1  Asian tausta ja valmistelu

2  Nykytila ja sen arviointi

3  Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on osana laajempaa hallitusohjelmassa kuvattua sopeutustoimien kokonaisuutta edistää julkisen talouden tasapainottamista kansalaisten hyvinvoinnin ja kestävän talouskehityksen varmistamiseksi. 

Koulumatkatukilain muutoksen arvioitu nettosäästö olisi julkisen talouden suunnitelman mukaisesti vuositasolla 8 miljoonaa euroa. 

4  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Vaihtoehtoisten ratkaisutapojen ja niiden arvioinnin osalta valmistelun aikana on huomioitu, että esityksellä tavoiteltu säästö on saavutettavissa koulumatkatukioikeuden poistamisella muilta kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutetuilta opiskelijoilta. Vaihtoehtoiset ratkaisumallit, joilla saavutettaisiin esityksessä ehdotettuja toimia vastaava muutos julkisen talouden säästöjen sisällä, edellyttäisivät laajempaa etuusjärjestelmien tarkastelua ja vaihtoehtojen vaikutusten arviointia, eikä tällaisia muutoksia olisi mahdollista saattaa voimaan tavoitellussa aikataulussa. 

Koulumatkatuen rajaus voi osaltaan kannustaa suorittamaan oppivelvollisuuden viimeistään 20-ikävuoteen mennessä. 20-vuoden ikäraja on koulumatkatukioikeuden kannalta perustellumpi kuin 18-vuoden ikäraja, koska se mahdollistaa koulumatkojen tukemisen yleensä kolmena lukuvuonna oppivelvollisuusopintojen opintojen suorittaminen päättyessä opiskelijan täytettyä 19 vuotta. Opiskelija, joka aloittaa 16-vuotiaana toisen asteen opinnot voi täyttää 19 vuotta kolmannen lukuvuoden keväänä. 

6  Lausuntopalaute

Esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros ajalla 19.8.−11.9.2024 Lausuntopalvelu.fi-palvelussa. Lausuntoaika oli ohjeistettua lyhyempi kiireellisen valmisteluaikataulun vuoksi. Lausuntoa pyydettiin yhteensä 14 taholta, minkä lisäksi myös muilla tahoilla oli mahdollisuus antaa esitysluonnoksesta lausuntonsa. Esitysluonnokseen annettiin yhteensä 9 lausuntoa. Lausunnon antoivat Finanssialan keskusliitto, Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Kansaneläkelaitos, oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto - SAKKI ry, Suomen lukiolaisten liitto, Suomen Opiskelija Allianssi - OSKU ry, työ- ja elinkeinoministeriö sekä yksi yksityishenkilö. Lisäksi valtiovarainministeriö totesi, ettei sillä ole lausuttavaa. 

Lausunnot poikkesivat sisällöllisesti toisistaan. Koulumatkatukioikeuden säilymistä maksuttomaan koulutukseen oikeutetuilla opiskelijoilla sai kannatusta. Esitettyä muutosta pidettiin selkeyttävänä ja toimeenpanoa helpottavana. Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota muiden opiskelijoiden asemaan heikentävien esitysten yhteisvaikutuksiin. Voimakkaimmin esitystä vastustivat opiskelijajärjestöt, jotka näkivät esityksessä useita kielteisiä vaikutuksia muun muassa opiskelijoiden toimeentuloon ja kouluttautumismahdollisuuksiin. 

