1.1
Oikeudenkäymiskaari
2 luku Päätösvaltaisuudesta
6 §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan yhden tuomarin kokoonpanon toimivaltuuksien laajentamista nykyiseen verrattuna.
Voimassa olevan säännöksen mukaan yhden tuomarin kokoonpanossa voidaan ratkaista rikosasiat, joissa syytteessä tarkoitetusta yksittäisestä rikoksesta ei syytteen teonkuvauksessa mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä ole säädetty yli kahden vuoden vankeusrangaistusta. Lisäksi säännös sisältää luettelon pääsääntöä törkeämmistä rikoksista sekä niiden rangaistavista yrityksistä, jotka voidaan yli kahden vuoden enimmäisrangaistuksesta huolimatta käsitellä vain puheenjohtajasta koostuvassa kokoonpanossa.
Yleisperusteluissa lausutuilla perusteilla ehdotetaan yhden tuomarin käyttöalan laajentamista sellaisiin rikosasioihin, joissa syytteessä tarkoitetusta yksittäisestä rikoksesta ei syytteen teonkuvauksessa mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä ole säädetty yli neljän vuoden vankeusrangaistusta. Mistään voimassa olevan säännöksen luettelossa mainitusta rikoksesta ei ole säädetty tätä ankarampaa rangaistusta. Erillinen luettelo ei olisi enää ehdotettavasta muutoksesta johtuen aiheellinen.
Muilta osin momenttia ei muutettaisi. Kuten nykyisinkin, yksittäisen rikoksen kohdalla ratkaisevaa olisi se tapaukseen soveltuvan rangaistussäännöksen rangaistusasteikko, jota tekoon syytteen teonkuvauksessa mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä on sovellettava. Sen sijaan rangaistuksen yleiset vähentämisperusteet, kuten teon jääminen yritysasteelle, eivät vaikuttaisi asiaan. Yhden tuomarin kokoonpanossa voitaisiin käsitellä myös rikosasioita, joissa syyte koskee useampaa tekoa ja rikoslain 7 luvun 2 §:n mukaisesti laskettava yhteisen rangaistuksen enimmäisaika olisi enemmän kuin neljä vuotta vankeutta.
Kukin asia tulisi käsitellä mahdollisimman keveässä kokoonpanossa, jollei asian erityispiirteistä tai syytteiden yhdessä käsittelemisestä muuta johdu taikka jolleivät muut erityiset syyt edellytä vahvempaa kokoonpanoa. Jos käräjäoikeus käsitellessään asiaa yhden tuomarin kokoonpanossa katsoisi, että asia on käsiteltävä lautamieskokoonpanossa tai kolmen tuomarin kokoonpanossa, asia olisi jo voimassa olevan 7 §:n nojalla siirrettävä käsiteltäväksi tässä kokoonpanossa. Esityksessä ehdotetun 11 §:n nojalla asia olisi myös tarvittaessa mahdollista siirtää käsiteltäväksi kahden tuomarin kokoonpanossa, jos se asian laadun, laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi olisi perusteltua.
Voimassa olevan pykälän 2 momentissa säädetään, että ratkaistaessa rikosasiaa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvussa tarkoitetussa kirjallisessa menettelyssä käräjäoikeus on päätösvaltainen, kun siinä on yksin puheenjohtaja. Säännös ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana. Pykälän 1 momentin säännös käräjäoikeuden päätösvaltaisuudesta, kun siinä on yksin puheenjohtaja, soveltuu myös kirjalliseen menettelyyn.
8 §. Voimassa olevan pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan hovioikeudessa yksi jäsen voi ratkaista asian, jos valitus on peruutettu kokonaan. Säännös yhdenmukaistettaisiin korkeinta oikeutta koskevien säännösten kanssa niin, että valitus korvattaisiin muutoksenhakemuksella.
9 §. Pykälässä säädetään korkeimman oikeuden päätösvaltaisuudesta. Pykälän 1 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi asiallista muutosta. Voimassa olevan pääsäännön mukaisesti korkein oikeus olisi päätösvaltainen viisijäsenisenä, jollei laissa toisin säädetä. Asian siirtämisestä käsiteltäväksi täysistunnossa tai vahvennetussa jaostossa säädetään korkeimmasta oikeudesta annetussa laissa (665/2005). Korkeimman oikeuden työjärjestyksen mukaisesti kaikki ne asiat, joista annettava ratkaisu julkaistaan, ratkaistaisiin edelleen vähintään viiden jäsenen kokoonpanossa.
Voimassa olevan pykälän 2 momentissa säädetään korkeimman oikeuden päätösvaltaisesta kokoonpanosta käsiteltäessä ja ratkaistaessa valitusluvan myöntämistä koskevaa asiaa. Sääntely ehdotetaan siirrettäväksi 3 momenttiin ja 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi uudesta asiaryhmästä, jonka korkein oikeus olisi päätösvaltainen tutkimaan ja ratkaisemaan kolmen jäsenen kokoonpanossa.
Momentin mukaan korkein oikeus olisi päätösvaltainen kolmen jäsenen kokoonpanossa, jos valitus koskee 25 a luvun 11 §:ssä tarkoitettuja jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytyksiä ja kokoonpano on ratkaisusta yksimielinen. Jatkokäsittelyluvan myöntämisperusteista on olemassa runsaasti korkeimman oikeuden julkaistua ratkaisukäytäntöä. Myöntämisperusteita ei ole järjestelmän soveltamisalaa laajennettaessa muutettu. Korkein oikeus on antanut yli 20 ennakkopäätöstä jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytyksistä. Valitus voitaisiin käsitellä ehdotetun säännöksen nojalla kolmen jäsenen kokoonpanossa, jos jatkokäsittelylupa on hovioikeudessa evätty, vaikka korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella on selvää, että asia olisi tullut hovioikeudessa ottaa jatkokäsittelyyn. Asia voitaisiin siten käsitellä kolmen tuomarin kokoonpanossa, kun kysymys olisi selvien soveltamisvirheiden oikaisusta. Asia tulisi kuitenkin käsitellä viisijäsenisessä kokoonpanossa, jos asian laatu sitä edellyttää. Erityisesti prejudikaattiohjausta edellyttävissä asioissa linjaukset tulisi edelleen tehdä viisijäsenisessä kokoonpanossa. Kuten edellä on todettu, julkaistavan ratkaisun tekemiseen osallistuu vähintään viisi jäsentä. Asia olisi siirrettävä viisijäseniseen kokoonpanoon myös, jos jäsenet ovat ratkaisusta eri mieltä.
Pykälän 3 momentti vastaisi pääasiallisesti aiempaa 2 momenttia valitusluvan myöntämistä koskevan asian käsittelemisestä ja ratkaisemisesta korkeimmassa oikeudessa. Valitusluvan myöntämistä koskevat asiat käsitellään ja ratkaistaan esittelijän esittelystä kaksi- tai kolmijäsenisessä jaostossa. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi, että asian voisi käsitellä ja ratkaista yksi jäsen, jos on selvää, ettei valitusluvan myöntämiselle ole edellytyksiä. Kysymykseen tulisivat sellaiset valituslupahakemukset, joiden osalta valitusluvan myöntämisen edellytykset eivät objektiivisesti arvioiden selvästikään täyty. Kysymykseen voisivat tulla esimerkiksi tilanteet, joissa hakemuksessa tuodaan esille asian ratkaisun kannalta merkityksettömiä näkökohtia tai hakemus on niin sekava, että sen perusteella on vaikea hahmottaa mitään valituslupaperustetta. Valituslupahakemus voitaisiin katsoa säännöksen tarkoittamalla tavalla selväksi, jos siinä ainoastaan toistetaan asiassa aikaisemmin esitetyt perusteet, joihin jo aiemmissa oikeuksissa on vastattu, eikä asiaan selvästikään liity mitään lainmukaisten lupaperusteiden kannalta mielekästä kysymystä. Asian ratkaisemiseen osallistuisi aina jäsenen lisäksi myös esittelijä. Jos he olisivat eri mieltä, asia ei olisi selvä ja se olisi siirrettävä laajempaan kokoonpanoon. Työ korkeimmassa oikeudessa olisi perusteltua järjestää niin, että asian käsittelyyn yhden jäsenen kokoonpanossa osallistuvat ne jäsenet ja esittelijät, joilla on riittävä kokemus korkeimman oikeuden valituslupakäytännöstä.
