1.1.1  1.1.1 Liikennepolttoaineet

Nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia (1472/1994), jäljempänä polttoaineverolaki, muutettiin energiaverouudistuksen yhteydessä lailla 1399/2010 vuoden 2011 alusta siten, että polttoaineiden litrapohjainen valmistevero muutettiin polttoaineen energiasisältöön eli lämpöarvoon perustuvaksi energiasisältöveroksi sekä poltosta syntyvään hiilidioksidin ominaispäästöön perustuvaksi hiilidioksidiveroksi. 

Nykyisin energiasisältöveron määrä on 0,01631 euroa megajoulelta ja hiilidioksidivero 62 euroa tonnilta, joka esimerkiksi moottoribensiinille tarkoittaa hiilidioksidiverona 0,0051 euroa megajoulelta.  

Polttoaineverolain liitteen verotaulukossa verojen määrä on selvyyden vuoksi muunnettu verotettavaan yksikköön polttoainekohtaisesti. Liikennepolttoaineista fossiilisen bensiinin energiasisältövero on 52,19 ja hiilidioksidivero 17,38 senttiä litralta. Lähtökohtaisesti kaikilla fossiilisilla ja bioperäisillä liikennepolttoaineilla tulisi olla sama, bensiinin verotasoon sidottu energiasisältövero. Pääosin hyötyliikenteen kuluttaman fossiilisen ja bioperäisen dieselöljyn energiasisältöveron taso ei kuitenkaan ole yhtä korkea kuin pääosin henkilöautoliikenteessä käytettävän moottoribensiinin ja sitä korvaavien bioperäisten polttoaineiden. Dieselöljyn lievemmällä verotuksella on haluttu alentaa muun muassa kuorma-autoliikenteen ja sitä kautta vientiteollisuuden sekä linja-autoliikenteen kustannuksia. Tämä on toteutettu siten, että dieselöljyn ja sitä korvaavien polttoaineiden energiasisällölle annettua veroa alennetaan kiinteällä summalla 25,95 senttiä litralta, joka tarkoittaa dieselöljylle megajoulea kohti noin 0,0072 euron suuruista veronalennusta veroperusteen edellyttämään tasoon. Verotaulukossa ilmoitettuna fossiilisen dieselöljyn energiasisältövero on 32,77 senttiä litralta ja hiilidioksidivero 19,90 senttiä litralta. Koska dieselöljyn energiasisältövero (0,00911 euroa megajoulelta) on matalampi kuin veron ympäristöperusteet edellyttäisivät (0,01631 euroa megajoulelta) eikä dieselhenkilöautojen suosimiselle ole ympäristö- eikä muitakaan perusteita, dieselkäyttöisistä henkilöautoista kannetaan ajoneuvoveron käyttövoimaveroa, jolla täydennetään polttoaineverotusta ja yhtenäistetään bensiinin ja dieselöljyn erilaisesta verokohtelusta aiheutuvia kustannuseroja autoilijoille keskimääräisellä vuotuisella ajosuoritteella sekä varmistetaan valtiontukisääntelyn edellyttämä vaatimus neutraalista energiaverotuksesta. Käyttövoimaveroa kannetaan dieselöljyn lisäksi myös muista bensiiniä lievemmin verotetuista henkilöautojen käyttövoimista, jotta myös niiden osalta täytettäisiin energiaverojärjestelmän luonteen mukainen ja valtiontukisääntelyn edellyttämä liikenteen käyttövoimien objektiivinen ja neutraali verotus. 

Koska myös bioperäisten bensiini- ja diesellaatujen energiasisältövero määräytyy niiden lämpöarvon perusteella, niiden litraperusteinen energiasisältövero on vastaavia fossiilisia polttoaineita matalampi. 

Lähipäästöiltään perinteisiä fossiilisia polttoaineita parempien polttoainelaatujen energiasisältöverosta myönnetään alennus, joka vastaa päästöhyödyn laskennallista arvoa vuoden 2010 laskentakriteereillä, jotka painottivat EURO II luokan bussien päästöjen vähentämisessä saatavia hyötyjä. 

Päästöhyödyn laskenta on tehty puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvojen edistämisestä annetussa Euroopan parlamentin direktiivissä (2009/33/EY) esitettyjen periaatteiden mukaisesti. 

Kaikkien fossiilisten ja bioperäisten liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron määrän laskentaperuste on hiilidioksiditonnin arvo 62 euroa sekä jokaiselle tuotteelle ominainen hiilidioksidipäästökerroin. Sekä fossiilisten että bioperäisten polttoaineiden hiilidioksidivero on energiasisältöveron tavoin suhteutettu polttoaineen lämpöarvoon, jolloin bioperäisten polttoaineiden litrakohtainen vero on fossiilisia alempi. Liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron laskentaperustetta täsmennettiin vuonna 2012 polttoaineverolain muuttamisesta annetulla lailla 256/2012 siten, että biopolttoaineiden lisäksi fossiilisen moottoribensiinin ja dieselöljyn hiilidioksidipäästössä otetaan huomioon polttoaineen elinkaarenaikainen keskimääräinen kasvihuonepäästö Euroopan unionin (EU) komission vaatimusten mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoitti fossiilisten moottoribensiini- ja diesellaatujen hiilidioksidipäästökertoimen korottamista noin 20 prosentilla. Muutoksella ei ollut vaikutusta litrakohtaisiin verotasoihin samanaikaisesti tehdyn hiilidioksiditonnille annetun arvon alentamisen takia. Muutoksella yhdenmukaistettiin fossiilisten ja bioperäisten liikennepolttoaineiden veroperusteet verotukseen liittyvien valtiontukiongelmien välttämiseksi. 

Kestävyyskriteerit täyttävien biopolttoaineiden hiilidioksidiveroa alennetaan suhteessa vastaavan fossiilisen polttoaineen verotasoon, koska niillä katsotaan saavutettavan elinkaarenaikaista hiilidioksidipäästön vähenemää verrattuna vastaaviin fossiilisiin polttoaineisiin. Biopolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjen arvioinnissa on käytetty hyväksi EU:n kestävyyskriteerilainsäädännössä noudatettuja lähtökohtia. Kestävyyskriteereistä säädetään uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY, jäljempänä RES-direktiivi. Direktiivissä annetaan oletusarvoja siitä, millaisia elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästövähenemiä biopolttoaineilla voidaan saavuttaa suhteessa fossiilisten polttoaineiden elinkaarenaikaisiin kasvihuonekaasupäästön vähenemiin. RES-direktiivin lähtökohta on, että direktiivin mukaisilla kestävillä biopolttoaineilla on saavutettava aluksi 35 ja myöhemmin vähintään 50 prosentin suuruinen kasvihuonekaasupäästöjen vähenemä vastaavaan fossiiliseen polttoaineeseen verrattuna. Mainitun direktiivin 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut, jätteistä tai tähteistä taikka syötäväksi kelpaamattomasta selluloosasta tai lignoselluloosasta tuotetut biopolttoaineet, jäljempänä tuplalaskettavat biopolttoaineet, käsitellään siinä käytännössä lähes kasvihuonekaasuneutraaleina polttoaineina. 

Kestävyyskriteerit täyttävien, niin sanottujen ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden, kuten maatalousperäisen etanolin ja biodieselin, hiilidioksidivero on puolitettu. Tuplalaskettavat, niin sanotut toisen sukupolven biopolttoaineet on vapautettu hiilidioksidiverosta, koska niiden voidaan katsoa olevan hiilidioksiditaseeltaan lähes neutraaleja polttoaineita ja koska niiden raaka-aineet ovat ruuantuotantoon soveltumattomia. 

Sekä fossiilisista että bioperäisistä liikennepolttoaineista kannetaan valmisteverotuksen yhteydessä huoltovarmuusmaksua, joka tuloutetaan valtion talousarvion ulkopuoliseen rahastoon. 

Suomessa liikenteen biopolttoaineiden käytön edistäminen perustuu polttoaineen jakelijoita koskevaan sitovaan velvoitteeseen toimittaa vuosittain liikennepolttoaineeksi laissa säädetty osuus biopolttoaineita. Biopolttoaineiden jakeluvelvoitteesta säädetään biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetussa laissa (446/2007). Polttoaineiden verotuksen tarkoituksena ei ole edistää biopolttoaineiden käyttöä, vaan verottaa kaikkia polttoaineita mahdollisimman objektiivisesti ja neutraalisti niiden energiasisällön, hiilidioksidipäästön ja lähipäästöjen perusteella. Verotus tukee ympäristön kannalta parhaimpien fossiilisten ja bioperäisten polttoaineiden käyttöä. 

