2
Nykytila ja sen arviointi
2.1
Tutkinnon perusteet tilauskoulutuksessa ja Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä tutkintokoulutuksessa
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) tultua voimaan 1.1.2018 mahdollisuus tilauskoulutuksen ja Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävän tutkintokoulutukseen järjestämiseen tuli kaikille ammatillisen koulutuksen järjestäjille niiden järjestämislupien mukaisesti.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun 33 §:n 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä voi järjestää opiskelijaryhmälle järjestämisluvassa määrättyjä tutkintoja ja tutkinnon osia sekä niihin valmistavaa tutkintokoulutusta niin, että koulutuksen tilaa ja rahoittaa Suomen valtio, toinen valtio, kansainvälinen järjestö taikka suomalainen tai ulkomainen julkisyhteisö, säätiö tai yksityinen yhteisö (tilauskoulutus).
Pykälän 2 momentin mukaan tilauskoulutusta ei voida järjestää Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalaisille eikä niille, jotka Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen mukaan rinnastetaan Euroopan unionin kansalaisiin, eikä edellä mainittujen perheenjäsenille. Tilauskoulutusta ei myöskään voida järjestää niille, joilla on ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu Euroopan unionin sininen kortti, jatkuva tai pysyvä oleskelulupa tai pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa, eikä edellä mainittujen perheenjäsenille. Perheenjäsenen määrittelyyn sovelletaan ulkomaalaislakia. Pykälän 3 momentin mukaan tilauskoulutukseen ei sovelleta, mitä 70—79 ja 95 §:ssä säädetään, jos tilauskoulutus järjestetään muualla kuin Suomessa. Tilauskoulutukseen ei muutoin sovelleta, mitä 10 luvussa säädetään.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun 35 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä voi järjestää Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestämisluvassa määrättyjä tutkintoja ja tutkinnon osia sekä niihin valmistavaa tutkintokoulutusta. Koulutukseen ei voida ottaa opiskelijaksi 33 §:n 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä.
Tämän esityksen perusteluissa 33 §:ssä tarkoitetusta tilauskoulutuksesta ja 35 §:ssä tarkoitetusta Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävästä koulutuksesta käytetään termiä tutkintovienti.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 15 §:n mukaan Opetushallitus määrää tutkinnon perusteet kullekin 6 §:ssä tarkoitettuun tutkintorakenteeseen kuuluvalle tutkinnolle. Tutkinnon perusteissa määrätään 1) tutkintonimikkeet; 2) tutkinnon osaamisalat; 3) tutkinnon muodostuminen pakollisista ja valinnaisista tutkinnon osista sekä tutkinnon osien ja yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden laajuus osaamispisteinä siltä osin, kuin näistä ei säädetä 13 §:ssä tai sen nojalla; 4) tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset tai osaamistavoitteet sekä osaamisen arviointi; 5) miltä osin 64 §:n 2 momentissa tarkoitettu osaamisen arvioinnin mukauttaminen tai 66 §:n 1 momentissa tarkoitettu ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeaminen ei ole mahdollista. Opetushallituksen tulee laatia ammatillisten perustutkintojen perusteet siten, että tutkinnot vastaavat laajuudeltaan lukiolain (714/2018) 10 §:ssä säädettyä lukion oppimäärän laajuutta. Opetushallituksen tulee valmistella tutkinnon perusteet yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän edustajien, koulutuksen järjestäjien ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa. Opetushallituksen on tutkinnon perusteita valmistellessaan tehtävä yhteistyötä asianomaisen työelämätoimikunnan kanssa.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettujen tutkintojen ja koulutusten kehittämiseksi voidaan järjestää määräaikaisia kokeiluja. Kokeilulupa voidaan myöntää enintään kuudeksi vuodeksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voidaan säätää kokeiltavista tutkinnoista. Pykälän 2 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä voidaan kokeilla uusia koulutuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi päättää, että kokeiltavan tutkinnon laajuus poikkeaa 10 §:ssä tai sen nojalla säädetystä, valmentavan koulutuksen laajuus poikkeaa 11 §:ssä säädetystä taikka tutkinnon tai koulutuksen muodostuminen poikkeaa 13 tai 14 §:ssä taikka niiden nojalla säädetystä. Pykälän 3 momentin mukaan Opetushallituksen päätöksellä voidaan kokeilla tutkintojen tai koulutuksen perusteista, tutkinnon osaamisaloista tai tutkintonimikkeistä poikkeamista. Pykälän 4 momentin mukaan Opetushallitus määrää 2 tai 3 momentissa tarkoitetussa kokeilussa noudatettavat tutkinnon tai koulutuksen perusteet. Kokeilussa suoritettavan tutkinnon tulee olla tavoitteiltaan ja sisällöltään sellainen, että tutkinnon edellyttämä osaaminen ja ammattitaito sekä kelpoisuus jatko-opintoihin saavutetaan.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 15 §:n mukaan Opetushallituksella on näin ollen toimivalta vain Suomessa käytettävien valtakunnallisten tutkinnon perusteiden antamiseen sekä lain 20 §:n mukaisten kokeilussa noudatettavien perusteiden antamiseen.
Opetushallitus käynnisti opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä ammatillisen koulutuksen koulutusvientikokeilut vuonna 2017. Kokeilulupa myönnettiin 11 koulutuksen järjestäjälle ja kaikkiaan 69 tutkintoon. Kokeilujen tavoitteena oli edistää ammatillisen koulutuksen koulutusvientiä ja purkaa koulutusviennin esteitä. Kokeilussa on voitu poiketa Suomessa käytettävien tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista, esimerkiksi kielitaitovaatimuksista sekä tarvittaessa suomalaiseen lainsäädäntöön ja määräyksiin liittyvistä tutkinnon perusteiden tavoitteista ilman, että keskeisistä tutkinnon ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista tai osaamisen arvioinnista tingitään. Kokeiltavat tutkinnot on valittu niin, että niille on kysyntää koulutusvientimarkkinoilla ja niissä on mahdollisimman vähän muokkaamista edellyttäviä ammattitaitovaatimuksia. Koulutusvientikokeilussa noudatettavia tutkintojen perusteita voivat käyttää ainoastaan kokeilussa mukana olevat koulutuksen järjestäjät. Elokuuhun 2021 mennessä koulutusvientikokeilussa suoritettujen tutkintojen ja tutkintojen osien määrät on kuvattu taulukossa 1. Koulutusvientikokeilun ensimmäinen vaihe päättyi vuoden 2020 lopussa. Kokeilua on jatkettu vuoden 2021 loppuun saakka.
