1  Asian tausta ja valmistelu

2  EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen sisältö

Asetuksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa soveltamiskäytäntöjä Euroopan unionissa vähentämällä tulkinta- ja soveltamiseroja etenkin kansallisiin hyväksyntäviranomaisiin ja tutkimuslaitoksiin liittyen. Lisäksi asetuksen tavoitteena on tehostaa tutkimuslaitosten toimintaa parantamalla ajoneuvon markkinoille saattamiseen liittyvän testauksen laatua. Asetuksella tehostetaan myös markkinavalvontaa, jolla tarkoitetaan markkinoille jo saatettujen ajoneuvojen vaatimuksenmukaisuuden valvontaa. Tähän sisältyy myös jäsenvaltioiden ja komission mahdollisuus suorittaa jo varhaisessa vaiheessa ajoneuvojen tarkastuksia puutteiden havaitsemiseksi.  

Asetuksella tiukennetaan tyyppihyväksyntämenettelyjen valvontaa erityisesti antamalla komissiolle valtuudet arvioida määräajoin kansallisia hyväksyntäviranomaisia. Lisäksi perustetaan kansallisten hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisten edustajista koostuva täytäntöönpanon valvonnan neuvoa-antava tietojenvaihtofoorumi (foorumi). Foorumin tarkoituksena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden erilaiset tulkinnat ja käytännöt. Foorumi kokoontuu säännöllisesti käsittelemään hyväksyttyjen ajoneuvojen ja niiden komponenttien vaatimustenmukaisuutta koskevia ongelmia. Foorumi tarkastelee myös vertaisarviointien ja komission arviointien tuloksia. Lisäksi kansallisten viranomaisten on toimitettava foorumille vuosittain kattava yhteenveto suunnitelluista markkinavalvontatarkastuksista. Foorumi on virallisempi versio aiemmasta TAAEG-ryhmästä (Type Approval Authorities Expert Group). Suomesta foorumin toimintaan osallistuu Liikenne- ja viestintävirasto.  

Valvontaa tehostetaan myös velvoittamalla jäsenvaltiot tarkastamaan vuosittain tietty minimimäärä ajoneuvoja. Asetuksessa edellytetty vähimmäismäärä on yksi kustakin 40 000 uudesta jäsenvaltiossa edellisvuonna rekisteröidystä moottoriajoneuvosta. Jokaisen jäsenvaltion on kuitenkin tästä riippumatta tehtävä vähintään viisi testiä. Lisäksi edellytetään, että näistä tarkastuksista vähintään 20 prosenttia on oltava päästötestejä, joissa päästöt todennetaan todellisissa ajo-olosuhteissa.  

Asetuksen mukaisesti tutkimuslaitokset suorittavat tyyppihyväksyntätestejä hyväksyntäviranomaisten vastuulla. Tyyppihyväksyntätoimia koskevat maksut puolestaan tullaan perimään valmistajilta, jotka ovat hakeneet tyyppihyväksyntää. EU:n tyyppihyväksyntäjärjestelmän riippumattomuutta ja laatua parannetaan myös sillä, että komissiolla on valtuudet tehdä ajoneuvoille testejä ja tarkastuksia vaatimuksenmukaisuuden todentamiseksi ja välittömästi sääntöjenvastaisuuksiin puuttumiseksi.  

Käyttöön otetaan myös hyväksyntäviranomaisten arvioinnit. Komissio voi osallistua vertaisarviointiin. Komission tehtävänä on laatia vartaisarviointien tulosten yhteenveto ja julkaista se. Vertaisarviointi ei kuitenkaan koske hyväksyntäviranomaisia silloin, kun ne nimeävät kaikki tutkimuslaitoksensa kansainvälisesti tunnustettujen akkreditointistandardien mukaisesti.  

Komissio arvioi säännöllisesti myös EU-tyyppihyväksyntöjä myöntäneiden viranomaisten menettelyjä. Komissio voi lisäksi määrätä valmistajille ja maahantuojille hallinnollisia sakkoja, enimmillään 30 000 euroa vaatimustenvastaista ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia, erillistä teknistä yksikköä, osaa tai varustetta kohti.  

Kansalliset akkreditointielimet velvoitetaan osallistumaan tutkimuslaitosten arviointiin sekä yhteisten arviointiryhmien perustamiseen. Jos tekninen tutkimuslaitos ei ole akkreditoitu, arvioinnin suorittavat yhteiset arviointiryhmät, joissa on vähintään kahden muun jäsenvaltion hyväksyntäviranomaisten edustajia ja yksi komission edustaja. 

Valtuutussäännökset

Asetuksessa siirretään komissiolle valtaa antaa täytäntöönpanosäädöksiä ja jonkin verran myös delegoituja säädöksiä. Delegoituja säädöksiä komissio saa antaa tietyissä tilanteissa sääntelyn ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi sekä joiltain osin täydentääkseen tai ajantasaistaakseen asetusta. Valtuus antaa delegoituja säädöksiä sisältyy autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 82 artiklaan. Täytäntöönpanosäädöksiä komissio saa puolestaan asetuksen mukaan antaa vahvistaakseen yhteisiä kriteerejä. 

Kansallinen liikkumavara 

Sarjan viimeisiä ajoneuvoja koskevat kiintiöt 

Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 49 artikla antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden sallia sarjan viimeisten ajoneuvojen käyttöönoton tiettyjen kiintiöiden puitteissa. Kiintiöt koskevat sellaisia autoja ja niiden perävaunuja, jotka ovat varastossa olevia uusia, rekisteröimättömiä ajoneuvoja, joita ei voida rekisteröidä, myydä tai ottaa käyttöön, koska voimaan on tullut uusia teknisiä vaatimuksia, joita ne eivät täytä. Näitä kutsutaan sarjan viimeisiksi ajoneuvoiksi. Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetus mahdollistaa sekä lukumäärällisen että aikarajallisen kiintiön, joista jäsenvaltio voi valita toisen ja jonka verran jäsenvaltiossa voidaan rekisteröidä, asettaa saataville markkinoilla tai ottaa käyttöön tällaisia ajoneuvoja. 

Seuraamukset 

Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 84 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltioiden on vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita määrätään talouden toimijoille ja tutkimuslaitoksille, jotka ovat syyllistyneet autojen ja niiden perävaunujen puiteasetusta ja 84 artiklassa mainittuihin rikkomuksiin. Talouden toimijoita ovat valmistajat, valmistajan edustajat, maahantuojat ja jakelijat. Lisäksi asetus edellyttää, että jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin seuraamuksia koskevien sääntöjen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on asetuksen mukaan oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Niiden edellytetään olevan oikeassa suhteessa vaatimustenvastaisuuden vakavuuteen ja kyseisen jäsenvaltion markkinoilla saataville asetettujen vaatimustenvastaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden lukumäärään. Artikla jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa seuraamuksia koskevien tarkempien yksityiskohtien, kuten seuraamuslajin ja seuraamusten suuruuden suhteen. Asetus asettaa vaatimuksen ainoastaan seuraamusten säätämisestä ja niistä rikkomuksista, joiden johdosta seuraamus on ainakin voitava määrätä. Artikla ja sen sisältämä liikkumavara ovat merkityksellisiä myös perustuslain 15 §:n omaisuudensuojan ja 21 §:n oikeusturvan kannalta. Nämä perusoikeudet on otettava huomioon artiklan kansallisessa täytäntöönpanossa. 

3  Nykytila ja sen arviointi

4  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5  Muut toteuttamisvaihtoehdot

6  Lausuntopalaute

Lausunnonantajilla ei yleisesti ollut huomautettavaa esityksen pääasiallisista ehdotuksista. Lausunnoissa esitettiin pääosin lakiteknisiä ja yksityiskohtaisia muutoksia. 

Sisällöllisesti merkittävimmät lausunnoissa esitetyt huomiot liittyivät seuraaviin teemoihin: 

Seuraamusmaksun suuruus

Lausunnonantajat suhtautuivat esitettyyn seuraamusmaksuun myönteisesti. Seuraamusmaksun suuruudesta esitettiin kuitenkin joitakin huomioita. 

Syyttäjälaitos katsoi, että jatkovalmistelussa olisi pyrittävä varmistumaan siitä, että seuraamusmaksun suuruus täyttäisi tehokkuuden ja varoittavuuden vaatimukset ottaen huomioon valvonnan kohteena olevien toimijoiden taloudellinen asema ja ajateltavissa olevien rikkomusten laatu.  

Oikeusministeriö totesi, että seuraamusmaksun suuruutta koskevassa sääntelyssä tulisi huomioida tilanteet, jossa seuraamusmaksu määrätään hyväksyttynä asiantuntijana toimivalle luonnolliselle henkilölle. 

Yksityisten katsastustoimipaikkojen liitto piti ehdotettua seuraamussääntelyä suuruudeltaan vähäisenä muissa valtioissa käytössä oleviin sanktioihin verrattuna. 

Seuraamusmaksun soveltamisala

Sisäministeriö esitti, että ajoneuvolaissa tulisi säätää merkittävistä hallinnollisista sanktioista, jotka voitaisiin määrätä ajoneuvojen haltijoille tai omistajille, jos ajoneuvoihin on asennettu ajopiirtureiden tai pakokaasupäästöjen rajoittamiseksi asennettujen laitteiden toimintaan vaikuttavia laitteita. Ehdotettu seuraamusmaksu voitaisiin määrätä ainoastaan talouden toimijoille (ajoneuvon valmistaja, valmistajan edustaja, maahantuoja, jakelija), joten se ei ole tältä kannalta riittävä. 

Myös Autotuojat ja -teollisuus (AT) ja Autoalan keskusliitto (AKL) lausuivat, että seuraamusmaksusääntelyssä ei ole otettu huomioon tilannetta, jossa ajoneuvoa käyttävä kuluttaja tai yritys teettää ajoneuvoon ohjelmistopäivityksen tai päästömanipuloinnin. Nämä tapahtuvat ajoneuvon käyttöönottoajankohdan jälkeen kolmannen osapuolen toimesta, joiden kuvaus ei täytä suoraan asetuksen talouden toimijan (valmistaja, valmistajan edustaja, maahantuoja tai jakelija) määritelmää.  

AT ja AKL esittivät, että seuraamusmaksusääntelyä tulisi muuttaa niin, että seuraamusmaksuja olisi mahdollista kohdistaa tarvittaessa kattavasti myös näille toimijoille ja ensirekisteröinnin jälkeen tehtäviin toimenpiteisiin. Esimerkiksi saasteenpoistolaitteet ohittavan päästömanipulointijärjestelmän tai ohjelmistomuutoksen markkinoille saattaja tulisi tulkita talouden toimijaksi.  

Lisäksi Länsi-Uudenmaan poliisilaitos kannatti seuraamusmaksun soveltamisalan laajentamista siten, että se voitaisiin määrätä myös kuorma- ja linja-autoliikenteen harjoittajille.  

Päästömanipulointien sääntely

Sisäministeriö esitti lausunnossaan, että ajoneuvolaissa tulisi säätää päästönrajoitusjärjestelmien ohituslaitteiden ja manipulointien kiellosta, sillä päästönrajoitusjärjestelmiä koskevaa sääntelyä pyritään kiertämään erilaisilla laitteilla taloudellisten hyötyjen saavuttamiseksi. Ajoneuvolaissa tulisi myös säätää merkittävistä hallinnollisista sanktioista, jotka voitaisiin määrätä ajoneuvojen haltijoille tai omistajille, jos ajoneuvoihin on asennettu pakokaasupäästöjen rajoittamiseksi asennettujen laitteiden toimintaan vaikuttavia laitteita. Tällaisen ajoneuvon käyttö tulisi voida estää välittömästi esimerkiksi rengaslukolla, rekisterikilvet poistamalla tai muulla tavoin. Samoin tulisi olla mahdollista asettaa hyväksyttävä vakuus ennen kuin käyttöeste poistetaan. 

Taksamittaria koskeva sääntely

Taksamittaria koskevasta sääntelystä lausuivat työ- ja elinkeinoministeriö, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ja Suomen Taksiliitto. Voimassa olevaa taksamittarisääntelyä pidettiin yksimielisesti EU:n mittauslaitedirektiivin (2014/32/EU) vastaisena.  

Työ- ja elinkeinoministeriö esitti, että taksamittareita koskevaa säännöstä tarkastellaan jatkovalmistelussa uudelleen ja kehitetään mahdollisimman teknologianeutraali ratkaisu, joka täyttää EU:n mittauslaitesääntelyn asettamat vaatimukset, mutta joka ei estä tai tarpeettomasti hankaloita sovelluspohjaisten menetelmien käyttöä taksiliikenteessä. 

Tukes puolestaan esitti, että jos matkan hinta perustuu matkan tai ajan mittaamiseen, luvanvaraiseen henkilöliikenteeseen käytettävässä ajoneuvossa olisi aina oltava taksamittari, joka täyttää mittauslaitelain (707/2011) vaatimukset.  

Katsastussääntely

Liikenne- ja viestintävirasto huomautti lausunnossaan katsastuslainsäädäntöön jääneistä keskeistä sisältöä koskevista katvealueista. Virasto esitti ajoneuvolain katsastussääntelyn tarkastelemista erillisenä säädöshankkeena myöhemmässä vaiheessa.  

Esityksen perustuslainmukaisuus

Oikeusministeriö esitti useita valtiosääntö-, hallinto- ja rikosoikeudellisia sekä lakiteknisiin kysymyksiin liittyviä huomioita esityksestä.  

Erityisesti oikeusministeriö kiinnitti huomiota asetuksenantovaltuuksiin, jotka olivat paikoin liian yleisluontoisia ja valtuuttivat säätämään asetuksella sellaisista asioista, joista tulisi perustuslain mukaan säätää lailla.  

Myös rangaistussäännöksistä oikeusministeriö lausui, että ne tulisi muuttaa vastaamaan rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta. Ajoneuvorikkomuksen teonkuvauksia ja ajoneuvolaissa eri toimijoille asetettuja velvollisuuksia tulisi täsmentää siten, että ne olisivat riittävän tarkkarajaisia ja täsmällisiä. Säännöksistä tulisi selkeästi käydä ilmi sekä velvoite, jonka rikkominen on rangaistavaa, että se, kehen velvoite kohdistuu. 

Lausuntopalautteen huomioiminen

Lausuntopalautteen johdosta esitykseen on tehty sellaiset tekniset korjaukset, joilla ei ole merkittäviä vaikutuksia ja jotka ovat tarpeen luonnoksessa olleiden virheiden ja puutteellisuuksien korjaamiseksi.  

Seuraamusmaksun määräämistä koskevaan pykälään on lisätty luonnolliselle henkilölle määrättävän seuraamusmaksun suuruutta koskeva säännös. Tämä olisi perusteltua sen vuoksi, että hyväksytyksi asiantuntijaksi voitaisiin hyväksyä sekä oikeushenkilö että luonnollinen henkilö, vaikkakin hyväksytyt asiantuntijat ovat tähän asti olleet pelkästään oikeushenkilöitä.  

Ajoneuvolakiehdotuksen asetuksenanto- ja määräyksenantovaltuuksia sekä rangaistussäännöksiä on tarkennettu oikeusministeriön lausunnossa esitettyjen huomioiden mukaisesti. Suurin osa nykyisestä asetustason sääntelystä on siirretty ajoneuvolakiin, sillä kyse on lainsäädännön alaan kuuluvista asioista. Valtuuksia on täsmennetty, ja ajoneuvolakiin on lisätty asetuksista ja määräyksistä riittävät perussäännökset kaikille valtuuksille. Ajoneuvorikkomusta koskevaan säännökseen on lisätty viittaus 12 §:ään sen selkeyttämiseksi, kehen velvoitteet kohdistuvat. Myös yksittäisiä teonkuvauksia on tarkkarajaistettu oikeusministeriön edellyttämällä tavalla. Myös muut oikeusministeriön esittämät lakitekniset ja esityksen perustuslainmukaisuuteen liittyvät seikat on otettu huomioon. 

Ajoneuvolakiehdotuksesta on lisäksi poistettu taksamittarisääntely. Työ- ja elinkeinoministeriö, Tukes ja Suomen Taksiliitto pitivät lausunnoissaan voimassa olevaa taksamittarisääntelyä EU-oikeuden vastaisena. Esityksen jatkovalmistelussa on siten katsottu tarpeelliseksi selventää taksamittarisääntelyä. Liikenne- ja viestintäministeriössä on samanaikaisesti jo valmisteltu taksamittarisääntelyyn muutoksia muun taksisääntelyyn liittyvän valmistelutyön yhteydessä (hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi liikenteen palveluista annetun lain, tieliikennelain 155 ja 171 §:n sekä ajoneuvolain muuttamisesta; ns. taksilainsäädännön korjaus). Nyt kyseessä olevan esityksen jatkovalmistelussa on siten päädytty siihen, ettei ehdotettavaan uuteen ajoneuvolakiin ole tarkoituksenmukaista sisällyttää nykyisenkaltaista taksamittarisääntelyä, jonka suhde EU-oikeuteen on epäselvä. 

Ajoneuvolakiehdotuksessa esitettäisiin, että voimassa olevan ajoneuvolain 25 §:n 2 momentin ja 27 a §:n 1 momentin 8 kohdan säännökset taksamittarista sekä muusta laitteesta ja järjestelmästä jäisivät voimaan 1.6.2021 asti. Tarkoitus on, että 1.6.2021 tulisi voimaan uudistettu taksamittarisääntely, joka on liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteltu osana taksilainsäädännön uudistamista koskevaa esitystä. Mainitussa esityksessä ehdotettaisiin nykyisen taksamittarisääntelyn muuttamista ja sisällyttämistä ajoneuvolain sijaan liikenteen palveluista annetun lain 15 a ja 152 §:ään.  

Taksilainsäädännön uudistamista koskevassa esityksessä on tarkoitus selventää taksamittarisääntelyn suhdetta EU-oikeuteen komissiolta saatujen huomautusten perusteella. Mainitussa esityksessä täsmennetään taksamittarisääntelyä EU-sääntelyyn liittyvän tulkintaepävarmuuden poistamiseksi. 

Vastaavaa taksamittarisääntelyn muutosehdotusta ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää tähän esitykseen, sillä sen on tarkoitus tulla voimaan vasta 1.6.2021 sen vuoksi, että alan toimijat tarvitsevat siirtymäajan uuden sääntelyn soveltamiselle ja Liikenne- ja viestintäviraston tulee antaa tarkemmat määräykset taksamittarisääntelystä. Lisäksi taksamittarisääntelyn on katsottu asiallisesti sopivan liikenteen palveluista annettuun lakiin, johon keskeiset taksiliikennettä koskevat säännökset sisältyvät. Tästä johtuen esityksessä ehdotettaisiin, että voimassa olevan ajoneuvolain taksamittarisääntely olisi voimassa 1.6.2021 asti. 

Muita lausunnoissa esitettyjä muutoksia ei ole tehty, sillä niiden toteuttaminen edellyttäisi pidempää jatkovalmisteluaikaa ja perusteellisempia vaikutusarviointeja kuin autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen täytäntöönpanon asettama aikataulu mahdollistaa. 

7  Säännöskohtaiset perustelut

Ajoneuvolaki

1 luku Yleiset säännökset 

1 §.Soveltamisala.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyistä vastaavasti, että laki koskee tieliikennelaissa (729/2018) tarkoitetulla tiellä ja muualla eli siis kaikkialla käytettävien ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien luokitusta, rakennetta, hallintalaitteita, järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä, osia, varusteita ja ympäristöominaisuuksia. Lisäksi laki koskisi ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien hyväksymistä liikenteeseen, rekisteröintiä sekä ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvontaa eli määräaikaisia ja muita ajoneuvon kunnon ja rekisteriin merkittyjen tietojen tarkastamiseksi ja muuttamiseksi edellytettäviä katsastuksia. Voimassa olevaan ajoneuvolakiin nähden soveltamisala laajennettaisiin koskemaan myös ajoneuvoyhdistelmiä. Soveltamisalan muuttaminen ei kuitenkaan vaikuta nykyiseen oikeustilaan, sillä jo voimassa olevassa ajoneuvolaissa on ajoneuvoyhdistelmiä koskevia säännöksiä.  

Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovellettaisiin myös teknisiin tienvarsitarkastuksiin. Niistä säädettäisiin ajoneuvolain 7 luvussa.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lain soveltamisesta uusien moottorikelkkojen ja uusien raskaiden moottorikelkkojen sekä tieliikennekäyttöön tarkoitettujen uusien ajoneuvojen sekä sellaisten järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden maahantuontiin, myytäväksi valmistamiseen, kaupan pitämiseen, myyntiin ja muuhun luovuttamiseen. Lain soveltamisen edellytyksenä olisi, että näiden teknisistä ominaisuuksista taikka varustamisesta hyväksymismerkinnällä säädettäisiin tässä laissa tai sen nojalla. 

Pykälän 4 momentin mukaan lakia sovellettaisiin moottorikelkkojen ja raskaiden moottorikelkkojen sekä tieliikennekäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen sekä sellaisten järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden asennukseen ja korjaukseen. Lain soveltamisen edellytyksenä olisi, että näiden teknisistä ominaisuuksista taikka varustamisesta hyväksymismerkinnällä säädetään tässä laissa tai sen nojalla. Raskasta moottorikelkkaa koskevassa ajoneuvolain muutoksessa 1304/2018 tiettyihin ajoneuvolain pykäliin tarvittavat lisäykset raskaasta moottorikelkasta jäivät tekemättä. Tämän vuoksi lain soveltamisala laajennettaisiin koskemaan myös uusia raskaita moottorikelkkoja.  

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin soveltamisalaa koskevasta rajoituksesta. Momentin mukaan yksinomaan yleiseltä liikenteeltä eristetyllä alueella käytettävään ajoneuvoon sovellettaisiin ainoastaan ajoneuvon yleisiä turvallisuusvaatimuksia koskevan 3 §:n vaatimuksia, vastuuta ajoneuvon kunnosta, rekisteröinnistä ja katsastuksesta koskevaa 12 §:ää vastuuta koskevin osin, ajoneuvon korjausvelvoitetta ja takaisinkutsua koskevaa 178 §:ää, seuraamuksia koskevaa 10 lukua, ajokieltoon määräämistä koskevaa 198 §:ää ja valvontakatsastukseen määräämistä koskevaa 200 §:ää. Momentissa tarkoitettuja yleiseltä liikenteeltä eristettyjä alueita, jotka suljettaisiin aidalla, puomilla, ketjulla tai vastaavalla, olisivat esimerkiksi eräät työmaat, tehdas-, satama- ja varastoalueet, suljetut kilpa-ajoradat ja rallien pikataipaleet sekä muut vastaavat alueet. 

Pykälän 6 momentissa rajattaisiin pois soveltamisalasta sellaiset jalankulkua avustavat tai korvaavat liikkumisvälineet, joissa sähkömoottoreiden yhteenlaskettu jatkuva nimellisteho on enintään 1,00 kilowattia ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 15 kilometriä tunnissa sekä sellaiset liikkumisen apuvälineet, potkukelkat, leikkiajoneuvot tai vastaavat laitteet, joita ei ole varustettu moottorilla. Momenttia muutettaisiin voimassa olevaan säännökseen nähden teknologianeutraalimmaksi siten, että jalankulkua avustavassa tai korvaavassa liikkumisvälineessä voi olla useita sähkömoottoreita, kunhan niiden yhteenlaskettu jatkuva nimellisteho ei ylitä 1,00 kilowattia. Nimellistehon olisi oltava korkeimmillaan tasan 1,00 kilowattia, eikä esimerkiksi 1,49 kilowattia, joka voitaisiin tavanomaisten pyörityssääntöjen mukaisesti pyöristää yhteen kilowattiin. Tällaisia momentissa tarkoitettuja liikkumisvälineitä ovat esimerkiksi tasapainoskootterit ja muut vastaavat kevyet sähkömoottoriset kulkuvälineet. 

Pykälän 7 momentin mukaan laki ei koskisi EU-tyyppihyväksyntää, EU-yksittäishyväksyntää, kansallista piensarjatyyppihyväksyntää eikä yksittäishyväksyntää, ellei toisin säädetä. Lain hyväksyntää koskevat säännökset koskisivat siten pääsääntöisesti vain kansallista hyväksyntää ja E-tyyppihyväksyntää. Soveltamisalan ulkopuolelle jääviä hyväksyntöjä koskevat säännökset sisältyvät autojen ja niiden perävaunujen puiteasetukseen, L-luokan ajoneuvojen puiteasetukseen sekä traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetukseen. 

2 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan ajoneuvolla tarkoitettaisiin maalla kulkemaan tarkoitettua laitetta, joka ei kulje kiskoilla. Säännöksen mukaisia ajoneuvoja olisivat esimerkiksi moottorikäyttöiset ajoneuvot, perävaunut, hinattavat laitteet ja polkupyörät. 

Momentin 2 kohdan mukaan akkreditointielimellä tarkoitettaisiin kansallista akkreditointielintä, joka kuuluu akkreditointielinten välisiin vastavuoroisiin tunnustamissopimuksiin. 

Momentin 3 kohdan mukaan autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksella tarkoitettaisiin moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/858. Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa säädetään M-, N- ja O-luokan ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta. 

Momentin 4 kohdan mukaan CE-merkinnällä tarkoitettaisiin tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 säädettyä merkintää. 

Momentin 5 kohdassa määriteltäisiin ennakkoilmoitus. Ennakkoilmoitus koskisi tietoja, jotka ilmoitetaan uudesta tai keskeneräisestä ajoneuvosta Liikenne- ja viestintävirastolle ennen ensirekisteröintiä. 

Momentin 6 kohdassa määriteltäisiin ennakkoilmoitustodistus. Ennakkoilmoitustodistus olisi todistus siitä, että ajoneuvo on ennakkoilmoitettu. 

Momentin 7 kohdassa määriteltäisiin ensimmäisen käyttöönoton ajankohta. Ajoneuvon käyttöönottopäivällä on merkitystä erityisesti arvioitaessa, mitä teknisiä vaatimuksia ajoneuvoon sovelletaan. Tosiasiallisella ajoneuvon käyttöönottopäivällä tarkoitettaisiin esimerkiksi Verohallinnon tai Tullin vahvistaman käyttöönottoilmoituksen päivämäärää.  

Momentin 8 kohdan mukaan ensirekisteröinnillä tarkoitettaisiin ajoneuvon yksilöintitietojen sekä ajoneuvon omistajuutta, haltijuutta, käyttövastaavaa, liikennevakuutusta ja käyttötarkoitusta koskevien tietojen merkitsemistä ensimmäistä kertaa Suomessa rekisteriin. Ensirekisteröinti on mahdollista tehdä Suomessa ainoastaan yhden kerran. 

Momentin 9 kohdassa tarkoitettu erillinen tekninen yksikkö voisi olla esimerkiksi alleajosuoja, suojakypärä tai lasten turvalaite. 

Momentin 10 kohdassa määriteltäisiin ETA-valtio. ETA-valtioihin kuuluvat Euroopan unionin jäsenvaltiot sekä Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen muut sopijavaltiot eli Norja, Islanti ja Liechtenstein. 

Momentin 11 kohdan E-tyyppihyväksynnällä tarkoitettaisiin moottoriajoneuvojen varusteiden ja osien hyväksymisehtojen yhdenmukaistamista ja hyväksymisten vastavuoroista tunnustamista koskevaan sopimukseen (SopS 70/1976) (Geneven sopimus) liitettyjen sääntöjen (E-sääntö) mukaista tyyppihyväksyntää. 

Momentin 12 kohdan mukaan EU-tyyppihyväksynnällä tarkoitettaisiin menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi on asiaankuuluvien EU-tyyppihyväksyntää koskevien vaatimusten mukainen.  

Momentin 13 kohdan mukaan EU-yksittäishyväksynnällä tarkoitettaisiin menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että yksittäinen auto tai sen perävaunu on asiaankuuluvien EU-yksittäishyväksyntää koskevien vaatimusten mukainen. 

Momentin 14 kohdan mukaan EY-tyyppihyväksyntä olisi menettely jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että ajoneuvon, järjestelmän, osan tai erillisen teknisen yksikön tyyppi on puitedirektiivin ja sen IV ja XI liitteessä lueteltujen säädösten mukainen. EY-tyyppihyväksynnät perustuvat autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen nojalla kumottuun sääntelyyn. 

Momentin 15 kohdan mukaan haltijalla tarkoitettaisiin sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle ajoneuvon pääasiallinen käyttö on siirtynyt tai jonka käyttöön ajoneuvo on yli 30 päivän ajaksi luovutettu sopimuksen perusteella ja joka ei ole ajoneuvon omistaja.  

Momentin 16 kohdan mukaan hinattavalla ajoneuvolla tarkoitettaisiin toiseen ajoneuvoon kytkettävää ajoneuvoa, jota ei olisi ensisijaisesti tarkoitettu kulkemaan ilman vetoajoneuvoa omalla käyttövoimallaan.  

Momentin 17 kohdan mukainen hinattava laite olisi sellainen auton perävaunu tai muuhun moottorikäyttöiseen ajoneuvoon kuin autoon tai sen perävaunuun kytkettävää hinattava ajoneuvo, jota ei ole tarkoitettu henkilöiden tai tavaroiden kuljetukseen eikä matkailuun. 

Momentin 18 kohdassa säädettäisiin jälkitarkastuksen määritelmästä. Jälkitarkastus olisi katsastuksessa hylätylle ajoneuvolle suoritettava katsastus. Jälkitarkastus katsottaisiin osaksi katsastusta.  

Momentin 19 kohdan mukaan järjestelmällä tarkoitettaisiin ajoneuvon laitteistoa, joka on olennainen osa ajoneuvoa eikä yleensä irrotettavissa erilliseksi osaksi. Järjestelmä voisi olla esimerkiksi jarrujärjestelmä, pakokaasunpuhdistusjärjestelmä tai sisävaruste. 

Momentin 20 kohdassa määriteltäisiin kansallinen tyyppihyväksyntä koskemaan vain Suomessa voimassa olevaa tyyppihyväksyntää. Kansallista tyyppihyväksyntää sovellettaisiin niihin ajoneuvoluokkiin, jotka eivät kuulu EU-asetusten soveltamisalojen piiriin. Kansallinen tyyppihyväksyntä koskisi siten esimerkiksi moottorikelkkoja ja moottorityökoneita. Myös nastarenkaat olisivat kansallisen tyyppihyväksyntäsääntelyn piirissä. Voimassa olevasta sääntelystä poiketen kansallinen piensarjatyyppihyväksyntä ei sisältyisi kansalliseen tyyppihyväksyntään, vaan se olisi oma tyyppihyväksyntälajinsa. 

Momentin 21 kohdassa määriteltäisiin kansallinen piensarjatyyppihyväksyntä, joka tarkoittaisi menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että vuotuisten enimmäismäärien rajoissa pieninä sarjoina valmistettava ajoneuvotyyppi on asiaankuuluvien kansallista piensarjatyyppihyväksyntää koskevien vaatimusten mukainen. Kansallisesta piensarjatyyppihyväksynnästä säädetään autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa sekä traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa. 

Momentin 22 kohdassa tarkoitettu komponentti olisi ajoneuvon osaksi tarkoitettu laite, joka voidaan irrottaa ajoneuvosta tai asentaa siihen ja joka voidaan tyyppihyväksyä ajoneuvosta erillään. Rengas-nasta-yhdistelmä katsottaisiin komponentiksi. 

Momentin 23 kohdan mukaan kytkentäkatsastuksella tarkoitettaisiin vetävän ja hinattavan ajoneuvon tai ajoneuvojen kytkennän hyväksymiseksi suoritettavaa tarkastusta. 

Momentin 24 kohdan mukaan L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksella tarkoitettaisiin kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 168/2013. L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa säädetään L-luokan ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta. 

Momentin 25 kohdan mukaan luovutusilmoituksella tarkoitettaisiin rekisteri-ilmoitusta, jonka ajoneuvon edellinen omistaja tai viimeisin luovutusilmoitettu omistaja tekee tilanteessa, jossa ajoneuvon omistusoikeus on luovutettu uudelle omistajalle. Omistajalla tarkoitettaisiin myös luovutusilmoitettua itsessään. Luovutusilmoituksessa ilmoitettaisiin ostajan henkilö- tai y-tunnus tai nimi ja osoite sekä luovutuspäivämäärä.  

Momentin 26 kohdan mukaan monivaiheinen tyyppihyväksyntä olisi menettely, jossa yksi tai useampi hyväksyntäviranomainen varmentaa, että keskeneräinen tai valmistunut ajoneuvotyyppi täyttää valmistusvaiheen mukaan asiaankuuluvat säännökset ja vaatimukset. 

Momentin 27 kohdassa tarkoitettuja moottorikäyttöisiä ajoneuvoja olisivat auto, moottoripyörä ja mopo, kolmi- tai nelipyöräiset L-luokan ajoneuvot, traktori, moottorityökone ja maastoajoneuvo. Moottorikäyttöiset ajoneuvot olisivat konevoimalla kulkevia ajoneuvoja. 

Momentin 28 kohdassa säädettäisiin muutoskatsastuksesta, joka olisi ajoneuvon muutosten hyväksymiseksi ja ajoneuvosta rekisteriin merkittyjen tietojen muuttamiseksi tai täydentämiseksi suoritettava tarkastus. 

Momentin 29 kohdan mukaan muutosrekisteröinnillä tarkoitettaisiin ensirekisteröinnissä rekisteriin tallennettuihin tietoihin tulleiden muutosten merkitsemistä rekisteriin. 

Momentin 30 kohdan mukaan määräaikaiskatsastuksella tarkoitettaisiin rekisteröidylle ajoneuvolle sen käytön aikana määräajoin suoritettavaksi säädettyä kunnon ja rekisteriin merkittyjen tietojen tarkastusta. 

Momentin 31 kohdan mukaan nimetty tutkimuslaitos olisi laitos, jonka Suomen hyväksyntäviranomainen eli Liikenne- ja viestintävirasto on nimennyt toimimaan tutkimuslaitoksena ja joka on ilmoitettu Euroopan komissiolle tai Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeristölle. 

Momentin 32 kohdan mukaan osalla tarkoitettaisiin ajoneuvon kokoonpanoa, korjausta ja huoltoa varten käytettäviä hyödykkeitä sekä varaosia. 

Momentin 33 kohdan mukainen rekisteri-ilmoitus tarkoittaisi ensirekisteröintiä, muutosrekisteröintiä tai liikennekäyttöä koskevien tietojen ilmoittamista rekisteröinnin suorittajalle. 

Momentin 34 kohdassa määriteltäisiin rekisterikilveksi ajoneuvoon kiinnitettävä kilpi, jossa on ajoneuvon rekisteritunnus. Määritelmä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen (893/2007) 2 §:n 14 kohdan määritelmää. 

Momentin 35 kohdan mukaan rekisteritunnus olisi ajoneuvon yksilöivä rekisteröinnin suorittajan antama kirjain- ja numerosarja. Määritelmä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 13 kohdan määritelmää. 

Momentin 36 kohdan mukaan rekisterillä tarkoitettaisiin liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017) tarkoitettua liikenneasioiden rekisteriä. Liikenneasioiden rekisteriin tallennetaan muun ohella ajoneuvoja koskevia tietoja. 

Momentin 37 kohdassa säädettäisiin rekisteröinnin suorittajan määritelmästä. Säännöksen mukaan rekisteröinnin suorittaja olisi joko Liikenne- ja viestintävirasto tai liikenteen palveluista annetun lain V osan 4 luvussa tarkoitettu rekisteröintitehtävässä avustava palveluntarjoaja. 

Momentin 38 kohdan mukaan rekisteröintikatsastuksella tarkoitettaisiin yksittäisen ajoneuvon luokitusta, vaatimustenmukaisuuden toteamista ja rekisteröintiä varten suoritettavaa tarkastusta. Rekisteröintikatsastuksessa todettaisiin ajoneuvon rekisteröintiä varten tarpeelliset tiedot ja tarkastettaisiin, onko ajoneuvo kunnoltaan turvallinen sekä rakenteeltaan, mitoiltaan ja varusteiltaan säännösten mukainen. 

Momentin 39 kohdan mukaan rekisteröintitodistus olisi rekisteröinnin suorittajan ensirekisteröinnistä, muutosrekisteröinnistä, liikennekäytöstä poistosta ja liikennekäyttöönotosta antama asiakirja, joka todistaisi, että ajoneuvo on rekisteröity.  

Momentin 40 kohdan mukaan rengas-nasta-yhdistelmä olisi kansallisesti tyyppihyväksytty nastarengas. 

Momentin 41 kohdan mukaan siirtomerkki olisi ajoneuvoon kiinnitettävä merkki, jossa on rekisteritunnus. 

Momentin 42 kohdan mukaan sopimusrekisteröijä olisi liikenteen palveluista annetussa laissa tarkoitettu palveluntarjoaja, jolle Liikenne- ja viestintävirasto on siirtänyt lupa- ja rekisteröintitoimintaan liittyviä avustavia tehtäviä.  

Momentin 43 kohdassa määriteltäisiin sotilasajoneuvo. Määritelmän mukaan sotilasajoneuvolla tarkoitettaisiin Puolustusvoimien hallinnassa olevaa ajoneuvoa taikka Puolustusvoimien käyttöön erityisesti tarkoitettua tai varustettua ajoneuvoa. Hallinnan ei tarvitsisi olla pysyvää, vaan kyseessä voisi olla myös Puolustusvoimien vuokraama ajoneuvo. Erityisellä käyttötarkoituksella tai varustamisella viitattaisiin siihen, että ajoneuvo olisi varustettu esimerkiksi sotilaallisen voimankäytön välineillä tai ajoneuvo on esimerkiksi muuten tarkoitettu yleisesti asevoimien käyttöön eikä sitä näin ollen voi hankkia siviilikäyttöön.  

Määritelmässä viitattaisiin myös toisen valtion asevoimien omistamaan tai käytössä olevaan ajoneuvoon. Tällä tarkoitettaisiin tilanteita, joissa toisen valtion asevoimien edellä tarkoitettuja ajoneuvoja käytetään Suomen alueella. Kyse voisi olla esimerkiksi sotilaallisesta harjoitustoiminnasta, Puolustusvoimien tutkimus- ja kehitystoiminnasta, muusta kahden- tai monenvälisestä yhteistyöstä tai kansainvälisestä avusta. Toisen valtion asevoimien sotilasajoneuvojen tulo Suomen alueelle ja maassaolo vaatii myös aina aluevalvontalaissa (755/2000) tarkoitetun luvan. Sotilasajoneuvon määritelmän laajentaminen kattamaan myös toisen valtion sotilasajoneuvot olisi tarpeen, koska voimassa olevan lainsäädännön perusteella ei ole selvää, mitkä tekniset vaatimukset koskevat näitä ajoneuvoja ja missä menettelyssä ne hyväksytään. 

Momentin 44 kohdassa määriteltäisiin talouden toimija tarkoittamaan ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen valmistajaa, valmistajan edustajaa, maahantuojaa tai jakelijaa. Talouden toimijoiden määritelmistä säädetään autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa sekä traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa. 

Momentin 45 kohdan mukaan traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksella tarkoitettaisiin maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 167/2013. Traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa säädetään muun muassa T-, C-, R- ja S-luokan ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta. 

Momentin 46 kohdan mukaan tekninen tienvarsitarkastus olisi ajoneuvon tiellä tai muualla tapahtuva kunnon ja rekisteriin merkittyjen tietojen tarkastus. 

Momentin 47 kohdan mukaan tyypillä tarkoitettaisiin olennaisten osien osalta samanlaisia ajoneuvoja (ajoneuvotyyppi), järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä, osia tai varusteita. 

Momentin 48 kohdan mukaan tyyppihyväksyntä olisi menettely, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen tyyppi täyttää asiaankuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset. Tyyppihyväksyntä koskisi uusia ajoneuvoja. 

Momentin 49 kohdan mukaan valmistajan edustajalla tarkoitettaisiin sitä, jonka ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen valmistaja on valtuuttanut edustamaan itseään hyväksyntäviranomaisiin ja markkinavalvontaviranomaisiin nähden sekä toimimaan puolestaan tyyppi- tai yksittäishyväksyntään liittyvissä asioissa. 

Momentin 50 kohdan mukaan valvontakatsastus olisi sellainen ajoneuvon vikojen ja puutteiden vuoksi suoritettava katsastus, jonka määrää viranomainen. 

Momentin 51 kohdan mukaan variantilla tarkoitettaisiin tietyiltä osiltaan samanlaisia saman tyypin ajoneuvoja. 

Momentin 52 kohdan mukaan varmenne olisi Liikenne- ja viestintäviraston ajoneuvon ennakkoilmoittajalle tai rekisteriin merkitylle omistajalle myöntämä ajoneuvon omistusoikeutta osoittava tunniste. 

Momentin 53 kohdassa tarkoitettu varuste kattaisi kaikki muut hyödykkeet kuin osat, jotka voidaan lisätä tai asentaa ajoneuvoon. Varusteita ovat esimerkiksi ajoneuvojen renkaiden nastat. 

Momentin 54 kohdan mukaan versiolla tarkoitettaisiin tietyiltä osiltaan samanlaisia saman tyypin samaan varianttiin kuuluvia ajoneuvoja. 

Momentin 55 kohdassa säädettäisiin yksittäishyväksynnän määritelmästä. Säännöksen mukaan yksittäishyväksyntä olisi menettely, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että yksittäinen auto tai sen perävaunu on asiaankuuluvien kansallisten säännösten ja vaatimusten mukainen.  

3 §.Ajoneuvon ja ajoneuvoyhdistelmän yleiset turvallisuusvaatimukset. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 4 §:ää. Esityksen mukaan säännöstä sovellettaisiin ajoneuvojen lisäksi ajoneuvoyhdistelmiin 1 §:n mukaisesti. Tämän vuoksi pykälään lisättäisiin sana ajoneuvoyhdistelmä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ajoneuvon ja ajoneuvoyhdistelmän rakenteesta, varusteista, kunnosta ja muista ominaisuuksista. Momentin ensimmäinen virke tarkoittaisi käytännössä ajoneuvossa sisällä olevien henkilöiden turvallisuuden varmistamista ja toinen virke sitä, ettei ajoneuvosta aiheudu tarpeetonta vaaraa. Ensimmäiseen virkkeeseen sisältyisi myös vaatimus siitä, että ajoneuvon tulee olla liikenteeseen soveltuva. Tällä tarkoitettaisiin muun muassa sitä, etteivät ajoneuvon ikkunat saa olla lumen tai jään peitossa eikä ajoneuvossa saa olla kuormaa, joka haittaa kuljettajan toimintaa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ajoneuvon ja ajoneuvoyhdistelmän hallittavuudesta ja hallintalaitteista. Vaatimuksella siitä, että hallintalaitteet, mittarit ja merkkivalot eivät saa poiketa muiden samaan luokkaan kuuluvien ajoneuvojen järjestelmistä siinä määrin, että siitä on haittaa tai vaaraa, tarkoitetaan muun muassa seuraavaa: 1) autossa polkimien tulee olla tietyssä totutussa järjestyksessä; 2) moottoripyörässä on oltava jarruja kytkinpolkimen niillä puolilla, mihin Suomessa ja Euroopassa on yleisesti totuttu; ja 3) tietyissä moottorityökoneissa vipujen ja polkimien on toimittava yhdenmukaisesti.  

