4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki rekrytointitukikokeilusta. Kokeilu toteutettaisiin satunnaistettuna kontrolloituna kokeena, jossa kokeiluryhmään kuuluville yrityksille tarjottaisiin tukea palkkakustannuksiin. Kokeilun toimeenpanevina viranomaisina toimisivat Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto ja KEHA-keskus. 

Koeasetelma

Kokeilun kohdejoukkoon kuuluisivat yritykset, joilla ei ole ollut kohdejoukon määrittämistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana palkattua ulkopuolista työvoimaa. Ulkopuoliseksi työvoimaksi katsottaisiin yrityksessä työskentelevät henkilöt, joille yritys on maksanut palkkaa ja jotka eivät ole kyseisessä yrityksessä yrittäjäasemassa. Kohdejoukkoon kuuluisivat elinkeinotoimintaa harjoittavat luonnolliset henkilöt ja sellaiset pienet yritykset, joissa työskentelee yksi tai useampi yrittäjäasemassa oleva, mutta ei ulkopuolisia työntekijöitä. 

Jotta kokeilun kohdejoukkoon kuuluvat yritykset olisivat aktiivisesti liiketoimintaa harjoittavia, yrityksen liikevaihdon vuodelta 2021 tulisi olla vähintään 15 000 euroa. Asettamalla liikevaihdolle alaraja kokeilun ulkopuolelle rajattaisiin niin sanotut pöytälaatikkoyritykset sekä yritykset, jotka harjoittavat vähäistä liiketoimintaa. Myös yli miljoonan euron liikevaihdolla toimivat yritykset rajattaisiin ulkopuolelle. Olettamana on, ettei työnantajaksi ryhtymättömyys johdu tällaisten yritysten kohdalla työntekijän palkkaamiseen liittyvistä taloudellisista riskeistä. Edellä tarkoitetuilla rajauksilla parannettaisiin kokeilun tarkkuutta, kun kohdejoukosta rajattaisiin pois sellaiset yritykset, joiden joukossa tuella ei arvioida olevan vaikutusta työntekijän rekrytoimisen todennäköisyyteen. 

Kohdejoukon yritykset poimittaisiin Verohallinnon rekisteritiedoista tiettynä ajanhetkenä, jolloin kyseessä olevan hetken tilanne määrittää sen, kuuluuko yritys kokeilun kohdejoukkoon. Kokeilun kohdejoukon ulkopuolelle jäisivät yritykset, joiden kotipaikka on Ahvenanmaalla. Lisäksi kohdejoukosta rajattaisiin pois Verohallinnon rekistereistä saatavien tietojen perusteella yritykset, joilla on verovelkarekisteriin merkittyä verovelkaa tai ilmoitusten laiminlyöntejä tai jotka on asetettu tai haettu konkurssiin. Edellä mainituilla rajauksilla estettäisiin julkisen tuen kohdentumista sellaisille yrityksille, jotka eivät ole hoitaneet lakisääteisiä velvoitteitaan tai ovat joutuneet maksuvaikeuksiin. Yrityksen edellytettäisiin kuuluvan arvonlisäverovelvollisten rekisteriin myös poimintahetkellä. 

Kokeilun alkaessa Verohallinto luovuttaisi Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolle tiedot kohdejoukkoon kuuluvista yrityksistä. Kohdejoukosta valittaisiin satunnaisotannalla kokeiluryhmä ja verrokkiryhmä. Oletettujen vaikutusten havaitsemiseksi rekrytointitukea käyttäviä yrityksiä tulisi olla vähintään 900. Koska tuen käyttöasteesta eli siitä, kuinka moni yritys hyödyntää tukea, ei ole etukäteen varmaa tietoa, kokeilu toteutettaisiin vaiheistettuna. Kokeiluryhmään valittaisiin ensimmäisessä vaiheessa 3 500 Kokeilun budjetti mahdollistaa tuen myöntämisen 1 165 yritykselle, joten määritellyn ensimmäisen vaiheen kokeiluryhmän puitteissa rekrytointituen käyttöaste voisi olla enintään noin 33,3 prosenttia. Kokeilun valmistelun tueksi laaditussa koesuunnitelmassa työnantajaksi ryhtymisen todennäköisyydeksi on arvioitu 6,9 prosenttia. Valmistelun kuluessa kohdejoukkoa koskevat rajaukset ovat tarkentuneet koesuunnitelmaan verrattuna. Tutkijoilta pyydettiin arviota työllistymisen todennäköisyydestä myös koesuunnitelmaa tuoreemmalla aineistolla ja esityksen mukaisella kohdejoukolla. Näillä täsmennyksillä työnantajaksi ryhtymisen todennäköisyys olisi kohdejoukossa vuositasolla hieman yli 10 prosenttia. Työnantajaksi ryhtymisen todennäköisyys lyhyemmällä ajanjaksolla on kuitenkin alhaisempi. Näin ollen ensimmäinen vaihe mahdollistaisi työnantajaksi ryhtymisen moninkertaistumisen ilman, että kokeilun budjetti rajoittaisi myönnettyjen tukien määrää. yritystä ja verrokkiryhmään 20 000 yritystä. 

Satunnaistaminen tulisi suorittaa siten, että kaikilla kohdejoukkoon kuuluvilla yrityksillä olisi yhdenvertainen mahdollisuus valikoitua kokeilu- ja verrokkiryhmään. Läpinäkyvyyden edistämiseksi satunnaistamisessa käytettävät ohjelmointikomennot julkaistaisiin etukäteen. Koska tuen myöntämiseen ei liittyisi kokeiluryhmään valikoitumisen jälkeen viranomaisen harkintaa, myönnetään rekrytointitukea todennäköisesti myös sellaisille yrityksille, jotka olisivat rekrytoineet ilman tukeakin. Satunnaisesti valitussa kokeilu- ja verrokkiryhmässä on kuitenkin oletettavasti yhtä suuri osuus tällaisia yrityksiä. Rekrytointituen johdosta kokeiluryhmässä rekrytoivien yritysten osuuden odotetaan olevan suurempi kuin verrokkiryhmässä, koska osa yrityksistä rekrytoisi tuen vaikutuksesta. Jos ero kokeilu- ja verrokkiryhmän välillä on riittävän suuri, voidaan tuella todeta olleen vaikutusta yritysten käyttäytymiseen. 

Jos ensimmäisen vaiheen kokeiluryhmän puitteissa ei saavutettaisi riittävästi tukea käyttäviä yrityksiä, käynnistettäisiin kokeilun ensimmäistä vaihetta täydentävä toinen vaihe. Toisessa vaiheessa muodostettaisiin uusi kohdejoukko ja tästä joukosta valittaisiin satunnaisotannalla toisen vaiheen kokeiluryhmä ja verrokkiryhmä. Toisen vaiheen kokeilu- ja verrokkiryhmän koko määriteltäisiin ottaen huomioon tuen käyttöaste ensimmäisessä vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen kokeilu- tai verrokkiryhmään kuuluva yritys ei voisi kuulua toisen vaiheen kokeilu- tai verrokkiryhmään. Vaiheistuksella pyrittäisiin turvaamaan sitä, että kokeilussa saavutetaan riittävä tukea hyödyntävien yritysten määrä, ja toisaalta ehkäisemään tilannetta, jossa tukeen käytettävissä oleva määräraha ei riittäisi kaikille kokeiluryhmän yrityksille, jotka haluavat hyödyntää tuen. 

Kokeilu- ja verrokkiryhmän poiminta satunnaistamalla kuuluisivat Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston tehtäviin. Työ- ja elinkeinotoimiston tehtävänä olisi myös kokeiluryhmään valikoituneiden yritysten informoiminen tukimahdollisuudesta. 

Rekrytointituki

Rekrytointituki myönnettäisiin yrityksen palkkakustannuksiin. Tuki myönnettäisiin hakemuksesta. Rekrytointituen saaminen edellyttäisi vähintään yhden työntekijän palkkaamista työsuhteeseen. Ensimmäisen vaiheen kokeiluryhmään kuuluvan yrityksen tulisi palkata työntekijä siten, että työsuhde alkaa viimeistään 31.7.2022 ja toisen vaiheen kokeiluryhmään kuuluvan yrityksen siten, että työsuhde alkaa viimeistään 31.12.2022. Tuki myönnettäisiin myös sellaiselle kokeiluryhmään kuuluvalle yritykselle, joka on palkannut työntekijän ennen tukihakemuksen jättämistä. 

Tuki myönnettäisiin, ellei tuen myöntämisen ehdottomista edellytyksistä tai käytettävissä olevista määrärahoista muuta johdu. Tukea ei voisi myöntää, jos yritys ei enää tuen myöntämishetkellä täyttäisi kokeilun kohdejoukkoon kuulumisen edellytyksiä. Tuen myöntämistä ei kuitenkaan estäisi se, että yritys on kohdejoukon määrittämisen jälkeen palkannut työntekijän palvelukseensa.  

Rekrytointituki myönnettäisiin vähämerkityksisenä tukena eli niin sanottuna de minimis -tukena. Tukea ei voitaisi myöntää yritykselle, jos tuen myöntäminen johtaisi yrityksen de minimis -tukikiintiön ylittymiseen. Yritykselle kuluvan ja kahden edellisen verovuoden aikana myönnettyjen de minimis -tukien yhteismäärä ei saa yleisen de minimis -asetuksen (Komission asetus (EU) N:o 1407/2013, annettu 18 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen) mukaan ylittää 200 000 euroa. Edellä mainitusta poiketen maanteiden tavarakuljetuksen alalla toimiville yrityksille de minimis -tukien enimmäismäärä on 100 000 euroa. Yleisen de minimis -asetuksen mukaista tukea ei saa myöntää maatalouden alkutuotantoon eikä kalastus- tai vesiviljelyalan toimintaan. Edellä mainituilla aloilla sovelletaan omia de minimis -asetuksia. Maatalouden alkutuotantoon kohdentuvaa de minimis -tukea saa myöntää enintään 20 000 euroa ja kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupanpitämiseen kohdentuvaa tukea enintään 30 000 euroa kolmen vuoden aikana.  

Tuen myöntämisen estäisi myös yrittäjän tai yrityksen edustajan ulkomaisen työvoiman luvattomaan käyttöön liittyvät lainvoimaiset tuomiot. Tuomiot otettaisiin huomioon kuluvan ja sitä edeltävän kahden vuoden ajalta. 

Lisäksi tuen saamisen edellytyksenä olisi, että yritys sitoutuu maksamaan työntekijälle vähintään työehtosopimuksen mukaista palkkaa tai, jollei sovellettavaa työehtosopimusta ole, tavanomaista ja kohtuullista palkkaa kyseisestä työstä. 

Tuen määrä olisi 50 prosenttia toteutuneista palkkakustannuksista enintään 12 kuukauden ajalta ensimmäisen työntekijän työsuhteen alkamisesta lukien, ei kuitenkaan yli 10 000 euroa. Jos työntekijän työsuhde on alkanut ennen tukihakemuksen jättämistä, 12 kuukauden tukiaika alkaisi hakemuksen jättämispäivästä. Hakemuksen jättämistä edeltävältä ajalta aiheutuneet palkkakustannukset eivät olisi tukikelpoisia.  

Tuki ei olisi sidoksissa yhden työntekijän palkkaan, vaan tukea voitaisiin maksaa tukiajan ja tuen enimmäismäärän puitteissa useamman työntekijän palkasta. Oikeutta tukeen ei kuitenkaan olisi yrittäjäasemassa oleville maksetuista palkoista eikä sellaisen työntekijän palkasta, jonka palkkakustannuksiin yritykselle on myönnetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettua palkkatukea taikka muuta julkista tukea. Tukikelpoisia eivät olisi myöskään sellaisen työntekijän palkkakustannukset, jonka työpanos hyödyttäisi toimialaa, jota ei voida tukea sen de minimis -asetuksen nojalla, jonka mukaisena tuki on myönnetty. 

Rekrytointituen myöntäjänä toimisi Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto, jolta yrityksen tulisi hakea tukea. Ensimmäisen vaiheen kokeiluryhmän yritysten tulisi hakea tukea heinäkuun 2022 ja toisen vaiheen kokeiluryhmän yritysten joulukuun 2022 loppuun mennessä. 

KEHA-keskus maksaisi rekrytointituen kuukausittain tulorekisteristä saatavien palkkatietojen perusteella eli yrityksen ei tarvitsisi erikseen hakea tukea maksuun. Jos maksatusta ei voitaisi tehdä pelkästään tulorekisteristä saatavan tiedon perusteella, KEHA-keskus pyytäisi yritykseltä tarvittavan selvityksen. Joistakin seikoista, kuten muista palkkakustannuksiin maksettavista tuista, yrityksen tulisi oma-aloitteisesti tehdä ilmoitus KEHA-keskukselle.  

Tietojen luovuttaminen ja oikeus tietojen saamiseen

Kokeilun kohdejoukko määriteltäisiin Verohallinnon rekistereistä saatavien tietojen perusteella. Verohallinto luovuttaisi Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolle tiedot kohdejoukosta. Luovutettaviin tietoihin kuuluisi kohdejoukon tunnistetiedot eli yrityksen nimi sekä yritys- ja yhteisötunnus. Lisäksi Verohallinto luovuttaisi verotusta varten ilmoitetut yrityksen yhteystiedot, tiedot kunkin yrityksen toimialasta, kotipaikasta, yrittäjäasemassa olevista henkilöistä henkilötunnuksineen ja arvonlisäveroa varten ilmoitetusta liikevaihdosta vuodelta 2021. Verohallinnolla olisi oikeus luovuttaa tiedot salassapitosäännösten estämättä. 