Jos valituslupahakemus tai sen osa on 30 luvun 3 §:n 4 momentin mukaisesti siirretty käsiteltäväksi valituksen yhteydessä, valitusluvasta päättäisi valituksen käsittelevä kokoonpano, kuten nykyisinkin.
Pykälän 4 momentti vastaisi pääasiallisesti aiempaa 3 momenttia. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi, että yksi jäsen voisi päättää välitoimesta. Yksi jäsen voi voimassa olevan 10 §:n nojalla päättää välitoimesta ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa asiassa. Ehdotetun säännöksen nojalla yksi jäsen voisi myös valituslupahakemusta käsiteltäessä päättää välitoimesta, kuten vastauksen pyytämisestä. Momentin mukaan yksi jäsen voisi myös käsitellä ja ratkaista asian, jos muutoksenhakemus on peruutettu kokonaan.
Korkeimman oikeuden toimivaltaista kokoonpanoa koskevasta sääntelystä poistettaisiin jaosto -termi tarpeettomana. Se kuitenkin jäisi 1 momenttiin, koska termiä käytetään korkeimmasta oikeudesta annetussa laissa, johon momentissa viitataan.
10 §. Voimassa olevassa pykälässä säädetään siitä, milloin ylimääräistä muutoksenhakua koskevat asiat voidaan käsitellä 9 §:n 1 momentissa säädettyä viisijäsenistä kevyemmässä kokoonpanossa. Pykälän soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi. Myös ylimääräistä muutoksenhakua koskee korkeimman oikeuden työjärjestyksen määräys siitä, että julkaistavan ratkaisun tekemiseen osallistuu vähintään viisi jäsentä.
Nykyisen pykälän 1 momentin mukaan ylimääräistä muutoksenhakua koskeva asia voidaan käsitellä kolmijäsenisessä kokoonpanossa, jos hakemus yksimielisesti hylätään tai jätetään tutkimatta. Säännöstä muutettaisiin siten, että ylimääräistä muutoksenhakua koskeva asia voitaisiin käsitellä aina kolmen jäsenen kokoonpanossa, jos kokoonpano on ratkaisusta yksimielinen. Hakemus voitaisiin siis ehdotuksen mukaan myös hyväksyä yksimielisesti kolmen jäsenen kokoonpanossa.
Voimassa olevan momentin mukaan ylimääräiseen muutoksenhakuun liittyvästä välitoimesta voidaan päättää myös kolmi- tai yksijäsenisessä kokoonpanossa. Asiantilaa ei ehdoteta muutettavaksi, mutta säännös yksijäsenisestä kokoonpanosta ehdotetaan siirrettäväksi 2 momentin 4 kohtaan.
Voimassa olevasta 2 momentista poistettaisiin sääntely asian siirtämisestä viiden jäsenen kokoonpanoon tarpeettomana. Muissa kuin nyt ehdotettavissa 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ylimääräistä muutoksenhakua koskeva asia tutkittaisiin ja ratkaistaisiin 9 §:n 1 momentin mukaisesti viisijäsenisessä kokoonpanossa.
Pykälän 2 momentin tilalle otettaisiin säännökset niistä ylimääräistä muutoksenhakua koskevista asioista, joissa korkein oikeus olisi toimivaltainen yksijäsenisenä.
Pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädettäisiin osin vastaavasti kuin voimassa olevan 1 momentin kolmannessa virkkeessä. Säännös poistettaisiin 1 momentista. Voimassa olevan 1 momentin kolmannen virkkeen mukaan yksi jäsen voi hylätä tai jättää tutkimatta ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen, jos korkein oikeus on jo aikaisemmin hylännyt tai jättänyt tutkimatta samaa asiaa koskevan hakemuksen eikä uuden hakemuksen tueksi esitetä merkityksellistä uutta aineistoa eli uusia seikkoja tai todisteita. Esityksessä ehdotetaan 31 luvun 19 §:ksi säännöstä, jonka mukaan asianosainen saisi käyttää kutakin ylimääräistä muutoksenhakukeinoa samassa asiassa vain kerran, jollei asiaa ole erityisen painavasta syystä välttämätöntä tutkia uudelleen. Nyt kysymyksessä olevan kohdan mukaan korkein oikeus olisi toimivaltainen yksijäsenisenä käsittelemään ja ratkaisemaan ehdotetussa 31 luvun 19 §:ssä tarkoitetun samassa asiassa tehdyn uuden hakemuksen, jos se jätetään tutkimatta.
Momentin 2 ja 3 kohdat olisivat uusia säännöksiä. Momentin 2 kohdan mukaan yksi jäsen voisi jättää tutkimatta tuomiovirhekantelua tai tuomion purkamista koskevan hakemuksen, jos hakija ei ole käyttänyt kelpoisuusvaatimukset täyttävää asiamiestä tai avustajaa siten kuin 15 luvun 1 §:n 4 momentissa säädetään. Momentin 3 kohdassa säädettäisiin, että yksi jäsen voisi käsitellä ja ratkaista asian, jos ylimääräistä muutoksenhakua koskeva hakemus on peruutettu kokonaan. Asioihin ei tällaisissa tapauksissa liity lainkaan oikeudellista harkintaa.
Kuten nykyisinkin, momentin 4 kohdan mukaan yksi jäsen voisi päättää välitoimesta ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa asiassa. Kohtaan ehdotetaan lisättäväksi, että yksi jäsen voisi päättää myös ylimääräiseen muutoksenhakuun liittyvästä turvaamistoimesta, täytäntöönpanon kieltämisestä tai keskeyttämisestä ja muusta väliaikaisesta toimenpiteestä. Säännös vastaa voimassa olevaa oikeutta.
10 a §. Uudessa pykälässä säädettäisiin, että korkeimmassa oikeudessa yksi jäsen olisi toimivaltainen ratkaisemaan myös liitännäisvaatimukset toimivaltaansa kuuluvassa asiassa. Hovioikeuden osalta vastaava säännös on jo nykyisin 8 §:n 3 momentissa. Jos korkeimmassa oikeudessa yksi jäsen käsittelee ja ratkaisee asian 9 tai 10 §:n nojalla, hän voisi päättää myös puolustajan, oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön palkkiosta ja kulujen korvaamisesta sekä velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset. Säännös mahdollistaisi, että yksi jäsen voisi tutkia ja ratkaista säännöksessä mainitut liitännäisvaatimukset, jotka liittyvät hänen yksin tutkimaansa ja ratkaisemaansa pääasiaan.
11 §. Voimassa olevan pykälän mukaisesti tuomioistuimen monijäsenistä kokoonpanoa voidaan vahventaa yhdellä lainoppineella jäsenellä, jos se asian laadun, laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi on perusteltua. Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi siten, että käräjäoikeuden yhden tuomarin kokoonpanoa voidaan vastaavin perustein vahventaa yhdellä lainoppineella jäsenellä. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että asiat, jotka kokoonpanosääntelyn johdosta olisivat käsiteltävissä käräjäoikeudessa yhden tuomarin kokoonpanossa, voitaisiin siirtää kahden lainoppineen jäsenen käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi. Laajassa asiassa voitaisiin turvata päätösvallan säilyminen yllättävistä esteistä huolimatta ottamalla kokoonpanoon toinen jäsen. Tällaista kokoonpanoa voitaisiin hyödyntää myös koulutuksellisessa tarkoituksessa. Kokoonpanon vahventamisesta päättäisi päällikkötuomari.
Mahdollisissa äänestystilanteissa sovellettaviksi tulisivat 23 luvun ja ROL 10 luvun säännökset äänestämisestä.
