovuttaa alueen hyödyntämisoikeudesta erillään. Kohdan nojalla voitaisiin antaa myös muita tarpeellisia ehtoja, esimerkiksi YK:n merioikeusyleissopimuksen 303 artiklan noudattamisen varmistamiseksi ehto siitä, miten alueelta löytyvien hylkyjen suhteen on meneteltävä. 303 artiklan mukaan valtioiden velvollisuutena on suojella merestä löytyneitä arkeologisia ja historiallisia esineitä.
Pykälän
2 momentin
mukaan hyödyntämisluvan nojalla tehtyjen tutkimusten tulokset ja tutkimusaineisto olisi toimitettava työ- ja elinkeinoministeriölle. Velvoitetta on pidettävä tarpeellisena toisaalta valvonnan kannalta sekä merituulivoimahankkeiden yhteisvaikutusten selvittämiseksi ja toisaalta sen vuoksi, että tutkimustöistä saatu tietoaineisto voidaan kerätä talteen ja tarvittaessa hyödyntää, mikäli toiminnanharjoittaja luopuu hankkeesta ja alue kilpailutetaan uudelleen. Lähtökohtaisesti tietoaineistoa on julkisuuslain nojalla pidettävä julkisina tietoina. Tehtyjen tutkimusten tulosten toimitusvelvollisuus olisi voimassa myös, jos hyödyntämislupa ei olisi enää voimassa, mutta tietoja ei olisi vielä toimitettu.
Pykälän
3 momentin
mukaan hyödyntämislupa annettaisiin määräajaksi. Ottaen huomioon merituulivoimapuistojen käyttöiän ja hankekehitykseen kuluvan pitkän ajan, hyödyntämisluvan tarkoituksenmukainen kesto olisi useita kymmeniä vuosia. Hyödyntämisluvan voimassaoloa voitaisiin kuitenkin rajata siten, että hyödyntämislupa koskisi tietyn määräajan jälkeen vain aluetta, jolle merituulivoimahanke sijoittuu. Ehto olisi tarpeellinen, koska hanketoimija tutkisi merituulivoima-aluetta vasta hyödyntämisluvan saatuaan. Koska alueen pohjan tarkoista olosuhteista ja muista rakennettavuuteen vaikuttavista seikoista ei ole aluevalintaa tehtäessä vielä tarkkaa tietoa, kilpailutettavan alueen on tarpeen olla kooltaan melko suuri. Siten hanketoimijalla on suurempi varmuus siitä, että alueelta löytyy riittävä ala, jolle taloudellisen kannattavuuden kannalta riittävän suuri merituulivoimapuisto on mahdollista rakentaa ottaen huomioon muun muassa merenpohjan olosuhteet, jääolosuhteet, tuuliolosuhteet sekä ympäristötekijät. Tutkimusten ja ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella rakentamiselle otollinen alue todennäköisesti rajautuisi ja toimija voisi hakea tälle alueelle hankkeen tarvitsemia muita lupia. Kuitenkaan valtion kannalta ei ole tarkoituksenmukaista, että hyödyntämisoikeus koskee useita kymmeniä vuosia koko kilpailutettua laajaa merialuetta, mikäli koko merialuetta ei käytetä merituulivoimahankkeeseen. Ottaen huomioon tämän sekä tarpeen rajata säädettävien valtioneuvoston suostumusten määrää, luvassa voisi olla tarpeen määrätä, että tietyn määräajan jälkeen hyödyntämislupa on voimassa vain sillä alueella, jolle rakentaminen sijoittuu. Luvanhaltijalla olisi siis oikeus hyödyntää koko aluetta merituulivoimahankkeen rakentamiseen, mikäli se näin haluaisi ja saisi toiminnalle tarvittavat luvat. Sille osalle aluetta, jolle se ei lupia hakisi tai saisi, hyödyntämisluvan kesto olisi rajattu. Tarkoituksena on varmistaa, että alue, jolle merituulivoimahanke ei sijoitu, voidaan tarvittaessa hyödyntää muuhun käyttöön tai kilpailuttaa uudelleen valtioneuvoston päätöksellä. Päätöksessä olisi tällöin huomioitava, että merituulivoima-alueiden väliin jää riittävä ja merituulivoiman edistämisen kannalta kohtuullinen tila.
Lisäksi 3 momentin mukaan hyödyntämisluvassa voitaisiin määrätä, että tuotettu energia tai osa siitä on tuotava Suomeen. Tällainen ehto voisi olla tarpeen sen varmistamiseksi, että Suomi hyötyy merituulivoimahankkeen tuottamasta energiasta. Mikäli talousvyöhykkeellä tuotettava sähkö tai esimerkiksi vety vietäisiin suoraan talousvyöhykkeeltä Suomen ulkopuolelle, hankkeen hyödyt Suomelle voisivat jäädä vähäiseksi. Koska oikeus tuulienergian hyödyntämiseen Suomen talousvyöhykkeellä on YK:n merioikeussopimuksen mukaan Suomen valtiolla, valtioneuvoston on mahdollista, jos se sen tarpeelliseksi katsoo, asettaa ehtoja koskien tuotetun energian tuontia Suomeen. Säännöksen tavoitteena ei ole, että energian vienti Suomesta estettäisiin, vaan vaikuttaa siihen, että talousvyöhykkeen hyödyntämisestä tulisi riittävästi hyötyä myös Suomeen.
18 §.Edistämisvakuus
. Edistämisvakuuden tarkoituksena on varmistaa, että hanketta tosiasiassa edistetään riittävällä tahdilla ja tiettyjä hyödyntämisluvan ehtoja noudatetaan. On tarpeen pyrkiä vauhdittamaan hankekehitystä erityisesti alkuvaiheessa, jolloin aluetta on vasta tarkoitus tutkia eikä esimerkiksi lupien hakeminen ole vielä ajankohtaista. Siten tarvitaan jokin keino, jolla varmistaa hankkeen aktiivinen kehittäminen. Myös lupaan sisältyvillä määräaikoja koskevilla ehdoilla voidaan asettaa hankkeen etenemiselle vaatimuksia. Kuitenkin jos hankkeen edistymisen varmistaminen olisi täysin kiinni hyödyntämisluvan määräaikoja koskevista ehdoista, tulisi niiden olla tarkkoja ja koskea useita hankekehityksen vaiheita, mikä tekisi määräaikojen toteutumisen valvonnasta työlästä. Harkittavaksi tällaisessa tilanteessa tulisi myös, pitäisikö määräaikojen valvonnassa ottaa huomioon viivästymiseen johtaneet tekijät, joihin hyödyntämisluvan haltija ei ole voinut vaikuttaa. Näiden tekijöiden arviointi ei olisi yksiselitteistä. Jotta voidaan välttää kattavat ja yksityiskohtaiset määräaikoja koskevat ehdot, tarvitaan myös jokin muu keino edistymisen varmistamiseksi.
Pykälän
1 momentin
mukaan hyödyntämisluvan haltijan olisi kolmen kuukauden kuluessa hyödyntämislupapäätöksen antamisesta annettava Energiaviraston hyväksi vakuus merituulivoimahankkeen aktiivisen kehittämisen ja hyödyntämisluvan laadullisia tekijöitä ja määräaikoja koskevien ehtojen noudattamisen varmistamiseksi. Laadullisten tekijöiden noudattamisesta varmistuminen on keskeistä, koska oikeus merituulivoima-alueeseen ratkaistaisiin kilpailutuksessa, ja laadullisilla tekijöillä olisi siinä iso rooli. Jos laadullisia tekijöitä koskevia lupaehtoja rikkoisi olennaisesti, hyödyntämislupa olisi mahdollista peruuttaa. Koska laadullisten tekijöiden noudattaminen on keskeistä, tulisi olla kuitenkin jokin keino turvata niiden noudattaminen myös tilanteessa, jossa lupaa ei peruutettaisi. Vakuuden määrän olisi oltava riittävä varmistamaan luvanhaltijan sitoutuminen hankkeen edistämiseen hyödyntämisluvassa määrätyllä tavalla.
Pykälän
2 momentin
mukaan vakuudeksi hyväksyttäisiin omavelkainen takaus, pantattu talletus taikka vakuus, jonka Energiavirasto saa käyttöönsä vaatimuksen nojalla. Vakuuden antajan olisi oltava sellainen luotto- tai vakuutuslaitos tai muu ammattimainen rahoituslaitos, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Ehdotetut säännökset olisivat samat kuin osallistumisvakuutta koskevassa 9 §:n 2 momentissa, jonka yksityiskohtaisissa perusteluissa on taustoitettu ehdotuksia.
Edistämisvakuuden olisi oltava voimassa siihen asti, että tuulivoimapuisto on otettu suunniteltuun käyttöönsä. Suunniteltuun käyttöönsä ottamisella tarkoitettaisiin samaa, kuin ehdotetussa 7 §:ssä. Jos vakuuden voimassaoloa jatkettaisiin, uusiminen olisi tehtävä hyvissä ajoin ennen vakuuden voimassaolon päättymistä. Näin varmistuttaisiin siitä, että valvontaviranomainen Energiavirastolla olisi riittävä aika puuttua siihen, ettei vakuutta uusittaisi ajoissa, ja varmistua, ettei vakuus vanhene.
Pykälän
3 momentin
mukaan vakuutta tulisi kerryttää vuoden välein hyödyntämisluvassa määrättävään ajankohtaan saakka. Tarkoituksena olisi, että vakuus on ensin melko matala, koska alkuvaiheessa hankkeen toteutumisen riskit ovat suuremmat, kun aluetta ei ole vielä tutkittu eikä tarvittavia lupia saatu. Siten hyödyntämisluvan haltija voisi vielä ensimmäisten vuosien aikana päästä hyödyntämisluvasta irti melko matalin kustannuksin. Edistämisvakuuden määrän nouseminen hankkeen edetessä kannustaisi näin ollen hankkeen toteutumisen kannalta olennaisten tutkimusten tekemiseen mahdollisimman pian hyödyntämisluvan myöntämisestä. Hankkeen edetessä nouseva edistämisvakuus kannustaisi hankkeen toteuttamiseen ripeässä aikataulussa. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vakuuden määrän laskemisesta ja kerryttämisestä sekä vakuuden uusimisen määräajasta.
19 §.Edistämisvakuuden vapauttaminen ja realisointi
. Pykälän
1 momentin
mukaan Energiaviraston olisi hakemuksesta vapautettava vakuus, kun tuulivoimapuisto olisi otettu suunniteltuun käyttöönsä
ja hyödyntämisluvan haltija olisi täyttänyt laadullisia tekijöitä ja määräaikoja koskevat velvoitteensa. Hyödyntämisluvan haltijan tulisi siis hakea vakuuden vapauttamista toimittamalla tuulivoimapuiston käyttöönottoa koskevat tiedot. Suunniteltuun käyttöönsä ottamisella tarkoitettaisiin samaa, kuin ehdotetussa 7 §:ssä.
