7.1
Laki kotoutumisen edistämisestä (681/2023)
2 §. Soveltamisala.
Esitetään, että pykälän 6 momentin johdantolausetta muutettaisiin. Mainitussa momentissa säädetään alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten palveluita koskevan 3 luvun ja näiden palveluiden kustannusten korvaamista koskevan 69 §:n säännösten soveltamisalasta. Jäljempänä 34 §:n perusteluissa on tarkemmin kuvattu, kuinka alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden aikuistumisen tuen ikärajaa esitetään laskettavan 25 ikävuodesta 23 ikävuoteen. Tämän johdosta myös 2 §:n 6 momentin johdantolauseessa tulee tehdä vastaava ikärajamuutos. Esitetään lisäksi, että 6 momentin johtolauseen ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
3 §.Lain soveltaminen työnhakijaan
. Laissa valittu sääntelytekniikka on, että tässä 3 §:ssä säädetään missä 2 luvussa säädetyissä kotoutumista edistävissä palveluissa kunnalla tarkoitetaan työvoimaviranomaista, kun asiakkaana on työnhakijaksi rekisteröitynyt maahanmuuttaja. Jäljempänä lakiin esitetään uutta 32 a §:ää, joka koskee käyttämättä jääneestä ajasta syntyneen tulkitsemiskustannuksen maksun perimistä maahanmuuttajalta tai kotoutuja-asiakkaalta. Esitetään, että 3 §:n 1 momenttia muutettaisiin siten, että työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain (380/2023) 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun työnhakijan tässä laissa kunnan tehtäviksi säädettyjen toimenpiteiden ja palvelujen toteuttamisesta vastaa mainitun lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu työvoimaviranomainen, ellei muusta lainsäädännöstä muuta johdu, myös sovellettaessa uutta esitettyä 32 a §:ää. Muutosten myötä työvoimaviranomainen voisi periä maahanmuuttajalta tai kotoutuja-asiakkaalta maksun käyttämättä jääneestä tapaamisesta syntyneestä tulkitsemiskustannuksesta. Lisäksi esitetään, että 1 momentin ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin työvoimapalvelulain nimen ja muiden pienempien muutosten osalta. Muutos olisi tekninen.
5 §. Määritelmät.
Esitetään, että 6 kohtaan lisättäisiin puuttuva momentti viittauksesta työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun 3 §:n 1 momentin 3 kohtaan. Muutos olisi tekninen.
8 §. Kuntien yhteistyö.
Esitetään, että pykälään lisättäisiin puuttuva momentti viittauksesta työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun 3 §:n 1 momentin 3 kohtaan. Muutos olisi tekninen. Lisäksi pykälän ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
2 luku
Kotoutumista edistävät palvelut
11 §. Perustieto suomalaisesta yhteiskunnasta.
Pykälän 2 momentissa esitetään, että vastuu perustietoaineiston yhteensovittamisesta, kääntämisestä ja jakelusta olisi työ- ja elinkeinoministeriön sijaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksella (jatkossa
kehittämis- ja hallintokeskus
). Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävänä on tuottaa valtakunnallisia aineistoja kotoutumisen edistämisessä, jonka vuoksi myös edellä mainittu tehtävä on soveltuvampi kehittämis- ja hallintokeskuksen kuin työ- ja elinkeinoministeriön tehtäviin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) 1.1.2025 voimaan tulevassa 3 a §:ssä säädetään kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävistä. Sen mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin kuuluu kansainvälisen rekrytoinnin työnantaja- ja henkilöasiakasneuvonta sekä tiedottaminen Suomen työelämästä. Kotoutumislain 11 §:n mukaan maahanmuuttajalle annetaan tietoa hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan suomalaisessa työelämässä ja yhteiskunnassa. Lisäksi maahanmuuttajalle annetaan tietoa palvelujärjestelmästä ja kyseisen luvun mukaisista kotoutumista edistävistä toimenpiteistä. Muutoksella ehkäistään päällekkäistä työtä ja ohjeistusta. Lisäksi 2 momentin ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
32 §. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain soveltaminen omaehtoiseen opiskeluun.
Esitetään, että 1 momenttiin lisättäisiin viimeinen virke, joka selkeyttäisi siirtymää kotoutumissuunnitelman päättyessä työllistymissuunnitelmalle. Säännöksessä on viittaus työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 75 §:ään, jonka 2 momentin mukaan opinnoista tulee sopia työllistymissuunnitelmassa ennen niiden aloittamista. Lisätty virke selkeyttää näiden kahden lain tulkintaa ja vahvistaa tämän lain 32 §:n tarkoitusta ehkäistä opintojen epätarkoituksenmukaista keskeytymistä kotoutumissuunnitelman päättyessä. Tarkoituksena on, että kotoutumissuunnitelman aikana aloitettuja ja suunnitelman päättyessä kesken olevia omaehtoisia opintoja voisi jatkaa suoraan ja maahanmuuttajalle laadittaisiin työllistymissuunnitelma. Opintojen ei tarvitsisi keskeytyä tässä välissä eikä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 74 §:n 2 momentin mukainen edellytys vähintään vuoden keskeytyneistä opinnoista soveltuisi, vaan opintoja tuettaisiin edelleen kotoutumislain nojalla. Opintojen tukemisen enimmäiskesto olisi opintojen suorittamisaika taikka enintään 24 tai 48 kuukautta siten kuin kotoutumislaissa ja työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa on säädetty. Lisäksi esitetään, että pykälän 1 momentin ruotsinkielistä sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
32 a §.Käyttämättä jätetystä palvelusta perittävä maksu
. Esitetään säädettävän 2 luvun loppuun uusi pykälä, jonka mukaan kunnalle tai työvoimaviranomaiselle syntyneestä tulkitsemisen kustannuksesta osa voitaisiin siirtää maahanmuuttajan tai kotoutuja-asiakkaan kustannettavaksi tilanteessa, jossa hän on jättänyt perusteettomasti saapumatta hänelle varattuun tapaamiseen eikä ole peruuttanut aikaa. Maahanmuuttajien osalta säännös koskee osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointia tai kotoutumissuunnitelman laadintaa. Muiden kotoutumislain mukaisten palveluiden osalta kyseessä on kotoutuja-asiakas, eli maahanmuuttaja, jolle on laadittu kotoutumissuunnitelma. Kotoutumislain 3 §:n mukaan 12–32 §:ssä kunnan tehtäväksi säädettyjen toimenpiteiden ja palvelujen toteuttamisesta vastaa työnhakijoiden osalta työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain mukainen työvoimaviranomainen, ellei tästä tai muusta lainsäädännöstä muuta johdu. Lain 3 §:ää esitetään muutettavaksi siten, että myös uuden 32 a §:n osalta kunnan tehtäväksi säädettyjen toimenpiteiden osalta työvoimaviranomainen vastaa työnhakijoiden osalta toimenpiteiden ja palveluiden järjestämisestä.
Käyttämättä jääneestä tapaamisajasta syntyy kustannuksia kunnalle ja työvoimaviranomaiselle muun muassa henkilöstön palkkakustannusten muodossa. Lisäksi näihin kotoutumislain mukaisten palveluiden tapaamisiin tilataan usein tulkki etukäteen, ja mikäli maahanmuuttaja jättää saapumatta tapaamiseen, on kustannus jäänyt kunnan tai työvoimaviranomaisen kannettavaksi. Maksu voitaisiinkin periä tilanteessa, jossa maahanmuuttaja tai kotoutuja-asiakas on varannut vastaanottoajan tai hänelle on varattu tällainen aika, joko etäpalveluna tai toimistovastaanottona, ohjausta ja neuvontaa varten, perusmuotoisen tai monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin laadintaa varten, perusmuotoisen, monialaisen tai perheen kotoutumissuunnitelman laadintaa varten taikka suunnitelman tarkistamista varten.
Tulkin varaaminen maksaa kunnalle tai työvoimaviranomaiselle noin 35–80 euroa per tunti riippuen tulkkitoimistosta, tilaajasta, tulkitsemistavasta, ajankohdasta ja tulkitsemispaikasta. Keskimääräinen vastaanottoaika osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin ja kotoutumissuunnitelman samassa tapaamisessa tehtävässä laadinnassa on noin 1–1,5 tuntia. Erikseen toteutetun arvioinnin tai suunnitelman laadinnan taikka ohjausta ja neuvontaa koskevien asiakastapaamisten kesto voi olla tätä lyhyempi. Kustannus peruuttamatta ja käyttämättä jäänestä asiakastapaamisesta on siten tulkitsemisen osalta keskimäärin noin 35–120 euroa. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992, jäljempänä
asiakasmaksulaki
) 3 §:ssä säädetään käyttämättä jätetystä palvelusta perittävästä maksusta. Vastaavasti kuin siinä säädetään, esitetään, että myös tämän kotoutumislain mukaisen maksun enimmäissuuruus olisi 56,70 euroa. Ehdotetulla sääntelyllä tavoitellaan säästöjen lisäksi myös ohjausvaikutuksia eli sitä, että asiakkaat jättäisivät varattuja palveluja käyttämättä ja peruuttamatta harvemmin kuin nykyisin.
