1
Lakiehdotusten perustelut
1.1
Laki pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä
1 §.Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmä. Pykälän 1 momentissa kuvattaisiin, että laki koskee pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmää. Järjestelmä muodostuu 2 §:ssä tarkoitetusta pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmästä ja pankki- ja maksutilirekisteristä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lain tarkoituksesta, joka on edistää tämän lain 3 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten sähköistä tiedonsaantia pankki- ja maksutileistä. Toimivaltaisten viranomaisten tiedonsaannin oikeusperustasta säädetään erillislaeissa. Tällä lailla ei ole tarkoitus muuttaa toimivaltaisten viranomaisten tietojensaannin oikeusperustaa vaan luoda sähköinen kanava tiedon saamiseen luottolaitokselta, maksulaitokselta, sähkörahayhteisöltä ja virtuaalivaluutan tarjoajalta.
Lain tarkoituksena olisi myös tehostaa viranomaisten tiedustelujen oikeaa kohdentumista, joka vähentäisi sekä viranomaisten että ilmoitusvelvollisten työmäärää. Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmää ei ole tarkoitus perustaa vain rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä ja selvittämistä varten, vaikka velvoite järjestelmän luomiseen seuraakin viidennestä rahanpesudirektiivistä. Lain tavoitteena on parantaa viranomaisten ja yksityisten toimijoiden välistä sähköistä tiedonvaihtoa. Lisäksi tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti digitalisoida viranomaisten toimintaa ja parantaa resurssien tehokasta käyttöä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lain soveltamisesta ulkomaisten maksulaitosten, sähkörahayhteisöjen, luottolaitosten ja virtuaalivaluutan tarjoajien Suomessa sijaitseviin sivuliikkeisiin. Tällöin sääntelyä sovellettaisiin myös esimerkiksi Danske Bank A/S Suomen sivuliikkeeseen.
Pankki- ja maksutilirekisterin tiedot olisivat 4 momentin mukaan salassa pidettäviä tietoja. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 23 kohdassa säädetään, että salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön vuosituloista tai kokonaisvarallisuudesta taikka tuen tai etuuden perusteena olevista tuloista ja varallisuudesta taikka jotka muutoin kuvaavat hänen taloudellista asemaansa, sekä ulosottoviranomaisen asiakirjat siltä osin kuin ne sisältävät sellaisia tietoja, jotka ulosottorekisteriin merkittyinä olisivat ulosottokaaren mukaan salaisia, sekä tiedot luonnollisesta henkilöstä ulosottovelallisena ja ulosottoselvitys. Ilmoitusvelvollisia koskevia tietojen julkisuutta ja salassapitoa koskevia erillislakien säännöksiä ei ehdoteta muutettavan.
Pankki- ja maksutilirekisteriin sovellettaisiin julkisuuslain 11 §:ää asianosaisen oikeudesta tietojensaantiin, 12 §:ää oikeudesta saada tietoa itseään koskevasta asiakirjasta, 26 §:n 3 momenttia salassa pidettävästä asiakirjasta annettavaa tietoa virka-aputehtävän suorittamiseksi sekä toimeksiannosta tai muuten viranomaisen lukuun suoritettavaa tehtävää varten, ja 29 §:ää salassa pidettävien tietojen antamisesta toiselle viranomaiselle. Muutoin julkisuuslain tietojen antamista koskevia säännöksiä ei sovellettaisi.
2 §.Määritelmät. Pykälän 1 kohdassa määriteltäisiin pankki- ja maksutilirekisteri. Rekisteriin kerättäisiin 6 §:ssä tarkoitetut tiedot maksulaitosten, sähkörahayhteisöjen ja virtuaalivaluutan tarjoajien asiakkaista ja niiden pankki- ja maksutileistä. Kyseiset pankkitilit voivat olla esimerkiksi asiakasvaratilejä, johon on kerätty useiden eri asiakkaiden varoja.
Pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmä olisi 2 kohdan mukaan järjestelmä, jonka avulla toimivaltaiset viranomaiset ja luottolaitokset vaihtavat tietoa luottolaitosten ylläpitämistä pankki- ja maksutileistä sekä tallelokeroista. Tietosisällöstä säädettäisiin 4 §:ssä.
Toimivaltaisella viranomaisella tarkoitettaisiin 3 kohdan mukaan 3 §:ssä tarkoitettua viranomaista.
Pykälän 4 kohdassa määriteltäisiin maksulaitos viittauksella maksulaitoslain 5 §:ään, jossa maksulaitoksella tarkoitetaan osakeyhtiötä, osuuskuntaa, kommandiittiyhtiötä, avointa yhtiötä, eurooppayhtiölaissa (742/2004) tarkoitettua eurooppayhtiötä tai eurooppaosuuskuntalaissa (906/2006) tarkoitettua eurooppaosuuskuntaa, jolla on tämän lain mukainen lupa tarjota maksupalvelua. Lisäksi maksulaitoksella tarkoitettaisiin henkilöä, joka tarjoaa maksupalvelua mainitun lain 7 §:n nojalla.
Myös sähkörahayhteisön määritelmässä viitattaisiin maksulaitoslakiin. Sähkörahayhteisöllä tarkoitettaisiin 5 kohdan mukaan maksulaitosta, jonka tämän lain mukaiseen toimilupaan sisältyy lupa laskea liikkeeseen sähköistä rahaa.
Luottolaitoksen määritelmässä 6 kohdassa viitattaisiin luottolaitostoiminnasta annetun lain 1 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun yritykseen. Luottolaitos on yritys, jolla on luottolaitostoiminnasta annetun lain 4 luvun mukainen toimilupa luottolaitostoimintaan. Luottolaitos voi olla talletuspankki tai luottoyhteisö.
Virtuaalivaluutan tarjoaja määriteltäisiin 7 kohdassa viittauksella 2. lakiehdotuksen 2 §:ssä tarkoitettuun henkilöön.
Pankkitilillä tarkoitettaisiin 8 kohdassa luottolaitoksen ylläpitämiä maksutilejä ja muita talletustilejä. Maksutilillä viitattaisiin 9 kohdassa maksulaitoslain 5 §:ssä tarkoitettuun maksutiliin.
Muilla talletustileillä tarkoitettaisiin 10 kohdassa luottolaitostoiminnasta annetun lain 1 luvun 9 §:ssä tarkoitettuja talletustilejä, jotka eivät kuitenkaan ole maksulaitoslain 5 §:ssä tarkoitettuja maksutilejä. Tällaiset tilit ovat talletussuojan piirissä, mutta ne eivät ole maksuliikejärjestelmässä eikä niihin voida liittää maksuvälineitä. Niitä ei voida myöskään käyttää maksutapahtumiin. Esimerkkinä tällaisista tileistä ovat Suomen AsuntoHypoPankki Oy:n talletustilit.
3 §.Oikeus saada tietoja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä. Pykälässä säädettäisiin toimivaltaisista viranomaisista, joilla olisi oikeus saada tietoa pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä, joka muodostuu pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmästä ja pankki- ja maksutilirekisteristä. Tiedonsaantia ei estäisi eri laeissa säädetyt salassapitosäännökset tai muut tiedonsaantia koskevat rajoitukset, jos tiedot ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista varten tai jos ne muuten ovat välttämättömiä tässä pykälässä mainittujen tehtävien toimeenpanossa. Välttämättömyyden edellytyksistä on säädetty toimivaltaisten viranomaisten tehtäviä koskevissa erillislaeissa, joita on käsitelty arviomuistiossa ja yleisperusteluissa.
Pykälän 1 kohdan mukaan Verohallinnolla olisi oikeus saada tiedot Verohallinnosta annetun lain 2 §:n 1 momentissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Mainitussa 1 momentissa säädetään, että Verohallinnon tehtävänä on verotuksen toimittaminen, verovalvonta, verojen ja maksujen kanto, perintä ja tilitys sekä veronsaajien oikeudenvalvonta sen mukaan kuin erikseen säädetään.
Pykälän 2 kohta koskisi Tullin oikeutta saada tietoja tullilain 2 §:n 7 kohdassa tarkoitetun tullitoimenpiteen suorittamiseksi. Tullitoimenpiteellä tarkoitetaan kaikkia Tullin tehtäviin kuuluvia virkatoimia tullirikosten esitutkintaa ja rajatarkastusta lukuun ottamatta. Lisäksi Tullilla olisi oikeus saada tiedot Tullin suorittamaan verotukseen, verovalvontaan ja verojen perintään, Tullin suorittamaan esitutkintaan ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 1 luvun 1 §:n 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin tullirikosten estämis- ja paljastamistehtäviin.
Ulosottoviraston toimivaltuuksista säädetään ulosottokaaressa. Lain 2 luvussa on tarkemmin säädetty ulosottoperusteista ja 4 luvussa ulosmittauksesta. Ulosottovirastolla olisi oikeus saada 3 kohdan nojalla tietoja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä ulosoton täytäntöönpanon suorittamiseen.
Rahanpesulain 7 luvussa säädetään toimivaltaisista viranomaisista, joita ovat Finanssivalvonta, Poliisihallitus, Patentti- ja rekisterihallitus ja aluehallintovirasto sekä Ahvenanmaan maakunnan hallitus. Lisäksi asianajajayhdistys valvoo rahanpesulain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 12 kohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia. Nämä toimivaltaiset viranomaiset ja asianajajayhdistys voisivat saada tietoja 4 kohdan mukaan järjestelmästä rahanpesulaissa tarkoitettuun valvontatehtävän suorittamiseen. Lisäksi 5 kohdan nojalla rahanpesun selvittelykeskuksella olisi oikeus saada tietoja rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin 1—4 ja 7 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseen.
Poliisin ja Rajavartiolaitoksen oikeudesta tiedonsaantiin säädettäisiin 6 kohdassa. Poliisilla tarkoitetaan sekä Poliisihallituksen alaisia yksiköitä että suojelupoliisia. Kohdan nojalla tietoja voisi saada esitutkintaan, rikosten ennalta estämiseen ja selvittämiseen. Tietoja voitaisiin saada myös uudessa rahankeräyslaissa tarkoitettuun rahankeräysten valvontatehtävän suorittamiseen. Lisäksi tiedot voitaisiin saada kansallisen turvallisuuden ylläpitämiseen, millä on tarkoitus turvata erityisesti suojelupoliisin lakisääteiset tiedonsaantitarpeet. Poliisilain 6 luvussa säädetään poliisitutkinnassa tarvittavista tiedoista. Lain 4 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi tarvittavia tietoja yhteisön jäsentä, tilintarkastajaa, toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai työntekijää velvoittavan yritys-, pankki- tai vakuutussalaisuuden estämättä. Poliisilla on sama oikeus saada 6 luvussa tarkoitetussa poliisitutkinnassa tarvittavia tietoja, jos tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii.
Kansaneläkelaitoksen toimeenpantaviksi säädetyistä eläkkeistä ja etuuksista on säädetty useissa erillislaeissa. Näissä etuuspäätöksissä hakijan tulotiedoilla on merkitystä päätöstä annettaessa esimerkiksi laissa toimeentulotuesta ja laissa yleisestä asumistuesta. Toimeentulotuesta annetun lain 18 a §:ssä säädetään salassa pidettävien tietojen luovutuksesta. Pykälän 4 momentissa säädetään, että mitä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 18 §:n 1—4 momentissa säädetään salassa pidettävien tietojen antamisesta asiakkaan suostumuksesta riippumatta, koskee myös Kansaneläkelaitoksen toimeentulotukitehtäviensä hoitamisen yhteydessä saamia välttämättömiä tietoja. Toimeentulotuesta annetun lain 18 a §:n esitöiden mukaan (HE 358/2014 vp) Kansaneläkelaitoksen osalta kysymykseen tulisivat sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n 1 momentin nojalla sellaiset salassa pidettävät tiedot, jotka ovat välttämättömiä henkilön tai perheen perustoimeentulotuen tarpeen selvittämiseksi, toimeentulotuen myöntämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä Kansaneläkelaitokselle annettujen tietojen tarkistamista varten. Viimeksi mainitun lain 20 §:n 1 momentissa säännelty velvollisuus koskee mainitun pykälän 2 momentin mukaan myös rahalaitosta, jos sosiaalihuollon viranomainen ei saa riittäviä tietoja ja selvityksiä edellä mainituilta tahoilta ja jos on perusteltua syytä epäillä asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Säännöksen mukaan pyyntö tulee esittää kirjallisena rahalaitokselle. Lain 20 §:n 2 mukaisesti ennen kuin pyyntö tehdään rahalaitokselle, on asiakkaalle annettava siitä tieto. Sosiaalihuollon viranomaisia ei ole laissa määritelty. Tällaisia viranomaisia ovat Kansaneläkelaitoksen lisäksi esimerkiksi eri kunnalliset viranomaiset, joita tämä lakiesitys ei koske. Tästä syystä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n 2 momenttia ei ehdoteta tässä yhteydessä muutettavaksi.
Kansaneläkelaitokselle säädettäisiin 7 kohdassa oikeus saada tietoja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä jo hakemuksen käsittelyvaiheessa hakemuksen perusteella. Asiakas tietää tukea hakiessaan, että hakemukseen vaadittavat asiakirjat, mukaan lukien tiliotteet, pitää toimittaa viranomaiselle päätöksentekoa varten. Kansaneläkelaitoksen olisi ilmoitettava asiakkaalleen, jos se on hakenut asiakkaan pankki- ja maksutilien tietoja päätöksentekoa varten. Tästä säädettäisiin 2 momentissa.
Finanssivalvonnan tehtävistä säädetään Finanssivalvonnasta annetussa laissa, lukuisissa erityislaeissa ja EU-asetuksissa. Pykälän 8 kohdan mukaan Finanssivalvonta voisi hyödyntää Finanssivalvonnasta annetun lain 3 §:n mukaisten tehtävien suorittamiseen pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmää. Finanssivalvonnalla olisi oikeus saada tietoja myös 4 kohdan mukaisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen ja paljastamiseen.
Pykälän 9 kohdan nojalla konkurssiasiamiehellä olisi oikeus saada tietoja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun valvontatehtävän suorittamiseen. Mainitun momentin mukaan konkurssiasiamiehellä on salassapitosäännösten estämättä samanlainen oikeus kuin velallisella tai konkurssipesällä saada velallisen tai konkurssipesän toimintaa ja taloudellista asemaa koskevat tiedot sekä tiedot velallisen tai konkurssipesän pankkitileistä ja maksuliikenteestä sekä rahoitusta koskevista sopimuksista ja sitoumuksista.
4 §.Pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin luottolaitoksille velvollisuus ylläpitää sähköistä pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmää. Tiedonhakujärjestelmän avulla sen tulee välittää 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja tietoja asiakkaidensa pankki- ja maksutileistä toimivaltaiselle viranomaiselle. Tiedot olisi välitettävä välittömästi ja salassapitosäännösten estämättä. Edellytys tiedon luovuttamisesta välittömästi tarkoittaisi sitä, että tiedot pystyttäisiin luovuttamaan teknisen yhteyden kautta heti, kun tietopyyntö on tullut ja tiedot on sähköisesti kerätty. Viidennen rahanpesudirektiivin 32 a artiklan 2 kohdassa edellytetään, että artiklassa tarkoitetut tiedot ovat välittömästi rahanpesun selvittelykeskuksen käytettävissä. Jos tietoja ei toimitettaisi välittömästi, se voisi merkitä tietojen muuttumista esimerkiksi esitutkinnan näkökulmasta merkityksettömiksi. Tietojen on oltava saatavilla muutamassa minuutissa. Koska tilitapahtumia koskevien tietojen kerääminen olisi kansallinen poikkeus ja tietomassa olisi direktiivin vähimmäistietovaatimuksia suurempi, tietojen on oltava saatavilla viimeistään seuraavana pankkipäivänä.
Tietojärjestelmän kautta toimivaltainen viranomainen yksilöisi oikeusperustan, jonka nojalla se pyytää tietoa ja järjestelmään tulisi jäädä myös lokitieto tiedon pyytäneestä virkamiehestä. Yleisperusteluissa ja arviomuistiossa on kuvattu eri salassapitosäännöksiä, jotka voisivat rajoittaa tiedon luovutusta ilman momentissa tarkoitettua rajausta.
Luottolaitoksen velvollisuudesta ylläpitää sähköistä tiedonhakujärjestelmää olisi mahdollista poiketa, jos se on perusteltua luottolaitoksen koko sekä toiminnan luonne ja laajuus huomioon ottaen. Jos kyseessä on kooltaan esimerkiksi pieneen maksulaitokseen rinnastettava luottolaitos, se saisi valita tiedon toimittamisen tiedonhakujärjestelmän tai rekisterin kautta. Myös esimerkiksi ulkomaisten luottolaitosten sivuliikkeet voisivat olla poikkeuksen piirissä silloin, kun ne eivät ole mukana maksujen välitysjärjestelmässä eivätkä välitä maksuja. Sen sijaan esimerkiksi luottolaitosten ryhmätason kategoriset poikkeukset eivät olisi mahdollisia. Finanssivalvonta arvioi, voidaanko sähköisen tiedonhakujärjestelmän ylläpitovelvollisuudesta poiketa. Jos poikkeus myönnetään, luottolaitoksen olisi toimitettava tämän pykälän 2 momentin sijaan 6 §:n 3 momentissa tarkoitetut tiedot.