Pykälän
2 momentin
mukaan Energiavirastolla olisi oikeus ryhtyä vakuuden realisointiin, jos hyödyntämislupa on peruttu tai siitä on luovuttu. Pääsääntö siis olisi, että luvanhaltija menettää vakuuden, jos se menettää hyödyntämisluvan. Hyödyntämisluvan voisi menettää ensinnäkin, jos luvanhaltija itse luopuu siitä ehdotetun 25 §:n mukaisesti. Luvan voisi menettää myös 24 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Esimerkiksi jos luvanhaltija ei kerryttäisi edistämisvakuutta, se menettäisi hyödyntämisluvan ja vakuus voitaisiin realisoida. Samoin vakuuden voisi menettää, jos luvanhaltija rikkoisi olennaisesti hyödyntämisluvan ehtoja. Kuitenkin jo kyse ei olisi hyödyntämisluvan peruuttamiseen johtavasta lupaehtojen rikkomisesta, Energiavirastolla olisi oikeus ryhtyä vakuuden realisointiin kokonaan tai osittain, jos hankkeessa olisi rikottu hyödyntämisluvan laadullisia tekijöitä tai määräaikoja koskevia ehtoja, eikä luvanhaltija tilanteessa, jossa rikkomus on korjattavissa, kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa määräajassa korjaa menettelyään. Säännöstä ehdotetaan, koska tulisi olla jokin keino puuttua lupaehtojen rikkomiseen, vaikka hyödyntämislupaa ei peruutettaisi. Jos rikkomus olisi korjattavissa, Energiaviraston tulisi kehottaa luvanhaltija kohtuullisessa määräajassa korjaamaan menettely. Kuitenkin jos olisi rikottu sellaista ehtoa, joka ei ole korjattavissa, esimerkiksi rakentamisen ympäristövaikutuksia vähentävän rakentamistekniikan käyttöä, ja rikkomus havaittaisiin rakentamisen jälkeen, rikkomuksen ei voitaisi katsoa olevan korjattavissa ja tällöin vakuus voitaisiin realisoida ilman korjaamiskehotusta. Ottaen huomioon hallinnon yleiset oikeusperiaatteet, kuten suhteellisuusperiaatteen, vakuus olisi realisoitavissa tällaisen rikkomuksen takia vain osittain.
20 §.Hyödyntämismaksu
. Pykälän
1 momentin
mukaan hyödyntämisluvan haltija olisi velvollinen suorittamaan Energiavirastolle hyödyntämismaksun oikeudesta talousvyöhykkeen tuulienergian hyödyntämiseen. Hyödyntämismaksu olisi kilpailutuksen voittaneeseen tarjoukseen sisältyvä tarjottu hyödyntämismaksu. Hyödyntämismaksulla saatava vastike olisi oikeus hyödyntää tiettyä talousvyöhykkeen aluetta tuulienergian hyödyntämiseen. Maksun valtiosääntöoikeudellista luonnetta on kuvattu tarkemmin jaksossa 12.3. Tarjotun hyödyntämismaksun määräytymisperusteista voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella ehdotetun 5 §:n 2 momentin mukaisesti. Velvollisuutta hyödyntämismaksun maksamiseen ei kuitenkaan olisi, jos voittaneeseen tarjoukseen sisältyvä tarjottu hyödyntämismaksu on nolla. Jos tarjoaja ei siis olisi tarjouksessaan ollut valmis maksamaan hyödyntämisoikeudesta mitään ja olisi voittanut laadullisten tekijöiden perusteella eikä valtioneuvoston asetuksella olisi asetettu kilpailutukselle minimihintaa, velvoitetta maksaa hyödyntämismaksua ei olisi. Hyödyntämismaksusta annettaisiin tarpeelliset ehdot hyödyntämisluvassa. Maksuvelvollisella olisi siis maksua koskeva muutoksenhakuoikeus sitä kautta, että se voisi valittaa hyödyntämislupapäätöksestä. Hyödyntämislupapäätöksen tekisi valtioneuvosto, joten valitustie olisi suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Pykälän
2 momentin
mukaan Energiavirasto tulouttaisi hyödyntämismaksun valtiolle.
Pykälän
3 momentin
mukaan maksamattomalle määrälle perittäisiin vuotuista viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:ssä tarkoitetun korkokannan mukaan, jos maksua ei suoritettaisi viimeistään eräpäivänä. Korkolain 4 §:n pääsäännön mukaan velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko. Viitekorko on korkolain 12 §:n mukaan Euroopan keskuspankin viimeisimpään perusrahoitusoperaatioon ennen kunkin puolivuotiskauden ensimmäistä kalenteripäivää soveltama korko pyöristettynä ylöspäin lähimpään seuraavaan puoleen prosenttiyksikköön. Maksu olisi suoraan ulosottokelpoinen. Sen perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa. Maksu olisi siis mahdollista periä ulosotossa ilman, että ulosotosta on annettu tuomio tai erillinen päätös.
21 §.Hyödyntämisluvan muuttaminen
.
Pykälän
1 momentin 1 kohdan
mukaan hyödyntämisluvan ehtoja voitaisiin muuttaa, jos se olisi tarpeen sen varmistamiseksi, ettei kansallinen turvallisuus vaarannu. Turvallisuusympäristö voi muuttua hyödyntämisluvan pitkän keston aikana, minkä vuoksi hyödyntämisluvan ehtoja voisi olla tarpeen muuttaa. Ehdot voisivat koskea esimerkiksi sitä, miten luvanhaltijan on huomioitava toiminnassaan kansallinen turvallisuus. Pykälän 1 momentin
2 kohdan
mukaan hyödyntämisluvan ehtoja voitaisiin muuttaa, jos se olisi tarpeen luvan myöntämisen jälkeen Euroopan unionin säädöksessä tai kansainvälisessä sopimusvelvoitteessa tapahtuneen muutoksen vuoksi.
Pykälän 1 momentin
3 kohdan
mukaan lupaa voitaisiin muuttaa
luvan myöntämisen jälkeen tapahtuneen toiminnan ulkopuolisten olosuhteiden olennaisen muutoksen vuoksi. Olosuhteen on oltava ulkopuolinen ja olennainen ennen kaikkea luvanhaltijan oikeussuojan takia. Luvan muuttamisen kynnys viranomaisaloitteisesti ei voi olla liian matala, jotta täytetään viranomaistoiminnan ennakoitavuuden ja luottamuksensuojan periaatteet. Kuitenkin koska hyödyntämislupa voidaan myöntää kymmeniksi vuosiksi, tällaisten mahdollisten olennaisten muutosten luonnetta ei voida etukäteen tarkasti määritellä. Lisäksi lupaehtojen muutosmahdollisuus on tärkeää, koska talousvyöhyke on kansainvälinen alue, jolle kansallista sääntelyä ei voida vapaasti ulottaa. Ehdotukset ovat käyttöoikeussopimusdirektiivin 43 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia.
Lisäksi
4 kohdan
mukaan lupaa ehtoja voitaisiin muuttaa 17 §:n 3 momentissa tarkoitetun alueen rajaamisen vuoksi. Muutos voisi olla tarpeen, jotta tarkemmin määritellään, mikä on se alue, jolle tarvittavat luvat on saatu ja merituulivoimahanke rakentuu ja jota hyödyntämisluvan koko kesto koskee. Ehdotus on käyttöoikeussopimusdirektiivin 43 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen. 1 momentin mukaisen päätöksen tekisi 3 momentin nojalla joko TEM tai valtioneuvosto.
Viranomaisaloitteisessa luvan ehtojen muutoksessa on huomioitava hallintolain hallinnon oikeusperiaatteet, erityisesti suhteellisuusperiaate ja luottamuksensuojaperiaate. Aiotuista muutoksista olisi myös hallintolain mukaisesti kuultava luvanhaltijaa. Luvan muuttamisen valtiosääntöoikeudellisia reunaehtoja on käsitelty luvussa 12.2.
Pykälän
2 momentin
mukaan hyödyntämisluvan ehtoja voitaisiin muuttaa myös luvanhaltijan hakemuksesta. Hakemuksesta luvan muuttaminen olisi siis mahdollista myös muista, kuin 1 momentissa johtuvista syistä. Muuttaminen olisi kuitenkin harkinnanvaraista. Ehtoja, jotka koskevat laadullisten tekijöiden noudattamista, ei kuitenkaan voitaisi muuttaa muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa erityisestä syystä. Hyödyntämisluvan saaminen perustuu kilpailutukseen, jossa voittaja valitaan tarjotun hyödyntämismaksun lisäksi laadullisten tekijöiden perusteella. Hyödyntämisluvalla laadullisten tekijöiden noudattaminen tehdään tarpeellisilta osin velvoittavaksi, jotta voittajan tulee myös tosiasiassa noudattaa niitä seikkoja, joihin sen voitto perustuu. Siten näiden lupaehtojen muuttamisen ei pitäisi olla mahdollista kuin rajatuissa tilanteissa, joita ovat 1 momentissa tarkoitetut kansallisen turvallisuuden peruste, EU-säädöksessä tai kansainvälisessä sopimusvelvoitteessa tapahtunut muutos, ulkopuolisten olosuhteiden olennainen muutos tai alueen rajaus. Lisäksi muutokselle tulisi olla vielä erityinen syy. Muutos tällä perusteella voisi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos jokin ympäristön tilaa parantava toimi, joka on luvanhaltijaa velvoittava, on olosuhteiden muutoksen vuoksi tullut hyödyttömäksi. Muuttaa ei voitaisi myöskään maksettavaa hyödyntämismaksua, koska sen maksu perustuu suoraan lakiin. Myöskään merituulivoima-aluetta ei voitaisi laajentaa luvan muutoksella, koska aluevalinta perustuu erilliseen valtioneuvoston päätökseen. Hakemus luvan muuttamiseksi tulisi toimittaa työ- ja elinkeinoministeriölle.
Pykälän
3 momentin
nojalla
kansalliseen turvallisuuteen liittyvän muutospäätöksen tekisi valtioneuvosto ja muut muutospäätökset työ- ja elinkeinoministeriö. Hyödyntämislupapäätöksen tekee valtioneuvosto, mutta sen muuttaminen muussa kuin kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä tapauksissa ei olisi sen luonteista, että se edellyttäisi valtioneuvoston päätöksentekoa.
22 §.Hyödyntämisluvan siirtäminen
. Pykälän
1 momentin
mukaan valtioneuvosto voisi luvanhaltijan hakemuksesta siirtää hyödyntämisluvan toiselle yritykselle tai yhteisölle, jos siirron ei arvioida vaarantavan kansallista turvallisuutta ja lisäksi toimintaa voidaan jatkaa lupaehtojen mukaisena eikä valtioneuvostolla ole perusteita epäillä, ettei siirronsaaja kykenisi niitä noudattamaan. Molempien edellytysten olisi täytyttävä, että siirto olisi mahdollinen. Siirto olisi mahdollinen vain luvanhaltijan hakemuksesta.