4 §.Velvoite korjata puutteellisuus ja vika. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 5 §:ää. Säännös sisältäisi kiellon käyttää liikenteessä ajoneuvoa, jonka rakenteessa tai varusteissa havaitaan turvallisuuteen tai ympäristöominaisuuksiin vaikuttava puutteellisuus tai vika. Turvallisuutta ja ympäristöominaisuuksia koskeva rajaus tarkoittaisi käytännössä sitä, että ajoneuvolla saisi ajaa, vaikka esimerkiksi sen istuinlämmitin on rikki. Kielto ei kuitenkaan koskisi matkalla todettua, olosuhteet huomioon ottaen vähäiseksi katsottavaa puutteellisuutta tai vikaa, joka on syntynyt matkan kestäessä ja joka ei ole ollut kuljettajan välittömästi havaittavissa ja korjattavissa tai jonka korjausta ei voida ilman huomattavaa hankaluutta matkalla suorittaa.  

5 §.Ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan ja varusteen käyttö liikenteessä. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 6 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä. Pykälä sisältäisi perusvaatimuksen siitä, että moottorikäyttöisen ajoneuvon ja siihen tai sen perävaunuun kytkettävän hinattavan ajoneuvon käyttö liikenteessä on kielletty, jollei ajoneuvoa ole asianmukaisesti hyväksytty liikenteeseen. Säännöksen mukaan käyttöoikeuden edellytyksenä olisi ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen hyväksyminen. Sanalla ”asianmukaisesti” tarkoitettaisiin sitä, että jäljempänä yksityiskohtaisesti säädettäisiin siitä, mikä kussakin tapauksessa on asianmukainen hyväksyminen. Lisäksi sillä tarkoitettaisiin mahdollisuutta olla vaatimatta erityistä hyväksymistä sellaisilta ajoneuvoluokilta, joilta hyväksymistä niiden pienen nopeuden tai vähäisen tieliikennekäytön johdosta ei lainkaan edellytetä. 

6 §.Ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan ja varusteen myynti. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 6 §:n 2 momenttia ja 79 §:n 2 momenttia. Pykälän 1 momentin mukaan säännösten ja määräysten vastaista ajoneuvoa, jota ei ole varustettu hyväksyntämerkinnällä tai CE-merkinnällä, ei saisi uutena tieliikennekäyttöön tai moottorikelkkaa tai raskasta moottorikelkkaa maastoliikennekäyttöön tarkoitettuna myyntitarkoituksessa tuoda maahan eikä valmistaa Suomessa myytäväksi. Tällaista ajoneuvoa ei myöskään saisi pykälän mukaan pitää kaupan, myydä eikä muuten luovuttaa.  

Pykälän 2 momentti kattaisi niin uusien kuin käytettyjen järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden kiellon tie- tai maastoliikennekäyttöön tarkoitettuna tuoda maahan ja valmistaa Suomessa myytäväksi. Tällaista järjestelmää, komponenttia, erillistä teknistä yksikköä, osaa ja varustetta ei myöskään saisi pitää kaupan, myydä eikä muuten luovuttaa, jos ne eivät ole ajoneuvolain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaisia tai jos niitä ei ole näiden säännösten mukaisesti varustettu hyväksyntämerkinnällä tai CE-merkinnällä, jos sellaista on säännöksissä edellytetty.  

Pykälän 3 momentin mukaan valmistuksen, maahantuonnin ja kaupan kielto ei koske sellaisia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä, osia eikä varusteita, jotka käytössä kulumisen tai muun syyn vuoksi ovat alkuperäiseen tarkoitukseensa kelpaamattomia, jos tästä ilmoitetaan näkyvästi 204 §:ssä tarkoitetulla selosteella tai jos muuten käy selvästi ilmi, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai komponentti myydään romuksi tai muuhun tarkoitukseen kuin sellaisenaan liikenteessä käytettäväksi.  

7 §.Ajoneuvon muuttaminen, rakentaminen ja korjaaminen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 7 §:ää. Pykälän 1 momenttiin esitetään nykyisen käytännön ja oikeustilan mukaista yleistä säännöstä, jonka mukaan liikenteessä käytettävän ajoneuvon rakenne ei saisi muuttua sellaiseksi, ettei ajoneuvo enää täytä niitä vaatimuksia, jotka Suomessa olivat voimassa ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai tätä myöhemmin. Myös tätä uudemmat vaatimukset saisi näin ollen täyttää. Ajoneuvon omistaja haluaa soveltaa uudempia vaatimuksia yleensä lähinnä tapauksissa, joissa uudempi säännös on aiempaa väljempi tai teknisesti tarkoituksenmukaisempi. Ajoneuvosta ei kuitenkaan saisi poistaa mitään siihen alkuperäisenä kuulunutta pakollista turvallisuuteen tai ympäristöominaisuuksiin liittyvää osaa eikä näiden osien toimintakykyä saisi merkittävästi heikentää. Ajoneuvoon saisi asentaa sen erityiskäytön edellyttämät lisälaitteet, kunhan ne vastaavat ajoneuvon alkuperäisten turvallisuusvaatimusten tasoa tai eivät ole näiden vaatimusten kanssa ristiriidassa. Tällaisia lisälaitteita voisivat olla ainakin ajoneuvon käyttötarkoitukseen tai ajoneuvon käyttäjän ominaisuuksiin liittyvät lisälaitteet, kuten kiinteistönhuollossa tarvittavat tai liikkumisesteisen käyttämät laitteet. Ajoneuvon saisi siten halutessaan muuttaa ajoneuvon käyttöönottoajankohtaa uudempien vaatimusten mukaiseksi joko osittain tai kokonaan. Vaatimuksissa ja niiden vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa huomioon otettaisiin kuitenkin ajoneuvon ikä ja luontainen kuluminen. Ajoneuvon ei tarvitse olla uudenveroinen, mutta luontainen kuluminenkin sallittaisiin vain tiettyyn rajaan asti. Tällöin voitaisiin arvioida esimerkiksi ympäristölle aiheutuvan riskin ylittyvän siten, että korjausvelvoite on perusteltu. Esimerkiksi pakoputken tai katalysaattorin toimintakyky voi heiketä eli muuntua ilman erityisiä aktiivisia toimenpiteitä esimerkiksi siten, että pakoputkiston äänenvaimennusominaisuudet ja puhdistusominaisuudet heikkenevät. Vastaavaa muuntumista voi tapahtua esimerkiksi jarruissa. Tälle tulisi voida asettaa raja-arvoja, joiden ylittyessä muuntuminen ei olisi enää hyväksyttävää. Tämä koskisi erityisesti sellaisia ajoneuvoja, joilla tätä kulumista ei seurata määräaikaiskatsastuksessa. Vastaava iän myötä seuraava kuluminen huomioidaan myös ajoneuvoon asennettavien varaosien osalta, jolloin myös käytettyjä varaosia voidaan käyttää esimerkiksi kolarikorjauksissa. Jos ajoneuvoon tehdään sen päästöihin vaikuttavia muutoksia, kuten moottorin tai käytettävän polttoaineen vaihto, sovellettavissa vaatimuksissa tulee huomioitavaksi ajoneuvon käyttöönottoajankohtana sovellettujen päästövaatimusten lisäksi ikään liittyvä tavanomainen kuluminen.  

Pykälän 1 momentin kieltoa sovellettaisiin silloin, jos ajoneuvolaissa ei toisin säädetä. Tällaisia normeja ovat esimerkiksi pykälän 2 momentissa tarkoitetut ajoneuvon rakenteen muuttamista koskevat säännökset ja määräykset, joissa voidaan antaa poikkeuksia kaikkia ajoneuvoja koskevista vaatimuksista. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

8 §.Kanta-ajoneuvo, korjattu ajoneuvo ja rakennettu ajoneuvo. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 7 a §:ää. Pykälään koottaisiin ajoneuvon identiteetin määräytymisen kannalta keskeiset periaatteet. Sen 1 momentissa määriteltäisiin ajoneuvon identiteetin kannalta keskeiset määritelmät kanta-ajoneuvo ja korjattu ajoneuvo. Kanta-ajoneuvo tarkoittaa sitä alkuperäistä ajoneuvoa, jonka mukaan määräytyvät muun ohella ajoneuvon käyttöönottoajankohta ja sovellettavat tekniset vaatimukset ja jonka tunnistenumero on kirjattu rekisteröintitodistukselle. Kanta-ajoneuvoa on siten aina korjatussa ajoneuvossa yli 50 prosenttia. Tämän mukaisesti ajoneuvo, jossa ei voida enää tunnistaa olevan yli 50 prosenttia minkään yksilöidyn ajoneuvon (kanta-ajoneuvon) osia, saa aina uuden identiteetin. Korjatuksi ajoneuvoksi katsottaisiin jatkossakin ajoneuvo, jonka osista on vaihdettu vähintään 25 prosenttia, mutta ajoneuvo säilyisi edelleen kanta-ajoneuvon mukaisena. Korjatun ajoneuvon vaurioituminen voisi johtua esimerkiksi liikennevahingosta, korroosiosta tai muusta syystä. Korjattu ajoneuvo tulee kuitenkin ehdotettavan lain 143 §:n nojalla esittää muutoskatsastukseen.  

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi vaatimus ajoneuvon identiteetin määräytymisestä. Ajoneuvo, jota muutetaan siten, että sen osista vaihdetaan vähintään 50 prosenttia, tulee katsoa uudeksi ajoneuvoksi. Tällaista ajoneuvoa kutsutaan rakennetuksi ajoneuvoksi.  

Pykälän 3 momentti sisältäisi rekisteriin ja rekisteröintitodistukseen merkittäviä tietoja koskevan säännöksen. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden.  

9 §.Selvitys korjatun ja rakennetun ajoneuvon osien alkuperästä. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen (1244/2002) 24 a §:ää. Pykälän sanamuotoa kuitenkin selkiytettäisiin. 

Pykälän 1 momentissa tarkoitettu selvitys voisi olla esimerkiksi kauppalasku, tulliselvitys tai muu vastaava selvitys. 

Pykälän 2 momentissa tarkoitettu selvitys voisi olla esimerkiksi rekisteritunnus, valmistenumero, kuitti, valmistan todistus tai muu vastaava selvitys. 

Pykälän 3 momentin mukaan rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä olisi esitettävä osaluettelo tarvittavine liitteineen. Osaluettelo sisältäisi voimassa olevan ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (1270/2014) liitteen tiedot. Osaluettelo voitaisiin laatia Liikenne- ja viestintäviraston julkaisemalle lomakepohjalle. 

10 §.Yksilöllisesti valmistettu ajoneuvo. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:n 3 momenttia. Pykälän 1 momentin mukaan yksilöllisesti valmistetulla ajoneuvolla tarkoitettaisiin L3e-, L4e- tai L5e-luokan ajoneuvoa, jonka osista osa on yksilöllisesti valmistettuja tai sarjavalmisteisista osista merkittävissä määrin muutettuja ja jonka osista enintään 50 prosenttia on peräisin samasta sarjavalmisteisesta ajoneuvomallista. Yksilöllisesti valmistettu ajoneuvo ei olisi 8 §:ssä tarkoitettu rakennettu ajoneuvo. 

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:n 4 momenttia. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi valmistenumeron varmentamista koskevan säännöksen.  

11 §.Ajoneuvon rekisteröinti ja katsastus. Pykälä olisi yleissäännös rekisteröinnistä ja katsastuksesta. Se vastaisi sisällöltään voimassa olevan ajoneuvolain 8 §:ää. Liikenteessä käytettävä moottorikäyttöinen ajoneuvo ja siihen tai sen hinattavaan ajoneuvoon kytkettävä hinattava ajoneuvo olisi rekisteröitävä ja asianmukaisesti katsastettava. Vastaavasti moottorikäyttöistä ajoneuvoa ja siihen tai sen hinattavaan ajoneuvoon kytkettävää hinattavaa ajoneuvoa, jota ei ole asianmukaisesti ensirekisteröity, muutosrekisteröity tai katsastettu, ei saisi käyttää liikenteessä. Asianmukaisella ensirekisteröinnillä, muutosrekisteröinnillä ja katsastamisella tarkoitettaisiin ensirekisteröintiä, muutosrekisteröintiä, rekisteröintikatsastusta, muutoskatsastusta, kytkentäkatsastusta ja määräaikaiskatsastusta koskevien tämän lain säännösten ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Laissa tai sen nojalla voitaisiin säätää poikkeuksista rekisteröinti- ja katsastusvelvollisuuteen. Ajoneuvo, jota ei olisi esimerkiksi määräaikaiskatsastettu ajallaan tai johon olisi tehty katsastusta edellyttäviä muutoksia esittämättä sitä katsastukseen, olisi automaattisesti käyttökiellossa.  

12 §.Vastuu ajoneuvon kunnosta, rekisteröinnistä ja katsastuksesta. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 9 §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yleisesti nykyiseen tapaan siitä, että joko ajoneuvon omistaja tai haltija sekä kuljettaja ovat vastuussa siitä, ettei liikenteessä käytetä rekisteröintivelvollisuuden alaista ajoneuvoa, jota ei ole rekisteröity. Lisäksi he ovat vastuussa siitä, että ajoneuvo on säännösten ja määräysten mukaisesti katsastettu ja liikennekelpoinen. 

Pykälän 2 momentissa sälytettäisiin vastuu ajoneuvon liikennekelpoisuudesta ja huollosta työnantajalle, jos ajoneuvoa kuljettaa sen omistajan tai haltijan työntekijä. Toisaalta kuljettajan olisi viipymättä ilmoitettava työnantajalle ajoneuvon kunnossa havaitsemistaan puutteista, joita hän ei voi itse korjata. 

13 §.Ajoneuvon rakenne, hallintalaitteet ja varusteet. Pykälä vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 25 §:ää. Pykälässä säädettäisiin ajoneuvon rakenteesta, hallintalaitteista ja varusteista, jotka liikenteessä käytettävässä ajoneuvossa on oltava sen turvallista käyttämistä varten. Liikenteessä käytettävällä ajoneuvolla tarkoitettaisiin myös käyttöönotettuja ajoneuvoja.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että liikenteessä käytettävän ajoneuvon olisi vastattava ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohdan tai myöhemmin voimassa olleita vaatimuksia, jollei toisin säädetä tai määrätä. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi luettelon ajoneuvon vähimmäistason turvallisuusvarusteista, jotka ajoneuvossa tulisi olla sen käyttöönoton ajankohdan vaatimuksista riippumatta. Momentin 1 kohdassa säädettäisiin ohjauslaitteesta. Sen olisi oltava luotettava ja toiminnaltaan varma. Momentin 2 kohdan mukaan käyttöjarru tulisi olla moottorikäyttöisessä ajoneuvossa, polkupyörässä ja kevyessä sähköajoneuvossa. Voimassa olevaan ajoneuvolakiin nähden käyttöjarrua koskeva vaatimus poistettaisiin auton ja liikennetraktorin perävaunulta. Niihin sovellettaisiin käyttöjarrun osalta käyttöönottoajankohdan vaatimuksia. Momentin 3 kohdassa säädettäisiin pakollisiksi renkaat ja vanteet taikka telat ja jalakset, jotka vastaavat niille kohdistuvaa kuormitusta. Momentin 4 kohdan mukaan moottorikäyttöisessä ajoneuvossa tulisi olla paloturvallinen polttoaine- ja sähköjärjestelmä. Momentin 5 kohdassa säädettäisiin pakolliseksi tarpeelliset valaisimet, heijastimet ja heijastavat tunnuskilvet. Momentin 6 kohdan mukaan ajoneuvoissa, joissa suurin sallittu kokonaismassa on yli 500 kilogrammaa, olisi oltava varoituskolmio. Vaatimus ei kuitenkaan koskisi O1-luokan ajoneuvoja tai muita kokonaismassaltaan enintään 750 kilogramman hinattavia ajoneuvoja. Niissä riittäisi, että varoituskolmio olisi vetoajoneuvossa. Momentin 7 kohdassa säädettäisiin kuljettajan riittävästä näkyvyydestä eteen, sivuille ja taakse. Kuljettajan riittävä näkyvyys taakse saataisiin tarvittaessa järjestää taustapeilien avulla tai muulla vastaavalla järjestelmällä. Momentin 8 kohdan mukaan tuulilasillisissa ajoneuvoissa olisi oltava tarpeelliset laitteet näkyvyyden varmistamiseksi kaikissa sääoloissa. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi tuulilasin pyyhkijöitä. Momentin 9 kohdassa säädettäisiin pakolliseksi tarpeelliset laitteet ja rakenteet kevyiden ajoneuvojen kuljettajien ja matkustajien suojaamiseksi törmäystilanteessa. Kevyellä ajoneuvolla tarkoitettaisiin lähinnä henkilöautoja sekä kaksi- ja kolmipyöräisiä ajoneuvoja. Vaatimus koskee kaikissa M-, N- ja O-luokan ajoneuvoissa vaadittua alleajosuojaa takana, N- ja O-luokan ajoneuvoissa vaadittua sivusuojaa sekä N-luokan ajoneuvoissa vaadittua alleajosuojaa edessä. Momentin 10 kohdan mukaan äänimerkinantolaite olisi oltava moottorikäyttöisessä ajoneuvossa, kevyessä sähköajoneuvossa ja polkupyörässä. Momentin 11 kohdassa säädettäisiin nopeusmittari pakolliseksi moottorikäyttöisille ajoneuvoille ja nopeudenrajoitin M2-, M3-, N2- ja N3-luokan ajoneuvoille. Momentin 12 kohdan mukaan neli- tai useampipyöräisessä moottorikäyttöisessä ajoneuvossa tulisi olla peruutuslaite. Momentin 13 kohdan mukaan ajoneuvon rakenteen tulisi turvata ajoneuvon riittävä ohjattavuus, riittävät kaarreajo- ja jarrutusominaisuudet sekä kääntyvyys. Vaatimus toimisi perussäännöksenä sekä ajoneuvojen hyväksymiselle liikenteeseen että ajoneuvoihin tehtävien muutosten turvallisuuden varmistamiselle. Momentin 14 kohdassa säädettäisiin riittävästä maavarasta, joka koskisi pyörillä varustettuja ajoneuvoja. Vaatimus toimisi perussäännöksenä erityisesti ajoneuvolle tehtävien muutosten yhteydessä. Maavara koskisi varsinkin henkilöautoille tehtäviä madalluksia. Maavaran riittävyys riippuu ajoneuvosta ja tapauskohtaisista olosuhteista, mutta yleisenä periaatteena voidaan pitää, että ajoneuvo ei saisi mennä rikki siitä, että se osuu tiellä oleviin esteisiin, esimerkiksi kaivojen kansiin tai suojateiden korokkeisiin. Ajoneuvon maavaran tulisi olla sellainen, että sillä pystyy ajamaan tavanomaisessa liikenteessä. Momentin 15 kohdan mukaan tavaran kuljetukseen käytettävässä ajoneuvossa olisi oltava turvalliset ja kuljetettavalle kuormalle soveltuvat kuormatilan rakenteet, laitteet ja varusteet sekä kuorman sitomiseen ja varmistamiseen käytettävät sidonta- ja kiinnitysvälineet. Nämä kattaisivat myös vaihtokuormakorin ja merikontin. Tämä olisi perussäännös tavaran kuljetukseen käytettävän ajoneuvon kuormatilaa ja esimerkiksi kuorman kiinnityspisteitä koskeville tarkemmille säännöksille ja määräyksille. Momentin 16 kohdassa säädettäisiin toiminnaltaan varmasta ja kestävästä kytkentälaitteesta, joka tulisi olla hinattavassa ajoneuvossa ja ajoneuvossa, jota käytetään hinattavan ajoneuvon vetoon. Tämä olisi perussäännös vetoajoneuvon ja hinattavan ajoneuvon välisessä kytkennässä käytettäviä kytkentälaitteita koskeville säännöksille ja määräyksille. 

Pykälän 3 momentin mukaan M1-, N1- ja L3e-L7e-luokan ajoneuvossa tulisi olla lukkolaite, joka estää ajoneuvon luvattoman käytön. 

Pykälän 4 momentissa todettaisiin, että EU- ja EY-tyyppihyväksytyn ajoneuvon katsotaan täyttävän 1–3 momentissa säädetyt vaatimukset. 

Pykälän 5 momentin mukaan käytetyn ajoneuvon katsottaisiin täyttävän pykälän 1–3 momentin vaatimukset, jos se täyttää ne tekniset vaatimukset, jotka olivat voimassa Suomessa ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai tätä myöhemmin. Tieliikennekäyttöön tarkoitetussa ajoneuvossa olisi kuitenkin aina oltava varoituskolmio. 

Pykälän 6 momentti sisältäisi viittauksen tieliikenteen valvontalaitteesta annettuun neuvoston asetukseen (EU) N:o 165/2014. Siitä, missä ajoneuvossa on oltava valvontalaite eli ajopiirturi ja millainen sen tulee olla, säädetään mainitussa asetuksessa eikä siitä ole tarvetta säätää tässä laissa. Momenttiin sisältyisi myös hyötyajoneuvoa koskeva kohta, jolla määriteltäisiin asetuksessa tarkoitettu hyötyajoneuvo Suomessa. Tällainen ajoneuvo olisi M- tai N-luokan ajoneuvo, jonka ensimmäisen käyttöönottovuoden päättymisestä olisi kulunut vähintään 30 vuotta ja joita ei enää käytettäisi kaupallisiin tavaroiden tai henkilöiden kuljetuksiin. Aikaraja olisi sama kuin esimerkiksi Ruotsissa. Määrittely tarvitaan, jotta tällainen pääasiassa harrastuskäytössä oleva ajoneuvo ei olisi asetuksen (EY) N:o 561/2006 soveltamisalassa eikä siten ajoneuvolla olisi enää ajopiirturin asennusvelvollisuutta eikä ajopiirturiin liittyvää kahden vuoden välein tehtävää tarkastusta. 

Pykälän 7 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

14 §.Poikkeukset ajoneuvon rakennetta, hallintalaitteita ja varusteita koskevista vaatimuksista. Pykälä vastaisi sisällöllisesti osittain voimassa olevan ajoneuvolain 27 §:ää. 

Pykälän 1 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta hyväksyä myös sellainen liikkumisesteisen kuljettajan tai liikkumisesteisen matkustajan käyttöön tarkoitettu ajoneuvo liikennekäyttöön, vaikka erikoislaite ei olisi säännösten ja määräysten mukainen. Edellytyksenä olisi, että liikenneturvallisuus ei merkittävästi vaarannu.  

15 §.Valmistenumero ja valmistajan kilpi. Pykälä vastaisi sisällöllisesti pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 26 §:ää ja ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 24 b §:ää. Pykälässä säädettäisiin moottorikäyttöisen ajoneuvon ja sen perävaunun valmistenumerosta.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin auton ja sen perävaunun ja L-luokan ajoneuvojen valmistajan kilvestä yleisenä rakenne- ja varustevaatimuksena. Valmistenumeroksi hyväksyttäisiin ajoneuvon valmistajan, Liikenne- ja viestintäviraston, katsastustoimipaikan tai ulkomaisen rekisteröintiasioita hoitavan viranomaisen antama valmistenumero. Valmistenumero tulisi merkitä todistettavasti ja pysyvästi ajoneuvoon, minkä lisäksi sen tulisi olla selkeästi nähtävissä. Jos valmistenumero vahingoittuu tai se poistetaan, se tulisi merkitä ajoneuvoon uudelleen. 

Pykälän 2 momentti vastaisi pääosin ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 24 b §:n 2 ja 3 momenttia. 

Pykälän 3 momentti vastaisi ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 24 b §:n 5 momenttia. Momentin sanamuotoa kuitenkin selkiytettäisiin. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. 

Pykälän 5 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

16 §.Energia- ja ympäristövaikutusten rajoittaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 28 §:ää ja ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:n 1 ja 2 momenttia. Pykälässä säädettäisiin ajoneuvojen energia- ja ympäristövaikutusten rajoittamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan ajoneuvon energiankulutus, kasvihuonekaasupäästöt ja haitallisia ympäristövaikutuksia aiheuttavat tekijät eivät saisi tarpeettomasti poiketa ajoneuvon valmistusajankohdan yleisen teknisen tason mukaisten ajoneuvojen vastaavista vaikutuksista eivätkä tarpeettomasti aiheuttaa riskiä terveydelle tai ympäristölle. Rajoitettavia energia- ja ympäristövaikutuksia olisivat esimerkiksi kaasumaiset päästöt, hiukkaspäästöt, melu ja sähkömagneettiset häiriöt. Momentti muodostaisi perussäännöksen alemmanasteisille vaatimuksille sekä uuden että jo liikenteeseen otetun ajoneuvon sääntelyssä. Käytännössä vaatimukset perustuisivat pitkälti EU:n säädöksiin ja niistä tarkoituksenmukaisuussyistä säädettyihin poikkeuksiin. Ympäristövaikutuksia koskevat säännökset voisivat sisältää muun ohella velvoitteita OBD-laitteista, päästötasojen pysyvyydestä sekä muista ominaisuuksista, joille ei ole asetettavissa varsinaisia mitattavia raja-arvoja. 

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:n 1 momenttia. Polttoaineen vaihdon johdosta ei ole tarkoituksenmukaista soveltaa ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohdan ja silloin käytetyn polttoaineen vaatimuksia, vaan soveltaa vaatimuksia uudella polttoaineella ympäristövaikutusten rajaamiseksi. Sähköautomuunnoksissa haitallisten päästöjen testejä ei ole tarkoituksenmukaista tehdä lainkaan, kun taas etanoli- tai kaasumuunnoksissa testi on tarkoituksenmukaisinta tehdä etanolille tai kaasulle soveltuen, vaikka näitä koskevia testejä ja raja-arvoja ei olisi ensimmäisen käyttöönoton ajankohdalle vahvistettukaan. Vertailukohdan raja-arvojen täyttymisessä tulisi siten soveltaa ensimmäisen käyttöönottoajankohdan lähtötasoa, mutta vertailutasona käytettäisiin päästötasoa, joka vertailuajoneuvoilla (samanikäinen, mutta ilman muunnosta) on hyväksyntähetkellä käytännössä sallitusti olemassa ja jossa myös luontainen kuluminen on huomioitu. 

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:n 2 momenttia. Piensarjatyyppihyväksynnässä ja yksittäisenä kappaleena valmistetun tai maahantuodun muun ajoneuvon kuin auton tai sen perävaunun hyväksymisessä sovellettaisiin momentin mukaan yksinkertaistettuja vaatimuksia eli vain melu- ja päästöarvojen määrittelemiseksi tarvittavia keskeisiä mittauksia. Osoittaminen voitaisiin toteuttaa myös ajoneuvolle soveltuvalla muulla testillä kuin tyyppihyväksyntätestillä, jos testin vastaavuus hyväksynnän raja-arvoihin voidaan riittävän luotettavasti todentaa. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi nastan ja nastarenkaan ympäristövaikutuksia koskevan perussäännöksen. 

Pykälän 5–7 momentti sisältäisivät Liikenne- ja viestintävirastolle osoitettuja määräyksenantovaltuuksia.  

17 §.Lupa poiketa energia- ja ympäristövaikutusten rajoittamista sekä ajoneuvon rakennetta, hallintalaitteita ja varusteita koskevista vaatimuksista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ajoneuvon energia- ja ympäristövaikutusten rajoittamista sekä ajoneuvon rakennetta, hallintalaitteita ja varusteita koskevia vaatimuksia koskevan poikkeusluvan myöntäisi Liikenne- ja viestintävirasto. Poikkeusluvat olisivat yksittäisiä ja ne voisivat koskea vain ajoneuvolain nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Poikkeuslupa voisi kohdistua ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän rakenteita, hallintalaitteita, järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä, osia, varusteita ja muita vastaavia hyväksynnän kohteita koskeviin vaatimuksiin. Poikkeusluvan myöntämistä rajoitettaisiin siten, että se ei saisi lisätä turvallisuudelle, terveydelle eikä ympäristölle aiheutuvaa riskiä vähäistä enempää. Poikkeuslupa ei myöskään saisi vääristää kilpailua. Liikenne- ja viestintävirasto voisi myöntää luvan toistaiseksi voimassa olevana tai määräaikaisena, minkä lisäksi lupaan voitaisin liittää ehtoja.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ajoneuvoista, joille poikkeuslupa voidaan myöntää, ja poikkeusluvan myöntämistä koskevista tarkemmista edellytyksistä.  

18 §.Käytettynä maahantuodun ajoneuvon vaatimukset. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 29 a §:ää, mutta sen 1 momenttiin tehtäisiin EU- ja EY-tyyppihyväksyntää koskeva täydennys. 

Pykälän 1 momentti sisältäisi käytettynä maahantuotua ajoneuvoa koskevan perussäännön, jonka mukaan tällaisen ajoneuvon on täytettävä ne tekniset vaatimukset, jotka koskivat Suomessa sen ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai myöhemmin. Ajoneuvon ensimmäisellä käyttöönotolla tarkoitettaisiin lähtökohtaisesti sen ensimmäistä rekisteröintiä missä tahansa maassa. Myös vientirekisteröintiä pidettäisiin tässä tarkoituksessa rekisteröintinä. Ajoneuvon, jota ei sen luokituksen tai käyttötarkoituksen vuoksi ole rekisteröity, ensimmäisenä käyttöönottoajankohtana pidettäisiin ajoneuvon käyttötarkoituksen mukaisen käytön alkamisajankohtaa. Käytettynä maahantuodun ajoneuvon vaatimuksia koskeva perussääntö ei kuitenkaan koskisi pykälässä mainittuja EU- ja EY-tyyppihyväksyttyjä ajoneuvoja. Momenttiin lisättäisiin myös säännös, jonka nojalla toisessa ETA-valtiossa rekisteröity EU- tai EY-tyyppihyväksytty ajoneuvo hyväksyttäisiin Suomessa vaatimusten osalta sellaisenaan, jos se täyttää 7 §:ssä säädetyt ja sen nojalla määrätyt ajoneuvon muuttamista, rakentamista ja korjaamista koskevat vaatimukset eikä sille ole asetettu lähtömaassa käyttöä koskevia rajoituksia rekisteritietoihin. Vaatimus 7 §:ssä säädettyjen vaatimusten täyttämisestä tarkoittaisi sitä, että jos ajoneuvon rakennetta on muutettu, sen on täytettävä Suomessa voimassa olevat rakenteen muuttamista koskevat säännökset ja määräykset. Näin EU-lainsäädännön sarjan viimeisiä ajoneuvoja koskevan menettelyn mukaisesti hyväksytyt ajoneuvot voitaisiin hyväksyä suoraan rekisteröintikatsastuksessa ilman Liikenne- ja viestintäviraston myöntämää poikkeuslupaa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta esittää ennen ensirekisteröintiä rekisteröintikatsastuksen sijasta yksittäishyväksyttäväksi myös käytettynä maahantuotu muu kuin EU- tai EY-tyyppihyväksytty auto tai sen perävaunu, jos se tuodaan muualta kuin ETA-valtiosta tai Ahvenanmaan maakunnasta ja sen ensimmäisestä käyttöönotosta on kulunut alle kuusi kuukautta. Vaatimuksella pyrittäisiin poistamaan mahdollisuus siihen, että EU-asetusten vaatimuksia kierrettäisiin rekisteröimällä ajoneuvo muuhun kuin ETA-valtioon lyhyeksi ajaksi ja tuomalla se sitten käytettynä ajoneuvona maahan.  

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

19 §.Erikoiskuljetuksessa käytettävää ajoneuvoa ja ajoneuvoyhdistelmää koskevat vaatimukset. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 29 b §:ää. 

Pykälän 1 momentti sisältäisi yleissäännöksen erikoiskuljetuksessa käytettävän ajoneuvon ja ajoneuvoyhdistelmän merkinnöistä, varoitusvalaisimista ja vastaavista muista varoituslaitteista. Ajoneuvolta vaadittavien yleisten merkintöjen lisäksi vaadittavilla riittävillä lisämerkinnöillä ehkäistäisiin erikoiskuljetuksesta aiheutuvaa haittaa ja vaaraa muille tiellä liikkuville. Momentti sisältäisi lisäksi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi erikoiskuljetuksessa käytettävää varoitusajoneuvoa koskevan perussäännöksen, jossa säädettäisiin varoitusajoneuvon massasta, ajoneuvoluokasta, näkyvyysvaatimuksista ja varoituslaitteista. Momentti sisältäisi lisäksi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

2 luku Ajoneuvojen luokitus 

20 §. Auto. Koska M- ja N-luokan ajoneuvojen luokituksesta säädetään jatkossa autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 4 artiklassa, pykälässä viitattaisiin kyseiseen EU-säädökseen.  

Pykälän 1 momentti sisältäisi viittauksen autojen ja niiden perävaunujen puiteasetukseen, jonka 4 artiklassa säädetään luokituksesta M- ja N-luokan ajoneuvoiksi eli autoiksi. EU-asetuksen mukaan M-luokan ajoneuvo on ensisijaisesti matkustajien ja heidän matkatavaroidensa kuljettamiseen suunniteltu ja rakennettu ajoneuvo.  

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin M- ja N-luokan ajoneuvojen alaluokista käytettävät nimitykset (henkilöauto, linja-auto, pakettiauto ja kuorma-auto). Momentissa ei säädettäisi siitä, millä kriteereillä ajoneuvot luokitellaan alaluokkiin, sillä siitä säädetään autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa. Momentti koskisi ainoastaan niistä kansallisessa sääntelyssä käytettäviä nimityksiä, joista ei säädetä EU-tasolla.  

21 §.Kaksi- ja kolmipyöräiset ajoneuvot ja nelipyörät. Koska L-luokan ajoneuvojen luokituksesta säädetään L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksen 4 artiklassa, pykälässä viitattaisiin kyseiseen EU-säädökseen. EU-asetuksen mukaan L-luokan ajoneuvoja ovat yleisillä teillä käytettäviksi tarkoitetut kaksi- ja kolmipyöräiset ajoneuvot ja nelipyörät. Näitä ovat esimerkiksi mopot, mopoautot ja moottoripyörät. 

22 §.Traktorit ja R- luokan perävaunut ja S-luokan vedettävät vaihdettavissa olevat laitteet. Koska luokituksesta T- ja C-luokan ajoneuvoiksi, R-luokan perävaunuiksi sekä S-luokan vedettäviksi vaihdettavissa oleviksi laitteiksi säädetään traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 4 artiklassa, pykälään otettaisiin viittaus kyseiseen EU-asetukseen.  

23 §.Moottorityökone. Säännöksessä säädettäisiin voimassa olevan ajoneuvolain 15 §:ää vastaavasti moottorityökoneesta. Pykälän mukainen moottorityökone olisi kansallinen ajoneuvoluokka ja eri asia kuin autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa tarkoitettu moottorityökone. 

Pykälän 1 kohdan mukaan moottorityökoneena pidettäisiin omalla käyttövoimallaan liikkuvaa, työkoneeksi suunniteltua ja rakennettua ajoneuvoa. Olennaista olisi, että se ei rakenteensa takia sovellu matkustajien tai tavaroiden kuljetukseen. Myöskään auton alustalle asennettua työkonetta pidettäisi moottorityökoneena.  

Pykälän 2 kohdan mukaan moottorityökone olisi myös perävaunujen ja kuljetusalustojen siirtoon satamassa tai muulla terminaalialueella valmistettu vetotrukki, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 50 kilometriä tunnissa. Moottorityökoneeksi ei kuitenkaan luettaisi ajoneuvoa, jota on pidettävä kuorma-autona tai traktorina. 

Pykälän 3 kohdan mukaan moottorityökoneeksi luokiteltaisiin myös työmailla tehtäviin kuljetuksiin, kuten maa-aineksen lyhyisiin siirtoihin tarkoitettu dumpperi. Moottorityökoneeksi rekisteröityä dumpperia ei tarvitsisi siirtää esimerkiksi työmaalta toiselle perävaunussa, vaan sitä voisi kuormaamattomana kuljettaa tiellä kuten muutakin moottorityökonetta. 

24 §.Maastoajoneuvo. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 16 §:ää. Maastoajoneuvoksi määriteltäisiin 1 momentissa moottorireki tai ilmatyynyalus. Maastoajoneuvo voisi olla myös muu henkilöiden tai tavaran kuljetukseen taikka muita ajoneuvoja vetämään valmistettu jäällä, lumessa tai vajottavassa maastossa taikka maahan tukeutuen kulkemaan valmistettu moottorikäyttöinen ajoneuvo. Maastoajoneuvoksi ei kuitenkaan katsottaisi ajoneuvoa, joka on tarkoitettu kuljetettavaksi moottorikelkkailureitin lisäksi myös muulla tiellä ja joka on EU-tyyppihyväksytty M-, N-, O-, L-, T-, C-, R- tai S-luokkaan tiellä käytettäväksi. Toisin sanoen rekisteröimättä jättäminen ei tekisi näistä EU-tyyppihyväksytyistä ajoneuvoista maastoajoneuvoja, vaan luokkana sovellettaisiin tyyppihyväksynnän luokkaa.  

Pykälän 2 momentin mukaan moottorireki olisi jalaksin tai teloin varustettu maastoajoneuvo. Moottorikelkka olisi telavetoinen moottorireki, jossa on kuljettajan lisäksi istumapaikkoja enintään kahdelle henkilölle ja jonka omamassa on enintään 500 kilogrammaa. Lainkohdan mukaan raskaita moottorikelkkoja olisivat sellaiset moottorireet, joiden omamassa on suurempi kuin moottorikelkan omamassa 500 kilogrammaa ja enintään 800 kilogrammaa ja joissa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään neljälle henkilölle. Omamassalla tarkoitettaisiin nykykäytäntöä vastaavasti ajoneuvon massaa mukaan lukien kuljettajan massalla, joka arvioidaan 75 kilogrammaksi. Momenttia täsmennettäisiin sillä, että moottorikelkassa on oltava kuljettajan lisäksi istumapaikkoja enintään kahdelle henkilölle, kun taas raskaassa moottorikelkkoja istumapaikkoja edellytetään olevan enintään neljälle henkilölle kuljettajan lisäksi. 

25 §.Auton perävaunu. Pykälä sisältäisi viittauksen autojen ja niiden perävaunujen puiteasetukseen, jonka 4 artiklassa säädetään jatkossa luokituksesta O-luokan ajoneuvoiksi eli autojen perävaunuiksi. 

26 §.Muut hinattavat ajoneuvot. Kyse olisi uudesta pykälästä. Pykälässä säädettäisiin luokituksesta muiksi hinattaviksi ajoneuvoiksi. Säännöksen mukaan muita hinattavia ajoneuvoja olisivat L-luokan ajoneuvojen perävaunut, polkupyörän perävaunut, maastoajoneuvon perävaunut ja moottorityökoneen perävaunut sekä muut kuin EU-tyyppihyväksytyt traktorilla hinattavat ajoneuvot. 

27 §.Ajoneuvon luokan määräytyminen. Kyse olisi uudesta pykälästä. M-, N-, O-, L-, T-, C-, R- ja S-luokkien ajoneuvojen luokitus perustuu suoraan EU-asetuksiin. Kuitenkin on kansallisesti tarpeen määritellä ensi kertaa Suomessa käyttöönotettavan ja käytetyn eli jo käytössä olevan ajoneuvon luokan määräytyminen. Uuteen ajoneuvoon, jota ei ole EU-tyyppihyväksytty tai joka muusta syystä otetaan Suomessa ensimmäistä kertaa käyttöön esimerkiksi maahantuonnin johdosta, sovellettaisiin EU-asetuksen luokitusta myös kansallisesti. Suomessa jo käytössä olevan ajoneuvon luokka säilyisi sen olemassa olevan luokan mukaisena. 

28 §.Muut moottorittomat ajoneuvot. Pykälä vastaisi sisällöllisesti pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 19 §:n 1 momenttia. Pykälän 1 momentin mukaan polkupyörällä tarkoitettaisiin yhden tai useamman henkilön tai tavaran kuljettamiseen valmistettua, vähintään kaksipyöräistä, polkimin tai käsikammin varustettua ja täysin tai pääosin lihasvoimalla käytettävää moottoritonta ajoneuvoa. Polkupyörän määritelmää täsmennettäisiin nykytilaan nähden lisäämällä vaatimus siitä, että polkupyörää käytettäisiin pääosin lihasvoimalla. Erilaisten kaksi-, kolmi- ja nelipyöräisten sähkökäyttöisten ajoneuvojen yleistyessä näihin ajoneuvoihin on joissain tapauksissa lisätty polkimia, jotta ajoneuvo täyttäisi polkupyörän vaatimukset. Ajoneuvoa ei kuitenkaan ole voitu tosiasiallisesti käyttää lihasvoimalla, joten polkimet ovat olleet ajoneuvon käytön kannalta tarpeettomia. Lisäksi polkupyöräksi katsottaisiin sellainen sähköavusteinen, enintään 250 watin tehoisilla sähkömoottoreilla varustettu ajoneuvo, jonka moottorit toimivat vain poljettaessa ja kytkeytyvät toiminnasta viimeistään nopeuden saavuttaessa 25 kilometriä tunnissa. Tätä kutsuttaisiin sähköavusteiseksi polkupyöräksi. Teknologianeutraalimman lopputuloksen saavuttamiseksi pykälässä sallittaisiin myös useamman kuin yhden moottorin asentaminen, kunhan niiden yhteenlaskettu jatkuva nimellisteho ei ylittäisi 250 wattia. Momentissa säädettäisiin, että sähkömoottorit voivat tästä huolimatta toimia polkematta nopeuden ollessa enintään kuusi kilometriä tunnissa. Tämä mahdollistaisi lähtöavustuksen. Polkupyörän määritelmä vastaisi standardia SFS EN 15194:2017. 

Pykälän 2 momentin mukaan tämän lain polkupyörää koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös sellaiseen potkupyörään tai muuhun vastaavaan moottorittomaan ajoneuvoon, jolta koon tai käyttötarkoituksen vuoksi on tarpeellista edellyttää heijastin- ja valaisinvaatimusten sekä muiden polkupyörää koskevien keskeisten turvallisuusvaatimusten täyttymistä. 

Pykälän 3 momentti vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan ajoneuvolain 19 §:n 2 momenttia. Momentti sisältäisi yleisluonteisen säännöksen tieliikenteeseen tarkoitetuista eläimen vetämistä ajoneuvoista. Tällainen on muun muassa hevosajoneuvo. Eläimen vetämältä ajoneuvolta voitaisiin edellyttää erityisiä vaatimuksia, jos ajoneuvon koko ja käyttötarkoitus tarkoittavat, että ajoneuvoa käytetään muun ajoneuvoliikenteen seassa liikkumiseen. 

