7.1
Luotsauslaki
1 luku. Yleiset säännökset
1 §.Lain tarkoitus. Pykälän 1 momentin mukaan lain tarkoituksena olisi merenkulun turvallisuuden ja väylänavigointiosaamisen edistäminen sekä alusliikenteestä ympäristölle aiheutuvien haittojen ehkäiseminen.
2 §.Soveltamisala. Ehdotetun pykälän 1 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan lain 1 §:n 2 momenttia. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus velvollisuuteen käyttää luotsia, koska ehdotetun 2 §:n 12 kohdan mukaan termi luotsaus tarkoittaisi vain valtionyhtiön luotsien toimintaa. Momenttiin lisättäisiin selkeyden vuoksi myös viittaukset aluksilta edellytettävään luotsausosaamiseen ja laissa tarkoitettujen tutkintojen vastaanottamiseen. Lisäksi lakia sovellettaisiin luotsauspalveluja tarjoavaan luotsausyhtiöön ja tässä laissa tarkoitettujen tutkintojen vastaanottamiseen.
Ehdotetun 2 momentin mukaan lakia sovellettaisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti Suomen vesialueella sekä Saimaan kanavan vuokra-alueella.
Pykälän 3 momenttiin sisältyisi selkeyttävä säännös, jonka mukaan ehdotetun lain alusta koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös alusyhdistelmään, jollei erikseen toisin säädetä.
3 §.Määritelmät. Ehdotetussa 3 pykälässä säädettäisiin laissa käytettävistä määritelmistä.
Ehdotetun 1 kohdan mukaan aluksella tarkoitettaisiin veteen tukeutuvaa ja vesillä liikkumiseen tarkoitettua vesikulkuneuvoa. Määritelmä vastaisi muualla merenkulun lainsäädännössä käytettävää määritelmää.
Ehdotetun 2 kohdan mukainen alusyhdistelmän määritelmä vastaisi väylämaksulain (1122/2005) 2 §:n 4 a kohdan määritelmää.
Ehdotetun 3 kohdan mukaan asiamiehellä tarkoitettaisiin henkilöä, jolla on valtuudet tai lupa toimittaa tietoja aluksen liikenteenharjoittajan nimissä. Asiamiehet toimivat tyypillisesti erilaisten meklariyritysten kautta ulkomaisten alusten edustajina niiden vieraillessa Suomessa.
Ehdotetun 4 kohdan mukaan avustusrajoitus I C:llä tarkoitettaisiin rajoitusta, jonka mukaan väylällä kulkuun saa jäänmurtaja-avustusta ainoastaan vähintään tietyn kantavuuden alus, joka kuuluu vähintään alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetussa laissa (1121/2005) tarkoitettuun jääluokkaan I C.
Ehdotetussa 5 kohdassa määriteltäisiin etäluotsaus. Etäluotsauksena pidettäisiin toimintaa, jossa luotsi luotsaa alusta muualla kuin luotsattavassa aluksessa. Etäluotsaus olisi yksi luotsaamisen muoto ja sidottu vain luotsin ammattinimikkeellä toimivan henkilön suorittamaan toimintaan.
Ehdotetun 6 kohdan mukaan hinausyhdistelmällä tarkoitettaisiin vähintään kahdesta yksiköstä koostuvaa kokonaisuutta, jonka jollakin yksiköllä on omalla kuljetuskoneistolla kulkeva alus, ja joka ei ole 2 kohdassa tarkoitettu alusyhdistelmä. Hinausyhdistelmiä olisivat siten kaikki kahden tai useamman aluksen yhdistelmät, paitsi ne, joissa kuljetuskoneistolla varustettu alus työntää yhteen liitettynä toista alusta edessään. Hinausyhdistelmiä olisivat myös sellaiset kokonaisuudet, kuten tukkiuitot, joissa yhdistelmään kuuluvista yksiköistä vain yksi tai osa on aluksia.
Ehdotettu 7 kohdan mukainen määritelmä IMDG-säännöstöstä vastaisi muualla merenkulun lainsäädännössä käytettävää määritelmää.
Ehdotetun 8 kohdan mukainen Itämeren määritelmä vastaisi muualla merenkulun lainsäädännössä sekä kansainvälisissä yleissopimuksissa käytettävää määritelmää.
Ehdotetun 9 kohdan mukaan itämerenluotsauksella tarkoitettaisiin toimintaa, jossa henkilö, jolla on itämerenluotsin lupakirja, toimii merenkulullisena neuvonantajana Itämeren alueella Suomen tai muiden Itämeren valtioiden kansallisten luotsausalueiden ulkopuolella. Määritelmä vastaisi pääpirteissään kumottavan itämerenluotseista annetun asetuksen määritelmää.
Ehdotetun 10 kohdan määritelmä laivanisännästä vastaisi muualla merenkulun lainsäädännössä käytettävää määritelmää.
Ehdotettu 11 kohdan mukainen laivasimulaattorin määritelmä vastaisi muualla merenkulun lainsäädännössä käytettävää määritelmää.
Ehdotetun 12 kohdan mukaan luotsauksella tarkoitettaisiin alusten ohjailuun liittyvää toimintaa, jossa luotsi toimii aluksen päällikön neuvonantajana sekä vesialueen ja merenkulun asiantuntijana. Luotsaus olisi siis sidottu vain luotsin ammattinimikkeellä suoritettavaan toimintaan. Tämän vuoksi kohdassa täsmennettäisiin, että itämerenluotsauksessa ei ole kyse luotsauksesta, sillä itämerenluotsina voi toimia myös muu merenkulun ammattilainen kuin luotsi.
Ehdotetun 13 kohdan mukaan luotsausalue olisi rajattu vesialue, joka määritellään luotsausyhtiön toimintakäsikirjassa. Nykyisin luotsausalueita on Suomessa neljä kappaletta. Jatkossa luotsausalueet olisivat nykyistä pienempiä, jolloin luotsin olisi mahdollista ylläpitää osaamistaan kaikkien alueen väylien osalta. Koska luotsausalueet koskevat vain luotsausyhtiön toimintaa, on niiden tarkempi määrittely tarkoituksenmukaista jättää luotsausyhtiön tehtäväksi kuitenkin siten, että ne tulevat kuvatuksi toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä toimintakäsikirjassa.
Ehdotetun 14 kohdan mukaan luotsauspalvelulla tarkoitettaisiin toimintaa, jossa toisen lukuun tarjotaan luotsausta alukselle Suomen luotsinkäyttöalueella ja Saimaan kanavan vuokra-alueella ja tähän toimintaan liittyviä tilaus- ja kuljettamispalveluita.
Ehdotetun 15 kohdan mukainen luotsausyhtiön määritelmä vastaisi nykyistä lainsäädäntöä.
Ehdotetun 16 kohdan mukaan luotsilla tarkoitettaisiin henkilöä, jonka Liikenne- ja viestintävirasto on luotsin lupakirjan myöntämällä hyväksynyt toimimaan luotsina Suomen vesialueella sekä Saimaan kanavan vuokra-alueella.
Ehdotetun 17 kohdan mukainen luotsinkäyttöalue olisi uusi käsite. Luotsinkäyttöalueella tarkoitettaisiin aluetta, jolla alusten on noudatettava Suomen luotsinkäyttövelvollisuutta koskevia säännöksiä. Luotsinkäyttöaluetta ei merkittäisi merikarttoihin, vaan sen rajat ilmenisivät Liikenne- ja viestintäviraston asiaa koskevasta määräyksestä.
Ehdotetussa 18 kohdassa määriteltäisiin luotsinkäyttölinja. Luotsinkäyttölinjalla tarkoitettaisiin VTS-väylällä olevaa kohtaa, jossa luotsinkäyttövelvollisen aluksen komentosillan olisi viimeistään oltava miehitetty luotsaavalla luotsilla tai tässä laissa edellytetyillä luotsausvapautusten haltijoilla. Toisin sanoen luotsinkäyttölinja muodostaisi ehdottoman rajan ja sisimmän pisteen aluksen kululle tietyllä väylällä ilman tarvittavaa luotsausosaamista.
Ehdotetun 19 kohdan mukaan luotsipaikalla tarkoitettaisiin karttaan merkittävää kohtaa, jonka läheisyydestä tai jonka kohdan ja luotsinkäyttölinjan väliseltä alueelta luotsi nousee alukseen tai poistuu siitä. Luotsipaikka olisi myös piste, jota varustamot voivat hyödyntää rahtaussopimuksissaan ja jonka perusteella voitaisiin arvioida luotsattavan matkan pituutta ja luotsauskustannuksia.
Ehdotuksen 20 kohdan määritelmä MARPOL-yleissopimuksesta vastaisi muualla merenkulun lainsäädännössä käytettävää määritelmää.
Ehdotettu 21 kohdan määritelmä merikapteeninkirjasta vastaisi muualla merenkulun lainsäädännössä, kuten liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017) ja aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (508/2018), käytettävää määritelmää.
Ehdotetun 22 kohdan mukaan meripalvelulla tarkoitettaisiin sellaista tarkoituksenmukaista laivaväkeen kuuluvana suoritettua palvelua aluksella, jossa 30 päivän ajanjakson aluksella lasketaan vastaavan yhtä kuukautta. Kyseessä on yleisesti merenkulun viitekehyksessä käytettävä käsite.
Ehdotuksen 23 kohdan mukaan meriympäristölle haitallisella irtolastilla tarkoitettaisiin MARPOL-yleissopimuksen I liitteen mukaisia öljyjä ja näihin ominaisuuksiltaan rinnastuvia muita hiilivetyjä silloin kun niitä kuljetetaan irtolastina, MARPOL-yleissopimuksen II liitteen luokkiin X, Y tai Z kuuluvia nestemäisiä irtolasteja, MARPOL yleissopimuksen V liitteen mukaisia meriympäristölle haitallisia aineita irtolastina (HME-aineet), SOLAS-yleissopimuksen liitteen VII luvun A 1 osan 7 säännössä määriteltyä vaarallista kiinteää irtolastia sekä edellä mainittuja aineita sisältäviä seoksia. Määritelmä vastaisi merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) määritelmiä aineista, joita pidetään meriympäristölle haitallisina.
Ehdotetun 24 kohdan mukaan PEC-lupakirjalla (Pilot Exemption Certificate) tarkoitettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston myöntämää henkilölupaa, josta ilmenevät sen haltijan väylä- tai aluekohtaiset vapautukset luotsinkäyttövelvollisuudesta. Lupakirjalle merkittäisiin sekä vapautukset, että ne alukset, joita vapautukset koskevat.
Ehdotetussa 25 kohdassa määriteltäisiin saattohinaajakoulutus, joka olisi jäljempänä määritellyn saattohinauksen harjoittelua sisältävää koulutusta joko aluksella tai laivasimulaattorissa. Toiminnan luonteesta johtuen saattohinausta voidaan ensisijaisesti kouluttaa hallitusti ja turvallisesti simulaattoriympäristössä, joskin on suotavaa, että hinaajaoperaattorit saavat turvallisissa avomeriolosuhteissa harjoitella saattohinausmetodeja myös oikeiden alusten perässä. Simulaattoriharjoituksissa harjoitellaan saattohinauksessa käytävää kommunikaatiota, kauppa-aluksen nopeuden vaikutusta hinaajan toimintaan, kauppa-aluksen erilaisten häiriötilanteiden kannalta kriittisiä toimenpiteitä kauppa-aluksessa sekä ulkoisten olosuhteiden vaikutusta hinaajien toimintakykyyn ja turvallisuuteen.
Ehdotetussa 26 kohdassa määriteltäisiin saattohinaus. Saattohinauksella tarkoitettaisiin sellaista toimintaan soveltuvalla hinaajalla satama-alueen ulkopuolisilla väylillä tapahtuvaa kauppa-aluksen avustamista, jossa hinaaja on kytkettynä avustettavaan alukseen. Soveltuvana hinaajana voitaisiin pitää sellaista keulavinssillä varustettua kääntyväpotkurista hinaajaa, jonka vakavuus ja teho suhteessa avustettavaan alukseen ovat riittävät, jotta avustaminen on ensinnäkin turvallista ja toiseksi tuottaa todellista lisäarvoa avustettavan aluksen manoveeraukseen siten, että hinaaja pystyy välittömästi tuottamaan saatettavan aluksen ohjailuun tarvittavia ohjaavia ja jarruttavia voimia.
Ehdotetussa 27 kohdassa määriteltäisiin Saimaan kanava. Määritelmä vastaisi muualla lainsäädännössä käytettävää määritelmää.
Ehdotetulla 28 kohdan määritelmällä Saimaan vesialue täsmennettäisiin tarkoittamaan järvistä koostuvaa järvialuetta, jolla sijaitsee luotsinkäyttövelvollisuuden piiriin kuuluva Saimaan väylästö, lukuun ottamatta Saimaan kanavaa.
Ehdotetussa 29 kohdassa määriteltäisiin Saimaan kanavan vuokra-alue. Määritelmä vastaisi muualla lainsäädännössä käytettävää määritelmää.
Ehdotetussa 30 kohdassa määriteltäisiin sataman pitäjä.Sataman pitäjällä tarkoitettaisiin oikeushenkilöä, joka vastaa sataman eri toimintojen kokonaisuuden järjestämisestä tai perii satamamaksun tai siihen verrattavan yleisen maksun sataman käyttämisestä. Sataman pitäjänä voisi toimia yritysmuotoisen toimijan lisäksi esimerkiksi kunta.
Ehdotetussa 31 kohdassa määriteltäisiin SOLAS-yleissopimus. Määritelmä vastaisi muualla merenkulun lainsäädännössä käytettävää määritelmää.
Ehdotetussa 32 kohdassa määriteltäisiin STCW-yleissopimus. Määritelmä vastaisi muualla merenkulun lainsäädännössä käytettävää määritelmää.
Ehdotetun 33 kohdan mukaan tilapäisellä luotsinkäyttölinjalla tarkoitettaisiin VTS-väylällä olevaa kohtaa, jonka Liikenne- ja viestintävirasto on hyväksynyt tilapäiseksi luotsinkäyttölinjaksi ja jossa luotsinkäyttövelvollisen aluksen komentosillan olisi viimeistään oltava miehitetty luotsaavalla luotsilla tai tässä laissa edellytetyillä luotsausvapautuksen haltijoilla. Tilapäinen luotsinkäyttölinja olisi poikkeus luotsinkäyttölinjasta, joka määritetään pysyvästi jokaiselle väylälle.