5 luku Riita-asian vireillepano ja valmistelu
5 §. Pykälässä säädetään puutteellisen haastehakemuksen täydentämisestä. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetään, että jos haastehakemus on puutteellinen, kantajaa on kehotettava määräajassa korjaamaan puute, jos korjaaminen on oikeudenkäynnin jatkamiseksi tai vastauksen antamista varten välttämätöntä. Säännöksen alkuperäisten esitöiden mukaan täydennyskehotuksen antaminen tulee kysymykseen muun ohella silloin, jos kantajan vaatimusta ja sen perusteita ei ole ilmoitettu haastehakemuksessa niin selvästi, että vastaaja voi antaa yksilöidyn vastauksen (HE 15/1990 vp s. 53). Vuonna 2003 voimaan tulleella lainmuutoksella kynnystä täydennyskehotuksen antamiseen hieman korotettiin (HE 32/2001 vp s. 32). Lainmuutoksen esitöissä todettiin, että erityisesti vaatimusten perusteiden puuttuminen tai niiden huomattava epäselvyys olisi jatkossakin yleensä aina riittävä aihe täydennyspyyntöön (HE 32/2001 vp s. 32).
Selvyyden vuoksi momenttia täydennettäisiin siten, että siinä mainittaisiin puutteellisen haastehakemuksen lisäksi nimenomaisesti myös epäselvä ja sekava haastehakemus. Ehdotetun säännöksen mukaan kantajaa olisi siten kehotettava määräajassa korjaamaan hakemustaan, jos hakemus on niin puutteellinen, epäselvä tai sekava, että hakemuksen korjaaminen on oikeudenkäynnin jatkamiseksi tai vastauksen antamista varten välttämätöntä. Epäselvällä tai sekavalla haastehakemuksella tarkoitetaan haastehakemusta, jonka perusteella ei objektiivisesti arvioiden ole mahdollista ymmärtää, mitä kantaja vaatii ja millä perusteilla.
Täydennyskehotuksen sisältöä koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti. Kantajalle olisi ilmoitettava, millä tavalla hakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava ja että kanne voidaan jättää tutkimatta tai hylätä, jos kantaja ei noudata kehotusta.
6 §. Pykälässä säädetään kanteen tutkimatta jättämisestä ja asian ratkaisemisesta vastausta pyytämättä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi vastaavasti kuin edellä 5 §:n osalta ehdotetaan. Jollei kantaja noudata täydennyskehotusta, kanne on voimassa olevan momentin mukaan jätettävä tutkimatta, jos haastehakemus on niin puutteellinen, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi, taikka jos tuomioistuin ei muusta syystä voi ottaa asiaa tutkittavaksi. Perusteisiin jättää kanne tutkimatta lisättäisiin, että haastehakemus on niin epäselvä tai sekava, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi.
Säännös tulisi sovellettavaksi tyypillisesti silloin, kun haastehakemuksen sekavuuden perusteella voidaan arvioida, ettei ilman lainopillista avustajaa prosessaava kantaja kykene tuomioistuimen prosessinjohtotoimien ohjaamanakaan täydentämään ja korjaamaan haastehakemustaan sellaiseksi, että sen pohjalta asian mielekäs käsittely olisi mahdollinen.
Momentista poistettaisiin vaatimus siitä, että tutkimatta jättäminen on tehtävä heti. Voimassa olevan pykälän esitöissä (HE 15/1990 vp s. 54) todetaan, että pykälä on sijoitettu lukuun siten, että se liittyy lähinnä oikeudenkäynnin aloittamiseen. Esitöiden mukaan säännös voi kuitenkin tulla sovellettavaksi myös myöhemmin valmistelussa. Kanne voidaan jättää tutkimatta esimerkiksi vastaajan vastauksen jälkeen. Jatkossakin tuomioistuimen tulisi jättää kanne tutkimatta heti, kun tutkimatta jättämisen edellytykset ovat selvillä.
Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuimen on haastetta antamatta heti hylättävä kanne tuomiolla, jos kantajan vaatimus on selvästi perusteeton. Momentista ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana vaatimus siitä, että kanne on hylättävä ”haastetta antamatta heti”. Asiallisesti momenttia ei muutettaisi. Voimassa olevan luvun 8 §:n mukaan tuomioistuimen on viipymättä annettava haaste, jollei kannetta ole 6 §:n mukaisesti jätetty tutkimatta tai hylätty. Mainitusta 8 §:stä siten ilmenee, että kanne voidaan nyt kysymyksessä olevan pykälän mukaisesti hylätä haastetta antamatta.
15 d §. Pykälään ei ehdoteta tehtäväksi asiallista muutosta. Pykälän sanamuoto yhdenmukaistettaisiin teknisen tiedonvälitystavan käyttämisestä säädettäväksi ehdotettavan 12 luvun 8 §:n kanssa ja siitä poistettaisiin tarpeettomana tarkoituksenmukaisuusharkintaan liittyviä määräyksiä. Valmisteluistunnon osalta ei kuitenkaan edellytetä näköyhteyttä. Kuten nykyisinkin, riittävää on, että valmisteluistuntoon osallistuvilla on keskenään puheyhteys.
6 luku Riita-asian pääkäsittely
11 §. Pykälässä säädetään siitä, milloin asiassa on toimitettava uusi pääkäsittely. Pykälän 1 momentin voimassa olevan pääsäännön mukaan uusi pääkäsittely tulee toimittaa, jos pääkäsittely on yhden tai useamman kerran ollut lykättynä yhteensä yli 14 päivää. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että pääkäsittelyn lykkäämisen aikaraja nostetaan 14 päivästä 30 päivään. Lykkäämisen aikaraja olisi siten sama kuin rikosasioissa (ROL 6:11.1). Pykälässä tarkoitettuun lykkäysaikaan ei edelleenkään laskettaisi sitä aikaa, jonka käsittely on ollut 5 §:n 2 momentin nojalla keskeytyneenä. Muutoinkaan lykkäysajan laskemisessa noudatettavia periaatteita ei muutettaisi.
Pykälän 2 momentissa säädetään tilanteista, jolloin uutta pääkäsittelyä ei tarvitse toimittaa, vaikka pääkäsittely olisi ollut lykättynä yli 1 momentissa säädetyn ajan. Voimassa olevan säännöksen mukaan uutta pääkäsittelyä ei tarvitse toimittaa, jos sitä asian laadun perusteella pidetään erityisestä syystä tarpeettomana ja jos pääkäsittelyn yhtäjaksoisuuden voidaan katsoa toteutuvan.
Momenttiin ehdotetaan tehtäväksi kolme muutosta. Ensinnäkin säännökseen ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos siten, että säännöksessä mainittu aikaraja vastaisi 1 momenttiin tehtäväksi ehdotettua muutosta eli 30 päivän aikarajaa.
Toiseksi momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että asiassa ei tarvitsisi toimittaa uutta pääkäsittelyä myöskään, jos sitä asian laajuuden perusteella tai muusta erityisestä syystä pidetään tarpeettomana.
Edelleen aina kuitenkin edellytettäisiin, että pääkäsittelyn yhtäjaksoisuuden voidaan käsittelyn lykkäämisestä ja keskeyttämisestä huolimatta katsoa toteutuvan. Kuten nykyisinkin, käsittelyn keskittämisen toteutumista arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota lykkäysten ja keskeytysten yhteisvaikutukseen.
Ehdotetulla säännöksellä ei ole tarkoitus muuttaa pääsääntöä siitä, että asia on käsiteltävä yhdessä yhtäjaksoisessa pääkäsittelyssä ilman lykkäyksiä. Pääkäsittelyn toimittaminen keskitetysti edellyttää, että pääkäsittely silloinkin, kun se muodostuu eri oikeudenkäyntitilaisuuksista, toimitetaan mahdollisimman yhtäjaksoisesti ja vain lyhyin keskeytyksin tai lykkäyksin.
Kolmanneksi momentin ehdoton määräaika uuden pääkäsittelyn toimittamiselle ehdotetaan poistettavaksi. Voimassa olevan säännöksen mukaan uusi pääkäsittely on toimitettava aina, kun pääkäsittely on ollut lykättynä yhteensä yli 45 päivää.