Finanssialan keskusliitolla ei ollut erityistä huomautettavaa esitykseen. Finanssialan keskusliitto totesi opintolainan valtiontakauksen nousun osaltaan kompensoivan esitettyjä muutoksia. Työ- ja elinkeinoministeriö piti esitystä taloudellisesti perusteltuna ja totesi sen yhdenmukaistavan ja selkeyttävän tukijärjestelmää. Työ- ja elinkeinoministeriö näki kuitenkin riskinä esityksen vaikutuksen opintojen sujumiseen ja opiskelijoiden taloudelliseen tilanteeseen. Työ- ja elinkeinoministeriö totesi, että esityksen toimeenpano vaatii seurantaa ja tarvittaessa lisätoimenpiteitä, mikäli siitä aiheutuu negatiivisia seurauksia. Myös oikeusministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että samanaikaisesti on muitakin esityksiä, jotka heikentävät opiskelijoiden toimeentuloa ja näiden yhteisvaikutuksia opiskelijoiden asemaan ja toimeentuloon on hyvä huomioida jatkovalmistelussa. Eri esitysten yhteisvaikutuksiin kiinnittivät huomionsa myös sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen lukiolaisten liitto. Sosiaali- ja terveysministeriö totesi, että joissakin harvinaisissa tilanteissa on mahdollista, että esitetty muutos kohdistuisi samaan ryhmään, johon kohdistuen on valmisteltu muutoksia myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla, koskien nuorten kuntoutusrahaetuuksia. SLL esitti huolensa lukuisista päällekkäisistä opiskelijoihin ja nuoriin kohdistuvista leikkauksista, jotka kasautuvat samoille, heikommassa asemassa oleville ihmisryhmille. SLL:n mielestä yhteisvaikutuksia nuorten hyvinvointiin, toimeentuloon ja tulevaisuuteen ei ole kyetty riittävällä tavalla arvioimaan Petteri Orpon hallituksen leikkaustoimista päätettäessä. 

Sosiaali- ja terveysministeriö piti kannatettavana sitä, että koulumatkatukioikeus säilyy kaikilla maksuttoman toisen asteen suorittajilla. Sosiaali- ja terveysministeriö nosti huomiona esille sen, että osa opiskelijoista saattaa turvautua toimeentulotukijärjestelmään. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö nosti esille sen, että opiskelijoiden mahdollinen muuttaminen toiselle paikkakunnalle koulumatkatukioikeuden lakattua saattaa lisätä tarvetta turvautua sosiaaliturvajärjestelmään aiempaa enemmän. 

Suomen lukiolaisten liitto kannatti sitä, että koulumatkatukioikeus säilyy maksuttomaan koulutukseen oikeutetuilla ja piti esitettyä mallia kohtuullisena ottaen huomioon muut esillä olleet vaihtoehdot, joissa olisi esimerkiksi rajattu tukioikeutta sen kalenterivuoden loppuun, kun nuori täyttää 18 vuotta. SLL toteaa kuitenkin lausunnossaan, että tuen menettävistä suurin osa suorittaa jo toista perusopetuksen jälkeistä tutkintoaan, mutta osa heistä voi olla suorittamassa ensimmäistä ammattiin johtavaa tutkintoaan lukion jälkeen. Tällöin toimeentulon edellytykset eivät ole välttämättä yhdenvertaiset muiden toista tutkintoaan suorittavien kanssa. 

Kansaneläkelaitos totesi, että esitetyt muutokset selkeyttävät ja nopeuttavat toimeenpanoa. Lisäksi koulumatkatukilain muutokset selkeyttäisivät tuen myöntämisen ehtoja, kun jatkossa ei olisi enää eri ehtoja ei- maksuttomaan ja maksuttomaan koulutukseen kuuluville opiskelijoille. Kansaneläkelaitos totesi, että esityksessä on kiitettävästi tuotu esille muutoksesta aiheutuvia seurauksia opiskelijoiden käyttäytymiselle. 

Oikeusministeriön ja Kansaneläkelaitoksen lausunnot sisälsivät muutos‐ tai tarkennusehdotuksia yksityiskohtiin sekä toiveita jatkovalmistelussa huomioon otettavista asioista. Oikeusministeriön huomiot liittyivät maksuttoman perusopetuksen laajuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Lisäksi oikeusministeriön lausunnossa todettiin, että säätämisjärjestysperusteluja olisi syytä tarkistaa. Kansaneläkelaitoksen huomiot liittyivät lähinnä yksityiskohtaisia perusteluja koskeviin täsmennystarpeisiin. 