Ehdotetun 34 kohdan mukaan tilapäisellä luotsipaikalla tarkoitettaisiin sellaista muuta kohtaa kuin luotsipaikkaa, jossa luotsi nousee alukseen ja jonka Liikenne- ja viestintävirasto on hyväksynyt tilapäiseksi luotsipaikaksi. Tällainen paikka olisi käytössä ainoastaan määräajan.
Ehdotetussa 35 kohdassa määriteltäisiin valtionalus. Määritelmä vastaisi vakiintunutta kansainvälistä määritelmää.
Ehdotetussa 36 kohdassa määriteltäisiin kirjainyhdistelmä VTS, joka koostuu englannin kielen sanoista Vessel Traffic Services. Lyhenne on vakiintunut ammattikielessä, joten sen käyttöä lainsäädännössä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. VTS:llä tarkoitettaisiin alusliikenteen valvontaa ja ohjausta koskevaa järjestelmää ja toimintaa, jolla on valmiudet toimia vuorovaikutuksessa liikenteen kanssa ja reagoida muuttuviin liikennetilanteisiin.
Ehdotetussa 37 kohdassa määriteltäisiin VTS-alue. Määritelmä vastaisi alusliikennepalvelulain määritelmää.
Ehdotetun 38 kohdan mukaan VTS-keskuksella tarkoitettaisiin keskusta, jossa VTS-palveluntarjoaja ylläpitää alusliikennepalvelua.
Ehdotetun 39 kohdan mukaan VTS-palveluntarjoajalla tarkoitettaisiin alusliikennepalvelun tarjoajaa, josta on säädetty tarkemmin alusliikennepalvelulaissa.
Ehdotetun 40 kohdan mukainen VTS-väylä olisi lainsäädännössä uusi, mutta ammattikielessä vakiintunut käsite, jolla tarkoitettaisiin VTS-alueella sijaitsevaa kauppamerenkulkuun käytettyä yleistä kulkuväylää, jonka liikennettä valvoo ja ohjaa VTS-keskus.
Ehdotetun 41 kohdan mukainen öljyn määritelmä vastaisi kansainvälisen MARPOL-yleissopimuksen I liitteen mukaista määritelmää.
2 luku. Luotsinkäyttövelvollisuus
4 §.Velvollisuus käyttää luotsia. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsinkäyttövelvollisuuden perusteista. Ehdotettu 1 momentti sisältäisi yleissäännöksen, jonka mukaan sen rajoittamatta, mitä Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista johtuu, alukset olisivat velvollisia käyttämään luotsia liikkuessaan Suomen vesialueella ja Saimaan kanavan vuokra-alueella siten, kuin ehdotetussa laissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä tai määräyksissä säädetään. Säännöksellä asetettaisiin lähtökohdaksi alusten luotsinkäyttövelvollisuus, jota tarkennetaan jäljempänä. Kansainvälisillä velvoitteilla tarkoitettaisiin muun muassa YK:n merioikeusyleissopimuksesta (SopS 50/1996) johtuvia velvoitteita.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yleisestä luotsinkäyttövelvollisuudesta sellaisilla vesialueilla, joilla Suomi rantavaltiona arvioi alusliikenteen muodostavan riskin sen eduille, kuten meriympäristölle ja ihmisille. Momentissa säädettäisiin, että alukset ja alusyhdistelmät, jotka ovat suurimmalta pituudeltaan yli 50 metriä ja hinausyhdistelmät, joissa alusten suurimmat pituudet yhteenlaskettuna ylittävät 50 metriä olisivat lähtökohtaisesti velvoitettuja käyttämään luotsia liikkuessaan Suomen luotsinkäyttöalueella. Luotsinkäyttöalue muodostuisi linjasta, joka Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä määritettäisiin Suomen rannikon edustalle. Linjan sisäpuoliset vesialueet olisivat sellaisia, joissa rantavaltion on tarpeen suojata etujaan vaatimalla alusten miehistöltä luotsausosaamista tai luotsin käyttöä. Momentin mukaan 50 metrin raja ei kuitenkaan koskisi VTS-väyliä, joilla sovellettaisiin määräyksellä annettavaa luotsinkäyttövelvollisuuden rajaa, joka voisi vaihdella riippuen väylän ominaisuuksista. Yleistä luotsinkäyttövelvollisuuden rajaa korkeampi luotsinkäyttövelvollisuuden raja ei aiheuttaisi väylillä sovellettaessa lisääntynyttä riskiä turvallisuudelle, sillä väylien vesialueet ovat varmennettuja ja väyläalueella on navigointia helpottavia merenkulun turvalaitteita. Näin ollen aluksen navigointivirheestä aiheutuva riski on väyläalueen ulkopuolisia alueita vähäisempi.
Ehdotuksen arvioidaan myös ohjaavan kauppamerenkulun aluksia käyttämään VTS-väyliä, mitä voidaan pitää meriturvallisuuden kannalta perusteltuna. Näin voitaisiin ehkäistä ne harvinaiset tapaukset, joissa alus syystä tai toisesta pyrkisi käyttämään muuta kuin luotsattavaksi määriteltyä väylää ilman luotsia.
Pykälän 2 momentin lopussa todettaisiin, että alukset, jotka kuljettavat lastinaan SOLAS-yleissopimuksen VII luvun D osassa tarkoitettua lastia, joka sisältää säteilytettyä ydinpolttoainetta, plutoniumia tai eräitä radioaktiivisia jätteitä ja jota kuljetetaan IMDG-säännöstön mukaisesti (niin sanotut INF-lastit), olisivat koostaan riippumatta luotsinkäyttövelvollisia Suomen luotsinkäyttöalueella. Tämä vastaisi nykyistä sääntelyä. Sen sijaan nykyisin luotsinkäyttövelvollisiksi kaikissa olosuhteissa määritellyt alukset, jotka kuljettavat irtolastina öljyä, nesteytettyä kaasua tai haitallisia nestemäisiä aineita, voisivat jatkossa saada vapautuksen luotsinkäyttövelvollisuudesta tietyin edellytyksin. Nykyisen lain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesti luotsinkäyttövelvollisia ovat kaikki yli 15 metriset ulkomaiset valtionalukset. Tälle ei ole nähty perusteita meriturvallisuuden näkökulmasta, joten esitetään, että kyseisestä rajasta luovuttaisiin. Ulkomaiset valtionalukset muodostavat Suomen vesialueella samanlaisen riskin kuin vastaavan kaltainen kauppa-alus, joten ehdotetaan, että näitä aluksia koskisivat samat luotsinkäyttövelvollisuutta koskevat säännökset ja rajat. Ulkomaisten valtionalusten maahantulon edellytyksistä on säädetty erikseen aluevalvontalaissa (755/2000), joten niitä koskeva erityissääntely luotsauslaissa ei aluevalvonnan näkökulmasta ole tarpeen.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan luotsinkäyttövelvollisuutta VTS-väylillä täsmennettäväksi siten, että arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon väylä- ja aluskohtaiset erityispiirteet. Tarkoituksena olisi asettaa luotsinkäyttövelvollisuuden raja sellaiselle tasolle, että kunkin aluksen asettama riski kullakin väylällä olisi asianmukaisesti huomioitu. Liikenne- ja viestintävirasto arvioisi 7 momentin mukaan luotsinkäyttövelvollisuuden rajan väyläkohtaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että Liikenne- ja viestintäviraston määräyksessä määritettäisiin numeraalinen luotsinkäyttövelvollisuuden raja, joka perustuisi väylän ominaisuuksiin ja aluksen muodostamaan riskiin tietyt ominaisuudet omaavalla väylällä. Aluksen kuljettama lasti voisi vaikuttaa luotsinkäyttövelvollisuuteen kyseiselle alukselle tietyllä väylällä tiukentavasti, jos sille on riskiperusteinen syy.
Nykyisin luotsinkäyttövelvollisuus on määritetty kaikilla luotsattavilla väylillä kiinteästi vähintään 70 metriä pitkille tai 14 metriä leveille aluksille. Aluksen lastilla ei pääsääntöisesti ole vaikutusta luotsinkäyttövelvollisuudelle. Jatkossa olisi mahdollista säätää luotsinkäyttövelvollisuudesta nykyistä joustavammin siten, että tietyllä helpolla ja hyvin merkityllä väylällä luotsinkäyttövelvollisuus voisi olla hieman nykyistä korkeampi esimerkiksi pituuden osalta 80, 90 tai 100 metriä ja vastaavasti haastavammalla väylällä esimerkiksi 60 tai 70 metriä. Vastaavasti, jos alus kuljettaa erityisen vaarallista tai haitallista lastia tai esimerkiksi huomattavaa määrää matkustajia, voisivat edellä esimerkinomaisesti mainitut pituusrajat olla tiukemmat kuin vaaratonta ja haitatonta lastia kuljettavalla, esimerkiksi 80 metrin sijaan 70 metriä.
Ehdotettavan 3 momentin mukaan luotsinkäyttövelvollisia olisivat sellaiset alukset, joiden kuljettama lasti tai koko suhteutettuna niiden kulloinkin käyttämän väylän kanssa muodostavat korostuneen riskin meriturvallisuudelle, ympäristölle tai ihmisten terveydelle ja hengelle. Arvioitaessa aluksen ja väylän riskiä olisi huomioitava aluksen pituus, leveys ja syväys suhteessa väylän ominaisuuksiin sekä aluksen kuljettaman lastin haitallisuus tai vaarallisuus. Luotsinkäyttövelvollisuuden rajojen riskiperusteisen määrittelemisen tueksi Väylävirasto on tilannut Aalto-yliopistolta selvityksen, johon sisältyy laskentamenetelmä erilaisten alusten muodostaman riskin määrittelemiseksi väyläkohtaisesti. Selvityksen tuloksia on kuvattu edellä luvussa 4.1.1.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan täsmennettävän paikkaa, josta luotsinkäyttövelvollisuus alkaisi. Jos alus saapuu Suomen luotsinkäyttöalueelle sen ulkopuolelta VTS-väylää pitkin tai aikomuksenaan suoraan liittyä tällaiselle väylälle sen alkaessa, luotsinkäyttövelvollisuus alkaisi vasta kyseisen väylän luotsinkäyttölinjalta. Samoin aluksen poistuessa Suomen luotsinkäyttöalueelta VTS-väylää tai sen kuvitteellista jatketta pitkin luotsinkäyttövelvollisuus päättyisi sen käyttämän ulkomerelle johtavan VTS-väylän luotsinkäyttölinjalle. Tämä täsmentäisi ehdotetussa 2 momentissa säädettyä ja varmistaisi sen, että alus ei olisi velvoitettu käyttämään luotsia VTS-väylällä sijaitsevan luotsinkäyttölinjan ja Suomen luotsinkäyttöalueen rajan välisellä alueella, jos VTS-väylän luotsinkäyttölinja sijaitsisi tai jopa koko väylä päättyisi ennen luotsinkäyttöalueen rajaa. Alusten kulkiessa luotsinkäyttöalueen sisällä on meriturvallisuuden sekä ympäristönsuojelun näkökulmasta perusteltua rajata niiden liikkumista varmennetuille väyläalueille, jos aluksen komentosillalla ei ole luotsausosaamista. Toisaalta, ei ole perusteltua pitää aluksella luotsia tarpeettoman kauas ulkomerelle, jos sinne johtava väylä on väylätilaltaan ja merkinnöiltään riittävä.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi aluksista, joita 3 ja 4 momentin mukainen luotsinkäyttövelvollisuus ei koskisi. Momentin 1 kohdan mukaan luotsinkäyttövelvollisuus ei koskisi voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti suomalaista valtionalusta. Käytännössä tällä tarkoitetaan Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen aluksia. Näissä organisaatioissa on korkea merenkulullinen osaaminen ja koulutusjärjestelmä, joten alusten luotsinkäyttövelvollisuutta ei voida pitää perusteltuna. Momentin 2 kohdan mukaan luotsinkäyttövelvollisuudesta olisi vapautettu myös liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) 6 §:n mukainen lautta silloin, kun se liikennöi osana maantietä. Tällä tarkoitetaan losseja ja lautta-aluksia silloin, kun niitä käytetään varsinaisessa käyttötarkoituksessaan. Kyseiset alukset liikkuvat hyvin rajatulla vesialueella säännöllisesti ja varsin tiuhaan, joten luotsausosaamisen edellyttämistä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Sen sijaan niiden siirtyessä esimerkiksi telakkaan tai muutoin liikkuessa muualla kuin tavanomaisella reitillään, myös näiltä aluksilta edellytettäisiin luotsin käyttöä, jos ne ovat kooltaan luotsinkäyttövelvollisia niiden kulkemalla reitillä. Momentin 3 kohdassa olisi nykyistä lainsäädäntöä vastaavasti rajattu luotsinkäyttövelvollisuuden ulkopuolelle venäläinen alus sen liikennöidessä vain Saimaan kanavan Venäjälle kuuluvalla osalla. Momentin 4 kohdan mukaan puutavaran uitto Saimaan vesialueella olisi luotsinkäyttövelvollisuudesta vapaata. Tukkilauttoja hinaavat alukset ovat yleisesti kooltaan verrattain pieniä ja yhdistelmien nopeus on alhainen. Alusten perässään vetämä tukkilautta ei aiheuta vaaraa ympäristölle eikä lähtökohtaisesti myöskään ihmisille.
