1.1  Tausta

Valtiovarainministeriö ja sisäministeriö toimivat vastuuministeriöinä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä. Muita työhön osallistuvia ministeriöitä ovat oikeusministeriö, ulkoministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Valtiovarainministeriö vastaa rahanpesulaista ja sen nojalla annettavista säädöksistä. Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio laaditaan yhteistoiminnassa siten, että valtiovarainministeriö vastaa riskiarviosta rahanpesun ja sisäministeriö terrorismin rahoittamisen osalta. Kansallisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon ministeriryhmän (jäljempänä STOH-minry ) päätti kokouksessa 30.1.2024, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvion laatii jatkossa keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskus. Lisäksi STOH-minry päätti, että joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamisen riskiarvion laatii ulkoministeriö. Valtiovarainministeriön vastuulla on myös koordinoida kansainvälisiä rahanpesun estämisen asioita kansallisella tasolla. Sisäministeriö vastaa rahanpesun selvittelykeskuksesta annetusta laista (445/2017, jäljempänä RAP-laki ) ja sen nojalla annettavista säädöksistä. Sisäministeriö vastaa lisäksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian alaisesta toimenpidesuunnitelmasta Valtioneuvoston periaatepäätös kansalliseksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi ja toimenpideohjelmaksi 2020-2023. . https://tem.fi/paatos?decisionId=0900908f806b5277 . Ulkoministeriö vastaa Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan Unionin finanssipakotteiden täytäntöönpanon koordinoinnista Suomessa.  

Suomi on ollut FATFin jäsen vuodesta 1991 lähtien. FATF on hallitustenvälinen toimintaryhmä, joka kehittää suosituksia rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamisen estämistä koskeviksi toimintamalleiksi. FATF on julkaissut 40 rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamisen estämisen suositusta, joita FATFin jäsenvaltiot ovat poliittisesti sitoutuneet noudattamaan. FATFin suorittamissa maa-arvioinneissa kartoitetaan rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamisen estämisen ja selvittämisen tilannetta kulloinkin tarkastelun kohteena olevassa maassa. FATF edellytti keväällä 2019 antamassaan Suomea koskevassa maa-arviointiraportissaan suomalaisten viranomaisten välisen ja myös yksityistä sektoria koskevan tietojenvaihdon tehostamista. Tässä esityksessä ehdotetaan lainmuutoksia, joilla saatetaan kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen sääntely vastaamaan paremmin FATFin suosituksia. Suomi on ollut FATFin tehostetussa seurannassa muun muassa tietojenvaihtoon liittyvien puutteiden osalta ja on raportoinut vuosittain edistymisestään FATFin yleiskokouksissa. Lokakuussa 2023 Suomea koskeva FATFin tehostettu seuranta päättyi.  

Kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvion laaja osittaispäivitys sekä sen pohjalta laadittu toimintasuunnitelma vuosille 2024–2025 julkaistiin 8 .2.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-635-0 ja siitä tehtiin valtioneuvoston periaatepäätöshttps://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f807203d9 . Toimintasuunnitelma sisältää toimenpiteen 2.2.1, jonka mukaan tietojenvaihdon tehostamisen mahdollisuuksia tulee selvittää. Toimenpiteen tavoitteena on selvittää tarpeita ja mahdollisuuksia tehostaa tietojenvaihtoa yksityisten toimijoiden välillä, viranomaisten välillä sekä yksityisen sektorin ja viranomaisten välillä.  

Valtiovarainministeriö julkaisi 1.4.2022 selvityksen tietojenvaihdon parantamisesta kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistoiminnassa (jäljempänä tietojenvaihtoselvitys , Valtiovarainministeriön julkaisuja 2022:18https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163966 ). Sen tarkoituksena oli selvittää tietojenvaihtoon liittyviä esteitä ja mahdollisia kehittämistarpeita. Tarve selvityksen tekemiseen oli noussut esille kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen viranomaisyhteistyöryhmässä. Selvityksessä nostettiin esiin ehdotuksia sekä kansallisiksi lainmuutostarpeiksi että käytännön muutostarpeiksi.  

Lisäksi on tullut esiin tarve selkeyttää suojelupoliisin tietojensaantia koskevaa lainsäädäntöä suojelupoliisin roolin muututtua tiedustelulainsäädännön myötä. Suojelupoliisi on keskeinen viranomainen erityisesti terrorismin rahoittamista koskevien tapausten selvittelyssä. Tehokkaan terrorismin rahoittamisen selvittämisen varmistamiseksi on tärkeää, että suojelupoliisin tiedonvaihtosäännökset ovat ajantasaiset tiedonsaannin varmistamiseksi ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta. 

Neljännessä ja viidennessä rahanpesudirektiivissä säädetään epäilyttävistä liiketoimista ja niiden ilmoittamisesta rahanpesun selvittelykeskukselle. Kummassakaan rahanpesudirektiivissä ei ole annettu määritelmää epäilyttävästä liiketoimesta, mutta direktiivin 18 artiklassa annetaan säännökset tehostetusta asiakkaan tuntemisvelvoitteesta ja siinä säädetään myös liiketoimien taustan ja tarkoituksen tutkimisesta. Viidennessä rahanpesudirektiivissä on muutettu 18 artiklan 2 kohtaa ja siinä todetaan, että jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset tutkivat, niin pitkälle kuin se on kohtuullisesti mahdollista, kaikkien sellaisten liiketoimien taustan ja tarkoituksen, jotka täyttävät vähintään yhden seuraavista edellytyksistä: 

ne ovat monimutkaisia liiketoimia; 

ne ovat poikkeuksellisen suuria liiketoimia; 

ne toteutetaan epätavallisella tavalla; 

niillä ei ole selvää taloudellista tai laillista tarkoitusta. 

Neljännen rahanpesudirektiivin 32 artiklan mukaan rahanpesun selvittelykeskus vastaa epäilyttävistä liiketoimista tehtyjen ilmoitusten vastaanottamisesta ja analysoinnista ja direktiivin 33 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset ja tarvittaessa niiden johtajat ja työntekijät tekevät täysimittaista yhteistyötä ilmoittamalla viipymättä omasta aloitteesta rahanpesun selvittelykeskukselle erityisesti epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen muodossa, kun ilmoitusvelvollinen tietää tai epäilee tai kun sillä on perusteltu syy epäillä, että varat, oli niiden suuruus mikä hyvänsä, ovat rikollisen toiminnan tuottamaa hyötyä tai liittyvät terrorismin rahoitukseen, ja vastaamalla tällaisissa tapauksissa rahanpesun selvittelykeskuksen lisätietopyyntöihin viipymättä. Edellä mainitun neljännen rahanpesudirektiivin 33 artiklan mukaan kaikista epäilyttävistä liiketoimista, myös niiden yrityksistä, on ilmoitettava. Neljännen rahanpesudirektiivin 34 ja 35 artikloissa annetaan lisäksi säännöksiä epäilyttävien liiketoimien ilmoittamisesta ja liiketoimien suorittamatta jättämisestä. Neljännen rahanpesudirektiivin 36 artiklassa edellytetään myös, että toimivaltaisten viranomaisten tulee viipymättä toimittaa rahanpesun selvittelykeskukselle ilmoitusvelvollisia koskevien 48 artiklan mukaisten tarkastusten yhteydessä tai muulla tavoin mahdollisesti selville saamansa tiedot, jotka saattavat liittyä rahanpesun tai terrorismin rahoitukseen. Edellä mainitun artiklan 2 kohdan mukaan myös lainsäädännön nojalla toimivaltaisten pörssi-, valuutta- ja rahoitusjohdannaismarkkinoiden valvontaelinten tulee ilmoittaa rahanpesun selvittelykeskukselle, jos ne saavat selville tietoja, jotka saattavat liittyä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen. 

1.2  Valmistelu

Valtiovarainministeriö asetti 21.6.2022 työryhmän tietojenvaihdon parantamiseksi kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistoiminnassa (jäljempänä työryhmä ). Työryhmän toimikausi oli 1.8.2022–30.4.2023 ja sitä jatkettiin muutospäätöksellä 14.6.2023 asti. Työryhmän tehtävänä oli valmistella toimintasuunnitelma tietojenvaihdon parantamiseksi kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistoiminnassa sekä valmistella luonnos hallituksen esitykseksi toimintasuunnitelmassa esitettyjen lainmuutostarpeiden edistämiseksi. Nämä lainmuutostarpeet sisältävät myös vaatimuksia kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, jotka työryhmän tuli työssään ottaa huomioon.  

Työryhmä on työssään huomioinut erityisesti seuraavat tavoitteet:  

Hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan parannetaan tiedonvaihtoa ja tehostetaan valvontaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi.  

Suomen lainsäädäntö mahdollistaa tehokkaan tietojenvaihdon viranomaisten kesken, viranomaisten ja yksityisen sektorin kesken sekä yksityisen sektorin sisällä.  

Tietojenvaihtoa koskeva lainsäädäntö sovitetaan yhteen salassapitosääntelyn kanssa, ja lisäksi otetaan huomioon henkilötietojen suojaa koskevat vaatimukset sekä varmistetaan yhteensopivuus kilpailua koskevan sääntelyn kanssa.  

Päällekkäisen sääntelyn ehkäisemiseksi lainmuutostarpeiden osalta on otettu huomioon Euroopan komission heinäkuussa 2021 julkaisemat lainsäädäntöehdotukset, joilla uudistetaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevaa EU-lainsäädäntöä. Työryhmä on työssään hyödyntänyt edellä mainittua valtiovarainministeriön julkaisemaa tietojenvaihtoselvitystä.  

Työryhmän jäseniksi nimettiin edustajat valtiovarainministeriöstä, sisäministeriöstä, oikeusministeriöstä, ulkoministeriöstä, työ-ja elinkeinoministeriöstä, Finanssivalvonnasta, Etelä-Suomen aluehallintovirastosta, Tullista, Verohallinnosta, Harmaan talouden selvitysyksiköstä, Poliisihallituksesta, Poliisihallituksen arpajaishallinnosta, keskusrikospoliisista, suojelupoliisista, Tietosuojavaltuutetun toimistosta, Ulosottolaitoksesta, kilpailu-ja kuluttajavirastosta, Patentti- ja rekisterihallituksesta (jäljempänä PRH ), Finanssiala ry:stä, Suomen Asianajajaliitosta, Nordea Bank Oyj:stä ja OP Ryhmästä.  

Työryhmä kokoontui toimikautensa aikana yhteensä 15 kertaa ja kaksi kokousta toteutettiin kirjallisella menettelyllä. Työryhmän kokouksia valmisteltiin sekä kirjallisessa menettelyssä että erillisissä valmistelukokouksissa. Työryhmämuistio oli lausunnolla 30.6. - 25.8.2023. Hallituksen esityksen jatkovalmistelu toteutettiin virkamiestyönä valtiovarainministeriössä. Luonnoksessa hallituksen esitykseksi on käytetty sekamuotoista hallituksen esityspohjaa, sillä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/36/EU oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (jäljempänä luottolaitosdirektiivi ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2019/878 direktiivin 2013/36/EU muuttamisesta vapautettujen yhteisöjen, rahoitusalan holdingyhtiöiden, rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, palkitsemisen, valvontatoimenpiteiden ja -valtuuksien sekä pääoman ylläpitämistoimenpiteiden osalta (jäljempänä luottolaitosdirektiivin muutosdirektiivi ) koskeva implementointi koskee vain hyvin pientä osuutta esityksestä.  

Epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen osalta esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä.  

2.1  Tosiasiallisia edunsaajia koskevien rekisteritietojen oikeellisuuden ja ajantasaisuuden varmistaminen

2.2  Rahanpesurekisterin tietojen käsittely

2.3  Suojelupoliisin tehtävät kansallisen turvallisuuden suojelemiseksi

Poliisilain (872/2011) 1 §:n 1 momentin mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisilain 1 luvun 1 §:n tehtäväsäännös ei perusta poliisille toimivaltaa eikä poliisi siis voi pelkästään sen perusteella puuttua ihmisten lailla suojattuihin oikeuksiin. Silloin kun poliisi puuttuu henkilön oikeuspiiriin, tulee toimivallan aina perustua nimenomaiseen säännökseen. Näin ollen kansallisen turvallisuuden suojaaminen ei itsessään osoita kuin sen, että poliisilla on lainmukainen ja yhteiskunnallisesti toivottu motiivi menettelylleen. Tämä ei siis vielä sellaisenaan oikeuta puuttumaan ihmisten perusoikeuksiin, vaan puuttumiselle tulee löytyä toimivaltaperuste laista. 

Poliisin tehtäviä määritellään tarkemmin poliisin hallinnosta annetussa laissa (110/1992). Suojelupoliisin tehtävänä on lain 10 §:n mukaan sisäministeriön ohjauksen mukaisesti hankkia tietoa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sekä havaita, estää ja paljastaa sellaisia toimintoja, hankkeita ja rikoksia, jotka voivat uhata valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta. Sen tulee myös ylläpitää ja kehittää yleistä valmiutta yhteiskunnan turvallisuutta uhkaavan toiminnan havaitsemiseksi ja estämiseksi. 

Suojelupoliisi saa lisäksi luovuttaa esitutkintaviranomaiselle tietoa erikseen säädetyllä tavalla rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi. Rikostorjunnan hyöty vaihtelee sen mukaan, kuinka monta ja minkä laatuista rikosasiaa tiedustelusta kunakin vuonna erottuu esitutkintaviranomaisille ja muille toimivaltaisille viranomaisille ilmoitettavaksi.  

Rikoksen estämisellä tarkoitetaan poliisilain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan toimenpiteitä, joiden tavoitteena on estää rikos, sen yritys tai valmistelu, kun henkilön toiminnasta tehtyjen havaintojen tai siitä muuten saatujen tietojen vuoksi voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän rikokseen, taikka keskeyttää jo aloitetun rikoksen tekeminen tai rajoittaa siitä välittömästi aiheutuvaa vahinkoa tai vaaraa. Rikoksen estämisestä on kysymys ensinnäkin silloin, kun teko kyetään estämään ennen kuin tunnusmerkistön mukaiseen täytäntöönpanotoimeen on ryhdytty. Määritelmään sisältyy myös rangaistavan yrityksen estäminen. Valmistelun estämisellä tarkoitetaan rangaistavan teon valmistelun estämistä, vaikka itse valmistelua ei ole kriminalisoitu. Lisäksi valmistelun estämiseen kuuluu myös rangaistavan valmistelun estäminen. Suojelupoliisin torjuntavastuulle kuuluviin rikoksiin lukeutuvat erityisesti rikoslain (39/1889) 12 luvussa rangaistavaksi säädetyt maanpetosrikokset, kuten vakoilu, 13 luvussa rangaistavaksi säädetyt valtiopetosrikokset ja 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyt terrorismirikokset. Siviilitiedustelua koskevan lainsäädännön voimaantulon yhteydessä suojelupoliisilta poistettiin poliisin hallinnosta annetun lain 10 §:stä ilmenevästi rikosten selvittämistehtävä, eikä suojelupoliisi enää ole esitutkintalaissa (805/2011) tarkoitettu esitutkintaviranomainen. 

Kansallisen turvallisuuden suojaaminen lisättiin poliisin tehtäviin tiedustelulakien säätämisen yhteydessä. Kansallista turvallisuutta uhkaava toiminta voi olla sellaista toimintaa, joka konkretisoituessaan on rikos, mutta johon ei vielä voida kohdistaa konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä. Samoin kyse voi olla toiminnasta, joka ei lähtökohtaisesti ole Suomen lain mukaan rikos tai joka ei edetessäänkään voisi kehittyä rikokseksi, kuten ulkomaisten tiedustelupalvelujen laillinen toiminta Suomessa. Kansallista turvallisuutta uhkaava toiminta ei kohdistu ensisijaisesti kehenkään yksilönä, vaan yleisemmin yhteiskuntaan ja sen ihmisyhteisöön. Keskeisiä siviililuontoisia turvallisuusuhkia ovat ainakin terrorismi, ulkovaltojen Suomeen ja sen etuihin kohdistama vakoilu, joukkotuhoaseiden ja kaksikäyttötuotteiden levittämispyrkimykset sekä sellainen kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, joka pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon tai soluttautumaan valtiorakenteisiin. Siviilitiedustelun kohteet, joista voidaan hankkia tietoa siviilitiedustelumenetelmiä käyttäen, on määritelty poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä. 

2.4  Epäilyttäviä liiketoimia koskevat ilmoitukset

Rahanpesulain 4 luvussa säädetään ilmoitusvelvollisuudesta, salassapitovelvollisuudesta sekä liiketoimen keskeyttämisestä. Edellä mainittuun rahanpesulain lukuun sisältyvät säännökset velvollisuudesta tehdä ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta ja tämän ilmoituksen muodosta ja sisällöstä. Rahapesulain 4 luvun 1 §:n mukaan velvollisuus ilmoittaa epäilyttävästä liiketoimesta koskee rahanpesulain mukaisia ilmoitusvelvollisia, ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta tehdään keskusrikospoliisin alaiselle rahanpesun selvittelykeskukselle. 

Ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta on tehtävä riippumatta siitä, onko asiakassuhde perustettu tai siitä kieltäydytty tai onko liiketoimi suoritettu, keskeytetty tai siitä kieltäydytty. Ilmoitusvelvollinen voi tehdä epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen myös enimmäismääräksi asettamansa kynnysarvon ylittävästä yksittäisestä maksusta tai muusta suorituksesta tai useasta erillisestä toisiinsa yhteydessä olevasta maksusta tai suorituksesta. Maksulaitoslain (297/2010) 1 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitetun rahanvälityspalvelun tarjoajan on kuitenkin tehtävä ilmoitus jokaisesta yksittäisestä tai useasta erillisestä toisiinsa yhteydessä olevasta maksusta tai suorituksesta, jonka arvo on vähintään 1 000 euroa.   

Rahanpesulain 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja tai yhteisö voi tehdä epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen rahapeliyhteisön välityksellä. Rahanpesulain mukaan ilmoitusvelvollisen on annettava maksutta rahanpesun selvittelykeskukselle kaikki epäilyn selvittämisen kannalta välttämättömät tiedot ja asiakirjat ja ilmoitusvelvollisen on vastattava rahanpesun selvittelykeskuksen tietopyyntöihin sen asettamassa kohtuullisessa määräajassa. 

Epäilyttävän liiketoimen määritelmä on lisätty rahanpesulain 1 luvun 4 §:ään säätämällä uusi 20 kohta 31.3.2023 voimaan tulleella muutoksella. Määritelmän mukaan epäilyttävällä liiketoimella tarkoitetaan  asiakkaan epätavallisia liiketoimia, joiden tosiasiallista tarkoitusta tai tavoitetta ilmoitusvelvollinen ei ole kyennyt selvittämään, sekä asiakkaan liiketoimia, jotka selvityksen jälkeen vaikuttavat epätavallisilta ilman asianmukaista perustetta.  

Rahanpesulain 4 luvussa säädetään muun muassa velvollisuudesta tehdä ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta ja ilmoituksen muodosta ja sisällöstä. Rahapesulain 4 luvun 1 §:n mukaan velvollisuus ilmoittaa epäilyttävästä liiketoimesta koskee rahanpesulain mukaisia ilmoitusvelvollisia, joita ovat esimerkiksi pankki- ja sijoitustoimialoilla ja virtuaalivaluutan tarjoajina toimivat, kiinteistövälittäjät, kirjanpitäjät, tilintarkastajat ja oikeudellisten palvelujen tarjoajat. Ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta tehdään rahanpesun selvittelykeskukselle.  