Lausunnonantajista Suomen Opiskelija Allianssi - OSKU ry ja Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto - SAKKI ry suhtautuivat lausunnonantajista kriittisimmin esitykseen. Nämä lausunnonantajat ilmoittivat vastustavansa esitystä. Lisäksi lausunnon antanut yksityishenkilö totesi, että esitys lisää muun muassa epätasa-arvoa ja luokkautumista. Järjestöt toivat esille huolensa muun muassa koulutuksen saatavuudesta jatkossa ja näkivät esitettyjen muutosten olevan myös riski nuorten syrjäytymiselle. Myös Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf suhtautui hieman kriittisesti esitykseen ja toi esille erityisesti huolen maaseudulla asuvista opiskelijoista, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää muuta kulkutapaa kuin autoa. Lisäksi järjestö toi esille huolensa ruotsinkielisistä opiskelijoista, joilla koulutustarjonta on vähäisempää. Järjestö toi esille huolensa myös aikuiskoulutustuen päättymisestä ja siitä, että esityksellä rajataan pois myös mahdollisuutta suorittaa useita tutkintoja. FSS, OSKU ry ja SAKKI ry eivät kannattaneet koulumatkatukikustannusten kattamista opintolainalla. 

Lain vaikutusarviointeja on täydennetty niiltä osin, kuin niihin kiinnitettiin lausunnoissa huomiota. Sosiaali- ja terveysministeriö kiinnitti huomiota opiskelijoiden mahdolliseen turvautumisen toimeentulotuki- ja sosiaaliturvajärjestelmään. Oikeusministeriö kiinnitti huomiota siihen, että alueellinen yhdenvertaisuus tulisi huomioida, kun vaikutuksia yhdenvertaisuuteen tarkistetaan. 

Oikeusministeriö kiinnitti huomiota esityksen säätämisjärjestysperusteluihin. Säätämisjärjestysperustelut tarkistettiin vastaamaan oikeusministeriön lausunnossa esitettyä. 

Säännöskohtaisia perusteluja on täsmennetty. Kansaneläkelaitoksen lausunnon perusteella täsmennettiin 2 §:n 1 momentin perusteluja niin, että todetaan selkeämmin, ettei esityksellä ole tarkoitus muuttaa nykytilaa Ahvenanmaan osalta. Koulumatkatukea ei siten jatkossakaan maksettaisi Ahvenanmaalla tapahtuviin opiskeluihin. 

Oikeusministeriö esitti käsityksenään, että säännöskohtaisissa perusteluissa tulisi tarkentaa, että Suomessa asuvalla tarkoitetaan sekä vakinaisesti että tilapäisesti Suomessa asuvia. Lisäksi oikeusministeriö on lausunnossaan esittänyt muutoksia esityksen vaikutuksia koskevaan jaksoon. Lausuntokierroksella olleen esityksen sivulla 10 nimittäin todetaan, että ” Vain ne, joilla on Suomessa kotikunta, voivat kuulua oppivelvollisuuden ja siten maksuttoman koulutuksen piiriin. Kotikunnattomien joukossa voi olla muun muassa ukrainalaisia. Jos nämä opiskelijat saavat kotikunnan, pääsevät he sitä kautta maksuttoman koulutuksen piiriin.” Oikeusministeriön käsityksen mukaan mainittu arvio tulisi korjata ottaen huomioon, että koulumatkatukilain 2 §:ää koskeva muutosehdotus ei näytä asettavan Suomessa tilapäisesti ja vakituisesti asuvia henkilöitä eri asemaan. Näin ei myöskään oikeusministeriön näkemyksen mukaan olisi mahdollista tehdä, koska jokaisella on perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaan oikeus maksuttomaan perusopetukseen. 

