7.1
Laki ajoneuvolain muuttamisesta
1 §. Soveltamisala. Lain soveltamisalasäännöstä ehdotetaan selkeytettäväksi ja täydennettäväksi. Soveltamisalan rajaukset siirrettäisiin uuteen 1 a §:ään. Muutokset olisivat luonteeltaan teknisiä, eikä lain soveltamisalaa olisi tarkoitus muuttaa.
Uudessa 1 momentissa lueteltaisiin nykyistä 1 momenttia vastaavalla tavalla kohdittain keskeisiä asioita, jotka kuuluvat lain soveltamisalaan. Luetteloa muutettaisiin vastaamaan tarkemmin lain lukujen otsikointia. Laissa säädettäisiin maalla kulkemaan tarkoitetuista ajoneuvoista, jotka eivät kulje kiskoilla. Laki koskisi osaltaan tieliikennelaissa tarkoitetulla tiellä ja muualla käytettävien ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien teknisiä vaatimuksia, luokitusta, hyväksymistä liikenteeseen, rekisteröintiä, katsastusta, teknisiä tienvarsitarkastuksia, luvanvaraista korjaamista ja tilapäistä liikenteessä käyttämistä. Lisäksi laissa säädettäisiin muun muassa erinäisistä seuraamuksista ja toimivaltaisista viranomaisista.
Uudessa 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 3 momenttia vastaavasti uusien ajoneuvojen sekä ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden maahantuonnista, myytäväksi valmistamisesta, kaupan pitämisestä, myynnistä ja muusta luovuttamisesta.
1 a §.Soveltamisalan rajaukset. Lain soveltamisalaa selkeytettäisiin lisäämällä lakiin uusi 1 a §, jossa annettaisiin soveltamisalaa koskevia rajauksia. Lain soveltamisalaa ei olisi tarkoitus muuttaa.
Ehdotetun 1 momentin 1 kohdan mukaan lakia ei sovellettaisi sotilasajoneuvolaissa tarkoitettuihin sotilasajoneuvoihin. Sotilasajoneuvoista, jotka rekisteröidään sotilasajoneuvorekisteriin sotilasajoneuvoja koskevan erityissääntelyn mukaisesti, säädetään niitä koskevassa omassa lainsäädännössään. Puolustusvoimien ajoneuvoihin, jotka rekisteröidään liikenteen palveluista annetun lain 216 §:ssä tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin, sovellettaisiin ajoneuvolaissa säädettyä.
Ehdotettu 1 momentin 2 kohta vastaisi voimassa olevaa ajoneuvolain 1 §:n 6 momentissa säädettyä.
Ehdotettu 1 momentin 3 kohta vastaisi myös voimassa olevaa ajoneuvolain 1 §:n 6 momentissa säädettyä, mutta sen sanamuotoa selkeytettäisiin. Teknisen kehityksen myötä on havaittu, että voimassa oleva sanamuoto ”jalankulkua avustavaan tai korvaavaan liikkumisvälineeseen” avaa mahdollisuuksia varsin monenlaisiin tulkintoihin. Säännöksessä on keskeistä, että kysymys on nimenomaan jalankulkijasta, joka on lainkohdassa tarkoitettua laitetta käyttävä henkilö, eikä laitteen käyttäminen ole mahdollista ilman, että jalankulkija on joko kytköksissä laitteeseen tai sen välittömässä läheisyydessä.
Ehdotuksen 2 momentti vastaisi voimassa olevan ajoneuvolain 1 §:n 5 momenttia, mutta sen sanamuotoa ja lakiteknistä muotoilua selkeytettäisiin. Momentissa kerrottaisiin ne ajoneuvolain kohdat, joita sovellettaisiin ajoneuvoihin, joita saa käyttää yksinomaan yleiseltä liikenteeltä eristetyllä alueella. Momentissa tarkoitettuja yleiseltä liikenteeltä eristettyjä alueita, jotka suljettaisiin aidalla, puomilla, ketjulla tai vastaavalla, olisivat esimerkiksi eräät työmaat, tehdas-, satama- ja varastoalueet, suljetut kilpa-ajoradat ja rallien pikataipaleet sekä muut vastaavat alueet.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin soveltamisalan poikkeuksista liittyen automaattisilla ajojärjestelmillä varustettuihin ajoneuvoihin, joita käytetään liikenteessä koenumerotodistuksen perusteella. Kyse on tieliikenteen automaation etenemisestä aiheutuvista tarpeista. Automaattisilla ajojärjestelmillä varustettujen ajoneuvojen koenumerotodistuksista säädettäisiin uudessa 116 a §:ssä.
Näitä ajoneuvoja koskisi ainoastaan hyvin rajallinen määrä ajoneuvolain säännöksiä, koska ne ovat luonteeltaan sellaisia, että suurin osa tavanomaisista esimerkiksi ajoneuvon rakennetta, katsastusta tai rekisteröintiä koskevista vaatimuksista ei käytännön syistä voi koskea niitä. On kuitenkin tärkeää, että 3 §:ssä säädetty yleinen turvallisuusvaatimus koskee myös tällaisia ajoneuvoja. Yleisellä tasolla tällaiset ajoneuvot eivät muodosta vaaraa liikenneturvallisuudelle. Automaatiotestaamista koenumerokilpien avulla tehdään varsin rajallisella määrällä ajoneuvoja, ja testien turvallisuus käydään läpi viranomaisen ja koenumerotodistusta hakevan välillä. Kevyet automaattiset tavarankuljettimet ovat puolestaan sananmuotonsa mukaisesti kevyitä laitteita, jotka kulkevat alhaisilla nopeuksilla.
Myös 12 §:ssä säädetty velvollisuus varmistaa ajoneuvon liikennekelpoisuus koskisi tällaisia ajoneuvoja. Niiltä ei kuitenkaan edellytettäisi rekisteröintiä ja katsastusta, joten näiltä osin 12 §:n velvollisuudet eivät tulisi kyseeseen. Lain 13 §:n vaatimukset ajoneuvon rakenteesta, hallintalaitteista ja varusteista ulotettaisiin myös koskevaan automaattisia ajoneuvoja tietyiltä perustavaa laatua olevilta osin, kuten luotettava ja toiminnaltaan varma ohjauslaite.
Ajoneuvolain 119 §:ssä edellytetään, että koenumerotodistus ja siirtolupa on pidettävä ajoneuvossa mukana ajon aikana. Säännös koskisi muutetussa muodossaan myös automaattisilla ajojärjestelmillä varustettuja ajoneuvoja. Säännöksellä varmistettaisiin viranomaisen mahdollisuus tehdä tarvittaessa tienvarsitarkastus 165–167 §:n mukaisesti ja määrätä ajoneuvo ajokieltoon 198 §:n mukaisesti.
Lisäksi automaattisilla ajojärjestelmillä varustettuja ajoneuvoja koskisivat tietyt 194 §:ssä ajoneuvorikkomuksina säädetyt rikosvastuut sekä 196 §:ssä tarkoitetut rikoslain säännökset.
Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin kevyitä automaattisia tavarankuljettimia koskevasta poikkeavasta säädösalasta. Kevyet automaattiset tavarankuljettimet muodostaisivat uuden ajoneuvoluokan, josta säädettäisiin uudessa 29 a §:ssä.
Myös näitä ajoneuvoja koskisi ainoastaan hyvin rajallinen määrä ajoneuvolain säännöksiä, koska ne ovat luonteeltaan sellaisia, että suurin osa tavanomaisista esimerkiksi ajoneuvon rakennetta, katsastusta tai rekisteröintiä koskevista vaatimuksista ei käytännön syistä voi koskea niitä. Keskeistä on, että 3 §:n yleinen turvallisuusvaatimus ja 12 §:ssä säädetty velvollisuus varmistaa ajoneuvon liikennekelpoisuus koskisivat kuitenkin myös tällaisia ajoneuvoja. Myös lain 13 §:n vaatimukset ajoneuvon rakenteesta, hallintalaitteista ja varusteista ulotettaisiin koskemaan automaattisia ajoneuvoja tietyiltä perustavaa laatua olevilta osin, kuten luotettava ja toiminnaltaan varma ohjauslaite. Liikenne- ja viestintävirastolla olisi kuitenkin mahdollisuus antaa näiltä osin tarkentavia teknisiä määräyksiä, koska tällaiset ajoneuvot voivat poiketa totutusta varsin paljon.
Tietyt rikosvastuut koskivat myös kevyitä automaattisia tavarankuljettimia. Ne voitaisiin myös määrätä ajokieltoon, jolloin viranomainen joutuisi käyttämään 198 §:n 1 momentissa mainittuja ”muunlaisia tarvittavia keinoja” kuin rekisterikilpien tai todistuksen pois ottamista. Ajokielto voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos kevyt automaattinen tavarankuljetin ei täyttäisi Liikenne- ja viestintäviraston uuden 29 a §:n 2 momentin nojalla antamassa määräyksessä edellytettyä.
2 §.Määritelmät. Pykälään lisättäisiin uudet 3 a, 32 a ja 42 a kohdat. Lisäksi pykälään tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia ja muita täsmennyksiä 5, 7, 19, 23 ja 54 kohdan sanamuotoihin.
Määritelmien 3 a kohdaksi lisättäisiin automaattisen ajojärjestelmän määritelmä. Se vastaa sanatarkasti Wienin kansainväliseen tieliikennesopimukseen lisättyä määritelmää. Sopimuksen muutokset on hyväksytty YK:ssa, ja ne tulivat voimaan heinäkuussa 2022. Wienin kansainväliseen tieliikennesopimukseen lisättiin samalla myös dynaamisen hallinnan määritelmä. Sillä tarkoitetaan kaikkien ajoneuvon liikuttamiseen tarvittavien reaaliaikaisten operationaalisten ja taktisten toimintojen suorittamista. Näihin kuuluvat ajoneuvon sivu- ja pituussuuntaisen liikkeen hallinta, tieympäristön tarkkailu, tieliikenteen tapahtumiin reagointi sekä ohjausliikkeiden suunnittelu ja niistä ilmoittaminen muulle liikenteelle. Ajoneuvolakiin ei kuitenkaan tässä vaiheessa lisättäisi dynaamisen hallinnan määritelmää, koska sitä ei toistaiseksi käytetä lain säännöksissä.
Määritelmien 5 kohtaa täsmennettäisiin siten, että ennakkoilmoitus koskisi ajoneuvoa joka on keskeneräinen, valmistunut tai valmis uusi.
Määritelmien 7 kohtaa täsmennettäisiin siten, että siitä poistettaisiin virheellinen sana Suomessa.
Määritelmien 19 kohtaa korjattaisiin kirjoitusvirhe lisäämällä sana olevaa ajoneuvossa sanan jälkeen.
Määritelmien 23 kohtaa kytkentäkatsastuksesta selkiytettäisiin.
Määritelmien 32 a kohdaksi lisättäisiin päästömanipuloinnin määritelmä. Päästömanipuloinnilla tarkoitetaan pakokaasupäästöjen jälkikäsittelyjärjestelmän tai moottorin ohjausjärjestelmän tarkoituksellista muuttamista siten, että ajoneuvon ympäristökuormitus muutoksen jälkeen on kokonaisuutena suurempi kuin ennen muutosta. Päästömanipulaatioihin sisältyisivät myös ohjelmistomuutokset.
Määritelmien 36 a kohdaksi lisättäisiin sotilasajoneuvorekisterin määritelmä, jolla tarkoitettaisiin puolustusministeriön valmisteleman sotilasajoneuvolakiehdotuksen 14 §:ssä tarkoitettua rekisteriä.
Määritelmien 42 a kohdaksi lisättäisiin sähköisen vaatimustenmukaisuustodistuksen määritelmä, jolla tarkoitettaisiin puiteasetuksissa määritettyä vaatimustenmukaisuustodistusta, joka on strukturoidussa sähköisessä muodossa.
Määritelmien 54 kohtaa täsmennettäisiin lisäämällä viittaus yksittäishyväksynnän järjestämisestä annettuun lakiin (958/2013).
6 a §. Päästömanipulaation aiheuttavien laitteiden myynti ja asentaminen. Pykälä olisi uusi. Sääntelyn tarkoituksena on puuttua päästömanipulaatioiden avoimeen sekä ammattimaiseen myyntiin. Tavoitteena on pakokaasupäästöjen manipulointiin käytettävien järjestelmien myynnin ja asentamisen kieltäminen. Sääntelyllä pyritään siten vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi päästömanipulaatioiden toteutumiseen. Uusi pykälä on tarpeen, koska nykyisen lain 6 §:n mukainen myymisen kielto koskee sellaisia järjestelmiä, osia ja komponentteja, joille on erilaisia tyyppihyväksyntävaatimuksia ja vaatimustenmukaisuuksia. Päästömanipulaatioita voidaan toteuttaa kuitenkin sellaisilla ohjelmilla ja koodeilla, joihin ei kohdistu markkinavalvontaa tai tyyppihyväksyntävaatimuksia.
Pykälän 1 momentin mukaan talouden toimija ei saisi myydä tai asentaa liikenteessä käytettävään ajoneuvoon sellaista pakokaasupäästöjen jälkikäsittelyjärjestelmää tai moottorin ohjausjärjestelmää, jonka seurauksena ajoneuvo ei enää täytä vaatimuksia, jotka Suomessa olivat voimassa ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai tätä myöhemmin, jollei toisin säädetä tai määrätä.
Pykälän 2 momentin mukaan talouden toimijan tulisi osoittaa, että myynnin tai asentamisen kohteena olevan 1 momentissa tarkoitetun tuotteen, laitteen tai järjestelmän asentamisesta ajoneuvoon ei seuraisi, että ajoneuvo ei enää täyttäisi vaatimuksia, jotka olivat Suomessa voimassa ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai tätä myöhemmin, jollei niistä ole toisin säädetty tai määrätty. Liikenne- ja viestintävirasto olisi valvova viranomainen. Liikenne- ja viestintävirasto voisi suorittaa valvontaa pyytämällä talouden toimijalta selvityksiä.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan moottorikäyttöinen ajoneuvo on ennen sen käyttöä liikenteessä hyväksyttävä muutoskatsastuksessa muun muassa silloin, jos ajoneuvon rakennetta on muutettu siten, että muutoksella on vähäistä suurempi vaikutus ajoneuvon päästöihin. Jos ajoneuvoon on tehty kiellettyjä muutoksia, ei ajoneuvoa luonnollisestikaan usein esitetä muutoskatsastukseen. Ehdotuksen mukainen pykälän sääntely olisi tarpeen, koska selvitysten mukaan ajoneuvoja ei usein viedä muutoskatsastettavaksi sen jälkeen, kun niihin on toteutettu päästömanipulaatio, joka on kiellettyä ajoneuvon muuttamista. Tämä johtaa siihen, että ajoneuvoihin tehtyjä päästömanipulaatioita ei havaita. Käytännön tasolla päästömanipulaatioihin liittyviä tuotteita ja palveluita myydään ”Ei tieliikennekäyttöön” tai vaihtoehtoisesti ”Ajoneuvo muutoskatsastettava” -maininnoilla sekä myynnin että asennuksen yhteydessä. Toisaalta osa palveluita tarjoavista yrityksistä esimerkiksi markkinoi manipulaatiopalveluitaan avoimesti jättämällä samalla mainitsematta, että tuotteet eivät ole tarkoitettu tieliikenteeseen. Uudella sääntelyllä halutaan vierittää vastuuta ajoneuvojen kuljettajien, omistajien ja haltijoiden lisäksi myös päästömanipulaatioita tarjoaville yrityksille. Kielletystä myynnistä tai asentamisesta seuraisi 189 §:n 6 kohdan mukainen sanktio.
Pykälän 3 momentissa annettaisiin tarkentavia säännöksiä siitä millä tavoin talouden toimijan on mahdollista osoittaa pykälässä tarkoitettu vaatimustenmukaisuus. Riittäväksi osoitukseksi vaatimustenmukaisuudesta katsottaisiin ETA-valtion tai Ahvenanmaan maakunnan hyväksyntäviranomaisen tuotteelle myöntämä EU-tyyppihyväksyntätodistus. Lisäksi osoituksesta vaatimustenmukaisuudesta katsottaisiin ETA-valtion tai E-sääntöä soveltavan valtion ilmoittaman tutkimuslaitoksen tai hyväksytyn asiantuntijan pätevyysaluettaan vastaava selvitys.
7 §. Ajoneuvoa koskevat tekniset vaatimukset. Pykälässä säädettäisiin pääosin nykyistä oikeustilaa vastaavasti, mutta aiempaa selkeämmin ajoneuvon pääasiallisista yleisistä teknisistä vaatimuksista. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan sen uutta sisältöä. Säännökset ajoneuvon muuttamista koskien siirrettäisiin uuteen 7 a §:ään. Jatkossa säännöksen soveltamisalaan kuuluvina huomioitaisiin aiempaa selkeämmin ajoneuvon osat, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt. Ajoneuvon käyttövoiman muuttamisen edellytyksistä säädettäisiin jatkossa tarkemmin 7 a §:ssä.
Pykälän 1 momentissa annettaisiin perussäännökset siitä, minkä tasoiset tekniset vaatimukset liikenteeseen hyväksyttävän ja liikenteessä käytettävän ajoneuvon on täytettävä. Pääsääntöä, jonka mukaan ajoneuvon on täytettävä vähintään ne tekniset vaatimukset, jotka olivat Suomessa velvoittavina voimassa silloin, kun ajoneuvo otettiin ensimmäisen kerran käyttöön, ei muutettaisi. On tyypillistä, että ajoneuvotekniikan kehittyessä myös vähimmäisvaatimustaso kasvaa, mistä syystä säännöksessä täsmennettäisiin vakiintuneen lähtökohdan mukaista, jossain määrin tulkinnanvaraista säännöstä ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton jälkeen voimaan tulleiden teknisten vaatimusten soveltamisesta. Näitä vaatimuksia saisi soveltaa aina käyttöönottoajankohtana voimassa olleiden vaatimusten sijasta, jos asiasta ei toisin säädetä. Ajoneuvon saisi siten halutessaan muuttaa ajoneuvon käyttöönottoajankohtaa uudempien vaatimusten mukaiseksi joko osittain tai kokonaan.
Säännös olisi nykyisen soveltamiskäytännön mukainen ja sen tarkoituksena olisi sallia uudempien teknisten ratkaisujen käyttö myös vanhemmissa ajoneuvoissa ilman hallinnollisesti raskaita menettelyjä, esimerkiksi poikkeuslupia.
Perussäännökset toimisivat lähtökohtina esimerkiksi käytettynä maahantuodun ajoneuvon vaatimustenmukaisuutta ja ajoneuvon muuttamista koskevalle sääntelylle. Käytetyn ajoneuvon, osan, järjestelmän, komponentin ja erillisen teknisen yksikön vaatimustenmukaisuuden osalta todettaisiin aiempaa sääntelyä vastaavasti, että vaatimustenmukaisuutta arvioitaessa saa ottaa huomioon luontaisen käytöstä johtuvan kulumisen, jolla ei ole vähäistä suurempaa vaikutusta turvallisuuteen eikä ympäristöominaisuuksiin. Säännökselle on tarvetta, koska ajoneuvoa koskevat tekniset vaatimukset koskevat uusia ajoneuvoja ja vaatimusten tasossa on huomioitu se, että ominaisuudet jossain määrin heikkenevät ajoneuvon normaalin käytön aikana. Heikkeneminen tapahtuu esimerkiksi jarrujen kitkapintojen kulumisen, äänenvaimentimen vaimennusmateriaalin ominaisuuksien heikkenemisen taikka lasien ja valaisimien pintojen himmenemisen johdosta. Luontaiselle kulumiselle sallituista rajoista säädetään esimerkiksi määräaikaiskatsastusta koskevissa säännöksissä. Ajoneuvon ei edellytettäisi olevan uudenveroinen, mutta luontainen kuluminenkin sallittaisiin vain tiettyyn rajaan asti. Esimerkiksi pakoputkiston toimintakyky voi heiketä ilman erityisiä aktiivisia toimenpiteitä esimerkiksi siten, että pakoputkiston äänenvaimennusominaisuudet ja puhdistusominaisuudet heikkenevät. Tällöin tulisi voida asettaa raja-arvoja, joiden ylittyessä muuntuminen ei olisi enää hyväksyttävää. Säännöksellä myös selkeytettäisiin sitä, että esimerkiksi kolarikorjauksessa saa käyttää käytetystä ajoneuvosta peräisin olevia, vaurioituneita osia vastaavia hyväkuntoisia osia, vaikka ne eivät enää kaikilta osin olisi uutta osaa koskevien vaatimusten mukaisia.
Pykälän 2 momentti olisi uusi. Vastavuoroisen tunnustamisen lähtökohtien mukaisesti säännöksessä annettaisiin nykytilaa vastaavat, mutta tulkinnanvaraisuuksia vähentävät ja selkeyttävät säännökset siitä, että EU- tai EY-tyyppihyväksytyn taikka EU-yksittäishyväksytyn ajoneuvon, jota ei ole hyväksynnässä edellytettyjen tarkastelukohteiden osalta muutettu, eli ajoneuvon, joka täyttää edelleen hyväksynnän edellytykset, katsottaisiin myös täyttävän 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset.
Pykälän 3 momentti olisi uusi. Momentissa selkeytettäisiin sitä, mitä teknisiä vaatimuksia sovelletaan ajoneuvoon, jota on muutettu siten, että sen luokitus muuttuu. Ajoneuvon on tällöin täytettävä sen uuden luokituksen ja alaluokituksen mukaiset, 1 momentissa tarkoitetut tekniset vaatimukset. Säännöksellä ei muutettaisi nykyisen sääntelyn tulkintaan perustuvaa soveltamista, vaan säännöksellä tarkennettaisiin sellaisen ajoneuvon vaatimustenmukaisuuden täyttymisen arvioinnin lähtökohtia, jonka luokitus tai alaluokitus on ajoneuvoon tehdyn muutoksen myötä muuttunut. Esimerkiksi mopon muuttaminen autoksi ei johtaisi siihen, että kyseisen ajoneuvon osalta olisi muutoksen jälkeen riittävää, että ajoneuvo täyttäisi mopoa koskevat tekniset vaatimukset vaan sen edellytettäisiin täyttävän autoa koskevat tekniset vaatimukset.
Pykälän 4 momentti olisi uusi. Momentissa annettaisiin uusia säännöksiä, joissa huomioitaisiin ajoneuvojen automaation ja kuljettajaa avustavien järjestelmien lisääntymisen myötä syntynyt tarve päivittää ajoneuvon ominaisuuksia sen elinkaaren aikana. Esimerkiksi Suomea velvoittava kyberturvallisuutta koskeva E-sääntö 155 koskee autoja ja tiettyjä perävaunuja. E-sääntö on tarkoitettu koskemaan uuden yleisen turvallisuusasetuksen kautta myös pakollisena uusia ajoneuvotyyppejä 6.7.2022 alkaen ja käyttöönotettavia ajoneuvoja 7.7.2024 alkaen. Kyseinen E-sääntö edellyttää uutta, vakiintuneesta 1 momentissa tarkoitetusta lähtökohdasta poikkeavaa sääntelyä, jolla huomioitaisiin myös ajoneuvon elinkaaren aikaisetuudet vaatimukset, jotka pakottavina koskevat myös kyseistä ajoneuvoa. Jatkossa ajoneuvoa olisi päivitettävä sellaisten sen ominaisuuksia koskevien vaatimusten mukaiseksi, kuin kulloinkin edellytetään, eikä näiden osalta olisi sallittua vedota ajoneuvon ensimmäisen käyttöönottoajankohdan vaatimusten täyttymiseen. Koska ajoneuvo, jonka järjestelmiä ei päivitetä edellä kuvatulla tavalla, voi muodostaa riskin turvallisuudelle, säädettäisiin, että ajoneuvoa, johon näitä päivityksiä ei ole tehty, ei saa käyttää liikenteessä. Säännöstä sovellettaisiin esimerkiksi siinä tapauksessa, että valmistaja ei huolehdi velvoitteistaan tai siinä tapauksessa, että ajoneuvon omistaja ei kehotuksista huolimatta toimita ajoneuvoaan päivitettäväksi.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle valtuus antaa tarkempia määräyksiä pykälässä tarkoitetuista teknisistä vaatimuksista ja niitä koskevista poikkeuksista.
7a §. Ajoneuvon muuttaminen. Pykälä olisi uusi. Se sisältäisi aiemmassa 7 §:ssä ollutta ajoneuvon muuttamista koskevaa sääntelyä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ajoneuvon muuttamisen yleisestä pääperiaatteesta, jonka mukaisesti ajoneuvon tulisi muuttamisen jälkeenkin pääasiallisesti täyttää yleiset 7 §:ssä tarkoitetut teknisiä vaatimuksia koskevat säännökset, jolloin edellytettäisiin, että muutoksella ei ole vähäistä suurempaa vaikutusta turvallisuuteen tai ympäristöominaisuuksiin.
Ajoneuvolain 4 §:ssä säädetään velvollisuudesta korjata ajoneuvoa koskeva vika tai puutteellisuus. Lähtökohtaisesti ajoneuvoa, jossa on turvallisuuteen tai ympäristöominaisuuksiin vaikuttava puutteellisuus tai vika, ei saa ei saa käyttää liikenteessä ennen kuin puutteellisuus ja vika on korjattu. Korjaamisella tarkoitetaankin ajoneuvon saattamista sen ennen vian tai puutteellisuuden ilmenemistä vallinnutta tilaa vastaavaan kuntoon. Muutoin kyse on ajoneuvon muuttamisesta.
Momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle valtuus antaa tarvittaessa määräykset 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuille teknisille vaatimuksille vaihtoehtoisista teknisistä vaatimuksista. Määräyksissä olisi otettava huomioon ajoneuvon käyttötarkoitus ja ajoneuvoon tehtävien muutosten käytännön toteutettavuus. Lisäksi säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle valtuus antaa määräykset sellaisista lisävaatimuksista, joilla varmistetaan ajoneuvon turvallisuus ja haitallisten ympäristövaikutusten vähäisyys muutoksen jälkeen. Lisävaatimuksilla pyrittäisiin osaltaan vaikuttamaan rajoittavasti muutoksesta aiheutuvaan arvioituun liikenneturvallisuuden heikkenemiseen. Lisäksi lisävaatimukset voisivat koskea sellaisia muutoksia, joilla on vaikutusta ajoneuvon päästöihin tai turvallisuuteen, mutta joita koskevaa yleistä sääntelyä ei ole.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohdan vaatimusten täyttymisen soveltamisalaa rajaavasti ajoneuvoon sen elinkaaren aikana lisättävän osan, järjestelmän, komponentin, erillisen yksikön tai ominaisuuden teknisten vaatimusten vähimmäistasosta. Lähtökohtainen vähimmäistaso ei olisi tarkasteltavissa ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohdan mukaisesti vaan ratkaisevaa olisi lisätyn osan, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön tai ominaisuuden sääntelyyn perustuva tarkastelu. Jälkikäteen lisätyn osan, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön tai ominaisuuden tulisi täyttää sellaiset tekniset vaatimukset, joita siihen Suomessa sovelletaan tai on sovellettu. Säännöksellä pyritään takaamaan, että ajoneuvoon ei lisätä heikkolaatuisia tai teknologisen kehityksen myötä turvallisuusominaisuuksiltaan puutteellisia uusia osia, järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksikköjä tai ominaisuuksia vedoten ajoneuvon käyttöönottoajankohdan vaatimustasoa koskevaan teknisten vaatimusten vähimmäistasoon. Lisäksi säännöksellä pyritään takaamaan, että ajoneuvoon ei lisätä sellaista osaa, järjestelmää, komponenttia, erillisitä teknistä yksikköä tai ominaisuutta, minkä lisääminen ilman riittäviä muita turvallisuutta takaavia toiminnallisuuksia, aiheuttaisi 3 §:ssä tarkoitettua vaaraa. Esimerkiksi automaattiohjaustoiminnon lisääminen edellyttäisi myös automaattisen jarrujärjestelmän lisäämistä ajoneuvoon.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ajoneuvon käyttövoiman muuttamisen lähtökohdista. Säännös olisi uusi, ja sen tarkoituksena olisi yhdenmukaistaa ja selkeyttää voimassa olevaa ajoneuvon käyttövoiman muuttamista koskevaa kansallista sääntelyä. Momentti korvaisi voimassa olevan lain 16 §:n 2 momentin. Voimassa olevan lain 16 §:n 2 momentissa tarkoitetut raja-arvot säilyisivät sääntelyn lähtökohtana taustalla sellaisena kuin sitä on nyt sovellettu, mutta tiettyä joustoa arviointiin lisättäisiin konversioiden laajemman sallittavuuden mahdollistamiseksi. Huomiota kiinnitettäisiin ympäristövaikutusten ohella muutosten turvallisuusvaikutuksiin ja -riskeihin. Säännöksellä tunnistettaisiin jatkossa aiempaa selkeämmin käyttövoiman muuttamisen teknisiä edellytyksiä koskevien säännösten yhteys muun muassa myönnettävää muuntotukea koskeviin esityksiin ja hallitusohjelman kirjauksiin.
Jatkossa ajoneuvon käyttövoiman muuttaminen olisi sallittua myös sellaisessa tilanteessa, jossa ajoneuvo ei muutoksen jälkeen täyttäisi tai sen ei olisi osoitettu täyttävän sitä koskevia 7 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuja ympäristöominaisuuksiin liittyviä vaatimuksia. Tällöin edellytettäisiin kuitenkin, että muutoksen jälkeen ajoneuvon käytöstä aiheutuva ympäristökuormitus olisi kokonaisuutena arvioituna pienempi kuin ennen muutosta eivätkä ajoneuvon lähipäästöt kasvaisi vähäistä enempää. Säännös ei olisi tarkoitettu mahdollistamaan yksittäisiä yleisluonteiseksi ja yleisen oikeustajun vastaisiksi selkeästi miellettäviä poikkeamisperusteita ympäristötavoitteiden varjolla. Esimerkiksi ajoneuvon tosiasialliseen käytön määrän vähentämiseen liittyvät perusteet muutoksen jälkeen, ja tästä aiheutuva ympäristökuormituksen väheneminen eivät täyttäisi säännöksen edellytyksiä.
Myöskään tehokkaasti ei voitaisi vedota polttoaineen kulutuksen vähenemiseen lähipäästöjen kasvua kompensoivana perusteena. Lähipäästöjä ovat etenkin typen oksidit (NOx) ja hiukkaspäästöt (PM). Lähtökohtaisesti lähipäästöt saisivat kasvaa yli yleisesti sallittujen arvojen vain silloin, kun ajoneuvoon ei tehtäisi muita sen ympäristöominaisuuksiin vaikuttavia muutoksia ja lähipäästöjen kasvuun johtanut muutos olisi kestävällä tavalla perusteltavissa ympäristökuormitusta vähentävänä. Tällöinkään lähipäästöt eivät saisi kasvaa kuin vähäisissä määrin. Esimerkiksi ajoneuvon tehoon vaikuttavia muutoksia ei olisi sallittua käyttää ympäristökuormituksessa huomioitavina perusteina. Puolestaan esimerkiksi ajoneuvon muuttaminen pääosin uusiutuvista raaka-aineista peräisin olevaa polttoainetta käyttäväksi voisi tulla kyseeseen säännöksessä tarkoitettua ympäristökuormituksen vähenemistä puoltavana seikkana, vaikka muutoksen myötä ajoneuvokohtaiset lähipäästöt kasvaisivat maltillisesti tai lähipäästöt kasvaisivat ajoneuvon kylmäkäynnistyksen yhteydessä. Lähipäästöjen ympäristövaikutusten kanssa myönteisesti korreloivan kasvun lisäksi säännöksen nojalla voitaisiin esimerkiksi tulevaisuudessa hyödyntää nykyistä tehokkaammin karjatalouden päästöjen käyttämistä biopolttoaineen valmistuksessa.
Pykälän 4 momentin mukaan ajoneuvoon toteutettu päästömanipulaatio olisi kiellettyä ajoneuvon muuttamista. Momentilla on tarkoitus selkeyttää oikeustilaa, joka on ollut tulkinnallisesti epäselvä.
Voimassa olevasta ajoneuvolaista ei yksiselitteisesti käy ilmi, että päästömanipulaatio on kielletty eikä tällaisen toiminnan vastuutahoa ole lainsäädännössä selkeästi määritelty. Tästä syystä ajoneuvolakiin olisi syytä lisätä päästömanipulaatiota koskeva nimenomainen kielto. Päästömanipulaatiolla tarkoitettaisiin pakokaasupäästöjen jälkikäsittelyjärjestelmän tai moottorin ohjausjärjestelmän tarkoituksellista muuttamista siten, että ajoneuvon ympäristökuormitus muutoksen jälkeen on kokonaisuutena suurempi kuin ennen muutosta. Päästömanipulaatiolla tarkoitetaan sellaista muutosta, joka tehdään ajoneuvoon sen käyttöönoton jälkeen ilman muutoskatsastusta tai käyttämällä muita kuin hyväksyttyjä komponentteja. Päästömanipulaatioilla on vaikutusta pääasiassa ajoneuvon lähipäästöjen määrään. Lähipäästöjä ovat etenkin typen oksidit (NOx) ja hiukkaspäästöt (PM). Päästömanipulaatioita voidaan tehdä ajoneuvon pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmiin ja moottorin ohjaukseen. Yleisimpiä manipuloitavia kohteita ovat ajoneuvojen pakokaasuja puhdistava hiukkassuodatin (DPF, GPF), kolmitoimikatalysaattori (ottomoottorilla varustettujen ajoneuvojen pakokaasujen puhdistuslaite), selektiivinen katalyyttinen pelkistämistekniikka (SCR), pakokaasun takaisinkierrätys (EGR) ja moottorinohjausyksikkö (ECU).
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle mahdollisuus antaa tarkemmat määräykset 3 momentissa tarkoitetuista energia- ja ympäristövaikutusten rajoittamista koskevista osien ja ominaisuuksien teknisistä vaatimuksista sekä momentissa tarkoitettujen muutosten teknisistä toteuttamisedellytyksistä. Annettavien määräysten olisi oltava tarpeellisia riittävän kansainvälisen yleisen vaatimustason saavuttamiseksi sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun riittävän tason varmistamiseksi. Määräysvaltuus vastaisi pääosin voimassa olevan lain 16 §:n 6 momentissa säädettyä, mutta säännökseen lisättäisiin valtuus antaa tarkempia määräyksiä käyttövoiman muuttamisen edellytyksistä.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti Liikenne- ja viestintävirastolle määräysvaltuuksista koskien ajoneuvon muuttamisen, korjaamisen, kunnostamisen ja rakenteen muuttamisen teknisistä vaatimuksista ja niissä edellytettävistä selvityksistä sekä vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa ja vaatimuksissa tarkoituksenmukaisuussyistä sovellettavista vähäisistä poikkeuksista ja vaihtoehtoisista vaatimuksista rekisteröintikatsastuksessa ja muutoskatsastuksessa. Tällaisista poikkeuksista ja vaihtoehtoisista vaatimuksista turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle aiheutuva riski ei saisi lisääntyä vähäistä enempää.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin Puolustusvoimien pääesikunnan teknillisen tarkastusosaston oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä rekisteriin rekisteröidyn Puolustusvoimien ajoneuvon vähäisistä teknisistä poikkeuksista, jotka olisivat tarpeen Puolustusvoimien tehtävien tai ajoneuvon erityisen käyttötarkoituksen johdosta. Puolustusvoimien ajoneuvolla tarkoitettaisiin Puolustusvoimien omistuksessa tai pysyvässä hallinnassa olevaa ajoneuvoa. Määräyksenantovaltuus koskisi Puolustusvoimien ajoneuvoja, jotka rekisteröidään liikenneasioiden rekisteriin. Sotilasajoneuvoista, jotka on rekisteröity sotilasajoneuvorekisteriin sotilasajoneuvoja koskevan erityissääntelyn mukaisesti, säädettäisiin sotilasajoneuvolaissa. Momentissa tarkoitetut vähäiset tekniset poikkeukset voisivat liittyä esimerkiksi ajoneuvossa normaalisti olevan paikannustoiminnon poistamiseen tai sellaiseen panssarointiin, jonka vaikutukset ajoneuvolle myönnettyjen tyyppihyväksyntöjen kattavuuteen ovat niin vähäisiä, että niillä ei ole merkittävää vaikutusta liikenneturvallisuuteen. Vähäiset poikkeukset voisivat liittyä myös ajoneuvon ajopiirturiin tehtäviin vähäisiin teknisiin poikkeuksiin. Poikkeuksista turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle aiheutuva riski ei saisi lisääntyä vähäistä enempää.
13 §. Ajoneuvon rakenne, hallintalaitteet ja varusteet. Pykälän 2 momentin 2 ja 10 kohtiin lisättäisiin kevyt automaattinen tavarankuljetin. Pykälän 5 momenttia muutettaisiin lisäämällä momenttiin viittaus ajoneuvon teknisiä vaatimuksia koskevan 7 §:n 1–5 momenttiin, joissa säädetyn mukaiset yleiset vaatimukset ajoneuvon lähtökohtaisesti tulee täyttää.
14 §. Poikkeukset ajoneuvon rakennetta, hallintalaitteita ja varusteita koskevista vaatimuksista. Pykälän 2 momentin 1 kohtaa muutettaisiin niin, että termi sotilasajoneuvo poistettaisiin ja momenttiin lisättäisiin maininta Puolustusvoimien ajoneuvosta. Sotilasajoneuvoista säädettäisiin jatkossa sotilasajoneuvolaissa, mistä syystä kohdan viittaus sotilasajoneuvoon olisi jatkossa tarpeeton. Jotkut Puolustusvoimien ajoneuvot ovat ajoneuvolain mukaisia ja ne on rekisteröity liikenneasioiden rekisteriin. Taustalla voi olla tarve esimerkiksi ajoneuvon tunnistettavuuden suojaamiseen. Näiden ajoneuvojen käyttö Puolustusvoimien tehtävien suorittamiseen saattaa edellyttää nopeudenrajoittimen poistoa.
Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin teknisiä muutoksia.
16 §. Energia- ja ympäristövaikutusten rajoittaminen. Pykälän 2 momentti kumottaisiin.
17 §.Lupa poiketa energia- ja ympäristövaikutusten rajoittamista sekä ajoneuvon rakennetta, hallintalaitteita ja varusteita koskevista vaatimuksista. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 3 kohta. Samalla nykyinen 3 kohta siirtyisi 4 kohdaksi. Momentin 1 ja 2 kohta säilyisivät ennallaan.
Ehdotettu uusi 3 kohta liittyy tieliikenteen automaation etenemiseen. Sen keihäänkärkenä ovat tällä hetkellä automaattiset niin sanotut pienlinja-autot, jotka ovat etähallittuja ja liikkuvat ennalta määrätyillä reiteillä tai alueilla. Kyseiset ajoneuvot sopivat huonosti voimassa olevaan ajoneuvoluokitukseen, koska niissä on seisomapaikkoja, mutta ne ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä kuin tavalliset linja-autot. Ehdotuksen vaikutukset olisivat rajallisia, koska kyse on poikkeusluvasta, joka kohdistuu yhteen tai muutamaan yksilöivissä olevaan ajoneuvoon. Sen avulla edistettäisiin automaatiokokeiluja ja –testaamista sekä vähittäistä siirtymistä kohti palveluntuotantoa.
On todennäköistä, että EU:sta tulee lähivuosina sääntelyä, joka mahdollistaa automaattisten pienlinja-autojen tyyppihyväksynnän. Tällöin nyt ehdotettu muutos saattaa tulla tarpeettomaksi. Säännöksen nojalla myönnetyt poikkeusluvat olisivat siksi määräaikaisia, enintään neljä vuotta. Lisäksi ajoneuvojen huippunopeus olisi rajattu enintään 30 kilometriin tunnissa. Tämä johtuu siitä, että automaattisia pienlinja-autoja käytetään usein alueilla, joilla on vilkas liikenne ja runsaasti pyöräilijöitä ja jalankulkijoita, joiden turvallisuus halutaan varmistaa.
18 §. Käytettynä maahantuodun ajoneuvon vaatimukset. Pykälän 1 momentin lakiviittaus päivitettäisiin niin, että uudessa momentissa viitattaisiin uuteen 7 a §:ään sekä 7 § :n 1 momentissa ja 7 a §:n 1 momentissa säädettyihin vaatimuksiin. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin, että myöskään EU-yksittäishyväksyttyä ajoneuvoa ei tarvitse esittää Suomessa yksittäishyväksyntään.
29 a §. Kevyt automaattinen tavarankuljetin. Lakiin lisättäisiin uusi ajoneuvoluokka, kevyt automaattinen tavarankuljetin. Kyseessä on automaattisella ajojärjestelmällä varustettu kevyt sähköajoneuvo. Automaattinen ajojärjestelmä hoitaa ajoneuvon dynaamisia ajotehtäviä. Yleensä ajoneuvoon kohdistuu jonkinlaista etähallintaa, joka voi esimerkiksi avustaa tilanteissa, joiden tunnistaminen on ajojärjestelmälle haasteellista. Kevyet automaattiset tavarankuljettimet liikkuvat hitaasti, ja niiden moottoreiden tehoa rajoitettaisiin.
Pykälän mukainen ajoneuvo vastaisi pykälän 1 momentin mukaan muutoin rakenteeltaan ajoneuvolain 29 §:ssä tarkoitettua kevyttä sähköajoneuvoa, mutta sen suurin rakenteellinen nopeus olisi 15 kilometriä tunnissa. Nopeusraja mahdollistaa sen, että jatkossa käyttöön voi tulla myös sellaisia kevyitä tavarankuljettimia, joita käytetään kevyen liikenteen väylillä. Toistaiseksi keväällä 2022 käyttöön tulleet laitteet ovat sellaisia, että ne liikkuvat kävelynopeutta. Jatkossakin näin hitaasti liikkuvien tavarankuljettimien käyttö jalkakäytävillä sallittaisiin tieliikennelain 52 §:n 2 momenttiin tehtävällä muutoksella. On huomattava, että jatkossakin erilaisten tavarankuljettimien nopeuksia voidaan tarvittaessa rajoittaa muualla lainsäädännössä.
Kyseessä on kehittyvä teknologia, ja ajoneuvot ovat luonteeltaan sellaisia, että suurin osa tavanomaisista esimerkiksi ajoneuvon rakennetta, katsastusta tai rekisteröintiä koskevista vaatimuksista ei käytännön syistä voi koskea niitä. Pykälässä kuitenkin todettaisiin, että 13 §:n 2 momentin 1–5 ja 10 kohtien vaatimukset on kuitenkin täytettävä. Nämä ovat: 1) luotettava ja toiminnaltaan varma ohjauslaite, 2) käyttöjarru, 3) renkaat ja vanteet tai telat ja jalakset, jotka vastaavat niille kohdistuvaa kuormitusta, 4) paloturvallinen polttoaine- ja sähköjärjestelmä, 5) tarpeelliset valaisimet, heijastimet ja heijastavat tunnuskilvet sekä 10) äänimerkinantolaite. Lisäksi todettaisiin, että ajoneuvon on oltava mitoiltaan ja massoiltaan sellainen, ettei siitä aiheudu haittaa tai vaaraa muille tienkäyttäjille. Laissa ei rajoitettaisi mittoja ja massoja tarkemmin, koska jatkossa käyttöön voi tulla erilaisia ja eri tarkoituksiin käytettäviä kevyitä automaattisia tavarankuljettimia.
Pykälän 2 momentissa annettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle mahdollisuus määräyksellä kohdistaa vaatimuksia eräisiin kevyiden tavarankuljettimien teknisiin ominaisuuksiin. Määräystaso mahdollistaa joustavuuden tilanteessa, jossa automaatiokehitykseen liittyy paljon epävarmuuksia. Määräysten avulla voidaan reagoida nopeasti muun muassa liiketurvallisuuden varmistamisen vaatimalla tavalla.
Ehdotettu muotoilu sisältää joustoa tulevaisuuden varalta, sillä automaattisia tavankuljettimia saattaa jatkossa olla varsin erilaisia ja erilaisiin käyttötarkoitukseen. Tällöin niihin kohdistuvat tekniset vaatimukset voivat olla erilaisia. Esimerkiksi pienempien laitteiden käyttöjarruksi voidaan hyväksyä myös riittävän hidastuvuuden varmistava sähkömoottori, kuten kevyen sähköajoneuvon osalta.
30 §.Pelastusauto, poliisiajoneuvo, Tullin ajoneuvo ja Rajavartiolaitoksen ajoneuvo. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että pelastusauto olisi myös muu M- tai N-luokan ajoneuvo, joka on hyvinvointialueen pelastuslaitoksen tai valtion pelastushallinnon viranomaisen, Pelastusopiston tai lentoaseman pitäjän hallinnassa ja jota käytetään yksinomaan pelastustoimen tehtäviin.
32 §. Hälytysajoneuvo. Pykälää muutettaisiin niin, että siitä poistettaisiin viittaus Puolustusvoimien pelastusautoon, Puolustusvoimien sairasautoon ja sotilaspoliisiajoneuvoon. Kyseisistä ajoneuvoista säädettäisiin jatkossa sotilasajoneuvolaissa, mistä syystä pykälässä ei olisi enää tarpeen säätää niistä. Pykälään lisättäisiin maininta Puolustusvoimien hälytysajoneuvosta.
66 §. Vaatimustenmukaisuuden valvonta tuotannossa. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin tekninen korjaus lisäämällä säännökset myös EY-tyyppihyväksyntää koskevasta arviointivelvollisuudesta. Pykälän 7 momenttiin tehtäisiin kielellinen tarkistus. Pykälän 8 momenttiin tehtäisiin tekninen korjaus huomioimalla määräysvaltuuden alassa myös EY-tyyppihyväksytyt ajoneuvot. Esimerkiksi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetus koskee lähtökohtaisesti uusia asetuksen alaan kuuluvia ajoneuvoja. Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 89 artiklan mukaisesti asetuksella ei kuitenkaan mitätöidä muun muassa kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntää tietyin edellytyksin. Näin ollen myös asetuksen alaan kuuluvien ajoneuvoluokkien osalta EY-tyyppihyväksyntöihin kohdentuu tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa, jota säännellään ensisijaisesti hyväksyntää koskevien säännösten nojalla.
78 §. Yksittäishyväksynnän myöntäminen. Pykälän 1 momenttia selkeytettäisiin täsmentämällä yksittäishyväksynnän koskevan uutta ajoneuvoa myös tilanteessa, jossa tyyppihyväksytty M-, N- tai O-luokan ajoneuvo esitetään yksittäishyväksyttäväksi.
Pykälän 2 ja 3 momentti säilyisivät sisällöllisesti ennallaan, mutta 3 momentin lakiviittauksesta poistettaisiin säädösnumero, koska se mainittaisiin jo 2 §:ssä.
80 a §. Valmistajan vastuu yksittäishyväksynnässä. Uudessa pykälässä säädettäisiin valmistajan vastuusta 2 §:n 54 kohdassa tarkoitetussa yksittäishyväksynnässä. Ajoneuvolaissa määritelty termi yksittäishyväksyntä vastaa sisällöllisesti lain 2 §:n 3 kohdassa määritellyssä autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa käytettyä termiä ajoneuvon kansallinen yksittäishyväksyntä, joka on mainitun asetuksen 3 artiklan 6 kohdassa määritelty ajoneuvon yksittäishyväksynnäksi. Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa ei säädetä kattavasti valmistajan vastuusta ajoneuvon kansallisessa yksittäishyväksynnässä, joten ajoneuvolakiin otettaisiin säännökset valmistajan vastuusta yksittäishyväksynnässä. Valmistajalla tarkoitetaan autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 3 artiklan 40 kohdassa tarkoitettua valmistajaa. Tarve kansalliselle sääntelylle liittyy erityisesti sen täsmentämiseen, miten vastuu jakautuu valmistajien välillä yksittäishyväksynnässä. Säännöksissä sovellettaisiin valmistajan vastuuseen yksittäishyväksynnässä pääosin, mitä autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa säädetään valmistajan vastuusta EU-yksittäishyväksynnässä, joka sekin on mainitun asetuksen 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu ajoneuvon yksittäishyväksyntä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin perussäännöksistä valmistajan vastuusta yksittäishyväksynnässä. Vaikka yksittäishyväksyntää voi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 45 artiklan 2 kohdassa säädetyn mukaisesti hakea muukin taho kuin ajoneuvon valmistaja, vastuu ajoneuvon vaatimustenmukaisuudesta olisi silti lähtökohtaisesti ajoneuvon valmistajalla. Momenttiin otettaisiin säännökset siitä, että yksittäishyväksynnässä kukin valmistaja vastaisi ajoneuvon vaatimustenmukaisuudesta niiden järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden osalta, jotka on lisätty tai joita on muutettu ajoneuvon edellisen valmistusvaiheen hyväksymisen jälkeen. Muuttamista tulkittaisiin tässä yhteydessä laajasti siten, että esimerkiksi ohjelmistomuutoksia pidettäisiin muuttamisena samoin kuin ajoneuvon vaatimustenmukaisuuteen liittyviä epäsuoria vaikutuksia. Esimerkiksi valaisimien paikkoja joudutaan usein muuttamaan päällirakenteen lisäämisen jälkeen, koska sijaintia koskevissa vaatimuksissa viitataan ajoneuvon äärimittoihin, jotka voivat päällirakentamisen yhteydessä muuttua.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkentavasti yksittäishyväksyntää koskevaan hakemukseen liitettävästä todistuksesta tilanteessa, jossa yksittäishyväksyntää hakee muu kuin valmistaja. Momentin mukaisesti muun kuin valmistajan hakiessa yksittäishyväksyntää tulisi hakemukseen liittää valmistajan tai valmistajan edustajan antama todistus, josta ilmenee ajoneuvon valmistaja sekä selvitys valmistusvaiheesta. Säännöksellä pyrittäisiin tukemaan ajoneuvon valmistajan vastuiden kohdentumista oikeasuhtaisesti ja lisäämään valmistajan tietoisuutta siihen kohdistuvasta vastuusta esimerkiksi tilanteessa, jossa ajoneuvoon kohdistuisi markkinavalvonnan jälkikäteisiä toimenpiteitä.
Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto valtuutettaisiin antamaan tarvittaessa tarkempia määräyksiä todistuksen sisällöstä. Määräysvaltuutta voitaisiin soveltaa, jos ilmenisi epäselvyyttä esimerkiksi siitä, mikä taho todistuksen saa antaa tai siitä, miten voidaan varmistua, että todistus kattaa kyseisen valmistusvaiheen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valmistajan vastuusta hyväksynnässä. Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa on aiempaan sääntelyyn verrattuna tarkennettu valmistajan vastuuta ajoneuvon hyväksyntään ja myös käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen liittyen. Momentissa edellytettäisiin, että kukin valmistaja vastaa siitä, että ajoneuvo on kyseisen valmistusvaiheen osalta valmistettu edellisten valmistusvaiheiden valmistajien ohjeiden mukaisesti. Tilanteessa jossa edellisten vaiheiden valmistajien ohjeita ei ole olemassa tai kohtuudella saatavilla, seuraavan vaiheen valmistaja vastaisi lisäksi edellisten valmistusvaiheiden osalta sellaisten järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden vaatimustenmukaisuudesta, joiden vaatimustenmukaisuuteen kyseisen valmistajan toimenpiteillä on vaikutusta. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun muutetaan valmiina ajoneuvona hyväksyttyä ajoneuvoa ennen ensirekisteröintiä ja ajoneuvon alkuperäinen valmistaja ei ole tarkoittanut tai ottanut huomioon, että tällaista muutosta tehdään. Tällöin ajoneuvoa muuttavan valmistajan on otettava vastuulleen ajoneuvon turvallisuus ja vaatimustenmukaisuus kaikilta niiltä osin, joihin muutoksilla voi olettaa olevan vaikutusta.
82 §. Yksittäishyväksyntätodistus. Pykälän 2 momentin sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että yksittäishyväksyntätodistuksen voimassaolon jatkamisen edellytyksiin lisättäisiin uuden yksittäishyväksynnän myöntäminen alkuperäistä yksittäishyväksyntänumeroa kuitenkaan muuttamatta. Voimassa olevan 82 §:n 2 momentin mukaan yksittäishyväksyntätodistus on lähtökohtaisesti voimassa kolme kuukautta, mutta todistuksen voimassaolo voi kuitenkin päättyä myös aiemmin, jos ensimmäistä kertaa käyttöönotettava ajoneuvo ei enää täytä käyttöönottoajankohdan teknisiä vaatimuksia. Todistuksen kolmen kuukauden voimassaoloajan säätämisen perusteena on ollut se, että vaikka edellä mainitun mukaisesti voimassaolo voi, käytännössä teknisten vaatimusten muuttumisen vuoksi, päättyä myös enimmäisaikaa aiemmin, ei ajoneuvon rekisteröintiä tehtäessä ole tosiasiallisesti enää mahdollista tarkastaa yksittäishyväksynnän myöntämisen jälkeen mahdollisesti tapahtuneita teknisten vaatimusten muutoksia. Todistuksen voimassaoloajan rajoittamisen kolmeen kuukauteen on kuitenkin katsottu riittävällä varmuudella takaavan sen, että ajoneuvo vielä rekisteröitäessä täyttää sitä koskevat tekniset vaatimukset. Voimassa olevan 2 momentin mukaan todistuksen voimassaoloa voidaan kuitenkin myös jatkaa, vaikka ajoneuvoa ei kolmen kuukauden kuluessa todistuksen antamisesta ole rekisteröity, jos ajoneuvo yksittäishyväksyntätodistuksen voimassaolon päättymisestä huolimatta edelleen täyttää sen ensimmäisen käyttöönottoajankohdan tekniset vaatimukset. Koska voimassa olevan 2 momentin mukaisesti yksittäishyväksyntätodistuksen voimassaolo on aiemmin mainitun mukaisesti teknisten vaatimusten muuttumisen varalta rajoitettu enintään kolmeen kuukauteen, edellyttää momentissa tarkoitettu todistuksen voimassaolon jatkaminen käytännössä uuden yksittäishyväksynnän myöntämistä ja vaatimustenmukaisuuden tarkastelua uudelleen. Tämä huomioitaisiin aiempaa selkeämmin säännöksen sanamuodoissa. Koska yksittäishyväksyntänumero on osaltaan ajoneuvoa yksilöivä tieto, jonka muuttuminen ajoneuvon elinkaaren aikana saattaisi aiheuttaa sekaannuksia tai muuta vaikeutta ajoneuvon yksilöimisessä myöhemmin, momenttiin lisättäisiin säännökset siitä, että ajoneuvon yksittäishyväksyntänumero säilyisi alkuperäisen yksittäishyväksyntätodistuksen mukaisena.
91 §. Ennakkoilmoitus. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan ajoneuvolain 91 §:ää. Pykälän 1 momentissa annettaisiin ajoneuvon ennakkoilmoitusta koskevat perussäännökset. Momenttiin lisättäisiin säännökset vaatimustenmukaisuustodistuksen antamisesta sähköisessä muodossa, joka olisi uusi vaihtoehtoinen tapa toimittaa ajoneuvon tekniset tiedot vaatimustenmukaisuustodistusta hyödyntäen ennakkoilmoitusta varten.
Ajoneuvon ennakkoilmoittaminen ei itsessään olisi velvoittavaa ajoneuvon rekisteröimiseksi, mutta ennakkoilmoittamista hyödynnettäessä olisi ajoneuvosta ilmoitettava ajoneuvon tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle ennen ajoneuvon ensimmäistä käyttöönottoa Suomessa ja siten myös ennen ensirekisteröintiä. Ensimmäisen käyttöönoton ajankohdalla tarkoitettaisiin ajoneuvolain 2 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisesti päivää, jolloin ajoneuvo on ensimmäisen kerran rekisteröity tai jolloin ajoneuvo on tosiasiallisesti otettu käyttöön. Ennakkoilmoitus voitaisiin tehdä vain tyyppihyväksytystä ajoneuvosta, jonka tekniset ja hyväksyntätiedot on jo tallennettu rekisteriin. Ennakkoilmoitus voitaisiin tehdä myös keskeneräisestä ajoneuvosta. Lisäksi ennakkoilmoituksen voisi tehdä tyyppihyväksytystä ajoneuvosta, jonka vaatimustenmukaisuustodistus on annettu autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa tarkoitettuna strukturoituna tietona sähköisessä muodossa. Vaatimustenmukaisuustodistuksen toimittaminen sähköisessä muodossa ei vaikuttaisi ennakkoilmoittamismenettelyn muihin yleisiin edellytyksiin, vaan jatkossakin ennakkoilmoituksen tekijän tulisi täyttää 92 §:ssä säädetyt edellytykset. Vastaavasti jatkossakin edellytettäisiin lisäksi sopimusta Liikenne- ja viestintäviraston kanssa.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, johon siirrettäisiin 1 momentista säännökset ennakkoilmoittamisessa ilmoitettavista tiedoista. Momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain säännöstä. Momenttiin tehtäisiin kuitenkin kielellisiä tarkistuksia muuttamalla aineellinen säännös määräävään muotoon vastaamaan aiempaa tarkemmin ennakkoilmoituksen määritelmää.
92 §. Ennakkoilmoituksen tekijä. Pykälän 1 momentista poistettaisiin säännökset siitä, että ennakkoilmoituksen voisi tehdä valmistajan tai valmistajan edustajan lisäksi ajoneuvon maahantuoja. Maahantuojalla tarkoitetaan esimerkiksi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen kontekstissa unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa markkinoille kolmannessa maassa valmistetun ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen. EU-lainsäädännöllä annettu määritelmä ei vastaa yleiskielellistä maahantuojan määritelmää, joten säännöstä päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa poistamalla vanhentunutta sääntelyä. Maahantuojalla ei yleisesti myöskään käytännössä ole hallussaan sellaista valmistajan hallussa olevaa tietoa, jolla ennakkoilmoituksen tekemistä voitaisiin edistää, joten käytännössä maahantuojalla ei tosiasiassa ole ollut mahdollisuutta tehdä ennakkoilmoitusta.
Pykälän 2 momentista poistettaisiin tarpeettomana säännökset Tullin rekisteröidystä luottoasiakkaasta. Tullin rekisteröityä luottoasiakasta ei ole tunnistettu lainsäädännössä, eikä säännöksellä näin ollen ole ollut soveltamisalaa. Säännöstä ei myöskään ole voitu käytännössä soveltaa, koska rekisteröintiviranomaisella ei ole ollut käytössään tietoa mahdollisesta luottoasiakkuudesta.
Pykälän 3 momenttia päivitettäisiin poistamalla säännökset siitä, että ajoneuvon valmistaja velvoitettaisiin antamaan momentissa tarkoitetut tiedot ennakkoilmoituksen tekijälle tämän pyynnöstä. Käytännössä ennakkoilmoituksen tekijä ei ole voinut vedota säännökseen tehokkaasti. Säännös ei vastaa nykytilaa taikka ole suoraan sovellettavissa, koska osaltaan katsotaan olevan yksinomaan ajoneuvon valmistajan harkinnassa päättää, mille tahoille se katsoo olevan hyväksyttävää luovuttaa muun muassa liikesalaisuuden alaisia tietoja tuotteestaan. Tähän lähtökohtaan ei katsota olevan tarkoituksenmukaista puuttua kansallisella säännöksellä viranomaisprosessiin liittyvin perustein. Selkeyden vuoksi säännökseen kuitenkin lisättäisiin ajoneuvon valmistaja sellaisena tahona, jolla olisi jatkossakin ensisijaisesti tieto momentissa tarkoitetuista ajoneuvon teknisistä tiedoista.
93 §. Ennakkoilmoitustodistus. Pykälän 1 momenttia päivitettäisiin sanamuodoiltaan vastaamaan nykytilaa. Käytännössä ennakkoilmoittajalla on ilman tapahtumakohtaista viranomaisvaltuutusta oikeus ja mahdollisuus saada ja tulostaa Liikenne- ja viestintäviraston sähköisestä palvelusta sellainen pykälässä tarkoitettu ennakkoilmoitustodistus, johon ennakkoilmoituksen tekijällä on oikeus.
Pykälä muutettaisiin vastaamaan käytäntöä siten, että jatkossa olisi riittävää, että Liikenne- ja viestintävirasto asettaa ennakkoilmoituksesta muodostuvan ennakkoilmoitustodistuksen ennakkoilmoituksen tekijän saataville. Ennakkoilmoitustodistuksen saisi jatkossakin lisäksi tarvittaessa pyynnöstä.
96 §. Rekisteröintitodistus. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin poistamalla säännökset rekisteröintitodistuksen I osan antamisesta rekisteri-ilmoituksen yhteydessä sellaisten ajoneuvojen ja niiden perävaunujen omistajille tai haltijoille, joiden suurin tieliikenteessä sallittu massa on yli 3 500 kilogrammaa. Jatkossa menettelyt olisivat yhteneväisiä kaikille ajoneuvoluokille ja rekisteröintitodistuksen I osa annettaisiin aina määräaikaiskatsastuksen yhteydessä. Lisäksi ajantasaisen rekisteröintitodistuksen I osan saisi aina pyynnöstä. Momenttia selkeytettäisiin myös lisäämällä aineelliset säännökset siitä, että rekisteröintitodistuksen I osa annettaisiin maksutta 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulle ajoneuvon omistajalle tai haltijalle hänen pyynnöstään. Nykytilaa vastaavasti ajoneuvon omistaja taihaltija voisi tehdä pyynnön rekisteröintitodistuksen I osan tulostamisesta joko Liikenne- ja viestintäviraston sähköisessä palvelussa netissä tai henkilöasioinnin yhteydessä Liikenne- ja viestintäviraston sopimusrekisteröijänä toimivan katsastustoimipaikan asiointipisteessä. Pyynnön ajankohta ei olisi sidottu tiettyyn ilmoitus- tai katsastustapahtumaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rekisteröintitodistuksen II osan antamisesta 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulle ajoneuvon omistajalle hänen pyynnöstään. Rekisteröintitodistuksen II osaa ei luovutettaisi ajoneuvon haltijalle. Momenttia muutettaisiin poistamalla säännös siitä, että rekisteröintitodistuksen II osa annettaisiin ajoneuvon omistajalle pyynnöstä vain rekisteri-ilmoituksen yhteydessä. Nykytilaa vastaavasti ajoneuvon omistajalla olisi muulloinkin oikeus saada rekisteröintitodistuksen II osa pyynnöstä. Pyynnön ajankohta ei olisi sidottu tiettyyn ilmoitus- tai katsastustapahtumaan. Ajoneuvon omistaja voisi tehdä pyynnön rekisteröintitodistuksen II osan tulostamisesta joko Liikenne- ja viestintäviraston sähköisten palvelukanavien välityksellä tai henkilöasioinnin yhteydessä Liikenne- ja viestintäviraston sopimusrekisteröijänä toimivan katsastustoimipaikan asiointipisteessä.
112 §. Liikennekäytöstä poisto. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin maininta sotilasajoneuvorekisteriin rekisteröidystä ajoneuvosta. Lisäksi momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että pykälän 2 momentista poiketen momentissa tarkoitetut ajoneuvot eivät ole käyttökiellossa. Ajoneuvojen käyttökiellolle ei näissä tapauksissa ole liikennekäytöstä poistosta aiheutuvaa syytä, koska ajoneuvoa, joka on rekisteröity sotilasajoneuvorekisteriin, ulkomaille tai Ahvenanmaan maakuntaan, saa käyttää Suomessa tällaisen rekisteröinnin perusteella. Myöskään ajoneuvolle, jota ei enää käytetä liikenteessä Suomessa, ei ole tarpeellista säätää vain Suomessa voimassaolevaa käyttökieltoa.
116 §.Koenumerotodistus ja koenumerokilvet. Pykälän 1 momenttia selkeytettäisiin siten, että siitä käy nimenomaisesti ilmi, että koenumerotodistus myönnetään hakemuksesta.
116 a §.Automaattisella ajojärjestelmällä varustetun ajoneuvon koenumerotodistus. Lakiin lisättäisiin uusi 116 a §, joka tarkentaisi koenumerotodistusmenettelyä automaattisella ajojärjestelmällä varustetuille ajoneuvoille. Liikenne- ja viestintävirastossa on viime vuosien aikana kehitetty automaatiotestaamiseen liittyviä menettelyjä, ja uudessa pykälässä säädettäviä tietoja on jo pyydetty käytännössä menettelyn yhteydessä. Säännöksellä lisättäisiin läpinäkyvyyttä ja oikeusvarmuutta toimijoiden kannalta, ja samalla varmistetaan, että Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus pykälässä säädettyjen tietojen saamiseen.
Koenumerotodistusta haettaessa tarvitaan perustiedot hakijasta, eli hakijan nimi, yhteystiedot, vastuuhenkilöiden nimet ja heidän yhteystietonsa. Hakijan omien yhteystietojen lisäksi hakijan tulisi ilmoittaa niiden kaikkien tahojen yhteystiedot, jotka liittyvät testaamisen suorittamiseen. Tällaisia yhteistyökumppaneita voisivat olla hakijan yhteistyökumppaneina toimivat operaattorit, jos hakija ei itse suorita varsinaisia käytännön testejä.
Tiedoilla kokeilussa käytettävistä ajoneuvoista tarkoitetaan erityisesti tietoja ajoneuvoluokasta, ajoneuvon nopeudesta, mitoista ja massoista, jarruista ja ohjauksesta. Hakijan tulisi kertoa millainen jarru- ja ohjausjärjestelmä autossa on, jos se poikkeaa normaalista. Hakijan tulisi myös selvittää mitä automaatiojärjestelmiä ajoneuvossa on käytössä. Lisäksi tarvitaan tietoja ajoneuvossa käytettävistä automaatiojärjestelmistä. Testiajoneuvot voivat olla tyyppihyväksyttyjä rekisteröityjä ajoneuvoja, joihin on kuitenkin lisätty automaattiajamiseen liittyvää uutta tekniikka, komponentteja tai järjestelmiä, joiden käyttöä ei ole hyväksytty. Tällöin hakijan tulisi kuvata mahdollisimman tarkasti, miten testiajoneuvo eroaa tyyppihyväksytystä ja rekisteröidystä ajoneuvosta. Tietoja tarvitaan myös automaatiojärjestelmien toiminnan mahdollisista rajoituksista muun muassa olosuhteiden, nopeuden, muun liikenteen ja näkyvyyden osalta.
Tiedoilla kuljettajista tarkoitetaan ensinnäkin perustietoja siitä, onko ajoneuvo tarkoitettu toimimaan ilman ihmiskuljettajaa joko kokonaan tai osittain. Lisäksi tarvitaan tiedot kokeilunaikaisista järjestelyistä, kuten mahdollisten turvakuljettajan läsnäolosta sekä turvakuljettajan toiminnasta kokeilussa. Hakemuksesta tulisi käydä ilmi, mitkä ovat turvakuljettajan tehtävät ja vastuu esimerkiksi häiriö- ja vaaratilanteessa, miten ajoneuvon hallinnan haltuunotto tapahtuu automaattiselta järjestelmältä sekä miten turvallisuus varmistetaan, jos turvakuljettaja ei jostain syystä kykene ottamaan ajoneuvoa hallintaansa. Jos ajoneuvolla ei ole turvakuljettajaa, tarvitaan tietoja turvallisuuden varmistamiseksi tehtävistä järjestelyistä. Käyttäjällä viitataan tilanteeseen, jossa testataan ajoneuvoa, joka on tarkoitettu etähallittavaksi tai –operoitavaksi. Käyttäjällä tarkoitetaan esimerkiksi etähallintaa tai –operointia suorittavaa henkilöä. Testiajoneuvon kuljettajalta vaadittaisiin testeissä käytettävän ajoneuvon ajoneuvoluokkaa vastaava ajo-oikeus. Lisäksi edellytettäisiin, että testiajoneuvon kuljettaja on saanut riittävän perehdytyksen ja koulutuksen kyseisen automaattisen ajoneuvojärjestelmän toimintaan.
Tietoihin kokeilun toteuttamisalueesta on syytä sisällyttää kartat alueesta ja käytettävistä reiteistä. Lisäksi tarvitaan tietoja muun muassa mahdollisista teiden ylityksistä ja odotettavissa olevista haasteellisista tilanteista, kuten vilkkaasti liikennöidyistä teistä, monisuuntaisista risteyksistä ja kohdattavasta kevyestä liikenteestä. Selvitystä tarvitaan myös käytettävistä väylistä, etenkin jos on kyse muiden tien osien kuin ajoradan käyttämisestä. Jos infrastruktuuriin tehdään muutoksia tai haetaan esimerkiksi poikkeuksia liikenteenohjauslaitteista, on niistä kerrottava. Hakijan on yleensä syytä keskustella etukäteen suunnitelmistaan koealueen kunnan virkamiesten ja poliisin kanssa. Käydyistä keskusteluista on syytä tehdä selkoa myös hakemuksen yhteydessä Liikenne- ja viestintävirastolle.
Tutkimussuunnitelmaa koskevilla tiedoilla tarkoitetaan erityisesti tutkimuksen yleiskuvausta ja tutkimusasetelmaa sekä tietoja siitä, mihin kysymyksiin tutkimuksella halutaan saada vastauksia. Näitä voivat olla muun muassa tekniset kysymykset, kuljettajaan liittyvät kysymykset tai liiketoimintamalleihin liittyvät kysymykset. Lisäksi on syytä tehdä selkoa mahdollisista liittymäkohdista muihin tutkimuksiin.
Turvallisuuden varmistamiseen liittyvät tiedot ovat varsin keskeisiä. Hakemuksessa on tehtävä selkoa erityisesti siitä, mitä riskejä on tunnistettu, mikä on riskien esiintymisen todennäköisyys ja miten niihin on varauduttu. Huomioon on otettava myös tietosuoja-, tietoturva- ja kyberturvallisuusriskit sekä niihin varautuminen. Turvallisuuden varmistamisessa on syytä tehdä selkoa niin teknisistä, ajoneuvon ominaisuuksiin liittyvistä turvallisuustekijöistä kuin testaamisessa mukana olevien henkilöiden (kuten mahdolliset turvakuljettajat ja etäoperoijat) kouluttamisesta. Muut tienkäyttäjät on myös huomioitava, ja erityisesti kävelijöihin ja pyöräilijöihin mahdollisesti kohdistuvat riskit. Varautumisessa on tehtävä selkoa myös toteutuneisiin riskeihin vastaamisesta.
Edelleen olennaisiin tietoihin kuuluvat myös tiedot kokeilun ajankohdasta, kestosta sekä datan keräämisestä. Jälkimmäisen osalta kyse on erityisesti tietosuojasta ja siitä, kuinka EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ((EU) 2016/679) säännökset on huomioitu datan keräämisessä. Säännöksessä myös edellytetään, että hakija antaa Liikenne- ja viestintävirastolle muut mahdolliset kokeilun kannalta olennaiset tiedot, vaikka niiden ei voitaisi katsoa kuuluvan mihinkään edellä mainituista kohdista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa yritykselle aikaisemmin automaattiajamiseen myönnettyä koenumerotodistusta halutaan käyttää joko täysin uuteen testiin, tai tilanteesta, jossa alkuperäinen testi muuttuu merkittävästi. Merkittävä muutos voisi liittyä esimerkiksi uudella automaattisella ajojärjestelmällä varustettuun ajoneuvoon, uuteen testaussuunnitelmaan tai ajallisesti tai paikallisesti muuttuneisiin olosuhteisiin.
Jos testi olisi täysin uusi, pitäisi hakijan esittää kaikki ne vastaavat tiedot, jotka yritys ilmoitti hakiessaan ensimmäistä kertaa koenumerotodistusta automaattiajamisen testaamiseen. Tilanteessa, jossa testaaminen ei olisi täysin uusi, mutta muuttunut merkittävästi, pitäisi hakijan ilmoittaa muuttuneet tiedot Liikenne- ja viestintävirastolle. Koenumerotodistuksen saaneen yrityksen olisi annettava selvitys siitä, millä tavalla kokeilu eroaa hakemuksessa esitetystä sekä mahdolliset syyt kokeilun luonteen muutokseen. Hyväksytyn selvityksen jälkeen kokeilua voitaisiin jatkaa.
Ehdotetun 3 momentin mukainen keskeyttäminen olisi väärinkäytös-, vaara- tai haittatilanteessa uusi seuraamus koenumerotodistuksen peruuttamisen sijaan. Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus keskeyttää kokeilu välittömästi momentissa mainituissa tilanteissa. Koenumerotodistuksen saaneen yrityksen tulisi antaa selvitys tapahtuneesta. Selvityksessä tulisi kertoa tilanteen aiheutumisen syyt sekä miten vaaran tai haitan poistamiseksi tai minimoimiseksi on toimittu. Kokeilua voitaisiin jatkaa, kun koenumerotodistuksen haltija on pystynyt osoittamaan kokeilun jatkumisen turvallisesti ja ilman liikenteelle aiheutuvaa haittaa.
Keskeyttämismahdollisuus on uusi puuttumiskeino, jollaista ei ole 116 §:n mukaisissa tavanomaisissa koenumerotodistuksissa. Kyse on viranomaisen työkalusta, jonka olemassa ololla varaudutaan mahdollisiin poikkeustilanteisiin ja varmistetaan automaatiokokeilujen turvallisuutta.
Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta raportoida kokeilun tuloksista Liikenne- ja viestintävirastolle. Säännöksen tavoitteena on mahdollistaa jo tehdyistä kokeiluista saatujen kokemusten ja tietojen levittäminen laajemmalle, jotta kokeiluista olisi hyötyä automaatiokehitykselle yleisemminkin, eikä samoja testikysymyksiä tarvitsisi selvittää moneen kertaan.
Ehdotetussa 5 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta ylläpitää sähköistä luetteloa ajoneuvoista, joita koenumerotodistuksen haltija käyttää liikenteessä koenumerotodistuksen perusteella. Kyseinen luettelo on käytännön syistä tarpeellinen, mutta se myös liittyy liikenteen palveluista annetun lain 17 §:n 3 momenttiin ehdotettavaan muutokseen, jonka avulla pyritään mahdollistamaan automaattisten ajoneuvojen avulla tarjottavien liikkumisen palveluiden liiketoimintamallien testaaminen. Ehdotetussa 116 a §:ssä tarkoitetut automaattiset ajoneuvot ovat testivaiheessa, joten niitä ei voida tyyppihyväksyä eikä niille voida antaa yksittäishyväksyntää. Tämän johdosta niitä ei voida rekisteröinnin edellyttämällä tavalla katsastaa eikä siten myöskään tavanomaiseen tapaan rekisteröidä liikenneasioiden rekisteriin. Koenumerokilvet ja –todistus tarkoittavat kuitenkin sitä, että ajoneuvot saavat rekisteröintiä vastaavan yksilöintitunnisteen ja ne merkitään ehdotetun 4 momentin mukaisesti Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään sähköiseen rekisteriin. Momentissa käytetään sanaa ”luettelo”, koska ajoneuvolain 2 §:n 36 kohdan mukaan rekisterillä tarkoitetaan laissa liikenneasioiden rekisteriä, mutta käytännössä kysymys on sähköisestä rekisteristä. Tällä tavoin täytetään muutosasetuksen (EU) 2020/1055 1 artiklan 12 kohta, joka edellyttää EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen kansallisia sähköisiä rekistereitä koskevaan 16 artiklaan lisättävän yrityksellä käytettävissään olevien ajoneuvojen rekisteritunnukset tilanteessa, jossa ajoneuvoilla ei ole tavanomaisia rekisteritunnuksia. Luetteloon ei merkitä henkilötietoja, vaan ajoneuvot yhdistyvät koenumerotodistuksen haltijoihin, jotka käytännössä ovat yrityksiä.
Lisäksi ehdotetussa 5 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtävästä julkaista kokeilujen tuloksia. Säännös liittyy edellä 4 momentissa mainittiin raportointivelvollisuuteen. Sekä luetteloinnissa että tulosten julkaisussa noudatetaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia. Koenumerotodistuksen haltijat voivat raporteissaan osoittaa liikennesalaisina pitämänsä kohdat. Liikenne- ja viestintävirastolla on kuitenkin salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa toiselle viranomaiselle tai muulle laissa säädettyä tehtävää hoitavalle sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä sille laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.
Ehdotettu 6 momentti sisältäisi Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetun määräyksenantovaltuuden.
119 §.Ajoneuvon väliaikainen käyttö liikenteessä. Pykälään lisättäisiin mahdollisuus hyödyntää todistusten voimassa olon osoittamisessa sähköisiä menetelmiä. Automaattisella ajojärjestelmällä varustettujen ajoneuvojen koenumerotodistukset on ehdotetun 116 a §:n 5 momentin mukaan merkittävä Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämään sähköiseen luetteloon. Myös muiden sähköisten osoitusmenetelmien voidaan odottaa kehittyvän ajoneuvossa pidettävän paperitodistuksen ohelle ja asemesta.
5 luku
Ulkomailla tai Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröidyn ajoneuvon käyttö
Luvun otsikkoon tehtäisiin kielellinen tarkistus.
125 §. Suomessa vakituisesti asuvan oikeus käyttää toisessa ETA-valtiossa rekisteröityä ajoneuvoa. Pykälässä säädettäisiin Suomessa vakituisesti asuvan oikeudesta käyttää toisessa ETA-valtiossa rekisteröityä ajoneuvoa. Pykälän nimike päivitettäisiin vastaamaan tarkemmin pykälässä säädettyä.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin yhdenmukaistamalla autoverottomien ja autoverollisten ajoneuvojen rekisteröinnin ajankohtaa koskevaa sääntelyä, jolloin asiakkaan olisi helpompi määrittää häntä koskevien rekisteröintivelvoitteiden ajankohtia. Tämä antaisi asiakkaalle enemmän tarvittavaa aikaa saattaa rekisteröinnin toimenpiteet loppuun kiireettömästi. (Määräajan pidentäminen vastaisi myös EUT:n tuomion C-274/20 mukaista linjaa.). Jatkossa Suomessa vakituisesti asuva henkilö saisi käyttää toisessa ETA-valtiossa rekisteröityä ajoneuvoa kolmen kuukauden ajan ajoneuvon maahantuonnista ennen kuin ajoneuvo on rekisteröitävä Suomessa. Aiemmin tällaisessa autoverottomia koskeva määräaika oli 30 päivää ja autoverollisilla kolme kuukautta. Momentissa viitattaisiin autoverolain (777/2020) 33 §:n määritelmään Suomessa vakituisesti asuvasta.
Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin 1 momentista säännökset ajoneuvon kuljettajan velvollisuudesta osoittaa ajoneuvon maahantuonnin ajankohta liikennettä valvovalle viranomaiselle. Säännöstä ajantasaistettaisiin poistamalla säännökset yksinomaisista maahantuontiajankohdan osoittamistavoista. Jatkossa säännöksessä mahdollistettaisiin nykytilaa vastaavasti annetuista muotovaatimuksista poikkeavia tapoja osoittaa maahantuonnin ajankohta. Velvollisuus maahantuloajankohdan esittämiseen olisi jatkossakin ajoneuvon kuljettajalla.
Pykälän 2 momentin sisältö kumottaisiin tarpeettomana. Säännös sisältyisi aineellisesti jatkossa 1 momenttiin, eikä ajoneuvon autoverovelvollisuudella olisi jatkossa merkitystä ajoneuvon rekisteröinnin ajankohtaa harkittaessa. Autoveron määräytymisestä säädetään erikseen, eikä rekisteröintisääntelyn kannalta ole merkityksellistä rajata ajoneuvoja verovelvollisuuden mukaisesti. Jatkossa kolmen kuukauden aikaraja koskisi ajoneuvoja riippumatta siitä, onko kyseessä ajoneuvo, josta olisi suoritettava autoveroa.
Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos viittaussäännöksiin. Aiemman 2 momentin sisällön kumoutuessa viitattaisiin 3 momentissa jatkossa vain pykälän 1 momenttiin 1 ja 2 momentin sijaan. Lisäksi momentin 5 kohta siirrettäisiin uudeksi 4 momentiksi, koska asiallisesti kyse ei ole pykälässä tarkoitetun käytön edellytysten arvioinnista vaan poikkeuksesta 3 momentin 1 kohtaan.
Pykälän 4 momenttiin siirrettäisiin säännökset poikkeuksesta 3 momentin 1 kohtaan. Lähtökohtaisena pykälän 3 momentin 1 kohdassa tarkoitetun käytön edellytyksenä on, että ajoneuvossa on rekisteröintivaltion rekisterikilvet ja kansallisuustunnus. Kuitenkin esimerkiksi sellaisissa valtioissa, joissa perävaunuja ei rekisteröidä eikä ajoneuvoissa ole rekisterikilpiä, voitaisiin 4 momentin nojalla entiseen tapaan käyttää vetoauton rekisterikilpeä. Perävaunussa, joka on otettu käyttöön sellaisessa valtiossa, jossa perävaunuja ei rekisteröidä, olisi vetoauton takarekisterikilpi kiinnittävä perävaunun taakse. Vetoauton takarekisterikilpi olisi kiinnitettävä perävaunuun myös silloin, kun perävaunussa on sen omistajan tai viranomaisen antama numerotunnus. Lisäksi edellytettäisiin, että vetoauton kuljettajalla on tällöin rekisteröintitodistuksen sijasta perävaunun omistajan tai viranomaisen antama todistus perävaunulle sallituista massoista sekä todistus enintään vuotta aikaisemmin suoritetusta katsastuksesta tai vastaavasta teknisestä tarkastuksesta. Säännös vastaisi sisällöltään kumotun ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen 42 §:ää.
126 §.Geneven ja Wienin sopimuksiin liittyneissä valtioissa rekisteröityjen ajoneuvojen käyttö. Pykälässä säädetään Geneven tai Wienin sopimukseen liittyneessä muussa valtiossa kuin Suomessa vakituisesti asuvan henkilön oikeudesta käyttää tällaisessa muussa valtiossa rekisteröityä ajoneuvoa Suomessa. Pykälän nimikkeeseen ja 1 momenttiin tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia, joilla ei ole oikeusvaikutuksia. Pykälän nykyinen 1 momentti jaettaisiin kahdeksi momentiksi ja nykyiset 2 ja 3 momentit kumottaisiin.
Pykälän 1 momentti vastaisin nykyisen 1 momentin ensimmäistä virkettä. Sen perusteella muussa sopimusvaltiossa kuin Suomessa vakituisesti asuva saisi käyttää muualla rekisteröityä ajoneuvoa enintään yhden vuoden maahantulopäivästä rekisteröimättä ajoneuvoa Suomessa. Tämä muodostaisi ulkomailla vakituisesti asuvia henkilöitä koskevan pääsäännön. Suomessa vakituisesti asuvien henkilöiden osalta pääsäännöstä säädettäisiin 125 §:ssä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeus lain 125 §:n ja tämän pykälän 1 momentin pääsääntöjen mukaisista määräajoista. Momentin perusteella Geneven tai Wienin sopimukseen liittyneessä muussa valtiossa kuin Suomessa rekisteröityä ajoneuvoa saisi käyttää rekisteröimättä ajoneuvoa Suomessa, jos käyttö on autoverolain 6 luvun nojalla verotonta pidempään kuin se olisi ajoneuvolain 125 §:n tai 126 §:n 1 momentin perusteella. Poikkeus koskisi siis sekä Suomessa että muualla vakituisesti asuvia henkilöitä niissä tilanteissa, kun kyseessä on edellä mainituissa muissa sopimusvaltioissa kuin Suomessa rekisteröity ajoneuvo. Pykälän soveltamisalaa laajennettaisiin siis kaikkiin autoverolain 6 luvun mukaisiin verottomuustilanteisiin. Soveltamisalan laajennus olisi tarpeen rekisteröintiä ja autoverotusta koskevissa lainsäädännöissä säädettyjen määräaikojen yhteensovittamiseksi.
Pykälän nykyinen 4 momentti siirrettäisiin 3 momentiksi. Sitä täydennettäisiin velvoitteella pitää pykälässä tarkoitetuissa tilanteissa ajoneuvossa ajon aikana mukana autoverolain 34 §:n 3 momentissa tai 57 §:ssä tarkoitettu Verohallinnon vahvistama ilmoitus tai autoverolain 35 §:n 1 momentissa tarkoitettu Verohallinnon päätös verottoman käytön määräajan pidentämisestä. Täydennys olisi tarpeen, jotta liikennevalvontaviranomaiset voivat tehokkaasti valvoa Suomessa rekisteröimättömän ajoneuvon käyttöä pykälässä tarkoitetuissa tilanteissa sekä autoverolain 6 luvun mukaisen verottoman käytön tilanteissa.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, johon siirrettäisiin muutettuna säännökset 125 §:n 1 momentista koskien kansainvälisiä enintään seitsemän päivää kestäviä kuljetuksia. Pykälä vastaisi sisällöltään aiempaa, mutta säännökseen tehtäisiin maahantuloajankohtaa koskevat 125 §:n 2 momenttia vastaavat päivitykset selvityksen muotovaatimuksista luopumisen osalta.
127 §.Ajoneuvon käyttö työtehtävissä. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana, koska sen asiasisältö siirrettäisiin 126 §:ään.
128 §.Muissa valtioissa rekisteröidyt ajoneuvot. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana. Jatkossa 128 §:ssä tarkoitettujen tullikilpien sijaanGeneven tai Wienin sopimuksiin liittymättömissä valtioissa rekisteröidylle ajoneuvolle myönnettäisiin siirtolupa siirtoluvan myöntämisen ehtojen täyttyessä. Nykyisen säännöksen ala on koskenut vain Wienin tieliikennesopimukseen tai Geneven sopimukseen liittymättömien valtioiden ajoneuvoja, minkä johdosta säännöksen piiriin kuuluvia ajoneuvoja ei juurikaan ole, ja asia voidaan käsitellä siirtolupamenettelyn turvin.
129 §.Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröidyn ajoneuvon käyttö. Pykälään ja sen nimikkeeseen tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia.
130 §.Ulkomailla tai Ahvenanmaan maa kunnassa rekisteröidyn perävaunun käyttö suomalaiseen vetoajoneuvoon kytkettynä. Pykälän sanamuotoihin tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia.
131 §.Rekisteröimätön L-luokan ajoneuvo ja moottorireki. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin yhden vuoden ajanjakson alkamisen ajankohdan määrittämisestä. Jatkossa säännöksessä todettaisiin vuoden määräajan alkavan kulua ajoneuvon maahantuonnista, jollei toisin ole säädetty.
Pykälän 2 momentin3 kohtaan tehtäisiin kielellinen tarkistus viittaamaan jatkossa tarkemmin ajoneuvon lähtövaltion mukaiseen rekisteröintivelvollisuuden alaan.
132 §.Omaa käyttöä varten maahanmuuton yhteydessä Suomeen tuodun ajoneuvon ensirekisteröinti. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin 125 §:ään tehtäviä muutoksia vastaavat sallittua ajanjaksoa koskevat muutokset. Jatkossa kolmen kuukauden ajanjakso aiemman 30 päivän sijaan koskisi myös ulkomailla rekisteröityä, omaa käyttöä varten maahanmuuton yhteydessä Suomeen tuodun ajoneuvon ilmoittamista ensirekisteröitäväksi.
Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia ja viittaukset muutettaisiin huomioimaan 125 §:n käytön edellytysten ja sitä koskevien poikkeusten erottaminen omiksi 3 ja 4 momenteikseen. Momentissa viittaisiin jatkossa sekä 125 §:n 3 että 4 momenttiin sekä 126 §:n 4 momenttiin 128 §:n kumoamisen myötä.
133 §. Rekisteröintikatsastusvelvollisuus. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa täsmennettäisiin eri säännösten välisiä suhteita selventämällä, että rekisteröintivelvollisuudesta vapautetut ajoneuvot ovat myös rekisteröintikatsastusvelvollisuudesta vapautettuja.
134 §.Liikennekäytöstä tai rekisteristä poistetun ajoneuvon rekisteröintikatsastus. Pykälän 1 momentin2 kohtaa muutettaisiin. Ulkomaille tai Ahvenanmaan maakuntaan tapahtuvaa vientiä varten liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon lisäksi myös sotilasajoneuvorekisteriin vientiä varten liikennekäytöstä poistettu ajoneuvo olisi hyväksyttävä rekisteröintikatsastuksessa ennen sen ottamista uudelleen liikennekäyttöön. Rekisteröintikatsastus olisi tarpeen sen toteamiseksi, että sotilasajoneuvorekisterissä todennäköisesti useita vuosia ollut ajoneuvo täyttää yleiset ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai sen jälkeen voimassa olleet tekniset vaatimukset ja hyväksyntävaatimukset. Sotilasajoneuvorekisteriin merkittävä ajoneuvo voi olla aiemmin hyväksytty liikenneasioiden rekisteriin siten, että sen käyttö on sallittu vain Puolustusvoimien omistuksessa tai hallinnassa. Tällaisiin ajoneuvoihin tehdään lisäksi usein ensimmäisen käyttöönoton jälkeen muutoksia niiden sotilaallisen käyttötarkoituksen vuoksi eikä muutoksista tehdä merkintöjä liikenneasioiden rekisteriin. Myöskään muutosten soveltuvuudesta normaaliliikenteeseen hyväksyttävään ajoneuvoon ei voida varmistua ilman ajoneuvon vaatimustenmukaisuuden toteamista. Lisäksi kohtaan tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että ajoneuvon kunto on tarkastettava myös 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa sotilasajoneuvorekisterissä olleen ajoneuvon rekisteröintikatsastuksessa. Tällaisen, käytännössä usein pitkään käyttämättä olleen ajoneuvon vaatimustenmukaisuuden ja liikenneturvallisuuden toteaminen edellyttää myös ajoneuvon kunnon tarkastamista rekisteröintikatsastuksen yhteydessä.
135 §. Ajoneuvon esittäminen rekisteröintikatsastukseen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia. Lisäksi momentin loppuun lisättäisiin säännös siitä, että ajoneuvosta, joka on ollut rekisteröitynä sotilasajoneuvorekisteriin, on esitettävä selvitys aikaisemmasta rekisteröinnistä sotilasajoneuvorekisteriin. Mahdollisesta aiemmasta rekisteröinnistä liikenneasioiden rekisteriin ei tarvitse esittää todistusta, koska rekisteröintikatsastuksessa voidaan tarkastaa kyseiset tiedot ajoneuvon valmistenumeron perusteella.
Pykälän 2 momentti säilyisi ennallaan.
Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia kieliasuun ja sanamuotoihin viittaamalla aiempaa selkeämmin kyseessä olevaan katsastuslajiin ja 2 §:n 1 momentin 48 kohdassa määriteltyyn termiin valmistajan edustaja.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti. Momentissa säädettäisiin pääosin 3 momentissa säädettyä vastaavasti rekisteröintikatsastuksessa esitettävistä asiakirjoista silloin, kun kyseessä on aiemmin sotilasajoneuvorekisteriin rekisteröitynä ollut ajoneuvo. Momentin mukaan ajoneuvosta, joka on ollut rekisteröitynä sotilasajoneuvorekisteriin, olisi muun selvityksen lisäksi esitettävä rekisteröintikatsastuksessa ajoneuvon valmistajan tai valmistajan edustajan antama todistus suurimmasta teknisesti sallitusta kokonaismassasta, suurimmista teknisesti sallituista hinattavista massoista ja suurimmista teknisesti sallituista akseli- ja telimassoista sekä muut katsastustoimipaikan tarvittaessa vaatimat lisäselvitykset. Massoja koskevaa todistusta ei kuitenkaan tarvitsisi esittää, jos edellä tarkoitetut tiedot on tallennettu rekisteriin aiemman, liikenneasioiden rekisteriin tehdyn rekisteröinnin yhteydessä tai jos tiedot ilmenevät 1 momentissa tarkoitetusta selvityksestä, joka koskee ajoneuvon rekisteröintiä sotilasajoneuvorekisteriin. joka koskisi ajoneuvoja, jotka ovat olleet aikaisemmin rekisteröityinä sotilasajoneuvorekisteriin.
136 §. Rekisteröintikatsastuksen sisältö. Pykälän 2 momentin2 a kohtaan tehtäisiin kielellinen tarkistus. Jatkossa kohdan sanamuoto vastaisi tarkemmin määräaikaiskatsastuksen aikavälejä koskevan 149 §:n sanamuotoja.
Pykälän 2 momentin2 c kohtaan tehtäisiin lisäksi kielellisiä tarkistuksia, jolla selkeytettäisiin säännöksen tarkoitusta katsastuksen hyväksymisen ja hylkäämisen todentamista tukevana katsastuksen suorittamisen todentamisen sijaan.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että rekisteröintikatsastuksessa ei määrättäisi teknisesti sallittuja massoja, vaan ajoneuvon suurin teknisesti sallittu massa olisi lähtökohtaisesti kirjattava rekisteriin valmistajan ilmoittaman mukaisena. Sen sijaan rekisteröintikatsastuksessa määrättäisiin ajoneuvon suurin käytössä sallittu massa, joka liittyy kansallisesti tieliikennelaissa säädettyihin sallittuihin massoihin. Lisäksi 3 momenttia täsmennettäisiin siten, että ajoneuvon omamassa on määrättävä punnitsemalla myös, jos ajoneuvolle aiemmin myönnetty hyväksyntä ei ole koskenut valmistunutta ajoneuvoa.
138 §. Rekisteröintikatsastustodistus. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin poistamalla säännökset rekisteröintikatsastuksesta rekisteröintitodistuksen I ja II osan ohella annettavasta erillisestä todistuksesta. Jatkossa kyseinen todistus kohdennettaisiin tarkemmin koskemaan tarkastuskorttia, josta säädettäisiin 160 §:ssä. Lisäksi momenttiin lisättäisiin viittaus 160 §:ään, jonka mukaisen tarkastuskortin katsastaja rekisteröintitodistuksen ohella antaa katsastukseen esittäneelle.
Pykälän 2 momentin sanamuotoa muutettaisiin siten, että jatkossa momentissa käytettäisiin termiä rekisteröintikatsastustodistus.
139 §. Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen rekisteröintikatsastuksessa. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 4 a kohta. Osoitukseksi vaatimustenmukaisuudesta katsottaisiin rekisteröintikatsastuksessa myös Suomessa tunnustettu, toisessa ETA-valtiossa myönnetty yksittäishyväksyntä. Lisäyksellä yhtenäistettäisiin sääntelyä lain 45 §:n 4 kohdassa säädetyn kanssa. Mainitussa kohdassa sallitaan tässä tarkoitetun ajoneuvon vaatimustenmukaisuuden toteaminen rekisteröintikatsastuksessa, joten on johdonmukaista, että Suomen tunnustama toisen valtion myöntämä kansallinen yksittäishyväksyntä riittää osoitukseksi vaatimustenmukaisuudesta.
Pykälän 4 momentin 5 kohtaa muutettaisiin siten, että jatkossa säännöksessä käytettäisiin 2 §:n 31 kohdassa määriteltyä termiä nimetty tutkimuslaitos.
140 §. Ahvenanmaan maakunnasta tai ulkomailta käytettynä tuodun ajoneuvon vaatimustenmukaisuus rekisteröintikatsastuksessa. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia.
142 §. Ajoneuvon hyväksyminen tai hylkääminen rekisteröintikatsastuksessa. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännökset, joilla otettaisiin aiempaa selkeämmin huomioon ajoneuvon teknisten vaatimusten täyttymisen arviointia koskeva lähtökohta, jonka mukaisesti ajoneuvon on, jollei toisin säädetä tai määrätä, täytettävä sen ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai tätä myöhemmin voimassa olleet tekniset vaatimukset. Lisäksi säädettäisiin tarkentavasti, että muussa ETA-valtiossa tai Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröity ja käytettynä maahantuotu ajoneuvo saadaan hyväksyä rekisteröintikatsastuksessa vaatimustenmukaisuuden osalta, jos ajoneuvon osoitetaan täyttävän sen aiemmassa rekisteröintimaassa sen ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai tätä myöhemmin voimassa olleet tai olevat tekniset vaatimukset. Näiden vaatimusten on kuitenkin vastattava vähintään Suomessa kyseisenä ajoneuvon ensimmäisenä käyttöönottoajankohtana tai tätä myöhemmin voimassa olleita tai olevia teknisiä vaatimuksia. Lisäksi momenttiin tehtäisiin kielellinen tarkistus.
Pykälän 3 momenttia tarkennettaisiin siten, että ajoneuvon hyväksymisen ja hylkäämisen ohella säännöksessä tunnistettaisiin jatkossa asiallisesti myös katsastuksen keskeytys.
143 §. Muutoskatsastusvelvollisuus. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin kielellisesti vastaamaan paremmin säännöksen tarkoitusta. Jatkossa säännöksessä ei viitattaisi ajoneuvon rakenteeseen muutoskatsastusvelvollisuuden piiriä rajaavana tekijänä, vaan momentissa viitattaisiin tarkemmin ajoneuvon muuttamiseen tavalla, joka aiheuttaisi momentissa tarkoitettuja muutoksia, joista seuraa ajoneuvon muutoskatsastusvelvollisuus. Jatkossa säännöksessä tunnistettaisiin asiallisesti ajoneuvon rakenteen ohella ajoneuvon ominaisuuksiin kohdistuvat muutokset. Säännös vastaisi aiempaa tarkemmin myös voimassa olevassa 7 §:ssä säädettyjä lähtökohtia ajoneuvon muuttamisen osalta. Lisäksi 1 momentin 5 kohtaan tehtäisiin kielellinen tarkistus, ja viittaus ajoneuvon kaikkiin osiin täsmennettäisiin nykytilaa vastaavasti koskemaan ajoneuvon kulutusosia.
Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia ja säännöksen viittaukset päivitettäisiin vastaamaan soveltuvia lainkohtia. Momentin 2 kohdassa viitattaisiin tarkastusten osalta jatkossa muutoskatsastuksen sisältöä koskevaan 145 §:ään. Momentin 7 kohtaan tehtäisiin kielellinen täsmennys. Momentin 8 kohdasta poistettaisiin tarpeettomana kulutusosien vaihtamista koskevat säännökset, koska asiasta säädetään pääasiallisesti jo pykälän 1 momentin 5 kohdassa. Uutena 8 kohtaan lisättäisiin nykytilaa täsmentävät aineelliset säännökset siitä, että koenumerokilvin varustettua ajoneuvoa, jota käytetään 116 §:n 4 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla perusteella, eli tutkimukseen tai tuotekehittelyyn liittyvään kokeiluun tilapäisesti, ei koskisi muutoskatsastusvelvollisuus. Jos ajoneuvoa käytettäisiin kokeilutoiminnan ohella muulla kuin 116 §:n 4 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla perusteella, eikä sitä koskisi muu muutoskatsastusvelvollisuutta rajaava peruste, olisi ajoneuvo esitettävä muutoskatsastukseen.
Pykälän 3 momentin Liikenne- ja viestintävirastolle säädettyä määräyksenantovaltuutta täsmennettäisiin lisäämällä määräyksenantovaltuus koskien sellaisia 2 momentissa tarkoitettuja muutoksia, joiden voidaan katsoa olevan luonteeltaan sellaisia, että täsmentävä sääntely lainkohdassa tarkoitettujen muutosten osalta on tarpeen.
144 §.Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen muutoskatsastuksessa. Pykälän 1 momentin1 kohtaan tehtäisiin tekninen korjaus lisäämällä säännökset myönnetystä EY-tyyppihyväksyntätodistuksesta osoittamistapana sellaiselle kohteelle, jolle on EU-tyyppihyväksyntätodistuksen sijaan myönnetty EY-tyyppihyväksyntätodistus. Lisäksi 1 momentin 6 b kohtaan tehtäisiin kielellinen tarkistus ja 7 kohtaa muutettaisiin siten, että jatkossa säännöksessä käytettäisiin 2 §:n 31 kohdassa määriteltyä termiä nimetty tutkimuslaitos.
145 §. Muutoskatsastuksen sisältö. Pykälän 1 momentissa oleva viittausrakenne muutoskatsastuksessa sovellettavista rekisteröintikatsastusta koskevista säännöksistä kumottaisiin tarpeettomana. Jatkossa muutoskatsastuksesta annettaisiin erilliset aineelliset säännökset. Pykälän nimike muutettaisiin koskemaan muutoskatsastuksen sisältöä, josta 145 §:ssä jatkossa säädettäisiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muutoskatsastuksen tarkastuskohteista. Muutoskatsastuksessa tulisi vakiintuneesti tarkastaa tiedot, joilla ajoneuvo voidaan yksilöidä. Muutoskatsastuksen keskeisenä tarkoituksena on arvioida ajoneuvoon tehdyn muutoksen vaikutuksia sen liikennekelpoisuuteen ja vaatimustenmukaisuuteen. Ajoneuvosta tulisikin tarkastaa, että ajoneuvo täyttää muutoksen jälkeen sitä koskevat säännökset ja määräykset sellaisten muutosten osalta, joiden nojalla ajoneuvo on esitetty muutoskatsastukseen, sekä sellaisten muutosten osalta, jotka liittyvät tai aiheutuvat seuraannollisesti ajoneuvoon tehdystä muutoksesta. Esimerkiksi ajoneuvon korkeuden muuttamisessa tulisi ottaa huomioon myös valaisinten korkeuden säilyminen sallittujen raja-arvojen sisällä. Muutoksen toteutuksen asianmukaisuuden arviointi linkittyy ensisijaisesti toteutuksen arviointiin turvallisuuslähtökohdista. Asianmukaisuus edellyttää lisäksi tiettyä turvallisuuden kannalta olennaista huolellisuusvelvoitteen täyttymisen arviointia. Muutoskatsastuksessa tulisi myös tarkastaa muutoksen vaikutus kanta-ajoneuvon prosentuaaliseen osuuteen. Lisäksi muutoskatsastuksessa tulisi vakiintuneesti tarkastaa ajoneuvo määräaikaiskatsastuksen vikojen luokittelusta säädetyn jaottelun mukaisesti vähäisten, vakavien ja vaarallisten vikojen osalta ajoneuvoon tehdyn muutoksen piirissä, eli sellaisten vikojen tai puutteellisuuksien osalta, joiden perusteella ajoneuvo on muutoskatsastettava tai tähän muutokseen liittyvien tai tästä muutoksesta seuraavien muutosten osalta.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti. Edellä 1 momentin mukaisesti koko ajoneuvoa ei edellytettäisi tarkastettavan kauttaaltaan, vaan muutoskatsastuksen ala rajautuisi lähtökohtaisesti tarkoitusperusteisesti ajoneuvon muutosten ja siitä juontuvien vaikutusten tarkasteluun. Uuden 2 momentin mukaan kuitenkin edellytettäisiin, että tilanteessa, jossa katsastaja epäilee, arvioi tai havaitsee ajoneuvossa olevan muussa kuin muutoskatsastuksen perusteena tai siihen liittyvänä muutoksena olevan tarkastuskohteen ulkopuolisen vian tai puutteellisuuden, jonka katsastaja arvioisi olevan mahdollisesti luonteeltaan sillä tavoin vaaraksi, että ajoneuvo olisi tämän vian tai puutteellisuuden vuoksi asetettava ajokieltoon ja katsastus hylättävä, olisi katsastajan lisäksi tarkastettava muutoskatsastuksessa tällainen tarkastuskohde. Tällaista tarkastuskohdetta ei saisi jättää huomiotta katsastuslajista riippumatta.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin muutoskatsastuksen alaa tarkentavasti sellaisten muiden muutosten huomioimisesta, joista ei aiheudu 2 momentissa tarkoitettua vakavaa tai vaarallista vikaa tai puutteellisuutta, mutta jonka johdosta ajoneuvo tulisi kuitenkin esittää muutoskatsastukseen, eikä ajoneuvoa ole samalla esitetty tällaisen katsastuksessa havaitun muutoksen osalta muutoskatsastettavaksi. Tällaisessa tilanteessa ajoneuvo voitaisiin esittää samalla muutoskatsastukseen kyseisen muutoksen osalta. Muutos saattaa kuitenkin olla myös sellainen, että esimerkiksi edellytettyä dokumentaatiota ei ole heti saatavilla tai ajoneuvoa ei muusta, esimerkiksi kustannussyistä tai suunniteltujen muiden muutosten johdosta, katsota olevan oikea-aikaista esittää samalla muutoskatsastukseen. Tällöin katsastaja voisikin vaihtoehtoisesti merkitä tiedon kyseisestä muutoksesta viretietona rekisteriin, jolloin asiakas saisi tarpeellista lisäaikaa esimerkiksi hankkia lisäselvitystä tai arvioida kulloisenkin muutoskatsastuksen laajuutta selkeämmin perustein taloudellisesta näkökulmasta. Asiakas voisi myös halutessaan palauttaa ajoneuvon tällaisen muun muutoksen osalta ennalleen, jolloin keskeytetty muutoskatsastus voidaan tehdä loppuun asiakkaan alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. Vika tai puutteellisuus ei kuitenkaan saisi olla sellainen, että se aiheuttaisi 2 momentissa tarkoitettua vaaraa, vaan tällöin katsastus olisi aina hylättävä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin muutoskatsastuksen sisältöä koskevasta asetuksenantovaltuudesta. Ajoneuvolain 164 §:ssä säädetyn viittausrakenteen purkamisen myötä asiasta on tarpeen säätää nimenomaisesti lain tasolla, ajoneuvoista annetun valtioneuvostoneuvoston asetuksessa säädetty huomioiden.
145 a §. Muutoskatsastusta koskevien tietojen tallentaminen. Pykälä olisi uusi. Aiemman 145 §:n 1 momentissa säädetyn rekisteröintikatsastusta koskevien säännösten soveltamista muutoskatsastukseen koskevan viittausrakenteen purkamisen myötä muutoskatsastusta koskevien tietojen tallentamisesta on tarpeen säätää erikseen.
Pykälän 1momentti vastaisi lähtökohdiltaan kumotun ajoneuvojen hyväksynnästä annetun valtioneuvoston asetuksen (1244/2002) 21 a §:ää. Momentin mukaisesti katsastustoimipaikka olisi velvollinen tallentamaan rekisteriin hyväksytystä muutoskatsastuksesta sellaiset muutokseen tai useampiin katsastuksessa hyväksyttyihin muutoksiin liittyvät tiedot, joiden katsotaan palvelevan katsastusta tai katsastuksen valvontaa. Katsastusta palvelevina tietoina pidettäisiin esimerkiksi tietoa muista muutoskatsastusvelvollisuuden aiheuttavista muutoskohteista taikka havaituista vioista tai puutteista, jotka tulisi merkitä viretietona rekisteriin. Lisäksi momenttiin lisättäisiin säännökset kanta-ajoneuvosta, korjatusta ajoneuvosta ja rakennetusta ajoneuvosta , joiden osalta rekisteriin olisi tallennettava kanta-ajoneuvon muuttunut prosentuaalinen osuus.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta, joka koskisi muutoskatsastusta koskevien tietojen tallentamisesta rekisteriin.
145 b §. Ajoneuvon hyväksyminen tai hylkääminen muutoskatsastuksessa. Pykälä olisi uusi. Aiemmin muutoskatsastusta koskevaan sääntelyyn on viitattu 164 §:ssä, joka ehdotetaan kumottavaksi. Jatkossa eri katsastuslajeista olisi selkeämmin omat aineelliset säännöksensä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ajoneuvon hyväksymisestä muutoskatsastuksessa. Ajoneuvo voitaisiin hyväksyä muutoskatsastuksessa, jos se täyttää säädetyt edellytykset. Ajoneuvon tulisi olla tarkastettu muutoskatsastuksen sisältöä koskevassa 145 §:ssä säädetyn mukaisesti ja sen tulisi täyttää siihen tehtyjen muutosten osalta asetetut vaatimukset. Lisäksi ajoneuvon hyväksyminen muutoskatsastuksessa edellyttäisi, että siihen tehdyt muutokset on toteutettu asianmukaisesti. Muutosten tulee esimerkiksi olla toteutettu säännösten ja vaatimusten mukaisesti, turvallisuusnäkökohdista arvioiden huolellisesti, ohjeistuksen tai yleisesti hyväksytyksi arvioitavissa olevan toteutustavan mukaisesti. Lisäksi edellytettäisiin, että muutoksen kohteen tai muun tarkastuksen yhteydessä havainnoidun kohteen osalta katsastaja ei ole todennut ajoneuvossa sellaista vaarallista vikaa tai puutteellisuutta, jonka perusteella ajoneuvon katsastus on hylättävä ja ajoneuvo asetettava ajokieltoon.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ajoneuvon hylkäämisestä muutoskatsastuksessa. Momentin mukaisesti ajoneuvo olisi hylättävä tilanteessa, jossa ajoneuvoa ei hyväksytä muutoskatsastuksessa tai katsastusta keskeytetä.
147 §. Kytkentäkatsastuksen sisältö. Pykälän 1 momentin3 kohtaan tehtäisiin tekninen korjaus. Kohdan mukaan kytkentäkatsastuksessa määrätään yhdistelmän suurimmat sallitut mitat sekä massat ja niiden jakautuminen ajoneuvojen kesken. Erikoiskuljetukseen hyväksyttävästä ajoneuvoyhdistelmästä on tärkeää merkitä rekisteriin myös ajoneuvoyhdistelmälle sallitut suurimmat mitat, koska tietoja voi tarvita esimerkiksi ajoneuvojen merkintöjen, varoitusautojen ja erikoiskuljetusluvan tarpeen arvioinnissa. Erikoiskuljetusyhdistelmässä on myös mahdollista käyttää osista koottavia tai mitoiltaan säädettäviä perävaunuja, joiden osalta rekisteritiedoista on käytävä ilmi se, mitä kytkentäkatsastuksessa on hyväksytty ja esimerkiksi se, millä edellytyksillä ajoneuvoyhdistelmää saa käyttää myös muuhun kuin erikoiskuljetukseen.
147 a §.Ajoneuvon hyväksyminen tai hylkääminen kytkentäkatsastuksessa. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin 164 §:n kumoamisen myötä ajoneuvon hyväksymisestä tai hylkäämisestä kytkentäkatsastuksessa.
Pykälän 1 momentin mukaisesti kytkentäkatsastukseen sovellettaisiin, mitä 147 §:ssä säädetään kytkentäkatsastuksesta. Määräaikaiskatsastuksen osalta kytkentäkatsastukseen sovellettaisiin 152–155 §:ssä, 156 §:n 1–4 momentissa sekä 157 ja 158 §:ssä säädettyä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ajoneuvon hylkäämisestä kytkentäkatsastuksessa. Momentin mukaisesti ajoneuvo olisi hylättävä tilanteessa, jossa ajoneuvoa ei hyväksytä kytkentäkatsastuksessa tai kytkentäkatsastusta keskeytetä.
148 §. Määräaikaiskatsastusvelvollisuus. Pykälän 1 momentin sanamuotoa muutettaisiin siten, että siinä otettaisiin huomioon katsastusdirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/45/EU moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaiskatsastuksista sekä direktiivin 2009/40/EY kumoamisesta) ajoneuvoluokkia koskevat muutokset. Katsastusdirektiiviä on muutettu komission delegoidulla direktiivillä (EU) 2021/1717 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/45/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen ajoneuvoluokkien kuvausten saattamisesta ajan tasalle ja eCall-järjestelmän lisäämisestä kyseisen direktiivin liitteissä I ja III olevaan katsastettavien kohteiden, menetelmien, hylkäysperusteiden ja puutteiden arvioinnin luetteloon. Jatkossa lainkohdassa tunnistettaisiin myös T4.1b-, T4.2b- ja T4.3b-luokan traktorit katsastusdirektiivin muutosten mukaisesti.
Pykälän 2 momentti säilyisi ennallaan.
149 §. Määräaikaiskatsastuksen aikaväli. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin teknisenä korjauksena viittaus 150 §:n 2 ja 3 momenttiin, joissa säädetään tilannekohtaisista poikkeuksista määräaikaiskatsastuksen ajankohtaa koskevaan 150 §:n 1 momentissa säädettyyn yleissääntöön. Lisäksi termi käyttöönotto päivitettäisiin vastaamaan 3 §:n 1 momentin 7 kohdassa määriteltyä termiä ensimmäisen käyttöönoton ajankohta. Tämän lisäksi momentin 3 kohdan sanamuotoa päivitettäisiin huomioimaan katsastusdirektiivin ajoneuvoluokkia koskevat muutokset. Katsastusdirektiivin 5 artiklassa säädetään ajoneuvon katsastusajankohdasta ja katsastustiheydestä. Kyseisen artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan pääasiassa yleisillä teillä kaupallisessa maanteiden tavaraliikenteessä käytettävät T5-luokan ajoneuvot tulisi katsastaa neljän vuoden kuluttua ajoneuvon ensimmäisestä rekisteröintipäivästä ja sen jälkeen joka toinen vuosi. Delegoidun direktiivin 2021/1717/EU 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan katsastusdirektiivin 5 artiklaa puolestaan on muutettu korvaamalla 1 kohdan c alakohta seuraavasti: c) pääasiassa yleisillä teillä kaupallisessa maanteiden tavaraliikenteessä käytettävät pyörillä varustetut T1b-, T2b-, T3b-, T4.1b-, T4.2b- ja T4.3b-luokan traktorit: neljän vuoden kuluttua ajoneuvon ensimmäisestä rekisteröintipäivästä ja sen jälkeen joka toinen vuosi. Jatkossa lainkohdassa tunnistettaisiin myös T4.1b-, T4.2b- ja T4.3b-luokan traktorit. Lisäksi pykälään tehtäisiin muita kielellisiä tarkistuksia.
Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin 1 momenttiin tehtäviä korjauksia vastaava tekninen korjaus lisäämällä viittaus 150 §:n 2 ja 3 momenttiin, joissa säädetään tilannekohtaisista poikkeuksista määräaikaiskatsastuksen ajankohtaa koskevaan 150 §:n 1 momentissa säädettyyn yleissääntöön.
Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin korjauksena maininta myös viranomaisen antamien määräysten mukaisten tarkastuskohteiden velvoittavuuden huomioimisesta säännöksen alassa. Lisäksi viittaus korjattaisiin koskemaan sekä 1 että 2 momentissa säädettyä viimeisen katsastuspäivän määräytymisen osalta.
150 §. Määräaikaiskatsastuksen ajankohta. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin säännösten keskinäistä suhdetta selventävä viittaus 149 §:n 1 ja 2 momentteihin. Lisäksi ajoneuvon käyttöönottopäivä muutettaisiin selkeyden vuoksi ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohdaksi.
151 §. Määräaikaiskatsastamattoman ajoneuvon käyttökielto. Pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin säännöksen kohteena olevien ajoneuvojen osalta. Jatkossa säännös koskisi tarkemmin nimenomaisesti käyttökiellossa olevaa tai ajokieltoon määrättyä ajoneuvoa. Lisäksi momenttiin tehtäisiin kielellinen tarkistus.
152 a §. Kulutustietojen kerääminen määräaikaiskatsastuksen yhteydessä. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin ajoneuvojen todellisten kulutustietojen keräämisestä määräaikaiskatsastuksen yhteydessä.
Pykälän 1 momentin mukaan määräaikaiskatsastuksen yhteydessä ajoneuvosta kerättäisiin henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöihin liittyvien tietojen seurannasta ja ilmoittamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/631 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetusten (EU) N:o 1014/2010, (EU) N:o 293/2012, (EU) 2017/1152 ja (EU) 2017/1153 kumoamisesta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/392 mukaiset todellisia ajo-olosuhteita edustavat tiedot. Täytäntöönpanoasetuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1.1.2021 tai sen jälkeen rekisteröidyistä henkilöautoista ja kevyistä hyötyajoneuvoista kerätään määräaikaiskatsastuksen yhteydessä todellisia ajo-olosuhteita edustavat tiedot ja ajoneuvojen valmistenumerot. Ajoneuvon omistaja voi nimenomaisesti kieltäytyä asettamasta kyseisiä tietoja saataville. Todellisia ajo-olosuhteita edustavat tiedot on yksilöity täytäntöönpanoasetuksen liitteen taulukossa 1.
Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan tietojen ilmoittamisesta komissiolle vastaisi Liikenne- ja viestintävirasto. Katsastustoimipaikat toimittaisivat täytäntöönpanoasetuksen mukaiset tiedot Liikenne- ja viestintävirastolle, joka vastaisi tietojen raportoimisesta täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti.
153 §. Eräiden verojen ja maksujen tarkastaminen katsastuksessa. Pykälässä säädetään tiettyjen verojen ja maksujen tarkastamista katsastuksessa, joten pykälän nimike muutettaisiin vastaamaan tarkemmin säännöksen sisältöä.
Pykälän soveltamisalaa tarkennettaisiin vastaamaan tosiasiallista nykytilaa. Viittausrakenteen purkamisen myötä säännös ulotettaisiin aiempaa selkeämmin koskemaan myös muitakin katsastuslajeja kuin määräaikaiskatsastusta. Vastaavasti rekisteröintikatsastus rajattaisiin aiempaa selkeämmin 1 momentin soveltamisalan ulkopuolelle. Pykälän momenttirakennetta ja sanamuotoa lisäksi selkeytettäisiin.
155 §. Ajoneuvon hyväksyminen tai hylkääminen määräaikaiskatsastuksessa. Pykälää täydennettäisiin siten, että ajoneuvon hyväksymisen ja hylkäämisen ohella säännöksessä tunnistettaisiin jatkossa asiallisesti katsastuksen keskeytys. Lisäksi momentin sanamuotoja korjattaisiin vastaamaan selkeämmin muutoskatsastuksen alaa viittaamalla ajoneuvoon tehtävien muutosten myötä seuraavaan muutoskatsastusvelvollisuuteen ajoneuvon vikojen tai puutteellisuuksien sijaan.
156 §. Katsastuksen keskeyttäminen. Pykälän nimike muutettaisiin 164 §:ssä säädetyn viittausrakenteen purkamisen myötä koskemaan sisältöä vastaavasti kaikkia katsastuslajeja. Säännös vastaisi sisällöltään yleisesti määräaikaiskatsastuksessa omaksuttuja lähtökohtia ja nykytilaa.
Pykälän 1 momentti koskisi katsastuksen keskeyttämistä sen perusteella, että ajoneuvoa ei voida luotettavasti yksilöidä. Lisäksi momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momentista määräaikaiskatsastuksen keskeyttämisen muita perusteita koskevat säännökset. Katsastuksen suorittaminen loppuun asti edellyttäisi, että ajoneuvo voidaan luotettavasti tunnistaa ja yksilöidä. Jos ajoneuvoa ei voida yksilöidä, katsastus olisi keskeytettävä. Ajoneuvon tunnistaminen tapahtuu lähinnä rekisterikilven sekä ajoneuvon valmistenumeron ja valmistajan kilven avulla. Jos näissä havaitaan epäselvyyksiä, tarkastetaan muita yksilöintitietoja kuten moottorin numero. Katsastusta voitaisiin myöhemmin jatkaa, jos esitetään lisää selvitystä ajoneuvon luotettavaksi yksilöimiseksi. Nykytilaa vastaavasti määräaikaiskatsastus olisi lisäksi keskeytettävä, jos katsastuksen aikana ajoneuvossa ilmenee sellaisia muutoksia, joiden nojalla ajoneuvo tulisi määräaikaiskatsastuksen sijaan esittää muutoskatsastettavaksi. Tällöin ajoneuvo on esitettävä muutoskatsastukseen kuukauden kuluessa keskeyttämisestä. Määräaikaiskatsastus olisi lisäksi keskeytettävä, jos ajoneuvon tekniset tiedot ovat virheelliset.
Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan pykälän 3 momentista säännökset määräaikaiskatsastuksen keskeyttämistä koskevista poikkeuksista. Nykytilaa vastaavasti määräaikaiskatsastusta ei tarvitsisi keskeyttää vähäisen virheen oikaisemisen tai sellaisten teknisten tietojen korjaamisen johdosta, joiden muuttaminen ei edellyttäisi muutoskatsastusta. Momentissa tarkoitettuna ajoneuvojen rekisteritietojen vähäisenä virheenä voitaisiin pitää esimerkiksi sellaista vähäistä virhettä, joka on todennäköisesti syntynyt ajoneuvon rekisteröinnin tai liikenteeseen hyväksymisen yhteydessä.
Pykälän 3 momentissa säädetty tietoyhteyksien puutteisiin tai katkoksiin liittyvä määräaikaiskatsastuksen keskeyttämistä koskeva säännös ulotettaisiin viittausrakenteen purkamisen myötä koskemaan aineellisesti kaikkia katsastuslajeja. Momentin säähän rinnasteisia olosuhteita koskeva säännös muutettaisiin vähemmän tulkinnanvaraiseksi viittaukseksi keliin. Lähtökohta vastaisi tieliikennelain sanamuotoja. Momentissa huomioitaisiin lisäksi aiempaa selkeämmin katsastuksen keskeyttäminen toimenpiteenä ajoneuvon katsastuksen hyväksymisen ja hylkäämisen ohella.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin jatkossa määräaikaiskatsastuksen ohella muita katsastuslajeja koskevasta oikeudesta käyttää ajoneuvoa liikenteessä, kun katsastus olisi keskeytetty force majeure –tilanteen johdosta. Säännös vastaisi määräaikaiskatsastuksesta säädettyä. Katsastukseen esittäneestä riippumattomasta syystä keskeytetyn katsastuksen perusteella ajoneuvoa saisi käyttää liikenteessä enintään kahden viikon ajan. Ajoneuvoa, joka on asetettu ajokieltoon, ei kuitenkaan saisi käyttää nykytilaa vastaavasti liikenteessä lainkaan.
Pykälän 5 momentti ulotettaisiin viittausrakenteen purkamisen myötä koskemaan aineellisesti kaikkia katsastuslajeja. Keskeytetyn katsastuksen ja jälkitarkastuksen saisi suorittaa loppuun enintään kuukauden kuluessa keskeytyksestä.
157 §. Ajokieltoon määrääminen katsastuksessa. Pykälä ulotettaisiin aineellisesti koskemaan kaikkia katsastuslajeja, koska 164 §:ssä säädettyviittausrakenne purettaisiin. Pykälän nimike ja 3 momentin sanamuoto muutettaisiin tämän mukaisesti viittamaan katsastukseen määräaikaiskatsastuksen sijaan. Lisäksi 3 momenttiin tehtäisiin kielellinen tarkistus poistamalla turha viittaus pykälän 2 momenttiin.
158 §. Määräaikaiskatsastuksessa havaittujen vikojen ja puutteellisuuksien korjaaminen. Pykälän 3 momentti poistettaisiin tarpeettomana, koska asiasta säädetään jo 159 §:n 1 momentissa.
159 §. Oikeus käyttää määräaikaiskatsastuksessa hylättyä ajoneuvoa. Pykälän 1 momentista poistettaisiin tarpeettomat säännökset siitä, että todetut hylkäämisen aiheuttaneet viat ja puutteellisuudet on korjattava mahdollisimman pian, koska asiasta säädetään 158 §:n 1 momentissa.
Pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin vastaamaan aiempaa tarkemmin nykytilaa lisäämällä aineelliset säännökset todistuksen voimassaolon rajoituksista. Jatkossa ajoneuvon väliaikaista siirtoa varten annettava todistus saisi olla voimassa sen antamisajankohdasta lukien enintään seuraavan vuorokauden päättymiseen saakka. Lisäksi momentista poistettaisiin maininta ajoneuvon kuljettamisesta korjauksen jälkeen uudelleen katsastettavaksi, koska asiasta säädetään erikseen 151 §:n 2 momentissa.
160 §. Katsastuksesta annettavat todistukset. Pykälän nimike muutettaisiin vastaamaan tarkemmin säännöksen sisältöä, jossa jatkossa säädettäisiin kaikkia katsastuslajeja koskien annettavista todistuksista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muissa kuin määräaikaiskatsastuksessa katsastukseen esittäneelle annettavasta todistuksesta eli tarkastuskortista. Tarkastuskortista olisi vähintään käytävä ilmi tieto katsastukseen esittämisen perusteesta, eli siitä mikä katsastuslaji on kyseessä. Lisäksi tarkastuskortista tulisi ilmetä ajoneuvon yksilöintitietoina ajoneuvon valmistenumero tai rekisteritunnus. Tarkastuskortissa tulisi lisäksi ilmaista tiedot ajoneuvossa katsastuksessa havaitusta puutteista sekä niiden luokittelu. Tarkastuskortista tulisi lisäksi käydä ilmi, milloin katsastus on suoritettu sekä katsastuksen lopputulos. Jos katsastus on hylätty, tulisi tarkastuskortista lisäksi ilmetä jälkikatsastuksen viimeinen ajankohta.
Myös katsastuksen suorittavan tahon, eli katsastustoimipaikan nimen tulisi ilmetä tarkastuskortista katsastuksen suorittajan allekirjoituksen tai muun tunnisteen ohella. Tarkastuskortille tulisi lisäksi liittää valitusosoitus.
Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin säännökset määräaikaiskatsastuksesta annettavasta todistuksesta eli katsastustodistuksesta. Momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 160 §:n 1 momentissa säädettyä, mutta säännöksen kieliasua selkeytettäisiin. Lisäksi jatkossakin määräaikaiskatsastuksessa annettaisiin 96 §:n nojalla rekisteröintitodistuksen I osa.
Liikenne- ja viestintäviraston määräysvaltuutta koskevat säännökset siirrettäisiin 1 momentista uudeksi 3 momentiksi. Säännökseen ei tehtäisi sisällöllisiä muutoksia.
Aiempi 2 momenttisiirrettäisiin 4 momentiksi. Säännökseen ei tehtäisi sisällöllisiä muutoksia. Momentissa säädettäisiin ulkomailla tai Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröidyn tai käyttöönotetun ajoneuvon katsastuksen tunnustamisesta. Jatkossakin osoituksena voimassa olevasta katsastuksesta hyväksyttäisiin katsastustodistus. Osoituksena voimassa olevasta katsastuksesta hyväksyttäisiin myös katsastusdirektiivissä tarkoitettu todiste, esimerkiksi ajoneuvon rekisterikilpeen kiinnitettävä tarra.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin täsmentävästi rekisteröintitodistuksen I osan antamisesta katsastukseen esittäneelle pyynnöstä muutoskatsastuksen yhteydessä. Säännös vastaisi nykykäytäntöä ja viittausrakenteen purkamisen myötä asiasta olisi tarpeen säätää nimenomaisemmin. Rekisteröintitodistuksen I osa olisi annettava katsastukseen esittäneelle, jollei ajoneuvolaissa tai sen nojalla taikka liikenteen palveluista annetussa laissa toisin säädettäisi. Esimerkiksi liikenteen palveluista annetun lain 231 §:n turvakieltoa koskevat säännökset voisivat tulla kyseeseen rajaavina säännöksinä.
161 §.Määräaikaiskatsastusta koskevien tietojen merkitseminen ja ilmoittaminen rekisteriin. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisäystä siitä, että katsastustoimipaikan olisi tallennettava rekisteriin ehdotetun 152 a §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot sekä tieto niiden ajoneuvojen lukumäärästä, joista kyseisiä tietoja ei raportointijaksolla ole voitu kerätä ajoneuvon katsastukseen toimittaneen kieltäytymisen tai muun syyn vuoksi. Ehdotetun 152 a §:n mukaan määräaikaiskatsastuksen yhteydessä tulisi kerätä komission täytäntöönpanosetuksen 2021/392 mukaiset todellisia ajo-olosuhteita edustavat tiedot. Jäsenvaltioiden tulisi täytäntöönpanoasetuksen mukaan raportoida komissiolle myös tieto siitä, kuinka monen ajoneuvon omistaja on kieltäytynyt antamasta tietoja tai jos tietoja ei ole voitu kerätä jonkun muun syyn, kuten teknisen vian vuoksi. Tämän vuoksi katsastustoimipaikan tulisi tallentaa rekisteriin myös tieto siitä, jos kyseisiä tietoja ei ole voitu kerätä. Tiedon ei kuitenkaan tarvitsisi olla ajoneuvokohtaista, eli tietoa ei tarvitse kerätä siitä, minkä ajoneuvon osalta tietoja ei ole saatu kerättyä.
162 §.Katsastuksen jälkitarkastus. Pykälän nimike muutettaisiin koskemaan tarkemmin katsastuksen jälkitarkastusta. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin tarkennus siitä, mistä ajankohdasta alkaa kuukauden määräaika jälkikatsastuksen suorittamiselle. Määräaika alkaisi katsastuksen hylkäämisestä. Lisäksi momenttiin tehtäisiin korjauksia kieliasuun.
164 §. Määräaikaiskatsastusta koskevien säännösten soveltaminen muihin katsastuksiin. Pykälä kumottaisiin.Jatkossa laissa annettaisiin aineelliset säännökset katsastuksesta tarkemmin katsastuslajeittain.
166 §. Ajoneuvon pysäyttäminen ja tarkastajan oikeudet.Pykälän 1 momentin ja 2 momentin 1 kohdan sanamuodot muutettaisiin passiiviin. Wienin kansainvälisen tieliikennesopimuksen heinäkuussa 2022 voimaan tulevan muutoksen mukaan kuljettajavaatimus voidaan täyttää myös automaattisen ajojärjestelmän avulla. Jatkossa ajoneuvossa ei siten välttämättä ole ihmiskuljettajaa, ainakaan perinteiseen tapaan. Suomessa tieliikenteen automaation etenemiseen on jo varauduttu esimerkiksi tieliikennelain uudistuksen yhteydessä, jolloin siinä olevat ilmaisut muokattiin pääsääntöisesti passiiviin. Tarkoitus on, että myös automaattisella ajojärjestelmällä varustettuun, koenumerotodistuksen perusteella liikenteessä käytettävään ajoneuvoon voidaan suorittaa tarvittaessa tekninen tienvarsitarkastus.
Samalla 2 momentin 1 kohtaa muutettaisiin siten, että tarvittavien todistusten esittäminen viranomaiselle olisi mahdollista myös sähköisesti. Pääosin voimassa olevien asiakirjojen olemassaolo voidaan todentaa Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämistä sähköisistä järjestelmistä, etenkin liikenneasioiden rekisteristä, mutta sähköisyys voidaan toteuttaa myös muilla tavoin. Samalla viranomaisen oikeus saada nähtäväkseen tarvittavat asiakirjat ei olisi riippuvainen velvollisuudesta pitää asiakirjat ajoneuvossa mukana.
189 §. Talouden toimijalle määrättävä seuraamusmaksu. Pykälän 6 kohtaa täydennettäisiin uudella sääntelyllä. Kohtaa täydennettäisiin niin, että siinä viitattaisiin uuteen 6 a §:ään, jolla kielletään vaatimustenvastaisen pakokaasupäästöjen jälkikäsittelyjärjestelmän tai moottorin ohjausjärjestelmän myynti ja asentaminen. Päästömanipulaatioiden kitkemiseksi on edellä ehdotuksessa selostetun mukaisesti välttämätöntä, että päästömanipulaatioon käytettävien järjestelmien myynti ja asentaminen kiellettäisiin aiempaa yksikäsitteisemmin.
Uutta pykälässä olisi se, että sanktiointi ulottuisi myös myyntiin pelkän muuttamisen sijasta. Oikeustila on tällä hetkellä epäselvä, mistä syystä sitä on syytä selkeyttää. Momenttia täydennettäisiin niin, että talouden toimija voitaisiin määrätä maksamaan seuraamusmaksu, mikäli se tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoisi 6 a §:ssä tarkoitettua päästömanipulaation aiheuttavien järjestelmien myynnin ja asentamisen kieltoa. Päästömanipulaatiotoiminnan moitittavuuden kannalta on perusteltua että, pykälä kattaisi nimenomaisesti ajoneuvoon toteutettavaa päästömanipulaatiota koskevien laitteiden myynnin ja asentamisen. Asentaminen kattaisi kiellettyjen päästömanipulaatioiden toteuttamista koskevat mahdolliset ajoneuvoon tehtävät muutostyöt. Ehdotettavan 6 a §:n mukaan talouden toimija ei saa myydä tai asentaa liikenteessä käytettävään ajoneuvoon sellaista pakokaasupäästöjen jälkikäsittelyjärjestelmää tai moottorin ohjausjärjestelmää, jonka seurauksena ajoneuvo ei enää täytä vaatimuksia, jotka Suomessa olivat voimassa ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai tätä myöhemmin, jollei toisin säädetä tai määrätä. Ehdotuksen 7 a §:n 4 momentin mukaan ajoneuvoon toteutettu päästömanipulaatio on kiellettyä ajoneuvon muuttamista.
Ajoneuvolain kokonaisuudistusta koskevan hallituksen esityksen (HE 177/2020 vp) mukaan ajoneuvolain 189 §:n 6 kohta koskee ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen muuttamista sellaiseksi, ettei se enää täytä sille suunnitellun tarkoituksen mukaisia vaatimuksia tai kohtuudella ennakoitavissa olevia käyttöolosuhteiden mukaisia vaatimuksia. Tällä tarkoitetaan sitä, että seuraamusmaksu voidaan määrätä, jos selvästi tieliikenteessä käytettävä ajoneuvo muutetaan tieliikennekäyttöön sopimattomaksi eli vaatimustenvastaiseksi. Hallituksen esityksen mukaan tätä voi olla esimerkiksi ajoneuvon lastutus, jossa ajoneuvon moottorinohjainyksikkö viritetään siten, että ajoneuvon suorituskyky kasvaa, jolloin myös päästöt kasvavat merkittävästi. Ajoneuvo ei silloin vastaa sille suunnitellun tarkoituksen mukaisia vaatimuksia. Lastutus on yksi päästömanipulaatioiden toteuttamistavoista. Säännöksen tarkoituksena on ollut, että tällaisessa tilanteessa talouden toimijalle voitaisiin määrätä seuraamusmaksu. Ajoneuvolain 2 §:n 43 kohdan mukaan talouden toimijalla tarkoitetaan ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen valmistajaa, valmistajan edustajaa, maahantuojaa tai jakelijaa. Jakelijan voidaan tulkita tarkoittavan ajoneuvon järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien tai varusteiden jakelijoita, joita ovat usein ajoneuvojen huollosta ja korjaamisesta vastaavat toimijat ja yritykset, joissa ajoneuvoihin myydään ja asennetaan edellä mainittuja tuotteita. Tästä syystä on perusteltua, että ehdotuksen mukaisesti 189 §:n 6 kohtaan tehdään täsmennys siitä, että taloudelliselle toimijalle voidaan määrätä seuraamusmaksu myös päästömanipulaation aiheuttavien laitteiden myynnin ja asentamisen johdosta. Tällaisella toiminnalla talouden toimija, joka voi olla esimerkiksi yksittäinen toimija tai yritys, joka mainostaa toteuttavansa ajoneuvoon muutoksia, jotka teknisesti tarkoittavat ajoneuvoon tehtäviä päästömanipulaatioita, edesauttaa toiminnallaan lainvastaisen menettelyn toteuttamista. Päästömanipulaatioilla on aikaisemmin kuvatun mukaisesti vaikutuksia ilmanlaatuun ja ihmisten terveyteen, ja niitä tehdään yleensä taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Päästömanipulaatioita toteuttavat toimijat saavat taloudellista hyötyä ja kilpailuetua muiden toimijoiden kustannuksella, jotka noudattavat lakia. On perusteltua, että tällaisten ajoneuvoihin tehtävien muutosten, jotka ovat jo nykylainsäädännön mukaisesti lainvastaisia ja jotka ovat ihmisten terveydelle sekä ympäristölle haitallisia, myyminen ja asentaminen yksiselitteisesti kielletään lainsäädännössä. Kiellon rikkomisesta on oltava mahdollista määrätä seuraamusmaksu.
194 §. Ajoneuvorikkomus. Pykälän 1 momentin 13 kohtaa muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin viittaus pykälässä mainitussa EU-asetuksessa säädettyyn kieltoon tehdä muutoksia kuluvan reagenssin käyttöön perustuviin järjestelmiin. Lainkohta koskisi jatkossa ainoastaan ajoneuvon ajamista ilman kuluvaa reagenssia eli esimerkiksi AdBlue-liuosta. Tässä ei olisi kyse järjestelmän tarkoituksellisesta muuttamisesta vaan virheellisestä käytöstä. Kuluvan reagenssin käyttöön perustuvien järjestelmien muuttaminen olisi päästömanipulaatio, ja sitä koskeva sanktiointi sisältyisi jatkossa 195 §:ään.
195 §. Liikennevirhemaksu. Pykälän otsikkoa selkeytettäisiin. Koska ajoneuvolain mukainen liikennevirhemaksu on hallinnollinen seuraamus, sitä koskevan pykälän nimikkeessä ei selkeyden vuoksi olisi sanaa ajoneuvorikkomus, joka viittaa rikosoikeudellisesti sanktioitaviin tekoihin.
Pykälän 2momenttiin tehtäisiin lakitekninen korjaus ja kohdassa viitattaisiin uuteen 7 a pykälään.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin päästömanipulaatioita koskevasta liikennevirhemaksusta, joka määrättäisiin sen maksettavaksi, joka olisi liikenteessä kuljettamisen aikaan sellaisen ajoneuvon omistaja tai pysyvä haltija, jota on tahallaan tai huolimattomuudesta muutettu siten, että se rikkoo 7 a §:n 4 momentissa säädettyä kieltoa. Liikennevirhemaksu koskisi siten nimenomaan ajoneuvon omistajaa tai haltijaa eli esimerkiksi kuljetusyrityksiä, mutta myös luonnollisia henkilöitä. Lain 201 §:n mukaisesti ajoneuvojen kuntoa ja liikennekelpoisuutta valvova viranomainen eli poliisi, Rajavartiolaitos tai Tulli määräisi liikennevirhemaksun. Valvovalla viranomaisella olisi toimivalta määrätä liikennevirhemaksu oikeushenkilölle, esimerkiksi kuljetusyrityksille sekä luonnolliselle henkilölle.
Liikennevirhemaksu olisi hallinnollinen sanktio päästömanipuloidun ajoneuvon käyttämisestä liikenteessä. Valvova viranomainen voisi määrätä liikennevirhemaksun tekemänsä liikenteenvalvonnan yhteydessä.
Lainkohta sisältäisi kansalliset seuraamukset moottoriajoneuvojen ja moottorien tyyppihyväksynnästä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta sekä direktiivien 80/1269/ETY, 2005/55/EY ja 2005/78/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 595/2009 7 artiklassa säädetyn kiellon rikkomiselle siltä osin kuin kyse on muutosten tekemisestä kuluvan reagenssin käyttöön perustuviin järjestelmiin. Kuluvan reagenssin käyttöön perustuvien järjestelmien muuttaminen on katsottava päästömanipulaatioksi, joten siitä ei tarvittaisi erillistä säännöstä, vaan seuraamukset artiklan rikkomisesta voitaisiin määrätä kysymyksessä olevan momentin nojalla.
Pykälän 4 ja 5 momentissa säädettäisiin päästömanipulaatiota koskevan liikennevirhemaksun suuruudesta. Suuruus riippuisi siitä, määrätäänkö liikennevirhemaksu luonnolliselle henkilölle vai oikeushenkilölle. Oikeushenkilölle määrättävä liikennevirhemaksu olisi euromäärältään luonnolliselle henkilölle määrättävää liikennevirhemaksua suurempi. Päästömanipulaatioiden sanktiointia halutaan ennen kaikkea kohdistaa kuljetusyrityksiin yksityishenkilöiden sijaan, jotta manipulointien tekeminen tehtäisiin liikenteenharjoittajalle kannattamattomaksi. Tämän vuoksi olisi perusteltua, että oikeushenkilöille määrättävät sanktiot olisivat suurempia.
Liikennevirhemaksun suuruus olisi myös porrastettu ajoneuvon kokonaismassan mukaan kolmelle eri tasolle. Mitä suurempi ajoneuvon kokonaismassa olisi, sitä suurempi liikennevirhemaksu määrättäisiin. Tämä on perusteltua sen vuoksi, että mitä suurempi ajoneuvon massa on, sitä enemmän päästömanipulaatiosta on saatavissa laitonta hyötyä. Lisäksi massaltaan suurempia ajoneuvoja käytetään yleisemmin ammattiliikenteessä, jossa vuosittaiset ajosuoritteet ovat korkeammat. Tällöin tekoa voidaan myös pitää yleisesti moitittavampana.
Liikennevirhemaksun määräämistä koskevat menettelysäännökset sisältyvät voimassa olevaan tieliikennelakiin. Tieliikennelain 160 § mahdollistaa liikennevirhemaksun määräämättä jättämisen tilanteissa, joissa rikkomus on vähäinen tai seuraamuksen määrääminen olisi ilmeisen kohtuutonta. Tämä varmistaisi sen, että valvovalla viranomaisella olisi mahdollisuus ottaa tapauskohtaiset olosuhteet huomioon päästömanipulaatiota koskevan liikennevirhemaksun määräämisessä eikä maksun määrääminen johtaisi kohtuuttomaan tilanteeseen.
Päästömanipulaatiotoiminnan taustalla usein on taloudellisen hyödyn tavoittelu. Liikenne- ja viestintäviraston teettämien laskelmien mukaan ajoneuvokohtainen taloudellinen hyöty raskaan kaluston osalta on vuositasolla arvioitu olevan ajoneuvosta tai ajoneuvoyhdistelmästä riippuen keskimäärin noin 3 000–8 000 euroa. Ajoneuvoon tehtyjen kiellettyjen muutosten poistaminen eli ajoneuvon ennallistaminen tarkoittaa puolestaan useissa tapauksissa järjestelmän uusimista kokonaan, josta arvioidaan aiheutuvan keskimäärin noin 15 000–20 000 euron kustannus. Laskelmat perustuvat arvioituihin keskimääräisiin huolto- ja korjauskuluihin sekä vuosittaisiin keskimääräisiin ajosuoritteisiin.
Tiukempi sanktiointi on perusteltua ennaltaehkäisevyyden näkökulmasta. Päästömanipulaatio on käytännössä aina toteutettu tahallisesti, eli teko on itsessään moitittava. Lisäksi sillä tavoitellaan taloudellista hyötyä, kuten polttoainesäästöjä ja huolto- ja korjauskustannusten välttämistä. Saadun taloudellisen hyödyn voidaan katsoa olevan huomattavaa ja lisäksi se vääristää alan kilpailua. Päästömanipulaatiot ovat haitallisia ympäristölle sekä ihmisten terveydelle. Ehdotetun maksun suuruus tulee olla riittävän suuri, jotta se tehokkaasti ennaltaehkäisisi päästömanipulaatioiden tekemistä.
Voimassa olevan lain mukaan päästömanipulaatiotoiminnan voidaan katsoa olevan kiellettyä ajoneuvolain 7 §:n 1 momentin nojalla. Tällöin voimassa olevan lain 195 §:n 2 momentin mukaan toiminnasta voidaan määrätä vain 70 tai 40 euron suuruinen liikennevirhemaksu ajoneuvon kuljettajalle, omistajalle tai pysyvälle haltijalle. Sanktiota voidaan pitää päästömanipulaatiotoiminnan moitittavuuteen nähden varsin vähäisenä.
Voimassa olevan ajoneuvolain 198 §:n mukaan poliisin on mahdollista määrätä ajoneuvo ajokieltoon muun muassa silloin, mikäli teknisessä tienvarsitarkastuksessa todetaan, että ettei ajoneuvo rakenteeltaan, varusteiltaan tai kunnoltaan täytä laissa tai lain nojalla säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä ajoneuvon ajokieltoon, jos ajoneuvon rakennetta on muutettu 7 §:n tai sen nojalla annettujen määräysten vastaisesti. Ajokieloon määrääminen ei ole kuitenkaan itsessään riittävä keino päästömanipulaatioiden kitkemiseksi, koska siinä ei puututa ajoneuvoon tehtäviin rakenteellisiin muutoksiin.
Pykälän 6 momentti vastaisi aiempaa 3 momenttia, ehdotettu 7 momentti vastaisi aiempaa 4 momenttia, ehdotettu 8 momentti vastaisi aiempaa 5 momenttia ja ehdotettu 9 momentti vastaisi aiempaa 6 momenttia. Näiden momenttien sisältö säilyisi ennallaan. Pykälän 9 momenttiin tehtäisiin kuitenkin pykälän otsikon muuttamisen johdosta tekninen korjaus.
198 §. Ajokieltoon määrääminen. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin lakitekninen korjaus ja kohdassa viitattaisiin uuteen 7 a §:ään.
200 §. Valvontakatsastukseen määrääminen. Pykälän 1 momentista siirrettäisiin muuta kuin valvontakatsastukseen määräämistä koskevat säännökset uusiksi 200 a ja 200 b §:ksi.
200 a §.Ajoneuvon hyväksyminen tai hylkääminen valvontakatsastuksessa. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin ajoneuvon hyväksymisestä ja hylkäämisestä valvontakatsastuksessa. Pykälään siirrettäisiin 200 §:n 1 momentista ajoneuvon hyväksymistä ja hylkäämistä valvontakatsastuksessa koskevat säännökset.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvontakatsastukseen sovellettavista säännöksistä. Säännöstä täsmennettäisiin viittausten osalta.
Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin 200 §:n 6 momentti. Säännökseen ei tehtäisi sisällöllisiä muutoksia.
Pykälän 3 momenttiin otettaisiin oikeustilaa selkeyttävä säännös, jonka mukaan kaikkien poliisin ilmoittamien tarkastuskohteiden olisi oltava korjattu, jotta ajoneuvo voitaisiin hyväksyä katsastuksessa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin ajoneuvon hylkäämisestä valvontakatsastuksessa. Momentin mukaisesti ajoneuvo olisi hylättävä katsastuksessa tilanteessa, jossa ajoneuvoa ei hyväksytä katsastuksessa tai katsastusta keskeytetä.
200 b §. Valvontakatsastuksen sisältö.Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin valvontakatsastuksen sisällöstä.
Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin säännökset 160 §:n 3 momentista määrättävien valvontakohteiden osalta. Säännökseen kieliasuun tehtäisiin korjauksia, jotta se vastaisi aiempaa paremmin tarkastuskohteiden merkinnän käytännön tapaa. Merkintöjä ei tehdä yksinomaan katsastus- tai rekisteröintitodistukseen, vaan asiasta annetaan kuljettajalle erillinen asiakirja (valvontailmoitus), jonka ohelle säädettäisiin oikeudesta tehdä merkintä katsastus- tai rekisteröintitodistukseen.
Pykälän 2 momentti olisi uusi ja siinä säädettäisiin ajoneuvon kunnon tarkastamisesta tilanteessa, jossa poliisimies, tullimies tai rajavartiomies ei ole määrännyt valvontakatsastuksen tarkastuskohteita. Tällöin ajoneuvon kunto olisi tarkastettava määräaikaiskatsastuksen laajuudessa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tarkastuskohteiden tarkastamisessa sovellettavasta menettelystä.
Pykälän 4 momentti olisi uusi. Siinä säädettäisiin sellaisen ajoneuvon valvontakatsastuksen alasta, jota ei koske määräaikaiskatsastusvelvollisuus siten, että ajoneuvon olisi oltava sitä koskevien säännösten ja määräysten mukaisessa kunnossa, turvallinen käytettäväksi liikenteessä, siitä ei aiheudu tarpeettomia ympäristöhaittoja ja että siitä rekisteriin merkittävät tiedot ovat oikein.
Pykälän 5 momenttiin siirrettäisiin 200 §:n 1 momentista säännökset mahdollisuudesta määrätä ajoneuvo yksityiskohtaisemmin tarkastettavaksi. Momentin sanamuotoja täsmennettäisiin vastaamaan kielellisesti selkeämmin säännöksen tarkoitusta ja käytäntöä.
202 §. Auton ja sen perävaunun hyväksynnässä sovellettavat mittojen ja massojen raja-arvot. Pykälää muutettaisiin siten, että siinä otettaisiin huomioon turvallisuusasetuksen (EU) 2019/2144 voimaantulo. Asetus koskee autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaisia M-, N- ja O-ajoneuvoluokkia, ja se tulee voimaan porrastetusti: uusille ajoneuvotyypeille 6.7.2022 ja ajoneuvon käyttöönotolle 7.7.2024. Asetuksella kumotaan muun muassa aiempi turvallisuusasetus (EY) N:o 661/2009. Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY muuttamisesta annettu komission asetus (EU) N:o 1230/2012 kumoutuu turvallisuusasetuksen (EU) 2019/2144 myötä. Momenttiin tehtäisiin tarpeelliset muutokset ja lisäykset, joilla huomioitaisiin turvallisuusasetuksen 2019/20144 voimaantulo. Jatkossa myös auto ja sen perävaunu, johon sovelletaan autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 42 tai 45 artiklaa tai sääntöjen vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2144 soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse ajoneuvojen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnässä niiden yleisten rakenteellisten ominaisuuksien ja turvallisuuden osalta sovellettavista yhtenäisistä menettelyistä ja teknisistä eritelmistä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/535 6 artiklan 3 kohtaa, voitaisiin hyväksyä liikennekäyttöön tieliikennelain 125 ja 126 §:ssä sekä mainitun lain liitteessä 7.1 ja 7.2 säädettyjen mittojen mukaisena.