1.1.2  1.1.2 Elinkaaripäästöjen huomioiminen liikennepolttoaineiden hiilidioksidiverotuksessa

Energiaverotuksen vuoden 2011 rakenteellisen uudistuksen yhteydessä on pyritty komission kilpailupääosaston kanssa varmistamaan, ettei energiaverojärjestelmään katsottaisi sisältyvän valtiontukea. Tämä on tarpeen, jottei energiaverojärjestelmän mukaisille veroporrastuksille tarvitsisi hakea valtiontukena komission hyväksyntää, joka olisi määräaikainen. Komissio on painottanut, ettei neutraali verojärjestelmä saa sisältää rakenteita, jotka suosivat tiettyjä polttoaineita tai energialähteitä. Erityisen tärkeäksi asia muodostuu Suomessa noudatettujen liikenteen biopolttoaineiden edistämistavoitteiden ja toimenpiteiden kannalta. Biopolttoaineiden edistäminen perustuu yrityksiä sitovaan biopolttoaineiden jakeluvelvoitteeseen, jota ei EU-lainsäädännön mukaisesti saa tukea lisäksi taloudellisilla kannustimilla, kuten esimerkiksi biopolttoaineiden verotuilla. Jos liikennepolttoaineiden verojärjestelmään sisältyisi biopolttoaineiden valtiontueksi katsottavia elementtejä, aiheutuisi siitä merkittävä ongelma biopolttoaineiden käyttötavoitteiden saavuttamisessa kustannustehokkaalla tavalla.  

Suomessa on katsottu, ettei nykyiseen liikennepolttoaineiden verotukseen sisälly valtiontukea, vaikka eri polttoaineiden litramääräinen vero vaihtelee. Verotus perustuu polttoaineiden ominaisuuksiin, joita arvioitaessa käytetään hyväksi EU:n säännöksiä ja tehtyjä tutkimuksia polttoaineiden energiasisällöstä ja biopolttoaineiden elinkaarenaikaisista kasvihuonekaasupäästövähenemistä. Siltä osin kun liikenteen energialähteiden verotuksessa ei noudateta täysimääräisesti ympäristöperusteista veromallia, energiaverotusta täydennetään käyttövoimaverolla EU-oikeudellisen hyväksyttävyyden varmistamiseksi.  

Komissio ei ole nähnyt ongelmaa moottoribensiinin ja dieselöljyn eritasoisissa energiasisältöveroissa, koska samaa perustetta eli polttoaineen mitattua lämpöarvoa sovelletaan yhdenmukaisesti yhtäältä moottoribensiiniin ja sitä korvaaviin biopolttoaineisiin ja toisaalta dieselöljyyn ja sitä korvaaviin biopolttoaineisiin. Energiasisältöveron määräytyminen on valtiontukimielessä veron luonteen ja logiikan mukaista eikä siihen siten sisälly valtiontukea. Lisäksi dieselhenkilöautoilta ja muilta bensiiniä lievemmin verotettua käyttövoimaa käyttäviltä ajoneuvoilta kannettava käyttövoimavero varmistaa liikenteen eri energialähteiden yhdenmukaisen kohtelun. 

Komission mukaan polttoaineiden hiilidioksidiverotus vuoden 2011 energiaverouudistuksen mukaisena sitä vastoin edellytti täsmentämistä valtiontukitarkastelun välttämiseksi. Ratkaisuna oli Suomen ehdottamalla tavalla se, että fossiilisten polttoaineiden polton hiilidioksidipäästöön lisätään polttoaineen tuotannon ja kuljetusten keskimääräinen laskennallinen hiilidioksidiekvivalenttipäästö, jolloin käytettäisiin yhdenmukaista elinkaariajatteluun perustuvaa laskentaa sekä fossiilisille että biopolttoaineille. Hiilidioksidiekvivalenttipäästöissä otetaan huomioon hiilidioksidin lisäksi myös muut kasvihuonekaasut kuten metaani ja typpioksiduuli. 

Jotta verojärjestelmään ei sisältyisi EU:n valtiotukisääntöjen mukaista valtiontukea, liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron laskentaperusteisiin tehtiin mainittu tarkennus. Moottoribensiinin, dieselöljyn ja niitä korvaavien muiden polttoaineiden hiilidioksidiveron laskentaperustetta täsmennettiin siten, että fossiilisen moottoribensiinin ja dieselöljyn hiilidioksidipäästössä otettaan huomioon polttoaineen koko elinkaarenaikainen päästö poltosta syntyvän päästön lisäksi. Laskentaperiaatetta koskeva tarkennus lisättiin polttoaineverolain 1 §:ään. Biopolttoaineiden hiilidioksidiverotuksessa huomioitiin jo alun perinkin elinkaarenaikaiset päästöt, joten siihen ei ollut tarvetta tehdä muutoksia. 

Vuoden 2011 verouudistuksessa moottoribensiinin ja dieselöljyn polton hiilidioksidipäästöinä käytettiin Tilastokeskuksen Polttoaineluokituksen 2010 mukaisia arvoja, jotka olivat bensiinille 72,9 ja dieselöljylle 73,6 grammaa hiilidioksidia megajoulelta.  

Vuonna 2012 käyttöönotettu moottoribensiinin ja dieselöljyn tuotantoketjun alkupään keskimääräinen laskennallinen hiilidioksidipäästö perustuu Euroopan Yhteisen Tutkimuskeskuksen (European Joint Research Centre), jäljempänä JRC, raporttiin Well-to-wheels Analysis of Future Automotive Fuels and Powertrains in the European Context, WTT APPENDIX 2, 2011. Sen mukaan elinkaarenaikaisten hiilidioksidiekvivalenttipäästöjen huomioimiseksi verotuksessa tulee tuotantoketjun alkupään osalta lisätä bensiinin päästöä 14,2 ja dieselöljyn päästöä 15,9 grammaa megajoulelta. 

Kun vuoden 2012 veromuutoksen yhteydessä siirryttiin fossiilisten liikennepolttoaineiden osalta käyttämään elinkaarenaikaista hiilidioksidipäästöä, myös polton päästön laskennan perusteena siirryttiin käyttämään komission JRC:n raportissa Well-to-wheels Analysis of Future Automotive Fuels and Powertrains in the European Contex, Well-to-Wheels Report, Version 3c, July 2011 julkaisemia polton hiilidioksidin ominaispäästöjä. Ne ovat vuoden 2010 rikkipitoisuusvaatimuksen mukaiselle bensiinille 73,38 ja dieselöljylle 73,25 grammaa megajoulelta. Polton päästöjen vähäisellä muutoksella ei ollut käytännössä vaikutusta verotukseen. JRC:n laskemia polton hiilidioksidipäästöarvoja oli perusteltua siirtyä käyttämään, jotta laskentaperuste olisi yhdenmukainen polttoaineiden elinkaarenaikaisen päästön kanssa ja saman tutkimuskeskuksen arvioima. Lisäksi kysymyksessä on komission oma tutkimuskeskus, jonka käyttämiä arvoja on tarkoituksenmukaista hyödyntää tehtäessä komission vaatimuksiin perustuvaa laskentaperusteen muutosta. 

Ehdotettu muutos tarkoitti fossiilisen moottoribensiinin ja dieselöljyn hiilidioksidipäästökertoimen korotusta noin 20 prosentilla. Koska tarkoituksena ei kuitenkaan ollut muuttaa polttoaineiden litrakohtaisia verotasoja, liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron laskentaperusteena olevaa hiilidioksiditonnin arvoa alennettiin 10 eurolla. Laskentaperusteiden muutos olisi edellyttänyt periaatteessa vähäisiä muutoksia joidenkin polttoaineiden hiilidioksidiverotasoihin. Koska muutokset olisivat suurimmillaankin olleet 15 sentin sadasosan luokkaa, polttoaineverolain verotaulukkoa ei pidetty tarkoituksenmukaisena muuttaa. 