Jatkovalmistelussa päädyttiin siihen, ettei asumisen määritelmää ole perusteltua muuttaa oikeusministeriön esittämällä tavalla. Oikeusministeriön palautteen perusteella kuitenkin poistettiin tarpeettomana edellä mainittu lausunnolla olleen esityksen sivulla 10 ollut kotikuntaan ja ukrainalaisiin liittyvä esimerkki. Vakiintunut käytäntö on ollut, että koulumatkatukioikeus edellyttää, että opiskelijalla on kotikunta Suomessa. Asiassa merkityksellistä on se, että koulumatkatuki on tarkoitettu toisen asteen opiskelijoille. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan koskien hallituksen esitystä oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (PeVL 43/2020vp, s.5) todennut, että ”Vaikka perustuslakivaliokunta pitää hallituksen esityksestä poiketen oppivelvollisuuteen kuuluvaksi säädettyä koulutusta kokonaisuudessaan perustuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perusopetuksena, ei perustuslaista valiokunnan mielestä johdu, että perusopetuksen maksuttomuutta on tarkasteltava kaikilta osin yhteneväisesti koko opetuksen ajalta. Maksuttomuus voi siten sisällöltään olla erilaista esimerkiksi perusopetuslaissa tarkoitetussa opetuksessa kuin sen jälkeisessä koulutuksessa. Syynä tälle ovat paitsi oppivelvollisen ikä myös vapaa hakeutumisoikeus ja siitä seuraava eriytyminen osaamisen hankkimistavoissa.” 

Esityksen tavoitteena ei ole laajentaa tai supistaa nykyistä maksuttomuuden käsitettä maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden osalta, vaan tarkoitus on rajata koulumatkatukioikeuden piiristä ne, joilla ei ole nykyisinkään oikeutta maksuttomaan koulutukseen. Maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen osalta on jatkossakin tarkoitus pysyttää nykytila. Huomattavaa on, että koska koulumatkatukioikeus on suunnattu vain toisen asteen opiskelijoille, on nykytilan mukainen käytäntö hallituksen käsityksen mukaan myös perustuslain 16 §:n 1momentin estämättä mahdollista (PeVL 43/2020vp).  

Esityksen valmisteluun liittyvät asiakirjat ja lausunnot ovat julkisessa palvelussa osoitteessa: https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM049:00/2024 .  

7  Säännöskohtaiset perustelut

2 §. Koulumatkatukeen oikeuttava koulutus . Pykälää esitetään muutettavaksi niin, että se koskisi vain oppivelvollisuuslain (1214/2020) 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja opiskelijoita. Muiden kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden koulumatkatukioikeus poistettaisiin pykälästä. Koulumatkatukeen olisi nykytilaa vastaavasti oikeutettu Suomessa asuva opiskelija, joka opiskelee Suomessa päätoimisesti. Esitetty muutos vastaisi nykytilaa myös Suomessa opiskelun osalta, eikä koulumatkatukioikeutta laajennettaisi siten Ahvenanmaalla opiskeleviin.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin koulutuksesta, joka oikeuttaa koulumatkatukeen.  

Voimassa olevasta laista poiketen pykälässä ei olisi enää tarpeen luetteloida koulumatkatukeen oikeuttavia oppilaitoksia, vaan niiden osalta viitattaisiin oppivelvollisuuslain 4 §:ään. Koulumatkatukeen oikeuttavaa koulutusta olisi nykytilaa vastaavasti oppivelvollisuuslain 4 §:ssä tarkoitettu koulutus, joka olisi opiskelijalle maksutonta sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Oppivelvollisuuslain 4 §:n mukaan oppivelvollisen tulee perusopetuslaissa tarkoitetun perusopetuksen oppimäärän suoritettuaan suorittaa lukiolaissa tarkoitettua lukiokoulutuksen oppimäärää ja sen päätteeksi suoritettavaa ylioppilastutkintoa taikka ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa tai ammattitutkintoa. Lisäksi oppivelvollisuutta voisi suorittaa myös tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa, kansanopistossa järjestettävässä vapaasta sivistystyöstä annetun lain 7 a luvussa tarkoitetussa koulutuksessa enintään yhden vuoden ajan tai Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa laissa tarkoitetussa saamen kielen ja kulttuurin vähintään lukukauden pituisessa koulutuksessa, jos oppivelvollinen on saamelainen. Lisäksi oppivelvollisuutta voi suorittaa perusopetuslain 46 §:ssä tarkoitetussa aikuisten perusopetuksessa tai vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa, siten kuin oppivelvollisuuslain 5 §:ssä säädetään. 