Maksun saisi periä vain kerran yhtä käyttämättä ja peruuttamatta jätettyä palvelua eli tapaamiskertaa kohti. Kunta tai työvoimaviranomainen voi periä maksun riippumatta siitä, saadaanko varattu tulkki käytettyä muihin tehtäviin. Asiakkaalle voisi lähettää laskun käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä palvelusta kuulematta asiakasta ensin. Laskussa olisi ilmoitettava päivämäärä, jolloin viimeistään asiakas voisi antaa selvityksen palvelun käyttämättä ja peruuttamatta jättämiselle, sekä kenelle selvitys annettaisiin. Asiakkaalle olisi myös annettava mahdollisuus selvittää syy palvelun käyttämättä ja peruuttamatta jättämiseen, jos asiakas olisi oma-aloitteisesti yhteydessä asian selvittämiseen liittyen.
Vastaavasti kuin asiakasmaksulain 3 §:ssä säädetään, esitetään, että myös tämän kotoutumislain mukaisen maksun saisi periä vain, jos maksun perimistä ei ole pidettävä kohtuuttomana ja kunta tai työvoimaviranomainen on varauksen yhteydessä ilmoittanut mahdollisuudesta periä tässä pykälässä tarkoitettu maksu sekä antanut ohjeet ajan peruuttamiseksi ennalta. On tärkeä varmistaa, että maahanmuuttaja on ymmärtänyt maksun perimismahdollisuuden.
Kohtuuttomuus arvioitaisiin aina tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa huomioon voitaisiin ottaa esimerkiksi asiakkaan nuori ikä, pitkittynyt vaikea elämäntilanne, kehitysvammaisuus, muistisairaus, neuropsykiatriset häiriöt tai mielenterveysongelmat. Maksun periminen olisi kohtuutonta aina silloin, jos asiakkaalla ei olosuhteidensa vuoksi olisi käytännössä ollut mahdollisuutta toimia asiassa toisin. Jos asiakkaalta ei objektiivisesti arvioiden voi kohtuudella edellyttää, että tämä muistaisi tai osaisi perua varaamansa palvelun tai paikan, pykälässä tarkoitetun maksun periminen olisi kohtuutonta. Myös luku- ja kirjoitustaidottomien, näkö- ja kuulorajoitteisten, vammaisten sekä muiden erityisryhmiin kuuluvien asiakkaiden osalta olisi huomioitava kohtuullisuus. Kuntien ja työvoimaviranomaisten tulee huomioida tulkitsemiskulujen perimisen kohtuullisuusarvioinnissa ensisijaisesti lapsen etu, jotta vanhempien haasteista ei aiheudu lapsen asemaa ja oikeuksia heikentäviä seurauksia.
Maksun saisi periä vain, jos ajan käyttämättä ja peruuttamatta jättämiselle ei olisi hyväksyttävää syytä. Hyväksyttäviä syitä olisivat ainakin sellaiset äkilliset olosuhteisiin liittyvät syyt, jotka ovat asiakkaan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja jotka eivät ole olleet asiakkaan tiedossa, kun aikaa on varattu.
Hyväksyttävä syy voisi olla esimerkiksi äkillinen sairastuminen tai tapaturma. Hyväksyttävä syy olisi käsillä myös silloin, jos henkilö ei pääsisi vastaanotolle sen vuoksi, että hänen tilaamansa kuljetus olisi myöhässä tai ei saapuisi paikalle ollenkaan. Lisäksi hyväksyttävän syyn voisi muodostaa asiakasta tai hänen perhettään kohdannut äkillinen kriisi, kuten esimerkiksi läheisen menetys, ja siitä aiheutunut toimintakyvyttömyys. Edellä mainitut seikat saattavat eri tavoin rajoittaa mahdollisuutta hakeutua ajoissa sovitulle vastaanotolle.
Vastaavasti kuin sosiaali- ja terveydenhuollon käyttämättä jääneen maksun tilanteessa, olisi asiakkaan velvollisuus toimittaa kunnalle tai työvoimaviranomaiselle selvitys hyväksyttävän syyn tilanteessa, jonka perusteella maksu voitaisiin peruuttaa tai hyvittää. Toisaalta asiakas voi antaa selvityksen jo ennen laskun muodostamista tai sen lähettämistä, jolloin laskua ei koskaan lähetetä, jos käyttämättä ja peruuttamatta jättämiselle on hyväksytty syy. Muutoksenhausta on säädetty 95 §:ssä.
On syytä huomioida arvioinnissa myös asiakkaan maksukyky. On myös syytä huomioida, että työnhakijana olevan maahanmuuttajan ajanvarauksen laiminlyönnistä voi aiheutua muita seuraamuksia, kuten työttömyysetuuden menetys, mikä tulisi huomioida kohtuullisuusarvioinnissa. Toisin kuin asiakasmaksulain mukaisissa tilanteissa maahanmuuttaja tai kotoutuja-asiakas ei todennäköisesti ole itse varannut aikaa, vaan se on hänelle varattu kunnan tai työvoimaviranomaisen toimesta, ja hänet on siihen kutsuttu. Esimerkiksi työvoimaviranomaisen kutsut ovat työttömyysetuuden menettämisen uhalla velvoittavia. Sosiaali- ja terveydenhuollon ajanvaraukset tekee lähtökohtaisesti asiakas itse tai hänen edustajansa taikka ajanvaraukset tehdään asiakkaan suostumuksella tai asiakkaan pyynnöstä. Kotoutumista edistävien palveluiden ajanvaraukset tehdään usein työvoimaviranomaisen tai kunnan virkailijan toimesta, ja maahanmuuttajalla tai kotoutuja-asiakkaalla on velvollisuus saapua niihin. Erityisesti ensimmäinen ajanvaraus osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin voi olla sellainen, jota maahanmuuttaja ei välttämättä ole osannut odottaa, vaan josta maahanmuuttaja saa tiedon ajanvarauksen yhteydessä. Tällöin hän saa tiedon ajanvarauksesta ja lisäksi tästä maksusta, joka häneltä voidaan periä, mikäli hän ei saavu varattuun aikaan ja ohjeet ajan perumiseen. Maahanmuuttaja ei siten lähtökohtaisesti ole omatoimisesti pyytänyt arviointia. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi voidaan tehdä laissa määriteltyjen kohderyhmien, kuten työnhakijat, toimeentulotukea tai kotihoidon tukea saavat ja pakolaistaustaiset, lisäksi myös muulle arviointia pyytäneelle ja sitä tarvitsevalle maahanmuuttajalle. Tällöin henkilön tilanne on rinnastettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain mukaisiin tilanteisiin, kun henkilö on itse pyytänyt aikaa.
Maksun perimistä sekä ajan peruuttamista koskevat tiedot on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää niiden sisällön. Kunnan tai työvoimaviranomaisen tulisi tiedottaa maahanmuuttajalle ajanvarauksen yhteydessä, että perusteettomasti saapumatta jättäminen ilman ajan peruutusta, voisi aiheuttaa maahanmuuttajalle kustannuksia. Tieto tulisi antaa siten, että maahanmuuttaja ymmärtää sen huomioiden maahanmuuttajan kielitaito. Tieto tulisi antaa lähtökohtaisesti kirjallisesti ja tarvittaessa muistuttaa varatusta ajasta. Valmis tekstipohja, joka sisältää tiedon maksusta ja ajan peruuttamisesta, voitaisiin valmistella ja kääntää useimmille Suomessa kotoutumispalveluissa käytettäville kielille valtakunnallisesti Kehittämis- ja hallintokeskuksen toimesta, minkä myötä tieto olisi työvoimaviranomaisilla ja kunnilla annettavissa maahanmuuttajille ajanvarauksen yhteydessä.
Poikkeuksena tästä on lukutaidoton maahanmuuttaja, jonka osalta tieto tulisi antaa kirjallisen viestin lisäksi tai sijaan myös suullisesti. Mahdollisesti valtakunnallisesti voitaisiin tuottaa ja ohjeistaa käyttämään erilaisia ohjeistavia keinoja, joiden avulla voidaan välittää sama tieto maksusta ja ajan peruuttamisesta kuin näköaistin ja lukutaidon varaan perustuvalla viestillä. Esimerkiksi äänitteellä voitaisiin ohjeistaa ajanvarauksesta ja todeta, että ajanvarauksen ajankohta lukee kirjallisessa viestissä, kuten tekstiviestissä tai kirjeessä, jolloin sama äänite toimisi useille asiakkaille. Tekstiviestin tai kirjeen lukemiseen voitaisiin äänitteessä ohjeistaa käyttämään esimerkiksi puhelimen äänitoimintoja tai muuta tukea. Tarvittaessa käytettäisiin tulkkia. Tällaisilla toimenpiteillä voitaisiin varmistaa, että maahanmuuttajat ovat saaneet tiedon mahdollisesta maksusta ja ohjeet ajan peruuttamisesta, ja siten ehkäistä epäyhdenvertaista kohtelua maahanmuuttajien ja muiden asiakasryhmien välillä.
Myös näkörajoitteiset ja kuurot maahanmuuttajat tulee huomioida maksua koskevan tiedon antamisessa. Viittomakielen tulkitsemisesta säädetään erikseen viittomakielilaissa (359/2015) ja vammaisten henkilöiden tulkitsemispalvelusta annetussa laissa (133/2010). Lukutaidottomia, näkörajoitteisia ja kuuroja maahanmuuttajia tulee tarvittaessa avustaa, mikäli selvitys maksun peruuttamiseksi tulisi toimittaa kirjallisesti. Maksua ei voida periä tilanteessa, jossa kyse on suomen ja ruotsin kielen välillä tapahtuvasta tulkitsemisesta taikka suomen tai ruotsin viittomakielen tulkista. Tulkitsemisen maksuttomuudesta edellä mainituissa tilanteissa säädetään tarkemmin vammaisten henkilöiden tulkitsemispalvelusta annetussa laissa ja kielilaissa (423/2003).
Kunnilla on jo nykyisin käytössä erilaisia järjestelyjä asiakasmaksujen perimiseen, esimerkiksi varhaiskasvatuksen maksut. Vastaavasti kunnan tulisi määritellä, miten maksut kerättäisiin ja miten niiden keräämistä seurattaisiin. Erityisesti isommissa kaupungeissa voi olla erillisiä talouspalvelujen yksiköitä, joissa hoidetaan erilaisia myynti- ja ostolaskutustehtäviä. Kunnat voivat käyttää tekniseen laskuttamiseen ja maksujen perimiseen myös ulkopuolista palveluntarjoajaa.
Maksua ei saa periä alle 18-vuotiaalta asiakkaalta. Vastaava rajaus on asiakasmaksulain 3 §:ssä. Säännös suojaisi alaikäisiä asiakkaita, jotka lähtökohtaisesti ovat vähävaraisia ja joiden taloudellinen itsemääräämisoikeus on hyvin rajattu, mahdollisilta ulosmittauksilta ja niistä seuraavilta maksuhäiriömerkinnöiltä, jotka voisivat kohtuuttomasti vaikeuttaa nuoren elämää.
Esitetään, että 2 momentissa säädettäisiin viivästyskorosta pääosin vastaavasti kuin asiakasmaksulain 16 §:ssä. Esitetään, että 3 momentin mukaan 1 momentin perusteella määrätyt maksut sekä 2 momentin nojalla perittävä viivästyskorko ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007). Maksua koskevaan päätökseen ja laskuun saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimus tehdään sille kunnalle tai työvoimaviranomaiselle, joka on maksun määrännyt. Muutoksenhausta säädetään kotoutumislain 95 §:ssä.
Esitetään, että 4 momentissa säädettäisiin asiakasmaksun tarkastamisesta ja korottamisesta vastaavasti kuin asiakasmaksulain 3 §:ssä.
Esitetään, että pykälän 5 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta, jonka nojalla työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella säädettäisiin tässä pykälässä tarkoitettu euromäärä joka toinen vuosi.
Ehdotettu 32 a §:n mukainen käyttämättä jääneestä ajasta perittävä tulkitsemiskustannustenmaksu ei koskisi Ahvenanmaan viranomaisia, sillä Ahvenanmaan maakuntalaissa kotoutumisen edistämisestä säädetään kototumista edistävistä palveluista ja Ahvenanmaalla myös työvoimapalvelut on järjestetty maakunnan viranomaisen, ei Manner-Suomen mukaisten työvoimaviranomaisen, toimesta.
34 §.Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen ja nuoren tuki
. Lain mukaan alaikäisenä ilman huoltajaa tulleelle lapselle tai nuorelle on järjestettävä tukea yksilöllisen tarpeen mukaisesti hyvinvointialueen toimesta sosiaalihuoltolaissa tarkoitetulla tavalla ja kunnan toimesta osana kunnan vastuulla olevia palveluita. Hyvinvointialueen ja kunnan on yhteensovitettava ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle tai nuorelle järjestämänsä palvelut. Vuodesta 2023 alkaen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu on ollut hyvinvointialueilla, jotka nykyisin vastaavat yhdessä kunnan kanssa alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten tuesta.
Esitetään muutettavan 2 momentissa kotoutumislain mukaisen aikuistumisen tuen ikärajaa 25 ikävuodesta 23 ikävuoteen. Vuodesta 2020 alkaen ikäraja on ollut lastensuojelulain mukaisessa jälkihuollossa ja kotoutumislain mukaisessa tuessa 25 vuotta, kun aiemmin se oli 21 vuotta. Lakimuutosta koskevan hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain 27 ja 49 §:n muuttamisesta (HE 79/2020 vp) perusteluissa on kuvattu tarkemmin muutoksen taustaa. Lailla lastensuojelulain muuttamisesta (1283/2023) myös lastensuojelun jälkihuollon yläikärajaa laskettiin 23 ikävuoteen. Mainitun lain mukainen lakimuutos tulee sovellettavaksi samanaikaisesti kuin tämän hallituksen esityksen 2. lakiehdotus voimassa olevan kotoutumislain 27 ja 49 §:n muuttamisesta on tarkoitus tulla eli 1.7.2024 alkaen. Tämän esityksen mukainen 1. lakiehdotus koskee 1.1.2025 voimaan tulevaa kotoutumislakia, joka kumoaa tällä hetkellä voimassa olevan samannimisen lain. Tästä johtuen vastaavia muutoksia esitetään 1. lakiehdotuksen 34 ja 69 §:ään. Lisäksi 2 §:n 6 momentin soveltamisalaa on muutettava edellä kuvatusti. Lisäksi vastaava ehdotus on esityksen 2. lakiehdotuksessa.
Lakimuutos tulee voimaan ilman siirtymäaikaa tai porrastusta siltä osin, että myös ennen lakimuutosta voimassa olleen lain aikana aikuistumisen tuen piiriin päässeet nuorten osalta subjektiivinen oikeus tukeen päättyisi myös 23 ikävuoteen. Aikuistumisen tuki on subjektiivinen oikeus 1.1.2025 alkaen uuden kotoutumislain myötä. Kotoutumislain mukaisen aikuistumisen tuen päättyessä nuorilla on kuitenkin käytettävissään yleiset sosiaali- ja terveydenhuollon sekä toimeentulon turvaan, asumisen tukeen, koulutukseen ja työllistymiseen liittyvät palvelut ja tukijärjestelmät. Nuorten kanssa käydään tuen päättyessä yhdessä läpi heidän käytettävissään olevat palvelut. Kunta ja hyvinvointialue voivat lisäksi jatkossakin tukea nuorta itsenäistymisessä, vaikka hänellä ei ole subjektiivista oikeutta aikuistumisen tukeen.
Perusoikeuksien ja vaikutusten kannalta asiaa on arvioitu tarkemmin esityksen jaksoissa 4.2 sekä 12.
39 §.Edustajalle maksettava palkkio ja kulut
. Momenttiin ei esitetä sisällöllisiä muutoksia. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin lakitekninen muutos, että kehittämis- ja hallintokeskuksen virallisen nimen ja lyhytnimen sijaan käytettäisiin pelkkää lyhytnimeä, sillä ehdotetun 11 §:n muutoksen myötä mainittu viranomainen mainittaisiin laissa ensimmäisen kerran jo 11 §:ssä.
Lisäksi pykälään esitetään tehtävän pienimuotoisia kielellisiä täsmennyksiä ja pykälän ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
44 §.Kunnan kuntapaikalle ohjattavan vastaanottoon liittyvät tehtävät
. Esitetään muutettavan pykälän 1 momenttia, jonka mukaan muu kuin Ahvenanmaan maakuntaan kuuluva kunta vastaa kuntapaikalle ohjattavan vastaanottamiseen liittyvistä tehtävistä siltä osin kuin ne eivät ole sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä. Momentissa täsmennettäisiin, että sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät ovat hyvinvointialueen vastuulla. Pykälän 2 ja 3 momenttiin ei esitetä muutoksia.
Hallituksen esityksen (HE 208/2022 vp) perusteluissa on kuvattu kuntapaikalle ohjattavan vastaanottamisen tehtävänjakoa kunnan ja hyvinvointialueen välillä. Esimerkiksi kiintiöpakolaisen noutaminen lentokentältä oli määritelty kunnan tehtäväksi kuitenkin niin, että mikäli henkilöllä on sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeita, tällöin hyvinvointialue menisi henkilöä vastaan. Perusteluissa oli kuvattu myös, että asunnon kalustaminen välttämättömiltä osin sekä ensimmäisten päivien käyttötavaroiden hankkiminen on joko kunnan tehtävä tai hyvinvointialueen tehtävä. Kun hyvinvointialue hankkii asuntoon edellä mainittuja tavaroita, haetaan kuntapaikalle ohjattavalle ennakkoon toimeentulotuen päätös ja tällä maksusitoumuksella hyvinvointialueen työntekijä voi tehdä hankinnat.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan perutaan uuden kotoutumislain myötä kunnille lisättäviä tehtäviä, kuten kaupassa käymisen avustaminen. Tällä lakimuutoksella on tarkoitus selkeyttää kunnan ja hyvinvointialueen välistä työnjakoa. Kunta vastaa vastaanottoon varautumisesta ja siihen liittyvistä ennakkojärjestelyistä sekä alkuvaiheen palvelujen koordinaatiosta ja palveluista siltä osin kuin ne eivät ole hyvinvointialueen vastuulla ja perustu sosiaalihuoltolain mukaiseen yksilölliseen palvelutarpeeseen. Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 11 §:ssä on kuvattu sosiaalihuollon tuen tarpeet. Sen mukaan sosiaalipalveluja on järjestettävä: 1) tueksi jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen; 2) asumiseen liittyvään tuen tarpeeseen; 3) taloudellisen tuen tarpeeseen; 4) sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi; 5) lähisuhde- ja perheväkivallasta sekä muusta väkivallasta, hyväksikäytöstä ja kaltoinkohtelusta aiheutuvaan tuen tarpeeseen; 6) äkillisiin kriisitilanteisiin liittyvään tuen tarpeeseen; 7) lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemiseksi; 8) päihteiden ongelmakäytöstä, muusta riippuvuuskäyttäytymisestä, mielenterveysongelmasta tai muusta sairaudesta, vammasta tai ikääntymisestä aiheutuvaan tuen tarpeeseen; 9) muuhun fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen tai kognitiiviseen toimintakykyyn liittyvään tuen tarpeeseen; sekä 10) tuen tarpeessa olevien henkilöiden omaisten ja läheisten tukemiseksi. Kotoutumislain 43 §:n 3 momentin mukaisesti kunnan tulee kuulla hyvinvointialuetta ennen vastaanottopäätöstä, jos kuntapaikalle esitettävällä henkilöllä tiedetään valintaprosessissa saatujen ennakkotietojen perusteella olevan ilmeisiä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeita. Tällöin kunta ja hyvinvointialue voivat sopia tiedossa olevien sosiaalihuollon mukaisten palvelutarpeiden perusteella hyvinvointialueen osallistumisesta vastaanottoon ja palveluiden järjestämiseen jo ennen kiintiöpakolaisen maahan saapumista. Saapumisen jälkeen kunta ohjaa henkilön tarvittaessa hyvinvointialueen sosiaalihuollon mukaiseen yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin.
Lähtökohtaisesti kunta hankkii asunnon kuntapaikalle ohjatulle henkilölle ja tämä henkilö kalustaa asunnon ja hankkii tarvitsemansa käyttötavarat pääasiassa itse. Poikkeuksen tästä muodostavat henkilöt, jotka tarvitsevat niin sanotun tuetun asumisen palveluita sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeesta johtuen, sekä alaikäisenä ilman huoltajaa tulleet lapset, joiden asumisen järjestämisestä vastaa hyvinvointialue. Kiintiöpakolaisille asunnon välttämätön kalustus, ruoat ja tarvikkeet ensimmäisiä päiviä varten hankitaan ennen kuin henkilö saapuu Suomeen. Jos kyse on kunnan asunnon järjestämiseen liittyvästä välttämättömästä asunnon varustamisesta, joka ei perustu yksilöllisiin sosiaalipalvelutarpeisiin, kunta vastaa asunnon kalustamisesta ja ensi päivien varustelusta. Kunnalle korvataan ennakkoon tehtävään vastaanottoon varautumisen kustannuksia kotoutumislain perusteella. Hyvinvointialueen tulisi hakea tarvittaessa kiintiöpakolaisille ja muille kuntapaikalle ohjattaville, joilla on ilmeisiä asumiseen liittyviä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeita, etukäteen toimeentulotukipäätös, jolla hyvinvointialue voisi hankkia asuntoon valmiiksi välttämättömiä tavaroita ja esimerkiksi ruokaa ensimmäisille päiville.
Kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyö on välttämätöntä ja päällekkäistä työtä tulee välttää.
Lisäksi momentin ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
56 §.Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävät.
Esitetään lisättävän 1 momenttiin uusi kohta 5, jonka mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin kuuluisi myös muut tässä laissa säädetyt tehtävät. Muutoksen taustalla on ehdotuksen 11 §:ssä esitetty muutos, jonka mukaan kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi suomalaista yhteiskuntaa koskevan perustiedon aineistojen yhteensovittamisesta, kääntämisestä ja jakamisesta. Lisäksi 1 momentin 3 ja 4 kohtiin tehtäisiin lakitekniset korjaukset, kun luetteloon tulisi uusi 5 kohta.
Esitetään, että pykälän 2 momentin mukaan kehittämis- ja hallintokeskus voi toimia valtionavustuslain 12 §:n lisäksi valtionavustuslain 19, 21 ja 22 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissä valtionapuviranomaisena kotoutumisen edistämiseen liittyvien tehtävien osalta. Kyseiset tehtävät liittyvät valtionavustuksen maksamiseen sekä valtionavustuksen takaisinperintään. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lisäksi valtionavustuslain 15 §:n mukaisia valvontatehtäviä. Kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa jo nykyisin kyseisiä valtionapuviranomaisen tehtäviä eikä tehtävä olisi uusi kehittämis- ja hallintokeskukselle.
Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviä koskevaan pykälään esitetään lisättävän uusi 3 momentti, jonka nojalla kehittämis- ja hallintokeskukselle tässä laissa säädettyjä tehtäviä kotoutumisen edistämisessä voitaisiin täsmentää valtioneuvoston asetuksella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain muutoslain (382/2023) 3 a §:ssä on säädetty vastaava asetuksenantovaltuus koskien kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävien tarkentamista asetuksella. Esitetty lisäys tukisi kehittämis- ja hallintokeskukselle kotoutumislain 56 §:ssä aiemmin säädettyjen uusien tehtävien toteuttamista. Esimerkiksi kehittämis- ja hallintokeskukselle pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetyn kotoutumisen edistämisen seuranta-, arviointi- ja tiedontuotantotehtävän tarkentaminen asetustasolla lisäisi valtion kotoutumispalveluiden ohjaukseen liittyvän rakenteen läpinäkyvyyttä ja ennakoitavuutta. Kehittämis- ja hallintokeskuksen kotoutumisen edistämisen seurantaa ja arviointia koskevan tehtävän täsmentäminen tukee kotoutumislain 53 §:ssä säädettyä valtakunnallista kotoutumista edistävien palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden ja kustannuskehityksen seurantaa. Tarkemmalla sääntelyllä varmistetaan, että valtakunnallinen seuranta perustuu oikea-aikaiseen ja riittävään tietoon.
Lisäksi pykälään esitetään tehtävän pienimuotoisia kielellisiä ja teknisluonteisia täsmennyksiä sekä pykälän ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
60 §. Valtionosuus.
Esitetään, että pykälässä olisi jatkossa kaksi momenttia yhden sijaan. Pykälän johdantokappaletta muutettaisiin siten, että viittaus kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettuun lakiin (618/2021) siirrettäisiin omaksi 2 momentiksi. Lisäksi 1 momentin kohtiin esitetään muutoksia. Esitetään lisättävän 1 momenttiin uusi 4 kohta, jonka mukaan kunnalle myönnetään valtionosuutta kotona lapsia hoitavien vanhempien kotoutumisen edistämistä varten. Tämän johdosta nykyinen 4 kohta siirtyisi uudeksi 5 kohdaksi. Pykälän 1 momentin 1–3 kohtiin ei esitetä muutoksia. Säännös liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmakirjaukseen, jonka mukaan vuodesta 2025 alkaen kunnille myönnettäisiin viisi miljoonaa euroa maahanmuuttajaäitien aseman parantamiseen. Rahoituksella kunnat voisivat esimerkiksi järjestää kotona lapsia hoitaville vanhemmille soveltuvia osa-aikaisia kotoutumista edistäviä kielikursseja ja muita palveluita, ja niiden toteuttamiseksi esimerkiksi rahoittaa avoimen varhaiskasvatuksen kautta lastenhoitoa siltä ajalta, jolloin vanhemmat osallistuisivat kotoutumista edistäviin palveluihin.
Kotona lapsia hoitaville vanhemmille voidaan kertoa lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen, mikä edistäisi lasten kotoutumista ja mahdollistaisi vanhemman osallistumisen kotoutumista edistäviin palveluihin täysipäiväisesti. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan varhaiskasvatuksen osallistumisastetta nostetaan erityisesti yli 3-vuotiaiden lasten osalta ja erityisiä toimia suunnataan maahanmuuttajataustaisten lasten osallistumisasteen nostamiseksi varhaiskasvatuksessa. On kuitenkin syytä huomioida, että lapsen varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaiseen päiväkotitoimintaan tai perhepäivähoitoon osallistuminen estää perheen kotihoidon tuen saamisen. Kotihoidon tuki saattaa olla perheille tärkeä taloudellisen tuen muoto. Tuki kuitenkin estää lasten varhaiskasvatusoikeuden toteutumisen, jos perhe päättää nostaa kotihoidon tuen.
Avoin varhaiskasvatus tai kerhotoiminta eivät vastaa tämän yllä olevan hallitusohjelmakirjauksen tavoitetta siltä osin, että avointa varhaiskasvatusta ei ole kaikissa kunnissa saatavilla, koska kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää avointa varhaiskasvatusta. Avoimen varhaiskasvatuksen toimintamuodot, henkilöstön koulutustausta ja kelpoisuudet vaihtelevat myös niiden kuntien välillä, jotka toimintaa järjestävät. Kerhotoiminnasta ei ole säännöksiä varhaiskasvatuslaissa. Kerhotoimintaa saatetaan järjestää osana avointa varhaiskasvatustoimintaa, mutta myös se on käytännöiltään ja henkilöstöltään kirjavaa. Jos avoin varhaiskasvatus on laadukasta, myös se edistää lasten kehitystä, oppimista ja suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumista. Kehittäessään kotona lapsia hoitaville vanhemmille soveltuvia kotoutumista edistäviä palveluita kunta voi hyötyä niistä malleista ja toimintatavoista, joita on kehitetty muun muassa Vanhemmat mukaan kouluun ja työelämään -toiminnassa sekä Perhevapaalta työelämään - ja Suunta selkeäksi -hankkeissa. Vaikutuksia on kuvattu tarkemmin luvussa 4.2.
Kotoutumislain 45 §:n mukaan kunnan on kotoutumisen edistämisen suunnittelussa asetettava vähintään maahanmuuttajien työllisyyttä, koulutusta, hyvinvointia ja terveyttä, asumista, osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, oman kielen ja kulttuurin ylläpitämisen mahdollisuuksia sekä hyvien väestösuhteiden edistämistä koskevat tavoitteet sekä niitä tukevat toimenpiteet, vastuutahot, yhteistyö ja seuranta. Näissä mittareissa kunta voi huomioida myös maahanmuuttajaäitien kotoutumisen edistämisen esimerkiksi tasa-arvon tai osallisuuden näkökulmasta.
Lisäksi pykälää muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin uusi 2 momentti, joka sisältäisi viittauksen kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettuun lakiin ja pykälän ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
61 §.Laskennallinen korvaus kunnalle
. Pykälän 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle maksetaan valtion varoista laskennallista korvausta 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden vastaanottamisesta sekä kotoutumisen edistämisestä annetussa maakuntalaissa tarkoitettujen tehtävien ja tulkitsemisen järjestämisestä. Momenttiin ei esitettäisi muutosta, mutta koska Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvat kunnat eivät ole osa valtionosuusjärjestelmää, osa edellä 60 §:n perusteluissa kuvatusta maahanmuuttajaäitien aseman parantamiseen varatusta rahoituksesta maksettaisiin Ahvenanmaan maakuntaan kuuluville kunnille osana laskennallista korvausta. Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvien kuntien laskennallinen korvaus eroaisi Manner-Suomen kuntien laskennallisesta korvauksesta tämän sekä eräiden muiden eroavaisuuksien vuoksi, kuten siksi että Manner-Suomen kuntien laskennallinen korvaus 18 vuotta täyttäneiden ensimmäisen vuoden osalta sisältää myös työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen rahoituksen, mutta Ahvenanmaan maakunnan työvoimapalvelu kuuluvat maakunnan itsehallintoon liittyviin menoihin, joiden rahoittamista varten valtion talousarviosta siirretään varoja Ahvenanmaan maakunnalle. Laskennallisesta korvauksesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa on erilaisia säästötavoitteita koskevia kirjauksia. Hallitusohjelman mukaan kotoutumislain nojalla maksettavien laskennallisten korvausten korvausaikaa tulisi lyhentää nykyisestä. Lisäksi hallitusohjelman mukaan tulisi vähentää kunnan tehtäviä kotoutumisen edistämisessä, kuten kaupassa käynnissä avustamisessa. Laskennallisella korvauksella on katettu muun muassa pakolaisten vastaanoton koordinaatiota sekä ohjausta ja neuvontaa ja muuta kotoutumista edistävää toimintaa. Kun kuntien ja hyvinvointialueiden tuki vähenee, neuvonnan avulla siirretään vastuuta maahanmuuttajalle itselleen ja tunnistetaan maahanmuuttajan aktiivisuus oman toimijuuden edistämisessä sekä käytännön asioiden hoitamisessa, kuten kaupassa käymisessä.
Esitetään, että 3 momentissa säädettyä laskennallisen korvauksen korvausaikaa lyhennettäisiin kolmesta vuodesta kahteen lain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden, esimerkiksi kansainvälistä suojelua saavien ja heidän perheenjäsentensä, kohdalla. Kustannukset, joita laskennallisella korvauksella katetaan, painottuvat maahanmuuttajien maahantulon ensimmäisiin vuosiin. Laskennallista korvausta maksetaan kunnalle henkilöiden vastaanottamisesta, heidän osaamisensa ja kotoutumisen palvelutarpeensa arvioinnista, kotoutumissuunnitelman laatimisesta, ohjauksesta ja neuvonnasta sekä monikielisen yhteiskuntaorientaation, kotoutumiskoulutuksen, tulkitsemisen ja muiden kotoutumista edistävien palveluiden järjestämisestä. Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle maksetaan valtion varoista laskennallista korvausta 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden vastaanottamisesta sekä kotoutumisen edistämisestä annetussa maakuntalaissa tarkoitettujen tehtävien ja tulkitsemisen järjestämisestä.
Suuri osa kustannuksista syntyy kotoutumissuunnitelman voimassaoloaikana, jolloin maahanmuuttaja saa eniten palveluita sekä ohjausta ja neuvontaa kunnalta. 1.1.2025 voimaan tulevan kotoutumislain yhteydessä kotoutumissuunnitelman enimmäiskesto lyhennettiin kolmesta vuodesta kahteen vuoteen, joten laskennallisen korvauksen korvausaikaa esitetään vastaavasti lyhennettävän.
Kiintiöpakolaisista maksettava laskennallisten korvausten korvausaika esitetään vastaavasti lyhennettävän neljästä vuodesta kolmeen vuoteen. Käytännössä kiintiöpakolaisten perheenjäsenten korvausaika on jo nykyisin sidoksissa kiintiöpakolaisiin, joten säännöksessä esitetään täsmennettävän sanamuotoa tältä osin. Kiintiöpakolaisilla voi olla sellaisia erityisiä tarpeita, joiden johdosta heidän kotoutumissuunnitelmansa enimmäiskestoa on tarve pidentää, esimerkiksi vähäisen koulutustaustan tai monialaisen palvelutarpeen vuoksi. Erityisiksi toimenpiteiksi voitaisiin katsoa esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon koulutukseen tai kuntoutukseen osallistuminen. Maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman kesto on kuitenkin yksilöllinen eikä sidoksissa laskennallisen korvauksen korvausaikaan.
Esitetään lisäksi, että pykälän 3 momentin mukaan kolmen vuoden ajalta maksettava laskennallinen korvaus maksetaan 59 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta. Kyse olisi teknisestä muutoksesta, jossa pykälä muutettaisiin vastaamaan 62 §:n 3 momentin sanamuotoa, jossa viitataan 59 §:ssä tarkoitettuun ajankohtaan. Myös momentin ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
62 §. Laskennallinen korvaus hyvinvointialueelle ja Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle.
Esitetään, että 3 momentissa säädettyä laskennallisen korvauksen korvausaikaa lyhennettäisiin kolmesta vuodesta kahteen lain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden, esimerkiksi kansainvälistä suojelua saavien ja heidän perheenjäsentensä kohdalla, ja neljästä vuodesta kolmeen vuoteen kiintiöpakolaisten ja heidän perheenjäsentensä kohdalla. Kustannukset, joita laskennallisella korvauksella katetaan, painottuvat maahanmuuttajien maahantulon ensimmäisiin vuosiin. Laskennallista korvausta maksetaan hyvinvointialueelle monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin ja monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimiseen osallistumisesta sekä muiden kotoutumista edistävien palveluiden ja tulkitsemisen järjestämisestä. Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle maksetaan valtion varoista laskennallista korvausta 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden vastaanottamisesta sekä kotoutumisen edistämisestä annetussa maakuntalaissa tarkoitettujen tehtävien ja tulkitsemisen järjestämisestä.
Hyvinvointialueen ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen laskennallinen korvaus maksetaan samalta ajalta kuin kunnan laskennallinen korvaus. Muutosta on kuvattu 61 §:n perusteluissa tarkemmin.
Lisäksi momentin ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
68 §. Ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaaminen.
Esitetään, että 2 momentissa luovuttaisiin ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän eli Joutsenon vastaanottokeskuksen toimittamasta lausunnosta hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Lausunnon merkittävin ominaisuus on ollut tuoda elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tietoon, onko henkilö ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakas, sillä lainsäädännössä heidät määritellään sellaisiksi ihmiskaupan uhreiksi, joille tarjotuista palveluista syntyneitä kustannuksia korvataan kotoutumislain nojalla.
Käytännössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausuntopyynnöt ovat vaihdelleet sisällöltään sen osalta, kuinka tarkasti tarjottuja palveluita on kuvattu. Liian tarkasti rajattu palvelukuvaus voisi johtaa siihen, että lausuntoa tulisi pyytää uudelleen toisen palvelun osalta. Lisäksi lausuntopyynnön teossa on tullut kiinnittää huomiota arkaluonteisen tiedon käsittelyyn liittyviin kysymyksiin. Nämä syyt ovat käytännössä kannustaneet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia yleistasoisempien muotoilujen käyttöön. Vastaavasti Joutsenon vastaanottokeskuksen toimittamat lausunnot ovat vaihdelleet sen osalta, kuinka vahvasti lausunnossa on otettu kantaa siihen, onko palveluiden tarve voinut liittyä ihmiskaupan uhrin asemaan. Voi olla haastavaa jälkikäteen arvioida, mikä palvelu on johtunut uhriasemasta erityisesti huomioiden, että palvelutarve voi olla monisyinen.
Esitetäänkin, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulisi varmistaa, että henkilö on ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakas. Varmistaminen voisi tapahtua käyttöoikeuksilla tietojärjestelmiä hyödyntämällä tai kysymällä asiaa auttamisjärjestelmältä esimerkiksi puhelimitse. Maahanmuuttoviraston UMA-asianhallintajärjestelmään tallennetaan tietoja ihmiskaupan uhreista, jotka ovat auttamisjärjestelmän piirissä. Järjestelmäteknisesti olisi mahdollista myöntää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen käyttäjälle oikeudet siten, että hän näkisi, onko henkilö auttamisjärjestelmän piirissä eli onko hänellä asia vireillä, näkemättä tarkemmin asian asiakirjoja. Myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus (jäljempänä
kehittämis- ja hallintokeskus
) voi korvausten maksatusvaiheessa varmistaa esimerkiksi pistokokein, onko palveluiden kohteena oleva henkilö edelleen auttamisjärjestelmän asiakas. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen tiedonsaantioikeudesta säädetään tarkemmin 90 §:ssä. Tietosuojakysymysten osalta asiaa on käsitelty tarkemmin erityisesti kappaleissa 4.2.3 ja 12.4.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on laatinut päätöksiä ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaamisesta vastaavasti kuin vastaanottoon varautumisen kustannuksista, erityiskustannuskorvauksista ja alaikäisenä ilman huoltajaa tulleille lapsille ja nuorille annetuista palveluista aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Kehittämis- ja hallintokeskus maksaa korvaukset tähän päätökseen perustuen. Päätös on myös keskeinen osa hakijan oikeusturvaa muutoksenhakumahdollisuuden vuoksi. Esitetäänkin, että säädettäisiin 68 §:ään vastaava säännös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksestä kuin edellä mainituissa muissa korvauksissa on säädetty lisäämällä pykälään uusi 3 momentti. Kunnalle ja hyvinvointialueelle korvataan kustannukset, jotka aiheutuvat ihmiskaupan uhrille tämän uhriasemasta johtuvien erityistarpeiden vuoksi järjestettävistä toimenpiteistä ja palveluista, vastaavasti kuin aiemmin eikä kustannusten korvaamiseen esitetä muutosta.
Lisäksi pykälän ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
69 §. Korvaus alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren asumisen tai tuen järjestämisestä.
Pykälän 1 momentin mukaan hyvinvointialueelle korvataan 33 ja 34 §:ssä tarkoitetuista alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle tai nuorelle järjestetyistä palveluista aiheutuneet kustannukset. Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle korvataan 1 momentissa tarkoitettuja kustannuksia vastaavista alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle tai nuorelle järjestetyistä palveluista aiheutuneet kustannukset. Kustannukset korvataan siihen saakka, kunnes henkilö täyttää 25 vuotta.
1, 2 ja 4 suomenkielisiin momentteihin ei esitetä muutosta.
Esitetään, että 3 momentissa säädettyä korvausten yläikärajaa laskettaisiin 23 vuoteen liittyen 34 §:ssä esitettyyn aikuistumisen tuen enimmäiskeston laskemiseen 25 ikävuodesta 23 ikävuoteen. Mainittua muutosta on perusteltu tarkemmin 34 §:n perusteluissa. Lisäksi esitetään, että pykälän otsikon sekä 1, 2 ja 4 momentin ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
71 §.Maksetun korvauksen palautusvelvollisuus.
Esitetään, että 2 momentista poistettaisiin korkolain säädösnumero. Muutos olisi tekninen ja johtuisi 1. lakiehdotuksen uudesta 32 a §:stä, jossa viitataan korkolakiin. Lisäksi momentin ruotsinkielistä sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
84 §.Kotoutumisohjelman mukaisiin palveluihin tavoittamiseen liittyvä tiedonsaantioikeus
. Esitetään, että 1 momentissa muutettaisiin ruotsinkielinen sanamuoto välttämättömistä tiedoista asianmukaiseen muotoon ”nödvändiga uppgifter”. Suomeksi 1 momenttiin ei esitetä sisällöllistä muutosta.
Esitetään, että 2 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan Kansaneläkelaitoksen olisi luovutettava kunnalle maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 14 §:ssä tarkoitetun osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin toteuttamiseksi välttämättömät tiedot maahanmuuttajasta, johon sovelletaan tätä lakia ja joka saa lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettua lapsen kotihoidon tukea. Lisäksi säädettäisiin, että Kansaneläkelaitos saisi Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta tiedot maahanmuuttajan kotikunnasta ja oleskeluluvasta, ja yhdistäisi nämä tiedot itsellään oleviin tietoihin siitä, ketkä saavat kotihoidon tukea. Kansaneläkelaitos voisi hyödyntää sillä muun lainsäädännön nojalla olevia kotikunta- ja oleskelulupatietoja. Sitten Kansaneläkelaitos toimittaisi kunnalle valmiin listauksen niistä kotihoidon tukea saavista maahanmuuttajista, joille kunnalla olisi lain mukaan velvoite laatia osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Yhdistäminen tapahtuisi järjestelmäpohjaisesti eikä aiheuttaisi manuaalista työtä Kansaneläkelaitokselle järjestelmäkehittämisen lisäksi. Pykälän 2 momentti sisältää kunnan tiedonsaantioikeuden, mutta tiedonsaannin varmistamiseksi olisi syytä säätää Kansaneläkelaitokselle velvoittavampi tiedonluovutusvelvollisuus, joka vastaa 3 momentissa säädettyä tiedonluovutusvelvollisuutta koskien toimeentulotukitietoja.
Muutoksen myötä Kansaneläkelaitos toimittaisi kunnalle vastaavalla tavalla listauksen kotihoidontukea saavista maahanmuuttajavanhemmista maahanmuuton alkuvaiheessa kuin se toimittaa toimeentulotukea saavista. Tiedot voitaisiin toimittaa myöntämällä kunnan henkilöstölle käyttöoikeuksia Kansaneläkelaitoksen Kelmu-etuustietojärjestelmään. Tietosuojaan liittyviä kysymyksiä on käsitelty tarkemmin luvuissa 4.2.3 ja 12.4. Tiedot toimitettaisiin säännöllisesti, ja poiminnassa yhdistettäisiin seuraavia tietoja: maksatuslistaukselta tieto siitä, että henkilö on saanut kotihoidon tukea kyseisen kuukauden aikana; tieto siitä, että henkilön ensimmäinen oleskelulupa tai -kortti on myönnetty tai oleskeluoikeus on rekisteröity korkeintaan kolme vuotta aikaisemmin; tieto henkilön kotikunnasta. Henkilö voi saada kotihoidon tukea jaksoittain, mutta samasta henkilöstä ei olisi tarkoitus toimittaa tietoja uudelleen, sillä riittäisi, että kunta kerran tavoittaisi hänet kotoutumista edistäviin palveluihin. Kansaneläkelaitoksen tulisi toimittaa kunnalle tiedot, joita voidaan pitää välttämättömänä henkilön tavoittamiseen. Tämä kattaa esimerkiksi henkilötunnuksen, oleskelulupatiedot sekä Kansaneläkelaitoksella olevat henkilön yhteystiedot. Tietojen luovuttaminen tarkoittaisi sitä, että Kansaneläkelaitos yhdistäisi tarvittavat tiedot ja luovuttaisi ne kunnan katseltavaksi Kelmu-etuustietojärjestelmän kautta. Näin ollen kunnalla olisi osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin tavoittamista varten käytössään valmis listaus kotihoidontukea saavista maahanmuuton alkuvaiheessa olevista vanhemmista. Kansaneläkelaitoksen tulee menetellä turvakieltoasiakkaiden kohdalla samoin kuin toimeentulotukea saavien asiakkaiden kohdalla, joista Kansaneläkelaitos toimittaa myös kunnalle tiedon Kelmu-etuustietojärjestelmän kautta. Kunnassa arvioitaisiin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa tarve kotoutumissuunnitelmalle, jossa sovittaisiin niistä palveluista ja toimenpiteistä, joihin maahanmuuttaja osallistuisi.
Lisäksi pykälään esitetään tehtävän pienimuotoisia kielellisiä ja teknisluonteisia täsmennyksiä. Pykälän suomenkielisiin 3 ja 4 momentteihin ei esitettäisi sisällöllisiä muutoksia. Pykälän ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
86 §.Kotoutumista edistävien palveluiden tarjoamiseen liittyvä tiedonsaantioikeus.
Esitetään, että 2 momenttiin lisättäisiin työvoimaviranomainen
.
Lain mukaan kunnalla ja hyvinvointialueella on oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä toisiltaan, Kansaneläkelaitokselta, Maahanmuuttovirastolta, vastaanotto- ja järjestelykeskukselta ja Digi- ja väestötietovirastolta 15 §:ssä tarkoitetun monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin, 17 §:ssä tarkoitetun monialaisen kotoutumissuunnitelman ja 21 §:ssä tarkoitetun perheen kotoutumissuunnitelman laatimista varten välttämättömät tiedot maahanmuuttajasta, jolle on laadittava 15 §:ssä tarkoitettu monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. On tarpeen lisätä tähän momenttiin työvoimaviranomainen, jotta mahdollistetaan kunnan ja hyvinvointialueen tiedonsaanti työvoimaviranomaiselta tilanteessa, jossa osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointia, kotoutumissuunnitelmaa tai perheen kotoutumissuunnitelmaa laaditaan monialaisesti yhdessä työvoimaviranomaisen kanssa. Työvoimaviranomaisen tiedonsaannista säädetään kattavammin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa (380/2023). Tietosuojaan liittyviä kysymyksiä on käsitelty tarkemmin luvuissa 4.2.3 ja 12.4.
Lisäksi esitetään, että 3 ja 4 momentissa muutettaisiin ruotsinkielinen sanamuoto välttämättömistä tiedoista asianmukaiseen muotoon ”nödvändiga uppgifter”. Lisäksi pykälän ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin muiltakin osin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa. Suomeksi 1, 3 ja 4 momentteihin ei esitettäisi sisällöllisiä muutoksia. Pykälään esitetään lisäksi tehtävän pienimuotoisia kielellisiä ja teknisluonteisia täsmennyksiä.
87 §.Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren palveluiden järjestämiseen liittyvä tiedonsaantioikeus
. Esitetään, että 1 ja 2 momentissa muutettaisiin ruotsinkielinen sanamuoto välttämättömistä tiedoista asianmukaiseen muotoon ”nödvändiga uppgifter”. Lisäksi pykälän otsikon ja pykälän ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
89 §.Laskennallisten korvausten käsittelyyn liittyvä tiedonsaantioikeus
. Esitetään, että 1–3 momentissa muutettaisiin ruotsinkielinen sanamuoto välttämättömistä tiedoista asianmukaiseen muotoon ”nödvändiga uppgifter”. Lisäksi pykälän ruotsinkielistä sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
90 §. Muiden korvausten hakemiseen ja käsittelyyn liittyvä tiedonsaantioikeus.
Pykälässä säädetään kotoutumislain mukaisten korvausten hakemiseen ja käsittelyyn liittyvästä tiedonsaantioikeudesta. Sen 1 ja 5 momenttiin ei esitetä sisällöllistä muutosta. Sen 2 momenttiin esitetään lisättävän viittaus 68 §:ään, sillä tämän esityksen myötä laissa säädettäisiin, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen myös ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.
Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että hyvinvointialueella olisi oikeus saada 65, 68 ja 69 §:ssä tarkoitettujen korvausten hakemiseksi maahanmuuttajan edelliseltä hyvinvointialueelta, Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselta tai Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalta kunnalta 65, 68 tai 69 §:ssä tarkoitettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös ja muut välttämättömät tiedot 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä, ihmiskaupan uhrista tai 2 §:n 6 momentissa tarkoitetusta lapsesta tai nuoresta. Maahanmuuttajan muuttaessa kunnasta toiseen ja hyvinvointialueelta toiseen, on kunkin kunnan tai hyvinvointialueen tullut hakea elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta uusi päätös kotoutumislain mukaisten kustannusten korvaamisesta, mikäli henkilö on kuulunut kotoutumislain mukaisten korvausten piiriin eli on lain 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettu henkilö, 2 §:n 6 momentissa tarkoitettu lapsi tai nuori taikka ihmiskaupan uhrin auttamisjärjestelmän piiriin kuuluva ihmiskaupan uhri.
Tällä tiedonsaantioikeudella pyritään vähentämään hallinnollista taakkaa, kun hyvinvointialue voisi siirtää olemassa olevan päätöksen uudelle hyvinvointialueelle. Uuden kotoutumisen valtakunnallisen asiakastietojärjestelmän myötä siirto voisi tapahtua sähköisesti siten, että asiakkaan tiedot seuraisivat hänen mukanaan uuden kotikunnan mukaisen hyvinvointialueen käyttöön. Ahvenanmaalla ei ole hyvinvointialueita, vaan sosiaalihuollosta vastaa kuntien sosiaalipalvelu Kommunernas socialtjänst k.f., kun taas terveyden- ja sairaanhoidosta vastaa Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomainen. Tästä johtuen esitetään, että 3 ja 4 momentissa mahdollistettaisiin hyvinvointialueen ja näiden Ahvenanmaan sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavien viranomaisten välinen tiedonkulku.
Pykälän 6 momentissa esitettäisiin, että kunnalla olisi oikeus saada 64, 65 ja 68 §:ssä tarkoitettujen korvausten hakemiseksi maahanmuuttajan edeltävältä kotikunnalta 64, 65 tai 68 §:ssä tarkoitettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös ja muut välttämättömät tiedot 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä tai ihmiskaupan uhrista. Vastaavasti kuin yllä kuvatusti, asiakkaan tiedot siirtyisivät hänen mukanaan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tekemä päätös kustannusten korvaamisesta siirtyisi uudelle kotikunnalle. Tämä pykälä koskee sekä Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvia kuntia, että Manner-Suomen kuntia. Uuden kotoutumisen valtakunnallisen asiakastietojärjestelmän myötä siirto voisi tapahtua sähköisesti siten, että asiakkaan tiedot seuraisivat hänen mukanaan uuden kotikunnan mukaisen hyvinvointialueen käyttöön.
Pykälään esitetään lisäksi tehtävän pienimuotoisia kielellisiä ja teknisluonteisia täsmennyksiä.
Tietosuojaan liittyviä kysymyksiä on käsitelty tarkemmin luvuissa 4.2.3 ja 12.4.
Pykälän 7 momentissa tehdään tekninen muutos, jossa viittaus 65 §:n 4 momenttiin muutetaan 3 momenttiin. Lisäksi esitetään, että 1–7 momentissa muutettaisiin ruotsinkielinen sanamuoto välttämättömistä tiedoista asianmukaiseen muotoon ”nödvändiga uppgifter” ja pykälän ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
92 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen muu tiedonsaantioikeus
. Esitetään, että 1 momentissa muutettaisiin ruotsinkielinen sanamuoto välttämättömistä tiedoista asianmukaiseen muotoon ”nödvändiga uppgifter”. Lisäksi pykälän otsikon ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
93 §.Alaikäisen edustajan tiedonsaantioikeus
. Esitetään, että 1 momentissa muutettaisiin ruotsinkielinen sanamuoto välttämättömistä tiedoista asianmukaiseen muotoon ”nödvändiga uppgifter”. Lisäksi pykälän ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin muilta osin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
94 §.Palveluntuottajan kotoutumista edistävien palveluiden tuottamiseen liittyvä tiedonsaantioikeus.
Esitetään, että pykälää muutettaisiin siten, että 2 luvussa tarkoitettuja palveluita tuottavalla julkisella tai yksityisellä oppilaitoksella tai muulla palveluntuottajalla, jonka asiakkaaksi kotoutuja-asiakas ohjataan kotoutumissuunnitelman mukaisesti, olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä kunnan ja edeltäviltä palveluntuottajilta 2 luvussa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi pykälässä mainitut tiedot myös työvoimaviranomaiselta. Työvoimaviranomainen ja palveluntuottajien tiedonsaantioikeuksista on säädetty laissa työvoimapalveluiden järjestämisestä (380/2023). Tällä muutoksella selkeytettäisiin tilannetta siten, että tiedonsaantioikeus koskisi myös kotoutumislain nojalla työvoimaviranomaisen järjestämisvastuulla olevia, palveluntuottajalta hankittuja palveluita. Muutos olisi täten teknisluonteinen.
Tietosuojaan liittyviä kysymyksiä on käsitelty tarkemmin luvuissa 4.2.3 ja 12.4.
Pykälän johtolauseeseen esitetään lisättävän, että kyse on kotoutuja-asiakasta, hänen kotoutumissuunnitelmaansa ja palvelutarvettaan koskevista tiedoista. Lisäksi esitetään teknisluonteista muutosta pykälän 18 kohtaan. Lisäksi pykälän ruotsinkielistä sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
95 §. Muutoksenhaku.
Esitetään, että korjattaisiin pykälän 2 momentissa oleva muutoksenhakua kunnan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain mukaiseen päätökseen koskeva virheellinen viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 16 lukuun viittaukseksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 17 lukuun. Lisäksi esitetään, että pykälän 4 momentissa säädettäisiin kunnan ratkaisun sijaan työvoimaviranomaisen ratkaisusta olla tukematta työnhakijan omaehtoista opiskelua, josta ei saa vaatia oikaisua eikä siitä saa valittaa. Ratkaisun omaehtoisten opiskelujen tukemisesta tekee työvoimaviranomainen eikä kunta. Muutos olisi tekninen. Lisäksi muutoksenhakukieltoa tarkennettaisiin vastaamaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 147 §:ssä säädettyä muutoksenhakukieltoa siltä osin, ettei hyväksymättä ilmoitusta tuetun opiskelun keskeyttämisestä saa vaatia oikaisua eikä siitä saa valittaa. 1.1.2025 voimaan tulevassa kotoutumislaissa yhdenmukaistettiin omaehtoisten opintojen muutoksenhakua kotoutumislain ja työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain nojalla tuettavien opintojen tukemisen osalta. Nyt esitettävä muutos selkeyttäisi ja yhdenmukaista tilannetta edelleen laajentamalla muutoksenhaun rajoituksen koskemaan myös opiskelun keskeyttämistilanteita siten, että omaehtoisten opintojen muutoksenhaun rajaukset olisivat yhdenvertaiset kotoutumislain nojalla tuettujen opintojen ja työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain nojalla. Käytännössä kotoutumislain nojalla tuettavista omaehtoisten opintojen keskeyttämistilanteista ei ole haettu muutosta, joten muutoksen ei arvioida lisäävän työmäärää työvoimaviranomaisella tai tuomioistuimissa. Lisäksi pykälän 4 momentin ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa. Perusoikeuskysymyksiä on käsitelty tarkemmin luvussa 12.
97 §. Vakuutusturva.
Esitetään, että kunnan lisäksi myös työvoimaviranomaisen on huolehdittava, että 13 §:ssä säädettyihin kotoutumisohjelman mukaisiin palveluihin osallistuva vakuutetaan työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla vakuutuksella sekä ryhmävastuuvakuutuksella. Vastuu siitä, kumman – kunnan vai työvoimaviranomaisen – tulee huolehtia 97 §:ssä säädetystä vakuutusturvasta määräytyy sen perusteella, kumman viranomaisen palveluihin henkilö osallistuu. Työvoimaviranomaisen vastuusta vakuuttaa palveluihin osallistuva on säädetty laissa työvoimapalveluiden järjestämisestä (380/2023). Tällä muutoksella selkeytettäisiin tilannetta niin, että vakuutusvelvollisuus koskisi myös kotoutumislain nojalla työvoimaviranomaisen järjestämisvastuulla olevia palveluita. Muutos olisi tekninen. Lisäksi pykälän ruotsinkielinen sanamuoto korjattaisiin vastaamaan suomenkielistä sanamuotoa.
102 §. Siirtymäsäännökset
.
Lisättäisiin pykälään uusi 6 momentti. Voimassa olevan kotoutumislain (1386/2010) 45 ja 45 a §:ssä säädetään laskennallisesta korvauksesta, jota maksetaan kunnalle ja hyvinvointialueelle lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuista henkilöistä eli esimerkiksi kansainvälistä suojelua saavista ja heidän perheenjäsenistään. Lain 45 §:n 3 momentin ja 45 a §:n 3 momentin mukaan laskennallista korvausta maksetaan neljän vuoden ajan kiintiöpakolaisista ja kolmen vuoden ajan muista kohderyhmään kuuluvista henkilöistä. Vastaavista korvausajoista on säädetty 1.1.2025 voimaan tulevan kotoutumislain (681/2023) 61 ja 62 §:ssä.
Tällä esityksellä esitetään, että korvausaikaa lyhennettäisiin vuodella eli neljästä vuodesta kolmeen vuoteen kiintiöpakolaisten osalta ja kolmesta vuodesta kahteen vuoteen muiden osalta. Tämän siirtymäsäännöksen myötä korvausajan lyhennys koskisi 1.1.2025 alkaen korvausten piiriin tulleita henkilöitä. Lain 59 §:n mukaan korvausten alkamisajankohtaa määrittää lähtökohtaisesti se, milloin henkilön ensimmäinen kotikunta on rekisteröity. Joissain tilanteissa merkitystä on ensimmäisellä oleskeluluvalla. Siirtymäsäännöksen tarkoitus on turvata kunnan ja hyvinvointialueen talouden ennakoitavuutta sekä kotoutumista edistävien palveluiden järjestäminen kunnassa ja hyvinvointialueella erityisesti niiden henkilöiden osalta, jotka on ohjattu kuntapaikoille ennen 1.1.2025. Täten laskennallista korvausta maksettaisiin kolmen tai neljän vuoden ajan niistä lain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista henkilöistä, joiden korvausaika olisi alkanut ennen tämän lain voimaantuloa. Pääosin tämä tarkoittaisi, että henkilö olisi saanut kotikuntamerkinnän rekisteröityä väestötietojärjestelmään viimeistään 31.12.2024.