Fossiilisten lämmitys-, voimalaitos- ja työkonepolttoaineiden hiilidioksidiveron laskentaperusteisiin ei samassa yhteydessä ehdotettu tehtäväksi vastaavaa elinkaaripäästöt huomioivaa tarkennusta, koska asiaan liittyi teknisiä- ja tietopohjaongelmia, joita ei ole voitu ratkaista liikennepolttoaineita koskevan esityksen antamisen edellyttämässä aikataulussa. Lämmityspolttoaineiden osalta ongelman arvioitiin tuolloin olevan toisaalta lievempi, koska fossiilisten ja veronalaisten bioperäisten polttonesteiden kesken kilpailu koskee pääosin vain kevyttä polttoöljyä ja biopolttoöljyä. Lämmityspolttoaineisiin ei tuolloin liittynyt myöskään jakeluvelvoitetyyppistä kysymystä, joka on liikennepolttoaineiden verotuksen osalta merkittävä veromalliin vaikuttava tekijä. 

1.1.3  1.1.3 Lämmityspolttoaineet

Lämmitykseen käytettävien sekä voimalaitos- ja työkonepolttoaineiden, jäljempänä lämmityspolttoaineiden, kuten kevyen ja raskaan polttoöljyn, nestekaasun, kivihiilen, maakaasun, turpeen ja mäntyöljyn verotuksesta säädetään polttoaineverolaissa sekä sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1260/1996), jäljempänä sähköverolaki. Energiaverouudistuksen yhteydessä vuoden 2011 alusta myös lämmityspolttoaineiden litra- tai painoperusteinen valmistevero muutettiin laeilla 1399/2010 ja 1400/2010 yhdenmukaisin veroperustein määräytyväksi, polttoaineen energiasisältöön perustuvaksi energiasisältöveroksi ja poltosta syntyvään hiilidioksidin ominaispäästöön perustuvaksi hiilidioksidiveroksi. Muutos oli rakenteeltaan vastaava kuin liikennepolttoaineille toteutettu. Toisin kuin liikennepolttoaineiden, fossiilisten lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiverotuksessa ei kuitenkaan tällä hetkellä huomioida elinkaaripäästöjä. 

Turpeen ja mäntyöljyn verotus ei perustu ympäristöperusteiseen veromalliin, joten niistä ei kanneta energiasisältö- ja hiilidioksidiveroa vaan erillistä energiaveroa. Turpeen vero alennettiin nykytasolle 1,90 euroa megawattitunnilta vuonna 2016. 

Nykyisin kevyen polttoöljyn energiasisältöveron määrä on 0,00208 euroa megajoulelta ja hiilidioksidiveron määrä 0,0046 euroa megajoulelta, joka vastaa hiilidioksidin arvoa 62 euroa tonnilta. Verotaulukossa verojen määrä on selvyyden vuoksi muunnettu verotettavaan yksikköön polttoainekohtaisesti. 

Lämmityspolttoaineiden polton hiilidioksidipäästöä laskettaessa on käytetty perusteena Tilastokeskuksen Polttoaineluokituksessa 2010 käytettyjä arvoja. Maakaasun hiilidioksidipäästö on 55,04, nestekaasun 65,7, kevyen polttoöljyn 74,1, raskaan polttoöljyn 78,8 ja kivihiilen 94,6 grammaa megajoulelta. 

Maakaasun energiasisältövero oli vuoteen 2015 asti tavoitetasoa alempi, koska maakaasulle haluttiin vuoden 2011 verouudistuksen yhteydessä antaa aikaa sopeutua yhdenmukaiseen verotukseen muiden fossiilisten tuontipolttoaineiden kanssa. Maakaasun alennettu verokanta energiasisältöverossa on luonteeltaan verotukea, jonka suuruus oli vuosilta 2011—2015 yhteenlaskettuna noin 204 miljoonaa euroa. Energiasisältöveron tason noustessa vuoden 2015 alusta tuki poistui maakaasulta kokonaan. Komission virkamiesten mukaan järjestely, jossa maakaasun verotuki muihin polttoaineisiin nähden poistettiin asteittain vuoteen 2015 mennessä, oli perusteltu. Maakaasun hiilidioksidiveroon ei ole sisältynyt verotukea, koska sen perusteet ja taso ovat olleet koko ajan yhdenmukaiset muiden fossiilisten lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiverotuksen kanssa. 

1.1.4  1.1.4 Yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto

Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon, jäljempänä yhdistetty tuotanto, kilpailukyvyn parantamiseksi sekä päästökaupan ja verotuksen päällekkäisen ohjauksen vähentämiseksi lämmityspolttoaineiden hiilidioksidivero on puolitettu käytettäessä polttoaineita yhdistetyn tuotannon laitoksessa lämmöntuotantoon. Yhdistetyn tuotannon verotuki on kasvanut hiilidioksidiveron korotusten seurauksena 15 eurosta 31 euroon hiilidioksiditonnilta. Vuonna 2017 verotuki oli suuruudeltaan noin 108 miljoonaa euroa. Sen lisäksi, että yhdistetyssä tuotannossa käytettyjen polttoaineiden hiilidioksidivero on puolitettu, edistetään sitä energiaverotuksessa sillä, että verotettava hyötylämmön tuotantoon käytetty polttoainemäärä lasketaan kertomalla kulutukseen luovutettu lämpö kertoimella 0,9. Tämä laskentasääntö yhdistettynä hiilidioksidiveron puolitukseen tarkoittaa, että yhdistetyn tuotannon lämmön verorasitus on noin puolet erilliseen lämmöntuotantoon verrattuna. 

Lisäksi energiaintensiivinen teollisuus saa osittaisen energiaverojen palautuksen käyttämistään lämmityspolttoaineista ja sähköstä. 

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa eräänä veropoliittisena linjauksena verotuottojen lisäämiseksi, ja samalla yhdistetyn tuotannon ohjaamiseksi vähäpäästöisemmäksi, on yhdistetyn tuotannon hiilidioksidiveron alennuksen poistaminen vaiheittain. Hallitusohjelman laatimisen yhteydessä toimenpiteellä arvioitiin saatavan noin 90 miljoonan euron lisäys valtion verotuottoihin. 

Yhdistetyn tuotannon verotuen poistolla arvioitiin olevan vaikutuksia Suomen energiatalouteen ja valtiontalouteen sekä mahdollisesti myös kasvihuonekaasupäästöihin ja energiaomavaraisuuteen. Muutoksen valmistelemiseksi ja sen vaikutusten arvioimiseksi valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö tilasivat yhdessä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:ltä selvityksen yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon hiilidioksidiveron puolituksen poiston vaikutuksista, VTT-R-01173-16. Selvityksen mukaan nykyinen energiaverojärjestelmä toimii kokonaisuutena hyvin valtiontalouden sekä energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden kannalta. Kivihiilen käyttö vähenee tasaisesti ja yhdistetyn tuotannon kilpailukyky muihin tuotantomuotoihin nähden on säilynyt kohtuullisena. Toisaalta verotuen poisto ei edistäisi sille hallitusohjelmassa asetettuja ympäristö- ja energiapoliittisia tavoitteita ja sen vaikutukset olisivat energian hinnan, energiatehokkuuden ja -omavaraisuuden sekä ympäristönäkökohtien näkökulmasta pääosin lievästi negatiivisia tai neutraaleja. 

VTT:n selvityksen valmistuttua hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi toukokuussa 2016, ettei yhdistetyn tuotannon verotukea poisteta ja että siitä aiheutuva verotuottovaje täytetään korottamalla lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiveron laskentaperusteena olevaa hiilidioksiditonnin hintaa vuoden 2017 alusta neljällä eurolla 58 euroon hiilidioksiditonnilta. Lisäksi talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti korottaa energiasisältöveroa 0,4 eurolla megawattitunnilta. Korotuksesta noin kolme neljäsosaa kohdistui siten hiilidioksidiveroon ja yksi neljäsosa energiasisältöveroon. Näillä toimenpiteillä saatiin puolet eli 45 miljoonaa euroa yhdistetyn tuotannon verotuen vaiheittaisella poistolla tavoitellusta 90 miljoonan euron lisäverotuotosta. Tästä syystä talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi, että tarvittavasta lisäkorotuksesta vuoden 2019 alusta päätettäisiin myöhemmin erikseen.  