Rahanpesulain 4 luvun 2 §:n mukaan ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta on tehtävä sähköisesti rahanpesun selvittelykeskuksen tarkoitukseen varaamaa erityistä sovellusta käyttäen. Ilmoitus voidaan erityisestä syystä tehdä myös muuta salattua yhteyttä tai tietoturvallista menettelyä käyttäen. 

Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaan epäilyttävää liiketoimea koskevassa ilmoituksessa on oltava 3 luvun 3 §:ssä tarkoitetut tuntemistiedot, joita ovat  

1) nimi, syntymäaika, henkilötunnus ja osoite; 

2) edustajan nimi, syntymäaika ja henkilötunnus; yleisen edunvalvojan osalta säilytetään kuitenkin edunvalvojan nimen, syntymäajan ja henkilötunnuksen sijasta palveluntuottajan yksilöintitiedot, edunvalvojan nimike sekä, jos palveluntuottajalla on useampi kuin yksi yleinen edunvalvoja, edunvalvojan järjestysnumero;  

3) oikeushenkilön täydellinen nimi, rekisterinumero, rekisteröimispäivä, rekisteriviranomainen, kotipaikan osoite ja pääasiallisen liiketoimintapaikan osoite, jos se eroaa kotipaikan osoitteesta sekä tarvittaessa yhtiöjärjestys tai yhteisösäännöt;  (7.5.2021/376) 

4) oikeushenkilön hallituksen tai vastaavan päättävän elimen jäsenten täydelliset nimet, syntymäajat ja kansalaisuudet; 

5) oikeushenkilön toimiala; 

6) tosiasiallisten edunsaajien nimi, syntymäaika ja suomalainen henkilötunnus ja sen puuttuessa kansalaisuus sekä tarvittaessa tarkempi kuvaus omistus- ja määräysvaltarakenteesta tai jos tosiasiallista edunsaajaa ei ole pystytty tunnistamaan, edellä tarkoitetut tiedot 1 luvun 5 §:n 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä; 

7) henkilöllisyyden todentamisessa käytetyn asiakirjan nimi, asiakirjan numero tai muu tunnistetieto ja myöntäjä taikka kopio asiakirjasta tai jos asiakas on etätunnistettu, tiedot todentamisessa käytetystä menettelystä tai lähteistä; 

8) tiedot asiakkaan toiminnasta, liiketoiminnan laadusta ja laajuudesta, taloudellisesta asemasta, perusteet liiketoimen tai palvelun käytölle ja tiedot varojen alkuperästä sekä muut 4 §:n 1 momentissa tarkoitetut asiakkaan tuntemiseksi hankitut tarpeelliset tiedot; 

9) 4 §:n 3 momentissa säädetyn selonottovelvollisuuden ja 13 §:ssä säädetyn poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön liittyvän tehostetun tuntemisvelvollisuuden täyttämiseksi hankitut välttämättömät tiedot; 

10) pankki- tai maksutilin numero, tilin omistajan tai käyttöoikeuden haltijan nimi ja tilin avaamis- ja sulkemispäivä sekä muut tiliin liittyvät tunnistetiedot siltä osin kuin ne eivät sisälly 1–9 kohtaan ja tietojen säilyttäminen on tarkoituksenmukaista ilmoitusvelvollisen liiketoiminnan luonne huomioon ottaen eikä niiden saamiselle ole muusta lainsäädännöstä johtuvaa estettä; 

11) tallelokeron vuokraajan nimi ja muut tallelokeron vuokraan liittyvät tunnistetiedot siltä osin kuin ne eivät sisälly 1–9 kohtaan sekä vuokra-ajan pituus ja tietojen säilyttäminen on tarkoituksenmukaista ilmoitusvelvollisen liiketoiminnan luonne huomioon ottaen eikä niiden saamiselle ole muusta lainsäädännöstä johtuvaa estettä; 

12) sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 säädettyjen sähköisen tunnistamisen menetelmien ja niihin liittyvien luottamuspalvelujen tai asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten sääntelemien, tunnustamien tai hyväksymien muiden suojattujen etäältä tai sähköisesti toteutettavien tunnistusprosessien avulla saadut tiedot. 

Jos asiakas on ulkomaalainen, jolla ei ole suomalaista henkilötunnusta, on 2 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi säilytettävä tieto asiakkaan kansalaisuudesta ja matkustusasiakirjan tiedot. 

Rahanpesulain 3 luvun 3 §:n mukaisten tuntemistietojen lisäksi epäilyttävää liiketoimea koskevaan ilmoitukseen tulee sisällyttää tiedot liiketoimen laadusta, liiketoimeen sisältyvien varojen tai muun omaisuuden määrästä ja valuutasta, varojen tai muun omaisuuden alkuperästä tai kohteesta ja syystä, joka teki liiketoimesta epäilyttävän, sekä siitä, onko liiketoimi suoritettu, onko se keskeytetty vai onko siitä kieltäydytty. Rahanpesulain 4 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen muodosta ja sisällöstä. Valtioneuvoston asetusta ei ole kuitenkaan annettu.  

Epäilyttävä liiketoimi tarkoittaa asiakkaan tavanomaisesta toiminnasta poikkeavaa tai toiminnalle epätyypillistä liiketointa. Rahanpesulain 1 luvun 4 §:ssä epäilyttävä liiketoimi on määritelty niin, että ne ovat liiketoimia, joiden tosiasiallista tarkoitusta tai tavoitetta ilmoitusvelvollinen ei ole kyennyt selvittämään, sekä asiakkaan liiketoimia, jotka selvityksen jälkeen vaikuttavat epätavallisilta ilman asianmukaista perustetta. Liiketoimen epäilyttävyyttä arvioidaan toimialalta saatujen yleisten kokemusten valossa. Liiketoimen epäilyttävyys voi perustua moneen eri asiaan, mukaan lukien epäily bulvaanin käyttämisestä, muut epäselvyydet liittyen tietyn toimijan tosiasialliseen edunsaajaan, transaktion liiketoiminnallisen perusteen puuttumiseen, epätavalliseen tai poikkeuksellisen mittavaan käteisen käyttöön tai viitteisiin taloudellisten pakotteiden kiertämisestä tai muusta rikollisesta toiminnasta. Epäilyttävästä liiketoimesta tulee tehdä ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle.  

Rahanpesun selvittelykeskus vastaanotti vuoden 2022 aikana yhteensä 230 171 ilmoitusta epäilyttävistä liiketoimista. Lukumäärä on hyvin korkea verrattuna aiempien vuosien lukemiin. Vuonna 2019 vastaanotettiin 66 460 ilmoitusta ja vuonna 2020 vastaanotettiin 62 041 ilmoitusta. Vuonna 2021 ilmoituksia vastaanotettiin ennätyslukemat, 3 692 641 kappaletta, kun virtuaalivaluuttapalvelun tarjoaja teki takautuvasti ilmoituksia pimeään verkkoon liittyvistä transaktioista. Myös vuonna 2022 virtuaalivaluuttapalvelun tarjoajat tekivät runsaasti ilmoituksia, 84 055 kappaletta. Vuoden 2023 osalta näyttää siltä, että ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista ei vastaanoteta ainakaan vähempää kuin vuonna 2022. 

Rahanpesun selvittelykeskuksen vastaanottamien ilmoitusten määrä on kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen suuri. Vuonna 2022 ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista vastaanotettiin Ruotsissa 45 113 kappaletta ja Norjassa 19 783 kappaletta. Tanskassa ilmoitusten määrä samana vuonna oli 75 970 kappaletta.  

Rahanpesun selvittelykeskus käyttää epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten vastaanottamiseen YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston (UNOCD) kehittämää goAML-sovellusta, joka on kehitetty erityisesti rahanpesun selvittelykeskusten käyttöä varten. Rahanpesun selvittelykeskus on antanut goAML-sovelluksessa tehtävän ilmoituksen muodosta ja sisällöstä teknisen, englanninkielisen ohjeen. Ohjeen englanninkielisyys johtuu siitä, että goAML-sovelluksessa tietyille toiminnoille ei ole vakiintunutta suomenkielistä käännöstä, eikä teksti tästä syystä ole kaikilta osiltaan käännettävissä suomeksi niin, että se säilyisi helposti ymmärrettävänä. Ohje ei ole sitova, toisin kuin viranomaisen antama määräys olisi. Osa ilmoitusvelvollisista tekee ilmoitukset ohjeen mukaan, osa taas ei, jolloin osa epäilyttävää liiketoimea koskevista ilmoituksista tehdään rahanpesun selvittelykeskukselle muodossa, jossa tiedot eivät ole helposti käsiteltävissä. Ilmoitusvelvollisten goAML-sovelluksen kautta tekemän ilmoituksen olisi oltava sovelluksen tukemassa muodossa, jotta rahanpesun selvittelykeskus pystyy käsittelemään ilmoituksen tietoja mahdollisimman tehokkaasti. Ilmoituksen oikea muoto on hyvin olennainen asia rahanpesun selvittelykeskuksen resurssien kannalta, koska ilmoitusten volyymi ja niiden tehokas käsittely edellyttävät, että ilmoitukset saadaan sovelluksen tukemassa ja niiden jatkokäsittelyn mahdollistamassa muodossa. Tällä hetkellä selvittelykeskuksessa käytetään usean henkilön työpanosta siihen, että ilmoitukset saadaan täydennettyä ja talletettua järjestelmään oikeassa muodossa. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Tietojenvaihtoselvityksessä oli esitetty rahanpesulakiin liittyviä muutostarpeita. Työryhmässä päätettiin kuitenkin, ettei tässä vaiheessa ole tarkoituksenmukaista ehdottaa rahanpesulakiin sellaisia muutoksia, jotka voisivat olla päällekkäisiä tulevan EU-sääntelyn kanssa. Tulevaa EU-sääntelyä on kuvattu 5.2 luvussa. 

Tässä esityksessä on rahanpesulakiin esitetty, että ilmoitusvelvollisen, valvontaviranomaisen ja asianajajayhdistyksen olisi edunsaajarekisterinpitäjälle tehtävässä ilmoituksessa nykyistä tarkemmin yksilöitävä, miltä osin tiedot ovat puutteellisia tai epäjohdonmukaisia. Valmistelun yhteydessä on selvitetty mahdollisuutta myös laajemmasta virheiden ilmoittamisvelvollisuudesta kuin mihin esityksessä päädyttiin. Työryhmässä katsottiin kuitenkin, ettei laajempi säännös, jonka mukaan ilmoittamisen yhteydessä ilmoittajan tulisi esittää myös oma käsityksensä oikeista tiedoista, vastaisi viidennen rahanpesudirektiivin säännöstä. Toteutusvaihtoehtona katsottiin kyseisen velvollisuuden aiheuttavan kohtuuttomasti lisätyötä ilmoittajalle.  

RAP-lain 3 §:n 3 momentin johdantokappaleen nykyinen sanamuoto ei ota huomioon, että ilmoituksessa epäilyttävästä liiketoimesta on usein mainittu enemmän kuin yksi henkilö, joiden tietojen tallettaminen on välttämätöntä rahanpesun selvittelykeskuksen lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi. Lausuntokierrokselle lähetetyssä HE-luonnoksessa oli ehdotettu edellä mainitun lain 3 §:n 3 momentin, joka koskee rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä, paljastamista ja selvittämistä koskevaa rekisteriä nykyistä sanamuotoa ”siitä henkilöstä” muutettavaksi muotoon ”niistä henkilöistä”, sillä ilmoituksessa epäilyttävästä liiketoimesta on usein mainittu enemmän kuin yksi henkilö, joiden kyseisessä lainkohdassa lueteltujen tietojen tallettaminen on välttämätöntä rahanpesun selvittelykeskuksen lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi. Ehdotuksen tarkoituksena olisi täten selkeyttää oikeustilaa. Oikeusministeriön lainsäädäntötekniseen huomioon perustuen ehdotuksesta luovuttiin lausuntokierroksen jälkeen. Ehdotettua sanamuodon tarkistusta pidettiin tarpeettomana, koska jatkovalmistelussa perehdyttiin oikeusministeriöön arvioon siitä, että tarkoitettuun lopputulokseen on mahdollista päästä laintulkinnan avulla, sillä rekisterisääntelyssä on tavanomaista, että luonnollisen henkilön nimi on yksikössä. Sillä, että henkilön nimi on yksikössä ei oikeuskäytännössä seuraa, että se olisi esteenä käsitellä usean henkilön tietoja samassa yhteydessä, esimerkiksi annettaessa epäilyttävästä liiketoimesta yksi ilmoitus, johon on mainittu kaikki ne henkilöt, jotka liittyvät tähän samaan epäilyttävään liiketoimeen. Lain sanamuotoa ” Rahanpesurekisteriin saadaan tallettaa ilmoituksen tehneen henkilön nimet ja työnantajan yksilöintitiedot sekä tietojärjestelmän käyttötarkoituksen kannalta seuraavat tarpeelliset tiedot siitä henkilöstä, jota ilmoitus koskee :” on tulkittava siten, että kuhunkin samalla ilmoituksella annetulla ilmoituksella olevaan henkilöön sovelletaan yksi kerrallaan mainittua lainkohtaa. Sillä, että ilmoituksessa olisi samalla kertaa useampien henkilöiden tarpeellisia tietoja, ei ole vaikutusta lain soveltamisen kannalta, koska jokaisen henkilön osalta yksilöllisesti tulee tallentaa RAP-lain 3 §:n 3 momentin mukaiset tarpeelliset tiedot. Säädöksen sanamuodosta ei voida myöskään johtaa mitään sellaista, jota sanamuodossa ei ole. Esimerkiksi lain sanamuodossa ei ole ilmaistu, että jokaisesta henkilöstä, joka on tunnistettu kuuluvan samaan epäilyttävään liiketoimeen tulisi tehdä oma erillinen ilmoituksensa. Sitä mistä ei ole säädetty, ei voida tulkinnan kautta myöskään säädökseen lisätä.  

Esityksen valmistelussa selvitettiin mahdollisuutta viedä yritysostolakiin tiedonsaantioikeutta koskeva säädös, jotta tietoja olisi mahdollista luovuttaa rahanpesurekisteristä myös työ-ja elinkeinoministeriölle kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Valmistelussa oli esillä myös vaihtoehto, jossa lisäys olisi tehty RAP-lakiin. Tätä toteutusvaihtoehtoa ei pidetty hyvänä, koska RAP-laissa on jo luovutusoikeus kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarkoitukseen. Kansallisen turvallisuuden arviointi sisältyy automaattisesti yritysostolain edellyttämään erittäin tärkeän kansallisen edun arviointiin. Yritysostolain 2 §:ssä 1 momentin 1 kohdassa on määritelty, että erittäin tärkeällä kansallisella edulla tarkoitetaan sotilaallisen maanpuolustuksen, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen, kansallisen turvallisuuden ja ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden turvaamista sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 52 ja 65 artiklan mukaista yleisen järjestyksen ja turvallisuuden varmistamista yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavan todellisen ja riittävän vakavan vaaran tapauksessa. Koska erittäin tärkeän kansallisen edun käsitteeseen sisältyy myös kansallisen turvallisuuden ulottuvuus, johon tarkoitukseen rahanpesurekisteritietoja voidaan jo luovuttaa eikä siksi ollut syytä laajentaa rahanpesurekisterin tietojen luovutusta koskevaa RAP-lain 4 §:n 4 momenttia koskemaan erikseen myös erittäin tärkeän kansallisen edun tarkoitusta. 

Työ- ja elinkeinoministeriölle luonnosteltiin uusi yritysostolain 8 b §:ä, johon liittyi myös tietojen salassapitoon ja tietosuojaan liittyviä kysymyksiä, joita punnittiin jatkovalmistelun aikana lausuntokierrokselta saatujen näkemysten pohjalta. Rahanpesurekisterin tietoihin sovelletaan lähtökohtaisesti rikosasioiden tietosuojalakia, mutta työ- ja elinkeinoministeriö ei kuulu sen soveltamisalaan samoin, kuin esimerkiksi suojelupoliisi, jonka rahanpesurekisteritietojen tiedonsaantioikeuden säätämisen yhteydessä myös RAP-lain 4 §:n 4 momenttiin lisättiin rahanpesun selvittelykeskukselle oikeus luovuttaa tietoja kansallisen turvallisuuden tarkoitukseen. Lausuntopalautteiden perusteella jatkovalmistelussa selvitettiin mahdollisuutta lisätä työ- ja elinkeinoministeriö rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalalle yritysostolakiin kuuluvien lakisääteisten seurantaa ja vahvistamista koskevien tehtävien osalta. Kahden eri yleisen tietosuojasääntelyn käyttämisestä samoihin rahanpesurekisterin tietoihin käsiteltäessä tietoja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi luo epävarmuutta sekä rekisteröidylle, että toimivaltaiselle viranomaiselle siitä mitä sääntöjä tulisi soveltaa kyseisessä käsittelyssä. Rikosasioiden tietosuojalaissa 29 §:ssä säädetään tietosuojavaltuutetun välillisestä tarkastusoikeudesta, joka tarkoittaa, että tietosuojavaltuutettu fyysisesti käy tarkastamassa käsittelyn lainmukaisuuden viranomaisen luona. Tietosuojalain 34 §:ssä säädetään tietosuojavaltuutetun tarkastusoikeudesta siten toisin, että rekisterinpitäjä lähettää (siis konkreettisesti postittaa) tiedot tietosuojavaltuutetulle. Jatkovalmistelussa punnittiin, onko viittaus tietosuojalain 34 §:ään mahdollista, koska tarkastuksen toimittaminen säädetyllä tavalla ei ole tietoturvallinen tapa ja jo sellaisenaan aiheuttaa suuren riskin sekä rekisteröidyn oikeuksille kuin myös niille viranomaisen intresseille, joita lähtökohtaisesti tietojen arkaluontoisuuden johdosta on suojattu rikosasioiden tietosuojalaissa. Viittauksesta luovuttiin, koska sellaista viittausta tietosuojalain 34 §:ään ei tule ehdottaa, jota ei voi käytännössä toteuttaa ja joka olisi siten tehoton suojaamaan rekisteröidyn oikeutta. Valmistellusta uudesta yritysostolain 8 b §:stä luovuttiin, koska valmistelussa ei pystytty tässä aikataulussa löytämään johdonmukaista muotoilua ja oikeudellisia perusteluja sille, että esitys pitäytyy Euroopan unionin oikeuden jättämän liikkumavaran rajoissa ilman, että rahanpesurekisterin tietojen luovuttaminen olisi joiltain osin jouduttu muotoilemaan nykyisin voimassa olevaa lainsäädäntöä tiukemmaksi. 