Momentin
1 kohtaan
sisältyvä kansallisen turvallisuuden edellytyksen täyttymisen harkinta vastaisi harkintaa, joka tehtäisiin hyödyntämislupaa myönnettäessä (15 §). Momentin
2 kohdan
mukaan edellytyksenä siirrolle olisi, että toimintaa voidaan jatkaa lupaehtojen mukaisena eikä valtioneuvostolla olisi lisäksi perusteita epäillä, ettei uusi luvanhaltija kykenisi niitä noudattamaan. Tarkoituksena on ennen kaikkea varmistaa, että siirronsaajan toiminta vastaisi riittävällä tavalla niitä tekijöitä, joiden perusteella alkuperäinen hyödyntämisluvan haltija on voittanut kilpailutuksen. Muutoin kilpailutuksen voisi voittaa esimerkiksi toimijan talouteen tai kokemukseen liittyvien laadullisten tekijöiden perusteella ja siirtää merituulivoimahanke sitten yritykselle, jonka talous ja kokemus eivät yllä kilpailutuksen voittaneen toimijan tasolle. Hyödyntämisluvan siirtoharkinnassa valtioneuvoston olisi siis muun ohella tarkasteltava siirronsaajan toimintaa siitä näkökulmasta, että se täyttää hyödyntämislupapäätökseen kirjatut, laadullisiin tekijöihin liittyvät ehdot. Siirronsaajalla tulisi olla myös edellytykset jatkaa toimintaa hyödyntämislupapäätöksen edellyttämällä tavalla. Jos 1 momentin edellytykset täyttyisivät ja siirron tarpeelle olisi jokin objektiivinen syy, lähtökohtana tulisi olla, että lupa siirrettäisiin, koska siirrettävyys on hankkeen rahoituksen saamisen kannalta keskeistä. Siirrettävyysharkinnassa olisi lisäksi huomioitava täydentävänä hankintalain 136 §, jota sovellettaisiin 26 §:ään ehdotetun viittaussäännöksen nojalla.
Pykälän
2 momentin
mukaan luvanhaltija voisi pyytää valtioneuvostolta siirtoa koskevan ennakkopäätöksen. Liiketoimintakaupassa yrityksille voi olla erityisen tärkeää varmistaa etukäteen, että suunnitellut muutokset eivät johda hyödyntämisluvan peruuttamiseen. Siirto- ja ennakkopäätöshakemukset olisi toimitettava työ- ja elinkeinoministeriölle.
Pykälän
3 momentin
mukaan siirtopäätöksellä kaikki hyödyntämislupaan sisältyvät ja ehdotetun talousvyöhykkeen merituulivoimalain hyödyntämisluvan haltijaa koskevat oikeudet ja velvollisuudet siirtyisivät siirronsaajalle. Siirronsaaja olisi siis velvollinen noudattamaan hyödyntämislupaa, vakuutta koskevia velvoitteita sekä maksamaan hyödyntämismaksua.
Pykälän
4 momentin
mukaan hyödyntämislupaa ei saisi siirtää yritykselle tai yhteisölle, jolla on yksin tai yhdessä konserniyrityksensä kanssa vähintään kolme hyödyntämislupaa sellaisille talousvyöhykkeen merituulivoima-alueille, joilla ei ole otettu tuulivoimapuistoa suunniteltuun käyttöönsä. Säännöksen tarkoitus olisi yhteneväinen esitetyn 7 §:n 2 momentin osallistumiskiellon kanssa. Samaan tapaan kuin kilpailutuksen osallistujaa koskisi hankekehitys- tai rakentamisvaiheessa olevien tuulivoimapuistojen lukumäärän rajaus, koskisi rajaus myös hyödyntämisluvan siirtoa. Säännöksellä varmistettaisiin, ettei liian moni keskeneräinen hanke kasaudu siirtojen kautta yhdelle toimijalle. Siirtoa ei voitaisi säännöksen johdosta tehdä esimerkiksi yhtiölle, jolla on yksi keskeneräinen hanke, jos yhtiön konserniyrityksellä olisi toinen keskeneräinen hanke ja yhtiön toisella konserniyrityksellä vielä kolmas keskeneräinen hanke.
23 §. Ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuus
. Pykälän
1 momentin
mukaan hyödyntämisluvan haltijan olisi ilmoitettava sen osakeomistuksessa tapahtuneista vähäistä suuremmista muutoksista sekä vastaavassa tosiasiallisessa vaikutusvallassa tapahtuneista muutoksista välittömästi työ- ja elinkeinoministeriölle. Ilmoituksen johdosta olisi harkittava, peruutetaanko hyödyntämislupa 24 §:n nojalla. Käytännössä peruuttamisen edellytykset voisivat tulla käsille, jos osakeomistuksen tai vastaavan tosiasiallisen vaikutusvallan muutos johtaisi siihen, että olisi aihetta epäillä kansallisen turvallisuuden vaarantuvan, tai että uuden omistuksen johdosta toiminta ei enää olisi hyödyntämisluvan ehtojen mukaista. Jälkimmäinen tilanne voisi tulla kyseeseen, jos kilpailutuksen voittajan valintaan olisi ollut vaikutusta esimerkiksi kokemukseen liittyvillä tekijöillä, jotka eivät enää uudella omistuksella täyttyisi.
Ilmoitusvelvollisuus olisi tarpeen rajata vähäistä suurempiin osakeomistuksen muutoksiin, koska osakkeilla voidaan käydä kauppaa jatkuvasti. Kuitenkaan ilmoituskynnystä ei olisi syytä rajata vain sellaisiin omistuksen muutoksiin, jotka täyttävät kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n määräysvallan määritelmän. Kyseisen pykälän mukaan kirjanpitovelvollisella katsotaan olevan määräysvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa muun muassa, jos kirjanpitovelvollisella on enemmän kuin puolet kohdeyrityksen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä ja tämä äänten enemmistö perustuu omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin taikka muuhun sopimukseen.
Myös pienemmän omistusosuuden, kuin yli puolen, myynti voisi nimittäin johtaa kansallisen turvallisuuden vaarantumiseen tai siihen, että lupaehtojen noudattaminen ei olisi enää mahdollista. Ilmoituskynnyksen olisi oltava riittävän matala myös siksi, että perättäiset omistuksenvaihdokset yhdessä voisivat johtaa luvan peruutusedellytysten muodostumiseen, vaikka erikseen ne eivät sitä aiheuttaisi. Vähäistä suuremmiksi osakeomistuksen muutoksiksi olisi edellä sanotuista syistä katsottava yli 10 prosentin muutokset osakeomistuksessa. Vastaavalla tosiasiallisella vaikutusvallalla tarkoitettaisiin sellaista muuta kuin osakeomistukseen perustuvaa vaikutusvaltaa luvanhaltijayritykseen, joka vastaisi yli 10 prosentin osakeomistusosuuden tuomaa vaikutusvaltaa. Kyse voisi olla esimerkiksi osakassopimukseen perustuvasta järjestelystä, jolla osakkeenomistaja voisi vaikuttaa luvanhaltijayrityksen päätöksiin omistusosuuttaan suuremmalla vaikutusvallalla. Yli 10 prosentin osakeomistusmuutoksella tarkoitetaan sitä, että yhden tahon omistusosuus muuttuu yli 10 prosenttia. Siten sitä, että useat pörssiyhtiön vähemmistöomistajat käyvät osakekauppaa yhteensä esimerkiksi 12 prosentin osuudella yhtiön osakkeista, ei tulisi katsoa ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi vähäistä suuremmaksi muutokseksi.
Luvanhaltija voisi pyytää valtioneuvostolta ennakkopäätöksen osakeomistuksen tai vastaavan tosiasiallisen vaikutusvallan muutoksen vaikutuksesta lupaan. Yritysjärjestelyihin ja yrityskauppoihin liittyen yrityksille voi olla erityisen tärkeää varmistaa etukäteen, että suunnitellut muutokset eivät johda hyödyntämisluvan peruuttamiseen.
Pykälän
2 momentin
mukaan luvanhaltijan tulisi antaa oikeat ja riittävät tiedot työ- ja elinkeinoministeriölle hyödyntämislupaan liittyvää siirto-, muutos- ja peruutusharkintaa varten ja Energiavirastolle ja Rajavartiolaitokselle lupapäätöksen noudattamisen valvontaa varten. Energiavirasto ja Rajavartiolaitos valvoisivat ehdotetun 27 §:n nojalla hyödyntämisluvan noudattamista, ja niillä olisi oikeus saada luvanhaltijalta tarvittavia tietoja valvontaa varten. Työ- ja elinkeinoministeriö puolestaan tarvitsisi luvanhaltijalta tietoja ehdotetun 21 §:n mukaista hyödyntämisluvan muuttamista varten, 22 §:n mukaista luvan siirtoa ja 24 §:n mukaista peruuttamista varten. Kyseiset ratkaisut tekisi valtioneuvosto TEM:n esittelystä lukuun ottamatta osaa muutospäätöksistä, jotka tekisi TEM. Ehdotetun momentin nojalla luvanhaltijan olisi esimerkiksi omistuksenmuutostilanteessa pyynnöstä ilmoitettava, miten hyödyntämisluvan ehtojen noudattamisesta varmistutaan omistuksenmuutoksesta huolimatta.
24 §.Hyödyntämisluvan peruuttaminen
. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa valtioneuvosto voisi tai sen pitäisi peruuttaa hyödyntämislupa. Peruuttaminen olisi ensinnäkin
1 momentin 1 kohdan
mukaan mahdollista, jos luvanhaltija olisi rikkonut ehdotetun talousvyöhykkeen merituulivoimalain säännöksiä tai olennaisesti rikkonut hyödyntämisluvan ehtoja eikä olisi kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa määräajassa korjannut menettelyään. Lain rikkomisesta olisi kysymys esimerkiksi, jos luvanhaltija olisi laiminlyönyt hyödyntämismaksun maksamisen. Olennaisesta hyödyntämisluvan ehtojen rikkomisesta voisi olla kyse esimerkiksi, jos luvanhaltija ei noudattaisi lupaan sisältyviä määräaikoja tai ehtoja siltä osin, kuin niissä on kyse kilpailutuksen valintakriteerien noudattamisesta. Lupaehtojen rikkomisen olennaisuusedellytys on seurausta perustuslakivaliokunnan luvan peruuttamista koskevasta lausuntokäytännöstä, jota käsitellään jaksossa 12.2. Luvanhaltijalle tulisi antaa ensin kohtuullinen määräaika korjata menettelynsä, ennen kuin luvan voisi peruuttaa. Peruuttamisharkinnassa olisi huomioitava hallintolain hallinnon oikeusperiaatteet, erityisesti suhteellisuusperiaate ja luottamuksensuojaperiaate.
Ehdotetun
2 kohdan
mukaan valtioneuvosto voisi peruuttaa hyödyntämisluvan, jos kansallisen turvallisuuden arvioidaan vaarantuvan. Kansallisen turvallisuuden vaarantuminen olisi peruste olla myöntämättä hyödyntämislupaa sekä muuttaa lupaa viranomaisen aloitteesta. Samoilla perusteilla myös luvan peruuttamisen tulisi olla mahdollista.