Valtion vuoden 2018 talousarvioesitystä koskevissa hallituksen neuvotteluissa hallitus päätti, että lämmityspolttoaineiden veroja nostettaisiin aiemmin päätetyn mukaisesti 45 miljoonalla eurolla, mutta lisäkorotus aikaistettaisiin vuodella siitä, mitä talouspoliittinen ministerivaliokunta oli linjannut toukokuussa 2016. Lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiveron hintaa korotettiin vuoden 2018 alusta neljällä eurolla 62 euroon hiilidioksiditonnilta. Lisäksi energiasisältöveroa korotettiin noin 0,45 megawattitunnilta. Korotus painottui hiilidioksidiveroon. 

Lämmityspolttoaineista turvetta ja mäntyöljyä lukuun ottamatta kannetaan valmisteverotuksen yhteydessä huoltovarmuusmaksua. Kaasumaiset ja kiinteät biopolttoaineet ovat verottomia ja huoltovarmuusmaksuttomia. 

Lämmitykseen käytetystä mäntyöljystä kannetaan valmisteveroa raskaan polttoöljyn veroa vastaava määrä. Veron tarkoituksena on ohjata mäntyöljy energiakäytöstä jatkojalostukseen kemianteollisuuden raaka-aineeksi. Jatkojalostuksen raaka-ainesaannin turvaamiseksi mäntyöljyn veroa on korotettu saman verran kuin raskaan polttoöljyn. 

1.1.5  1.1.5 Sähkön verotus

Sähkön tuotannon polttoaineet ovat verottomia sekä erillisessä sähkön lauhdetuotannossa että yhdistetyssä tuotannossa. Sähköveroa kannetaan kaikesta sähköstä sen tuotantotapaan katsomatta eikä vero siten perustu sähkön tuottamiseen käytettyjen polttoaineiden hiili- tai energiasisältöön. Sähkön valmistevero on porrastettu kahteen veroluokkaan. Veroluokan I veroa kannetaan yleisesti elinkeinotoiminnassa, esimerkiksi palvelutoiminnoissa, metsätaloudessa, rakentamisessa samoin kuin julkisella sektorilla ja kotitalouksissa käytetystä sähköstä. Alemman veroluokan II veron piiriin kuuluvat teollisuudessa, kaivostoiminnassa, konesaleissa ja kasvihuoneissa käytetty sähkö. Myös muu maatalous kuuluu käytännössä veroluokan II veron piiriin, mutta tämä on toteutettu maatalouden energiaverojen palautuksena. 

Sähköverotuksen lähtökohtana on muun valmisteverotuksen tavoin verottaa sähkö vasta kulutukseen luovutettaessa. Toisin sanoen sähköä voidaan siirtää verottomana voimalaitokselta sähköverkkoon ja eteenpäin sähköverkossa, jolloin vero tulee suoritettavaksi vasta, kun sähkö siirretään verkosta kulutuspaikalle. Tämän mahdollistamiseksi sähkön siirto toimitusketjun eri vaiheissa on säädetty verottomaksi. 

Kaikki voimalaitoksen tuottama ja sähköverkossa siirrettävä sähkö on veronalaista. Keskeisimpiä sähköverovelvollisia ovat verkonhaltijat ja sähköntuottajat. Sähköntuottajalla tarkoitetaan sähköverolaissa muuta kuin jäljempänä selitettävää mikro- ja piensähkön tuottajaa. Käytännössä sähköntuottaja eli voimalaitos siirtää tuottamansa sähkön verotta sähköverkkoon, jossa sähköä voi siirtää edelleen verotta toisiin sähköverkkoihin. Sähköä voi myös siirtää sähköverotta toisesta maasta Suomen sähköverkkoon. Siinä vaiheessa, kun sähkö luovutetaan esimerkiksi jakeluverkosta kulutettavaksi kotitalouksissa tai teollisuuslaitoksissa, sähkön määrä mitataan, mistä määrästä sähkön luovuttanut verkonhaltija on velvollinen suorittamaan joko veroluokan I tai II mukaisen veron. Niissä tilanteissa, joissa sähköntuottaja ei siirrä sähköä sähköverkkoon ja kuluttaa itse tuottamansa sähkön esimerkiksi tuotantotoiminnassaan, sähköntuottaja on verovelvollinen itse tuottamastaan ja kuluttamastaan sähköstä. Sähköntuotannon omakäyttölaitteiden kuluttama sähkö on kuitenkin verotonta. Sähkön siirto toiseen maahan on veroton eikä sähköntuotantoa siten jää rasittamaan kansalliset verot. 

Verkonhaltijan ja sähköntuottajan on rekisteröidyttävä Verohallinnolle sähköverovelvolliseksi. Verovelvollisen on tehtävä sähköveroilmoitus Verohallinnolle kultakin kalenterikuukaudelta, jossa eritellään verottomat sähkön siirrot ja kulutukseen luovutettu sähkö eri veroluokissa. Ilmoitus on annettava kuukautta seuraavan kuukauden 18. päivään mennessä, ja verot on maksettava 27. päivään mennessä. 

Sähkön pientuotannon osalta on lievennyksiä sähkön verollisuuteen ja toimijoiden verovelvollisuuteen. Pienimmät sähköntuottajat eli enintään 100 kilovolttiampeerin nimellistehoisilla mikrovoimalaitoksilla sähköä tuottavat on vapautettu kaikista sähköverotuksen velvollisuuksista. Näiden toimijoiden ei tarvitse rekisteröityä verovelvollisiksi eikä antaa sähköntuotannostaan veroilmoituksia.  

Yli 100 kilovolttiampeerin nimellistehoiset, mutta enintään 800 000 kilowattituntia vuodessa tuottavat sähkön pientuottajat sen sijaan rekisteröityvät Verohallinnolle sähköverovelvollisiksi. Sähköveroa ei näidenkään pientuottajien tarvitse maksaa itse tuottamastaan ja käyttämästään sähköstä, vaan he antavat kerran vuodessa vuosiveroilmoituksen niin sanottuna nollaveroilmoituksena, jolla ilmoitetaan vain tuotettu sähkön määrä. Vuosi-ilmoitusta käytetään hyväksi valvottaessa verottoman vuosituotannon rajaa. Jos vuosituotanto ylittää 800 000 kilowattituntia, tuottaja on verovelvollinen kaikesta tuottamastaan ja itse käyttämästään sähköstä. 

Jos mikro- tai pienvoimalaitoksessa tuotettu sähkö siirretään sähköverkon kautta kulutukseen, verottomuus ei kuitenkaan siirry sähkön mukana, vaan sähkön kulutukseen siirtävä verkonhaltija maksaa siitä veroluokan I tai II mukaisen sähköveron. 

1.1.6  1.1.6 Maatalouden energiaverojen palautus

Energiatuotteiden hintaan sisältyvää valmisteveroa palautetaan ammattimaiselle kasvihuoneviljelijälle ja maatalouden harjoittajalle maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annetun lain (603/2006), jäljempänä maatalouden veronpalautuslaki, nojalla. Veronpalautusta maksetaan maataloudessa käytetystä, Suomessa verotetusta kevyestä ja raskaasta polttoöljystä, biopolttoöljystä sekä sähköstä. 

Kasvihuoneet voivat hankkia sähköä suoraan alennetun veroluokan II verolla, jos kasvihuoneviljelijä on hankkinut erillisen sähkömittarin kasvihuoneessa käytettävää sähköä varten. Mittarin avulla kulutettavan sähkön määrä voidaan tarkasti jakaa kasvihuoneiden ja yksityiskäytön välillä. Ammattimaiset kasvihuoneet ovat oikeutettuja lisäksi energiaintensiivisen yrityksen energiaveron palautukseen. 

Muulle maataloudelle sähkön verotuki maksetaan palauttamalla hakemuksesta veroluokkien I ja II välinen erotus eli käytännössä maatalouden sähkövero vastaa teollisuuden sähköverokantaa II. 

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman linjauksen mukaisesti energiaverotuksen ympäristöohjaus ulotettiin myös päästökaupan ulkopuolella olevan maataloussektorin hiilidioksidipäästöihin. Maataloudelle palautetaan energiasisältöveroa vastaava määrä, jolloin maatalouden rasitteeksi jää päästökaupan ulkopuolisena sektorina hiilidioksidiveron määrä. Maataloudessa käytettyjen polttoaineiden valmisteveron palautus on kytketty suoraan polttoaineverolaissa säädettyyn energiasisältöveroon. Tämä tarkoittaa myös, että polttoaineverolaissa säädetyn energiaveron muutokset eivät enää edellytä erillistä muutosta maatalouden veronpalautuslakiin. Vastaavaa kytkentää ei ole tehty sähköveron osalta. 