Pykälän 2 momentin viittaussäännöksen mukaan opiskelun päätoimisuudesta säädetään opintotukilaissa. Säännös vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momenttia. 

Pykälän 3 momentin mukaan koulumatkatukeen ei kuitenkaan olisi oikeutettu etä- tai yksityisopetuksena tai maksullisena palvelutoimintana järjestettävän koulutuksen tai oppisopimuskoulutuksen opiskelija. Momentti vastaisi voimassa olevaa 4 momenttia. 

3 §Koulumatkatuen myöntämisen edellytykset . Pykälässä säädetään koulumatkatuen myöntämisen edellytyksistä. Pykälää muutettaisiin niin, että koulumatkatuen myöntämisen edellytyksistä poistettaisiin muita kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja opiskelijoita koskevat tuen myöntämisen edellytykset.  

Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa 1 momenttia.  

Pykälän 2 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että yhdensuuntaisen koulumatkan pituus on vähintään seitsemän kilometriä. Vähimmäispituus vastaisi voimassa olevan pykälän 4 momentissa säädettyä. Muuten 1 kohta vastaisi voimassa olevaa 1 kohtaa. Voimassa olevan momentin 2 kohta poistettaisiin tarpeettomana, koska se koskee muiden kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden koulumatkatuen myöntämisedellytyksiä. Ehdotetun momentin uusi 2 kohta vastaisi sisällöltään voimassa olevan momentin 3 kohtaa.  

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevaa 3 momenttia.  

Voimassa olevan pykälän 4 momentti poistettaisiin, koska maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden koulumatkatuen myöntämisen edellytyksistä säädettäisiin edellä ehdotetuissa 1-3 momenteissa.  

4 §. Matkakustannusten määräytyminen ja laskeminen Pykälään ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteiset muutokset niiltä osin kuin siinä viitataan muiden kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden koulumatkatukeen.  

Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus voimassa olevan lain 3 §:n 2 momentin 2 kohtaan.  

Pykälän 4 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus voimassa olevan lain 3 §:n 4 momenttiin.  

Muutoin säännös vastaisi voimassa olevaa sääntelyä. 

5 §.Koulumatkatuen määrä Voimassa olevassa 5 §: ssä säädetään koulumatkatuen määrästä ja opiskelijan maksuosuudesta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että siitä poistetaan kaikki mitä koulumatkatuen määrästä ja opiskelijan maksuosuudesta on sanottu, koska ne koskevat muita kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja opiskelijoita. Voimassa olevan lain 1–4 momentit poistettaisiin siten tarpeettomana. Näistä kuitenkin 3 momentin sisältämä viittaus 4 §:n 6 momentissa tarkoitettuihin useisiin erillisiin vähintään viiden kilometrin matkaosuuksiin sisällytettäisiin jäljelle jäävään 1 momenttiin. Samalla ehdotetaan pykälän otsikkoa muutettavaksi niin, että se vasaa pykälän sisältöä. Muutoin säännös vastaisi sisällöllisesti voimassa olevaa sääntelyä.  

8  8 Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulisi voimaan 1.8.2025. 

9  Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy valtion vuotta 2025 koskevaan täydentävään talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

10  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 6 ja 16 §:n kannalta. 

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia ihmisille että asetettaessa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 42-43, ks. myös PeVL 31/2014 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (ks. esim. PeVL 67/2014 vp, s.11/I ja PeVL 40/2014 vp, s. 6/II). 