29 §.Kevyt sähköajoneuvo. Pykälä vastaisi sisällöllisesti pääosin ajoneuvolain 19 a §:ää. Pykälän mukaan kevyeksi sähköajoneuvoksi katsottaisin sellainen sähkömoottorilla varustettu ajoneuvo, jonka eteenpäin vievien moottoreiden suurin yhteenlaskettu jatkuva nimellisteho on enintään 1,00 kilowattia ja jonka nopeus on enintään 25 kilometriä tunnissa ja joka ei täytä muun kevyen ajoneuvon määritelmän vaatimuksia. Pykälässä täsmennettäisiin, että yhteenlaskettu jatkuva nimellisteho laskettaisiin niistä moottoreista, jotka vievät ajoneuvoa eteenpäin. Näin ollen esimerkiksi itsestään tasapainottuvien kevyiden sähköajoneuvojen moottoreiden suurimpaan yhteenlaskettuun jatkuvaan nimellistehoon ei laskettaisi mukaan niitä moottoreita, jotka tasapainottavat ajoneuvoa tuottaen voimaa taaksepäin. Kevyt sähköajoneuvo olisi tasapainottuva henkilökuljetin tai muu vastaava ajoneuvolain soveltamisalaan kuuluva liikkumisväline. Kevyeksi sähköajoneuvoksi katsottaisiin myös senioriajoneuvo tai sellainen perävaunu, jossa on nimellisteholtaan enintään 1,00 kilowatin sähkömoottori. Kevyelle sähköajoneuvolle sovellettaisiin yleisiä 13 §:n turvallisuusvaatimuksia ja erikseen 14 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella säädettyjä poikkeuksia näistä vaatimuksista. Määritelmässä ei rajattaisi renkaiden määrää, sillä käytännössä kevyessä sähköajoneuvossa voi olla yksi tai useampia renkaita ja se voi olla varustettu myös satulalla tai ohjaustangolla, joiden ominaisuuksista säädetään 13 §:ssä.  

30 §.Pelastusauto, poliisiajoneuvo, Tullin ajoneuvo ja Rajavartiolaitoksen ajoneuvo. Pykälässä säädettäisiin pelastusauton, poliisiajoneuvon, Tullin ajoneuvon ja Rajavartiolaitoksen ajoneuvon erityisvaatimuksista, sillä näiden ajoneuvojen käyttöön liittyy tieliikennelain mukaan erityisiä velvollisuuksia ja erityisiä oikeuksia. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 20 §:ää. 

Pykälän 1 momentin mukaan pelastusauto olisi pelastustoimen käyttöön erityisesti valmistettu, kokonaismassaltaan yli 3,5 tonnia oleva M- tai N-luokan ajoneuvo. Pelastusauto olisi kokonaismassasta riippumatta myös muu M- tai N-luokan ajoneuvo, joka on kunnan tai kuntayhtymän pelastuslaitoksen tai valtion pelastushallinnon viranomaisen, Pelastusopiston tai lentoaseman pitäjän hallinnassa ja jota käytetään yksinomaan pelastustoimen tehtäviin. Pelastusauto olisi myös palokunnan omistuksessa oleva miehistöauto, jossa on kuljettajan lisäksi tilaa vähintään kahdeksalle henkilölle. Pelastusauton olisi oltava pelastustoimen käyttöön soveltuva. 

Pykälän 2 momenttiin otettaisiin poliisiajoneuvon määritelmä. Poliisiajoneuvo olisi poliisin käyttöön erityisesti valmistettu ja varustettu ajoneuvo. Poliisiajoneuvon tulisi lisäksi soveltua poliisin käyttöön. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vastaavasti Rajavartiolaitoksen ajoneuvosta ja pykälän 4 momentissa Tullin ajoneuvosta. 

Pykälän 5 momentti sisältäisi sisäministeriölle osoitetun asetuksenantovaltuuden. Momentissa myös kiellettäisiin käyttämästä poliisiajoneuvon tai Rajavartiolaitoksen ajoneuvon tunnusväritystä ja -merkkejä tai niitä erehdyttävästi muistuttavia värityksiä tai merkkejä muissa ajoneuvoissa. 

Pykälän 6 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

31 §.Ambulanssi ja ensihoitoajoneuvo. Säännös vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 21 §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan ambulanssi olisi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa tarkoitettu ajoneuvo. Momentissa ei enää säädettäisi kansallisesti ambulanssin määritelmästä, sillä siitä säädetään EU-asetuksessa.  

Pykälän 2 momentin mukaan ensihoitoajoneuvo olisi terveydenhoitolaissa (1326/2010) tarkoitetun ensihoitopalvelun ensihoitotehtäviin varustettu ajoneuvo. Ensiajoneuvon olisi oltava ensihoitotehtäviin soveltuva ja selkeästi havaittavissa. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi sosiaali- ja terveysministeriölle osoitetun asetuksenantovaltuuden.  

Pykälän 4 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

32 §.Hälytysajoneuvo. Pykälässä määriteltäisiin hälytysajoneuvo voimassa olevaa ajoneuvolakia vastaavasti. Hälytysajoneuvoja olisivat pelastusauto, poliisiajoneuvo, Rajavartiolaitoksen ajoneuvo, Tullin ajoneuvo, ambulanssi, ensihoitoajoneuvo, Puolustusvoimien pelastusauto, Puolustusvoimien sairasauto ja sotilaspoliisiajoneuvo. Hälytysajoneuvo olisi varustettu sinistä valoa näyttävällä vilkkuvalla varoitusvalaisimella ja hälytysajoneuvon äänimerkinantolaitteella. Tieliikennelaissa muun muassa säädetään esteettömän kulun antamisesta hälytysääni- ja hälytysvalomerkkejä antavalle hälytysajoneuvolle. 

33 §.Esteetön ajoneuvo ja paariauto. Pykälä olisi uusi. Pykäläsisältäisi voimassa olevan ajoneuvolain 27 a §:n 1 momentin 7 kohdan määräyksenantovaltuutta koskevat perussäännökset.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin esteettömästä ajoneuvosta. Momentin sääntely vastaisi voimassa olevaa Liikenne- ja viestintäviraston määräystä autojen ja niiden perävaunujen teknisistä vaatimuksista. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin paariautosta. Momentin sääntely vastaisi voimassa olevaa Liikenne- ja viestintäviraston määräystä autojen ja niiden perävaunujen teknisistä vaatimuksista. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

34 §.Matkailuauto. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen autojen ja niiden perävaunujen puiteasetukseen, jossa säädetään matkailuauton määritelmästä. EU-asetuksen vuoksi määritelmästä ei enää säädettäisi kansallisesti. 

35 §.Ruumisauto. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen autojen ja niiden perävaunujen puiteasetukseen, jossa säädetään ruumisauton määritelmästä. EU-asetuksen vuoksi määritelmästä ei enää säädettäisi kansallisesti.  

36 §.Museoajoneuvo. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 24 §:ää. Pykälään tehtäisiin kuitenkin kielellisiä täsmennyksiä.  

Pykälän 1 momentin mukaan katsastustoimipaikka hyväksyisi ajoneuvon museoajoneuvoksi rekisteröinti- tai muutoskatsastuksessa. Museoajoneuvo olisi ajoneuvo, jonka valmistusvuoden päättymisestä on kulunut vähintään 30 vuotta ja joka on säilytetty alkuperäisestä vastaavassa kunnossa tai entistetty tai konservoitu asianmukaisesti. Museoajoneuvon tulisi lisäksi olla valtakunnallisen rekisteröidyn museoajoneuvojärjestön aikaisintaan kuusi kuukautta aikaisemmin antaman lausunnon ja katsastustoimipaikan ajoneuvolle suorittaman tarkastuksen perusteella museoajoneuvoksi hyväksymä. Lausunnosta olisi käytävä yksilöidysti ilmi, mistä ajoneuvosta on kyse ja onko ajoneuvo alkuperäistä vastaavassa kunnossa, entisöity tai konservoitu. Katsastustoimipaikka voisi itse käyttää harkintaa sen suhteen, miltä osin se hyödyntää lausuntoa päätöksentekonsa perusteena. Lausunto ei olisi sitova. Säännöksessä tarkoitettuja museoajoneuvojärjestöjä ovat esimerkiksi Suomen Automobiili – Historiallinen Klubi ry, FHRA ry, Classic Data Finland Oy ja Autohistoriallinen Seura ry. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

37 §.Ajoneuvonkuljetusauto. Lakiin otettaisiin uusi pykälä ajoneuvonkuljetusautosta, joka on erikoiskuljetusajoneuvo. Pykälä vastaisi sisällöllisesti Liikenne- ja viestintäviraston erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista annetun määräyksen (TRAFI/4592/03.04.03.00/2015) määritelmää. Määritelmä siirrettäisiin määräyksestä ajoneuvolakiin. Ajoneuvonkuljetusauto on N3-luokan ajoneuvo, joka on rakennettu pyörillä tai telaketjuilla varustetun ajoneuvon kuljettamiseen. Lisäksi edellytettäisiin, että ajoneuvossa olisi oltava kiinteästi asennettu ajoneuvon kuljetukseen soveltuva kuljetusalusta. 

38 §.Erikoiskuljetusajoneuvo. Pykälä vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 24 a §:ää, mutta poikkeuslupamenettelyn piiristä poistettaisiin lisää ajoneuvoja. 

Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin erikoiskuljetusajoneuvo. Erikoiskuljetuksen määritelmä sisältyy tieliikennelain 2 §:n 23 kohtaan. Kuormaamattomana tiellä yleisesti sallitut mitat tai massat ylittävä ajoneuvo on erikoiskuljetusajoneuvo, joka on suunniteltu joko kuorman kuljettamiseen tai kuormaamattomana kuljetettavaksi. Kuormaamattomana kuljetettavia erikoiskuljetusajoneuvoja ovat esimerkiksi ajoneuvonosturi, erikoiskäyttöön rakennettu muu ajoneuvo tai autolla vedettävä O-luokan ajoneuvo, jonka tarkentava luokitus on hinattava laite. Lisäksi tiellä yleisesti sallitut mitat täyttävä ajoneuvo on erikoiskuljetusajoneuvo, jos ajoneuvo on hyväksytty käytettäväksi tiellä yleisesti sallittua suuremmalla massalla. Erikoiskuljetusajoneuvon olisi lähtökohtaisesti täytettävä kyseessä olevaan ajoneuvoluokkaan yleisesti sovellettavat vaatimukset siltä osin kuin erikoiskuljetusajoneuvolle ei ole säädetty tai määrätty muita omia vaatimuksia. 

Momentissa säädettäisiin lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta myöntää erikoiskuljetusajoneuvon liikenteeseen hyväksymisen edellytyksenä oleva poikkeuslupa. Poikkeusluvan myöntäminen edellyttäisi, että poikkeus ei lisää turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle aiheutuvaa riskiä vähäistä enempää eikä vääristä kilpailua. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksista, jotka koskevat 1 momentin mukaisen poikkeusluvan edellyttämistä. Poikkeuslupaa ei momentin 1 kohdan mukaan vaadittaisi moottorityökoneilta, koska ne ovat rakenteeltaan yksinkertaisempia, eikä näiden poikkeuslupien myöntämisessä ole tarvetta käyttää erityistä tarveharkintaa. Momentin 2 kohdan mukaan poikkeuslupaa ei vaadittaisi tyyppihyväksytyltä ajoneuvolta, jolta ei vaadita tieliikennelain 159 §:n mukaista erikoiskuljetuslupaa. Poikkeuslupaa ei myöskään momentin 3 kohdan mukaan vaadittaisi tyyppihyväksytyltä ajoneuvolta, jonka rekisteritiedoissa on kirjaus tieliikennelain 159 §:n mukaisesta erikoiskuljetusluvasta. Muutoksella vältettäisiin turhaa poikkeuslupahakemusten käsittelyä silloin, kun tarvittavat tiedot on kirjattu rekisteriin jo ajoneuvon liikenteeseen hyväksymisen yhteydessä. Momentin 4 kohdan mukaan vaatimus poikkeusluvasta ei koskisi myöskään ajoneuvoa, joka ei ole rekisteröintivelvollinen. Käytännössä tällaisia ajoneuvoja ovat lähinnä eräät traktorin perävaunut ja traktoriin kytkettävät hinattavat laitteet. Traktorin perävaunua voisi siten käyttää esimerkiksi suurten veneiden kuljetukseen ilman ajoneuvolle myönnettävää poikkeuslupaa. Vaatimukset ajoneuvon säännösten ja määräysten mukaisista merkinnöistä ja muista turvallisuusvarusteista koskisivat kuitenkin myös tällaisia ajoneuvoja. Momentin 5 kohdan mukaan poikkeuslupaa ei vaadittaisi ajoneuvonkuljetusautolta. Momentin 6 kohdan mukaan poikkeuslupaa ei vaadittaisi puoliperävaunun vetoon tarkoitetulta N3-luokan ajoneuvolta, jonka paripyörin varustetulle akselille hyväksyttävä massa ei ylitä 15 tonnia ja jonka yksikköpyörillä varustetulle akselille hyväksyttävä massa ei ylitä tiellä yleisesti sallittua massaa. Momentin 7 kohdan mukaan poikkeuslupaa ei vaadittaisi muulta tavarankuljetukseen tarkoitetulta O-luokan ajoneuvolta kuin välivaunuista tai vastaavista akselistomoduuleista moniosaiseksi kootulta O-luokan ajoneuvolta, joka ylittää tiellä yleisesti sallitun mitan ja joka ei ylitä tiellä yleisesti sallittua massaa. 

Poikkeuslupamenettelyn piiristä poistettavaksi esitettävät pykälän 2 momentin 5–7 kohdassa tarkoitetut ajoneuvot eivät käytännössä ole edellyttäneet Liikenne- ja viestintäviraston tarveharkintaa poikkeusluvan myöntämisessä, vaan poikkeusluvat on myönnetty rutiiniluonteisesti hakemusten mukaisesti. Poikkeuslupamenettelyn sijaan vaatimustenmukaisuus voitaisiin varmistaa suoraan katsastus- tai yksittäishyväksyntätoimipaikoilla, joissa ajoneuvo tarkastetaan.  

Poikkeuslupia myönnetään vuosittain yhteensä noin 400. Ehdotettu muutos vähentäisi poikkeuslupien määrää vuosittain noin 150 kappaleella eli noin 40 prosenttia. Muutos tehostaisi Liikenne- ja viestintäviraston toimintaa vapauttamalla henkilöstöresursseja muuhun virkatyöhön. Poikkeuslupavaatimusten keventäminen helpottaisi myös kuljetusyritysten toimintaa ja keventäisi niiden hallinnollista taakkaa. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

39 §.Huoltoauto. Pykälä vastaisi ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen (1256/1992) 19 §:ää. Huoltoautosta on tarkoituksenmukaista säätää lailla muiden erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen tapaan. 

Pykälän 1 momentin mukaan huoltoauto olisi ajoneuvojen ja koneiden huoltoon sekä korjausmiehistön ja välineiden kuljetukseen tarkoitettu, tarvittavin työkaluin ja laittein varustettu N-luokan ajoneuvo, jossa on tilaa enintään kahdelle henkilölle kuljettajan vieressä. 

Pykälän 2 momentin mukaan huoltoauto voisi olla myös valtion, valtion liikelaitoksen, sähkö-, lämpö-, tele-, kaasu- taikka vesilaitoksen tai kunnan omistama tien, kadun, radan ja ratakaluston tai sähkö-, lämpö-, tele-, kaasu- ja vesilaitosten verkon ja laitteiden tai Puolustusvoimien sotavarustuksen huoltoon sekä korjausmiehistön ja välineiden kuljetukseen tarkoitettu, tarvittavin työkaluin ja laittein varustettu M1-luokan ajoneuvo, jossa on istuimet kuljettajan lisäksi enintään kahdeksalle henkilölle. 

40 §.Muuttoajoneuvo. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 2 kohtaa. Muuttoajoneuvoa koskeva säännös nostettaisiin muiden erityiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen tapaan lakitasolle.  

41 §.Ajoneuvojen luokitusta koskevat tarkemmat määräykset. Pykälä sisältää Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

3 luku Ajoneuvojen hyväksyntä 

42 §.Hyväksyntäviranomainen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että autojen ja niiden perävaunujen puitesetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa, traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa ja Geneven sopimuksessa tarkoitettu hyväksyntäviranomainen on Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto. Laissa käytettäisiin voimassa olevasta ajoneuvolaista poiketen käsitettä hyväksyntäviranomainen tyyppihyväksyntäviranomaisen sijaan, sillä kyseessä olevien EU-asetusten mukaan hyväksyntäviranomainen on yleisempi käsite ja se kattaa Suomessa myös tyyppihyväksyntäviranomaisen toiminnot. Hyväksyntäviranomaiselle kuuluvat myös yksittäishyväksyntöihin liittyvät viranomaistehtävät. 

Pykälän 2 momentin mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto toimisi myös hyväksyntäviranomaisena silloin, kun kyse on moottorityökoneen ja maastoajoneuvon sekä muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen säädösten soveltamisalaan kuuluvien järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden hyväksyntäviranomaisena.  

43 §.Tyyppihyväksynnän myöntäminen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 35 §:ää, mutta siinä ei enää säädettäisi EU- tai EY-tyyppihyväksynnän myöntämisestä.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kansallisen tyyppihyväksynnän myöntämisestä. Kansallisen tyyppihyväksynnän myöntämisen ehtona olisi yhdenmukaisuus valmistusasiakirjojen kanssa ja asetettujen vaatimusten täyttäminen. 

Pykälän 2 ja 3 momentti vastaisivat pääosin voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 ja 2 momenttia, mutta niissä ei enää säädettäisi EU- tai EY-tyyppihyväksynnästä. 

Pykälän 4 momentin mukaan tyyppihyväksynnästä annettaisiin tyyppihyväksyntätodistus. Tyyppihyväksyntä voisi myös olla ehdollinen. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin E-tyyppihyväksyntätodistuksesta, joka annettaisiin hyväksynnän hakijalle Geneven sopimukseen liitettyjen sääntöjen mukaisesti. 

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän myöntämisessä noudatettaisiin lähtökohtaisesti EU-tyyppihyväksyntää koskevaa menettelyä, josta säädetään autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa. Ehdotettavan lain ja sen nojalla annettuja säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin myös kansalliseen piensarjatyyppihyväksyntään siinä tapauksessa, että niissä niin säädettäisiin. Esimerkiksi hyväksyttyä asiantuntijaa koskevaa sääntelyä noudatettaisiin myös kansallisessa piensarjatyyppihyväksynnässä. 

Pykälän 7 momentissa olisi informatiivinen viittaus Geneven sopimukseen, jota sovelletaan E-tyyppihyväksynnän myöntämiseen. 

44 §.Hyväksyntävelvollisuus. Pykälä vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 32 §:n 1–3 momenttia. Pykälässä säädettäisiin tiettyjen ajoneuvojen hyväksyntävelvollisuudesta.  

Pykälän 1 momentin mukaisesti tieliikennekäyttöön myytävän tai ensirekisteröitävän uuden M-, N-, O- ja T-luokan ajoneuvon sekä muun L-luokan ajoneuvon kuin yksittäisen L1e-A-alaluokan ajoneuvon on oltava EU- tai EY-typpihyväksytty taikka kansallisesti piensarjatyyppihyväksytty. Lisäksi momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että M-, N- tai O-luokan ajoneuvot voivat olla myös yksittäishyväksyttyjä tai EU-yksittäishyväksyttyjä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erikseen myytävien järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden tyyppihyväksynnästä. Pykälän mukaisesti tyyppihyväksyntä vaadittaisiin, jos kyseessä olisi 1 momentissa tarkoitettuun ajoneuvoluokkaan, C-luokan ajoneuvoon tai liikennetraktoriin kuuluva järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste ja jos tyyppihyväksyntää on edellytetty sen valmistusajankohtana. 

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 2 momenttia. 

Pykälän 4 momentin mukaan muulle kuin pykälän 1–3 momentissa tarkoitetulle ajoneuvolle, järjestelmälle, komponentille, erilliselle tekniselle yksikölle, osalle tai varusteelle voitaisiin hakemuksesta myöntää kansallinen tyyppihyväksyntä.  

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin nastaa koskevasta tyyppihyväksyntävelvollisuudesta. Tieliikennekäyttöön myytävän tai käyttöönotettavan auton tai sen perävaunun talvirenkaaseen tarkoitetun nastan olisi oltava kansallisesti tyyppihyväksytty. Tästä poiketen tyyppihyväksyntävelvollisuutta ei kuitenkaan olisi, jos rengas-nasta-yhdistelmä olisi kansallisesti tyyppihyväksytty. Lisäksi uudessa tyyppihyväksytyssä renkaassa tulisi olla merkintä rengas-nasta-yhdistelmän kansallisesta tyyppihyväksynnästä. Momentti vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 1 momenttia. Momentti sisältäisi myös Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

Pykälän 6 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

45 §.Eräiden uusien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden toteaminen rekisteröintikatsastuksessa. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan ajoneuvolain 32 §:n 4 momenttia. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten Euroopan unionin säännösten soveltamisalan puitteissa sallittaisiin ajoneuvon vaatimustenmukaisuuden osoittaminen ilman tyyppihyväksyntää rekisteröintikatsastuksessa. Näitä tapauksia olisivat pykälän 1 kohdan mukaan tieliikennekäyttöön yksittäiskappaleena valmistetut muut L-luokan ajoneuvot kuin L1e-A-alaluokan ajoneuvot, T- tai C-luokan ajoneuvot, joita ei ole EU-tyyppihyväksytty eikä kansallisesti piensarjatyyppihyväksytty. Lisäksi pykälässä säädetty soveltuisi pykälän 2 kohdan mukaan toisessa ETA-valtiossa, Turkissa tai Ahvenanmaan maakunnassa kansallisesti piensarjatyyppihyväksyttyihin M-, N-, O-, T- tai C-luokan ajoneuvoihin tai muihin L-luokan ajoneuvoihin kuin L1e-A-alaluokan ajoneuvoihin, joiden kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän Suomi on autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa tai traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa tarkoitetulla tavalla tunnustanut. Sama koskisi pykälän 3 kohdan mukaan myös Suomessa kansallisesti piensarjatyyppihyväksyttyä M-, N-, O-, T- tai C-luokan ajoneuvoa tai muuta L-luokan ajoneuvoa kuin L1e-A-alaluokan ajoneuvoa. Edellä säädettyä sovellettaisiin pykälän 4 kohdan mukaisesti myös toisessa ETA-valtiossa, Turkissa tai Ahvenanmaan maakunnassa yksittäishyväksyttyyn M-, N- ja O-luokan ajoneuvoon, jonka Suomi on autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa tarkoitetulla tavalla tunnustanut sekä pykälän 5 kohdan mukaan monivaiheisen tyyppihyväksynnän viimeisessä vaiheessa valmistuneeseen muuhun kuin M-, N- tai O-luokan ajoneuvoon. Pykälän 6 kohdan mukaan myös muun kuin rekisteröintivelvollisuudesta vapautetun moottorityökoneen ja maastoajoneuvon vaatimustenmukaisuus saataisiin todeta rekisteröintikatsastuksessa. 

46 §.Valmistajan vastuu hyväksyntäviranomaiselle. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan ajoneuvolain 32 a §:ää. Pykälässä säädettäisiin valmistajan vastuusta hyväksyntäviranomaiselle tyyppihyväksyntämenettelystä ja tuotannon vaatimustenmukaisuudesta. Valmistaja olisi vastuussa riippumatta siitä, onko se osallistunut tuotteen kaikkiin valmistusvaiheisiin. 

47 §.Valmistajan edustajan nimeäminen. Pykälä vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan ajoneuvolain 32 b §:ää. Pykälän mukaan Suomen ulkopuolelle sijoittuneen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan ja varusteen valmistaja velvoitettaisiin nimeämään Suomeen sijoittunut valmistajan edustaja, kun kyse olisi kansallisesta tyyppihyväksynnästä. 

48 §.Tyyppihyväksynnän hakeminen. Pykälän 1 momentti vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan ajoneuvolain 33 §:ää. Säännöksen mukaan tyyppihyväksyntää hakisi ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen valmistaja tai valmistajan edustaja hyväksyntäviranomaiselta. 

Pykälän 2 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 1 momenttia. Lisäksi momentti sisältäisi velvollisuuden toimittaa muut hyväksyntäviranomaisen tarpeelliseksi katsomat tiedot ja selvitykset teknisten vaatimusten täyttymisen osoittamiseksi. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen Geneven sopimukseen liitettyihin sääntöihin, joiden mukaisesti E-tyyppihyväksyntää haetaan. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. 

Pykälän 5 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

49 §.Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen kansallisessa tyyppihyväksynnässä ja kansallisessa piensarjatyyppihyväksynnässä. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 36 §:ää. 

Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin tavat, joilla kansallisen tyyppihyväksynnän ja kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän edellyttämä vaatimustenmukaisuus voitaisiin osoittaa. Tällaisia olisivat hyväksynnän hakijan toimittama ETA-valtion tai Ahvenanmaan maakunnan hyväksyntäviranomaisen myöntämä EU- tai EY-tyyppihyväksyntätodistus tai asianomaista E-sääntöä soveltavan valtion hyväksyntäviranomaisen myöntämä tyyppihyväksyntätodistus. Lisäksi vaatimustenmukaisuuden voisi osoittaa todistuksen mukaista hyväksyntää osoittavalla hyväksyntämerkillä. 

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 5 a §:ää. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

50 §.Tyyppihyväksynnän myöntämisestä kieltäytyminen. Pykälän mukaan hyväksyntäviranomainen voisi kieltäytyä myöntämästä tyyppihyväksyntää sellaisissa tapauksissa, joissa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen tyyppi muodostaa vakavan riskin liikenneturvallisuudelle tai vahingoittaa vakavasti ympäristöä tai terveyttä. Tyyppihyväksynnän myöntämisestä kieltäytyminen olisi mahdollista näiden syiden vuoksi siitä huolimatta, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen tyyppi täyttäisi tyyppihyväksyntään liittyvät vaatimukset. Säännös liittyy siihen, että tekniikan kehittyessä nopeasti vaatimustenmukainen ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste voi olla vaarallinen, vaikka se täyttäisi tyyppihyväksyntään kuuluvat vaatimukset.  

51 §.Tyyppihyväksytyn ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan ja varusteen muutokset. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 38 §:ää. Ajoneuvoja sekä niiden järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä, osia ja varusteita kehitetään jatkuvasti. Muutokset saattavat olla tuotteen turvallisuus- tai ympäristövaikutusten kannalta merkityksettömiä tai niillä voi olla vähäistä tai suurempaa vaikutusta. Suuremmat muutokset saattavat johtaa siihen, ettei enää ole kysymys samasta tuotteesta. Tyyppihyväksynnän haltija velvoitettaisiin pykälän 1 momentissa ilmoittamaan hyväksyntäviranomaiselle tyyppihyväksytyn ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen muutoksista. Hyväksyntäviranomainen päättäisi, edellyttääkö muutos uusia mittauksia, testejä, laskelmia tai tarkastuksia ja onko kysymys alkuperäisen tyyppihyväksynnän laajennuksesta. Hyväksyntäviranomaisen olisi ilmoitettava tästä tyyppihyväksynnän haltijalle.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen Geneven sopimukseen ja siihen liitettyihin sääntöihin. Niitä sovellettaisiin E-tyyppihyväksyntöjen muutoksia ja laajennuksia koskevissa asioissa. 

Pykälän 3–5 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:ää. 

52 §.Ajoneuvotyyppi. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 16 §:n 2 ja 3 momenttia. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

53 §.Tyyppihyväksyntärekisteri. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 39 §:ää. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tyyppihyväksyntärekisterin pitämisestä. Liikenne- ja viestintävirasto pitäisi erillistä rekisteriä myöntämistään tyyppihyväksynnöistä. Rekisteriin merkittäisiin tyyppihyväksyntätodistuksen tiedot ja todistukseen liitetyt testitulokset, esimerkiksi pakokaasupäästöjen ja melun mitatut arvot. Ajoneuvojen tyyppihyväksyntärekisteriä käytettäisiin sekä rekisteröinnissä että ajoneuvojen maahantuojien ennakkoilmoittaessa tuomiaan ajoneuvoja rekisteriin. Tyyppihyväksynnöistä pidettävä rekisteri ei sisällä henkilötietoja. Viranomaisen pitämänä rekisterinä tyyppihyväksyntätiedot olisivat julkisia ja jokaisen saatavilla. Liikesalaisuuksia ei kuitenkaan saisi luovuttaa. Käytännössä Liikenne- ja viestintävirasto ottaisi itse hyväksymiensä tyyppien osalta kantaa siihen, mitkä tiedot ovat liikesalaisuuden piirissä. Jos tiedot on saatu esimerkiksi suomalaiselta ajoneuvonvalmistajan edustajalta, tämä voisi esittää käsityksensä siitä, mitkä tiedot ovat luottamuksellisia.  

Pykälän 2 momentin 1 ja 2 kohdassa säädettäisiin, että liikesalaisuuksia sisältäviä tietoja saa salassapitovelvollisuuden estämättä antaa katsastuksen suorittajalle ja rekisteröinnin suorittajalle, jos ne ovat välttämättömiä katsastustehtäviä tai rekisteröintitehtäviä varten. Lisäksi tietoja voisi momentin 3 kohdan mukaan luovuttaa tuotannon vaatimustenmukaisuutta tuotteen valmistajan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla valvovan tutkimuslaitoksen käyttöön ja momentin 4 kohdan mukaan yksittäishyväksyntää varten ajoneuvon vaatimustenmukaisuuden toteamista varten. Tietoja saisi luovuttaa momentin 5 kohdan mukaan myös teknisiin tienvarsitarkastuksiin liittyviä tehtäviä varten. Nämä julkisia hallintotehtäviä hoitavat yhteisöt tarvitsevat näitä tietoja tehtäviensä suorittamiseksi eivätkä ne saa luovuttaa niitä edelleen. Lisäksi tietoja voisi luovuttaa momentin 6 kohdan mukaan toisen ETA-valtion hyväksyntäviranomaiselle hyväksynnän vastavuoroista tunnustamista varten tai toisen ETA-valtion markkinavalvontaviranomaiselle markkinavalvontaa varten. Lainkohta olisi jatkossakin tarpeellinen kansallista tyyppihyväksyntää varten. 

Salassapitovelvollisuus siirtyy rekisterin sisältämien tietojen käyttäjälle, koska rekisteröinnin, katsastuksen ja tienvarsitarkastusten suorittajien salassapitovelvollisuudesta säädetään muualla ja tuotannon vaatimustenmukaisuutta valvovan tutkimuslaitoksen tai hyväksytyn asiantuntijan salassapitovelvollisuudesta 65 §:ssä.  

54 §.Tyyppihyväksynnän tunnustaminen. Pykälässä säädettäisiin Turkissa myönnettyjen EU-tyyppihyväksyntöjen tunnustamisesta Suomessa. Sääntely perustuu EU:n ja Turkin väliseen vastavuoroisuussopimukseen. Ehdotettu säännös vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 39 a §:ää. 

Pykälän 1 momentin mukaan hyväksyntäviranomaisen olisi tunnustettava Turkissa autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksen tai traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaisesti myönnetty EU-tyyppihyväksyntä. 

Pykälän 2 momentin mukaan tunnustaminen koskisi myös Turkissa 1 momentissa mainittujen EU-asetusten mukaisesti myönnettyä kansallista piensarjatyyppihyväksyntää. Edellytyksenä olisi, että ei ole perusteltua syytä epäillä, että hyväksynnän myöntämisen perusteena olevat tekniset säännökset eivät vastaa vähintään Suomessa voimassa olevia kansallista piensarjatyyppihyväksyntää koskevia teknisiä vaatimuksia. 

55 §.Suomessa myönnetyn kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän tietojen toimittaminen. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 13 c §:n 2 momenttia. Säännös ei kuitenkaan enää koskisi ETA-valtioita ja Ahvenanmaata, sillä tietojen toimittamisesta näiden valtioiden viranomaisille säädetään autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puitesetuksessa. 

56 §.Tyyppihyväksynnässä myönnettävät poikkeukset. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 39 b §:ää ja ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 21 §:ää. Ehdotuksen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi myöntää vähäisiä poikkeuksia kansallisessa tyyppihyväksynnässä ja kansallisessa piensarjatyyppihyväksynnässä ajoneuvoa koskevista tämän lain nojalla annettuihin säännöksiin ja määräyksiin sisältyvistä vaatimuksista, jos ajoneuvon valmistussarjan pienuus taikka ajoneuvon käyttötarkoitus tai poikkeuksellinen rakenne sitä edellyttää. Edellytyksenä olisi lisäksi, että poikkeus ei vaaranna liikenneturvallisuutta eikä vääristä kilpailua. Ehdotetun säännöksen vuoksi poikkeusten hyväksymiskäytäntöä ei ole tarkoitus muuttaa. EU-tyyppihyväksyntöjä koskevat poikkeukset perustuisivat ajoneuvojen tyyppihyväksyntöjä koskeviin EU-asetuksiin. 

57 §.Tyyppihyväksynnän voimassaolon päättyminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 46 b §:ää. Pykälässä säädettäisiin tyyppihyväksytyn ajoneuvon tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisestä. Pykälän 1 momentin3 kohdassa mainitusta hyväksyntäviranomaisen oikeudesta peruuttaa tyyppihyväksyntä säädettäisiin 59 ja 66 §:ssä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tyyppihyväksynnän haltijan velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä hyväksyntäviranomaiselle tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisestä, jos se aiheutuu uuden ajoneuvon rekisteröintiä, myyntiä tai käyttöönottoa koskevan säännöksen tai määräyksen voimaantulosta tai tyyppihyväksytyn ajoneuvon tuotannon pysyvästä lopettamisesta. 

Pykälän 3 ja 4 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 16 b §:n 1 ja 2 momenttia. 

Pykälän 5 momentin mukaan ennen tuotannon päättymistä valmistettujen ajoneuvotyyppien tyyppihyväksynnät olisivat edelleen voimassa rekisteröintiä tai käyttöönottoa varten, jos hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisten ajoneuvojen tuotanto lopetetaan pysyvästi vapaaehtoisesti. Tyyppihyväksynnän voimassaolo päättyisi kuitenkin siinä tapauksessa, että tyyppiin sovellettavat uudet vaatimukset tulevat pakollisiksi rekisteröinnissä tai käyttöönotossa. 

58 §.Kansallista piensarjatyyppihyväksyntää koskevat vaatimukset. Kansallisessa piensarjatyyppihyväksynnässä hyväksyttävän ajoneuvon olisi pykälän 1 momentin mukaan vastattava ympäristö- ja liikenneturvallisuusominaisuuksiltaan EU-tyyppihyväksyntää koskevia vaatimuksia.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin puiteasetuksissa tarkoitettujen vaihtoehtoisten vaatimusten käyttöönotosta. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

59 §.Kansallisessa piensarjatyyppihyväksynnässä sovellettavat määrälliset rajoitukset. Pykälän mukaan kansallisesti piensarjatyyppihyväksyttyjen Suomessa vuosittain rekisteröitävien, ensimmäistä kertaa käyttöönotettavien samaa tyyppiä olevien ajoneuvojen lukumäärän olisi oltava autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksen ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksen enimmäismäärien mukainen. 

60 §.E-tyyppihyväksynnästä ilmoittaminen toisen valtion hyväksyntäviranomaiselle. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen Geneven sopimukseen ja siihen liitettyihin sääntöihin. Näiden mukaista menettelyä sovellettaisiin myönnetyn, muutetun, evätyn ja peruutetun E-tyyppihyväksynnän ilmoittamisessa E-sääntöä soveltavan valtion hyväksyntäviranomaiselle. 

61 §.Suomessa hyväksytyn tyypin vaatimustenvastaisuuden edellyttämät toimet. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 42 §:ää.  

Laissa on säädettävä suojakeinoista siltä varalta, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit, erilliset tekniset yksiköt, osat tai varusteet eivät ole hyväksytyn tyypin vaatimusten mukaisia. Menettelyt tällaisessa tapauksessa ovat erilaiset, jos kyse on Suomessa tai muualla hyväksytystä tuotteesta. Tässä pykälässä säädettäisiin Suomessa hyväksytyistä tuotteista. Toimet, joihin hyväksyntäviranomaisen on ryhdyttävä havaittuaan tai saatuaan tiedon, että sen hyväksymät tuotteet ovat vaatimusten vastaisia, lueteltaisiin pykälän 1 momentissa. Hyväksyntäviranomaisen on ryhdyttävä toimiin varmistaakseen, että valmistetut ajoneuvot, järjestelmät, komponentit, erilliset tekniset yksiköt, osat tai varusteet saatetaan jälleen hyväksytyn tyypin vaatimusten mukaisiksi. Hyväksyntäviranomaiselle annettaisiin momentin 1 kohdassa oikeus kieltää tilapäisesti tai pysyvästi vaatimustenvastaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen valmistus, kaupan pitäminen, myynti ja muu luovuttaminen sekä käyttö. Hyväksyntäviranomainen voisi myös momentin 2 kohdan mukaan vaatia sellaisten muutosten tekemistä ajoneuvoon, järjestelmään, komponenttiin, erilliseen tekniseen yksikköön, osaan tai varusteeseen, että vaatimukset täyttyvät, ja vaatia tuloksen osoittamista. Hyväksyntäviranomainen voisi myös momentin 3 kohdan mukaan velvoittaa talouden toimija julkisesti ilmoittamaan ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen vaatimustenvastaisuudesta. Hyväksyntäviranomainen voisi kuluttajien turvallisuuden takaamiseksi myös itse antaa tällaisen ilmoituksen, jollei talouden toimija sitä tee. Ilmoitus julkaistaisiin tässä tapauksessa valmistajan, maahantuojan tai myyjän kustannuksella. Tällainen ilmoitus tulee voida antaa tietojen luovutusta koskevien salassapitosäännösten estämättä silloinkin, kun se sisältää liikesalaisuudeksi katsottavaa tietoa.  

Myös siihen on varauduttava, ettei mikään edellä mainituista toimista johda tulokseen. Tällöin jäljellä oleva mahdollisuus olisi tyyppihyväksynnän peruuttaminen. Tästä säädettäisiin pykälän 2 momentissa. 

62 §.Uhkasakko ja teettämisuhka Suomessa hyväksytyn tyypin vaatimustenvastaisuuden edellyttämien toimien yhteydessä. Pykälässä säädettäisiin siitä, että hyväksyntäviranomainen voisi tehostaa antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai teettämisuhalla.  

63 §.Suomessa hyväksytyn tyypin vaatimustenvastaisuuden edellyttämien toimien kulut. Pykälässä säädettäisiin hyväksyntäviranomaisen oikeudesta velvoittaa valmistaja, maahantuoja tai myyjä korvaamaan kulut, jos hyväksyntäviranomainen käyttää jotakin 61 §:ssä, autojen ja perävaunujen puiteasetuksen 52 artiklassa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksen 49 artiklassa tai traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 44 artiklassa tarkoitettua oikeutta. Tämä on perusteltavissa kuluttajien turvallisuuden takaamiseksi, jotta valmistaja, maahantuoja tai myyjä kantavat taloudelliset vastuun vaatimustenvastaisuudesta.  

64 §.Suomessa E-tyyppihyväksytyn tyypin vaatimustenvastaisuudesta ilmoittaminen. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan ajoneuvolain 43 §:ää. Pykälästä poistettaisiin erilliset maininnat ETA-valtioiden ja Ahvenanmaan maakunnan hyväksyntäviranomaisista, sillä niitä koskeva sääntely sisältyy jatkossa puiteasetuksiin. Pykälän mukaan E-tyyppihyväksyntään liittyvistä vaatimustenvastaisuuden edellyttämistä toimista on ilmoitettava asianomaista E-sääntöä soveltavien valtioiden hyväksyntäviranomaisille. Tällaiseen ilmoitukseen saisi salassapitovelvollisuuden estämättä sisällyttää sellaisia ilmoituksen tekemisen kannalta välttämättömiä tietoja, jotka koskevat Suomessa hyväksytyn tyypin vaatimustenvastaisuuden edellyttämiä toimia. 

65 §.Toisessa valtiossa E-tyyppihyväksytyn tyypin vaatimustenvastaisuus. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 44 §:ää. Pykälässä säädettäisiin menettelystä silloin, kun havaittaisiin, ettei toisessa E-sääntöä soveltavassa valtiossa tyyppihyväksytty vaatimustenmukaisuustodistuksella tai hyväksyntämerkillä varustettu ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste ole hyväksytyn tyypin vaatimusten mukainen. Tässä tapauksessa hyväksyntäviranomaisen olisi pyydettävä tyyppihyväksynnän antanutta valtiota tarkastamaan, että valmistetut ajoneuvot järjestelmät, komponentit, erilliset tekniset yksiköt, osat tai varusteet ovat hyväksytyn tyypin vaatimusten mukaisia. Lähtökohtana on, että jokainen hyväksynnän myöntänyt valtio ryhtyy omien hyväksyntöjensä suhteen 59 §:ssä tarkoitettuihin toimiin. Maahantuonti- tai myyntikieltoa ei vielä tällä perusteella voitaisi asettaa, koska koko järjestelmä perustuu toisen valtion hyväksyntäviranomaisten antamien hyväksyntöjen tunnustamiseen.  

66 §.Vaatimustenmukaisuuden valvonta tuotannossa. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 45 §:ää. Tyyppihyväksyntään perustuvassa järjestelmässä keskeistä on, että luovuttaessaan ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen sen valmistaja ja valmistajan edustaja ovat velvollisia huolehtimaan, että se on rakenteeltaan, varusteiltaan ja kunnoltaan hyväksytyn tyypin tai CE-merkinnän edellytysten mukainen. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentissa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valmistajan ja valmistajan edustajan velvollisuudesta ilmoittaa viivytyksettä hyväksyntäviranomaiselle sellaisesta tyypin vaatimustenvastaisuutta koskevasta tiedosta, joka voi johtaa tyyppihyväksynnän peruuttamiseen.  

Pykälän 3 momentin mukaan hyväksyntäviranomaisen olisi ennen tyyppihyväksynnän myöntämistä varmistuttava riittävästä menettelystä, jolla taataan tehokas vaatimustenmukaisuusvalvonta. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin aikavälistä, jonka mukaan hyväksyntäviranomaisen tai tutkimuslaitoksen olisi arvioitava alkuarviointien ja tuotteen vaatimustenmukaisuutta koskevien järjestelyjen toimivuutta sekä tuotteiden kirjallisten valvontasuunnitelmien kattavuutta. Lähtökohtana on, että aikaväli olisi 12 kuukautta, mutta erityisestä syystä arviointi voitaisiin suorittaa 12–24 kuukauden välein. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi se, että tiheämpi arviointiväli katsotaan tarpeettomaksi riskienarviointimenetelmien perusteella.  

Pykälän 5 momentissa olisi viittaus Geneven sopimukseen ja EU-asetuksiin, joissa säädettyä menettelyä sovellettaisiin E-tyyppihyväksyntöjen ja EU-tyyppihyväksyntöjen osalta tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaan.  

Pykälän 6 momenttiin sisältyisi informatiivinen viittaus EU-asetusten kirjallisia valvontasuunnitelmia ja tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyitä koskevaan sääntelyyn. 

Pykälän 7 momentin mukaan kansallisen tyyppihyväksynnän ja kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän osalta noudatettaisiin EU-asetuksissa säädettyä menettelyä, jollei toisin säädetä tai määrätä. 

Pykälän 8 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

67 §.Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnasta tehtävä sopimus. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 46 §:ää. Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnasta tehtävä sopimus koskisi kuitenkin jatkossa ainoastaan kansallista tyyppihyväksyntää ja E-tyyppihyväksyntää. Sopimus ei enää voisi koskea EU-tyyppihyväksyntää, sillä EU-asetukset eivät mahdollista tällaista sopimusta. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hyväksyntäviranomaisen mahdollisuudesta edellyttää, että kansallisen tyyppihyväksynnän hakija tekee tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa koskevan sopimuksen nimetyn tutkimuslaitoksen kanssa ja E-tyyppihyväksynnän hakija 69 §:ssä tarkoitetun hyväksytyn asiantuntijan kanssa. Sopimuksessa tulisi sopia tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaan liittyvistä menettelyistä ja valvonnan sisällöstä. Sopimus olisi liitettävä tyyppihyväksyntähakemusta koskeviin asiakirjoihin. 

Pykälän 2 momentissa annettaisiin tyyppihyväksynnän hakijalle 1 momentista poiketen mahdollisuus tehdä mainittu sopimus määräajaksi hyväksyntäviranomaisen kanssa, jos sellaista tutkimuslaitosta tai hyväksyttyä asiantuntijaa, joka voisi kohtuullisen ajan puitteissa ja kohtuullisin kustannuksin tehdä kyseiseen hyväksyntään liittyvää tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa, ei ole löydettävissä. Tällä pyrittäisiin siihen, että kotimaisia tuotteita valmistavien yritysten kilpailukyky ei kärsisi kohtuuttomista valvontakustannuksista.  

Pykälän 3 momentin mukaan sopimuksessa sovittaisiin valvonnan toteuttamisesta. Momentissa määrättäisiin tyyppihyväksynnän tai arvioinnin hakija vastaamaan valvonnan kustannuksista.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tyyppihyväksynnän haltijan velvollisuudesta ilmoittaa hyväksyntäviranomaiselle viipymättä tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa koskevan sopimuksen muutoksista ja sopimuksen päättymisestä. 

Pykälän 5 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. 

68 §.Vaatimustenmukaisuuden valvonnan suorittajan toimivalta. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 46 a §:ää. Pykälän 1 momentissa valtuutettaisiin hyväksyntäviranomainen milloin tahansa tarkastamaan hyväksymiensä tuotteiden tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Tällä mahdollistettaisiin hyväksyntäviranomaisen puuttuminen asiaan, jos se toteaa, että tyyppihyväksytyn tuotteen vaatimustenmukaisuudessa on ongelmia.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valvonnan suorittajan toimivaltuuksista. Hyväksyntäviranomaisella, nimetyllä tutkimuslaitoksella ja hyväksytyllä asiantuntijalla olisi oikeus valvonnan suorittamiseksi päästä ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden valmistus-, varastointi-, myynti-, asennus-, korjaus- ja tarkastuspaikkoihin. Toiseksi hyväksyntäviranomaisella, tutkimuslaitoksella ja hyväksytyllä asiantuntijalla olisi oikeus ottaa näytteitä tuotannosta ja suorittaa määrävälein tämän lain nojalla sovellettavissa standardeissa tai E-säännöissä määrätyt testit tai laskelmat taikka muut vaatimustenmukaisuuden valvonnan suorittamiseksi tarpeelliset testit ja laskelmat. Tällaisia muita tarpeellisia testejä ja laskelmia voisivat olla esimerkiksi sellaisten vaatimusten valvontaan liittyvät testit ja laskelmat, joita koskevista testeistä ei ole erityisiä määräyksiä standardeissa ja E-säännöissä. Kolmanneksi hyväksyntäviranomaisella, tutkimuslaitoksella ja hyväksytyllä asiantuntijalla olisi oikeus saada tarvittaessa käyttöönsä kunkin hyväksytyn tyypin tai CE-merkinnällä varustetun tuotteen laadun ja vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi tarvittava aineisto. Tämä on välttämätöntä muun muassa sen valvomiseksi, missä määrin tuotanto tuottaa virheellisiä tuotteita. Neljänneksi hyväksyntäviranomaisella, tutkimuslaitoksella ja hyväksytyllä asiantuntijalla olisi oikeus tarkastaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Tämä on välttämätöntä valmistajan oman laadunvalvonnan tarkastamiseksi. 

Pykälän 3 momentissa kiellettäisiin tarkastuksen ja valvonnan suorittaminen pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa, sillä tarkastusta ei suoriteta rikoksen selvittämiseksi eikä perusoikeuksien turvaamiseksi. Koska tutkimuslaitos ei tekisi päätöstä tuotannon vaatimustenvastaisuuden johdosta tarpeellisista toimista, ei ole tarpeen ottaa lakiin oikaisun vaatimista koskevaa säännöstä. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin hallintolain 39 §:n noudattamisesta tarkastuksissa ja valvonnassa. 

Pykälän 5 momenttiin sisältyisi säännös poliisin antamasta virka-avusta. 

Pykälän 6 momentin mukaan hyväksyntäviranomainen voisi antaa valmistajalle huomautuksen tai varoituksen ja velvoittaa korjaamaan puutteet kohtuullisessa ajassa, jos tuotannon vaatimustenmukaisuutta ei valvota sopimuksen edellyttämällä tavalla. 

Momentissa säädettäisiin lisäksi hyväksynnän peruuttamisesta. Se olisi äärimmäinen vaihtoehto sopimusrikkomusten suhteen silloinkin, kun itse tuotteessa ei havaita vikaa, mutta valmistaja ei suostu laissa säädettyyn ja sopimuksessa sovittuun valvontaan. Peruuttaminen voisi olla rikkomuksesta riippuen määräaikainen tai pysyvä. Hyväksynnän peruuttamista tulee edeltää huomautus tai varoitus. 

69 §.Hyväksytty asiantuntija. Pykälässä säädettäisiin pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 48 §:ää vastaavasti hyväksytystä asiantuntijasta. Pykälän 1 momentti sisältäisi hyväksytyn asiantuntijan määritelmän. Hyväksytty asiantuntija voitaisiin hyväksyä joko HA- tai HC-luokkaan. HC-luokan hyväksytyt asiantuntijat ovat käytännössä katsastusalan toimijoita. HC-luokan hyväksytyt asiantuntijat antavat pääsääntöisesti selvityksiä yksittäishyväksyntää, rekisteröintikatsastusta, muutoskatsastusta ja kytkentäkatsastusta varten ajoneuvojen vaatimustenmukaisuudesta. HC-luokan toimijat siis varmistavat yksittäisten ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden. HA-luokan hyväksytyn asiantuntijan antamat selvitykset kelpaavat kaikkiin hyväksyntöihin, mihin HC-luokan asiantuntijankin selvitykset, ja lisäksi kansallisen tyyppihyväksyntään sekä kansalliseen piensarjahyväksyntään ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaan. 

Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin, millaisia selvityksiä hyväksytty asiantuntija voi tehdä. Momentti perustuu Liikenne- ja viestintäviraston voimassa oleviin ohjeisiin, mutta ohjeen sisältö nostettaisiin nyt lakitasolle. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin hyväksytyn asiantuntijan pätevyyttä koskevista vaatimuksista. Pätevyyden arvioinnissa noudatettaisiin nykytilaa vastaavasti tuotteen vaatimustenmukaisuuden arviointia varten tehtävää testaustoimintaa koskevaa standardia SFS-EN ISO/IEC 17025 ja valmistajan menettelyjä tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvomiseksi koskevaa arviointitoimintaa koskevaa standardia SFS-EN ISO/IEC 17021. Pykälän 5 momenttiin esitettävän määräyksenantovaltuuden nojalla Liikenne- ja viestintävirasto voisi määrätä tarkemmin standardien soveltamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaisi standardien versioiden soveltamista. Esimerkiksi testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyyttä koskevan standardin osalta on tarkoitus määrätä sovellettavaksi standardia SFS-EN ISO/IEC 17025:2017, joka on korvannut standardin SFS-EN ISO/IEC 17025:2005. Standardien kohtia alihankinnasta ei käytännössä sovellettaisi, koska laissa ei ole säädettäisi hyväksytyn asiantuntijan mahdollisuudesta siirtää sille luvan nojalla kuuluvia tehtäviä. 

Pykälän 4 momentti koskisi hyväksyntäviranomaisen perustamaa arviointiryhmää. Arviointiryhmän tehtävänä olisi arvioida hyväksytyn asiantuntijan pätevyys toimia hakemuksen mukaisella pätevyysalueella. Päätös asiantuntijan hyväksymisestä perustuisi arviointiraporttiin, joka muodostuu hyväksymistä hakevan asiantuntijan toimittamien asiakirjojen tiedoista ja arvioinnista paikan päällä. Paikan päällä suoritettavan arvioinnin tekisi 71 §:n mukaan akkreditointielin. 

Pykälän 5 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

70 §.Hyväksytyn asiantuntijan hyväksyminen. Pykälä vastaisi Liikenne- ja viestintäviraston voimassa olevaa ohjetta. Ohjeen sisältö nostettaisiin kuitenkin lakiin, jotta se olisi oikeudellisesti velvoittava.  

Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytyn asiantuntijan hyväksymiseen sovellettaisiin niitä menettelyjä, jotka autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaan koskevat nimetyn tutkimuslaitoksen nimeämistä. Näistä menettelyistä säädetään asetuksen XV luvussa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin päätöksen aikataulusta. Päätös hyväksytyksi asiantuntijaksi hyväksymisestä tulisi tehdä viipymättä sen jälkeen, kun akkreditointielimen arviointi ja siitä kirjoitettu lausunto tai akkreditointitodistus on tehty ja toimitettu. Momenttiin lisättäisiin säännös niin sanotusta kevennetystä menettelystä, jossa hyväksytyn asiantuntijan pätevyysaluetta voitaisiin laajentaa jo ennen kuin akkreditointielin on arvioinut kyseisen pätevyysalueen toiminnan. Käytännössä menettely mahdollistaa joustavan tavan reagoida siihen, jos vaatimustenmukaisuuden osoittamista koskevia vaatimuksia muutetaan siten, että niistä vaaditaan hyväksytyn asiantuntijan selvitystä. Käytännössä laajennus myönnettäisiin siihen saakka, kunnes akkreditointielimen tekemä päätös laajennetun pätevyysalueen arvioinnista on toimitettu Liikenne- ja viestintävirastolle. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin hyväksytyn asiantuntijan hyväksynnän voimassaolosta ja uudelleenarvioinnista. 

71 §.Hyväksytyn asiantuntijan velvollisuudet. Pykälässä eriteltäisiin hyväksytyn asiantuntijan velvollisuudet. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 49 §:n 1 momenttia ja ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:ää, mutta sitä täydennettäisiin ja täsmennettäisiin sääntelyllä, joka sisältyy tällä hetkellä Liikenne- ja viestintäviraston julkaisemiin ohjeisiin. 

72 §.Nimetyn tutkimuslaitoksen ja hyväksytyn asiantuntijan valvonta. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 49 §:n 2 momenttia. Pykälässä ei kuitenkaan enää säädettäisi nimetyn tutkimuslaitoksen valvonnasta 3 momentin toimivaltuuksia lukuun ottamatta, sillä nimetyn tutkimuslaitoksen valvonnasta säädetään EU-asetuksissa. Kansallinen sääntely ei siten ole enää mahdollista. 

Hyväksytyn asiantuntijan valvonta säädettäisiin pykälän 1 momentin mukaan hyväksyntäviranomaisen tehtäväksi. Hyväksyntäviranomainen valvoisi hyväksytyn asiantuntijan toimintaa niiden tarkastusten, mittausten, testien, laskelmien ja selvitysten osalta, joita hyväksytty asiantuntija on hyväksytty suorittamaan. Valvonnan tulee olla toisaalta säännönmukaista ja toisaalta yllättävää. Momentissa säädettäisiin voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:n 2 momentin 2 kohtaa vastaavasti, että jos hyväksytyn asiantuntijan valvonnan tai uudelleenarvioinnin yhteydessä havaitaan vaatimustenvastaisuuksia, hyväksyntäviranomaisen on edellytettävä korjaavia toimenpiteitä kuukauden kuluessa korjausvaatimuksen toimittamisesta. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen autojen ja niiden perävaunujen puiteasetukseen, L-luokan ajoneuvojen puiteasetukseen, traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetukseen sekä Geneven sopimukseen. Näissä säädöksissä säädetään nimetyn tutkimuslaitoksen valvonnasta. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että valvonnan toimittamiseksi hyväksyntäviranomaisella ja sen käyttämällä asiantuntijalla tulee olla oikeus päästä tutkimuslaitoksen niihin tiloihin, joissa toimintaa harjoitetaan. Momentti koskisi hyväksytyn asiantuntijan valvonnan lisäksi nimetyn tutkimuslaitoksen valvontaa, sillä EU-lainsäädännössä ei säädetä nimetyn tutkimuslaitoksen valvontaan liittyvistä toimivaltuuksista. Niistä on siten säädettävä kansallisesti. Oikeus ei koskisi pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviä tiloja. Hyväksyntäviranomaisen tulee myös saada käyttöönsä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa tarkoitetun tietojen luovutusta koskevan salassapitovelvollisuuden estämättä valvonnan kannalta välttämätön aineisto, joka koskee tutkimuslaitoksen riippumattomuutta sekä henkilöstöä, järjestelmiä, laitteistoa ja välineitä samoin kuin tarkastuksia, mittauksia, testejä ja laskelmia. Jotta valvonta olisi mahdollista, tämä aineisto on saatava käyttöön silloinkin, kun se sisältää liikesalaisuuden piiriin kuuluvaa tietoa. Jotta tarkastusten kustannukset kohdentuisivat ”hyötyjä maksaa” -periaatteen mukaisesti, säädettäisiin, että tarkastus suoritetaan nimetyn tutkimuslaitoksen ja hyväksytyn asiantuntijan kustannuksella.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin hallintolain 39 §:n noudattamisesta tarkastuksessa. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin poliisin antamasta virka-avusta. 

73 §.Hyväksytyn asiantuntijan toiminnan arviointi. Pykälä vastaisi Liikenne- ja viestintäviraston voimassa olevaa ohjetta. Ohjeen sisältö nostettaisiin kuitenkin lakiin, jotta se olisi oikeudellisesti velvoittava.  

74 §.Tutkimuslaitoksen nimeäminen ja ilmoittaminen sekä hyväksytyn asiantuntijan pätevyysalueet. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 18 §:ää. Pykälässä säädettäisiin hyväksyntäviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa E-sääntöjen mukaisia testejä tekevistä tutkimuslaitoksista sekä julkaista nimetyn tutkimuslaitoksen ja hyväksytyn asiantuntijan pätevyysalueet verkkosivuillaan. 

Pykälään lisättäisiin uusi 1 momentti, jossa olisi informatiivinen viittaus Geneven sopimuksen mukaisen menettelyn soveltamiseen. 

75 §.Virkavastuu. Pykälä olisi uusi. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytyn asiantuntijan ja nimetyn tutkimuslaitoksen henkilöstöön sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä, kun he hoitavat tässä laissa, autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa, traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa tai Geneven sopimuksessa ja E-säännöissä hyväksytylle asiantuntijalle tai nimetylle tutkimuslaitokselle säädettyjä tehtäviä.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen vahingonkorvauslain (412/1974) soveltamiseen. 

76 §.Hyväksytylle asiantuntijalle annettava huomautus ja varoitus. Pykälässä säädettäisiin hyväksytyn asiantuntijan valvontaan liittyvistä seuraamuksista. Jos hyväksytty asiantuntija ei täytä säädettyjä vaatimuksia ja se toimii jatkuvasti 67 tai 69 §:ssä säädetyn vastaisesti, hyväksyntäviranomainen voisi antaa sille huomautuksen tai varoituksen. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentissa. 

Pykälän 2 momentin mukaan hyväksyntäviranomainen voisi tehostaa huomautusta tai varoitusta uhkasakolla uhkasakkolain mukaisesti. 

77 §.Hyväksytylle asiantuntijalle myönnetyn hyväksynnän peruuttaminen. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan ajoneuvolain 50 §:ää. Pykälässä säädettäisiin hyväksyntäviranomaisen mahdollisuudesta peruuttaa hyväksytylle asiantuntijalle myönnetty hyväksyntä, jos tälle annettu huomautus tai varoitus ei johda toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen. Peruuttaminen olisi lähtökohtaisesti määräaikainen, mutta hyväksyntä voitaisiin peruuttaa kokonaan, jos hyväksytyn asiantuntijan toiminnassa on ilmennyt olennaisia puutteita tai laiminlyöntejä. 

78 §.Yksittäishyväksynnän myöntäminen. Pykälän 1 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevan ajoneuvolain 50 b §:ää. Momentin mukaan yksittäishyväksyntä voitaisiin myöntää ainoastaan tieliikennekäyttöön myytävälle tai ensirekisteröitävälle uudelle M-, N- tai O-luokan ajoneuvolle eli autolle tai auton perävaunulle. Yksittäishyväksyntä perustuu osittain autojen ja niiden perävaunujen puiteasetukseen, jossa on muun muassa yksittäishyväksynnästä annettavaa todistusta koskevaa sääntelyä. Muiden ajoneuvoluokkien vastaavien ajoneuvojen hyväksyminen tieliikennekäyttöön tapahtuisi edelleenkin rekisteröintikatsastuksessa, sillä muissa EU-asetuksissa ei ole säännöksiä L-, T-, C-, R- tai S-luokan ajoneuvon yksittäishyväksynnästä. Yksittäishyväksyttävä ajoneuvo ei saa olla tyyppihyväksytty. Tyyppihyväksytty ajoneuvo voidaan kuitenkin esittää yksittäishyväksyttäväksi, jos sitä on ennen ensirekisteröintiä muutettu niin, että ajoneuvolle myönnetty tyyppihyväksyntä on lakannut olemasta voimassa. Edellä kuvattua mahdollisuutta ei ole tarkoitettu käytettäväksi kiertotieksi tilanteessa, jossa ajoneuvon tyyppihyväksyntä on lakannut olemasta voimassa jonkin käyttöönottoa koskevan vaatimuksen voimaantulon vuoksi ja yksittäishyväksynnässä voitaisiin tässä soveltaa vaihtoehtoisia vaatimuksia, jotka ajoneuvo täyttäisi. Tällaisessa tilanteessa sovellettaisiin edelleen sarjan viimeisiä ajoneuvoja koskevaa 122 §:ää. Yksittäishyväksyttäväksi voitaisiin lisäksi esittää sellainen tyyppihyväksytty ajoneuvo, jolle on muussa ETA-valtiossa tai Ahvenanmaan maakunnassa myönnetty kansallinen piensarjatyyppihyväksyntä, jota ei ole Suomessa tunnustettu. Monivaiheisessa tyyppihyväksynnässä voitaisiin viimeisten vaiheiden tyyppihyväksyntä korvata yksittäishyväksynnällä. Käytännössä tätä voitaisiin soveltaa esimerkiksi, kun tyyppihyväksytyn kuorma-auton alusta varustetaan päällirakenteilla.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että yksittäishyväksynnässä tarkastetaan ajoneuvon yksilöintitiedot ja muut rekisteröintiä varten tarpeellisen tiedot.  

Pykälän 3 momentin mukaan yksittäishyväksynnän myöntäjästä säädettäisiin ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä annetussa laissa (958/2013). Sen mukaan yksittäishyväksynnän myöntäjällä tarkoitetaan palveluntarjoajaa, jonka kanssa Liikenne- ja viestintävirasto on tehnyt yksittäishyväksyntöjen myöntämistä koskevan sopimuksen. 

79 §.Poikkeukset yksittäishyväksyntävelvollisuudesta. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 18 b §:ää.  

Pykälän 1 momentti koskisi sitä, milloin sellaista tyyppi- tai yksittäishyväksyttyä ajoneuvoa, johon on tehty hyväksynnän jälkeen muutoksia, ei tarvitsisi 78 §:stä poiketen esittää yksittäishyväksyntään. Momentin mukaan yksittäishyväksyntään ei tarvitsisi esittää ajoneuvoa, jos muutokset ovat sellaisia, että niillä ei ole vaikutusta myönnetyn hyväksynnän voimassaoloon eikä ajoneuvosta rekisteriin merkittäviin tietoihin. 

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitettu määräyksenantovaltuus.  

80 §.Yksittäishyväksyntää koskevat vaatimukset. Pykälä vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan ajoneuvolain 50 c §:ää. Yksittäishyväksyttävän ajoneuvon olisi pykälän 1 momentin mukaan ympäristö- ja liikenneturvallisuusominaisuuksiltaan vastattava EU-tyyppihyväksyntää tai kansallista piensarjatyyppihyväksyntää koskevia vaatimuksia.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa tarkoitettujen vaihtoehtoisten vaatimusten käyttöönotosta. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

81 §.Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen yksittäishyväksynnässä. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 50 e §:ää. Pykälässä säädettäisiin yksittäishyväksyttävän ajoneuvon komponenttien, järjestelmien ja erillisten teknisten yksiköiden vaihtoehtoisista vaatimustenmukaisuuden osoittamistavoista.  

Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin vaihtoehtoiset tavat, joilla voitaisiin osoittaa minkä tahansa järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan ja varusteen vaatimustenmukaisuus yksittäishyväksynnässä siltä osin kuin muutoksilla ei ilmeisesti tai todistettavasti ole ollut vaikutusta ajoneuvon vaatimustenmukaisuuteen. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös tyyppihyväksyttyyn ajoneuvoon, jota on ennen yksittäishyväksyntää muutettu.  

Pykälän 2 momentti vastaisi ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 18 g §:ää.  

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

82 §.Yksittäishyväksyntätodistus. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 50 f §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 45 artiklassa tarkoitetun yksittäishyväksyntätodistuksen antaa Suomessa yksittäishyväksynnän myöntäjä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin todistuksen voimassaolosta. Yksittäishyväksynnästä myönnettävä todistus säädettäisiin olemaan voimassa kolme kuukautta. Todistuksen voimassaolo kuitenkin päättyisi, jos ajoneuvo ei enää täytä sen ensimmäisen käyttöönottoajankohdan teknisiä vaatimuksia. Yksittäishyväksynnän myöntäjä voisi tällöin tietäessään uusien käyttöönottoa koskevien vaatimusten voimaantulosta kirjata todistukselle poikkeavan voimassaoloajan. Todistuksen voimassaoloa voitaisiin jatkaa ilman uutta yksittäishyväksyntää, jos yksittäishyväksytty ajoneuvo edelleen täyttäisi sen ensimmäistä käyttöönottoajankohtaa koskevat vaatimukset. 

4 luku Ajoneuvon rekisteröinti ja ennakkoilmoitus 

83 §.Ajoneuvon rekisteritietojen ilmoittaminen. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 64 §:ää. Lisäksi pykälään sisällytettäisiin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen sääntelyä rekisteritietojen ilmoittamisesta siltä osin kuin sääntely kuuluu lainsäädännön alaan. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ajoneuvon ja siihen tai sen perävaunuun kytkettävän ajoneuvon omistajan velvollisuudesta ilmoittaa ajoneuvon ensirekisteröintiin tarvittavat tiedot ja rekisteritietojen muutokset sekä ajoneuvon liikennekäytöstä poistamista, liikennekäyttöön ottamista ja lopullista poistamista koskevat tiedot rekisteriin. Jos ajoneuvolla on useampia omistajia, rekisteri-ilmoituksen olisi oikeutettu tekemään yksi omistajista. Ajoneuvolakiehdotuksen 2 §:n 8 kohdan määritelmän mukaisesti ensirekisteröinnissä on kyse ajoneuvon omistajuutta, haltijuutta, käyttövastaavaa, liikennevakuutusta ja käyttötarkoitusta koskevista tiedoista. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ajoneuvon haltijan oikeudesta tehdä rekisteri-ilmoitus. Momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ää. Ajoneuvon haltija olisi oikeutettu tekemään vain liikennekäyttöönottoa, liikenne-käytöstä poistoa, ajoneuvon käyttötarkoitusta koskevaa muutosta tai haltijana olevan yhteisön toimipaikanmuutosta koskevan rekisteri-ilmoituksen. Jos ajoneuvolla on useampia haltijoita, tällaisen rekisteri-ilmoituksen olisi oikeutettu tekemään yksi haltijoista.  

Ajoneuvon omistajalla olisi siten aina velvollisuus tehdä rekisteri-ilmoitus. Haltijalla olisi oikeus ainoastaan tiettyjen rekisteri-ilmoitusten tekemiseen. Tämä olisi tarpeen esimerkiksi rahoitusyhtiöiden omistamien ajoneuvojen osalta. 

Pykälän 3 momentti koskisi rekisteri-ilmoitusta alaikäisen omistamalle ajoneuvolle. Momentti vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:ää. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vakuutusyhtiön ja Liikennevakuutuskeskuksen velvollisuudesta ilmoittaa liikennevakuutusta koskevista tiedoista. Momentti vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 53 §:ää. Säännöstä kuitenkin täsmennettäisiin siten, ettei ilmoitusvelvollisuus koskisi siirto- ja rajaliikennevakuutuksia. Liikenne- ja viestintävirastolla ei ole käyttöä näitä koskeville erillisille ilmoituksille. 

Pykälän 5 momentin mukaan käyttövastaava olisi velvollinen tekemään käyttövastaavaa koskevan tiedon lisäämistä, vaihtamista ja poistoa koskevan rekisteri-ilmoituksen. 

Pykälän 6 momentin mukaan ajoneuvo katsottaisiin otetuksi liikennekäyttöön ensirekisteröinnissä.  

84 §.Rekisteri-ilmoituksen tekeminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 64 §:n 1 momenttia. Lisäksi pykälään sisällytettäisiin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen sääntelyä rekisteritietojen ilmoittamisesta siltä osin kuin sääntely kuuluu lainsäädännön alaan. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rekisteri-ilmoituksen tekemisestä. Asiakkaat voisivat tehdä rekisteri-ilmoituksia rekisteröinnin suorittajan sähköisessä palvelussa. Sähköisten palvelukanavien lisäksi rekisteri-ilmoitus olisi mahdollista tehdä henkilökohtaisesti sopimusrekisteröijän toimipisteessä.  

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 3 momentin säännöstä vakuutusyhtiön velvollisuudesta tehdä liikennevakuutustietojen muutosta koskeva rekisteri-ilmoitus. 

Pykälän 3–5 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ää. 

Pykälän 6 ja 7 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ää. 

Pykälän 8 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. 

85 §.Ajoneuvon rekisteröinti autokiinnitystä varten. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 38–41 §:ää. Autokiinnityksestä sekä sitä varten rekisteriin merkittävistä ajoneuvoista, sen hakemisesta ja sen merkitsemisestä rekisteriin säädetään autokiinnityslaissa (810/1972). 

86 §.Rekisteröinnin merkitseminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:ää. 

87 §.Ajoneuvon käyttö ennen rekisteröintipäätöksen tekemistä. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:ää. 

88 §.Ilmoitukset ETA-valtioille ja Ahvenanmaan maakunnalle. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 52 §:ää. 

89 §.Poikkeukset rekisteröintivelvollisuudesta. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 64 a §:ää. Pykälään otettaisiin luettelo ajoneuvoista, joita ei tarvitsisi lainkaan rekisteröidä ja joita ei siten koskisi 83 §:ssä säädetty ilmoitusvelvollisuus. Näitä ajoneuvoja ei olisi myöskään mahdollista rekisteröidä. 

90 §.Käyttövastaava. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos autolla ei ole omistajana tai haltijana liikenneasioiden rekisteriin merkittyä luonnollista henkilöä, sillä on oltava käyttövastaava. Liikenneasioiden rekisterin rekisterinpitäjä on Liikenne- ja viestintävirasto. Käyttövastaava tarvittaisiin näin ollen esimerkiksi yritysten omistamille autoille. Käyttövastaava olisi ilmoitettava liikenneasioiden rekisteriin ensirekisteröinnin yhteydessä.  

Pykälän 2 momentin mukaan käyttövastaavaksi rekisteriin voidaan merkitä ainoastaan täysi-ikäinen luonnollinen henkilö, joka asuu Suomessa. Käyttövastaavalla olisi oltava vähintään B-luokan ajo-oikeus. Hänen olisi oltava auton pääasiallinen kuljettaja tai, jos autolla ei ole pääasiallista kuljettajaa, hänellä olisi oltava tiedot auton kuljettajasta.  

91 §.Ennakkoilmoitus. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 65 §:ää. Ehdotettuun pykälään otettaisiin ajoneuvon ennakkoilmoitusta koskevat perussäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan ennakkoilmoituksessa ilmoitettaisiin uuden ajoneuvon tiedot Liikenne- ja viestintävirastolle ennen ajoneuvon ensimmäistä käyttöönottoa Suomessa ja siten myös ennen ensirekisteröintiä. Myös keskeneräinen ajoneuvo voitaisiin ennakkoilmoittaa. Ennakkoilmoitus voitaisiin tehdä vain tyyppihyväksytystä ajoneuvosta, jonka tekniset ja hyväksyntätiedot on jo tallennettu rekisteriin.  

92 §.Ennakkoilmoituksen tekijä. Ehdotettu pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 65 a §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ennakkoilmoituksen tekijästä. Momentissa säädettäisiin täsmällisesti, kenellä on oikeus ennakkoilmoituksen tekemiseen. Ennakkoilmoituksen voisi tehdä ajoneuvon valmistaja tai valmistajan edustaja. Kuitenkin jos ajoneuvon on tuonut maahan muu kuin valmistaja tai valmistajan edustaja, ennakkoilmoituksen voisi tehdä ajoneuvon maahantuoja.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ennakkoilmoituksen tekijää koskevista vaatimuksista. Momentin 1 kohdan mukaan ennakkoilmoituksen tekijän tulisi olla Suomessa rekisteröity oikeushenkilö. Elinkeinovapauden ja syrjimättömyyden puitteissa oikeutta ei voida rajata ajoneuvon valmistajaan ja valmistajan edustajaan. Ennakkoilmoitusoikeus on asianmukaisin ehdoin laajennettava koskemaan myös muita ajoneuvon maahantuojia kuin valmistajan edustajia. Momentin 2 kohdan mukaan ennakkoilmoituksen tekijän olisi myös oltava autoverolaissa tarkoitettu rekisteröity autoveroilmoittaja, jos yhteisö ennakkoilmoittaa autoveron alaisia ajoneuvoja, tai asiamies, joka on Tullin rekisteröity luottoasiakas, jos yhteisö ennakkoilmoittaa ETA-valtioiden ulkopuolelta maahan tuomiaan muita kuin autoveron alaisia ajoneuvoja. Verovelvolliseksi rekisteröitymistä ei kuitenkaan vaadittaisi, jos ennakkoilmoituksen tekijä tuo maahan sellaisia ajoneuvoja, esimerkiksi mopoja tai traktoreita, joista ei peritä autoveroa. Tällaisen ennakkoilmoittajan tulisi kuitenkin olla Tullin luottoasiakas, jos tuonti tapahtuu ETA-valtioiden ulkopuolelta. Ennakkoilmoituksen tekijän edellytettäisiin momentin 3 kohdan mukaan myös olevan vakavarainen ja asiantunteva. Ennakkoilmoituksen tekijän olisi täytettävä kaikissa momentin kohdissa säädetyt vaatimukset. 

Pykälän 3 momentin mukaan ennakkoilmoituksen tekijällä olisi oltava käytössään ajoneuvon rakenteeseen ja varusteisiin liittyvät hyväksynnän ehtona olevat tekniset tiedot ja EU-tyyppihyväksytyn ajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistus tai selvitys muun ajoneuvon tyyppihyväksynnästä. Ajoneuvon valmistajan olisi annettava nämä ennakkoilmoituksen tekijälle tämän pyynnöstä.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että ennakkoilmoituksen tekijän tulee tehdä sopimus Liikenne- ja viestintäviraston kanssa tietojen toimittamisesta rajapinnan kautta tai muutoin sähköisesti.  

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että ennakkoilmoituksen tekemiseen aikovan olisi osoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle, että se täyttää 2 momentin 1–3 kohdassa ja 3 momentissa säädetyt vaatimukset. 

93 §.Ennakkoilmoitustodistus. Pykälä vastaisi ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 12 kohtaa ja 17 §:ää. 

94 §.Ennakkoilmoituksen virheellisyys. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 65 b §:ää. Pykälässä säädettäisiin menettelyistä ja toimenpiteistä, jos ennakkoilmoituksissa olisi virheitä. Näillä toimenpiteillä ja menettelyillä on tarkoitus varmistaa rekisterin tietojen oikeellisuus.  

Pykälän 1 momentin mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto voisi määrätä ennakkoilmoituksen tekijän ennakkoilmoittamat ajoneuvot rekisteröintikatsastettaviksi, jos ennakkoilmoittamisessa ei ole noudatettu sitä koskevia säännöksiä tai tietojen toimittamista koskevaa sopimusta taikka toiminnassa on muutoin ollut vähäistä suurempia virheitä. Säännöksen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi samalla nykyiseen tapaan kieltää virheellisesti tehtyjen ennakkoilmoitusten käytön. 

Pykälän 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi kieltää ennakkoilmoituksen tekijää määräajaksi tekemästä ennakkoilmoituksia. Edellytyksenä olisi, että ennakkoilmoituksen tekijän ajoneuvoja olisi jo aikaisemmin määrätty rekisteröintikatsastukseen tai ennakkoilmoituksessa olisi muutoin aikaisemmin ollut sellaisia virheitä, joista ennakkoilmoituksen tekijälle olisi annettu huomautus. 

Pykälän 3 momentin mukaan ennakkoilmoituksen tekijä olisi velvollinen korjaamaan virheellisesti ennakkoilmoittamiensa ajoneuvojen tiedot siltä osin kuin virheet havaitaan ennen ensirekisteröintiä.  

95 §.Ajoneuvon ensirekisteröinti. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 66 §:ää. Pykälässä säädettäisiin ensirekisteröinnin edellytyksistä. Ajoneuvon ensirekisteröinnin yleisenä edellytyksenä olisi, että ajoneuvo on hyväksytty rekisteröintikatsastuksessa, jollei ajoneuvoa ole 133 §:n nojalla vapautettu rekisteröintikatsastusvelvollisuudesta, ajoneuvo täyttää Suomessa sen ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai tätä myöhemmin voimassa olevat vaatimukset; ajoneuvosta ei ole romutustodistusta; ajoneuvoon kohdistuvan veron tai maksun suorittamisesta, ajoneuvon omistusoikeudesta ja haltijasta sekä säädetyn liikennevakuutuksen ottamisesta esitetään asianmukainen selvitys; rekisteriin ilmoitetaan käyttövastaava, jos auton omistajaksi tai haltijaksi ei ilmoiteta luonnollista henkilöä. Vastaavat asianmukaiset selvitykset olisi esitettävä ajoneuvon uudelleenrekisteröinnin ja muutosrekisteröinnin yhteydessä.  

Jos ajoneuvosta on annettu romutustodistus, ajoneuvoa ei saisi ensirekisteröidä Suomessa eikä siten myöskään ottaa täällä käyttöön liikenteessä. Romutustodistus on osoitus siitä, että ajoneuvo on luovutettu romutettavaksi. Kyse olisi lähinnä muussa ETA-valtiossa annetusta romutustodistuksesta, koska Suomessa aikaisemmin rekisteriin merkittyä ajoneuvoa ei voisi nykykäytännön mukaisesti ensirekisteröidä. Jos Suomessa aikaisemmin ensirekisteröidystä ajoneuvosta olisi annettu romutustodistus, ajoneuvoa ei voisi enää ottaa liikennekäyttöön. 

96 §.Rekisteröintitodistus. Ehdotettu pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 66 a §:n 1 momenttia. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rekisteröintitodistuksen I osan antamisesta ajoneuvon omistajalle tai haltijalle. Liikenne- ja viestintävirasto antaisi rekisteröintitodistuksen I osan aina määräaikaiskatsastuksen yhteydessä. Rekisteri-ilmoituksen yhteydessä rekisteröintitodistuksen I osa annettaisiin ainoastaan sellaisten ajoneuvojen ja niiden perävaunujen omistajille tai haltijoille, joiden suurin tieliikenteessä sallittu massa on yli 3 500 kilogrammaa. Tällaisia ajoneuvoja olisivat käytännössä M2-, M3-, N2-, N3-, O3- ja O4-luokan ajoneuvot sekä vastaavat vanhemmat ajoneuvoluokat. Rekisteröintitodistuksen I ja II osat annettaisiin ajoneuvon omistajalle ja rekisteröintitodistuksen I osa ajoneuvon haltijalle. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rekisteröintitodistuksen II osan antamisesta. Se annettaisiin ainoastaan pyynnöstä rekisteri-ilmoituksen yhteydessä. 

Pykälän 3 momentin mukaan rekisteröintitodistuksen I osaan merkittäisiin tiedot ajoneuvon omistajasta ja haltijasta sekä ajoneuvon tekniset tiedot. Rekisteröintitodistuksen II osa olisi tarkoitettu rekisteriin merkittyjen tietojen muutosta koskevan ilmoituksen tekemiseen.  

Pykälän 4 momentin mukaan rekisteröinnin suorittaja voisi pyynnöstä antaa jäljennöksen rekisteröintitodistuksen I osasta. Jäljennös olisi voimassa kuusi kuukautta. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, että kansainvälisessä liikenteessä rekisteröintitodistuksen I osa on pidettävä mukana ajoneuvossa ajon aikana. Kotimaisessa liikenteessä rekisteröintitodistuksen I osaa ei siis edellytettäisi mukana pidettävänä. 

97 §.Rekisteröintitodistukseen merkittävät tiedot ja mitat. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 55 §:ää.  

98 §.Varmenne. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 66 a §:n 1 momenttia. Liikenne- ja viestintäviraston olisi pykälänmukaan pyynnöstä myönnettävä varmenne 92 §:ssä tarkoitetun ennakkoilmoituksen tekijälle tai rekisteriin merkitylle ajoneuvon omistajalle. 

99 §.Rekisterikilvet ja rekisteritunnus. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 66 a §:n 3 momenttia. Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi ensirekisteröitävää ajoneuvoa varten rekisterikilvet, joissa on ajoneuvon rekisteritunnus. Rekisterikilvet annettaisiin tarvittaessa myös sellaista ajoneuvoa varten, joka otetaan liikennekäyttöön. Ne voisivat olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun rekisterikilvet on palautettu tai niitä ei muusta syystä ole. Rekisteritunnus säilyisi pääsääntöisesti muuttumattomana koko ajoneuvon elinkaaren ajan aina lopulliseen poistamiseen asti. Rekisteritunnus voitaisiin kuitenkin muuttaa rekisterikilpien anastustilanteiden yhteydessä. Tunnuksen vaihdolla estettäisiin erehtymisen mahdollisuus viranomaisvalvonnassa. Rekisteritunnus voisi vaihtua myös silloin, kun ajoneuvon omistaja hankkisi ajoneuvoonsa erityistunnuksen. Rekisteritunnuksen ja rekisterikilpien olisi oltava selkeästi erottuvia. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

100 §.Rekisterikilpien kiinnittäminen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 22 §:ää. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. 

101 §.Rekisterikilpien käyttö. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 23 §:ää. 

102 §.Rekisterikilpien turmeltuminen tai katoaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 24 §:ää. 

103 §. Rekisterikilpien ja siirtomerkkien valmistus. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 57 §:ää. 

Liikenteen palveluista annetun lain 211 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi siirtää yksityiselle tai julkiselle palveluntarjoajalle lupa- ja rekisteröintitoimintaan liittyvän todistusten, asiakirjojen ja tunnisteiden tuottamisen ja antamisen asiakkaalle sekä palautettavan kortin tai luvan vastaanottamisen. Lainkohdan esitöiden (HE 145/2017 vp, s. 258) mukaan momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tunnisteella tarkoitetaan esimerkiksi varmennetta, rekisterikilpeä, siirtolupaa ja siirtomerkkiä. Tuottaminen tarkoittaisi niin tunnisteen fyysistä valmistusta kuin sähköistä tuottamista. Mainitun lainkohdan mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi siten siirtää myös rekisterikilpien ja siirtomerkkien valmistuksen yksityiselle tai julkiselle palveluntarjoajalle liikenteen palveluista annetun lain V osan 4 luvussa säädetyin edellytyksin. 

104 §.Rekisteröintitodistuksen tai rekisterikilpien noutamatta jättäminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 56 §:ää. 

105 §.Kansallisuustunnus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kansallisuustunnuksesta ja siitä, missä ajoneuvoissa se on oltava. Momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 27 §:n 1 momenttia. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, milloin ajoneuvoon voidaan pyynnöstä antaa sellaiset rekisterikilvet, joissa ei ole kansallisuustunnusta. Momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 27 §:n 2 momenttia. 

Pykälän 3 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 27 §:n 3 momenttia. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. 

106 §.Luovutusilmoitus. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:ää. Säännöksessä tarkoitettu ajoneuvon edellinen omistaja voisi olla myös luovutusilmoitettu itse. 

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:ää. 

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 16 §:ää. 

107 §.Ajoneuvon siirtyminen uudelle omistajalle. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 66 a §:n 4 momenttia. Pykälässä säädettäisiin siitä, että ajoneuvon omistusoikeuden siirtymisen yhteydessä ajoneuvon edellinen omistaja olisi velvollinen luovuttamaan rekisterikilvet uudelle omistajalle. Edellinen omistaja olisi velvollinen luovuttamaan myös ajoneuvon varmenteen tai voimassa olevan rekisteröintitodistuksen. Vaihtoehtoisesti ajoneuvon omistusoikeuden siirtyessä uudelle omistajalle edellinen omistaja voisi tehdä luovutusilmoituksen. Ehdotuksen mukaan ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja voisi tehdä luovutusilmoituksen ilmoittamalla uuden omistajan nimen, osoitteen ja luovutuspäivämäärään. Tekemällä luovutusilmoituksen ajoneuvon edellinen omistaja voisi varmistua, että ajoneuvoon kohdistuvat verot ja liikennevakuutus päättyvät luovutuspäivään, koska uusi omistaja ei voisi muuttaa luovutusilmoituksen tietoja, kuten esimerkiksi luovutuspäivämäärää. Tehtyään luovutusilmoituksen myyjä ei voisi enää tehdä ajoneuvolle muita ilmoituksia. Ajoneuvon uusi omistaja rekisteröisi ajoneuvon omistusoikeuden itselleen hyväksymällä luovutusilmoituksen. 