Tällä hetkellä valmisteveroa palautetaan kevyestä polttoöljystä ja biopolttoöljystä 7,50 senttiä litralta ja raskaasta polttoöljystä 8,56 senttiä kilogrammalta. Palautuksen jälkeen veroa jää maksettavaksi kevyestä polttoöljystä 16,54 senttiä litralta ja raskaasta polttoöljystä 20,08 senttiä kilogrammalta. Biopolttoöljystä maksettavaksi jää tyypillisesti 8,27 senttiä litralta. Lisäksi maksettavaksi jää huoltovarmuusmaksu. Sähköstä palautetaan veroa 1,55 senttiä kilowattitunnilta. 

Veronpalautukset maksetaan verovuodelta hakemuksesta jälkikäteen. Palautuksen maksaa Verohallinto. Hakemuskäsittely on sidottu maatalouden tuloveroilmoituksiin ja niiden aikatauluihin. Verovuoden aikana käytettyä polttoainetta ja sähköä koskeva hakemus on jätettävä viimeistään verovuoden päättymistä seuraavan kalenterivuoden helmikuun loppuun mennessä. Yhteisön ja yhteisetuuden on jätettävä hakemus kuitenkin viimeistään neljän kuukauden kuluttua sen verovuoden päättymisestä, jolta palautusta haetaan. Palautusmäärän muuttuessa palautusta maksetaan kulutusajankohtana voimassa olevan palautusmäärän mukaisena. 

Verohallinto tekee energiaveron palautuksien osalta valvonnan kerran vuodessa. Valvontakausi kestää kesäkuun alusta elokuun loppuun. Valvontakäsittelyssä tutkitaan muun muassa hakemuksen oikea-aikaisuus, hakijan oikeus palautukseen sekä se, ettei hakijalla ole palauttamattomia takaisinperittäväksi määrättyjä tukia eikä hakija ole taloudellisissa vaikeuksissa. Palautusten maksu hakijoille tapahtuu syys-lokakuun vaihteessa. 

Palautuksen määrä vaihtelee merkittävästi tilakohtaisesti, mutta tukimäärät ovat keskimäärin pieniä. Palautuksen keskiarvo vuonna 2016 oli noin 880 euroa ja noin 17 900 maatilalle maksettiin palautusta 50—500 euron välillä. Maatalouden energiaveron palautus oli vuodelta 2016 yhteensä noin 32 miljoonaa euroa, josta kevyen polttoöljyn osuus oli noin 18 miljoonaa euroa ja sähkön osuus 14 miljoonaa euroa. Lisäksi kasvihuoneiden suora sähköverotuki oli noin kahdeksan miljoonaa euroa, joten maatalouden energiaverotuki yhteensä oli noin 40 miljoonaa euroa. Koska palautukset maksetaan jälkikäteen, valtion talousarvion kassaperusteisuuden takia muutokset maatalouden energiaverojen palautuksissa vaikuttavat valtiontalouteen pääasiassa vuoden viiveellä. 

1.1.7  1.1.7 Maatalouden energiaverojen korotettu palautus vuodelta 2017

Pääministeri Juha Sipilän hallitus päätti hallituksen neuvotteluissa vuoden 2017 kolmanneksi lisätalousarvioesitykseksi, että syksyn 2017 vaikeista sadonkorjuuolosuhteista kärsiviä maatalouden harjoittajia tuetaan 25 miljoonalla eurolla kohonneiden kone- ja kuivatuskustannusten kompensoimiseksi. 

Tuki toteutettiin maatalouden energiaveron palautusjärjestelmän kautta kertaluonteisena energiaveron lisäpalautuksena. Lisäpalautus koskee vuoden 2017 aikana maataloudessa käytettyä kevyttä polttoöljyä, jonka käyttö kohdistui energiaveron palautuksen piirissä olevista energialähteistä kaikkein tarkimmin vaikeista sääoloista kärsineisiin tiloihin. Maatalouden energiaveron lisäpalautuksella pyritään korvaamaan kohonneita energiakustannuksia, eikä se siten ole varsinaisesti vahingonkorvausta. Käytännössä tämä myös tarkoitti, etteivät kaikki maanviljelijät saa lisäpalautusta, vaikka olivat kärsineet satovahinkoja ja toisaalta kaikki ne, jotka täyttävät palautuksen edellytykset, saavat lisäpalautuksen, vaikka eivät olisi kärsineet satovahinkoja.  

Maatalouden tuotantopäätökset vuoden 2017 osalta oli tehty pääosin ennen tietoa lisäpalautuksesta, joten kertaluonteisella toimenpiteellä ei arvioitu olevan ympäristön kannalta negatiivista vaikutusta, mutta mikäli se lisäisi odotuksia siitä, että tulevaisuudessa vastaavanlaisissa tapauksissa energiaveron palautusta käytettäisiin taloudelliseen tukemiseen, toimenpide voisi vaikuttaa maatalouden toimijoiden tuleviin tuotantopäätöksiin ja vähentää siten energiaverotuksen ympäristöohjauksen voimakkuutta. 

Komissio katsoi, että energiaverotukiin sovellettavat Euroopan unionin valtiontukisäännösten edellytykset täyttyivät, koska lisäpalautus kohdistui vuoden 2017 aikana maataloudessa tapahtuneeseen kevyen polttoöljyn käyttöön ja koska se maksettiin vuoden 2017 säännönmukaisen palautuksen aikataulussa. Energiaverojen lisäpalautusta voitiin pitää näin ollen nykyisen voimassa olevan eräistä maataloudessa käytettävistä energiatuotteista maksettavan valmisteveron palautuksen valtiontukiohjelman (SA.40798) väliaikaisena muuttamisena eikä uutena tukena. Lisäpalautuksen käyttöönotosta oli maatalouden energiaverotukiin sovellettavan ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti tehtävä ilmoitus komissiolle 20 työpäivän kuluessa tuen voimaantulosta. Komissio voi otannan perusteella kohdistaa siihen jälkikäteen valvontamenettelyjä. 

Verohallinnon näkökulmasta lisäpalautuksesta aiheutuneet hallinnolliset kustannukset jäävät pieniksi eivätkä vaadi lisäresursseja. Palautushakemukset jätettiin normaalin tapaan pääosin helmikuun loppuun mennessä. Lisäpalautusta ei tarvinnut erikseen hakea, vaan palautukset maksetaan syyskuun ja lokakuun 2018 vaihteessa vuodelta 2017 maksettavan säännönmukaisen palautuksen yhteydessä. 

1.2.1  1.2.1 Energiaverodirektiivi

Polttoaineiden ja sähkön verotus on yhdenmukaistettu energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/96/EY, jäljempänä energiaverodirektiivi. Energiaverodirektiivissä tarkoitettuja energiatuotteita ovat muun muassa moottoribensiini, dieselöljy, biopolttonesteet, kevyt ja raskas polttoöljy, maakaasu, nestekaasu, kivihiili ja sähkö. 

Energiaverodirektiivin mukaan kulutukseen luovutettavista energiatuotteista on kannettava vähimmäisvero, jonka jäsenvaltio voi halutessaan ylittää. Energiaverodirektiivissä säädetään myös verotuksen rakenteesta, minkä lisäksi direktiivin mukaan on mahdollista myöntää veronalennus esimerkiksi polttoaineille, jotka ovat ympäristöominaisuuksiltaan parempia kuin markkinoilla olevat muut tuotteet tai polttoaineille, joita käytetään erikseen säädetyissä erityistarkoituksissa, kuten teollisuudessa, maataloudessa tai yhdistetyssä tuotannossa. Alennuksen myöntämisen edellytyksenä on, että alennukseen oikeutetun tuotteen laatua tai käyttöä valvotaan niin, että veroviranomainen voi varmistua veronalennuksen edellytysten täyttymisestä. Sähkön verotuksen lähtökohtana on tuotantopolttoaineiden verottomuus ja lopputuotteen eli sähkön verottaminen, kun sähkö luovutetaan kulutukseen.  