Eduskunnan käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa tietosuojalaiksi ehdotetaan säädettäväksi rajoituksista rekisteröidyn oikeuteen tutustua hänestä kerättyihin tietoihin. Lain 34 §:n 1 momentin mukaan rekisteröidyllä ei ole tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettua oikeutta tutustua hänestä kerättyihin tietoihin, jos:
1) tiedon antaminen saattaisi vahingoittaa kansallista turvallisuutta, puolustusta tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta taikka haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä;
2) tiedon antamisesta saattaisi aiheutua vakavaa vaaraa rekisteröidyn terveydelle tai hoidolle taikka rekisteröidyn tai jonkun muun oikeuksille; tai
3) henkilötietoja käytetään valvonta- ja tarkastustehtävissä ja tiedon antamatta jättäminen on välttämätöntä Suomen tai Euroopan unionin tärkeän taloudellisen tai rahoituksellisen edun turvaamiseksi.
Säännöstä sovellettaisiin myös pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmään ja rekisteröidyn oikeuteen saada tietoa yhtäältä luottolaitoksen ylläpitämästä rekisteristä ja toisaalta viranomaisen ylläpitämästä rekisteristä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedoista, jotka tietojärjestelmän kautta luovutetaan. Momentin johtolauseessa viitattaisiin toimivaltaisen viranomaisen lakisääteiseen tehtävään, jonka nojalla sillä on jo voimassa olevan lain nojalla oikeus saada tietoja pankki- ja maksutileistä. Viranomainen vastaa siitä, että sillä on lakisääteinen oikeus pyytää tiedot ja peruste tulee määrittää tietoja pyydettäessä.
Momentin 1 kohdan mukaan järjestelmän kautta olisi annettava tilinhaltijan ja tilin käyttöoikeudenhaltijan täydellinen nimi, syntymäaika ja suomalainen henkilötunnus tai sen puuttuessa kansalaisuus, tai jos tilinhaltija on oikeushenkilö, sen täydellinen nimi, rekisterinumero, rekisteröimispäivä ja rekisteriviranomainen sekä tilin tai käyttöoikeuden hallinnan luonne ja alkamis- ja päättymispäivä.
Momentin 2 kohdassa viitattaisiin rahanpesulaissa tarkoitettuun yhteisön tosiasialliseen edunsaajaan, ulkomaisen trustin tosiasialliseen edunsaajaan ja yhdistyksen, säätiön, asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön tosiasialliseen edunsaajaan. Näiden edunsaajien osalta tiedonhakujärjestelmästä luovutettaisiin täydellistä nimeä, syntymäaikaa ja suomalaista henkilötunnusta tai sen puuttuessa kansalaisuutta koskevat tiedot. Kohdassa tarkoitettu tosiasiallinen edunsaaja olisi aina luonnollinen henkilö.
Momentin 3 kohdassa säädettäisiin, että järjestelmän kautta luovutettaisiin pankki- ja maksutilin IBAN-numero tai muu yksilöintitunnus, tilin avaamis- ja sulkemispäivä, tilin saldo, tilivaluutta ja kopiot tilinavausasiakirjoista. IBAN-numerolla tarkoitetaan kansainvälistä tilinumeroa (International Bank Account Number). Muulla yksilöintitunnuksella tarkoitettaisiin tunnuksia, joilla yksilöidään muu talletustili.
Luovutettavat tilitapahtumatiedot voivat vaihdella yksittäisistä tapahtumatiedoista laajoihin useiden kuukausien tai vuosien tilitapahtumatietoihin toimivaltaisen viranomaisen yksilöimästä tietopyynnöstä riippuen. Momentin 4 kohdassa säädettäisiin, että tiedonhakujärjestelmän kautta on toimitettava kohdassa yksilöitävät tiedot tilitapahtumista vähintään edeltävältä kolmelta vuodelta. Pidemmältä ajalta tarvittavat tiedot olisi mahdollista toimittaa muulla tavoin eikä säännös rajoittaisi miltään osin viranomaisten lakisääteistä tiedonsaantioikeutta tätä vanhemmista tiedoista.
Jos luottolaitos tarjoaa tallelokeropalveluita, sen olisi annettava järjestelmän kautta 5 kohdan mukaan tallelokeron vuokraajan täydellistä nimeä, syntymäaikaa ja suomalaista henkilötunnusta tai sen puuttuessa kansalaisuutta, tai jos vuokraaja on oikeushenkilö, sen täydellinen nimeä, rekisterinumeroa, rekisteröimispäivää ja rekisteriviranomaista koskevat tiedot sekä tallelokeron yksilöintitieto ja vuokra-ajan pituus.
Momentin 6 kohta olisi kansallinen poikkeus. Kohdan nojalla luovutettaisiin luottolaitoksella olevat tiedot luotoista ja luottojen vakuutena olevasta omaisuudesta sekä henkilötakaajan täydellisestä nimestä, syntymäajasta ja suomalaisesta henkilötunnuksesta tai sen puuttuessa kansalaisuudesta. Esimerkiksi Valtakunnanvoudinvirasto ja konkurssiasiamiehen toimisto tarvitsevat tietoja omaisuuden ulosmittauksessa ja konkurssi- ja yrityssaneerausmenettelyn valvonnassa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että myös tilinhaltijan tai tilin käyttöoikeudenhaltijan asiakkuuteen liittyviä muita välttämättömiä tietoja voitaisiin luovuttaa tiedonhakujärjestelmän kautta. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi sijoitusvarallisuuteen liittyvät tiedot. Kohta perustuisi direktiivin 32 a artiklan 4 kohtaan, jossa säädetyn jäsenvaltio-option mukaan jäsenvaltiot voivat edellyttää muiden olennaisten tietojen saamista keskitettyjen mekanismien kautta. Tietojen tulee olla välttämättömiä käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista varten tai muutoin 3 §:ssä säädettävien tehtävien toimeenpanossa. Välttämättömyyden edellytyksistä on säädetty toimivaltaisten viranomaisten tehtäviä koskevissa erillislaeissa, joita on käsitelty arviomuistiossa ja yleisperusteluissa. Erillislakien runsaasta määrästä johtuen tietosisältöä ei ole mahdollista yksilöidä säännöksessä kattavasti.
Pykälän 4 momentissa edellytettäisiin, että toimivaltainen viranomainen yksilöi säännöksen, jonka nojalla se pyytää tietoa. Luottolaitoksen olisi toimitettava tieto toimivaltaiselle viranomaiselle maksutta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin asianajajan asiakasvaratilejä koskevasta merkinnästä. Asiakasvaratilillä tarkoitetaan asianajajan tai hänen toimistonsa hallussa olevia muille kuin asianajajalle tai hänen toimistolleen kuuluvien raha- ja muiden varojen tilejä. Pankki- ja maksutilejä ylläpitävien toimijoiden olisi merkittävä tilit teknisesti siten, että niiden nimestä tai muusta yksilöintitiedosta käy selvästi ilmi, että kyseessä on asianajajan asiakasvaratili. Säännöksen tarkoituksena on ennalta estää tilanne, jossa asianajajan asiakasvaratilistä luovutetaan sähköisen järjestelmän kautta tietoa ilman oikeusperustaa. Vastaava velvoite säädettäisiin pankki- ja maksutilirekisteriin kirjattaviin tietoihin.
Tullille asetettaisiin 6 momentissa velvollisuus antaa määräys pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmän teknisistä vaatimuksista. Vaatimuksia asetettaessa tulisi ottaa huomioon viranomaisten ja toimialan yhdessä tekemä työ tiedonhakujärjestelmien luomisessa, ISO 20022 -standardiin perustuvat rakenteelliset ja sisällölliset ratkaisut sekä osapuolten olemassa olevat erilaiset tekniset ratkaisut. Tekniikan tietoturvallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon esimerkiksi valtioneuvoston asetus tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa (681/2010).
5 §.Pankki- ja maksutilirekisteri. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pankki- ja maksutilirekisteriä ylläpitäväksi viranomaiseksi Tulli. Vaihtoehtoja rekisterinpitäjäksi on arvioitu yleisperusteluissa. Tullin tehtävänä olisi rekisterin ylläpidon lisäksi välittää rekisteriin tallennettua tietoa toimivaltaisille viranomaisille. Tulli ei sen sijaan luovuttaisi tietoja 3 momentissa tarkoitetuille yhteisöille, jotka toimittavat tietoja rekisteröitäväksi. Rekisteri on tarkoitettu ainoastaan viranomaiskäyttöön.
Pykälän 2 momentti koskee pankki- ja maksutilirekisterin käyttötarkoitusta, joka on vastaanottaa ja tallentaa maksulaitosten, sähkörahayhteisöjen ja virtuaalivaluutan tarjoajien toimittamia 6 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja tietoja ja luottolaitosten toimittamia 6 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tietoja.
Maksulaitokset, sähkörahayhteisöt ja virtuaalivaluutan tarjoajat sekä luottolaitokset vastaisivat 3 momentin mukaan pankki- ja maksutilirekisteriin talletettavaksi antamiensa tietojen oikeellisuudesta sekä tietojen oikaisemisesta ilman aiheetonta viivytystä. Tullin tehtävänä ei olisi tarkistaa rekisteröityjen tietojen oikeellisuutta. Ainoastaan maksulaitoksilla, sähkörahayhteisöillä ja virtuaalivaluutan tarjoajilla on mahdollisuus huolehtia tietojen virheettömyysvaatimuksen toteutumisesta. Tiedot ja niiden muutokset olisi toimitettava pankki- ja maksutilirekisteriin viimeistään seuraavana pankkipäivänä.
6 §.Pankki- ja maksutilirekisteriin tallennettavat tiedot. Pykälän 1 momentissa velvoitettaisiin maksulaitokset, sähkörahayhteisöt ja virtuaalivaluutan tarjoajat antamaan Tullille rekisterinpitäjänä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut tiedot salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä. Salassa pidettävien tietojen luovuttamisen tulisi olla käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista varten tai jos ne muuten ovat välttämättömiä tässä pykälässä mainittujen tehtävien toimeenpanossa. Välttämättömyys edellytyksistä on säädetty toimivaltaisten viranomaisten tehtäviä koskevissa erillislaeissa, joita on käsitelty arviomuistiossa ja yleisperusteluissa.
Tullin olisi tulkittava rekisterinpitäjänä toimivaltaisten viranomaisten tiedonsaantioikeutta koskevia säännöksiä ja olisi yhteistyössä näiden kanssa varmistettava, että toimivaltaisella viranomaisella on lakisääteinen oikeus saada tiedot 3 §:ssä mainittuihin käyttötarkoituksiin.
Momentin nojalla maksulaitokset, sähkörahayhteisöt ja virtuaalivaluutan tarjoajat voisivat valita rekisterin sijaan 4 §:ssä tarkoitetun tiedonhakujärjestelmän. Tällöin niiden olisi toimitettava tiedonhakujärjestelmän kautta 2 momentissa tarkoitetut tiedot. Näiltä toimijoilta ei edellytettäisi 4 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tietojen toimittamista, koska tiedot ovat osin vain luottolaitosten saatavilla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maksulaitosten, sähkörahayhteisöjen ja virtuaalivaluutan tarjoajien asiakkaista rekisteröitävistä tiedoista. Tietosisältö vastaisi asiallisesti 4 §:n 2 momentin 1 kohtaa. Momentin mukaan rekisteriin merkittäisiin asiakkaan täydellinen nimi, syntymäaika ja suomalainen henkilötunnus tai sen puuttuessa kansalaisuus, tai jos tilinhaltija on oikeushenkilö, sen täydellinen nimi, rekisterinumero, rekisteröimispäivä ja rekisteriviranomainen sekä asiakkuuden alkamis- ja päättymispäivä. Muiden tietojen osalta viranomaisten olisi pyydettävä tiedot suoraan maksulaitokselta, sähkörahayhteisöltä tai virtuaalivaluutan tarjoajalta. Rekisteriin merkityt tiedot ohjaisivat viranomaistiedustelun oikealle taholle ja vähentäisivät muille toiminnanharjoittajille saapuvien viranomaistiedustelujen määrää.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin rekisteriin merkittävistä tiedoista, jos luottolaitos on saanut Finanssivalvonnalta luvan poiketa 4 §:ssä tarkoitetun tiedonhakujärjestelmän ylläpitovelvoitteesta. Momentin 1 kohta vastaisi 4 §:n 2 momentin 1 kohtaa. Momentin 2 kohdan nojalla rekisteriin merkittäisiin tosiasiallisia edunsaajia koskevat yksilöintitiedot.
Momentin 3 kohdan mukaan rekisteriin tallennettaisiin pankki- ja maksutilin IBAN-numeroa tai muuta yksilöintitunnusta ja tilin avaamis- ja sulkemispäivää koskevat tiedot. Toisin kuin pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmään, rekisteriin ei merkittäisi saldotietoa. Momentin 4 kohdan nojalla rekisteriin talletettaisiin mahdollisia tallelokeroita koskevat tiedot.
Pykälän 4 momentissa edellytettäisiin, että rekisteröitävät tiedot annetaan sähköisesti. Tiedot olisi annettava kerran pankkipäivässä eli kunakin sellaisena päivänä, jolloin talletuspankit ovat yleisesti auki 5 §:n 3 momentissa säädettäväksi ehdotetun mukaisesti. Tullille annettaisiin valtuus antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä sähköistä menettelyä käyttäen ja millä tavoin varmennettuina tietoja voidaan toimittaa sähköisesti. Tulli vastaisi rekisterinpitäjänä muun muassa talletettavien yksittäisten tietojen tarkemmasta määrittelystä, tietojen vastaanottamisesta, tallettamisesta ja säilyttämisestä, tietojen poistamisesta rekisteristä, teknisestä käyttöyhteydestä tietojen luovutusta varten, samoin kuin rekisterien tietojen käytettävyydestä.
Pykälän 5 momentti vastaisi 4 §:n 5 momenttiin ehdotettua säännöstä.
7 §.Tietojen antaminen pankki- ja maksutilirekisteristä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Tullin tehtävästä luovuttaa pankki- ja maksutilirekisterin tietoja toimivaltaisille viranomaisille.
Pykälän 2 momentissa viitattaisiin EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, jossa säädetään rekisteröidyn oikeudesta siihen, että rekisterinpitäjä rajoittaa henkilötietojen käsittelyä. Tiedot voitaisiin luovuttaa tässä laissa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen artiklan estämättä. Alakohta koskee tilannetta, jossa rekisteröity kiistää henkilötietojen paikkansapitävyyden. Tällöin käsittelyä olisi alakohdan mukaan rajoitettava ajaksi, jonka kuluessa rekisterinpitäjä voi varmistaa niiden paikkansapitävyyden. Mahdollinen rajoitus voisi estää tiedon hyödyntämisen toimivaltaisten viranomaisten toiminnassa ja se voisi estää yleisen edun kannalta tärkeiden viranomaistoimien suorittamisen tai rekisteröityä henkilöä koskevien taloudellisesti merkittävien päätösten, kuten Kansaneläkelaitoksen myöntämän etuuden, tekemisen.
Rajoituksen on katsottava olevan perusteltua 23 artiklan 1 kohdan a ja c—e alakohdassa tarkoitetun tavoitteen takaamiseksi. Näitä ovat a alakohdan mukaan kansallinen turvallisuus, c alakohdan mukaan yleinen turvallisuus ja d alakohdan mukaan rikosten ennalta estäminen, tutkinta, paljastaminen tai rikoksiin liittyvät syytetoimet taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpano, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu tai tällaisten uhkien ehkäisy. Kohdan e alakohdan mukaan rajoitusperuste voi liittyä muuhun unionin tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvään tärkeään tavoitteeseen, erityisesti unionille tai jäsenvaltiolle tärkeään taloudelliseen tai rahoitukselliseen etuun, mukaan lukien rahaan, talousarvioon ja verotukseen liittyvät asiat sekä kansanterveys ja sosiaaliturva.
Verohallinnon tehtävät täyttävät 23 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan vaatimukset. Tullin, rahanpesunlaissa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten, rahanpesun selvittelykeskuksen, poliisin ja Rajavartiolaitoksen tehtävät täyttävät 23 artiklan 1 kohdan a, c ja d alakohtien vaatimukset.
Ulosottokaaressa säädetään riita- tai rikosasiassa asetetun yksityisoikeudellisen, tuomioon tai muuhun mainitussa laissa tarkoitettuun ulosottoperusteeseen sisältyvän velvoitteen tai kiellon täytäntöönpanosta. Ulosottoviraston tehtävien voidaan katsoa täyttävän 23 artiklan 1 kohdan d alakohdan edellytykset.
Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvaa koskevista tehtävistä säädetään etuuksia koskevissa eri laeissa ja sen tehtävillä turvataan 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti tärkeä taloudellinen tai rahoituksellinen etu.
Finanssivalvonnan tehtävänä on Finanssivalvonnasta annetun lain mukaisesti muun muassa osallistua mainitun lain 3 a §:ssä tarkoitetun yhteisen valvontamekanismin toimintaan ja avustaa Euroopan keskuspankkia yhteisessä valvontamekanismissa sekä valmistella yhdessä valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin kanssa koko rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamiseksi tarvittavia toimia sekä päättää tällaisista toimista siten kuin laissa erikseen säädetään. Finanssivalvonnan tehtävien osalta rajoitukset ovat perusteltuja 23 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan nojalla.
Konkurssiasiamiehen tehtävänä on konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetun lain mukaan muun muassa ryhtyä tarpeellisiin toimiin tietoonsa tulleiden laiminlyöntien tai väärinkäytösten tai muiden oikaisua vaativien seikkojen vuoksi ja huolehtia konkurssipesien julkisselvityksestä. Konkurssiasiamiehen tehtävät liittyvät osin 23 artiklan 1 kohdan d ja e alakohtiin.
Tulli saisi luovuttaa 3 momentin nojalla toimivaltaiselle viranomaiselle ja maksulaitokselle, sähkörahayhteisölle tai virtuaalivaluutan tarjoajalle asianomaiseen toimivaltaiseen viranomaiseen, maksulaitokseen, sähkörahayhteisöön tai virtuaalivaluutan tarjoajaan liittyvät lokitiedot sen oman toiminnan seurantaa ja valvontaa varten. Ennen luovuttamista Tulli voi tarvittaessa vaatia selvityksen siitä, kuinka luovutettujen tietojen käyttö ja suojaus on tarkoitus järjestää.
8 §.Tietojen maksuttomuus. Tullilla olisi 1 momentin nojalla oikeus saada pankki- ja maksutilirekisteriin tallennettavat tiedot maksutta.
Kun Tulli luovuttaa tietoja pankki- ja maksutilirekisteristä, siitä ei 2 momentin mukaan peritä maksuja.
9 §.Tietojen poistaminen. Pankki- ja maksutilirekisteriin talletetut tiedot olisi poistettava kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun peruste, jonka nojalla tiedot on merkitty rekisteriin, voimassaolo päättyy. Asiakassuhde on saattanut alkaa vuosikymmeniä aiemmin, jolloin osa asiakkaan perustiedoista voi olla yli kymmenen vuotta vanhoja. Näiden tietojen rekisteröimisperuste päättyy kymmenen vuoden kuluttua asiakassuhteen päättymisestä. Yksittäistä maksutapahtumaa koskevat tiedot sen sijaan poistettaisiin kymmenen vuoden kuluttua sitä koskevasta merkinnästä. Kymmenen vuoden tallennusaika vastaa kirjanpitolain 2 luvun 10 §:n 1 momentissa säädettyä tilinpäätöksen, toimintakertomuksen, kirjanpidon, tililuettelon sekä luettelon kirjanpidoista ja aineistoista säilytysaikaa. Tietoja käytetään muun muassa törkeiden talousrikosten tutkinnassa ja tästä syystä lyhyempi tietojen säilytysaika ei tulisi kyseeseen.
10 §. Lokitiedot. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Tullin ylläpitämän lokikirjan vähimmäissisällöstä. Lokikirjaan on merkittävä ainakin oikeusperusta, jonka nojalla toimivaltainen viranomainen pyytää tietoa. Lisäksi lokikirjasta on käytävä ilmi tiedustelun tai haun päivämäärä ja kellonaika, käytettyjen tietojen tyyppi ja tulokset sekä rekisteriä käyttäneen toimivaltaisen viranomaisen nimi.
Toimivaltaisen viranomaisen olisi säilytettävä tiedonhakujärjestelmän lokitiedoista vastaavat tiedot kuin pankki- ja maksutilirekisteristä (2 momentti).
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kunkin toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudeksi pitää lokikirjaa, josta käy ilmi tiedustelun tai haun suorittaneen henkilön ja sen määränneen henkilön tunnistetiedot. Tulli ei siis pääsääntöisesti keräisi omaan lokikirjaansa kyselyn tehneen ja sen valtuuttaneen virkamiehen yksilöintitietoja vaan nämä tiedot säilytettäisiin kunkin viranomaisen omassa lokikirjassa. Jos toimivaltainen viranomainen käyttää rekisteriä käyttöliittymän kautta omilla tunnuksillaan, Tulli rekisterinpitäjänä pitäisi tästä lokitietoa.
Jokaisen toimivaltaisen viranomaisen tietosuojavastaava valvoisi tiedonhakujärjestelmän laillista käyttöä. Lisäksi Tullin tietosuojavastaava valvoisi pankki- ja maksutilirekisterin käyttöä. Viranomaisten omavalvonnalla on tarkoitus vähentää riskiä yksittäisten virkamiesten tietojen väärinkäytöksiin.
Lokitietojen säilyttämisperusteesta säädettäisiin 4 momentissa. Lokitiedot säilytettäisiin ainoastaan henkilötietojen suojan ja tietoturvallisuuden sekä oikeusturvan varmistamiseksi ja ne olisi suojattava epäasialliselta käytöltä. Lokitiedot säilytettäisiin kymmenen vuotta.
Tietosuojavaltuutettu voi tarkistaa lokikirjan EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyn mukaisesti.
11 §. Uhkasakko. Tullilla olisi oikeus määrätä uhkasakko 6 §:n 1—3 momentissa säädettävän tiedonantovelvollisuuden tehosteeksi, jos laiminlyönti ei ole vähäinen. Tieto laiminlyönnistä voi käydä ilmi esimerkiksi rikostutkinnan yhteydessä tai muun viranomaisen taikka yksityisen henkilön ilmoituksen perusteella.
12 §. Rikemaksu. Tulli määräisi pykälän 1 momentin mukaan rikemaksun sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tai rikkoo velvollisuuden toimittaa Tullille 6 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettuja tietoja joko kokonaan tai osittain. Laiminlyönti tai rikkomus voi johtua esimerkiksi siitä, että muuttuneita tietoja ei toimiteta ehdotetun 5 §:n 3 momentin mukaisesti seuraavana pankkipäivänä.
Rikemaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin. Rikemaksun suuruutta arvioitaessa huomioon otettavista seikoista säädettäisiin pykälän 2 momentissa. Rikemaksun suuruuteen vaikuttavia tekijöitä olisivat ainakin menettelyn laatu, laajuus ja kestoaika. Tämän lisäksi kokonaisarvioinnissa voitaisiin tarvittaessa ottaa huomioon muitakin seikkoja, kuten rikemaksun kohteena olevan henkilön taloudellinen asema. Menettelyn laadulla viitataan esimerkiksi teon tai laiminlyönnin sisältöön ja moitittavuuteen sekä rikotun velvollisuuden merkittävyyteen. Menettelyn laajuutta arvioitaessa huomiota tulisi kiinnittää esimerkiksi rikkomuksella aiheutettuun taloudelliseen vahinkoon sekä saavutettavaksi arvioituun hyötyyn. Menettelyn kestoaikaa arvioitaessa olisi otettava huomioon yksittäisen teon tai laiminlyönnin kestoajan lisäksi niiden mahdollinen toistuvuus. Henkilön taloudellista asemaa arvioitaessa voidaan henkilön maksukyvyn ohella ottaa huomioon esimerkiksi rikemaksun todennäköinen vaikutus toimijan toiminnanharjoittamisen edellytyksiin.
Rikemaksun enimmäismäärä vastaa rahanpesulain 8 luvun 1 §:ssä säädettyjä rikemaksun enimmäismääriä. Rahanpesulaki ja 1. lakiehdotus perustuvat neljänteen ja viidenteen rahanpesudirektiiviin ja niiden rikkomisesta määrättävien seuraamusten tulisi olla yhdenmukaiset.
Pykälän 3 momentin mukaan rikemaksu määrättäisiin maksettavaksi valtiolle.
Rikemaksu voitaisiin 4 momentin mukaan määrätä edellyttäen, ettei asia kokonaisuutena arvioiden anna aihetta ankarampiin toimenpiteisiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi rikoslain 36 luvussa tarkoitetut petosrikokset. Erityistä moitittavuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon pykälän 2 momentissa tarkoitetut rikemaksun mittaamisperusteet. Kyse on kokonaisarvioinnista, jossa menettelyn haitallisuuden tai toistuvuuden lisäksi voidaan ottaa huomioon tekijän syyksiluettavuuden aste, menettelyllä mahdollisesti saatu hyöty ja muut tekoon tai laiminlyöntiin liittyvät seikat.
13 §. Rikemaksun määräämättä jättäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi edellytyksistä, joiden perusteella Tulli voisi jättää rikemaksun määräämättä. Tulli voisi pykälän 1 momentin mukaan jättää rikemaksun määräämättä silloin, kun virheellisesti menetellyt henkilö on oma-aloitteisesti ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin virheen korjaamiseksi välittömästi virheen havaitsemisen jälkeen eikä virhe tai laiminlyönti ole vakava tai toistuva. Lisäedellytyksenä olisi se, että virheestä tulee viivytyksettä ja oma-aloitteisesti ilmoittaa Tullille.
Tulli voi jättää rikemaksun määräämättä, jos virheellistä menettelyä on pidettävä vähäisenä. Teon tai laiminlyönnin mahdollinen vähäisyys arvioitaisiin tapauksittain ottaen huomioon muun muassa teon laatu, laajuus ja kestoaika. Kyse olisi teosta tai laiminlyönnistä, jota sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen olisi pidettävä kokonaisuutena arvioiden vähäisenä. Tällaisesta tapauksesta voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun tiedot toimitetaan pienellä viiveellä tai jos virhe on johtunut ennemminkin inhimillisestä erehdyksestä kuin huolimattomuudesta.
Rikemaksu voitaisiin jättää määräämättä, jos sitä olisi muutoin pidettävä ilmeisen kohtuuttomana. Tällöin olisi otettava huomioon asiaan vaikuttavat seikat kokonaisuutena, muun muassa virheellisen menettelyn syyt ja seuraukset sekä tekijän yksilölliset olosuhteet.
Pykälän 2 momentin mukaan rikemaksua ei voitaisi määrätä, jos samaa rikkomusta koskeva asia on vireillä esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa rikosasiana. Rikemaksua tai seuraamusmaksua ei voida myöskään määrätä, jos samasta rikkomuksesta on lainvoimaisesti jo annettu syyksilukeva tuomio tai sitä koskevat syytteet on lainvoimaisella päätöksellä hylätty. Säännös vastaa niin sanotun ne bis in idem -periaatteen (kielto syyttää ja tuomita kahdesti samasta asiasta) mukaisesti annettua kahta korkeimman oikeuden ratkaisua (KKO:2010:45, KKO:2010:46), joissa arvioitiin jälkiverotusta koskevan päätöksen lainvoimaiseksi tuloa ennen törkeää veropetosta koskevan syytteen nostamista. Korkein oikeus katsoo, että syytteen nostaminen rikosasiassa jälkiverotusta koskevan päätöksen lainvoimaisuuden jälkeen on ollut ne bis in idem -periaatteen vastainen. Myöhemmissä ratkaisuissa (KKO 2014:93, KKO 2014:94 ja KKO 2014:95) KKO katsoi, ettei bis in idem -kieltoa laajentaneen uuden oikeuskäytännön vuoksi ole perusteita poistaa tai purkaa jo sitä ennen lainvoimaisesti annettuja rikostuomioita.
14 §. Rikemaksun määräämisoikeuden vanhentuminen. Pykälän mukaan Tulli ei saisi määrätä rikemaksua, jos päätöstä ei ole tehty viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti tapahtui, tai jatketun rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi. Säännös vastaisi rahanpesulain 8 luvun 7 §:n 1 momenttia.
15 §. Rikemaksua koskevan päätöksen julkistaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rikemaksua koskevan päätöksen julkistamisesta. Neljännen rahanpesudirektiivin 60 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat virallisella verkkosivustollaan päätökset, joilla määrätään hallinnollinen seuraamus tai toimenpide direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta ja joihin ei saa hakea muutosta. Julkaisu on tehtävä välittömästi sen jälkeen, kun päätöksestä on ilmoitettu seuraamuksen kohteena olevalle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Julkaistuissa tiedoissa on oltava vähintäänkin tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomisesta vastuussa olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden nimet. Jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta soveltaa tätä säännöstä päätöksiin, joilla määrätään luonteeltaan tutkinnallisia toimenpiteitä.
Tulli ei ole neljännessä rahanpesudirektiivissä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on toimilupavalvonta tai toiminnanharjoittajien rekisteröiminen ja direktiivin noudattamisen valvonta. Rahanpesulain seuraamusten ja 1. lakiehdotuksen seuraamusten yhdenmukaistamiseksi esityksessä ehdotetaan, että julkistamista koskeva velvoite ulotetaan myös Tullin tämän lakiehdotuksen nojalla määräämiin seuraamuksiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Tullin olisi julkistettava rikemaksu viipymättä sen jälkeen, kun päätöksestä on ilmoitettu sen kohteelle. Julkistaminen voidaan tehdä esimerkiksi Tullin internetsivuilla. Julkistamisesta olisi käytävä ilmi, onko rikemaksun määräämistä koskeva päätös lainvoimainen, rikkomuksen luonne ja tyyppi sekä rikkomuksesta vastuussa olevan henkilöllisyys. Jos muutoksenhakuviranomainen kumoaa päätöksen kokonaan tai osittain, Tullin olisi julkistettava tieto muutoksenhakuviranomaisen päätöksestä vastaavalla tavalla kuin rikemaksun määrääminen on julkistettu. Rikemaksua koskevat tiedot olisi pidettävä valvontaviranomaisen internetsivuilla viiden vuoden ajan.
Pykälän 2 momentti koskisi poikkeuksia, jolloin päätöksen julkistamista voidaan lykätä, päätös voidaan julkistaa ilman seuraamuksen kohteena olevan henkilön nimeä tai rikemaksua koskeva päätös voidaan jättää julkistamatta.
Jos Tulli julkistaa seuraamusta koskevan päätöksen ilman seuraamuksen kohteena olevan henkilön nimeä, Tulli voisi 3 momentin mukaan samalla päättää lykätä henkilöllisyyttä koskevien tietojen julkistamista kohtuullisen ajan, jos se arvioi, että anonyymin julkistamisen perusteet lakkaavat tuossa ajassa.
16 §. Rikemaksun täytäntöönpano ja palauttaminen. Rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtisi Oikeusrekisterikeskus. Rikemaksu pantaisiin täytäntöön siinä järjestyksessä kuin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002) säädetään.
17 §. Muutoksenhaku. Pykälässä viitattaisiin muutoksenhaun osalta tullilain säännöksiin. Tullilain 88 §:ssä säädetään oikaisuvaatimuksesta, 89 §:ssä muutoksenhausta Helsingin hallinto-oikeuteen ja 90 §:ssä valituksesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
18 §. Viranomaisyhteistyö. Pykälän nojalla sellaisten toimivaltaisten viranomaisten, jotka eivät ole perustaneet omaa 4 §:ssä tarkoitettua tiedonhakujärjestelmää, olisi oikeus pyytää tietoja Tullin tiedonhakujärjestelmän kautta. Tällaisia viranomaisia ovat todennäköisesti Finanssivalvonta, Patentti- ja rekisterihallitus ja konkurssiasiamiehen toimisto. Tällöin toimivaltaisen viranomaisen on yksilöitävä Tullille lainsäännös, jonka nojalla se tietoja pyytää.
19 §.Voimaantulo. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019.
Pykälässä säädettäisiin, että lain 4 §:ää sovellettaisiin 1 päivänä syyskuuta 2020 ja tällöin luottolaitoksilla olisi oltava tekniset valmiudet luovuttaa toimivaltaisille viranomaisille tietoja järjestelmän kautta.
Myös 5 §:ää sovellettaisiin 1 päivänä syyskuuta 2020. Maksulaitosten, sähkörahayhteisöjen ja virtuaalivaluutan tarjoajien olisi toimitettava rekisteriin 6 §:ssä tarkoitetut tiedot 1 päivänä syyskuuta 2020.
1.2
Laki virtuaalivaluutan tarjoajista
1 §.Soveltamisala. Lakia sovellettaisiin virtuaalivaluutantarjoajien harjoittamaan liiketoimintaan. Virtuaalivaluutan tarjoajalla tarkoitetaan 2 §:n mukaan virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskijaa, virtuaalivaluutan vaihtopalvelua ja sen markkinapaikkaa sekä lompakkopalvelun tarjoajaa. Virtuaalivaluutta määriteltäisiin digitaalisessa muodossa olevaksi arvoksi, jota keskuspankki tai muu viranomainen ei ole laskenut liikkeeseen tai taannut ja joka ei ole laillinen maksuväline, jota henkilö voi käyttää maksuvälineenä ja joka voidaan siirtää, tallentaa ja vaihtaa sähköisesti.