Ehdotetun
3 kohdan
mukaan valtioneuvosto voisi peruuttaa hyödyntämisluvan, jos luvanhaltija olisi kilpailutuksessa antanut vääriä tai puutteellisia tietoja kilpailutuksen lopputuloksen kannalta olennaisista seikoista. Mahdollisuus hyödyntämislupaan ratkaistaan kilpailutuksessa. Perumisen tulisi olla mahdollista tilanteessa, jossa jälkikäteen tulisi ilmi, että voittanut toimija on toimittanut vääriä tai puutteellisia tietoja, jotka olisivat voineet johtaa toisen toimijan voittoon.
Ehdotetun
4 kohdan
mukaan valtioneuvosto voisi peruuttaa hyödyntämisluvan, jos luvanhaltija siirtäisi luvan toiselle yritykselle tai yhteisölle luvatta. Luvan siirtoa on käsitelty ehdotetun 22 §:n perusteluissa. Luvan siirtoa olisi haettava valtioneuvostolta ja siitä olisi mahdollista pyytää valtioneuvostolta ennakkopäätös. Siten peruuttaminen ei voisi tulla luvanhaltijalle yllätyksenä.
Ehdotetun
5 kohdan
mukaan valtioneuvosto voisi peruuttaa hyödyntämisluvan, jos luvan nojalla ei harjoitettaisi toimintaa. Säännös olisi tarkoitettu ennen kaikkea merituulivoimapuiston toimintavaihetta varten, jos sähköntuotanto merellä lopetettaisiin. Hankekehitysaikana hankkeen edistämisestä varmistuttaisiin vakuuden avulla, ja hyödyntämisluvassa olisi myös mahdollista määrätä jonkinlaisista määräajoista, eli takarajoista hankkeen etenemiselle. Tarkoituksena ei ole mahdollistaa luvan peruuttamista tilanteessa, jossa sähköntuotanto keskeytyy joksikin aikaa yllättävästä syystä, vaan mahdollistaa se, että jos toiminta on selvästi lopetettu, lupa voidaan peruuttaa ja alue saada muuhun käyttöön.
Pykälän
2 momentin
mukaan valtioneuvoston olisi peruutettava hyödyntämislupa, jos luvanhaltija ei aseta edistämisvakuutta tai kerrytä sitä 18 §:ssä säädetyssä ajassa eikä kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa määräajassa korjaa menettelyään. Valtioneuvostolla ei olisi harkintavaltaa, vaan sen olisi peruutettava hyödyntämislupa. Edistämisvakuudella ja sen kerryttämisellä varmistetaan se, että merialuetta todella hyödynnetään eikä vain varata käyttöön. Edistämisvakuus on keskeinen toimi, jolla varmistetaan luvanhaltijan sitoutuminen hankkeen edistämiseen. Valtioneuvoston tulisikin peruuttaa hyödyntämislupa, ellei vakuutta aseteta tai sitä kerrytetä. Kuitenkin luvanhaltijalle tulisi ennen peruuttamista antaa vielä mahdollisuus korjata kohtuulliseksi katsotussa määräajassa vakuuden asettamis- tai kerrytysvelvoitteen laiminlyönti. Ei olisi kohtuullista, jos lupa peruutettaisiin välittömästi esimerkiksi unohduksen vuoksi. Kovin pitkää lisämääräaikaa vakuuden asettamiselle ei voitaisi kuitenkaan asettaa.
Peruuttamisen seurauksena luvanhaltijan hyödyntämislupaan liittyvät oikeudet ja velvollisuudet lakkaisivat, ellei laissa tai hyödyntämislupapäätöksessä ole toisin määrätty tai säädetty. Esimerkiksi hyödyntämismaksun maksuvelvollisuus ja vakuuden kerryttämisvelvollisuus lakkaisi. Toimija ei enää saisi tutkia aluetta eikä sen ole mahdollista rakentaa alueelle, vaikka se olisi saanut siihen tarvittavat luvat. Energiavirastolla olisi oikeus ryhtyä vakuuden realisointiin. Valtioneuvosto voisi halutessaan päättää alueen kilpailuttamisesta uudelleen.
Lisäksi peruuttaminen voitaisiin tehdä 26 §:ään ehdotetun hankintalakiin tehdyn viittaussäännöksen nojalla.
25 §.Hyödyntämisluvasta luopuminen
. Pykälän mukaan luvanhaltija voisi luopua hyödyntämisluvasta ilmoittamalla asiasta työ- ja elinkeinoministeriölle. Ilmoituksen vaikutukset olisivat samat kuin luvan peruutuspäätöksen.
4 luku.
Erinäiset säännökset
26 §
.
Hankintalain soveltaminen
. Pykälässä säädettäisiin hankintalain soveltamisesta ehdotettuun kilpailutuksesta ja hyödyntämisluvasta koostuvaan menettelyyn. Tarkoituksena on varmistaa EU:n käyttöoikeussopimusdirektiivin ja valvontadirektiivin vaatimusten täyttyminen siltä osin, kun ehdotettu laki ei suoraan niitä täytä. Hankintalaki koskee sekä julkisia hankintoja että käyttöoikeussopimuksia. Lain sääntelytekniikka on sellainen, että 116 §:ssä luetellaan käyttöoikeussopimuksiin sovellettavat hankintalain säännökset. Ehdotetussa talousvyöhykkeen merituulivoimalaissa ei sovellettaisi kuitenkaan kaikkia 116 §:ssä lueteltuja säännöksiä, koska ehdotettu laki täyttää monilta osin käyttöoikeussopimusdirektiivin ja valvontadirektiivin vaatimukset suoraan. Johtuen kuitenkin hankintalain sääntelytekniikasta, monissa hankintalain pykälissä puhutaan hankinnoista, vaikka pykäliä sovelletaan myös käyttöoikeussopimuksiin.
Ehdotetun
1 momentin
mukaan sen lisäksi mitä 2 luvussa säädetään, sovellettaisiin kilpailutusmenettelyssä hankintalain 28, 68, 69 ja 82 §:ää, 92 §:n 2–4 momenttia, 120 ja 121 §:ää sekä 123 §:n 1–2 momenttia. Pykälien soveltamisessa on huomioitava hankintalain määritelmiä koskevat 4 ja 5 §. Ehdotetun lain hyödyntämislupa katsottaisiin hankintalain 4 §:n 5 kohdassa tarkoitetuksi käyttöoikeussopimukseksi. Hankintalain 5 §:ssä säädetään hankintayksiköistä, joita ovat muun ohella valtion viranomaiset. Siten Energiavirasto, työ- ja elinkeinoministeriö ja valtioneuvosto katsottaisiin hankintayksiköiksi.
Hankintalain 28 § koskee käyttöoikeussopimuksen ennakoidun arvon laskemista. 28 §:n mukaan käyttöoikeussopimuksen ennakoitua arvoa laskettaessa perusteena on käytettävä hankintayksikön arvioimaa sopimuksensaajan sopimuksen voimassaoloaikana tuottamaa liikevaihtoa ilman arvonlisäveroa. Käyttöoikeussopimuksen ennakoitu arvo on laskettava hankintailmoituksessa, tarjouspyynnössä tai muissa hankinta-asiakirjoissa yksilöidyllä objektiivisella menetelmällä. Velvoite laskea ennakoitu arvo tulee käyttöoikeussopimusdirektiivin 8 artiklan 3 kohdasta ja se koskisi ehdotetussa menettelyssä Energiavirastoa. Ehdotetussa menettelyssä hankintasopimusta vastaa hyödyntämislupa. Sen arvo ei ole kilpailutusvaiheessa tarkasti tiedossa, mutta direktiivin vaatimusten täyttämiseksi arvo olisi ilmoitettava sillä tarkkuudella, kun se on mahdollista, esimerkiksi ilmoittamalla haarukka, jossa arvo voi liikkua.
Hankintalain 68 § koskee tarjouspyynnön sisältöä. Tarjouspyynnössä, hankintailmoituksessa, ehdokkaille osoitetussa kutsussa tai niiden liitteissä on oltava muun ohella hankinnan kohteen määrittely tai hankekuvaus, hankinnan kohteeseen liittyvät muut laatuvaatimukset sekä keskeiset sopimusehdot. Energiavirasto soveltaisi pykälää ehdotetun, kilpailutuksen järjestämistä koskevan 4 §:n ohella. Tarjoajien tiedossa olisi oltava hyödyntämisluvan keskeiset ehdot. Hyödyntämisluvasta päättää kuitenkin valtioneuvosto vasta kilpailutuksen jälkeen. Käytännössä Energiaviraston olisi kilpailutuksessa annettava tarjoajien saataville valtioneuvoston aiempi aluevalintaa koskeva päätös, valtioneuvoston asetuksella säädetyt edellytykset sekä yleispiirteisesti kuvaus niistä asioista, joista hyödyntämisluvassa voidaan määrätä.
Hankintalain 69 § koskee
tarjouspyynnön ja muiden hankinta-asiakirjojen asettamista ehdokkaiden ja tarjoajien saataville. Viittauksella varmistetaan käyttöoikeussopimusdirektiivin 34 artiklan noudattaminen kilpailutuksessa.
Hankintalain 82 §:ssä säädetään ehdokkaiden ja tarjoajien korjaavista toimenpiteistä, jotka liittyvät 80–81 §:ssä säädettyihin pakollisiin ja harkinnanvaraisiin poissulkemiskriteereihin. Hankintalain pakollisia ja harkinnanvaraisia poissulkemiskriteerejä sovellettaisiin ehdotetun 11 §:n mukaan muiden poissulkemiskriteerien ohella. Energiavirasto voisi sulkea tarjoajan pois kilpailutuksesta tietyissä tapauksissa. Hankintalain 82 §:n mukaan tarjoaja voisi kuitenkin esittää näyttöä luotettavuudestaan siitä huolimatta, että sitä rasittaa 80 tai 81 §:ssä tarkoitettu poissulkemisperuste. Jos hankintayksikkö katsoo näytön ja luotettavuuden riittäväksi, se ei saa sulkea kyseistä tarjoajaa pois tarjouskilpailusta.
Hankintalain 92 §:n 2–4 momentissa säädetään siitä, miten tarjoaja voi käyttää hankinnan toteuttamiseen muiden yksiköiden voimavaroja. 92 §:n 3 momentin mukaan hankintayksikön on vaadittava ehdokasta tai tarjoajaa korvaamaan toimittaja, jonka voimavaroja se käyttää hyväkseen, jos kyseistä toimittajaa koskee 80 §:ssä tarkoitettu pakollinen poissulkemisperuste tai jos toimittaja ei täytä 83 §:ssä tarkoitettuja vaatimuksia soveltuvuudesta. Viittauksella täytetään käyttöoikeussopimusdirektiivin 38 artiklan 2 ja 3 kohdan vaatimukset.