Koulutusvientikokeilussa on ollut Opetushallituksen työtä tukemassa koordinoiva hanke. Hanke on muun muassa koordinoinut kokeilussa noudatettavien perusteiden englanninkielisten käännösluonnosten kommentointia verkostossa, raportoinut Opetushallitukselle koulutusviennin edistymisestä ja tarpeista sekä tuottanut tarvittavia dokumentteja (mm. englanninkieliset kokeilulupa- ja tutkintotodistukset, terminologiasuosituksia, henkilökohtaistamisen lomakkeet ja laadunhallinnan suositukset koulutusvientiin).
Taulukko 1. Koulutusvientikokeilussa suoritetut ammatilliset tutkinnot ja tutkinnon osat 2017—2021
Suoritetut ammatilliset tutkinnot / tutkinnon osat 2017—2020 |
Tutkinto | Kohdemaa/t | Suoritetut tutkinnot (kpl) | Tutkinnon osan/osien suorittajia (hlö) | Suoritetut tutkinnon osat yhteensä (kpl) |
Liiketoiminnan perustutkinto | Kiina ja Saudi-Arabia | 25 (Kiina) | 200 | 200 |
Koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto | Qatar | 9 | 4 | 44 |
Lähiesimiestyön ammattitutkinto | Saudi-Arabia | 16 | | 48 |
Yrittäjän ammattitutkinto | Uganda ja Saudi-Arabia | 61 | | 183 |
Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinto | Kiina ja Intia | | 79 | 79 |
Kone- ja tuotantotekniikan perustutkinto | Etelä-Korea | | 10 | 20 |
Liikunnanohjauksen perustutkinto | Kiina | | 15 | 45 |
Yhteensä | | 86 | 308 | 619 |
Käynnissä olevat tutkintokoulutukset |
Tutkinto | Kohdemaa | Tutkinnon suorittajia | Arvioitu valmistumisaika |
Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto | Venäjä | 24 | kesäkuu 2021 |
Liiketoiminnan perustutkinto | Kiina | 2 | lokakuu 2020 |
(Lähde: Koulutusvientikokeilu-hanke ja Koski-rekisteri. Päivitetty 1.8.2021).
Koulutusviennin tiekartta 2020—2023 -selvityksen (https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/koulutusviennin-tiekartta-2020-2023) mukaan ammatillinen koulutus ja tutkinnot ovat koulutusviennin yksi keskeisimmistä palvelualueista. Suomen koulutusviennin mahdollisuuksia edistetään vuosina 2020—2023 valikoitujen temaattisten kärkien alueilla. Yhdeksi kärjeksi on nostettu ammatillisen koulutuksen kehittäminen, joka on lukuisissa maissa ajankohtaista ja kansallisena painopisteenä. Myös suomalaiset joustavat mallit työelämäyhteistyöstä ovat kysyttyjä, samoin osa suomalaisista ammatillisista tutkinnoista ja tutkinnon osista.
Huhtikuussa 2019 koulutusvientikokeilua koordinoiva hanke toteutti Opetushallitukselle kartoituksen suomalaisten ammatillisen koulutuksen järjestäjien koulutusviennin tilasta. Kohde-ryhmänä olivat ammatillisen koulutuksen järjestäjät (141 järjestäjää). Vastanneista 60:stä koulutuksen järjestäjästä 70 prosenttia on tehnyt strategisen linjauksen koulutusviennistä. Puolet vastaajista on jo lähtenyt tai lähdössä mukaan koulutusvientiin.
Education Finland -toimijoiden mukaan yksi yleisimmin tunnistetuista haasteista koulutus-viennin kasvulle aiheutuu tämänhetkisen lainsäädännön rajoituksista. Suomessa käytettävät tutkinnon perusteet eivät sellaisenaan sovellu tutkintovientiin, vaan edellyttävät poikkeamista tietyiltä osin. Koulutusvientikokeilua varten Opetushallitus antoi kansallisista tutkinnon perusteista poikkeavat ja erilliset tutkinnon perusteet, mutta niitä on saaneet käyttää vain kokeiluluvan haltijat.
Koulutusvientikokeilua koordinoiva hanke on ehdottanut opetus- ja kulttuuriministeriölle toimittamassaan muistiossa 1.7.2020 tutkintovientiä koskevia muutoksia ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin. Ehdotukset koskevat mainitun lain 33, 35, 36 ja 15 §:ää. Viimeksi mainitun pykälän osalta hanke ehdottaa, että Opetushallituksen tehtäviin tulisi lisätä tutkinnonperusteiden antaminen 33 ja 35 §:n mukaiseen koulutukseen.
