1.1  Tausta

Covid-19-tautia aiheuttava uusi koronavirus eli SARS-CoV-2 on ihmiselle uusi taudinaiheuttaja, minkä vuoksi väestöllä ei ole sille aiempien tartuntojen tuomaa immunologista vastustuskykyä. SARS-CoV-2-virus tarttuu herkästi ja aiheuttaa osalle tartunnan saaneista vakavan taudinkuvan, joka voi pahimmillaan johtaa kuolemaan. Maailman terveysjärjestö (WHO) julisti uuden koronaviruksen kansainväliseksi kansanterveysuhaksi (Public Health Emergency of International Concern PHEIC) 30.1.2020, ja viruksen aiheuttaman epidemian pandemiaksi 11.3.2020. 

Globaalisti covid-19-tartuntoja on tammikuun 2022 puoliväliin mennessä todettu yli 328 miljoonaa ja yli 5,5 miljoonaa henkilöä on menehtynyt tautiin. Loka-marraskuussa 2021 tautitapausten globaali määrä kääntyi jälleen nousuun, mutta epidemiologinen tilanne vaihtelee eri maiden ja alueiden välillä ja se voi muuttua nopeastikin. WHO Coronavirus (COVID-19) Dashboard. Saatavilla: . Viitattu 21.1.2022. 

Suomessa on tammikuun puoliväliin 2022 mennessä todettu yhteensä yli 426 800 covid-19-tartuntaa ja noin 1720 henkilöä on menehtynyt tautiin. THL. Koronakartta. Saatavilla: . THL. Hybridistrategian seurantaraportit. Tilanneraportti 21.1.2022. Saatavilla: . Viitattu 21.1.2022.Epidemiatilanne on Suomessa loppusyksyn 2021 aikana olennaisesti heikentynyt: uusien koronatartuntojen määrä on lisääntynyt, testipositiivisten osuus on kasvanut ja sairaanhoidon kuormitus on lisääntynyt. Tartunnat leviävät erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten piirissä. Suomen yli 12-vuotiaasta väestöstä ensimmäisen rokoteannoksen oli saanut 86,3 %, toisen 82,9 % ja kolmannen 41,4 %. Rokotuskattavuus oli korkeinta iäkkäimmissä ikäryhmissä. THL. Koronarokotusten edistyminen. Saatavilla: . Viitattu 21.1.2022. 

Rokottamisesta huolimatta virus kiertää edelleen väestössä, mikä mahdollistaa myös sen luontaisen muuntumisen. Pandemian aikana on havaittu tuhansia erilaisia muuntuneita viruskantoja. Niistä huolestuttaviksi määritellään ne, jotka mahdollisesti tarttuvat aiempaa helpommin tai aiheuttavat aiempaa vakavampia taudinkuvia tai väistävät käytettävissä olevien rokotteiden antamaa suojaa (ns. Variant of Concern, VOC) WHO. Tracking SARS-Cov-2 variants. . Viitattu 20.1.2022.. Huolestuttavista virusmuunnoksista ns. Omikron-virusmuunnos on vallannut alaa nopeasti EU-alueella. WHO ja Euroopan tautienehkäisy- ja valvontavirasto (ECDC) ilmoittivat siitä ensimmäisen kerran 26.11.2021. WHO. 26.11.2021. Classification of Omicron (B.1.1.529): SARS-CoV-2 Variant of Concern. Saatavilla: . ECDC. Threat Assessment Brief: Implications of the emergence and spread of the SARS-CoV-2B.1.1. 529 variant of concern (Omicron) for the EU/EEA. 26.11.2021. Saatavilla: . Omikron-virusmuunnosta pidettiin huolestuttavana, koska siinä on enemmän mutaatioita kuin aiemmissa viruskannoissa ja se vaikutti leviävän aiempia viruskantoja nopeammin. Tämänhetkisen tutkimustiedon ja kokemuksen perusteella Omikron leviää aiempia virusmuunnoksia herkemmin, se pystyy osittain väistämään koronarokotteiden ja aiemman SARS-CoV-2-virusinfektion antamaa suojaa mutta kliiniseltä kuvaltaan ja vakavuudeltaan sen aiheuttama tauti on useimmiten aiempien varianttien aiheuttamaa covid-19-tautia lievempi. Laboratoriotutkimusten sekä muun muassa Isossa-Britanniassa tehdyn rekisteripohjaisen selvityksen perusteella on todettu, että Omikron-muunnos pystyy aiheuttamaan lieväoireisen taudin myös kahdesti rokotetuilla. Kolmannella annoksella näyttää olevan tartuntariskiä vähentävää vaikutusta, mutta tietoa tarvitaan yhä lisää. ECDC seuraa koko EU:n tilannetta aktiivisesti mm. viikkoraporteissaan. ECDC. Weekly epidemiological update: Omicron variant of concern (VOC). . Viitattu 21.1.2022. 

Koronakriisin hallintaan tarkoitettua hybridistrategiaa uudistettiin syyskuussa 2021. Hybridistrategian päivitetty toimintasuunnitelma otettiin käyttöön 15.11.2021 hallituksen linjauksen mukaisesti. Epidemiaa torjutaan ensisijaisesti paikallisin ja alueellisin kohdennetuin toimin, jotka perustuvat tartuntatautilakiin. Uudistetun hybridistrategian tavoitteena on avata yhteiskunta, edistää sen avoinna pitämistä sekä tukea epidemian jälkihoitoa, talouden kasvuedellytyksiä ja jälleenrakennusta. Tavoitteena on myös vakavien sosiaalisten ja taloudellisten seurausten välttäminen, terveydenhuollon kapasiteetin turvaaminen sekä riskiryhmien ja heikoimmassa asemassa olevien suojaaminen. 

Sosiaali- ja terveysministeriö päivitti koronavirustestauksen strategian viimeksi 10.12.2021 tilanteessa, jossa valtaosa Suomessa todetuista koronavirustartunnoista oli delta-virusmuunnoksen aiheuttamia. Tämän jälkeen epidemiatilanne on merkittävästi muuttunut, kun omikron-virusmuunnos on yleistynyt hyvin nopeasti Suomessa. Tapausmäärien nopea kasvu on johtanut monin paikoin erityisesti koronatestauksen ja tartunnanjäljityksen ylikuormittumiseen. Testauksen ylikuormittuminen on todennäköisesti johtanut siihen, että aikaisempaa suurempi osa tartunnoista jää havaitsematta ja rekisteröimättä. THL. Covid-19-epidemian hybridistrategian seuranta – tilannearvioraportti 12.1.2022. Saatavilla: . 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tartuntatautilain (1227/2016) 7 §:n perusteella antanut 13.1.2022 ohjeen koronatesteistä ja kontaktien välttämisestä alueilla, joilla testaus ja jäljitys on ruuhkautunut. THL: Koronatestit ja kontaktien välttäminen alueilla, joilla testaus ja jäljitys on ruuhkautunut 13.1.2022. . Viitattu 21.1.2022. Ohjeen mukaan suosituksen tarkoituksena on antaa väestölle toimintaohjeita, joilla pyritään koronavirustartuntojen leviämisen estämiseen nopeasti muuttuvassa epidemiatilanteessa, jossa virus leviää endeemisesti eikä kansallista laajaan testaamiseen perustuvaa testaus- ja jäljitysstrategiaa pystytä alueella enää kaikilta osin noudattamaan. Mikäli kunnassa tai alueella annetaan tarkempia ohjeita, tulee henkilön noudattaa niitä. 

Toimintaohjeen mukaan yhteyttä terveydenhuoltoon ei tarvitse ottaa eikä testiin tarvitse hakeutua, jos oireet ovat lieviä. Kontakteja muihin kuin samassa taloudessa asuviin suositellaan kuitenkin vältettäväksi vapaaehtoisesti vähintään viiden vuorokauden ajan. Kotitestin voi halutessaan tehdä, mutta vaikka se olisi positiivinen, sitä ei sairauden hoidon vuoksi tarvitse varmistaa terveydenhuollossa tehtävällä testillä. Terveydenhuollossa tehtävään koronavirustestiin on THL:n ohjeistuksen mukaan syytä hakeutua, jos koronavirustartuntaan viittaavien oireiden lisäksi terveydenhuollon ammattilainen on suositellut testiä, jos työskentelee sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakas- ja potilastyössä, jos työskentelee missä tahansa tehtävässä ympärivuorokautisessa hoiva- tai vammaispalveluissa, kuuluu vakavan koronavirustaudin riskiryhmään tai on raskaana.  

Jos kansalaiset noudattavat THL:n ohjeen mukaisia suosituksia testaamisesta, vähentää se erityisesti perusterveydenhuollon kuormitusta, kun kansalaiset eivät hakeudu testattaviksi julkiseen terveydenhuoltoon, ellei sille ole erityinen tarve. Toisaalta todentamattoman covid-19-taudin sairastaminen vähentää määrättäviä viranomaispäätöksiä eli voimassa olevan tartuntatautilain mukaista karanteeniin asettamista ja eristämistä sekä tätä kautta mahdollisuutta tartuntatautipäivärahaetuuteen. 

Epidemian hallinnassa on tärkeää, että covid-19-positiivinen henkilö välttää lähikontakteja muihin ihmisiin tartunnan leviämisen riskin pienentämiseksi. Tartuntatautilain mukaisella tartuntatautipäivärahalla pyritään kompensoimaan sairastamisesta tai altistumisesta aiheutuvaa ansionmenetystä ja se toimii kannustimena eristämisen tai karanteenin noudattamiselle. 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Esityksen valmistelun aikana on kuultu seuraavia tahoja: Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ry, KT Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Akava ry, STTK ry, Suomen Kuntaliitto, Kansaneläkelaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Hyvinvointiala HALI ry, Suomen Lääkäriliitto, Lääkäripalveluyritykset LPY ry, Suomen Yrittäjät ja SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö on osallistunut esityksen valmisteluun vuosilomaa koskevien muutosten osalta. 

2.1  Nykytilan kuvaus

Työstä poissaolosta sekä karanteeniin ja eristämiseen määräämisestä säädetään tartuntatautilaissa. Lain 57 §:n mukaan, jos yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ei voida estää muilla toimenpiteillä, virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä päätöksen tautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön työstä, varhaiskasvatuksesta tai oppilaitoksesta poissaolosta yhtäjaksoisesti yhteensä enintään kahden kuukauden ajaksi. Päätös työstä, varhaiskasvatuksesta tai oppilaitoksesta poissaolosta on välittömästi kumottava, kun asianomainen ei ole enää tartuntavaarallinen. 

Lain 60 §:n mukaan virkasuhteinen kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri tai virkasuhteinen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää henkilön karanteenista enintään yhden kuukauden ajaksi, jos yleisvaarallisen tartuntataudin tai sellaiseksi epäillyn tartuntataudin leviämisen vaara on ilmeinen eikä leviämistä voida muulla tavoin estää. Päätöksen karanteenista voi tehdä henkilölle, jonka on perustellusti epäilty altistuneen, ja päätös voidaan tehdä myös henkilön tahdosta riippumatta. Lain 62 §:n mukaan päätöksen karanteenin jatkamisesta tai lopettamisesta voi tehdä virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri. 

Eristämisestä säädetään lain 63 §:ssä. Sen mukaan kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virkasuhteinen tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää yleisvaaralliseen tai sellaiseksi epäiltyyn tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn henkilön eristämisestä enintään kahden kuukauden ajaksi, jos taudin leviämisen vaara on ilmeinen eikä sitä voida muilla toimenpiteillä estää. Päätöksen voi tehdä myös sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn henkilön tahdosta riippumatta. Lain 66 §:n mukaan päätöksen eristämisen jatkamisesta tai lopettamisesta voi tehdä virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri. 

Tartuntatautilain 70 §:ssä säädetään kiireellisestä päätöksestä rajoitetoimenpiteestä. Kiireellisessä tapauksessa myös muu julkisessa terveydenhuollossa toimiva lääkäri voi päättää henkilön karanteenista tai eristämisestä enintään kolmeksi päiväksi, jos se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen estämiseksi ja jos hän suorittamansa tutkimuksen perusteella toteaa, että päätöksen tekemisen edellytykset ovat olemassa. Päätös on kuitenkin saatettava mahdollisimman pian kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virkasuhteisen tartuntataudeista vastaavan lääkärin vahvistettavaksi. 

Tartuntatautilain 82 §:n mukaan henkilöllä, joka tartuntataudin leviämisen estämiseksi on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin, on oikeus saada ansionmenetyksen korvaamiseksi tartuntatautipäivärahaa siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään. Sama oikeus on alle 16-vuotiaan lapsen huoltajalla, jos lapsi on määrätty edellä mainitusta syystä pidettäväksi kotona ja huoltaja on sen vuoksi estynyt tekemästä työtään. 

Tartuntatautipäivärahan määräytymisestä säädetään sairausvakuutuslaissa (1224/2004). Lain 8 luvun 1 a §:n mukaan tartuntatautipäivärahaa maksetaan ansionmenetyksen korvaamiseksi vakuutetulle, joka tartuntataudin leviämisen estämiseksi on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin. Tartuntatautipäivärahaa maksetaan myös lapsen huoltajalle, jos alle 16-vuotias lapsi on edellä mainitusta syystä määrätty pidettäväksi kotona ja huoltaja on sen vuoksi estynyt tekemästä ansiotyötään. 

Sairausvakuutuslain 11 luvun 15 §:n mukaan tartuntatautipäiväraha määräytyy sen työ- tai virkasuhteen palkan perusteella, jonka vakuutettu saisi, ellei häntä olisi tartuntatautilain nojalla määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin. Päivärahan määrä on kuukausitulon kahdeskymmenesviidesosa. Jos ansionmenetyksen määrästä ei esitetä luotettavaa selvitystä, tartuntatautipäiväraha määräytyy sen palkan perusteella, jonka vakuutettu on saanut välittömästi ennen kuin hänet on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään. Yrittäjän tartuntatautipäiväraha on etuuden alkamishetkellä voimassa olevan yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti vahvistetun vuosityötulon kolmassadasosa. Jos vakuutettu tekee työstä pidättämisen aikana muuta työtä, tartuntatautipäivärahaa maksetaan vain ansionmenetystä vastaavalta osalta. Tartuntatautipäivärahassa ei ole omavastuuaikaa, vaan sitä maksetaan koko ansionmenetyksen ajalta. 

Sairausvakuutuslain 15 luvun 4 §:n mukaan tartuntatautipäivärahaa on haettava kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta alkaen etuutta halutaan saada. Luvun 7 §:n mukaan korvaus tai etuus voidaan myöntää kokonaan tai osittain, vaikka sitä ei olisi haettu edellä säädetyssä määräajassa, jos korvauksen tai etuuden epääminen myöhästymisen vuoksi olisi kohtuutonta. 

Valtioneuvoston asetuksessa sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta (1335/2004) säädetään päivärahaetuuksia haettaessa esitettävästä selvityksestä. Asetuksen 2 luvun 1 §:n mukaan tartuntatautilain 82 §:ssä tarkoitettua tartuntatautipäivärahaa haettaessa on esitettävä luotettava selvitys ansionmenetyksestä ja sen määrästä sekä kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virkasuhteisen tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätös työstä poissaolosta, karanteenista tai eristämisestä tai sosiaali- ja terveysministeriön, aluehallintoviraston tai tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen päätös karanteenista tai eristämisestä. 

Sairauspäivärahaa maksetaan työkyvyttömyyden aiheuttaman ansionmenetyksen korvaamiseksi. Sairausvakuutuslain 8 luvun 4 §:n mukaan vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Sairauspäiväraha määräytyy vakuutetun sairausvakuutuslain mukaisen vuositulon perusteella, ja korvausaste on enimmillään 70 % perusteena olevasta tulosta. Sairauspäivärahassa on yhdeksän päivän omavastuuaika työkyvyttömyyden alkamisesta lukien. 

Sairausvakuutuslain mukaiset päivärahaetuudet rahoitetaan sairausvakuutuslain mukaisen työtulovakuutuksen kautta. Työtulovakuutus rahoitetaan valtion osuudella, työnantajien sairausvakuutusmaksulla sekä vakuutettujen päivärahamaksulla. Valtio rahoittaa sen osuuden vähimmäismääräisenä maksettavan päivärahaetuuden kuluista, joka ylittää vakuutetun vuositulon perusteella lasketun päivärahaetuuden määrän. Lisäksi valtio rahoittaa viisi prosenttia muutoin vakuutuksen kautta rahoitettavista päivärahaetuuksista. Tartuntatautipäiväraha maksetaan aina ansioihin perustuvana eikä vähimmäismääräisenä, joten valtion rahoitusosuus siitä on viisi prosenttia.  

Työsopimuslain 2 luvun 11 §:n mukaan työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on oikeus sairausajan palkkaan. Jos työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden, työntekijällä on oikeus saada esteen ajalta täysi palkkansa sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun, enintään kuitenkin siihen saakka, kun hänen oikeutensa sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan alkaa. Useissa työehtosopimuksissa on sovittu työsopimuslakia pitemmistä palkallisista sairauspoissaoloista.  

Vuosilomalain (162/2005) 7 §:n 2 momentissa säädetään työssäolon veroisesta ajasta. Momentin 4 kohdan mukaan työssäolon veroista aikaa on työstä poissaoloaika, joka johtuu sairauden leviämisen estämiseksi annetusta viranomaisen määräyksestä. Merimiesten vuosilomalain (433/1984) 3 §:ään sisältyy vastaava säännös. Näin ollen työntekijä, joka on määrätty karanteeniin tai eristykseen, ei menetä oikeuttaan vuosilomaan tällaiselta poissaoloajalta. 

2.2  Nykytilan arviointi

Tartuntatautipäiväraha on ansionmenetyksen täysimääräisesti korvaava etuus ja tarkoitettu tilanteeseen, jossa henkilö on tartuntatautilain mukaisen työstä poissaolomääräyksen taikka karanteeniin tai eristettäväksi määräämisen vuoksi estynyt tekemästä työtään. Tartuntatautipäivärahan myöntämisen edellytyksenä on, että henkilö on tartuntatautilain mukaisesti määrätty karanteeniin tai eristettäväksi kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virkasuhteisen tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätöksellä. Etuutta hakiessaan henkilön tulee siten esittää mainittujen tahojen tekemä karanteeni- tai eristämispäätös, eikä esimerkiksi yleislääkärin antama todistus riitä. Ansionmenetyksen täysimääräisen korvauksen tarkoituksena on kannustaa karanteenin ja eristyksen noudattamiseen ja poistaa taloudellinen insentiivi rikkoa näitä päätöksiä ja siten mahdollisesti edistää tartunnan leviämistä. Tartuntatautipäivärahaa myönnetään työstä poissaolon, karanteenin tai eristyksen ajalta riippumatta siitä, onko henkilö työkykyinen. 

Tartuntamäärien ja altistumisten määrien ollessa suuria haasteeksi on noussut, että kaikkia tartunnan saaneita tai altistuneita ei käytännössä pystytä viiveettä määräämään karanteeniin tai eristettäväksi. Lisäksi esimerkiksi puhelimitse tai viestillä karanteenista tai eristämisestä tiedon saaneet voivat joutua odottamaan virallista päätöstä useamman viikon ja jopa pidempään kuin tartuntatautipäivärahaetuuden hakemiseksi edellytettävän kahden kuukauden ajan. Karanteeni- ja eristämispäätösten saamisen lisäksi covid-19-taudin toteamisessa testillä on ollut viiveitä taikka testiin ei pääse enää lainkaan, koska testaaminen on joissakin osissa Suomea ruuhkautunut muun muassa nopeasti kasvaneiden tartuntamäärien vuoksi. Palvelujärjestelmän ja erityisesti perusterveydenhuollon toiminnan kannalta ei toisaalta ole tarkoituksenmukaista hakeutua testattavaksi oireettomana tai hyvin lieväoireisena vain tartuntatautipäivärahaetuuden saamista varten, jos mahdollisesta tartunnasta tai lieväoireisesta taudista voisi toipua ja olla tartuttamatta muita jäämällä omaehtoisesti kotiin ilman viranomaispäätöksiä. Kaikki edellä mainitut seikat aiheuttavat viiveitä karanteeni- tai eristämismääräyksen saamiseen ja siten myös tartuntatautipäivärahan saamiseen tai estävät ne kokonaan. Viivästykset tai esteet tartuntatautipäivärahan hakemisessa voivat aiheuttaa taloudellisia ja toimeentulon haasteita sekä työstä pois jäävälle henkilölle että työnantajalle. 

Myös työntekijän työstä poissaolovelvollisuus ja -oikeus jää epäselväksi, ellei hän ole saanut viranomaisen päätöstä karanteenista tai eristämisestä. On kuitenkin huomattava, että mikäli työntekijä on sairas ja tästä syystä kykenemätön työhönsä, on hänellä oikeus olla pois työstä ja työnantajalla on lakisääteinen palkanmaksuvelvollisuus yhdeksältä sairauspäivältä. Näin ollen ongelmallinen tilanne koskee etenkin niitä tilanteita, joissa työntekijä on todetusta tartunnasta huolimatta oireeton tai hyvin vähäoireinen ja todennäköisesti työkykyinen. Lisäksi jos työntekijän lyhyt, muutaman päivän työstä poissaolo on palkallista sairauspoissaoloa, ei kustannuksia tältä osin kompensoida työnantajalle. Sen sijaan karanteenista tai eristämisestä aiheutuvan palkallisen poissaolon ajalta tartuntatautipäiväraha maksetaan voimassa olevien säännösten mukaan työnantajalle. 

Jos tartuntatautilääkäri on määrännyt työntekijän karanteeniin tai eristykseen, poissaoloaika työstä katsotaan vuosilomalain ja merimiesten vuosilomalain perusteella työssäolon veroiseksi ajaksi, jolta kertyy vuosilomaa. Koska tautitilanne on johtanut siihen, ettei työntekijöillä välttämättä ole mahdollisuutta saada viranomaisen määräystä eristyksestä, työntekijälle ei kertyisi vuosilomaa ajalta, jolloin hän ei voi työskennellä aiheuttamansa tartuntavaaran vuoksi. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi sairausvakuutuslain 8 luvun 1 a §:ään säännös, jonka mukaan vakuutetulla olisi oikeus tartuntatautipäivärahaan, kun vakuutetulla on luotettavasti todettu covid-19 -tartunta ja ansiotyöhön osallistuminen ei ole suositeltavaa tartunnan leviämisen riskin takia. Oikeus olisi myös alle 16-vuotiaan lapsen huoltajalla, jos lapsella on luotettavasti todettu covid-19 -tartunta ja lapsen varhaiskasvatukseen tai oppilaitokseen meneminen ei ole suositeltavaa tartunnan leviämisen riskin takia ja huoltaja on tämän vuoksi estynyt tekemästä ansiotyötään. Esitetyn säännöksen soveltaminen ei siten edellyttäisi tartuntatautilain nojalla tehtyä päätöstä työstä, varhaiskasvatuksesta ja oppilaitoksesta poissaolosta taikka karanteeni- tai eristämismääräystä. Voimassa olevat säännökset tartuntatautipäivärahaoikeudesta tartuntatautilain mukaisissa tilanteissa säilyisivät ennallaan. Myöskään tartuntatautilakia ei ole tarkoitus muuttaa. 

Tartuntatautipäivärahan määrää koskevaa sairausvakuutuslain 11 luvun 15 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että esitetyn uuden säännöksen nojalla myönnettävä tartuntatautipäiväraha määräytyisi samoin kuin tartuntatautilain mukaisen karanteenin tai eristämisen ajalle myönnettävä etuus.  

Sairausvakuutuslain 15 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyä tartuntatautipäivärahan takautuvaa hakuaikaa esitetään pidennettäväksi nykyisestä kahdesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. 

Ehdotettuja säännöksiä ei ole tarkoitettu pysyväksi lainsäädännöksi, vaan turvaamaan vakuutettujen toimeentuloa sekä mahdollistaman työnantajille aiheutuvien kustannusten korvaaminen covid-19 -epidemian aikana. Ehdotetut säännökset olisivat voimassa väliaikaisesti 30.6.2022 saakka, kuten muutkin sairausvakuutuslakiin covid-19-epidemian vuoksi tehdyt väliaikaiset muutokset.  

Vuosilomalakia ja merimiesten vuosilomalakia ehdotetaan väliaikaisesti muutettavaksi siten, että työssäolon veroisena aikana pidettäisiin myös sellaista poissaoloa, jossa työntekijä on saanut covid-19 tartunnan ja hän on tästä aiheutuvan tartuntavaaran vuoksi estynyt tekemästä työtä, vaikka hän olisi muutoin ollut työkykyinen. Ilman ehdotettua muutosta poissaolo voisi joissakin tilanteissa johtaa vuosilomaoikeuden pienentymiseen. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Vaikutukset julkiseen talouteen

Tartuntatautipäivärahan käyttö on viime aikoina lisääntynyt nopeasti. Vuonna 2021 tartuntatautipäivärahaa maksettiin yhteensä reilu 115 miljoonaa euroa noin 127 000 saajalle. Tartuntatautipäiväraha näkyy tilastoissa keskimäärin noin 2-3 kuukauden viiveellä tartunnasta. Tämä aiheutuu siitä, että etuutta haetaan vasta jälkikäteen (hakuaika kaksi kuukautta takautuen) ja myös hakemusten käsittely vie aikaa.  

Vuonna 2021 tartuntatautipäivärahan saajia oli keskimäärin kuukausitasolla 10 000, joista noin 20 prosenttia sai päivärahaa koronatartunnan ja noin 80 prosenttia altistuksen johdosta. Tällä hetkellä viikkotasolla todettujen tartunnansaajien määrän arvioidaan olevan noin 15 kertainen viime vuoteen verrattuna.  

Ehdotuksen vaikutuksia on vaikea arvioida, mutta ehdotuksen johdosta päivärahan saajien arvioidaan lisääntyvän pääasiassa tautihuipun aikana siten, että saajien määrä lisääntyisi yhteensä noin 37 000:lla. Arvioinnissa on otettu huomioon työstä poissaolon arvioitu kesto (viisi päivää), tautihuipun arvioitu lyhytaikaisuus (noin yksi kuukausi) sekä alle 16-vuotiaiden sairastuneiden lasten huoltajien mahdollisuus saada tartuntatautipäivärahaa. Näillä oletuksilla kustannuslisäys olisi tartuntatautipäivärahojen osalta noin 20 miljoonaa euroa, josta valtion osuus olisi 1,0 miljoonaa euroa. Muutoin kustannuslisäys rahoitetaan työnantajien, palkansaajien ja yrittäjien vakuutusmaksuilla. 

Ehdotus lisäisi myös Kansaneläkelaitoksen toimintamenoja noin 0,5 miljoonaa euroa. 

Lisäksi ehdotuksen arvioidaan lisäävän työterveyshuollon kustannuksia noin 1,4 miljoonaa euroa. Työterveyshuollon korvauksina korvataan sairaanhoitona 50 % työterveyshuollon hyväksytyistä kustannuksista siltä osin kuin korvausten työnantajakohtaiset laskennalliset enimmäismäärät eivät ylity. Enimmäismäärien arvioidaan ylittyvän keskimäärin 67 %:lla työnantajista, jolloin työterveyshuollon lisäkustannukset jäävät täysimääräisesti kunkin työnantajan kustannettavaksi. Muilta osin työterveyshuollon korvaus on 50 % hyväksytyistä kustannuksista, jolloin työterveyshuollon korvauksen arvioidaan olevan noin 0,2 miljoonaa euroa. Työterveyshuollon korvausten lisäkustannukset rahoitetaan työnantajien, palkansaajien ja yrittäjien vakuutusmaksuilla. Kaikkiaan työnantajien osuus 1,4 miljoonan euron työterveyshuoltokäyntien kustannuksista on noin 1,3 miljoonaa euroa ja palkansaajien noin 0,1 miljoonaa euroa. Valtio ei osallistu työterveyshuollon kustannusten rahoittamiseen. 

Vaikutukset kansalaisiin

Covid-19-tartunnan toteamiseksi tehtävät tutkimukset ovat osassa Suomea niin ruuhkautuneet, että testiin pääsemisessä on viivettä. Osassa kuntia on myös ohjeistettu testaamaan vain tiettyjä ryhmiä esimerkiksi siten, että vain oireiset, riskiryhmiin kuuluvat henkilöt ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt testataan. Myös tartuntojen jäljittämisessä on viivettä tai se on osin lopetettu kokonaan. Tästä syystä sekä kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaavien lääkärien kuormittuneisuudesta johtuen myös karanteeni- ja eristämispäätösten antaminen on viivästynyt. Osa kunnista on tartuntatilanteesta johtuen luopunut karanteeni- ja osin myös eristämispäätösten antamisesta. 

Esityksellä pyritään kannustamaan vakuutettuja jäämään pois ansiotyöstään, vaikka heitä ei olisi määrätty tartuntatautilain mukaisesti eristettäväksi. Esityksellä parannetaan niiden vakuutettujen asemaa, jotka covid-19-tartunnan vuoksi jäävät palkatta pois ansiotyöstään omaehtoisesti eikä heillä näin ollen ole oikeutta voimassa olevan lainsäädännön edellytysten mukaisesti tartuntatautipäivärahaan. Esityksellä parannetaan myös niiden huoltajien toimeentuloa, jotka jäävät pois työstä lapsen covid-19-tartunnan vuoksi. Niiden henkilöiden, jotka ovat työstään palkallisesti pois, taloudelliseen asemaan esitys ei vaikuta. Tartuntatautilain mukaisia päätöksiä työstä, varhaiskasvatuksesta ja oppilaitoksesta poissaolosta sekä karanteeni- ja eristämismääräyksiä tehtäisiin edelleen tartuntatautilain nojalla, mutta esitys vähentäisi vakuutettujen alueellista eriarvoisuutta päivärahan saamisen näkökulmasta niissä tilanteissa, kun tartuntatautilain mukaisia päätöksiä ei ole tehty terveydenhuollon kuormittuneisuudesta johtuen.  

Esityksen mukainen tartuntatautipäiväraha ei koskisi tartunnalle altistuneita. Heillä olisi kuitenkin edelleen tartuntatautilain mukaisen karanteenipäätöksen nojalla oikeus tartuntatautipäivärahan. 

Koska esityksen mukaan tartuntatautipäivärahan hakemiseksi riittäisi lääkäriltä saatu todistus tartuntatautilääkärin päätöksen sijasta, laajentaisi se vakuutettujen mahdollisuuksia käyttää terveydenhuollon palveluita saadakseen oikeuden covid-19-tartunnan perusteella maksettavaan etuuteen. Esitys parantaisi ihmisten välistä yhdenvertaisuutta siten, että riippumatta asuinpaikasta vakuutetuilla olisi paremmat edellytykset saada tartuntatautipäivärahan myöntämiseksi vaaditut selvitykset kohtuullisessa ajassa tartunnan toteamisesta alkaen.  

Vuosilomasääntelyyn ehdotetuilla muutoksilla pyritään siihen, ettei työntekijöille aiheutuisi vuosilomaoikeuden menetystä sen vuoksi, että hänellä ei ole mahdollisuutta saada tartuntatautilääkärin antamaa eristystä tai karanteenia koskevaa määräystä poissaolonsa perusteeksi, vaan poissaolo perustuu sairausvakuutuslain 8 luvun 1 a §:n 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin lääkärin arvioon. 

Vaikutukset työnantajiin

Esityksen myötä suurempi osa covid-19-tartunnan saaneista työntekijöistä tulisi tartuntatautipäivärahan piiriin. Jos työnantaja maksaa palkkaa työntekijän poissaolon ajalta, tartuntatautipäiväraha maksetaan työnantajalle, mikä vähentää työnantajalle koituvaa taloudellista rasitusta.  

Siltä osin kuin esitetyn covid-19-tartunnan toteamisen ja työstä poissaolon tarpeen arvioinnissa käytetään työterveyshuoltoa, saattavat työnantajan työterveyshuollon kustannukset kasvaa. Jos kustannukset tilikaudella ylittävät laskennallisen enimmäismäärän, jäävät loput kulut työnantajan maksettaviksi.  

Vaikutukset terveydenhuoltoon

Nykytilanteessa tartuntatautipäivärahan saaminen edellyttää viranomaisen eristämismääräystä. Esitys saattaa lisätä yksityisessä terveydenhuollossa (mukaan lukien työterveyshuollon) asiointia, ja siltä osin vähentää julkiseen terveydenhuoltoon kohdistuvaa painetta. Tartuntatautipäivärahan saamiseksi tarvittavia lääkäripalveluita lääkärintodistuksen saamiseksi voitaisiin kohdistaa työntekijöiden osalta voimakkaammin työterveyshuoltoon, joka pääosin tuotetaan yksityisillä palveluntuottajilla. Kuitenkin vakuutetut, jotka eivät kuulu työterveyshuollon piiriin tai joille työterveyshuolto ei kata mainittuja palveluita, taikka jotka eivät omakustanteisesti käyttäisi yksityisiä terveydenhuollon palveluita, käyttäisivät jatkossakin julkisen terveydenhuollon palveluita testaamisen ja lääkärikäyntien osalta. On kuitenkin huomattava, että toisin kuin voimassa oleva tartuntatautipäivärahaa koskeva säännös, esitetty säännös ei edellyttäisi tartuntatautilääkärin työpanosta. Tämä vähentäisi tartuntatautilääkäreiden työtä siten, että tartuntatautilääkärit voisivat jatkossa tehdä karanteeni- tai eristämismääräyksiä vain sellaisissa tapauksissa, joissa niiden määrääminen nähtäisiin tarkoituksenmukaisena. 

Vaikutukset viranomaisiin

Esitetyt muutokset tulisivat lisäämään tartuntatautipäivärahan hakemusmäärää nykyisestä Kansaneläkelaitoksessa. Lisäksi ehdotettu lain takautuva soveltaminen 1.1.2022 alkaen voisi lisätä hakemusmäärää jonkin verran. Tartuntatautipäivärahan hakemusmäärien voidaan joka tapauksessa odottaa kasvavan, kun tartuntamäärät lisääntyvät. 

5.1  Sairausvakuutuslaki

8 luku Sairauspäiväraha ja osasairauspäiväraha

1 a §.Tartuntatautipäiväraha. Pykälässä säädetään tartuntatautipäivärahan määräytymisestä. Pykälään esitetään lisättäväksi väliaikaisesti uusi 4 momentti, jonka nojalla tartuntatautipäivärahaa voitaisiin maksaa pykälän 1 momentissa säädettyjen tilanteiden lisäksi ja 1 momentissa säädetyistä edellytyksistä huolimatta. Momentin mukaan tartuntatautipäivärahaa maksettaisiin ansionmenetyksen korvaamiseksi, kun vakuutetulla on luotettavasti todettu covid-19 -tartunta ja ansiotyöhön osallistuminen ei ole suositeltavaa tartunnan leviämisen riskin takia. Tartuntatautipäivärahaa maksettaisiin myös lapsen huoltajalle, jos alle 16-vuotiaalla lapsella on luotettavasti todettu covid-19 -tartunta ja lapsen varhaiskasvatukseen tai oppilaitokseen meneminen ei ole suositeltavaa tartunnan leviämisen riskin takia ja huoltaja on tämän vuoksi estynyt tekemästä ansiotyötään.  

Säännöksen soveltaminen ei edellyttäisi tartuntatautilain mukaista päätöstä työstä, varhaiskasvatuksesta ja oppilaitoksesta poissaolosta taikka karanteeni- tai eristämismääräystä. Toisaalta edellytyksenä kuitenkin olisi luotettavasti todettu covid-19 -tartunta eli pelkkä mahdollinen tartunnalle altistuminen ei oikeuttaisi etuuteen. Tartuntatautipäivärahaa maksettaisiin tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi, joten se ei edellyttäisi työkyvyttömyyttä.  

Tartuntatautipäivärahan edellytyksenä olevan luotettavasti todetun covid-19 -tartunnan ja siihen liittyvän suosituksen olla pois ansiotyöstä toteaisi lääkäri. Toteamisessa voisi käyttää julkisen tai yksityisen terveydenhuollon, mukaan lukien työterveyshuollon, palveluita. Etuutta haettaessa esitettävästä selvityksestä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta. 

Kaikissa tilanteissa tartunta ei välttämättä edellytä työstä poissaoloa — esim. silloin, kun työtä on mahdollista tehdä etänä tai muutoin ilman tartuttamisriskiä.  

Covid-19-tartunnan luotettava toteaminen edellyttää laboratoriovarmistettua testitulosta viruksen tai sen perimän osoituksesta (PCR- tai antigeenitesti) palvelujärjestelmän toimiluvallisessa toimintayksikössä. Käytännössä tämä kattaa sekä julkisen että yksityisen terveydenhuollon tarjoamat näytteenotto- ja laboratorioanalytiikkapalvelut, joita voi hyödyntää myös työterveyshuollon kautta. Positiivisen testituloksen jälkeen on sekä oman toipumisen että tartunnan leviämisen estämiseksi suotavaa jäädä kotiin oireilusta riippumatta vähintään viideksi vuorokaudeksi oireiden alusta tai testin tekemisajankohdasta lukien kulloinkin voimassa olevan kansallisen ja alueellisen ohjeistuksen mukaisesti THL. Koronatestit ja kontaktien välttäminen alueilla, joilla testaus ja jäljitys on ruuhkautunut. Saatavilla: . Viitattu 24.1.2022.. On kuitenkin huomattava, että tartuntatautipäivärahaa maksetaan tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi ja vain tähän liittyvän työstä poissaolon ajalta. Jos sairaus pitkittyy, kyse on normaalista sairauspoissaolosta ja siihen sovelletaan voimassa olevia sairauspoissaoloa koskevia säännöksiä palkanmaksun ja sairauspäivärahan osalta.  

Kuten pykälän 1 momenttia sovellettaessa, myös esitetyn uuden 4 momentin perusteella myönnettävän tartuntatautipäivärahan edellytyksenä olisi vakuutetulle aiheutunut ansionmenetys tai palkallinen työstä poissaolo. Jos työntekijä pystyy tekemään ansiotyötään eikä hänelle aiheudu ansionmenetystä, ei oikeutta tartuntatautipäivärahaan olisi. Tartuntatautipäiväraha maksettaisiin työnantajalle siltä osin kuin työntekijällä on työsuhteen perusteella oikeus palkan tai sitä vastaavan korvauksen saamiseen mainitulta ansiotyöstä poissaoloajalta. 

Pykälän 3 momentissa säädettyjä viittaussäännöksiä sairauspäivärahaa koskeviin säännöksiin sovellettaisiin myös esitetyn 4 momentin tilanteessa.  

Lisäksi pykälään lisättäisiin väliaikaisesti uusi 5 momentti, jonka mukaan mitä sairausvakuutuslaissa muualla säädetään tartuntatautilain mukaisesta tartuntatautipäivärahasta, sovelletaan myös 4 momentin mukaiseen tartuntatautipäivärahaan.  

11 luku Päivärahaetuuksien määrä

15 §.Tartuntatautipäivärahan määrä. Pykälässä säädetään tartuntatautipäivärahan määrästä. Pykälän 1 momentin mukaan tartuntatautipäiväraha määräytyy sen työ- tai virkasuhteen palkan perusteella, jonka vakuutettu saisi, ellei häntä olisi tartuntatautilain nojalla määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin. Jos ansionmenetyksen määrästä ei esitetä luotettavaa selvitystä, tartuntatautipäiväraha määräytyy sen palkan perusteella, jonka vakuutettu on saanut välittömästi ennen kuin hänet on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään. Pykälän 2 momentin mukaan yrittäjän tartuntatautipäiväraha on etuuden alkamishetkellä voimassa olevan yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti vahvistetun vuosityötulon kolmassadasosa. 

Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan tartuntatautipäiväraha määräytyisi esitetyn sairausvakuutuslain 8 luvun 1 a §:n uuden 4 momentin mukaisissa tilanteissa samoin perustein kuin, mitä pykälässä säädetään tartuntatautilain nojalla ansiotyöstään pois olemaan, eristettäväksi tai karanteeniin määrätyn vakuutetun tartuntatautipäivärahasta.  

15 luku Toimeenpanoa koskevat säännökset

4 §.Päivärahaetuuksien hakemista koskevat määräajat. Pykälässä säädetään päivärahaetuuksien hakuajoista. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tartuntatautipäivärahaa on haettava kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta alkaen etuutta halutaan saada. Vastaava kahden kuukauden takautuva hakuaika on sairauspäivärahassa ja luovutuspäivärahassa sekä vanhempainpäivärahoissa 1.8.2022 voimaan tulevan lainmuutoksen jälkeen (HE 129/2021 vp). Luvun 7 §:n mukaan etuus voidaan myöntää kokonaan tai osittain, vaikka sitä ei olisi haettu säädetyssä määräajassa, jos korvauksen tai etuuden epääminen myöhästymisen vuoksi olisi kohtuutonta.  

Covid-19-epidemian aikana karanteeni- ja eristämispäätösten antaminen on paikoitellen ruuhkautunut ja kirjallisten päätösten antaminen on saattanut viivästyä useilla viikoilla. Tämä on aiheuttanut vakuutetuille ja työnantajille epäselvyyttä tartuntatautipäivärahan hakemisessa. Mikäli hakemusta ei ole laitettu vireille säädetyssä määräajassa karanteeni- tai eristämispäätöksen puuttumisesta huolimatta, on myöhässä jätetty hakemus voitu hylätä. Tästä syystä tartuntatautipäivärahan hakuaikaa ehdotetaan pidennettäväksi kuuteen kuukauteen. Hakuaika koskisi sekä tartuntatautilain nojalla tehtyjen määräysten ajalta myönnettävää tartuntatautipäivärahaa että esitetyn uuden säännöksen nojalla myönnettävää etuutta.  

5.2  Vuosilomalaki

7 §.Työssäolon veroinen aika. Vuosilomaa kertyy täysiltä lomanmääräytymiskuukausilta työsuhteen kestosta riippuen kaksi tai kaksi ja puoli arkipäivää. Täytenä lomanmääräytymiskuukautena pidetään kalenterikuukautta, jolloin työntekijälle on kertynyt vähintään 14 työssäolopäivää tai työssäolon veroista päivää. Jos työntekijä on sopimuksen mukaisesti työssä niin harvoina päivinä, että hänelle ei tästä syystä kerry ainoatakaan 14 työssäolopäivää sisältävää kalenterikuukautta tai vain osa kalenterikuukausista sisältää 14 työssäolopäivää, täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijälle on kertynyt vähintään 35 työtuntia tai 7 §:ssä tarkoitettua työssäolon veroista tuntia. 

Lain 7 §:ssä säädetään työssäolopäivien veroisista päivistä ja tunneista. Määrättyyn rajaan saakka työssäolopäivien veroisina pidetään esimerkiksi työpäiviä tai työtunteja, jolloin työntekijä työsuhteen kestäessä on estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi. Lisäksi työssäolopäivien veroisina päivinä pidetään päiviä, jolloin työnteko on estynyt sairauden leviämisen estämiseksi annetun viranomaisen määräyksen (eristys ja karanteeni) vuoksi. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 a kohta, jonka mukaan työssäolopäivien veroisina pidetään myös niitä työpäiviä tai työtunteja, jolloin työntekijä työsuhteen kestäessä on estynyt tekemästä työtä sairausvakuutuslain 8 luvun 1 a §:n 4 momentissa tarkoitetuin tavoin covid-19 -tartunnan vuoksi. Säännös koskisi tilanteita, joissa työntekijä olisi työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtään sekä tilanteita, joissa työntekijä ei voisi mennä töihin aiheuttamansa tartuntavaaran vuoksi.  

5.3  Merimiesten vuosilomalaki

3 §.Työssäolon veroiset päivät. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 a kohta, jonka sisältö vastaisi edellä selostettua vuosilomalain 7 §:ään ehdotettua muutosta.