Lisäksi verotuksessa on otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT, erityisesti verosyrjintää sekä valtiontukea koskevat määräykset, jotka asettavat rajoituksia ja menettelyllisiä vaatimuksia veronalennusten muodossa myönnettävien tukien käytölle. SEUT 107 artiklan määräykset rajoittavat valtion tukitoimenpiteiden, kuten suorien tukien tai veronalennusten ja verottomuuden käyttöä talouspolitiikan välineenä. Vaikka energiaverodirektiivi mahdollistaa erilaisia veronalennuksia, tulevat tukitoimet arvioitaviksi EU:n valtiontukea ja verosyrjintää koskevien määräysten perusteella. 

Energiaverodirektiivin mukaan myös erilaiset bioperäiset polttoaineet, kuten alkoholit ja rasvat, on verotettava samojen perusteiden mukaan kuin esimerkiksi fossiilinen moottoribensiini, dieselöljy tai kevyt polttoöljy. Direktiivin mukaan on mahdollista tietyin edellytyksin myöntää verottomuus tai veronalennus bioperäisille polttoaineille. Veronalennus voi koskea vain sitä osaa polttoaineesta tai polttoaineseoksesta, joka on kokonaan bioperäistä. Bioperäistä tuotetta sisältävän polttoaineen verotaso voi myös alittaa energiaverodirektiivissä moottoribensiinille tai dieselöljylle säädetyn vähimmäisverotason. Jos kysymyksessä on polttoaineseos, joka muodostuu biokomponentista ja fossiilisesta polttoaineesta, fossiilisen polttoaineen osuudesta on suoritettava normaali bensiinin tai dieselöljyn vero. Veronalennus voidaan myöntää vain ajallisesti rajattuna siten, että alennuksen enimmäiskesto on kerrallaan kuusi vuotta. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus tukiohjelman käyttöönottamiseen vuosina 2004—2012. Ylisuuren tuen välttämiseksi jäsenvaltioiden tulee mukauttaa biopolttoaineen verotuen määrä esimerkiksi raakaöljyn ja biopolttoaineen hinnanvaihtelujen mukaan. Lisäksi komissiolle on vuosittain raportoitava sovellettavista veronalennusohjelmista. Energiaverodirektiivissä biopolttoaineiden käytön edistämiseksi tarkoitetun tukiohjelman kansallinen käyttöönotto edellyttää aina EU:n valtiontukimenettelyä ja siten myös komission etukäteishyväksyntää tukitoimenpiteelle. Suomessa tätä menettelyä on sovellettu eräissä kokeiluhankkeissa käytetyille biopolttoaineille. 

1.2.2  1.2.2 Valtiontukimääräykset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräykset rajoittavat valtiontukien käyttöä talouspolitiikan välineenä. Sopimuksen 107 artiklan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannon alaa, ei sovellu yhteismarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Esimerkiksi suora tuki, veron porrastaminen tai verovapauden myöntäminen jollekin tuotteelle täyttää yleensä valtiontuen tunnusmerkistön ja edellyttää siten pääsääntöisesti komission hyväksyntää. 

Pääsäännön mukaan valtion tueksi katsottavat toimenpiteet on ilmoitettava komissiolle ennen niiden käyttöönottoa. Ennakkoilmoitusmenettelyn tarkoituksena on varmistaa tukien soveltuvuus yhteismarkkinoille eikä tukitoimenpidettä voida ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt tukijärjestelmän. Komissio on hyväksynyt tukia erityisesti, jos tukijärjestelyä voidaan perustella esimerkiksi ympäristösyillä. Energiaverotukseen tulevat tällöin sovellettaviksi komission vahvistamat suuntaviivat valtiontuesta ympäristön suojelulle (2014/C 200/01). 

Tietyillä edellytyksillä energiaverotuki voidaan ottaa käyttöön myös ilman komission etukäteishyväksyntää. Tässä tapauksessa kyse on mahdollisuudesta soveltaa energiaverotukiin tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi SEUT 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014, jäljempänä ryhmäpoikkeusasetus, mukaista yksinkertaistettua menettelyä. Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisen edellytyksenä on, että veronalennuksen saajat valitaan läpinäkyvien ja objektiivisten kriteerien perusteella ja että tukea saavat maksavat veroa vähintään energiaverodirektiivissä vahvistetun vähimmäistason. Ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan tukea ei saa myöntää biopolttoaineille, joihin sovelletaan jakeluvelvoitetta. Lisäksi tuen on täytettävä ryhmäpoikkeusasetuksen yleiset edellytykset. Vaikka ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluva tuki on vapautettu ennakkoilmoitusvaatimuksesta, on sen perusteella myönnetty tuki normaali valtiontuki, josta ilmoitetaan ja raportoidaan jälkikäteen vuosittain komissiolle. Komissio kohdistaa ryhmäpoikkeuksen alaisiin tukiin myös jälkikäteisiä valvontamenettelyjä, joissa komissio varmistaa, että jäsenvaltio noudattaa kaikilta osin ryhmäpoikkeusasetuksen määräyksiä esimerkiksi avoimuusvelvoitteen tai yrityksien taloudellisissa vaikeuksissa olon osalta. Laittoman tuen tilanteessa uhkana on tuen takaisinperintä tuensaajalta. Ryhmäpoikkeusasetuksen mukaista yksinkertaistettua menettelyä on sovellettu esimerkiksi yhdistetyn tuotannon verotukeen. 

Siitä periaatteesta, että veron porrastamista pidetään komission hyväksyntää edellyttävänä valtiontukena, EU:n valtiontukisääntely ja sen tulkinta tunnistavat verotusta koskevan poikkeuksen. Sen mukaan verotuksellista toimenpidettä ei pidetä valtiontukena, jos se on verojärjestelmän luonteen ja rakenteen mukainen ja jos sitä sovelletaan johdonmukaisesti esimerkiksi kaikkiin energiatuotteisiin. Esimerkkinä tällaisesta toimenpiteestä voidaan pitää veron porrastamista tuotteen haitallisen ominaisuuden perusteella. Muita vähemmän haittaa aiheuttava tuote voidaan verottaa muita lievemmin ilman, että asia tulisi arvioitavaksi valtiontukena. Veron perusteen tulee kuitenkin olla objektiivinen ja sitä tulee soveltaa yhdenmukaisesti kaikkiin kilpaileviin tuotteisiin. Suomessa käytössä oleva polttoaineen energia-, hiilidioksidi- ja lähipäästöön rakentuva energiaverojärjestelmä perustuu edellä mainittuun periaatteeseen eikä siihen siten katsota sisältyvän valtiontukea. Liikennepolttoaineiden osalta energiaverojärjestelmää täydentää käyttövoimavero, jota kannetaan ympäristöperusteista veromallia lievemmin verotettuja tuotteita käyttäviltä ajoneuvoilta. 

Eräs valtiontukisääntelyn ja sen soveltamisen lähtökohta on, että toimenpidettä, joka on säädetty pakolliseksi, ei voi tukea esimerkiksi veronalennuksin tai muilla taloudellisilla tukitoimilla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että biopolttoaineiden käytön edistäminen on kiellettyä verotuin, jos yrityksille on säädetty sitova velvoite toimittaa markkinoille tietty osuus biopolttoaineita. Se, ettei energiaverojärjestelmään sisälly valtiontukena pidettävää verotukea biopolttoaineille, mahdollistaa Suomessa biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen ja polttoaineiden energiasisällön ja hiilidioksidipäästön huomioivan verotuksen. 

3.1.1  3.1.1 Vaikutukset julkiseen talouteen

Kaikkiaan ehdotetut muutokset lisäisivät valtion verotuloja vuoden 2019 tasossa noin 38 miljoonaa euroa. 

Lämmitys- ja työkonepolttoaineiden verotuotot kasvaisivat noin 38 miljoonaa euroa eli noin viisi prosenttia. Turpeen verotuottojen osuus verotuottojen kasvusta olisi noin 10 miljoonaa euroa. Liikenteen polttoaineiden verotuotot eivät muuttuisi. Suuriin sähkövarastoihin kohdistuvan kaksinkertaisen verotuksen poistamisella ei arvioida olevan verotuottovaikutuksia. Valmisteverojen tilityksen ajoittumisen vuoksi verotuotto kasvaisi noin 35 miljoonaa euroa vuonna 2019. 

