2.1.1  Työstä kieltäytyminen

Jos tarjottu työ olisi kestänyt enintään kaksi viikkoa, työstä kieltäytyminen ilman pätevää syytä johtaa 30 päivän korvauksettoman määräajan asettamiseen. Jos työ olisi kestänyt yli kaksi viikkoa, korvaukseton määräaika on 60 päivää. Työajalla ei ole merkitystä korvauksettoman määräajan kestoon, ts. sekä kokoaikaisesta että osa-aikaisesta työstä kieltäytymisestä asetetaan sama seuraamus. 

Tarjotusta työstä kieltäytynyt työnhakija menettää oikeutensa työttömyysetuuteen työstä kieltäytymisestä lukien. Työvoimapoliittinen lausunto annetaan yleensä takautuvasti, toisin sanoen vähintään osa korvauksettomasta määräajasta on jo kulunut, kun työstä kieltäytymisen vaikutusta oikeuteen saada työttömyysetuutta ryhdytään selvittämään ja työnhakija saa tiedon korvauksettoman määräajan asettamisesta. 

Työnvälitystilaston mukaan työ- ja elinkeinotoimistot tekivät vuonna 2015 noin 367 000 työtarjousta. Arviolta noin 17 200 eri henkilöä menetti oikeutensa työttömyysetuuteen, koska oli kieltäytynyt hänelle tarjotusta työstä ilman pätevää syytä. Työstä kieltäytyneet ovat useimmiten keskiasteen suorittaneita ja nuoria henkilöitä. Työstä kieltäytyneiden määrä laskee siirryttäessä vanhempiin ikäluokkiin. Myös työtarjouksia tehdään pääasiassa nuorille henkilöille. 

Vuonna 2015 yli puolet työstä kieltäytymisen takia oikeutensa työttömyysetuuteen menettäneistä oli työmarkkinatukea saaneita. Noin 56 prosenttia työstä kieltäytymisen takia oikeutensa työttömyysetuuteen menettäneistä oli miehiä ja noin 44 prosenttia naisia, kun kaikista työttömistä noin 53 prosenttia oli miehiä ja noin 47 prosenttia naisia. 

Työstä kieltäytymisen takia oikeutensa työttömyysetuuteen menettäneiden henkilöiden määrä on noussut noin nelinkertaiseksi vuodesta 2013 vuoteen 2015 kestävällä ajanjaksolla. Todennäköisesti syynä on työtarjousten määrän lisääminen. Työstä kieltäytymisen perusteella oikeutensa työttömyysetuuteen menettäneiden työnhakijoiden määrä suhteessa työtarjousten määrään on myös kasvanut noin 2,3 prosentista 4,3 prosenttiin edellä mainitulla aikavälillä. Tämä johtunee työtarjousten kasvaneen määrän lisäksi tehostuneesta työtarjousten tuloksen seuraamisesta. Aiemmin työ- ja elinkeinotoimistot eivät aina seuranneet aukottomasti, hakeeko työtarjouksen saanut työnhakija tarjottua työtä, mutta vuodesta 2015 alkaen seurantaa on tehostettu muun muassa verkkopalveluiden avulla. 

Joillekin tarjotusta työstä ilman pätevää syytä kieltäytyneille työnhakijoille on voitu asettaa korvauksettoman määräajan sijasta työssäolovelvoite toistuvan työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn takia. Työssäolovelvoitteen työstä kieltäytymisen takia saaneiden työnhakijoiden määrä ei ole selvitettävissä tilastoista. 

2.1.2  Alueellinen liikkuvuus

Työssäkäyntialue ulottuu 80 kilometrin etäisyydelle henkilön kotoa. Henkilöllä on pätevä syy kieltäytyä vastaanottamasta hänen työssäkäyntialueeltaan tarjottua työtä, jos hänen päivittäisen työmatkansa kesto ylittäisi kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia. Säännöstä sovellettaessa otetaan huomioon sekä julkinen liikenne että mahdollisesti käytettävissä oleva oma auto. Oman auton hankkimista ei edellytetä. Myös mahdollisuus esimerkiksi pyöräillä tai kävellä työmatka otetaan huomioon. 

Työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjotusta työstä voi kieltäytyä työttömyysetuutta menettämättä edellä mainittujen tuntirajojen puitteissa, mutta mahdollisuutta käyttää työmatkoihin omaa autoa ei oteta huomioon. 

Vuonna 2015 työ- ja elinkeinotoimistot tekivät työnhakijan kotikuntaan työtarjouksia noin 220 000, muualle saman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueelle noin 125 000 ja muualle maahan noin 22 000. Viimeksi mainitut työtarjoukset ovat oletettavasti koskeneet työtä, jossa työpaikka olisi ollut työnhakijan työssäkäyntialueen ulkopuolella. 

Henkilöllä on pätevä syy erota työstä kolmen kuukauden kuluessa työsuhteen alkamisesta edellyttäen, että työpaikka sijaitsee työssäkäyntialueen ulkopuolella tai henkilön päivittäisen työmatkan kesto ylittää kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia. Henkilöllä on pätevä syy erota työstä myös silloin, kun hän muuttaa viikon kuluessa työstä eroamisesta lukien toiselle paikkakunnalle, jossa hänen puolisollaan on toimeentulon turvaava pysyväisluontoinen työ tai yritystoimintaa. Edellytyksenä on, että työpaikka sijaitsee uuden asuinpaikan mukaan määräytyvän työssäkäyntialueen ulkopuolella tai henkilön päivittäisen työmatkan kesto ylittää muuton jälkeen kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia. 

Edellä mainitun lisäksi henkilöllä on pätevä syy erota työstä työn suorittamispaikan muuttuessa työsuhteen aikana edellyttäen, että uusi työn suorittamispaikka sijaitsee työssäkäyntialueen ulkopuolella tai henkilön päivittäisen työmatkan kesto uuteen työn suorittamispaikkaan ylittää kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia. 

2.1.3  Ammatillinen liikkuvuus (ammattitaitosuoja)

Henkilöllä on kolmen ensimmäisen työttömyyskuukauden aikana pätevä syy kieltäytyä työstä, joka ei vastaa hänen koulutukseensa ja työkokemukseensa perustuvaa ammattitaitoaan. Ammattitaitosuoja määritellään esimerkiksi työnhakijan haastattelun yhteydessä. Jos suojan laajuudesta ei päästä yhteisymmärrykseen, työ- ja elinkeinotoimisto päättää, onko työnhakijalla pätevä syy kieltäytyä tarjotusta työstä ammattitaitosuojan perusteella. 

Ammattitaitosuojan perusteella ei voi kieltäytyä tarjotusta työstä, joka ei vastaa mahdollisen aiemman työssäolon ajalta maksettua palkkaa. Henkilöllä on kuitenkin pätevä syy kieltäytyä vastaanottamasta hänelle tarjottua työtä tulo- ja kuluvertailun perusteella silloin, kun työstä maksettava palkka ja hänelle mahdollisesti maksettava työttömyysetuus työmatkakustannusten ja muiden työn vastaanottamisen aiheuttamien kustannusten vähentämisen jälkeen jäisi pienemmäksi kuin hänelle muutoin maksettava työttömyysetuus. Säännös koskee sekä työssäkäyntialueelta että sen ulkopuolelta tarjottua työtä ja sitä sovelletaan sekä kokoaika- että osa-aikatyöhön. 

Henkilöllä on oikeus erota työsuhteen kolmen ensimmäisen kuukauden aikana työstä, josta hän olisi voinut kieltäytyä ammattitaitosuojan perusteella. 

2.1.4  Työllistymissuunnitelman laatiminen ja osallistuminen aktiivitoimenpiteisiin

Työnhakija ja työ- ja elinkeinotoimisto sopivat työllistymissuunnitelmassa hakijan työnhausta ja sen tavoitteista, hakijan palvelutarpeen mukaisista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista ja muista työllistymistä edistävistä palveluista sekä asiantuntija-arvioinneista. Tarvittaessa suunnitelmassa sovitaan muista osaamista, työmarkkinavalmiuksia ja toimintakykyä parantavista palveluista sekä työkyvyn tai terveydentilan selvittämiseen liittyvistä toimista. Työllistymissuunnitelma voidaan korvata aktivointisuunnitelmalla, kotoutumissuunnitelmalla tai monialaisella työllistymissuunnitelmalla. Jäljempänä työllistymissuunnitelmasta kerrottu koskee kaikkia mainittuja suunnitelmia. 

Työnhakijalla on velvollisuus saapua työllistymissuunnitelman laatimis- tai tarkistamistilaisuuteen. Jos hakija jättää saapumatta eikä hänellä ole pätevää syytä menettelyynsä, hänelle asetetaan vähintään 15 päivää kestävä korvaukseton määräaika. Määräaika jatkuu 15 päivän jälkeenkin siihen asti, kunnes suunnitelma on laadittu tai tarkistettu, jollei suunnitelman laatimisen tai tarkistamisen viivästyminen johdu työ- ja elinkeinotoimistosta tai suunnitelman laatimiseen tai tarkistamiseen mahdollisesti osallistuvasta muusta viranomaisesta. 

Jos työnhakija ilman pätevää syytä kieltäytyy työllistymissuunnitelman laatimisesta tai tarkistamisesta, hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 30 päivän korvauksettoman määräajan ajalta. Määräaika jatkuu 30 päivän jälkeenkin siihen asti, kunnes suunnitelma on laadittu tai tarkistettu, jollei suunnitelman laatimisen tai tarkistamisen viivästyminen johdu työ- ja elinkeinotoimistosta tai suunnitelman laatimiseen tai tarkistamiseen mahdollisesti osallistuvasta muusta viranomaisesta. 

Työnhakijalle voidaan asettaa korvaukseton määräaika työllistymissuunnitelman laatimisesta tai tarkistamisesta kieltäytymisestä, jos hän ei esimerkiksi suostu allekirjoittamaan suunnitelmaa. Suunnitelman tarkoituksenmukaisuudella on keskeinen merkitys arvioitaessa pätevää syytä kieltäytyä suunnitelman allekirjoittamisesta. Tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon ainakin hakijan koulutus, työkokemus ja osaaminen, alueen työmarkkinatilanne sekä hakijan työllistymismahdollisuudet. 

Jos työnhakija laiminlyö olennaisesti toteuttaa työllistymissuunnitelmaansa eikä hänellä ole pätevää syytä menettelyynsä, hänelle asetetaan 60 päivän korvaukseton määräaika. Jos suunnitelmassa on sovittu muuhun kuin työ- ja elinkeinotoimiston järjestämään tai hankkimaan palveluun hakeutumisesta ja henkilö laiminlyö suunnitelman toteuttamisen tältä osin, hänelle ei aseteta korvauksetonta määräaikaa. Korvauksetonta määräaikaa ei siten aseteta, jos työnhakija ei toteuta suunnitelmaansa siltä osin kuin siinä on sovittu esimerkiksi huumekuntoutujien tukiryhmästä, päihdekuntoutuksesta, velkaneuvonnasta tai muusta vastaavasta palvelusta. 

Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 60 päivän ajalta työllistymistä edistävästä palvelusta kieltäytymisestä lukien. Kieltäytymistä koskevaa säännöstä ei sovelleta työttömyysetuudella tuettuun työnhakijan omaehtoiseen opiskeluun eikä kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 22–24 §:ssä tarkoitettuun omaehtoiseen opiskeluun. Työllistymistä edistävästä palvelusta kieltäytymisestä voidaan asettaa korvaukseton määräaika vain, jos palveluun osallistumisesta on sovittu työllistymissuunnitelmassa tai henkilö on omatoimisesti hakenut työvoimakoulutukseen. 

Työnhakijalla, joka ilman pätevää syytä keskeyttää tai joutuu omasta syystään keskeyttämään työllistymistä edistävän palvelun, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 60 päivän ajalta keskeytymisestä lukien. Säännöstä ei sovelleta työttömyysetuudella tuettuun työnhakijan omaehtoiseen opiskeluun eikä kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22–24 §:ssä tarkoitettuun omaehtoiseen opiskeluun, eikä tällaisen opiskelun keskeyttäminen lähtökohtaisesti vaikuta henkilön työttömyysturvaoikeuteen. Jos kyse on koulutusta vailla olevasta alle 25-vuotiaasta nuoresta, hän voi kuitenkin opinnot keskeyttäessään menettää oikeutensa työttömyysetuuteen työttömyysturvalain 2 luvun 13 §:n perusteella. 

2.1.5  Maahanmuuttajille tarjottavat palvelut ja niiden velvoittavuus

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaan maahanmuuttajan kotoutumista tukevat palvelut alkavat alkukartoituksella. Alkukartoituksella tarkoitetaan toimenpidekokonaisuutta, jossa arvioidaan alustavasti maahanmuuttajan työllistymis-, opiskelu- ja muut kotoutumisvalmiudet sekä kielikoulutuksen ja muiden kotoutumista edistävien palvelujen ja toimenpiteiden tarve. Tämän lisäksi alkukartoitus voi sisältää esimerkiksi osaamisen kartoitusta ja tunnistamista, kielitaidon arviointia ja testausta sekä muuta neuvontaa ja ohjausta. Kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaan alkukartoitus tehdään työttömille työnhakijoille, toimeentulotukea saaville ja alkukartoitusta pyytäville. 

Työ- ja elinkeinotoimistossa asioivalle maahanmuuttaja-asiakkaalle tehdään alkukartoitus osana työ- ja elinkeinotoimiston alkuvaiheen palvelua. Alkukartoitusta tarkentavat toimenpiteet (esimerkiksi kielitaidon tai luku- ja kirjoitustaidon selvittäminen) ovat alkukartoituksen osa-alueita, joita työ- ja elinkeinotoimistot hankkivat usein ostopalveluna. Alkukartoituksen perusteella työ- ja elinkeinotoimisto tai kunta arvioi, tarvitseeko henkilö kotoutumissuunnitelman. Alkukartoituksen tekemiseen, kuten myös työ- ja elinkeinotoimiston ja kunnan työnjakoon ja yhteistyöhön, on erilaisia paikallisia ja alueellisia menettelytapoja. Joissakin työ- ja elinkeinotoimistoissa alkukartoitus sisältyy kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin toimenpiteisiin. 

Jos maahanmuuttaja ei saavu alkukartoitukseen tai kieltäytyy kartoituksen tekemisestä, hänelle asetetaan korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite vain silloin, kun alkukartoituksen tekemisestä on sovittu kotoutumissuunnitelmassa. 

Kotoutujille järjestetään kotoutumiskoulutusta työvoimakoulutuksena ja heidän omaehtoista opiskeluaan voidaan tukea työttömyysetuudella kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22 – 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi kotoutujalla voi olla mahdollisuus opiskella omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella tuettuna julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 6 luvussa tarkoitetulla tavalla. Kotoutujien kohdalla kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettu opiskelun tukeminen on tarkoitettu ensisijaiseksi kaikkia työnhakijoita koskevaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuun opiskelun tukemiseen nähden. 

Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen tavoitteena on edistää ja tukea opiskelijan mahdollisuuksia osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan sen aktiivisena jäsenenä. Kotoutumiskoulutuksen avulla pyritään edistämään pääsyä työelämään tai jatkokoulutukseen. Kotoutumiskoulutuksen sisältö koostuu suomen tai ruotsin kielestä ja viestintätaidoista, työelämä- ja yhteiskuntataidoista ja ohjauksesta. Koulutukseen sisältyy myös työelämäjakso, jonka tulisi olla vähintään kuusi viikkoa. Koulutuksen kesto on enintään 60 opintoviikkoa. 

Kotoutujalle asetetaan 60 päivän korvaukseton määräaika, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy työvoimakoulutuksena järjestetystä kotoutumiskoulutuksesta tai keskeyttää koulutuksen. Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22 – 24 §:ssä tarkoitetusta omaehtoisesta opiskelusta kieltäytymisestä tai opintojen keskeyttämisestä sen sijaan ei lähtökohtaisesti seuraa työttömyysetuuden menettämistä, vaikka opinnoista olisi sovittu kotoutumissuunnitelmassa. Poikkeuksena ovat alle 25-vuotiaat koulutusta vailla olevat nuoret, joihin sovelletaan työttömyysturvalain 2 luvussa säädettyä velvollisuutta hakea ja osallistua ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä. 

2.3.1  Työstä kieltäytyminen

Korvauksettomien määräaikojen kesto on suhteutettu työnhakijan menettelyn moitittavuuteen. Esimerkiksi työstä eroamisesta asetetaan 90 päivän korvaukseton määräaika, koska henkilö aiheuttaa itse työttömyytensä eroamalla työstä. Työllistymistä edistävistä palveluista kieltäytymisestä asetettava korvaukseton määräaika puolestaan on 60 päivää, koska palvelulla pyritään parantamaan työllistymisen edellytyksiä, mutta varmuutta esimerkiksi palvelun jälkeen löytyvästä työpaikasta ei ole. 

Työstä kieltäytymisenä arvioidaan tilannetta, jossa työnhakija jättää hakematta hänelle tarjottua työtä. Näissä tilanteissa työnhakijalla ei ole varmuutta siitä, olisiko hän tullut valituksi kyseiseen työhön. Työstä kieltäytymisenä arvioidaan myös tilannetta, jossa työnhakija on jo valittu avoinna olevaan työpaikkaan, mutta hän kieltäytyy ilman pätevää syytä esimerkiksi tekemästä työsopimusta tai jättää menemättä työpaikalle. Viimeksi mainittu tilanne on verrattavissa työstä eroamiseen, josta asetetaan 90 päivän korvaukseton määräaika. 

Sveitsin työttömyysturvajärjestelmää koskevan selvityksen (Lalive, Rafael - Zweimüller, Josef - van Ours, Jan C.; The Effect of Benefit Sanctions on the Duration of Unemployment (2005)) mukaan työnhakijalle annettu varoitus (warning) on yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten kannalta kustannustehokkaampi toimintamalli kuin työttömyysturvaseuraamuksen tosiasiallinen asettaminen. Seuraamuksen asettaminen voi madaltaa henkilön myöhempää ansiotasoa työssä ollessa, mutta varoituksissa tällainen vaikutus on selvästi pienempi. 

Työtön saa Sveitsissä varoituksen, ennen kuin työttömyysturvaseuraamus toimeenpannaan. Käytännössä varoitus tarkoittaa selvityspyynnön tekemistä työttömälle tämän menettelystä. Seuraamuksen asettamista harkitaan työttömän antaman selvityksen perusteella. Selvityspyynnön tekemisen ja seuraamuksen asettamisen välinen aika oli edellä mainitun tutkimuksen aineistossa keskimäärin 46 päivää. Edellä mainitussa tutkimuksessa havaittiin, että työttömien työllistyminen kasvaa noin 25 prosentilla, jos he saavat selvityspyynnön ja 20 prosenttia lisää, jos seuraamus asetetaan. Tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että työttömien työllistyminen ennen seuraamuksen alkamista johtuu selvityspyynnön tekemisestä. 

Työnhakijalta pyydetään Suomessa selvitystä työstä kieltäytymisen syistä aina ennen korvauksettoman määräajan asettamista. Selvityspyyntöä ei kuitenkaan pidetä varoituksena. Edellä mainitussa tutkimuksessa arvioidun menettelyn hyödyt voitaisiin saavuttaa kokeilemalla työnhakijoiden työnhaun aktivoimista siirtämällä korvauksettoman määräajan alkamisajankohtaa eteenpäin. Työnhakijan kieltäydyttyä tarjotusta työstä ilman pätevää syytä hänen menettelynsä selvitettäisiin nykyistä vastaavasti, mutta mahdollinen korvaukseton määräaika asetettaisiin alkamaan 30 päivän kuluttua työstä kieltäytymisestä. Kyse olisi menettelystä, joka tarjoaisi työnhakijalle mahdollisuuden välttää työttömyysturvaseuraamus tehostamalla työnhakua ja menemällä työhön, jos sopivaa työtä on tarjolla. Seuraamuksen alkamisajankohdan siirtäminen myöhemmäksi antaisi työnhakijalle myös mahdollisuuden varautua taloudellisesti työttömyysetuuden menettämiseen. 

Työvoiman saatavuuteen liittyviä ongelmia vuonna 2014 kokeneista työnantajista noin 40 prosenttia mainitsi ongelman syyksi vuorotyön tai muuten epäsopivat työajat, noin 40 prosenttia työmatkan tai toimipaikan sijainnin ja noin 35 prosenttia palkkaukseen liittyvät seikat. Näistä syistä johtuvia työvoiman saatavuuteen liittyviä ongelmia voidaan lieventää työn vastaanottamisvelvollisuuteen liittyvillä tiukennuksilla. 

2.3.2  Alueellinen liikkuvuus

Vuoden 2015 alusta voimaan tulleiden työttömyysturvalain muutosten jälkeen pätevät syyt kieltäytyä työssäkäyntialueelta ja sen ulkopuolelta tarjotusta työstä ovat muutoin yhdenmukaiset, mutta työmatkan kestoon liittyvää pätevää syytä arvioitaessa mahdollisuus käyttää omaa autoa otetaan huomioon vain työssäkäyntialueella. 

Jos työnhakijalla on käytössään auto, hänen voidaan edellyttää käyttävän sitä työmatkoihin myös työssäkäyntialueen ulkopuolella. Jos auton käyttöä edellytettäisiin, velvollisuus vastaanottaa tarjottua työtä työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä laajenisi. Laajennus koskisi auton omistavia työnhakijoita sellaisilla alueilla, joilla on hyvät tieyhteydet, mutta heikosti järjestetty julkinen liikenne. 

Jos oman auton käyttämistä työmatkoihin edellytettäisiin myös työssäkäyntialueen ulkopuolella, työttömyysturvalain työstä kieltäytymistä koskevat säännökset olisivat työmatkan osalta yhdenmukaiset kaikissa tilanteissa. Työn hakeminen ja tarjotun työn vastaanottaminen on keskeisin työttömyysetuuden saamisen edellytys. Tästä syystä työn vastaanottamiseen liittyvien työttömyysturvalain säännösten tulisi olla mahdollisimman selkeitä. 

2.3.3  Ammatillinen liikkuvuus (ammattitaitosuoja)

Työttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseksi ja työllistymisen edistämiseksi työnhakijoiden tulisi olla nykyistä valmiimpia ottamaan jo työttömyyden alkuvaiheessa vastaan myös sellaista työtä, joka ei vastaa koulutusta ja aiempaa työkokemusta. Tällaisen työn vastaanottaminen voi auttaa työnhakijaa koulutusta ja aiempaa työkokemusta vastaavan työn saamisessa, koska työssä olevan on yleensä työtöntä helpompi päästä työhaastatteluun ja saada työpaikka. 

Työnhakijan ydinosaamista ja aiempaa palkkatasoa vastaavaa työtä ei välttämättä ole aina tarjolla. Tällaisessa tilanteessa ei ole perusteltua, että työnhakija voi ammattitaitosuojan jälkeenkin kieltäytyä sellaisesta kokoaikatyöstä, josta maksettava palkka työn vastaanottamisesta aiheutuvien kustannusten jälkeen on pienempi kuin aiempaan palkkatasoon mahdollisesti perustuva työttömyysetuus. 

Vuoden 2014 loppuun tulo- ja kuluvertailua koskevaa säännöstä sovellettiin vain osa-aikatyöhön, mutta eduskunta laajensi säännöksen soveltamisalaa kokoaikatyöhön HE 162/2014 vp eduskuntakäsittelyn aikana (TyV 9/2014 vp). Säännöksen soveltaminen myös kokoaikatyöhön johtaa siihen, että työnhakijalla on pätevä syy kieltäytyä tarjotusta kokoaikatyöstä, jos siitä maksettava palkka on pienempi kuin työmarkkinatuki tai peruspäiväraha taikka aiemman työssäolon perusteella määritelty ansiopäiväraha. Käytännössä voi siis käydä niin, ettei työnhakijan tarvitse ottaa vastaan kokoaikatyötä, vaikka maksettava palkka olisi työehtosopimuksen mukainen. 

Tulo- ja kuluvertailuun vaikuttavia seikkoja ovat työttömänä maksetun työttömyysetuuden (ansio- tai peruspäiväraha, työmarkkinatuki) määrä, työstä maksettava palkka, työn ajalta mahdollisesti maksettava soviteltu työttömyysetuus sekä työmatkasta aiheutuvat kustannukset ja muut työn vastaanottamisesta aiheutuvat kustannukset. Vuonna 2016 kokonaan työttömälle maksettavan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen määrä ilman lapsikorotuksia on 32,68 euroa päivässä eli noin 700 euroa kuukaudessa. Työttömyyden perusteella maksetun ansiopäivärahan määrä oli tammi – elokuussa 2016 keskimäärin 64,03 euroa päivässä eli noin 1 380 euroa kuukaudessa. 

Työttömyyden perusteella maksettavan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen määrää (ilman lapsikorotuksia) lukuun ottamatta kaikki muut edellä mainitut seikat vaihtelevat tapauskohtaisesti. Tästä syystä ei ole mahdollista arvioida, millaisella palkkatasolla tarjotusta työstä voi kieltäytyä työttömyysetuutta menettämättä. 

2.3.4  Työllistymissuunnitelman laatiminen ja osallistuminen aktiivitoimenpiteisiin

Keskeistä arvioitaessa työllistymistä edistävistä palveluista kieltäytymisen seuraamuksiin liittyviä vaihtoehtoja on se, missä määrin työnhakijalla halutaan säilyttää mahdollisuus vaikuttaa hänelle järjestettäviin palveluihin. Hakijan sitoutuminen palveluihin on yleensä vahvempi, jos hänellä on mahdollisuus vaikuttaa hänelle tarjottaviin palveluihin. Hakijan sitoutuminen voi vaikuttaa myös palveluiden tuloksellisuuteen. 

Työ- ja elinkeinotoimisto voi katsoa, että osallistuminen työllistymistä edistävään palveluun on tarkoituksenmukaisin tai mahdollisesti jopa ainoa vaihtoehto työnhakijan työllistymisen tukemiseksi. Nykyisten työttömyysturvalain säännösten perusteella työnhakijalle ei voida asettaa korvauksetonta määräaikaa työttömyysturvalaissa määritellystä työllistymistä edistävästä palvelusta kieltäytymisestä, ellei palveluun osallistumisesta ole sovittu työllistymissuunnitelmassa. Jos työnhakija jättää saapumatta työ- ja elinkeinotoimistoon suunnitelman laatimista tai tarkistamista varten taikka kieltäytyy suunnitelman laatimisesta tai tarkistamista, hänelle voidaan asettaa korvaukseton määräaika tällä perusteella. 

Edellä kuvattu prosessi voi pitkittää tarpeettomasti palveluihin osallistumista. Vaikka lähtökohtana olisi edelleen, että työllistymistä edistäviin palveluihin osallistumisesta sovitaan suunnitelmassa, työ- ja elinkeinotoimistolla tulisi olla mahdollisuus asettaa korvaukseton määräaika työnhakijalle tarjotusta palvelusta kieltäytymisestä myös silloin, kun palvelusta ei ole sovittu suunnitelmassa. 

Työ- ja elinkeinotoimisto voi hankkia julkisia työvoima- ja yrityspalveluja ulkopuolisilta palveluntuottajilta myös siten, että palveluntuottajat voivat päättää palvelujen sisällöstä. Nykyisin työnhakijoilla ei ole velvollisuutta työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä osallistua sellaisiin palveluihin, joista ei ole sovittu työllistymissuunnitelmassa ja jotka eivät ole työttömyysturvalaissa tarkoitettuja työllistymistä edistäviä palveluja. Tämä on johtanut muun muassa siihen, ettei palveluntuottajille ole pystytty ohjaamaan riittävästi asiakkaita. Palveluprosessit olisivat tehokkaampia ja työttömyysetuuden vastikkeellisuus toteutuisi paremmin, jos työnhakijoilla olisi velvollisuus osallistua myös muihin kuin työttömyysturvalaissa tarkoitettuihin työllistymistä edistäviin palveluihin. 

2.3.5  Maahanmuuttajille tarjottavat palvelut ja niiden velvoittavuus

Maahanmuuttajan kotoutumista tukevat palvelut alkavat alkukartoituksella. Alkukartoitukseen osallistui vuonna 2015 arviolta noin 7 500 kotoutujaa. Alkukartoituksen merkityksen vuoksi alkukartoitustilaisuuteen saapumatta jäämisestä tulisi asettaa sama työttömyysturvaseuraamus kuin työllistymissuunnitelman laatimis- tai tarkistamistilaisuuteen saapumatta jäämisestä. Samoin alkukartoituksesta tai siihen sisältyvästä osa-alueesta kieltäytymisestä tulisi asettaa sama työttömyysturvaseuraamus kuin työllistymissuunnitelman laatimisesta tai tarkistamisesta kieltäytymisestä.  

Työvoimakoulutuksena toteutettavan kotoutumiskoulutuksen aloitti vuonna 2015 noin 12 400 opiskelijaa. Omaehtoiseen työttömyysetuudella tuettuun kotoutumiskoulutukseen puolestaan osallistuu vuosittain arviolta noin 6 000 opiskelijaa. Työvoimakoulutuksena toteutettavaan kotoutumiskoulutukseen varattuja määrärahoja on viime vuosina lisätty, mutta maahanmuuttajien määrän kasvaessa koulutuksen tarjonta ei ole määrärahalisäyksistä huolimatta kyennyt vastaamaan kysyntään. Keskimääräisissä odotusajoissa lähtötason testauksesta koulutukseen on ollut viime vuosina suurtakin vaihtelua alueittain kuukaudesta pääkaupunkiseudun jopa kuuteen kuukauteen. Odotusajat lyhenivät vuonna 2015 edellisiin vuosiin verrattuna siten, että valtakunnallisesti tyypillinen odotusaika koulutukseen oli 70 päivää eli alle kolme kuukautta. Pienillä paikkakunnilla odotusaikoja pidentää ajoittain sopivien ryhmien kokoaminen. 

Kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettu omaehtoinen opiskelu täydentää kotoutujien yksilölliset tarpeet huomioon ottavaa koulutustarjontaa. Omaehtoisen opiskelun määrä on kasvanut erityisesti Uudellamaalla, missä maahanmuuttajien määrä on kasvanut voimakkaimmin ja odotusajat työvoimakoulutuksena tarjottavaan kotoutumiskoulutukseen ovat olleet pisimpiä. Työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen riittämättömyys on lisännyt painetta erityisesti omaehtoisena koulutuksena järjestettävään ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja vapaan sivistystyön koulutukseen. 

Kotoutujalle asetetaan 60 päivän korvaukseton määräaika, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy työvoimakoulutuksesta tai keskeyttää koulutuksen. Kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettu kotoutujan omaehtoinen työttömyysetuudella tuettu opiskelu muodostaa työvoimakoulutuksen vaihtoehtona perustan maahanmuuttajan kotoutumiselle, ja sen merkitys on kasvanut. Sen varmistamiseksi, että maahanmuuttajat osallistuvat kotoutumistoimiin, työvoimakoulutuksesta ja kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitetusta omaehtoisesta opiskelusta kieltäytymisellä ja koulutuksen keskeyttämisellä tulisi olla sama vaikutus työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. 

4.1.1  Johdanto

Esitettyjen muutosten arvioidaan kokonaisuutena vähentävän valtiolle ja muille tahoille aiheutuvia työttömyysturvamenoja ja parantavan työvoiman saatavuutta. Vaikutusten ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä. 

Muutosten arvioidaan johtavan työttömien työnhakijoiden työn vastaanottamiskynnyksen alenemiseen, työnhaun aktivoitumiseen sekä nykyistä useamman työnhakijan osallistumiseen työllistymistä edistäviin palveluihin. Mainitut vaikutukset lisäävät työllisyyttä ja vähentävät työttömyydestä aiheutuvia menoja julkiselle taloudelle. Lisäksi seuraamusten tiukentaminen voi jonkin verran lisätä korvauksettomia määräaikoja, mikä myös vähentää työttömyysetuusmenoja. Keskimäärin työttömyyden perusteella maksettiin vuonna 2015 työttömyysetuutta yhdelle työnhakijalle 47,58 euroa päivässä ja 12 275 euroa vuodessa. 

Työllisyysvaikutusten arvioidaan olevan mittaluokaltaan satoja tai enintään muutamia tuhansia henkilötyövuosia. Vaikutukset riippuvat muun muassa siitä, kuinka paljon työttömille työnhakijoille tehdään työtarjouksia. Jos muutokset johtavat esimerkiksi 1 000 henkilön työttömyyden lyhentymiseen vuodella, työttömyysetuusmenot vähenisivät vuosittain noin 12,3 miljoonalla eurolla. Vaikutus riippuu kuitenkin täysin avointen työpaikkojen määrästä, työ- ja elinkeinotoimistojen tekemien työtarjousten määrästä, tarjolla olevista työllistymistä edistävistä palveluista ja työttömien työnhakijoiden käyttäytymisestä. 

Esitetyt muutokset vaikuttavat työllisyyteen työmarkkinoiden paremman kysynnän ja tarjonnan tasapainon kautta. Työn vastaanottamisvelvollisuuteen liittyvät muutokset ovat luonteeltaan lähinnä suoria tasapainovaikutuksia, kun taas työstä kieltäytymisen perusteella asetettavan korvauksettoman määräajan pidentäminen ja palveluihin osallistumisvelvoitteen tiukentaminen voivat tuottaa käyttäytymismuutosten kautta välillisiä tasapainovaikutuksia. Työmarkkinoiden ammatillinen ja alueellinen tasapaino voivat uudistusten vuoksi parantua ja työnantajien työvoiman saatavuus voi joissain ammateissa parantua. Ehdotukset tukevat toisiaan ja vaikuttavat samaan suuntaan: työmarkkinoiden toimivuus paranee ja ammatillinen ja alueellinen joustavuus lisääntyy. 

Työllisyysvaikutusten määrä riippuu vallitsevasta työllisyystilanteesta sekä vaikeasti ennakoitavista käyttäytymisvaikutuksista. Vaikka työllisyystilanne on tällä hetkellä vaikea, työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelmia on kuitenkin melko paljon. Ongelmat todennäköisesti lisääntyvät talouden ja työvoiman kysynnän kääntyessä kasvuun. Esitetyistä muutoksista tarjotusta työstä kieltäytymisen seurausten tiukennukset ja oman auton käyttövelvollisuuden laajentamiseen liittyvät muutokset ovat sellaisia, joiden vaikutukset riippuvat työ- ja elinkeinotoimistojen tekemien työtarjousten määrästä. 

Kunnat maksavat osan vähintään 300 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella saaneiden työttömyysaikaisesta työmarkkinatuesta. Työttömyysturvalaissa tarkoitettujen työllistymistä edistävien palveluiden ajalta maksettavasta työmarkkinatuesta vastaa valtio, eikä mainittujen palveluiden ajalta maksettua työmarkkinatukea oteta huomioon kuntien rahoitusvastuun perusteena olevissa työmarkkinatukipäivien kertymissä. 

Jos esitetyt muutokset ohjaavat työttömiä osallistumaan työttömyysturvalaissa tarkoitettuihin työllistymistä edistäviin palveluihin nykyistä laajemmin, kuntien rahoitusvastuu työmarkkinatuesta vähentyy ja valtion kasvaa. Jos esitettyjen muutosten ohjausvaikutus ei toteudu eli muutokset eivät vaikuta työnhakijoiden menettelyyn ja korvauksettomia määräaikoja asetetaan nykyistä enemmän, työnhakijoiden tarve hakea toimeentulotukea voi kasvaa. Vaikutuksen arvioidaan kuitenkin olevan molemmissa tapauksissa vähäinen. 

Esitetyt muutokset vaikuttavat yrityksiin turvaamalla työvoiman saantia. Kuten edellä on todettu, vaikutukset arvioidaan kuitenkin vähäisiksi nykyisessä työllisyystilanteessa. Työstä kieltäytymisen perusteella asetettavan korvauksettoman määräajan pidentäminen 90 päivään, jos työnhakija on valittu avoinna olleeseen työpaikkaan, voi nostaa kynnystä jättää työ aloittamatta. Tältä osin muutos tukee yritysten ja muiden työnantajien rekrytointiprosesseja. 

4.1.2  Työstä kieltäytyminen

Työnvälitystilaston mukaan työ- ja elinkeinotoimistot tekivät vuonna 2015 noin 367 000 työtarjousta. Työnhakijan kotikuntaan työtarjouksia tehtiin noin 220 000, muualle saman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueelle noin 125 000 ja muualle maahan noin 22 000. 

Edellä mainittuja lukuja voidaan käyttää suuntaa antavina arvioina siitä, millaisella etäisyydellä tarjottu työ oli työnhakijan kotoa. Sekä työnhakijan kotikuntaan että muualle saman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueelle tehdyistä työtarjouksista suuri osa on oletettavasti sellaisia, että työpaikka sijaitsi työnhakijan työssäkäyntialueella. Tämän vuoksi työttömyysturvalain muuttaminen siten, että omaa autoa olisi tarvittaessa käytettävä työmatkoihin myös työssäkäyntialueen ulkopuolella, ei koskisi näitä työtarjouksen saaneita työnhakijoita. 

Vuonna 2015 tehtiin arviolta noin 22 000 työtarjousta, joissa työpaikka oli työnhakijan kotikunnan ja saman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueen ulkopuolella. Tämä oli noin kuusi prosenttia kaikista työtarjouksista. Tältä osin velvollisuus ottaa vastaan tarjottua työtä laajenisi, jos alueella on hyvä tieverkko, mutta puutteelliset mahdollisuudet käyttää joukkoliikennettä työmatkoihin. 

Jos edellä mainitut 22 000 työtarjousta ovat sellaisia, että työnhakijalla ei työn vastaanottamisvelvollisuuteen liittyvän muutoksen jälkeen olisi enää pätevää syytä kieltäytyä kyseisestä työstä työttömyysetuutta menettämättä, korvauksettomia määräaikoja asetettaisiin vuosittain arviolta noin 500–1 000 nykyistä enemmän. Tällöin työttömyysetuuksia maksettaisiin vuosittain arviolta 1 – 3 miljoonaa euroa nykyistä vähemmän olettaen, että muutos koskisi kaikkia työttömiä samalla tavoin etuuslajista riippumatta. 

Koska edellä mainittu arvio on suuntaa antava ja siihen liittyy paljon oletuksia, alueelliseen liikkuvuuteen liittyvien muutosten vaikutus on todennäköisesti huomattavasti pienempi. Työtarjouksen saaneista työnhakijoista osa ei ole työttömiä, eikä työttömyysetuuden saamisen edellytyksiin liittyvä muutos sen vuoksi koskisi heitä. Työttömistä työnhakijoista osa hakee tarjottua työtä ja on valmis ottamaan työpaikan vastaan riippumatta siitä, olisiko näin välttämätöntä toimia työttömyysetuuden saamiseksi. Työn vastaanottamisvelvollisuutta koskevan säännöksen merkitykseen vaikuttavat erityisesti työttömien ja avoimien työpaikkojen määrät sekä työ- ja elinkeinotoimistojen työtarjouksia koskevat työkäytännöt.  

Työ- ja elinkeinotoimiston tulee jo nykyisin tehdä työnhakijalle työtarjouksia hänelle sopivaan työhön riippumatta siitä, onko työnhakijalla velvollisuus ottaa työ vastaan työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä. Sitä ei ole mahdollista selvittää, kuinka moni työttömyysetuutta saavista työnhakijoista hakee oman työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjottua työtä ja kuinka moni kieltäytyy siitä sen vuoksi, ettei kieltäytyminen vaikuta työttömyysetuuden saamiseen. Myöskään sitä, kuinka monella henkilöllä olisi auto käytettävissään, ei pystytä arvioimaan. 

Pätevään syyhyn kieltäytyä tarjotusta työstä tulo- ja kuluvertailun perusteella liittyy useita tekijöitä. Näitä ovat ainakin työttömänä maksetun työttömyysetuuden määrä, työstä maksettava palkka, työn ajalta mahdollisesti maksettava soviteltu työttömyysetuus, työmatkasta aiheutuvat kustannukset ja muut työn vastaanottamisesta mahdollisesti aiheutuvat kustannukset. Työttömyyden perusteella maksettavan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen määrää (ilman lapsikorotuksia) lukuun ottamatta kaikki muut seikat vaihtelevat tapauskohtaisesti. Tästä syystä ei ole mahdollista arvioida, kuinka monella työnhakijalla ei enää olisi pätevää syytä kieltäytyä tarjotusta työstä, jos tulo- ja kuluvertailu koskisi ammattitaitosuojan jälkeen vain osa-aikatyötä. 

Varmasta työpaikasta kieltäytymisen perusteella asetettavan korvauksettoman määräajan pidentäminen ohjaisi työttömiä ottamaan tarjolla oleva työ vastaan. Käyttäytymisvaikutusten volyymia on vaikea arvioida. Osa työttömistä kieltäytynee tarjolla olevasta työstä myös jatkossa. Koska työstä kieltäytyneiden osuus työttömistä työnhakijoista on kuitenkin pieni, työn vastaanottamisvelvollisuuden tiukentamiseen liittyvien muutosten vaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä. 

Työstä kieltäytymisen perusteella asetettavan korvauksettoman määräajan alkaminen 30 päivän kuluttua työstä kieltäytymisen jälkeen ei lisää työttömyysturvamenoja niissä tilanteissa, joissa henkilön työttömyys jatkuu. Jos työnhakija aloittaa työn tai työllistymistä edistävän palvelun, korvaukseton määräaika voi kuitenkin jäädä kokonaan tai osittain vaikutuksettomaksi. Työttömyysturvamenojen ei kuitenkaan arvioida tämän vuoksi kasvavan, koska työllistyminen vähentää menoja. Työllistymistä edistäviin palveluihin pääseminen riippuu pääsääntöisesti työ- ja elinkeinotoimiston harkinnasta. Työtöntä ei ohjata palveluun vain sillä perusteella, että hän palveluun osallistumalla voisi välttää korvauksettoman määräajan asettamisesta johtuvan työttömyysetuuden menettämisen. 

4.1.3  Osallistuminen aktiivitoimenpiteisiin

Muutokset, jotka koskevat työnhakijan velvollisuutta osallistua työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä työttömyysturvalaissa tarkoitettuihin työllistymistä edistäviin palveluihin ja eräisiin muihin palveluihin, voivat lisätä työttömyysturvamenoja, jos muutokset ohjaavat työttömiä osallistumaan palveluihin nykyistä enemmän. Menojen lisääntyminen aiheutuu siitä, että työllistymistä edistäviin palveluihin osallistumisen perusteella maksetaan usein korotettua työttömyysetuutta ja kulukorvausta. Menojen lisäyksen ei kuitenkaan arvioida olevan merkittävä, koska työttömyysturvalain muutokset eivät lisää palvelujen tarjontaa. 

Työttömyysturvamenot vähentyvät, jos korvauksettomien määräaikojen määrä lisääntyy. Käytettävissä ei ole sellaisia tilastotietoja, joiden perusteella lukumäärän mahdollista lisäystä voitaisiin arvioida. Ehdotettu muutos koskisi vain tilanteita, joissa työllistymistä edistävään palveluun osallistumisesta ei ole sovittu työllistymissuunnitelmassa, sekä eräitä muita palveluja. Tämän vuoksi korvauksettomien määräaikojen määrän lisäyksen ei arvioida olevan merkittävä. 

Työttömyysturvalaissa tarkoitettuihin työllistymistä edistäviin ja eräisiin muihin palveluihin ohjaamisella pyritään edistämään työllistymistä ja tätä kautta lyhentämään työttömyysjaksoja ja vähentämään työttömyysturvamenoja. 

4.1.4  Maahanmuuttajille tarjottavat palvelut ja niiden velvoittavuus

Kotoutujien alkukartoitukseen osallistui vuonna 2015 arviolta noin 7 500 kotoutujaa. Alkukartoitukseen saapumatta jäävien tai alkukartoituksen tekemisestä kieltäytyvistä ei ole saatavissa tilastotietoja. Jos alkukartoitukseen jää ilman pätevää syytä saapumatta tai alkukartoituksen tekemisestä kieltäytyisi enintään noin 20 prosenttia kartoitukseen kutsutuista, korvauksettomia määräaikoja asetettaisiin vuodessa noin 1 500 kotoutujalle. Arviossa käytetty prosenttiluku perustuu siihen, kuinka monta prosenttia muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvista työttömistä menettää vuosittain oikeutensa työttömyysetuuteen työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn takia. 

Suurin osa niistä kotoutujista, jotka eivät halua osallistua alkukartoituksen tekemiseen, jäänee saapumatta alkukartoitukseen. Nimenomainen kieltäytyminen alkukartoituksesta tullee olemaan harvinaista. Arvio perustuu siihen, että nykyisin työllistymissuunnitelman laatimiseen liittyvästä työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä asetettavista seuraamuksista 95 prosenttia annetaan työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättämisestä. Tällä perusteella voidaan olettaa, että alkukartoituksen laiminlyömisen perusteella asetettavat korvauksettomat määräajat olisivat muutoksen jälkeen kestoltaan vähintään 15 päivää. Jos 15 päivää kestävä korvaukseton määräaika asetettaisiin 1 500 työmarkkinatukea hakevalle kotoutujalle, valtion työttömyysturvamenot vähenisivät vuosittain arviolta noin 550 000 euroa. 

Edellä mainittu euromäärä on arvio, koska korvaukseton määräaika voi kestää myös yli 15 päivää ja toisaalta kotoutujalle maksetaan työttömyysetuutta korvauksettoman määräajan estämättä, jos hän osallistuu työllistymistä edistävään palveluun. Jos muutos ohjaa kotoutujia osallistumaan alkukartoitukseen muutoksen tavoitteen mukaisesti, korvauksettomien määräaikojen määrä jää selvästi alhaisemmaksi. 

Osalle kotoutujista on asetettu korvauksettomia määräaikoja alkukartoitukseen saapumatta jäämisen tai alkukartoituksen tekemisestä kieltäytymisen takia jo nykyisin, jos alkukartoituksen tekemisestä on sovittu kotoutumissuunnitelmassa. Näiden kotoutujien lukumäärä ei ole selvitettävissä. Näiden henkilöiden kohdalla tilanne muuttuisi siten, että kestoltaan 60 päivän korvauksettoman määräajan sijasta asetettaisiin vähintään 15 tai 30 päivän korvaukseton määräaika, joka olisi voimassa alkukartoituksen tekemiseen asti. Koska kotoutuja voisi omalla aktiivisuudellaan vaikuttaa korvauksettoman määräajan kestoon, luotettavaa arviota siitä, kuinka monen kotoutujan kohdalla määräaika olisi nykyistä lyhyempi ja kuinka monen kohdalla nykyistä pitempi, ei voida tehdä. 

Omaehtoisena opiskeluna järjestettävään kotoutumiskoulutukseen osallistuu vuosittain noin 6 000 kotoutujaa. Koulutuksen aloittamatta jättäneistä ei ole saatavissa tilastotietoja, mutta koulutuksen keskeytti vuonna 2015 noin 800 opiskelijaa, osa tosin esimerkiksi paremmin soveltuvaan koulutukseen siirtymisen takia. Jos koulutuksen keskeyttäneistä enintään noin 20 prosentilla ei ole pätevää syytä menettelyynsä, korvauksettomia määräaikoja asetettaisiin vuodessa noin 160 kotoutujalle. 

Jos 160 työmarkkinatukea hakevalle kotoutujalle asetettaisiin vuosittain 60 päivän mittainen korvaukseton määräaika omaehtoisesta työttömyysetuudella tuetusta koulutuksesta kieltäytymisen tai koulutuksen keskeyttämisen takia, valtion työmarkkinatukimenot vähenisivät vuosittain arviolta noin 220 000 eurolla. Mainittu euromäärä on arvio, koska kotoutujalle maksetaan työttömyysetuutta korvauksettoman määräajan estämättä, jos hän osallistuu työllistymistä edistävään palveluun. Jos työttömyysetuuden menettämisen uhka ohjaa kotoutujia osallistumaan kotoutumiskoulutukseen, korvauksettomia määräaikoja ei asetettaisi edellä mainittuja määriä. 

Alkukartoitukseen ja kotoutumiskoulutukseen osallistuminen nopeuttavat pääsemistä suomalaisille työmarkkinoille, mutta vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä. Alkukartoitukseen liittyvät laiminlyönnit taas siirtävät kotoutujan passiiviajalta maksettavan työttömyysturvan ulkopuolelle siihen asti, että alkukartoitus on saatu tehtyä.