108 §.Ajoneuvon muutosrekisteröinti. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 66 b §:ää. Pykälässä säädettäisiin muutosrekisteröinnin edellytyksistä. Muutosrekisteröinnillä tarkoitettaisiin ajoneuvon omistajuutta, haltijuutta, käyttövastaavaa, liikennevakuutusta ja käyttötarkoitusta koskevissa tiedoissa tapahtuneiden muutosten merkitsemistä rekisteriin.  

Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin muutosrekisteröinnin edellytyksistä. Ajoneuvon rekisteritiedoissa tapahtuneita muutoksia ei tarvitsisi ilmoittaa rekisteriin, jos ajoneuvo olisi poistettu liikennekäytöstä ulkomaille tapahtuvaa vientiä ja rekisteröintiä varten. Koska kyseisiä muutoksia ei ole edes tarkoitus tallentaa rekisteriin, säädettäisiin 2 momentissa siitä, ettei ajoneuvon rekisteritiedoissa tapahtuneita muutoksia voisi ilmoittaa merkittäväksi rekisteriin. 

109 §.Ajoneuvon vientirekisteröinti. Pykälän 1–3 momentti vastaisivat pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 28 §:ää. 

Pykälän 3 momenttia muutettaisiin kuitenkin siten, että vientirekisteröintikatsastus voidaan tehdä mille vain ajoneuvolle riippumatta siitä, mitä teknisiä vaatimuksia ajoneuvo täyttää. Vientirekisteröitävälle ajoneuvolle riittää, että se täyttää ulkomaiset vaatimukset. Vaatimustaso on siis hyvin samankaltainen kuin siirtoluvan edellytyksissä, ajoneuvon puutteet eivät saa heikentää liikenneturvallisuutta siirtokuljetuksen aikana. Vientirekisteröintikatsastus on turha toimenpide vaatimustenmukaisuuden osoittamisen kannalta. Lisäksi momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että se kattaisi sekä kansainvälisen autourheiluliiton että moottoripyöräurheiluliiton alaiset kilpailut. Muutos on perusteltu sen vuoksi, että voimassa oleva säännös on sanamuodoltaan vanhentunut ja se ei kata nykyisin järjestettäviä kilpailuja. 

Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 30 §:ää.  

110 §.Vientirekisteröinnin hakeminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 29 §:ää. 

111 §.Vientirekisteröinnin voimassaolo. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 31 §:ää. 

112 §.Liikennekäytöstä poisto. Ehdotetun pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvolain 66 c §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin liikennekäytöstä poistoa koskevan ilmoituksen tekemisestä. Ilmoitus olisi tehtävä sinä päivänä, jona ajoneuvon käyttö liikenteessä lopetetaan. Ajoneuvo merkittäisiin liikennekäytöstä poistetuksi ilmoituksen tekopäivästä alkaen. Erityisestä syystä alkamispäiväksi voitaisiin kuitenkin merkitä ilmoituksen tekopäivää aikaisempi päivä. Säännöstä on tarkoitus tulkita ahtaasti ottaen huomioon kohtuullisuusnäkökohdat. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi poliisin laatima kolariraportti, josta luotettavasti ilmenee, että ajoneuvoa ei ole tosiasiallisesti voinut käyttää liikenteessä tietyn päivän jälkeen. 

Pykälän 2 momentin mukaan liikennekäytöstä poistettu ajoneuvo olisi käyttökiellossa. Tämä tarkoittaisi sitä, että ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä. Poikkeuksena pääsääntöön ajoneuvoa saisi kuitenkin käyttää tiellä ja muualla sen vuorokauden loppuun, jona liikennekäytöstä poistoa koskeva kausi alkaa. Liikennekäytöstä poistoa koskeva kausi alkaisi siitä, kun liikennekäytöstä poistoa koskeva ilmoitus on tehty asianmukaisesti rekisterinpitäjälle, jollei kyse ole 1 momentissa tarkoitetusta erityisesti syystä, jolloin poiston alkamispäiväksi merkittäisiin liikennekäytöstä poistoa koskevan ilmoituksen tekopäivää aikaisempi päivä. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että ajoneuvossa on rekisterikilvet paikallaan. 

Pykälän 3 ja 4 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:ää. Momentteihin tehtäisiin kuitenkin kielellisiä korjauksia. 

113 §.Liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon katsastus ja käyttö. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ää. 

114 §.Liikennekäyttöönoton edellytykset. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevan ajoneuvolain 66 d §:ää. Ajoneuvoa ei jatkossakaan tarvitsisi pääsääntöisesti esittää rekisteröintikatsastukseen. Tältä osin viitattaisiin 134 §:ään, jossa säädettäisiin rekisteröintikatsastuksesta liikennekäyttöön otettavalle ajoneuvolle. Ajoneuvo katsottaisiin otetuksi liikennekäyttöön sinä päivänä, jona liikennekäyttöä koskeva ilmoitus tehtäisiin rekisteröinnin suorittajalle. 

Liikennekäyttöä koskevan ilmoituksen tekemisen yhteydessä tarkastettaisiin, että ajoneuvo on rekisteröintikatsastettu, jos sitä 134 §:n mukaan edellytettäisiin. Jotta muilla kuin rekisteröintikatsastukseen velvoitetuilla ajoneuvolla saisi heti liikennekäyttöönoton jälkeen ajaa liikenteessä, ajoneuvon määräaikaiskatsastuksen tulisi olla voimassa. Määräaikaiskatsastuksen puuttuminen ei kuitenkaan olisi jatkossakaan este liikennekäyttöönottoa koskevan rekisteri-ilmoituksen tekemiselle. Tarkoituksena on, että rekisteröintitodistukseen tulisi siitä maininta, jos määräaikaiskatsastusta ei ole suoritettu. 

115 §.Romutettu tai muutoin tuhoutunut ajoneuvo. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 66 e §:ää. Ehdotettujen säännösten keskeisenä tarkoituksena on, että Suomessa rekisteriin saatettu ajoneuvo poistetaan rekisteristä vain, jos ajoneuvoa ei enää myöhemmin voida ottaa liikennekäyttöön Suomessa.  

Pykälän 1 momentin mukaan ajoneuvosta tehtäisiin lopullista poistoa koskeva merkintä rekisteriin vain, jos ajoneuvosta olisi annettu romutustodistus. Myös muussa ETA-valtiossa annettu vastaavanlainen romutustodistus hyväksyttäisiin lopullisen poiston perusteeksi.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden.  

116 §.Koenumerotodistus ja koenumerokilvet. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 66 f §:n 1 momenttia. Momentissa säädettäisiin koenumerotodistuksesta, joka oikeuttaisi ajoneuvon käytön koenumerokilvin tiellä ja muualla, vaikka ajoneuvoa ei olisi ensirekisteröity tai ajoneuvo olisi poistettu liikennekäytöstä. Koenumerotodistus voitaisiin nykyiseen tapaan antaa ajoneuvoja valmistavalle, myyvälle, varustavalle tai korjaavalle taikka kuljetustoimintaa harjoittavalle tai ajoneuvoihin kohdistuvaa tutkimustoimintaa suorittavalle liikkeelle, laitokselle tai muulle yhteisölle. Lupa myönnettäisiin enintään vuodeksi kerrallaan. Liikenne- ja viestintävirasto voisi peruuttaa koenumerotodistuksen. Todistus voitaisiin peruuttaa myös, jos todistusta on käytetty ajoneuvolain tai tieliikennelain taikka niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka ajoneuvon verotusta koskevien säännösten vastaisesti. Liikenne- ja viestintävirasto voisi peruuttaa muutkin koenumerotodistuksen haltijan koenumerotodistukset, jos mainittujen säännösten, määräysten tai ehtojen vastainen toiminta olisi ollut toistuvaa tai muutoin vakavaa. Kaikkien todistusten peruuttamismahdollisuus on tarpeen vakavissa väärinkäytöstilanteissa. Yhden todistuksen peruuttaminen ei ole riittävä seuraamus esimerkiksi yritykselle, jolla on käytössään useita muita koenumerotodistuksia. 

Pykälän 2–5 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 32 §:ää.  

Pykälän 6 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 37 §:ää. 

117 §.Siirtolupa. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 66 f §:n 2 momenttia ja ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 34 §:ää. Pykälän 3 momentissa tarkoitettuna erityisen painavana syynä voitaisiin pitää 1 momentin 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuja tilanteita, mutta ei ajoneuvon kilpailukäyttöä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin autoverolain uudistuksen vuoksi ajoneuvon verottoman käytön määräajasta. Momentissa täsmennettäisiin, että Suomessa rekisteröitäväksi tarkoitettua ajoneuvoa saataisiin käyttää veroa suorittamatta enintään kolmen kuukauden ajan, jos siitä on annettu ennen Suomessa tapahtuvan käytön alkamista Verohallinnolle käyttöönottoilmoitus. Verohallinnon vahvistama käyttöönottoilmoitus olisi pidettävä mukana ajoneuvoa käytettäessä. Määräajan pituus vastaisi nykytilaa, mutta koska kolmen kuukauden aikarajasta ei enää säädettäisi autoverolaissa, vastaavasta määräajasta olisi säädettävä ajoneuvolaissa. 

118 §.Siirtomerkki. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 36 §:ää. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. 

119 §.Ajoneuvon väliaikainen käyttö liikenteessä. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 66 f §:n 3 momenttia.  

120 §.Panssariajoneuvon tilapäinen käyttö liikenteessä. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 33 §:ää. 

121 §.Kielto ottaa lopullisesti liikennekäytöstä poistettu ajoneuvo uudelleen liikennekäyttöön. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 68 §:ää. Pykälän mukaan 115 §:n nojalla lopullisesti poistettua ajoneuvoa ei saisi enää ottaa uudestaan liikennekäyttöön. Ajoneuvon elinkaari päättyisi lopullista poistoa koskevan merkinnän tekemiseen rekisteriin. Ajoneuvoa ei myöskään saa ottaa uudelleen liikennekäyttöön, jos autoverosta päättävä viranomainen on asettanut rekisteröintikiellon autoveroedun ehdoksi ja asianomainen on saanut tämän edun hyväkseen.  

122 §.Sarjan viimeiset ajoneuvot. Pykälä vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 69 §:ää. Ajoneuvojen toimitusketju tehtaalta asiakkaalle on pitkä. Ajoneuvot toimitetaan ensin tukkumyyjien tai maahantuojien varastoihin ja sieltä vähittäismyyjille. Osa ajoneuvoista valmistetaan ja toimitetaan tilauksen perusteella, mutta pääosa toimitetaan mainitun ketjun kautta. Eri välivarastointivaiheissa ja ennen kaikkea lopullisen asiakkaan ilmestymistä odotettaessa aikaa saattaa kulua useita kuukausia.  

Kun lainsäädännössä asetetaan ajoneuvoille ja niiden järjestelmille, komponenteille, erillisille teknisille yksiköille, osille ja varusteille uusia vaatimuksia, annetaan sekä toimitusketjun että uusien vaatimusten teknisen toteuttamisen vaatiman ajan vuoksi kohtuullinen siirtymäkausi ennen kaikkea siihen ajankohtaan, josta alkaen kaikkien uusien tuotteiden tulee täyttää uudet vaatimukset. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että odotettaessa etenkin kalliiden uudistusten voimaantuloa ajoneuvojen valmistajat, maahantuojat ja kauppiaat pyrkivät kaupallisista ja kilpailusyistä tuomaan maahan ja myymään siirtymäkauden loppuun saakka edellisen sukupolven vaatimustason mukaisia ajoneuvoja. Tällöin on usein käynyt niin, että taantumasta, työttömyyden lisääntymisestä tai vastaavasta ulkopuolisesta syystä maassa olevaa varastoa ei saada myytyä ja merkityksi rekisteriin ennen uuden vaatimustason voimaantuloa.  

Sarjan viimeisiä ajoneuvoja koskevista poikkeusmenettelystä säädetään ehdotettavan lain lisäksi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa. Näiden EU-asetusten soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvoluokkien osalta sääntelyä ei otettaisi tähän pykälään muilta osin kuin M-, N- ja O-luokkien ajoneuvoja koskevan kappalemäärärajan osalta, joka jäsenvaltion on autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 49 artiklan mukaan valittava kansallisesti. 

Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin moottorityökoneita ja maastoajoneuvoja koskevasta poikkeusmenettelystä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin menettelyä koskevista aikarajoista ja pykälän 2 momentissa kappalemäärärajasta. Moottorityökoneita ja maastoajoneuvoja koskisi sama kappalemääräraja kuin T-luokan ajoneuvoja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaan. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin moottorityökoneelle ja maastoajoneuvolle myönnettävää poikkeusta koskevista ehdoista. Momentin 1 kohta edellyttäisi, että ajoneuvo on ollut ETA-valtion alueella tyyppihyväksynnän voimassaolon loppuessa. Momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että ajoneuvon ei tulisi olla rekisteröity tai käyttöönotettu ennen sellaisen vaatimuksen voimaantuloa, jota ajoneuvo ei täytä. Poikkeuksen edellytyksenä olisi, että molemmissa kohdissa säädetyt ehdot täyttyvät. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin M-, N-, ja O-luokan ajoneuvoja koskevan poikkeusmenettelyn kappalemäärärajasta.  

Pykälän 5 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto merkitsisi liikenneasioiden rekisteriin tiedon ajoneuvolle myönnetystä poikkeuksesta. Rekisteriin merkittäisiin tiedot pykälässä tarkoitettujen ajoneuvoluokkien lisäksi L- ja T-luokan ajoneuvoista, joita koskeva sääntely sisältyy L-luokan ajoneuvojen puiteasetukseen ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetukseen. 

123 §.Kielto muuttaa rekisteritietoja. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 69 a §:ää. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta merkitä rekisteriin määräaikainen muutoskielto. Mainittu merkintä estäisi rekisteritietojen muuttamisen. Tällainen merkintä muutoskiellosta voitaisiin tehdä vain, jos virasto saisi tiedon ajoneuvon omistusoikeutta koskevasta ilmeisestä epäselvyydestä. Useissa tapauksissa tulisi olla kyse ajoneuvon omistusoikeuteen liittyvästä rikosepäilystä taikka omistusoikeutta koskevasta vakavasta riidasta tai muusta epäselvyydestä. Merkintä voitaisiin tehdä myös, jos ajoneuvon identiteetti olisi ilmeisen epäselvä. Pääsääntöisesti käytännössä edellytettäisiin tehtyä rikosilmoitusta tai omistusoikeutta koskevan kanteen nostamista tuomioistuimessa. 

124 §.Virheellisiä tietoja sisältävät asiakirjat. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 54 §:ää. 

5 luku Ulkomailla ja Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröidyn ajoneuvon käyttö Suomessa 

125 §.ETA-valtiossa rekisteröidyt ajoneuvot. Pykälä vastaisi sisällöllisesti pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 42 §:ää. Pykälän 1 momentissa tullilaitos muutettaisiin Tulliksi ja 2 momentissa Verohallinnoksi. Autoverolain mukaan käyttöönottoilmoitukset ja muut verottoman käytön ilmoitukset annetaan Verohallinnolle ja verottoman käytön hakemukset tehdään Verohallinnolle. 

126 §.Geneven ja Wienin sopimuksiin liittyneissä valtioissa rekisteröidyt ajoneuvot. Pykälä vastaisi sisällöllisesti pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 43 §:ää. Pykälässä Euroopan yhteisö muutettaisiin Euroopan unioniksi. Pykälässä täsmennettäisiin lisäksi Verohallinnon ja Tullin toimivaltajako vastaamaan nykyisen autoverolain sääntelyä. 

127 §.Ajoneuvo työtehtävissä. Pykälä vastaisi sisällöllisesti pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 44 §:ää. Pykälässä tulliviranomainen muutettaisiin Verohallinnoksi. 

128 §.Muissa valtioissa rekisteröidyt ajoneuvot. Pykälä vastaisi sisällöllisesti pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 46 §:ää. Pykälässä täsmennettäisiin Verohallinnon ja Tullin toimivaltajako vastaamaan nykyisen autoverolain sääntelyä. 

129 §. Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröidyt ajoneuvot. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 47 §:ää. 

130 §.Ulkomailla tai Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröidyn perävaunun käyttö suomalaiseen vetoautoon kytkettynä. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 48 §:ää. 

131 §.Rekisteröimätön L-luokan ajoneuvo ja moottorireki. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 50 §:ää. Pykälässä täsmennettäisiin Verohallinnon ja Tullin toimivaltajako vastaamaan nykyisen autoverolain sääntelyä. 

132 §.Omaa käyttöä varten maahanmuuton yhteydessä Suomeen tuodun ajoneuvon ensirekisteröinti. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 51 §:ää. 

6 luku Ajoneuvon katsastus 

133 §.Rekisteröintikatsastusvelvollisuus. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 60 §:n 1 momenttia. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että moottorikäyttöisen ajoneuvon ja siihen tai sen perävaunuun kytkettävän ajoneuvon on ennen ensirekisteröintiä oltava hyväksytty rekisteröintikatsastuksessa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rekisteröintikatsastusvelvollisuutta koskevista poikkeuksista. Sen mukaan rekisteröintikatsastusta koskeva vaatimus ei koskisi ennakkoilmoitettua ja valmiina ajoneuvona tyyppihyväksyttyä ajoneuvoa, jonka tyyppihyväksyntä on ensirekisteröintiajankohtana voimassa ja jonka rakennetta tai varusteita ei ole tyyppihyväksynnässä tarkastetuilta osin muutettu. Tällaisia ovat valtaosa rekisteriin uutena merkittävistä henkilöautoista. Poikkeuksena mainittaisiin myös Suomessa yksittäishyväksytty ajoneuvo, koska autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen osalta uuden ajoneuvon vaatimustenmukaisuus todettaisiin rekisteröintikatsastuksen sijasta EU-yksittäishyväksynnässä eikä tällaista valmiina ajoneuvona yksittäishyväksyttyä ajoneuvoa siten tarvitsisi rekisteröintikatsastaa. Toisessa valtiossa kansallisesti piensarjatyyppihyväksyttyä ajoneuvoa, jonka hyväksynnän Suomi on tunnustanut, pidettäisiin 1 momentin tarkoittamana tyyppihyväksyttynä ajoneuvona eikä sellaista uutta ajoneuvoa siten tarvitsisi rekisteröintikatsastaa, jos se olisi valmiina ajoneuvona ennakkoilmoitettu. 

Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitettu ajoneuvo olisi kuitenkin esitettävä rekisteröintikatsastukseen, jos se on tyyppihyväksynnän jälkeen varusteltu kouluajoneuvoksi tai muuhun erityistarkoitukseen. Rekisteröintikatsastus olisi tarpeen sen vuoksi, että ajoneuvosta voitaisiin merkitä rekisteriin tarvittavat tiedot. Muuhun erityistarkoitukseen varusteleminen voisi olla esimerkiksi ajoneuvon varustelemista liikkumisesteisen hallintalaitteilla. Sen sijaan ajoneuvon rakenteen muuttamista siten, että se vaikuttaa ajoneuvon hyväksyntään, ei katsottaisi varustelemiseksi. 

134 §.Liikennekäytöstä tai rekisteristä poistetun ajoneuvon rekisteröintikatsastus. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 60 §:n 2 ja 3 momenttia. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteista, jolloin liikennekäytöstä poistettu ajoneuvo olisi vietävä rekisteröintikatsastukseen. Ehdotetuissa tilanteissa katsotaan olevan perusteltua tarkastaa ajoneuvon kunto ja yksilöintiedot sekä muut rekisteriin merkittävät tiedot.  

Pykälän 2 momentin mukaan ajoneuvon kunto olisi tarkastettava vaurioituneen ajoneuvon rekisteröintikatsastuksessa. Jos katsastustoimipaikka ei voisi vakuuttua ajoneuvon kunnosta, siitä olisi toimitettava luotettava selvitys. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. 

135 §.Ajoneuvon esittäminen rekisteröintikatsastukseen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 20 §:ää 

136 §.Rekisteröintikatsastuksen sisältö. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 60 §:n 4 ja 6 momenttia. Pykälän 1 momentissa olisi säännös rekisteröintikatsastuksen keskeisestä sisällöstä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että rekisteröintikatsastuksen yhteydessä tarkastettaisiin käytetyn ajoneuvon kunto. Kuntoa ei kuitenkaan tarvitse tarkastaa, jos ajoneuvoa ei tarvitse määräaikaiskatsastaa. Lisäksi käytetylle ajoneuvolle ei tarvitsisi tehdä kunnon tarkastusta rekisteröintikatsastuksessa, jos ajoneuvolle olisi toisessa ETA-valtiossa tai Ahvenenmaan maakunnassa tehty Suomen laskentatavan mukaisesti voimassa oleva määräaikaiskatsastus, joka vastaa EU:ssa määräaikaiskatsastusta koskevien säännösten vaatimuksia.  

Pykälän 3–5 momentti vastaisivat pääosin ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 21 §:ää. Pykälän 4 momentin EU- ja EY-tyyppihyväksyttyjen ajoneuvojen rekisteröintikatsastusta koskeva säännös koskisi ainoastaan L- ja T-luokan ajoneuvoja, sillä M-, N- ja O-luokan ajoneuvot yksittäishyväksyttäisiin rekisteröintikatsastuksessa hyväksymisen sijaan. 

137 §.Rekisteröintikatsastusta koskevien tietojen tallentaminen. Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 21 a §:ää.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi lisäksi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden. 

138 §.Rekisteröintikatsastustodistus. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 60 §:n 5 momenttia ja ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 21 §:n 6 momenttia. 

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 60 §:n 5 momenttia. Momentissa säädettäisiin ensimmäistä kertaa käyttöönotettavan ajoneuvon rekisteröintikatsastuksen voimassaoloajaksi kolme kuukautta. Ensimmäistä kertaa käyttöönotettavan ajoneuvon rekisteröintikatsastuksen voimassaolo kuitenkin päättyisi tätä ennen, jos ajoneuvon tyyppihyväksynnän tai yksittäishyväksynnän voimassaolo päättyisi taikka ajoneuvo ei enää täyttäisi sen ensimmäisen käyttöönottoajankohdan teknisiä vaatimuksia. Rekisteröintikatsastuksen voimassaoloa voitaisiin tarvittaessa jatkaa tyyppihyväksytylle ajoneuvolle 122 §:n mukaisesti myönnettävällä poikkeusluvalla. Yksittäishyväksynnän voimassaolon päättymisellä tarkoitettaisiin ensimmäistä kertaa käyttöönotettavalle ajoneuvolle toisessa ETA-valtiossa tai Ahvenanmaan maakunnassa myönnetyn yksittäishyväksynnän voimassaolon päättymistä. Suomessa valmiina ajoneuvona yksittäishyväksytyllä uudella ajoneuvolla ei olisi rekisteröintikatsastusvelvollisuutta. Rekisteröintikatsastuksen suorittaja kirjaisi katsastuksesta annettavalle todistukselle tiedossaan olevan kolmesta kuukaudesta poikkeavan voimassaoloajan. Käytetylle ajoneuvolle suoritetun rekisteröintikatsastuksen voimassaoloaikaa ei enää rajattaisi, koska ajoneuvon vaatimustenmukaisuutta verrataan sen ensimmäisen käyttöönottoajankohdan vaatimuksiin. 

139 §.Vaatimuksenmukaisuuden osoittaminen rekisteröintikatsastuksessa. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 60 a §:ää ja ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 21 c §:ää. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten vaatimustenmukaisuus voidaan osoittaa rekisteröintikatsastuksessa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin velvollisuus esittää vaatimustenmukaisuustodistus tai muu selvitys ajoneuvon rakenteiden ja varusteiden vaatimustenmukaisuudesta. Velvollisuus koskisi sitä, joka esittää ajoneuvon katsastukseen. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ajoneuvolle myönnetty voimassa oleva EU- tai EY-tyyppihyväksyntä, EU-yksittäishyväksyntä tai Suomessa myönnetty yksittäishyväksyntä katsotaan osoitukseksi vaatimuksenmukaisuudesta. Myös Suomessa ajoneuvolle myönnetty tai tunnustettu voimassa oleva kansallinen piensarjatyyppihyväksyntä tai kansallinen tyyppihyväksyntä katsottaisiin osoitukseksi vaatimustenmukaisuudesta siltä osin kuin ajoneuvoa ei ole hyväksynnässä tarkastetuilta osiltaan muutettu. Voimassa olevalla viitattaisiin siihen, että ajoneuvo olisi edelleen rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan hyväksynnän mukainen. 

Pykälän 3 momentissa velvoitettaisiin vaatimustenmukaisuutta arvioitaessa ottamaan huomioon toisen ETA-valtion tai Ahvenanmaan maakunnan ajoneuvolle myöntämän yksittäishyväksynnän perusteista myöntämä yksittäishyväksyntätodistus tai muu viranomaisen myöntämä todistus, josta ilmenevät ajoneuvolle sen liikenteeseen hyväksymiseksi tehdyt tarkastukset ja jonka perusteella ajoneuvon vaatimustenmukaisuus on mahdollista todeta. Huomioon ottamisella tarkoitettaisiin sitä, että selvitystä katsottaisiin katsastuksessa, mutta lisäselvitystä pyydettäisiin, jos selvitys sisältää sellaisia toisen valtion kansallisia vaatimuksia, joita Suomessa ei tunneta. 

Pykälän 4 momentti vastaisi ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 21 c §:ää.  

Pykälän 5 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

140 §.Ahvenanmaan maakunnasta tai ulkomailta käytettynä tuodun ajoneuvon vaatimustenmukaisuus rekisteröintikatsastuksessa. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 21 b §:ää.  

141 §.Vaihtoehtoiset menettely rekisteröintikatsastuksessa. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 22 §:ää. 

142 §.Ajoneuvon hyväksyminen tai hylkääminen rekisteröintikatsastuksessa. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 60 b §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos ajoneuvon osoitetaan 139 §:ssä tarkoitetulla tavalla täyttävän sitä koskevat vaatimukset, se on teknisten vaatimusten osalta hyväksyttävä rekisteröintikatsastuksessa. Muussa ETA-valtiossa tai Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröity ja käytettynä maahantuotu ajoneuvo hyväksyttäisiin vaatimustenmukaisuuden osalta rekisteröintikatsastuksessa myös, jos ajoneuvon osoitettaisiin täyttävän sellaiset aiemmassa rekisteröintimaassa sovellettavat tekniset vaatimukset, jotka vastaavat vähintään Suomessa sovellettavia teknisiä vaatimuksia. 

Ajoneuvon kunnon tarkastuksen osalta viitattaisiin 2 momentissa määräaikaiskatsastusta koskevaan 155 §:ään. 

Pykälän 3 momentissa määrättäisiin hylättäväksi ajoneuvo, jota ei rekisteröintikatsastuksessa hyväksytä.  

143 §.Muutoskatsastusvelvollisuus. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 61 §:n 1 momenttia ja ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 25 §:ää.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, milloin moottorikäyttöinen ajoneuvo ja siihen tai sen perävaunuun kytkettävä ajoneuvo olisi ennen sen käyttöä liikenteessä esitettävä muutoskatsastukseen. Momentin 1 kohdan mukaan muutoskatsastusvelvollisuus koskisi tilannetta, jossa ajoneuvon rakennetta tai käyttötarkoitusta on muutettu siten, että muutoksella on vähäistä suurempi vaikutus ajoneuvon turvallisuuteen tai päästöihin. Päästöillä tarkoitettaisiin 16 §:ssä tarkoitettuja kasvihuonekaasupäästöjä ja haitallisia ympäristövaikutuksia aiheuttavia tekijöitä Muutoskatsastusta edellyttää myös järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden liittäminen ajoneuvoon tai poistaminen siitä, jos muutos muuttaa merkittävästi ajoneuvon ominaisuuksia tai käyttötarkoitusta. Muutoskatsastusvelvollisuus ei kuitenkaan koskisi esimerkiksi pieniä rengaskoon muutoksia ja valaisinmuutoksia.  

Momentin 2 kohdan mukaan muutoskatsastusvelvollisuus koskisi tilannetta, jossa ajoneuvon rakennetta tai käyttötarkoitusta on muutettu ja sillä on olennaista vaikutusta rekisteriin merkittyihin tai rekisteriin merkittäviksi edellytettyihin tietoihin. Tässä tarkoitettaisiin sellaisia rekisteritietoja, joilla on merkitystä ajoneuvon käyttäjälle, ajoneuvoa ostamassa olevalle, liikennettä valvovalle poliisille tai katsastajalle. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi ajoneuvolle sallittuun henkilölukuun tai tavarakantavuuteen taikka ajoneuvon moottoritehoon vaikuttavat muutokset. Muutoskatsastusvelvollisuus ei koskisi esimerkiksi pieniä rengaskoon muutoksia silloin, kun muutoksella ei ole haitallista vaikutusta ajoneuvon ominaisuuksiin eikä siitä seuraa tarvetta muihin muutoksiin, esimerkiksi nopeusmittarin näyttämän korjaamiseen. 

Momentin 3 kohdan mukaan ajoneuvo olisi esitettävä muutoskatsastukseen myös, jos sen rakennetta ja käyttötarkoitusta on muutettu siten, että muutoksella on vaikutusta ajoneuvoon kohdistuvaan veroon tai olennaista vaikutusta lakisääteisiin maksuihin. Tämä vaatimus tarkoittaa kaikkia verotuksen muutoksia, olipa kysymys verovapaudesta, veronalennuksesta tai veron maksuvelvollisuudesta. Veroon tai maksuun liittyvä muutos voisi koskea esimerkiksi autoveroa, ajoneuvoveroa tai liikennevakuutusta. Voimassa olevan ajoneuvolain 61 §:ssä säädetään, että ajoneuvo on esitettävä muutoskatsastukseen myös, jos ajoneuvoon kohdistuvan veron tai maksun edellytykset muuttuvat. Lainkohdassa täsmennettäisiin, että maksuilla tarkoitettaisiin lakisääteisiä maksuja, kuten pakollisen liikennevakuutuksen maksua, mutta ei esimerkiksi vapaaehtoisia ajoneuvovakuutuksia. Lisäksi säännöksessä täsmennettäisiin lakisääteisten maksujen osalta, että muutoskatsastusvelvollisuus aiheutuisi vain silloin, jos muutoksella on olennaista vaikutusta lakisääteisiin maksuihin. Voimassa olevan ajoneuvolain asetuksenantovaltuuden mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää poikkeuksia muutoskatsastusvelvollisuudesta ajoneuvon vähäisten muutosten osalta. Käytännössä muutoskatsastusta ei ole edellytetty muutoksista, joilla ei ole olennaista vaikutusta lakisääteisiin maksuihin. 

Momentin 4 kohdan mukaan muutoskatsastus olisi tarpeen lisäksi, kun ajoneuvoa on muutettu siten, että sen luokitus muuttuu. Käytännössä muutoskatsastusta edellytettäisiin esimerkiksi silloin, kun pakettiauto muutetaan matkailuautoksi tai kun henkilöauto muutetaan pakettiautoksi. 

Momentin 5 kohdan mukaan muutoskatsastusvelvollisuus koskisi myös tilannetta, jossa aikaisintaan vuonna 1960 käyttöön otetun ajoneuvon osista vähintään 25 prosenttia on vaihdettu ensirekisteröinnin jälkeen. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksista 1 momentissa säädettyyn muutoskatsastusvelvollisuuteen. Momentin 1 kohdan mukaan muutoskatsastusvelvollisuus ei koskisi ajoneuvoa, joka on 89 §:n nojalla vapautettu rekisteröintivelvollisuudesta ja jota ei ole merkitty rekisteriin. Koska ajoneuvon ensimmäiseen käyttöönottoon ei liity vaatimusta minkään ulkopuolisen tahon hyväksynnästä, ei ole syytä vaatia tällaista menettelyä myöskään ajoneuvon muutosten yhteydessä. Muutetun ajoneuvon on 7 §:ssä säädetyn mukaisesti täytettävä ne tekniset vaatimukset, jotka olivat voimassa ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai tätä myöhemmin. Jos ajoneuvoa muutetaan niin paljon, että sen alkuperäisistä osista on vaihdettu yli 50 prosenttia, ajoneuvon on 8 §:ssä säädetyn mukaisesti täytettävä uutta, luokitukseltaan vastaavaa ajoneuvoa koskevat tekniset vaatimukset. 

Momentin 2 kohdan mukaan muutoskatsastusvelvollisuus ei koskisi ajoneuvoa, jolle suoritetussa rekisteröintikatsastuksessa on tehty 1 momentissa tarkoitetut tarkastukset. 

Momentin 3 kohdan mukaan muutoskatsastusvelvollisuus ei koskisi umpinaisella ohjaamolla varustetun traktorin varustamista lapsen kuljettamiseen tarkoitetulla istuimella. 

Momentin 4 kohdan mukaan muutoskatsastusvelvollisuus ei myöskään koskisi 1 momentissa tarkoitettuja muutoksia, jotka ovat tilapäisiä tai toistuvia ja joiden tekemiseen liittyvät ehdot on merkitty rekisteriin. Tällainen muutos voisi esimerkiksi olla traktorin varustaminen moottorityökoneeksi ja näin varustetun moottorityökoneen muuttaminen takaisin traktoriksi. Vastaava koskisi myös mönkijän muuttamista moottorikelkaksi ja takaisin. Rekisterimerkinnät tehdään lähtökohtaisesti niin, että niiden perusteella määräytyvät verot ja maksut ovat suurimmat. Rekisterimerkinnät tehdään joko ensimmäisen käyttöönoton yhteydessä, muutoskatsastuksessa tai rekisteröintikatsastuksessa. 

Momentin 5 kohdan mukaan muutoskatsastusvelvollisuus ei koskisi traktorin tai moottorityökoneen tilapäistä muuttamista maastoajoneuvoksi ja mainitulla tavalla muutetun ajoneuvon muuttamista takaisin traktoriksi tai moottorityökoneeksi, jos tieto ajoneuvon muutosmahdollisuudesta ja edellytyksistä, joilla muutos voidaan tehdä, on merkitty rekisteriin. Edellytyksenä olisi lisäksi, että tällainen ajoneuvo täyttää molempien luokitusten mukaisena sitä koskevat vaatimukset. 

Momentin 6 kohdan mukaan muutoskatsastusvelvollisuus ei koskisi erikoiskuljetusajoneuvon mittojen muuttamista tilapäisesti kuljetettavan kuorman edellyttämällä tavalla. Edellytyksenä olisi lisäksi, että tiedot ajoneuvolle sallituista vaihtoehtoisista mitoista on merkitty rekisteriin. 

Momentin 7 kohdan mukaan muutoskatsastusvelvollisuus ei koskisi ajoneuvon tilapäistä muuttamista erikoiskuljetusajoneuvoksi akselistorakennetta muuttamalla tai akselien määrää lisäämällä. Tällaisen ajoneuvon olisi kaikilla vaihtoehtoisilla rakenteilla täytettävä sitä koskevat vaatimukset. Tieto ajoneuvon muutosmahdollisuudesta ja edellytyksistä, joilla muutos voidaan tehdä, tulisi olla merkitty rekisteriin siten, että ensisijaisesti käytetään suurimpien sallittujen massojen mukaisia tietoja. 

Momentin 8 kohdan mukaan muutoskatsastusvelvollisuus ei koskisi ajoneuvon kulutusosien vaihtamista, jos pykälän 1 momentin 5 kohdassa mainittu prosenttiluku on ylitetty. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

144 §.Vaatimuksenmukaisuuden osoittaminen muutoskatsastuksessa. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 61 a §:ää ja ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 26 a §:ää. Pykälällä säädettäisiin vaatimuksenmukaisuuden osoittamistavoista muutoskatsastuksessa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan ja varusteen vaatimustenmukaisuuden osoittamistavoista.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

145 §.Muutoskatsastukseen sovellettavat säännökset. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 26 §:n 1 momenttia. Muutoskatsastukseen sovellettaisiin tämän luvun ja sen nojalla annettuja säännöksiä rekisteröintikatsastuksesta. 

146 §.Kytkentäkatsastusvelvollisuus. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 62 §:ää. Kytkentäkatsastusvaatimuksen osalta sovellettaisiin pykälän 1 momentin mukaan periaatetta, jonka mukaan ristiinkytkettäviä M- ja N-luokan ajoneuvoja ja niihin tai niiden perävaunuun kytkettäviä O-luokan ajoneuvoja ei tarvitse lähtökohtaisesti erikseen esittää kytkentäkatsastukseen. M- ja N-luokan ajoneuvo ja siihen tai sen perävaunuun kytkettävä O-luokan ajoneuvo on kuitenkin esitettävä kytkentäkatsastukseen ennen yhdistelmän käyttöönottoa silloin, jos kyse on erikoiskuljetukseen hyväksytystä ajoneuvoyhdistelmästä tai jos ajoneuvojen mekaaniset kytkentälaitteet, jarrujen toimintaa ohjaavien sähköjohtojen kytkentä tai paineilmajarrujohtojen liittimien mitoitus tai sijoitus poikkeavat autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen ja siinä tarkoitettujen standardien vaatimuksista tai niitä vastaavista M-, N- ja O-luokan ajoneuvoissa yleisesti käytettävistä kytkennöistä, mitoituksista ja sijoituksista. Kytkentäkatsastusta vaadittaisiin siis erikoiskuljetukseen käytettäviltä ajoneuvoyhdistelmiltä siinäkin tapauksessa, että niiden kytkentälaitteet ovat standardien mukaisia.  

Pykälän 2 momentin mukaan kytkentäkatsastusvelvollisuutta sovellettaisiin myös sellaisiin ajoneuvoyhdistelmiin, joissa joko vetävä tai hinattava ajoneuvo on ensirekisteröity Suomessa ja toinen ajoneuvo ulkomailla tai Ahvenanmaan maakunnassa.  

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

147 §.Kytkentäkatsastuksen sisältö. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 29 §:ää. Siihen tehtäisiin kuitenkin kielellisiä korjauksia. 

148 §.Määräaikaiskatsastusvelvollisuus. Pykälä vastaisi ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (1455/2019) 2 §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, mitkä ajoneuvot on esitettävä määräaikaiskatsastukseen niiden liikennekelpoisuuden tarkastamiseksi. 

Pykälän 2 momentin mukaan määräaikaisvelvollisuus ei kuitenkaan koskisi hinattavaa laitetta. 

149 §.Määräaikaiskatsastuksen aikaväli. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ää. 

150 §.Määräaikaiskatsastuksen ajankohta. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ää. 

151 §.Määräaikaiskatsastamattoman ajoneuvon käyttökielto. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 50 §:n 1 momenttia. Pykälässä säädettäisiin ajoneuvon käyttökielloista silloin, kun ajoneuvoa ja siihen tai sen perävaunuun kytkettyä perävaunua ei ole hyväksytty määräaikaiskatsastuksessa. Erityistä määräämistoimenpidettä ei tarvittaisi, minkä vuoksi puhuttaisiin käyttökiellosta. Ajoneuvon käyttö liikenteessä olisi siis kielletty, jos ajoneuvoa ei olisi lainkaan esitetty katsastukseen säädettynä aikana. Samoin ajoneuvon käyttö olisi kielletty, jos se olisi säädettynä aikana hylätty katsastuksessa tai katsastus olisi keskeytetty. Ajoneuvolakiehdotuksen 11 §:ssä nimittäin säädettäisiin lisäksi, että ajoneuvon käyttö liikenteessä on kielletty, ellei sitä ole katsastettu.  

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 momenttia. 

152 §.Määräaikaiskatsastuksen sisältö. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 53 §:ää. Katsastuksessa tarkastettaisiin pykälän 1 momentin mukaan nykyiseen tapaan ajoneuvon kunto ja rekisteriin merkityt tiedot. Rekisteriin merkityistä tiedoista olisi teknisten tietojen lisäksi tarkastettava myös muut tiedot, kuten käyttövastaavatieto, joka täytyy olla merkittynä silloin, ajoneuvon omistaja tai haltija on muu kuin luonnollinen henkilö. Pykälän 2 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

153 §.Edellytykset määräaikaiskatsastuksen suorittamiselle. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 52 §:ää. Jos ajoneuvo olisi käyttökiellossa sen vuoksi, että ajoneuvoon kohdistuva vero tai maksu on maksamatta tai liikennevakuutuslain (460/2016) mukainen vakuuttamisvelvollisuus on laiminlyöty taikka jos liikennevakuuttamisvelvollisuuden alaisen ajoneuvon liikennevakuutusmaksu on maksamatta, ei ajoneuvon määräaikaiskatsastusta eikä jälkitarkastusta saa 1 momentin mukaan suorittaa loppuun. Tällä ei kuitenkaan rajoiteta katsastuksen aloittamista ja käytännössä katsastus saataisiin siis suorittaa, vaikka vero tai liikennevakuutusmaksu on maksamatta tekemättä kuitenkaan katsastuksen hyväksymisestä merkintää rekisteriotteeseen. Näin taattaisiin mahdollisuus sujuvasti hoitaa maksamaton maksu ilman, että katsastus kohtuuttomasti viivästyy, kun itse tekniset toimenpiteet on jo voitu suorittaa. Ajoneuvoon kohdistuvien verojen ja maksujen laiminlyönnistä johtuva käyttökielto ja liikennevakuutusmaksun laiminlyönti olisivat esteitä katsastusprosessin loppuun saattamiselle. Verojen ja maksujen tarkastaminen katsastuksen yhteydessä koskee nykyisin ajoneuvoverolaissa (1281/2003) tarkoitettua ajoneuvoveroa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että määräaikaiskatsastuksessa katsastuksen suorittajan olisi tarkastettava, ettei rekisterissä ole merkintää katsastettavan ajoneuvon vakuutusmaksujen laiminlyönnistä. Vakuutusmaksut katsottaisiin kuitenkin merkinnästä huolimatta maksetuiksi, jos ajoneuvon omistaja tai haltija esittää tositteen tai muun luotettavan selvityksen maksujen maksamisesta. 

Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että veron laiminlyöneen saneerausmenettelyn ja velkajärjestelyn vaikutuksesta käyttökieltoon ja ajoneuvoon kohdistuvien verojen ja maksujen laiminlyönnistä johtuvasta käyttökiellosta säädettäisiin erikseen.  

154 §.Määräaikaiskatsastuksessa havaittujen vikojen ja puutteellisuuksien luokitus. Pykälä vastaisi pääosin sisällöltään voimassa olevan ajoneuvolain 53 a §:ää. Pykälässä säädettäisiin nykyiseen tapaan määräaikaiskatsastuksessa havaittujen vikojen ja puutteellisuuksien luokitusta koskevista perussäännöksistä. Pykälässä viitattaisiin kuitenkin jatkossa samaan ryhmään kuuluvien vähäisten tai vakavien vikojen tai puutteellisuuksien sijasta yleisesti vikoihin ja puutteellisuuksiin, sillä yhteisvaikutusten perusteella tehtävää arviointia tulisi pystyä tekemään myös eri ryhmään kuuluvien vähäisten tai vakavien vikojen tai puutteellisuuksien välillä. Vikojen ja puutteellisuuksien luokituksesta säädettäisiin pykälän 1 ja 2 momentissa.  