Lämmityspolttoaineiden veronkorotus nostaisi energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautuksen kautta myönnettävää verotukea vuositasolla noin viidellä miljoonalla eurolla ja maatalouden energiaveronpalautuksen kautta myönnettävää verotukea noin 0,4 miljoonalla eurolla. Lisäksi turpeen veronkorotus saattaisi päästöoikeuden hinnasta riippuen vähentää metsähakkeen tuotantotuen menoja 0—4 miljoonaa euroa. Mikäli päästöoikeuden hinta on yli 23 euroa, turpeen veronkorotus ei vähentäisi metsähakkeen tukena maksettavia menoja. Veronkorotusten nettomääräinen vuositason vaikutus valtiontalouteen olisi siten noin 33—37 miljoonaa euroa. 

Koska energiaverojen palautusta haetaan yrityksen tilikauden päättymisen jälkeen, veronkorotukset kasvattaisivat valtion vuotuisia energiaverotukimenoja vasta vuodesta 2020 alkaen. Maatalouden energiaveronpalautuksen maksaminen korotettuna vuodelta 2018 lisäisi energiaverotukimenoja 20 miljoonalla eurolla vuonna 2019. 

Pidemmällä aikavälillä ehdotettujen veronkorotusten vuositason vaikutus verotuloihin olisi vuoden 2019 tasoa pienempi, sillä lämmityspolttoaineiden verollisen kulutuksen arvioidaan laskevan vuoden 2019 tasosta. Vuoden 2022 tasossa ehdotetut muutokset lisäisivät bruttoverotuloja staattisesti arvioituna noin 32 miljoonaa euroa. Koska ehdotetut muutokset lisäisivät kannusteita korvata kivihiiltä käyttävät voimalat nykyistä aikaisemmin verottomia biopolttoaineita käyttävillä voimaloilla, veromuutosten vaikutus polttoaineiden keskipitkän aikavälin verotuottoon voi jäädä staattista arviota pienemmäksi. 

Ehdotetuilla veromuutoksilla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta muihin välillisiin verotuloihin. Arvio perustuu oletukseen, että kotitaloudet vähentäisivät kulutustaan valmisteverokertymän kasvun verran. 

3.1.2  3.1.2 Vaikutukset lämmityspolttoaineiden verotasoihin, kilpailukykyyn ja ajojärjestykseen

Verokertymän mukaan painotettuna lämmitys- ja työkonepolttoaineiden veronkorotus olisi keskimäärin noin viisi prosenttia. Taulukossa 2 on esitetty ehdotettujen muutosten vaikutukset polttoaineiden nimellisiin verotasoihin samassa energiayksikössä ilmaistuna käyttäen polttoaineiden tehollisia lämpöarvoja. Lämmityspolttoaineiden laskentaperusteiden päivitykset muuttaisivat polttoaineiden suhteellisia päästöarvoja ja lämpöarvoja. Siten maltillisesta yleisestä veronkorotuksesta huolimatta joidenkin polttoaineiden yleiset verotasot laskisivat. Kevyen polttoöljyn yleinen verotaso nousisi noin 0,5 euroa megawattitunnilta. Raskaan polttoöljyn yleinen verotaso laskisi 1,3 euroa megawattitunnilta ja nestekaasun yleinen verotaso laskisi 0,3 euroa megawattitunnilta. Kivihiilen yleinen verotaso laskisi 0,3 euroa megawattitunnilta ja maakaasun yleinen verotaso nousisi 0,8 euroa megawattitunnilta. Turpeen verotaso nousisi 1,1 euroa megawattitunnilta. Kiinteä biomassa sekä biokaasu olisivat edelleen verottomia. 

Taulukko 2. Lämmityspolttoaineiden nimellisiä verotasoja suhteutettuna polttoaineen energiasisältöön. Yhdistetyn tuotannon (CHP) verotaso eritelty 

On huomattava, että kivihiilen verollisesta kulutuksesta noin 95 prosenttia, maakaasun verollisesta kulutuksesta noin 55 prosenttia sekä turpeen verollisesta kulutuksesta noin 70 prosenttia käytetään yhdistetyssä tuotannossa. Yhdistetyn tuotannon verotuen muutoksen vuoksi kivihiilen ja maakaasun verotasojen muutokset eroaisivat yleisten verotasojen muutoksista. Yhdistetyssä tuotannossa kivihiilen nimellinen verotaso nousisi noin 2,9 euroa megawattitunnilta, maakaasun nimellinen verotaso laskisi noin 0,7 euroa megawattitunnilta ja turpeen verotaso nousisi 1,1 euroa megawattitunnilta. Yhdistetyn tuotannon verollisten polttoaineiden määrään sovellettujen laskentasääntöjen vuoksi yleisiin verotasoihin vertailukelpoisten yhdistetyn tuotannon efektiivisten verotasojen muutokset olisivat karkeasti noin 80 prosenttia verojen nimellistasojen muutoksista. Siten kivihiilen efektiivinen verotaso nousisi noin 2,3 euroa megawattitunnilta, maakaasun efektiivinen verotaso laskisi noin 0,6 euroa megawattitunnilta ja turpeen efektiivinen verotaso nousisi noin 0,9 euroa megawattitunnilta. Yhdistetyn tuotannon polttoaineiden efektiiviset verotasot olisivat edelleen yleisiä verotasoja selvästi alhaisempia. 

Kivihiiltä käyttävien yhdistetyn tuotannon laitosten yhteenlasketut vuotuiset polttoainekustannukset nousisivat noin 22 miljoonaa euroa, kun taas maakaasua käyttävien laitosten polttoainekustannukset laskisivat noin kolme miljoonaa euroa. Turvetta käyttävien yhdistetyn tuotannon laitosten polttoainekustannukset nousisivat noin seitsemän miljoonaa euroa. Yhdistetyn tuotannon vuotuinen verotuki laskisi noin 17 miljoonalla eurolla noin 96 miljoonaan euroon.  

Turpeesta kannettava energiavero ei edelleenkään vastaisi energiaveromallin mukaista verotasoa. Sen vuotuinen verotuki nousisi noin 11 miljoonalla eurolla 189 miljoonaan euroon. 

Pelkkää sähköä tuottavalle lauhdetuotannolle ehdotetuilla polttoaineiden veromuutoksilla ei olisi kustannusvaikutusta, koska sähköntuotannon polttoaineet ovat verottomia energiaverodirektiivin mukaisesti ja koska energiavero maksetaan lopputuotteesta eli sähköstä. Myöskään yhdistetyssä tuotannossa sähkön tuotantoon käytetyistä polttoaineista ei kanneta veroa. 

Kuviossa 1 on arvioitu kaukolämmön tuotannon muuttuvia energiakustannuksia eri polttoaineiden ja lämmöntuotantomuotojen välillä nykytilassa ja ehdotettujen muutosten jälkeen. Maakaasun kilpailukyky suhteessa kivihiileen paranisi yhdistetyssä tuotannossa, mutta kivihiili olisi edelleen maakaasua selvästi edullisempi polttoaine. Turpeen kilpailukyky kivihiilen nähden lievästi kasvaisi yhdistetyssä tuotannossa. Lisäksi biomassan kilpailukyky suhteessa turpeeseen parantuisi hieman erillisessä lämmöntuotannossa. Yhdistetyssä tuotannossa biomassan kilpailukyvyn parantuminen suhteessa turpeeseen riippuisi osin päästöoikeuden hinnasta, sillä metsähakkeesta maksettava tuki sähköntuotannossa on sidottu päästöoikeuden hintaan ja turpeen verotasoon. Vuoden 2018 syyskuun päästöoikeuden keskiarvohinnalla, noin 21 euroa hiilidioksiditonnilta, ehdotettu turpeen veronkorotus pienentäisi metsähakkeen tuotantotukea täysimääräisesti, jolloin turpeen veronkorotuksella ei olisi vaikutusta turpeen ja metsähakkeen väliseen kilpailukykyyn yhdistetyssä tuotannossa. Mikäli päästöoikeuden hinta nousee yli 21,5 euroon hiilidioksiditonnilta, ehdotettu turpeen veronkorotus ei enää täysimääräisesti pienentäisi metsähakkeen tuotantotukea, jolloin myös metsähakkeen kilpailukyky suhteessa turpeeseen parantuisi. Koska ehdotettujen muutosten vaikutukset voimalaitosten ja polttoaineiden muuttuvissa kustannuksissa olisivat nykyisiin eroihin nähden verrattain pieniä, ehdotetut muutokset eivät todennäköisesti muuttaisi nykyisten voimalaitosten ja polttoaineiden ajojärjestystä lämmöntuotannossa. Ehdotetut muutokset lisäisivät kuitenkin kannusteita sulkea kivihiiltä käyttäviä yhdistetyn tuotannon laitoksia suunniteltua aiemmin ja tukisivat hallituksen päätöstä luopua kivihiilen käytöstä 2029 mennessä. Nykyisillä polttoaineiden hinnoilla korvaavat investoinnit perustuisivat todennäköisesti lähinnä biomassan käyttöön. 