Työryhmässä pohdittiin verotietolain 18 §:n 1 momentin muuttamisen sijaan sitä, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen huolehtimisvelvoitteesta (rahanpesulain 9 luvun 5 §) johtuvat oma-aloitteiset tietojen luovutukset olisi koottu uudeksi 18 a §:ksi. Erillisellä pykälällä voitaisiin mahdollistaa Verohallinnolle oikeus luovuttaa tietoa oma-aloitteisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen tarkoituksessa myös muille viranomaisille kuin rahanpesun selvittelykeskukselle. Työryhmä kuuli asiassa Verohallinnon asiantuntijaa tietosuojan näkökulmasta. Todettiin, ettei uudistus olisi välttämätön muun muassa tosiasiallisia edunsaajatietoja koskien, mutta todennäköisesti tarpeita säännöksen uudistukselle tulee jatkossa, jos esimerkiksi merkittävää julkista tehtävää hoitavista henkilöistä ( politically exposed persons , PEP) ylläpidettävä kansallinen rekisteri perustettaisiin. Nykyisen sääntelyn purkaminen ja uuden 18 a §:n säätäminen edellyttää muun muassa näiden luovutuskynnysten arviointia ja myös sitä, miten kattavasti tietoja annettaisiin verovalvonnan yhteydessä tehtävistä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistoimintaan liittyvistä havainnoista. On myös selvitettävä, minkälaista tietoa Verohallinnolla on kyky havaita ja mikä merkitys tällaisella tiedolla on vastaanottavan tahon valvontavelvoitteen kannalta. Työryhmä päätti, ettei ehdotusta uuden 18 a §:n lisäämisestä edistetä sen vaatiman laaja-alaisen selvitystyön vuoksi. Sen sijaan työryhmä edistää kyseisen lain 18 §:n 1 momentin muutosehdotusta tosiasiallista edunsaajaa koskevien tilanteiden osalta.  

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Euroopan komissio antoi 20.7.2021 neljä lainsäädäntöehdotusta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen tehostamiseksi. Tämä EU:n uusi rahanpesusääntely on hyväksytty ja se koostuu kuudennesta rahanpesudirektiivistä, rahanpesuasetuksesta ja AMLA-asetuksesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä (EU) 2024/1654 direktiivin (EU) 2019/1153 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse toimivaltaisten viranomaisten pääsystä keskitettyihin pankkitilirekistereihin yhteenliittämisjärjestelmän kautta ja teknisistä toimenpiteistä tilitapahtumatietojen käytön helpottamiseksi. Kuudetta rahanpesudirektiiviä ja rahanpesuasetusta sovelletaan tai se tulee saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä pääosin 10.7.2027 ja AMLA-asetusta sovelletaan pääosin 1.7.2025.  

Rahanpesuasetus sisältää tiedonvaihtoa koskevia säännöksiä. Rahanpesuasetuksessahttps://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=OJ:L_202401624 on hyväksytty laajennuksia tiedonvaihtoa koskeviin säännöksiin, erityisesti 54 ja 55 artikloihin, kuten mahdollisuutta kansallisesti säätää tiedonvaihtoa koskevasta kumppanuudesta. Tiedonvaihtoa koskevassa kumppanuudessa ilmoitusvelvolliset ja viranomaiset voisivat jakaa henkilötietoja, joita on kerätty osana asiakkaan tuntemista koskevia velvollisuuksia ja käsitellä näitä tietoja ottaen huomioon tietosuojavaatimukset.  

Rahanpesuasetus sisältää sääntelyä liittyen epäilyttäviä liiketoimea koskeviin ilmoituksiin, kuten artiklaan 50 sisältyvän säännöksen siitä, että EU:n rahanpesun valvontaviranomainen AMLA laatii tekniset standardit epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten muodosta,  

6.1  Yleistä lausuntopalautteesta

Valtioneuvoston oikeuskansleri totesi, että esitysluonnos vaikuttaa sinällään varsin huolellisesti valmistellulta ja antaakin aihetta vain joihinkin huomioihin, jotka ovat luonteeltaan lähinnä täsmentäviä ja esityksen johdonmukaisuutta korostavia. Oikeusministeriö pitää esityksen tavoitteita kannatettavina. Sisäministeriö on lausunut yleisesti, että sisäministeriön näkemykset ovat tulleet merkittäviltä osin huomioiduksi jo työryhmän työskentelyn aikana ja nyt lausuttavan työryhmämuistion ehdotukset ovat hyvin perusteltuja ja erittäin kannatettavia. Työ- ja elinkeinoministeriö on vastaavasti yleisellä tasolla todennut, että sen edustaja on osallistunut säädöshankkeen valmisteluun työryhmän jäsenenä ja ministeriön näkemykset on otettu valmisteluvaiheessa pääsääntöisesti hyvin huomioon.  

Suojelupoliisin lausunnon yleisenä huomiona painotettiin, että luonnoksessa esitetyt lainsäädäntömuutokset ovat suojelupoliisin toiminnan kannalta erittäin tärkeitä. Muutokset parantaisivat kykyä torjua kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia sekä rahanpesua ja terrorismin rahoittamista. Suojelupoliisin näkemyksen mukaan luonnoksessa esitetyt säännökset ovat muotoiltu hyvin. Myös keskusrikospoliisi pitää hallituksen esitysluonnoksen ehdotuksia hyvin perusteltuina ja erittäin kannatettavina. Lisäksi keskusrikospoliisi painottaa, että oikea-aikainen, riittävä ja tietosuojasääntelyn mukainen tietojenvaihto on edellytys toimivalle ja nykyaikaiselle rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnalle. Myös eräät tiedonluovutukset kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ovat osa nyt käsiteltävää tietojenvaihdon kokonaisuutta, mitä keskusrikospoliisi pitää erinomaisena asiana.  

Finanssivalvonta osallistui työryhmän toimintaan, ja on pääosin tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin. Finanssivalvonta kannattaa rahanpesulakiin esitettyjä muutoksia ilmoitusvelvollisuudesta Patentti- ja rekisterihallitukselle edunsaajatietojen poikkeavuustilanteissa, suojelupoliisin tietojen saannin laajentamista kansallisen turvallisuuden johdosta ja työ- ja elinkeinoministeriön oikeutta saada yritysostoihin liittyviä tietoja. Finanssivalvonta toteaa, että työryhmä esittää kahta Finanssivalvonnan toiminnalle merkittävää lainsäädäntöhanketta: 1. muutos lakiin rahanpesun selvittelykeskuksesta, jonka perusteella Finanssivalvonta saisi käyttää rahanpesurekisterin tietoja nykyistä laajemmin ja 2. lakiin Finanssivalvonnasta tehtävä muutos, jonka perusteella Finanssivalvonta saa luovuttaa tietoja suojelupoliisille kansallisen turvallisuuden kannalta merkittävissä tilanteissa. 

Elinkeinoelämän keskusliitto (jäljempänä EK ) pitää ehdotuksia pääasiallisesti kannatettavina. EK korostaa eri viranomaisten tietojensaantioikeuksien täsmällistä määrittelyä ja tietosuojan huolellista huomioimista. Rahanpesuilmoitus ei ole luonteeltaan rikosilmoitus tai tutkintapyyntö, mutta siihen sisältyvät tiedot voivat asiayhteyden perusteella olla rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyvien henkilötietoja, joiden käsittely edellyttää kansallisessa laissa säädettyjä asianmukaisia suojatoimia rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.  

Verohallinto kannattaa työryhmän ehdottamia lainsäädäntömuutoksia. Myös Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö lausuu harmaan talouden torjunnan näkökulmasta ja pitää kannatettavana työryhmämuistiossa esitettyjä muutoksia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa velvoitteidenhoitoselvityksen käyttö suojelupoliisin käyttöön kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.  

Finanssiala ry on lausunnossa tuonut esille, että kansainvälisten kokemusten perusteella rahanpesun ja sen alkurikosten epäilyjä sekä näihin liittyviä henkilöitä ja yhteisöjä koskevan tietojenvaihdon parantaminen on keskeisin keino tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa. Työryhmämuistiossa esitetyt toimenpiteet ja säännösmuutokset keskittyvät viranomaisten keskinäisen tietojenvaihdon parantamiseen, mikä onkin tärkeää. 

Ulkoministeriöllä eikä Tullilla ollut huomioita työryhmän toimeksiannon sisältämistä kokonaisuuksista. Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä Asianajajaliitto ) toteaa osallistuneen työryhmän työhön ja näin ollen myöskään Asianajajaliitolla ei ole huomautettavaa rahanpesua ja terrorismin rahoituksen estämistä koskevan kansallisen tietojenvaihdon parantamista käsittelevään työryhmämuistioon tai siihen liittyvään toimintasuunnitelmaan.  

Lausuntopalaute epäilyttäviä liiketoimia koskevaan ilmoitukseen liittyvästä esityksestä

Epäilyttäviä liiketoimia koskevaan ilmoitukseen liittyvän ehdotuksen osalta lausuntopalautteessa tuotiin esiin eduskunnan oikeusasiamiehen, oikeusministeriön ja valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunnoissa kysymys siitä, onko rahanpesun selvittelykeskus viranomainen, jolle voidaan perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaisesti antaa määräyksenantovalta. Hallituksen esityksen perusteluita on jatkovalmistelussa täsmennetty tältä osin.  

Useissa lausunnoissa, kuten Elinkeinoelämän keskusliiton, Finanssiala ry:n, eduskunnan oikeusasiamiehen, oikeusministeriön ja valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunnoissa tuotiin esiin tarve täsmentää määräyksenantovaltuutta ja lisäksi useissa lausunnoissa otettiin kantaa määräyksen valmisteluun ja tuotiin esiin se, että rahanpesun selvittelykeskuksen tulisi kuulla sidosryhmiä määräystä valmistellessaan. Hallituksen esitystä on tarkennettu jatkovalmistelussa määräyksenantovaltuuden osalta ja perusteluissa on tuotu esiin myös viranomaisen kuulemisvelvollisuuteen liittyviä seikkoja.  

Joissakin lausunnoissa tuotiin esiin myös kysymyksiä liittyen siihen, millä kielillä määräys tulisi antaa. Hallituksen esityksen jatkovalmistelussa perusteluissa on tuotu esiin perustuslaissa turvatut kielelliset oikeudet. Sisäministeriön ja keskusrikospoliisin lausunnoissa tuotiin esiin huomioita rahanpesulaissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden toteuttamisen varmistamisen osalta ja tältä osin hallituksen esityksen perusteluita on jatkovalmistelussa täsmennetty. 

6.2  Huomioita lausunnoista sekä lausuntojen perusteella tehdyt muutokset esitykseen

Valtioneuvoston oikeuskansleri on lausunut, ettei esitysluonnoksen perusteella (s. 27–29) tule kaikilta osin selväksi, milloin sovellettavaksi tulee EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja tietosuojalaki, milloin taas rikosasioiden tietosuojadirektiivi ja rikosasioiden tietosuojalaki. Tätä olisi hyvä pyrkiä selkiyttämään, vaikkakin sinällään selvää on, että tietosuoja-asetuksen soveltamisalaa ei voida ohjata hallituksen esityksen perustelulausumilla. Esitystä on täydennetty lausuntopalautteen jälkeen tältä osin. 

Sisäministeriö on todennut lausunnossaan, että rahanpesun selvittelykeskus käsittelee henkilötietoja pääasiassa rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 3 §:n, poliisin henkilötietolain ja rikosasioiden tietosuojalain nojalla, mutta jos tiedot luovutetaan työ- ja elinkeinoministeriölle, henkilötietojen käsittelyn oikeusperustaksi muuttuisi yleinen tietosuojalaki. Tämä on seurausta siitä, että rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaa on kansallisen turvallisuuden osalta rajattu lain 1 §:ssä lueteltuihin viranomaisiin, eikä luettelo sisällä työ- ja elinkeinoministeriötä, vaikka muilta osin työ- ja elinkeinoministeriön henkilötietojen käsittely tässä tapauksessa näyttäisi vastaavan lain yleistä tarkoitusta. Sisäministeriön käsityksen mukaan lähtökohtana tulisi olla se, että jos käsiteltävien tietojen tietosisältö on täsmälleen sama ja oikeudellisesti merkityksellinen käsittelytarkoituskin (kansallisen turvallisuuden suojaaminen) pysyy samana, myös oikeuskehys pysyisi samana riippumatta tietoja käsittelevästä viranomaisesta. Sisäministeriö pitää perusteltuna, että oikeuskehysten keskeiset erot ja muuttumisen potentiaaliset vaikutukset tunnistettaisiin ja yksilöitäisiin hallituksen esityksessä. Esitystä on täydennetty lausuntopalautteen jälkeen näiltä osin.  

Keskusrikospoliisin mukaan yritysostolakiin ehdotetun uuden 8 b §:n perusteella tietoja voi saada rahanpesurekisteristä silloin, kun se on välttämätöntä työ- ja elinkeinoministeriön yritysostolain 3 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Kyseiset tehtävät viittaavat ulkomaisten yritysostojen seurantaan ja vahvistamiseen. Yritysostolain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on turvata erittäin tärkeitä kansallisia etuja, joihin kuuluu muun muassa kansallisen turvallisuuden suojaaminen. Näin ollen työ- ja elinkeinoministeriön kyseinen tehtävä on yhdenmukainen RAP-lain 4 §:n 4 momentin kanssa, jonka mukaan rahanpesurekisterin tietoja voidaan luovuttaa muun muassa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Hallituksen esitysluonnoksen kohdassa "7.3 Laki ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta" (s. 42) on kuvattu perusteellisesti ehdotetun pykälän taustaa, tarkoitusta ja erityiskysymyksiä, kuten asianosaisjulkisuuden rajoittamista. Keskusrikospoliisi pitää tärkeänä, että asian jatkovalmistelussa kiinnitetään vielä nykyistä laajemmin huomiota tiedonluovutuksiin sovellettavaan tietosuojan sääntelykehikkoon siltä osin, että vaikka työ- ja elinkeinoministeriön lakisääteiset tehtävät sisältävät kansallisen turvallisuuden suojaamisen, niin työ- ja elinkeinoministeriötä ei ole säädetty rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalan piiriin. Näin ollen työ- ja elinkeinoministeriön ei voitane katsoa kuuluvan rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalan piiriin ja jää epäselväksi, minkä tietosuojasääntelyn nojalla rahanpesun selvittelykeskus siirtää kansallisen turvallisuuden käyttötarkoituksessa tietoa työ- ja elinkeinoministeriölle. Eräs vaihtoehto olisi harkita rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalan laajentamista kansallisen turvallisuuden suojaamisen käyttötarkoitukseen, riippumatta siitä mikä viranomaistaho tietoja käsittelee. Asian ongelmatiikkaa on avattu ansiokkaasti hallituksen esitysluonnoksen kohdassa "Vaikutukset tietosuojaan" (s. 26). Kokonaisuutena arvioiden hallituksen esitysluonnoksessa on yritysostolain ehdotettujen muutosten osalta huomioitu keskusrikospoliisin kommentit ja ehdotusta on pidettävä erittäin kannatettavana. Esityksessä on kiinnitetty laajemmin huomiota tiedonluovutuksiin sovellettavaan tietosuojan sääntelykehikkoon muun muassa avaamalla rikosasioiden tietosuojadirektiivin kansallista liikkumavaraa ja varmistamalla, että rahanpesurekisterin tietoihin liittyvät tietosuojaa ja salassapitoa koskevat rajoitukset ovat tulleet huomioiduksi ehdotetussa yritysostolain 8 b §:ssä sekä sitä koskevissa perusteluissa ja tietosuojan vaikutustenarvioinnissa. 

Suojelupoliisi on lausunnossaan todennut, että hallituksen esitysluonnoksessa käsitellään kysymystä siitä, soveltaako työ-ja elinkeinoministeriö henkilötietojen käsittelyä koskevana yleislakina kansallista tietosuojalakia ja EU:n yleistä tietosuoja-asetusta, vai rikosasioiden tietosuojalakia siltä osin, kun rahanpesun selvittelykeskus luovuttaa sille tietoja ulkomaisten yritysostojen seuranannasta annetun lain mukaisten tehtävien suorittamiseksi (s. 27). Suojelupoliisi toteaa näkemyksenään, että rikosasioiden tietosuojalaissa on kansallista turvallisuutta koskeva soveltamisala jätetty tarkoituksella erittäin suppeaksi siten, että se kattaa lain 1 §:n 2 momentista ilmenevästi ainoastaan Puolustusvoimat, poliisin ja Rajavartiolaitoksen henkilötietojen käsittelyn, silloin kun henkilötietoja käsitellään tietyissä pykälässä säädetyissä tarkoituksissa. Rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty henkilötietojen käsittely, jota suorittavat esimerkiksi eri ministeriöt ja viranomaiset, vaikka käsiteltävät tiedot liittyisivätkin kansallisen turvallisuuden suojaamiseen. Sovellettavaksi yleislaiksi tulee tältä osin tietosuojalain 2 §:n 1 momentin viittaussäännöksen mukaisesti EU:n yleinen tietosuoja-asetus, jota sovelletaan muun ohella myös sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, jota suoritetaan sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan, jollei muualla laissa toisin säädetä. Tästä lähtökohdasta suojelupoliisi katsoo, että olisi perustellumpaa, ettei työ-ja elinkeinoministeriö soveltaisi yleissäännöksenä rikosasioiden tietosuojalakia. Esityksessä on huomioitu rikosasioiden tietosuojadirektiivin kansallinen liikkumavara, joka on esteenä sille, että rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaa voisi laajentaa koskemaan myös työ- ja elinkeinoministeriön henkilötietojen käsittelyä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.  

Esityksessä on otettu huomioon edellä selostetulla tavalla sisäministeriön, keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin näkemykset tietosuojasääntelyn yleissäännöksen soveltamisalakysymys. Koska kansallista liikkumavaraa ei direktiivissä ole, on esitystä ehdotetun pykälän ja sen perustelujen osalta täsmennetty ja täydennetty huomioimalla vastaava rekisteröidyn oikeuksia rajoittava sääntely ehdotettuun yritysostolain 8 b §:ään, mitä on säädetty rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 3 §:n 6 momentissa. Tietosuojan lisäksi on myös huomioitu rahanpesunselvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 5 momentissa säädetty tietojen salassapito ja rahanpesun selvittelykeskuksen oikeus olla luovuttamatta tietoja.  

Lisäksi sisäministeriö pitää aiheellisena, että hallituksen esityksessä käsiteltäisiin myös mahdollisen muutoksenhaun (hallintoprosessin) vaikutuksia asianosaisen tiedonsaantioikeuteen ja rekisteröidyn tarkastusoikeuden rajoittamisen toteutumiseen. Oleellista on esimerkiksi hallintotuomioistuimen toimivalta ratkaista asiakirja-/tietopyyntö itsenäisesti oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 18 §:n perusteella (asiaa ei siirrettäisi asiakirjan laatineen viranomaisen käsiteltäväksi) ja oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 3 momentista ilmenevä tuomioistuimen harkintavalta julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdan poikkeuksen soveltamisessa. Esimerkiksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus syrjäyttää sanotun asianosaisen tiedonsaantia rajoittavan poikkeuksen hallintoprosessin aikana. Yhteenvetona voidaan todeta, että hallituksen esitysluonnoksen säännösehdotusten ja perustelujen perusteella ei voida sisäministeriön näkemyksen mukaan luotettavasti poissulkea sitä mahdollisuutta, että rekisteröidyn tarkastusoikeuden ulkopuolella olevia tietoja päätyisi asianosaiselle (rekisteröidylle) sen jälkeen, kun rahanpesun selvittelykeskus on luovuttanut tiedot työ- ja elinkeinoministeriölle. Jatkovalmistelussa on kiinnitetty huomiota oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, tietojen salassapitoon, asianosaisjulkisuuteen, sekä täydennetty perusteluja tietosuojan vaikutustenarviointiin ja säädöskohtaisiin perusteluihin.  

Valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ovat kiinnittäneet huomiota esitysluonnoksessa lainsäädäntövertailuun (s. 34–37). Huomiota kiinnitettiin erityisesti siihen, että valitut maat (Latvia, Slovenia, Kroatia, Tšekki ja Italia) eivät ole perinteisiä vertailumaitamme ja näiden maiden valintaa ei ollut esityksessä perusteltu. Valtioneuvoston oikeuskansleri piti tärkeänä, että lainsäädäntövertailussa olisi mukana myös maita, jotka ovat oikeusjärjestykseltään ja -kulttuuriltaan lähempänä Suomea. Lausuntojen johdosta esitykseen lisättiin perustelut, miksi juuri kyseiset maat valikoituivat vertailuun sekä lisättiin myös Ruotsi vertailukohteeksi, jonka osalta lainsäädäntövertailu on valmistunut vasta jatkovalmistelun aikana virkamiestyönä. 

Esitysluonnoksen sisältämä 4. lakiehdotus (verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain muutosehdotus) ei ole täysin johdonmukainen sen 18 ja 20 §:n osalta. Lain 18 §:ää koskevassa muutosehdotuksessa (kohta 15) eikä säädöskohtaisissa perusteluissa rekisteröinnin oikeusperustaa ole täsmennetty. Esityksen oikeusperusta on täsmennetty valtioneuvoston oikeuskanslerin lausuman johdosta lain 18 §:ä koskevaan muutosehdotukseen ja säädöskohtaisiin perusteluihin. 

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan hallituksen esityksestä olisi perustelua hankkia perustuslakivaliokunnan lausunto. Esitystä on lausuntopalautteen jälkeen täsmennetty tältä osin. 

Verohallinto on lisäksi huomauttanut, että perusteluissa olisi hyvä täsmentää, että yrityksillä ja yhteisöillä on velvollisuus ilmoittaa Verohallinnolle säännönmukaisesti verotusmenettelystä annetun lain 8 §:n ja tiedonantovelvollisuutta koskevan päätöksen (Verohallinnon päätös veroilmoituksessa annettavista tiedoista) mukaisesti tiedon sellaisen osakkeenomistajan nimestä, henkilö- tai yritys- ja yhteisötunnuksesta ja omistamien osakkeiden lukumäärästä, joka omistaa vähintään 10 prosenttia yhtiön osakkeista. Verohallinto saa omistaja-tietoja myös esimerkiksi varainsiirtoverotuksen toimittamisen yhteydessä sekä verovalvonnassa. Nämä säännönmukaisesti ilmoitettavat omistajatiedot ovat lähtökohtaisesti sellaisia tietoja, joita Patentti- ja rekisterihallitus hyödyntävät edunsaajarekisterin valvonnassa. Tämän lisäksi edunsaajatietojen valvonnassa voidaan hyödyntää CRS/DAC2/Fatca-ilmoitusten tietoja kontrolloivista henkilöistä. Esitykseen on täsmennetty perusteluja verohallinnon lausunnon mukaisesti. Suojelupoliisin tiedonsaantioikeuksien palauttamiseen liittyvistä lakiehdotuksista 5. lakiehdotus (Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain muutosehdotus) näyttäisi olevan muihin lakiehdotuksiin nähden epäjohdonmukainen, kun siinä otetaan huomioon vain suojelupoliisin tehtävä kansallisen turvallisuuden suojaamisessa, mutta ei sen sijaan suojelupoliisin toimialaan kuuluvien rikosten ennalta estämisessä. Esityksen säädöskohtaisiin perusteluihin lisättiin selkeämmin, että HTSY-laki sisältää jo suojelupoliisin toimialaan kuuluvien rikosten ennalta estämisen, mutta ei kansallisen turvallisuuden suojaamista koskevaa tehtävää. 

Valtioneuvoston oikeuskansleri katsoo myös lausunnossaan, ettei esitysluonnoksessa tehdä varsinaisesti selkoa sillä kansallisesti täytäntöön pantavan luottolaitosdirektiivin muutosdirektiivin 1 artiklan 41 kohdan (luottolaitosdirektiivin alkuperäiseen 117 artiklaan lisättävä 5 kohta) jättämästä kansallisesta liikkumavarasta. Esitykseen on tehty täsmennyksiä lausunnon johdosta.  

Oikeusministeriö on todennut lausunnossa, että esitysluonnoksen 7. ja 8. lakiehdotukset eivät säännöskohtaisten perustelujen tavoin sisällä välttämättömyyskriteeriin perustuvaa tietojen luovutussäännöstä. Oikeusministeriö toteaa, että esityksen lakiehdotuksen ja säännöskohtaisten perustelujen välinen epäsuhta on syytä korjata, ja esityksen perusteluissa on syytä arvioida valtiosääntöiset reunaehdot huomioiden, onko vakuutuslaitoksen oikeus antaa tietoja suojelupoliisille sidottava välttämättömyyskriteeriin. Esitystä on täydennetty lausuntopalautteen jälkeen tältä osin. 

Oikeusministeriö kiinnitti lisäksi erityistä huomiota 7. lakiehdotuksen 255 §:ään, 5. lakiehdotuksen 71 §:ään ja 8. lakiehdotuksen 205 §:ään sekä niiden säännöskohtaisiin perusteluihin. Mainitut pykälät kaavailtuine muutoksineen vaikuttavat sanamuotojensa mukaisesti mahdollistavan tietojen luovuttamisen paitsi pyynnöstä myös oma-aloitteisesti. Tämä ei kuitenkaan käy ilmi pykälien otsikoista, lakitekstistä tai säännöskohtaisista perusteluista. Oikeusministeriö katsoo, että jos säännösten on tarkoitus mahdollistaa tietojen luovuttaminen pyynnöstä ja oma-aloitteisesti, asiasta olisi selvyyden vuoksi syytä todeta ainakin ehdotettujen pykälien säännöskohtaisissa perusteluissa. Esitystä on täsmennetty lausuntopalautteen jälkeen näiltä osin. 

Oikeusministeriö kiinnitti huomiota esitysluonnoksen 2. lakiehdotuksen 3 §:n 3 momenttiin, todeten lainsäädäntöteknisenä huomiona sanamuodon tarkistuksen vaikuttavan tarpeettomalta, sillä rekisterisääntelyssä on hyvin tyypillistä, että luonnollisen henkilön nimi on yksikössä. Tämän johdosta jatkovalmistelussa kehotettiin harkitsemaan, päästäisiinkö tarkoitettuun lopputulokseen laintulkinnan avulla. Jatkovalmistelussa päädyttiin luopua muutosehdotuksesta 3 §:n 3 momentin osalta. Tältä osin täydennettiin kappaletta 5.1, ”Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset”. Perusteluita on täydennetty oikeusministeriön edellä mainittuun lainsäädäntötekniseen huomion johdosta. 

Oikeusministeriö toteaa, että esityksen jatkovalmistelussa olisi perusteltua arvioida esityksen suhdetta pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmakirjauksiin. Oikeusministeriön näkemyksen mukaan esityksellä edistettäisiin osittain ainakin seuraavia hallitusohjelmakirjauksia.  

- Tehdään tarvittavat muutokset sen varmistamiseksi, että suojelupoliisi saa tehtävänsä kannalta tarpeelliset tiedot poliisilta, vero- ja ulosottoviranomaisilta ja muilta viranomaisilta (s. 184).  

- Hallitus poistaa tietojen vaihdon esteitä rikostorjunnassa (s. 181).  

Esitystä on täydennetty tältä osin. 

Oikeusministeriö on lausunut henkilötietojen suojasta, että siinä on tunnistettu ja arvioitu asianmukaisesti ehdotettuun sääntelyyn liittyviä henkilötietojen suojaan liittyviä kysymyksiä. Oikeusministeriö yhtyy työryhmän laatimassa esitysluonnoksessa omaksuttuun näkemykseen siitä, että erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelystä tulee säätää nimenomaisesti ja yksityiskohtaisesti tietoryhmittäin, siltä osin kuin käsittely katsotaan välttämättömäksi. Esitysluonnoksessa onkin täsmennetty rikosasioiden tietosuojalain tarkoituksen mukaisesti ne erityiset henkilötietoryhmät, joiden käsittelyn arvioidaan olevan rahanpesun selvittelykeskukselle välttämätöntä. Oikeusministeriö pitää myös ehdotettua sääntelyä tältä osin mahdollisena. Jatkovalmistelun aikana on kuitenkin hyvä vielä selkiyttää ehdotettujen säännösten perusteluja. Esitykseen on selkiytetty perusteluja erityisten henkilötietoryhmien osilta ja täsmennetty ehdotettua 2. lakiehdotuksen 3 §:n 3 momentin 17 kohdan sanamuotoa. Koska lähtökohtaisesti kasvokuvaa pidetään biometrisenä tietona, kun taas muu valokuva on harvemmin niin tarkkarajainen kuin kasvokuva, jotta se soveltuisi henkilön tunnistamiseen yksiselitteisesti, on selkeyden vuoksi lisätty mainitun lakiehdotuksen 3 §:n 3 momentin 17 kohtaan myös ”kasvokuva”.  

Esitysluonnoksen 2. lakiehdotuksella muutettaisiin myös lain 3 §:n 7 momenttia, jossa säädetään rahanpesurekisterin säilytysajoista. Oikeusministeriö kiinnitti huomiota yleisesti siihen, että ehdotettua muutosta on perusteltu erityisesti teknisillä näkökohdilla. Säilytysajoilla on myös vaikutusta luonnollisen henkilön oikeuksiin. Mitä pidemmäksi säilytysajat muodostuvat lainsäädännön perusteella, sen pidempään sääntelyllä voi olla perusoikeuksien suojaa rajoittavaa vaikutusta. Sinänsä rekisterin toimivuuden tai tietojen eheyden kannalta voi olla perusteltua sitoa säilytysaika sellaiseen ajankohtaan, joka on tarkoituksenmukainen rekisterin käytön kannalta. Tältä osin tulee kuitenkin ottaa huomioon myös EU:n tietosuojalainsäädännöstä sekä perustuslain tulkinnasta johtuvat vaatimukset. Rikosasioiden tietosuojalaissa säädetään yleisesti sovellettavasta vaatimuksesta, jonka mukaan henkilötietoja säilytetään vain niin kauan kuin on tarpeen käsittelyn tarkoituksen kannalta. Tarpeellisuutta on arvioitava vähintään viiden vuoden välein, jollei henkilötietojen säilytysajoista muualla toisin säädetä. Rahanpesurekisterin säilytysaikoja koskevat säännökset tulisivat erityissäännöksinä sovellettavaksi ensisijaisesti. Oikeusministeriön lausunnon mukaisesti jatkovalmistelun aikana kiinnitettiin huomiota siihen, säilytetäänkö rekisterissä sellaisten henkilöiden tietoja, joiden osalta epäilyttävää liiketoimea koskeva ilmoitus ei ole johtanut selvittelytoimenpiteisiin tai rikosilmoituksen kirjaamiseen. Oikeusministeriö ehdotti harkittavaksi säännöstä, joka edellyttäisi nimenomaisesti tällaisten tietojen poistamista viipymättä sen jälkeen, kun ilmoitus on osoittautunut aiheettomaksi. Esitystä ei muutettu tältä osin, koska rahanpesun selvittelykeskuksen toiminnan luonne ei perustu siihen, että asioita käsiteltäisiin yksi epäilyttävän liiketoimen ilmoitus kerrallaan todeten ne ”aiheettomiksi” tai ”aiheellisiksi”. Vakavimpien ja kansainvälisten rikosten torjunta perustuu usein pitkäjänteiseen selvittelyyn ja tietojen yhdistelyyn. Näin ollen ilmoitus, joka vaikuttaa aiheettomalta, voi myöhemmin osoittautua välttämättömäksi jonkin rikoskokonaisuuden selvittämiseksi. Laissa rahanpesun selvittelykeskuksesta on tiukka rajaus sen suhteen, kenellä on pääsy kyseessä oleviin tietoihin: vain selvittelykeskuksen henkilöstöllä, mikä rajaus on poikkeuksellinen poliisin toimintaympäristössä, jossa yleensä rekistereihin on poliiseilla laajat käyttöoikeudet. Samoin rahanpesurekisterin tietojen käyttötarkoitus on laissa tarkoin rajattu. Näin ollen, vaikka rahanpesurekisteri sisältää paljon dataa, on tietojen käsittely hyvin rajattua. Esitykseen ei tehty muutoksia lausuman johdosta, sillä rekisteröidyn oikeudet tulevat suojatuksi ilman ehdotusta säännöstä, jolla aiheettomat tiedot tulisi viipymättä poistaa.  

Erityisten henkilötietojen lyhyemmän säilytysajan osalta voidaan todeta, että mikäli esimerkiksi epäilyttävän liiketoimen ilmoituksesta poistettaisiin tietty erityinen henkilötieto esimerkiksi viiden vuoden jälkeen ja loppuosa ilmoituksesta jäisi rekisteriin, kärsisi ilmoituksen tiedon eheys. Näin ollen, jos vaikka ilmoitus liittyy terrorismin rahoittamiseen ja ilmoituksesta kesken sen säilytysajan poistettaisiin tieto siitä, mihin terroristijärjestön toimintaan henkilön epäillään osallistuneen (= erityinen uskontoon tai poliittiseen mielipiteeseen liittyvä tieto), olisi jäljelle jäävä ilmoitus käyttökelvoton. Lisäksi olisi hyvin haastavaa teknisesti toteuttaa tietyn yksittäisen tiedon poistaminen esimerkiksi PDF-tiedostosta.  

Esitysluonnoksen suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys –jaksoon on lisäksi tehty täsmennyksiä oikeusministeriön ja valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunnoissa tehtyjen huomioiden perusteella.

6.3  Merkittävimmät sisältömuutokset valtioneuvoston oikeuskanslerin ennakkotarkastukset ja Tiedusteluvalvontavaltuutetun lausunto huomioiden

Esitykseen tehtiin sen asiasisältöön olennaisesti vaikuttaneita seuraavia muutoksia ensimmäisen ennakkotarkastuksen jälkeen:

1. Erityisesti tarkasteltiin, onko rahanpesurekisterin tietoja sallittua käyttää kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarkoituksissa tai luovuttaa kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarkoituksiin. Jatkovalmistelussa pykäläehdotuksiin tehtiin lisäys ”(kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi) sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta” ja se otettiin johdonmukaisesti huomioon läpi koko hallituksen esityksen. Lisäksi laadittiin ehdotus rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen muuttamisesta siten, että siihen tehdään lisäys ”(kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi) sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta”.  

2. Tiedusteluvalvontavaltuutetun lausunnon pohjalta jatkovalmistelussa arvioitiin ”kansallisen turvallisuuden” ja ”kansallisen turvallisuuden suojaamisen” käyttämistä tiedonluovutusperusteena tai tiedonsaantiperusteena. Käytettäessä tietojen luovuttamisen perusteena kansallisen turvallisuuden suojaamista edellytetään sääntelyltä siten yksityiskohtaisuutta, että henkilötietojen suojaan liittyvät edellä mainitut käyttötarkoitussidonnaisuus ja tarpeellisuusvaatimus täyttyvät. Esitetyissä lakiehdotuksissa on perusteltu, että tietojen saannin tai tietojen luovuttamisen perusteen kytkeminen siviilitiedustelun tarkoitukseen ja siviilitiedustelun kohteisiin toteutetaan siten, että suojelupoliisin tietojen saantia tai tietojen luovuttamista koskevissa säännöksissä käytettäisiin ilmaisun "kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi" sijasta ilmaisua "kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta" ja että säännösten perusteluissa viitattaisiin kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan tarkemman määrittelyn osalta poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä säädettyyn. Tällaisen kansallisen turvallisuuden käsitteen yleisellä tasolla tapahtuvalla täsmentämisellä ei ole tarkoitus ottaa kuitenkaan kantaa siihen, miten konkreettinen uhan olisi kussakin tiedonvaihtotilanteessa oltava. 

3. Esityksessä arvioitiin ennakkotarkastuksen jälkeen myös Tiedusteluvalvontavaltuutetun lausunnon mukaisesti, miten suojelupoliisin tiedonsaantioikeuksia koskevat ehdotukset suhteutuvat suojelupoliisille poliisilaissa ja muualla annettuihin tiedonsaantioikeuksiin. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota ennakkotarkastusmuistiossa erityisesti siihen, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (162/1999) 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Oikeuskansleri kiinnitti tähän lisäksi huomiota seuraavan kysymyksen muodossa: ”onko sen enempää suojelupoliisin toimivaltajärjestelmän kuin perusoikeusjärjestelmänkään kannalta hyväksyttävää, että ne edellytykset, joiden nojalla suojelupoliisin oikeus tietojen saantiin toteutuu, riippuisivat lopulta siitä, onko satuttu sääntelemään viranomaisen oikeutta antaa tietoja suojelupoliisille (ja muille viranomaisille) asianomaista viranomaista itseään tai esimerkiksi sen substanssialuetta koskevassa laissa tai suojelupoliisin oikeutta saada tietoja eri tahoilta poliisia itseään koskevassa lainsäädännössä.” Tähän kysymykseen pyrittiin vastaamaan esityksessä toteamalla Tiedusteluvalvontavaltuutetun lausunnon mukaisesti, että julkisuuslain 29 §:n 1 momentin 1 kohdan suhde esityksen suojelupoliisin tiedonsaantia koskeviin lakiehdotuksiin sekä sääntelykokonaisuuden johdonmukaisuuden huomioiminen yksittäisten säännösten täydentämisten yhteydessä muodostuu kulmakiveksi, koska tietyn viranomaisen tietojen saantiin tai tietojen luovuttamiseen sovellettavat säännökset ovat usein hajallaan eri säädöksissä, jotka ovat vielä laadittu eri aikoina. Tämän seurauksena viranomaisen tietojen saannin tai tietojen luovuttamisen sääntelystä ei yleensä muodostu täysin johdonmukaista kokonaisuutta. Kyse voi olla muun muassa tietojenvaihdon sääntelystä tietojen luovuttajan ja/tai tietojen vastaanottajan osalta, tietojenvaihdon tarpeellisuus- tai välttämättömyyskriteerin käytöstä taikka tietojen pyynnöstä tapahtuvan ja oma-aloitteisen luovuttamisen erottelusta. Täydelliseen johdonmukaisuuteen pääseminen vaatisi eri viranomaisten tietojenvaihtoa koskevan sääntelyn hyvin laajamittaista ja käytännössä vaikeasti toteutettavissa olevaa kokonaisuudistusta. Sääntelykokonaisuuden johdonmukaisuuden toteuttaminen on vaikeaa yksittäisten säännösten täydentämisten yhteydessä, eikä täydelliseen johdonmukaisuuteen ole mahdollista päästä. Tästä huolimatta esityksen perusteluissa on suojelupoliisille ehdotetut tiedonsaantioikeudet pyritty suhteuttamaan poliisille poliisilaissa, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa ja muualla säädettyjen tiedonsaantioikeuksien muodostamaan kokonaisuuteen. 