Ehdotetut rajaukset aluksista, joita luotsinkäyttövelvollisuus ei koske, eivät enää sisältäisi nykyisen lain 5 pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaista jäänmurtajia koskevaa kirjausta. Jäänmurtajat ovat kooltaan lähtökohtaisesti luotsinkäyttövelvollisia, jolloin niiltä on perusteltua edellyttää luotsausosaamista. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että jäänmurtajat hankkisivat jatkossa päällystölleen tarvittavan määrän luotsausvapautuksia ja kouluttaisivat kansipäällystönsä täydentävällä, jäänmurtotoimintaan räätälöidyllä koulutusjärjestelmällä, jolla taattaisiin myös tämän alusluokan luotsausosaaminen. Näin varmistettaisiin alusten häiriötön liikenne ja toisaalta se, että aluksilla on paikalliset olosuhteet ja ympäristön tuntevaa henkilöstöä. Jäänmurtajien siirryttyä Arctia Oy:n omistukseen ei Liikenne- ja viestintävirastolla luotsausviranomaisena tai Väylävirastolla jäänmurrosta vastaavana viranomaisena ole enää mahdollisuutta vaikuttaa alusten miehitykseen, jolloin voidaan pitää perusteltuna, että lainsäädännössä edellytetään myös tältä alustyypiltä riittävää luotsausosaamista meriturvallisuuden varmistamiseksi. Koska kyse on Suomen viennin ja tuonnin sekä huoltovarmuuden kannalta keskeisestä toiminnasta, olisi jäänmurtotehtäviä varten kuitenkin mahdollisuus erityisestä syystä saada poikkeus luotsinkäyttövelvollisuudesta ehdotetun lain 7 §:n mukaisesti.
Luotsinkäyttövelvollisuus ei siten koskisi 1) suomalaista valtionalusta; 2) liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) 6 §:n mukaista lauttaa sen liikennöidessä osana maantietä; 3) venäläistä alusta sen liikennöidessä vain Saimaan kanavan Venäjälle kuuluvalla osalla; ja 4) puutavaran uittoa Saimaan vesialueella.
Pykälän 6 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Liikenne- ja viestintävirasto voi perustelluista turvallisuus- tai ympäristönsuojelullisista syistä päättää, että nimetyn päällikön tai tietyn aluksen on käytettävä luotsia. Ehdotus vastaa nykyisen lain 5 §:n 5 momenttia. Tämä mahdollistaisi muun muassa sen, että virasto voisi edellyttää luotsinkäyttöä esimerkiksi Saimaalla tai muulla herkällä vesialueella sellaiselta alukselta, joka ei muutoin olisi kyseisellä vesialueella luotsinkäyttövelvollinen. Nykyistä 5 §:n 5 momenttia on sovellettu viimeisen 20 vuoden aikana joitakin yksittäisiä kertoja, eikä ehdotetun toimivaltaisen viraston harkintavaltaan perustuvan lainkohdan käytön uskota tulevaisuudessakaan yleistyvän. Mahdollisuus tähän on kuitenkin hyvä pitää viranomaisen keinovalikoimassa mahdollisia poikkeuksellisia tapauksia varten.
Pykälän 7 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta antaa tarkempia määräyksiä 2 momentissa tarkoitetun luotsinkäyttöalueen rajoista sekä 3 momentissa tarkoitetun luotsinkäyttövelvollisuuden väyläkohtaisesta rajasta sekä 4 momentissa tarkoitetusta luotsinkäyttölinjasta väyläkohtaisesti. Määräyksessä tulisi määritellä luotsinkäyttövelvollisuuden raja ja luotsinkäyttölinja tai -linjat kullekin VTS-väylälle. Tarkoituksenmukaista olisi, että omaamalla väylävapautuksen tiettyyn satamaan, lupakirjan haltijalla olisi käytettävissään kaikki ne vaihtoehtoiset reitit saapua satamaan, jotka kyseiselle alukselle voivat tulla kyseeseen. Tämä parantaisi meriturvallisuutta, kun alus ei olisi sidottu vain yhteen saapumis- tai poistumisreittiin satamasta, vaan voisi valita liikennetilanteen ja olosuhteet huomioiden tarkoituksenmukaisimman väylän. Luotsinkäyttövelvollisuuden tarkempien rajojen määritteleminen on tarkoituksenmukaisinta tehdä Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä, sillä rajojen määrittäminen on luonteeltaan teknistä ja vaikuttaa yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin pääsääntönä säädettyä yleistä luotsinkäyttövelvollisuuden rajaa lieventävästi, kuten luvussa 4.1.1 on kuvattu.
5 §.Vapautus luotsinkäyttövelvollisuudesta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi niistä perusteista, joiden nojalla alukselle voitaisiin myöntää vapautus luotsinkäyttövelvollisuudesta Liikenne- ja viestintäviraston myöntämän henkilölupakirjan nojalla. Henkilölupakirjaa koskevan vaatimuksen tarkoituksena on varmistaa, että aluksella on riittävä ammattitaito ja muu osaaminen merenkulun turvallisuuden varmistamiseksi.
Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, joissa erityyppisten alusten voitaisiin rantavaltion näkökulmasta hyväksyä kulkevan Suomen väylillä ilman luotsausyhtiön luotsia. Lupakirjalle merkityn vapautuksen haltijan edellytettäisiin läsnäolon lisäksi valvovan aluksen ohjailuun ja käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä, eli tosiasiallisesti osallistuvan aluksen ohjailuun luotsinkäyttöalueella ja siten toimivan aluksen turvallisen kulun kannalta vähintään luotsia vastaavassa roolissa. Lupakirjan haltijan ei edellytettäisi olevan aluksen päällikkö, joka viime kädessä vastaa aluksen ohjailusta.
Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin tilanteista, joissa luotsinkäyttövelvollisuudesta vapauttamiseksi riittäisi, että aluksen komentosillalla on läsnä vähintään yksi henkilö, jolla on Liikenne- ja viestintäviraston myöntämä vapautus luotsinkäyttövelvollisuudesta kyseiselle alukselle ja väylälle. Kohdan a-alakohdan mukaan tällaisia aluksia olisivat alukset, joiden kuljettaman meriympäristölle haitallisen irtolastin ja aluksella olevien polttoöljyjen tai muiden hiilivetyjen yhteenlaskettu määrä ei ylitä 3 000 tonnia. Pienen aluksen lastin määrä voi olla vastaava kuin suuren aluksen polttoainemäärä, jolloin myös niiden muodostama riski meriympäristölle on pitkälti toisiaan vastaava. Onkin perusteltua, että näitä aluksia koskisivat samat ehdot luotsinkäyttövelvollisuudesta vapauttamiseksi. Ehdotettu 3 000 tonnin määrä mahdollistaisi tavanomaisten vaarattomia lasteja kuljettavien alusten operoinnin yhdellä PEC-lupakirjalla, sillä näiden alusten polttoainetankin koko ei ylitä 3 000 tonnin ehdotettua rajaa. Kuitenkin vastaavasti jo verrattain pienet meriympäristölle haitallisia irtolasteja kuljettavat alukset olisivat sellaisia, että ne eivät lastissa lukeudu tämän kohdan piiriin. Sen sijaan purettuaan lastinsa myös nämä alukset tyypillisesti kuuluisivat tämän alakohdan soveltamisalaan.
Ehdotetun 1 momentin 1 kohdan b alakohdassa huomioitaisiin a alakohtaa vastaavalla logiikalla myös irtolastina tai aluksella käytettäväksi tarkoitettuna polttoaineena nesteytettyjä kaasuja irtolastina kuljettavien alusten rakentamista ja varustamista koskevan Kansainvälisen merenkulkujärjestön säännöstön 19 luvussa tarkoitettuja aineita ja niihin rinnastettavia nesteytettyinä kuljetettavia kaasuja kuljettavat alukset, eli IMO:n IGC-säännöstön soveltamisalaan kuuluvat alukset. Myös näiden alusten osalta huomioitaisiin sekä aluksella lastina oleva että käytettäväksi tarkoitettu polttoaine.
Ehdotetun 1 momentin 1 kohdan c alakohdan mukaan sellainen matkustaja-alus, joka kuljettaa enintään 400 matkustajaa, voisi saada vapautuksen luotsinkäyttövelvollisuudesta, jos sen komentosilta on miehitetty vähintään yhdellä henkilöllä, jolla on PEC-lupakirjalle merkitty vapautus kyseiselle alukselle ja väylälle. Kyseinen 400 matkustajan raja perustuu arvioon riittävästä valmiudesta evakuointitilanteissa. Tätä suurempaa matkustajamäärää kuljettavalta alukselta vaadittaisiin ehdotetun 1 momentin 3 tai 4 kohdan mukaisesti vahvennettua luotsausosaamista.
Ehdotetun 1 momentin 2 kohdassa edellytettäisiin vahvennettua luotsausosaamista sellaisilta aluksilta, jotka tavanomaisissa olosuhteissa saattohinataan satamasta tai satamaan. Näiden alusten komentosillalla tulisi luotsinkäyttövelvollisuudesta vapauttamiseksi olla vähintään kaksi henkilöä, jotka omaavat luotsausvapautuksen kyseiselle alukselle ja väylälle. Lisäksi edellytettäisiin, että vähintään toinen heistä on käynyt myös erillisen saattohinaajakoulutuksen. Tällaiset alukset ovat tyypillisesti suurimpia Suomessa vierailevia aluksia, kuten öljytankkereita tai suuria risteilijöitä, jolloin meriturvallisuuden ja rantavaltion etujen suojaamisen vuoksi on perusteltua edellyttää vahvennettua luotsausosaamista. Lisäksi säännöksellä pyrittäisiin varmistamaan, että aluksella on tarvittava osaaminen turvalliseen operointiin ja yhteistyöhön aluksia avustavien saattohinaajien kanssa. Esimerkiksi Sköldvikin jalostamolla Neste on vaatinut jo nykyisin, että Sköldvikiin luotsaavat luotsit ovat käyneet sataman edellyttämän saattohinaajakoulutuksen. Vastaava vaatimus olisi tällaisten alusten osalta perusteltu myös muualla, joten asiasta ehdotetaan säädettäväksi lailla.
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin niistä aluksista, jotka voisivat saada vapautuksen luotsinkäyttövelvollisuudesta, jos niiden komentosilta on miehitetty vähintään kahdella kyseiselle alukselle ja väylälle PEC-lupakirjalle merkityn luotsausvapautuksen omaavalla henkilöllä, joiden olisi valvottava aluksen ohjailuun ja käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä. Tällaisia aluksia olisivat kaikki ne alukset, jotka eivät lukeudu 1 tai 2 kohdan mukaisiin aluksiin, eli suuremmat meriympäristölle haitallisia irtolasteja kuljettavat alukset, suuremmat kaasutankkerit sekä sellaiset matkustaja-alukset, jotka kuljettavat enemmän kuin 400 matkustajaa eivätkä täytä 4 kohdan edellytyksiä. Suomen tavanomaisesta liikenteestä tällaisia aluksia olisivat nykytilanteessa mm. osa Ro-Pax liikenteestä, öljytankkerit sekä risteilyalukset. Näistä suuri osa käy Suomessa harvakseltaan, joten ne käyttäisivät jatkossakin luotsia. Matkustaja-autolautoilta olisi niiden kuljettaman matkustajamäärän vuoksi perusteltua edellyttää vahvennettua luotsausosaamista. Tämä vastaisi osan toimijoista jo nykyisin soveltamaa varustamon sisäistä käytäntöä. Matkustaja-aluksilta ei jatkossa enää edellytettäisi muita aluksia korkeampaa matkamäärää vapautuksen saamiseksi. Turvallisuuden kannalta on tarkoituksenmukaisempaa lisätä luotsausosaamisen omaavien henkilöiden määrää komentosillalla, kuin edellyttää yhdeltä henkilöltä laajempaa osaamisnäyttöä vapautuksen saamiseksi. Kuitenkin, mikäli matkustaja-alus liikennöi Suomeen säännöllisesti voisi se soveltaa 4 kohdan mukaisia vaatimuksia päällystön luotsausosaamisen osalta.
Pykälän 1 momentin 4 kohdassa säädettäisiin säännöllisessä reittiliikenteessä olevan aluksen luotsinkäyttövelvollisuutta koskevasta vapautuksesta. Säännöksen tarkoituksena olisi, että aluksella, joka kuljettaa suurta määrää matkustajia (yli 400), olisi vahvennettu luotsausosaaminen verrattuna momentin 1 kohdan mukaisiin aluksiin. Matkustaja-autolautoilta olisi niiden kuljettaman matkustajamäärän vuoksi perusteltua edellyttää vahvennettua luotsausosaamista. Tämä vastaisi osan toimijoista jo nykyisin soveltamaa varustamon sisäistä käytäntöä. Matkustaja-aluksilta ei jatkossa enää edellytettäisi muita aluksia korkeampaa matkamäärää vapautuksen saamiseksi. Turvallisuuden kannalta on tarkoituksenmukaisempaa lisätä luotsausosaamisen omaavien henkilöiden määrää komentosillalla, kuin edellyttää yhdeltä henkilöltä laajempaa osaamisnäyttöä vapautuksen saamiseksi. Mikäli tällainen alus liikennöi tietyllä suomalaisella väylällä säännöllisesti vähintään viikoittain, ei alukselta kuitenkaan olisi turvallisuuden kannalta perusteita edellyttää 4 kohdan mukaisesti kahden PEC-lupakirjan haltijan jatkuvaa läsnäoloa komentosillalla, sillä säännöllisessä reittiliikenteessä olevan aluksen kansipäällystöllä voidaan katsoa olevan liikenteen luonteesta johtuvaa väylätuntemusta reitiltä. Näin ollen luotsinkäyttövelvollisuudesta ehdotetaan vapautettavaksi sellainen säännöllisessä reittiliikenteessä oleva alus, joka kuljettaa yli 400 matkustajaa ja jonka päälliköllä on PEC-lupakirja, jossa on kyseistä väylää ja alusta koskeva vapautus. Lisäksi aluksen ohjailuun ja käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä tulee valvoa vähintään kahden kansipäällystön jäsenen, joista toisella on PEC-lupakirja, jossa on kyseistä väylää ja alusta koskeva vapautus ja toisella joko PEC-lupakirja, jossa on kyseistä väylää ja alusta koskeva vapautus tai kokemusta aluksen ohjailusta vähintään 10 matkaa väylän molempiin suuntiin. Lisäksi edellytettäisiin, ettei aluksen kuljettaman meriympäristölle haitallisen irtolastin ja aluksella olevien polttoöljyjen tai muiden hiilivetyjen yhteenlaskettu määrä ylitä 3 000 tonnia tai aluksen lastina kuljettaman tai polttoaineeksi tarkoitetun, nesteytettyjä kaasuja irtolastina kuljettavien alusten rakentamista ja varustamista koskevan Kansainvälisen merenkulkujärjestön säännöstön 19 luvussa tarkoitettujen aineiden tai näihin rinnastettavien nesteytettyjen kaasujen määrä ylitä 1 000 kuutiota.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksellisesta menettelystä, jolla alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetun lain 10 a §:n mukaista jäänmurtotehtävää suorittava alus voitaisiin vapauttaa luotsinkäyttövelvollisuudesta. Jäänmurtotehtävät ovat Suomen merenkulun ja siten ulkomaankaupan sujuvuuden kannalta erityisasemassa, minkä vuoksi lainsäätäjän on perusteltua varmistaa näiden alusten häiriötön operointi varmistuen kuitenkin siitä, että aluksilla on myös luotsausosaamisen näkökulmasta riittävän pätevä henkilöstö.