Kuvio 1. Kaukolämmön tuotannon muuttuvat energiakustannukset yhdistetyssä tuotannossa (CHP) sekä erillislämmöntuotannossa (HOB) megawattitunnilta tuotettua kaukolämpöä 

3.1.3  3.1.3 Vaikutukset yrityksiin

Veromuutosten kustannusvaikutukset kohdistuisivat eri sektoreille taulukon 3 mukaisesti, kun otetaan huomioon energiaintensiivisten yritysten veronpalautusten ja maatalouden energiaveron palautusten energiakustannuksia pienentävä vaikutus. Taulukko perustuu arvioihin polttoaineiden kulutuksesta eri käyttökohteissa ja oletukseen, että veromuutokset menisivät läpi energiatuotteiden ja kaukolämmön hintoihin täysimääräisesti. Taulukossa ei ole huomioitu turpeen veronkorotuksesta johtuvaa metsähakkeen tuen pienenemistä, eikä vuodelta 2018 maksettavaa maatalouden energiaveron lisäpalautusta, joka on yhteensä 20 miljoonaa euroa. 

Maatalouden energiaveron lisäpalautusta maksettaisiin 7,5 senttiä litralta käytettyä kevyttä polttoöljyä. Keskimääräinen lisäpalautus olisi noin 550 euroa. Lisäpalautus kohdistuisi myös niille maatalouden harjoittajille, joiden taloudellinen tilanne on poikkeuksellisten sääolojen takia huonontunut vain vähän tai ei lainkaan. 

Taulukko 3. Veromuutosten kohdistuminen sektoreittain, miljoonaa euroa. 

3.1.4  3.1.4 Vaikutukset kotitalouksiin

Ehdotetun veronkorotuksen myötä kevyen polttoöljyn kuluttajahinta nousisi noin 0,6 senttiä litralta eli noin 0,6 prosenttia. Öljylämmitteisen omakotitalon polttoainekustannukset nousivat noin 14 euroa vuodessa. Muihin lämmityspolttoaineisiin ehdotettujen muutosten seurauksena kaukolämmön kuluttajahinta nousisi Etelä-Suomen suuremmissa kaupungeissa 0—3 prosenttia kaukolämpölaitosten polttoainevalikoimasta ja tyypistä riippuen. Kaukolämpöä hyödyntävän omakotitalon lämmityskustannukset nousisivat noin 14 euroa vuodessa keskimääräisellä kaukolämmön tuotantopolttoainerakenteella. 

Veromuutosten suoran inflaatiovaikutuksen arvioidaan olevan alle 0,005 prosenttia eli kuluttajahintaindeksin muutoksen ennustetaan olevan veronkorotuksen vuoksi alle 0,005 prosenttiyksikköä suurempi kuin ilman korotusta. 

Lämmityspolttoaineiden veronkorotusten vaikutuksia tulokymmenysten käytettävissä oleviin tuloihin on arvioitu hyödyntäen Tilastokeskuksen vuoden 2016 kulutustutkimuksen aineistoa. Käytettävissä oleviin tuloihin suhteutettuna veronkorotusten vaikutus on jokaisessa tuloluokassa pieni, alle 0,01 prosenttia. Kulutustutkimukseen pohjautuva arvio on kuitenkin vain suuntaa-antava, sillä siihen sisältyy epävarmuuksia. Esitetyssä laskelmassa on oletettu, että polttoaineiden veronkorotukset välittyvät asumiskustannuksiin polttoaineiden ja kaukolämmön hintojen nousun kautta sekä välillisesti hoitovastikkeiden ja lämminvesimaksujen nousun kautta. Laskelmassa ei ole huomioitu veronkorotuksen mahdollisia välillisiä vaikutuksia vuokriin tai muiden hyödykkeiden hintoihin lukuun ottamatta lämminvesimaksua. Ehdotettujen muutosten vaikutukset markkinavuokriin olisivat todennäköisesti vähäiset, sillä markkinavuokrat eivät määräydy kustannusperusteisesti. Toisaalta ehdotetut muutokset saattaisivat hieman nostaa kustannusperusteisesti määräytyviä vuokria, kuten korkotuettujen vuokra-asuntojen vuokria. 

3.2.1  3.2.1 Vaikutukset sähkön toimitusvarmuuteen

Lämmityspolttoaineisiin ehdotetut veromuutokset saattaisivat aikaistaa kivihiilellä toimivien yhdistetyn tuotannon laitosten sulkemisia, mikä saattaisi heikentää sähköjärjestelmän joustavuutta ja toimitusvarmuutta sähkön kulutushuipuissa, jos poistuva lämmöntuotantokapasiteetti korvattaisiin erillisellä lämmöntuotannolla. Tällä hetkellä on kuitenkin epävarmaa, tehtäisiinkö korvausinvestoinnit yhdistetyn tuotannon laitoksiin vai erillisiin lämpövoimalaitoksiin. Ehdotetuilla muutoksilla ei olisi juuri vaikutusta tuotantomuotojen väliseen kannattavuuteen. Pöyry Management Consulting Oy arvioi keväällä 2018 työ- ja elinkeinoministeriölle tekemässään selvityksessä ”Kivihiilen käytön kieltämisen vaikutusten arviointi”, että kivihiiltä käyttävien yhdistetyn tuotannon laitokset korvautuisivat pääosin lämpökattiloilla. Toisaalta Pöyryn arvion mukaan pohjoismaisessa sähköjärjestelmässä merkittävin jouston lähde on norjalainen ja ruotsalainen vesivoima, eikä sähkön toimitusvarmuus ole tällä hetkellä hälyttävä.  

Sähkövarastojen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen lisäisi kannusteita sähkövarastojen investointeihin. Tällä voi olla merkitystä sääriippuvaisen tuuli- ja aurinkovoiman tuotannon lisääntyessä. Sähkövarastojen lisääntynyt käyttö voisi tulevaisuudessa mahdollistaa sähkön tuotanto- ja kulutushuippujen tasaamisen, mikä parantaisi sähköjärjestelmän joustavuutta ja toimitusvarmuutta. 

3.2.2  3.2.2 Vaikutukset ilmastotavoitteisiin ja -velvoitteisiin

Ehdotetuista veronkorotuksista noin kaksi kolmasosaa kohdistuisi päästökauppasektorille, jolle on asetettu yhteinen EU-laajuinen päästövähennystavoite. Ehdotettujen muutosten vaikutukset EU:n päästökauppasektorin laskennallisiin päästöihin riippuvat siitä, väheneekö liikkeellä olevien päästöoikeuksien määrä, mikäli kivihiili korvautuu biomassalla tai maakaasulla nykyistä aikaisemmin. Päästökauppasektorin päästöt laskisivat vastaavalla määrällä, jos päästöoikeuksien määrä vähenee esimerkiksi markkinavakausvarannon kautta tapahtuvan päästöoikeuksien mitätöinnin avulla. Jos päästöoikeuksien määrä ei laske, päästökauppasektorin päästöt pysyisivät ennallaan. 

Ehdotetuista veronkorotuksista noin kolmasosa kohdistuu päästökaupan ulkopuoliselle taakanjakosektorille, jolle on EU:ssa sovittu jäsenmaakohtainen sitova päästövähennysvelvoite. Työkone- ja lämmityspolttoaineiden osalta Suomen taakanjakosektorin laskennallisiin päästöihin vaikuttaa erityisesti kevyen polttoöljyn käyttö työkoneissa ja rakennusten erillislämmityksessä. Näiden osuus taakanjakosektorin päästöissä on yhteensä noin 15 prosenttia. Siten kevyen polttoöljyn veronkorotus edistäisi Suomen päästövähennysvelvoitteen toteutumista. Vaikutus taakanjakosektorin laskennallisiin päästöihin jäisi todennäköisesti kuitenkin pieneksi, sillä kevyen polttoöljyn hinta nousisi varsin maltillisesti.