Säännöksen poistaminen ei tarkoittaisi, että tuomioistuimet voisivat lykätä asian käsittelyä määräämättömän ajan. Yksiselitteisesti ei ole kuitenkaan ratkaistavissa, kuinka pitkän ajan pääkäsittely voisi olla lykättynä niin, että keskitetyn pääkäsittelyn tarkoituksen voidaan katsoa toteutuvan. Säännöksen poistaminen mahdollistaisi poikkeustapauksissa tuomioistuimen tapauskohtaisen harkinnan. Tuomioistuimen tulisi tarpeen mukaan kuulla asiassa asianosaisia ja perustella asiaa koskeva päätöksensä oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 14 §:n 2 momentin mukaisesti.
Pykälän säännöksiä joustavoitettaisiin, jotta laajat ja pitkät oikeudenkäynnit olisivat käsiteltävissä tarkoituksenmukaisesti. Muutoksilla mahdollistettaisiin aiempaa paremmin muun muassa laajan asian käsittelyn jaksottaminen asiakokonaisuuksiin ja tuomioluonnoksen laatiminen välittömästi asiakokonaisuudesta esitetyn oikeudenkäyntiaineiston jälkeen. Tämän voidaan katsoa edistävän oikeudenkäynnin välittömyyttä.
12 luku Asianosaisista
8 §. Lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi 8 § rikosprosessiuudistuksen yhteydessä kumotun pykälän tilalle. Pykälässä säädettäisiin riita-asian asianosaisen osallistumisesta oikeudenkäynnin suulliseen käsittelyyn kuva- ja ääniyhteyden välityksellä. Pykälän edelle ehdotetaan lisättäväksi uusi väliotsikko ”Teknisen tiedonvälitystavan käyttäminen”. Voimassa olevan 17 luvun 52 §:n nojalla riita-asian asianosaista voidaan kuulla etäyhteyden välityksellä todistelutarkoituksessa. Voimassa olevassa laissa ei sen sijaan ole säännöksiä riita-asian asianosaisen osallistumisesta oikeudenkäyntiin etäyhteyden välityksellä muilta osin kuin todistelutarkoituksessa kuultuna.
Pykälän 1 momentin nojalla riita-asian asianosainen saisi osallistua suulliseen käsittelyyn käyttäen teknistä tiedonvälitystapaa, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään, jos hän siihen suostuu ja tuomioistuin katsoo sen soveliaaksi. Suostumukselta ei edellytettäisi määrämuotoa. Säännöksen mukainen osallistuminen teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen edellyttäisi sekä puhe- että näköyhteyttä. Pelkästään puhelimitse tapahtuva osallistuminen ei olisi säännöksen mukaan mahdollista.
Asianosaisen kuulemiseen todistelutarkoituksessa etäyhteyden välityksellä sovellettaisiin jatkossakin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 52 ja 56 §:ää. Poissuljettua ei olisi, että asianosaista kuultaisiin todistelutarkoituksessa hänen henkilökohtaisesti läsnä ollen ja muutoin hän osallistuisi oikeudenkäyntiin etäyhteyden välityksin.
Pääkäsittelyyn osallistumisen lisäksi säännöstä voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun asianosainen osallistuu pääkäsittelyn ulkopuolella järjestettävään todistelumenettelyyn. Säännöstä ei sovellettaisi valmisteluistuntoihin, joiden osalta etäyhteyden käyttämisestä säädettäisiin jatkossakin erikseen 5 luvun 15 d §:ssä. Tästä soveltamisalan rajauksesta säädettäisiin pykälän 5 momentissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että riita-asiassa asianosaisen laillinen edustaja voisi osallistua suulliseen käsittelyyn teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen, jos 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyisivät.
Ehdotetun momentin mukaan 1 momentissa säädetyillä edellytyksillä myös asianosaisen oikeudenkäyntiavustaja tai -asiamies voisi osallistua käsittelyyn teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen, jos hänen päämiehensä tähän suostuu. Sekä asianosaisen että hänen oikeudenkäyntiavustajansa tai -asiamiehensä olisi mahdollista osallistua teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen suulliseen käsittelyyn. Heidän ei välttämättä tarvitsisi olla samassa etäyhteyspaikassa. Mahdollista olisi myös, että toinen heistä olisi läsnä henkilökohtaisesti suullisessa käsittelyssä ja toinen videoyhteyden välityksin. Avustaja ja päämies voisivat asiasta sopia keskenään, mutta päämiehen olisi aina suostuttava etäyhteyteen sekä omalta että avustajansa osalta. Etäyhteyden käyttäminen olisi kuitenkin aina tuomioistuimen harkinnassa.
Pykälän 3 momentin mukaisesti luvussa tarkoitettuna henkilökohtaisena läsnäolona suullisessa käsittelyssä pidettäisiin myös osallistumista suulliseen käsittelyyn käyttäen teknistä tiedonvälitystapaa. Siten indispositiivisen riita-asian vastaaja, jota luvun 6 §:n 4 momentin nojalla on aina kehotettava saapumaan tuomioistuimeen sakon uhalla, voisi osallistua pääkäsittelyyn myös videoyhteyden välityksellä.
Pykälän 4 momentin nojalla, mikäli osallistuminen teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen tapahtuisi toisessa tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona, sovellettaisiin tämän luvun säännöksiä kutsuista, pakkokeinoista ja poissaolon seuraamuksista. Mikäli asianosainen osallistuisi käsittelyyn teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen muualla kuin säännöksessä mainituissa paikoissa, ei häntä olisi mahdollista kutsua sakon uhalla eikä käytettävissä olisi muutkaan luvussa tarkoitetut pakkokeinot.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi soveltamisalan poikkeuksesta, jonka mukaisesti säännöstä ei sovellettaisi suullisen valmistelun istuntoon. Valmisteluistunnon pitämisestä etäyhteyden välityksellä riita-asiassa säädetään 5 luvun 15 d §:ssä.
33 §. Pykälän 2 momentin viittaussäännös korjattaisiin. Säännöksessä tarkoitetusta todistajan säilöön ottamisesta säädetään 17 luvun 62 §:ssä, eikä enää 36 §:ssä.
26 luku Valitusasian käsittelyn jatkaminen hovioikeudessa
18 §. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan valittaja kutsutaan pääkäsittelyyn uhalla, että valitus hänen poissa ollessaan jätetään sillensä. Esityksessä ehdotetun 20 §:n 1 momentin mukaan valittajana pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti kutsutun rikosasian vastaajan valitusta ei voitaisi jättää sillensä, jos vastaaja on lähettänyt sijaansa asiamiehen. Ehdotuksen mukaan tällöin olisi meneteltävä siten kuin 21 §:ssä säädetään eli pääkäsittely saataisiin toimittaa, milloin siihen olisi syytä, ja asia ratkaista rikosasian vastaajan poissaolosta huolimatta. Tämän vuoksi nyt kysymyksessä olevaa momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi sen tilanteen osalta, jossa valittajana on rikosasian vastaaja ja hänet määrätään valittajana saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Tällainen valittaja kutsuttaisiin pääkäsittelyyn uhalla, että valitus jätetään sillensä, jos hän ei saavu pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti eikä asiamiehen edustamana, ja lisäksi uhalla, että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta, jos hän käyttää sijastaan asiamiestä.