2 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa määriteltäisiin direktiivin 3 artiklan 18 kohdassa tarkoitettu virtuaalivaluutta. Virtuaalivaluutta on aina digitaalisessa muodossa. Sillä voi olla liikkeeseenlaskija tai se voi perustua hajautettuun järjestelmään, kuten Bitcoinin taustalla olevaan lohkoketjuteknologiaan. Virtuaalivaluutta ei voisi olla keskuspankin tai muun viranomaisen liikkeeseenlaskema.
Virtuaalivaluutta ei momentin 1 kohdan a alakohdan mukaan voi olla laillinen maksuväline. Laillisella maksuvälineellä tarkoitetaan maksuvälinettä, joka velkojan on vastaanotettava, jos maksuvälineestä ei ole velkojan ja velallisen välillä sovittu. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 128 artiklan mukaan EKP:lla on yksinoikeus antaa lupa eurosetelien liikkeeseen laskemiseen unionissa. EKP ja kansalliset keskuspankit voivat laskea liikkeeseen euroseteleitä. Ainoastaan EKP:n ja kansallisten keskuspankkien liikkeeseen laskemat setelit ovat laillisina maksuvälineinä kelpaavia seteleitä unionissa. Jäsenvaltiot voivat laskea liikkeeseen eurometallirahoja saatuaan EKP:n hyväksymisen liikkeeseen laskemisen määrälle. Virtuaalivaluutta on luonteeltaan hyödyke.
Virtuaalivaluutalta edellytettäisiin momentin 1 kohdan b alakohdan mukaan sen käytettävyyttä maksuvälineenä. Osapuolet voivat sopia virtuaalivaluutan hyväksymisestä maksuvälineenä, vaikka se ei ole laillinen maksuväline.
Momentin 1 kohdan c alakohdan mukaan virtuaalivaluuttaan tulee liittyä sen siirtäminen, vaihtaminen ja tallentaminen sähköisesti. Virtuaalivaluutta on digitaalisessa muodossa oleva hyödyke eli käytännössä yksilöity koodi, jota voidaan siirtää, vaihtaa ja tallentaa.
Momentin 2 kohdassa määriteltäisiin virtuaalivaluutan tarjoaja, joka voi olla virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskija, virtuaalivaluutan vaihtopalvelu ja sen markkinapaikka sekä lompakkopalvelun tarjoaja. Virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskijana pidettäisiin 3 kohdan mukaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka laskee virtuaalivaluutan liikkeelle. Lain soveltaminen virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskijaan poikkeaisi direktiivin mukaisesta soveltamisalasta. Virtuaalivaluuttaan liittyvien riskien vuoksi on kuitenkin perusteltua, että laki koskee virtuaalivaluutan vaihtopalveluiden lisäksi sen liikkeeseenlaskijaa. Erityisesti väärinkäytöksiä on havaittu niin sanottujen Initial Coin Offeringin (ICO) yhteydessä, jossa liikkeeseenlaskija kuvaa virtuaalivaluutan ominaisuuksia, käyttötarkoitusta ja liikkeeseenlaskun ehtoja. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät keskuspankkien ja muiden viranomaisten liikkeeseenlaskemat virtuaalivaluutat.
Virtuaalivaluutan vaihtopalvelu määriteltäisiin 4 kohdassa, jonka mukaan sillä tarkoitetaan toimintaa, jossa virtuaalivaluuttaa vaihdetaan liike- tai ammattitoimintana lailliseksi maksuvälineeksi tai toiseksi virtuaalivaluutaksi. Lisäksi virtuaalivaluutan vaihtopalveluna pidettäisiin liike- tai ammattitoimintaa, jossa virtuaalivaluutta vaihdetaan muuksi hyödykkeeksi tai vastaavasti hyödyke virtuaalivaluutaksi. Tällöin esimerkiksi kullan vaihtaminen virtuaalivaluuttaan tulisi lain soveltamisalan piiriin. Vaihtopalveluna pidettäisiin myös sellaisen markkinapaikan ylläpitämistä, jossa sen asiakkaat voivat harjoittaa edellä tarkoitettua toimintaa. Tällöin laki kattaisi myös hajautetut virtuaalivaluutan markkinapaikat, jotka toimivat ilman lompakkopalvelua. Markkinapaikka voi olla monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä tai välityspalvelu.
Vaatimus liike- tai ammattitoiminnasta jättäisi lain soveltamisalan ulkopuolelle tilanteet, joissa henkilöt yksittäisissä tapauksissa suostuisivat vaihtamaan virtuaalivaluuttaa toiseen valuuttaan. Toinen valuutta voi olla virtuaalivaluutta tai laillinen maksuväline.
Määritelmä olisi direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan g luetelmakohtaa laajempi, kun se kattaa myös vaihdon virtuaalivaluutasta toiseen virtuaalivaluuttaan. Ottaen huomioon virtuaalivaluuttoihin liittyvät useat riskit ja kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan riskiarvion, jonka mukaan Suomessa virtuaalivaluuttoihin liittyy korkea rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski, on tarkoituksenmukaista ennalta estää lain säännösten kiertäminen laajentamalla määritelmä myös näihin palveluihin.
Lompakkopalvelun tarjoaja määriteltäisiin momentin 5 kohdassa luonnolliseksi henkilöksi tai oikeushenkilöksi, joka pitää virtuaalivaluuttaa hallussa toisen lukuun tai tarjoaa sen siirtoa taikka säilytystä. Vähintään yhden edellä mainitun palvelun tarjoaminen riittää, jotta toimintaa pidetään lompakkopalvelun tarjoamisena. Virtuaalivaluuttojen käyttö voi perustua yksityisten ja julkisten avainten käyttöön. Yksityisillä kryptoavaimilla tarkoitetaan digitaalista suojausta, joka on ainoastaan lompakon haltijan tiedossa. Sen lisäksi lompakko on suojattu julkisella avaimella, jota käytetään käyttäjän varmennukseen ja jota voidaan välittää julkisesti.
Momentin 6 kohdassa määriteltäisiin virtuaalivaluuttaan liittyvä palvelu, jona pidettäisiin virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskua, sen vaihtopalvelua ja lompakkopalvelun tarjoamista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, ettei virtuaalivaluuttana pidetä maksulaitoslaissa tarkoitettua sähköistä rahaa. Sähköisellä rahalla tarkoitetaan raha-arvoa, joka on tallennettu sähköisesti tai magneettisesti sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalle suoritettua rahamäärää vastaan maksutapahtumien tekemistä varten ja jonka yksi tai useampi henkilö on sitoutunut hyväksymään maksuksi.
3 §. Valvonta. Virtuaalivaluutan tarjoajat toimivat rahoitusjärjestelmän rajapinnassa ja virtuaalivaluutat muodostavat riskejä rahoitusjärjestelmälle ja sijoittajille. Tästä syystä lain valvontaviranomaiseksi säädettäisiin Finanssivalvonta, jonka tehtäviin kuuluu Finanssivalvonnasta annetun lain 3 §:n nojalla muun muassa rekisteröidä finanssimarkkinoilla toimivia ja vahvistaa niiden toimintaa koskevia sääntöjä sekä valvoa, että finanssimarkkinoilla toimivat noudattavat niihin sovellettavia finanssimarkkinoita koskevia säännöksiä, niiden nojalla annettuja määräyksiä, toimilupansa ehtoja ja toimintaansa koskevia sääntöjä.
4 §.Virtuaalivaluutan tarjoajan rekisteröitymisvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että virtuaalivaluuttojen tarjonta edellyttää tämän lain mukaista rekisteröitymistä.
Pykälän 2 momentin 1 kohdassa rajattaisiin lain soveltamisalan ulkopuolelle elinkeinonharjoittajat, jotka tarjoavat virtuaalivaluuttaan liittyviä palveluita rajatussa verkossa. Rajatulla verkolla tarkoitettaisiin yleisöltä suljettua palvelua, jonka käyttäminen edellyttää palveluun rekisteröitymistä. Lisäksi virtuaalivaluutan tulee olla käytettävissä vain rajatun verkon sisällä eikä sitä voida vaihtaa lailliseen maksuvälineeseen. Esimerkiksi internetissä tai älypuhelimissa tarjolla olevissa peleissä tarkoitetut pelivaluutat ja pelien tarjoajat jäisivät lain soveltamisalan ja rekisteröitymisvelvollisuuden ulkopuolelle.
Momentin 2 kohdassa rajattaisiin lain ulkopuolelle elinkeinonharjoittaja, joka tarjoaa virtuaalivaluuttoihin liittyviä palveluita satunnaisesti muun toimilupaa, rekisteröintiä tai ennakollista hyväksyntää edellyttävän ammattitoiminnan yhteydessä. Arvioitaessa palvelun satunnaisuutta olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että se ei ole henkilön pääasiallista toimintaa vaan oheistoimintaa sekä toiminnan vähäisyyteen absoluuttisina lukuina ja liiketoimien perusteella. Esimerkiksi luottolaitokset tai maksulaitokset, jotka tarjoaisivat virtuaalivaluuttoihin liittyviä palveluita, jäisivät lain soveltamisalan ulkopuolelle. Virtuaalivaluutan tarjoajia voivat olla myös muut tahot kuin Finanssivalvonnan valvomat toimilupavalvottavat, rekisteröitymisvelvolliset tai Finanssivalvonnasta annetussa laissa tarkoitetut muut finanssimarkkinoilla toimivat.
5 §. Rekisteri virtuaalivaluutan tarjoajista ja rekisteri-ilmoitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta pitää rekisteriä virtuaalivaluutan tarjoajista.
Pykälän 2 momentti koskisi rekisteri-ilmoituksen tekemisestä ja rekisteri-ilmoitukseen sisällytettäviä tietoja. Momentin 1 kohdan mukaan yksityisen elinkeinonharjoittajan olisi ilmoitettava täydellinen nimi ja henkilötunnus tai tämän puuttuessa syntymäaika sekä toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste, päätoimipaikka ja niiden toimipaikkojen käyntiosoite, joissa virtuaalivaluuttaan liittyviä palveluita tarjotaan. Jos virtuaalivaluutan tarjoaja on oikeushenkilö, sen olisi ilmoitettava toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste, päätoimipaikka ja niiden toimipaikkojen käyntiosoite, joissa virtuaalivaluuttaan liittyviä palveluita tarjotaan. Lisäksi rekisteri-ilmoituksen olisi sisällettävä asiakasvarojen säilyttämistä, markkinointia ja asiakkaiden tuntemista koskevat tiedot.
Momentin 2 kohdassa edellytettäisiin, että rekisteri-ilmoitukseen olisi liitettävä selvitys 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuista henkilöistä, joiden luotettavuus tulee arvioitavaksi, jos ilmoituksen tekijä on oikeushenkilö. Selvitys koskee toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä, muuta ylimpään johtoon kuuluvaa ja sitä, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään kymmenesosa osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta, jos kyseessä on muu yhteisö kuin osakeyhtiö.
Pykälän 2 momentin nojalla ilmoituksen tekijän olisi toimitettava Finanssivalvonnalle myös muut tarpeelliset tiedot. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi tiedot luotettavuuden arvioimiseksi.
6 §.Rekisteröinnin edellytykset. Finanssivalvonnan olisi pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla rekisteröitävä ilmoituksen tekijä virtuaalivaluutan tarjoajaksi, jos hakijalla on oikeus harjoittaa elinkeinotoimintaa Suomessa. Elinkeinotoiminnan harjoittamista on saatettu rajoittaa esimerkiksi tuomioistuimen päätöksellä.
Momentin 2 kohdassa edellytettäisiin, että ilmoituksen tekijä ei ole konkurssissa. Jos ilmoituksen tekijä on luonnollinen henkilö, hänen on oltava täysi-ikäinen. Lisäksi luonnollisen henkilön toimintakelpoisuutta ei saa olla rajoitettu. Jos luonnolliselle henkilölle on määrätty edunvalvoja, Finanssivalvonta ei voi rekisteröidä ilmoituksen tekijää. Henkilö ei tällöin ole esimerkiksi heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenevä huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, mutta hänen toimintakelpoisuuttaan ei välttämättä ole rajoitettu.
Ilmoituksen tekijän tulisi olla momentin 3 kohdan mukaan luotettava. Luotettavuuden arvioinnista säädetään 7 §:ssä.
7 §.Luotettavuus. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu luotettavuus. Ilmoituksen tekijää ei olisi pidettävä luotettavana, jos hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla viiden arviota edeltäneen vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen tai kolmen arviota edeltäneen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton tarjoamaan virtuaalivaluuttaan liittyviä palveluja, omistamaan tällaista toimintaa harjoittavaa yhteisöä tai toimimaan sen hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä, toimitusjohtajana tai toimitusjohtajan sijaisena taikka muussa ylimmässä johdossa, taikka jos hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton toimimaan mainitunlaisessa tehtävässä. Tällainen lainvoimainen tuomio voi olla esimerkiksi veropetos, rahanpesurikos, muut talousrikokset tai tietoverkkorikokset. Ilmeistä sopimattomuutta voi osoittaa esimerkiksi ilmoituksen tekijälle määrätty liiketoimintakielto tai lainvoimaa vailla oleva tuomio rahanpesurikoksesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin henkilöistä, joita kaikkia luotettavuusvaatimus koskee, jos ilmoituksen tekijä on oikeushenkilö.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niin sanotusta taloudellisesta luotettavuudesta. Finanssivalvonnalla olisi mahdollisuus pyytää Finanssivalvonnasta annetun lain 20 b §:n mukaisesti salassapitosäännösten estämättä viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta tietoja hakijan veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksuihin sekä Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta ja taloudesta sekä kytkennöistä.
8 §.Rekisteriin merkittävät tiedot ja muutoksista ilmoittaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tiedoista, jotka rekisteriin merkitään. Momentin 1 kohdan mukaan rekisteriin merkitään yksityisen elinkeinonharjoittajan täydellinen nimi ja henkilötunnus tai tämän puuttuessa syntymäaika. Lisäksi rekisteriin merkitään toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste, päätoimipaikka ja niiden toimipaikkojen käyntiosoite, joissa virtuaalivaluuttaan liittyviä palveluita tarjotaan.
Momentin 2 kohdan mukaan rekisteriin merkittäisiin oikeushenkilön osalta sen toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste, päätoimipaikka ja niiden toimipaikkojen käyntiosoite, joissa virtuaalivaluuttaan liittyviä palveluita tarjotaan.
Momentin 3 kohdassa säädettäisiin, että rekisteriin merkitään niiden henkilöiden täydellinen nimi ja henkilötunnus tai tämän puuttuessa syntymäaika, joiden luotettavuus on rekisteröinti-ilmoitusta käsiteltäessä selvitetty. Esimerkiksi ulkomaisen henkilön osalta rekisteriin merkittäisiin syntymäaika, jos hänellä ei ole suomalaista henkilötunnusta.
Ehdotuksessa tietosuojalaiksi ehdotetaan säädettäväksi henkilötunnuksen käsittelystä. Lakiehdotuksen 29 §:n 1 momentin mukaan henkilötunnusta saa käsitellä rekisteröidyn suostumuksella tai, jos käsittelystä säädetään laissa. Lisäksi henkilötunnusta saa käsitellä, jos rekisteröidyn yksiselitteinen yksilöiminen on tärkeää:
1) laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi;
2) rekisteröidyn tai rekisterinpitäjän oikeuksien ja velvollisuuksien toteuttamiseksi; tai
3) historiallista tai tieteellistä tutkimusta taikka tilastointia varten.
Viidennen rahanpesudirektiivin 47 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot rekisteröivät virtuaalivaluutan vaihtopalvelun tarjoajat ja lompakkopalvelun tarjoajat ovat rekisteröityjä. Luonnollisen henkilön yksilöimiseksi on välttämätöntä merkitä rekisteriin tieto henkilötunnuksesta.
Rekisteriin merkittäisiin myös rekisteröinnin päivämäärä (4 kohta). Jos ilmoituksen tekijälle on määrätty julkisia varoituksia tai sellaisia kieltoja, joiden tehosteeksi on asetettu uhkasakko, ne merkittäisiin 5 kohdan mukaan rekisteriin.