Tämän vuoksi ehdotetaan, että edellä mainitun mukaisessa jäänmurtotehtävässä toimiva alus voisi olla luotsinkäyttövelvollisuudesta vapaa osin muita aluksia kevyemmin vaatimuksin. Toisaalta kevyempää luotsausosaamista kompensoitaisiin sillä, että edellytettäisiin jäänmurtajan komentosillan miehittämistä sen väylällä ollessa aina vähintään kahdella kansipäällystön jäsenellä. Jotta varmistetaan riittävä väylänavigointiosaaminen ja väylätuntemus, toisella näistä kansipäällystön jäsenistä tulisi olla vähintään yksi alueellinen PEC-lupakirja, jonka ei kuitenkaan välttämättä tarvitsisi olla juuri siltä alueelta, jolla alus sillä hetkellä operoi. Käytännössä nykyisillä jäätalvilla jäänmurtotehtävissä toimivien alusten kansipäällystölle syntyy laajamittaisemmin praktiikkaa lähinnä Perämeren ja itäisen Suomenlahden alueilta muiden alueiden väylästöllä operoinnin jäädessä satunnaiseksi. Tästä syystä alueellisia vapautuksia olisi mahdollista hankkia lähinnä Perämeren ja Kotkan VTS-alueille.
Ehdotetun lainkohdan mukaan, mikäli henkilöllä on voimassa oleva alueellinen vapautus sille VTS-alueelle, jolla alus sillä hetkellä liikennöi, tulisi tämän käydä lisäksi 61 §:n 2 momentin 1-3 kohdassa mainitut toimijan koulutusjärjestelmän mukaiset koulutukset, jotka liittyvät nimenomaisesti jäänmurtotoimintaan. Sen sijaan, mikäli alus operoi muulla kuin sillä VTS-alueella, jolle kansipäällystön jäsenellä on vapautus, edellytettäisiin luotsinkäyttövelvollisuudesta vapautumiseksi lisäksi sitä, että henkilö on käynyt koulutusjärjestelmän mukaiset, 61 §:n 2 momentin 4-6 kohdan mukaiset luotsausosaamisen kannalta relevantit osuudet. Tällöin voitaisiin hyväksyä erityistehtävää varten se tosiseikka, että muutoin luotsinkäyttövelvollista alusta operoidaan luotsinkäyttöalueella ilman lain pääsäännön mukaista väyläkohtaista tai alueellista vapautusta taikka luotsia.
Käytännössä siis yhden alueellisen vapautuksen omaava, sekä 61 §:n mukaisen koulutusjärjestelmän läpikäynyt jäänmurtotehtävää suorittavan toimijan kansipäällystöön kuuluva henkilö saisi vapautuksen luotsinkäyttövelvollisuudesta kaikille Suomen talvimerenkulun väylille olettaen, että aluksen komentosillalla on myös vähintään toinen kansipäällystön jäsen jäänmurtotehtävää Suomen luotsinkäyttöalueella suoritettaessa. Siltä osin, kuin alus operoi muussa kuin sopimusperusteisessa jäänmurtotehtävässä, edellytettäisiin alukselta sen kokoon ja ominaisuuksiin perustuvaa lain pääsäännön mukaista luotsausosaamista.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan rajoitusta, jonka mukaan vapautusta luotsinkäyttövelvollisuudesta ei kuitenkaan voitaisi myöntää alukselle, joka kuljettaa lastinaan SOLAS-yleissopimuksen VII luvun D osassa tarkoitettua lastia, joka sisältää säteilytettyä ydinpolttoainetta, plutoniumia tai eräitä radioaktiivisia jätteitä ja jota kuljetetaan IMDG-säännöstön mukaisesti. Säännös vastaisi nykyistä oikeustilaa. Ydinmateriaalia sisältävien lastien on katsottava olevan niin vaarallisia, ettei Suomi rantavaltion ominaisuudessa voisi sallia niiden kuljettamista luotsinkäyttöalueellaan ilman virkavastuulla toimivaa luotsausyhtiön luotsia.
Pykälän 4 momentin mukaan vapautuksen myöntämisen edellytyksenä olisi lisäksi, että väylän mitoitus on sellainen, että aluksen turvallinen navigointi väylällä on mahdollista. Liikenne- ja viestintävirasto voisi näin ollen olla myöntämättä luotsausvapautusta aluksen henkilöstöön kuuluvalle hakijalle sellaiselle väylälle, jolla aluksen turvallinen navigointi ei ole mahdollista. Tällainen tilanne tulisi harkittavaksi ainakin silloin, jos hakemuksen kohteena oleva alus olisi mitoiltaan suurempi kuin väylän suunnitteluun käytetty mitoitusalus.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin alusten velvollisuudesta ilmoittaa, jos ne eivät ehdotetun 1 momentin nojalla käytä luotsia. Aluksen päällikön tai asiamiehen tulisi tällöin ilmoittaa tästä sähköistä merenkulun tiedonhallintajärjestelmää käyttäen tai muulla tavalla asianomaiselle VTS-keskukselle ennen kuin alus saapuu Suomen vesialueelle. Ilmoitukseen olisi liitettävä komentosillalla aluksen ohjailuun ja käsittelyyn liittyviin toimenpiteisiin osallistuvien tai sitä valvovien PEC-lupakirjan haltijoiden lupakirjojen numerot. Alukset ovat velvollisia ilmoittamaan saapumisestaan suomalaiseen satamaan ennakkoon Portnet-järjestelmää käyttäen ja ilmoituksen luotsinkäyttövapautuksesta voisi hoitaa samassa yhteydessä. Vaihtoehtoisesti sellaiset alukset, jotka käyttävät tiuhaan kyseisen VTS-alueen väyliä, voisivat ilmoittaa etukäteen pidemmän ajanjakson osalta aluksella ohjailu-, käsittely- tai niihin liittyvissä toimenpiteissä toimivien henkilöiden lupakirjojen numerot.
6 §.Poikkeus luotsinkäyttövelvollisuudesta satama-alueella. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi satamalle myönnettävästä luotsinkäyttöpoikkeuksesta. Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi sataman pitäjän esityksestä hyväksyä alueen, jonka sisällä sataman pitäjän hyväksymä henkilö voi toimia aluksen päällikön neuvonantajana sekä vesialueen ja merenkulun asiantuntijana tai ohjailla alusta ilman luotsia tai luotsinkäyttövelvollisuudesta vapauttavaa henkilölupaa alueen sisäisessä toiminnassa. Säännös vastaa nykyisen lain 4 §:n 4 momenttia sillä erotuksella, että sataman pitäjän tulisi yhdessä Liikenne- ja viestintäviraston kanssa määrittää se maantieteellinen alue, jolla nykyistä toimintaa harjoitetaan. Lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston myöntämä hyväksyntä esitykselle olisi rajattu vain esityksessä tarkoitetun alueen sisäiseen alusten ohjailuun liittyvään toimintaan, jollaista olisi ohjailu laituri- tai ankkuripaikkojen tai muiden tilapäisten alusten sijoituspaikkojen välillä. Ehdotuksen tarkoituksena on parantaa merenkulun turvallisuutta selventämällä nykyisin vallitsevaa epäselvyyttä siitä, mikä katsotaan satama-alueeksi luotsauksen näkökulmasta ja näin poistaa suuret satamakohtaiset tulkintaerot.
Esitystä koskevalla vaatimuksella varmistettaisiin, että pykälän tarkoittamassa toiminnassa olisi kyse nimenomaisesti niin sanotusta satamaluotsauksesta, joka liittyy alusten siirtelyyn satama-alueella. Momentin mukaan sataman pitäjä voisi hyväksyä henkilön harjoittamaan satama-alueella alusten ohjailuun liittyvää toimintaa, jossa henkilö toimii aluksen päällikön neuvonantajana sekä vesialueen ja merenkulun asiantuntijana tai muu henkilö voisi ohjailla alusta ilman luotsia tai luotsinkäyttövelvollisuudesta vapauttavaa henkilölupaa. On huomattava, että sataman pitäjä voisi hyväksyä aluksen päällikön itse toimimaan tällaisessa tehtävässä. Sataman pitäjän hyväksymään henkilöön ei sovellettaisi luotsilta tai PEC-lupakirjalliselta edellytettyjä osaamisvaatimuksia, vaan sataman pitäjä voisi itsenäisesti määrittää esimerkiksi satamajärjestyksessä edellytyksiä tässä tehtävässä toimimiselle.
Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin, että esitykseen tulisi liittää kuvaus alueesta, jolla satama harjoittaisi kyseistä toimintaa. Viranomaisen päätösharkinta kohdistuisi kyseisen alueen turvallisuusperusteiseen hyväksyntään eikä esityksen liitteeksi olisi aluekuvauksen lisäksi välttämätöntä liittää esimerkiksi prosessi- ja riskiarviokuvauksia, ellei sellaisille ole erityistilanteessa poikkeuksellinen tarve.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi edellytyksistä, joiden täyttyessä hyväksyntä olisi myönnettävä. Ehdotetaan, että Liikenne- ja viestintäviraston olisi myönnettävä 1 momentissa tarkoitettu hyväksyntä, jos toiminta ei aiheuta vaaraa ihmishengelle, omaisuudelle tai ympäristölle ja luotsinkäyttövelvollisuutta koskevien säännösten noudattaminen olisi ilmeisen tarkoituksetonta tai kohtuuttoman hankalaa. Säännöksen tarkoitus on tuoda satamatoimintoihin ja -kuljetuksiin joustoa sellaisissa tilanteissa, joissa luotsauksenomainen toiminta ilman voimassaolevaa luotsin lupakirjaa tai PEC-lupakirjaa voidaan kohtuudella katsoa turvalliseksi.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi hyväksynnän voimassaoloajasta. Ehdotetaan, että hyväksyntä olisi voimassa toistaiseksi, mutta sataman olisi tehtävä uusi esitys, jos hyväksynnässä tarkoitetun alueen satamarakenteisiin tehdään olennaisia muutoksia. Näin varmistettaisiin, että hyväksymispäätöksessä määritelty alue rakenteineen säilyy ajantasaisena.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sataman korvausvastuusta asiallisesti nykyisen lain 4 c §:ää vastaavasti. Satamaan sovellettaisiin, mitä säädetään luotsausyhtiön korvausvastuusta ja sen enimmäismäärästä, jos 1 momentissa mainittu sataman tehtävään hyväksymä henkilö on joku muu kuin satama-alueella siirrettävän aluksen miehitykseen kuuluva.
7 §.Muu poikkeus luotsinkäyttövelvollisuudesta. Pykälässä säädettäisiin niistä tilanteista, joissa Liikenne- ja viestintävirasto voisi joko omasta aloitteistaan tai hakemuksesta myöntää aluksille tai alusten päälliköille poikkeuksia velvollisuudesta käyttää luotsia. Pykälään sisältyisi soveltuvin osin nykyisen lain 21 §:n 3 momentissa säädetyt tilanteet, joissa Liikenne- ja viestintävirasto voi myöntää poikkeuksia velvollisuudesta käyttää luotsia. Poikkeuksista olisi lain rakenteen kannalta tarkoituksenmukaisempaa säätää samassa yhteydessä luotsinkäyttövelvollisuuden ja siitä vapauttamisen kanssa. Säännös eroaisi nykyisestä säännöksestä siten, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi myös omasta aloitteestaan myöntää poikkeuksia. Tämä on osoittautunut tarpeelliseksi nykyisen lain voimassaolon aikana, sillä välillä on tarkoituksenmukaisempaa myöntää poikkeus esimerkiksi laajemmin tietyn alueen aluksille yksittäisten alusten sijaan. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto voisi myöntää poikkeuksen joko aluksille tai niiden päälliköille. Edellytyksenä olisi, kuten nykyisin, ettei alusturvallisuutta ja ympäristöä vaaranneta ja että luotsinkäyttövelvollisuutta koskevien säännösten noudattaminen olisi ilmeisen tarkoituksetonta tai kohtuuttoman hankalaa. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi siis päätöksenteossaan ensi vaiheessa toimivaltaisen liikenteen turvallisuusviranomaisen ominaisuudessa arvioida paitsi turvallisuusnäkökohtia myös sitä, olisiko lain velvoitteiden noudattaminen tosiasiallisesti ilmeisen tarpeetonta ja kohtuuttoman hankalaa. Hakemus olisi evättävä perusteettomana, jos näin ei ole.
Ehdotetun pykälän 2 momentissa listattaisiin 11 tapausta, joissa Liikenne- ja viestintävirasto voisi myöntää poikkeuksen luotsinkäyttövelvollisuudesta. Listan 12:ssa kohdassa säädettäisiin, että poikkeuksen luotsinkäyttövelvollisuudesta voisi myöntää myös muuta vastaavaa toimintaa varten. Näin ollen listaa ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi.