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.  

155 §.Ajoneuvon hyväksyminen tai hylkääminen määräaikaiskatsastuksessa. Pykälä vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan ajoneuvolain 54 §:ää. Pykälässä säädettäisiin ajoneuvon hyväksymisestä ja hylkäämisestä määräaikaiskatsastuksessa.  

Ajoneuvo olisi hyväksyttävä, jos siinä ei ole 154 §:ssä tarkoitettua vakavaa vikaa tai puutteellisuutta, vaarallista vikaa tai puutteellisuutta taikka muita vikoja tai puutteellisuuksia, jotka edellyttävät muutoskatsastusta. Ajoneuvo on myös hyväksyttävä, jos siinä todetusta viasta tai puutteellisuudesta aiheutuu vain vähäistä vaaraa tai haittaa liikenneturvallisuudelle ja vika tai puutteellisuus on korjattavissa yksinkertaisella säätötoimenpiteellä. Jos ajoneuvo ei ole hyväksyttävissä katsastuksessa, se olisi hylättävä. 

156 §.Määräaikaiskatsastuksen keskeyttäminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 55 §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan määräaikaiskatsastuksen suorittaminen loppuun asti edellyttäisi, että ajoneuvo voidaan luotettavasti tunnistaa ja yksilöidä. Jos ajoneuvoa ei voida yksilöidä, katsastus olisi keskeytettävä. Ajoneuvon tunnistaminen tapahtuu lähinnä rekisterikilven sekä ajoneuvon valmistenumeron ja valmistajan kilven avulla. Jos näissä havaitaan epäselvyyksiä, tarkastetaan muita yksilöintitietoja kuten moottorin numero. Määräaikaiskatsastusta voitaisiin myöhemmin jatkaa, jos esitetään lisää selvitystä ajoneuvon luotettavaksi yksilöimiseksi. 

Pykälän 2–6 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ää. Pykälän 3 momentissa tarkoitettuna ajoneuvojen rekisteritietojen vähäisenä virheenä voitaisiin pitää sellaista vähäistä virhettä, joka on todennäköisesti syntynyt ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä. 

157 §.Ajokieltoon määrääminen määräaikaiskatsastuksessa. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat sisällöllisesti voimassa olevan ajoneuvolain 56 §:ää.  

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:ää. 

158 §.Määräaikaiskatsastuksessa havaittujen vikojen ja puutteellisuuksien korjaaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 57 §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan määräaikaiskatsastuksessa hylätyn ajoneuvon, jota ei ole määrätty ajokieltoon, hylkäyksen perusteena olevat viat ja puutteellisuudet olisi korjattava mahdollisimman pian. Korjauksen aikarajaa olisi arvioitava sen perusteella, mikä on objektiivisesti niin pian kuin teoriassa on mahdollista. Ehdoton määräaika korjaukselle määrittyisi 159 §:n mukaan.  

Pykälän 2 momentin mukaan määräaikaiskatsastuksessa todetut vähäiset viat ja puutteellisuudet olisi kuitenkin korjattava kohtuullisen ajan kuluessa. Näillä tarkoitettaisiin niitä vikoja ja puutteellisuuksia, jotka eivät aiheuta ajoneuvon hylkäämistä määräaikaiskatsastuksessa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että jos sellaisia vikoja ja puutteellisuuksia ei ole korjattu, joiden perusteella ajoneuvo on hylätty määräaikaiskatsastuksessa, eikä ajoneuvoa ei ole hyväksytty katsastuksessa 149 ja 150 §:n mukaisena aikana, ajoneuvoa ei saisi käyttää liikenteessä.  

159 §.Oikeus käyttää määräaikaiskatsastuksessa hylättyä ajoneuvoa. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:ää. Pykälän 3 momentti vastaisi sisällöllisesti mainitun asetuksen 6 §:ää. 

160 §.Katsastustodistus. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 58 §:ää. Määräaikaiskatsastuksesta annettaisiin 1 momentin mukaan aina todistus. Momentissa säädettäisiin todistusta koskevista perusvaatimuksista. Lisäksi momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. Katsastustodistuksen tiedot ovat saatavissa sähköisesti, joten paperisen todistuksen mukana pitämistä ei edellytetä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ulkomailla tai Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröidyn tai käyttöönotetun ajoneuvon katsastuksen tunnustamisesta. Jatkossakin osoituksena voimassaolevasta katsastuksesta hyväksyttäisiin katsastustodistus. Osoituksena voimassa olevasta katsastuksesta hyväksyttäisiin myös katsastusdirektiivissä tarkoitettu todiste, esimerkiksi ajoneuvon rekisterikilpeen kiinnitettävä tarra. 

161 §.Määräaikaiskatsastusta koskevien tietojen ilmoittaminen rekisteriin. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:ää. 

162 §.Jälkitarkastus. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 59 §:n 2 momenttia. Nykyisestä poiketen pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että katsastuksessa hylätty ajoneuvo voitaisiin hyväksyä jälkitarkastuksessa. Jälkitarkastus olisi tällöin suoritettava kuukauden kuluessa. Yhden kuukauden määräaika alkaisi ensimmäisestä ajoneuvon ensimmäisestä hylkäyksestä. Jos tämän määräajan kuluessa ajoneuvoa ei hyväksyttäisi jälkitarkastuksessa, ajoneuvo olisi katsastettava uudelleen.  

Lisäksi momentissa säädettäisiin voimassa olevaan tapaan jälkitarkastuksen suorittamispaikasta. Määräaikaiskatsastuksen ja valvontakatsastuksen jälkeen ajoneuvon saisi jälkitarkastaa missä tahansa katsastustoimipaikassa, joka on toimivaltainen katsastamaan kyseessä olevan kaltaisen ajoneuvon. Tällä tarjottaisiin asiakkaalle joustavuutta sekä osaltaan ylläpidettäisiin katsastusalan kilpailua ja vähennettäisiin korjauksia suorittavan katsastustoimipaikan mahdollisia pyrkimyksiä hylätä ajoneuvoja katsastuksessa tarpeettomasti. Rekisteröinti-, muutos- ja kytkentäkatsastuksen jälkeen jälkitarkastus olisi kuitenkin suoritettava samassa katsastustoimipaikassa, joka on hylännyt ajoneuvon katsastuksessa. 

Pykälän 2 ja 3 momentti vastaisivat ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:ää ja ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen 23 §:ää. 

163 §.Ulkomailla ja Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröidyiltä ajoneuvoilta edellytettävä katsastus. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 18 §:ää. 

164 §.Määräaikaiskatsastusta koskevien säännösten soveltaminen muihin katsastuksiin. Pykälässä säädettäisiin, mitä määräaikaiskatsastusta koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös rekisteröinti-, muutos- ja kytkentäkatsastukseen. Säännös vastaisi voimassa olevaa. 

7 luku Tekninen tienvarsitarkastus 

165 §.Teknisen tienvarsitarkastuksen sisältö. Ehdotettu pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan ajoneuvolain 70 §:ää. Teknisessä tienvarsitarkastuksessa tarkastettaisiin pykälän 1 momentin mukaan nykyiseen tapaan, siinä laajuudessa kuin tarkastuksen suorittaja katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi, ajoneuvon kunto siltä osin kuin se vaikuttaa liikenneturvallisuuteen ja ympäristöön. Lisäksi tarkastettaisiin liikenneasioiden rekisteriin merkityt tiedot.  

Pykälän 2–4 momentti vastaisivat ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:ää. 

166 §.Ajoneuvon pysäyttäminen ja tarkastajan oikeudet. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan ajoneuvolain 71 §:n mukaisesti tienvarsitarkastuksia suorittavien toimivaltuuksista. Voimassa olevan ajoneuvolain 74 §:ssä säädetään, että teknisen tienvarsitarkastuksen suorittaminen kuuluu poliisille, Tullille ja Rajavartiolaitokselle. Säännökset eivät nykyiseen tapaan rajoittaisi tarkastuksia suorittavien muihin säännöksiin perustuvaa toimivaltaa. Säännös ei jatkossakaan oikeuttaisi tarkastamaan ajoneuvoa muussa tarkoituksessa kuin teknisen tienvarsitarkastuksen suorittamiseksi.  

Pykälän 1 momentti sisältäisi yleisen velvoitteen siitä, että ajoneuvon kuljettaja on velvollinen sallimaan teknisen tienvarsitarkastuksen suorittamisen.  

Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin yksityiskohtaisesti tarkastuksia suorittavien oikeudet ja tarkastukseen joutuvien velvollisuudet. Kaikkien toimenpiteiden tarkoituksena tulisi olla teknisen tienvarsitarkastuksen suorittaminen. 

Momentin 1 kohdassa säädettäisiin asiakirjojen esittämisvelvollisuudesta. Ajoneuvon kuljettaja olisi velvollinen näyttämään vaadittaessa ajoneuvon rekisteröinnistä annetun todistuksen, katsastustodistuksen tai muun vaatimustenmukaisuuden osoittavan asiakirjan siinä tapauksessa, jos hän on velvollinen pitämään tällaista todistusta tai muuta asiakirjaa mukanaan. 

Momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että poliisimiehellä, tullimiehellä, rajavartiomiehellä ja näitä teknisenä asiantuntijana avustavalla katsastuksia suorittavalla henkilöllä olisi oikeus päästä ajoneuvoon sisälle ja tarvittaessa kuljettaa ajoneuvoa. Teknistä tienvarsitarkastusta on mahdotonta suorittaa kunnolla, jos tarkastaja ei pääse ajoneuvoon sisälle. Ajoneuvon kuljettaminen saattaa olla tarpeellista erityisesti tarkastettaessa ajoneuvon ohjattavuutta ja jarrujen toimivuutta. 

Kun tekniset tienvarsitarkastukset suorittaa viranomainen eli ehdotetun lain 169 §:n mukaan poliisi, Tulli tai Rajavartiolaitos, voidaan hyvän hallinnon vaatimusten katsoa toteutuvan riittävästi viranomaisen apuna teknisenä asiantuntijana toimivan katsastajan osalta. Kun vastuu teknisistä tienvarsitarkastuksista on viranomaisella, ei katsastaja tee ajoneuvon pysäyttämistä, hyväksymistä eikä valvontakatsastukseen tai ajokieltoon määräämistä koskevaa päätöstä. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen tieliikennelakiin. 

167 §.Teknisen tienvarsitarkastuksen suorittaminen. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan ajoneuvolain 72 §:ää.  

Pykälään otettaisiin säännökset siitä, miten tekniset tienvarsitarkastukset olisi suoritettava. Pykälän 1 momentin mukaan tekninen tienvarsitarkastus voitaisiin suorittaa tiellä tai muussa sellaisessa paikassa, missä ajoneuvon on täytettävä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaiset vaatimukset. Teknisen tienvarsitarkastuksen suorittaja voisi pääsäännöstä poiketen myös ilmoittaa tarkastuksesta etukäteen, jos ilmoittamisella pyrittäisiin vaikuttamaan ajoneuvon omistajaan ja kuljettajaan. Poliisi voisi esimerkiksi ilmoittaa, että liikennevalvonnassa tarkastetaan jonkin ajanjakson aikana erityisesti ajoneuvon renkaiden kuntoa. Yleensä poliisin pelkkä ilmoitus saa jo aikaan liikenneturvallisuuden kannalta positiivisen vaikutuksen. Kansalaiset kiinnittävät entistä enemmän huomiota ajoneuvonsa renkaiden kuntoon. Ehdotetulla säännöksellä pyritään siihen, että yksittäinen henkilö ei tiedä, milloin hänen ajoneuvonsa joutuu tekniseen tienvarsitarkastukseen. Katsastus on sen sijaan tarkastus, jonka ajankohdan henkilö tietää ennakolta. 

Tarkoituksena on, että katsastuksen suorittaja osallistuu osaan teknisistä tienvarsitarkastuksista asiantuntijana ja että tarkastuksissa on ainakin osittain mukana erikoislaitteita, kuten siirrettävä jarrudynamometri ja pakokaasupäästöjen mittauslaite. Jotta vältyttäisiin teknisten laitteiden siirtämiseltä tielle, ajoneuvo voitaisiin ohjata teknisen tienvarsitarkastusten suorittamiseksi lähellä sijaitsevaan katsastustoimipaikkaan, jossa laitteet ja asiantuntijat olisivat valmiina paikalla. Tällainen menettely olisi myös liikenneturvallisuuden kannalta perusteltua. Edellytyksenä katsastustoimipaikkaan ohjaamiselle olisi, että Liikenne- ja viestintävirasto olisi tehnyt kyseisen toimipaikan kanssa 169 §:n 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen. 

Pykälän 2 momenttiin otettaisiin tasapuolisuutta ja kohtuuttoman haitan välttämistä koskeva säännös.  

168 §.Raportti teknisestä tienvarsitarkastuksesta. Ehdotetun pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 73 §:ää. Teknisestä tienvarsitarkastuksesta annettaisiin nykyiseen tapaan ajoneuvon kuljettajalle raportti, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa niin edellytetään.  

Pykälän 2 momentti vastaisi ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:ää. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden. 

169 §.Teknisen tienvarsitarkastuksen suorittaja. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan ajoneuvolain 74 §:ää. Teknisen tienvarsitarkastuksen suorittajia olisivat 1 momentin mukaan poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos, mutta päävastuu ajoneuvon teknisen kunnon valvonnasta liikenteessä kuuluisi jatkossakin poliisille. Tulli ja Rajavartiolaitos suorittaisivat tarkastuksia jatkossakin niillä toimialueilla, joilla ne muutoinkin toimivat. Poliisin toimialueena olisi koko maa Ahvenenmaata lukuun ottamatta. 

Tieliikennelain 182 §:n mukaan poliisimies, tullimies ja rajavartiomies on oikeutettu pysäyttämään ja tarkastamaan ajoneuvo. Käytännössä Tulli ja Rajavartiolaitos ovat suorittaneet ajoneuvojen teknisen kunnon valvontaa rajoilla, lähinnä itärajalla, joka on samalla EU:n itäraja. Rajalla suoritettava ajoneuvon teknisen kunnon valvonta on ollut perusteltua, koska tällöin on mahdollista estää säännösten vastaisen ajoneuvon saapuminen Suomeen. Käytännössä Tulli on valvonut raskaiden ajoneuvojen kuntoa ja Rajavartiolaitos kevyiden ajoneuvojen ja linja-autojen kuntoa. 

Ajoneuvojen katsastusluvan haltijat ovat osallistuneet ajoneuvojen teknisiin tarkastuksiin tiellä poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen mukana. Katsastuksen suorittajat ovat osallistuneet tarkastuksiin tehtyään asiasta sopimuksen Liikenne- ja viestintäviraston kanssa.  

Pykälän 2 momenttiin otettaisiin säännös, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi velvollisuus järjestää teknisiin tienvarsitarkastuksiin poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen avuksi ajoneuvotekninen asiantuntemus. Tämä tapahtuisi siten, että virasto sopisi katsastustoimipaikkojen kanssa niiden osallistumisesta tarkastukseen. Katsastuksen suorittamiseen oikeutettujen henkilöiden osallistuminen teknisiin tienvarsitarkastuksiin on perusteltua, koska heillä on vaaditun perus- ja lisäkoulutuksen vuoksi jo valmiina teknisissä tienvarsitarkastuksissa tarvittava ammattitaito. 

Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto sopisi poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen kanssa katsastustoimipaikkojen osallistumisesta tarkastuksiin. Tässä sopimuksessa sovittaisiin muun ohessa siitä, missä määrin järjestettäisiin sellaisia teknisiä tienvarsitarkastuksia, joissa katsastuksia suorittavien henkilöiden on perusteltua olla mukana. Heidän ei suinkaan ole tarpeellista olla mukana kaikissa tarkastuksissa, koska poliisilla, Tullilla ja Rajavartiolaitoksella on myös itsellään ajoneuvojen teknistä asiantuntemusta. Kaikkia tienvarsitarkastuksia ei myöskään ole tarkoituksenmukaista järjestää sellaisiksi, että katsastuksen suorittajan mukanaolo tarkastuksessa olisi tarpeellista.  

Pykälän 3 momenttiin otettaisiin säännös, jonka mukaan tekniseen tienvarsitarkastukseen osallistuvalla asiantuntijalla tulisi olla mukanaan katsastustoimipaikan antama todistus oikeudesta osallistua tekniseen tienvarsitarkastukseen. Todistus olisi pyydettäessä esitettävä tarkastettavan ajoneuvon kuljettajalle. Vaikka tarkastuksessa olisivat aina mukana poliisi, Tulli tai Rajavartiolaitos, on perusteltua, että katsastuksen suorittajan oikeus osallistua tarkastukseen olisi osoitettavissa kirjallisesti etenkin, kun hänelle 166 §:ssä ehdotetaan eräitä toimivaltuuksia, kuten oikeus kuljettaa tarkastettavaa ajoneuvoa. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen ajoneuvojen katsastustoiminnasta annettuun lakiin, jossa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta osallistua tekniseen tienvarsitarkastukseen. 

170 §.Suomessa rekisteröidyn ajoneuvon ulkomailla suoritetussa teknisessä tienvarsitarkastuksessa todetut puutteellisuudet. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevan ajoneuvolain 75 §:ää.  

Unionissa liikennöivien hyötyajoneuvojen liikennekelpoisuutta koskevista teknisistä tienvarsitarkastuksista ja direktiivin 2000/30/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/47/EU (tienvarsitarkastusdirektiivi) 18 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä. Sen 1 kohdassa säädetään, että jos muualla kuin tarkastusjäsenvaltiossa rekisteröidyssä ajoneuvossa havaitaan vakavia tai vaarallisia puutteita taikka ajoneuvon käytön rajoittamiseen tai sen käyttökieltoon johtavia puutteita, yhteyspisteen on ilmoitettava tarkastuksen tulokset ajoneuvon rekisteröintijäsenvaltion yhteyspisteelle. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan poliisi voisi tällaisen ilmoituksen tullessa määrätä ajoneuvon valvontakatsastukseen. Uhkana olisi, että ajoneuvo joutuisi käyttökieltoon, jollei sitä olisi poliisin määräämänä aikana esitetty valvontakatsastukseen. Poliisin harkittavaksi jäisi, olisiko katsastukseen määrääminen perusteltua. Jos ajoneuvo on ulkomaisen ilmoituksen saapumisen jälkeen hyväksytty määräaikaiskatsastuksessa, ei yleensä olisi perusteita määrätä ajoneuvoa valvontakatsastukseen. Ajoneuvon kunnosta voitaisiin esittää myös muunlaista näyttöä, joka osoittaisi, että valvontakatsastukseen määrääminen ei olisi perusteltua.  

Momenttiin lisättäisiin uutena täsmennys, että sen mukaisesti käyttökiellossa olevaa ajoneuvoa saisi kuitenkin käyttää liikenteessä sen kuljettamiseksi sille erikseen varattuna aikana katsastukseen. Säännös vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 2 momenttia. 

Pykälän 2 momentin mukaan poliisilla olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada Liikenne- ja viestintävirastolta 1 momentissa tarkoitetut tiedot, jotka se on saanut ulkomaiselta viranomaiselta. Tietojen luovutuksen olisi oltava välttämätöntä luovutuksen saajalle laissa taikka Euroopan unionin lainsäädännössä säädettyjen tehtävien tai velvoitteiden hoitamiseksi. 

171 §.Tietojen vaihto ja muu yhteistyö muiden valtioiden ja Ahvenanmaan maakunnan viranomaisten kanssa. 

Pykälän 1, 2 ja 4 momentti vastaisivat ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:ää. 

Pykälän 3 ja 5 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvolain 76 §:ää. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tienvarsitarkastusdirektiivin 18 artiklan 1 kohdan mukaisesta velvollisuudesta ilmoittaa muualla kuin tarkastusjäsenvaltiossa rekisteröidyssä ajoneuvossa havaituista vakavista tai vaarallisista puutteista taikka ajoneuvon käytön rajoittamiseen tai sen käyttökieltoon johtavista puutteista ajoneuvon rekisteröintijäsenvaltion yhteyspisteelle.  

Liikenne- ja viestintävirasto ilmoittaisi 4 momentin mukaan ulkomailla rekisteröidyissä tai käyttöön otetuissa ajoneuvoissa Suomessa havaituista vakavista puutteista sen valtion tai Ahvenanmaan maakunnan yhteyspisteelle, jossa ajoneuvo on rekisteröity tai otettu käyttöön. Samalla Liikenne- ja viestintävirasto voisi pyytää tätä valtiota ryhtymään toimenpiteisiin hyötyajoneuvon omistajaa kohtaan. 

Pykälän 5 momenttiin otettaisiin 2 momentissa tarkoitettujen tietojen luovuttamiseen oikeuttava säännös. Kyse saattaisi olla tiedoista, jotka olisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetyn salassapitosäännösten vuoksi pidettävä salassa, joten tietojen luovuttamisoikeudesta olisi perusteltua säätää tässä laissa. Tietojen luovutuksen olisi oltava välttämätöntä luovutuksen saajalle laissa taikka Euroopan unionin lainsäädännössä säädettyjen tehtävien tai velvoitteiden hoitamiseksi. 

172 §.Riskiluokitusjärjestelmään sisällytettävät tiedot. Pykälä olisi uusi ja sillä täydennettäisiin tienvarsitarkastuksen implementointia. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle velvollisuus sisällyttää direktiivin 6 artiklassa tarkoitetut tiedot ja direktiivin 18 artiklan 1 kohdan nojalla saadut tiedot riskiluokitusjärjestelmään.  

173 §.Ajoneuvon katsastuksiin ja teknisiin tienvarsitarkastuksiin liittyvä yhteyspiste. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevan ajoneuvolain 95 a §:ää. Pykälän mukaan Liikenne- ja viestintävirasto toimisi yhteyspisteenä hoitaen Euroopan unionin lainsäädännössä tarkoitettua komission ja muiden jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa ajoneuvojen katsastuksiin ja teknisiin tienvarsitarkastuksiin liittyvissä asioissa.  

8 luku Markkinavalvonta 

174 §.Markkinavalvontaviranomainen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto toimii Suomessa autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa, traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa tarkoitettuna markkinavalvontaviranomaisena. 

Pykälän 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto toimisi myös kansallisen sääntelyn piirissä olevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden markkinavalvontaviranomaisena. Kansallisesti säänneltyjä ajoneuvoja ovat esimerkiksi polkupyörät, moottorityökoneet ja maastoajoneuvot. Lisäksi momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle toimivalta CE-merkinnän osalta. Säännöksen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto olisi toimivaltainen viranomainen vain, jos tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä edellytetään ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen vaatimustenmukaisuuden varmentamista CE-merkinnällä. Sääntely vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 34 a §:ää, eikä esityksessä ehdoteta muutosta Liikenne- ja viestintäviraston toimivallan laajuuteen. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että ETA-alueen ulkopuolelta Suomeen tapahtuvan tuonnin valvonnasta vastaa Tulli. Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 8 artiklan 14 kohdassa edellytetään, että tällöin kyseisten viranomaisten on tehtävä tuloksellista ja tehokasta yhteistyötä ja jaettava asemiensa ja tehtäviensä kannalta merkityksellisiä tietoja 

Pykälän 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto olisi lisäksi markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1020 tarkoitettu markkinavalvontaviranomainen. Liikenne- ja viestintäviraston toimivalta koskisi asetuksen soveltamisalaan kuuluvien säädösten mukaisten ajoneuvojen sekä niiden järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden markkinavalvontaa. 

175 §.Markkinavalvonnassa noudatettavat säännökset. Pykälään otettaisiin säännös siitä, että ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden markkinavalvonnassa noudatettaisiin eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annettua lakia (1137/2016), ellei jäljempänä toisin säädettäisi. Pykälässä täsmennettäisiin, että eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 26 ja 27 §:ää ei kuitenkaan noudatettaisi mainittujen tuotteiden markkinavalvonnassa. Nämä säännökset koskevat ilmoitettuja laitoksia ja ilmoitusvelvollisuutta Euroopan komissiolle. Ilmoitettuja laitoksia koskeva sääntely ei sovellu ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin, erillisiin teknisiin yksikköihin, osiin eikä varusteisiin. Ilmoitusvelvollisuudesta Euroopan komissiolle säädetään autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, joten eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 27 §:n soveltaminen ei ole tarpeen. 

Markkinavalvonnassa noudatettaisiin eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain lisäksi tämän lain 8 luvun säännöksiä, jotka olisivat erityissääntelyä markkinavalvontalakiin nähden. 

Eräiden tuotteiden markkinavalvontalain noudattamisella yhdenmukaistettaisiin kansallista markkinavalvontasääntelyä. Tämä helpottaisi myös vuonna 2021 sovellettavaksi tulevan markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 kansallista täytäntöönpanoa. 

176 §.Ajoneuvojen rekisteröinnin kieltäminen. Pykälän mukaan markkinavalvontaviranomaisella olisi oikeus kieltää ajoneuvojen rekisteröinti, jos kyse olisi eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 18 §:n 1 momentin mukaisesta tilanteesta. Eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 18 §:ssä säädetään toimenpiteistä, joihin markkinavalvontaviranomainen voi ryhtyä muun muassa silloin, jos talouden toimija ei ryhdy korjaaviin toimenpiteisiin tai toimenpidemääräystä ei voida pitää riittävänä taikka jos tuote on vaatimustenvastainen tai se aiheuttaa riskin terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle tai omaisuudelle. Mainitun säännöksen mukaan markkinavalvontaviranomainen voi tällöin kieltää talouden toimijaa valmistamasta, saattamasta markkinoille, asettamasta saataville markkinoilla tai muuten luovuttamasta tuotetta. Säännökseen ei sisälly toimivaltaa kieltää rekisteröinti, joka on ajoneuvojen markkinavalvonnan kannalta olennainen toimenpide. Tästä johtuen on perusteltua sisällyttää tätä koskeva erityissäännös ajoneuvolakiin. 

Markkinavalvontaviranomainen voisi 1 momentissa tarkoitetun kiellon lisäksi antaa eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 18 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräyksen. Mainitussa lainkohdassa säädetään toimivallasta määrätä talouden toimijaa poistamaan tuote markkinoilta sekä määrätä muista tuotteen markkinoilla saataville asettamisen rajoittamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. 

177 §.Korjaavat toimenpiteet. Pykälän 1 momentti sisältäisi viittauksen EU-asetuksiin, joissa säädetään talouden toimijan velvollisuudesta ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin vakavan riskin aiheuttaviin tai vaatimustenvastaisiin ajoneuvoihin kohdistuvan riskin poistamiseksi.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle toimivalta asettaa uhkasakko talouden toimijalle, jos se laiminlyö 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden, josta säädetään mainituissa EU-asetuksissa. 

178 §.Ajoneuvon korjausvelvoite ja takaisinkutsu. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 86 §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin talouden toimijan velvoitteesta aloittaa takaisinkutsu ja korjata ajoneuvo, jos ajoneuvo on merkittävästi vaatimusten vastainen tai jos se aiheuttaa vakavan riskin. Talouden toimija olisi lisäksi velvollinen ilmoittamaan Liikenne- ja viestintävirastolle niistä toimenpiteistä, joihin talouden toimija on ryhtynyt. Pykälän 1 momenttia kuitenkin sovellettaisiin nykytilaa vastaavasti ainoastaan muihin kuin autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksen tai traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksen soveltamisalaan kuuluviin ajoneuvoihin. Mainittujen puiteasetusten soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen osalta talouden toimijoiden velvoitteista vakavan riskin ja vaatimusten vastaisuuden poistamiseksi ja korjaamiseksi on säädetty mainituissa puiteasetuksissa. Pykälään lisättäisiin myös talouden toimijan velvollisuus huolehtia ajoneuvojen korjaamisesta kohtuullisessa ajassa. Kohtuullisen ajan arvioinnissa otettaisiin huomioon ajoneuvojen määrä ja riskitaso. Kohtuullisena aikana ei kuitenkaan voisi pitää kolmea vuotta pidempää aikaa. Aikarajasta säätäminen olisi tarpeen, sillä nykysääntely ei sellaista sisällä. Edellä mainituissa puiteasetuksissa on myös asetettu vaatimus toimenpiteiden suorittamisesta kohtuullisessa ajassa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin osittain voimassa olevaa säännöstä vastaavasti toimenpiteistä, joihin Liikenne- ja viestintävirasto voi markkinavalvontaviranomaisena ryhtyä, jos talouden toimija ei saa toteutettua sille 1 momentissa tai ajoneuvojen puiteasetuksissa säädettyä korjausvelvoitetta. Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 52 artiklan 3 kohdan, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksen 46 artiklan 4 kohdan ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 41 artiklan 4 kohdan mukaan kansallisten viranomaisten on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla kielletään vaatimustenvastaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden asettaminen saataville, rekisteröinti tai käyttöönotto kyseisen maan markkinoilla taikka rajoitetaan sitä tai poistetaan kyseiset ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt kyseisiltä markkinoilta tai järjestetään niiden takaisinkutsu, jos talouden toimija ei suorita riittäviä korjaavia toimenpiteitä kohtuullisessa ajassa. Kohtuullisen ajan arvioinnissa otettaisiin huomioon ajoneuvojen määrä ja riskitaso. Kohtuullisena aikana ei kuitenkaan voitaisi pitää kolmea vuotta pidempää aikaa.  

Puiteasetuksissa tai niissä viitatussa tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 ei ole säädetty sitä, millaisiin toimenpiteisiin markkinavalvontaviranomaisen on ryhdyttävä tai mihin se voi ryhtyä silloin, jos kaikkia ajoneuvoja ei saada talouden toimijan toimesta korjattua. Vakiintuneen käytännön mukaan Liikenne- ja viestintävirasto on tehnyt sellaisille ajoneuvoille, jotka taloudentoimija on ilmoittanut jääneen korjaamatta omistajille toimitetuista kehotuksista huolimatta, merkinnän liikenneasioiden rekisteriin, joka estää ajoneuvon hyväksymisen katsastuksessa. Käytännössä takaisinkutsukampanjan toteuttanut talouden toimija on viimeisessä ajoneuvon omistajalle tai haltijalle toimittamassaan korjauskehotuksessa ilmoittanut, että mikäli ajoneuvoa ei toimiteta yhdeksän viikon kuluessa korjattavaksi, Liikenne- ja viestintävirasto voi estää ajoneuvon käytön.  

Momentti muutettaisiin lisäksi vastaamaan vakiintunutta menettelyä ja siitä poistettaisiin säännökset, joiden mukaan Liikenne- ja viestintävirasto toimittaisi tai katsastustoimipaikka antaisi korjaamattomien ajoneuvojen omistajille kehotuksen viedä ajoneuvonsa korjattaviksi. Liikenne- ja viestintävirasto voisi estää ajoneuvon käytön rekisteriin tehtävällä merkinnällä jo silloin, jos takaisinkutsukampanjan toteuttaneen talouden toimijan lähettämän korjauskehotuksen yhteydessä on ilmoitettu uhasta, että ajoneuvon käyttö voidaan määräajan jälkeen estää.  

Pykälän 3 momentti vastaisi pääosin voimassa olevaa, mutta siinä säädettäisiin mahdollisuudesta asettaa uhkasakko myös silloin, kun talouden toimija on laiminlyönyt puiteasetuksissa säädetyn velvollisuuden ilmoittaa markkinavalvontaviranomaiselle takaisinkutsukampanjasta.  

9 luku Järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden asennus ja korjaus 

179 §.Asennuksen ja korjauksen valvontaviranomainen. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevan ajoneuvolain 88 §:ää. Pykälässä nimettäisiin nykyiseen tapaan Liikenne- ja viestintävirasto 154 §:ssä tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden asennuksen ja korjauksen valvontaviranomaiseksi.  

180 §.Asennus- ja korjauslupa. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 87 §:ää.  

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi luettelo niistä järjestelmistä, komponenteista, erillisistä teknisistä yksiköistä, osista ja varusteista, joiden asennus ja korjaus edellyttävät erityistä teknistä asiantuntemusta taikka erityisiä tiloja, laitteita, työkaluja tai mittavälineitä. Tällaisia olisivat taksamittari, mekaaninen, digitaalinen ja älykäs ajopiirturi ja nopeudenrajoitin.  

Luettelossa mainitut lupavaatimukset ajopiirturin ja nopeudenrajoittimen asentamiseen ja korjaamiseen pohjautuvat näitä laitteita koskeviin EU-säädöksiin, joissa edellytetään jäsenvaltion luovan asennus- ja korjaustöitä koskevan hyväksyntä- ja valvontajärjestelmän. Taksamittaria koskeva lupa perustuu kuluttajansuojelun tarpeeseen.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin raskaan ajoneuvokaluston paineilma- ja sähköjarrujärjestelmien korjauksen luvanvaraisuudesta. Näitä koskevaan korjauslupaan sovellettaisiin tämän luvun säännöksiä asennus- ja korjausluvasta. Raskaiden ajoneuvojen jarrujärjestelmien korjauslupavaatimus perustuu järjestelmien monimutkaisuuteen ja toisaalta suureen merkitykseen turvallisuuden kannalta. 

Pykälän 3 momentin mukaan luvassa olisi määriteltävä luvan oikeuttamien asennus- ja korjaustöiden laajuus. 

Lupamenettelystä voitaisiin pykälän 4 momentin mukaan poiketa suoritettaessa sellaisia 1 momentissa tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden vähäisiä asennus- ja korjaustöitä, joilla ei ole vaikutusta niiden toiminnan tarkkuuteen ja turvallisuuteen. Lupaa ei myöskään vaadittaisi sellaisiin 2 momentissa tarkoitettujen jarrujärjestelmien vähäisiin korjaustöihin, joilla ei ole vaikutusta niiden toiminnan tarkkuuteen eikä turvallisuuteen. 

Lupajärjestelmä edellyttäisi jatkossakin lähtökohtaisesti sitä, että alihankintana suoritettavissa töissä alihankkijallakin tulisi olla tässä pykälässä tarkoitettu lupa. Tämä vastaisi voimassa olevaa lainsäädäntöä, eikä siihen esitetä muutosta. 

Pykälän 5 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden.  

181 §.Asennus- ja korjausluvan myöntämisen edellytykset. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 89 §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyiseen tapaan niistä yleisistä vaatimuksista, jotka asennus- ja korjausluvan hakijan tulee täyttää. Tällaisia olisivat vaadittavat ilmoitukset yritys- ja yhteisötietojärjestelmään, asennus- ja korjaustoiminnassa tarvittavat työtilat, riittävän ammattitaitoinen henkilöstö, toiminnan harjoittamiseen vaadittava laitteisto ja pääsy toiminnan kannalta olennaisiin ohjeisiin.  

Pykälän 2 momentin mukaisesti korjaustyöt voitaisiin jakaa luokkiin vaativuutensa perusteella ja asettaa eri luokille erilaiset vaatimukset. Asentajan ja korjaajan olisi tallennettava tiedot suorittamistaan asennus- ja korjaustöistä.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että taksamittarin asennukseen ja korjaukseen ei saa myöntää lupaa hakijalle, jonka toiminnasta omistussuhteen kautta tai muutoin vastaa taksiautoilija tai taksiautoilijoiden järjestö. 

Pykälän 4 momentissa säädetään siitä, että lupaa digitaalisen ja älykkään ajopiirturin asennukseen ja korjaukseen ei saa myöntää, jos hakija harjoittaa kuljetuksia, joihin sovelletaan tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kumoamisesta sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 165/2014. 

Pykälän 5 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden.  

182 §.Luvan oikeuttamat jarrujärjestelmiä koskevat työt. Pykälä vastaisi voimassa olevan liikennetarvikkeiden kaupasta, asennuksesta ja korjauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1196/2018) 3 §:ää. 

183 §.Luvan oikeuttamat ajopiirtureita koskevat työt. Pykälä vastaisi voimassa olevan liikennetarvikkeiden kaupasta, asennuksesta ja korjauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:ää. 

184 §.Luvan oikeuttamat nopeudenrajoittimia koskevat työt. Pykälä vastaisi voimassa olevan liikennetarvikkeiden kaupasta, asennuksesta ja korjauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 20 §:n 2 momenttia. 

185 §.Asennus- ja korjaustöiden rajoitukset. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 90 §:ää.  

Pykälän 1 momenttiin otettaisiin kielto ajoneuvon omistajalle ja haltijalle suorittaa omistamiensa tai hallitsemiensa ajoneuvojen taksamittarien, ajopiirtureiden ja nopeudenrajoittimien asennus-, säätö- ja korjaustöitä. Kun tässä tarkoitettu intressiristiriita tulee lähinnä kysymykseen tieliikenteen harjoittajan tai ajoneuvoa kuljetustehtävään käyttävän yrityksen kohdalla, otettaisiin pykälän 2 momenttiin poikkeus siten, että sanottuja töitä saisi kuitenkin tehdä ajoneuvokauppaa harjoittava yritys tai ajoneuvojen maahantuoja myytäville tai asiakkaan käyttöön varustettaville ajoneuvoille silloinkin, kun yritys tai maahantuoja on vielä ajoneuvon omistaja. Korjaustyön rajoitusta ei myöskään sovellettaisi linja- ja kuorma-autoliikenteen harjoittajien suorittamiin ajopiirturin asennuksiin eikä niihin liittyviin sinetöinteihin. Liikenteenharjoittajat eivät kuitenkaan saisi korjata itse ajopiirturia. 

186 §.Asennus- ja korjaustöiden valvonta. Ehdotettu pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 91 §:ää. Jotta asennus- ja korjaustoiminnan valvonta olisi mahdollista, säädettäisiin 1 momentissa valvontaviranomaiselle ja valvontaviranomaisen tehtävään valtuuttamalle asiantuntijalle oikeus päästä 180 §:ssä tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden asennusta tai korjausta harjoittavan asennus- ja korjauspaikkaan. Valvontaviranomainen voisi käyttää asiantuntijana katsastustoimipaikkaa, kuten nykyisessä laissa säädetään, tai muuta asiantuntijaa, etenkin silloin, kun katsastustoimipaikan käyttämisestä voi syntyä eturistiriita.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valvontaviranomaisen tehtävään valtuuttaman asiantuntijan on oltava tehtävään soveltuva, vähintään tekniikan ammattikorkeakoulututkinto tai teknikkotasoinen tutkinto ja kokemusta valvottavalta alalta.  

Niissä tapauksissa, joissa tarkastuksen suorittaa muu kuin valvontaviranomainen itse, asetettaisiin tarkastuksen suorittajalle 3 momentissa velvoite ilmoittaa viipymättä suoritetusta tarkastuksesta ja siinä havaituista puutteista ja laiminlyönneistä valvontaviranomaiselle. Tällainen ilmoitus tulee voida tehdä salassapitosäännösten estämättä silloinkin, kun ilmoitus mahdollisesti sisältää liikesalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Tietojen luovutuksen olisi kuitenkin oltava välttämätöntä valvontaviranomaiselle laissa säädettyjen tehtävien tai velvoitteiden hoitamiseksi. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tietojensaantioikeudesta. Valvontaviranomaisella ja valvontaviranomaisen tehtävään valtuuttamalla asiantuntijalla olisi oikeus saada valvontaa varten välttämättömät tiedot asennus- ja korjausluvan haltijalta. Tiedonsaantioikeus ulottuisi myös salassa pidettäviin tietoihin. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisen oikeudesta saada poliisilta virka-apua valvonnan suorittamiseksi. 

187 §.Toimenpiteet toiminnassa havaittujen puutteiden puolesta. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan ajoneuvolain 92 §:ää.  

Pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaisen olisi annettava asennus- ja korjausluvan haltijalle varoitus, jos asennus- tai korjausluvan haltija ei enää täytä luvan saamisen edellytyksiä. Nykytilasta poiketen 1 momentti velvoittaisi valvontaviranomaisen antamaan varoituksen kyseessä olevassa tilanteessa. Velvoite antaa varoitus tehostaisi asennus- ja korjausluvan haltijoiden valvontaa. Jos varoituksen antamisen peruste kuitenkin on sellainen, että se voidaan korjata, valvontaviranomaisen olisi ennen varoituksen antamista annettava asennus- ja korjausluvan haltijalle mahdollisuus kohtuullisessa määräajassa korjata puute tai laiminlyönti. Mahdollisuus korjaamiseen voitaisiin antaa esimerkiksi silloin, kun asennus- ja korjausluvan haltija oma-aloitteisesti ilmoittaa valvontaviranomaiselle puutteesta ja toimenpiteistään sen korjaamiseksi. Tällaisia puutteita olisivat esimerkiksi asennus- ja korjaustyöstä vastuullisen henkilön puuttuminen sekä asennus- ja korjaustyössä käytettävien laitteiden ja varusteiden muut kuin olennaiset puutteet.  

Pykälän uuden 2 momentin mukaan valvontaviranomainen voisi antaa asennus- ja korjausluvan haltijalle varoituksen myös silloin, jos on perusteltua syytä epäillä, että asennus- ja korjaustyötä ei ole suoritettu asianmukaisesti.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asennus- ja korjausluvan peruuttamisesta, jos 1 tai 2 momentin nojalla annettu varoitus ei ole johtanut luvan saamisen edellytyksissä tai asennus- ja korjaustöiden suorittamisessa todettujen puutteiden tai laiminlyöntien korjaamiseen. Valvontaviranomainen voisi peruuttaa asennus- ja korjausluvan, jos asennus- ja korjausluvan haltija annetusta varoituksesta huolimatta ei enää täytä luvan saamisen edellytyksiä tai suorita asennus- ja korjaustyötä asianmukaisesti. Asennus- ja korjausluvan peruuttaminen olisi lähtökohtaisesti määräaikainen ja se määrättäisiin toiminnassa esiintyneiden puutteiden, rikkomusten tai laiminlyöntien vakavuuteen suhteutetuksi määräajaksi. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin asennus- ja korjausluvan peruuttamisesta kokonaan. Asennus- ja korjauslupa voitaisiin peruuttaa kokonaan, jos luvan saamisen edellytyksiä koskevaa puutetta ei ole korjattu 3 momentin mukaisessa määräajassa tai jos asennus- ja korjaustöiden suorittamisessa esiintynyt puute, rikkomus tai laiminlyönti on vakava tai olennainen eikä lievempää seuraamusta voida pitää riittävänä. Tällöin otettaisiin huomioon ainakin puutteiden, rikkomusten tai laiminlyöntien toistuvuus ja määrä sekä mahdollinen tahallisuus. 