Virtuaalivaluutan tarjoajiin sovellettaisiin rahanpesulakia ja ne olisivat laissa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia. Mainitun lain 8 luvussa säädetään hallinnollisista seuraamuksista. Luvun 2 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen antaa sen valvottavaksi 7 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetylle ilmoitusvelvolliselle julkisen varoituksen, jos tämä tahallaan tai huolimattomuudesta menettelee muiden tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka maksajan tiedot -asetuksen säännösten kuin tämän luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa taikka 3 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen säännösten vastaisesti. Luvun 8 §:n 1 momentissa säädetään seuraamusta koskevan päätöksen julkistamisesta. Valvontaviranomaisen on julkistettava päätös, jossa määrätään rikemaksu, julkinen varoitus tai seuraamusmaksu viipymättä sen jälkeen, kun päätöksestä on ilmoitettu sen kohteena olevalle henkilölle. Julkistamisesta on käytävä ilmi, onko seuraamuksen määräämistä koskeva päätös lainvoimainen, rikkomuksen luonne ja tyyppi sekä rikkomuksesta vastuussa olevan henkilöllisyys. Jos muutoksenhakuviranomainen kumoaa päätöksen kokonaan tai osittain, valvontaviranomaisen on julkistettava tieto muutoksenhakuviranomaisen päätöksestä vastaavalla tavalla kuin seuraamuksen määrääminen on julkistettu. Seuraamusta koskevat tiedot on pidettävä valvontaviranomaisen internetsivuilla viiden vuoden ajan.
Esityksen 3. lakiehdotuksessa esitetään säädettäväksi, että Finanssivalvonta valvoisi virtuaalivaluutan tarjoajien lain noudattamista. Finanssivalvonta olisi tällöin myös viranomainen, joka määräisi mahdollisen rahanpesulain mukaisen hallinnollisen seuraamuksen. Lisäksi Finanssivalvonta voisi määrätä virtuaalivaluutan tarjoajalle tämän lakiehdotuksen 17 §:n nojalla julkisen varoituksen, jonka julkistamisesta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 43 §:ssä.
Ilmoituksen tekijälle määrättävät hallinnolliset seuraamukset olisivat edellä mainittujen säännösten nojalla pääsääntöisesti julkisia. Uhkasakkolain (1113/1990) 23 §:n mukaan viranomaisen päätös on, jollei sitä julisteta, annettava tiedoksi asianosaiselle postitse saantitodistusta vastaan tai haasteen tiedoksiantamisesta säädetyssä järjestyksessä. Julkisia varoituksia tai uhkasakkoja koskevien tietojen merkintä tämän momentin 5 kohdan nojalla ei siten aiheuta merkittäviä riskejä ilmoituksen tekijän henkilötietojen suojalle.
Kun virtuaalivaluutan tarjoaja esimerkiksi lopettaa liiketoiminnan, rekisteriin merkitään 6 kohdan mukaisesti rekisteristä poistamisen syy ja ajankohta.
Pykälän 2 momentin mukaan virtuaalivaluutan tarjoajan on viipymättä ilmoitettava Finanssivalvonnalle rekisteriin merkittyjen tietojen muutoksista. Lisäksi tarjoajan on ilmoitettava Finanssivalvonnalle siitä, että se ei ole tarjonnut tällaisia palveluja edeltävän kuuden kuukauden aikana tai että se on lopettanut toimintansa.
9 §.Tietojen saatavilla pitäminen. Finanssivalvonta saisi luovuttaa pykälän 1 momentin nojalla rekisteristä henkilötietoja tulosteena taikka saattaa ne yleisesti saataville sähköisen tietoverkon kautta tai luovuttaa ne muutoin sähköisessä muodossa. Valtiovarainministeriössä on vireillä lakiehdotus julkisen hallinnon tiedonhallinnasta, jossa säädettäisiin julkisen hallinnon tiedonhallinnan järjestämisestä ja siihen liittyvistä velvollisuuksista. Lakiin sisältyisi säännökset tietojen luovuttamisesta teknisten rajapintojen ja katseluyhteyksien avulla viranomaisten välillä. Teknistä käyttöyhteyttä koskevasta sääntelystä erityislaeissa on tarkoitus luopua. Tästä syystä 1 momentissa ei säädettäisi erikseen tietojen luovuttamisen yksityiskohdista.
Finanssivalvonta saisi luovuttaa tämän lain nojalla tiedon henkilötunnuksesta vain, jos tieto annetaan tulosteena tai teknisenä tallenteena ja jos luovutuksensaajalla on oikeus henkilötunnuksen käsittelyyn tietosuojalain 26 §:n tai muun lain nojalla. Mainittu säännös vastaa henkilötietolain 13 §:ää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedoista, jotka Finanssivalvonnan olisi kuitenkin pidettävä yleisesti saatavilla sähköisen tietoverkon avulla. Tiedot vastaavat niitä tietoja, joita myös muista finanssimarkkinoilla toimivista rekisteröitävistä on saatavilla Finanssivalvonnan internetsivuilta.
10 §.Palveluihin liittyvien asiakirjojen ja tietojen säilyttäminen. Pykälän mukaan virtuaalivaluutan tarjoajan on säilytettävä asiakirjat ja tiedot virtuaalivaluuttoihin liittyvistä palveluista viiden vuoden ajan siitä, kun peruste, jolla tiedot on merkitty rekisteriin, voimassaolo on päättynyt, jollei muualla laissa säädetä pidemmästä säilytysajasta. Palvelua koskevan erimielisyyden synnyttyä asiakirjat ja tiedot on kuitenkin säilytettävä siihen saakka, kunnes asia on sovittu tai ratkaistu.
Säännös täydentää esimerkiksi rahanpesulaissa säädettyä tietojen säilyttämisvelvollisuutta. Säännöksen tarkoituksena on turvata Finanssivalvonnan tiedonsaantioikeuksien toteutuminen virtuaalivaluutan tarjoajien valvonnassa ja talousrikosten tutkinnassa.
11 §.Asiakasvarojen säilyttäminen. Virtuaalivaluutan tarjoajille ei säädettäisi erikseen vaatimuksia omien varojen vähimmäistasosta, jolla voitaisiin turvata asiakasvarojen suojaamistavoite. Tästä syystä laissa säädettävä velvollisuus asiakasvarojen suojaamiseen koskisi kaikkia virtuaalivaluutan tarjoajia.
Pykälän 1 momentissa edellytettäisiin, että virtuaalivaluutan tarjoajan on suojattava palvelunkäyttäjiltä tai toiselta palveluntarjoajalta virtuaalivaluuttojen vaihtamiseksi vastaanotetut varat. Merkitystä ei ole sillä, onko palvelun käyttäjä luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Varoilla tarkoitetaan käteistä, tilille kirjattua raha-arvoa ja sähköistä rahaa. Momenttia sovellettaisiin myös vastaanotettuihin virtuaalivaluuttoihin. Kun virtuaalivaluutan tarjoaja vastaanottaa virtuaalivaluuttoja, ne on vastaavasti säilytettävä luotettavalla tavalla erillään muiden asiakkaiden virtuaalivaluutoista esimerkiksi erillisessä virtuaalisessa lompakossa. Tämä ei tarkoittaisi sitä, että jokaiselle käyttäjälle olisi avattava ja hallinnoitava erillistä lompakkopalvelua, vaan kunkin asiakkaan virtuaalivaluutat on pystyttävä luotettavasti erottelemaan muiden asiakkaiden virtuaalivaluutoista esimerkiksi kirjanpidollisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan virtuaalivaluutan tarjoajan on säilytettävä 1 momentissa tarkoitetut varat niin, ettei ole vaaraa niiden sekoittumisesta toisen palvelun käyttäjän, palveluntarjoajan tai sen omiin varoihin. Momenttia ei siis sovellettaisi virtuaalivaluutan vaihtamiseksi vastaanotettuihin virtuaalivaluuttoihin, koska niiden suojaaminen 2 momentissa tarkoitetulla tavalla edellyttäisi varojen muuntoa lailliseksi maksuvälineeksi ja tästä voisi olla virtuaalivaluutan kurssivaihtelut huomioon ottaen merkittäviä kustannusvaikutuksia palveluntarjoajille. Virtuaalivaluutan tarjoajan on talletettava varat tilille keskuspankkiin, talletuspankkiin tai muussa valtiossa toimiluvan saaneeseen talletusten vastaanottamiseen oikeutettuun luottolaitokseen taikka vähäriskisiin ja helposti rahaksi muutettaviin arvopapereihin tai muihin sijoituskohteisiin, jos varoja ei ole siirretty varojen vastaanottamista seuraavana työpäivänä. Finanssivalvonta antaa määräykset siitä, milloin arvopaperia tai muuta sijoituskohdetta voidaan pitää vähäriskisenä ja helposti rahaksi muutettavana.
Virtuaalivaluutan tarjoajan olisi ilmoitettava 3 momentin nojalla Finanssivalvonnalle merkittävistä muutoksista asiakasvarojen suojaamisessa.
12 §.Markkinointi. Virtuaalivaluutan tarjoajalla olisi 1 momentin mukaan velvollisuus antaa markkinoinnissaan asiakkaalle markkinoitavasta palvelusta kaikki ne tiedot, joilla saattaa olla merkitystä asiakkaan tehdessä palvelua koskevia ratkaisuja. Säännös koskisi erityisesti mainontaa, joka on osa kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvun markkinoinnin käsitettä. Merkityksellisiä tietoja olisivat esimerkiksi palvelun käyttämisestä aiheutuvat kustannukset, palveluun liittyvät riskit, palvelun kokonaishinta ja sopimussuhteen kesto.
Pykälän 2 momentissa kiellettäisiin totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon antaminen sekä asiakkaan kannalta sopimattoman tai hyvän tavan vastainen menettely. Kuluttajansuojalain 2 luvussa säädetään kuluttajan kannalta hyvän tavan vastaisesta markkinoinnista ja sopimattomista menettelyistä markkinoinnissa ja asiakassuhteessa. Hyvän tavan vastaista menettelyä voidaan arvioida vastaavalla tavalla kuin elinkeinoharjoittajien välisissä suhteissa sovellettavaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettua lakia (1061/1978).
Markkinointia olisi pykälän 3 momentin mukaan pidettävä aina sopimattomana, jos se ei sisällä asiakkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja.
Virtuaalivaluutta voi täyttää arvopaperimarkkinalain 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetun rahoitusvälineen määritelmän, jolloin siihen sovelletaan lain säännöksiä esimerkiksi esitteen laatimisvelvollisuudesta. Pykälän 4 momentissa olisi informatiivinen viittaus arvopaperimarkkinalakiin.
13 §.Asiakkaan tunteminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin virtuaalivaluutan tarjoajan velvollisuudesta tuntea asiakkaansa. Asiakkaan tunteminen tarkoittaa asiakasta koskevien tietojen hankkimista, asiakassuhteen seurantaa ja velvollisuutta ottaa selvää muutoksista. Virtuaalivaluutan tarjoajan on tunnistettava asiakkaan tosiasiallinen edunsaaja ja henkilö, joka toimii asiakkaan lukuun, sekä lisäksi tarvittaessa todennettava näiden henkilöllisyys. Tunnistaminen voidaan tehdä virallisista henkilöasiakirjoista tai käyttämällä etätunnistamista. Asiakkaan ja tosiasiallisen edunsaajan tuntemisesta ja tunnistamisesta säädetään tarkemmin rahanpesulaissa, johon viitattaisiin 3 momentissa.
Virtuaalivaluutan tarjoajalla olisi oltava 2 momentin mukaan riittävät riskienhallintajärjestelmät, joilla ne voivat arvioida asiakkaista toiminnalleen aiheutuvia riskejä. Riskienhallinnan tulisi kattaa esimerkiksi omaisuusriski, toiminnallinen riski ja henkilöriski.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Finanssivalvonta voisi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetuista asiakkaan tuntemisessa noudatettavista menettelytavoista ja 2 momentissa tarkoitetusta riskienhallinnasta. Finanssivalvonta on antanut vastaavien valtuuksien nojalla standardin 2.4. Asiakkaan tunteminen - rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen.
14 §.Oikeus saada tietoja sakko- ja rikosrekisteristä. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan oikeudesta saada tietoja sakko- ja rikosrekisteristä. Jotta Finanssivalvonta voisi arvioida virtuaalivaluutan tarjoajan luotettavuutta, sillä on oltava oikeus saada tätä varten tarpeelliset tiedot sakon täytäntöönpanosta annetun lain 46 §:ssä tarkoitetusta sakkorekisteristä. Rikosrekisteritiedot virtuaalivaluutan tarjoajan luotettavuuden selvittämiseksi Finanssivalvonnalle voidaan luovuttaa rikosrekisterilain (770/1993) 4 a §:n nojalla.
15 §.Virtuaalivaluutan tarjoaminen ilman rekisteröintiä. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi kiellettävä virtuaalivaluuttaan liittyvien palvelujen tarjoaminen, jota harjoitetaan tämän lain vastaisesti ilman rekisteröintiä. Kielto voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös tällaista toimintaa harjoittavan palveluksessa olevaan henkilöön tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa. Yleensä kielto kohdistetaan palveluntarjoajana toimivaan yhteisöön tai elinkeinonharjoittajaan. Henkilöön kohdistettu kielto voi olla perusteltu esimerkiksi silloin, kun on ilmeistä, että kyseinen yhteisö ei tule noudattamaan kieltoa eikä kykene suoriutumaan kieltopäätökseen liitettävästä uhkasakosta tai on syytä epäillä, että kieltoa kierretään jatkamalla toimintaa toisessa yrityksessä.
Finanssivalvonnalla on Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:n mukaan toimivalta asettaa kiellon tehosteeksi uhkasakko. Mainitusta pykälästä poiketen 2 momentissa säädettäisiin, että Finanssivalvonnalla on velvollisuus asettaa uhkasakko 1 momentissa tarkoitetun kiellon tehosteeksi, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Finanssivalvonnasta annetun lain 10 §:n mukaan uhkasakon tuomitsee maksettavaksi Finanssivalvonnan johtokunta. Lisäksi siltä osin kuin mainitusta laista ei muuta seuraa, sovelletaan uhkasakkolain säännöksiä.
Pykälän 2 momentissa viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetussa laissa tarkoitettuun julkiseen varoitukseen.
16 §.Rekisteristä poistaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteista, jolloin virtuaalivaluutan tarjoaja olisi poistettava rekisteristä. Finanssivalvonnan olisi poistettava virtuaalivaluutan tarjoaja rekisteristä ilman aiheetonta viivytystä momentin 1 kohdan mukaan, jos virtuaalivaluutan tarjoaja ei ole tarjonnut virtuaalivaluuttoihin liittyviä palveluja edeltävän kuuden kuukauden aikana tai on lopettanut toimintansa.
Momentin 2 kohdan nojalla poisto olisi tehtävä myös, jos virtuaalivaluutan tarjoaja on hyväksytty rekisteriin tarjoajan antamien virheellisten tai harhaanjohtavien tietojen vuoksi. Annettujen virheellisten tai harhaanjohtavien tietojen on tullut olla laadultaan sellaisia, että ilmoituksen tekijää ei olisi hyväksytty rekisteriin siinä tapauksessa, että Finanssivalvonnalla olisi kyseisten tietojen sijaan ollut käytössään oikeasisältöiset tiedot.
Jos 6 §:n 1 momentin 1—3 kohdassa säädetyt rekisteröinnin edellytykset eivät enää täyty, virtuaalivaluutan tarjoaja on poistettava rekisteristä momentin 3 kohdan mukaan.
Momentin 4 kohdassa säädettäisiin, että jos virtuaalivaluutan tarjoajan tai sen ylemmän johdon toiminnassa ilmenee vakavia tai toistuvia laiminlyöntejä ja sille on jo aiemmin asetettu 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimintakielto, virtuaalivaluutan tarjoaja olisi poistettava rekisteristä.
Pykälän 2 momentissa annettaisiin Finanssivalvonnalle oikeus antaa määräyksiä toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen asiakkaiden etujen turvaamiseksi ennen kuin virtuaalivaluutan tarjoaja lopettaa toimintansa.
17 §.Virtuaalivaluutan tarjoajaa koskevat muut seuraamukset. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi kieltää virtuaalivaluutan tarjoajaa jatkamasta toimintaansa tarkemmin pykälässä yksilöidyissä tilanteissa. Finanssivalvonta voisi asettaa 2 momentin nojalla kiellon tehosteeksi uhkasakon.
Pykälän 3 momentissa viitattaisiin Finanssivalvonnasta annettuun lakiin, jossa säädetään Finanssivalvonnan oikeudesta määrätä julkinen varoitus.
18 §.Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019.
19 §.Siirtymäsäännös. Pykälän mukaan sen, joka tämän lain voimaan tullessa harjoittaa tämän lain mukaan rekisteröintiä edellyttävää toimintaa, saa jatkaa toimintaansa Suomessa ilman rekisteröintiä 1 päivään heinäkuuta 2019.
1.3
Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä
1 luku Yleiset säännökset
2 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momentin soveltamisalaa muutettaisiin rahanpesudirektiivin muutoksen johdosta. Momentin 1 kohdan c alakohtaa muutettaisiin siten, että lakia sovellettaisiin toimilupavalvottavaa vastaavaan ulkomaiseen yhteisöön, jos yhteisö tarjoaa Suomessa palveluita sivuliikettä perustamatta edustajan välityksellä. Velvoite keskitetyn yhteyspisteen nimeämiselle on 3 luvun 14 §:ssä säädetty ulkomaiselle yhteisölle. On tarkoituksenmukaista, että muutkin tämän lain velvoitteet koskisivat nimenomaan ulkomaista yhteisöä, jolle kotivaltion viranomainen on myöntänyt luvan tarjota palveluja rajan yli Suomeen sivuliikettä perustamatta. Toisen ETA-valtion maksulaitosten ja sähkörahayhteisöjen Suomessa toimivat edustajat ovat usein muita elinkeinonharjoittajia kuin finanssipalvelujen tarjoajia, ja edustajat toimivat ulkomaisen päämiehensä nimissä ja lukuun hyödyntäen päämiehensä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan prosesseja ja menettelyjä. Edustajilta ei edellytetä Suomessa omaa finanssipalvelujen tarjoamiseen liittyvää toimilupaa tai rekisteröintiä. Ulkomaisen yhteisön kotivaltion valvoja ilmoittaa Finanssivalvonnalle, että yhteisö tarjoaa palveluja Suomessa valitsemiensa edustajien välityksellä.
Momentin uudessa 8 a kohdassa viitattaisiin 2. lakiehdotuksessa tarkoitettuun virtuaalivaluutan tarjoajaan. Muutos vastaisi direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan g ja h alakohtaa.
Momentin 22 kohtaan lisättäisiin direktiivin mukaisesti veroneuvojien lisäksi muut henkilöt, jotka tarjoavat pääasiallisena ammattitoimintanaan suoraan tai välillisesti verotukseen liittyvää tukea tai neuvontaa. Välillisellä tarjoamisella tarkoitettaisiin tässä henkilön etuyhteyteen kuuluvien tahojen kautta toteutettua toimintaa. Etuyhteys voi syntyä esimerkiksi perheenjäsenyyden tai muun läheisen henkilökohtaisen suhteen tai johto-, omistus-, jäsenyys-, rahoitus- tai oikeussuhteeseen kautta. Tarjottu tuki voi olla aineellista apua tai muuta tukea. Muutoksella täytäntöönpantaisiin direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a alakohdan muutos.
Veroneuvontaa ei ole direktiivissä rajattu eikä veroneuvontaa ehdoteta kansallisesti määriteltäväksi, jotta se ei rajaisi tarpeettomasti soveltamisalan piiriin kuuluvia toimijoita. Veroneuvonta voi liittyä esimerkiksi kansallisiin tai kansainvälisiin yrityskauppoihin, sukupolvenvaihdostilanteisiin tai perintöoikeudellisiin kysymyksiin.
Jos palvelua tarjotaan välillisesti, asiakkaan tuntemisvelvoite koskee varsinaista asiakasta ja asiakkaan asiakasta. Toisin sanoen toiminnanharjoittaja on tunnettava asiakkaansa liiketoiminta riittävän hyvin voidakseen arvioida asiakkaaseen liittyviä riskejä. Osana tätä riskianalyysiä on myös asiakkaan asiakkaat.
Momentin 24 kohtaan tehtäisiin lakitekninen muutos.
Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 25 ja 26 kohta. Uudessa 25 kohdassa täytäntöönpantaisiin direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan i alakohta. Soveltamisalaan kuuluisivat taideteosten myyjät ja välittäjät, jos liiketoimien ja toisiinsa kytkeytyneiden liiketoimien arvo on vähintään 10 000 euroa. Säännös kattaisi taidegalleriat, huutokauppakamarit ja muut liike- ja ammattitoimintana taideteoksia myyvät ja välittävät. Taideteosten käsitettä ei ole direktiivissä määritelty. Sen voidaan katsoa sisältävän sekä esineet että aineettoman taiteen. Asiakkaan tunnistamista ja henkilötietojen todentamista koskevan 3 luvun 2 §:n 1 ja 2 kohta voivat tulla sovellettavaksi riippuen siitä, missä muodossa taideteos on.
Momentin 26 kohdassa soveltamisala laajennettaisiin vapaasatamien kautta tapahtuvaan taideteosten kauppaan, välitykseen ja säilytykseen, jos liiketoimen tai toisiinsa kytkeytyvien liiketoimien arvo on vähintään 10 000 euroa. Vapaasatamalla tarkoitetaan Suomen ja EU:n tullialueen ulkopuolista aluetta.
4 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 11 kohtaan lisättäisiin viittaus tehtävän merkittävyyteen.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset merkittävistä poliittisesti vaikutusvaltaisista tehtävistä. Direktiivin 20 a artiklan mukaan jäsenvaltioiden on laadittava ja pidettävä ajan tasalla luetteloa tehtävistä, joita pidetään merkittävinä julkisina tehtävinä. Lisäksi jäsenvaltioiden on pyydettävä niihin hyväksyttyjä kansainvälisiä järjestöjä laatimaan ja pitämään yllä kyseisen järjestön merkittävistä julkisista tehtävistä. Jäsenvaltioiden on toimitettava luettelot komissiolle.
Luettelon ylläpitäminen lain tasolla ei ole sen yksityiskohtaisuuden ja päivitystarpeen vuoksi perusteltua. Asetus kattaisi sekä kansallisesti merkittävät julkiset tehtävät että kansainvälisten järjestöjen merkittävät julkiset tehtävät. Kun julkiset tehtävät määritettäisiin asetuksessa, ne olisivat myös ilmoitusvelvollisten käytettävissä.
Pykälän 1 momentin 17 kohtaa muutettaisiin siten, että rahoituspalveluja tarjoavan yrityksen määritelmä ei kattaisi myöskään virtuaalivaluutan tarjoajaa.
2 luku Riskiarvio
1 §.Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kansallinen riskiarvio on toimitettava komission, Euroopan valvontaviranomaisten ja muiden jäsenvaltioiden saataville. Muutos vastaa direktiivin 7 artiklan 5 kohtaa.
Pykälän 2 momentin 1—3 kohtaa ei ehdoteta muutettavaksi.
Pykälän 2 momentin 4 kohtaan tehtäisiin lakitekninen muutos. Pykälän 5 kohdalla täytäntöönpantaisiin direktiivin 7 artiklan 4 kohta, jonka mukaan riskiarvion tarkoituksena on kuvata rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan rakenteita ja yleisiä toimenpiteitä sekä resursseja. Resurssien kuvaus kattaisi muun muassa valvontaviranomaiset, rahanpesun selvittelykeskuksen, Verohallinnon ja syyttäjät. Resursseja olisi arvioitava henkilömäärillä mitattuna ja taloudellisin mittarein. Riskiarviossa arvio tehtäisiin viranomaisittain ja kansallisella tasolla.
Pykälän 3 momenttiin ei ehdoteta muutoksia. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan sisäministeriön ja oikeusministeriön olisi varmistettava, että riskiarvion tueksi laaditaan tilastoja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan tehokkuuden arvioimiseksi ja sisäministeriön olisi julkistettava niistä vuosittain yhteenveto. Tällaisia tilastotietoja ovat direktiivin 44 artiklan a kohdan mukaan tiedot, joilla mitataan direktiivin soveltamisalaan kuuluvien eri alojen kokoa ja merkitystä, mukaan luettuina yhteisöjen ja toimintaa harjoittavien luonnollisten henkilöjen määrä kullakin alalla ja kunkin alan taloudellinen merkitys.
Artiklan b kohdassa viitataan tietoihin, joilla mitataan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen kansallisen torjuntajärjestelmän puitteissa tehtyjä ilmoituksia ja tutkimuksia sekä pidettyjä oikeuskäsittelyjä, mukaan luettuina rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävistä liiketoimista tehtyjen ilmoitusten lukumäärä ja kyseisten ilmoitusten seurantatoimet sekä vuotuiset tiedot tutkittujen tapausten, syytteeseen asetettujen henkilöiden ja rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista rikoksista tuomittujen henkilöiden lukumäärästä, esirikosten tyypeistä, jos tietoja on saatavilla, ja jäädytettyjen, takavarikoitujen tai menetetyksi tuomittujen varojen euromääräisestä arvosta. Rahanpesun selvittelykeskus ja oikeusrekisterikeskus ylläpitävät kohdassa tarkoitettuja tilastoja.
Lisäksi rahanpesun selvittelykeskus voi ylläpitää artiklan d kohdassa tarkoitettuja tilastoja rajat ylittävien tietopyyntöjen lukumäärästä, jotka rahanpesun selvittelykeskus on esittänyt tai vastaanottanut, joihin se on kieltäytynyt vastaamasta tai joihin se on vastannut osittain tai kokonaan, jaoteltuina vastapuolena olevan maan mukaan.
Artiklan e kohdassa tarkoitettua tilastoa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaan liittyvästä valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille osoitetuista henkilöresursseista sekä rahanpesun selvittelykeskukselle osoitetuista henkilöresursseista ei ole ylläpidetty.
Kukin toimivaltainen viranomainen voi ylläpitää sisäministeriön ja oikeusministeriön työn tueksi artiklan f kohdassa tarkoitettua tilastoa toimitiloissa ja niiden ulkopuolella toteutettavien valvontatoimien lukumäärästä, valvontatoimien perusteella havaittujen rikkomisten lukumäärästä ja valvontaviranomaisten soveltamista seuraamuksista tai hallinnollisista toimenpiteistä. Tilastoinnista olisi mahdollista sopia esimerkiksi viranomaisten välisessä yhteistyösopimuksessa.
3 luku Asiakkaan tunteminen
1 §.Asiakkaan tunteminen ja riskiperusteinen arviointi. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilmoitusvelvollisen tulisi noudattaa tämän luvun säännöksiä asiakkaan tuntemisesta paitsi riskiarvion perusteella myös silloin, kun ilmoitusvelvollisella on lakisääteinen velvollisuus ottaa kalenterivuoden aikana yhteyttä asiakkaaseen tosiasiallista edunsaajaa koskevien merkityksellisten tietojen tarkistamista varten tai jos ilmoitusvelvollisella on ollut tällainen velvollisuus hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja direktiivin soveltamisesta annetun lain (185/2013) nojalla. Muutos vastaa direktiivin 14 artiklan 5 kohtaa.
2 §. Asiakkaan tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen. Pykälän 4 momentin nojalla ilmoitusvelvollisen olisi jatkossa varmistettava ennen uuden asiakassuhteen aloittamista yhteisön tai ulkomaisen express trustin kanssa, että sen tosiasiallinen edunsaaja on merkitty 6 luvussa tarkoitettuun rekisteriin. Merkintä voidaan todentaa rekisteriotteella tai muulla tavoin, esimerkiksi käyttämällä rekisterin sähköistä asiointipalvelua. Toimet rekisterimerkinnän varmistamiseksi olisi tehtävä asiakassuhdetta perustettaessa. Muutoksella täytäntöönpantaisiin direktiivin 14 artiklan 1 kohtaan tehty lisäys.
3 §. Asiakkaan tuntemistiedot ja niiden säilyttäminen. Pykälän 2 momentin 6 kohta ehdotetaan muutettavaksi. Jos tosiasiallista henkilöä ei ole pystytty tunnistamaan, asiakkaan tuntemista koskevista tiedoista olisi säilytettävä oikeushenkilön hallituksen tai vastuunalaisen yhtiömiehen, toimitusjohtajan tai muun vastaavassa asemassa olevan henkilön nimi, syntymäaika ja henkilötunnus. Lakia sovellettaessa on esiintynyt tulkintakysymyksiä siitä, riittävätkö tiedot hallituksesta tai tarvitaanko tiedot myös esimerkiksi toimitusjohtajasta. Tarkoituksena on, että tosiasialliseksi edunsaajaksi voidaan yksilöidä yksi tai useampi luonnollinen henkilö. Joissakin tapauksissa on tarkoituksenmukaisempaa pitää edunsaajana toimitusjohtajaa kuin koko hallitusta. Muutos vastaisi direktiivin 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan muutosta.
Lisäksi kohtaan lisättäisiin, että tosiasiallisesta edunsaajaa koskevista tiedoista olisi säilytettävä kansalaisuustieto, jos henkilöllä ei ole suomalaista henkilötunnusta.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin kolme uutta kohtaa, joilla täydennettäisiin säilytettäviä asiakkaan tuntemistietoja. Ehdotetulla 10 kohdalla asiakkaan tuntemistietoihin lisättäisiin pankki- tai maksutilin numero, tilin omistajan tai käyttöoikeuden haltijan nimi ja tilin avaamis- ja sulkemispäivä sekä muut tiliin liittyvät tunnistetiedot siltä osin kuin ne eivät sisälly 1—9 kohtaan, 11 kohdalla lisättäisiin tallelokeron vuokraajan nimi ja muut tallelokeron vuokraan liittyvät tunnistetiedot siltä osin kuin ne eivät sisälly 1—9 kohtaan sekä vuokra-ajan pituus, ja 12 kohdalla lisättäisiin eIDAS-asetuksessa säädettyjen sähköisen tunnistamisen menetelmien ja niihin liittyvien luottamuspalvelujen tai asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten sääntelemien, tunnustamien tai hyväksymien muiden suojattujen etäältä tai sähköisesti toteutettavien tunnistusprosessien avulla saadut tiedot. Näiden tietojen olisi oltava saatavilla myös 1. lakiehdotuksessa tarkoitetun pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmän välityksellä. Uudet 10 ja 11 kohta koskisivat vain sellaisia ilmoitusvelvollisia, joiden liiketoimien luonteesta riippuen on mahdollista tai tarkoituksenmukaista säilyttää tietoja. Esimerkiksi käteistä vastaanottavien tavarakauppiaiden toiminnassa ei ole lähtökohtaisesti tarpeen tietää asiakkaan pankki- ja maksutileihin liittyvistä tiedoista. Tietojen säilyttämisvelvollisuudesta voitaisiin poiketa myös silloin, kun muu voimassa oleva lainsäädäntö estää ilmoitusvelvollista saamasta tietoja. On mahdollista, että osa uusien kohtien edellyttämistä tiedoista tulee jo katetuksi 1—9 kohdalla. Momentin 1—5 ja 7 kohtiin ei ehdoteta muutosta. Momentin 8 ja 9 kohtiin tehtäisiin lakitekninen muutos.
Muutoksilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 40 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan muutokset sekä uuden 32 a artiklan 3 kohta. Artiklan 1 kohdan a alakohta edellyttää, että asiakkaan tuntemistiedoiksi luokitellaan myös sähköisen tunnistautumisen kautta saadut tunnistetiedot. Kohdan b alakohta edellyttää, että direktiivissä säädetty asiakkaan tuntemistietojen säilytysaika koskee myös pankki- ja maksutilijärjestelmän avulla saatuja asiakkaan tuntemistietoja. Direktiivin muutokset eivät edellyttäisi muutosta pykälän 1 momenttiin, jossa säädetty säilytysaika vastaa direktiivin edellytyksiä.
Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti. Lain 6 luvun 1 §:ssä säädetään luvun soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin mukaan luvussa säädetään kaupparekisterilain (129/1979) 3 §:n 1 momentin 1 ja 4—6 kohdassa tarkoitetun yhteisön, yhdistysrekisteriin merkityn yhdistyksen, uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkityn uskonnollisen yhdyskunnan sekä säätiörekisteriin merkityn säätiön velvollisuudesta pitää yllä tosiasiallisia edunsaajiaan koskevia tietoja. Lain soveltamisen yhteydessä on havaittu, ettei edellä mainittuihin rekistereihin ole aina merkitty koko hallitusta vaan esimerkiksi yhdistysten osalta vain hallituksen puheenjohtaja. Tämän pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan asiakkaan tuntemistiedoista on säilytettävä oikeushenkilön hallituksen tai vastaavan päättävän elimen jäsenten täydelliset nimet, syntymäajat ja kansalaisuudet. Tämä on johtanut käytännössä siihen, etteivät ilmoitusvelvolliset ole aina voineet nojautua ainoastaan rekisteriin merkittyihin tietoihin vaan asiakkaana olevien yhteisöjen on tullut toimittaa rekisteriä laajemmat tiedot.
Momentissa sallittaisiin, että ilmoitusvelvollisen ei tarvitsisi pyytää aina oikeushenkilön hallituksen tai vastaavan päättävän elimen kaikkien jäsenten täydellisiä nimiä, syntymäaikoja ja kansalaisuuksia, vaan ilmoitusvelvollinen voisi nojautua rekisteriin merkittyihin tietoihin. Poikkeusta voitaisiin soveltaa kuitenkin ainoastaan, jos se on perusteltua ilmoitusvelvollisen riskiarvio huomioon ottaen.
4 §.Asiakasta koskevien tietojen hankkiminen, jatkuva seuranta ja selonottovelvollisuus. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että ilmoitusvelvollisen velvollisuus hankkia tietoja koskisi asiakkaan lisäksi tämän tosiasiallista edunsaajaa.
7 §.Asiakkaan tuntemista koskevien velvollisuuksien täyttäminen ilmoitusvelvollisen puolesta. Pykälän 4 momentin luetelmaviittausta korjattaisiin vastaamaan direktiivin 27 artiklan 2 kohdan muutosta, jolloin se kattaisi myös etätunnistautumisen.
9 §.Sähköiseen rahaan liittyvä poikkeus asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdasta euromääräinen enimmäisraja laskettaisiin voimassa olevan lain 250 ja 500 eurosta 150 euroon direktiivin 12 artiklan 1 kohdan muutosta ja 2 kohdan poistoa vastaavasti.
Käteisen lunastusmahdollisuus sähköisestä tietovälineestä laskettaisiin 1 momentin 6 kohdassa voimassa olevasta 100 eurosta 50 euroon. Jos kyse on etätapahtumasta, asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta voidaan poiketa, kun maksettu summa on enintään 50 euroa tapahtumalta. Toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 6 kohdassa etätapahtuma määritellään maksutapahtumaksi, joka käynnistetään internetin kautta tai laitteella, jota voidaan käyttää etäviestintään. Muutos vastaisi direktiivin 12 artiklan 2 kohdan muutosta.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti. Luotto- tai rahoituslaitos voisi hyväksyä Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta anonyymillä sähköisellä tietovälineellä suoritettavan maksun, jos sähköiseen tietovälineeseen sovelletaan 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Momentti vastaisi direktiivin 12 artiklan uutta 3 kohtaa.
13 §.Poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön liittyvä tehostettu tuntemisvelvollisuus. Pykälän 1 momenttiin ja 3 momentin johdantokappaleeseen lisättäisiin viittaus asiakkaan lisäksi tosiasialliseen edunsaajaan. Muutos vastaa neljännen rahanpesudirektiivin 20 artiklaa.
13 a §.Euroopan talousalueen ulkopuoliseen korkean riskin valtioon liittyvä tehostettu tuntemisvelvollisuus. Pykälä on uusi ja sillä täytäntöönpantaisiin direktiivin 18 a artikla. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ilmoitusvelvollisille asetettavista tehostetuista asiakkaan tuntemismenettelyistä, kun liiketoimessa on mukana komission yksilöimiä korkean riskin kolmansia maita. Momentissa asetettavat edellytykset vastaavat direktiivin 18 a artiklan 1 kohtaa.
Pykälän 2 momentissa yksilöitäisiin muut toimenpiteet, joita ilmoitusvelvollisten olisi sovellettava riskien vähentämiseksi. Toimenpiteitä voidaan suorittaa samanaikaisesti ja ne vastaavat direktiivin 18 a artiklan 2 kohtaa.
Valvontaviranomaisten valtuuksista asettaa lisäedellytyksiä 1 ja 2 momentissa ehdotettujen toimenpiteiden lisäksi säädettäisiin pykälän 3 momentissa. Viranomaiset voisivat asettaa yhden tai useampia edellytyksiä. Edellytykset vastaisivat direktiivin 18 a artiklan 3 kohtaa.
Pykälän 4 momentissa täytäntöönpantaisiin direktiivin 18 a artiklan 4 kohta. Valvontaviranomaisten olisi otettava tapauskohtaisesti huomioon rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan alan kansainvälisten järjestöjen, kuten Financial Action Task Forcen ja Moneyvalin, ja normeja hyväksyvien tahojen arvioinnit tai raportit yksittäisiin kolmansiin maihin liittyvistä riskeistä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston laatimat raportit.
14 §.Keskitetty yhteyspiste. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan paremmin pykälässä käytettyä muotoilua.
Pykälän 1 momentin sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että keskitetyn yhteyspiste olisi perustettava, jos komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/1108 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden ja maksupalveluntarjoajien keskitettyjen yhteyspisteiden nimeämisperusteista ja säännöillä keskitettyjen yhteyspisteiden tehtävistä, jäljempänä komission delegoitu asetus, 3 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät. Kohdan mukaan vastaanottavat jäsenvaltiot voivat vaatia, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat ja maksupalveluntarjoajat, jotka ovat sijoittautuneet niiden alueelle muussa muodossa kuin sivuliikkeenä ja joiden kotipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, nimeävät keskitetyn yhteyspisteen, jos jokin seuraavista perusteista täyttyy:
a) tällaisten toimipaikkojen lukumäärä on vähintään kymmenen;
b) tällaisten toimipaikkojen luovuttaman ja lunastaman sähköisen rahan määrän tai niiden toteuttamien maksutapahtumien kumulatiivisen arvon odotetaan ylittävän 3 miljoonaa euroa tilivuotta kohti tai se on ylittänyt 3 miljoonaa euroa edellisen tilivuoden aikana;
c) tietoja, jotka tarvitaan, jotta voidaan arvioida, täyttyvätkö a tai b alakohdassa asetetut perusteet, ei ole asetettu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen saataville tämän pyynnöstä kohtuullisessa ajassa.
Momentissa säädettäisiin myös, että Finanssivalvonta voi edellyttää, että keskitetty yhteyspiste on nimettävä komission delegoidun asetuksen 3 artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa täsmennettäisiin komission delegoidun asetuksen 6 artiklan tarkoittamalla tavalla Finanssivalvonnan ja rahanpesun selvittelykeskuksen toimivaltuuksia. Komission delegoitu asetus on annettu neljännen rahanpesudirektiivin 45 artiklan 10 kohdan nojalla.
Momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joita Finanssivalvonta ja rahanpesun selvittelykeskus voisivat keskitetylle yhteyspisteelle asettaa. Keskitetty yhteyspiste voisi raportoida maksulaitoksen ja sähkörahayhteisön puolesta tietoja epäilyttävistä liiketoimista ja näiden toiminnasta rahanpesun selvittelykeskukselle. Lisäksi keskitetty yhteyspiste voisi arvioida maksutoimeksiantoja epäilyttävien liiketoimien havaitsemiseksi, jos se on perusteltua ottaen huomioon maksulaitoksen tai sähkörahayhteisön koko ja liiketoimien luonne. Asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan isäntävaltiot voivat edellyttää keskitettyjä yhteyspisteitä suorittamaan yhden tai useamman 2 momentissa tarkoitetun toimen, jos se on perusteltua kyseisten ilmoitusvelvollisten toimintaan liittyvän rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen kokonaisriskeihin nähden. Keskitetystä yhteyspisteistä säädetään rahanpesulain lisäksi ulkomaisen maksulaitoksen toiminnasta Suomessa annetun lain (298/2010) 4 a §:ssä.
Keskitetyn yhteyspisteen nimeämisessä on lisäksi noudatettava komission delegoidun asetuksen 4 ja 5 artiklaa, jossa säädetään keskitetyn yhteyspisteen tehtävistä. Finanssivalvonnalle annettaisiin valtuus edellyttää komission delegoidun asetuksen mukaisesti keskitetyltä yhteyspisteeltä 6 artiklan mukaisia lisätehtäviä. Tästä säädettäisiin uudessa 3 momentissa.
5 luku Rahanpesun valvontarekisteri
1 §.Soveltamisala. Luvun soveltamisalaan lisättäisiin myös 1 luvun 2 §:n 1 momentin 25 ja 26 kohdassa tarkoitetut ilmoitusvelvolliset.
6 luku Tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot
1 §.Soveltamisala. Pykälän suomenkieliseen versioon lisättäisiin otsikko. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin tosiasialliselle edunsaajalle velvollisuus toimittaa yhteisölle tarpeelliset tiedot rekisteritietojen asianmukaisuuden ja ajantasaisuuden varmistamiseksi. Muutoksella pantaisiin täytäntöön direktiivin 30 artiklan 1 kohdan uusi alakohta. Pykälän 2 momenttiin ei ehdoteta muutoksia.
3 §.Ulkomaisen trustin omaisuudenhoitajan velvollisuus tuntea tosiasiallinen edunsaaja. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin ulkomaisen trustin omaisuudenhoitajan velvollisuus toimittaa kaupparekisteriin tiedot trustin tosiasiallisesta edunsaajasta. Omaisuudenhoitajan olisi annettava tiedot oma-aloitteisesti myös ilmoitusvelvolliselle tämän suorittaessa asiakkaan tuntemiseen liittyviä 3 luvun mukaisia toimia.
Jos tiedot on jo rekisteröity toisessa ETA-valtiossa, tietoja ei tarvitse 2 momentin mukaan rekisteröidä uudelleen Suomessa. Rekisteröinnistä olisi esitettävä rekisteröintiote tai muu tosite rekisteröinnistä.
Tiedot olisi rekisteröitävä 3 momentin mukaisesti kaupparekisteriin, jos rahanpesudirektiivin 3 artiklan 7 kohdan d alakohdassa tarkoitettu ulkomainen express trust tai oikeusmuodoltaan samankaltainen oikeudellinen järjestely on perustettu tai sijaitsee Euroopan talousalueen ulkopuolella ja omaisuudenhoitaja ryhtyy liiketoimiin tai ostaa kiinteistöjä ulkomaisen trustin nimiin.
Muutoksilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 31 artiklan 3 a kohta.
5 §.Ilmoitusvelvollisen sekä valvontaviranomaisen ja asianajajayhdistyksen ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ilmoitusvelvollisen sekä valvontaviranomaisen ja asianajajayhdistyksen ilmoitusvelvollisuudesta, kun se havaitsee tässä luvussa tarkoitetun yhteisön ja ulkomaisen express trustin tai oikeusmuodoltaan samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisesta edunsaajasta rekisteröidyissä tiedoissa puutteita tai epäjohdonmukaisuuksia. Ilmoitusvelvollisen sekä valvontaviranomaisen ja asianajajayhdistyksen olisi tehtävä ilmoitus rekisterin ylläpitäjälle ilman aiheetonta viivytystä. Ulkomaiset valvontaviranomaiset voivat pyytää tietoja tosiasiallisista edunsaajista suoraan rekisterin ylläpitäjältä eikä kansallisten valvontaviranomaisten tarvitse toimia välikätenä tiedon toimittamisessa. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä esimerkiksi siinä tapauksessa, että muutos on tapahtunut lyhyen ajan sisällä ja yhteisö, ulkomaisen express trust tai oikeusmuodoltaan samankaltainen oikeudellinen järjestely ilmoittaa tehneensä muutosilmoituksen rekisteriin.
Jos rekisterin ylläpitäjä saa 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen ja havaitsee rekisterimerkinnän olevan virheellinen, merkintä olisi 2 momentin mukaan korjattava ilman aiheetonta viivytystä. Pykälällä pantaisiin täytäntöön direktiivin 30 artiklan 4 kohta ja 31 artiklan 5 kohta.
6 §.Tietojen toimittaminen ETA-valtion valvontaviranomaiselle tai muulle valvonnasta vastaavalle taholle. Pykälässä säädettäisiin tämän luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rekisterien rekisterinpitäjän eli Patentti- ja rekisterihallituksen, joka ylläpitää kaupparekisteriä, yhdistysrekisteriä ja säätiörekisteriä, sekä valvontaviranomaisten ja asianajajayhdistyksen velvollisuudesta toimittaa yhteisön ja ulkomaisen express trustin tai oikeusmuodoltaan samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisia edunsaajia koskevat rekisteritiedot ilman aiheetonta viivytystä ja maksutta ETA-valtion valvontaviranomaiselle tai muulle rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnasta vastaavalle taholle. Tällainen muu taho voi olla esimerkiksi itsesääntelyelin, jolle on jäsenvaltion lainsäädännössä säädetty rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan valvontatehtävä. Ulkomaiset valvontaviranomaiset voivat pyytää tietoja tosiasiallisista edunsaajista suoraan rekisterin ylläpitäjältä eikä kansallisten valvontaviranomaisten tarvitse toimia välikätenä tiedon toimittamisessa. Pykälällä pantaisiin täytäntöön direktiivin 30 artiklan 7 kohta ja 31 artiklan 7 kohta.
7 luku Valvonta
1 §.Valvontaviranomaiset ja ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että Finanssivalvonnan valvomat ilmoitusvelvolliset kattaisivat myös 1 luvun 2 §:n 1 momentin 8 a kohdassa tarkoitetut virtuaalivaluutan tarjoajat. Lisäksi aluehallintovirasto valvoisi 1 luvun 2 §:n 1 momentin 25 ja 26 kohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia.
Pykälän 5 momentti olisi uusi. Ilmoitusvelvollinen voi harjoittaa pääasiallisena liiketoimintana toimintaa, jota useampi valvontaviranomainen valvoo. Esimerkiksi tilintarkastusyhteisö voi tarjota tilintarkastuspalveluiden ohella veroneuvontaa ja oikeudellisia palveluja. Joissakin tapauksissa, kuten tilintarkastusyhteisön osalta, pääasiallisista liiketoiminnoista on eroteltavissa yksi toiminto, joka on yrityksen toiminnan kannalta merkittävin toiminto. Tällöin tämän lain mukainen valvontaviranomainen on ilmoitusvelvollisen osalta kokonaisuudessaan se viranomainen, joka valvoo pääasiallisen liiketoiminnan perusteella ilmoitusvelvollisen toimintaa. Esimerkiksi tilintarkastusyhteisön valvontaviranomainen on tällöin kokonaisuudessaan Patentti- ja rekisterihallitus, vaikka tilintarkastusyhteisö harjoittaa myös aluehallintoviraston valvomaa toimintaa.
Joissakin tilanteissa eri pääasiallisten liiketoimintojen väliltä ei ole mahdollista yksilöidä yhtä toimintaa, jonka perusteella tämän lain mukainen toimivaltainen viranomainen olisi yksilöitävissä. Näissä tilanteissa toimivaltaiset viranomaiset voisivat 5 momentin nojalla sopia tämän lain mukaisen valvontatehtävän siirrosta kokonaisuudessaan yhdelle näistä toimivaltaisista viranomaisista. Momentin tarkoituksena on turvata viranomaisten resurssien mahdollisimman tarkoituksenmukainen kohdentuminen ja ennalta estää ilmoitusvelvolliselle usealle viranomaiselle raportoinnista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.
1 a §.Asianajajayhdistyksen vuosikertomus. Asianajajayhdistys vastaa tämän lain 7 luvun mukaisesti 1 luvun 2 §:n 1 momentin 12 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten valvonnasta. Asianajajayhdistys ei ole laissa tarkoitettu toimivaltainen valvontaviranomainen vaan itsesääntelyelin, jolle on säädetty laissa valvontatehtävä. Direktiivin 34 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sen nimeämät itsesääntelyelimet julkaisevat vuosikertomuksen, joka sisältää artiklassa tarkemmin luetellut tiedot. Uusi 1 a § vastaisi direktiivin 34 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.
8 luku Hallinnolliset seuraamukset
1 §. Rikemaksu. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 9 a kohta, jossa säädettäisiin rikemaksun alaiseksi teoksi 3 luvun 13 a §:ssä tarkoitetun tehostetun asiakkaan tuntemismenettelyä koskevan velvoitteen rikkominen. Momentin 6 kohdassa on säädetty vastaava seuraamus 3 luvun 10 §:ssä tarkoitetun velvoitteen rikkomisesta.
3 §. Seuraamusmaksu. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 9 a kohta, jossa seuraamusmaksun alaisiksi teoiksi säädettäisiin 3 luvun 13 a §:n vakava, toistuva tai järjestelmällinen rikkominen, joka tapahtuu tahallisesti tai huolimattomuudesta.
9 luku Erinäiset säännökset
3 §.Valvontaviranomaisten ja asianajajayhdistyksen kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö sekä tietojenvaihto. Pykälän otsikkoa täsmennettäisiin. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3—8 momentti. Pykälän 3 momentissa asetettaisiin valvontaviranomaisille ja asianajajayhdistykselle yhteistyövelvoite ETA-valtion ja Euroopan talousalueen ulkopuolisen valtion valvontaviranomaisten kanssa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä suoritettaessa. Yhteistyötä on tehtävä myös muiden tahojen kanssa, jotka vastaavat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontatehtävistä. Tällaisia ovat direktiivissä tarkoitetut muiden jäsenvaltioiden nimeämät itsesääntelyelimet.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joiden täyttyessä valvontaviranomainen ja asianajajayhdistys voivat kieltäytyä yhteistyöstä ETA-valtion valvontaviranomaisten ja muiden tahojen kanssa, jotka vastaavat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontatehtävistä. Kieltäytymisperusteet Euroopan talousalueen ulkopuolisiin valtioihin olisivat siis laajemmat kuin mitä tässä momentissa ehdotetaan säädettäväksi. Momentin 1 kohdan edellytys olisi kansallinen edellytys. Kohdan mukaan yhteistyöstä olisi mahdollista kieltäytyä, jos yhteistyö vaarantaisi Suomen itsemääräämisoikeuden, turvallisuuden tai yleisen järjestyksen.
Momentin 2—5 kohdassa poikkeuksen muodostaisi tilanne, jossa yhteistyöpyyntö koskee henkilöä, jota koskeva yhteistyöpyynnössä tarkoitettua asiaa koskeva oikeudenkäynti tai hallinnollinen menettely on vireillä Suomessa. Lisäksi Suomessa annettu lainvoimainen päätös, joka koskee yhteistyöpyynnön kohteena olevaa henkilöä ja tekoa olisi peruste kieltäytyä yhteistyöstä. Myös silloin, jos pyynnön noudattaminen vaikuttaisi todennäköisesti haitallisesti valvontaviranomaisen omaan tutkintaan tai täytäntöönpanon valvontaan, yhteistyötä ei tarvitse tehdä. Kohdat vastaisivat osin direktiivin 50 a artiklan b ja c kohdan edellytyksiä, jolloin yhteistyöstä voidaan kieltäytyä.
Artiklan a kohdassa säädetään, että yhteistyöstä ei voi kieltäytyä sillä perusteella, että pyyntö koskee myös verokysymyksiä. Tässä laissa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset ja asianajajayhdistys voivat siirtää verotusta koskevat yhteistyöpyynnöt tarvittavilta osin Verohallinnolle hallintolain mukaisesti. Artiklan d kohdassa kieltäytymisoikeutta rajoitetaan siten, että pyynnön vastapuolena olevan viranomaisen luonne tai asema on eri kuin pyynnön vastaanottavan viranomaisen. Viranomaisen luonne tai asema ei lähtökohtaisesti vaikuta tietojenvaihtoon tai avunantoon. Kansainvälisistä säännöksistä ja kahden välisistä sopimuksista kuitenkin saattaa aiheutua rajoituksia tiedon edelleen luovuttamiselle ilman tiedon luovuttaneen viranomaisen suostumusta.
Momentin 5 kohdassa säädettäisiin kansallinen poikkeus, jonka nojalla valvontaviranomainen ja asianajajayhdistys voi kieltäytyä yhteistyöstä ETA-valtion valvontaviranomaisten ja muiden tahojen kanssa, jotka vastaavat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontatehtävistä, kun kyse on tiedosta, jota koskee asianajosalaisuus.
Pykälän 5 momentin mukaisesti toimivaltaisen valvontaviranomaisen ja asianajajayhdistyksen olisi ilmoitettava kieltäytymisestä ja sen perusteesta pyynnön tehneelle viranomaiselle. Asianajajayhdistys voi kieltäytyä tiedon luovuttamisesta esimerkiksi silloin, kun kyseessä on asianajosalaisuuden piiriin koskevasta tiedosta.
Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti. Rahanpesudirektiivin muutoksen 57 a artiklassa säädetään direktiivin nojalla saatujen tietojen salassapidosta toimivaltaisissa viranomaisissa ja tietojen luovutuksesta muille viranomaisille, jotka ovat salassapitovelvollisuuden piirissä. Artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt vaatimukset vastaavat jo hallintolain, Finanssivalvonnasta annetun lain ja julkisuuslain edellytyksiä tietojen salassapidosta ja salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta.
Momentissa täytäntöönpantaisiin 57 a artiklan 3 kohta, jossa säädetään, milloin luotto-ja rahoituslaitosten sekä rahoituspalveluja tarjoavien yritysten valvontaviranomaiset voivat käyttää luottamuksellisia tietoja. Luotto- ja rahoituslaitosten sekä rahoituspalveluja tarjoavien yritysten määritelmä on säädetty rahanpesulain 1 luvun 4 §:ssä. Määritelmät vastaavat yhdessä neljännen rahanpesudirektiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja luottolaitoksen ja finanssilaitoksen määritelmää.
Finanssivalvonta ja aluehallintovirasto voisivat hyödyntää tämän lain nojalla valvontaviranomaiselta ja asianajajayhdistykseltä sekä 3 momentissa tarkoitetun kansainvälisen yhteistyön kautta ulkomaisilta valvontaviranomaisilta ja muilta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontaa suorittavilta tahoilta saamaansa luotto- ja rahoituslaitosta sekä rahoituspalveluja tarjoavaa yritystä koskevaa salassa pidettävää tietoa vain yhteisön valvonnassa, oikeudenkäynnissä tai hallinnollisessa menettelyssä, jossa haetaan muutosta tai oikaisua Finanssivalvonnan tai aluehallintoviraston tekemään päätökseen, ja luotto- ja rahoituslaitosta sekä rahoituspalveluja tarjoavaa yritystä koskevan lainsäädännön nojalla vireillä olevassa oikeudenkäynnissä. Valvontatehtävällä tulee olla liittymä joko rahanpesudirektiivin muutokseen tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaan, vakavaraisuusvalvontaan ja luotto- ja rahoituslaitosten sekä rahoituspalveluja tarjoavan yrityksen valvontaa koskevien säädösten mukaisiin valvontatehtäviin. Oikeudenkäynnillä viitataan rahanpesudirektiivin muutoksen, vakavaraisuusvalvonnan ja luotto- ja rahoituslaitosten valvontaa koskevien EU:n oikeuden erityissäännösten nojalla vireillä olevaan oikeudenkäyntiin.
Valvontaviranomaisella ja asianajajayhdistyksellä olisi 7 momentinnojalla oikeus luovuttaa ulkomaisten valtioiden valvontaviranomaisille ja muille tahoille, jotka vastaavat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontatehtävistä, tietoja vain, jos niitä koskee kyseisten tietojen osalta vastaava salassapitovelvollisuus kuin valvontaviranomaista ja asianajajayhdistystä.
Pykälän 8 momentissa rajoitettaisiin toisesta valtiosta saatujen tietojen luovutusta edelleen. Valvontaviranomainen tai asianajajayhdistys ei saisi luovuttaa toisen valtion valvontaviranomaiselta tai muulta taholta, jotka vastaavat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontatehtävistä, taikka toisessa valtiossa suoritetussa tarkastuksessa saatuja salassa pidettäviä tietoja edelleen, ellei tiedon antanut valvontaviranomainen tai muu taho, joka vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontatehtävistä taikka sen ulkomaan, jossa tarkastus on suoritettu, muu asianomainen valvontaviranomainen tai muu taho, joka vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontatehtävistä, ole antanut siihen nimenomaista suostumusta. Näitä tietoja voidaan käyttää ainoastaan tämän lain mukaisten tehtävien hoitamiseen tai niihin tarkoituksiin, joita varten suostumus on annettu.
1.4
Laki Finanssivalvonnasta
5 §.Muut finanssimarkkinoilla toimivat. Pykälän 33 kohtaan tehtäisiin lakitekninen muutos. Pykälään lisättäisiin uusi 34 kohta, jonka mukaan tämän esityksen 2. lakiehdotuksessa tarkoitetut virtuaalivaluutan tarjoajat olisivat muita finanssimarkkinoilla toimivia. Myös muut henkilöt, jotka ovat velvollisia rekisteröitymään Finanssivalvonnan ylläpitämään rekisteriin, on luokiteltu muiksi finanssimarkkinoilla toimiviksi. Tällaisia ovat esimerkiksi asunto-omaisuuteen liittyvien kuluttajaluottojen välittäjistä annetussa laissa (852/2016) tarkoitettu suomalainen luotonvälittäjä ja ulkomaisen luotonvälittäjän Suomessa toimiva sivuliike ja maksulaitoslain 7 §:ssä tarkoitettu maksupalvelun tarjoaja, 7 a §:ssä tarkoitettua sähköisen rahan liikkeeseenlaskija ja 7 b §:ssä tarkoitettu tilitietopalvelun tarjoaja.
45 §. Asiakkaansuojan valvontaa koskevien säännösten soveltamisala. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus virtuaalivaluutan tarjoajiin, jolloin lain 47 § Finanssivalvonnan velvollisuudesta pyytää kuluttaja-asiamiehen lausunto tulee sovellettavaksi.
71 §. Oikeus ja velvollisuus luovuttaa tietoja. Pykälän 1 momentin 15 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitataan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja asianajajayhdistyksen lisäksi vastaavaan Euroopan talousalueen valtion viranomaiseen tai toimielimeen. Lisäksi momentissa tarkoitettujen tietojen luovutus olisi kohdan nojalla mahdollista rahanpesun selvittelykeskukselle sen tehtävien hoitamiseksi. Muutokset liittyvät rahanpesudirektiivin yhteydessä säädettyyn CRD IV -direktiivin 56 artiklan 1 kohdan muutokseen ja Solvenssi II -direktiivin 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan muutokseen.
1.5
Laki Finanssivalvonnan valvontamaksusta
1 §.Maksuvelvollinen. Pykälän 23 kohtaan tehtäisiin lakitekninen muutos. Pykälään lisättäisiin uusi 24 kohta, jonka mukaan tämän esityksen 2. lakiehdotuksessa tarkoitetut virtuaalivaluutan tarjoajat olisivat velvollisia suorittamaan Finanssivalvonnan valvontamaksun.
6 §.Muun maksuvelvollisen perusmaksu. Pykälän 1 momentin taulukkoon lisättäisiin uusi virtuaalivaluutan tarjoajien perusmaksuluokka. Maksu olisi 2 140 euroa ja se vastaisi muilta rekisteröitäviltä oikeushenkilöiltä, kuten maksulaitoslain 5 §:ssä tarkoitetulta maksulaitokselta, perittävää maksua.
1.6
Laki rahanpesun selvittelykeskuksesta
3 §.Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä, paljastamista ja selvittämistä koskeva rekisteri. Pykälän 3 momentin 1 kohtaa täydennettäisiin siten, että siihen lisätään viittaus ilmoituksen tekijän työnantajaan. Työnantajan osalta saisi tallettaa tarvittavat yksilöintitiedot. Lisäksi momentin 15 kohtaa täydennettäisiin siten, että siinä huomioitaisiin pankkitilitietojen lisäksi myös maksutilitiedot ja tallelokeron tiedot sekä mahdolliset muiden yritysten kuin maksu- ja luottolaitosten asiakkuudet ja asiakastilitiedot.
Asiakkuudella tarkoitetaan yksittäistä palvelua laajempaa kokonaisuutta, johon voi kuulua monta erilaista tiliä tai muuta palvelua, kuten tallelokeroa. Rahanpesun selvittelykeskuksen on tarpeen selvittää epäilyttävään liiketoimeen liittyvän henkilön palveluita yksittäisen tilin tietoja laajemmin.
Tilivaihtoehtoina voivat olla esimerkiksi talletustili, säilytystili, arvo-osuustili tai arvopaperitili. Kohdalla huomioitaisiin myös rahanpesudirektiivin muutosten täytäntöönpanoon liittyvä tarve tallettaa rahanpesurekisteriin tietoja virtuaalivaluuttapalveluiden käytöstä. Lisäksi asiakkuuteen liittyvät erilaiset tilien käyttömahdollisuudet, eli henkilö voi olla joko tilin omistaja tai esimerkiksi käyttöoikeuden haltija. Laajimmallaan asiakkuus tarkoittaisi, että joidenkin yksittäisten liiketoimien osalta tilin käyttäjällä voi olla erillinen valtuus tilisiirtojen tekemiseen.
Lisäksi pykälän 3 momenttia selvennettäisiin niin, että ilmoituksen tekijää ja ilmoituksen kohdetta koskevat tiedot erottuisivat paremmin.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 17 kohta, joka mahdollistaisi valokuvan tallettamisen rahanpesurekisteriin. Rekisteriin talletettava valokuva voisi olla esimerkiksi kasvokuva, pankkiautomaatin valvontakuva tai muu epäilyttävään liiketoimeen liittyvä valvontakameran tuottama kuva. Tietosuojadirektiivin biometristen tietojen määritelmän ja erityisiä henkilötietoryhmiä koskevan 10 artiklan mukaisesti henkilön kasvokuva luokitellaan arkaluonteiseksi henkilötiedoksi. Direktiivin 10 artiklan mukaan sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus taikka ammattiliiton jäsenyys, sekä geneettisien tietojen, luonnollisen henkilön yksiselitteiseen tunnistamiseen tarkoitettujen biometristen tietojen tai terveyttä taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja seksuaalista suuntautumista koskevien tietojen käsittely sallitaan vain direktiivissä sallituin edellytyksin. Käsittelyn olisi oltava ehdottoman välttämätöntä, minkä lisäksi edellytetään, että rekisteröidyn oikeuksia ja vapauksia koskevat asianmukaiset suojatoimet on toteutettu. Lisäedellytyksenä on, että käsittely sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä; käsittely suoritetaan rekisteröidyn tai toisen luonnollisen henkilön elintärkeiden etujen suojaamiseksi; tai käsittely koskee tietoja, jotka rekisteröity on nimenomaisesti saattanut julkisiksi. Lisäksi direktiivin 29 artiklan 1 kohta edellyttää, että rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä, ottaen huomioon uusimman tekniikan ja toteuttamiskustannusten, käsittelyn luonteen, laajuuden, asiayhteyden ja tarkoitusten sekä luonnollisen henkilön oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvan todennäköisyydeltään ja vakavuudeltaan vaihtelevan riskin, toteuttaa asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet varmistaakseen riskiä vastaavan turvallisuustason varsinkin 10 artiklassa tarkoitettujen erityisten henkilötietoryhmien osalta.
Valokuvan käsittely rahanpesurekisterissä edellyttäisi direktiivin vaatimusten täyttämiseksi nimenomaista lain säännöstä. Sen saisi tallettaa rahanpesurekisteriin ja luovuttaa toiselle viranomaiselle ainoastaan, jos se on epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen tai muun asian käsittelyn kannalta välttämätöntä. Valokuvien tallentaminen rahanpesurekisteriin ja niiden luovuttaminen olisi välttämätöntä esimerkiksi silloin, kun valokuvat sisältäisivät tuntomerkkejä ilmoituksen kohteesta. Valokuvan käsittely edellyttäisi lisäksi erityisten rekisteröityä koskevien asianmukaisten suojatoimien toteuttamista. Tällaisina suojatoimina voidaan pitää erityisesti henkilötietojen säilyttämistä koskevia säännöksiä, rekisteröidyn tarkastusoikeutta ja siihen liittyvää oikeusturvaa koskevia säännöksiä, joista säädetään laissa henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä. Rekisteröidyn tarkastusoikeutta on rajoitettu rahanpesurekisterin osalta. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskuksen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota rekisterinpidon yhteydessä valokuvien käsittelyn osalta arkaluonteisiin henkilötietoihin liittyviä riskejä vastaavaan tietoturvallisuuden tasoon. Tietoturvallisuutta koskevista yleisistä vaatimuksista säädetään henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain 31 §:ssä.
Pykälän voimassaolevan 6 momentin mukaan rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta rekisterin muihin kuin 2 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuihin jäädyttämispäätöksiin liittyviin tietoihin. Tietosuojavaltuutettu voi säännöksen mukaan rekisteröidyn pyynnöstä tarkastaa rekisteröityä koskevien tietojen käsittelyn lainmukaisuuden. Pykälän 6 momenttiin lisättäisiin informatiivinen viittaus yleissäädökseen, jota sovellettaisiin rekisteröidyn oikeuksien käyttämiseen, ottaen huomioon, että rahanpesun selvittelykeskuksen ylläpitämän rekisterin tarkoitus on rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ennalta estäminen, paljastaminen ja selvittäminen.
Niin sanotun välillisen tarkastusoikeuden osalta momentissa viitattaisiin eduskunnassa käsiteltävänä olevaan, ehdotettuun henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettavan lain 29 §:ään, joka koskee oikeuksien käyttämistä tietosuojavaltuutetun välityksellä.
Pykälän 8 momenttiin lisättäisiin informatiivinen viittaus tietosuojavaltuutetun tietojensaantioikeuteen, joka täydentäisi momentin erityissäännöstä. Täsmennykset olisivat tarpeen sen tarkentamiseksi, kumpaa kahdesta yleisesti sovellettavasta henkilötietojen käsittelyä koskevasta laista sovellettaisiin rekisteröidyn oikeuksien ja tietosuojavaltuutetun toimivaltuuksien käyttämiseen.
Pykälän 9 momenttiin tehtäisiin lakitekninen muutos, jossa viitattaisiin voimassa olevan henkilötietolain sijaan tietosuoja-asetukseen ja henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettuun lakiin.
5 §.Tietojen vaihtaminen. Pykälän 3 momenttia tarkistettaisiin siten, että luovutettavien tietojen osalta viitattaisiin rahanpesurekisteriä koskevaan pykälään. Tällä varmistettaisiin rahanpesudirektiivin 52—55 artiklan mukainen tavoite varmistaa, että rahanpesun selvittelykeskus voi vaihtaa tietoja ulkomaisten rahanpesun selvittelykeskusten kanssa mahdollisimman kattavasti. Ehdotetussa henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettavan lain 7 luvussa säädettäisiin henkilötietojen siirrosta kolmansiin maihin ja kansainvälisille järjestöille. Edellä mainittu ehdotettu sääntely täydentää, mutta ei korvaa rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 5 §:ää, joka koskee tiedon vaihtamista vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskuksen tai muun toimivaltaisen viranomaisen kanssa.