Esitykseen tehtiin sen asiasisältöön olennaisesti vaikuttaneita seuraavia muutoksia oikeuskanslerin 17.1.2024 päivätyssä muistiossa (OKV/1899/23/2023-OKV-5) esitettyjen huomioiden johdosta sekä sisäministeriön esittämän pyynnön perusteella:  

Oikeuskanslerin toisesta ennakkotarkastuksesta laaditun muistion keskeisenä huomiona oli, että uudessa esitysluonnoksessa hallituksen esityksen 2. lakiehdotukseen sisällytetty uusi muutosehdotus lain 4 §:n 4 momentin ensimmäiseen virkkeeseen on eduskunnan tiedonsaantioikeuden turvaamiseksi perusteltua nostaa hallituksen esityksen kansilehdellä selostettuun esityksen pääasialliseen sisältöön ja esityksen luvussa 4 tarkasteltuihin esityksen keskeisiin ehdotuksiin. Lisäksi sen vaikutukset on perusteltua arvioida esityksessä muiden ehdotusten tapaan. Oikeuskanslerin toisesta ennakkotarkastuksesta laaditun muistion mukaan uusi muutosehdotus on asiallisesti merkittävä ja tarkoittaa talousvaliokunnan mietintöön (TaVM 43/2018 vp) palautuvan aiemman lainsäädäntöratkaisun uudelleen arviointia Euroopan unionin tuomioistuimen uudesta oikeuskäytännöstä hallituksen esityksessä nyt tehdyn oikeudellisen arvion perusteella. Muistion mukaan muutosehdotus oli linjassa sen kanssa, että uudessa esitysluonnoksessa hallituksen esityksen useiden muidenkin lakiehdotusten tiedonsaantia ja/tai tiedonluovutusta koskevia keskeisiä pykäläehdotuksia on tarkistettu lisäämällä niihin jatkovalmistelussa kvalifioiva maininta: ”(kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi) sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta”. Jatkovalmistelussa otettiin huomioon uusi muutosehdotus esityksen kansilehdellä selostettuun esityksen pääasialliseen sisältöön ja esityksen luvussa 4 tarkasteltuihin esityksen keskeisiin ehdotuksiin. Lisäksi vaikutukset arvioitiin esityksessä muiden ehdotusten tapaan. Esitettyä 2. lakiehdotusta kuitenkin muutettiin sisäministeriön pyynnöstä siten, että esitetty muutos koskisi ainoastaan voimassa olevan 4 § 4 momentin perusteluja ilman, että momentin ensimmäistä virkettä muutettaisiin.  

Sisäministeriön pyynnöstä hallituksen esitysluonnosta muutettiin toisen ennakkotarkastuksen jälkeen siten, että sen perusteluissa tuotiin esiin sellaista Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytäntöä (ennen kaikkea EUT:n suuren jaoston tuomio 6.10.2020 yhdistetyissä asioissa C-511/18, C-512/18 ja C-520/18 La Quadrature du Net ym. vastaan Premier ministre ym.), joka ei ole ollut esillä kahdesti aiemmin ennakolta tarkastetuissa tämän hallituksen esityksen luonnosversioissa. Nämä ennakkotapaukset tuotiin esille vasta toisen ennakkotarkastuksen jälkeen, sillä ministeriöiden kesken ei ollut yhtenevää näkemystä Euroopan unionin oikeuden jättämän liikkumavaran rajoista ja sen lisäksi sisäministeriön tavoitteena oli, ettei rahanpesurekisterin tietojen luovuttamista joiltain osin jouduttaisi muotoilemaan nykyisin voimassa olevaa lainsäädäntöä tiukemmaksi. Ministeriöiden kesken ei kuitenkaan ollut yksimielisyyttä siitä, mitä johtopäätöksiä näistä sisäministeriön esitysluonnokseen uusina tuoduista EUT:n tuomioista, jotka kaikki koskevat muiden direktiivien kuin rahanpesudirektiivien tulkintaa, olisi tehtävä esitysluonnoksen sisältämien niiden lakiehdotusten suhteen, jotka koskevat viime kädessä EU:n rahanpesudirektiivien sääntelemän rahanpesurekisterin tietojen käyttöä muussa kuin niiden alkuperäisessä keräämis- ja käyttötarkoituksessa. Tämän johdosta toisen oikeuskanslerin ennakkotarkastuksen jälkeen päädyttiin ministeriöiden kesken kompromissiin, jossa esitettiin, ettei ensimmäisen ennakkotarkastuksen johdosta esitettyä muutosta rahanpesun selvityskeskusta koskevan lain 4 § 4 momentin ensimmäiseen virkkeeseen esitetä siten, että siihen tehtäisiin ehdotettu lisäys ”(kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi) sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta”. Sisäministeriön ehdotuksen mukaisesti ja ministeriöiden välisenä kompromissina esitettiin, että perusteluja täydennettäisiin edellä mainittua ensimmäistä virkettä muuttamatta siten, että niistä kävisi ilmi, että rahanpesurekisterin tietoja käsiteltäessä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi kansallisen liikkumavaran käyttö tulisi huomioida EUT:n oikeuskäytäntö huomioon ottaen. Ehdotettu muutos voimassa olevan lain perusteluihin todettiin tarkoittavan talousvaliokunnan mietintöön (TaVM 43/2018 vp) palautuvan aiemman lainsäädäntöratkaisun uudelleenarviointia Euroopan unionin tuomioistuimen uudesta oikeuskäytännöstä, kun hallituksen esityksen perusteluissa avataan EUT:n oikeuskäytännön mukainen tulkinta. Valtiovarainministeriö pyysi 17.4.2024 kuitenkin vielä uutta ennakkotarkastusta ministeriöiden asiassa saavuttaman kompromissin jälkeen, sillä esitystä ei ollut muutettu uudessa ehdotuksessa oikeuskanslerin esittämien huomioiden johdosta vaan ministeriön omasta toimesta.  

Jatkovalmistelussa pyrittiin huomioimaan oikeuskanslerin huomio siitä, että hallituksen esitys on perusteltua tarkistaa vielä kauttaaltaan niin, että eri lakiehdotusten keskeisiin pykäläehdotuksiin tehty lisäys ”(kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi) sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta” otetaan johdonmukaisesti huomioon läpi koko hallituksen esityksen.  

Oikeuskanslerin huomioiden perusteella jatkovalmistelussa esitykseen lisättiin vielä muutamalla virkkeellä oikeuskanslerin ennakkotarkastuksen ja Tiedusteluvalvontavaltuutetun lausunnon johdosta tehdyt merkittävimmät sisältömuutokset, sillä niissä esitettyjen huomioiden johdosta oli tehty hallituksen esityksen asiasisältöön olennaisesti vaikuttaneita muutoksia.  

Esitykseen tehtiin sen asiasisältöön olennaisesti vaikuttaneita seuraavia muutoksia oikeuskanslerin 22.5.2024 päivätyssä muistiossa (OKV/1899/23/2023-OKV-11) esitettyjen huomioiden johdosta. 

Oikeuskansleri piti oikeudellisesti kestämättömänä ajatusta, että rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä muuttamatta sen tai sitä koskevan aiemman lainsäädäntöratkaisun perusteluja voitaisiin jotenkin ”täydentää” jälkikäteen esityksellä. Lisäksi oikeuskanslerin muistiossa todettiin, että esitysluonnokseen tehtyjen muutosten, lisäysten ja poistojen jälkeen näyttäisi karkeasti yksinkertaistaen esimerkiksi siltä, että rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä lukuun ottamatta suojelupoliisin tiedonsaantioikeus muiden viranomaisten tai julkista tehtävää hoitavien hallussa olevista tiedoista ja vastaavasti muiden viranomaisten ja julkista tehtävää hoitavien tiedonluovutusoikeus suojelupoliisille kytkettäisiin Tiedusteluvalvontavaltuutetun 28.11.2023 päivättyä lausuntoa seuraten poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä tarkoitettuun toimintaan käyttäen lakiin kirjattavaa nimenomaista vaatimusta ”kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta”. Sen sijaan rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen osalta vastaavan vaatimuksen kirjaaminen lakiin ei olisi tarpeen, kunhan käsillä olevassa hallituksen esityksessä mainitun 4 §:n 4 momentin perusteluja jälkikäteen ”täydennettäisiin” tai ”selkiytettäisiin” selittämällä, että myös tuon tiedonluovutuksen osalta olisi suojelupoliisin kannalta kysymys poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä tarkoitetun kaltaisesta toiminnasta. Oikeuskanslerin 22.5.2024 päivätyssä muistiossa todetaan, että hyvä lainvalmistelutapa edellyttää, että esitysluonnos ei voi edetä valtioneuvoston yleisistunnon päätettäväksi ilman, että siitä poistetaan rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä tai sitä koskevan aiemman lainsäädäntöratkaisun ”perustelujen täydentäminen” ja ”perustelujen selkiyttäminen”.  

Oikeuskansleri on kolmannen ennakkotarkastuksen muistiossa todennut, että esitysluonnos sisältää ristiriitaista oikeudellista arviointia. Esitysluonnoksessa ei sisäministeriön esittämien uusien perusteluiden jälkeen ollut enää mahdollista lausua julki perusteltua johtopäätöstä, toisin kuin 10.1.2024 tarkastettavaksi toimitetussa esitysluonnoksessa. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota 22.5.2024 antamassaan muistiossa, että 17.11.2023 päivätyssä oikeuskanslerin muistiossa oli todettu, ettei perusteltua johtopäätöstä ollut esityksessä tehty sen suhteen, pysyvätkö hallituksen esityksessä tehdyt lakiehdotukset asianomaisten rahanpesudirektiivien salliman kansallisen liikkumavaran rajoissa. Julki lausuttuna syynä tähän on esitysluonnokseen kirjattu, että johtopäätöksestä on ministeriöiden välillä erilaisia tulkintoja. Samalla on lausuttu julki, ettei esityksessä ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi uudelleen arvioida aiempaa rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä koskevaa lainsäädäntöratkaisua, koska sen arviointi tulee ajankohtaiseksi rahanpesulainsäädännön kokonaisuudistuksessa, joka alkaa heti hyväksymistään vielä odottavan EU:n rahanpesuasetuksen voimaantulon jälkeen. Oikeuskanslerin 22.5.2022 päivätyssä muistiossa todettiin tältä osin, että sen julki lausumista, että ministeriöiden välinen erimielisyys rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen muutostarpeesta ei koske vain EU:n rahanpesudirektiivien jättämän kansallisen liikkumavaran laajuutta, ei tule vältellä hallituksen esityksessä viittaamalla tarkoituksenmukaisuusnäkökohtiin. Tämän julki lausuminen hallituksen esityksessä on oikeuskanslerin näkemyksen mukaan jopa välttämätöntä eduskunnan tiedonsaannin ja hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn kannalta.  

Osana jatkovalmistelussa tehtyä sisäministeriön ja valtiovarainministeriön kompromissia hallituksen esityksestä poistettiin sen 2. lakiehdotukseen sisältynyt ehdotus rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen muuttamisesta. Tätä muutosehdotuksen poistamista on esitysluonnoksessa perusteltu edellä selostetuilla julki lausutuilla perusteilla eli sillä, että ministeriöiden välillä on erilaisia tulkintoja siitä, pysyvätkö hallituksen esityksessä tehdyt lakiehdotukset asianomaisten rahanpesudirektiivien salliman kansallisen liikkumavaran rajoissa, ja ettei esityksessä ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi uudelleen arvioida aiempaa rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä koskevaa lainsäädäntöratkaisua, koska sen arviointi tulee ajankohtaiseksi rahanpesulainsäädännön kokonaisuudistuksessa. Toisin sanoen rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen muutostarvetta on esitysluonnoksessa arvioitu ja päädytty edellä mainituilla perusteilla siihen, että muutostarvetta ei tässä hallituksen esityksessä arvioida loppuun asti eikä myöskään sitä koskevaa muutosehdotusta tehdä. Oikeuskansleri on 22.5.2024 päivätyssä muistiossa todennut, että esitysluonnoksen sisäisen johdonmukaisuuden kannalta on merkille pantavaa, että samanaikaisesti esitysluonnoksessa (s. 102) tehdään edelleen selväsanainen johtopäätös, että esityksen 3. lakiehdotuksessa (yritysostolaki 8 b §) on käytetty kansallista liikkumavaraa EUT:n oikeuskäytännön mukaisesti. Oikeuskanslerin muistion mukaan sillä, että kansallisen turvallisuuden suojaamista tiedonsaantiperusteena kvalifioidaan, näyttää siis olevan merkitystä sen kannalta, voidaanko tehdä johtopäätös, että 3. lakiehdotuksessa on käytetty kansallista liikkumavaraa EUT:n oikeuskäytännön mukaisesti.  

Oikeuskanslerin 22.5.2024 päivätyssä muistiossa todetaan, että esitysluonnoksessa ei nyt näyttäisi arvioidun johdonmukaisesti samoilla perusteilla rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen muutostarvetta ja 3. lakiehdotuksen tarkempaa muotoilua siitä huolimatta, että niissä kummassakin on yhtä lailla kysymys viime kädessä EU:n rahanpesudirektiivien sääntelemän rahanpesurekisterin tietojen käytöstä ja luovuttamisesta samaan käyttötarkoitukseen ja ilmeisesti myös samojen EUT:n tuomioiden tulkinnasta. Ensiksi mainitun osalta johtopäätös on esitysluonnoksessa ollut, että muutostarvetta ei arvioida loppuun asti eikä myöskään muutosehdotusta tehdä, vaan mainitun lain 4 §:n 4 momentin ensimmäinen virke jää nykyiseen muotoonsa, jossa kansallisen turvallisuuden suojaamista tiedonluovutusperusteena ei ole kvalifioitu. Sen sijaan jälkimmäisen osalta johtopäätös on ollut, että kansallista turvallisuutta tiedonsaantiperusteena on kvalifioitava. Erilaisen sääntelyn mainituissa tiedonsaanti- ja tiedonluovutustilanteissa mahdollisesti hyväksyttäväksi tekeviä perusteluja ei ole esitysluonnoksessa kerrottu selkeästi. Oikeuskansleri on muistiossa todennut, että valtiovarainministeriön on esittelevänä ministeriönä perusteltua olla oikeudellisessa arvioinnissaan johdonmukainen läpi koko hallituksen esityksen, todeten kuitenkin, että valtiovarainministeriön itsensä harkittavaksi jää, miten se mainitusta johdonmukaisuudesta viimekädessä huolehtii. Oikeuskansleri toteaa tältä osin lisäksi, että johdonmukaisuudesta on oikeudellisesti mahdollista poiketa, mikäli unionin oikeus jättää kansallista liikkumavaraa erilaiselle säätämiselle ja tämä riittävän seikkaperäisesti perustellaan hallituksen esityksessä. Sisäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja valtiovarainministeriön yhteinen näkemys oli, että 3. lakiehdotus poistetaan eikä siten yritysostolakiin ehdotettua uutta 8 b § esitetä. Valmistelussa ei pystytty sille annetussa aikataulussa löytämään johdonmukaista muotoilua ja oikeudellisia perusteluja sille, että esitys pitäytyy Euroopan unionin oikeuden jättämän liikkumavaran rajoissa ilman, että rahanpesurekisterin tietojen luovuttaminen olisi joiltain osin jouduttu muotoilemaan nykyisin voimassa olevaa lainsäädäntöä tiukemmaksi. Poisto vaikuttaa säätelykokonaisuuteen siten, ettei esitys enää sisällä ristiriitoja tiedonsaanti- ja tiedonluovutusnormien oikeudellisessa arvioinnissa. Poisto on kuitenkin käsitelty esityksen kohdassa 5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset ja jaksossa 6. Lausuntopalaute ja oikeuskanslerin ennakkotarkastukset. 

7.1  Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä

4 luku Ilmoitusvelvollisuus, salassapitovelvollisuus sekä liiketoimen keskeyttäminen 

2 § . Ilmoituksen muoto ja sisältö . Rahanpesulain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan ilmoitusvelvollisen on viipymättä ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävästä liiketoimesta ja terrorismin rahoittamisen epäilystä. Rahanpesulain 4 luvun 2 §:ssä säädetään ilmoituksen muodosta ja sisällöstä. Edellä mainitun säännöksen mukaan ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta on tehtävä sähköisesti rahanpesun selvittelykeskuksen tarkoitukseen varaamaa erityistä sovellusta käyttäen. Ilmoitus voidaan erityisestä syystä tehdä myös muuta salattua yhteyttä tai tietoturvallista menettelyä käyttäen.  

Epäilyttävää liiketoimea koskevassa ilmoituksessa on oltava rahanpesulain 3 luvun 3 §:ssä tarkoitetut tuntemistiedot sekä tiedot liiketoimen laadusta, liiketoimeen sisältyvien varojen tai muun omaisuuden määrästä ja valuutasta, varojen tai muun omaisuuden alkuperästä tai kohteesta ja syystä, joka teki liiketoimesta epäilyttävän, sekä siitä, onko liiketoimi suoritettu, onko se keskeytetty vai onko siitä kieltäydytty. 

Rahanpesulain 4 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen muodosta ja sisällöstä. Asetusta ei ole valmisteltu rahanpesulain valmistelun yhteydessä.  

Rahanpesun selvittelykeskus käyttää epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten vastaanottamiseen goAML-sovellusta. Rahanpesun selvittelykeskuksen vastaanottaessa ilmoitusvelvollisten ilmoituksia goAML-sovelluksen kautta on ilmoituksen oltava sovelluksen tukemassa muodossa. Ilmoituksen oikea muoto on hyvin olennainen ja konkreettinen tekijä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan kannalta, koska ilmoitusten volyymi ja niiden tehokas käsittely edellyttävät, että ilmoitukset saadaan sovelluksen tukemassa muodossa. Rahanpesun selvittelykeskus on antanut ilmoituksen muodosta englanninkielisen, teknisen ohjeen, jossa ohjataan epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen tekemiseen. Ohje ei kuitenkaan ole sitova, toisin kuin viranomaisen määräys olisi. 

Rahanpesulain 4 luvun 2 §:n 3 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että asetuksenantovaltuuden sijaan säädettäisiin määräyksenantovaltuudesta rahanpesun selvittelykeskukselle. Määräyksenantovaltuus rahanpesun selvittelykeskukselle olisi tarkoituksenmukaisempi tapa varmistaa epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten tekeminen oikeassa muodossa. Rahanpesulain 4 luvun 2 §:n 3 momentissa oleva valtioneuvoston asetuksenantovaltuutta esitetään muutettavaksi siten, että rahanpesun selvittelykeskuksella olisi oikeus antaa ilmoitusvelvollisia sitova määräys, jolla voidaan varmistaa ilmoitusten tekninen yhteensopivuus käytettävän sovelluksen kanssa. Tämä on perusteltua ottaen huomioon, että myös muussa lainsäädännössä on säädetty viranomaisten määräyksenantovallasta, kuten pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain (571/2019) 4 §:n 5 momentissa Tullille annetusta määräyksenantovallasta ja lain positiivisesta luottotietorekisteristä (739/2022) 3 luvun 19 §:n 6 momentissa Verohallinnon määräyksenantovallasta. Tullille on annettu pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 4 §:n 5 momentissa määräyksenantovaltuus pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmän teknisistä vaatimuksista. Verohallinnolle on annettu positiivista luottotietorekisteriä koskevan lain 3 luvun 19 §:n 6 momentissa määräyksenantovaltuudet lain 3 momentissa tarkoitetusta rajapinnasta, 4 momentissa tarkoitetusta muusta sähköisestä tietoturvallisesta tavasta ja ilmoitusvelvollisuuden toteuttamiseen liittyvistä menettelyistä. 