188 §.Väliaikaiset toimenpiteet asennus- ja korjaustoiminnan puutteiden johdosta. Pykälällä mahdollistettaisiin asennus- ja korjaustoiminnan väliaikainen kieltäminen. Lisäys on tarpeen, sillä nykyinen laki ei mahdollista toiminnan keskeyttämistä, vaikka toiminnassa olisi havaittu puutteita, rikkomuksia tai laiminlyöntejä, jotka ovat vakavia tai olennaisia ja jotka voisivat johtaa luvan peruuttamiseen kokonaan. Pykälän mukaisesti valvontaviranomainen voisi väliaikaisesti kieltää asennus- ja korjaustoiminnan harjoittamisen silloin, kun olisi ilmeistä, että asennus- ja korjausluvan haltijan toiminnassa on sellaisia vakavia tai olennaisia puutteita, rikkomuksia tai laiminlyöntejä, jotka voisivat 187 §:n nojalla johtaa luvan peruuttamiseen kokonaan. Väliaikainen kielto olisi voimassa siihen saakka, kun asennus- ja korjausluvan peruuttamista koskeva asia on lopullisesti ratkaistu. Asia on kuitenkin ratkaistava ilman aiheetonta viivytystä.  

10 luku Seuraamukset 

189 §.Talouden toimijalle määrättävä seuraamusmaksu. Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksusta, joka voitaisiin määrätä 2 §:n 44 kohdassa tarkoitetulle talouden toimijalle eli valmistajalle, valmistajan edustajalle, maahantuojalle tai jakelijalle. Seuraamusmaksu perustuisi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 84 artiklaan, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksen 76 artiklaan ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 72 artiklaan, joissa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus säätää talouden toimijoille määrättävistä seuraamuksista, jotka rikkovat mainittuja EU-asetuksia tai niiden nojalla annettuja delegoituja säädöksiä tai täytäntöönpanosäädöksiä. Säädetyistä seuraamuksista oli ilmoitettava komissiolle viimeistään 1.9.2020 ja ne ilmoitetaan viipymättä, kun lakiehdotuksen käsittely eduskunnassa on päättynyt. 

Esityksen mukaan seuraamusmaksuun sisällytettäisiin kaikki muut EU-asetuksissa mainitut teonkuvaukset paitsi ne, jotka koskevat väärentämistä. Asiakirjojen ja muiden todistuskappaleiden väärentäminen on jo säädetty rangaistavaksi rikoslain 33 luvun 1–3 §:ssä. Luvun 6 §:n mukaan todistuskappaleena pidetään muun muassa asiakirjaa, merkkiä, leimaa, rekisterikilpeä, teknistä tallennetta ja automaattiseen tietojenkäsittelyyn soveltuvaa tallennetta, joten käsite kattaa myös ajoneuvojen hyväksyntään liittyvät merkinnät ja testitulokset. Tältä osin uusien EU-asetusten seuraamuksia koskeva vaatimus sisältyy jo rikoslakiin.  

Pykälään koottaisiin yksilöity luettelo teonkuvauksista, joiden perusteella talouden toimija voitaisiin määrätä maksamaan seuraamusmaksu. Seuraamusmaksun määräämisen edellytyksenä olisi pykälän 1 momentin johdantokappaleen mukaisesti tekijän tahallisuus tai huolimattomuus. 

Pykälän 1 kohta koskisi väärien tietojen antamista hyväksyntämenettelyjen yhteydessä. 

Pykälän 2 kohta koskisi väärien tietojen antamista takaisinkutsumenettelyn yhteydessä. 

Pykälän 3 kohta koskisi EU-asetuksissa valmistajalle, maahantuojalle ja jakelijalle säädettyä velvollisuutta huolehtia siitä, että markkinoille saatetut ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt ovat asetusten mukaisia ja vaaditulla tyyppihyväksyntämerkillä varustettuja.  

Pykälän 4 kohta koskisi korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittaviin tietoihin pääsyä koskevan velvoitteen laiminlyöntiä. Näihin tietoihin pääsyä koskeva velvoite sisältyy autojen ja niiden perävaunujen puiteasetukseen, L-luokan ajoneuvojen puiteasetukseen ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetukseen. 

Pykälän 5 kohta koskisi alakohdissa mainituissa EU-asetuksissa säädetyn päästönrajoitusjärjestelmän toimintaa rajoittavan laitteen käyttöä koskevan kiellon tai päästönrajoitusjärjestelmän muuttamista tyyppihyväksynnän vaatimusten vastaiseksi koskevan kiellon rikkomista. 

Pykälän 6 kohta koskisi ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen muuttamista sellaiseksi, ettei se enää täytä sille suunnitellun tarkoituksen mukaisia vaatimuksia tai kohtuudella ennakoitavissa olevia käyttöolosuhteiden mukaisia vaatimuksia. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos selvästi tieliikenteessä käytettävä ajoneuvo muutettaisiin tieliikennekäyttöön sopimattomiksi eli vaatimustenvastaisiksi. Tätä voisi olla esimerkiksi ajoneuvon lastutus, jossa ajoneuvon moottorinohjainyksikkö viritetään siten, että ajoneuvon suorituskyky kasvaa, jolloin myös päästöt kasvavat merkittävästi. Ajoneuvo ei silloin vastaa sille suunnitellun tarkoituksen mukaisia vaatimuksia. 

Pykälän 7 kohta koskisi valmistuksen, maahantuonnin, kaupan pitämisen, myynnin tai muun luovuttamisen kieltoa, josta säädetään 6 §:n 1 ja 2 momentissa. Mainituissa lainkohdissa säädetään kiellosta valmistaa, maahantuoda, pitää kaupan, myydä tai muuten luovuttaa säännösten ja määräysten ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia, erillistä teknistä yksikköä, osaa ja varustetta. 

Pykälän 8 kohta koskisi osien ja varusteiden markkinoille saattamista koskevan luvan laiminlyöntiä. Luvasta säädetään autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa. 

Pykälän 9 kohta koskisi tyypin vaatimustenvastaisuutta koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä. 

Pykälän 10 kohta koskisi hyväksyntäasiakirjojen muutoksia koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä. 

Pykälän 11 kohta koskisi 65 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä, joka koskisi tarkoitettua tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa koskevaan sopimukseen tehtyjä muutoksia ja sopimuksen päättymistä koskevaa tietoa.  

Pykälän 12 kohta koskisi tilannetta, jossa velvollisuus ilmoittaa hyväksyntäviranomaiselle tai markkinavalvontaviranomaiselle tiedot vaatimustenvastaisuudesta tai vakavasta riskistä laiminlyötäisiin. Velvollisuudesta säädettäisiin autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa. 

Momentin 13 kohta koskisi tilannetta, jossa oikeudelliselta merkitykseltään väärä tieto olisi annettu nimetylle tutkimuslaitokselle, hyväksytylle asiantuntijalle tai yksittäishyväksynnän myöntäjälle hyväksyntämenettelyä tai markkinoilta poisvetämiseen johtavaa menettelyä varten suoritettavassa tarkastuksessa, mittauksessa tai testissä taikka tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa varten suoritettavassa testissä tai arvioinnissa. 

Momentin 14 kohta koskisi rekisteröinti-, myynti- tai käyttöönottokiellon rikkomista. 

Momentin 15 kohta koskisi 204 §:ssä tarkoitetun selosteen antamisen laiminlyöntiä. 

190 §.Nimetylle tutkimuslaitokselle määrättävä seuraamusmaksu. Pykälässä säädettäisiin nimetylle tutkimuslaitokselle määrättävästä seuraamusmaksusta. Seuraamusmaksu vastaisi luonteeltaan talouden toimijalle määrättävää seuraamusmaksua. Edellytyksenä olisi nimetyn tutkimuslaitoksen tahallisuus tai huolimattomuus. Pykälän 1 kohdan mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä hyväksyntämenettelyjen yhteydessä annettujen väärien tietojen seurauksena. Pykälän 2 kohdan mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä takaisinkutsumenettelyn yhteydessä annettujen väärien tietojen seurauksena. Pykälän 3 kohta käsittäisi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa tai traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa säädetyn tiedotusvelvoitteen laiminlyönnin. Säännöksessä tarkoitettu tiedotusvelvoite koskee asetusten mukaan ilmoittamista sellaisista havaituista vaatimustenvastaisuuksista, jotka saattavat edellyttää tyyppihyväksyntätodistuksen epäämistä, rajoittamista tai peruuttamista tilapäisesti tai kokonaan, sekä sellaisista olosuhteista, jotka vaikuttavat tutkimuslaitosten nimeämisen soveltamisalaan ja edellytyksiin. Pykälän 4 kohta koskisi tilannetta, jossa tutkimuslaitos laiminlyö sille mainituissa asetuksissa säädetyn velvoitteen ilmoittaa havaitsemastaan valmistajan vaatimustenvastaisuudesta hyväksyntäviranomaiselle.  

191 §.Hyväksytylle asiantuntijalle määrättävä seuraamusmaksu. Pykälä koskisi hyväksytylle asiantuntijalle määrättävää seuraamusmaksua. Seuraamusmaksu vastaisi luonteeltaan talouden toimijalle määrättävää seuraamusmaksua. Edellytyksenä olisi hyväksytyn asiantuntijan tahallisuus tai huolimattomuus. Pykälän 1 kohdan mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos hyväksytty asiantuntija antaa vääriä tietoja hyväksyntä- tai katsastusmenettelyjen yhteydessä. Pykälän 2 kohta koskisi tilannetta, jossa hyväksytty asiantuntija laiminlyö 71 §:ssä säädetyn velvollisuuden. 

192 §.Asennus- ja korjaustöitä koskeva seuraamusmaksu. Pykälä koskisi 9 luvussa tarkoitettuihin asennus- ja korjaustöihin liittyviä rikkomuksia. Seuraamusmaksu vastaisi luonteeltaan muita seuraamusmaksuja. Edellytyksenä olisi tekijän tahallisuus tai huolimattomuus. Pykälän mukaan se, joka suorittaa 180 §:ssä tarkoitettuja asennus- ja korjaustöitä ilman 180 §:ssä tarkoitettua lupaa tai vastoin 185 §:ssä säädettyä rajoitusta, voitaisiin määrätä maksamaan seuraamusmaksu. 

193 §.Seuraamusmaksun määrääminen ja suuruus. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksun määräämisestä ja suuruudesta. 

Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi toimivalta määrätä 189–192 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu. Jos seuraamusmaksu määrättäisiin oikeushenkilölle, seuraamusmaksu voisi olla enintään 30 000 euroa, mutta kuitenkin enintään yksi prosenttia talouden toimijan, nimetyn tutkimuslaitoksen tai hyväksytyn asiantuntijan edellisen vuoden tilikauden liikevaihdosta. Kiinteään enimmäissummaan yhdistetty liikevaihtokatto varmistaisi sen, että seuraamusmaksun suuruus ei muodostuisi kohtuuttomaksi pienten yritysten kannalta.  

Seuraamusmaksu kohdistuisi pääasiassa oikeushenkilöihin, joita ovat talouden toimijat, nimetyt tutkimuslaitokset ja hyväksytyt asiantuntijat. Hyväksytyksi asiantuntijaksi voidaan kuitenkin 69 §:n mukaan hyväksyä myös asiantuntijana toimiva luonnollinen henkilö. Tästä johtuen momenttiin olisi otettava myös luonnolliselle henkilölle määrättävän seuraamusmaksun suuruutta koskeva säännös. Jos seuraamusmaksu määrättäisiin luonnolliselle henkilölle, seuraamusmaksu voisi olla enintään 3 000 euroa, mutta kuitenkin enintään 1 prosentti hänelle viimeksi toimitetun verotuksen mukaisista tuloistaan. Seuraamusmaksu määrättäisiin maksettavaksi valtiolle.  

Pykälän 2 momentin mukaan seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa olisi otettava huomioon menettelyn laatu, vahingollisuus ja toistuvuus sekä tekijän taloudellinen asema. Maksun suuruus perustuisi kokonaisarviointiin. Kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet huomioitaisiin. Maksu voitaisiin jättää määräämättä ja antaa sen sijasta huomautus tai määrätä maksu maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos menettelyä voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista menettelyn laatu, toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen. 

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Tämä niin sanottu ne bis in idem -kielto sisältyy myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 7 kohtaan ja EU:n perusoikeuskirjan 50 artiklaan. Kiellon katsotaan sisältyvän myös Suomen perustuslain yksilön oikeusturvaa koskevan 21 §:n 2 momentin säännökseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista, jotka on lailla turvattava. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä kiellon soveltamisala ei rajoitu vain varsinaisiin rikosoikeudellista rangaistusta koskeviin tuomioihin, vaan se ulottuu myös erilaisiin rangaistusluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin. 

Tämän vuoksi pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että seuraamusmaksua ei saisi määrätä luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Sille, jolle on määrätty seuraamusmaksu, ei saisi samasta teosta tuomita tuomioistuimessa rangaistusta. Kaksoisrangaistavuuden kielto koskisi myös nimettyä tutkimuslaitosta ja hyväksyttyä asiantuntijaa, koska niitä koskisi rikosoikeudellinen virkavastuu lakiehdotuksen mukaan. 

Lainsäädännössä ei ole yleistä vanhentumissäännöstä rikkomuksille, joista voidaan määrätä seuraamusmaksu. Pykälän 4 momentin mukaan seuraamusmaksua ei saisi määrätä, jos teosta on kulunut yli viisi vuotta. Maksun täytäntöönpanosta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002). Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta vastaisi siten Oikeusrekisterikeskus. Esityksessä ehdotetaan tämän johdosta mainitun lain muuttamista. 

Sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa ei säädetä saatavien vanhentumisesta. Tämän vuoksi pykälän 4 momentissa säädettäisiin myös siitä, että seuraamusmaksu vanhenee viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen ratkaisun antamisesta. Säännös vastaisi muiden seuraamusmaksujen vanhentumissäännöksiä. Seuraamusmaksusta ei perittäisi korkoa. 

194 §.Ajoneuvorikkomus. Pykälä sisältäisi ajoneuvorikkomusta koskevan sääntelyn. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 96 §:ää, mutta talouden toimijoiden rikkomuksia koskevat teonkuvaukset siirrettäisiin seuraamusmaksun piiriin. Ajoneuvorikkomuksesta tuomittaisiin sakkorangaistus. Rangaistuksen tuomitsemisen edellytyksenä olisi nykyiseen tapaan tekijän tahallisuus tai huolimattomuus.  

Pykälän 1 momentissa tarkoitettuihin rikkomuksiin voisivat syyllistyä 12 §:ssä tarkoitetut tahot. Mainittuun pykälään sisältyy yleinen vastuuta koskeva säännös, jossa säädetään ajoneuvon liikennekelpoisuutta, rekisteröintiä ja katsastusta koskevasta vastuusta. Pykälän mukaan vastuu kuuluisi ajoneuvon omistajalle tai hänen sijastaan rekisteriin ilmoitetulle haltijalle sekä ajoneuvon kuljettajalle. Jos ajoneuvoa kuljettaa sen omistajan tai haltijan työntekijä, työnantajan on huolehdittava siitä, että ajoneuvo on liikennekelpoinen, kun se luovutetaan työntekijän kuljetettavaksi, ja että ajoneuvo tarkastetaan ja huolletaan riittävän usein sen pitämiseksi liikennekelpoisessa kunnossa. Kuljettajan on viipymättä ilmoitettava työnantajalle ajoneuvon kunnossa havaitsemistaan puutteista, joita hän ei voi itse korjata. 

Ajoneuvolakiehdotuksen 12 §:n (voimassa olevan ajoneuvolain 9 §:n) mukaisesta vastuun jakautumisesta ei ole juurikaan oikeuskäytäntöä. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2009:44 (kohdat 16 ja 17) arvioinut ajoneuvon tilapäisen kuljettajan vastuun laajuutta. 

Momentin 1 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin tilanteessa, jossa laiminlyödään 158 §:ssä säädetty korjausvelvoite. Ajoneuvolain 158 §:ssä säädettäisiin ajoneuvon, joka on hylätty määräaikaiskatsastuksessa muttei määrätty ajokieltoon, vikojen ja puutteellisuuksien korjaamisesta. 

Momentin 2 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin tilanteessa, jossa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen käyttökieltoa tai ajokieltoa rikotaan.  

Momentin 3 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin sille, joka laiminlyö 143 tai 146 §:ssä säädetyn katsastuttamisvelvollisuuden. Lain 143 §:ssä säädettäisiin muutoskatsastuksesta ja 146 §:ssä säädettäisiin kytkentäkatsastuksesta. 

Momentin 4 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin sille, joka rikkoo 99–101 §:ssä säädettyä vaatimusta rekisteritunnuksen tai –kilpien käytöstä, kiinnittämisestä tai kunnossapidosta. 

Momentin 5 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin sille, joka rikkoo 105 §:ssä säädettyä vaatimusta kansallisuustunnuksen käytöstä. 

Momentin 6 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin sille, joka käyttää 116 §:ssä tarkoitettua koenumerotodistusta tai mainitussa pykälässä tarkoitettuja koenumerokilpiä mainitun pykälän vastaisesti. 

Momentin 7 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin sille, joka käyttää 117 §:ssä tarkoitettua siirtolupaa mainitun pykälän vastaisesti. 

Momentin 8 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin sille, joka käyttää 118 §:ssä tarkoitettuja siirtomerkkejä mainitun pykälän vastaisesti. 

Momentin 9 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin sille, joka laiminlyö 119 §:ssä säädetyn velvollisuuden pitää koenumerotodistus ja siirtolupa ajoneuvossa mukana ajon aikana. 

Momentin 10 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin sille, joka rikkoo 166 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädettyä velvollisuutta esittää mainitussa kohdassa tarkoitettu todistus tai asiakirja kohdassa tarkoitetulle henkilölle. Lain 166 §:ssä säädettäisiin kuljettajalle velvollisuus sallia teknisen tienvarsitarkastuksen suorittaminen. Lain 166 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan kuljettajan olisi esitettävä poliisimiehelle, tullimiehelle ja rajavartiomiehelle sekä tekniseen tienvarsitarkastukseen asiantuntijana osallistuvalle katsastuksia suorittavalle henkilölle katsastustodistus tai muu vaatimustenmukaisuuden osoittava asiakirja. Säännös vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan ajoneuvolain teonkuvausta, mutta sanamuotoa täsmennettäisiin. 

Momentin 11 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin sille, joka kieltäytyy päästämästä 166 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua henkilöä ajoneuvoon sisälle taikka estää mainitussa kohdassa tarkoitettua henkilöä kuljettamasta ajoneuvoa mainitussa pykälässä tarkoitetun tarkastuksen suorittamista varten. Lain 166 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin poliisimiehen, tullimiehen ja rajavartiomiehen sekä tekniseen tienvarsitarkastukseen asiantuntijana osallistuvan katsastusta suorittavan henkilön oikeudesta päästä ajoneuvoon sisälle ja kuljettaa ajoneuvoa. Säännös vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan ajoneuvolain teonkuvausta, mutta sanamuotoa täsmennettäisiin. 

Momentin 12 kohdan mukaan sakkorangaistus tuomittaisiin sille, joka rikkoo 30 §:n 5 momentissa säädettyä poliisiajoneuvon tai Rajavartiolaitoksen ajoneuvon tunnusvärityksen tai -merkkien käyttöä koskevaa kieltoa. Ajoneuvolain 30 §:n 5 momentissa säädettäisiin, että tarkoitetun mukaista poliisiajoneuvon tai Rajavartiolaitoksen ajoneuvon tunnusväritystä ja -merkkejä ei saa käyttää muissa ajoneuvoissa. 

Momentin 13 kohdan mukaan sille tuomittaisiin sakkorangaistus, joka rikkoo EU-lainsäädännössä säädettyä kieltoa tehdä muutoksia kuluvan reagenssin käyttöön perustuviin järjestelmiin. Tunnusmerkistön täyttäisi esimerkiksi päästönrajoituslaitteiden tehokkuutta vähentävien estostrategioiden käyttäminen. Lisäksi EU-lainsäädännössä säädetyn ajoneuvon päästönrajoitusjärjestelmän lisäaineen käyttöä koskevan velvoitteen laiminlyöminen tahallaan tai huolimattomuudesta täyttäisi ajoneuvorikkomuksen tunnusmerkistön, jos ajoneuvoa käytetään liikenteessä. Lainkohdassa tarkoitettu lisäaine voi olla esimerkiksi AdBlue-liuos, jota käytetään SCR-tekniikalla varustetuissa dieselajoneuvoissa. AdBlue-liuoksen tarkoituksena on vähentää dieselajoneuvojen typen oksidipäästöjä, jotka ovat ympäristölle haitallisia. 

Momentin 14 kohdan mukaan sille tuomittaisiin sakkorangaistus, joka laiminlyö 12 §:n 2 momentissa säädetyn velvollisuuden pitää ajoneuvo liikennekelpoisena tai huolehtia ajoneuvon liikennekelpoisuudesta luovutettaessa se työntekijän kuljetettavaksi. Ajoneuvolain 12 §:n 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ajoneuvoa kuljettaessa sen omistajan tai haltijan työntekijä, työnantajan on huolehdittava siitä, että ajoneuvo on liikennekelpoinen, kun se luovutetaan työntekijän kuljetettavaksi, ja että ajoneuvo tarkastetaan ja huolletaan riittävän usein sen pitämiseksi liikennekelpoisessa kunnossa. 

Pykälän 2 momentin mukaan ajoneuvorikkomuksesta jätettäisiin ilmoitus tekemättä, esitutkinta toimittamatta, syyte nostamatta ja rangaistus määräämättä sekä liikennevirhemaksu määräämättä, jos samasta teosta voidaan määrätä ajoneuvoverolain 47 a §:ssä tarkoitettu lisävero. Viranomaisen on tällöin ilmoitettava ajoneuvon käytöstä Liikenne- ja viestintävirastolle. Momentin sääntely vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 96 §:n sääntelyä. Tarkoituksena on, ettei samasta teosta voitaisi määrätä kahta erillistä rangaistusta. 

195 §.Liikennevirhemaksu. Pykälässä säädettäisiin liikennevirhemaksusta voimassa olevan ajoneuvolain tapaan. Sääntely siirrettäisiin kuitenkin omaan pykäläänsä ajoneuvorikkomuspykälän yhteydestä, sillä rangaistuksia ja hallinnollisia seuraamuksia koskevat säännökset on vakiintuneesti pidetty erillisissä pykälissä. Pykälän 1 momentin mukaan liikennevirhemaksu voitaisiin määrätä tilanteessa, jossa kuljettaja ei pidä moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljettaessaan mukana rekisteröintitodistuksen I osaa. Momentin mukainen liikennevirhemaksu muutettiin ajoneuvolakiin uuden tieliikennelain yhteydessä (laki 730/2018). Ajoneuvolain 96 §:n 2 momentissa säädettäisiin siitä, että käytettäessä ajoneuvoa kansainvälisessä liikenteessä on rekisteröintitodistuksen I osa pidettävä mukana ajoneuvossa ajon aikana. 

Pykälän 2 momentin mukaan ajoneuvon omistajalle, kuljettajalle tai haltijalle voidaan määrätä 70 euron liikennevirhemaksu, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo, mitä säädetään moottorikäyttöisen ajoneuvon tai hinattavan ajoneuvon rakennetta, varusteita tai kuntoa koskevassa 3 §:ssä, 7 §:n 1 momentissa tai 12 §:n 1 momentissa. Saman teonkuvauksen mukainen liikennevirhemaksu voitaisiin määrätä myös mopoilijalle, mopon omistajalle tai pysyvälle haltijalle. Momentin mukainen liikennevirhemaksu tuotiin voimassa olevaan ajoneuvolakiin tieliikennelain yhteydessä (laki 730/2018). Ajoneuvolain 3 §:ssä säädettäisiin ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien yleisistä turvallisuusvaatimuksista. Ajoneuvolain 7 §:n 1 momentissa puolestaan säädettäisiin siitä, että ellei muualla laissa toisin säädetä, liikenteessä käytettävää ajoneuvoa ei saa korjata, muuttaa, antaa muuttua tai varustaa lisälaitteella siten, ettei ajoneuvo enää täytä vaatimuksia, jotka Suomessa olivat voimassa ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai tätä myöhemmin. Ajoneuvolain 12 §:n 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ajoneuvon omistaja tai hänen sijastaan rekisteriin ilmoitettu haltija sekä ajoneuvon kuljettaja ovat vastuussa siitä, että liikenteeseen käytettävä ajoneuvo on liikennekelpoinen ja, jos sitä edellytetään, rekisteröity ja asianmukaisesti katsastettu. 

Pykälän 3 momentin mukaan kuljettajalle voitaisiin määrätä 70 euron liikennevirhemaksu, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta käyttää tai kuljettaa rekisteröimätöntä tai liikennekäytöstä poistettua ajoneuvoa 11 §:n vastaisesti. Momentin mukainen liikennevirhemaksu muutettiin ajoneuvolakiin uuden tieliikennelain yhteydessä. Ajoneuvolain 11 §:n 1 momentissa säädetään ajoneuvon käyttökiellosta silloin, kun moottorikäyttöistä ajoneuvoa ja siihen tai sen perävaunuun kytkettävää perävaunua ei ole asianmukaisesti ensirekisteröity, muutosrekisteröity ja rekisteröity. Pykälän mukaisesti käyttökielto koskee myös ajoneuvoa, joka on poistettu liikenteestä.  

Pykälän 4 momentin mukaan liikennevirhemaksu voitaisiin määrätä sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta jättää tekemättä 83 §:n 1 momentissa tarkoitetun muuta kuin ajoneuvon liikennekäyttöä koskevan rekisteri-ilmoituksen. Momentin mukainen liikennevirhemaksu muutettiin ajoneuvolakiin uuden tieliikennelain yhteydessä (laki 730/2018). 

Pykälän 5 momentti sisältäisi viittauksen tieliikennelakiin, jota sovellettaisiin liikennevirhemaksun määräämiseen, tiedoksiantoon ja täytäntöönpanoon. 

196 §.Viittaukset rikoslakiin. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevan ajoneuvolain 96 §:ää. Pykälään otettaisiin vakiintuneen suosituksen mukaisesti viittaukset niihin rikoslain kohtiin, joissa säädetään lain soveltamisaluetta koskevista rangaistuksista. Näitä olisivat rangaistus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja rangaistus väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle.  

197 §.Toimenpiteistä luopuminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 96 §:n 5 momenttia. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta jättää syyte nostamatta ja rangaistus tuomitsematta, jos ajoneuvorikkomus on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta antaa rikkomukseen syyllistyneelle huomautus muihin toimenpiteisiin ryhtymisen sijaan. 

11 luku Erinäiset säännökset 

198 §.Ajokieltoon määrääminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan ajoneuvolain 84 §:n mukaisesti ajokieltoon määräämisestä.  

Ajokieltoon voitaisiin pykälän 1 momentin mukaan määrätä tai estää ajoneuvon käyttämisen liikenteessä tai muualla, jos teknisessä tienvarsitarkastuksessa tai muutoin todetaan, ettei ajoneuvo rakenteeltaan, varusteiltaan tai kunnoltaan täytä säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia. Mitä vakavampaa vaaraa vaatimustenvastaisuus aiheuttaisi, sitä perustellumpaa ajokieltoon määrääminen olisi. Ajokieltoon voitaisiin määrätä myös, jos ajoneuvo on käyttökiellossa taikka jos ajoneuvoa on käytetty rekisteröintiä tai rekisteröimättömän ajoneuvon väliaikaista tai tilapäistä käyttöä liikenteessä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti. 

Valtuus ajoneuvon käytön estämiseen ja ajokiellon määräämiseen annettaisiin poliisimiehen lisäksi tullimiehelle ja rajavartiomiehelle. Euroopan unionin sisämarkkinaperiaatteen mukaisesti Suomesta ja muista ETA-maista tuleville ajoneuvoille tässä tarkoitettua valvontaa suoritettaisiin pääasiassa maan rajojen sisällä poliisin toimesta. Kun Suomessa on lisäksi 1300 kilometrin pituinen raja Venäjän kanssa, joka samalla on Euroopan unionin ulkoraja, olisi tarkastusvaltuus ja valtuus estää ajoneuvon käyttö annettava myös tulli- ja rajavartiomiehelle. Käytön estämisen pakkokeinot olisivat rekisterikilpien, koenumerotodistuksen, siirtoluvan ja rekisteriotteen pois ottaminen. Tarvittaessa viranomainen voisi käyttää muitakin keinoja.  

Jos poliisimies, tullimies tai rajavartiomies estää ajoneuvon käytön, se voisi kuitenkin antaa kirjallisen luvan, jotta ajoneuvon voitaisiin kuljettaa sopivaan määräpaikkaan, korjattavaksi ja katsastettavaksi. Tästä säädettäisiin pykälän 2 momentissa. 

Pykälän 3 momentin mukaisesti viranomaisoikeudet olisivat 1 momenttia laajemmat ja koskisivat myös tapauksia, joissa ajoneuvon rakennetta on muutettu 7 §:n tai sen nojalla annettujen määräysten vastaisesti. 

199 §.Katsastamattoman ja epäkuntoisen ajoneuvon käytön estäminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 16 §:ää. 

200 §.Valvontakatsastukseen määrääminen. Ehdotettu pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 85 §:ää.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, milloin ajoneuvo määrättäisiin perusteellisempaa tarkastusta varten katsastettavaksi kiinteässä katsastustoimipaikassa. Jos poliisimies, tullimies tai rajavartiomies katsoo, että ajoneuvossa havaitut viat tai puutteet voivat aiheuttaa sellaisen ympäristöhaitan tai turvallisuusriskin, että ajoneuvon tiellä suoritettavaa tarkastusta perusteellisempi tarkastus on aiheellista suorittaa, hän voi määrätä ajoneuvon katsastettavaksi. Tällaista perusteellisempaa tarkastusta kutsuttaisiin valvontakatsastukseksi.  

Tiellä suoritettavassa tarkastuksessa ei yleensä ole käytettävissä samantasoisia mittalaitteita kuin kiinteillä katsastuspaikoilla. Tarkastuksessa saattaa syntyä epäilys siitä, ettei ajoneuvo ei ole liikenneturvallisessa kunnossa. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi tutkittaessa raskaan ajoneuvoyhdistelmän jarruja tai pakokaasupäästöjä. Liikenne- ja viestintävirasto korvaisi vain ne valvontakatsastukset, joissa on todettu, että ajoneuvossa ei ole vikaa tai puutteellisuutta. Näin ollen ajoneuvon valvontakatsastukseen toimittanut joutuisi itse maksamaan suoritetun katsastuksen, koska ei ole perusteltua, että viranomainen korvaa sellaisenkin ajoneuvon tarkastuksen, joka ei ole säännösten mukaisessa kunnossa. Poliisimies, tullimies tai rajavartiomies harkitsisi, mikä olisi sopiva määräaika valvontakatsastukselle ja antaisi myös sitä koskevaan määräyksen. Ajoneuvo olisi määräajasta alkaen käyttökiellossa valvontakatsastuksessa hyväksymiseen saakka. 

Poliisimies, tullimies ja rajavartiomies voisivat ajoneuvon saamien vaurioiden tai muun erityisen syyn vuoksi määrätä, että pykälässä tarkoitettu ajoneuvon valvontakatsastus olisi laajennettava rekisteröintikatsastuksen kaltaiseksi katsastukseksi. Peruste tällaiseen katsastukseen määräämiseen voisi pykälässä mainittujen vaurioiden lisäksi olla jonkinlainen epäselvyys ajoneuvon identiteetissä. Selvyyden vuoksi momentin loppuun otettaisiin säännös siitä, että valtuus määrätä valvontakatsastukseen koskee myös Ahvenanmaan maakunnassa tai ulkomailla rekisteröityä tai käyttöönotettua ajoneuvoa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin oikeudesta käyttää ajoneuvoa liikenteessä 1 momentista poiketen. Sen mukaan ajoneuvoa saisi käyttökiellosta huolimatta käyttää liikenteessä sen kuljettamiseksi sille erikseen varattuna aikana katsastukseen. Momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 2 momenttia. 

Pykälän 4 momentin mukaan rekisteröintikatsastusta vastaavaksi laajennetussa valvontakatsastuksessa olisi tarkastettava myös ajoneuvon kunto. 

Pykälän 3, 5 ja 6 momentti vastaisivat voimassa olevan ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:ää. 

201 §.Ajoneuvojen kunnon ja liikennekelpoisuuden valvonta. Pykälässä säädettäisiin ajoneuvojen tämän lain mukaista kuntoa ja liikennekelpoisuutta valvovista viranomaisista. Lain noudattamista valvoisivat poliisi, Rajavartiolaitos ja Tulli. Rajavartiolaitoksen valvontatoimivalta rajoittuisi rajavartiolain (578/2005) 20 §:ssä säädettyyn toimialueeseen. Tulli valvoisi ajoneuvojen kuntoa ja liikennekelpoisuutta omalla toimialallaan. 

202 §.Auton ja sen perävaunun hyväksynnässä sovellettavat mittojen ja massojen raja-arvot. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 13 d §:ää. 

203 §.Sotilasajoneuvoja koskevat poikkeukset. Pykälässä säädettäisiin siitä, millä edellytyksillä ajoneuvolaista ja sen nojalla annetuista säännöksistä ja määräyksistä voidaan poiketa sotilasajoneuvojen osalta. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 1 §:n 5 momenttia. Pykälä sisältäisi puolustusministeriölle osoitetun asetuksenantovaltuuden sekä Pääesikunnalle osoitetun määräyksenantovaltuuden. Erityisesti sotilastarkoituksiin käytettäviä ajoneuvoja ovat muun muassa panssaroidut ja tela-ajoneuvot sekä muut ajoneuvot, joista Puolustusvoimilla on erityisosaamista. Pääosa Puolustusvoimien käytössä olevista ajoneuvoista on rakenteeltaan tavanomaisia ja niihin sovellettaisiin edelleen ajoneuvolakia sekä sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä mukaan lukien liikenteeseen hyväksymisen edellytykset.  

204 §.Sotilasajoneuvorekisteri. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 64 §:n 5 momenttia. Pykälä sisältäisi puolustusministeriölle osoitetun asetuksenantovaltuuden. 

205 §.Toisen valtion sotilasajoneuvot. Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan liittyvien ajoneuvojen hyväksymisestä. Pykälä olisi uusi. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole säännöksiä siitä, mikä taho vastaa Suomen alueelle tulevien sotilasajoneuvojen teknisistä vaatimuksista. Pykälällä ei olisi vaikutusta aluevalvontalain nojalla annettavaan lupaan. Pykälä olisi tarpeen Suomen alueelle tulevien sotilasajoneuvojen oikeudellisen aseman selkeyttämiseksi. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella ei ole selvää, mitkä tekniset vaatimukset koskevat näitä ajoneuvoja ja missä menettelyssä ne hyväksytään. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa pääesikunnan olisi annettava hyväksyntänsä Suomen alueella käytettäville toisen valtion sotilasajoneuvoille. Sotilasajoneuvoja saattaisi tulla Suomen alueelle Puolustusvoimien harjoitustoimintaa, tutkimus- ja kehittämistoimintaa, muuhun kahden- tai monenväliseen yhteistyöhön tai kansainväliseen apuun liittyen. Pääesikunnan hyväksyntä voitaisiin antaa esimerkiksi aluevalvontalain mukaisen luvan myöntämisen yhteydessä.  

Pykälän 2 momentissa asetettaisiin vaatimuksia toisen valtion sotilasajoneuvoille. Ensinnäkin ajoneuvon tulisi olla toisen valtion viranomaisen hyväksymä, eli se täyttää kyseisen valtion ajoneuvolle asettamat vaatimukset.  

Toiseksi ajoneuvon olisi vastatta käyttötarkoitukseltaan Puolustusvoimien vastaavaan käyttötarkoitukseen hyväksymää ajoneuvoa käyttötarkoitukseltaan, massaltaan ja mitoiltaan. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että miehistön kuljettamiseen käytettävän sotilasajoneuvon olisi oltava myös toisessa valtiossa miehistön kuljetukseen käytettävä ajoneuvo, eikä se saisi massaltaan ja mitoiltaan poiketa merkittävästi Puolustusvoimien käyttämästä miehistön kuljetukseen käytettävästä ajoneuvosta. 

206 §.Ajoneuvon valmistajan ohjeet ja katsastuksessa tarvittavat ajoneuvon tekniset tiedot. Pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 93 §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valmistajien, valmistajan edustajien ja maahantuojien velvollisuuksista toimittaa ajoneuvoista niiden teknisiä ominaisuuksia ja mahdollisesti tavallisesta poikkeavia tarkastusmenetelmiä koskevat, määräaikais- ja tienvarsitarkastusten kannalta olennaiset tiedot Liikenne- ja viestintäviraston ja sitä kautta katsastustoimipaikkojen sekä tienvarsitarkastuksia suorittavien tahojen käyttöön.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin katsastusdirektiivin vaatimusten mukaisesti ajoneuvojen teknisiä ominaisuuksia koskevien tietojen toimittamisesta katsastuksen tarpeisiin. Tietojen toimittamisessa olisi noudatettava katsastusdirektiivin nojalla annettua Euroopan komission toimeenpanosäännöstä.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle toimivalta asettaa uhkasakko sellaisessa tilanteessa, jossa 1 tai 2 momentin mukainen velvollisuus toimittaa tiedot laiminlyödään. 

207 §.Seloste. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 93 c §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan, jos muun kuin tyyppihyväksytyn ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen käyttötapa tai asennus vaikuttaa olennaisesti liikenneturvallisuuteen tai ympäristöön eikä käyttötapa tai asennus ole ilman ohjetta ilmeistä, luovuttajan on annettava ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan ja varusteen mukana uutena myytäessä tai muuten uutena luovutettaessa suomen- ja ruotsinkielinen seloste ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan ja varusteen oikeasta käyttötavasta tai asennuksesta, ajoneuvoon asennettavaksi tarkoitetun järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan ja varusteen asentamisesta ajoneuvoon ja muista tarpeellisiksi katsottavista seikoista. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selosteen kiinnittämistavoista.  

208 §.Tyyppihyväksynnän ja markkinavalvonnan toimivuuden arviointi. Pykälä olisi uusi. Sillä pantaisiin täytäntöön autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 6 artiklan 8 ja 9 kohdassa jäsenvaltioille asetetut velvoitteet arvioida tyyppihyväksyntätoiminnan ja markkinavalvontatoiminnan toimivuutta. 

209 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tämän lain nojalla tehtyyn päätökseen voitaisiin vaatia oikaisua hallintolain säännösten mukaisesti päätöksen tehneeltä viranomaiselta. Ajoneuvon hyväksyntää ja katsastusta koskevaan päätökseen vaadittaisiin kuitenkin oikaisua Liikenne- ja viestintävirastolta, sillä näitä päätöksiä tekevät muut kuin viranomaiset. Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tämän lain nojalla tehtyä muuta kuin 189–192 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun määräämistä koskevaa päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. Tämä tarkoittaisi sitä, että seuraamusmaksu voitaisiin panna täytäntöön vasta lainvoimaisena. 

210 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentin mukaan laki olisi tarkoitettu tulemaan voimaan vuonna 20 .  

Ehdotetulla lailla kumottaisiin pykälän 2 momentin mukaan voimassa oleva ajoneuvolaki (kumottu laki) lukuun ottamatta sen 25 §:n 2 momenttia ja 27 a §:n 1 momentin 8 kohtaa, joissa säädetään taksamittarista sekä muusta laitteesta ja järjestelmästä. Mainitut säännökset olisivat voimassa 1.6.2021 asti. Tarkoitus on, että 1.6.2021 tulisi voimaan uudistettu taksamittarisääntely, joka on liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteltu osana hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi liikenteen palveluista annetun lain, tieliikennelain 155 ja 171 §:n sekä ajoneuvolain muuttamisesta (ns. taksilainsäädännön korjaus). Tässä taksilainsäädännön uudistamista koskevassa esityksessä ehdotettaisiin nykyisen taksamittarisääntelyn muuttamista ja sisällyttämistä ajoneuvolain sijaan liikenteen palveluista annetun lain 15 a ja 152 §:ään.  

Uuden taksamittarisääntelyn on tarkoitus tulla voimaan vasta 1.6.2021 sen vuoksi, että alan toimijat tarvitsevat siirtymäajan uuden sääntelyn soveltamiselle ja Liikenne- ja viestintäviraston tulee antaa tarkemmat määräykset taksamittarisääntelystä. Lisäksi taksamittarisääntelyn on katsottu asiallisesti sopivan liikenteen palveluista annettuun lakiin, johon keskeiset taksiliikennettä koskevat säännökset sisältyvät. Tästä johtuen esityksessä ehdotettaisiin, että voimassa olevan ajoneuvolain taksamittarisääntely olisi voimassa 1.6.2021 asti. 

Lisäksi ehdotetulla lailla kumottaisiin valtioneuvoston asetus ajoneuvojen liikennekelpoisuuden valvonnasta. Jos muualla lainsäädännössä viitataan ajoneuvolakiin, uuden lain voimaan tultua sovellettaisiin sen asemesta uuden lain säännöksiä. 

211 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan kumotun lain nojalla myönnetyt luvat, päätökset ja sopimukset jäisivät voimaan. 

Pykälän 2 momentin mukaan ennen lain voimaantuloa käyttöön otetun ajoneuvon voimaantuloa seuraavan määräaikaiskatsastuksen viimeinen katsastuspäivä määräytyisi lain voimaantullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, jonka jälkeen noudatetaan tämän lain säännöksiä.  

Pykälän 3 momentin mukaan tämän lain voimaantullessa vireillä olevat asiat käsiteltäisiin loppuun noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä ja määräyksiä. 

Pykälän 4 momentin mukaan kumotun nojalla annetut asetukset ja määräykset olisivat voimassa siihen saakka, kunnes niistä toisin säädettäisiin tai määrättäisiin. Tämä ei kuitenkaan koskisi niitä asetuksia, jotka kumottaisiin 109 §:n 2 momentin nojalla. 

EU- ja EY-tyyppihyväksyntöjä koskevia siirtymäsäännöksiä sisältyisi ajoneuvolain lisäksi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 89 artiklaan. 

Laki ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetun lain muuttamisesta

Ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetun lain 3, 5 ja 41 § muutettaisiin vastaamaan lakiehdotusta uudeksi ajoneuvolaiksi. Lain 3 §:ään tehtäisiin lisäksi kohtien numerointiin liittyviä teknisiä korjauksia. Lain 5 §:ään tehtäisiin teknisiä korjauksia 5 a §:n lisäämisestä johtuen. 

Lakiin lisättäisiin uusi 5 a §, joka vastaisi sisällöllisesti ajoneuvojen liikennekelpoisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:ää. 

Laki ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä annetun lain muuttamisesta

Ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä annetun lain 1 ja 2 § muutettaisiin vastaamaan lakiehdotusta uudeksi ajoneuvolaiksi. Lisäksi 11 §:n 2 momentissa olevaan säädösviittaukseen tehtäisiin tekninen korjaus. 