Hankintalain 120 §:n mukaan hankintayksikön on ilmoitettava 13 luvun mukaisista käyttöoikeussopimuksista kuten 7 luvussa säädetään. Viittauksen seurauksena Energiaviraston olisi ilmoitettava kilpailutusmenettelystä hankintalain 7 luvun mukaisesti. Keskeinen velvoite olisi julkaista kilpailutuksesta ilmoitus sähköisessä ilmoituskanavassa HILMA:ssa (www.hankintailmoitukset.fi). HILMA:sta ilmoitukset toimitetaan edelleen julkaistaviksi EU:n TED-tietokannassa (Tenders Electronic Daily). Energiavirasto huolehtisi ilmoitusvelvollisuuksista siltä osin, kun ne koskevat kilpailutusmenettelyä. Hyödyntämislupaan liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista huolehtisi työ- ja elinkeinoministeriö ehdotetun 2 momentin viittaussäännöksen nojalla. Viitauksella varmistettaisiin käyttöoikeussopimusdirektiivin 31–33 artiklan sekä 37 artiklan 2 kohdan ja 4 kohdan toisen virkkeen noudattaminen.
Hankintalain 121 §:ssä säädetään tarjousten jättämiselle varattavista määräajoista. Viittauksella varmistetaan käyttöoikeussopimusdirektiivin 39 artiklan noudattaminen.
Hankintalain 123 §:n 1–2 momentissa säädetään hankintaa koskevasta päätöksestä. Ehdotetussa talousvyöhykkeen merituulivoimalaissa tämä vastaisi Energiaviraston 5 §:n 3 momentin mukaista päätöstä kilpailutuksen tuloksesta. Muutoin hankintalain 123 §:n 1–2 momentin vaatimukset täyttyvät jo ehdotetussa laissa sovellettuna yhdessä hallintolain kanssa, mutta lisäksi tulisi noudattaa hankintalain 123 §:n 2 momentin vaatimusta, jonka mukaan, jos hankinnassa on noudatettava 129 §:ssä tarkoitettua odotusaikaa, päätöksestä tai siihen liittyvistä asiakirjoista on lisäksi käytävä ilmi, minkä ajan kuluttua hankintasopimus voidaan tehdä. Vaatimus perustuu valvontadirektiivin 2 a artiklan 2 kohdan 4 alakohdan toiseen luetelmakohtaan.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan sen lisäksi mitä 3 luvussa säädetään, sovelletaan hyödyntämislupaprosessiin ja hyödyntämislupaan, mitä hankintalain 77 §:n 2 momentissa, 117 ja 120 §:ssä, 129 §:n 1 momentissa sekä 136 ja 137 §:ssä säädetään hankintamenettelystä, hankintasopimuksesta ja käyttöoikeussopimuksesta. Talousvyöhykkeen merituulivoimalain 3 luku koskee hyödyntämislupaa. Hankintalain mainittuja pykäliä sovellettaisiin siis 3 luvun ohella.
Hankintalain 77 §:n 2 momentin mukaan rakennusurakoissa ja sellaisissa palveluhankinnoissa, jotka suoritetaan hankintayksikön välittömässä valvonnassa olevissa tiloissa, hankintayksikön on velvoitettava viimeistään hankintasopimuksen toteuttamisen alkaessa valittua tarjoajaa ilmoittamaan sellaisten alihankkijoiden nimet, yhteystiedot ja lailliset edustajat, jotka osallistuvat rakennusurakkaan tai palveluhankintaan, jos ne ovat kyseisenä ajankohtana tiedossa. Vaatimus perustuu käyttöoikeussopimusten osalta käyttöoikeussopimusdirektiivin 42 artiklan 3 kohtaan. Koska ilmoitus tulee tehdä viimeistään hankintasopimuksen toteuttamisen alkaessa, velvoite kohdistuisi työ- ja elinkeinoministeriöön.
Hankintalain 117 §:n mukaan käyttöoikeussopimuksen sopimuskauden on oltava määräaikainen. Yli viisi vuotta kestävien käyttöoikeussopimusten enimmäiskesto ei saa ylittää aikaa, jona käyttöoikeuden saaja voisi kohtuudella odottaa saavansa takaisin tekemänsä investoinnit urakoiden tai palvelujen toteuttamiseksi ja saadakseen tuoton sijoitetulle pääomalle ja sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tehdyille investoinneille. Säännös ei estäisi hyödyntämisluvan myöntämistä lähtökohtaisesti niin pitkälle ajalle, että tuulivoimaloiden arvioitu tekninen käyttöikä voitaisiin hyödyntää kokonaan, koska tuulivoimapuistojen investointien takaisinmaksuaika on pitkä. Viittauksella hankintalain 117 §:ään varmistettaisiin käyttöoikeussopimusdirektiivin 18 artiklan noudattaminen.
Hankintalain 120 § koskee käyttöoikeussopimuksista ilmoittamista hankintalain 7 luvun mukaisesti. Ilmoitusvelvoitteista huolehtisi työ- ja elinkeinoministeriö siltä osin, kun on kyse hyödyntämislupaan liittyvistä ilmoitusvelvoitteista.
Hankintalain 129 §:n 1 momentin nojalla EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa sekä kansallisen kynnysarvon ylittävässä liitteen E mukaisessa palveluhankinnassa tai käyttöoikeussopimuksessa voidaan tehdä sopimus aikaisintaan 14 päivän kuluttua siitä, kun ehdokas tai tarjoaja on saanut tai hänen katsotaan saaneen päätöksen ja valitusosoituksen tiedoksi (
odotusaika
). Viittauksen seurauksena hyödyntämislupaa ei voitaisi myöntää, ennen kuin Energiaviraston kilpailutusta koskevan päätöksen odotusaika on kulunut. Odotusaikaa koskeva vaatimus pohjautuu valvontadirektiivin 2 a artiklaan.
Hankintalain 136 §:ssä säädetään hankintasopimuksen muuttamisesta sopimuskauden aikana. Muuttamista koskevia vaatimuksia sovellettaisiin sen lisäksi, mitä ehdotetussa 21 §:ssä säädetään hyödyntämisluvan muuttamisesta ja 22 §:ssä hyödyntämisluvan siirtämisestä. Suurimmalta osin ehdotetut säännökset täyttävät jo käyttöoikeussopimusdirektiivin 43 artiklan vaatimukset. Kuitenkin erityisesti siirrettäessä hyödyntämislupaa on huomioitava 136 §:n 2 momentin 4 kohta, jonka nojalla hankintasopimuksen voidaan tehdä muutos ilman uutta hankintamenettelyä muun ohella jos alkuperäisen sopimuskumppanin asema siirtyy yhtiön rakennejärjestelyjen, yritysostojen, sulautumisten ja määräysvallan muutosten tai maksukyvyttömyyden seurauksena kokonaan tai osittain toiselle toimittajalle, joka täyttää alun perin vahvistetut laadulliset soveltuvuusvaatimukset edellyttäen, ettei tästä aiheudu muita olennaisia muutoksia sopimukseen eikä tällä pyritä kiertämään tämän lain soveltamista. Ehdotetun 22 §:n mukaan siirtäminen on mahdollista vain, jos toimintaa voidaan jatkaa lupaehtojen mukaisena eikä valtioneuvostolla ole perusteita epäillä, ettei siirronsaaja kykenisi niitä noudattamaan. Hyödyntämisluvan siirto olisi valtioneuvoston harkintavallassa, mutta siirron tulisi olla mahdollista, koska olisi myös yhteiskunnan kokonaisedun kannalta kielteistä, että yritysjärjestelytilanteen johdosta hanketta ei voisi jatkaa, vaan olisi aloitettava alusta kilpailuttamalla alue.
Hankintalain 137 §:ssä säädetään hankintasopimuksen irtisanomisesta erityistilanteissa. Pykälää sovellettaisiin täydentävästi ehdotetun hyödyntämisluvan peruuttamista koskevan 24 §:n ohella. Hankintalain 137 § perustuu käyttöoikeussopimusten osalta käyttöoikeussopimusdirektiivin 44 artiklaan.
Ehdotetun
3 momentin
mukaan Energiavirastoon sovellettaisiin, mitä hankintalain 172 §:n 2 momentissa säädetään. 172 §:n 2 momenttiin sisältyy säännös tiedonantovelvollisuudesta, jonka mukaan hankintayksiköiden ja muiden viranomaisten on pyynnöstä toimitettava seurantaraportin tekemistä ja tilastointia sekä tietojenvaihtoa varten tarvittavat tiedot työ- ja elinkeinoministeriölle.
27 §.Valvonta
. Pykälän
1 momentin
mukaan talousvyöhykkeen merituulivoimalain mukaisia valvontaviranomaisia olisivat Rajavartiolaitos ja Energiavirasto. Hyödyntämisluvan noudattamista talousvyöhykkeellä ja sitä, että hyödyntämislupaa edellyttävällä toiminnalla on hyödyntämislupa, valvoisi Rajavartiolaitos. Rajavartiolaitoksen valvontavastuulla olisi hyödyntämisluvan valvonta siltä osin, kun toiminta tapahtuu fyysisesti talousvyöhykkeellä. Tällaista valvontaa olisi esimerkiksi hyödyntämisluvan nojalla tehtävien tutkimusten valvonta. Tämä sisältäisi myös tutkimusmenetelmien valvonnan. Valvontaan kuuluisi myös se, onko talousvyöhykkeellä harjoitettavalla toiminnalla, kuten tuulienergiaan hyödyntämiseen tähtäävillä tutkimuksilla, hyödyntämislupa. Rajavartiolaitos on tarkoituksenmukainen valvontaviranomainen, koska sillä on valvontaan tarvittavaa kalustoa ja koska se valvoo myös talousvyöhykelain suostumusten mukaista toimintaa. Siten samalla tavalla kuin Rajavartiolaitos valvoo talousvyöhykelain nojalla, onko tutkimuksia talousvyöhykkeellä tekevillä toimijoilla siihen oikeus talousvyöhykelain mukaan ja onko tutkiminen myönnetyn suostumuksen mukaista, Rajavartiolaitos valvoisi myös ehdotetun talousvyöhykkeen merituulivoimalain mukaista toimintaa.
Muilta osin ehdotetun talousvyöhykkeen merituulivoimalain noudattamista valvoisi Energiavirasto. Tämä tarkoittaisi valvontaa sellaisten asioiden osalta, jotka eivät tapahdu fyysisesti talousvyöhykkeellä, eli esimerkiksi vakuuksiin liittyvä valvontaa ja hyödyntämisluvan määräaikojen ja valintakriteerien noudattamisen valvontaa. Joidenkin asioiden osalta talousvyöhykkeellä ja sen ulkopuolella tehtävää valvontaa ei voi täysin erottaa, vaan Energiaviraston ja Rajavartiolaitoksen tulisi tehdä yhteistyötä. Energiaviraston valvoessa esimerkiksi sellaisten lupaehtojen noudattamista, joiden noudattamisen varmistaminen edellyttää myös havaintoja talousvyöhykkeellä, se voisi pyytää tältä osin Rajavartiolaitokselta tarkastuksen tekemistä talousvyöhykkeellä. Energiaviraston tehtäviin ei kuuluisi muiden viranomaisten valvonta, vaan esitetyn lain noudattamisen valvontaan kuuluu kilpailutuksen osallistujien ja hyödyntämisluvan haltijoiden valvonta.