Määräysten antaminen ilmoituksen muodosta ja sisällön esittämisen asettelusta ei myöskään edellytä asetuksen tasoista säätämistä, koska tietojen keräämisestä, tallentamisesta ja niiden sisällöstä on jo säädetty lain tasolla. Rahanpesun selvittelykeskuksen määräyksenantovalta epäilyttäviä liiketoimia koskevan ilmoituksen osalta on perusteltavissa ilmoituksen sellaisten teknisten vaatimusten osalta, jotka eivät vaikuta ilmoitettavien tietojen asiasisältöä koskeviin vaatimuksiin, vaan ainoastaan tarkentavat niitä. Esimerkiksi rahanpesulain 4 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan liiketoimen laatu on tieto, joka tulee ilmoittaa rahanpesun selvittelykeskukselle. Liiketoimen laatua voidaan kuitenkin kuvata monella eri tavalla ja muun muassa uusien teknologien kehitys voi johtaa uusien liiketoimimuotojen syntymiseen, jolloin rahanpesun selvittelykeskus voisi määräyksessään tarkentaa sitä, mitä termistöä käyttäen epäilyttävän liiketoimen laadun osalta tiedot tulisi ilmoittaa, jotta tiedot olisivat mahdollisimman yhdenmukaisia ja helposti jatkokäsiteltävissä. Myös muista rahanpesulain 4 luvun 2 §:n 2 momentissa mainituista tiedoista, kuten liiketoimeen sisältyvien varojen tai muun omaisuuden määrästä ja valuutasta, varojen tai muun omaisuuden alkuperästä tai kohteesta ja syystä, joka teki liiketoimesta epäilyttävän, sekä siitä, onko liiketoimi suoritettu, onko se keskeytetty vai onko siitä kieltäydytty, olisi tarpeen antaa tarkempaa sääntelyä rahanpesun selvittelykeskuksen tarkentavassa määräyksessä.  

Määräyksen antamisessa tulisi ottaa huomioon perustuslain 17 §:ssä ja kielilaissa (423/2003) turvattujen kielellisten oikeuksien toteutuminen. Lisäksi tulisi ottaa huomioon lain ministeriöiden ja valtion muiden viranomaisten määräyskokoelmista (189/2000) 5 §, jonka mukaan määräyskokoelmassa julkaistavat asetukset ja määräykset sekä muut asiakirjat ja tiedonannot julkaistaan samanaikaisesti suomeksi ja ruotsiksi. Määräyksen valmistelussa tulee järjestää sidosryhmille, kuten rahanpesulain mukaisille ilmoitusvelvollisille, mahdollisuus tulla kuulluksi hallintolain 6 luvussa säädetyn mukaisesti.  

Rahanpesun selvittelykeskuksen antaman määräyksen noudattaminen voitaisiin varmistaa siten, että selvittelykeskuksen ilmoitusten vastaanottamiseen käyttämä sovellus ei vastaanottaisi virheellisessä muodossa laadittua ilmoitusta tai ilmoitusta, jonka sisältö on puutteellinen. Lisäksi tulee huomioida, että rahanpesulain mukaisilla valvojilla on mahdollisuus asettaa hallinnollinen uhkasakko, mikäli ilmoitusvelvollinen ei täytä rahanpesulain mukaisia velvoitteitaan tai noudata rahanpesulain nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä rahanpesulain 7 luvun 7 §:ssä säädetyn mukaisesti. Edellä mainittuihin velvoitteisiin kuuluu epäilyttävien liiketoimien raportointi. Lisäksi rahanpesulain 8 luvussa on säädetty rikemaksusta, julkisesta varoituksesta ja seuraamusmaksusta, jotka valvoja voi määrätä kyseisen lain säädösten laiminlyömisestä. Myös rikoslain 32 luvun 9 §:n mukaisen tuottamuksellisen rahanpesun tunnusmerkistö voinee täyttyä, mikäli ilmoitusvelvollisen palveluksessa työskentelevä henkilö laiminlyö rahanpesulain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden ja lisäksi ryhtyy rahanpesurikoksen tunnusmerkistön mukaisiin toimiin. Edellä mainitut seikat huomioiden esityksen valmistelussa on katsottu, että ei ole tarpeen säätää uusia rikosoikeudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia ilmoitusvelvollisille rahanpesulakiin ehdotetun muutoksen johdosta.  

6 luku Tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot 

5 §.Ilmoitusvelvollisen sekä valvontaviranomaisen ja asianajajayhdistyksen ilmoitusvelvollisuus . Pykälän 1 momentissa ehdotetaan muutettavaksi rekisterin ylläpitäjä-sanamuoto siten, että käytetään johdonmukaisesti sanaa rekisterinpitäjä. Lisäksi ehdotetaan täsmennettäväksi rekisterinpitäjälle tehtävän ilmoituksen sisältöä, jotta se vastaisi paremmin viidennen rahanpesudirektiivin 30 artiklan 4 kohdan edellytystä. Direktiivin mukaan ilmoitusvelvolliset ja toimivaltaiset viranomaiset on velvoitettava ilmoittamaan kaikista eroavuuksista, joita ne havaitsevat keskitetyissä rekistereissä olevien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen ja muutoin niiden saatavilla olevien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen välillä. Ilmoitusvelvollisen, valvontaviranomaisen ja asianajajayhdistyksen olisi rekisterinpitäjälle tehtävässä ilmoituksessa nykyistä tarkemmin yksilöitävä, miltä osin tiedot ovat puutteellisia tai epäjohdonmukaisia. Ilmoituksessa voisi yksittäistapauksessa ja perustellusta syystä taustoittaa, mihin seikkoihin tai selvityksiin puutteelliset tai epäjohdonmukaiset tiedot perustuvat, jos se olisi tarkoituksenmukaista. Tarkemmat yksilöintitiedot olisivat välttämättömiä, jotta rekisterinpitäjällä olisi riittävät edellytykset arvioida tosiasiallisia edunsaajia koskevien rekisteritietojen oikeellisuutta sekä rekisteritietojen päivittämisen tarpeellisuutta saman pykälän 2 momentissa säädetyllä tavalla. Lisäksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi tarkennus ”salassapitosäännösten estämättä”, jotta edunsaajatietojen ilmoittamiskäytännöt koskisivat kaikkia ilmoitusvelvollisia yhdenmukaisesti, eikä siten voisi vedota luottolaitoslain 15 luvun 14 §:ssä ja vakuutusyhtiölain (521/2008) 30 luvun 1 §:ssä säädettyihin salassapitovelvollisuuksiin, joiden vuoksi täsmennettyjä tietoja ei voisi ilmoittaa.  

Kaupparekisterilain 5 §:n 4 momentin mukaan rekisteriviranomainen tekee rahanpesulain 6 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun valvontailmoituksen saatuaan merkinnän rekisteriin, jos ilmoituksen ja edunsaajarekisterin tiedot poikkeavat toisistaan vielä sen jälkeen, kun rekisteriviranomainen on kehottanut ensin yritystä tai yhteisöä taikka 6 §:ssä tarkoitetun ulkomaisen express trustin tai oikeusmuodoltaan samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn edustajaa annetussa määräajassa ilmoittamaan ajantasaisen tosiasiallista edunsaajaa koskevan tiedon rekisteröitäväksi tai vahvistamaan rekisteriin merkityn tiedon, ellei rekisterimerkintä ole ilmeisen aiheeton. Rekisteriviranomainen ei itse päivitä edunsaajarekisterin tietoja tai tee rekisteriin merkintöjä, vaan ne päivittyvät yksinomaan edellä mainittujen yritysten tai yhteisöjen toimesta rekisteriviranomaisen kehotuksesta, ellei kehotus osoittaudu aiheettomaksi. Kaupparekisterilain rekisteriviranomaisen merkinnällä tarkoitetaan vasta kehotuksen jälkeen tapahtuvaa merkintää siitä, ettei yritys tai yhteisö taikka ulkomaisen express trustin tai oikeusmuodoltaan samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn edustaja ole varmentanut edunsaajatietojaan ilmoittamalla muuttuneita tietoja tai vahvistamalla rekisteriin merkittyjen tietojen oikeellisuutta. Merkintä tehdään ainoastaan, jos se on kehotusmenettelyn jälkeen arvioitu aiheelliseksi. Tarkemmat tiedot olisivat välttämättömiä säännöksessä tarkoitetun kehotusmenettelyn ja rekisterimerkinnän aiheellisuuden riittäväksi arvioimiseksi.  

Momentissa säädettävät tarkemmat tiedot olisi annettava rekisterinpitäjälle ilmoittajaa koskevien salassapitosäännösten estämättä. 

7.2  Laki rahanpesun selvittelykeskuksesta

3 §.Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä, paljastamista ja selvittämistä koskeva rekisteri . Pykälän 3 momentin 17 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että rahanpesurekisteriin voitaisiin tallettaa erityisin teknisin menetelmin käsitelty valokuva ja kasvokuva henkilön tunnistamista varten, jos se olisi asian käsittelyn kannalta välttämätöntä. Säännöksen nykyinen sanamuoto ei mahdollista erityisiä teknisiä tunnistusmenetelmiä hyödyntäen käsitellyn valokuvan eikä kasvokuvan tallettamista rahanpesurekisteriin. Kyseinen tallettaminen voisi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun henkilön rahanpesurekisteriin talletettua kuvaa tai kasvokuvaa käsitellään poliisin järjestelmissä siten, että kuvasta tai kasvokuvasta voitaisiin selvittää siinä olevan henkilön oikea henkilöllisyys tai silloin, kun selvitetään, onko olemassa viitteitä kuvallisen asiakirjan väärentämisestä. Soveltuvia suojatoimia on lainvalmistelussa arvioitu sen valossa, mitä muualla laissa jo säädetään mukaan lukien rikosasioiden tietosuojalain säännökset. Ehdotuksen mukaisen valokuvan ja kasvokuvan tallettamisessa on mahdollisuus kerätä näitä tietoja ainoastaan kyseistä luonnollista henkilöä koskevien muiden tietojen keräämisen yhteydessä. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittely rikosasioissa olisi rajoitettava EU:n tietosuojalainsäädäntö, perusoikeussääntely ja perustuslakivaliokunnan kannanotot huomioiden siihen, mikä on käsittelytarkoituksen kannalta välttämätöntä. Laissa rahanpesun selvittelykeskuksesta on tiukka rajaus sen suhteen, kenellä on pääsy kyseessä oleviin tietoihin: vain selvittelykeskuksen henkilöstöllä, mikä on poikkeuksellinen rajaus poliisin toimintaympäristössä, jossa yleensä rekistereihin on poliiseilla laajat käyttöoikeudet. Samoin rahanpesurekisterin tietojen käyttötarkoitus on laissa tarkoin rajattu. Edellä mainitut laissa säädetyt erityiset suojatoimet kattavat valokuvan ja kasvokuvan tallentamisen lisäksi myös ehdotetut muut erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyn, kuten henkilön poliittisen mielipiteen, uskonnollisen vakaumuksen ja etnisen alkuperän. Näin ollen ei erityisistä suojatoimista ole tarpeen säätää tämän esityksen yhteydessä.  

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 18 kohta , jonka mukaan rahanpesurekisteriin voitaisiin tallettaa henkilön poliittinen mielipide tai uskonnollinen vakaumus, jos tallettaminen olisi asian käsittelyn kannalta välttämätöntä.  

Lisäksi pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 19 kohta , jonka mukaan rahanpesurekisteriin voitaisiin tallettaa henkilön etninen alkuperä, jos sen tallettaminen olisi asian käsittelyn kannalta välttämätöntä.  

Rahanpesun selvittelykeskuksen terrorismin rahoittamisen torjunnan tehtäviin liittyen henkilön poliittisen mielipiteen tai uskonnollisen vakaumuksen tallettaminen rahanpesurekisteriin on tietyissä tilanteissa välttämätöntä. Erityisten henkilötietojen tallettaminen ja muu käsittely ovat mahdollista poliisitoimessa. Asian tarkkarajainen ja ennakoitava sääntely edellyttää, että myös RAP-lakiin lisätään nimenomainen kirjaus kyseisten erityisten henkilötietoryhmien käsittelystä, sillä henkilön poliittisen mielipiteen, uskonnollisen vakaumuksen ja etnisen alkuperän tallentaminen ja muu käsittely ovat välttämättömiä rahanpesun selvittelykeskuksen lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi. Henkilön osallistumisesta terroristisen ryhmän toimintaan käy usein ilmi hänen poliittinen mielipiteensä ja/tai uskonnollinen vakaumuksensa. Näiden tietojen käsittely on välttämätöntä, jotta rahanpesun selvittelykeskus voisi suorittaa lakisääteisiä tehtäviään terrorismin rahoittamisen torjumiseksi. Terrorismin rahoittamisepäilyä selviteltäessä olisi välttämätöntä tietää, minkä terroristisen ryhmän toimintaan henkilön epäillään osallistuneen, jotta selvittely- ja muita torjuntatoimia suunnattaisiin oikein ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Mikäli rahanpesun selvittelykeskus tutkii tiettyjä, mahdollisesti terrorismin rahoittamiseen liittyviä ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista, selvittelee se samalla myös sitä, liittyvätkö kyseisten ilmoitusten henkilöt toisiinsa. Tällöin olisi hyvä, jos käytettävissä olisi tieto siitä, ketkä henkilöt kuuluvat äärioikeistolaiseen ryhmään ja ketkä vasemmistolaiseen terroristiryhmään. Henkilön, joka kuuluu äärioikeistolaiseen ryhmään, ei ole syytä otaksua suunnittelevan väkivallan käyttämistä tai sillä uhkaamista henkilön kanssa, joka kuuluu äärivasemmistolaiseen ryhmään. Samassa kontekstissa olisi välttämätöntä tallettaa rahanpesurekisteriin tieto myös siitä, epäilläänkö tietyn henkilön osallistuneen kaakkois-eurooppalaisen vai kaakkois-aasialaisen terroristijärjestön toimintaan, vaikka kyseisestä erottelusta kävisi ilmi henkilön etninen alkuperä. Saman etnisen taustan jakavien terrorististen toimijoiden toimintatavat ja -ympäristöt eroavat toisistaan merkittävästi ja näin ollen myös niiden torjuntaa tehdään erilaisista lähtökohdista käsin. Lain 3 §:n 3 momentissa ei ole säädetty oikeutta käsitellä näitä erityisiä henkilötietoja.  

Rahanpesun selvittelykeskuksen toiminnassa huomioidaan erityisten henkilötietojen käsittelyyn liittyvät asianmukaiset suojatoimet. Henkilön poliittinen mielipide, uskonnollinen vakaumus tai etninen alkuperä talletetaan rahanpesurekisteriin vain siinä yhteydessä, kun kyseistä henkilöä koskeva ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta, ilmoitus terrorismin rahoittamisesta, tiedustelu, vastaus tiedusteluun tai muu ilmoitus vastaanotetaan järjestelmään tai jos henkilöön liittyen saadaan myöhemmin lisätietoja ja erityisten henkilötietojen käsittely on välttämätöntä selvittelykeskuksen lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi. Tietyn poliittisen mielipiteen, uskonnollisen vakaumuksen tai etnisen alkuperän omaavia henkilöitä ei kyseisten ominaisuuksien perusteella kerättäisi rahanpesurekisteriin, vaan tiedot ovat aina osa kyseistä luonnollista henkilöä koskevien muiden tietojen tallettamista, eikä kyseisiä tietoja kerättäisi henkilöistä, joihin ei kohdistu epäilyttävän liiketoimen tai terrorismin rahoittamisen ilmoitusta tai muuta tiedonluovutusta. Selvittelykeskus hankkii itse tietoa henkilön poliittisesta mielipiteestä, uskonnollisesta vakaumuksesta tai etnisestä alkuperästä vain silloin, kun se on välttämätöntä selvittelykeskuksen lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi. Kerätyt tiedot ovat osa salassa pidettävää rahanpesurekisteriä, johon on pääsy vain rahanpesun selvittelykeskuksen henkilöstöllä, joka on käynyt asianmukaisen tietosuojakoulutuksen ja perehtynyt erityisten henkilötietojen käsittelyyn. Rahanpesurekisteriä voi käyttää vain poliisin turvallisuusverkossa kirjautumalla järjestelmään kaksivaiheisella tunnistautumisella. RAP-lain 4 §:n 4 momentissa on säädetty ne rajatut käyttötarkoitukset, joihin rahanpesurekisterin tietoja voidaan luovuttaa. 

Rikosasioiden tietosuojalain esitöissä (HE 31/2018 vp, s. 42) on todettu, että: " Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi profilointia koskeva säännös. Rikosasioiden tietosuojadirektiivin 11 artiklassa säädetyn mukaisesti sellainen profilointi, joka johtaa erityisiin henkilötietoryhmiin perustuvaan luonnollisten henkilöiden syrjintään, on kielletty. Profiloinnilla tarkoitettaisiin ehdotetun lain 3 §:n 1 momentin 11 kohtaan otettavaksi ehdotetun määritelmän mukaan henkilötietojen automaattista käsittelyä, jossa henkilötietoja käyttämällä arvioidaan luonnollisen henkilön ominaisuuksia, kuten luotettavuutta, käyttäytymistä, kiinnostuksen kohteita tai liikkeitä. Syrjinnällä puolestaan tarkoitettaisiin henkilön asettamista muihin nähden eri asemaan 1 momentissa tarkoitetun syyn perusteella ilman hyväksyttävää perustetta, sen mukaan kuin asiasta säädetään muun muassa EU:n perusoikeuskirjan 21 ja 52 artiklassa sekä perustuslain 6 §:n 2 momentissa. Käytännössä säännöksellä lähtökohtaisesti kiellettäisiin esimerkiksi sellainen algoritmeihin perustuva profilointi, jonka seurauksena johonkin tiettyyn etniseen ryhmään kuuluvat henkilöt joutuvat muita tiukemman seurannan tai tarkastusten kohteeksi. "  

Rahanpesurekisteriin talletettavien erityisten henkilötietojen perusteella ei tehdä etnistä profilointia. Rahanpesurekisteriin talletettavia tietoja henkilön poliittisesta mielipiteestä, uskonnollisesta vakaumuksesta tai etnisestä alkuperästä käytetään ainoastaan rikosten estämisessä, paljastamisessa ja selvittämisessä sekä tutkintaan saattamisessa silloin, kun se on välttämätöntä. Rekisteriin talletettua erityistä henkilötietoa hyödynnetään vain selvittelytoimissa, joiden tavoitteena on saada tietoa siitä, onko rahanpesurekisteriin kirjatulla kohdehenkilöllä liityntä tiettyyn rikolliseksi epäiltyyn toimintaan, epäiltyä rikollista toimintaa harjoittavaan tahoon tai toimintaan tai tahoihin, jotka voivat vaarantaa kansallista turvallisuutta. Tarkoituksena ei siis ole kerätä esimerkiksi tiettyä etnistä alkuperää olevia henkilöitä samaan rekisteriin ja tarkastella heidän toimintaansa perustuen vain yhteiseen etniseen alkuperään ja luoda sen perusteella arvioita henkilöiden luotettavuudesta, käyttäytymisestä tai liikkeistä. Rahanpesun selvittelykeskus ei toiminnassaan myöskään luokittele tai hae tiettyyn etniseen ryhmään tai muuhun erityiseen henkilötietoon perustuvan yksilöintitiedon avulla ihmisjoukkoa algoritmia tai tekoälyä hyödyntäen tai muutoinkaan aseta erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilöitä eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta. 

Edellä mainituissa esimerkeissä poliittinen mielipide, uskonnollinen vakaumus tai etninen alkuperä ohjaavat henkilöihin kohdistettavia selvittelytoimenpiteitä. Huomioiden kyseiset toimenpiteet, mukaan lukien henkilöistä tehtävät tiedustelut ulkomaisille ja kotimaisille viranomaisille, on henkilöiden oman oikeusturvan kannalta olennaista, että selvittelytoimet osataan suunnata ja mitoittaa heti oikein.  