2.2
Koulutuksen järjestäminen maksullisena palvelutoimintana muille kuin ammatillisen koulutuksen järjestäjille
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 30 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä voi hankkia järjestämisluvassa määrättyjen tutkintojen osia sekä niihin valmistavaa tutkintokoulutusta, järjestämisluvan mukaista muuta koulutusta sekä 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua oppisopimuskoulutusta toiselta ammatillisen tai muun koulutuksen järjestäjältä, muulta julkiselta taholta taikka muulta yksityiseltä yhteisöltä tai säätiöltä. Lisäksi opiskelijan yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi koulutuksen järjestäjä voi järjestämisluvan mukaisten tutkintojen ja koulutuksen järjestämisen yhteydessä hankkia myös muita kuin järjestämisluvan mukaisia tutkintojen ja koulutuksen osia sekä osaamisen hankkimisen tukitoimia edellä mainituilta tahoilta. Tutkinnon tai koulutuksen osan osaamisen arviointi voidaan kuitenkin hankkia vain järjestämisluvan saaneelta ammatillisen koulutuksen järjestäjältä tai vastaavan luvan saaneelta muun koulutuksen järjestäjältä. Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että sen hankkimat 1 momentissa tarkoitetut tutkinnot, tutkinnon osat ja koulutus järjestetään tämän lain mukaisesti.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 31 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä voi järjestää tässä laissa tarkoitettuja tutkintoja ja tutkinnon osia, niihin valmistavaa tutkintokoulutusta sekä valmentavaa koulutusta maksullisena palvelutoimintana, jos kyseessä on 30 §:ssä tarkoitettu koulutuksen hankinta. Säännöksen tavoitteena on rajata järjestämislupaan perustuvan tutkintotavoitteisen koulutuksen järjestäminen maksullisena palvelutoimintana vain järjestämisluvan saaneiden koulutuksen järjestäjien väliseen hankintaan. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 39/2017 vp, s. 210) on todettu, että muissa tilanteissa tutkintoja, tutkinnon osia tai niihin valmistavaa tutkintokoulutusta ei voisi järjestää maksullisena palvelutoimintana. Säännöksen sanamuodossa ei kuitenkaan ole otettu huomioon, että koulutuksen järjestäjien välistä hankintaa tapahtuu myös muiden opetuksen ja koulutuksen järjestäjien kuin ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa.
Lukiolain (714/2018) 8 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän tulee olla yhteistyössä perusopetuksen, lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen, vapaan sivistystyön oppilaitosten ja muiden koulutuksen järjestäjien, korkeakoulujen sekä työ- ja elinkeinoelämän toimijoiden kanssa. Koulutuksen järjestäjä voi täydentää järjestämäänsä koulutusta hankkimalla tässä laissa tarkoitettua opetusta ja muita palveluja toiselta lukiokoulutuksen tai muun koulutuksen järjestäjältä, korkeakoululta, muulta julkiselta taholta taikka muulta yksityiseltä rekisteröidyltä yhteisöltä tai säätiöltä. Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että sen hankkima opetus ja palvelut järjestetään tämän lain mukaisesti.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 31 §:ssä ei erikseen todeta, että koulutuksen järjestäjä voi maksullisena palvelutoimintana järjestää tutkintoja ja tutkinnon osia, niihin valmistavaa tutkintokoulutusta sekä valmentavaa koulutusta lukiokoulutuksen järjestäjille. Näin kuitenkin käytännössä toimitaan esimerkiksi tilanteessa, jossa lukiokoulutuksen järjestäjä hankkii ns. kaksois- tai kolmoistutkinnon suorittajille tai muille opiskelijoilleen koulutusta ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä. Tosiasiallisesti vakiintuneen käytännön mukaisesti näin on myös menetelty, vaikka erillistä säännöstä asiasta ei ole. Vuoden 2018 alusta voimaan tulleella ammatillisesta koulutuksesta annetulla lailla ei ole ollut tarkoitus muuttaa tätä vakiintunutta käytäntöä. Menettelyn olisi kuitenkin perusteltua ilmetä myös säännöksistä.
Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta tuli voimaan 1.8.2021 ja koulutusta aletaan järjestää 1.8.2022 lukien. Sen 7 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän tulee koulutuksen toteuttamisessa olla yhteistyössä perusopetuksen, lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja muiden koulutuksen järjestäjien kanssa sekä koulutuksen järjestämiseksi tarpeellisten nuorisotyötä tekevien julkisten tahojen ja yksityisten yhteisöjen ja säätiöiden kanssa sekä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Koulutuksen järjestäjä voi täydentää järjestämäänsä koulutusta hankkimalla tässä laissa tarkoitettua koulutusta kunnalta, perusopetuslain 7 tai 8 §:ssä tarkoitetulta perusopetuksen järjestäjältä taikka ammatillisen koulutuksen tai lukiokoulutuksen järjestäjältä, muulta julkiselta taholta taikka muulta yksityiseltä yhteisöltä tai säätiöltä. Koulutuksen osan osaamisen arviointi voidaan kuitenkin hankkia vain sellaiselta opetuksen tai koulutuksen järjestäjältä, jolla lain mukaan on oikeus kyseisen koulutuksen osaamisen arviointiin. Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että sen hankkima koulutus järjestetään tämän lain mukaisesti.
Säännös mahdollistaa tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta järjestävälle koulutuksen hankinnan myös ammatillisen koulutuksen järjestäjältä. Näin ollen ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 31 §:ään olisi perusteltua lisätä myös viittaus tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain 7 §:ään.
Vapaasta sivistystyöstä annetun lain (632/1998) 3 §:n 3 momentin mukaan vapaan sivistystyön oppilaitosten tulee olla yhteistyössä muiden alueella toimivien tai valtakunnallisten vapaan sivistystyön oppilaitosten, koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen kanssa.
Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat säännöksen nojalla tehneet yhteistyötä ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa ja hankkineet ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaista koulutusta, kuten tutkinnon osia, opiskelijoilleen. Kansanopistojen vapaan sivistystyön oppivelvollisuuskoulutuksen opetussuunnitelman perusteisiin sisältyvissä suuntautumisopinnoissa todetaan, että kansanopistot voivat tarjota osana suuntautumisopintoja muun muassa osia ammatillisen koulutuksen opinnoista. Näin ollen ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 31 §:ään olisi perusteltua lisätä myös viittaus vapaasta sivistystyötä annetun lain 3 §:n 3 momenttiin.