Perustuslain 16 §:ssä säädetään sivistyksellisistä oikeuksista. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Samassa momentissa todetaan myös, että oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Pykälän 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Perusoikeusuudistusta koskeneessa perustuslakivaliokunnan mietinnössä on todettu maksuttomuuden kattavan myös tarpeelliset koulukuljetukset (PeVM 25/1994 vp, s. 9). 

Esityksen yhdenvertaisuutta koskevassa arvioinnissa tulee huomioitavaksi perustuslain 16 §:n 1 momentti. Oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun koulutukseen osallistuvien ja muiden oppilaiden asettaminen eri asemaan perustuu perusoikeuteen (PL 16 § 1 mom.). Perusoikeuden turvaamista voidaan pitää hyväksyttävänä syytä rajoittaa toista perusoikeutta (yhdenvertaisuutta). Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi koulumatkatukioikeuden rajaamisesta vain maksuttomaan koulutukseen oikeutettuihin opiskelijoihin. Nykyisin koulumatkatukeen ovat oikeutettuja myös kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutetut toisen asteen opiskelijat. Rajoituksen hyväksyttävyyttä, välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta tulee punnita suhteessa siihen, miten laajasti sillä rajoitetaan perusoikeuksia. 

Oppivelvollisuuslakia koskevassa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 35/2022 vp) käsitellään perustuslain 16 §:n 1 momentissa säädetyn maksuttoman perusopetuksen laajuutta: ”(5) Perustuslakivaliokunnan mukaan oppivelvollisuuteen kuuluva opetus on perustuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua perusopetusta. Perusoikeusuudistuksen perusteluissa todetaan, ettei perustuslain 16 §:n 1 momentin toisen virkkeen säännös estä laajentamasta tai supistamasta oppivelvollisuutta nykyisestä. Momentin ensimmäisen ja toisen virkkeen välisen yhteyden vuoksi oppivelvollisuutta laajennettaessa laajenee myös velvollisuus antaa maksutonta opetusta. Erikseen on todettu, ettei säännös estä muuttamasta perusopetusjärjestelmää, kunhan vain jokaisen oikeus maksuttomaan perusopetukseen säilytetään (HE 309/1993 vp, s. 64/I). Perustuslain 16 §:n 1 momentista seuraa, että siinä tarkoitettu oppivelvollisuus on voitava suorittaa maksuttomassa perusopetuksessa (PeVL 43/2020 vp, s. 4). (6) Oppivelvollisuudesta ja sen laajentamisesta tai supistamisesta voidaan säätää lailla. Oppivelvollisuuden ja maksutonta perusopetusta koskevan oikeuden keskinäissuhteen vuoksi oppivelvollisuuden soveltamisalaa koskevan sääntelyn on täytettävä perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset, kuten vaatimukset sääntelyn hyväksyttävästä perusteesta, perusoikeusrajoituksen oikeasuhtaisuudesta ja välttämättömyydestä sekä sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta (ks. PeVM 25/1994 vp, s. 5/II).” 

Ehdotetulla säännöksellä on merkitystä perustuslain 16 §:n 1 momentissa säädetyn oikeuden maksuttomaan perusopetukseen kannalta. Perusoikeusuudistusta koskeneessa perustuslakivaliokunnan mietinnössä on todettu maksuttomuuden kattavan myös tarpeelliset koulukuljetukset (PeVM 25/1994 vp, s. 9). Ehdotetulla sääntelyllä ei puututtaisi perustuslain 16 §:n 1 momentissa säädettyyn oikeuteen maksuttomaan perusopetukseen. Kaikilla oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutetuilla olisi siten yhdenvertainen oikeus edelleen myös koulumatkatukeen.  