Lisäksi laissa säädettäisiin Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston ja KEHA-keskuksen oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä kokeilun toimeenpanon kannalta välttämättömät tiedot muilta viranomaisilta. Kokeilun toteuttamisessa hyödynnettäisiin tulorekisteristä saatavia palkkatietoja. Oikeusrekisterikeskus voisi luovuttaa tiedot tuen myöntämisen esteenä olevista ulkomaisen työvoiman luvattomaan käyttöön liittyvistä seuraamuksista. Tuen myöntämisessä ja maksamisessa voitaisiin hyödyntää myös työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän tietoja. 

Kokeilua koskevat tiedot muodostaisivat kokeilurekisterin, jonka rekisterinpitäjinä Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto ja KEHA-keskus yhdessä toimisivat. Rekisteriin sisältyisi henkilötietoja, joiden osalta tulisi noudattaa yleistä tietosuoja-asetusta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta) ja tietosuojalakia (1050/2018). Rekisterinpitäjät vastaisivat rekisteriin tallentamistaan tiedoista. Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto tallentaisi rekisteriin kokeilu- ja verrokkiryhmään kuuluvien yritysten tiedot sekä tuen hakemista ja myöntämistä koskevat tiedot. KEHA-keskus vastaisi puolestaan tuen maksatustapahtumien kirjaamisesta ja maksatusten perusteena olevien tietojen tallentamisesta. Lisäksi KEHA-keskus vastaisi tietoturvaan liittyvistä rekisterinpitäjän tehtävistä. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Taloudelliset vaikutukset 

Hallitus linjasi vuoden 2019 budjettiriihen yhteydessä rekrytointitukikokeilun valmistelusta. Tuolloin kokeilun toteuttamiseen linjattiin kohdennettavaksi yhteensä 13 miljoonaa euroa, josta suurin osa käytettäisiin yrityksille maksettavaan rekrytointitukeen ja osa kokeilun hallinnollisiin kuluihin. Kokeilusta aiheutuu hallinnollisia kuluja kokeilun valmisteluvaiheessa uutta tukimuotoa varten tehtävistä tietojärjestelmämuutoksista sekä kokeilun aikana tuen myöntö- ja maksatustehtävistä ja kokeilun hallinnoinnista. Lisäksi kokeilusta on aiheutunut muuhun kokeilun rahoitukseen verrattuna vähäisiä kustannuksia työ- ja elinkeinoministeriön hankkimasta koesuunnitelmasta ja kokeilun valmistelun tueksi hankitusta tutkijoiden konsultoinnista. Lisäksi kustannuksia aiheutuu myöhemmin hankittavasta kokeilun tulosten arvioinnista. 

Hallituksen puoliväliriihessä keväällä 2021 päätettiin julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2022–2025. Edellä mainitun suunnitelman mukaan vuoden 2022 talousarvioesityksessä rekrytointitukeen ehdotetaan 11,65 miljoonaa euroa momentille 32.30.51 (Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut) ja kokeilun järjestämiseen liittyviin henkilöstökustannuksiin 450 000 euroa momentille 32.01.02 (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintamenot). Lisäksi vuoden 2021 talousarviossa kokeilun valmistelun tietojärjestelmä- ja henkilöstökustannuksiin on varattu 900 000 euroa momentille 32.01.03 (Työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenot). Kokeiluun ei varattaisi määrärahaa vuoden 2023 tai sen jälkeisiin talousarvioihin. 

Yhteiskunnalliset vaikutukset 

Rekrytointituen tavoitteena on madaltaa yrityksen kynnystä palkata ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä, millä tavoitellaan yritysten kasvua ja työllisyyden parantumista. Kokeilun tarkoituksena on selvittää, onko tuella vaikutusta rekrytointikynnyksen ylittämiseen, yritysten kasvuun ja näin ollen mahdollisia positiivisia vaikutuksia kokonaistyöllisyyteen. Mahdollisesti syntyvien työpaikkojen laatua ja pysyvyyttä ei pystytä etukäteen arvioimaan, koska rekrytointituen saamisen ehtona ei olisi työaikaa tai työsopimuksen kestoa koskevia vaatimuksia. 

Kokeilu toteutettaisiin satunnaistettuna kontrolloituna kokeena. Kokeilu tuottaisi lisää tietoa ja kokemuksia tämän tyyppisen yhteiskunnallisen kokeen järjestämisestä ja julkisen toimen vaikutusten arvioinnista. Vaikka rekrytointituella ei havaittaisi olevan toivottuja vaikutuksia työpaikkojen syntymiseen ja yritysten kasvuun, olisi kokeilusta itsessään saatavissa lisää hyödyllistä tietoa yritystukien vaikutusten arviointiin. Kokeilun tulosten perusteella voidaan tehdä tieteelliseen näyttöön pohjautuen ratkaisuja siitä, saavutetaanko kokeiltavan tuen kaltaisella tuella tavoiteltuja vaikutuksia ja onko tuen ottaminen pysyvästi käyttöön tarkoituksenmukaista. 

Kokeiltavaa rekrytointitukea hyödyntävien yritysten määrä vaikuttaa siihen, kuinka suuria vaikutuksia pystytään tilastollisesti todentamaan. Mitä enemmän tukea hyödyntäviä yrityksiä on, sitä pienempiä mahdollisia vaikutuksia pystytään tunnistamaan. Rekrytointitukikokeilussa tavoitellaan, että vähintään 900 yritystä hyödyntäisi rekrytointitukea. Einiö, Nivala ja Nokso-Koivisto (2021) arvioivat rekrytointitukikokeilun koesuunnitelmassa vuoden 2016 aineistoon perustuen, että edellä mainitulla tukea hyödyntävien yritysten määrällä voitaisiin tilastollisesti tunnistaa vähintään 0,63 prosenttiyksikön suuruinen lisäys työnantajaksi ryhtyvien yksinyrittäjien osuudessa, vähintään 18 726 euron suuruinen lisäys tukea saavien yritysten liikevaihdossa ja vähintään 2 022 euron suuruinen lisäys tukea saavien yritysten palkkakustannuksissa. Kokeilun budjetti mahdollistaa rekrytointituen myöntämisen enintään 1 165 yritykselle. 

Esityksessä on rajattu kohdejoukkoa osin koesuunnitelmasta poikkeavalla tavalla sekä tarkennettu joitakin yksityiskohtia. Tutkijoilta pyydettiin arviota koesuunnitelmasta poikkeavien rajausten vaikutuksista kokeen voimaan. Vuosien 2018-2019 aineistolla arvioituna kokeen pienin havaittava vaikutus on jonkin verran edellä kerrottua suurempi ottaen huomioon valmistelun kuluessa tehdyt lisärajaukset. Pienin havaittava vaikutus on kuitenkin suhteellisesti samaa mittaluokkaa kuin koesuunnitelmassa. 

Kokeilun kohdejoukon rajaaminen rajaa sitä yritysten joukkoa, joka voi hyötyä rekrytointituesta. Koska kokeilun kohdejoukkoon kuulumisen yhtenä edellytyksenä on vähintään 15 000 euron suuruinen liikevaihto vuonna 2021, voivat COVID-19-pandemia ja siihen liittyvät toiminnan rajoitukset heijastua jossain määrin kohdejoukkoon kuuluvien yritysten toimialajakaumaan ja määrään. Kokeilu on tarkoitus käynnistää vuoden 2022 maaliskuussa ja vielä ei ole tiedossa, minkälaisia toimintaympäristörajoituksia yrityksiin tuolloin mahdollisesti kohdistuu. Toimintaympäristö ja toiminnan mahdolliset rajoitukset vaikuttavat yritysten käyttäytymiseen ja vaikuttavat näin ollen kokeilun tulosten yleistettävyydestä tehtäviin tulkintoihin. 

Rekrytointituella tavoitellaan yrityksen rekrytointikynnyksen ylitystä. Mikäli yrityksen rekrytoimat henkilöt eivät syrjäytä työtä muissa yrityksissä, kokonaistyöllisyys kasvaa. Tämän arvioiminen ei ole kuitenkaan mahdollista ehdotetun koeasetelman avulla, vaan kokeilussa arvioidaan työpaikkojen kasvua tuetuissa yrityksissä. Rekrytointitukea saaviin yrityksiin syntyvät työpaikat voivat olla työajaltaan ja kestoltaan vaihtelevia, koska tukiehdoissa ei ole määritetty kriteereitä työsuhteen laadulle. Rekrytointituki voi houkutella eri tavoin eri toimialoilla toimivia yrityksiä ryhtymään työnantajaksi. Toimialojen välillä voi olla puolestaan eroja esimerkiksi osa-aikatyön yleisyydessä.  

Syntyvien työpaikkojen määrä vastaa vähintään tukea hyödyntävien yritysten määrää. Kokeilun tavoitteena on, että vähintään 900 yritystä käyttäisi tukea ja tuki voidaan myöntää enintään 1 165 yritykselle. Koska rekrytointitukea ei ole sidottu tietyn tai tiettyjen työntekijöiden palkkakustannuksiin, tuki voi kohdentua yhdessä yrityksessä useamman työntekijän palkkoihin. Näin ollen etukäteen ei ole mahdollista arvioida, kuinka monen eri henkilön palkkakustannuksiin rekrytointituki tulisi kohdentumaan. Tuen enimmäismäärä on 10 000 euroa ja tukea maksetaan 50 prosenttia bruttopalkasta. Tuen enimmäismäärä vastaisi noin 1 600 euron suuruista kuukausipalkkaa yhden henkilötyövuoden työstä. Kyseinen palkkataso on hieman yli puolet suomalaisten mediaanipalkasta. Näin ollen rekrytointituella tuettujen henkilötyövuosien määrän arvioidaan olevan enintään noin 1 000 henkilötyövuoden mittaluokkaa, jolloin tuki kohdentuisi pääasiassa matalapalkkaisiin työtehtäviin. Osa-aikatyön yleisyydestä riippuen tuen piirissä olevien eri henkilöiden määrä voi olla huomattavasti korkeampi kuin 1 000 henkilöä. 

Vaikutukset viranomaisten toimintaan 

Kokeilun toimeenpanevina viranomaisina toimisivat Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto ja KEHA-keskus. Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston tehtäviin kuuluisi satunnaistamisen suorittaminen Verohallinnolta saadusta yritysjoukosta kokeilu- ja verrokkiryhmään sekä yritysten informoiminen rekrytointitukimahdollisuudesta. Lisäksi Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston tehtäviin kuuluisi kokeilu- ja verrokkiryhmää koskevien tietojen tallentaminen kokeilurekisteriin myöhemmin tehtävää kokeilun arviointia varten. Työ- ja elinkeinoministeriö hankkisi arvioinnin ulkopuolisilta tutkijoilta. Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto toimisi myös rekrytointituen myöntäjänä. Tehtävään kuuluisi kokeiluun ja rekrytointitukeen liittyvä neuvonta, hakemusten käsittely ja tukipäätösten tekeminen. Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolle arvioidaan syntyvän edellä mainituista tehtävistä hallinnollista työtä noin 4 henkilötyövuotta vuoden 2022 ja tammikuun 2023 aikana. Työ- ja elinkeinotoimistolle ei juurikaan aiheutuisi kokeilusta työtä tammikuun 2023 jälkeen, koska kaikki tukihakemukset olisi jätettävä vuoden 2022 loppuun mennessä. 

Tuen maksatus- ja takaisinperintätehtävät hoitaisi KEHA-keskus. Lisäksi KEHA-keskus hoitaisi kokeilun edellyttämät tietojärjestelmämuutokset. KEHA-keskukselle arvioidaan syntyvän hallinnollista työtä kokeiluun liittyvistä tehtävistä arviolta noin kolmen henkilötyövuoden verran vuodessa vuosien 2022 ja 2023 aikana. Lisäksi maksatuksia voi tulla tehtäväksi vielä alkuvuodesta 2024.  

Kokeilusta aiheutuisi jonkin verran hallinnollista työtä myös Verohallinnolle. Verohallinto toteuttaisi kokeilun kohdejoukon poiminnan Verohallinnon rekistereistä ja luovuttaisi nämä tiedot Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolle. Kohdejoukon poiminta tulisi tehtäväksi kaksi kertaa, jos kokeilun ensimmäisessä vaiheessa ei saavuteta riittävää tuen käyttöastetta. Lisäksi Verohallinnolle voisi aiheutua vähäisessä määrin työtä tietojen tarkistamisesta tuen myöntämisvaiheessa. 

Ulkomaisen työvoiman luvattomaan käyttöön liittyvien seuraamustietojen luovuttaminen rikos- ja sakkorekisteristä tapahtuisi työ- ja elinkeinotoimiston tai KEHA-keskuksen pyynnöstä ja tietoja tarkistettaisiin vain poikkeustapauksissa. Oikeusrekisterikeskus luovuttaisi tiedot manuaalisesti. Oikeusrekisterikeskukselle tietojen luovuttamisesta aiheutuva työmäärä arvioidaan vähäiseksi.  

Työ- ja elinkeinoministeriö huolehtisi kokeilun arvioinnin toteuttamisesta. Ministeriö hankkisi arvioinnin ulkopuolisilta tutkijoilta ja huolehtisi tähän liittyvistä toimista. 

Vaikutukset yrityksiin 

Rekrytointituella pyritään alentamaan yritysten kynnystä työntekijöiden palkkaamiseen. Rekrytointituki laskee tukea saavien yritysten työvoimakustannuksia, millä voidaan odottaa olevan suora vaikutus yrityksen työvoiman määrään tukijaksolla. Tämän vaikutuksen suuruus riippuu siitä, kuinka suuri yrityksen työvoiman kysyntäjousto on. Yksinyrittäjien kohdalla tämän jouston suuruudesta ei ole luotettavaa tutkimustietoa saatavilla, joten vaikutuksen odotettua suuruusluokkaa on vaikea arvioida etukäteen. 