Laki ajoneuvoverolain muuttamisesta

Esityksellä ehdotetaan muutettavaksi ajoneuvoverolain 4 §:n 2 momenttiin sisältyvää auton alustalle rakennetun työkoneen määritelmää. Auton alustalle rakennetun työkoneen määritelmästä säädetään tällä hetkellä ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetussa asetuksessa (1256/1992). Asetuksen 20 §:n mukaan auton alustalle rakennettu työkone on N2- tai N3-luokan ajoneuvo, joka on varustettu erityisillä välineillä työn tekoa varten ja jota ei ole tarkoitettu muun tavaran kuin työssä tarpeellisten työvälineiden ja tarvikkeiden kuljettamiseen. Auton alustalle rakennettu työkone on ajoneuvoverolain mukaan vapautettu ajoneuvoverosta ja polttoainemaksulain mukaan ajoneuvossa voidaan laissa säädetyissä tilanteissa käyttää bensiiniä tai dieselöljyä lievemmin verotettua polttoainetta ilman polttoainemaksuvelvollisuutta. Koska ajoneuvon määritelmällä on merkitystä pelkästään verokohteluun, ehdotetaan asetuksessa olevan määritelmän siirtämistä ajoneuvoverolakiin.  

Samassa yhteydessä ajoneuvon määritelmää tarkennettaisiin vastaamaan nykyistä verokohtelua. Ajoneuvon on katsottu olevan verosta ja polttoainemaksusta vapaa, jos kyseinen ajoneuvo suorittaa sen työn, jota varten se on varusteltu. Ajoneuvot, joihin on esimerkiksi rakennettu vain verstas tai muu työtila, eivät ole täyttäneet verovapauden edellytyksiä. Myös ajoneuvon kuljetuskapasiteettia on rajoitettu, jotta kyseisenlainen ajoneuvo ei kilpailisi varsinaisen kuljetustoiminnan kanssa. Tästä johtuen kyseisenlaisella ajoneuvolla ei voisi kuljettaa muuta kuin materiaalia ja työvälineitä jotka liittyvät välittömästi kyseisen työn tekemiseen. Koska varustelut ja käyttötarkoitukset ovat moninaiset, kuljetuskapasiteettia ei kuitenkaan voi täydellisesti määritellä, joten veroviranomainen joutuu yksittäistapauksissa käyttämään harkintavaltaa ajoneuvon määritelmään liittyen. Koska veroedut on tarkoitettu ajoneuvolle, jota ei pääasiassa käytetä henkilönkuljetukseen, on myös henkilönkuljetuskapasiteetti rajoitettu kuljettajan lisäksi kahteen henkilöön. 

Auton alustalle rakennetun työkoneen määritelmän täyttymisen edellytyksenä olisi, että siihen ei kytketä muuta kuin poltto- ja voiteluaineiden sekä työhön liittyvien varusteiden ja tarvikkeiden kuljetukseen käytettävää hinattavaa ajoneuvoa. Säännöstä tulkittaisiin niin, että perävaunussa voisi kuljettaa pieniä määriä työssä tarvittavia materiaaleja, esimerkiksi hiekkapuhalluksessa tarvittavaa hiekkaa tai pesussa tarvittavaa pesuainetta, mutta varsinaiseen tavarankuljetukseen tällaista ajoneuvoyhdistelmää ei saisi käyttää. Tavarankuljetukseen käytettävän perävaunun kytkeminen auton alustalle rakennettuun työkoneeseen olisi kielletty, koska vetoautoa ei veroteta, kuten tavarankuljetukseen käytettävää ajoneuvoa.  

Ajoneuvoverolain 2 §:n 2 momentti sekä 4 a, 5, 6 ja 12 § muutettaisiin vastaamaan lakiehdotusta uudeksi ajoneuvolaiksi. Lain 12 §:n 1 momentin 12 kohdassa oleva säädösnumeroviittaus muutettaisiin vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. 

Laki alkolukkolain 3 §:n muuttamisesta

Alkolukkolain 3 § muutettaisiin vastaamaan lakiehdotusta uudeksi ajoneuvolaiksi. 

Laki autoverolain muuttamisesta

Autoverolain 1, 21, 34 d ja 34 e § muutettaisiin vastaamaan lakiehdotusta uudeksi ajoneuvolaiksi. Lain 21 §:n viittaus ajoneuvolakiin muutettaisiin viittaukseksi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetukseen, jossa säädetään jatkossa matkailuautojen teknisistä vaatimuksista.  

Laki eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 1 ja 4 §:n muuttamisesta

Eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 1 §:n ehdotetaan lisättäväksi ajoneuvolain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden markkinavalvonta, jollei mainitussa laissa toisin säädetä. 

Lain 4 §:n 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto olisi markkinavalvontaviranomainen ajoneuvolaissa tarkoitettujen tuotteiden osalta. 

Laki henkilöautojen romutuspalkkiosta ja sähkökäyttöisten henkilöautojen hankintatuesta sekä henkilöautojen kaasu- tai etanolikäyttöisiksi muuntamisen tuesta annetun lain 4 §:n muuttamisesta

Henkilöautojen romutuspalkkiosta ja sähkökäyttöisten henkilöautojen hankintatuesta sekä henkilöautojen kaasu- tai etanolikäyttöisiksi muuntamisen tuesta annetun lain 4 § muutettaisiin vastaamaan lakiehdotusta uudeksi ajoneuvolaiksi. 

Laki kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain 5 §:n muuttamisesta

Kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain 5 § muutettaisiin vastaamaan lakiehdotusta uudeksi ajoneuvolaiksi. 

Laki liikenteen palveluista annetun lain muuttamisesta

Liikenteen palveluista annetun lain 3, 42 ja 44 § muutettaisiin vastaamaan lakiehdotusta uudeksi ajoneuvolaiksi. 

Laki liikennevakuutuslain 2 ja 30 §:n muuttamisesta

Liikennevakuutuslain 2 ja 30 § muutettaisiin vastaamaan lakiehdotusta uudeksi ajoneuvolaiksi. 

Laki maastoliikennelain 3 ja 13 §:n muuttamisesta

Maastoliikennelain 3 ja 13 § muutettaisiin vastaamaan lakiehdotusta uudeksi ajoneuvolaiksi. 

Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain soveltamisalaa koskevan 1 §:n 2 momenttiin lisättäisiin ajoneuvolain 189–192 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu. Seuraamusmaksut pantaisiin täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti.  

Laki tieliikennelain 2 ja 175 §:n muuttamisesta

Tieliikennelain 2 §:n 1 momentin 21 kohta ja 175 § muutettaisiin vastaamaan esitettävää lakia. 

8  Lakia alemman asteinen sääntely

Ajoneuvolakiehdotukseen sisältyy useita valtioneuvostolle ja ministeriöille osoitettuja asetuksenantovaltuuksia sekä Liikenne- ja viestintävirastolle osoitettuja määräyksenantovaltuuksia. Valtuuksista lähes kaikki sisältyvät jo voimassa olevaan ajoneuvolakiin, johon verrattuna ajoneuvolakiehdotuksen valtuussäännöksiä on karsittu huomattavasti. Uusia Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuuksia sisältyisi ajoneuvolain 69, 77, 143 ja 154 §:ään. Ne koskisivat yksittäishyväksyntään liittyviä muutoksia, hyväksytyn asiantuntijan pätevyyden arvioinnissa noudatettavien standardien soveltamista, muutoskatsastusta sekä määräaikais-, muutos- ja kytkentäkatsastuksessa havaittujen vikojen ja puutteellisuuksien luokitusta. 

Valtioneuvoston asetukset 

Ajoneuvolaki 

8 §.Kanta-ajoneuvo, korjattu ajoneuvo ja rakennettu ajoneuvo. Pykälän 4 momentti sisältäisi valtuuden säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella ajoneuvon osien ja osakokonaisuuksien osuudesta ajoneuvosta sekä siitä, minä ajankohtana rakennettu tai korjattu ajoneuvo katsotaan rakennetuksi ja muutetuksi taikka korjatuksi ja muutetuksi ajoneuvoksi. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös rakennettuun ja korjattuun ajoneuvoon liittyvien tietojen merkitsemisestä rekisteröintitodistukseen ja rekisteriin. Asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista, ja se ainoastaan tarkentaisi lakitasoista sääntelyä. 

14 §.Poikkeukset ajoneuvon rakennetta, hallintalaitteita ja varusteita koskevista vaatimuksista. Pykälän 1 momentti sisältäisi valtuuden säätää valtioneuvoston asetuksella poikkeuksia 13 §:n 2 momentissa säädetyistä vaatimuksista. Valtioneuvoston asetuksella määriteltäisiin poikkeukset, joilla käyttötarkoituksesta, liikenneturvallisuuden vaatimuksista tai ajoneuvoa koskevien vaatimusten teknisestä toteutettavuudesta johtuen voidaan tai tulisi poiketa 13 §:n 2 momentissa säädetyistä pakollisia osia ja ominaisuuksia koskevista vaatimuksista. Ottaen huomioon kyseiset seikat säädettävien poikkeusten olisi oltava tarpeellisia. Osalle ajoneuvoja, kuten ilmatyynyaluksille, vaatimukset eivät ole lainkaan tarkoituksenmukaisia. Valtioneuvoston asetuksen tasolla säädettäisiin kuitenkin myös niistä reunaehdoista, joiden puitteissa kansallista liikkumavaraa ajoneuvojen teknisen vaatimustason osalta tulisi käyttää. Säädettävät poikkeukset vastaisivat pitkälti nykyisin voimassa olevia yksittäisinä kappaleina maahan tuoduille tai valmistetuille ajoneuvoille annettuja helpotuksia. Poikkeuksia voitaisiin tarvittaessa laajentaa kansainväliset vaatimukset ja erityisesti omaisuuden suoja ja vapaa liikkuvuus huomioon ottaen, jos poikkeusten laajentaminen katsottaisiin tarkoituksenmukaiseksi ja jos poikkeusten vaikutukset voitaisiin rajata turvallisuuden ja terveyden kannalta vähäisiksi. Valtuussäännös olisi tarkkarajainen ja sisältäisi asetuksenantovallan käyttämistä rajaavia ja ohjaavia mainintoja.  

15 §.Valmistenumero ja valmistajan kilpi. Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin valmistenumeron antamisesta, merkitsemisestä ja vahingoittuneen valmistenumeron merkitsemisestä uudelleen rakennetulle ajoneuvolle, korjatulle ajoneuvolle ja yksilöllisesti valmistetulle ajoneuvolle.  

Asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista, ja se ainoastaan tarkentaisi lakitasoista sääntelyä. 

48 §.Tyyppihyväksynnän hakeminen. Pykälän 4 momentissa valtuutettaisiin säätämään valtioneuvoston asetuksella tarkemmin hakemusta varten esitettävistä tiedoista ja selvityksistä. Asetustaso on perusteltu sen vuoksi, että asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista. Valtuus koskisi ainoastaan lakia tarkentavaa sääntelyä. 

67 §.Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnasta tehtävä sopimus. Pykälän 5 momentissa valtuutettaisiin säätämään valtioneuvoston asetuksella tarkemmin tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnasta tehtävän sopimuksen sisällöstä. Sopimuksessa sovittaisiin tutkimuslaitoksen ja valmistajan suorittaman tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnan menetelmistä ja kattavuudesta, valmistajan tekemien tai teettämien testien ja laskelmien tulosten kirjaamisesta sekä vaatimustenmukaisuuden valvontaan liittyvien liiteasiakirjojen saatavilla olosta. Valtuus koskisi momenttia tarkentavaa sääntelyä, eikä sääntely kuuluisi lainsäädännön alaan. Sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista. 

84 §.Rekisteri-ilmoituksen tekeminen. Pykälän 8 momentissa valtuutettaisiin säätämään valtioneuvoston asetuksella rekisteri-ilmoituksen tekemisen tavoista. Asetustaso on perusteltu sen vuoksi, että asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista. Valtuus koskisi ainoastaan pykälän sääntelyä tarkentavaa sääntelyä. 

99 §. Rekisterikilvet ja rekisteritunnus. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin rekisterikilpien antamisesta, rekisteritunnuksen sisällöstä ja kilpien väristä sekä rekisteritunnuksen määräytymisestä. Asetustaso on perusteltu sen vuoksi, että asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista. Valtuus koskisi ainoastaan pykälän sääntelyä tarkentavaa sääntelyä.  

100 §.Rekisterikilpien kiinnittäminen. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin rekisterikilpien kiinnittämisestä. Asetustaso on perusteltu sen vuoksi, että asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista. Valtuus koskisi ainoastaan pykälän 1 ja 2 momenttia tarkentavaa sääntelyä. 

105 §.Kansallisuustunnus. Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin kansallisuustunnuksen teknisistä yksityiskohdista. Näitä voisivat olla esimerkiksi kansallisuustunnuksen mitat ja värit. Asetustaso on perusteltu sen vuoksi, että asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista. Valtuus koskisi tarkentavaa sääntelyä. Kansallisuustunnusta koskeva perussäännös olisi 1–3 momentissa. 

115 §.Romutettu tai muutoin tuhoutunut ajoneuvo. Pykälän 2 momentin valtuussäännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä siitä, milloin ajoneuvo katsotaan lopullisesti tuhoutuneeksi. Asetustaso on perusteltu sen vuoksi, että asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista.  

118 §.Siirtomerkki. Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin siirtomerkkien teknisistä yksityiskohdista. Asetustaso on perusteltu sen vuoksi, että asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista. Asetuksella ainoastaan tarkennettaisiin lain sääntelyä. 

134 §.Liikennekäytöstä tai rekisteristä poistetun ajoneuvon rekisteröintikatsastus. Pykälän 3 momentissa valtuutettaisiin säätämään valtioneuvoston asetuksella tarkemmin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun ajoneuvon tarkastuskohteista. Valtuus koskisi vaurioituneen ajoneuvon katsastusta. Asetustaso on perusteltu sen vuoksi, että asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista. Asetuksella ainoastaan tarkennettaisiin lain sääntelyä. 

137 §.Rekisteröintikatsastusta koskevien tietojen tallentaminen. Pykälän 2 momentissa valtuutettaisiin säätämään valtioneuvoston asetuksella tarkemmin 1 momentissa tarkoitettujen tietojen tallentamisesta rekisteriin. Valtioneuvoston asetuksella täsmennettäisiin sitä, mitkä kaikki tiedot katsastustoimipaikan tulisi 1 momentin mukaan tallentaa rekisteriin. Asetustaso on perusteltu sen vuoksi, että asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista. Asetuksella ainoastaan tarkennettaisiin lain sääntelyä. 

180 §.Asennus- ja korjauslupa. Pykälän 5 momentti sisältäisi valtuuden säätää valtioneuvoston asetuksella ilman lupaa suoritettavista asennus- ja korjaustöistä sekä luvan oikeuttamista korjaustöistä. Asetuksenantovaltuus koskisi pykälän 1 momenttia tarkentavaa sääntelyä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin asennus- ja korjauslupia koskevista pääperiaatteista. Asetustaso on perusteltu sen vuoksi, että asetukseen sisältyvä sääntely olisi lakiin verrattuna yksityiskohtaista ja teknisluonteista. Valtuus koskisi pelkästään tarkentavaa sääntelyä. 

181 §.Asennus- ja korjausluvan myöntämisen edellytykset. Pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin 1 momentissa tarkoitetuista työtiloista, laitteistosta, ammattitaidosta ja ohjeista sekä siitä, kuinka tiedot suoritetuista asennus- ja korjaustöistä on tallennettava. Valtuus koskisi lakitasoa teknisempää ja yksityiskohtaisempaa sääntelyä, josta on tarkoituksenmukaista säätää asetuksella. Valtuus koskisi ainoastaan pykälän sääntelyä tarkentavaa sääntelyä. 

Ministeriöiden asetukset 

Ajoneuvolaki 

30 §.Pelastusauto, poliisiajoneuvo, Tullin ajoneuvo ja Rajavartiolaitoksen ajoneuvo. Pykälän 5 momentin mukaan sisäministeriön asetuksella säädettäisiin pelastustoimen edellyttämistä pelastusauton rakenteesta, varusteista ja väristä sekä poliisiajoneuvon ja Rajavartiolaitoksen ajoneuvon varusteista, tunnusvärityksestä ja -merkeistä. Näitä ajoneuvoja käyttävät viranomaiset kuuluvat sisäministeriön hallinnonalaan, joten on perusteltua säätää niistä sisäministeriön asetuksella. Säännökset ovat yksityiskohtaisia ja teknisiä, joten niistä on tarkoituksenmukaista säätää asetustasolla. Säänneltävät asiat eivät myöskään ole sillä tavalla laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä, että niistä olisi säädettävä valtioneuvoston asetuksella. Asetussääntely olisi ainoastaan lakia tarkentavaa. 

31 §.Ambulanssi ja ensihoitoajoneuvo. Pykälän 3 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädettäisiin tarvittaessa ambulanssin ja ensihoitoajoneuvon tarkemmasta luokituksesta, korin ja potilastilan mitoituksesta, suorituskyvystä sekä lääkinnällisistä ja muista varusteista. Näitä ajoneuvoja käyttävät viranomaiset kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan, joten on perusteltua säätää niistä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Säännökset ovat yksityiskohtaisia ja teknisiä, joista on tarkoituksenmukaista säätää asetustasolla. Säänneltävät asiat eivät myöskään ole sillä tavalla laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä, että niistä olisi säädettävä valtioneuvoston asetuksella. Asetussääntely olisi ainoastaan lakia tarkentavaa. 

203 §.Sotilasajoneuvoja koskevat poikkeukset. Pykälän mukaan puolustusministeriön asetuksella voitaisiin säätää poikkeuksia ajoneuvolain tai sen nojalla annetuista säännöksistä, jos sotilasajoneuvon erityisen käyttötarkoituksen tai rakenteen johdosta on tarpeen. Näitä ajoneuvoja käyttävät tahot kuuluvat puolustusministeriön hallinnonalaan, joten on perusteltua säätää niistä puolustusministeriön asetuksella. Säännökset ovat yksityiskohtaisia ja teknisiä, joista on tarkoituksenmukaista säätää asetustasolla. Säänneltävät asiat eivät myöskään ole sillä tavalla laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä, että niistä olisi säädettävä valtioneuvoston asetuksella.  

Lisäksi pykälässä säädettäisiin, että Pääesikunnan määräyksellä voitaisiin tällaisessa tilanteessa antaa Liikenne- ja viestintäviraston määräyksistä poikkeavia määräyksiä. Puolustushallinnon poikkeamismahdollisuudet liittyisivät siten sotilaalliseen toimintaan. Määräysvaltuus ja –taso ovat perusteltuja sen vuoksi, että kyse on Pääesikunnan toimivaltaan kuuluvista hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Pääesikunnalla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. 

204 §.Sotilasajoneuvorekisteri. Pykälän mukaan puolustusministeriön asetuksella säädettäisiin, mitkä sotilasajoneuvot merkitään tässä laissa tarkoitettuun rekisteriin ja mitkä Puolustusvoimien pitämään sotilasajoneuvorekisteriin, sekä sotilasajoneuvorekisteristä ja rekisteröintiasioiden hoitamisesta Puolustusvoimissa. Näitä ajoneuvoja käyttävät viranomaiset kuuluvat puolustusministeriön hallinnonalaan, joten on perusteltua säätää niistä puolustusministeriön asetuksella. Säännökset ovat yksityiskohtaisia ja teknisiä, joten niistä on tarkoituksenmukaista säätää asetustasolla. Säänneltävät asiat eivät myöskään ole sillä tavalla laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä, että niistä olisi säädettävä valtioneuvoston asetuksella. 

Liikenne- ja viestintäviraston määräykset 

Ajoneuvolaki 

7 §.Ajoneuvon muuttaminen, rakentaminen ja korjaaminen. Pykälän 2 momentti valtuuttaisi Liikenne- ja viestintäviraston antamaan tarkempia määräyksiä ajoneuvon korjaamisen, kunnostamisen ja rakenteen muuttamisen teknisistä vaatimuksista. Tämä tarkoittaisi teknistä toteuttamista ja vaatimustenmukaisuuden osoittamista käytännön tasolla koskevia tarkempia määräyksiä. Lisäksi valtuuteen sisältyisi mahdollisuus määrätä tarkoituksenmukaisuussyistä vähäisiä poikkeuksia ja vaihtoehtoisia vaatimuksia muutettavaan, rakennettavaan tai korjattavaan ajoneuvoon lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaan sovellettavista teknisistä vaatimuksista. Poikkeukset näistä vaatimuksista ovat usein tarpeen sen johdosta, etteivät uuden ajoneuvon tekniset vaatimukset ja testimenettelyt ole sellaisinaan sovellettavissa käytettyyn ajoneuvoon. Vaihtoehtoisia osoittamistapoja hyödynnetään tapauksissa, joissa uuden ajoneuvon vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyt ovat liian raskaita ja kalliita sovellettavaksi yksittäiseen ajoneuvoon tai tehtyyn muutokseen nähden. Määräyksenantovaltuus on lisätty voimassa olevaan ajoneuvolakiin lailla ajoneuvolain muuttamisesta (1042/2014) ja tarkoituksena on ollut silloisen Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä korvata tuolloin voimassa olleet auton rakenteen muuttamisesta annettu liikenneministeriön päätös (779/1998) sekä L-luokan ajoneuvon korjaamisesta ja rakenteen muuttamisesta annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetus (1078/2009). Tämän lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto valtuutettaisiin antamaan tarkemmat määräykset ajoneuvon korjaamisesta, kunnostamisesta ja rakenteen muuttamisesta edellytettävistä selvityksistä. Selvitysten vaatiminen muutoskatsastuksen yhteydessä on ollut osittain tulkinnanvaraista. Muutos selkeyttäisi oikeustilaa, sillä katsastaja voisi vaatiessaan muutoksista selvitystä tukeutua viraston määräykseen ja näin ollen saada tarvittavan dokumentaation ajoneuvoon tehdyistä muutoksista. Määräyksiä antaessaan Liikenne- ja viestintäviraston tulisi kuitenkin huolehtia, että yleinen saman ikäiseen ajoneuvoon sovellettava vaatimustaso käytännössä säilytetään, jolloin myöskään turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle aiheutuva riski ei merkittävästi lisäänny.  

Momentti sisältäisi määräysvallan käyttämistä rajaavia ja ohjaavia mainintoja. Kyse olisi myös lakia tarkentavista vaatimuksista. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä, koska määräyksenantovaltuus koskisi vain vähäisiä ja tarkoituksenmukaisuussyistä sovellettavia poikkeuksia ja vaihtoehtoisia vaatimuksia. Valtuutta käytettäisiin pääasiassa yksittäisten ajoneuvojen rakennemuutoksia koskevaan sääntelyyn. 

13 §.Ajoneuvon rakenne, hallintalaitteet ja varusteet. 

Pykälän 7 momentti valtuuttaisi Liikenne- ja viestintäviraston antamaan tarkemmat määräykset: 1) ajoneuvon rakennetta ja ominaisuuksia koskevista vaatimuksista; 2) ajoneuvon järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä, osia ja varusteita koskevista vaatimuksista; 3) tavarankuljetukseen käytettävien ajoneuvojen kuormakorien ja kuormatilojen vaatimuksista, kuorman varmistamiseen käytettävistä kiinnityspisteistä sekä suojarakenteista; 4) kuorman sitomiseen ja varmistamiseen käytettävistä sidonta- ja kiinnitysvälineistä. 

Tässä pykälässä tarkoitettujen määräysten olisi oltava tarpeellisia riittävän kansainvälisen yleisen vaatimustason saavuttamiseksi sekä liikenneturvallisuuden, terveyden- ja ympäristönsuojelun riittävän tason varmistamiseksi. Momentin 4 kohdassa tarkoitetulla kuorman varmistamisella tarkoitettaisiin muun ohella kuorman tukemista. Määräysten teknisissä vaatimuksissa otettaisiin huomioon kuormakoreihin ja kuorman kiinnitykseen liittyvät kansainväliset standardit. 

Momentin määräyksenantovaltuudet vastaisivat voimassa olevan ajoneuvolain 27 a §:n valtuuksia, mutta ne siirrettäisiin laissa olevien perussäännösten yhteyteen. Kyse olisi ainoastaan lakia tarkentavista vaatimuksista. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. 

15 §.Valmistenumero ja valmistajan kilpi. Pykälän 5 momentti valtuuttaisi Liikenne- ja viestintäviraston antamaan tarkemmat määräykset valmistenumeroa ja valmistajan kilpeä koskevista vaatimuksista. 

Valmistajan kilpeä ja valmistenumeroa koskevista vaatimuksista säädetään autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa. Kyse olisi siten ainoastaan niitä tarkentavista vaatimuksista. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. 

16 §.Energia- ja ympäristövaikutusten rajoittamista koskevat tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän 5 momentissa annettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle valtuudet antaa tarkemmat määräykset ajoneuvon hyväksynnästä sovellettavista melun ja päästöjen raja-arvoista. 

Pykälän 6 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkemmat määräykset energia- ja ympäristövaikutusten rajoittamista koskevista osien ja ominaisuuksien teknisistä vaatimuksista. Määräysten olisi oltava tarpeellisia riittävän kansainvälisen yleisen vaatimustason saavuttamiseksi sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun riittävän tason varmistamiseksi. 

Pykälän 7 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi lisäksi tarkemmat määräykset liikennekäyttöön sallittuja nastoja ja nastarenkaita koskevista määräyksistä. Valtuus vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 27 a §:ään sisältyvää valtuutta, mutta se siirrettäisiin perussäännöksen yhteyteen. 

Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Lisäksi kyse olisi ainoastaan ylemmänasteista sääntelyä tarkentavista määräyksistä.  

18 §.Käytettynä maahantuodun ajoneuvon vaatimukset. Pykälän 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa määräykset poikkeuksista 1 momentissa säädetyistä vaatimuksista. Poikkeusten olisi oltava tarpeellisia ajoneuvon käyttötarkoituksen, liikenneturvallisuuden vaatimusten ja ajoneuvoa koskevien vaatimusten toteutettavuuden kannalta.  

Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Valtuuden käyttöalaa olisi rajattu määräyksenantovaltuuden käyttöä rajaavilla ja ohjaavilla maininnoilla. 

19 §.Erikoiskuljetuksessa käytettävää ajoneuvoa ja ajoneuvoyhdistelmää koskevat vaatimukset. Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkemmat määräykset erikoiskuljetuksessa käytettävästä ajoneuvosta ja ajoneuvoyhdistelmästä vaadittavista merkinnöistä, tunnus- ja varoitusvalaisimista, heijastimista sekä muista varoituslaitteista. 

Pykälän 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi määräykset erikoiskuljetuksessa käyttävän varoitusajoneuvon väreistä sekä varoitusajoneuvojen erilaisista kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseen liittyvistä varoituslaitteista ja -välineistä.  

Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Määräys koskisi ainoastaan lakia tarkentavaa sääntelyä. 

30 §.Pelastusauto, poliisiajoneuvo, Tullin ajoneuvo ja Rajavartiolaitoksen ajoneuvo. Pykälän 6 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi pelastusauton, poliisiajoneuvon, Tullin ajoneuvon ja Rajavartiolaitoksen ajoneuvon erikoiskäytön edellyttämien merkki- ja varoitusvalaisimien, heijastimien, heijastavien merkintöjen sekä äänimerkinantolaitteiden teknisiä vaatimuksia ja asennusta koskevat määräykset. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Määräyksellä ainoastaan tarkennettaisiin lain sääntelyä. 

31 §.Ambulanssi ja ensihoitoajoneuvo. Pykälän 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkemmat määräykset ambulanssin ja ensihoitoajoneuvojen erikoiskäytön edellyttämien merkki- ja varoitusvalaisimien, heijastimien, heijastavien merkintöjen sekä äänimerkinantolaitteiden teknisistä vaatimuksista ja asennuksesta. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi lisäksi lakia tarkentavista määräyksistä. 

33 §.Esteetön ajoneuvo ja paariauto. Pykälän 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkemmat määräykset esteettömistä ajoneuvoista, paariautoista, kuljetustilan mitoituksesta ja matkustamiseen tarvittavista apuvälineistä sekä niiden kiinnityksestä. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi lisäksi lakia tarkentavista määräyksistä. Valtuus vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 27 a §:n 1 momentin 7 kohtaan sisältyvää määräyksenantovaltuutta. 

36 §.Museoajoneuvo. Pykälän 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkemmat määräykset museoajoneuvon entisöinnistä ja konservoinnista sekä museoajoneuvoa koskevan lausunnon sisällöstä. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei myöskään sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi ainoastaan lakia tarkentavista määräyksistä. 

38 §.Erikoiskuljetusajoneuvo. Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi määräykset erikoiskuljetusajoneuvon liikennekäyttöön hyväksymisessä sovellettavista erikoiskuljetusajoneuvon käyttötarkoituksen edellyttämistä teknisistä lisävaatimuksista ja poikkeuksista ajoneuvoa koskevista teknisistä vaatimuksista. Erikoiskuljetusajoneuvon käyttötarkoituksesta johtuen on tarkoituksenmukaista sallia poikkeuksia rakenteesta ja edellyttää lisävaatimuksia liikenneturvallisuuden varmistamiseksi. Erikoiskuljetusajoneuvolle voitaisiin sallia liikennekäyttöön hyväksymisessä ajoneuvon käyttötarkoituksen edellyttämiä poikkeuksia kaikkia ajoneuvoja koskevista teknisistä vaatimuksista. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkemmat määräykset erikoiskuljetusajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden osoittamisen teknisistä toteuttamistavoista, jotka liittyvät erikoiskuljetusajoneuvon erityisiin vaatimuksiin. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. 

41 §.Ajoneuvojen luokitusta koskevat tarkemmat määräykset. Pykälässä valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto tarvittaessa antamaan määräyksiä 2 luvussa tarkoitettujen ajoneuvojen luokituksesta. Määräysten olisi perustuttava Euroopan unionin ajoneuvolainsäädännön vaatimuksiin, liikenneturvallisuuteen tai ympäristönsuojeluun. Ajoneuvojen lain säännöksiä tarkempi luokitus on joissain tapauksissa tarpeen esimerkiksi siksi, että ajoneuvon käyttötarkoitus voidaan selvittää ajoneuvon rekisteritiedoista. Osa ajoneuvoja koskevista teknisistä vaatimuksista ja vaatimusten lievennyksistä on sidottu ajoneuvon käyttötarkoitukseen. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Lisäksi säännös sisältäisi määräysvallan käyttämistä rajaavia ja ohjaavia mainintoja. 

44 §.Hyväksyntävelvollisuus. Pykälän 6 momentissa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto antamaan tarkemmat määräykset tyyppihyväksyntää koskevasta merkinnästä ja sen sijoittelusta. Pykälän 7 momentissa Liikenne- ja viestintävirasto valtuutettaisiin antamaan tarkemmat määräykset 3 momentissa tarkoitetuista järjestelmistä, komponenteista, erillisistä teknisistä yksiköistä ja osista. 

Valtuus koskisi ainoastaan pykälää tarkentavaa sääntelyä. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. 

48 §.Tyyppihyväksynnän hakeminen. Pykälän 5 momentissa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto antamaan tarkemmat määräykset nastan ja rengas-nasta-yhdistelmän tyyppihyväksynnän hakemisesta esitettävistä teknisistä tiedoista. Valtuus koskisi ainoastaan pykälää tarkentavaa sääntelyä. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. 

49 §.Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen kansallisessa tyyppihyväksynnässä ja kansallisessa piensarjatyyppihyväksynnässä. Pykälän 3 momentissa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto antamaan määräykset 2 momentissa tarkoitettujen selvitysten sisällöstä sekä siitä, milloin vaatimustenmukaisuus voidaan osoittaa 2 momentissa tarkoitetuilla osoittamistavoilla. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei niihin sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi lisäksi ylemmänasteista sääntelyä tarkentavista määräyksistä. 

58 §.Kansallista piensarjatyyppihyväksyntää koskevat vaatimukset. Pykälän 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkemmat määräykset 2 momentissa mainituissa asetuksissa tarkoitetuista vaihtoehtoisista vaatimuksista. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi 2 momenttia tarkentavasta sääntelystä. 

66 §.Vaatimustenmukaisuuden valvonta tuotannossa. Pykälän 8 momentissa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto antamaan tarkempia määräyksiä tuotannon vaatimustenmukaisuuden liittyvästä valvontasuunnitelmasta ja riittävistä tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyistä kansallista tyyppihyväksyntää varten. Kansallisen tyyppihyväksynnän osalta määräykset voisivat koskea esimerkiksi tyyppihyväksyttäviä nastoja tai rengas-nasta-yhdistelmiä.  

Liikenne- ja viestintävirasto valtuutettaisiin lisäksi antamaan tarkemmat määräykset vähäisistä poikkeuksista autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa, L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa ja traktoreiden ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa säädettyjen menettelyjen noudattamiseen kansallisessa tyyppihyväksynnässä ja kansallisessa piensarjatyyppihyväksynnässä. Poikkeusten olisi oltava tarkoituksenmukaisia tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnan kannalta, eivätkä ne saa heikentää tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnan tasoa. Poikkeavia määräyksiä voitaisiin antaa esimerkiksi sellaista tilannetta ajatellen, jossa valvontaa ei olisi tarkoituksenmukaista suorittaa paikan päällä. 

Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi lisäksi lakia ja EU-asetuksia tarkentavista määräyksistä. Jälkimmäisessä valtuudessa olisi kyse ainoastaan vähäisistä poikkeuksista, joiden alaa olisi rajattu määräyksenantovaltuuden käyttöä rajaavilla ja ohjaavilla maininnoilla. 

69 §.Hyväksytty asiantuntija. Pykälän 5 momentissa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto antamaan tarkemmat määräykset laitteiston ja henkilöstön pätevyyden arvioinnissa noudatettavien pykälän 3 momentissa tarkoitettujen standardien soveltamisesta ja niiden mukaisten vaatimusten täyttämisestä sekä niissä tarkoitetun hyväksytyn asiantuntijan toiminnan kuvauksen sisällöstä. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä, sillä standardien soveltamisessa on kyse standardeissa asetettujen vaatimusten mekaanisesta täytäntöönpanosta. Kyse olisi lisäksi ainoastaan lakia tarkentavasta valtuudesta. 

79 §.Poikkeukset yksittäishyväksyntävelvollisuudesta. Ehdotettu määräyksenantovaltuus olisi uusi. Pykälän 2 momentissa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto antamaan tarvittaessa tarkemmat määräykset sellaisista muutoksista, joilla ei ole vaikutusta ajoneuvolle myönnetyn hyväksynnän voimassaoloon eikä ajoneuvosta rekisteriin merkittäviin tietoihin. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä, sillä sen käyttöä on rajoitettu pykälässä rajaamalla valtuus sellaisiin vähäisiin muutoksiin, joilla ei ole vaikutusta ajoneuvon hyväksyntään tai rekisteritietoihin. 

80 §.Yksittäishyväksyntää koskevat vaatimukset. Pykälän mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkemmat määräykset 2 momentissa mainitussa asetuksessa tarkoitetuista vaihtoehtoisista vaatimuksista. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. 

81 §.Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen yksittäishyväksynnässä. Pykälän 3 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun valtuuden antaa tarkempia määräyksiä ajoneuvon vaatimustenmukaisuuden teknisistä osoittamistavoista yksittäishyväksynnässä sekä siitä, milloin vaatimustenmukaisuus voidaan osoittaa 2 momentissa tarkoitetuilla osoittamistavoilla. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi lisäksi lakia tarkentavista määräyksistä.  

99 §.Rekisterikilvet ja rekisteritunnus. Pykälän 3 momentissa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto antamaan tarkemmat määräykset rekisteröinnissä käytettävistä lomakkeista sekä rekisterikilpien mitoista ja muista teknisitä ominaisuuksista. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi lisäksi lakia tarkentavista määräyksistä.  

139 §.Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen rekisteröintikatsastuksessa. Pykälän 5 momentissa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto antamaan tarkemmat määräykset vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa käytettävien selvitysten sisällöstä sekä siitä, millä osoittamistavalla vaatimustenmukaisuus voidaan kussakin tilanteessa. 

Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi lisäksi lakia tarkentavista määräyksistä. 

143 §.Muutoskatsastusvelvollisuus. Pykälän 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto valtuutettaisiin antamaan tarkemmat määräykset muutoksista, jotka edellyttävät muutoskatsastusta, ja vähäisistä muutoksista, jotka eivät edellytä muutoskatsastusta. 

Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä, sillä muutoskatsastusvelvollisuutta koskevat perussäännökset ovat pykälän 1 ja 2 momentissa. Määräyksellä voitaisiin ainoastaan tarkentaa näitä. Liikenne- ja viestintäviraston harkintavallan käyttö olisi siten hyvin rajallista. 

144 §.Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen muutoskatsastuksessa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle valtuus antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä ajoneuvon vaatimuksenmukaisuuden teknisistä osoittamistavoista muutoskatsastuksessa sekä siitä, milloin vaatimustenmukaisuus voidaan osoittaa 1 momentissa tarkoitetuilla osoittamistavoilla.  

Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi lisäksi lakia täydentävistä määräyksistä. 

146 §.Kytkentäkatsastusvelvollisuus. Pykälän 3 momentissa Liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin valtuudet antaa tarkemmat määräykset autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen ja siinä tarkoitettujen standardien vaatimuksia vastaavista M-, N- ja O-luokan ajoneuvoissa yleisesti käytettävissä kytkennöistä, mitoituksista ja sijoituksista. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi 1 momenttia tarkentavista määräyksistä. 

152 §.Määräaikaiskatsastuksen sisältö. Pykälän 3 momentissa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto antamaan tarkemmat määräykset tarkastuskohteista ja tarkastusmenetelmistä. Tällä valtuutuksella mahdollistettaisiin uusien tarkastusmenetelmien käyttöönotto joustavasti. Tarkastuskohteita koskeva jaottelu perustuu katsastusdirektiiviin ja Wienin katsastussopimukseen. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä.  

154 §.Määräaikaiskatsastuksessa havaittujen vikojen ja puutteellisuuden luokitus. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä annettaisiin tarkemmat määräykset vikojen ja puutteellisuuksien luokituksesta. Tämän lisäksi pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle valtuus antaa määräykset useiden vähäisten tai vakavien vikojen ja puutteellisuuksien luokituksesta vakaviksi tai vaarallisiksi. Ehdotettu määräyksenantovaltuus olisi uusi. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä, sillä katsastusdirektiivi asettaa rajat määräyksenantotoimivallalle. Kyse olisi lisäksi lakia tarkentavista määräyksistä. 

160 §.Katsastustodistus. Tarkemmat määräykset todistuksen sisällöstä annettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi lakia tarkentavista määräyksistä. 

168 §.Raportti teknisestä tienvarsitarkastuksesta. Pykälän 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkemmat määräykset raportissa käytettävästä lomakkeesta. Määräystaso olisi perusteltu sen vuoksi, että kyse on hyvin teknisluonteisista ja vähäisiä yksityiskohtia koskevista asioista, joihin Liikenne- ja viestintävirastolla on erityinen asiantuntemus. Määräyksen alaan kuuluviin asioihin ei sisälly merkittävää harkintavallan käyttöä. Kyse olisi lakia tarkentavista määräyksistä. 

9  Voimaantulo

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan syksyn 2020 aikana. Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetus on tullut sovellettavaksi 1.9.2020, joten ajoneuvolain on perusteltua tulla voimaan syksyn 2020 aikana oikeustilan selkeyttämiseksi. 

10  Toimeenpano ja seuranta

Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksella perustetaan tietojenvaihtofoorumi, joka valvoo asetuksen täytäntöönpanoa. Foorumi koostuu jäsenvaltioiden hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisista, jotka toimivat jäsenvaltioiden edustajina. Komissio toimii foorumin puheenjohtajana. Foorumi voi esittää lausuntoja ja antaa suosituksia täytäntöönpanosta parhaiden käytäntöjen edistämiseksi EU:ssa. Foorumi raportoi vuosittain toiminnastaan Euroopan parlamentille. 

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava foorumille muun muassa tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontatoimintansa arviointituloksista, vaatimustenmukaisuuden todentamistarkastuksista, tutkimuslaitosten arvioinnista ja foorumin antamien suositusten toteuttamisesta. 

Tietojenvaihtofoorumia koskevan sääntelyn lisäksi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetus velvoittaa jäsenvaltiot saattamaan yleisön saataville tiivistelmän säännöllisten tarkastelujen ja arviointien tuloksista. 

Suomesta Liikenne- ja viestintävirasto osallistuu tietojenvaihtofoorumin toimintaan. 

11  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy seuraaviin hallituksen esityksiin: 

Hallituksen esitys eduskunnalle tieliikennelain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 17/2020 vp) on annettu eduskunnalle maaliskuussa 2020. Esitys sisältää voimassa olevan ajoneuvolain 21 §:ää ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:ää koskevat muutosehdotukset. Muutosten oli tarkoitus tulla voimaan 1.6.2020. 

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 98/2020 vp) on annettu eduskunnalle huhtikuussa 2020. Esitykseen sisältyy autoradiota koskeva säännösehdotus. Esityksessä ehdotetaan muutosta voimassa olevan ajoneuvolain 25 §:ään, joka vastaa ajoneuvolakiehdotuksen 13 §:ää. Autoradiota koskevan säännöksen oli tarkoitus tulla voimaan 19.9.2020. 

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kevytautoja koskevien lakien kumoamisesta (HE 128/2020 vp) on annettu eduskunnalle syyskuussa 2020. Esityksessä ehdotetaan muun ohella ajoneuvolain muuttamisesta annetun lain (130/2019), ajoneuvoverolain 4 §:n muuttamisesta annetun lain (133/2019) ja autoverolain 1 §:n muuttamisesta annetun lain (134/2019) kumoamista. Kumoamisen on tarkoitus tulla voimaan ennen 1.11.2020. 

Hallituksen esitys eduskunnalle valmisteverotusmenettelyn ja autoverotusmenettelyn uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 54/2020 vp) on annettu eduskunnalle huhtikuussa 2020, ja siihen liittyvien lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021. Esitykseen sisältyy ehdotus uudesta autoverolaista ja esityksessä ehdotetaan muutoksia joihinkin ajoneuvolain säännöksiin. 

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa koskevan asetuksen soveltamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 102/2020 vp) on annettu eduskunnalle kesäkuussa 2020. Esityksessä ehdotetaan muutoksia sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:ään. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan 19.12.2020 tai mahdollisimman pian tämän jälkeen. 

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi aerosolien vaatimustenmukaisuudesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 121/2020 vp) on annettu eduskunnalle syyskuussa 2020. Esityksessä ehdotetaan muutoksia eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 1 §:ään. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. 

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi liikenteen palveluista annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (ns. taksilainsäädännön uudistus) on tarkoitus antaa eduskunnalle lokakuussa 2020. Esityksessä ehdotetaan muutoksia voimassa olevan ajoneuvolain 25 ja 27 a §:ään. Ajoneuvolain muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.6.2021. 

Liikenne- ja viestintäministeriössä on valmisteilla liikenteen palveluista annetun lain muutosesitys, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle lokakuussa 2020. Muutoksista osan on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021. 

Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteilla eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain muutosesitys, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle lokakuun alussa 2020. Muutoksista osan on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021. 

12  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys