7.1
Laki kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella
1 §.Lain tarkoitus. Pykälään tehtäisiin tarkennus lain tarkoituksesta, koska lakiin esitetään tehtävän muutoksia. Muutosten johdosta tässä kohtaa kerrottaisiin, että laissa säädettäisiin myös kansallisesta sääntelystä, joka ei perustu direktiivin sääntelyyn.
2 §.Soveltamisala. Pykälä muutettaisiin kokonaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, keihin tätä lakia sovelletaan ja mihin sääntelyyn laissa säädettävät oleskeluluvat perustuvat. Laissa säädettäisiin sekä tutkija- opiskelijadirektiivin tarkoittamista oleskeluluvista että kansallisesta oleskelulupasääntelystä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä kolmannen maan kansalaisista, joihin lakia ei sovelleta. Luettelo vastaa voimassa olevan momentin 3–7 kohtaa.
Pykälän 3 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että lain 6 ja 7 §:ää ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat kansainvälistä suojelua tai jotka saavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU mukaista kansainvälistä suojelua tai jotka saavat neuvoston direktiivin 2001/55/EY mukaista tilapäistä suojelua jossain jäsenvaltiossa tai joiden karkottamista on lykätty tosiseikkoihin perustuvista tai oikeudellisista syistä. Lain 6 ja 7 §:ssä säädetään direktiivin säätämistä tutkijan ja opiskelijan oleskeluluvista, joihin liittyy unionin sisäinen liikkuvuus jäsenvaltiosta toiseen. Direktiiviä ei sovelleta näihin kolmansien maiden kansalaisiin. Kuitenkin jäsenvaltiot voivat tehdä kansallisia poikkeuksia sääntelystä, kun oleskelulupaan ei liity liikkuvuutta toiseen jäsenvaltioon. Muutoksella olisi siten tarkoituksena mahdollistaa näiden kolmansien maiden kansalaisten, jotka ovat hakeneet tai saavat kansainvälistä suojelua tai saavat tilapäistä suojelua Suomessa tai toisessa jäsenvaltiossa, mahdollisuus hakea muuta kuin direktiivin tarkoittamia opiskelijan tai tutkijan oleskelulupaa, joista heidät on suljettu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.
Pykälän 3 momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että lain 6 ja 7 §:ää ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin, joiden karkottamista on lykätty tosiseikkoihin perustuvista tai oikeudellisista syistä. Tästä soveltamisalan muuttamisesta seuraisi, että nämä henkilöt voisivat hakea kansallista oleskelulupaa edellyttäen, että he täyttävät oleskeluluvan myöntämisen edellytykset, vaikka heitä koskien olisi tehty karkottamispäätös. Tilanne voisi olla esimerkiksi sellainen, että opiskelija on opintojen aikana hakenut oleskelulupaa työnteon perusteella, mutta sitä ei ole myönnetty ja samalla hakija on määrätty poistettavaksi maasta. Voimassa oleva säännös soveltamisalasta on käytännössä estänyt opiskelijan jatko-oleskeluluvan myöntämisen tällaisessa tilanteessa.
4 §.Määritelmät. Pykälän määritelmiin ehdotetaan tehtäväksi muutoksia ja lisäyksiä johtuen siitä, että laissa säädettäisiin myös muusta kuin direktiivin tarkoittamista oleskeluluvista.
Pykälän 2 kohdan määritelmää muutettaisiin samalla, kun säännökseen ehdotetaan otettavaksi uusi 2 a kohta. Muutoksen tarkoituksena olisi, että 2 kohdassa määritellään tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittama tutkija. Tämä olisi tarpeen sen vuoksi, että direktiivissä säädetyt oikeudet liittyvät näihin tutkijoihin. Oikeuksista yksi tärkeimmistä on tutkijoiden ja heidän perheenjäsentensä EU:n sisäinen liikkuvuus, josta säädetään tutkija- ja opiskelijadirektiivin 27-30 artiklassa. Se, mitä tutkijan liikkuminen suorittamaan osan tutkimuksestaan toisessa jäsenvaltiossa vaatii, riippuu menettelyllisesti vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännöstä, miten ne ovat panneet tutkija- ja opiskelijadirektiivin kyseiset artiklat täytäntöön. Tässä laissa sen sijaan säädetään, millä edellytyksillä, miten pitkäksi aikaa ja mitä toimia tutkijan tulee tehdä, kun hän liikkuu tai aikoo liikkua ensimmäisestä jäsenvaltiosta Suomeen suorittamaan osan tutkimuksestaan täällä.
Pykälän 2 a kohta olisi uusi ja siinä määriteltäisiin kansallinen tutkija. Määrittely tapahtuisi negaation kautta eli että kyseessä olisi tutkija, joka ei täytä 2 kohdan tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittaman tutkijan määritelmää. Uuden kohdan tarkoittama määritelmä liittyisi kansalliseen tutkijan oleskelulupaan, josta säädettäisiin 6 a §:ssä. Käytännössä tämä olisi ulkomaalaislain kansalliseen sääntelytaustaan perustuvan sääntelyn siirtäminen tähän lakiin, jolloin oma määritelmä on tarpeen, jotta ero tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittamiin tutkijoihin olisi selvä. Valitun sääntelytavan osalta olisi selvää, että jos tutkija- ja opiskelijadirektiivin määritelmä 2 kohdassa säädetyllä tavalla täyttyy, on tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittama tutkijan oleskelulupa myönnettävä. Määritelmien 2 ja 2 a kohdan välinen ero on siten selkeä, ettei niiden välillä harkintaa tule. Sen vuoksi määritelmä onkin yksinkertaisuudessaan sellainen, että kansallinen tutkija on kolmannen maan kansalainen, joka ei täytä 2 kohdan tutkija- ja opiskelijadirektiivin tutkijan määritelmää, mutta on tulossa tekemään tieteellistä tutkimusta Suomeen.
Pykälän 4 kohdan määritelmä muutettaisiin koskemaan työharjoittelijaa, kun se tällä hetkellä määrittelee pelkän harjoittelijan. Kohdan tarkoittama harjoittelu tarkoittaa nimenomaisesti työsuhteista harjoittelua, joten määritelmän muuttaminen työharjoittelijaksi kuvaa paremmin määritelmän sisältöä. Määritelmän nimen muuttaminen on siksikin tarpeen, että seuraavassa uudessa 4 a kohdassa määriteltäisiin harjoittelu, joka ei tapahdu työsuhteessa, jolloin määritelmä olisi harjoittelu.
Pykälän 4 a kohta olisi uusi ja siinä määriteltäisiin harjoittelija. Tällä harjoittelijalla tarkoitettaisiin muuta kuin työsuhteista harjoittelua. Harjoittelu perustuisi harjoitteluohjelmaan, jossa on tavoitteena saada tietoa ja kokemusta ammatillisessa toimintaympäristössä ja jossa rahoitus tapahtuisi esimerkiksi apurahan turvin.
Pykälän 5 kohdan vapaaehtoisen määritelmää muutettaisiin. Siinä määriteltäisiin tutkija-opiskelijadirektiivin tarkoittamien unionin vapaaehtoisohjelmien puitteissa tapahtuvan vapaaehtoistoiminnan lisäksi muu vapaaehtoistoiminta, joka perustuu valtioiden väliseen sopimukseen tai kansalaisjärjestöjen vaihto-ohjelmaan. Vapaaehtoistoiminta ei luonteensa mukaisesti tapahtuisi työsuhteessa.
Pykälän 6 kohtaa muutettaisiin siten, että se määrittelisi korkeakoulut täsmällisemmin viittaamalla niitä koskevaan lainsäädäntöön. Määritelmä olisi sama, josta myös opintotukilaissa säädetään, mutta lisättynä Högskolan på Ålandilla.
Pykälän 6 a kohta olisi uusi ja siinä määriteltäisiin oppilaitos. Kyseessä olisivat toisen asteen oppilaitokset. Tässä kohdassa tarkoitettua ammatillista koulutusta on myös vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) tarkoitettujen oppilaitosten ylläpitäjien järjestämä ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) mukainen koulutus.
Pykälän 12 kohdassa määriteltäisiin perheenjäsen. Määritelmä ehdotetaan muutettavaksi tarkoittamaan ulkomaalain 37 §:n perheenjäsenen määritelmää, koska se kattaa oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY 4 artiklan 1 kohdassa määritellyn kolmannen maan kansalaisen. Ulkomaalaislaissa säädetty määritelmä kattaa myös avioliitonomaisissa olosuhteissa (avoliitto) elävät suhteet, mitä direktiivi puolestaan ei kata.
6 §.Tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittaman oleskeluluvan myöntäminen tutkijalle. Pykälän otsikkoon ja 1 momenttiin tehtäisiin muutos sen selventämiseksi, mistä oleskeluluvasta tässä säännöksessä on kyse. Tämän säännöksen nojalla myönnettäisiin tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittamalle tutkijalle oleskelulupa, minkä johdosta myös tehtäisiin viittaus 4 §:n 2 kohdan määritelmään. Muutos tehtäisiin erotuksena 6 a §:ssä säädettäväksi ehdotettavaan kansalliseen tutkijan oleskelulupaan.
6 a §.Kansallisen oleskeluluvan myöntäminen tutkijalle. Lakiin ehdotettaisiin lisättäväksi uusi säännös kansallisen oleskeluluvan myöntämisestä tutkijalle. Käytännössä ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 4 kohdasta siirrettäisiin sääntely tähän. Erotuksena tutkija- ja opiskelijadirektiivissä säädettyyn tutkijalle myönnettävään oleskelulupaan, oleskelulupa ehdotetaan nimettävän tavalla, joka koskee tutkimuksen tekemistä tilanteissa, joissa ei direktiivin tarkoittamaa oleskelulupaa voida myöntää. Tällaisessa tilanteessa kolmannen maan kansalainen ei täytä 4 §:n 2 kohdan määritelmää eli hänellä ei ole tohtorintutkintoa tai tohtoriohjelmaan pääsyn mahdollistavaa ylempää korkeakoulututkintoa. Tällaiseen kansalliseen oleskelulupaan ei liity tutkija- ja opiskelijadirektiivissä säädettyä oikeutta liikkua toiseen jäsenvaltioon suorittamaan siellä osa tutkimuksesta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muuta tutkimusta varten myönnettävän oleskeluluvasta siten, että oleskelulupa myönnetään, jos kolmannen maan kansalainen on tulossa Suomeen tekemään tutkimusta. Käytännössä kolmannen maan kansalainen täyttää 4 §:n 2 a kohdan määritelmän, jolloin tutkija- ja opiskelijadirektiivin mukaista tutkijan oleskelulupaa ei voida myöntää, mutta tämä kansallinen oleskelulupa voitaisiin myöntää sen sijaan. Edellytykset oleskeluluvan myöntämiseksi olisivat samat kuin tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittaman oleskeluluvan kohdalla. Kolmannen maan kansalaisen olisi tullut tehdä sopimus tutkimusorganisaation kanssa ja sopimuksen sisällön osalta sovelletaan samaa kuin tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittaman tutkijan oleskeluluvan kohdalla, pois lukien 5 §:n 2 momentin 6 kohta, joka koskee unionin sisäistä liikkuvuutta, jota ei tähän kansalliseen oleskelulupaan liity.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimeentuloedellytyksestä oleskeluluvan myöntäminen edellytyksenä. Kolmannen maan kansalaisen toimeentulon tulisi olla turvattu siten kuin ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetään tai, jos kyseessä on työsuhde, ansiotyöstä saatavalla tulolla.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin oleskeluluvan lajista ja voimassaolosta. Ensimmäinen oleskelulupa myönnettäisiin tilapäisenä silloin, kun se myönnetään alle kahden vuoden mittaisena, ja jatkuvana kahdeksi vuodeksi, jos sopimus on voimassa vähintään kaksi vuotta. Tilapäisen luvan säilyttäminen olisi tarpeen, koska tälläkin hetkellä soveltamiskäytännössä oleskeluluvat myönnetään tilapäisinä ja koska tyypillisesti tutkimushankkeet ovat lyhytkestoisia tutkimusassistentin tehtäviä osana varsinaista tutkimushanketta, jossa ei tavoitteena ole maahan jääminen. Vähintään kahden vuoden tutkimuksen kesto ja oleskeluluvan myöntäminen tällöin jatkuvana noudattaisi samaa logiikkaa kuin mistä säädetään ulkomaalaislain 54 §:n 3 momentissa työnteon ja yritystoiminnan harjoittamisen kohdalla. Jatko-oleskeluluvan osalta säädettäisiin, että se myönnetään jatkuvana, jos edellinen tutkimusta varten myönnetty lupa on ollut jatkuva ja vastaavasti tilapäisenä, jos edellinen tutkimusta varten myönnetty lupa on ollut tilapäinen. Kahden vuoden tilapäisen luvan jälkeen seuraava tällä perusteella myönnettävä lupa olisi kuitenkin jatkuva. Muotoilu olisi sama kuin ulkomaalaislain 54 §:n 3 ja 5 momentissa. Luvan lajista säädetään ulkomaalaislain 33 §:ssä.
7 §.Tutkija- ja opiskelijadirektiivin mukaisen oleskeluluvan myöntäminen opiskelua varten. Pykälään ehdotetaan tehtävän hallitusohjelman kirjaukseen perustuva muutos siten, että opiskelijalle myönnetään oleskelulupa koko tutkinnon suorittamisen ajaksi. Voimassa oleva sääntely, jossa oleskelulupa myönnetään enintään kahden vuoden määräajaksi, muutettaisiin siten, että ensimmäisellä ja yhdellä hakemisella kolmannen maan kansalaiselle myönnetään oleskelulupa opintojen keston ajaksi. Samalla tässä pykälässä ehdotetaan säädettävän tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittaman oleskeluluvan myöntämisestä korkeakouluopiskelijalle, jolloin kansallisella oleskeluluvalla tapahtuvasta opiskelusta ehdotetaan säädettävän uudessa 7 a §:ssä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittamasta oleskeluluvan myöntämisestä, kun opiskelija on hyväksytty suorittamaan korkeakoulututkintoa ja hän on suorittanut korkeakoulun vaatimat maksut. Tutkija- ja opiskelijadirektiivin 2 artiklassa säädetään direktiivin soveltamisalasta. Mainitun artiklan 2 kohdan a ja b alakohdat, jotka vastaavat tämän ehdotuksen 2 §:n 3 momentissa mainittuja kolmansien maiden kansalaisia, on rajattu direktiivin soveltamisen ulkopuolelle. Koska tässä 7 §:ssä säädettäisiin tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittamasta oleskeluluvasta opiskelun perusteella, momentin alussa säädettäisiin täsmentävästi, että pykälän tarkoittama oleskelulupa opiskelua varten myönnetään muulle kuin 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulle kolmannen maan kansalaiselle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin oleskeluluvan lajista ja voimassaolon kestosta. Oleskeluluvan lajin osalta säädettäisiin, että oleskelulupa myönnetään jatkuvana (A) opintojen suorittamisen ajaksi. Oleskeluluvan pituus riippuisi lähtökohtaisesti siitä, mihin tutkintoon opiskelija on saanut suoritusoikeuden. Kesto määräytyisi tutkinto-opiskelijoilla kunkin tutkinnon tavoitteellisen suoritusajan mukaan, joista erikseen säädetään laissa. Tavoitteelliset suoritusajat ja se, mihin lainsäädäntöön ne perustuvat, on kuvattu edellä jaksossa 2.2. Jos opiskelija on hyväksytty tutkinto-opiskelijaksi ja opintoja edeltävään suomalaiseen yhteiskuntaan orientoivaan kieli- ja muuhun koulutukseen, oleskelulupa myönnettäisiin valmentavien opintojen keston ajaksi lisättynä tutkinto-opintojen tavoitteellisella suoritusajalla. Jos opiskelija ei valmistu sinä opintojen suorittamisen tavoitteellisena suoritusaikana, jolle ajalle oleskelulupa on myönnetty, hänelle voidaan hakemuksesta myöntää jatko-oleskelulupa opintojen loppuun saattamiseksi. Opiskelijan tulee esittää selvitys jäljellä olevien opintojen kestosta. Tällöin oleskelulupa voidaan myöntää oppilaitoksen ilmoittaman jäljellä olevan opinto-oikeuden ajaksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muista oleskeluluvan myöntämisen edellytyksistä eli toimeentulo- ja vakuutusedellytyksistä. Opiskelijan tulisi esittää hakemuksessaan selvitys hänen turvatusta toimeentulostaan ensimmäiseksi vuodeksi, vaikka opinnot kestäisivät pidemmän ajan ja oleskelulupa siten myönnettäisiin opintojen suorittamisen ajaksi. Jos opiskelija hakisi oleskelulupaa vuotta lyhyemmälle ajalle, hänen tulisi esittää selvitys toimeentulosta siltä ajalta. Momentissa säädettäisiin myös nykyistä 2 momenttia vastaavasti opiskelijan vakuutusturvasta. Vakuutusedellytyksen osalta ei ehdoteta säädettävän muutosta. Oleskeluluvan myöntäminen edellyttäisi siten edelleen, vaikka oleskeluluvan voimassaoloaika olisi aikaisempaan verrattuna huomattavasti pidempi, että kolmannen maan kansalaisella on vakuutus, joka kattaa sairaanhoidon kustannukset. Jos opintojen arvioitu kesto on vähintään kaksi vuotta, riittävää olisi, että vakuutus kattaa lääkekustannukset. Vakuutukset eivät yleensä ole toistaiseksi voimassa olevia ja käytäntö on osoittanut, että on ylipäätään vaikea saada vuotta pidempään voimassa olevaa vakuutusta. Vakuutuksen voimassaolon jatkamisesta huolehtiminen on opiskelijan omalla vastuulla. Vakuutuksesta huolehtiminen on vahvasti myös opiskelijan oman edun mukaista.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin toimeentuloedellytyksestä koko siltä ajalta, jolle oleskelulupa opiskelun perusteella myönnetään. Vaikka opiskelija esittäisi 3 momentissa säädetyllä tavalla selvityksen turvatusta toimeentulostaan ensimmäisen vuoden osalta, on hänellä kuitenkin velvollisuus huolehtia turvatusta toimeentulostaan koko sen ajan, jolle hän hakee oleskelulupaa ja jolle ajalle se myönnetään. Maahanmuuttovirasto valvoo toimeentuloedellytyksen täyttämistä. Se valvoo ennen oleskeluluvan myöntämistä, että opiskelija on esittänyt selvityksen toimeentulostaan ensimmäiselle vuodelle tai, jos opiskelija on hakenut oleskelulupaa lyhyemmälle ajalle, että toimeentulo on turvattu sen ajan. Tältä osin sääntely vastaa, mitä ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetään turvatun toimeentulon osalta oleskelulupaa myönnettäessä. Maahanmuuttovirasto voisi myös jo oleskelulupaharkinnan yhteydessä merkitä seurantaan, jos hakijalla on vaikeuksia esittää selvitystä toimeentulostaan alun alkaen, mutta oleskelulupaa ei voitaisi siltikään jättää myöntämättä.
Kun opiskelijalle esityksen mukaisesti myönnettäisiin oleskelulupa opintojen keston ajaksi ja hän esittäisi selvityksen turvatusta toimeentulostaan ensimmäisen vuoden osalta, tuon ajan jälkeiseltä ajalta ei olisi esitetty selvitystä ja turvatuksi todettua toimeentuloa samalla tavalla kuin oleskelulupaa myönnettäessä. Maahanmuuttovirasto suorittaa tutkija-opiskelijalain 3 §:ssä säädetyn perusteella ulkomaalaislain 212 §:n nojalla valvontaa luvan edellytysten täyttämisen osalta oleskeluluvan koko keston ajalta. Jos toimeentuloedellytyksen tai muun lupaedellytyksen täyttämisessä ilmenisi ongelmia, oleskeluluvan peruuttamisen harkinta tulisi kyseeseen. Esitettävän lain 12 §:n 2 momentissa lisäksi säädettäisiin, että oleskeluluvan peruuttaminen ei ole suora johtopäätös tilanteesta, vaan myös saman pykälän 4 momentin mukaisesti olisi opiskelijan tilanne selvitettävä kokonaisvaltaisesti ja otettava kaikki seikat huomioon ennen kuin päätös peruuttamisesta tehdään. Jos oleskelulupaa ei peruutettaisi, oleskelulupa jää voimaan. Jos oleskelulupa peruutettaisiin, ulkomaalaislain 9 luku tulisi sovellettavaksi. Maasta karkottamista koskevassa ulkomaalaislain 146 §:ssä säädetään, että tällöinkin on suoritettava kokonaisharkinta.
7 a §.Kansallisen oleskeluluvan myöntäminen opiskelua varten. Pykälä olisi uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi kansallisesta oleskeluluvasta opiskelua varten. Koska kyseessä olisi tutkija- ja opiskelijadirektiivin sääntelyyn liittymätön oleskelulupa, oleskelulupaan ei liittyisi sen direktiivin mukaisen oleskeluluvan sisältämää liikkumisoikeutta toiseen jäsenvaltioon suorittamaan siellä osa opinnoista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tämä oleskelulupa korkeakoulututkinnon suorittamista varten myönnettäisiin 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulle kolmannen maan kansalaiselle. Käytännössä tämä koskisi kansainvälistä suojelua hakeneita ja saaneita kolmannen maan kansalaisia ja sellaisia kolmannen maan kansalaisia, joilla on voimassa oleva karkotuspäätös ja joiden karkottamista on lykätty tosiseikkoihin perustuvista tai oikeudellisista syistä.
Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan 7 §:n 1 momentin 2 kohta. Momentin sääntely on kansallisesta tarpeesta johtuvaa, eikä siitä säädetä tutkija- ja opiskelijadirektiivissä. Näin ollen tämän momentin tarkoittamaa oleskelulupaa voi hakea kolmannen maan kansalainen tämän taustasta riippumatta eli myös 2 §:n 3 momentissa tarkoitettu kolmannen maan kansalainen. Uuden 2 momentin 1 kohdan mukaan kansallinen oleskelulupa opiskelua varten voitaisiin myöntää muussa oppilaitoksessa kuin korkeakoulussa suoritettavia opintoja varten silloin, kun opiskelu johtaa tutkintoon tai ammattiin. Tämä uusi 1 kohta vastaisi voimassa olevan 7 §:n 1 momentin 2 kohdan kahta ensimmäistä lausetta, eikä nykytilaa olisi tarkoitus muuttaa. Uuden 2 momentin 2 kohdan mukaan kansallinen opiskelijan oleskelulupa voitaisiin myös myöntää korkeakoulussa tai muussa oppilaitoksessa suoritettaviin muihin kuin tutkintoon johtaviin opintoihin, jos oleskeluluvan myöntämiselle on perusteltu syy. Kohtaan siirrettäisiin voimassa olevan 7 §:n 1 momentin 2 kohdan viimeiset lauseet tarkennettuina. Oleskelulupaa ei voisi saada mihin tahansa muihin opintoihin, vaan ne tulisi suorittaa korkeakoulussa tai muussa oppilaitoksessa. Oppilaitos määriteltäisiin 4 §:n 6 a kohdassa. Perusteltua syytä arvioitaisiin samalla tavalla kuin voimassa olevan sääntelyn kohdalla tehdään. Tällaisena syynä pidettäisiin esimerkiksi hankitun ammattitaidon tai tutkinnon täydentämistä, lähtömaassa tehtävään työhön liittyvä lisäkoulutusta, Suomesta saatava erityiskoulutusta, esimerkiksi niin sanotun koulutusviennin puitteissa tapahtuva koulutusta, Suomen kulttuurin tai suomen kielen opiskelua, ja Suomessa olevia sukujuuria. Perusteltuna syynä pidettäisiin myös opintojen aloittamista edeltävää suomalaiseen yhteiskuntaan orientoivaa kieli- ja muuta koulutusta silloin, kun hakija on hyväksytty suomalaiseen ammatilliseen oppilaitokseen tutkinto-opiskelijaksi. Tilapäinen oleskelulupa myönnettäisiin myös yli kolme kuukautta kestävään opiskelijavaihtoon tuleville.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin oleskeluluvan lajista ja kestosta. Korkeakoulututkinto-opintoja varten oleskelulupa myönnetään jatkuvana ja muihin 2 momentissa tarkoitettuihin opintoihin tilapäisenä. Oleskelulupa myönnetään korkeakouluopintojen suorittamisen osalta samaksi ajaksi kuin 7 §:ssa säädetään. Ammatillisen koulutuksen osalta tavoiteajoista ei säädetä laissa. Perustutkintojen ja erikoisammattitutkintojen ohjeellinen suoritusaika on 3 vuotta ja ammattitutkintojen 2,5 vuotta. Kuten edellä kohdassa 2.3 on kuvattu, koulutuksen aloittavalle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, jonka perusteella määräytyy myös opintojen tavoitteellinen suoritusaika. Lukiolain 10 §:n mukaan lukiokoulutus muodostaa oppimäärän, jonka tavoitteellinen suorittamisaika on 3 vuotta. Tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain (1215/2020) 11 §:n 2 momentin mukaan tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen suoritusaika on enintään yksi vuosi. Muiden opintojen osalta oleskeluluvan kesto määräytyisi opintojen keston mukaan. Mahdollinen jatko-oleskelulupa myönnettäisiin jäljellä olevien opintojen suorittamisen ajaksi. Opiskelijan tulee esittää selvitys jäljellä olevien opintojen kestosta, mikä määrittää jatko-oleskeluluvan pituuden. Toimeentulo määräytyisi kuten edellä eli, jos oleskelulupaa haetaan siinä vaiheessa yli vuoden pituiselle ajalle, riittäisi myös tällöin, että turvatusta toimeentulosta on esitetty selvitys yhden vuoden osalta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että oleskeluluvan myöntämiseen sovellettaisiin, mitä 7 §:n 3–4 momentissa säädetään toimeentulo- ja vakuutusedellytyksistä.
8 §.Oleskeluluvan myöntäminen työharjoittelua varten. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että virkkeen perässä oleva sivulause poistetaan tarpeettomana. Ilman sivulausettakin on selvää, että työharjoittelua varten oleskelulupa myönnetään enintään 18 kuukaudeksi.
8 a §.Oleskeluluvan myöntäminen harjoittelua varten. Pykälä olisi uusi ja siinä ehdotettaisiin säädettävän muusta kuin 8 §:ssä säädettävästä työsuhteisesta harjoittelusta. Voimassa olevassa tutkija- ja opiskelijalaissa ei säädetä ei-työsuhteisesta eli palkattomasta harjoittelusta, joten oleskeluluvat on myönnetty ulkomaalaislain perusteella tai sitten joihinkin harjoitteluohjelmiin ei ole voitu myöntää oleskelulupia kolmannen maan kansalaisille lainkaan.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, jotka tulee täyttää oleskeluluvan myöntämiseksi. Kolmannen maan kansalainen tulee olla hyväksyttynä harjoitteluohjelmaan. Ohjelman tulee perustua sellaisten vakiintuneiden toimijoiden toimintaan, jotka ovat palkatonta harjoitteluohjelmia ylläpitäneet tai mahdollistaneet ja joilla on edellytykset toiminnan ylläpitämiseen, minkä vuoksi se rajataan tällaisten toimijoiden ohjelmiin. Käytännössä kyse olisi unionin ohjelmasta, josta esimerkkinä Erasmus+ -ohjelman harjoittelu, ja valtioiden välisestä sopimuksesta tai kansalaisjärjestöjen vaihto-ohjelmasta. Lisäksi kyseeseen tulisi julkisoikeudellisen yhteisön ohjelma, josta esimerkkinä Opetushallituksen Suomea Suomessa –ohjelma. Muita esimerkkejä tälle oleskeluluvalle olisivat Fullbrightin stipendiohjelmat, kuten Mid-Career Professional Development Program, Fullbright Distinguished Awards in Teaching ja U.S. Scholar Program. Edellytykset ohjelman järjestäjän tai ylläpitäjän osalta olisivat suhteelliset väljät, jotta tulevaisuudessa mahdollisesti aloitettaviin uusiin harjoitteluohjelmiin voitaisiin myöntää oleskelulupia. Jotta työsuhteeseen perustumattoman harjoittelun määrä ja käyttö ei leviäisi käyttötarkoituksensa vastaisesti kaikenlaiseen mahdolliseen toimintaan, olisi harjoittelun tässä perusteltua olla rajattuna tiettyihin toimijoihin ja ohjelmiin. Näin ollen rajaus olisi Euroopan unionin ohjelmaan, valtioiden väliseen sopimukseen tai kansalaisjärjestöjen vaihto-ohjelmaan taikka julkisoikeudellisen yhteisön järjestämään ohjelmaan. Ohjelmissa olisi aina tarkoitus, että harjoittelulla on kolmannen maan kansalaisen eli harjoittelijan omaa kehittymistä tukeva koulutus- ja oppimistavoite.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kolmannen maan kansalaisen ja vastaanottavan yksikön olisi tullut tehdä harjoittelusopimus ja mitä tietoja siinä olisi oltava. Sopimuksen sisältö olisi pitkälti sama kuin säädetään työharjoittelua koskevan sopimuksen osalta 8 §:n 3 momentissa.
Momentin 1 kohta edellyttäisi, että sopimuksessa on kuvaus harjoitteluohjelmasta, mukaan lukien koulutustavoite ja oppimissisältö. Tämä kohta tarkemmin kuvaisi, mitä kolmannen maan kansalaisen osalta harjoittelulta odotetaan.
Seuraava eli momentin 2 kohta koskisi harjoittelun kestoa, millä olisi vaikutusta myönnettävän oleskeluluvan pituuteen. Oleskelulupa myönnettäisiin sille ajalle, jonka harjoittelu kestää. Jäljempänä 4 momentissa säädettäisiin oleskeluluvan enimmäiskestosta, jonka puitteissa harjoittelujen tulisi tapahtua.
Momentin 3 kohta koskisi harjoittelun sijoittamis- ja valvontaolosuhteita eli missä harjoittelu tapahtuisi ja miten sen suorittamista valvottaisiin. Ollakseen muuta harjoittelua koskeva ohjelma, jonka puitteissa harjoittelu tapahtuu, siinä olisi asianmukaisesti oltava kolmannen maan kansalaisen harjoittelijan asema huomioon ottavat seikat tarkasti mietittynä.
Momentin 4 kohta koskisi harjoitteluun käytettävää aikaa, joka olisi määriteltävä sopimuksessa.
Momentin 5 kohta koskisi, että sopimuksessa olisi esitettävä selvitykset kolmannen maan kansalaisen toimeentulon osalta. Siitä olisi selvittävä mahdollisen apurahan tai muun etuuden suuruus sekä muiden etuisuuksien, esimerkiksi asumisedun ja matkatuen suuruudet. Esitettävällä selvityksellä on merkitystä arvioitaessa ulkomaalaislain 39 §:n kannalta turvattua toimeentuloa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että kolmannen maan kansalaisen toimeentulon tulee olla turvattu siten kuin ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetään, kuitenkin niin, että ainakin pääasiallisen tulon lähteen tulee olla harjoittelua varten myönnettävä apuraha tai muu etuus. Ulkomaalaislain 39 § on yleinen toimeentuloa koskeva säännös, jota olisi noudatettava. Koska säännös ei säädä nimenomaisesta vaadittavan toimeentulon tasosta, Maahanmuuttovirasto täsmentäisi hakijoiden yhdenvertainen kohtelu huomioon ottaen oleskeluluvan myöntämisen osalta vaadittavan toimeentulon tason ohjeistuksessaan. Harjoittelusta on saatava, ja asian on selvittävä sopimuksesta, sellainen toimeentulo ja muu korvaus, joilla riittävän toimeentulon edellytys pääasiallisesti täytetään.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin myönnettävän oleskeluluvan lajista ja voimassaoloajasta. Harjoittelua varten myönnettäisiin aina tilapäinen oleskelulupa, koska kyseessä on lyhytkestoinen harjoittelu, jonka jälkeen kolmannen maan kansalaisen on pääsääntöisesti tarkoitus palata takaisin kotimaahansa. Oleskelulupa voitaisiin myöntää enintään 18 kuukaudeksi. Tämä olisi yksittäisen harjoittelun enimmäiskesto. Tyypillisimmin harjoittelut kestävät enintään vuoden, mutta enimmäiskesto olisi tässä yhtä pitkä kuin se on työsuhteisen harjoittelun kohdalla 8 §:n 4 momentissa. Enimmäiskesto siten mahdollistaisi, mutta ei pakottaisi, pitempikestoiset harjoittelujaksot.
9 §.Oleskeluluvan myöntäminen vapaaehtoistoimintaa varten. Pykälä ehdotetaan muutettavan koko pykälän muutoksena, vaikka käytännössä siihen lisätään uusi 2 momentti. Uudessa 2 momentissa säädettäisiin muuta vapaaehtoistoimintaa varten myönnettävä oleskelulupa erotuksena tutkija- ja opiskelijadirektiivin tarkoittamasta vapaaehtoistoiminnasta. Muutos tehdään teknisesti koko pykälän muutoksena, jolloin voimassa olevan säännöksen 2 ja 3 momentti siirtyvät.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, kuten tälläkin hetkellä, unionin vapaaehtoisohjelmiin perustuvasta vapaaehtoistoiminnasta. Kyseessä olisi Euroopan solidaarisuusjoukkojen (European Solidarity Corps, ESC) tai Euroopan vapaaehtoispalvelun (European Voluntary Service, EVS) järjestämästä vapaaehtoistoiminnasta. Momentissa säädettäisiin, mitä tietoja vapaaehtoistoimintaa koskevan sopimuksen, jonka kolmannen maan kansalainen ja vastaanottava yksikkö solmivat, olisi sisällettävä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niin sanotusta kansallisesta oleskeluluvasta eli erotuksena 1 momentissa tarkoitettuihin unionin ohjelmiin, muuta vapaaehtoistoimintaa varten myönnettävästä oleskeluluvasta. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi Maailmanvaihto ry – ICYE Finlandin, AIESEC:n (Association Internationale des Etudiants en Sciences Economiques et Commerciales), japanilaisen International Internship Program eli IIP-järjestön, International Youth Fellowship eli IYF ry:n ja vastaavien tahojen vapaaehtoisohjelmia, joissa vapaaehtoistyö on tyypillisesti 6 tai 12 kuukauden kestoinen jakso. Kyseessä tulisi olla vakiintuneesta ja luotettavasta toimijasta, jolla on kansainvälistä toimintaa.
Kolmannen maan kansalaisen tulisi olla tehnyt sopimus vapaaehtoistoiminnasta ja siinä olisi oltava 1 momentin 1 – 6 kohdan tiedot. Sopimuksessa olisi tiedot organisaatiosta, joka järjestää vapaaehtoistoiminnan, sen nimi ja yhteystiedot sekä yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot, 1 kohdan tarkoittama kuvaus vapaaehtoisohjelmasta, mukaan lukien ohjelman sisältö, 2 kohdan tarkoittamalla tavalla vapaaehtoistoiminnan kesto ja 3 kohdan tarkoittamat sijainti ja valvontaolosuhteet, että vapaaehtoistoiminta tehdään asianmukaisesti, sekä 4 kohdan mukaisesti vapaaehtoistoimintaan käytettävä aika, mukaan lukien alkamis- ja päättymispäivä. Lisäksi siinä tulee olla 5 kohdan mukaisesti selvitys myös varoista, jotka kattavat toimeentulo- ja majoituskulut koko oleskelun keston ajan sekä selvitys maksettavasta taskurahan vähimmäismäärästä koko oleskelun ajalta ja 6 kohdan mukaisesti selvitys koulutuksesta, jos kolmannen maan kansalainen osallistuu koulutukseen vapaaehtoistoiminnan aikana ja sitä varten.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että kolmannen maan kansalaisen tulee olla turvattu siten kuin ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetään. Ulkomaalaislain tämä säännös on yleinen turvattua toimeentuloa koskeva säännös, jota olisi noudatettava. Koska säännös ei säädä nimenomaisesta vaadittavan toimeentulon tasosta, Maahanmuuttovirasto täsmentäisi hakijoiden yhdenvertainen kohtelu huomioon ottaen oleskeluluvan myöntämisen osalta vaadittavan toimeentulon tason. Vapaaehtoistoimintaan osallistuvan, tapahtui se sitten unionin tai muun vapaaehtoistoiminnan puitteissa, osalta riittävä toimeentulo tulee olla turvattuna, jotta oleskelulupa voidaan myöntää.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin oleskeluluvan lajista ja voimassaoloajasta. Vapaaehtoistoimintaa varten myönnettäisiin aina tilapäinen oleskelulupa, koska kyseessä on lyhytkestoinen toiminta ja tutustuminen maahan, minkä jälkeen kolmannen maan kansalaisen on pääsääntöisesti tarkoitus palata takaisin kotimaahansa. Oleskelulupa voitaisiin myöntää enintään vuodeksi, koska vapaaehtoistoiminta on tyypillisimmin 6 tai 12 kuukauden kestoinen jakso.
9 a §.Oleskeluluvan myöntäminen työlomasopimuksen perusteella. Pykälä olisi uusi ja sen perusteella myönnettäisiin oleskeluluvat, jotka perustuvat valtioiden välisiin työlomasopimuksiin, eli niin sanottuihin Working Holiday-sopimuksiin. Valtioiden välisellä sopimuksella tarkoitettaisiin kaikkia instrumentteja, joilla valtiot työlomayhteistyöhön sitoutuvat.
Pykälän 1 momentin mukaan tämä oleskelulupa voitaisiin myöntää sellaisen kolmannen maan kansalaiselle, jonka kansalaisuusvaltion ja Suomen välillä on tehty työlomasopimus, kunhan hän täyttää työlomasopimuksessa määritellyt tarkemmat ehdot oleskeluluvan saamiseksi. Edellytyksiä ei ole mahdollista kirjata lakiin, koska ne vaihtelevat sopimuksittain ja sopimuksia on myös jatkossa tarkoitus solmia useamman valtion kanssa. Tällä hetkellä voimassa olevissa Australian kanssa solmitussa sopimuksessa edellytyksenä on esimerkiksi 18–30 vuoden ikä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimeentulovaatimuksesta, joka määräytyisi ulkomaalaislain 39 §:n nojalla. Vaadittava tulotaso määräytyy tarkemmin Maahanmuuttoviraston ohjeen mukaan.
Pykälän 3 momentissa todettaisiin oleskeluluvan kesto, joka niin ikään vaihtelee sopimuksittain. Valtioiden välisten työlomasopimusten perusteella myönnettävät luvat olisivat luonteeltaan tilapäisiä.
10 §.Oleskeluluvan myöntäminen työnhakua ja yritystoimintaa varten. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 7 a §:n nojalla myönnettävä kansallinen opiskelijan oleskelulupa. Lisäksi oleskelulupa ulotettaisiin koskemaan 6 a §:n nojalla eli kansallisen tutkimuksen perusteella myönnettyä oleskelulupaa siinä tapauksessa, kun oleskeluluvan nojalla Suomessa oleskellut kolmannen maan kansalainen on suorittanut tutkinnon. Muutoksen tarkoituksena on, että kolmannen maan kansalaiselle, joka on suorittanut tutkinnon tai tehnyt tutkimustyön Suomessa, annetaan enemmän aikaa löytää työpaikka tai perustaa yritys. Oleskelulupaa ei tarvitsisi enää hakea heti opiskelun, tutkimuksen tai muun tutkimuksen perusteella myönnetyn oleskeluluvan päättymisestä, vaan sitä voisi jatkossa hakea viiden vuoden sisällä siitä, kun edellisen oleskeluluvan, joka on myönnetty 6, 6 a, 7 tai 7 a §:n perusteella, voimassaoloaika on päättynyt.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimeentuloedellytyksestä. Oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on, että 1 momentissa tarkoitetun henkilön toimeentulo on turvattu siten kuin ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetään.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin hallitusohjelmakirjauksen perusteella siten, että tutkimustoiminnan loppuunsaattamisen tai tutkinnon suorittamisen jälkeen oleskelulupa työnhakua tai yritystoimintaa varten myönnettäisiin kahdeksi vuodeksi aiemman yhden vuoden sijaan. Oleskelulupa myönnetään tilapäisenä, paitsi jos edeltävä oleskelulupa on ollut jatkuva, jolloin se myönnetään jatkuvana. Oleskeluluvan enimmäiskesto on kaksi vuotta sisältäen mahdolliset jatko-oleskeluluvat, jotka tällä samalla perusteella myönnetään. Muutoksilla pyrittäisiin myös joustavoittamaan luvan käyttöä siten, että lupa voitaisiin myöntää kolmessa osassa siten, että jokaisen oleskeluluvan keston tulisi olla vähintään kuusi kuukautta. Lupa tulisi käyttää kolmen vuoden sisällä ensimmäisen tällä perusteella myönnetyn luvan myöntämisestä. Lisäksi momentissa säädettäisiin, että mikäli kolmannen maan kansalainen suorittaa uuden tutkinnon tai saattaa loppuun uuden tutkimuksen, joka oikeuttaisi uuteen työnhakulupaan, päättyisi hänen oikeutensa edelliseen työnhakulupaan, vaikka siitä olisikin jokin osa käyttämättä.
Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin uudet lupaperusteet, joista säädettäisiin 6 a ja 7 a §:ssä. Siten näillä kansallisen oleskeluluvan haltijoilla olisi myös sama momentin tarkoittama oikeus kuin on tutkija- ja opiskelijadirektiiviin perustuvissa oleskeluluvissa, joista säädetään 6 ja 7 §:ssä.
11 §.Hakemuksen hylkäysperusteet. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä tulisi huomioiduksi kaikki oleskelulupaperusteet, joista laissa säädetään. Muutoksella hakemuksen hylkäämisen perusteita voitaisiin soveltaa myös niihin uusiin oleskelulupaperusteisiin, jotka lakiin ehdotetaan lisättävän. Tällä tavoin säätäen hakemuksen hylkäysperusteet olisivat samat kaikissa oleskelulupaperusteissa, mikä olisi perusteltua myös lain soveltamisen yhdenmukaisuuden vuoksi.
12 §.Oleskeluluvan peruuttaminen tai uusimatta jättäminen. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta ja 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä tulisi huomioiduksi kaikki oleskelulupaperusteet, joista laissa säädetään. Oleskeluluvan peruuttamista ja uusimatta jättämistä koskevaa säännöstä siten sovellettaisiin myös niihin uusiin oleskelulupiin, jotka lakiin ehdotetaan lisättävän. Tällä tavoin säätäen oleskeluluvan peruuttamista ja uusimatta jättämistä koskevat perusteet olisivat samat kaikissa oleskelulupaperusteissa, mikä olisi perusteltua myös lain soveltamisen yhdenmukaisuuden vuoksi.
Pykälän 2 momentin 6 kohtaa ehdotetaan muutettavan. Pykälän 2 momentissa säädetään oleskeluluvan harkinnanvaraisesta peruuttamisesta ja uusimatta jättämisestä erona 1 momentissa säädettyyn ehdottomaan sääntelyyn. Mainitussa 6 kohdassa säädetään tällä hetkellä, että oleskeluluvan peruuttamista tai uusimatta jättämistä voidaan harkita, jos opiskelija ei noudata taloudellisen toiminnan harjoittamista koskevia aikarajoja tai hänen opintonsa eivät edisty riittävällä tavalla. Kohtaan lisättäisiin, että opiskelijan oleskeluluvan peruuttamista tai oleskeluluvan uusimatta jättämistä voitaisiin harkita, jos opiskelijan toimeentulo ei ole turvattu tai vakuutus ei ole voimassa siten kuin 7 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään. Sääntelyn täsmentäminen olisi tarpeen, jotta oleskeluluvan peruuttaminen tai uusimatta jättäminen tulisi kokonaisharkinnassa arvioitavaksi sen sijasta, että siihen sovellettaisiin 1 momenttia. Saman pykälän 4 momentissa nimittäin säädetään, että 2 momenttia sovellettaessa on otettava huomioon tapauksen erityiset olosuhteet kokonaisuudessaan ja noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Opiskelijan kohdalla voi olla erilaisia syitä ja olosuhteita, jotka ovat vaikuttaneet kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttämiseen ja ne voivat myös olla opiskelijan omasta toiminnasta riippumattomia tilanteita. Oleskeluluvan peruuttamiseen ei tulisi ryhtyä, jos opiskelijan laiminlyönnit ovat kokonaisuudessaan arvioiden vähäisiä. Ensisijaisesti opiskelijalle tulisi antaa neuvontaa ja kehotus korjata tilanteensa, jotta oleskelulupaa ei peruutettaisi. Menettelyssä ennen päätöksentekoa olisi joka tapauksessa noudatettava, mitä hallintolain 6 luvussa säädetään asian selvittämisestä ja asianosaisen kuulemisesta.
13 §.Oleskelulupakorttiin tehtävä merkintä. Pykälässä säädetään oleskelulupakorttiin tehtävästä merkinnästä. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Siinä säädettäisiin, että oleskelulupakorttiin tehdään merkintä ”tutkijoiden liikkuvuus”, kun kyse on toiseen jäsenvaltioon tapahtuvasta tutkijan liikkuvuudesta, joka kestää yli 180 päivää jäsenvaltiota kohti. Vaikka laissa ei ole säädetty tutkija- opiskelijadirektiivissä säädettyä vastaavasti tutkijoiden lyhyt- ja pitkäaikaisesta liikkuvuudesta, on laissa säädettävä merkinnän tekemisestä tilanteessa, jossa tutkijan liikkuvuus kestää yli 180 päivää. Tutkija- ja opiskelijadirektiivin 29 artiklan 1 kohdassa säädetään, että toinen jäsenvaltio voi määrittää tutkijan pitkäaikaiselle liikkuvuudelle enimmäisajan, jonka on oltava vähintään 360 päivää. Liikkuvuuden enimmäiskesto vaihtelee jäsenvaltioittain, ja esimerkiksi tutkija voi liikkua ensimmäisestä jäsenvaltiosta Suomeen 17 §:ssä säädetyllä tavalla enintään kahdeksi vuodeksi.
14 §.Työnteko-oikeus ja oikeus harjoittaa elinkeinoa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että opiskelijan työnteko-oikeuden lisäksi pykälässä selkeyden vuoksi säädettäisiin myös muihin tämän lain nojalla myönnettyihin lupiin sisältyvästä työnteko-oikeudesta. Sääntely olisi selkeyttävää, eikä se muuttaisi nykytilaa. Lain 8 a §:ssä säädettävän harjoittelun ja 9 §:ssä säädettävän vapaaehtoistoiminnan perusteella myönnettävään oleskelulupaan ei sisälly työnteko-oikeutta, koska niissä ei ole kyse työsuhteessa tehtävästä työstä, eikä työnteko-oikeudesta niiden osalta siten säädettäisi.
Pykälän 1 momentin 1 kohdassa todettaisiin, että 6, 6 a ja 10 §:n nojalla myönnettyihin oleskelulupiin kuuluu rajoittamaton työnteko-oikeus. Aiemmin 6 §:n nojalla luvan saaneen rajoittamaton työnteko-oikeus on seurannut ulkomaalaislain 78 §:n 3 momentin 1 kohdasta, jonka mukaan työnteko-oikeus on ulkomaalaisella, jolle on myönnetty jatkuva oleskelulupa muulla kuin työnteon perusteella. Lain 10 §:n nojalla myönnetyn luvan saaneen työnteko-oikeudesta ei ole ollut erillistä säännöstä, mutta se on käytännössä ollut rajoittamaton johtuen siitä, että nyt voimassa olevan 15 §:n 2 momentin mukaan kolmannen maan kansalainen, jolle on myönnetty 10 §:ssä tarkoitettu oleskelulupa, saa työpaikan löydettyään aloittaa työnteon taikka aloittaa yritystoiminnan. Näin ollen pykälän 2 momentin aiempi sisältö eli ”kolmannen maan kansalainen, jolle on myönnetty 10 §:ssä tarkoitettu oleskelulupa, saa työpaikan löydettyään aloittaa työnteon taikka aloittaa yritystoiminnan.” ei enää olisi tarpeen, ottaen huomioon myös sen, että tämän pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että maassa oleskeluluvalla oleskelevalla kolmannen maan kansalaisella on oikeus harjoittaa elinkeinoa. Näiden kahden lupaperusteen osalta säännös olisi selkeyttävä, eikä muuta nykytilaa. Ehdotetun 6 a §:n nojalla myönnetyn oleskeluluvan osalta tilanne muuttuisi, koska kun heille on myönnetty oleskelulupa nykyisen ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla, on heillä ollut 78 §:n 2 momentin nojalla luvan perusteen mukainen työnteko-oikeus ja nyt se olisi rajoittamaton.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa todettaisiin, että työharjoittelijan luvalla maassa oleskelevalla on luvan perusteen mukainen työnteko-oikeus eli työnteko-oikeus sillä alalla, jolle lupa on myönnetty.
Pykälän 1 momentin 3 kohtaan siirrettäisiin sääntely opiskelijan työnteko-oikeudesta eli pykälän nykyinen sisältö uudistettuna. Sääntely koskisi jatkossa myös uudella 7 a §:n mukaisella kansallisella opiskelijan oleskeluluvalla maassa oleskelevaa. Uuden kansallisen oleskeluluvan voisi jatkossa saada myös kansainvälistä suojelua hakenut henkilö. Tällöin työnteko-oikeus määräytyisi myönnetyn oleskeluluvan mukaan. Lain 3 §:ssä säädetään sen suhteesta ulkomaalaislakiin. Kun otetaan lisäksi huomioon, että turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden tarkoituksena on yleisesti mahdollistaa henkilölle tutustuminen ja pääsy työelämään ja että opiskelijoiden työnteon ajallisten rajoitusten tarkoituksena on osaltaan varmistaa päätoiminen opiskelu, on perusteltua, että kuvatun kaltaisessa tilanteessa työnteko-oikeus perustuisi tämän lain, eikä ulkomaalaislain säännökseen, mitä sinällään jo mainittu 3 § ilmentää. Kuten voimassa olevan sääntelyn mukaan, myös 3 kohdan a alakohdan mukaan työtä voisi tehdä ilman ajallisia rajoitteita, jos se on tutkintoon sisältyvää työharjoittelua tai opintoihin sisältyvän lopputyön tekemistä ansiotyönä. Muuta työtä opiskelija voisi jatkossa b alakohdan mukaan tehdä siten, että työnteko-oikeus olisi saman suuruinen koko vuoden ja tasoittumisjakso olisi kalenterivuosi. Työnteko-oikeus koskisi kuten nykyään jatkossakin kaikkia ammattialoja. Viikkotuntimäärä 30 tuntia ei merkittävästi eroaisi nykytilasta, mutta opiskelija voisi vapaammin päättää sen jakautumisesta lukuvuoden aikana. Tämä olisi tarkoituksenmukaista ottaen huomioon, että nykyään oppilaitoksessa ei ole aikaa, jolloin oppilaitoksessa ei järjestetä varsinaista opetusta, vaan opetusta järjestetään myös kesälukukaudella. Vaikka tasoittumisjakso on kalenterivuoden mittainen, tulee luvan myöntämisen ajankohta ottaa huomioon siten, että jos oleskelulupa on myönnetty kesken kalenterivuoden, on tasoittumisjakso sinä vuonna luvan myöntämisestä vuoden loppuun. Sama koskee tilannetta, jossa oleskeluluvan voimassaolo loppuu kesken kalenterivuoden. Saman momentin 3 kohdan a alakohdan mukaista työntekoa ei otettaisi huomioon laskettaessa b alakohdan mukaisia tunteja.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtioiden välisen työlomasopimuksen perusteella oleskeluluvan saaneen työnteko-oikeudesta, joka tarkemmin määräytyy jokaisen sopimuksen sisällön mukaan. Australian kanssa tehdyn sopimuksen mukaan oleskeluluvan haltijalla on oikeus tehdä työtä enintään yhdeksän kuukauden ajan kahdentoista kuukauden pituisen matkan aikana, mutta saman työnantajan palveluksessa luvan haltija saa olla kuitenkin enintään kolmen kuukauden ajan. Uuden-Seelannin kanssa tehdyssä sopimuksessa työntekoa ei sen sijaan ole rajoitettu.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selkeyden vuoksi myös oikeudesta elinkeinon harjoittamiseen. Elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (122/1919) 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan laillista ja hyvän tavan mukaista elinkeinoa saa harjoittaa luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella. Asuinpaikalla tarkoitetaan kotikuntalain mukaista kotikuntaa. Ahvenanmaan osalta oikeus harjoittaa elinkeinoa on maakunnan toimivallan piirissä. Oikeudesta harjoittaa elinkeinoa säädetään landskapslag om rätt att utöva näring –maakuntalaissa (Ålands författningssamling 1996:47), jonka osalta on vireillä muutosehdotus, jonka voimaantulon ajankohdasta ei toistaiseksi ole tietoa.
15 §.Oikeus aloittaa työnteko ja työnteko-oikeuden kesto. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan pykälän uutta sisältöä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kaiken tähän lakiin perustuvan työnteko-oikeuden kestosta.
Pykälän 1 momentissa todettaisiin pääsääntö, eli se, että työnteko-oikeus alkaa oleskeluluvan myöntämisestä ja päättyy sen voimassaolon päättyessä ja että uuden oleskeluluvan mukainen oikeus alkaa, kun oleskelulupa on myönnetty.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeus 1 momentin mukaisesta tilanteesta. Jos kolmannen maan kansalainen laittaa jatko-oleskelulupahakemuksen samalla tai eri perusteella vireille ennen edellisen oleskeluluvan päättymistä, saa edellisen oleskeluluvan mukaista työntekoa jatkaa, kunnes uuden hakemuksen johdosta on myönnetty oleskelulupa tai kielteinen päätös on tullut lainvoimaiseksi. Uuden oleskeluluvan työnteko-oikeus alkaa, kuten 1 momentissa on säädetty, kun uusi oleskelulupa on myönnetty. Mikäli tämän lain mukainen työnteko-oikeus kuitenkin perustuu joko työharjoitteluun (8 §) tai työlomaan (9 a §) ja kolmannen maan kansalainen tällaisen oleskeluluvan edelleen voimassa ollessa hakee uutta oleskelulupaa muulla perusteella, päättyisi edellisen oleskeluluvan mukainen työnteko-oikeus kuitenkin, kun oleskeluluvan voimassaolo päättyy. Tämä johtuisi siitä, että kun oleskeluluvan kestoa on ajallisesti rajoitettu, ei olisi perusteltua, että työnteko-oikeus jatkuisi oleskeluluvan päätyttyä. Tämä vastaisi myös nykyistä soveltamiskäytäntöä työharjoittelijan oleskeluluvan osalta ja olisi johdonmukaista ottaen huomioon, että ulkomaalaislain 80 §:n 3 momentissa on ajallisesti rajoitettujen muuta työntekoa varten myönnettävien lupien osalta säädetty vastaavasti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta 2 momentin mukaiseen tilanteeseen ja se vastasi voimassa olevan 15 §:n 1 momentin sisältöä selkeytettynä. Säännöksellä tarkoitettaisiin, että kun kolmannen maan kansalaiselle on myönnetty oleskelulupa 7 tai 7 a §:n perusteella ja hän saa tutkintonsa valmiiksi, voi hän vielä sen oleskeluluvan voimassaolon aikana, haettuaan jatko-oleskelulupaa edellisen oleskeluluvan voimassa ollessa joko työnteon perusteella tai 10 §:ssä säädetyn työnhaun tai yritystoiminnan perusteella, aloittaa uuden työn tai yritystoiminnan ja työskennellä ilman rajoituksia. Koska tutkijalla on jo oleskeluluvan voimassaoloaikana rajoittamaton työnteko-oikeus, seuraa hänen osaltaan sama vaikutus jo nyt ehdotetusta 2 momentista. Tutkijan osalta työnteko-oikeuden jatkumisesta ei siten olisi tässä momentissa enää tarpeen säätää. Työnteon perusteella haettavalla oleskeluluvalla tarkoitettaisiin kaikkia työnteon perusteella myönnettäviä oleskelulupia eli esimerkiksi työntekijän oleskelulupaa ja Suomessa tutkinnon suorittaneen oleskelulupaa. Yritystoiminnan perusteella myönnettävällä oleskeluluvalla tarkoitettaisiin sekä yrittäjän oleskelulupaa että kasvuyrittäjän oleskelulupaa. Lisäksi momentissa säädettäisiin selkeyden vuoksi, että jos hakemuksen johdosta annettava päätös on kielteinen, jatkuu rajoittamaton työnteko-oikeus, kunnes kielteinen päätös on lainvoimainen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vastaavalla tavalla kuin säädetään ulkomaalaislain 80 §:n 5 momentissa. Ehdotetun momentin perusteella työnteko-oikeus päättyy 1-3 momentissa säädetystä poiketen viimeistään silloin, kun karkottamista koskeva päätös on täytäntöönpanokelpoinen.
16 §.Perheenjäsenen oleskelu- ja työnteko-oikeus. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että tämän lain nojalla oleskeluluvan saaneen perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa perhesiteen perusteella. Voimassa oleva säännös koskee ainoastaan tutkijan perheenjäseniä, joten muutos tarkoittaa sitä, ettei muidenkaan tässä laissa säädetyn oleskeluluvan haltijan perheenjäsenille enää myönnettäisi oleskelulupaa ulkomaalaislain perusteella, vaan tämän lain perusteella.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pääsäännöstä, että tämän lain nojalla oleskeluluvan saaneen kolmannen maan kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa perhesiteen perusteella. Luvan laji olisi sama kuin on perheenkokoajan oleskeluluvan laji. Oleskeluluvan pituuden osalta sovellettaisiin, mitä ulkomaalaislain 53 §:n 1 ja 2 momentissa ja 55 §:n 1-3 momentissa säädetään.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työlomasopimuksen nojalla oleskeluluvan saaneen perheenjäsenen luvasta. Perheenjäsen saisi luvan, mikäli sopimuksessa niin todettaisiin. Nyt voimassa olevissa Australian ja Uuden-Seelannin kanssa tehdyissä sopimuksissa on määritelty, ettei perheenjäsenet voi seurata mukana. Säännöksessä ei kuitenkaan haluta rajoittaa tulevaisuudessa tehtävien sopimusten sisältöä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että perhesiteen perusteella myönnettävän oleskeluluvan myöntämisen edellytys on, että perheenjäsenen toimeentulo on turvattu. Tältä osin sovellettaisiin, mitä ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetään. Perheenjäsenten osalta toimeentulovaatimus olisi näin ollen samanlainen kuin se on muidenkin oleskelulupaa hakevien perheenjäsenten kohdalla.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että perheenjäsenellä on rajoittamaton työnteko-oikeus. Voimassa olevassa pykälän 3 momentissa viitataan ulkomaalaislain säännöksiin työnteko-oikeuden osalta, mutta selvyyden vuoksi siitä esitetään säädettävän tässä laissa, koska perheenjäseniä koskeva sääntely koskee muitakin kuin tutkijoiden perheenjäseniä. Perheenjäsenellä, riippumatta siitä, myönnetäänkö oleskelulupa tilapäisenä tai jatkuvana, olisi siten jatkossakin rajoittamaton työnteko-oikeus. Jatkossa myös työnteko-oikeuden alkamiseen ja jatkumiseen sovellettaisiin 15 §:ää.
18 §.Tutkijan perheenjäsenen liikkuminen ja työnteko-oikeus. Pykälän otsikkoa ja 2 momenttia muutettaisiin, mutta muutokset esitetään tehtävän koko pykälän muutoksena. Pykälän otsikkoon lisättäisiin maininta työnteko-oikeudesta, jotta otsikko paremmin vastaisi sitä, mistä pykälässä säädetään.
Pykälän 1 momenttiin ei esitetä tehtävän muutosta, vaan se säilytettäisiin sellaisenaan. Kyseessä on perussäännös tutkijan perheenjäsenen maahantulosta ja oleskelusta ensimmäisen jäsenvaltion myöntämällä oleskeluluvalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkijan perheenjäsenen, joka on liikkunut tutkija mukana ensimmäisestä jäsenvaltiosta Suomeen, työnteko-oikeudesta. Liikkuvuutta käyttävän perheenjäsenen työnteko-oikeus olisi rajoittamaton samalla tavalla kuin se on muidenkin perheenjäsenten kohdalla, joille myönnetään oleskelulupa ulkomaalaislain perusteella tai myönnettäisiin tämän lain perusteella. Tutkijan perheenjäsen liikkuu Suomeen ensimmäisen jäsenvaltion myöntämällä oleskeluluvalla ja tutkija tekee hänen osaltaan ilmoituksen liikkumisesta Maahanmuuttovirastolle 20 ja 21 §:ssä säädetyn mukaisesti. Perheenjäsenellä olisi työnteko-oikeus ensimmäisen jäsenvaltion myöntämällä oleskeluluvalla. Työnteko-oikeus kuitenkin päättyisi, jos Maahanmuuttovirasto vastustaa liikkuvuutta 22 §:ssä säädetyllä tavalla. Kun vastustaminen on annettu tiedoksi, työnteko-oikeus päättyy heti.
21 §.Ilmoituksen sisältö. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan täsmennettävän. Voimassa olevassa säännöksessä liikkumisoikeutta käyttävän kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan voimassaolon tulee kattaa liikkumisen ajanjakson, mutta samaa ei vaadita matkustusasiakirjan osalta. Muutoksena olisi, että sekä matkustusasiakirjan että ensimmäisen jäsenvaltion myöntämän oleskeluluvan tulee olla voimassa liikkumisen keston ajan. Sääntely koskee tutkija-opiskelijadirektiivin tarkoittamaa tutkijaa, tutkijan perheenjäsentä ja opiskelijaa, kun he aikovat liikkua ensimmäisen jäsenvaltion oleskeluluvalla Suomeen. Sääntely vastaisi direktiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 29 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaa ja toisen kohdan a alakohdan i kohtaa.
31 §.Muutoksenhaku. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vakiintuneempaan muotoon. Pykälän sisältö muutettaisiin, koska hallintolainkäyttölaki (586/1996) on kumottu ja korvattu lailla oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019), joka on tullut voimaan 1.1.2020. Lakia sovelletaan oikeudenkäynnissä yleisissä hallintotuomioistuimissa, joita ovat korkein hallinto-oikeus ja alueelliset hallinto-oikeudet, mukaan lukien Ahvenanmaan hallintotuomioistuin. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain sijasta kuitenkin sovellettaisiin eräitä ulkomaalaislain muutoksenhakua koskevista säännöksiä, jotta muutoksenhakua koskeva sääntely säilyisi mahdollisimman yhtenäisenä ulkomaalaisasioissa. Näin ollen sovellettaisiin ulkomaalaislain 192 §:ää, jossa säädetään toimivaltaisista hallinto-oikeuksista, 197 §:n 1 ja 3 momenttia, jossa säädetään valituskirjelmän toimittamisesta, ja 199 §:ää, jossa säädetään täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen ratkaisemisesta. Lisäksi valitusluvan myöntämisen perusteiden osalta sovellettaisiin ulkomaalaislain 196 §:n 4 momenttia, koska tutkija- ja opiskelijalain valituslupasääntelyn ei ole perusteltua olla erilainen kuin ulkomaalaislakiin perustuvissa ulkomaalaisten oleskelua koskevissa asioissa. Maahanmuuttoviraston oikeudesta hakea muutosta hallintotuomioistuimen päätöksen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 109 §:n 2 momentissa.