Tukijakson jälkeen vaikutuksia voi syntyä, mikäli yritysten työnantajaksi ryhtymistä rajoittavat työllistämisen kitkatekijät kuten epävarmuus yrityksen tai työntekijän kannattavuudesta tai työntekijän sopivuudesta sekä rekrytointi- ja perehdytyskustannukset. Lisäksi yrityksellä voi olla vaikeuksia rahoittaa uuden työntekijän palkkaaminen, koska palkkaus voi edellyttää esimerkiksi laiteinvestointeja ja uuden työntekijän palkanmaksu alkaa mahdollisesti ennen kuin yritys saa lisää kassavirtaa työntekijän työpanoksesta. Rekrytointikynnyksen ylittämisen jälkeen yritykselle voi olla kannattavaa pitää työntekijä, jolloin kynnyksen alentamista tavoittelevalla tuella voisi olla myös pitkän aikavälin vaikutuksia yrityksen työllistämien henkilöiden määrään ja yrityksen kasvuun. Tietoa rekrytointikynnyksen suuruudesta tai olemassa olosta ei ole.  

Mikäli rekrytointituki on vaikuttava, tukea saaneet yritykset kasvavat voimakkaammin kuin verrokkiryhmään kuuluvat yritykset. Koska tukea tarjotaan ainoastaan kokeiluryhmään valikoituneille yrityksille, voi kokeilun aikana syntyä kilpailun vääristymä, joka kohdistuu satunnaisesti eri yrityksiin siten, että toiset ovat paremmassa asemassa kuin toiset. Kokeilun toteuttamisen kannalta tämä on kuitenkin välttämätöntä. Lisäksi mahdollisen kilpailun vääristymän arvioidaan olevan pieni tuen vähäisestä määrästä johtuen.  

Kokeilu on pyritty suunnittelemaan siten, että tukea hakeville ja saaville yrityksille aiheutuisi mahdollisimman vähän hallinnollista työtä. Hallinnollinen työ liittyisi lähinnä tuen hakemisen yhteydessä ilmoitettaviin asioihin. Tuki maksettaisiin lähtökohtaisesti tulorekisteriin ilmoitettujen tietojen perusteella, joten tuen saaminen ei pääsääntöisesti edellyttäisi yritykseltä muita toimia. Tuen myöntämisen jälkeen yrityksille saattaa aiheutua hallinnollista työtä tarvittaessa tehtävien lisäselvityspyyntöjen tai ilmoitusvelvollisuuden kautta. Kokeilusta ei aiheutuisi hallinnollista työtä muille yrityksille kuin rekrytointitukea hakeville.  

Sukupuolivaikutukset 

Yksinyrittäjistä noin 60 prosenttia on miehiä. Kokeiluryhmän valinta tapahtuu satunnaistamalla, minkä vuoksi kokeiluryhmään valikoituvien yrittäjien sukupuolijakauman oletetaan noudattelevan koko yksinyrittäjäjoukon sukupuolijakaumaa. Rekrytointituella pyritään kannustamaan ja auttamaan yrityksiä rekrytoimaan uutta työvoimaa. Vaikka yksinyrittäjistä suurempi osuus on miehiä kuin naisia, etukäteen ei ole mahdollista arvioida, onko rekrytointituella enemmän vaikutusta miesten kuin naisten työpaikkojen syntymiseen. Uusien työpaikkojen syntyminen rekrytointituen avulla on epävarmaa ja kokeilulla pyritään selvittämään näitä vaikutuksia. 

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Vaihtoehtoisesti kokeilu voitaisiin toteuttaa siten, että kokeiluryhmä ja verrokkiryhmä valittaisiin rekisteriaineistoon perustuvan satunnaisotannan sijasta kokeiluun tiedotuskampanjan myötä hakeutuvista yrityksistä. Kokeiluun hakeutuneista yrityksistä seulottaisiin yritykset, jotka kuuluvat kokeilun kohdejoukkoon, minkä jälkeen yritykset poimittaisiin tästä ryhmästä satunnaisesti kokeilu- ja verrokkiryhmään.  

Jos kokeilu toteutettaisiin edellä mainitulla tavalla, kokeilun tulokset koskisivat ainoastaan kokeiluun hakeutuvia yrityksiä, ei koko yksinyrittäjien populaatiota. Kokeiluun hakeutuisi yrityksiä, jotka saavat kokeilusta tietoa ja kokevat hyötyvänsä kokeilusta. Kokeiluun hakeutuminen ei siten olisi riippumatonta yrityksen taustaominaisuuksista, vaan kokeilun kohdepopulaatioksi muodostuisi valikoitunut joukko yrityksiä. Kohdepopulaatio olisi vaikea määrittää etukäteen, koska ei ole tietoa siitä, millaiset yritykset kokeiluun hakeutuvat ja kuinka hyvin ne edustavat varsinaisen lopullisen tuen kohdepopulaatiota. Kokeilun kohdepopulaatiota ei olisi myöskään mahdollista kuvailla etukäteen eikä luotettavaa taustatietoa kokeilun tilastollisen voiman arvioimiseksi olisi saatavilla.  

Käytettäessä kokeiluun hakeutuvia yrityksiä kohdepopulaationa ongelmana olisi myös se, että tuen saajien arpominen kokeiluun hakeutuvien joukosta vaikuttaa osallistumisen arvioituun hyötyyn yrityksille, koska yritys ei tiedä etukäteen, arvotaanko se kokeilu- vai verrokkiryhmään. Näin kokeiluun osallistumisen halukkuuteen vaikuttaa paitsi tuen suuruus myös yrityksen arvio tuen saamisen todennäköisyydestä eli lopulta yrityksen arvio siitä, kuinka paljon kokeiluun osallistuu muita yrityksiä ja kuinka suuri osuus osallistuvista voi saada tuen. Tässä olennaiseksi tekijäksi muodostuu myös kokeiluun osallistumisen kustannukset, esimerkiksi hakemuksen tekemisestä aiheutuvat kustannukset. Osallistumisen kustannukset ja pieni arvioitu todennäköisyys tuen saamisesta voivat saada monen potentiaalisesti tukea käyttävän yrityksen jättäytymään kokeilun ulkopuolelle.  

Käytettäessä kokeiluun hakeutuvia yrityksiä kohdepopulaationa, kokeilun onnistuminen riippuu myös vahvasti siitä, kuinka onnistuneesti informaatio on saavuttanut yritykset. Mikäli tiedottaminen ei ole onnistunut riittävän hyvin, kokeiluun hakeutuvia yrityksiä ei ole riittävästi ja tilastollinen päättely voi jäädä heikoksi. Informoinnin onnistumista on myös vaikea arvioida etu- tai jälkikäteen, koska hakeutumiseen vaikuttaa informaation lisäksi hakeutumishalukkuus ja hakeutumisen kustannukset suhteessa tuen hyötyyn. 

Pienillä yrityksillä rekrytointikynnystä voi työntekijästä aiheutuvien kustannusten lisäksi aiheuttaa informaatiovaje työnantajan lakisääteisistä velvollisuuksista, rekrytoinnista, työntekijän johtamisesta sekä muista vastaavista seikoista. Kokeilussa voitaisiin selvittää myös työnantajavalmiuksia kehittävän valmennuksen vaikutusta rekrytointikynnyksen madaltamisessa. Kontrolloidun kokeen toteuttaminen valmennuksen osalta olisi kuitenkin haasteellista, koska rekrytointiin liittyvää neuvontaa on tarjolla työ- ja elinkeinohallinnon sekä muiden tahojen tarjoamana eikä koeympäristöstä voida siten sulkea yritysten mahdollisuutta käyttää näitä palveluja. 

Rekrytointituen käyttöasteeseen liittyvän epävarmuuden vähentämiseksi kokeilussa olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa kahden vaiheen sijasta kolme vaihetta. Useamman vaiheen toteutuksella voitaisiin paremmin varmistaa se, että kokeilussa saavutetaan tavoiteltu määrä tukea hyödyntäviä yrityksiä ilman, että määräraha rajoittaa tuen myöntämistä. Tällöin kokeilun toteuttamisaika olisi kuitenkin ehdotettua pidempi. Rekrytointitukikokeilu on osa hallitusohjelman mukaisia niin sanottuja tulevaisuusinvestointeja, joista hallituksen päätöksen mukaan ei saa aiheutua kustannuksia vuoden 2023 talousarviossa. Käytössä oleva kaksivuotinen siirtomääräraha edellyttää siten 12 kuukauden tukikelpoisten kustannusten alkamista viimeistään 31.12.2022, jotta tukiaika ehtii päättyä vuoden 2023 loppuun mennessä. Lisäksi kolmivaiheinen kokeilu olisi haasteellisempi kohdejoukon poiminnan ja kokeilun viimeisen vaiheen väliin jäävän viiveen näkökulmasta, sillä toimintaympäristössä on voinut tapahtua muutoksia tällä välin, mikä voi vaikuttaa yritysten käyttäytymiseen eri vaiheissa.  

Kokeilun järjestämisen yhtenä periaatteena on se, että kokeilun aikana kohdejoukkoon kuuluvien yritysten tekemät valinnat eivät saisi vaikuttaa siihen, kuuluuko yritys kokeilu- ja verrokkiryhmään. Tästä näkökulmasta kokeilu voitaisiin toteuttaa myös siten, että kokeiluryhmään kuuluvat yritykset määritetään kerralla kokeilun alkaessa ja asetetaan satunnaiseen etusijajärjestykseen. Vaiheistus toteutettaisiin tarjoamalla rekrytointitukea ensin osalle kokeiluryhmän yrityksiä etusijajärjestyksen mukaisesti. Tarvittaessa tukea tarjottaisiin etusijajärjestyksessä seuraaville yrityksille. Kokeiluryhmän määrittämisen yhteydessä kokeiluryhmän ulkopuolelle jäävät kohdejoukon yritykset muodostaisivat kokeilun verrokkiryhmän. Tämän vaihtoehdon haasteena on se, että kokeiluryhmään kuuluvat yritykset voivat todennäköisemmin rekrytoida työvoimaa kohdejoukon määrittämisen jälkeen tietämättä kuulumisestaan kokeiluryhmään. Näin ollen mahdollisessa kokeilun toisessa vaiheessa rekrytointitukea mahdollisesti tarjottaisiin sellaisille yrityksille, joilla olisi ollut palkattua työvoimaa edellisen 12 kuukauden aikana. Tämä ei aiheuttaisi kokeilun tuloksiin valikoitumisharhaa, mutta voisi kyseenalaistaa tulosten yksiselitteisen tulkinnan yksinyrittäjille suunnatun tuen vaikutuksena. 

Maatalouden alkutuotantoa, kalastusta tai vesiviljelyä päätoimialanaan harjoittavat yritykset voitaisiin rajata kokeilun kohdejoukon ulkopuolelle, koska de minimis -tuen myöntäminen kyseisille toimialoille on muita aloja rajoitetumpaa. Toimialojen alhaisempien enimmäistukikiintiöiden vuoksi on todennäköisempää, että osalla yrityksistä ei ole mahdollisuutta saada rekrytointitukea yrityksen aiemmin saamien tukien vuoksi. Näin ollen tuen vaikuttavuus voi näillä toimialoilla jäädä muita toimialoja alhaisemmaksi, mikä voi vaikuttaa kokeilun kokonaistulosten tulkintaan. Maa- ja kalatalouden alan yrityksiä on arviolta noin 2–3 prosenttia kokeilun kohdejoukosta, joten toimialojen kuulumisen kokeiluun ei arvioida kuitenkaan vaikuttavan merkittävästi kokeilusta saataviin tuloksiin. Tarvittaessa toimialat voidaan sulkea kokeilun tulosten arviointivaiheessa ulkopuolelle, mikäli havaitaan, että de minimis -tukikiintiöiden täyttyminen on rajoittanut rekrytointituen myöntämistä edellä mainittujen toimialojen yrityksille. 

Kokeilulla olisi mahdollista tutkia myös jonkin muun suuruisen rekrytointituen vaikutusta rekrytointikynnyksen madaltamisessa ehdotetun tuen rinnalla. Tällöin kokeilulla saataisiin tietoa siitä, onko muun suuruisella tuen määrällä samoja vaikutuksia kuin ehdotetulla tuella. Jos kokeiluun lisättäisiin ehdotetun kokeiluryhmän lisäksi kokeiluryhmä, jolle myönnettävän tuen suuruus olisi esimerkiksi 15 000 euroa, olisi tuesta syntyvä lisäkustannus noin 13,5 miljoonaa euroa.  

Tuen määrän lisäksi tuen maksuajankohdalla voi olla vaikutusta tuen saajan käyttäytymiseen. Rekrytointituki ehdotetaan maksettavaksi kuukausittain toteutuneiden palkkauskustannusten perusteella. Vaihtoehtoisesti yritykselle voitaisiin maksaa tukea ennakkoon ja korjata ennakkoon maksetun tuen määrää myöhemmin, kun toteutuneet tukikelpoiset kustannukset ovat tiedossa. Tällainen malli lisäisi sekä yrityksen että KEHA-keskuksen hallinnollista työtä, koska toteutuneiden kustannusten perusteella tehtävän maksatuksen lisäksi tulisi määrittää ennakon suuruus ja maksaa ennakko. Malli olisi myös altis suurelle määrälle takaisinperintätilanteita. Käytännössä ennakkoa voitaisiin maksaa vain osin myönnetystä tuen enimmäismäärästä, joten hyöty ennakosta suhteessa kuukausittain tapahtuvaan jälkikäteiseen tuen maksuun arvioidaan vähäiseksi.  

Rekrytointituen saamisen ehdoksi ei ole asetettu palkattavan työntekijän työsuhteen kestoa tai työaikaa koskevia edellytyksiä. Vaihtoehtoisesti työsuhteen kestolle ja työajalle voitaisiin asettaa vähimmäisvaatimuksia eli edellytettäisiin esimerkiksi vähintään kuusi kuukautta kestävää työsuhdetta, joka on työajaltaan vähintään 50 prosenttia säännöllisestä enimmäistyöajasta tai on palkansaajan työssäoloehdon täyttävää. Tällä voitaisiin ehkäistä sitä, että rekrytointitukea hyödynnettäisiin vain lyhytkestoiseen, esimerkiksi sesonkiluonteiseen työvoiman tarpeeseen. Työsuhteelle asetettavat vaatimukset voisivat kuitenkin rajata yritysten halukkuutta palkata työntekijä eikä kokeilulla saataisi selville, minkälaisiin työsuhteisiin yritykset omien tarpeidensa mukaan palkkaavat työntekijöitä. Yrityksen tulee noudattaa työsopimuslakia (55/2001), jonka mukaan määräaikaisen työsopimuksen tekeminen edellyttää perusteltua syytä. 

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Muutamassa Euroopan unionin jäsenmaassa on käytössä tuki, joka kohdentuu nimenomaisesti ensimmäisen työntekijän rekrytointikynnyksen alentamiseen. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Ruotsi, Ranska, Belgia ja Itävalta. 

Ruotsissa ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta aiheutuvia kustannuksia on madallettu vuoden 2017 alusta lukien alentamalla palkasta maksettavia työnantajan kuluja (niin sanottu växa-stöd). Tuki on voimassa määräaikaisesti vuoden 2022 loppuun. Tuki katsotaan yritykselle vähämerkityksiseksi tueksi. 

Kun tuki otettiin käyttöön, se koski yksityisiä elinkeinonharjoittajia, joilla ei ole ollut työntekijää 1.1.2016 jälkeen ja jotka työllistävät henkilön 31.3.2016 jälkeisenä aikana. Työnantajamaksujen alennus koskee palkkaa, joka on enintään 25 000 kruunua kuukaudessa. Työn on kestettävä vähintään kolme kuukautta ja työajan oltava vähintään 20 tuntia viikossa.  

Tuki laajennettiin 1.1.2018 koskemaan yksityisten elinkeinonharjoittajien lisäksi myös osakeyhtiöitä, joilla ei ole työntekijöitä tai joilla on vain yksi työntekijä, joka on myös osakas, sekä ”kauppayhtiöihin”, joissa ei ole työntekijöitä ja joissa on enintään kaksi kumppania. Tuki oli mahdollinen työsuhteesta, joka alkoi aikaisintaan 1.4.2017. 

Otettaessa tuki käyttöön vuonna 2017 työnantajamaksujen alennus oli mahdollinen 12 kuukaudelta. Tukiaika pidennettiin 1.9.2019 lukien 24 kuukauteen. Pidennettyä tukiaikaa sovelletaan työsuhteisiin, jotka ovat alkaneet 28.2.2018 jälkeen. Heinäkuusta 2021 alkaen alennusta on voinut saada ensimmäisen työntekijän lisäksi toisesta työntekijästä. 

Ranskassa on ollut käytössä kvartaaleittain enintään kahden vuoden ajan maksettava tuki ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Kunkin kvartaalin ajalta tukea voidaan maksaa enintään 500 euroa eli yhteensä enintään 4 000 euroa. Tuettava yritys ei saa olla osa konsernia eikä yksityishenkilö. Tukea ei voida yhdistää muuhun kotouttamiseen, työnsaantiin tai työhön paluun tukemiseen tarkoitettuun valtiontukeen. Tuki on haettava viimeistään puoli vuotta tuettavan kvartaalin päättymisestä. Tuettavan työsuhteen on oltava toistaiseksi voimassa oleva tai kestettävä vähintään kuusi kuukautta, eikä yritys ole saanut olla työsopimussuhteessa palkattavaan työntekijään viimeisten 12 kuukauden aikana. Tuen saamiseksi ei ole ehtoja työajasta. 

Belgiassa on käytössä kansallinen sosiaaliturvamaksuvähennys aloittaville ja pienille yrityksille, joilla ei ole vielä ulkopuolista työvoimaa. Työvoimaan ei lasketa esimerkiksi mahdollisia alle 18-vuotiaita työntekijöitä, harjoittelijoita tai kausityöntekijöitä. Ensimmäisestä työntekijästä yrityksen ei tarvitse maksaa sosiaaliturvamaksuja ensimmäisten 20 vuosineljänneksen ajalta. Edellytyksenä on, että henkilö on työllistynyt vähintään puolipäiväisellä sopimuksella. Lisäksi työnantaja saa asteittain vähenevän vähennyksen sosiaaliturvamaksuista 2.–6. työntekijän osalta 13 vuosineljänneksen ajalle. 

Itävallassa on käytössä tuki ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen enintään 12 kuukauden ajaksi. Tuen määrä on 25 prosenttia nettopalkasta sekä kiinteä korvaus sosiaaliturvamaksuista. Työsuhteen ehtona on vähintään kahden kuukauden kesto ja vähintään puolipäiväinen työ. Työnantajan tulee noudattaa työ- ja palkkasäädöksiä. Itävallassa käytön arvioidaan olevan vähäistä johtuen palkkatuki-instrumentista, jota voi myös hyödyntää palkkauskustannusten kompensointiin. 

6.1  Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto

Lainsäädännön arviointineuvosto piti esimerkillisenä koeasetelmaa, jossa toteutetaan satunnaistettu kontrolloitu koe luotettavan tiedon saamiseksi rekrytointitukikokeilun tuloksista. Arviointineuvoston näkemyksen mukaan esityksessä on kuvattu perusteellisesti ja selkeästi koeasetelmaa. Esityksen keskeisimmiksi puutteiksi ja kehittämiskohteiksi arviointineuvosto totesi sen, että esityksessä ei juuri käsitellä kokeilun vaikutuksia työntekijöille. Arviointineuvosto suositteli, että esityksessä tulisi arvioida, millaisia työsuhteita ja työaikaratkaisuja rekrytointituki käytännössä mahdollistaa. Kokeilussa työllistyvien työntekijöiden määrä tulisi arvioida vaihteluvälillä, jos kokeiluun osallistuu tavoiteltu määrä yrityksiä. 

Esitystä on täydennetty lisäämällä yhteiskunnallisiin vaikutuksiin arvio vaikutuksista työntekijöihin. 

7.1  Laki rekrytointitukikokeilusta

1 §. Lain tarkoitus. Pykälässä määriteltäisiin kokeilun tarkoitus. Kokeilulla selvitettäisiin palkkakustannuksia alentavan rahallisen tuen vaikutusta rekrytointikynnyksen madaltamisessa. Tuen tavoitteena on kannustaa yrityksiä palkkaamaan työntekijöitä ja ryhtymään työnantajiksi. Tavoitteena on, että rekrytointikynnyksen ylittäminen saa aikaan positiivisen kasvun kierteen, jossa ensimmäisen työntekijän palkkaaminen kasvattaa yrityksen liiketoimintaa ja johtaa uusien työntekijöiden palkkaamiseen ja lisää siten työllisyyttä. Kokeilusta saatavia tuloksia voitaisiin hyödyntää arvioitaessa, voidaanko ehdotetun kaltaisella rahallisella tuella saavuttaa sellaisia vaikutuksia, että tukimuoto olisi tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön pysyvämmin.  

2 §. Kokeilun toimeenpano. Pykälässä säädettäisiin toimeenpanevista viranomaisista. Kokeilun johto ja valvonta kuuluisi työ- ja elinkeinoministeriölle. Toimeenpanevina viranomaisina toimisivat Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto ja KEHA-keskus. 

Työ- ja elinkeinotoimistojen tehtävistä säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) 14 §:ssä. Työ- ja elinkeinotoimiston tehtävänä on hoitaa mainitussa pykälässä lueteltujen tehtävien lisäksi myös muut sille säädetyt tehtävät. Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto hoitaisi rekrytointitukikokeiluun liittyvät tehtävät valtakunnallisesti. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 a §:n mukaan KEHA-keskus voi hoitaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen erityislainsäädännön nojalla myöntämien avustusten maksamista, niiden käytön valvontaa ja takaisinperintää sekä valtion korvauksia koskevia tehtäviä siten kuin niistä erikseen säädetään. 

Ehdotetun lain mukaan Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston tehtäviin kuuluisi kokeilu- ja verrokkiryhmien valinta, kokeiluryhmän yritysten informoiminen sekä rekrytointituen myöntämiseen liittyvät tehtävät. KEHA-keskuksen tehtäviin kuuluisi rekrytointituen maksaminen ja mahdolliset takaisinperintään liittyvät tehtävät. Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto ja KEHA-keskus toimisivat kokeilua koskevan rekisterin yhteisrekisterinpitäjinä. Rekisteristä säädettäisiin tarkemmin ehdotetussa 10 §:ssä. 

3 §. Kokeilun kohdejoukko. Pykälässä säädettäisiin kokeilun kohdejoukosta. Ehdotetun 1 momentin mukaan kokeilun kohdejoukkoon kuuluisivat yritykset, joilla ei ole ollut palveluksessaan kohdejoukon määrittämistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana ulkopuolista työvoimaa. Yrityksillä tarkoitettaisiin luonnollisia henkilöitä, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa toiminimellä tai jotka ovat rekisteröityneet yritys- ja yhteisötietojärjestelmään eli joilla on niin sanottu y-tunnus. Kohdejoukkoon kuuluisivat myös avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt ja osakeyhtiöt, joissa työskentelee pelkästään yrittäjäasemassa olevia henkilöitä. Näin ollen myös sellainen yritys, jossa on useampi yrittäjäasemassa oleva henkilö, kuuluisi kohdejoukkoon. Tällainen olisi esimerkiksi osakeyhtiö, jossa olisi kaksi yrittäjäasemassa olevaa osakasta, jotka työskentelevät yrityksessä, mutta jonka palveluksessa ei näiden lisäksi ole työsuhteessa olevia työntekijöitä. 

Yrittäjäasemassa olevaksi katsottaisiin henkilö, joka on yrittäjän eläkelain (1272/2006) 3 §:ssä tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) 3 §:ssä tarkoitettu yrittäjä. Yrittäjän eläkelain 3 §:n mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Yrittäjänä pidetään avoimen yhtiön yhtiömiestä tai muun yhteisön tai yhtymän sellaista osakasta tai yhtiömiestä, joka on henkilökohtaisessa vastuussa yhteisön tai yhtymän velvoitteista ja sitoumuksista. Yrittäjänä pidetään myös osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevää osakasta, jos osakeyhtiön osakas omistaa yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai hänellä on yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä taikka osakeyhtiön osakas omistaa yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai heillä on yhdessä yli 50 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä.  

Vastaavasti maatalousyrittäjän eläkelain 3 §:n mukaan maatalousyrittäjänä pidetään maatilatalouden harjoittajaa, joka omaan tai yhteiseen lukuun itse työhön osallistuen harjoittaa maatilataloutta vähintään viisi hehtaaria maatalousmaata käsittävällä viljelmällä, kalastajaa, joka olematta työsuhteessa harjoittaa ammattimaista kalastusta, ja poronomistajaa, joka omaan, perheenjäsenensä tai paliskunnan lukuun tekee poronhoitotyötä. Lisäksi maatalousyrittäjänä pidetään henkilöä, joka tekee edellä mainittua työtä maatalousyrittäjän perheenjäsenenä. Perheenjäseneksi katsotaan myös avopuoliso. Maatalousyrittäjän eläkelain 5 §:ssä määritellään, milloin henkilöä, joka harjoittaa maatilataloutta, kalastusta tai poronhoitoa osakeyhtiössä tai muussa yhteisössä, pidetään yrittäjänä. Käytännössä yrittäjäasema todettaisiin Verohallinnolle ilmoitettujen yrittäjätietojen perusteella. 

Yritys kuuluisi kokeilun kohdejoukkoon, vaikka yritys olisi toiminut työnantajana 12 kuukauden tarkastelujaksoa aikaisemmin. Huomioon ei otettaisi myöskään sellaista työvoiman käyttöä, jossa yritys ei maksa palkkaa työntekijälle. Esimerkiksi vuokratyövoiman käyttö tai alihankintana teetetty työ 12 kuukauden jaksolla ei estäisi soveltamisalaan kuulumista. Käytännössä se, ettei yrityksellä ole ollut ulkopuolista työvoimaa palveluksessaan, todettaisiin Verohallinnolle ilmoitettujen työntekijä- ja palkanmaksutietojen perusteella. 

Kohdejoukkoon kuulumista rajoitettaisiin myös liikevaihdon perusteella. Yrityksen arvonlisäverolaissa tarkoitetun myynnin tulisi olla vähintään 15 000 euroa. Yli miljoonan euron liikevaihdolla toimivat yrittäjät ja yritykset rajattaisiin kohdejoukon ulkopuolelle. Säännöksessä tarkoitettu myynti määräytyisi Verohallinnolle arvonlisäverotusta varten annetuissa ilmoituksissa ilmoitetun myynnin perusteella. Huomioon otettaisiin poimintaa edeltävän kalenterivuoden eli vuoden 2021 myynti.  

Lisäksi kohdejoukkoon tehtäisiin joitakin rajauksia, joista säädettäisiin 2 momentin 1–4 kohdassa. Ehdotetun 1 kohdan perusteella kohdejoukon ulkopuolelle rajattaisiin yritykset, joiden kotipaikka on Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 22 kohdan mukaan elinkeinotoimintaa koskevat asiat eräin mainitussa laissa säädetyin poikkeuksin ja 23 kohdan mukaan työllisyyttä koskevat asiat kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan. Edellä mainitusta syystä sellaisten yritysten tukeminen, joiden kotipaikka on Ahvenanmaalla, ei kuulu valtakunnan lainsäädäntövallan alaan. 

Ehdotetussa 2 kohdassa edellytettäisiin, että yrityksen on oltava merkittynä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Arvonlisäverovelvollisten rekisteriin kuuluminen olisi kohdejoukkoon kuulumisen lähtökohtainen edellytys 1 momentin nojalla, koska liikevaihtoa tarkasteltaisiin arvonlisäveroilmoitusten perusteella. Lisäksi olisi tarpeen edellyttää, että yritys on merkitty arvonlisäverovelvolliseksi myös poimintahetkellä, jotta liiketoiminta voidaan katsoa edelleen aktiiviseksi. 

Ehdotetun 3 kohdan mukaan kohderyhmään ei kuuluisi yritys, jolla on verovelkarekisteriin merkittyä verovelkaa tai laiminlyöntejä verotusta koskevien ilmoitusten antamisessa. Verotietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) 20 b §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rekisteriin merkitään verovelkaa koskevana tietona tieto siitä, onko yrityksellä vähintään 10 000 euroa sellaisia erääntyneitä ja suorittamatta olevia Verohallinnon kantamia veroja ja maksuja, joista ei ole Verohallinnon tekemää maksujärjestelyä tai muutoksenhakuviranomaisen täytäntöönpanon keskeytystä koskevaa määräystä. Mainitun lain 20 b §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan verovelkarekisteriin merkitään ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevana tietona tieto siitä, onko yritys laiminlyönyt arvonlisäveroa tai ennakonpidätyksiä ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja koskevan ilmoituksen antamisen.  

Myös konkurssi tai vireillä oleva konkurssimenettely estäisi kohderyhmään kuulumisen. Asiasta säädettäisiin 4 kohdassa. Konkurssissa oleva yritys ei hallitse itse omaisuuttaan eikä voi silloin palkata työntekijää.  

Kohdejoukon määrittäminen tapahtuisi Verohallinnon rekistereistä saatavien tietojen perusteella. Asia todettaisiin 2 momentissa. Poiminta tehtäisiin tiettynä hetkenä, joten kohdejoukko määrittyisi kyseisellä hetkellä olevien tietojen perusteella. Poiminnan jälkeen tapahtuneita muutoksia rekisteritiedoissa ei voitaisi ottaa huomioon. Siten esimerkiksi yritys, joka maksaisi verovelkarekisteriin merkityn verovelkansa, mutta jota koskeva tieto päivittyisi rekisteriin poimintahetken jälkeen, jäisi kohdejoukon ulkopuolelle. Käytännössä kohdejoukon poiminta tehtäisiin kokeilun alkaessa maaliskuun 2022 alussa ja mahdollisesti toisen kerran elokuussa 2022. Verohallinnon suorittaman vuoden 2020 aineistoon pohjautuvan koepoiminnan perusteella ehdotetun 3 §:n mukaisilla rajauksilla kohdejoukkoon kuuluisi noin 72 600 yritystä. 

4 §. Kokeilu- ja verrokkiryhmä. Pykälässä säädettäisiin kokeilu- ja verrokkiryhmän valinnasta. Ehdotetun 1 momentin mukaan Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto suorittaisi kokeilu- ja verrokkiryhmän poiminnan kohdejoukkoon kuuluvista yrityksistä. Kokeilun alkaessa muodostettu kokeiluryhmä, joka koostuisi 3 500 yrityksestä, muodostaisi ensimmäisen vaiheen kokeiluryhmän. Lisäksi kohdejoukon yrityksistä muodostettaisiin verrokkiryhmä, jonka koko olisi 20 000 yritystä. 

Kokeilu- ja verrokkiryhmän valinta tehtäisiin satunnaistamalla. Pykälän 2 momentin mukaan satunnaistaminen tulisi tehdä siten, että jokaisella kohderyhmään kuuluvalla yrityksellä on yhdenvertaiset mahdollisuudet tulla valituksi kokeiluryhmään. Satunnaistamisessa otettaisiin kuitenkin huomioon se, että kokeilu- ja verrokkiryhmään valikoituisi koko kohdejoukon toimialajakaumaa noudatteleva joukko yrityksiä. Läpinäkyvyyden edistämiseksi edellytettäisiin, että satunnaistamiseen käytettävät ohjelmointikomennot julkaistaisiin ennen satunnaistamisen suorittamista. Julkaiseminen tapahtuisi internetissä kokeilua varten perustettavalla sivustolla. 

Rekrytointituen oletettujen vaikutusten havaitseminen edellyttää koesuunnitelman mukaan, että tukea käyttäviä yrityksiä on vähintään 900. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa tuen käyttö ensimmäisessä vaiheessa jäisi tätä alhaisemmaksi. Jos tukea käyttäviä yrityksiä olisi ensimmäisen vaiheen kokeiluryhmässä alle 900, kokeilussa toteutettaisiin toinen vaihe. Toisen vaiheen toteuttamiseksi kokeilun 3 §:ssä tarkoitettu kohdejoukko määritettäisiin uudestaan Verohallinnon rekistereistä, jolloin sen hetkinen tilanne määrittäisi kohdejoukon. Kohdejoukon uudelleen määrittämisen myötä kokeilun toisen vaiheen kohdejoukosta jäisi pois yritykset, jotka ovat palkanneet työntekijän kokeilun alkamisen ja toisen vaiheen alkamisen välisenä aikana. Ensimmäisen vaiheen kokeilu- tai verrokkiryhmään kuuluva yritys ei kuuluisi toisen vaiheen kohdejoukkoon. 

Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto määrittäisi uudesta kohdejoukosta toisen vaiheen kokeiluryhmän ja verrokkiryhmän. Kokeilu- ja verrokkiryhmän poiminta tehtäisiin satunnaistamalla vastaavasti kuin ensimmäisessä vaiheessa. 

Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto määrittäisi toisen vaiheen kokeilu- ja verrokkiryhmän suuruuden yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Kokeiluryhmän koko määritettäisiin hyödyntäen tietoa, joka tuen käyttöasteesta saadaan ensimmäisen kokeiluryhmän osalta. Kokeiluryhmän koko tulisi määritellä siten, että kokeilussa voidaan olettaa saavutettavan tavoiteltu määrä tukea käyttäviä yrityksiä, ja toisaalta, että tukibudjetti oletettavasti mahdollistaa tuen myöntämisen kaikille kokeiluryhmän yrityksille, jotka haluavat käyttää tukimahdollisuuden ja täyttävät tuen myöntämisen edellytykset. Tarvittaessa määrittelyssä hyödynnettäisiin tutkijoita.  

5 §. Rekrytointituen tarjoaminen kokeiluryhmään kuuluville yrityksille. Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston tulisi viipymättä informoida kokeiluryhmään valittuja yrityksiä tukimahdollisuudesta, sen saamisen edellytyksistä ja tuen hakemisesta. Infokirje lähetetään postitse Verohallinnolta saatuun yrityksen osoitteeseen. Yritykselle annettavassa informaatiossa tulisi kiinnittää erityistä huomiota informaation selkeyteen, jotta yritys tietää, mitä tuen saaminen edellyttää. Verrokkiryhmään kuuluvia yrityksiä ei informoitaisi erikseen verrokkiryhmään kuulumisesta, jotta informaatiolla ei vaikutettaisi yritysten käyttäytymiseen. 

6 §.Rekrytointituen myöntämisen ehdot ja määrä. Pykälässä säädettäisiin rekrytointituen myöntämisen ehdoista ja tuen määrästä. Rekrytointitukea maksettaisiin työntekijän tai työntekijöiden palkkakustannuksiin, minkä vuoksi tuen myöntäminen edellyttäisi, että yritys palkkaa palvelukseensa vähintään yhden työntekijän. 

Pykälän 1 momentissa asetettaisiin määräaika, johon mennessä ensimmäisen työntekijän työsuhteen tulee alkaa. Ensimmäisen vaiheen kokeiluryhmään kuuluvan yrityksen tulisi palkata työntekijä siten, että työsuhde alkaa viimeistään 31.7.2022 ja toisen vaiheen kokeiluryhmään kuuluvan yrityksen siten, että työsuhde alkaa viimeistään 31.12.2022. Ensimmäisen vaiheen kokeiluryhmän yrityksille lähetettäisiin ilmoitus tukimahdollisuudesta maaliskuussa 2022 ja toisen vaiheen kokeiluryhmän yrityksille elokuussa 2022, joten kummankin ryhmän yrityksillä olisi vähintään neljä kuukautta aikaa rekrytoida työntekijä. 

Ehto työntekijän palkkaamisesta ei siten täyttyisi, jos yritys sopisi työntekijän kanssa työsuhteesta määräaikaan mennessä, mutta työsuhde sovittaisiin alkavaksi vasta myöhemmin. Jos yritys ei täyttäisi tuen saamisen edellytyksenä olevaa ehtoa työntekijän palkkaamisesta määräaikaan mennessä, yritys menettäisi oikeuden tukeen.  

Yritykselle, joka hakisi tukea ennen työntekijän palkkaamista, tuki myönnettäisiin ehdolla, että yritys palkkaa työntekijän ja työntekijän työsuhde alkaa 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun määräaikaan mennessä. Tuki voitaisiin myöntää myös sellaiselle kokeiluryhmään kuuluvalle yritykselle, joka on palkannut työntekijän ennen tukihakemuksen jättämistä. Tuen myöntämistä ei siten estäisi se, että yritys on kohdejoukon määrittämisen ja tuen hakemisen välisenä aikana palkannut työntekijän.  

Työsuhteeseen palkattavalle ei asetettaisi erityisiä ehtoja eli palkattavan ei esimerkiksi tarvitsisi olla työtön työnhakija. Myöskään työsuhteen kestolle tai viikoittaiselle työajalle ei asetettaisi vaatimuksia. Yritys voisi siten palkata työntekijän kokoaikaiseen tai osa-aikaiseen työsuhteeseen. Työsuhde voisi olla kestoltaan toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen. Työsopimuslaki edellyttää kuitenkin määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle perusteltua syytä. Koska tuen saamisen edellytyksenä olisi työsuhde, tukea ei maksettaisi vuokratyövoiman käytöstä tai alihankintana teetettävän työn kustannuksista. 

Rekrytointituen saaminen edellyttäisi tuen hakemista. Lähtökohtaisesti tuki myönnettäisiin kokeiluryhmään valitulle yritykselle, joka hakee tukea. Koska tukeen olisi käytettävissä talousarviossa tähän tarkoitukseen varattu määräraha, sidottaisiin tuen myöntäminen kuitenkin käytettävissä oleviin määrärahoihin.  

Tuen myöntämiselle asetettaisiin joitakin ehdottomia edellytyksiä, joista säädettäisiin 2 momentissa. Tukea ei olisi mahdollista myöntää yritykselle, jonka tilanteessa on kohdejoukon määrittämisen jälkeen tapahtunut sellaisia muutoksia, että yritys rajautuisi 3 §:n 2 momentin perusteella kohdejoukon ulkopuolelle. Tukea ei voitaisi myöntää yritykselle, joka olisi poistunut tai poistettu arvonlisäverovelvollisten rekisteristä. Tukea ei voisi myöntää myöskään sellaiselle yritykselle, jolle on kertynyt verovelkarekisteriin merkittyä verovelkaa tai ilmoitusten laiminlyöntejä tai joka on haettu tai asetettu konkurssiin. Edellä mainituista edellytyksistä säädettäisiin 2 momentin 1 kohdassa. 

Rekrytointituki myönnettäisiin vähämerkityksisenä tukena eli de minimis -tukena. Tuki voitaisiin myöntää joko yleisen de minimis -asetuksen, maatalousalan de minimis -asetuksen tai kalastus- ja vesiviljelyalan de minimis -asetuksen nojalla. Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan tukea ei voisi myöntää, jos tuen myöntäminen kyseiselle yritykselle ei ole sovellettavan de minimis -asetuksen mukaan mahdollista. Sovellettava de minimis -asetus määräytyisi tuettavan toiminnan mukaan. Jos yritys harjoittaa toimintaa eri de minimis -asetusten soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla, yrityksen tulee hakemuksessa yksilöidä se toimiala, johon tuki kohdistuu.  

Yleisen de minimis -asetuksen mukaan tukea voidaan myöntää muuhun toimintaan kuin maatalouden alkutuotantoon, kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupanpitämiseen. Yleisen de minimis -asetuksen mukaan yhdelle yritykselle myönnettävän de minimis -tuen määrä ei saa ylittää 200 000 euroa kuluvan ja kahden edellisen verovuoden aikana. Edellä mainitusta poiketen maanteiden tavarakuljetuksen alalla toimiville yrityksille de minimis -tuen enimmäismäärä on 100 000 euroa. Maatalouden alkutuotannon alalla vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä on 20 000 euroa ja kalastuksen ja vesiviljelyn alalla 30 000 euroa kolmen verovuoden aikana. Yritykselle ei siten voitaisi myöntää rekrytointitukea kokeilun kohdejoukkoon kuulumisesta huolimatta, jos rekrytointituen myöntäminen johtaisi yrityksen de minimis tukikiintiön ylittymiseen. Maatalouden ja kalatalouden de minimis -tukena myönnettävän tuen osalta edellytyksenä on myös, ettei kyseessä olevissa asetuksissa määritelty kansallinen yläraja ylity. 

Lisäksi 2 momentin 3 kohdassa säädettäisiin, ettei rekrytointitukea myönnettäisi sellaiselle yritykselle, joka on syyllistynyt ulkomaisen työvoiman luvattomaan käyttöön. Tukea ei myönnettäisi, jos yrittäjä tai yrityksen rikoslaissa (39/1889) tarkoitettu edustaja on tuomittu kuluvan tai sitä edeltäneiden kahden vuoden aikana lainvoimaisella tuomiolla rangaistukseen rikoslain 47 luvun 6 a §:ssä tai ulkomaalaislain (301/2004) 186 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta tai yrittäjälle tai yritykselle on lainvoimaisella päätöksellä määrätty työsopimuslain 11 a luvun 3 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu.  

Rikoslain 47 luvun 6 a §:ssä säädetään luvattoman ulkomaisen työvoiman käytöstä. Työnantaja tai tämän edustaja, joka ottaa palvelukseen tai pitää palveluksessa ulkomaalaisen, jolla ei ole työntekijän oleskelulupaa tai muuta työntekoon Suomessa oikeuttavaa lupaa, on tuomittava luvattoman ulkomaisen työvoiman käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Luvattoman ulkomaisen työvoiman käytöstä tuomitaan myös urakan tai aliurakan antaja tai työn teettäjä taikka heidän edustajansa, joka laiminlyö varmistautua siitä, että sen ulkomaiselle yritykselle antamassa urakointi- tai aliurakointityössä taikka ulkomaisen yrityksen sen käyttöön asettamana vuokratyövoimana työskentelevillä ulkomaalaisilla työntekijöillä on työntekijän oleskelulupa tai muu työntekoon Suomessa oikeuttava lupa. 

Ulkomaalaislain 186 §:ssä säädetään työnantajan ulkomaalaisrikkomuksesta. Pykälän mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka 1) tahallaan tai huolimattomuudesta pitää palveluksessaan ulkomaalaisen, jolla ei ole oikeutta ansiotyön tekemiseen, 2) tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antaa viranomaiselle virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja ulkomaalaisen työnteon ehdoista taikka työtehtävistä ja niiden asettamista vaatimuksista taikka 3) tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö 86 a §:n 2 momentissa säädetyn velvollisuuden, on tuomittava työnantajan ulkomaalaisrikkomuksesta sakkoon, jollei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta. 

Työsopimuslain 11 a luvun 3 §:n mukaan työnantaja, joka on ottanut työhön laittomasti maassa oleskelevan ulkomaalaislaissa tarkoitetun kolmannen maan kansalaisen, on velvollinen maksamaan seuraamusmaksun, joka on vähintään 1 000 euroa ja enintään 30 000 euroa. 

Valtionavustuslain (688/2001) 7 §:n 2 momentti, joka on osa niin sanotun työnantajasanktiodirektiivin kansallista täytäntöönpanoa, kieltää valtionavustuksen myöntämisen edellä mainituissa tilanteissa ilman erityisen painavaa syytä. Koska rekrytointituki kohdistuisi nimenomaan palkkakustannuksiin, ulotettaisiin vastaava kielto rekrytointituen myöntämiseen. Ehdotettuun säännökseen ei kuitenkaan sisältyisi harkintavaltaa eli lainvoimainen tuomio tai seuraamusmaksu estäisi tuen myöntämisen. Tieto kysyttäisiin tukea koskevassa hakemuksessa. Tieto tarkistettaisiin Oikeusrekisterikeskukselta vain, jos tähän olisi erityinen syy. Tällainen syy olisi käsillä silloin, kun tuen hakijan antamien tietojen oikeellisuudesta olisi epäselvyyttä. 

Ehdotetussa 2 momentin 4 kohdassa edellytettäisiin, että yritys sitoutuu maksamaan työntekijälle vähintään kyseiseen työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen mukaista palkkaa tai, jollei sovellettavaa työehtosopimusta ole, tavanomaisen ja kohtuullisen palkan kyseisestä työstä.  

Rekrytointituki olisi riippuvainen yritykselle syntyvistä palkkakustannuksista. Rekrytointituen määrästä säädettäisiin 3 momentissa. Tuen määrä olisi 50 prosenttia yrityksen toteutuneista palkkakustannuksista enintään 12 kuukauden ajalta, kuitenkin enintään 10 000 euroa. Tukiaika alkaisi ensimmäisen työntekijän työsuhteen alkamisesta. Jos työsuhde olisi alkanut ennen tukihakemuksen jättämistä, alkaisi tukiaika hakemuksen jättämispäivästä eli tuella ei voisi kattaa palkkakustannuksia, jotka ovat aiheutuneet tuen hakemista edeltävältä ajalta. 

Koska yrityksen tukikelpoiset palkkakustannukset eivät ole etukäteen tiedossa, varattaisiin tukipäätöksellä määrärahaa aina 10 000 euroa. Toteutuneet tukikelpoiset kustannukset voivat jäädä kuitenkin niin alhaisiksi, ettei koko tuen enimmäismäärää makseta. Viranomaisella ei olisi myöskään harkintavaltaa tuen kestosta, vaan tukikelpoisia kustannuksia otettaisiin huomioon aina 12 kuukauden ajanjaksolta, ellei tuen enimmäismäärä ole täyttynyt jo ennen tätä määräaikaa. 

Esimerkiksi, jos yrittäjä jättäisi tukihakemuksen 1.4.2022 ja tuki myönnettäisiin ehdolla, että yritys palkkaa työntekijän viimeistään 31.7.2022, ja työntekijä aloittaisi yrityksen palveluksessa 20.4.2022, tukea voitaisiin maksaa ajalta 20.4.2022–19.4.2023 aiheutuvista palkkakustannuksista. Jos työntekijän kuukausipalkka olisi 2 000 euroa, maksettaisiin työnantajalle tukea 1 000 euroa kuukaudessa. Koska rekrytointituen määrä on enintään 10 000 euroa, maksettaisiin tukea 10 kuukauden ajalta. Jos edellä mainitun työntekijän palkka olisi 1 000 euroa kuukaudessa, saisi yritys tukea 500 euroa kuukaudessa. Koska tuella voitaisiin kattaa palkkaa enintään 12 kuukauden ajalta, tukiaika päättyisi 19.4.2023 ja yritykselle maksettaisiin tukea yhteensä 6 000 euroa. Jos edellä tarkoitettu yritys olisi palkannut työntekijän jo ennen tukihakemuksen jättämistä, olisi 12 kuukauden tukiaika 1.4.2022–31.3.2023. 

Tuki ei olisi sidottu yhden työntekijän palkkakustannuksiin. Jos yritys palkkaisi tukiaikana toisen työntekijän, maksettaisiin tuki molempien työntekijöiden palkkakustannuksista yhteensä 10 000 euroon asti. Tukiaika ei keskeytyisi, vaikka yrityksellä ei olisi koko tukiaikaa työntekijää palveluksessaan. Esimerkiksi jos yritys palkkaisi ensimmäisen työntekijän kolmen kuukauden määräajaksi, määräytyisi tukiaika tämän työntekijän työsuhteen alkamisajankohdan mukaan. Jos yritys palkkaisi toisen työntekijän kuusi kuukautta tukiajan alkamisen jälkeen, olisivat myös tästä työntekijästä aiheutuvat palkkakustannukset tukikelpoisia tukiajan päättymiseen saakka, ellei 10 000 euron raja tulisi tätä ennen täyteen. 

Tukikelpoisina palkkakustannuksina pidettäisiin työntekijälle maksettavan rahapalkan bruttomäärää tai, jos työnantaja palkkaisi useamman työntekijän, näiden rahapalkan yhteismäärää. Työnantaja ilmoittaa palkat tulorekisteriin joko rahapalkan yhteissummana (tulolajikoodi 101) tai tulolajeittain eriteltyinä (200-sarja). Kaikki 200-sarjan tulolajit, joihin sisältyy muun muassa aikapalkka, erilaiset työvuorolisät, ylityökorvaukset ja lomaraha, olisivat tukikelpoisia. Kustannusten korvaukset, luontoisedut ja muut tulolajit, jotka ilmoitetaan tulorekisteriin 300-sarjan tulolajeina, eivät olisi tukikelpoisia. 

Pykälän 3 momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, ettei rekrytointitukea maksettaisi yrittäjäasemassa olevien palkkakustannuksista. Tukikelpoisia eivät olisi myöskään sellaisen työntekijän palkkakustannukset, joihin maksetaan muuta julkista tukea, kuten julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettu palkkatuki. Yrittäjä tai yritys voisi työttömän työnhakijan palkatessaan hakea ja saada palkkatukea, mutta työntekijän palkkakustannukset eivät tällöin oikeuttaisi rekrytointitukeen. Muuta palkkauskustannuksiin myönnettyä julkista tukea on esimerkiksi yrityksen kehittämisavustus, jota on myönnetty palkkakustannuksiin. Muilla yrityksen saamilla tuilla, jotka eivät kohdistu tietyn työntekijän palkkakustannuksiin, ei olisi vaikutusta rekrytointituen maksamiseen. 

Yleisen de minims -asetuksen mukainen tuki ei saa hyödyttää maatalouden alkutuotantoa eikä kalastus- ja vesiviljelyalaa. Jos yritys, jolle rekrytointituki myönnetään yleisen de minimis asetuksen mukaisena tukena, harjoittaa lisäksi maatalouden alkutuotantoa tai kalastus- tai vesiviljelyalan toimintaa, ei rekrytointitukea voida de minimis -sääntöjen vuoksi maksaa sellaisen työntekijän palkkakustannuksista, jonka työpanos kohdentuu edellä mainittuihin toimintoihin. Käytännössä tukikelpoisia eivät ole sellaisen työntekijän palkkakustannukset, joka työskentelee kokonaan tai osittain edellä mainituissa toiminnoissa. Vastaavasti maatalousalan de minimis asetuksen tai kalastus- ja vesiviljelyalan de minimis -asetuksen mukainen tuki ei saa hyödyttää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä toimialoja. 

7 §. Rekrytointituen hakeminen ja maksaminen. Pykälän 1 momentin mukaan rekrytointitukea tulisi hakea Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolta. Ensimmäisen vaiheen kokeiluryhmän yritysten tulisi hakea tukea viimeistään 31.7.2022. Jos tukea tarjottaisiin toisessa vaiheessa, yritysten tulisi hakea tukea viimeistään 31.12.2022. Edellä mainitut määräajat ovat samat, mihin mennessä yrityksellä on viimeistään oltava työntekijä palveluksessaan. Yrityksen tulisi ottaa edellä mainittu huomioon, mikäli yritys haluaa tukipäätöksen ennen työntekijän palkkaamista. 

Tukea hakevan yrityksen edellytettäisiin antavan hakemuksessa riittävät tiedot tukihakemuksen käsittelemiseksi. Hakemuksen käsittelemiseksi Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto tarvitsisi tiedot 6 §:ssä tarkoitettujen tuen myöntämisen ehdottomien edellytysten täyttymisestä, mitä varten tuen hakijan tulee antaa hakemuksessa pyydetyt tiedot tuen saadakseen. 

Pykälän 2 momentin mukaan tuki maksettaisiin pääasiassa tulorekisteristä saatavien palkkatietojen perusteella kuukausittain. KEHA-keskus toimisi tuen maksajana. Joissakin tilanteissa tukikelpoisen palkan määrää ei saisi suoraan tulorekisteristä. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, kun työntekijä on aloittanut yrityksen palveluksessa ennen tukihakemuksen jättämistä eikä tulorekisteriin ilmoitettu palkka ole koko jaksolta tukikelpoista. Vastaava tilanne voisi syntyä tukijakson päättyessä. KEHA-keskus voisi tällöin pyytää yritykseltä selvitystä.  

Yrityksellä olisi myös oma-aloitteinen velvollisuus ilmoittaa KEHA-keskukselle tietyistä seikoista. Ensinnäkin yrityksen tulisi ilmoittaa ensimmäisen työntekijän työsuhteen alkamispäivämäärä, jos tätä ei ole ilmoitettu tukihakemuksessa. Yrityksen ei tarvitsisi toimittaa työsopimusta, vaan ilmoitus työsuhteen alkamispäivästä riittäisi. Kokeilun toteuttamisen kannalta tieto siitä, että yritys on täyttänyt ehdon työntekijän palkkaamisesta määräaikaan mennessä, tarvitaan jo ennen kuin KEHA-keskus saa tiedon palkanmaksusta tulorekisterin kautta. Lisäksi yrityksen tulisi ilmoittaa työntekijän palkkakustannuksiin myönnetystä muusta tuesta sekä työntekijän työskentelystä yritykseen sovellettavan de minimis -asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä tehtävissä. Myös nämä ilmoitusvelvollisuudet liittyisivät tilanteisiin, joissa asiaa ei ole voitu ilmoittaa tukihakemuksessa. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettua palkkatukea koskevat tiedot KEHA-keskus tarkistaisi työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmästä. 

8 §.Rekrytointituen takaisinperintä. Rekrytointituen saajalla olisi velvollisuus palauttaa saamansa tuki, joka on maksettu liikaa, virheellisesti tai ilmeisen perusteettomasti. Tuki voitaisiin jättää palauttamatta, jos palautettava määrä on enintään 100 euroa. Pykälän 1 momentin säännös olisi yhdenmukainen valtionavustuslain 19 §:n kanssa ja sitä sovellettaisiin kuten mainittua säännöstä. Velvollisuus tuen palauttamiseen olisi esimerkiksi tilanteessa, jossa tukea ei olisi voinut myöntää tai tukea on maksettu sellaisesta palkasta, joka ei ole tukikelpoista. Liikaa maksettu tuki olisi palautettava siitä riippumatta siitä, johtuuko liikamaksu tuen saajasta, viranomaisen virheestä vai jostakin teknisestä seikasta. 

Jos tuen saaja ei vapaaehtoisesti palauttaisi edellä tarkoitettua tukea, johon sillä ei olisi oikeutta, KEHA-keskus määräisi päätöksellään tuen takaisinperittäväksi. Tuki voitaisiin myös kuitata tuen saajalle myöhemmin maksuun tulevasta rekrytointituesta. Jos liikamaksun syynä olisi tuen saajan moitittava menettely, kuten virheellisten tietojen antaminen tai tietojen salaaminen tuen saamiseen olennaisesti vaikuttavista seikoista, tulisi KEHA-keskuksen kuitenkin määrätä tuen maksaminen lopetettavaksi. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muista perusteista, joilla rekrytointituen maksaminen olisi mahdollista lopettaa ja periä takaisin. Maksaminen voitaisiin lopettaa tilanteessa, jossa tukea saava yritys asetetaan kesken tukijakson konkurssiin. Maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä voisi liittyä myös tilanteisiin, joissa yritys ei maksa työntekijälle työehtosopimuksen mukaista palkkaa tai muuten kohtuullista ja käypää palkkaa kyseisestä työstä tai laiminlyö suorittaa palkasta maksettavia maksuja. Edellä mainituissa tilanteissa palkkakustannusten kompensoiminen julkisella tuella ei olisi tarkoituksenmukaista. KEHA-keskuksella ei olisi velvollisuutta oma-aloitteisesti selvittää työnantajan maksaman palkan työehtosopimuksen mukaisuutta tai valvoa, onko työnantaja suorittanut lakisääteiset velvoitteensa, vaan KEHA-keskus ryhtyisi toimenpiteisiin, jos asia tulisi sen tietoon. 

Rekrytointituen takaisinperinnässä sovellettaisiin valtionavustuslain säännöksiä korosta, viivästyskorosta, kohtuullistamisesta ja takaisinperinnän määräajasta. Viittaukset valtionavustuslain 24–26 ja 28 §:n soveltamiseen sisältyisivät 3 momenttiin. 

Valtionavustuslain 24 §:n mukaan palautettavalle tai takaisinperittävälle määrälle on maksettava tuen maksupäivästä korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentin mukaista vuotuista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Valtionavustuslain 25 §:ssä säädetään viivästyskorosta. Jos takaisinperittävää määrää ei makseta viimeistään KEHA-keskuksen asettamana eräpäivänä, sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Valtionavustuslain 26 §:n nojalla KEHA-keskus voisi päättää, että osa palautettavasta tai takaisinperittävästä määrästä, sille laskettavasta korosta tai viivästyskorosta jätetään perimättä, jos täysimääräinen palauttaminen tai takaisinperintä olisi kohtuuton tuen saajan taloudelliseen asemaan ja olosuhteisiin nähden. Erityisen painavasta syystä KEHA-keskus voisi päättää, että palautettava tai takaisinperittävä määrä, sille laskettava korko tai viivästyskorko jätetään kokonaan perimättä. 

Valtionavustuslain 28 §:n mukaan päätös takaisinperinnästä on tehtävä viipymättä ja erityisestä syystä kahden kalenterivuoden kuluessa sen jälkeen, kun valtionapuviranomaisen tietoon on tullut sellainen seikka, jonka nojalla tuen takaisinperintään voidaan ryhtyä. Takaisinperintään ei saa enää ryhtyä, kun tuen maksamisesta on kulunut kymmenen vuotta.  

9 §. Tietojen luovuttaminen ja oikeus tietojen saamiseen. Pykälässä säädettäisiin kokeilun toimeenpanon kannalta välttämättömistä tiedonsaantioikeuksista. Kokeilun toimeenpano perustuisi suurelta osin Verohallinnon rekistereistä saataviin verotusta varten annettuihin tietoihin.  

Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain mukaan verotusasiakirjat, jotka koskevat verovelvollisen taloudellista asemaa, sekä muut sellaiset verotusasiakirjat, joista ilmenee tunnistettavissa olevaa verovelvollista koskevia tietoja, ovat eräin poikkeuksin salassa pidettäviä. Verohallinto voi antaa salassa pidettäviä tietoja toiselle viranomaiselle edellyttäen, että oikeudesta tietojen saamiseen on laissa nimenomaisesti säädetty. Verohallinto voisi luovuttaa salassapitosäännösten estämättä Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolle tiedot kokeilun kohdejoukkoon 3 §:n mukaan kuuluvista yrityksistä. Verohallinto tekisi tarvittavat poiminnat, joilla rajattaisiin kohdejoukkoon kuuluvat yritykset. Verohallinto ei tekisi kohdejoukkoa määritettäessä minkäänlaista harkintaa, vaan poimisi tiedot kohdejoukkoon kuuluvista yrityksistä etukäteen määriteltyjen poimintakriteerien mukaisesti. Verohallinto ei luovuttaisi tietoja sellaisista yrityksistä, jotka rajautuisivat poiminnassa kohdejoukon ulkopuolelle. 

Kohdejoukkoon kuuluvista yrittäjistä ja yrityksistä luovutettavia tietoja olisivat tunnistetiedot, joilla tarkoitettaisiin elinkeinonharjoittajan tai yrityksen nimeä sekä yritys- ja yhteisötietojärjestelmään merkittyä y-tunnusta. Lisäksi Verohallinto luovuttaisi kohdejoukkoon kuuluvista yrityksistä tiedossaan olevat yhteystiedot, jotka yritys ilmoittanut verotusta varten. Yhteystietoja tarvitaan kokeiluryhmään kuuluvan yrityksen kontaktointiin. Lisäksi Verohallinto luovuttaisi tiedot kohdejoukkoon kuuluvien yritysten toimialasta, kotipaikasta, yrittäjäasemassa olevista henkilöistä henkilötunnuksineen ja arvonlisäveroa varten ilmoitetusta liikevaihdosta vuodelta 2021. Luovutettavat tiedot toimisivat niin sanottuina lähtötilanteen perustietoina, joita tarvitaan myöhemmin kokeilun vaikutuksia arvioitaessa. Lisäksi toimialatietoja tarvittaisiin kokeilu- ja verrokkiryhmän valinnassa, jotta satunnaistamisessa voitaisiin ottaa huomioon toimialajakauma.  

Verohallinto luovuttaisi tiedot suojattuna tai muuten yleisesti käytössä olevalla tietoturvallisella tavalla Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolle. 

Lisäksi Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolla ja KEHA-keskuksella olisi 2 momentin mukaan oikeus saada Verohallinnolta ja muilta viranomaisilta yrityksen maksamia palkkoja koskevat tiedot sekä muut tiedot, jotka olisivat välttämättömiä kokeilun toimeenpanemiseksi. Rekrytointituen maksaminen tapahtuisi pääasiallisesti tulorekisteriin ilmoitettujen palkkatietojen perusteella. Tätä varten KEHA-keskuksella olisi oikeus saada tulorekisteristä tiedot, jotka ovat välttämättömiä tuen maksamiseksi. Tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin lisättäisiin säännös siitä, että tulorekisterin tietoja saisi käyttää edellä mainittuun tarkoitukseen. 

Rekrytointituen myöntämiseksi voi olla tarpeen tarkistaa muilta tukiviranomaisilta tietoja yrityksen saamista muista de minimis -tuista taikka muun julkisen tuen kohdentumisesta palkkakustannuksiin. Joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa tuen myöntäminen voisi edellyttää ulkomaalaisen työvoiman luvattomaan käyttöön liittyvien tuomioiden tarkistamista Oikeusrekisterikeskukselta. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 50 §:n 2 momentin mukaan tietojen luovuttaminen sakkorekisteristä edellyttää, että oikeudesta tietojen saamiseen säädetään erikseen lailla. Edellä mainitun vuoksi 2 momenttiin sisällytettäisiin nimenomainen säännös oikeudesta saada sakkorekisteristä tiedot ehdotetun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuista ulkomaisen työvoiman luvattomaan käyttöön liittyvistä tuomioista. Myös rikosrekisterilakiin lisättäisiin säännös, jonka nojalla Oikeusrekisterikeskus voisi luovuttaa mainittuja tuomioita koskevat tiedot myös rikosrekisteristä.  

Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolla ja KEHA-keskuksella olisi oikeus saada tiedot maksutta. Säännös asiasta olisi 3 momentissa. 

10 §. Kokeilurekisteri. Kokeilua koskevat tiedot muodostaisivat kokeilurekisterin. Rekisteri sisältäisi myös henkilötietoja, joiden käsittelyssä tulee noudattaa yleistä tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia. Henkilötietojen käsittely olisi tarpeen rekrytointitukikokeilun toteuttamiseksi eli rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, joten käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. 

Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaan rekisterinpitäjällä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Jos tällaisen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä, rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Tietosuoja-asetus ei siten edellytä rekisterinpitäjästä säätämistä, mutta mahdollistaa sen. Myös silloin kun kyse on yhteisrekisterinpidosta, tietosuoja-asetus jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa. Tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaan, jos vähintään kaksi rekisterinpitäjää määrittää yhdessä käsittelyn tarkoitukset ja keinot, ne ovat yhteisrekisterinpitäjiä. Kansallisesti voidaan säätää rekisterinpitäjien vastuunjaosta. 

Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto ja KEHA-keskus toimisivat yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuina yhteisrekisterinpitäjinä. Ehdotetun säännöksen mukaan KEHA-keskus vastaisi yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyistä rekisterinpitäjän velvollisuuksista, jotka koskevat käytettävän tietojärjestelmän tietoturvallisuutta. KEHA-keskuksen vastuulla olisi siten esimerkiksi 25 artiklassa tarkoitettu sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja ja 32 artiklassa tarkoitettu käsittelyn turvallisuus. Muilta osin Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto ja KEHA-keskus vastaisivat kumpikin tallentamiinsa tietoihin liittyvistä rekisterinpitäjän velvollisuuksista. 

Rekisteröity voi yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 3 kohdan mukaan käyttää asetuksen mukaisia oikeuksiaan suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan riippumatta yhteisrekisterinpitäjien keskinäisestä vastuunjaosta. Rekisteröity saisi siten asiansa vireille riippumatta siitä, esittääkö hän pyyntönsä Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolle vai KEHA-keskukselle.  

Rekisterin sisältämät tiedot määriteltäisiin 2 momentissa. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa ilmaistu tietojen minimoinnin periaate edellyttää, että käsiteltävien henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa sallitaan kansallisessa lainsäädännössä erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista. Tällaiset erityiset säännökset voivat koskea muun muassa käsiteltävien tietojen tyyppiä ja asianomaisia rekisteröityjä. Kansallinen lainsäädäntö rekisterien tietosisällöstä ja rekisteröidyistä on näin ollen yleisen tietosuoja-asetuksen näkökulmasta mahdollista. 

Rekisteriin saisi tallentaa kohdejoukkoon kuuluvista yrityksistä tunnistetiedot, joilla tarkoitettaisiin yrityksen nimeä, y-tunnusta sekä osoite- ja muita yhteystietoja. Koska kohdejoukko sisältäisi elinkeinotoimintaa harjoittavia luonnollisia henkilöitä, sisältäisivät edellä mainitut tiedot myös henkilötietoja. 

Lisäksi rekisteri sisältäisi kohdejoukkoon kuuluvista yrityksistä Verohallinnolta saatavan tiedon kotipaikasta, yrityksen toimialasta, vuoden 2021 liikevaihdon määrästä sekä yrittäjäasemassa olevista henkilöistä henkilötunnuksineen. Tiedot olisivat tarpeen kokeilun arvioinnissa kokeilu- ja verrokkiryhmää koskevina perustietoina. 

Henkilötunnuksen käsittelyn osalta kansallista liikkumavaraa sisältyy tietosuoja-asetuksen 87 artiklaan. Artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat määritellä tarkemmin erityiset kansallisen henkilönumeron tai muun yleisen tunnisteen käsittelyn edellytykset. Kansallisesti henkilötunnuksen käsittelystä säädetään tietosuojalain 29 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan henkilötunnusta saa käsitellä rekisteröidyn suostumuksella tai jos käsittelystä säädetään laissa. Lisäksi henkilötunnusta saa käsitellä, jos rekisteröidyn yksiselitteinen yksilöiminen on tärkeää esimerkiksi laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Yrittäjäasemassa olevien palkat eivät olisi tukikelpoisia, joten yrittäjäasemassa olevien henkilöiden yksilöintitietoja tarvittaisiin tuen maksatuksessa palkkojen tukikelpoisuutta arvioitaessa sekä myöhemmin kokeilun arvioinnissa selvitettäessä yrittäjän taustaominaisuuksien vaikutuksia rekrytointiin. 

Rekisteriin tallennettaisiin tieto siitä, kuuluuko yritys kokeilu- vai verrokkiryhmään, mikä olisi olennainen tieto koeasetelman ja rekrytointituen tarjoamisen kannalta. Kokeiluryhmään kuuluvan yrityksen osalta rekisteriin tallennettaisiin rekrytointitukipäätöksiä koskevat tiedot sisältäen tuen hakemisen, myöntämisen tai epäämisen, maksamisen sekä mahdollisen takaisinperinnän ja muutoksenhaun.  

Rekrytointituen myöntämisen esteenä olisivat ulkomaisen työvoiman luvattomaan käyttöön liittyvät lainvoimaiset tuomiot, jotka on lueteltu ehdotetun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaan rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tietosuojalain 7 §:n mukaan tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuihin rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyviä henkilötietoja saa käsitellä tarkoituksessa, joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän on toteutettava asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi toimenpiteet, joilla on jälkeenpäin mahdollista varmistaa ja todentaa, kenen toimesta henkilötietoja on tallennettu, muutettu tai siirretty, ja rekisterinpitäjän ja käsittelijän sisäiset toimenpiteet, joilla estetään pääsy henkilötietoihin. 

Rekisteriin voitaisiin tallentaa myös kokeiluun liittyvät asiointitiedot eli yrityksen yhteydenotot esimerkiksi neuvojen saamiseksi. Tiedoilla voisi olla merkitystä arvioitaessa viranomaisen menettelyä esimerkiksi hallintokantelun johdosta.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tietojen käyttötarkoituksesta sekä tietojen poistamisesta. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan l kohdan b alakohdassa tarkoitettu käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate tarkoittaa, että henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetyn säilytyksen rajoittamisperiaatteen mukaan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan kansallinen lainsäädäntö voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista. Tällaiset erityiset säännökset voivat koskea muun muassa säilytysaikoja. 

De minimis -tukea koskevat tiedot tulee säilyttää kymmenen vuoden ajan tuen myöntämisestä. Edellä mainitun vuoksi rekrytointituen myöntämistä koskevat tiedot on velvollisuus säilyttää mainitun ajan. Kokeilu- ja verrokkiryhmään kuuluvien yritysten tietoja tarvittaisiin kokeilun arvioinnissa. Tietoja säilytettäisiin kymmenen vuotta kokeilun päättymisestä lukien, mikä mahdollistaisi arvioinnin myös pitkällä aikavälillä. Kokeilu katsottaisiin päättyneeksi viimeistään 31.12.2023, jolloin kaikkien yritysten tukiaika olisi päättynyt. Kaikki rekisteritiedot tulisi siten poistaa viimeistään vuoden 2033 päätyttyä. Kaikki kohdejoukon yritykset, joiden tiedot Verohallinnolta saataisiin, eivät kuuluisi kokeilu- eikä verrokkiryhmään, eikä tiedoilla siten olisi merkitystä kokeilun arvioinnissa. Näiden yritysten tiedot tulisi poistaa viipymättä sen jälkeen, kun kokeilu- ja verrokkiryhmä on valittu eikä tietoja enää tarvita.  

Pykälän 4 momentti sisältäisi informatiivisen säännöksen siitä, että yleisen de minimis -asetuksen nojalla myönnettyä rekrytointitukea koskevat tiedot tallennettaisiin myös yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmään. Yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä annetun lain (293/2017) 7 a §:n mukaan valtion taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä annetun lain (429/2016) 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetun tukiviranomaisen on talletettava asiakastietojärjestelmään sellaisen tuen myöntämistä ja maksamista koskevat tiedot, joka täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut valtiontuen edellytykset. Tallettamisvelvollisuus koskee siten muun muassa de minimis -tukia, ei kuitenkaan maa- ja kalatalouden tukia. Tuen myöntämistä koskevat tiedot on talletettava yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmään 14 vuorokauden kuluessa tuen myöntämisestä. Maksamista koskevat tiedot on talletettava maksamisvuotta seuraavan kalenterivuoden tammikuun loppuun mennessä. Rekrytointitukea koskevat tiedot siirrettäisiin yleisestä avustusjärjestelmästä rajapinnan kautta yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmään. 

Lisäksi 4 momentissa Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolle asetettaisiin velvollisuus ilmoittaa maatalouden alkutuotannon de minimis -asetuksen nojalla myönnetyt rekrytointituet Ruokavirastolle ja kalastustus- ja vesiviljelyalan de minimis -asetuksen nojalla myönnetyt rekrytointituet maa- ja metsätalousministeriölle. Edellä mainitut de minimis -asetukset sisältävät kyseisille aloille myönnettäville de minimis -tuille kansallisen ylärajan. Ruokavirasto seuraa kiintiötä maatalouden alkutuotantoon kohdentuvien tukien osalta ja maa- ja metsätalousministeriö kalastus- ja vesiviljelyalaan kohdentuvien tukien osalta. Tietojen ilmoittamismenettelystä sovittaisiin tarkemmin edellä mainittujen tahojen kanssa. 

11 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta. Pykälän 1 momentin mukaan kokeilulain nojalla tehtyihin päätöksiin voisi hakea oikaisua päätöksen tehneeltä viranomaiselta. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Oikaisuvaatimuksen osalta noudatettaisiin hallintolakia (434/2003) ja valituksen osalta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lakia (808/2019). 

Kokeilun kohdejoukon määrittäminen tapahtuisi 3 §:ssä säädetyillä kriteereillä Verohallinnon rekistereistä saatavien tietojen perusteella. Kokeilu- ja verrokkiryhmä valittaisiin kohdejoukosta satunnaisotannalla etukäteen määritellyn ohjelmistokomennon mukaisesti. Kohdejoukkoon kuuluminen ja valikoituminen kokeiluryhmään määrittää sitä, onko yrityksellä mahdollisuus saada rekrytointitukea. Asialla on siten vaikutusta yrityksen etuun tai oikeuteen. Kokeilun toteuttaminen edellyttää, ettei kohdejoukon määrittämisestä tai kokeilu- tai verrokkiryhmään kuulumiseen saa hakea muutosta. Valituskiellosta säädettäisiin 2 momentissa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin päätösten täytäntöönpanosta. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksistä poiketen kokeilulain nojalla tehty päätös voitaisiin laittaa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) soveltamisesta rekrytointituen takaisinperintää koskevaan päätökseen. Takaisinperintäpäätös olisi siten suoraan ulosottokelpoinen eli kelpaisi täytäntöönpanoperusteeksi vastaavasti kuten valtionavustuslain nojalla tehdyt takaisinperintäpäätökset. Ollakseen ulosottokelpoinen takaisinperintäpäätöksen edellytettäisiin kuitenkin olevan lainvoimainen eli siihen ei enää saisi hakea oikaisua eikä muutosta valittamalla. 

12 §. Kokeilun seuranta ja arviointi. Pykälässä säädettäisiin kokeilun seurannasta ja arvioinnista. Pykälän 1 momentin mukaan Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto ja KEHA-keskus seuraisivat kokeilua sen toteutusaikana. Toteutusaikana seurattaisiin lähinnä rekrytointituen myöntämistä ja maksatusta sekä tuen käyttöastetta. Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto ja KEHA-keskus raportoisivat näistä työ- ja elinkeinoministeriölle, mutta kokeilun aikana tietoja ei julkaistaisi tai luovutettaisi ulospäin, jotta tiedoilla ei vaikutettaisi kokeiluun. Kokeilun vaikutuksia arvioitaisiin vasta kokeilun päättymisen jälkeen. 

Pykälän 1 momentissa edellytettäisiin, että työ- ja elinkeinoministeriö teettää kokeilusta arvioinnin. Arviointi hankittaisiin ulkopuolisilta tutkijoilta esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön tutkimus- ja selvitystoiminnan määrärahoilla tai valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoituksella. Arvioinnin tarkoituksena olisi selvittää rekisteriaineistojen perusteella tieteellisesti luotettavalla tavalla rekrytointituen vaikutuksia rekrytointikynnyksen madaltamisessa. Arvioinnissa selvitettäisiin ainakin tuen vaikutusta työnantajaksi siirtymiseen, yrityksen työntekijöiden ja maksettujen palkkojen määrään sekä liikevaihtoon ja nettotulokseen. Arvioinnissa voitaisiin tarkastella myös, millaisia työsuhteita kohdeyrityksiin syntyi ja millaisia työntekijäryhmiä yrityksiin työllistyi sekä yrittäjien tulojen kehittymistä. Lisäksi arvioinnissa voitaisiin tarkastella tuen kohdentumista eri alueille ja toimialoille. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin arvioinnin toteuttajan oikeudesta saada arvioinnin toteuttamiseksi välttämättömät tiedot.  

Rekisteriaineistoihin perustuvan tutkimuksen lisäksi kokeilua voitaisiin arvioida laadullisesti haastattelu- tai kyselytutkimuksilla. Haastattelu- tai kyselytutkimuksella voitaisiin selvittää esimerkiksi, miksi kokeiluryhmään kuulunut yritys käytti tai ei käyttänyt rekrytointitukea ja olisiko tämä toiminut eri tavoin, jos tuki olisi ollut erilainen. Tutkimuksessa voitaisiin myös kerätä tietoa yritysten kokemasta hallinnollisesta taakasta verrattuna muihin tukimuotoihin sekä siitä, miten ensimmäistä työntekijää palkkaavat yritykset ovat työvoimaa rekrytoineet ja millaista muuta kuin taloudellista tukea nämä tarvitsisivat rekrytointiin.  

Arvioinnin tuloksia voitaisiin hyödyntää päätöksenteon tukena tehtäessä ratkaisuja myöhemmistä toimenpiteistä ensimmäistä työntekijää palkkaavien yritysten rekrytointikynnyksen madaltamiseksi. Mahdollisuuksien mukaan arvioitaisiin myös tuen vaikutuksia kokonaistyöllisyyteen. Arviointi voitaisiin toistaa myöhemmin pitkän aikavälin vaikutusten selvittämiseksi. 

13 §. Kokeilun rahoitus. Ehdotettu rekrytointituki rahoitettaisiin työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan momentilta 32.30.51 Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut, siirtomääräraha 2 v. Kyseiselle momentille varattaisiin määrärahaa edellä mainittuun tarkoitukseen. 

14 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. 

7.2  Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta

13 Luku. Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmä 

1 §. Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmä. Pykälän 1 momentissa säädetään työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän käyttötarkoituksista. Tietojärjestelmän sisältämiä tietoja saa käyttää vain laissa säädettyihin tarkoituksiin. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan tietojärjestelmän tietoja saa käyttää ehdotetun rekrytointitukikokeilun toimeenpanossa. Rekrytointitukeen ei olisi oikeutta sellaisen työntekijän palkasta, jonka palkkakustannuksiin on myönnetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettua palkkatukea. Palkkatuen myöntämistä koskevat tiedot sisältyvät työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään. Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto voisi rekrytointitukea myöntäessään ja KEHA-keskus tukea maksaessaan tarkistaa asiakastietojärjestelmästä, onko yritykselle myönnetty palkkatukea. 

7.3  Laki tulotietojärjestelmästä

13 §. Tiedon käyttäjien oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä. Pykälän 1 momentin 23 kohtaan lisättäisiin oikeus saada tulotietojärjestelmästä tietoja ehdotetun rekrytointitukikokeilun toimeenpanemiseksi. Rekrytointituen maksaminen edellyttäisi tulorekisteriin ilmoitettuja palkkatietoja. KEHA-keskus noutaisi tiedot tulorekisteriin rakennetun rajapinnan kautta. KEHA-keskuksen oikeus käyttää tulorekisterin tietoja rajoittuisi vain sellaisiin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä tuen maksamiseksi. Kokeilulain 9 §:ään sisältyisi vastaavasti säännös KEHA-keskuksen oikeudesta saada tuen maksamiseksi välttämättömät tiedot salassapitosäännösten estämättä.  

Ehdotettu henkilötietojen käsittely perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Tiedot ovat välttämättömiä valtion varoista myönnettävän tuen maksamiseksi ja siten lakisääteisen tehtävän hoitamiseksi. 

7.4  Rikosrekisterilaki

4 a §. Pykälä sisältää säännökset, joiden nojalla Oikeusrekisterikeskus voi antaa tietoja rikosrekisteristä. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 8 kohta, jonka mukaan rikosrekisteristä voitaisiin luovuttaa tietoja ehdotetun rekrytointitukikokeilua koskevan lain toimeenpanemiseksi. 

Rekrytointituen myöntämisen edellytyksenä olisi, ettei yrittäjää tai yrityksen edustajaa ole tuen myöntämisvuonna eikä sitä edeltäneiden kahden vuoden aikana tuomittu lainvoimaisella tuomiolla rangaistukseen rikoslain 47 luvun 6 a §:ssä tai ulkomaalaislain (301/2004) 186 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta eikä yrittäjälle tai yritykselle ole kuluvan tai sitä edeltäneiden kahden vuoden aikana lainvoimaisella päätöksellä määrätty työsopimuslain (55/2001) 11 a luvun 3 §:ssä tarkoitettua seuraamusmaksua. Yrityksen edustajalla tarkoitettaisiin rikoslain 47 luvun 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua edustajaa. Sen mukaan työnantajan edustalla tarkoitetaan työnantajana olevan oikeushenkilön lakimääräisen tai muun päättävän elimen jäsentä sekä sitä, joka työnantajan sijasta johtaa ja valvoo työtä.  

Oikeusrekisterikeskus voisi luovuttaa Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimistolle rekrytointituen myöntämistä ja KEHA-keskukselle tuen takaisinperimistä varten tiedot edellä mainituista tuomioista. Oikeus tietojen saamiseen olisi rajattu siten, että se koskisi ainoastaan edellä mainittuja tuomioita. Tämä otettaisiin huomioon 2 momentissa. Rikosrekisteriotteen luovuttaminen tapahtuisi maksutta. Tarkoituksena ei ole, että rikosrekisteriote pyydettäisiin jokaisesta rekrytointituen hakijasta, vaan työ- ja elinkeinotoimisto luottaisi pääsääntöisesti tuen hakijan hakemuksessa antamiin tietoihin. Tietojen oikeellisuuden tarkistamiseksi työ- ja elinkeinotoimisto voisi yksittäistapauksessa pyytää tarvittaessa Oikeusrekisterikeskukselta otteen tuen hakijasta tai tämän edustajasta. Vastaava tietojensaantioikeus koskisi KEHA-keskusta, joka huolehtisi mahdollisista takaisinperintätoimista. 

Ehdotettu henkilötietojen käsittely perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan sekä 10 artiklaan. Tiedot ovat välttämättömiä valtion varoista myönnettävän tuen edellytysten selvittämiseksi ja siten lakisääteisen tehtävän hoitamiseksi. 

10.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi väliaikaisesti julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvun 1 §:n 1 momenttia (2. lakiehdotus). Hallituksella on tarkoitus antaa syyskaudella 2021 eduskunnalle esitys laiksi Työkanava Oy -nimisestä osakeyhtiöstä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Kyseisessä esityksessä esitetään myös muutettavaksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvun 1 §:n 1 momenttia. Eduskunnan tulee ottaa edellä mainittu esitys huomioon tämän esityksen 2. lakiehdotuksen osalta. 

10.2  Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy valtion vuoden 2022 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.