Pykälän 7 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että rahanpesurekisteriin talletetut tiedot poistettaisiin rahanpesurekisteristä viimeistään sen kalenterivuoden lopussa, jolloin on kulunut kymmenen vuotta merkinnän tekemisestä, kuitenkin siten, että mikäli vastaanotetut tiedot olisi sisällytetty selvittelykokonaisuuteen, tiedot poistettaisiin viimeistään sen kalenterivuoden lopussa, jolloin olisi kulunut kymmenen vuotta selvittelykokonaisuuden avaamisesta. Rahanpesun selvittelykeskuksen toiminnan luonteeseen kuuluu, että rahanpesun selvittelykeskukselle tullut tieto ei välttämättä jää rekisteriin vain yhtenä epäilyttävän liiketoimen ilmoituksena, joka olisi yksiselitteisesti poistettavissa tasan kymmenen vuoden kuluttua ilmoituksen tekemisestä, vaan tieto voi tulla osaksi selvittelykokonaisuutta. Kun rahanpesun selvittelykeskuksen tietojen ja mahdollisten lisäselvitysten myötä on syytä otaksua, että asiaa tulee tarkemmin selvitellä, avataan selvittelykokonaisuus eli niin sanottu "juttu". Nyt ehdotetaan säädettäväksi tiedon poistamisesta kymmenen vuoden kuluttua "jutun", johon tietty tietosisältö on siirretty, avaamisesta, eikä siitä, kun tieto on alun perin saapunut rahanpesun selvittelykeskukseen. Näin yksittäisiä, asiallisesti samaan kokonaisuuteen kuuluvia tietueita (ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta) olisi mahdollista poistaa keskitetysti samaan aikaan, jolloin tietojen poistaminen ei aiheuttaisi tietoaukkoja, eikä myöskään voisi vääristää kokonaiskuvaa ja -ymmärrystä kyseisestä tapauksesta, johon poistettava henkilötieto liittyy. Tällä menettelyllä varmistettaisiin myös rekisteröidyn oikeuksien kannalta asiakokonaisuudessa tiedon eheys. Tietojen säilyttäminen liittyy myös rekisteröidyn oikeusturvan varmistamiseen prosessissa siten, että löytyy jälki ( evidence trail ) kaikesta siitä mitä rahanpesurekisteriin on ilmoitettu ja miten tietoa on käsitelty, jos asiakokonaisuus etenisi esitutkinnasta tuomioistuimeen ja edelleen valitusasiana hovioikeuteen tai korkeimpaan oikeuteen. Näin voidaan vahvistaa tiedot, joiden perusteella tutkinta on käynnistynyt ja tutkintatoimenpiteitä tehty.  

Tasan kymmenen vuoden aikaraja olisi myös syytä korvata viittauksella kalenterivuoden päättymiseen, jotta lainsäädäntö vastaisi tarkoituksen mukaisesti käytännön prosesseja, eikä teoreettista velvoitetta poistaa ilmoituksia päivittäin. Käytännössä nykyisin ilmoitusten poistot ajetaan kolmen kuukauden välein siten, että ne ilmoitukset poistetaan, jotka ovat vanhentumassa seuraavan kolmen kuukauden aikana. Maininnalla kalenterivuodesta päästäisiin siihen lopputulokseen, että tietosuojan varmistamiseksi velvoite tietojen poistamiseen vastaisi paremmin käytännön prosesseja. Näin myös tietojen poisto ja siihen liittyvät erilaisten kontrollien implementointi, palveluiden alasajo ja tietokannan offline-tilaan asettaminen olisi mahdollista suorittaa keskitetysti kerran vuodessa. Tämä mahdollistaisi myös paremmin tietojen eheyden, koska tällöin lainsäädännön vastaisesti henkilötietoa ei poistettaisi ennen aikaisesti käytännöllisistä syistä. 

4 §.Rahanpesun selvittelykeskuksen oikeus saada, käyttää ja luovuttaa tietoa .  

Pykälän 4 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että rahanpesurekisterin tietoja saataisiin luovuttaa Finanssivalvonnalle, jos tiedot olisivat välttämättömiä luottolaitostoiminnasta annetussa laissa säädettyjen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskin arvioimista edellyttävien tehtävien suorittamiseksi. Edelleen ehdotetaan, että vastaavia välttämättömiä tietoja saataisiin luovuttaa myös Euroopan keskuspankille sen hoitaessa YVM-asetuksessa tarkoitettuja tehtäviä.  

Ehdotuksella pantaisiin kansallisesti täytäntöön luottolaitosdirektiivin 117 artiklan 5 kohta varmistamalla tietojenvaihto rahanpesun selvittelykeskuksen, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä valvovien viranomaisten ja luottolaitosten valvontaviranomaisten välillä kyseisen artiklan kohdan edellyttämällä tavalla. Säännöksen mukaan rahanpesun selvittelykeskukset ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä valvovat viranomaiset sekä luottolaitosten valvontaviranomaiset ovat velvoitettuja keskinäiseen yhteistyöhön ja antamaan toisillensa tiedot, joita ne tarvitsevat luottolaitoslainsäädännön ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvän lainsäädännön mukaisten tehtäviensä hoitamiseen.  

Mainittu luottolaitosdirektiivin säännös on jäsenvaltioita velvoittava, eikä esimerkiksi jäsenvaltio-optio. Direktiivin säännöksessä ei ole esimerkiksi lueteltu luovutettavia tietoryhmiä. Direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon ja sääntelyn tarkoituksen näkökulmasta esitetään, että tietojen luovutus koskisi kaikkia sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä pankkivalvontaviranomaisen hoitaessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyviä tehtäviä. 

Yleinen yhteistyövelvoite rahanpesun selvittelykeskuksen, poliisin, Harmaan talouden selvitysyksikön, Verohallinnon ja muiden asianomaisten viranomaisten kanssa rikollisuuden ehkäisyssä ja torjunnassa sisältyy jo voimassa olevaan Finanssivalvonnasta annetun lain 3 c §:n 1 momenttiin. Yksittäistapauksiin liittyvän tietojenvaihdon varmistamiseksi ehdotetaan nimenomaista säännöstä rahanpesun selvittelykeskuksen oikeudesta luovuttaa tietoja pankkivalvontaviranomaiselle. Tietojenluovutuksen tavoitteena on rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien säännösten vakavien rikkomisten tunnistaminen. 

Ehdotetun säännöksen mukaisesti rahanpesun selvittelykeskus olisi oikeutettu luovuttamaan Finanssivalvonnalle sellaiset tiedot, jotka ovat välttämättömiä luottolaitostoiminnasta annetun lain mukaisten valvontatehtävien kannalta. Säännöksen soveltamisen kannalta Euroopan pankkiviranomainen on antanut luottolaitosdirektiivin 117 artiklan 6 kohdan perusteella soveltamisohjeita säännöksen yhdenmukaisen soveltamisen edistämiseksi. Tietoja voitaisiin luovuttaa sekä Finanssivalvonnalle että Euroopan keskuspankille, kun Euroopan keskuspankki toimii YVM-asetuksen mukaisesti pankkivalvojana. Käytännössä pankkivalvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus koskee erityisesti toimiluvan myöntämiseen ja peruuttamiseen liittyvää harkintaa, operatiivisten riskien valvontaa, luottolaitoksen johdon luotettavuuden ja sopivuuden selvittämistä sekä yleistä toimiluvan ehtojen- ja sääntelynmukaisuuden valvontaa. Voimassa olevan säännöksen mukaisesti rahanpesun selvittelykeskuksessa päätöksen tietojen luovuttamisesta tekisi päällystöön kuuluva poliisimies, kuten muissakin kyseessä olevaan momenttiin liittyvissä tietojenluovutuksissa. 

Luottolaitosdirektiivin 117 artiklan 5 kohdan mukaisena edellytyksenä tietojen luovuttamiselle lisäksi on, että tietojen luovuttaminen ei haittaa viranomaisen sijaintivaltiossa vireillä olevaa hallinnollista tai rikosoikeudellista selvitystä, tutkintaa tai menettelyä. Vastaavasta edellytyksestä on jo säädetty voimassa olevan RAP-lain 4 §:n 5 momentissa, eikä se siten edellytä lisätoimenpiteitä kansallisessa täytäntöönpanossa. Voimassa olevan säädöksen mukaan rahanpesun selvittelykeskus voi asettaa rajoituksia ja ehtoja luovutettavien tietojen käytölle sekä kieltäytyä luovuttamasta tietoja, jos asiassa on syytä epäillä rahanpesua tai terrorismin rahoittamista ja tietojen luovuttaminen voisi vaarantaa tutkinnan tavoitteet. 

Tietojen luovuttamisen edellytyksenä olisi, että tiedot ovat välttämättömiä pankkivalvonnallisten tehtävien hoitamiseksi. Jokaisella viranomaisella on oma roolinsa ja vastuunsa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä. On kuitenkin alueita, joilla viranomaisten tehtävät täydentävät toisiaan, ja siksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien tehokkaaksi tunnistamiseksi, estämiseksi ja hallitsemiseksi viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedonvaihto ovat välttämättömiä. Finanssivalvonnan tai Euroopan keskuspankin tietojensaantioikeuden edellytyksenä olisi, että rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskin tulisi olla konkreettisesti perusteltavissa ennen kuin tietoja pyydetään. Samoin konkreettista perustelua edellytetään niissä tilanteissa, joissa osakkeenomistajiin, johdon jäseniin tai keskeisistä toiminnoista vastaaviin henkilöihin katsotaan liittyvän merkittävästi kohonnut rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riski. 

Rahanpesun selvittelykeskuksen oikeus saada tietoja toiselta viranomaiselta perustuu jo voimassa olevaan pykälän 1 momenttiin. Luottolaitosdirektiivin 117 artiklan 5 kohdan mukainen edellytys tietojen luovuttamisesta pankkivalvontaviranomaiselta rahanpesun selvittelykeskukselle ei siten edellytä erillisiä kansallisia täytäntöönpanotoimia. 

Tiedonluovutusperustetta ei ole kytketty välttämättömyys- tai tarpeellisuuskriteeriin, koska rahanpesun selvittelykeskus voi RAP-lain 5 §:n mukaisesti asettaa rajoituksia ja ehtoja 4 momentissa tarkoitettujen luovutettavien tietojen käytölle sekä kieltäytyä luovuttamasta tietoja muulle kuin esitutkintaviranomaiselle, jos asiassa on syytä epäillä rahanpesua tai terrorismin rahoittamista ja tietojen luovuttaminen voisi vaarantaa tutkinnan tavoitteet. Lisäksi on huomioitu, että tieto voidaan luovuttaa lain mukaan myös oma-aloitteisesti, sekä vain niillä perusteilla, joilla tieto on lain mukaan saatavissa. Ehdotettu muotoilu, jossa kumpaakaan kriteeriä ei ole nimenomaisesti mainittu on perusteltua, koska tiedonsaanti ja tiedon luovuttaminen on säännelty muualla lainsäädännössä siten täsmällisesti ja tarkkarajaisesti, että tiedon luovuttaminen eri tilanteissa tulee aina arvioiduksi välttämättömyys- tai tarpeellisuuskriteeriin kytkettynä. Esimerkiksi oma-aloitteista tiedonluovutusta ei voi kytkeä välttämättömyyskriteeriin ja toisaalta tietoa ei voi luovuttaa pyynnöstä viranomaiselle tarpeellisuuskriteerein, jos viranomaisen tiedonsaanti on mahdollista ainoastaan silloin, kun se on välttämätöntä toimivaltaisen viranomaisen tehtävien hoitamiseksi.  

7.3  Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta

18 §.Verohallinnon oikeus tietojen oma-aloitteiseen antamiseen . Pykälän 1 momentin 14 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi luettelointiin liittyvä teknisluonteinen muutos muuttamalla pisteen tilalle puolipiste.  

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 kohta . Ehdotetun 15 kohdan mukaan Verohallinto voisi salassapitosäännösten estämättä antaa omasta aloitteestaan PRH:lle sellaisia verovalvonnassa tai muutoin havaittuja verotustietoja verovelvollista koskevine tunnistetietoineen, jotka saatavat olla tarpeen rahanpesulain 6 luvun 4 §:n ja kaupparekisterilain 5 §:n perusteella rekisteröityjen tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen oikeellisuuden ja ajantasaisuuden varmentamiseksi. Voimassa olevan verotietolain 18 §:n 1 momentin 9 ja 10 kohdan perusteella Verohallinto voi oma-aloitteisesti antaa PRH:lle verotustietoja ainoastaan säätiövalvontaa ja tilintarkastusvalvontaa koskevilta osin sekä 12 kohdan nojalla siltä osin kuin PRH toimii rahanpesulaissa tarkoitettuna valvontaviranomaisena. Voimassa oleva laki ei siten mahdollista sitä, että Verohallinto voisi antaa oma-aloitteisesti PRH:lle sellaisia verotustietoja, joita voitaisiin hyödyntää tosiasiallisia edunsaajia koskevien rekisteritietojen oikeellisuuden ja ajantasaisuuden varmentamisessa.  

Rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyvien rikosten selvittämisen ja epäiltyjen jäljittämisen kannalta on tärkeää, että edunsaajarekisterin tiedot ovat tarkat ja ajantasaiset, sillä epäillyt saattavat yrittää salata henkilöllisyytensä yritysrakenteen taakse. Viidennen rahanpesudirektiivin 30 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden onkin edellytettävä, että saman artiklan 3 kohdassa tarkoitetun keskitetyn rekisterin sisältämät tiedot ovat riittävät, tarkat ja ajantasaiset, ja otettava käyttöön mekanismeja tätä varten.  

PRH saa tällä hetkellä rekisteröityjen edunsaajatietojen oikeellisuuteen ja ajantasaisuuteen liittyviä tietoja pääasiassa rahanpesulain 6 luvun 5 §:n 1 momentissa säädettyjen valvontailmoitusten kautta. On tarpeen säätää Verohallinnolle oikeus oma-aloitteisesti antaa sellaisia verotustietoja, joita voitaisiin hyödyntää tosiasiallisia edunsaajia koskevien rekisteritietojen oikeellisuuden ja ajantasaisuuden varmentamisessa.  

Tiedonluovutusoikeus olisi rajattava vain sellaisiin verotustietoihin verovelvollista koskevine tunnistetietoineen, joilla saattaa olla merkitystä tosiasiallisia edunsaajia koskevien rekisteritietojen oikeellisuuden ja ajantasaisuuden varmentamisessa. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi yrityksen osakkeiden omistajia ja omistusosuuksia koskevat tiedot. Yrityksillä ja yhteisöillä on velvollisuus ilmoittaa Verohallinnolle säännönmukaisesti verotusmenettelystä annetun lain 8 §:n ja tiedonantovelvollisuutta koskevan päätöksen (Verohallinnon päätös veroilmoituksessa annettavista tiedoista) mukaisesti tiedon sellaisen osakkeenomistajan nimestä, henkilö- tai yritys- ja yhteisötunnuksesta ja omistamien osakkeiden lukumäärästä, joka omistaa vähintään 10 prosenttia yhtiön osakkeista. Verohallinto saa omistaja-tietoja myös esimerkiksi varainsiirtoverotuksen toimittamisen yhteydessä sekä verovalvonnassa. Nämä säännönmukaisesti ilmoitettavat omistajatiedot ovat lähtökohtaisesti sellaisia tietoja, joita Patentti- ja rekisterihallitus hyödyntävät edunsaajarekisterin valvonnassa. Tämän lisäksi edunsaajatietojen valvonnassa voidaan hyödyntää CRS/DAC2/Fatca-ilmoitusten tietoja kontrolloivista henkilöistä. CRS/DAC2 velvoittaa Verohallinnon valvomaan yhteisöjen omistusta ja kontrolloivien henkilöiden ilmoittamista. Verohallinnon oma-aloitteinen oikeus antaa tietoja havaituista puutteista vastaisi neljännen ja viidennen rahanpesudirektiivin tarkoituksia edunsaajatietojen hyödyntämisestä verotuksessa ja myös kansallista huolehtimisvelvoitetta, jonka nojalla verotuksen yhteydessä kiinnitetään huomiota rahanpesuriskeihin ja myös CRS/DAC2-velvoitteisiin, jotta huolehtimisvelvoite toteutuu.  

19 §.Tietojen antaminen syyttäjä- ja esitutkintaviranomaisille sekä suojelupoliisille . Pykälän otsikkoa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siihen lisätään sanat ”sekä suojelupoliisille”. Ehdotetun täydennyksen johdosta otsikko vastaisi jäljempänä ehdotettua pykälän sisältöä.  

Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi luettelointiin liittyvä teknisluonteinen muutos muuttamalla pisteen tilalle puolipiste.  

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta , jonka nojalla Verohallinto voisi luovuttaa verotusta koskevia tietoja suojelupoliisille. Kohdan mukaan tietoja voisi luovuttaa suojelupoliisille sen toimialaan kuuluvien rikosten ennalta estämiseksi ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta. Lisäämällä kansallinen turvallisuus tietojen luovutusperusteeksi huomioitaisiin siviilitiedustelulain voimaantulon myötä poliisin tehtävissä tapahtuneet muutokset sekä palautettaisiin mahdollisuus luovuttaa tietoja rikosten estämiseksi. Käytettäessä tietojen luovuttamisen perusteena kansallisen turvallisuuden suojaamista edellytetään sääntelyltä siten yksityiskohtaisuutta, että henkilötietojen suojaan liittyvät käyttötarkoitussidonnaisuus ja tarpeellisuusvaatimus täyttyvät. Kun suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden suojaamiseen liittyviin tiedollisiin toimivaltuuksiin sovellettava sääntely hajautuu eri säädöksiin, sääntelyn yhdellä kertaa tapahtuva täsmentäminen olisi käytännössä hyvin vaikeasti toteutettavissa. Kansallisen turvallisuuden suojaaminen on siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisen tietojen saannin perusteeksi sinällään varsin väljä, että tietojen saannin peruste on perusteltua kytkeä kiinteämmin siviili- ja sotilastiedustelun tarkoitukseen sekä tiedustelulaeissa määriteltyihin siviili- ja sotilastiedustelun kohteisiin. Tämän vuoksi on perusteltua, että suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden suojaamiseen liittyviä tiedollisia toimivaltuuksia koskevat säännökset kytkettäisiin poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä tarkoitetun kaltaiseen kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan silloin, kun tällainen kytkentä ei ilmene muusta asiayhteydestä. Poliisilain 5 a luvussa säädettyjen tiedollisten toimivaltuuksien osalta kytkennän voi katsoa ilmenevän asiayhteydestä ja poliisilain 5 a luvun 50 §:ssä kytkentä on todettu myös nimenomaisesti.  

Verohallinnossa käsiteltävillä tiedoilla voi tapauskohtaisesti olla erittäin suuri merkitys suojelupoliisin toiminnalle. Kyse voi olla esimerkiksi epäillystä pakotteiden kiertämisestä, terrorismin rahoittamisesta tai hybridivaikuttamisesta. Verotusta koskevat tiedot ovat tärkeitä, kun arvioidaan taloudellista toimintaa tai muita taloudellisia hankkeita, joiden epäillään liittyvän kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan. Näihin tärkeisiin tietoihin lukeutuvat Verohallinnon rekisterissä olevat tavanomaiset säännönmukaista verotusta koskevat tiedot, mutta myös muut verovalvonnan ja Verohallinnon erityisvalvonnan yhteydessä keräämät tiedot. Verohallinto kerää ja saa verovalvonnan yhteydessä sellaista tietoa, jota ei ole saatavissa muista tietolähteistä. Vertailukohdaksi voidaan ottaa talousrikostutkintaa suorittavat esitutkintaviranomaiset, joiden työssä erilaiset verotusta koskevat tiedot ovat usein välttämättömiä, kun arvioidaan erilaisia taloudellisia toimijoita. Sama pätee myös sellaisten toimijoiden ja taloudellisten hankkeiden arviointiin, missä on kyse mahdollisesta kansallista turvallisuutta vaarantavasta toiminnasta. 