Aikuisten perusopetuksesta säädetään perusopetuslain (628/1998) 46 §:ssä. Pykälän 6 momentissa todetaan, että opetuksen järjestäjän tulee olla yhteistyössä alueella toimivien ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien kanssa. Opiskelijan henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan voi sisältyä opiskelujaksoja muissa oppilaitoksissa sekä työelämään tutustumista. Pykälän 7 momentin mukaan sen lisäksi mitä 4 §:ssä säädetään opetuksen järjestäjä voi hankkia lukutaitovaiheen opetusta kunnalta tai kuntayhtymältä, 7 tai 8 §:ssä tarkoitetulta perusopetuksen järjestäjältä sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tai ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetuilta koulutuksen järjestäjiltä.
Viittauksilla kumottuihin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin ja ammatillisesta peruskoulutuksesta annettuun lakiin tarkoitetaan lakia ammatillisesta koulutuksesta (531/2017). Aikuisten perusopetusta antavat perusopetuksen järjestäjät ovat mainittujen säännösten nojalla tehneet yhteistyötä ja hankkineet koulutusta ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä. Siten ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 31 §:ään olisi perusteltua lisätä myös viittaus aikuisten perusopetusta koskevan perusopetuslain 46 §:n 6 momentin mukaiseen yhteistyövelvoitteeseen sekä 7 momentin mukaiseen hankintaan.
Ammattikorkeakoululain 6 §:n mukaan ammattikorkeakoulun tulee tehtäviään suorittaessaan olla erityisesti omalla alueellaan yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa sekä tehdä yhteistyötä suomalaisten ja ulkomaisten korkeakoulujen samoin kuin muiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat toimineet myös yhteistyössä ammattikorkeakoulujen kanssa tarjoten maksullisena palvelutoimintana käytännön opetusta ammattikorkeakoulujen opiskelijoille. Jatkuvan oppimisen osalta korostuu tarve koulutusmuodot ja –asteet ylittävälle koulutustarjonnalle. Näin ollen olisi perusteltua lisätä pykälään viittaus mainittuun ammattikorkeakoululain pykälään.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
Vaihtoehtoisesti tutkintovientiä olisi mahdollista toteuttaa niin, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät päättäisivät itsenäisesti, millä tavoin ne muokkaavat Opetushallituksen lain 15 §:n nojalla laatimia tutkinnon perusteita tutkintoviennin tarpeisiin. Suomessa käytettävistä tutkinnon perusteista olisi kuitenkin tällöin käytössä useita eri versioita riippuen tutkintovientiä tekevästä koulutuksen järjestäjästä ja tutkintoviennin kohdemaista. Tutkinnon perusteita voitaisiin muokata jopa saman kohdemaan sisällä eri kohderyhmien tarpeisiin. Poikkeamat Suomessa käytössä olevista tutkinnon perusteista olisivat erilaisia eri tutkintovientikoulutuksissa, eikä millään taholla olisi koottua tietoa siitä, miten Suomessa käytettävistä tutkinnon perusteista on missäkin tutkintovientikoulutuksessa poikettu. Tutkintovientikoulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden todistukset eivät olisi vertailukelpoisia, ja niiden perusteella olisi vaikea päätellä, mitä opiskelija todellisuudessa osaa ja mitä ei.
Esillä on ollut myös vaihtoehto, jossa Opetushallitukselle annettaisiin toimivalta määrätä tutkinnon perusteet tutkintovientiä varten koulutuksen järjestäjän pyynnöstä. Perusteet olisivat maksulliset, ja niissä voitaisiin poiketa tätä esitystä vastaavalla tavalla välttämättömiltä osin niistä tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista, jotka liittyvät Suomen lainsäädäntöön, kulttuuriin tai olosuhteisiin taikka vastaaviin Suomeen sidoksissa oleviin seikkoihin. Lisäksi esillä on ollut malli, jossa Opetushallitus antaisi tutkintovientiä varten tutkintovientitoimikunnan esityksestä omat tutkinnon perusteet.
Tämän esityksen lausuntokierroksella oli vaihtoehto, jossa Opetushallitus antaisi tutkinnon perusteiden sijaan koulutuksen järjestäjän hakemuksesta päätöksen siitä, miten koulutuksen järjestäjä voisi poiketa Suomessa käytettävistä tutkinnon perusteista tutkintoviennissä. Esityksestä saadun lausuntopalautteen perusteella mallia pidettiin kuitenkin hallinnollisesti liian raskaana tapana poiketa Suomessa käytettävistä tutkinnon perusteista. Lisäksi vaarana olisi, että samaa tutkintoa koskien annettaisiin useita eri sisältöisiä päätöksiä 15 §:ssä tarkoitetusta tutkinnon perusteista poikkeamiseen. Tutkintovientikoulutuksen opiskelijan näkökulmasta tilanne olisi hyvin samankaltainen kuin silloin, jos koulutuksen järjestäjät saisivat itsenäisesti päättää tutkinnon perusteista poikkeamisesta.
Lausuntokierroksella saadun kriittisen palautteen vuoksi tässä esityksessä esitetään, että Opetushallitus voisi määrätä tutkinnon perusteissa poikkeuksista tutkintovientiä varten.
Opetushallitus valmistelisi tutkinnon perusteiden sisältämät poikkeamat suhteessa Suomessa käytettäviin tutkinnon perusteisiin yhdessä tutkintovientitoimikunnan kanssa. Lisäksi Opetushallitus voisi hyödyntää myös muun muassa alakohtaisten asiantuntijoidensa ja työelämätoimikuntien osaamista. Näin varmistettaisiin, että poikkeamat ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista olisivat laajuudeltaan ja merkittävyydeltään sellaisia, että keskeinen ammattitaito yhä saavutettaisiin myös tutkintoviennissä.
Esitetty menettelytapa varmistaisi, että Opetushallitus ei joutuisi käsittelemään useita samoja tutkintoja koskevia poikkeamishakemuksia ja tekemään niistä erillisiä päätöksiä. Esitetty malli olisi etenkin koulutuksen järjestäjän näkökulmasta hallinnollisesti kevyt tapa mahdollistaa poikkeamat suhteessa Suomessa käytettäviin tutkinnon perusteisiin. Se varmistaisi lisäksi, että poikkeamiselle lain 15 §:ssä tarkoitetuista tutkintojen perusteista olisi tutkintokohtaisesti yhtenevät perusteet. Esityksessä esitetty lupamenettely puolestaan varmistaisi, että koulutuksen järjestäjällä olisi riittävät edellytykset määräyksen soveltamiseen.
6
Lausuntopalaute
6.1
Lausuntokierros
Luonnos hallituksen esityksestä eduskunnalle ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta oli lausuntokierroksella 14.4.2021—14.5.2021. Lausuntoja annettiin kaikkiaan 22 kappaletta.
Lausunnonantajat pitivät yleisesti ottaen koulutusviennin edistämistä tarpeellisena ja tärkeänä. Myös esityksessä ehdotettua tutkintovientimahdollisuuksien avaamista myös muille kuin nykyisen voimassa olevan kokeiluluvan saaneille järjestäjille pidettiin hyvänä ja kaivattuna muutoksena. Sen sijaan ehdotettua poikkeuslupamenettelyä pidettiin laajasti ottaen liian raskaana ja työmäärää merkittävästi lisäävänä.
Maksullista palvelutoimintaa koskevan pykälämuutoksen päivittämistä pidettiin kannatettavana. Suomen Kuntaliitto esitti lausunnossaan selvitettäväksi olisiko tarpeen, että 31 §:ään sisällyttäisiin myös viittaus ammattikorkeakouluihin. Esitystä on muutettu siten, että 31 §:ssä olisi viittaus myös ammattikorkeakoululain 6 §:ään.
Poikkeuslupamenettelyn osalta lausunnoissa tuotiin ilmi sen käyttöönoton myötä mahdollisesti ilmenevät ongelmat. Huolta herätti esitetyn toimintamallin kokeilemattomuuden ja Opetushallituksen resurssien lisäksi erityisesti se, että toimintamallista saattaisi seurata tilanne, jossa samasta tutkinnosta voitaisiin antaa useita keskenään erilaisia poikkeuslupia. Tämä tekisi poikkeuslupien vertailukelpoisuudesta ja laadunvalvonnasta huolehtimisen käytännössä mahdottomaksi. Myös oikeusministeriö katsoi lausunnossaan, että hakemusta ja päätöksentekoa koskevien kriteerien jäädessä avoimeksi, pelkästään koulutuksen järjestäjien erilaisten hakemusten perusteella saman tutkintonimikkeen omaavat ulkomaiset tutkinnot muodostuisivat todennäköisesti keskenäänkin hyvin erilaisiksi. Viimeksi mainitussa lausunnossa on tulkittava tarkoitetun tutkintonimikkeellä tutkinnon nimeä.
Esitystä on lausuntopalautteen perusteella muutettu siten, että esityksessä ehdotetaan, että Opetushallitus voisi poiketa 15 §:ssä tarkoitetuissa tutkinnon perusteissa välttämättömiltä osin tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista tutkintovientiä varten.
Oikeusministeriö totesi lausunnossaan tutkinnon perusteista poikkeamista koskevaa päätöksentekoa rajaavien kriteerien jäävän ehdotuksen perusteella epätäsmällisiksi. Lausunnon mukaan epäselväksi jää esimerkiksi, kuinka paljon ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista voitaisiin poiketa niin, että tutkinnon voitaisiin vielä katsoa varmistavan tarvittava osaamistaso ja vastaavan suomalaista ammatillista tutkintoa. Esitystä on tältä osin täsmennetty siten, että poikkeaminen olisi mahdollista vain muiden kuin keskeisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden osalta.
Oikeusministeriö katsoi lisäksi ehdotuksen antavan Opetushallitukselle hyvin laajan harkintavallan päättää normista poikkeamisesta yksittäistapauksessa. Toimivalta tulisikin lausunnon mukaan sitoa huomattavasti täsmällisempiin ja tarkkarajaisempiin, laissa säädettyihin, harkintaa enemmän ohjaaviin edellytyksiin. Tältä osin säännöskohtaisiin perusteluihin on täsmennetty esimerkein poikkeamiseen liittyviä tilanteita.
Esityksestä jää oikeusministeriön lausunnon mukaan avoimeksi myös se, millaisen pätevyyden tai kelpoisuuden poikkeamispäätöksen mukaiset tutkinnot tuottaisivat Suomessa ja olisivatko ne suoraan vertailukelpoisia vastaavan, Suomessa suoritetun ammatillisen tutkinnon kanssa. Esitykseen on lisätty kappale 3.2.3 yhteiskunnallisista vaikutuksista, jossa tätä asiaa on arvioitu.
6.2
Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto
Lainsäädännön arviointineuvosto antoi lausuntonsa neuvostolle 6.9.2021 toimitetun esitysluonnoksen perusteella, jossa oli otettu huomioon lausuntokierroksella esitykseen annettu palaute ja sen pohjalta tehdyt muutokset. Arviointineuvosto katsoi lausunnossaan, että luonnos on puutteellinen säädösehdotusten vaikutusten arviointiohjeen näkökulmasta. Arviointineuvoston lausunnossa on luetteloitu esitysluonnoksen keskeisimpiä kehittämiskohteita. Esitysluonnokseen tulee lausunnon mukaan lisätä ehdotetun lain tavoite, minkä lisäksi taloudellisia vaikutuksia tulisi käsitellä tarkemmin. Esitysluonnoksessa tulisi esittää myös tarkempia arvioita vaikutuksista ammatillisen koulutuksen eri järjestäjien, tilaajan ja opiskelijan näkökulmista. Lisäksi tulisi tehdä ehdotus, miten lain seurantaa ja jälkiarviointia on tarkoitus tehdä.
Hallituksen esitystä on arviointineuvoston lausunnossa esitettyjen huomioiden pohjalta tarkennettu siten, että esitysluonnokseen on lisätty kappale 3 muutosehdotusten tavoitteista. Esityksen vaikutuksia on täsmennetty arviointineuvoston esittämällä tavalla. Lisäksi esitykseen on lisätty kappale 10 toimeenpanosta ja seurannasta.
7
Säännöskohtaiset perustelut
15 a §.Tutkinnon perusteista poikkeaminen 33 ja 35 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa. Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi 15 a §, jolla annettaisiin Opetushallitukselle toimivalta määrätä 15 §:ssä tarkoitetuissa tutkinnon perusteissa poikkeuksista 33 ja 35 §:ssä tarkoitettua koulutusta varten. Opetushallitus valmistelisi tutkintoviennissä käytettävät poikkeukset yhteistyössä tutkintovientitoimikunnan kanssa. Esityksessä ehdotetaan säädettävän tutkintovientitoimikunnasta uudessa 121 a §:ssä.
Lain 15 § antaa Opetushallitukselle laajan määräyksenantovallan päättää tutkintorakenteeseen kuuluvien tutkintojen sisällöstä, esimerkiksi ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista. Ehdotettu 15 a § tarkentaa 15 §:n määräyksenantovaltuutta siten, että tutkintovientinä järjestettävässä koulutuksessa Opetushallitus voisi määrätä tietyistä poikkeuksista määräämiinsä tutkinnon perusteisiin. Opetushallitukselle säädettäisiin siten toimivalta poiketa omasta määräyksestään, ei jonkin toisen tahon antamasta normista tai päätöksestä.
Pykälän 1 momentin mukaan Opetushallitus voisi poiketa 15 §:ssä tarkoitetuissa tutkinnon perusteissa 33 ja 35 §:ssä tarkoitettua koulutusta varten välttämättömiltä osin sellaisista tutkinnon perusteiden mukaisista muista kuin keskeisistä ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista, jotka liittyvät Suomen lainsäädäntöön, kulttuuriin tai olosuhteisiin taikka vastaaviin Suomeen sidoksissa oleviin seikkoihin. Koulutusvientikokeilun kokemusten perusteella tarve poiketa ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista vaihtelee tutkinnoittain hyvin paljon. Esimerkiksi tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon perusteiden osalta tarpeita poikkeamiseen ei ole ilmennyt, kun taas sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteissa poikkeamia on kymmeniä yhtä osaamisalaa kohden. Tarkoitus on, että Opetushallitus valmistelisi poikkeuksen ensi sijassa niihin tutkinnon perusteisiin, joihin sitä koulutuksen järjestäjä tai tutkintovientitoimikunta ehdottaa.
Tutkinnon perusteista kävisi selkeästi ilmi ne ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet, joista koulutuksen järjestäjä voisi tutkintoviennissä poiketa, sekä se, miten poikkeaminen on mahdollista. Poikkeaminen olisi säännöksen mukaan mahdollista vain välttämättömiltä osin lain 15 §:ssä tarkoitettujen tutkinnon perusteiden muista kuin keskeisistä ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista, jotka liittyvät Suomen lainsäädäntöön, kulttuuriin tai olosuhteisiin taikka vastaaviin Suomeen sidoksissa oleviin seikkoihin. Opetushallituksen tutkinnon perusteisiin tekemät poikkeukset koskisivat saman sisältöisinä kaikkea EU- ja ETA-alueen ulkopuolella tapahtuvaa tutkintovientiä.
Koulutusvientikokeilun yhteydessä selvisi, että poikkeamistarpeet liittyvät pääosin suomalaisten säädösten noudattamiseen, suomen ja ruotsin kieltä koskeviin kielitaitovaatimuksiin tai vähäisemmässä määrin maantieteellisestä sijainnista johtuviin erilaisiin olosuhteisiin. Suomessa käytettäviin tutkinnon perusteisiin sisältyy sellaisia kielitaitovaatimuksia tai Suomen lainsäädäntöön tai olosuhteisiin perustuvia ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita, joille ei ole tarvetta tutkintoviennin kohdemaissa. Esimerkiksi Arabiemiraateissa tai Brasiliassa ei ole tarpeen ottaa huomioon pakkasen tai runsaan lumipeitteen vaikutusta maatalouteen tai rakentamiseen eikä Thaimaassa ole tarpeen osata sekä suomen että ruotsin kieltä. Tällaisista Suomeen sidoksissa olevista vaatimuksista pitäisi voida poiketa tutkintoviennissä, muutoin tutkintovientikoulutus ei vastaa tilaajan tarpeita eikä vientiä synny. Kokeilussa noudatettavissa perusteissa esimerkiksi lainsäädännön osalta muutettiin joitakin tutkintokohtaisia sanamuotoja sen sijaan, että ammattitaitovaatimuksia olisi poistettu. Keskeisistä ammattitaitovaatimuksista ei tingitty. Kokeilun perusteella vaikuttaisi siltä, että ammatillisten perustutkintojen yhteisten tutkinnon osien osalta mahdollisuudet poikkeamiseen kannattaisi määritellä samoin kaikkien perustutkintojen perusteissa.
Lakimuutos muuttaisi myös määräystä todistuksiin ja niiden liitteisiin merkittävistä tiedoista. Opetushallitus määrää todistukseen ja niiden liitteisiin merkittävistä tiedoista. Nykyisen todistusmääräyksen mukaan tutkintotodistukseen tai todistukseen tutkinnon osasta tai osista merkitään koulutusvientikokeilussa noudatettavan tutkinnon perusteen diaarinumero, joka viedään myös KOSKI-tietovarantoon (opinto- ja tutkintotietojen luovutuspalvelu). Vastaavalla tavalla meneteltäisiin myös lakimuutoksen jälkeen, jotta tutkintoviennissä annettu tutkintotodistus tai muu todistus yksilöisi noudatetun tutkinnon perusteen ja sen sisältämän poikkeuksen. Opetushallitus valmistelisi muutoksen todistusmääräykseen siten, että se tulisi voimaan samaan aikaan lakimuutoksen kanssa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu perusteisiin tehtävä poikkeus olisi valmisteltava pykälän 2 momentissa ehdotetulla tavalla yhteistyössä tutkintovientitoimikunnan kanssa. Tutkintovientitoimikunnalla olisi tutkintovientiin liittyvää asiantuntemusta arvioida poikkeuksen tarvetta ja sisältöä. Lain 15 §:n 4 momentin mukaan Opetushallituksen on tutkinnon perusteita valmistellessaan tehtävä yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän edustajien, koulutuksen järjestäjien ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa sekä asianomaisen työelämätoimikunnan kanssa. Opetushallituksen olisi arvioitava tapauskohtaisesti, milloin sen olisi tehtävä yhteistyötä viimeksi mainittujen toimijoiden kanssa tutkinnon perusteisiin tehtävien poikkeuksien osalta. Ehdotetun säännöksen mukaan poikkeaminen varsinaisista perusteista olisi mahdollista vain muilta kuin keskeisiltä osin, joten Opetushallituksen olisi tarve tehdä yhteistyötä mainittujen toimijoiden kanssa ainakin silloin, kun poikkeamisen laajuuden ja merkityksellisyyden arvioiminen sitä edellyttää.
15 b §.Lupa soveltaa 15 a §:ssä tarkoitettua tutkinnon perusteisiin tehtyä poikkeusta. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että 15 a §:n nojalla perusteisiin tehdyn poikkeuksen soveltaminen olisi luvanvaraista. Koulutuksen järjestäjä hakisi mainittua lupaa Opetushallitukselta, joka antaisi hakemukseen hallintopäätöksen. Opetushallituksen antamaan päätökseen voisi hakea muutosta siten kuin jäljempänä esityksessä ehdotetaan. Lupa myönnettäisiin erikseen kunkin perusteen osalta. Opetushallituksen olisi myönnettävä lupa, jos koulutuksen järjestäjällä on järjestämisluvassa määrätty oikeus järjestää tutkinnon perusteiden mukaista tutkintoa, tutkinnon osia sekä niihin valmistavaa tutkintokoulutusta. Lisäksi luvan myöntämisen edellytyksenä olisi, että järjestäjä esittää hakemuksen liitteenä perustellun suunnitelman siitä, miten se aikoo poikkeusta käytännössä soveltaa.
Mainittu lupa tarvittaisiin, jotta voitaisiin varmistua siitä, että koulutuksen järjestäjällä olisi valmius soveltaa 15 a §:ssä tarkoitettua poikkeusta järjestämässään tutkintovientikoulutuksessa. Tällä tavalla taattaisiin kyseisen koulutuksen laatu. Vaikka 33 tai 35 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen ei sinänsä tarvita lupaa, olisi luvan edellyttäminen perusteltua, koska samaa tutkinnon perusteisiin tehtyä poikkeusta sovellettaisiin hyvin erilaisissa maantieteellisissä ja kulttuurillisissa olosuhteissa. Järjestäjän tulisi hakemuksessaan kertoa tarkemmin, miten poikkeusta olisi tarkoitus soveltaa ja miltä osin se sen perusteella poikkeaisi 15 §:n mukaisista perusteista. Opetushallitus arvioisi hakemuksessa esitetyn perusteella ja kuultuaan tutkintovientitoimikuntaa, onko järjestäjällä edellytykset soveltaa tutkinnon perusteisiin tehtyä poikkeusta sen edellyttämällä tavalla.
Opetushallituksen lupaa koskeva päätös olisi maksullinen valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla. Maksun määrästä säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Maksun suuruuteen vaikuttaisivat asiantuntijatyöhön tarvittava aika hakemuksen käsittelyyn ja päätöksen laatimiseen.
Tutkintojen perusteet ovat ePeruste-palvelussa sekä englanninkieliset termit tutkinnon, osaamisalojen ja tutkinnon osien nimille sekä keskeisen ammatillisen koulutuksen perusteiden terminologiaan liittyvän käännössuosituksen. Edellä kuvatut englanninkieliset käännökset joudutaan joka tapauksessa tekemään Opetushallituksessa, sillä niitä tarvitaan muun muassa todistusten kansainväliseen käyttöön tarkoitetuissa liitteissä. Käännöksiä ei siis tehtäisi pelkästään tutkintoviennin tarpeisiin. Koulutuksen järjestäjä vastaisi tutkinnon perusteen ja siihen tehdyn poikkeuksen kääntämisestä. Kokeilu on osoittanut, että tutkintoviennissä kieli, jolla tutkinto suoritetaan, voi olla myös jokin muu kuin englanti.
Jos tutkinnon perusteita voidaan käyttää tutkintovientiin sellaisenaan ilman 15 a §:ssä tarkoitettua poikkeusta, lupaa ei tarvittaisi. Tällöin koulutuksen järjestäjällä on 33 ja 35 §:ssä säädetyllä tavalla oikeus järjestää pykälissä säädettyä koulutusta 15 §:ssä tarkoitettujen tutkinnon perusteiden mukaisesti. Tutkintovientitoimikunta voisi kuitenkin suosittaa koulutuksen järjestäjiä tekemään ilmoituksen toimikunnalle myös viimeksi mainitusta koulutuksen järjestämisestä, jotta toimikunnalla olisi kattava tieto tutkintoviennin laajuudesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Opetushallituksella olisi mahdollista peruuttaa myöntämänsä lupa, jos kyseisestä koulutusta, järjestettäisiin olennaisesti vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Luvan peruuttamisesta tulisi tehdä vastaavalla tavalla hallintopäätös kuin luvan myöntämisestä, jolloin peruuttamista koskevaan päätökseen voisi hakea muutosta siten kuin esityksessä jäljempänä ehdotetaan. Lupa soveltaa poikkeusta raukeaisi ilman erillistä päätöstä, jos sen perusteena oleva järjestämislupa peruutettaisiin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Opetushallituksen olisi kuultava 1 ja 2 momentissa koskevaa asiaa käsitellessään tutkintovientitoimikuntaa. Tämä olisi perusteltua, koska toimikunnalla olisi edellytykset arvioida, onko hakemuksessa esitetty suunnitelma riittävän perusteltu tai onko järjestäjä toiminut kyseistä tutkintoa järjestäessään olennaisesti normien vastaisesti.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Ehdotuksen mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää luvan hakemiseen liittyvistä menettelyistä, hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä sekä luvan myöntämisen tarkemmista edellytyksistä.
31 §. Maksullinen palvelutoiminta. Pykälää muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin viittaukset lukiolain 8 §:ään, tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain 7 §:ään, vapaasta sivistystyöstä annetun lain 3 §:n 3 momenttiin, perusopetuslain 46 §:n 6 ja 7 momenttiin sekä ammattikorkeakoululain 6 §:ään.
Ammatillisen koulutuksen järjestäjä voisi järjestää maksullisena palvelutoimintana ammatillista tutkintoja ja tutkinnon osia, niihin valmistavaa tutkintokoulutusta sekä valmentavaa koulutusta myös silloin kun kysymys on lukiolain ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain mukaisesta koulutuksen hankinnasta. Lisäksi ammatillisen koulutuksen järjestäjä voisi järjestää maksullisena palvelutoimintana ammatillista tutkintoja ja tutkinnon osia, niihin valmistavaa tutkintokoulutusta sekä valmentavaa koulutusta myös silloin, kun on kyse vapaasta sivistystyöstä annetun lain mukaisesta yhteistyöstä ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa sekä silloin kun on kyse perusopetuslain mukaiseen aikuisten perusopetukseen kuuluvasta yhteistyöstä ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa tai koulutuksen hankinnasta ammatillisen koulutuksen järjestäjältä. Lisäksi maksullinen palvelutoiminta olisi mahdollista, kun kysymys on ammattikorkeakoulujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä.
111 §.Oikaisuvaatimus. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jolloin voimassa oleva 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi. Uudessa 2 momentissa säädettäisiin oikaisuvaatimuksesta ehdotetun 15 b §:n mukaisesta luvasta tehtävään päätökseen. Säännöksen mukaan mainittuun päätökseen saisi vaatia oikaisua Opetushallitukselta. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolain (434/2004) 7 a luvussa.
114 §.Muutoksenhakuaika. Pykälää muutettaisiin siten, että sen soveltamisala rajattaisiin koskemaan ainoastaan 111 §:n 1 momentissa tarkoitettuja asioita, joissa oikaisua vaaditaan aluehallintovirastosta. Ehdotetussa 15 b §:ssä tarkoitetusta Opetushallituksen päätöksestä voisi vaatia oikaisua hallintolaissa säädetyssä määräajassa eli 30 vuorokauden kuluessa. Lisäksi oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä voisi valittaa hallintotuomioistuimeen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti 30 vuorokauden kuluessa. Ehdotetussa 15 b §:ssä tarkoitettujen päätösten kohdalla lyhennetty muutoksenhakuaika ei ole perusteltu, sillä kysymys ei ole kiireellisestä yksilön oikeusturvaa koskevasta asiasta, jossa olisi perusteltua saada nopeasti lainvoimainen päätös.
116 §.Valituskiellot. Pykälää muutettaisiin siten, että sen soveltamisala rajattaisiin koskemaan ainoastaan 111 §:n 1 momentissa tarkoitettuja asioita, joista oikaisua vaaditaan aluehallintovirastosta. Lain 112 §:n mukaan muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä. Ehdotetussa 15 b §:ssä tarkoitetusta Opetushallituksen päätöksestä voisi siten valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa säädetään. Ehdotetussa 15 b §:ssä tarkoitettujen päätösten kohdalla valituskielto korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei ole perusteltu, sillä kysymys ei ole kiireellisestä yksilön oikeusturvaa koskevasta asiasta, jossa olisi perusteltua saada nopeasti lainvoimainen päätös.
121 a §. Tutkintovientitoimikunta. Pykälässä säädettäisiin tutkintovientitoimikunnasta. Pykälän 1 momentin mukaan Opetushallitus asettaisi toimikunnan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Toimikunnan tehtävänä olisi seurata ja kehittää 33 ja 35 §:ssä tarkoitetun koulutuksen järjestämistä. Toimikunta voisi tehdä esimerkiksi aloitteita tutkintoviennin kehittämiseksi sekä havaittujen tutkintoviennin esteiden purkamiseksi. Toimikunta koostuisi enintään yhdeksästä jäsenestä, jotka edustaisivat viranomaisia, tämän lain 33 ja 35 §:ssä tarkoitettua koulutusta harjoittavia koulutuksen järjestäjiä sekä muita mainituissa pykälissä tarkoitettuun koulutukseen liittyviä toimijoita. Tutkintovientitoimikunta toimii tällä hetkellä pilottina koulutusvientikokeilun koordinointihankeen alla ja sen jäsenet edustavat Opetushallitusta, opetus-ja kulttuuriministeriötä, työ-ja elinkeinoministeriötä, ulkoministeriötä, koulutuksen järjestäjiä ja koulutusvientiyhtiöitä. Säännös mahdollistaisi toimikunnan koostuvan mainittujen toimijoiden edustajista myös jatkossa. Opetushallitus voisi 120 §:ssä työelämätoimikuntien osalta säädettyä vastaavasti nimittää tutkintovientitoimikuntaan pysyviä asiantuntijoita. Pykälän 2 momentin mukaan Opetushallitus päättäisi työelämätoimikuntia vastaavasti toimikunnan jäsenten palkkiot ja huolehtisi toimikunnan maksuliikenteestä, kirjanpidosta ja arkistosta. Pykälän 3 momentti sisältäisi työelämätoimikunnista 121 §:ssä säädettyä vastaavasti asetuksenantovaltuuden, jonka mukaisesti valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin tutkintovientitoimikunnan asettamisesta, kokoonpanosta ja päätöksenteosta.