Momentin 1 kohdan mukaan poikkeus luotsinkäyttövelvollisuudesta voitaisiin myöntää erityisten sää- tai jääolosuhteiden vuoksi. Erityisesti talvisin voi olla luotsien turvallisuuden vuoksi välttämätöntä siirtää luotsin otto- ja jättöpaikkaa luotsinkäyttölinjaa sisemmäksi äkillisestikin muuttuneiden jääolosuhteiden vuoksi. Näin ollen tarvitaan poikkeusmahdollisuus luotsinkäyttövelvollisuudesta, jotta alukset eivät syyllisty luotsinkäyttövelvollisuuden laiminlyöntiin navigoidessaan ilman luotsia väylällä siihen kohtaan, josta luotsi poikkeuksellisesti nousee alukseen ja aloittaa luotsauksen. Lakiin ehdotetun 59 §:n mukainen mahdollisuuden tilapäisen luotsinkäyttölinjan asettamiseksi arvioidaan vähentävän tarvetta tämän lainkohdan soveltamiseen.
Momentin 2 kohdassa säädettäisiin poikkeuksesta öljy- tai kemikaalivahinkojen torjuntatoimien suorittamiseksi ja 3 kohdassa pelastustoimien tai rajaturvallisuustehtävien suorittamiseksi. Nämä poikkeusmahdollisuudet ovat välttämättömiä tilanteissa, joissa aluksia tai meriympäristöä uhkaa välitön vaara. Vastaava poikkeusmahdollisuus löytyy myös likipitäen kaikista merenkulkua koskevista kansainvälisistä sopimuksista. On selvää, ettei luotsin puute voisi olla esteenä välittömiin pelastustoimiin ryhtymisessä.
Momentin 4 kohdassa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto myöntämään poikkeuksia luotsinkäyttövelvollisuudesta alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetun lain 10 a §:n tarkoittamien jäänmurtopalvelujen hoitamista varten. Lähtökohtaisesti jäänmurtajien miehistön odotetaan hankkivan itselleen tarvittavan luotsausosaamisen alueellisen PEC-lupakirjan muodossa. Koska kyseessä on kuitenkin Suomen meriliikenteen sujuvuuden kannalta keskeinen tehtävä, olisi perusteltua, että poikkeuksellisissa tilanteissa tähän tehtävään voitaisiin myöntää tarvittaessa poikkeus luotsinkäyttövelvollisuudesta, jotta vältyttäisiin häiriöiltä kauppamerenkulun liikennöinnissä. Poikkeus tulisi pääsääntöisesti kyseeseen kuitenkin vain sellaisissa tapauksissa, joissa uhkana on vähäistä merkittävämpi häiriö kauppamerenkulun toimintaan.
Momentin 5 kohdan poikkeusmahdollisuuden piiriin sisältyisivät viranomaisten väliset tai kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät harjoitukset ja 6 kohdan piiriin kilpailut. Näissä tilanteissa luotsinkäyttövelvollisten alusten määrä voisi olla huomattava ja toiminta tapahtua myös osittain kauppamerenkulun väylien ulkopuolella, missä luotseilla ei välttämättä ole luotsausosaamista. Viranomaisen tulisi näissä tilanteissa tarkkaan harkita erityisesti sitä, vaarantuuko alusturvallisuus tai ympäristö kyseisestä toiminnasta, eli voidaanko poikkeusta luotsinkäyttövelvollisuudesta myöntää. Päätökseen lieneekin useimmiten tarpeen asettaa lisämääreitä aluksilta edellytettävästä luotsausosaamisesta. Esimerkiksi saattueluotsaus voisi tulla näissä tapauksissa kysymykseen.
Momentin 7 kohtaan sisältyisivät väyläalueella tai sisäisillä aluevesillä tapahtuvalla vesirakennustyömaalla tehtävät työt, 8 kohtaan väyläalueella tai sisäisillä aluevesillä tapahtuva putken, kaapelin tai muun sellaisen laskeminen ja 9 kohtaan tietyllä vesialueella suoritettava tutkimustoiminta. Näissä yhteyksissä ei välttämättä olisi tarkoituksenmukaista edellyttää aluksilta luotsinkäyttöä. Tämä ei lähtökohtaisesti tarkoittaisi, että alukset saisivat poikkeuksen luotsinkäyttövelvollisuudesta matkalle satamasta toimenpidealueelle, vaan säännökset olisivat tarkoitettuja ennen kaikkea varsinaisen lainkohdassa kuvatun toimenpiteen aikaiseen alusten liikehdintään Suomen luotsinkäyttöalueella.
Momentin 10 kohdassa asetettaisiin mahdollisuus myöntää poikkeuksia luotsinkäyttövelvollisuudesta saariston kehityksen edistämisestä annetun lain (494/1981) 5 §:ssä tarkoitettujen liikenne- ja kuljetuspalvelujen turvaamiseksi harjoitettavaa liikennettä varten. Momentin 11 kohdassa puolestaan asetettaisiin mahdollisuus myöntää poikkeuksia luotsinkäyttövelvollisuudesta kotimaanliikenteen liikennealueella I tai II sijaitsevalla nimetyllä ja rajatulla alueella harjoitettavaa liikennöintiä varten. Kotimaanliikenteen liikennealueet I ja II määritellään aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annetun lain (1686/2009) 2 §:n 36 kohdassa ja tarkemmin Liikenteen turvallisuusviraston (nyk. Liikenne- ja viestintävirasto) määräyksessä Kotimaanliikenteen liikennealueiden rajat (TRAFI/7106/03.04.01.00/2010). Nämä alukset saattaisivat olla osalla väylästöä luotsinkäyttövelvollisia, mutta tällä säännöksellä voitaisiin harkinnanvaraisesti joustaa aluksilta edellytetystä luotsausosaamisesta. Säännöstä ei kuitenkaan ole tarkoitettu myönnettävän automaattisesti kaikille hakijoille, vaan joissain tapauksissa voisi olla perusteltua edellyttää myös näiltä aluksilta luotsausosaamista. Osa näistä aluksista on verrattain suuria suhteessa niiden käyttämään väylätilaan, minkä lisäksi alukset voivat kuljettaa huomattavia määriä matkustajia sekä vaarallisia aineita. Säännös kuitenkin mahdollistaisi poikkeuksen luotsinkäyttövelvollisuudesta sellaisissa tapauksissa, joissa se olisi ilmiselvästi tarpeetonta. Tällaisia tilanteita voisivat olla esimerkiksi etenkin tiettyä verrattain lyhyttä reittiä säännöllisesti operoivat saariston yhteysalukset tai esimerkiksi tietyn rannikko- tai sisävesialueen sisäiset rahtikuljetukset.
Momentin 12 kohdassa asetettaisiin mahdollisuus myöntää poikkeukset sellaisia aluksia varten, joiden pääasiallinen tehtävä on toimia ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) tai ammattikorkeakoululain (932/2014) mukaisessa merenkulkualan koulutuskäytössä. Poikkeusperuste koskisi siten vain oppilaitosten tai ammattikorkeakoulujen koulutukseen käytettäviä laivoja. Kyseisen toiminnan luonne sellainen, ettei poikkeuksen myöntämisen arvioida olennaisesti heikentävän merenkulun turvallisuutta. Kyseistä toimintaa harjoittaisivat auditoidut oppilaitokset, joilla arvioidaan olevan riittävä osaaminen koulutustoiminnassa tapahtuvalle aluksen kuljettamiselle.
Momentin 13 kohdassa säädettäisiin poikkeusmahdollisuudesta momentin muihin kohtiin rinnastuvissa tilanteissa.
Momentin kohtien 1-4 tilanteet on arvioitu sellaisiksi, jotka syntyvät tai vähintään voivat syntyä äkillisesti ja vaativat välitöntä päätöksentekoa. Näissä tilanteissa Liikenne- ja viestintävirasto voisi tehdä päätöksen luotsinkäyttövelvollisuutta koskevasta poikkeuksesta itsenäisesti. Sen sijaan momentin 5-12 kohdissa kuvatut tilanteet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne ovat toimijoilla tiedossa hyvissä ajoin etukäteen. Näissä tilanteissa ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle kuulemisvelvoitteesta ennen päätöksentekoa.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi 2 momentin nojalla myönnetyn poikkeuksen voimassaoloajasta. Lähtökohtaisesti poikkeukset olisivat voimassa enintään 6 kuukautta sen myöntämisestä. Tästä poiketen 1 momentin 10–12 kohdassa tarkoitettu poikkeus voitaisiin myöntää vaihtoehtoisesti myös toistaiseksi voimassaolevana, sillä kyseisten kohtien mukainen toiminta on lähtökohtaisesti vakiintunutta tai jatkuvaksi tarkoitettua.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin pääosin nykysääntelyä vastaavasti, että puolustusvoimat voisi vapauttaa velvollisuudesta käyttää luotsia ulkomaisen valtionaluksen, joka osallistuu Puolustusvoimien isännöimään koulutukseen, harjoitukseen tai muuhun puolustusyhteistyöhön taikka on muutoin Puolustusvoimien isännöimänä Suomen vesialueella olevalla luotsinkäyttöalueella. Erona voimassa olevaan sääntelyyn, momentissa säädettäisiin vastaavasta mahdollisuudesta myös Rajavartiolaitokselle, jolla voi olla pykälässä säädettyä vastaavaa toimintaa.
3 luku. Luotsausyhtiö ja luotsauspalvelut
8 §. Oikeus tarjota ja harjoittaa luotsausta. Pykälä vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 4 §:n 1 momentin sisältöä sillä erolla, ettei pykälässä erikseen mainittaisi etäluotsausta. Säännöksen mukaan luotsauspalveluja ei saisi tarjota muu kuin luotsausyhtiö eikä luotsausta harjoittaa muu kuin luotsausyhtiön palveluksessa oleva luotsi. Etäluotsaus kuuluu määritelmällisesti luotsauspalveluihin ja sisältyy siten luotsausyhtiön ja luotsien tehtäviin, eikä sitä ole tarpeen erikseen mainita ehdotetussa pykälässä. Luotsausyhtiöllä tarkoitettaisiin 3 §:n mukaan osakeyhtiötä, joka on perustettu Luotsausliikelaitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi annetulla lailla (1008/2010).
9 §.Velvollisuus tarjota luotsauspalvelua. Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 4 §:n 3 momenttia. Luotsausyhtiön olisi tarjottava tässä laissa tarkoitettuja luotsauspalveluja alueilla, joilla luotsia on käytettävä 4 §:n mukaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi asiasisällöltään voimassa olevan lain 21 §:n 4 momenttia vastaavasti, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi myöntää luotsausyhtiölle poikkeuksia velvollisuudesta tarjota luotsauspalveluja, jos velvollisuutta tarjota palvelua olisi pidettävä ilmeisen tarkoituksettomana tai kohtuuttoman hankalana. Tällaisilla tilanteilla tarkoitetaan muun muassa erityisiä sää- tai jääolosuhteita, öljy- tai kemikaalivahinkojen torjuntatoimia ja torjunnan harjoittelemista, pelastustoimia tai rajaturvallisuustehtäviä sekä erilaisia vesirakennustyömaalla tehtäviä töitä tai muita huoltotoimenpiteitä. Poikkeus voitaisiin myöntää myös esimerkiksi kansainväliseen yhteistyöhön liittyvien, rajatulla alueella toteutettavien harjoitusten vuoksi tai kilpailujen, pelastustoimien tai rajaturvallisuustehtävien suorittamiseksi tai tietyllä vesialueella suoritettavaa tutkimustoimintaa varten.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi voimassa olevan lain 12 §:n 3 momentin mukainen säännös siitä, että luotsausyhtiön on varmistettava, että sen palveluksessa olevilla luotseilla on tehtävissään tarvitsemansa voimassa olevat luotsin lupakirjat. Säännöksen tarkoitus on mahdollistaa luotsausyhtiön tietojensaantioikeus viranomaiselta.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että luotsausyhtiön olisi varmistettava, että tämän lain 8 luvussa tarkoitettuja tutkintoja vastaanottavia henkilöitä on riittävä määrä tutkintojen vastaanottamisen sujuvaksi järjestämiseksi.
10 §.Luotsausmaksu. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsausmaksusta pääosin voimassa olevan lain 6 §:n 2–4 ja 6 momentteja vastaavasti. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että luotsia käyttävän aluksen laivanisäntä on velvollinen suorittamaan luotsausmaksua. Säännös vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 6 §:n 1 momenttia. Luotsausmaksu on suorite, jota on pidetty perustuslain 81 §:ssä tarkoitetun maksun kaltaisena suorituksena saadusta suoritteesta, eikä maksun suoritusperusteisuuteen esitetä muutoksia.
Erona voimassa olevaan sääntelyyn, pykälästä poistettaisiin nykyisen 6 momentin maininta, jonka mukaan uudet hinnat voivat tulla voimaan aikaisintaan hintojen muutosilmoitusta seuraavan kalenterivuoden alusta. Hintojen muuttamismahdollisuutta ehdotetaan kuitenkin rajattavaksi siten, että luotsausyhtiön uusi hinnoittelu voi tulla voimaan aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua edellisen hinnanmuutoksen voimaantulosta. Muutoksella mahdollistettaisiin hinnoittelun muuttaminen enintään kahdesti vuodessa, kun nykyisin muutokset on voitu tehdä vuodeksi kerrallaan.
Muutoksen tavoitteena on helpottaa yhtiön toimintaa nykyisissä vaikeasti ennakoitavissa ja jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa. Covid-19-pandemia ja muutokset geopoliittisessa tilanteessa ovat johtaneet luotsausyhtiön paineeseen sopeuttaa toimintaansa ja hinnoitteluaan sen lakisääteisistä velvoitteistaan selviämiseksi. Mahdollistamalla hintojen muuttaminen kahdesti vuodessa nykyisen vuosittain tapahtuvan tarkastelun sijasta yhtiö voisi hinnoitella palvelunsa paremmin todellista tarvetta vastaavasti. Luotsausyhtiön olisi kuitenkin edelleen nykyistä lakia vastaavasti neuvoteltava luotsauspalveluja käyttävien kanssa luotsausmaksujen tasosta sekä tarvittaessa tarjottavan palvelun laadusta. Luotsausyhtiön olisi myös nykytilaa vastaavasti toimitettava neuvotteluja varten ehdotukset luotsausmaksujen muuttamiseksi sekä ehdotettujen muutosten syyt viimeistään kolme kuukautta ennen muutosten voimaantuloa.
11 §.Alennetun yksikköhinnan korvaaminen. Pykälässä säädettäisiin alennetusta yksikköhinnasta sekä luotsausvalmiuden ylläpitämisestä luotsausyhtiölle aiheutuvien tulonmenetysten korvaamisesta ja laskentaperusteista.