20 §.Tietojen antaminen eräille viranomaisille . Pykälän 9 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi luettelointiin liittyvä teknisluonteinen muutos muuttamalla pisteen tilalle puolipiste.  

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 10 kohta , jotta Verohallinto voisi pyynnöstä salassapitovelvollisuuden estämättä antaa PRH:lle sellaisia verotustietoja verovelvollista koskevine tunnistetietoineen, jotka ovat välttämättömiä rahanpesulain 6 luvun 4 §:n ja kaupparekisterilain 5 §:n perusteella rekisteröityjen tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen oikeellisuuden ja ajantasaisuuden varmentamiseksi.  

Voimassa olevan verotietolain 20 §:n 8 kohdan perusteella Verohallinto voi pyynnöstä antaa PRH:lle verotustietoja, jotka ovat välttämättömiä sen valvoessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 3 luvussa säädettyjä velvoitteita asiakkaan tuntemisesta. Voimassa oleva laki ei siten mahdollista sitä, että Verohallinto voisi antaa pyynnöstä PRH:lle sellaisia verotustietoja, joita voitaisiin hyödyntää tosiasiallisia edunsaajia koskevien rekisteritietojen oikeellisuuden ja ajantasaisuuden varmentamisessa. 

Rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyvien rikosten selvittämisen ja epäiltyjen jäljittämisen kannalta on tärkeää, että edunsaajarekisterin tiedot ovat tarkat ja ajantasaiset, sillä epäillyt saattavat yrittää salata henkilöllisyytensä yritysrakenteen taakse. Neljännen rahanpesudirektiivin 30 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden onkin edellytettävä, että saman artiklan 3 kohdassa tarkoitetun keskitetyn rekisterin sisältämät tiedot ovat riittävät, tarkat ja ajantasaiset, ja otettava käyttöön mekanismeja tätä varten.  

PRH saa tällä hetkellä rekisteröityjen edunsaajatietojen oikeellisuuteen ja ajantasaisuuteen liittyviä tietoja pääasiassa rahanpesulain 6 luvun 5 §:n 1 momentissa säädettyjen valvontailmoitusten kautta. On tarpeen säätää PRH:n oikeudesta saada pyynnöstä sellaisia verotustietoja, joita voitaisiin hyödyntää tosiasiallisia edunsaajia koskevien rekisteritietojen oikeellisuuden ja ajantasaisuuden varmentamisessa. Tiedonsaantioikeus olisi rajattava vain sellaisiin verotustietoihin verovelvollista koskevine tunnistetietoineen, joilla olisi merkitystä ja jotka olisivat välttämättömiä tosiasiallisia edunsaajia koskevien rekisteritietojen oikeellisuuden ja ajantasaisuuden varmentamisessa. Tällaisia tietoja olisivat esimerkiksi yrityksen osakkeiden omistajia ja omistusosuuksia koskevat tiedot. 

7.4  Laki Finanssivalvonnasta

71 §. Oikeus ja velvollisuus luovuttaa tietoja . Pykälän 1 momentin johdantokappaletta ehdotetaan muutettavaksi siten, että johdantokappaleeseen lisättäisiin tarkennus Finanssivalvonnan oikeudesta oma-aloitteisesti ja pyynnöstä luovuttaa tietoja. Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 a kohta , jonka mukaan Finanssivalvonnalla olisi oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tietoja suojelupoliisille sen tehtäviin poliisin hallinnosta annetun lain mukaan kuuluvien rikosten ennalta estämiseksi ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta. Oikeus luovuttaa tietoja sisältää oikeuden luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti ja pyynnöstä.  

Finanssivalvonnalla on, sen lisäksi, mitä julkisuuslaissa säädetään, oikeus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja muille viranomaisille niin kuin Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:n 1 momentissa tarkemmin säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnalla on oikeus luovuttaa vain sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen kunkin 1 momentissa mainitun viranomaisen tehtävien suorittamiseksi, ja jos tietoja luovutetaan ulkomaan viranomaiselle, edellyttäen että niitä koskee kyseisten tietojen osalta vastaava salassapitovelvollisuus kuin Finanssivalvontaa.  

Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään tietojen luovuttamisesta esitutkintaviranomaisille. Säännöksen mukaan Finanssivalvonnalla on oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tietoja Suomen tai muun ETA-valtion esitutkintaviranomaiselle rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi sekä liiketoimintakiellosta annetun lain mukaisen liiketoimintakiellon määräämiseksi. Ennen tiedustelulakien voimaantuloa säännös mahdollisti tietojen luovuttamisen myös suojelupoliisille, sillä suojelupoliisi oli tuolloin esitutkintalaissa tarkoitettu esitutkintaviranomainen, jonka laissa säädettyihin tehtäviin kuului rikosten estäminen ja selvittäminen. Tiedustelulakien säätämisen myötä suojelupoliisi ei ole enää esitutkintaviranomainen. Koska Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:ää ei tuolloin muutettu, kyseisen lain 71 §:n 1 momentin 2 kohta ei enää sovellu suojelupoliisiin. 

Poliisin hallinnosta annetun lain 10 §:n nojalla suojelupoliisin tehtäviin kuuluu eräiden seurauksiltaan erityisen vahingollisten ja laajakantoisten rikosten – esimerkiksi vakoilu- ja valtiopetosrikosten – estämistehtävä. Tiedustelulakien myötä poliisin tehtäviin lisättiin poliisilain 1 §:n 1 momentista ilmenevästi kansallisen turvallisuuden suojaaminen. Koska kansallisen turvallisuuden suojaamisessa on kyse uudesta lainsäädännössä säädetystä tehtävästä, ei se ole ennen tiedustelulakeja voinut olla tiedon luovuttamiseen oikeuttava peruste. Käytettäessä tietojen luovuttamisen perusteena kansallisen turvallisuuden suojaamista edellytetään sääntelyltä siten yksityiskohtaisuutta, että henkilötietojen suojaan liittyvät käyttötarkoitussidonnaisuus ja tarpeellisuusvaatimus täyttyvät. Poliisilain 5 a luvun 4 §:n mukaan tiedustelumenetelmän käytön yleisenä edellytyksenä siviilitiedustelussa on, että tiedonhankinnan kohteena on toiminta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Tämän vuoksi on perusteltua, että suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden suojaamiseen liittyviä tiedollisia toimivaltuuksia koskevat säännökset kytkettäisiin poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä tarkoitetun kaltaiseen kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan silloin, kun tällainen kytkentä ei ilmene muusta asiayhteydestä. Poliisilain 5 a luvussa säädettyjen tiedollisten toimivaltuuksien osalta kytkennän voi katsoa ilmenevän asiayhteydestä ja poliisilain 5 a luvun 50 §:ssä kytkentä on todettu myös nimenomaisesti. 

Finanssivalvonta voi tarkastustoiminnassaan ja muussa valvontatoiminnassaan saada tietoja, jotka ovat tarpeellisia suojelupoliisille sen laissa säädettyjen tehtävien hoitamisessa. Kyse voi olla esimerkiksi Finanssivalvonnan valvontatoiminnan yhteydessä havaitsemasta terrorismin rahoittamiseen liittyvästä epäilystä, epäilystä pakotesääntelyn kiertämisestä tai muista epätavallisista liikejärjestelyistä, joilla varoja siirretään kolmansiin maihin ja toiminnan epäillään liittyvän kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan. On tärkeää, että Finanssivalvonnalla on oikeus myös oma-aloitteisesti luovuttaa salassa pidettäviä tietoja suojelupoliisille, jotta suojelupoliisin tehtävien hoitaminen voidaan varmistaa.  

7.5  Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä

6 §.Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus . Pykälän 1 momentin 37 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi luettelointiin liittyvä teknisluonteinen muutos muuttamalla pisteen tilalle puolipiste.  

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan uutta 38 kohtaa siten, että Harmaan talouden selvitysyksikkö voisi laatia velvoitteidenhoitoselvityksen suojelupoliisille kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta.  

Ehdotettu muutos koskisi poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyä kansallisen turvallisuuden suojaamistehtävää. Poliisin hallinnosta annetun lain 10 §:n nojalla kansallisen turvallisuuden suojaaminen on säädetty erityisesti suojelupoliisin tehtäväksi. Muutos täydentäisi pykälän 11 kohdassa säädettyä oikeutta laatia poliisille velvoitteidenhoitoselvitys tukemaan rikosten ennalta estämistä ja selvittämistä. Poliisilla tarkoitetaan myös suojelupoliisia, joten tältä osin muutostarvetta ei ole, koska säädetty oikeus laatia poliisille velvoitehoitoselvitys tukemaan rikosten ennalta estämistä koskee myös suojelupoliisia. Ehdotettu muutos uudeksi 38 kohdaksi mahdollistaa jatkossa velvoitehoitoselvityksen laatimisen tukemaan suojelupoliisin rikosten ennalta estämistä koskevan tehtävän lisäksi myös kansallisen turvallisuuden suojaamista koskevaa tehtävää. Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia voidaan itsessään pitää niin vakavina, että velvoitteidenhoitoselvityksiä tulisi voida laatia tukemaan suojelupoliisin tehtäviä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.  

HTSY-lain 7 §:n mukaan selvitysyksiköllä on oikeus saada salassapitovelvollisuuden estämättä viranomaiselta ne velvoitteidenhoitoselvityksen laatimiseksi välttämättömät tiedot, jotka velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävä viranomainen on oikeutettu saamaan selvityspyynnössä kuvattua käyttötarkoitusta varten. Poliisin oikeudesta saada tietoja viranomaisilta säädetään poliisilain 4 luvun 2 §:ssä. Säännöksen mukaan poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu. Hallituksen esityksen nykytilaa kuvaavassa kappaleessa on kerrottu, miten tiedustelulainsäädännön voimaantulo vaikutti suojelupolisin oikeuksiin saada tietoja eräiltä viranomaisilta tehtäviensä suorittamiseksi. Tähän hallituksen esitykseen sisältyvät suojelupoliisin tiedonsaantia koskevat muutosehdotukset verotietolakiin, työtapaturma- ja ammattitautilakiin, työntekijän eläkelakiin ja työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lakiin mahdollistaisivat myös velvoitteidenhoitoselvitysten laatimisen suojelupoliisille, sen torjuttavaksi säädettyjen rikosten ennalta estämiseksi sekä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta. 

Kun suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden suojaamiseen liittyviin tiedollisiin toimivaltuuksiin sovellettava sääntely hajautuu eri säädöksiin, sääntelyn yhdellä kertaa tapahtuva täsmentäminen olisi käytännössä hyvin vaikeasti toteutettavissa. Kansallisen turvallisuuden suojaaminen on siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisen tietojen saannin perusteeksi sinällään varsin väljä, että tietojen saannin peruste on perusteltua kytkeä kiinteämmin siviili- ja sotilastiedustelun tarkoitukseen sekä tiedustelulaeissa määriteltyihin siviili- ja sotilastiedustelun kohteisiin. Tämän vuoksi on perusteltua, että suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden suojaamiseen liittyviä tiedollisia toimivaltuuksia koskevat säännökset kytkettäisiin poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä tarkoitetun kaltaiseen kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan silloin, kun tällainen kytkentä ei ilmene muusta asiayhteydestä. Poliisilain 5 a luvussa säädettyjen tiedollisten toimivaltuuksien osalta kytkennän voi katsoa ilmenevän asiayhteydestä ja poliisilain 5 a luvun 50 §:ssä kytkentä on todettu myös nimenomaisesti.  

Käytettäessä tietojen luovuttamisen perusteena kansallisen turvallisuuden suojaamista edellytetään sääntelyltä siten yksityiskohtaisuutta, että henkilötietojen suojaan liittyvät käyttötarkoitussidonnaisuus ja tarpeellisuusvaatimus täyttyvät. Poliisilain 5 a luvun 4 §:n mukaan tiedustelumenetelmän käytön yleisenä edellytyksenä siviilitiedustelussa on, että tiedonhankinnan kohteena on toiminta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta.  

Velvoitteidenhoitoselvityksen tarkoituksena on oikean ja riittävän kokonaiskuvan antaminen organisaatiosta sekä sen julkisoikeudellisten velvoitteiden hoitamisesta viranomaisten rekistereissä olevien tietojen perusteella. Velvoitteidenhoitoselvityksessä kuvataan myös organisaation välittömät ja välilliset organisaatio- ja organisaatiohenkilökytkennät. Tämän kaltaisen ajantasaisen ja kattavan kokonaiskuvan saaminen organisaatiosta on ensisijaisen tärkeää, kun selvitetään sellaisten taloudellisten toimijoiden taustoja, joiden epäillään liittyvän kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan. Muutokset tehostaisivat suojelupoliisin edellytyksiä torjua esimerkiksi terrorismia ja joukkotuhoaseiden leviämistä sekä näiden rahoitusta. Velvoitteidenhoitoselvitykset olisivat myös tärkeitä selvitettäessä yritysjärjestelyitä, joiden epäillään liittyvän vieraan valtion vaikuttamistoimintaan. 

7.6  Työtapaturma- ja ammattitautilaki

255 §.Vakuutuslaitoksen oikeus antaa tietoja . Pykälän 1 momentin 6 kohdan ruotsinkieliseen sanamuotoon ehdotetaan tehtäväksi luettelointiin liittyvä teknisluonteinen muutos muuttamalla pisteen tilalle pilkku. Suomenkieliseen pykälän 1 momentin 6 kohtaan ei edellytetä teknisluonteista muutosta siinä jo olevan puolipisteen johdosta.  

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan uutta 7 kohtaa , jonka mukaan vakuutuslaitoksella olisi oikeus sen lisäksi, mitä julkisuuslaissa säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa tämän lain toimeenpanoon perustuvia tietoja myös suojelupoliisille siltä osin kuin se on välttämätöntä sen toimialaan kuuluvien rikosten ennalta estämiseksi ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta. Tiedonsaannin lisääminen kansallisen turvallisuuden tarkoitukseen on välttämätöntä, jotta Harmaan talouden selvitysyksikkö voisi laatia velvoitteidenhoitoselvityksen suojelupoliisille. Ehdotettu muutos liittyy siten edellä ehdotettuun HTSY-lain 6 §:n 1 momentin muutokseen eikä näitä nimenomaisia tietoja ole tarve lähtökohtaisesti luovuttaa oma-aloitteisesti, mutta pykälän sanamuoto ”oikeus luovuttaa tietoja suojelupoliisille” ei kuitenkaan rajaa pois mahdollisuutta oma-aloitteiselle tiedonluovutukselle, jos se olisi tarpeen kansallisen turvallisuuden suojelemiseksi. Ehdotettu muutos koskisi poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyä kansallisen turvallisuuden suojaamista koskevaa tehtävää ja poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä tarkoitetun kaltaiseen kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa silloin, kun tällainen kytkentä ei ilmene muusta asiayhteydestä. Poliisilain 5 a luvussa säädettyjen tiedollisten toimivaltuuksien osalta kytkennän voi katsoa ilmenevän asiayhteydestä ja poliisilain 5 a luvun 50 §:ssä kytkentä on todettu myös nimenomaisesti. Poliisin hallinnosta annetun lain 10 §:n mukaan kansallisen turvallisuuden suojaaminen on säädetty erityisesti suojelupoliisin tehtäväksi.  

7.7  Työntekijän eläkelaki

205 §.Tietojen antaminen rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi sekä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi . Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin tietojen antaminen myös kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Ehdotetun täydennyksen johdosta otsikko vastaisi jäljempänä ehdotettua pykälän sisältöä.  

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan Eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella olisi oikeus antaa 2 momentissa mainittuja välttämättömiä tietoja salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä suojelupoliisille sen toimialaan kuuluvien rikosten ennalta estämiseksi ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta.  

Tiedonsaannin lisääminen kansallisen turvallisuuden tarkoitukseen on välttämätöntä, jotta Harmaan talouden selvitysyksikkö voisi laatia velvoitteidenhoitoselvityksen suojelupoliisille. Ehdotettu muutos liittyy siten edellä ehdotettuun HTSY-lain 6 §:n 1 momentin muutokseen, eikä näitä nimenomaisia tietoja ole tarve lähtökohtaisesti luovuttaa oma-aloitteisesti, mutta pykälän sanamuoto ”oikeus luovuttaa tietoja suojelupoliisille” ei kuitenkaan rajaa pois mahdollisuutta oma-aloitteiselle tiedonluovutukselle, jos se olisi tarpeen kansallisen turvallisuuden suojelemiseksi. Ehdotettu muutos koskisi poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyä kansallisen turvallisuuden suojaamista koskevaa tehtävää ja poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä tarkoitetun kaltaiseen kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa silloin, kun tällainen kytkentä ei ilmene muusta asiayhteydestä. Poliisilain 5 a luvussa säädettyjen tiedollisten toimivaltuuksien osalta kytkennän voi katsoa ilmenevän asiayhteydestä ja poliisilain 5 a luvun 50 §:ssä kytkentä on todettu myös nimenomaisesti. Poliisin hallinnosta annetun lain 10 §:n mukaan kansallisen turvallisuuden suojaaminen on säädetty erityisesti suojelupoliisin tehtäväksi.  

7.8  Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta

22 b §.Työllisyysrahaston oikeus tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen . Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että saatuja salassa pidettäviä välttämättömiä tietoja voidaan myös antaa edelleen oma-aloitteisesti suojelupoliisille sen toimialaan kuuluvien rikosten ennalta estämiseksi ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta.  

Tiedonsaannin lisääminen kansallisen turvallisuuden tarkoitukseen on välttämätöntä, jotta Harmaan talouden selvitysyksikkö voisi laatia velvoitteidenhoitoselvityksen suojelupoliisille. Ehdotettu muutos liittyy siten edellä ehdotettuun HTSY-lain 6 §:n 1 momentin muutokseen. Ehdotettu muutos koskisi poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyä kansallisen turvallisuuden suojaamista koskevaa tehtävää ja poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä tarkoitetun kaltaiseen kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa silloin, kun tällainen kytkentä ei ilmene muusta asiayhteydestä. Poliisilain 5 a luvussa säädettyjen tiedollisten toimivaltuuksien osalta kytkennän voi katsoa ilmenevän asiayhteydestä ja poliisilain 5 a luvun 50 §:ssä kytkentä on todettu myös nimenomaisesti. Poliisin hallinnosta annetun lain 10 §:n nojalla kansallisen turvallisuuden suojaaminen on säädetty erityisesti suojelupoliisin tehtäväksi.  

10.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut hallituksen esityksen (HE 103/2023) eduskunnalle laeiksi varhaiskasvatuslain ja Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta, jonka eduskunta on hyväksynyt ja se on saatettu voimaan lailla Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta (190/2024). Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momenttia laajennettiin uudella 37 kohdalla siten, että Harmaan talouden selvitysyksikkö laatii velvoitteidenhoitoselvityksen tukemaan varhaiskasvatuslain 43 a §:ssä tarkoitettujen yksityisen varhaiskasvatuksen harjoittamisen yleisten edellytysten täyttymisen selvittämistä ja valvomista. Tämän johdosta tässä esityksessä kyseistä momenttia ehdotetaan laajennettavaksi uudella 38 kohdalla siten, että Harmaan talouden selvitysyksikkö laatisi velvoitteidenhoitoselvityksen tukemaan suojelupoliisin tehtäviä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta.