1.2
Arvonlisäverolaki
Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.
Lain 1 §:n 4 momentin mukaan myynnin ei katsota tapahtuvan liiketoiminnan muodossa, jos siitä saatu vastike on ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa.
Arvonlisäverolain 45 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan veroa ei suoriteta esiintyvän taiteilijan tai muun julkisen esiintyjän ja urheilijan palkkiosta ja 2 kohdan mukaan tilaisuuden järjestäjälle luovutettavaksi tarkoitetun 1 kohdassa mainitun esiintyjän esityksen myynnistä.
Esiintymispalkkioiden verottomuutta on arvonlisäverolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 88/1993 vp) perusteltu sillä, että julkisen esiintyjän, kirjailijan tai säveltäjän toiminta ei useinkaan tapahdu liiketoiminnan muodossa, vaan toiminnasta saadut korvaukset voidaan rinnastaa palkkaan. Hallituksen esityksen mukaan esiintymis- ja tekijänkorvaukset tulevat verotetuksi osana kulutukseen myytävän hyödykkeen myyntihintaa, esimerkiksi tilaisuuden pääsymaksussa taikka kirjan tai äänilevyn myyntihinnassa. Esiintyviä taiteilijoita ovat esimerkiksi laulaja, soittaja, näyttelijä ja lausuja. Muita julkisia esiintyjiä ovat esimerkiksi juontaja ja esitelmöitsijä.
Verottomaksi on säädetty myös ohjelmatoimiston harjoittama, sen palkkalistoilla olevien esiintyjien välitystoiminta. Esiintyjän välityksellä tarkoitetaan myös ohjelmatoimiston tai muun vastaavan yrityksen nimissä tapahtuvaa esityksen myyntiä tilaisuuden järjestäjälle. Säännös on ollut tarpeen taiteilijaesiintymisten neutraalin verokohtelun varmistamiseksi.
Arvonlisäverolaissa on säännökset vähäisestä toiminnasta ja arvonlisäverovelvolliseksi hakeutumisesta. Arvonlisäverolain 3 §:n 1 momentin mukaan myyjä ei ole verovelvollinen, jos tilikauden liikevaihto on enintään 10 000 euroa, ellei häntä ole oman ilmoituksensa perusteella merkitty verovelvolliseksi. Lain 12 §:n 1 momentin mukaan liiketoiminnan harjoittaja voi sen estämättä, mitä 3—5 §:ssä ja 60 §:ssä säädetään, tulla hakemuksesta verovelvolliseksi. Lain 3 § koskee vähäisen toiminnan harjoittajia, 4 § yleishyödyllisiä yhteisöjä, 5 § uskonnollisia yhdyskuntia ja 60 § sokeita henkilöitä.
Arvonlisäverolain 85 a §:n 1 momentissa on säännökset tavaroista ja palveluista, joiden myynnistä suoritetaan veroa alennetulla 10 prosentin verokannalla. Tämän alennetun verokannan alaisia ovat pykälän 1 momentin 4 kohdan perusteella teatteri-, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, elokuvanäytösten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvipuistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja laitosten pääsymaksut sekä 10 kohdan perusteella tekijänoikeuden haltijoita edustavan järjestön saama 45 §:n 1 momentin 3—5 kohdassa tarkoitettu tekijänoikeuteen liittyvä korvaus.
1.3
Euroopan unionin lainsäädäntö
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin (2006/112/EY), jäljempänä arvonlisäverodirektiivi, 9 artiklan 1 kohdan mukaan ’verovelvollisella’ tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti missä tahansa harjoittaa liiketoimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta. Liiketoimintana pidetään kaikkea tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittamaa toimintaa, mukaan lukien kaivostoiminta, maataloustoiminta ja vapaa ammattitoiminta tai vastaava. Liiketoimintana pidetään erityisesti aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa.
Arvonlisäverodirektiivin 10 artiklan mukaan 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu edellytys liiketoiminnan harjoittamisesta itsenäisesti sulkee verotuksen ulkopuolelle työntekijät ja muut henkilöt, jos heidän suhteensa työnantajaan perustuu työsopimukseen tai muuhun oikeussuhteeseen, joka työehtojen, vastikkeen ja työnantajavastuun osalta luo työnantajan ja työntekijän välisen suhteen.
Arvonlisäverodirektiivin 379 artiklan 2 kohdan mukaan Suomi saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, liitteessä X olevan B osan 2 kohdassa mainittujen kirjailijoiden, taiteilijoiden ja esiintyvien taiteilijoiden tarjoamien palvelujen vapauttamista arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 31 päivänä joulukuuta 1994 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samoja vapautuksia.
Arvonlisäverodirektiivissä on myönnetty kirjailijoiden, taiteilijoiden ja esiintyvien taiteilijoiden tarjoamia palveluja koskeva poikkeus verosta vapauttamiseen Kreikalle (375 artikla), Espanjalle (kirjailijoiden tarjoamien palvelujen osalta, 376 artikla), Portugalille (377 artikla), Ruotsille (380 artikla) ja Latvialle (384 artikla). Lisäksi jäsenvaltioille, jotka olivat yhteisön jäseninä vuodesta1978 alkaen, on myönnetty poikkeus verosta vapauttamiseen kaikkien direktiivin liitteen X osassa B mainittujen liiketointen osalta (371 artikla).
Arvonlisäverodirektiivin 391 artiklan mukaan jäsenvaltiot, jotka vapauttavat arvonlisäverosta 371, 375, 376 ja 377 artiklassa, 378 artiklan 2 kohdassa, 379 artiklan 2 kohdassa ja 380—390 c artiklassa tarkoitetut liiketoimet, voivat myöntää verovelvollisille oikeuden valita näiden liiketoimien verotus.
Arvonlisäverodirektiivin 281 artiklan mukaan jäsenvaltiot, jotka voisivat kohdata vaikeuksia tavallisen arvonlisäverojärjestelmän soveltamisessa pieniin yrityksiin näiden yritysten toiminnan tai rakenteen vuoksi, voivat vahvistamillaan edellytyksillä ja rajoituksilla ja kuultuaan arvonlisäverokomiteaa noudattaa yksinkertaistettuja verotusta ja veronkantoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, erityisesti vakiokantajärjestelmiä, jos tämä ei johda verotuksen kevenemiseen.
Direktiivin 287 artiklan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat liittyneet 1 päivän tammikuuta 1978 jälkeen, voivat myöntää verovapautuksen sellaisille verovelvollisille, joiden vuosittainen liikevaihto on kansallisena valuuttana niiden liittymispäivänä voimassa olleen muuntokurssin mukaan enintään: Suomi, 10 000 euroa [ecua].
Direktiivin 290 artiklan mukaan verovelvolliset, jotka voivat saada vapautuksen, voivat valita joko tavallisen arvonlisäverojärjestelmän noudattamisen tai 281 artiklassa tarkoitettujen yksinkertaistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen noudattamisen.
Arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa joko yhtä tai kahta alennettua verokantaa. Direktiivin 98 artiklan 2 kohdan mukaan alennettuja verokantoja saa soveltaa ainoastaan liitteessä III tarkoitettuihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Direktiivin liitteen III kohdassa 9 luetellaan kirjailijoiden, säveltäjien ja esiintyvien taiteilijoiden tarjoamat palvelut sekä näille kuuluvat tekijänpalkkiot.
1.4
Nykytilan arviointi
Kulttuuri- ja viihdeala kokonaisuudessaan ja esittävien taiteilijoiden toiminta osana sitä on ammattimaistunut vahvasti esiintyvien taiteilijoiden verovapautta koskevan säännöksen säätämisen jälkeen. Liiketoimintaa harjoitetaan yhä useammin yhtiömuodossa. Esiintyvien taiteilijoiden ja ohjelmatoimistojen tapahtumien järjestäjille tarjoamat esiintymiskokonaisuudet sisältävät usein paitsi itse esiintymisen, myös esityksen vaatiman äänentoiston ja valaistuksen, näistä vastaavien teknikkojen palvelut, esiintyjäryhmän majoituksen ja kuljetuksen sekä muita vastaavia hankintoja. Kyseiset arvonlisäverolliset lisäpalvelut ostetaan ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Esiintymispalkkioiden verottomuudesta johtuva hankintojen vähennyskelvottomuus aiheuttaa veron kertaantumista ja hankaloittaa viihde- ja kulttuurialan toimijoiden toimintaedellytyksiä.
Alan muutokset ja ammattimaistuminen koskevat myös esiintyvien taiteilijoiden asiakaskuntaa. Aiemmin esitysten ostajina toimivat usein erilaiset yhdistykset, kuten tanssilavatoimintaa harjoittavat urheiluseurat. Nykyisin ostajat ovat useimmiten arvonlisäverovelvollisia toimijoita, joilla on vähennysoikeus tekemistään hankinnoista.