Pykälän
2 momentin
nojalla rajavartioviranomaisella olisi oikeus määrätä välittömästi lopetettavaksi hyödyntämislupaa edellyttävä toiminta, jota harjoitetaan ilman lupaa. Jos esimerkiksi merituulivoimahankkeeseen liittyviä tutkimuksia tai rakennustöitä tehtäisiin ilman lupaa tai sen alueen ulkopuolella, jolle hyödyntämislupa on myönnetty, Rajavartiolaitoksella olisi oikeus määrätä toiminta välittömästi lopettavaksi.
Pykälän
3 momentin
nojalla työ- ja elinkeinoministeriön olisi ilmoitettava Energiavirastolle ja Rajavartiolaitokselle hyödyntämislupapäätöksestä, 21 §:ssä tarkoitetusta muutospäätöksestä, 22 §:ssä tarkoitetusta siirtopäätöksestä, 24 §:ssä tarkoitetusta peruutuksesta ja 25 §:ssä tarkoitetusta luopumisesta. Tämä olisi tarpeen, jotta valvontaviranomaiset voisivat valvoa toimintaa. Tieto olisi tarpeen myös, jotta Energiavirasto voisi vapauttaa tai realisoida edistämisvakuuden. Sen vapauttamisesta ja realisoinnista säädettäisiin 19 §:ssä.
28 §.Valvontaviranomaisten pääsyoikeus aluksille.
Pykälän mukaan hyödyntämisluvan nojalla harjoitettavaa toimintaa ehdotetun talousvyöhykkeen merituulivoimalain tai muun lain nojalla valvovilla viranomaisilla olisi oikeus päästä hyödyntämisluvan haltijan käyttämille aluksille niiden käydessä valvottavalla kohteella. Merituulivoimahankkeita valvovat talousvyöhykkeellä myös muut viranomaiset, kuin Rajavartiolaitos. Etenkin merituulivoimaloiden ja mahdollisten liitännäisten rakennusten ja rakennelmien rakennus- ja toimintavaiheessa valvovia viranomaisia voi olla useita, esimerkiksi vesilupaa valvoo ELY-keskus ja kemikaaliturvallisuuslain noudattamista Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Näillä viranomaisilla ei ole tarvittavaa kalustoa talousvyöhykkeelle pääsyyn. Tämän vuoksi olisi tarpeen, että viranomaiset voisivat valvontaa varten päästä mukaan luvanhaltijan käyttämille aluksille silloin, kuin alukset olisivat muutoinkin menossa kohteeseen, jota valvotaan. Kyseessä voisivat olla esimerkiksi merituulivoimaloiden huoltoa varten tehtävät matkat. Rajavartiolain (578/2005) 77 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, Rajavartiolaitos voi antaa pyynnöstä virka-apua valtion viranomaiselle sen laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. Rajavartiolaitos voi lisäksi
2 momentin
nojalla antaa tiettyjen edellytysten täyttyessä toiselle Suomen viranomaiselle tukea myös Suomen alueen ulkopuolella, kuten Suomen talousvyöhykkeellä. Siten valvontaviranomaisilla on mahdollisuus pyytää virka-apua ja tukea valvontakohteeseen pääsyyn myös Rajavartiolaitokselta. Rajavartiolaitoksella on virka-avun ja tuen antamisessa kuitenkin harkintavalta, ja virka-avun ja tuen antamisen edellytyksenä on, että se ei vaaranna Rajavartiolaitokselle säädettyjen muiden tärkeiden tehtävien suorittamista. Ottaen lisäksi huomioon potentiaalinen merituulivoimaloiden määrä ja niiden sijainnit kaukana toisistaan, valvontaa varten olisi tarkoituksenmukaista, että valvontaviranomaisilla olisi oikeus päästä valvontakohteisiin ja sieltä pois myös toiminnanharjoittajien käyttämillä aluksilla.
29 §.Tarkastusoikeus.
Tarkastuksella tarkoitettaisiin sitä, että viranomainen käy itse paikalla hankkimassa selvitystä, eikä selvitä asiaa pelkästään kirjallisen aineiston perusteella hyödyntämällä tiedonsaantioikeuttaan. Pykälän
1 momentin
mukaan valvontaviranomaisilla olisi oikeus päästä hyödyntämisluvan haltijan hallinnassa oleviin tiloihin, jos se on ehdotetussa talousvyöhykkeen merituulivoimalaissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Tilojen tarkastukset voisivat liittyä ensinnäkin talousvyöhykkeellä sijaitseviin rakennelmiin ja rakennuksiin, ennen kaikkea tuulivoimaloihin. Merituulivoimaloiden tarkastukset voisivat olla tarpeen ensinnäkin hyödyntämisluvan laadullisia tekijöitä koskevien ehtojen täyttymisen varmistamiseksi. Laadulliset tekijät voisivat koskea myös seikkoja, jotka vaativat fyysistä toteamista, kuten tietyllä tavalla valmistetut merituulivoimalan osat. Myös merituulivoimaloiden käyttöönoton toteaminen voisi vaatia valvontaa paikan päällä. Tilojen tarkastukset voisivat liittyä myös luvanhaltijan mantereella sijaitseviin toimitiloihin sen osalta, kun olisi tarpeen tarkastaa luvanhaltijan asiakirjoja.
Tarkastuksessa olisi noudatettava, mitä hallintolain 39 §:ssä säädetään. Hallintolain 39 §:n säännösten hallintoasian käsittelyyn liittyvässä tarkastuksessa noudatettavan menettelyn voidaan yhdessä hallintolain 6 §:n sisältämien hallinnon oikeusperiaatteiden kanssa katsoa täyttävän tarkastusten toteuttamista koskevalle lainsäädännölle asetettavat vaatimukset. Hallintolain 39 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 72/2002 vp, s. 93) todetaan, että pykäläehdotus koskisi ainoastaan sellaista viranomaisen toimivaltaan muun lainsäädännön nojalla kuuluvaa tarkastusta, jonka suorittaminen on tarpeen tietyn hallintoasian selvittämiseksi tai päätöksen edellytysten toteamiseksi, ja että viranomaisen toimivaltaan kuuluvat valvontatyyppiset tarkastukset jäisivät vastaisuudessakin muun lainsäädännön varaan. Siten ehdotettuun pykälään on tarpeen lisätä viittaussäännös, jonka nojalla tarkastuksissa noudatetaan hallintolain 39 §:n säännöksiä.
Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin valvontatoimenpiteet voitaisiin kuitenkin ulottaa vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä (väärän todistuksen antaminen viranomaiselle) tai 33 luvun 1 §:ssä (väärennys) tarkoitettu rikos, ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Perustuslain 10 §:n 1 momentin nojalla on turvattu kotirauha. Perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan kuitenkin säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Kotirauhan piirissä viranomaistarkastukset ovat mahdollisia, kun on aihetta epäillä tapahtuneen rikos, josta seuraamuksena voi olla vankeusrangaistus. Tämän vuoksi valvontaviranomaisen tarkastuksia koskeva toimivalta olisi rajoitettu, kun kyse on pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyistä tiloista.
Asiakirjoihin kohdistuvat tarkastukset voisivat olla tarpeen muun muassa hyödyntämisluvan noudattamisen valvonnassa niiden ehtojen osalta, jotka koskevat kilpailutuksessa voittajan valintaan vaikuttaneita laadullisia tekijöitä. Pykälän
2 momentin
mukaan valvontaviranomaisilla olisikin tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa hyödyntämisluvan haltijan asiakirjat ja muuta aineistoa haltuunsa, jos se on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Haltuunotto voisi tulla kyseeseen silloin, kun asiaa ei voida tarkastuksen vaatimalla tavalla selvittää tarkastuksen yhteydessä ja aineiston haltuunotto on siksi tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Aineisto tulisi palauttaa viipymättä, kun tarkastuksen suorittaminen ei enää edellytä aineiston hallussapitoa.
Pykälän
3 momentin
mukaan hyödyntämisluvan haltijan tulisi avustaa valvontaviranomaisia tarkastuksen suorittamisessa. Tämä tarkoittaa, että tarkastuksen kohteena olevan olisi toimittava hyvässä yhteistyössä tarkastusta suorittavan kanssa ja annettava kaikki tarkastuksen kannalta tarpeellinen aineisto sekä tarkastuksen suorittamisessa tarpeelliset tiedot ja selvitykset.
30 §.Uhkasakko
. Ehdotetun pykälän mukaan, jos hyödyntämisluvan haltija rikkoo luvan ehtoja, Energiavirasto voi velvoittaa luvanhaltijan korjaamaan rikkomuksen ja päätöksen ehtojen noudattamisen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko. Uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa. Uhkasakon tarkoituksena on saada asianomainen noudattamaan velvoitetta. Uhkasakko voisi olla tarpeellinen puuttumiskeino erityisesti hyödyntämisluvan ehtojen noudattamisen tehosteeksi sellaisessa tilanteessa, jossa ehdon noudattaminen on vielä korjattavissa.
31 §.Tiedonsaantioikeus.
Pykälän mukaan Energiavirastolla, työ- ja elinkeinoministeriöllä ja Rajavartiolaitoksella olisi oikeus pyynnöstä saada salassapitosäännösten estämättä viranomaisilta, julkista tehtävää hoitavilta ja toiminnanharjoittajilta tietoja, jotka ovat välttämättömiä kilpailutukseen annetun tarjouksen arvioimista, hyödyntämisluvan myöntämistä, hyödyntämisluvan ehtojen noudattamisen varmistamista sekä muiden talousvyöhykkeen merituulivoimalain mukaisten tehtävien suorittamista varten ja jotka lisäksi koskevat kilpailutuksen osallistujaa, hyödyntämisluvan hakijaa, hyödyntämisluvan haltijaa, hyödyntämisluvan siirronsaajaa, näiden omistajia sekä hyödyntämisluvan haltijan mahdollista uutta omistajaa, jota koskien hyödyntämisluvan haltija on pyytänyt ennakkopäätöstä 23 §:n mukaisesti, sekä edellä mainittujen tahojen toimintaa. Kyse olisi ennen kaikkea salassapitoa koskevien säännösten murtamisesta julkisuuslain 26 ja 29 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Energiavirasto tarvitsisi tietoja ennen kaikkea tarjouksen arvioimista varten, kuten soveltaessaan osallistumisen edellytyksiä sekä valinta- ja esivalintakriteereitä. Energiavirastolle välttämättömiä sellaisia tietoja, jotka eivät ole kaikilta osin julkisia, voisivat olla esimerkiksi kilpailutuksen osallistujien luotettavuuteen ja taloudelliseen tilaan sekä osallistujien omistajiin liittyvät tiedot. Tarkat tietosisällöt riippuisivat siitä, mitä osallistumisen edellytyksiksi (7 §) ja laadullisiksi kriteereiksi (5 §) valtioneuvoston asetuksella myöhemmin säädetään. Energiavirasto pyytäisi tietoja myös osallistujilta, mutta joitain tietoja voisi olla välttämätöntä kerätä myös muista lähteistä.
Ehdotetun lain 5 §:n 1 momentin mukaisista laadullisista tekijöistä tarjoajan taloudellinen tilaa, kokemusta, osaamista ja muuta hankkeen edistämiskykyä koskevat tekijät ovat sen luonteisia, että niiden täyttymisen varmistamiseksi voitaisiin tarvita velvoitteidenhoitoselvitystä, josta säädetään Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetussa laissa (1207/2010, ks. myös jakso 7.4). Osallistumisen edellytyksistä puolestaan säädettäisiin 7 §:n 1 momentissa, jonka mukaan osallistujalla on oltava riittävä osaaminen, kokemus, luotettavuus ja taloudelliset valmiudet merituulivoimahankkeen edistämiseen. Samoin näiden edellytysten tarkistamiseksi velvoitteidenhoitoselvitys voi olla tarpeen. Jotta Energiavirasto voisi arvioida tarjousta ja sitä, että tarjous täyttää asetuksella asetettavat vaatimukset, sen täytyy saada kokonaiskuva tarjoajan taloudellisesta tilasta ja luotettavuudesta, mikä olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa velvoitteidenhoitoselvityksen avulla.
Lisäksi Energiavirasto voisi tehdessään esitetyn 27 §:n mukaista valvontaa tarvita tietoja varmistaakseen, että niitä lupaehtoja noudatetaan, jotka koskevat ennen kaikkea taloudellista tilaa, osaamista, kokemusta, luotettavuutta ja muuta hankkeen edistämiskykyä. Tiedot omistajista voisivat olla tarpeen, koska omistajan taloudellinen tila, osaaminen tai kokemus voidaan mahdollisesti huomioida joiden laadullisten kriteerien täyttymistä arvioitaessa. Samoin esimeriksi luotettavuuden arviointi voi edellyttää hankeyhtiön omistusketjun tarkastelua. Energiaviraston tiedonsaantiin sovellettaisiin myös hankintalain 171 §:ää ehdotetun 11 §:n mukaisesti.
Työ- ja elinkeinoministeriö tarvitsisi Energiavirastolta tietoja ennen kaikkea hyödyntämisluvan myöntämistä ja hyödyntämisluvan ehtojen noudattamisen varmistamista varten. Hyödyntämislupaesitystä valmisteltaessa tarvittaisiin tietoja ensinnäkin laadullisiin tekijöihin liittyvää lupaehtojen laadintaa varten. Käytännössä kyse olisi voittaneen tarjoajan Energiavirastolle toimittamista tiedoista ja Energiaviraston arviointiin liittyvistä tiedoista. TEM voisi tarvita tarjousta koskevia tietoja Energiavirastolta myös talousvyöhykkeen merituulivoimakilpailutusta koskevan lainsäädännön kehittämistä varten.
Hyödyntämislupaa myöntäessä TEM voisi tarvita tietoja myös muista lähteistä, kuin Energiavirastolta. Ehdotetun lain 15 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan valtioneuvoston olisi myönnettävä hyödyntämislupa kilpailutukseen osallistuneelle, jonka tarjous on voittanut kilpailutuksen, muun ohella, jos ei ole ilmennyt, että voittaja olisi antanut kilpailutuksessa vääriä tai puutteellisia tietoja kilpailutuksen lopputulokseen kannalta olennaisista seikoista taikka että voittajan kyky toimia kilpailutukseen annetun tarjouksen mukaisesti olisi olennaisesti heikentynyt. Kyseisen lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa todetulla tavalla lainkohdan tarkoituksena ei ole, että valtioneuvoston tulisi uusia Energiaviraston tekemä arviointi, vaan mahdollistaa hyödyntämisluvan epääminen tilanteessa, jossa vasta kilpailutuksen jälkeen ilmenee, että voittanut toimija on toimittanut vääriä tai puutteellisia tietoja, jotka olisivat voineet johtaa toisen toimijan voittoon. Tällaisessa tilanteessa TEM:llä tulisi olla mahdollisuus tarkastaa tietojen oikeellisuus. Tässä tarkoituksessa työ- ja elinkeinoministeriö voisi pyytää Verohallinnolta velvoitteidenhoitoselvitystä.
TEM voisi tarvita tietoja myös hyödyntämisluvan ehtojen noudattamisen varmistamista varten. Hyödyntämisluvan ehtojen noudattamisesta varmistuminen on välttämätöntä valmisteltaessa 23 §:n 1 momentin mukaista ennakkopäätöstä, hyödyntämisluvan siirtoharkinnassa (22 §:n 1 momentin 2 kohta) ja peruutusharkinnassa (24 §:n 1 momentin 1 kohta). Tiedonsaantioikeus olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että hyödyntämisluvan haltija noudattaa niitä laadullisia tekijöitä, joiden perusteella se on kilpailutuksen voittanut. Laadulliset tekijät – jotka voivat koskea esimerkiksi toimijan taloudellista tilaa tai luotettavuutta – tulevat toimijaa sitoviksi hyödyntämisluvassa. Esimerkiksi luvan siirtotilanteessa olisi tarpeen varmistua siitä, että myös uuden omistajan myötä lupaehtoja voidaan noudattaa. Tämä voi olla tarpeen esimerkiksi, jos merituulivoimaosaamista koskeva lupaehto täyttyy omistajan kautta.
Tiedonsaantioikeus olisi rajattu tietoihin, jotka koskevat kilpailutuksen osallistujaa, hyödyntämisluvan hakijaa, hyödyntämisluvan haltijaa, hyödyntämisluvan siirronsaajaa, näiden omistajia sekä hyödyntämisluvan haltijan mahdollista uutta omistajaa, jota koskien hyödyntämisluvan haltija on pyytänyt ennakkopäätöstä 23 §:n mukaisesti sekä edellä mainittujen tahojen toimintaa. Kyse olisi käytännössä merituulivoimahanketta edistävästä yrityksestä ja sen omistajista ja näiden toiminnasta. Tiedonsaantioikeus koskisi myös omistajia, koska kilpailutuksessa on vähintään osallistumisen edellytysten soveltamiseksi tarkasteltava myös omistusta. Koska kilpailutuskriteerit tulevat osin sitovaksi hyödyntämisluvassa, myös hyödyntämisluvan valvomiseksi ja luvan siirrettävyyden ja omistuksenmuutosten arvioimiseksi on tarkasteltava omistustasoa. Riippuen lupaehdoista, myös omistusketjun tarkasteleminen pidemmälle kuin ensimmäiseen omistustasoon voisi olla välttämätöntä. Esimerkiksi luotettavuuden arvioimiseksi ei aina riitä tieto ensimmäisen tason omistajista, vaan tiedossa tulisi olla pidempi omistusketju. Koska tiedonsaantioikeus koskisi käytännössä yritystä ja sen toimintaa, tiedonsaantioikeus voisi kohdistua henkilötiedoista lähinnä yrityksen vastuuhenkilöiden nimiin ja niiden yksilöimiseksi tarvittaviin henkilötunnuksiin. Tiedonsaantioikeus ei koskisi arkaluonteisia henkilötietoja.
Rajavartiolaitos voisi tarvita hyödyntämisluvan haltijaa koskevia tietoja valvontatehtävänsä suorittamiseksi.
Pykälän
2 momentin
mukaan työ- ja elinkeinoministeriöllä ja valtioneuvostolla olisi oikeus pyynnöstä saada salassapitosäännösten estämättä viranomaisilta tietoja, jotka ovat välttämättömiä esitetyn lain mukaista kansallisen turvallisuuden arviointia varten, ja 23 §:n 1 momentin mukaista ennakkopäätöstä varten. Kansallisen turvallisuuden arvioinnilla tarkoitettaisiin kansallisen turvallisuuden arviointia esitetyn 15 §:n 1 momentin 3 kohdan, 21 §:n 1 momentin 1 kohdan, 22 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 24 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti. 23 §:n 1 momentin mukaan hyödyntämisluvan haltija voi pyytää valtioneuvostolta ennakkopäätöksen osakeomistuksen tai vastaavan tosiasiallisen vaikutusvallan muutoksen vaikutuksesta lupaan. Ennakkopäätöksen antaminen edellyttää käytännössä siitä varmistumista, ettei kansallinen turvallisuus vaarannu. Jotta kansallisen turvallisuuden arviointi edellä mainituissa tilanteissa voitaisiin tehdä, työ- ja elinkeinoministeriöllä ja valtioneuvostolla tulisi olla riittävä tiedonsaantioikeus. Käytännössä arviointi voitaisiin tehdä esimerkiksi pyytämällä lausunnot viranomaisilta, joilla on kansalliseen turvallisuuteen liittyvää osaamista.
32 §.Muutoksenhaku.
Pykälän
1 momentin
nojalla Energiaviraston kilpailutuksen tulosta koskevaan päätökseen, osallistumisvakuuden vapauttamista koskevaan päätökseen, kilpailutuksen ulkopuolelle sulkemista koskevaan päätökseen ja edistämisvakuuden vapauttamista koskevaan päätökseen saisi vaatia oikaisua. Mainittuihin päätöksiin ei saisi siis hakea muutosta valittamalla. Oikaisuvaatimusmenettelystä säädetään hallintolain 7 a luvussa. Tarkoituksena on nykyisin, että oikaisuvaatimus olisi käytössä mahdollisimman laajasti asioissa, joihin se soveltuu. Oikaisuvaatimussääntelyn ulkopuolelle jätetään vain asiat, joihin oikaisuvaatimus ei sovellu.
HE 230/2014 vp, s. 1.
Ehdotetun pykälän
2 momentin
mukaan oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen kilpailutuksen tulosta koskevassa asiassa ja kilpailutuksen ulkopuolelle sulkemista koskevassa asiassa saisi hakea muutosta valittamalla markkinaoikeuteen. Valitukset kyseisiin päätöksiin olisi tarkoituksenmukaista ohjata markkinaoikeuteen, koska ehdotettu kilpailutusmenettely vastaa monilta osin hankintamenettelyä, ja hankinta-asiat ovat markkinaoikeuden erityisosaamisalaa. Kyseiset valitukset tulisi käsitellä markkinaoikeudessa kiireellisenä. Tämä olisi tarpeen, jotta merituulivoimahankkeiden hankekehitys viivästyisi muutoksenhaun vuoksi mahdollisimman vähän. Markkinaoikeuden erityisosaaminen hankinta-asioissa tukee myös asioiden kiireellisenä käsittelyä. Kilpailutusvalitusten kiireellisyys olisi perusteltua, koska merituulivoimahankkeet ovat poikkeuksellisen suuren kokoluokan hankkeita, joilla on siten tuntuva vaikutus uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen. Toisaalta hankkeiden kehitysaika on todella pitkä suhteessa ilmastotavoitteiden aikatauluun, ja muutoksenhaku voi pidentää tuotannon alkamisajankohtaa entisestään.
Lisäksi 2 momenttiin sisältyisi informatiivinen viittaus, joka mukaan asian käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013). Esityksen yhteydessä ehdotetaan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettuun lakiin lisäystä, jonka mukaan markkinaoikeus käsittelee hankinta-asioina asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi talousvyöhykkeen merituulivoimalaissa. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 3 luvun 1 §:n mukaan valmisteluistunnon toimittamisesta sekä suullisesta käsittelystä hankinta-asioissa säädetään 4 luvun 10 ja 11 §:ssä sekä 14 §:ssä. Kuitenkin muutoin siltä osin kuin 1 luvun 3 §:ssä mainituissa laeissa ei toisin säädetä, hankinta-asiat käsitellään markkinaoikeudessa siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Siten markkinaoikeuteen ohjautuviin valituksiin sovellettaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia lukuun ottamatta edellä mainittuja valmisteluistunnon toimittamista ja suullisesta käsittelyä koskevia säännöksiä. Hankintalain 16 lukua ei siten sovellettaisi. Valvontadirektiivi antaa jäsenvaltioille liikkumavaraa määritellä muutoksenhakusäännökset.
Pykälän
3 momentin
mukaan markkinaoikeuden päätökseen 2 momentissa tarkoitetussa asiassa saisi hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupa olisi tarkoituksenmukainen, koska valituslupajärjestelmä on jo käytössä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa, jonka mukaan markkinaoikeus käsittelisi esitetyn 2 momentin asiat. Asia vaatii kuitenkin erillistä säännöstä. Lain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 107 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden hallintolainkäyttöasiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Kuitenkin saman momentin mukaan erikseen säädetään muutoksenhausta valittamalla muun hallintotuomioistuimen päätökseen. Lisäksi oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 1 §:n mukaan markkinaoikeuden päätökseen hankinta-asiassa haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin 1 luvun 2 ja 3 §:ssä mainituissa laeissa säädetään. Kyseisen luvun 3 §:ään ehdotetaan lisättäväksi tällä esityksellä talousvyöhykkeen merituulivoimalaki. Tarvittava korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittamista koskeva säännös sijoitettaisiin puolestaan nyt ehdotettuun 3 momenttiin.
Pykälän
4 momentin
mukaan muutoin muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovellettaisiin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Muita päätöksiä ovat muun muassa valtioneuvoston päätös talousvyöhykkeen merituulivoima-alueesta ja sen kilpailuttamisesta sekä hyödyntämislupa ja siihen liittyvät päätökset, kuten muutos- ja peruutuspäätökset. Muutoksenhaussa uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista koskevaan päätökseen sovellettaisiin kuitenkin, mitä uhkasakkolaissa säädetään.
Valitusmahdollisuus Energiaviraston, TEM:n ja valtioneuvoston päätöksistä täyttäisi myös käyttöoikeussopimusdirektiivin 45 artiklan vaatimuksen käyttöoikeussopimusten tekosääntöjen soveltamisen valvonnasta.
33 §.Vahingonkorvaus.
Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin vahingonkorvausvelvollisuudesta sille, joka ehdotetun talousvyöhykkeen merituulivoimalain, Euroopan unionin lainsäädännön taikka Maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen vastaisella menettelyllä aiheuttaa tarjoajalle vahinkoa. Ehdotettu säännös perustuu valvontadirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaan ja vastaa sisällöltään hankintalain 169 §:ää. Hankintalain 169 §:ää on perusteltu hallituksen esityksen eduskunnalle hankintamenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 108/2016 vp) sivuilla 244–245.
34 §.Rangaistussäännökset.
Ehdotetun pykälän
1 momentin 1 kohdan
mukaan talousvyöhykkeen merituulivoimalain rikkomisesta olisi tuomittava sakkoon se joka tahallaan tai huolimattomuudesta ryhtyy ehdotetun talousvyöhykkeen merituulivoimalain soveltamisalaan 1 §:n mukaisesti kuuluvaan toimintaan ilman 15 §:ssä tarkoitettua valtioneuvoston myöntämää hyödyntämislupaa. Ehdotettu säännös vastaisi talousvyöhykelain 16 §:n 1 momentin 1 kohtaa. Sakkoon tulisi siis tuomita se, joka hyödyntäisi talousvyöhykkeen tuulienergiaa tai tekisi siihen tähtäävää tutkimusta ilman valtioneuvoston hyödyntämislupaa. Kuitenkin koska ehdotetun 1 §:n mukaisesti tuulienergian hyödyntämiseen liittyvien kaapeleiden ja putkien asentamiseen ja käyttöön ja niihin liittyvään, talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen ulkopuolella tapahtuvaan tutkimukseen sovelletaan talousvyöhykelain 6 §:ää, tuulienergian hyödyntämiseen liittyvien kaapeleiden ja putkien asentaminen ja käyttö ei vaatisi hyödyntämislupaa, eikä olisi siten myöskään rangaistavaa esitetyn lain nojalla. Niin ikään näihin kaapeleihin ja putkiin liittyvä tutkimus talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen ulkopuolella ei olisi ehdotetun lain mukaan luvanvaraista eikä siten myöskään rangaistavaa. Sen sijaan rangaistavuudesta säädettäisiin talousvyöhykelaissa.
Rangaistavuuden edellytyksenä olisi toiminnan tahallisuus tai huolimattomuus. Säännös on tarpeen ensinnäkin, koska yksinoikeus esimerkiksi rakentamiseen Suomen talousvyöhykkeellä kuuluu YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaan Suomelle, joten on tarpeen varmistaa, että oikeutta ei käytä taho, jolla ei sitä ole. Hyödyntämisen tulee olla valtioneuvoston hyväksynnän takana pelkästään jo turvallisuussyistä. Toisekseen tasapuolisuuden kannalta hyödyntämisen ilman valtioneuvoston hyväksyntää tulisi olla kriminasioitu riippumatta siitä, onko kyse merituulivoimasta vai muusta toiminnasta, josta säännellään talousvyöhykelaissa.
Pykälän 1 momentin
2 kohdan
mukaan talousvyöhykkeen merituulivoimalain rikkomisesta tuomittaisiin sakkoon myös se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö hyödyntämisluvan muun kuin laadullisia tekijöitä tai määräaikoja koskevan lupaehdon noudattamisen. Hyödyntämisluvan ehdoista säädettäisiin 17 §:ssä. Määräaikoja ja laadullisia tekijöitä koskevien lupaehtojen laiminlyöntiä ei kriminalisoitaisi, koska niiden laiminlyönti voi johtaa edistämisvakuuden menettämiseen. Ehdotetun 19 §:n 2 momentin mukaan Energiavirastolla on oikeus ryhtyä vakuuden realisointiin kokonaan tai osittain, jos hankkeessa on rikottu hyödyntämisluvan laadullisia tekijöitä tai määräaikoja koskevia ehtoja, eikä luvanhaltija tilanteessa, jossa rikkomus on korjattavissa, kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa määräajassa korjaa menettelyään. Tarkoituksenmukaista ei olisi kriminalisoida laiminlyöntiä, johon voidaan puuttua vakuuden realisoinnin kautta. Hyödyntämisluvan muiden ehtojen, kuin määräaikaa ja laadullisia kriteerejä koskevien, rikkomiseen ei taas olisi tarkoituksenmukaista puuttua edistämisvakuuden realisoinnin kautta. Tämä johtuu siitä, että edistämisvakuuden tarkoitus liittyy nimenomaan hankkeen vauhdittamiseen ja kilpailutuksen toimivuuden varmistamiseen (ks. tarkemmin 19 §:n säännöskohtaiset perustelut).
Hyödyntämisluvan muiden ehtojen noudattamatta jättämisestä tulisi kuitenkin olla luvanhaltijalle jokin seuraus. Myös talousvyöhykelain 16 §:n mukaan luvattomasta toiminnasta talousvyöhykkeellä on tuomittava sakkoon se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta toimii vastoin 6 §:ssä (hyödyntämisoikeus) tai 7 §:ssä (suostumus rakentamiseen) tarkoitetussa päätöksessä määrättyjä ehtoja. Esitetyn talousvyöhykkeen merituulivoimalain 24 §:n mukaan hyödyntämislupa voidaan kyllä perua, jos lupaehtojen rikkomus on olennainen. Luvan peruminen on kuitenkin harkinnanvaraista. Lupaehtojen rikkomuksen velvoittaminen korjattavaksi esitetyn 30 §:n nojalla ei puolestaan ole mahdollista, jos kyse on sellaisesta lupaehdon rikkomisesta, joka ei ole enää korjattavissa. Vaikka kriminalisoinnin tulee olla viimesijainen puuttumiskeino, tosiasiassa luvanhaltijan kannalta sakkoa pahempi sanktio olisi todennäköisesti luvan peruttaminen tai edistämisvakuuden realisointi, koska edistämisvakuutta tulee kerryttää, minkä vuoksi sen määrä voi kohota suhteellisen korkeaksi. Hyödyntämisluvan lupaehtojen rikkomisen kriminalisointi olisi perusteltua, koska lupaehdot voivat koskea esitetyn 17 §:n nojalla muun muassa seikkoja, jotka ovat turvallisuuden tai talousvyöhykelain mukaan valtiolle kuuluvien oikeuksien tai velvollisuuksien kannalta tarpeellisia. Lisäksi säännös olisi tarpeen, jotta sanktio lupaehtojen rikkomisesta olisi mahdollisimman yhdenmukainen riippumatta siitä, onko kyseessä toiminta hyödyntämisluvan nojalla ehdotetun lain mukaisesti, vai toiminta nykyisen talousvyöhykelain nojalla annetun suostumuksen nojalla.
Pykälän 1 momentin
3 kohdan
mukaan talousvyöhykkeen merituulivoimalain rikkomisesta olisi tuomittava sakkoon myös se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö 23 §:n 1 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden. Ilmoitusvelvollisuus liittyy luvanhaltijan omistusmuutoksiin. Ilmoitusvelvollisuudella on suuri merkitys, koska omistusmuutokset voivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen sekä lupamääräysten noudattamiseen. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti voisi johtaa siihen, että merituulivoimatoimintaa talousvyöhykkeellä harjoittaisi viranomaisten tietämättä omistusmuutosten myötä taho, joka vaarantaisi kansallisen turvallisuuden. Siten olisi tarpeen myös kriminalisoida ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti. Tavoitteena on varmistaa kansallisen turvallisuuden toteutuminen sekä omistukseen kytkeytyvien lupaehtojen noudattaminen.
Pykälän
2 momentin
mukaan hyödyntämisluvan muun kuin laadullisia tekijöitä tai määräaikoja koskevan lupaehdon noudattamisen laiminlyönnistä sekä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ei kuitenkaan tuomittaisi rangaistusta, jos teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.
35 §.Voimaantulo
. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Lain ehdotetaan tulevan voimaan 1.1.2025.