Sen sijaan ehdotetulla säännöksellä puututtaisiin niiden opiskelijoiden koulumatkatukioikeuteen, jotka opiskelevat muussa kuin oppivelvollisuuslaissa tarkoitetussa koulutuksessa. Ehdotetun sääntelyn johdosta nämä opiskelijat eivät saisi enää koulumatkatukea. 

Ehdotettu sääntely asettaisi siis oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun koulutukseen ja muuhun koulutukseen osallistuvat opiskelijat eri asemaan. Ehdotetulla sääntelyllä puututtaisiin siten näiden henkilöryhmien väliseen yhdenvertaiseen kohteluun. 

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan valtiontalouden säästötavoitteet taloudellisen laskusuhdanteen aikana voivat muodostaa hyväksyttävän perusteen puuttua jossain määrin myös perustuslaissa turvattujen oikeuksien tasoon (ks. PeVM 25/1994 vp, s. 10/II, ja esim. PeVL 25/2012 vp ja PeVL 44/2014 vp). Tällöinkään sääntely ei saa kokonaisuutena arvioiden vaarantaa perustuslaissa turvatun perusoikeuden toteutumista (PeVL 10/2015 vp). 

Ehdotettua sääntelyä tulee ennen kaikkea arvioida siitä näkökulmasta, vaarantaako se kokonaisuutena arvioiden perustuslaissa turvatun perusoikeuden (yhdenvertaisuus) toteutumista.  

Ehdotetun sääntelyn taustalla on valtiotalouden säästötavoitteet. Ehdotetun sääntelyn vaikutukset kohdistuisivat arviolta noin 12 000 opiskelijaan, jotka opiskelevat tällä hetkellä muussa kuin maksuttomassa koulutuksessa. Ehdotetun sääntelyn mukaiset merkittävimmät vaikutukset kohdistuisivat niihin opiskelijoihin, jotka asuvat syrjäseudulla ja ovat täysin oman auton varassa, vailla tosiasiallista mahdollisuutta käyttää joukkoliikennettä. Sääntelyn hyväksyttävyyttä suhteessa mahdollisiin perusoikeuksien rajoittamiseen on huomattava, että koulumatkatukioikeuden rajaaminen vain maksuttomaan koulutukseen oikeutettuihin ei merkitsisi kuitenkaan estettä hakeutua koulutukseen. Ehdotetun rajoituksen hyväksyttävyyttä lisää myös toisen asteen opintojen erityispiirre, eli vapaa hakeutumisoikeus. Vapaa hakeutumisoikeus takaisi opiskelijalle mahdollisuuden vaikuttaa itse opiskelupaikkaan ja sen sijaintiin. Toisaalta kaikilla opiskelijoilla, jotka jäävät esityksen mukaisesti koulumatkatuen ulkopuolelle ei ole mahdollisuutta muuttaa lähemmäs koulutuslaitosta. Tällainen syy voi esimerkiksi liittyä henkilön terveydentilaan. Koulumatkatukioikeuden menettäjistä, arviolta 12 000 opiskelijasta arviolta noin 80 % (9 600 opiskelijaa) suorittaa toista toisen asteen tutkintoa tai muita opintoja, jotka eivät kuulu oppivelvollisuuslain 16 §:ssä säädetyn maksuttoman koulutuksen piiriin. Joukosta yli 6000 opiskelijaa on 25-vuotiaita tai vanhempia. Yhden tutkinnon jo suorittaneilla ja vanhemmilla opiskelijoilla voidaan olettaa jo nykyisin olevan melko kattavasti erilaisia opiskelun mahdollistavia toimeentulon muotoja. 

Hallituksen käsityksen mukaan ehdotettuun lakiin ei sisälly sellaisia perusoikeuksien rajoituksia, joiden vuoksi esitystä ei voitaisi käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus katsoo, että ehdotettu laki voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. 

Muiden kuin maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden poistaminen koulumatkatuen piiristä säädettäisiin lain tasolla ja yksiselitteisesti, joten lailla säätämisen sekä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusten voidaan katsoa toteutuvan.