20 §. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan valitus jätetään pääkäsittelyn kohteena olevalta osalta sillensä, jos valittaja on jäänyt pois pääkäsittelystä. Tuomioistuimeen henkilökohtaisesti saapumaan määrätty asianosainen, joka käyttää asiamiestä sijastaan, vaikka hänellä ei ole laillista estettä, katsotaan 12 luvun 29 §:n mukaan poisjääneeksi.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi valittajana olevan rikosasian vastaajan osalta. Momenttiin lisättäisiin, että jos valittajana pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti kutsuttu rikosasian vastaaja on lähettänyt sijaansa asiamiehen, asiassa olisi meneteltävä siten kuin 21 §:ssä säädetään. Tällöin ei sovellettaisi, mitä 12 luvun 29 §:ssä säädetään. Rikosasian vastaajan valitusta ei siten voitaisi hänen henkilökohtaisesta poissaolostaan huolimatta jättää osaksikaan sillensä, jos hän on lähettänyt sijaansa asiamiehen.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2015:14 todennut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun Neziraj v. Saksa (8.11.2012) osoittavan, että rikosasian vastaajan oikeus puolustautua asiamiehensä avulla on ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 c kohdan vaatimusten kannalta sellainen oikeusturvatae, josta seuraa este käyttää vastaajan henkilökohtaisen poissaolon seuraamuksena sitä, että hänen valituksensa jätetään sillensä. Valittajan perusteetonkaan poissaolo ei saa estää rikosasian vastaajan valituksen käsittelemistä, jos hänen asiamiehensä on tullut paikalle puolustautumista jatkaakseen. Tämä koskee myös tilanteita, joissa vastaajan henkilökohtaista kuulemista pidetään hänen valituksensa käsittelemisen kannalta välttämättömänä.
Ehdotetun momentin mukaan asiassa olisi meneteltävä siten kuin 21 §:ssä säädetään. Hovioikeus saisi, jos se katsoisi siihen olevan syytä, toimittaa pääkäsittelyn ja ratkaista asian valittajana olevan rikosasian vastaajan henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta. Pääkäsittely voitaisiin toimittaa vastaajan henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta, jollei asian ratkaiseminen edellyttäisi vastaajan kuulemista todistelutarkoituksessa. Lähtökohtana on, että hovioikeudella tulee olla yhtä hyvät edellytykset arvioida suullista todistelua kuin käräjäoikeudella. Hovioikeus ei pääsääntöisesti voi arvioida todistelun uskottavuutta toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt, jos todistelua ei oteta hovioikeudessa uudelleen vastaan. Käräjäoikeuden rangaistusvaatimuksesta tekemää ratkaisua saadaan kuitenkin muuttaa rikosasian vastaajan eduksi, vaikka käräjäoikeudessa vastanotettua suullista todistelua ei otettaisikaan uudelleen vastaan (OK 26:16). Jos vastaaja on tarkoituksellisesti jäänyt pois pääkäsittelystä, hänen voidaan katsoa luopuneen oikeudestaan tulla henkilökohtaisesti kuulluksi. Henkilökohtainen läsnäolo voi kuitenkin olla välttämätöntä silloin, kun vastaajan vastapuolen oikeuksien tai hovioikeuden ratkaisuedellytysten turvaaminen sitä edellyttää (ks. KKO 2011:30 kohta 14, KKO 2012:49 kohta 11 ja KKO 2015:14 kohta 50). Jos valittajana pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti kutsuttu vastaaja olisi jäänyt pois pääkäsittelystä, hovioikeuden olisi uudestaan arvioitava, onko vastaajan henkilökohtainen kuuleminen edelleen välttämätöntä. Hovioikeuden olisi keskusteltava pääkäsittelyn toimittamisesta ja vastaajan läsnäolon tarpeellisuudesta vastaajan asiamiehen ja muiden asianosaisten kanssa. Jollei vastaajan henkilökohtainen läsnäolo olisi asian ratkaisemiseksi välttämätöntä, voitaisiin toimittaa pääkäsittely, jossa vastaajaa edustaisi hänen asiamiehensä. Pääkäsittelyssä voitaisiin ottaa suullinen todistelu vastaan siltä osin kuin sen uskottavuuden arviointi ei edellyttäisi vastaajan henkilökohtaista läsnäoloa. Tarvittaessa voitaisiin toimittaa suppea pääkäsittely, jossa kuullaan asianosaisia tai heidän asiamiehiään.
Ehdotettuun momenttiin lisättäisiin myös, että jos valittajana pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti kutsuttu rikosasian vastaaja olisi määrätty saapumaan pääkäsittelyyn sakon uhalla eikä hän sakon uhasta huolimatta saapuisi pääkäsittelyyn, hänelle voitaisiin asettaa korkeampi uhkasakko taikka hänet voitaisiin määrätä tuotavaksi samaan tai myöhempään istuntoon.
31 luku Ylimääräisestä muutoksenhausta
14 a §. Voimassa olevassa pykälässä säädetään poikkeuksista 12 §:ään, jonka mukaan tuomion purkamista haetaan korkeimmalta oikeudelta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 a kohta. Lisättävän säännöksen nojalla tuomion purkamista voitaisiin hakea suoraan asian ratkaisseelta tuomioistuimelta, jos on kyse pelkästään päiväsakon rahamäärän alentamisesta.
Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan luvun 8 §:n 3 kohdan nojalla voidaan arvioida lainvoimaisen sakkotuomion purkamista myös pelkästään sakon rahamäärän osalta (ks. KKO 2016:83, KKO 2009:2 ja KKO 2004:9). Lainvoimainen tuomio voidaan siten purkaa syytetyn eduksi sakon rahamäärän osalta silloin, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aiemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut alhaisempaan päiväsakon rahamäärään. Rikoslain 2 a luvun 2 §:n 3 momentin nojalla päiväsakon rahamäärä vahvistetaan ensisijaisesti viimeksi toimitetun verotuksen perusteella. Jos tulot ovat olennaisesti muuttuneet viimeksi toimitetun verotuksen jälkeen, ne voidaan arvioida muun saatavan selvityksen perusteella. Ehdotetun säännöksen nojalla vastaaja voisi siten hakea tuomion purkamista päiväsakon rahamäärän osalta käräjäoikeudelta esimerkiksi tilanteessa, jossa päiväsakon rahamäärä on käräjäoikeudessa vahvistettu verotustietojen perusteella, mutta vastaajan tulot ovat käräjäoikeuden tuomion antamisen aikana olleet olennaisesti alhaisemmat. Tarkoituksenmukaista ei ole, että tuomion purkamista tällaisella lähinnä teknisluonteisella perusteella haettaisiin korkeimmalta oikeudelta silloin, kun kysymys on alemman oikeuden tuomitseman päiväsakon rahamäärän oikaisemisesta.
19 §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi moninkertaisten ylimääräistä muutoksenhakua koskevien hakemusten rajoittamisesta.
Korkein oikeus voisi jättää ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen tutkimatta, jos asianosainen uudelleen samassa asiassa kantelisi tuomiovirheestä, hakisi tuomion purkamista tai hakisi menetetyn määräajan palauttamista eikä asiaa olisi erityisen painavasta syystä välttämätöntä tutkia uudelleen. Ehdotetun 2 luvun 10 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti tutkimatta jättämisestä voitaisiin tällöin päättää korkeimmassa oikeudessa yhden jäsenen kokoonpanossa.
Lähtökohtana olisi, että kutakin ylimääräisen muutoksenhaun keinoa eli tuomiovirhekantelua, tuomion purkua ja menetetyn määräajan palauttamista saisi käyttää vain kerran samassa asiassa. Yhden asianosaisen tekemä hakemus ei estäisi muita asianosaisia hakemasta ylimääräistä muutoksenhakua samassa asiassa.
Samassa asiassa tehtyjen ylimääräistä muutoksenhakua koskevien hakemusten tutkittavaksi ottaminen ei perustuisi siihen, onko uudessa hakemuksessa esitetty uusia todisteita tai muita perusteita kuin aikaisemmin. Ylimääräistä muutoksenhakua haetaan käytännössä hakemuksilla, joissa esitetään lisää perusteita tai niitä täsmennetään esittämällä uusia todisteita. Säännönmukaisesti näillä ei kuitenkaan ole merkitystä ja muutoksenhakemukset hylätään.
Samassa asiassa tehty uusi ylimääräistä muutoksenhakua koskeva hakemus voitaisiin kuitenkin tutkia, jos esimerkiksi hakijan oikeusturva välttämättä vaatii asian tutkimista uudelleen tai ensimmäisen hakemuksen hylkääminen havaitaan virheelliseksi.
1.2
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa
5 luku Syytteen vireillepanosta
10 a §. Pykälään ei ehdoteta tehtäväksi asiallista muutosta. Pykälän sanamuoto yhdenmukaistettaisiin teknisen tiedonvälitystavan käyttämisestä säädettäväksi ehdotettavan 8 luvun 13 §:n kanssa ja sen sanamuotoa lyhennettäisiin. Valmisteluistunnon osalta ei kuitenkaan edellytetä näköyhteyttä. Kuten nykyisinkin, riittävää on, että valmisteluistuntoon osallistuvilla on keskenään puheyhteys.
5 a luku Asian ratkaiseminen pääkäsittelyä toimittamatta
1 §. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan kirjallisen menettelyn käyttäminen edellyttää, että asianomistaja on esitutkinnassa tai kirjallisesti myöhemmin ilmoittanut, ettei vaadi pääkäsittelyn toimittamista.
Kohdan sanamuotoa muutettaisiin siten, että asia voitaisiin ratkaista kirjallisessa menettelyssä, jos asianomistaja olisi ilmoittanut esitutkinnassa, ettei hänellä ole vaatimuksia asiassa, tai suostuisi asian käsittelyyn kirjallisessa menettelyssä. Ehdotettu sanamuoto vastaisi 1 luvun 10 §:n 2 momentin 3 kohtaa, joka koskee tuomioesityksen tekemistä asian käsittelemiseksi 5 b luvun mukaisessa tunnustamisoikeudenkäynnissä.
Kuten nykyisinkin, kirjallisen menettelyn edellytyksenä olisi asianomistajan suostumus, joka voitaisiin antaa esitutkinnassa tai myöhemmin. Esitutkinnan jälkeen annettavalta suostumukselta ei kuitenkaan enää edellytettäisi kirjallista muotoa. Asiaa käsittelevä tuomari voisi siten tarvittaessa myös puhelimitse tiedustella asianomistajan suostumusta kirjalliseen menettelyyn.
Kohtaa lisäksi täydennettäisiin siten, että asianomistajan suostumusta ei tarvittaisi siinä tapauksessa, että asianomistaja on ilmoittanut esitutkinnassa, ettei hänellä ole vaatimuksia asiassa. Vaatimuksella tarkoitettaisiin niin yksityisoikeudellisia vaatimuksia kuin rangaistusvaatimusta. Tällainen asianomistajan esitutkinnassa ilmoittama kanta lähtökohtaisesti sitoo häntä (KKO 2002:12).
2 §. Pykälän 1 momenttiin sisältyy säännös siitä, että vastaajan on tuomioistuimen määräämässä ajassa ilmoitettava käräjäoikeudelle tunnustamisestaan ja suostumuksestaan kirjalliseen menettelyyn. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kyseinen ilmoitus tulisi tehdä 14 päivän kuluessa tiedoksiannosta.
Nykyisinkään tuomioistuimet eivät käytännössä ole asettaneet määräaikaa jokaisessa yksittäisessä tapauksessa erikseen. Ehdotettu muutos kuitenkin keventäisi menettelyä erityisesti käytettäessä ns. syyttäjähaastetta. Kun määräajasta säädettäisiin laissa, syyttäjän ei tarvitsisi sitä haastetta antaessaan erikseen selvittää. Voidaan myös olettaa, että jos suostumusta ei mainittuna aikana ilmoiteta, vähenee ajan myötä todennäköisyys siitä, että ilmoitus tehtäisiin myöhemmin kuin mainittuna aikana.
Määräaika olisi ohjeellinen tuomioistuimen kannalta. Myös määräajan jälkeen saapuva ilmoitus voitaisiin ottaa huomioon ja asia käsitellä kirjallisessa menettelyssä, jos se olisi tuomioistuimen töiden järjestämisen kannalta tarkoituksenmukaista.
Lisäksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että haasteen ja haastehakemuksen tiedoksiannon yhteydessä vastaajalle on annettava tieto syyttäjän haastehakemuksessa esittämästä rangaistuksen lajista ja enimmäismäärästä. Säännöksellä varmistettaisiin, että vastaaja saisi tietää vaaditun seuraamuksen lajin ja määrän ja hän voisi ottaa tämän huomioon arvioidessaan suostumustaan kirjalliseen menettelyyn.
Jo nykyisin yleinen käytäntö on, että syyttäjät ilmoittavat haastehakemuksessa vaatimansa rangaistuksen lajin ja määrän esimerkiksi ilmaisemalla ”vähintään X päiväsakkoa”. Jatkossa syyttäjän tulisi seuraamuskannanotossaan ilmoittaa näkemyksensä ainakin rangaistuksen enimmäismäärästä. Syyttäjä voisi myös ilmoittaa sekä rangaistuksen vähimmäismäärän että enimmäismäärän eli sen, missä haarukassa rangaistuksen tulisi olla. Muissa vastaajalle annettavissa asiakirjoissa ei seuraamuskannanottoa olisi tarpeen toistaa.
Tuomioistuin ei olisi sidottu syyttäjän rangaistusvaatimukseen, vaan voisi tuomita myös vaadittua ankaramman rangaistuksen. Jos kuitenkin tuomioistuin katsoisi, että asiassa tulisi tuomita syyttäjän esittämää ankarampi rangaistus, vastaajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tämä velvollisuus olisi riippumatta siitä, pysyisikö tuomioistuin syyttäjän esittämässä rangaistuslajissa vai muuttuisiko rangaistuslaji ankarammaksi. Tämä vastaisi jo nykyisin noudatettavaa menettelytapaa.
3 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan suullisen lausuman tai vastauksen antamiseen käyttäen teknistä tiedonvälitystapaa sovellettaisiin, mitä ehdotetussa 8 luvun 13 §:ssä säädetään. Säännös olisi informatiivinen, koska 8 luvun 13 §:ään ehdotetaan otettavaksi yleissäännös teknisen tiedonvälitystavan käyttämisestä suullisessa käsittelyssä, jollainen myös kirjallisen menettelyn suullinen kuuleminen on.
5 §. Voimassa olevan pykälän mukaan vastaajaa ei voida tuomita kirjallisessa menettelyssä kuutta kuukautta ankarampaan rangaistukseen varaamatta hänelle tilaisuutta suullisen lausuman antamiseen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Jos käräjäoikeus harkitsee sen tarpeelliseksi, vastaajalle tulisi kuitenkin varata tilaisuus suullisen lausuman antamiseen voimassa olevan 3 §:n nojalla. Suullinen kuuleminen voisi jatkossakin olla tarpeen esimerkiksi sen vuoksi, että syntyy epäilys tunnustuksen aitoudesta tai siitä, onko vastaaja ymmärtänyt tunnustamisen tai suostumuksen merkityksen asiassa. Suullinen kuuleminen voisi olla tarpeen myös rangaistuksen ankaruuden perusteella. (ks. HE 271/2004 s. 48).
Ehdotus vastaa 8 luvun 12 §:ään ehdotettua muutosta siltä osin, että myös mainitussa pykälässä tarkoitetussa poissaolokäsittelyssä vastaaja voitaisiin jatkossa tuomita kirjallisella suostumuksellaan nykyisen kuuden kuukauden sijasta enintään yhdeksän kuukauden vankeusrangaistukseen.
6 luku Pääkäsittelystä
7 §. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin viittaus oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 52 §:ään. Esityksessä ehdotetaan, että asianomistajan osallistumisesta oikeudenkäyntiin etäyhteyden välityksellä muilta osin kuin hänen antaessaan kertomusta todistelutarkoituksessa säädettäisiin uudessa 8 luvun 13 §:ssä. Momentissa säädettäisiin yhä, että asianomistaja voisi osallistua oikeudenkäyntiin muutoin kuin todistelutarkoituksessa kuultuna asianosaisen tai muun henkilön läsnä olematta noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 51 §:ssä säädetään.
11 §. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat asialliset muutokset kuin oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 11 §:n 2 momenttiin. Harkittaessa tarvetta uuden pääkäsittelyn toimittamiseen, voitaisiin asian laadun lisäksi ottaa huomioon myös asian laajuus tai muu erityinen syy. Lykkäysten yhteenlasketulle ajalle asetettu ehdoton 60 päivän aikaraja ehdotetaan myös poistettavaksi. Tuomioistuimen tulisi tarpeen mukaan kuulla asianosaisia ja perustella asiaa koskeva päätöksensä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 13 §:n 2 momentin mukaisesti. Perusteluiden osalta viitataan oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 11 §:n perusteluissa esitettyyn.
Pykälän 3 momentin mukaan uutta pääkäsittelyä ei tarvitse toimittaa, vaikka käsittely on ollut lykättynä pidemmän ajan kuin 1 momentissa säädetään, jos lykkäys johtuu vastaajan mielentilan tutkimisesta. Säännökseen ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos. Koska ehdoton aikaraja poistettaisiin 2 momentista, viitattaisiin 3 momentissa 1 momenttiin. Säännös olisi poikkeus 1 momentin pääsääntöön.
7 luku Asianomistajan yksin ajaman rikosasian käsittelystä
4 §. Pykälässä säädetään puutteellisen haastehakemuksen täydentämisestä asianomistajan yksin ajamassa rikosasiassa. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi vastaavasti kuin edellä haastehakemuksen täydentämistä riita-asiassa koskevan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 5 §:n 1 momentin osalta ehdotetaan. Momentissa mainittaisiin puutteellisen haastehakemuksen lisäksi nimenomaisesti myös epäselvä ja sekava haastehakemus. Jos haastehakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava, asianomistajaa olisi kehotettava määräajassa korjaamaan hakemustaan, jos se on valmistelun jatkamiseksi tarpeen. Täydennyskehotuksessa olisi ilmoitettava, millä tavalla hakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava, ja että kanne voidaan jättää tutkimatta tai hylätä, jos asianomistaja ei noudata kehotusta.
5 §. Pykälässä säädetään kanteen tutkimatta jättämisestä ja asian ratkaisemisesta haastetta antamatta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi vastaavasti kuin edellä 4 §:n ja riita-asioita koskevan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 1 momentin osalta ehdotetaan. Jollei asianomistaja noudata täydennyskehotusta, kanne on voimassa olevan momentin mukaan jätettävä tutkimatta, jos haastehakemus on niin puutteellinen, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi, taikka jos tuomioistuin ei muusta syystä voi ottaa asiaa tutkittavaksi. Perusteisiin jättää kanne tutkimatta lisättäisiin, että haastehakemus on niin epäselvä tai sekava, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi. Momentista poistettaisiin lisäksi vaatimus siitä, että tutkimatta jättäminen on tehtävä heti. Perusteluiden osalta viitataan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 1 momentin perusteluihin.
Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuimen on haastetta antamatta heti hylättävä kanne tuomiolla, jos asianomistajan vaatimus on selvästi perusteeton. Momentista ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana vaatimus siitä, että kanne on hylättävä ”haastetta antamatta heti”. Asiallisesti momenttia ei muutettaisi. Voimassa olevan luvun 6 §:n mukaan tuomioistuimen on viipymättä annettava haaste, jollei kannetta ole 5 §:n mukaisesti jätetty tutkimatta tai hylätty. Mainitusta 6 §:stä siten ilmenee, että kanne voidaan nyt kysymyksessä olevan pykälän mukaisesti hylätä haastetta antamatta.
14 a §. Pykälään ei ehdoteta tehtäväksi asiallista muutosta. Pykälän sanamuoto yhdenmukaistettaisiin teknisen tiedonvälitystavan käyttämisestä säädettäväksi ehdotetun 8 luvun 13 §:n kanssa ja sen sanamuotoa lyhennettäisiin. Valmisteluistunnon osalta ei kuitenkaan edellytetä näköyhteyttä. Kuten nykyisinkin, riittävää on, että valmisteluistuntoon osallistuvilla on keskenään puheyhteys.
8 luku Asianosaisista
3 §. Voimassa olevassa pykälässä säädetään vangitun vastaajan läsnäolosta pääkäsittelyssä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen otettaisiin säännökset rikosasian vastaajan läsnäolosta pääkäsittelyssä myös muun kuin vangittuna olevan vastaajan osalta. Lisäksi voimassa olevia säännöksiä vastaajan henkilökohtaisesta läsnäolovelvollisuudesta pääkäsittelyssä lievennettäisiin.
Pykälän 1 momenttiin otettaisiin voimassa olevaa oikeutta vastaava pääsääntö, jonka mukaan vastaajan rangaistukseen tuomitseminen edellyttää, että häntä on oikeudenkäynnin aikana kuultu. Silloin kun asianosaisen ei tarvitse olla henkilökohtaisesti saapuvilla, pääsäännön mukaan asiamiehen on edustettava häntä (HE 82/1995 vp s. 111 ja 114). Ehdotetun momentin mukaan vastaajaa ei siten voitaisi tuomita rangaistukseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu tai ellei häntä ole edustanut oikeudenkäyntiasiamies pääkäsittelyssä. Poikkeuksena tähän pääsääntöön ovat 11 ja 12 §:n säännökset asian tutkimisesta ja ratkaisemisesta vastaajan poissaolosta huolimatta. Mainituissa pykälissä säädetyillä edellytyksillä asia voidaan ratkaista, vaikka vastaaja ei ole henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä. Asian ratkaiseminen 11 tai 12 §:n nojalla ei edellytä myöskään, että vastaajaa edustaisi pääkäsittelyssä asiamies.
Nykyisessä 13 §:n 1 momentissa oleva säännös velvollisuudesta kuulla vastaajaa henkilökohtaisesti vankeusrangaistukseen tuomittaessa rajoitettaisiin koskemaan alaikäisiä vastaajia. Tätä koskeva säännös otettaisiin nyt kysymyksessä olevan pykälän 2 momenttiin. Muiden kuin alaikäisten vastaajien osalta myöskään vankeusrangaistukseen tuomitseminen ei jatkossa enää edellyttäisi, että vastaajaa on kuultu pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti. Jos vastaaja ei olisi henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä, muissa kuin 11 ja 12 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa rangaistuksen tuomitseminen edellyttäisi kuitenkin, että häntä edustaisi pääkäsittelyssä asiamies.
Ehdotetun pykälän 2 ja 3 momenttiin otettaisiin säännökset tilanteista, joissa vastaajalla olisi jatkossakin velvollisuus olla henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä.
Pykälän uuden 2 momentin mukaan vastaajan olisi oltava henkilökohtaisesti käräjäoikeuden tai hovioikeuden pääkäsittelyssä läsnä siltä osin kuin tuomioistuin katsoo hänen läsnäolonsa asian selvittämiseksi tai muusta syystä tarpeelliseksi. Henkilökohtainen läsnäolo on tarpeen, jos vastaajaa on kuultava todistelutarkoituksessa. Myös esimerkiksi rangaistuksen mittaamiseen liittyvien olosuhteiden selvittäminen voi edellyttää samaa.
Voimassa olevan 13 §:n 1 momentissa oleva velvollisuus kuulla vastaajaa henkilökohtaisesti vankeusrangaistukseen tuomittaessa säilytettäisiin alaikäisen vastaajan osalta, koska nuorelle vastaajalle henkilökohtaisella läsnäololla pääkäsittelyssä voi olla kasvatuksellista vaikutusta. Tämän vuoksi momentissa säädettäisiin, että alle 18-vuotiasta vastaajaa ei voida tuomita vankeusrangaistukseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu pääkäsittelyssä.
Pykälän uuteen 3 momenttiin otettaisiin säännökset vangitun vastaajan ja vakavasta rikoksesta syytetyn muun kuin vangitun vastaajan henkilökohtaisesta läsnäolosta pääkäsittelyssä. Kuten voimassa olevassa pykälässä säädetään, vastaajan olisi oltava henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä, jos hän on syytteessä tarkoitetun rikoksen johdosta vangittuna. Ehdotetun momentin mukaan vastaajan olisi oltava henkilökohtaisesti läsnä käräjäoikeuden pääkäsittelyssä myös, jos häntä syytetään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta, vaikka hän ei olisi rikoksen johdosta vangittuna. Momentin säännös muun kuin vangitun vastaajan henkilökohtaisesta läsnäolosta pääkäsittelyssä koskisi vain käräjäoikeuden pääkäsittelyä.
Pääsääntönä momentissa tarkoitetuissa tilanteissa olisi vastaajan henkilökohtainen läsnäolo, josta voitaisiin tuomioistuimen tapauskohtaisella harkinnalla poiketa. Tuomioistuin voisi päättää, ettei vastaajan tarvitse olla henkilökohtaisesti läsnä koko pääkäsittelyn ajan. Tuomioistuin voisi esimerkiksi päättää, että vastaajan olisi oltava paikalla syytettä ensimmäistä kertaa käsiteltäessä, jolloin vastaajaa kuultaisiin asian selvittämiseksi, mutta myöhemmissä istunnoissa vastaajaa voisi edustaa asiamies.
11 §. Pykälässä säädetään asian tutkimisesta ja ratkaisemisesta rikosasian vastaajan poissaolosta huolimatta. Pykälän 1 momentin sanamuotoa täydennettäisiin siten, että siitä ilmenisi, että pykälä sisältää poikkeuksen 3 §:n läsnäolovelvollisuutta pääkäsittelyssä koskeviin säännöksiin.
12 §. Pykälässä säädetään asian tutkimisesta ja ratkaisemisesta rikosasian vastaajan poissaolosta huolimatta silloin, kun vastaaja on tuomioistuimelle ilmoittanut suostuvansa siihen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että vastaaja voitaisiin tällöin tuomita nykyisen kuuden kuukauden sijasta enintään yhdeksän kuukauden vankeusrangaistukseen. Enimmäisrangaistus olisi sama kuin 5 a luvun kirjallisessa menettelyssä. Lisäksi pykälän sanamuotoa täydennettäisiin siten, että siitä ilmenisi, että pykälä sisältää poikkeuksen 3 §:n läsnäolovelvollisuutta pääkäsittelyssä koskeviin säännöksiin. Muilta osin pykälää ei muutettaisi.
Kuten nykyisinkin, tuomioistuimen on tarkoin harkittava, voidaanko rikosasia tyydyttävästi selvittää vastaajan poissaolosta huolimatta. Tuomioistuimen harkintavelvollisuus korostuu sitä enemmän, mitä ankarammasta rangaistuksesta on kysymys.
13 §. Pykälän edelle ehdotetaan lisättäväksi uusi väliotsikko ”Teknisen tiedonvälitystavan käyttäminen”. Voimassa olevasta pykälästä poistettaisiin sääntely vastaajan kuulemisesta vankeusrangaistukseen tuomittaessa. Vastaajan kuulemisesta rangaistukseen tuomittaessa ehdotetaan jatkossa säänneltäväksi luvun 3 §:ssä. Nykyisen pykälän tilalle otettaisiin säännökset asianosaisen osallistumisesta oikeudenkäyntiin kuva- ja ääniyhteyden välityksellä. Voimassa olevan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 52 §:n mukaan vastaajaa ja asianomistajaa voidaan kuulla etäyhteyden välityksellä todistelutarkoituksessa. Asianomistajan osallistumisesta oikeudenkäyntiin etäyhteyden välityksellä muutoin kuin todistelutarkoituksessa kuultuna säädetään nykyisin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:ssä. Voimassa olevassa laissa ei sen sijaan ole säännöksiä vastaajan osallistumisesta oikeudenkäyntiin etäyhteyden välityksellä muutoin kuin todistelutarkoituksessa kuultuna. Voimassa olevassa laissa ei myöskään ole säännöksiä syyttäjän osallistumisesta oikeudenkäyntiin etäyhteyden välityksellä.
Pykälän 1 momentin mukaan rikosasian asianosainen saisi osallistua suulliseen käsittelyyn käyttäen teknistä tiedonvälitystapaa, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään, jos hän siihen suostuu ja jos tuomioistuin katsoo sen soveliaaksi. Säännös koskisi niin vastaajaa, asianomistajaa kuin syyttäjääkin. Suostumukselta ei edellytettäisi määrämuotoa. Tuomioistuimen arvioidessa menettelyn soveliaisuutta huomioon tulisi ottaa vastaajan ja syyttäjän osalta syytteessä esitetyn teon vakavuus ja käsiteltävän asian tärkeä julkinen intressi. Säännöksen mukainen osallistuminen teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen edellyttäisi sekä puhe- että näköyhteyttä. Pelkästään puhelimitse tapahtuva osallistuminen ei olisi säännöksen mukaan mahdollista.
Säännöstä ei sovellettaisi 5 b luvussa tarkoitettuun tunnustamisoikeudenkäyntiin. Säännöstä ei sovellettaisi myöskään valmisteluistuntoihin, joiden osalta etäyhteyden käyttämisestä säädettäisiin jatkossakin erikseen. Nämä soveltamisalan rajaukset otettaisiin pykälän 5 momenttiin. Muilta osin säännöstä voitaisiin soveltaa kaikkiin suullisiin käsittelyihin. Pääkäsittelyyn osallistumisen lisäksi säännöstä voitaisiin siten soveltaa esimerkiksi silloin, kun asianosainen osallistuu kirjallisessa menettelyssä järjestettävään suulliseen kuulemiseen tai pääkäsittelyn ulkopuolella järjestettävään todistelumenettelyyn.
Vastaajan ja asianomistajan kuulemiseen todistelutarkoituksessa etäyhteyden välityksellä sovellettaisiin jatkossakin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 52 ja 56 §:ää. Poissuljettua ei olisi, että asianosaista kuultaisiin todistelutarkoituksessa hänen henkilökohtaisesti läsnä ollen ja muutoin hän osallistuisi oikeudenkäyntiin etäyhteyden välityksin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että rikosasiassa myös vastaajan tai asianomistajan laillinen edustaja voisi osallistua suulliseen käsittelyyn teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen, jos 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyisivät.
Ehdotetun momentin mukaan 1 momentissa säädetyillä edellytyksillä vastaajan ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustaja tai -asiamies voisi osallistua käsittelyyn teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen, jos hänen päämiehensä tähän suostuu. Sekä asianosaisen että hänen oikeudenkäyntiavustajansa tai -asiamiehensä olisi mahdollista osallistua teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen suulliseen käsittelyyn. Heidän ei olisi välttämätöntä olla keskenään samassa etäyhteyspaikassa. Mahdollista olisi myös, että toinen heistä olisi läsnä henkilökohtaisesti suullisessa käsittelyssä ja toinen videoyhteyden välityksin. Avustaja ja päämies voisivat asiasta sopia keskenään, mutta päämiehen olisi aina suostuttava etäyhteyteen sekä omalta että avustajansa osalta. Etäyhteyden käyttäminen olisi kuitenkin aina tuomioistuimen harkinnassa.
Pykälän 3 momentin mukaisesti luvussa tarkoitettuna henkilökohtaisena läsnäolona suullisessa käsittelyssä pidettäisiin myös osallistumista suulliseen käsittelyyn käyttäen teknistä tiedonvälitystapaa. Esimerkiksi käsiteltävänä olevan rikoksen johdosta vangittuna oleva vastaaja voisi osallistua pääkäsittelyyn myös videoyhteyden välityksellä.
Pykälän 4 momentin mukaisesti, mikäli osallistuminen teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen tapahtuisi toisessa tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona, sovellettaisiin tämän luvun säännöksiä kutsuista, pakkokeinoista ja poissaolon seuraamuksista. Mikäli asianosainen osallistuisi käsittelyyn teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen muualla kuin säännöksessä mainituissa paikoissa, ei häntä olisi mahdollista kutsua sakon uhalla eikä käytettävissä olisi muutkaan luvun pakkokeinot.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin säännöksen soveltamisalan poikkeuksista. Säännöstä ei sovellettaisi 5 b luvussa tarkoitettuun tunnustamisoikeudenkäyntiin. Asianosaisten osallistumista tunnustamisoikeudenkäyntiin ei siten voisi järjestää etäyhteyden välityksellä. Säännöstä ei sovellettaisi myöskään suullisen valmistelun istuntoon. Valmisteluistunnon pitämisestä etäyhteyden välityksellä säädetään 5 luvun 10 a §:ssä ja 7 luvun 14 a §:ssä.