Pykälän 1 momentin mukaan palveluvelvoitteen mukaisesta alennetulla yksikköhinnalla tuotettavasta luotsauksesta luotsausyhtiölle aiheutuvat tulonmenetykset korvattaisiin osin tai kokonaan valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetun määrärahan puitteissa liikenne- ja viestintäministeriön päätöksen mukaisesti.
Pykälän 2 momentti vastaisi nykytilannetta, jonka mukaan alennetusta yksikköhinnasta luotsausyhtiölle aiheutuvien tulonmenetysten korvauksen maksuperusteena käytettäisiin ensisijaisesti alennetulla yksikköhinnalla toteutuneiden luotsaussuoritteiden varsinaisen yksikköhinnan ja alennetun yksikköhinnan erotusta.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan säädettäväksi tilanteista, joissa toteutuneiden luotsaussuoritteiden määrä Saimaan kanavalla ja Saimaan vesialueilla laskee olennaisesti ajankohdan tavanomaisesta määrästä luotsausyhtiöstä riippumattomista syistä. Tällöin liikenne- ja viestintäministeriö voisi korvata valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetun määrärahan puitteissa alennetulla yksikköhinnalla toteutuneiden luotsaussuoritteiden varsinaisen yksikköhinnan ja alennetun yksikköhinnan erotuksen lisäksi myös muita palveluvelvoitteen mukaisen palvelun tuottamiseksi välttämättömiä kustannuksia siltä osin kuin kyseessä olevan palveluvelvoitteen mukaisen luotsaustoiminnan järjestämisestä aiheutuvat kustannukset ylittäisivät myyntituottojen määrän. Poikkeuksen tarkoituksena olisi turvata palveluvelvoitteen mukaisen luotsaustoiminnan ja -osaamisen ylläpitämistä Saimaan kanavalla ja Saimaan vesialueilla myös poikkeustilanteissa ja niiden jälkeen. Pykälään ei säädettäisi yksityiskohtaisia laskentaperusteita korvausmäärästä, koska tilanteet voivat olla vaikeasti ennakoitavia ja kustannusten erittely etukäteen haastavaa. Luotsausyhtiön tulisi kuitenkin osoittaa palveluvelvoitteen mukaisen luotsaustoiminnan ja siihen liittyvän osaamisen ylläpitämisen kannalta välttämättömät kustannukset.
Luotsausyhtiöllä olisi velvoite eritellä Saimaan alueella alennetulla yksikköhinnalla tuotettavan luotsaustoiminnan ja -osaamisen ylläpitämisen osuus alueen yleisistä kustannuksista osana tuen laskutusta.
Pykälän 4 momentin mukaan liikenne- ja viestintäministeriö vahvistaisi avustuspäätöksessä avustuskelpoisten kustannusten ja valtionavustuksen enimmäismäärän. Avustuskelpoiset kustannukset laskettaisiin ilman arvonlisäveroa ilmoitetuista kustannuksista. Avustuksen enimmäismääränä olisi korkeintaan valtion talousarviossa tuen maksamista varten varattu määräraha.
Pykälän 5 momentin mukaan luotsausyhtiön olisi eriteltävä palveluvelvoitteen mukaisen palvelun ja kaupallisten palveluiden tuottamisesta syntyneet menot ja tulot kirjanpidossaan.
12 §.Ennakkoilmoitus luotsaustarpeesta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi aluksen päällikön tai tämän tehtävään valtuuttaman henkilön velvollisuudesta tehdä ennakkoilmoitus luotsaustarpeesta. Ennakkoilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on edistää merenkulun turvallisuutta. Vastaavaa velvoitetta ei sisälly voimassa olevaan lakiin, mutta Finnpilot on edellyttänyt ennakkoilmoituksen tekemistä palveluehdoissaan. Lain tasolla säätäminen parantaisi toiminnan läpinäkyvyyttä ja selkeyttäisi käytänteitä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta toimittaa tiedot, jotka ovat erityisen merkityksellisiä merenkulun turvallisuuden kannalta. Näitä olisivat tiedot aluksen syväyksestä luotsauksen alkaessa, mahdollisista luotsaukseen vaikuttavista teknisistä puutteista sekä muista luotsin tai luotsauksen turvallisuutta heikentävistä tiedossa olevista puutteista. Luotsin turvallisuutta heikentävä tekijä voisi olla esimerkiksi aluksen luotsitikkaiden viallisuus. Koska näiden tietojen osalta kyseessä olisi luotsin ja luotsauksen turvallisuuden kannalta olennaisista seikoista, olisi näiden tietojen antamisen laiminlyönti sanktioitu ehdotetulla 68 §:llä.
Ennakkoilmoitus tulisi ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan antaa sekä luotsinvälitykselle että asianomaiselle VTS-keskukselle. Aluksen päällikkö tai tämän valtuuttama asiamies vastaisi ilmoituksen tekemisestä. Ilmoituksen tulee sisältää tiedot luotsaustarpeen ajankohdasta ja aluksen teknisistä ominaisuuksista.
Ennakkotiedon toimittamisen ajankohdasta ei ehdoteta säädettävän laissa, mutta momentissa mainittujen tietojen turvallisuuskriittisestä luonteesta johtuu, että tiedot olisi toimitettava viimeistään luotsipaikalle saavuttaessa, jotta luotsausyhtiö ja luotsi voivat arvioida luotsauksen aloittamisen turvallisuutta.
Ehdotetun 3 momentin mukaan luotsausyhtiöllä ei ole velvollisuutta tarjota luotsauspalvelua normaalin palvelutasotavoitteen mukaisesti, jos ennakkoilmoitus toimitetaan vasta luotsipaikalle saavuttaessa taikka tässä laissa tai sen nojalla annettujen säädösten tai määräysten vastaisesti. Palvelutasotavoitteella tarkoitetaan 13 §:n mukaan toimintakäsikirjaan sisällytettäviin luotsauspalveluntarjoamista koskeviin tietoihin.
Pykälän 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä ennakkoilmoituksen sisällöstä ja ennakkoilmoituksen antamisen ajankohdista. Tiedot olisivat luonteeltaan teknisiä.
13 §.Toimintakäsikirja. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsausyhtiön velvollisuudesta laatia ja ylläpitää toimintakäsikirjaa suurelta osin voimassa olevan lain 4 d §:ää vastaavasti. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että jatkossakin toimintakäsikirjassa tulisi kuvata luotsauspalvelujen tarjoaminen, menettelyt, joilla varmistetaan luotsille tässä laissa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien noudattaminen, luotsauksia koskeva tiedonvaihto ja yhteistoiminta VTS-palveluntarjoajan kanssa sekä toiminta onnettomuus- ja poikkeustilanteissa, mukaan lukien soveltuvin osin turvallisuustutkintalain (525/2011) 16 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseen liittyvät toimenpiteet. Listauksen uudeksi 2 kohdaksi ehdotetaan lisättäväksi velvoitetta kuvata palvelutasotavoite ja siihen liittyvät menettelyt. Tällä tarkoitetaan sen kuvaamista, miten kullakin alueella luotsaustoiminta järjestetään ja mikä on palveluvaste.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että toimintakäsikirja olisi toimitettava Liikenne- ja viestintävirastolle hyväksyttäväksi ennen kuin se otetaan käyttöön ja jokaisen päivityksen jälkeen. Ehdotus eroaa voimassa olevasta laista, jonka mukaan riittäisi, että toimintakäsikirja toimitetaan viranomaiselle tiedoksi ennen käyttöönottoa ja jokaisen päivityksen jälkeen. Liikenne- ja viestintäviraston olisi hyväksyttävä toimintakäsikirja, mikäli edellä 1 momentissa kuvatut asiat olisi kuvattu yksityiskohtaisesti. Jos toimintakäsikirja ei täytä tässä pykälässä säädettyjä edellytyksiä, Liikenne- ja viestintävirasto voi ennen toimintakäsikirjan hyväksymistä vaatia, että luotsausyhtiö täydentää toimintakäsikirjaa.
Toimintakäsikirjan olisi oltava sellainen asiakirja, jossa on kuvattu seikkaperäisesti kaikki luotsausyhtiön kannalta olennaiset vastuut ja velvollisuudet sekä niiden toteuttamiseksi luodut menettelyt. Käsikirjan tekstistä olisi ilmettävä, kenelle nämä vastuut ja velvollisuudet kuuluvat ja mitä toimenpiteitä niiden toteuttaminen edellyttää. Lisäksi toimintakäsikirjasta olisi käytävä ilmi luotsausyhtiön asiakkaiden toiminnan kannalta olennaiset tiedot luotsauspalvelujen tarjoamiseen liittyvistä menettelyistä samoin kuin toiminta mahdollisissa onnettomuus- ja hätätilanteissa. VTS-palveluntarjoajan ja luotsausyhtiön yhteistoiminnan ja siten meriturvallisuuden edistämiseksi edellytettäisiin myös kuvattavan tiedonvaihto ja yhteistoiminta VTS-palveluntarjoajan kanssa.
Ehdotettu säännös olisi yhdenmukainen alusliikennepalvelulain VTS-palveluntarjoajan ylläpitämän toimintakäsikirjaa koskevien vaatimuksien kanssa. Toimintakäsikirja on keskeinen luotsausyhtiön toimintaa ohjaava asiakirja, joten hyväksymisvaatimus olisi tarpeen viranomaisen valvonnan tehostamiseksi.
14 §.Luotsausyhtiön oikeus kieltäytyä luotsauksesta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi edellytyksistä, joiden nojalla luotsausyhtiöllä olisi oikeus tilapäisesti keskeyttää luotsaustoiminta sekä kieltäytyä luotsauspalvelun tarjoamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan luotsausyhtiöllä olisi oikeus kieltäytyä luotsauspalvelun tarjoamisesta tai keskeyttää luotsaustoiminta alus-, väylä- tai aluekohtaisesti, jos luotsauksen aloittaminen vaarantaisi luotsin, luotsattavan aluksen, siinä olevien ihmisten, muun vesiliikenteen tai ympäristön turvallisuutta. Ehdotuksen tarkoituksena olisi selkeästi todeta lain tasolla, että luotsausyhtiöllä olisi oikeus myös olla luotsaamatta, jos se on tarpeen perusteltujen syiden vuoksi. Perusteltuja syitä voivat olla sellaisia, joiden vallitessa luotsaustoiminnan ja muu merenkulun turvallisuudesta huolehtiminen edellyttää toiminnan tilapäistä keskeyttämistä, kuten esimerkiksi poikkeukselliset sääolosuhteet.
Pykälän 2 momentin mukaan luotsausyhtiöllä olisi lisäksi oikeus kieltäytyä aluskohtaisesti luotsauspalvelun tarjoamisesta, jos aluksen tai aluksen edustajan luotsausmaksua koskevia velvoitteita on merkittävästi laiminlyöty.
Pykälän 3 momentin mukaan luotsausyhtiön olisi välittömästi ilmoitettava kieltäytymisen tai keskeyttämisen perusteet aluksen päällikölle sekä ilmoitettava luotsauspalvelun tarjoamisen kieltäytymisestä tai luotsaustoiminnan keskeyttämisestä VTS-palveluntarjoajalle ja Liikenne- ja viestintävirastolle. Ehdotuksen tarkoituksena on parantaa toiminnan ennakoitavuutta sekä läpinäkyvyyttä asiakkaan suuntaan sekä edistää toimijoiden välistä tiedonvaihtoa.
15 §.Henkilöstöä koskeva turvallisuusselvitysvelvollisuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsausyhtiön velvollisuudesta varmistaa palvelukseen ottamansa henkilöstön nuhteettomuus ja luotettavuus turvallisuusselvityslaissa (726/2014) tarkoitetulla turvallisuusselvityksellä tai turvallisuusselvitystodistuksella. Luotsausyhtiön henkilöstön turvallisuusselvitys on tarpeen, sillä luotseja koulutetaan navigoimaan ja ohjailemaan aluksia myös valmiusväylillä, jotka ovat salassa pidettävää tietoa. Samoin osa muustakin henkilöstöstä voi työssään saada pääsyn tietoon, jonka väärinkäyttämisellä voi merkittävällä tavalla vahingoittaa muun muassa yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömän infrastruktuurin toimivuutta tai kriittisen tuotannon jatkumista.
Voimassa olevaan lakiin ei sisälly velvoitteita turvallisuusselvityksen tekemiseen, mutta yhtiöllä on nykyiselläänkin mahdollisuus harkintansa mukaan hakea selvityksen tekoa turvallisuusselvityslain sallimissa tilanteissa. Kyseinen mahdollisuus ehdotetaan säädettäväksi luotsausyhtiötä velvoittavaksi. Valmiusväyliä koskevan tiedon väärinkäyttämisellä voi merkittävällä tavalla vaarantaa valtion turvallisuutta, maanpuolustusta, kansainvälisiä suhteita, poikkeusoloihin varautumista, väestönsuojelua tai yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja taikka mainittujen etujen suojaamiseksi toteutettuja turvallisuusjärjestelyjä sekä muuten vahingoittaa yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömän infrastruktuurin toimivuutta tai kriittisen tuotannon jatkumista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että luotsausyhtiön on varmistettava palvelukseen ottamansa henkilön nuhteettomuus ja luotettavuus turvallisuusselvityslaissa tarkoitetulla turvallisuusselvityksellä, jos henkilöstä voidaan mainitun lain 19 §:n 1 momentin 1 tai 4 kohdan mukaan tehdä turvallisuusselvitys. Turvallisuusselvityslain 19 §:ssä säädetään perusmuotoisen henkilöturvallisuusselvityksen piiriin kuuluvista tehtävistä. Lisäksi ehdotetaan, että turvallisuusselvityksen osana voitaisiin selvittää henkilön ulkomaansidonnaisuudet, jos selvitys laaditaan turvallisuusselvityslain 19 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua tehtävää varten. Suojelupoliisilla on toimivaltaisena viranomaisena oikeus arvioida turvallisuusselvitysperusteiden täyttyminen eli se, onko yksittäisen henkilön turvallisuusselvityksen laatimiselle tai ulkomaansidonnaisuuksien selvittämiselle työtehtävä huomioon ottaen lain mukaisia edellytyksiä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että turvallisuusselvityksen tulee olla tehty ennen kuin henkilölle annetaan pääsy turvallisuusselvityslain 19 §:n 1 momentin 1 tai 4 tarkoitettuun tietoon taikka ennen henkilön osallistumista kyseisissä lainkohdissa tarkoitettuun toimintaan.
16 §. Varautuminen. Pykälässä säädettäisiin luotsausyhtiön varautumista koskevista velvoitteista. Voimassa olevaa varautumisvelvoitetta, jonka mukaan luotsausyhtiön pitää varautua hoitamaan tehtäviään myös poikkeusoloissa sen mukaan kuin liikenne- ja viestintäministeriö erikseen määrää täsmennettäisiin ja yhdenmukaistettaisiin hallinnonalan muiden toimijoiden vastaavien velvoitteiden kanssa.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että luotsausyhtiön on varauduttava valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitettuihin poikkeusoloihin osallistumalla valmiussuunnitteluun ja varauduttava etukäteen poikkeusoloihin ja normaaliolojen häiriötilanteisiin. Valmiussuunnittelu voisi tarkoittaa luotsausyhtiön oman toiminnan jatkuvuuden lisäksi myös toimijan asiakkailleen tarjoaman palvelun jatkuvuuden varmistamista ja siihen liittyvää ennakkosuunnittelua. Valmiussuunnitelman osalta tavoite olisi, että se ohjaisi ja hyödyttäisi luotsausyhtiön jokapäiväistä toimintaa. Valmiussuunnitelma voisi sisältää esimerkiksi seuraavia asiakokonaisuuksia: toiminnan kuvaus normaalioloissa, poikkeusolojen vaikutukset toimintaan, varautumisen ja valmiussuunnittelun vastuut ja organisointi, toimintavarmuusuhkat ja riskit, ja toimenpiteet riskien hallitsemiseksi. Valmiussuunnittelussa tulisi huomioida myös muu yhteistoiminta sidosryhmien, alihankkijoiden ja kumppaneiden kanssa.
Luotsausyhtiö osaa itse parhaiten arvioida toimintansa riskit ja kohdistaa siten toimintansa jatkuvuutta edistävää valmiussuunnittelua kriittiseen toimintansa osaan. Varautumisen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin on tärkeä osa jokaisen organisaation normaalia toimintaa ja hyvin toteutettuna se parantaa organisaation toimintavarmuutta myös normaalioloissa. Valmiussuunnittelulla voidaan välttää kriisistä aiheutuvia ylimääräisiä, usein huomattavia, kustannuksia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että luotsausyhtiön on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, varauduttava huolehtimaan siitä, että toiminta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi myös poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa. Kyse olisi eräänlaisesta riskienhallintaprosessista, jossa tunnistetaan toimintavarmuusuhat ja arvioitaisiin niiden aiheuttamia riskejä. Tämä tarkoittaisi sen arvioimista, millaisia seurauksia kukin tunnistettu uhka voisi aiheuttaa ja miten todennäköistä uhan aiheuttaman riskin toteutuminen olisi. Tällöin luotsausyhtiön riskienhallintatyö voitaisiin tehokkaasti kohdentaa ja siten ennaltaehkäistä erilaisia häiriötilanteita, jotka voisivat aiheuttaa merkittäviä toimintahäiriöitä tai luotsaustoiminnan keskeytymisiä.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettävän valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä poikkeusoloihin ja normaaliolojen häiriötilanteisiin varautumisen edellyttämän valmiussuunnittelun järjestämisestä sekä valmiussuunnitelman laadinnasta ja tarkemmasta sisällöstä.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä, jotka koskevat valmius- ja varautumissuunnitelman tarkempaa sisältöä ja laadintaa.
4 luku. Luotsaustoimintaa koskevat vastuut ja velvollisuudet
17 §.Päällikön vastuu ja velvollisuudet. Ehdotetun pykälän 1 momentti vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain 7 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan täsmennettäväksi voimassa olevan lain 7 §:n 2 momenttiin sisältyvää päällikön tiedonantovelvollisuutta siten, että siinä erikseen todettaisiin tiedonantovelvollisuuden koskevan myös aikaa ennen luotsauksen alkamista. Päällikkö olisi siten velvollinen sekä ennen luotsauksen alkamista, että luotsauksen aikana ilmoittamaan luotsille kaikki ne tiedot, joilla on merkitystä luotsaukselle. Täsmennys on tarpeen, jotta toimijoille olisi selvää tietojen antamisvelvollisuus kaikissa luotsitilaukseen ja luotsaukseen liittyvissä vaiheissa. Ennakkoilmoituksen lisäksi päällikön olisi annettava luotsille tiedot myös ennakkoilmoituksen jälkeen ilmenneistä, sekä ennen varsinaisen luotsauksen aloittamista, että luotsauksen aikana ilmenneistä seikoista. Ennakkoilmoitusvelvollisuudesta säädettäisiin 12 §:ssä. Tietojenantovelvollisuus kohdistuisi kaikkiin merkittäviin tietoihin, joita voisivat olla esimerkiksi päällikön ennakkotieto reitistä ja ajantasaisesti matkan aikana muuttuvat reittitiedot, kompassisuunnat, sallittu poikkeama sekä veden syvyys.
18 §. Luotsin vastuut ja velvollisuudet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsin vastuista ja velvollisuuksista pääosin voimassa olevan lain 8 §:ää vastaavasti. Pykälään ei sisällytettäisi voimassa olevan lain 8 §:n 3 ja 4 momentteihin sisältyviä velvoitteita, sillä niistä ei ole tarpeen erikseen säätää lain tasolla. Tarkemmat menettelysäännökset matkojen kirjauksista sisältyisivät 40 ja 41 pykälien nojalla annettavaan määräykseen. Luotsin vastuusta etäluotsauksessa ei ole erikseen tarpeen säätää, sillä etäluotsaus sisältyisi luotsauksen määritelmään ja siihen noudatetaan soveltuvin osin vastaavia säännöksiä, kuin komentosillalla tehtävään luotsaukseen.
19 §. Luotsausyhtiön ja sen palveluksessa olevan henkilön vastuu. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 4 a §:ää. Säännöksestä poistettaisiin tarpeeton viittaus korvausvastuun enimmäismäärästä säätämiseen 4 b §:ssä. Lisäksi pykälän 3 momenttiin on yhdistetty voimassa olevan lain 8 §:n 5 momentissa oleva säännös luotsin rikosoikeudellisesta virkavastuusta tarkennettuna siten, että se koskee luotsausyhtiön palveluksessa olevan henkilön vastuuta hänen suorittaessaan tässä laissa luotsausyhtiön vastuulle tarkoitettuja tehtäviä. Lisäksi momenttiin sisältyisi selvyyden vuoksi informatiivinen viittaus vahingonkorvauslakiin.
20 §. Korvausvastuun enimmäismäärä. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 4 b §:ää.
21 §. Luotsauksen alkaminen ja päättyminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsauksen alkamisesta ja päättymisestä sekä niihin liittyvistä ilmoitusvelvoitteista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että luotsaus alkaa ja päättyy luotsin ilmoituksesta aluksen päällikölle. Satamaan luotsatessa luotsaus tulisi aloittaa viimeistään luotsinkäyttölinjalla ja päättää, kun alus on ankkuroitu tai kiinnitetty laituriin. Satamasta luotsatessa luotsaus tulisi aloittaa, kun alus lähtee laiturista tai ankkuripaikalta ja päättää aikaisintaan aluksen ylittäessä luotsinkäyttölinjan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevan lain 9 §:n 4 momenttia vastaavasti, että luotsi voi, sovittuaan asiasta luotsattavan aluksen päällikön kanssa, nousta alukseen tai poistua aluksesta myös muussa kohdassa kuin luotsattavan väylän luotsipaikalla tai tilapäisellä luotsipaikalla, jos sää- tai jääolosuhteet sitä edellyttävät.
Pykälän 3 momentin mukaan luotsin olisi ilmoitettava VTS-keskukselle paikka, jossa luotsi nousee alukseen tai poistuu siltä sekä luotsauksen alkaminen ja päättyminen. Alusliikennettä valvovan VTS-keskuksen on tärkeää tietää mahdollisten vaaratilanteiden ehkäisemiseksi alueilla tapahtuvista toimenpiteistä.
Pykälän 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi annettava määräys 2 momentissa tarkoitetuista luotsipaikoista väyläkohtaisesti.
22 §. Kahden luotsin käyttö. Ehdotettu pykälä vastaisi suurelta osin voimassa olevan lain 10 §:ää. Erona voimassa olevaan säännökseen, pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi luotsausyhtiön velvollisuudesta tehdä arvio tarpeesta kahden luotsin käytölle sekä tarvittaessa otettava luotsausmatkalle toinen luotsi, jos luotsattava alus kuljettaa yli 400 matkustajaa tai sen kuljettaman meriympäristölle haitallisen lastin ja aluksella olevien polttoöljyjen tai muiden hiilivetyjen yhteenlaskettu määrä ylittää 3 000 tonnia. Kahden luotsin käyttöä voisivat vaatia esimerkiksi aluksen suuri koko käytettävissä olevaan väylätilaan verrattuna, näkyvyyttä rajoittava kansilasti tai lastauslaitteet, lastin erityinen vaarallisuus tai useamman hinaajan käyttö. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa merenkulun turvallisuus tarvittavin osin vastaavalla tavalla, kuin 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään vaatimuksesta kahden PEC-lupakirjan haltijalle luotsinkäyttövelvollisuuden vapautumisen perusteena. Muutoksen tarkoituksena on tältä osin selkeyttää käytänteitä.
23 §. Luotsauksesta kieltäytyminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi perusteista, joiden vallitessa luotsin olisi kieltäydyttävä luotsauksesta. Voimassa olevan lain 11 §:n mukaan luotsilla on nyt ehdotettua asiallisesti vastaavin perustein oikeus kieltäytyä luotsauksesta. Nykyistä velvoittavamman säännöksen tarkoitus on selkiyttää niitä tilanteita, joissa luotsaus olisi keskeytettävä tai sen aloittamisesta kieltäydyttävä meriturvallisuuden varmistamiseksi. Ilman riittävän velvoittavaa säännöstä luotsausta saatettaisiin jatkaa tarpeettomalla riskillä sellaisissa tilanteissa, joissa aluksen ominaisuudet tai sääolosuhteet tosiasiallisesti edellyttäisivät luotsauksen keskeyttämistä.
Luotsin olisi ehdotuksen mukaan kieltäydyttävä luotsauksesta tai keskeytettävä luotsaus, jos hän ammattitaitoonsa perustuen luotsausta aloittaessaan tai luotsauksen aikana havaitsee, että matkan aloittaminen tai jatkaminen ilmeisesti vaarantaisi luotsattavan aluksen, siinä olevien ihmisten, muun vesiliikenteen tai ympäristön turvallisuutta, eikä hinaajan käyttäminen ole mahdollista tai olennaisesti parantaisi turvallisuutta. Luotsi toimii merenkulun paikallisena asiantuntijana, ja hänellä on oltava ammattiosaamisensa kautta taito kohtuudella arvioida luotsauksen turvallisuutta ei olosuhteissa. Luotsin koulutuksessa on varauduttava ennakoitavissa oleviin vaaratilanteisiin perehdyttämällä luotsi tekijöihin, joiden vallitessa luotsausta ei ole turvallista aloittaa tai jatkaa. Turvallisuuteen olennaisesti vaikuttava seikka voi olla esimerkiksi sellainen, jonka ilmoittaminen on laiminlyöty ennakkoilmoituksen yhteydessä tai joka muuten havaitaan vasta juuri ennen luotsauksen aloittamista tai matkan aikana.
Sanamuoto ilmeisesti vaarantaa viittaisi luotsin velvollisuuden rajautuvan tilanteisiin, joissa luotsi arvioi ammattitaitoonsa perustuen vaaran olevan todennäköinen, eikä vaaratilanteen syntymiseltä pystytä välttymään käytettävissä olevin tavanomaisin keinoin. Tällaisia tilanteita voisi ilmetä esimerkiksi, jos aluksella havaitaan vakavia teknisiä tai merikelpoisuuteen liittyviä puutteita taikka sää- tai väyläolosuhteista johtuu, että kieltäytyminen on tarpeen merenkulun turvallisuuden varmistamiseksi. Sanamuoto havaitsee viittaisi luotsin velvollisuuteen kieltäytyä luotsauksesta syntyvän vain niissä tilanteissa, joissa hän tosiasiallisesti havaitsee jonkin vaarantavan seikan ilmentymisen. Velvollisuutta ei siten synny piilevien laitevikojen tai muiden havaitsematta jääneiden seikkojen seurauksena, vaikka ne tosiasiallisesti olisivatkin vaarantaneet aluksen kulkua.
Lisäksi ehdotetaan, että luotsin olisi kyseisissä tilanteissa välittömästi ilmoitettava kieltäytymisen tai keskeyttämisen perusteet aluksen päällikölle sekä ilmoitettava luotsauksesta kieltäytymisestä tai sen keskeyttämisestä VTS-palveluntarjoajalle.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan selkeyden vuoksi säädettäväksi, että 1 momentissa säädettävän estämättä luotsin olisi välittömissä hätätilanteissa luotsin avustettava aluksen pääsemisessä turvasatamaan. Avustaminen voisi tapahtua eri tavoin ja se olisi toteutettava kunkin tilanteen olosuhteiden mukaan. Tavanomaisen komentosillalla tapahtuvan luotsauksen sijaan avustamiseen voisi sisältyä ohjeiden antamista esimerkiksi radiopuhelimitse, jos alukselle nouseminen ei ole turvallista. Velvollisuuteen voitaisiin katsoa sisältyvän myös viranomaisten avustaminen hätätilanteissa, esimerkiksi Rajavartiolaitoksen avustaminen aluksen suojapaikkaan ohjaamisessa.
5 luku. Etäluotsaus
24 §. Etäluotsauksen luvanvaraisuus. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 16 a §:ää. Pykälää koskevat perustelut sisältyvät hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi luotsauslain muuttamisesta (HE 225/2018 vp). Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtävän teknisiä muutoksia.
25 §. Lupa etäluotsaukseen. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan lain 16 b §:ää sillä erolla, että 3 momenttiin sisältyisi viittaus määräysten soveltamiseen etäluotsausluvan ehtoina. Pykälää koskevat perustelut sisältyvät hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi luotsauslain muuttamisesta (HE 225/2018 vp).
26 §. Etäluotsausta koskevat ehdot. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 16 c §:ää. Pykälään tehtäisiin teknisiä muutoksia sekä kielellisiä muutoksia. Pykälää koskevat perustelut sisältyvät hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi luotsauslain muuttamisesta (HE 225/2018 vp).
27 §. Etäluotsausta koskevan luvan muuttaminen. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan lain 16 d §:ää. Pykälää koskevat perustelut sisältyvät hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi luotsauslain muuttamisesta (HE 225/2018 vp).
28 §. Etäluotsausta koskevat olennaiset tiedot. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 16 f §:ää. Pykälää koskevat perustelut sisältyvät hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi luotsauslain muuttamisesta (HE 225/2018 vp). Pykälään ehdotetaan kielellisiä, viittausteknisiä ja käsitteiden ajantasaistamiseen liittyviä muutoksia. Tietojen luovuttamistapaa koskevaa mainintaa ”tietojärjestelmään luodun yhteyden kautta (rajapinta)” muutettaisiin niin, että säännöksen mukaan tiedot voitaisiin toimittaa rajapinnan kautta tai muutoin sähköisesti. Rajapinnalla tarkoitetaan voimassa olevaa lakia vastaavasti tietojärjestelmään luotua yhteyttä. Uusi ilmaus olisi yhdenmukainen liikenteen palveluista annetun lain mukaisen käsitteistön kanssa.
29 §. Etäluotsausta koskevia erinäisiä säännöksiä. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan lain 16 g §:n 1 momenttia. Pykälää koskevat perustelut sisältyvät hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi luotsauslain muuttamisesta (HE 225/2018 vp). Mainitun pykälän 2 ja 3 momentteja ei erikseen sisällytettäisi lakiin, sillä luotsauksen määritelmää ehdotetaan tarkennettavaksi niin, että sen mukaiseen toimintaan voidaan entistä selvemmin katsoa sisältyvän myös etäluotsauksen. Näin ollen etäluotsauksen osalta ei tarvitse erikseen viitata luotsin oikeuteen kieltäytyä luotsauksesta tai keskeyttää luotsaus taikka säätää luotsausyhtiön, sataman, luotsin ja päällikön vastuusta etäluotsauksessa.
6 luku. Luotsin lupakirja
30 §. Luotsausoikeus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsin oikeudesta luotsata sen luotsausalueen väylillä, joihin Liikenne- ja viestintävirasto olisi hänelle myöntänyt luotsin lupakirjan. Luotsin lupakirja myönnettäisiin luotsausalueittain. Luotsausalueet määriteltäisiin Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymässä luotsausyhtiön toimintakäsikirjassa. Voimassaolevassa lainsäädännössä luotsille myönnetään väyläkohtaisia ohjauskirjoja. Luotsin ohjauskirja termi muuttuisi luotsin lupakirjaksi, joka kuvaisi selkeämmin sen tarkoitusta.
31 §. Luotsin lupakirjan myöntäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsin lupakirjan myöntämisen edellytyksistä. Luotsin lupakirja myönnettäisiin hakemuksesta. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva STCW-yleissopimuksen säännön II/2 mukainen merikapteenin pätevyyskirja, joka oikeuttaa toimimaan aluksen päällikkönä kansainvälisen liikenteen aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 3 000. Momentin 2 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva laivaväen lääkärintodistus, joka oikeuttaa toimimaan aluksen kansihenkilökunnassa. Tällä varmistetaan, että hakijalla on työn turvalliseksi suorittamiseksi riittävä terveydentila, kuten esimerkiksi navigointitehtävien edellyttämä näkökyky. Lääkärintodistuksella tarkoitettaisiin laivaväen lääkärintarkastuksista annetun lain (1171/2010) 9 §:n mukaista todistusta. Momentin 3 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla todistus hyväksytysti suoritetusta luotsausyhtiön koulutusjärjestelmän oppilasjaksosta. Todistuksen hakijalle myöntäisi luotsausyhtiö. Momentin 4 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla todistus hyväksytysti suoritetusta luotsaustutkinnosta, joka koostuu kirjallisesta osasta ja käytännön osasta. Momentin 5 kohdan mukaan hakijalta edellytettäisiin suomen tai ruotsin kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista taitoa. Kielitaito varmennettaisiin luotsaustutkinnon yhteydessä. Momentin 6 kohdan mukaan hakijalta edellytettäisiin englannin kielen taitoa, joka vastaisi vähintään yleisistä kielitutkinnoista annetussa laissa (964/2004) tarkoitetun yleisen kielitutkinnon taitotasoa neljä. Hakija voisi osoittaa vaadittavan englannin kielen taidon STCW-säännöstön A-II/2 säännön mukaisen merikapteenin koulutukseen sisältyvillä englannin kielen opinnoilla ja luotsaustutkinnon yhteydessä suoritettavissa englannin kielisissä osuuksissa. Voimassaolevassa lainsäädännössä ei ole edellytyksenä englannin kielen taitoa, mutta englanti on merenkulussa laajasti käytössä oleva kieli ja kommunikointi komentosillalla aluksen päällikön sekä muun henkilökunnan kanssa tapahtuu englanniksi. Samoin myös Suomen rannikon VTS-alueilla ensisijainen kieli on englanti.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa määräyksiä luotsin lupakirjan hakemiseen liittyvistä menettelytavoista sekä vahvistaa hakemuslomakkeet.
32 §. Luotsausyhtiön koulutusjärjestelmä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsausyhtiön koulutusjärjestelmästä. Luotsausyhtiö käytännössä perehdyttää nykyään uuden luotsin tehtäviin sekä kouluttaa luotseja esimerkiksi erikoiskoulutuksella hinaajien kanssa toimimiseen ja saattohinaukseen. Uuden luotsin perehdytyksestä ja koulutuksesta ei ole säädetty voimassa olevassa laissa. Merenkulun turvallisuuden kannalta olisi perusteltua, että luotsausyhtiön koulutusjärjestelmästä olisi säädetty laissa ja se hyväksyttäisiin määräajoin viranomaisen toimesta. Pykälän 1 momentin mukaan luotsausyhtiön olisi laadittava ja ylläpidettävä luotsausyhtiön koulutusjärjestelmä, jossa määriteltäisiin uuden luotsin oppilasjakson sisältö ja luotsin jatkuvan osaamisen ylläpitämistä koskeva koulutus.
Pykälän 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto hyväksyisi luotsausyhtiön koulutusjärjestelmän ennen sen käyttöönottoa ja jokaisen päivityksen jälkeen. Koulutusjärjestelmän hyväksyntä olisi voimassa kolme vuotta ja se voitaisiin hakemuksesta uudistaa.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa määräyksiä luotsausyhtiön koulutusjärjestelmän asiakokonaisuuksien sisällöistä ja sen hyväksyntämenettelyistä.
33 §. Luotsin oppilasjakso. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsin oppilasjakson sisällöstä. Pykälän 1 momentin1 kohdan mukaan oppilasjakson tulisi sisältää perehdytyskoulutus luotsina toimiseen ja tehtävään liittyviin vastuisiin ja velvollisuuksiin sekä muuhun luotsin tehtäviin liittyvään sääntelyyn.
Momentin 2 kohdan mukaan oppilasjakson tulisi sisältää perehdytys luotsausalueen väylästöön. Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymässä luotsausyhtiön koulutusjärjestelmässä tulisi määrittää vähimmäismäärä, kuinka paljon luotsioppilaan tulisi suorittaa harjoittelua kunkin luotsausalueen väylästöllä. Voimassa olevan luotsauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1385/2016) mukaan ensimmäisen luotsin ohjauskirjan myöntämisen edellytyksenä on, että hakija on suorituttanut vähintään 25 matkaa haettavan väylän molempiin suuntiin tai vähintään viisi matkaa väylän molempiin suuntiin, jos hakija on jo aiemmin saanut ohjauskirjan jollekin toiselle väylälle. Ei ole perusteltua, että ensimmäisen väyläkohtaisen luotsin ohjauskirjan osalta vaaditaan 25 matkaa ja seuraavien väylien osalta viisi matkaa. Luotsilta edellytettävien harjoittelumatkojen määrää tarkasteltaisiin luotsausaluekohtaisesti ja luotsi perehtyisi kattavasti koko luotsausalueen väylästöön, jolla hän tulisi työskentelemään. Luotsi suorittaisi perehtymisen erityyppisten luotsausalueella toimivien alusten ohjailuun toisen kokeneemman luotsin valvonnassa ja opastuksella.
Momentin 3 kohta sisältäisi vaatimuksen luotsausalueella toimivien erityyppisten alusten ohjailuun. Momentin 4 kohdan mukaan luotsin oppilasjakson sisältäisi alusten ohjailua erilaisissa olosuhteissa ja häiriötilanteissa, joka suoritettaisiin laivasimulaattorissa. Momentin 5 kohdan mukaan luotsin oppilasjakso sisältäsi alusten ohjailua jääolosuhteissa, joka suoritettaisiin aluksella jääolosuhteissa. Momentin 6 kohdan mukaan luotsin oppilasjakso sisältäisi koulutuksen erilaisten navigointilaitteiden käyttöön, jolla varmennettaisiin luotsin osaaminen eri valmistajien navigointilaitteista. Momentin 7 kohdan mukaan luotsin oppilasjakso sisältäisi koulutuksen toimimisesta hinaajien kanssa, joka suoritettaisiin laivasimulaattorikoulutuksella. Koulutuksella varmennettaisiin luotsin osaaminen toimia tilanteissa, joissa alus käyttää hinaajaa satama-alueella. Momentin 8 kohdan mukaan luotsin oppilasjakso sisältäisi saattohinaajakoulutuksen, jos luotsi toimii sellaisella alueella, jossa liikennöi aluksia, jotka tavanomaisissa olosuhteissa saattohinattaisiin satamaan tai satamasta. Saattohinaajakoulutus järjestettäisiin laivasimulaattorissa. Momentin 9 kohdan mukaan luotsin oppilasjakso sisältäisi viestintätaitokoulutuksen, joka suoritettaisiin laivasimulaattorissa. Momentin 10 kohdan mukaan luotsin oppilasjakso sisältäsi luotsausyhtiön pelastautumiskurssin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että luotsausyhtiön tehtävänä olisi antaa todistus suoritetusta luotsausyhtiön koulutusjärjestelmän oppilasjaksosta henkilölle, joka suorittaisi hyväksytysti 1 momentissa kuvatun luotsausyhtiön oppilasjakson. Todistuksesta tulisi nimenomaisesti ilmetä, että henkilö olisi suorittanut kunkin 1 momentissa eritellyn osa-alueen. Hylätystä suorituksesta luotsausyhtiön olisi annettava päätös, josta ilmenee hylkäyksen perusteet.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että luotsin lupakirja myönnettäisiin rajoitettuna luotsausoikeuteen luotsausalueen väylästöllä avovesiolosuhteisiin, jos henkilö ei olisi suorittanut 1 momentin 5 kohdan mukaista oppilasjakson osa-aluetta alusten ohjailusta jääolosuhteissa. Rajoitettu luotsin lupakirja olisi voimassa enintään kaksi vuotta sen myöntämisestä ja henkilön tulisi sen kahden vuoden aikana suorittaa 1 momentin 5 kohdan mukainen oppilasjakson osa-alue alusten ohjailusta jääolosuhteissa.
34 §. Luotsin jatkuvan osaamisen ylläpitäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsin jatkuvan osaamisen ylläpitämisestä, jolla varmennettaisiin luotsin luotsausosaamisen ja tehtävän edellyttämien muiden tietojen sekä taitojen ylläpitäminen. Jatkuvan osaamisen ylläpitämistä koskevan osion tulisi sisältää 1 kohdan mukaan luotsaustutkinnon kirjallisen osan verkkoalustainen teoriakoe sääntelystä. Pykälän 2 kohdan mukaan luotsin tulisi suorittaa vuosittaisia luotsausmatkoja vähintään 50 lupakirjan alueen väylästöllä, joista soveltuvan osan voisi korvata laivasimulaattoriharjoittelulla. Luotsausmatkojen määrä täyttyy normaalissa luotsin työtehtävien aikana, mutta poikkeuksellisissa tilanteissa voisi matkoja korvata laivasimulaattoriharjoittelulla. Liikenne- ja viestintävirasto voisi 32 §:n 3 momentin mukaan antaa määräyksiä luotsausyhtiön koulutusjärjestelmään sisältyvistä asiakokonaisuuksista, eli myös luotsin jatkuvan osaamisen osiosta. Pykälän 3 kohdan mukaan luotsin tulisi suorittaa lupakirjan voimassaolon aikana vähintään yksi luotsaus lupakirjan väylällä, jonka arvioisi ja vastaanottaisi luotsaustutkintoja vastaanottava henkilö. Tutkintoja vastaanottavasta henkilöstä säädettäisiin tarkemmin 8 luvussa. Pykälän 4 kohdan mukaan luotsin tulisi suorittaa alusten ohjailua jääolosuhteissa luotsin lupakirjan voimassaolon aikana esimerkiksi osallistumalla Perämeren alueella alusten ohjailuun jääolosuhteissa, jos luotsin omalla alueellaan ei jääolosuhteita ole ollut. Pykälän 5 kohdan mukaan luotsin tulisi suorittaa koulutus PEC-perehdytysmatkojen vastaanottamiseen ja siihen liittyvät vastuut luotsin lupakirjan voimassaolon aikana uudistaessaan ensimmäistä kertaa luotsin lupakirjaansa. Kun luotsi olisi työtehtävissään suorittanut PEC-perehdytysmatkojen vastaanottamisia, riittäisi nämä suoritukset edellytyksenä luotsin lupakirjan uudistamiseen. Pykälän 6 kohdan mukaan luotsin tulisi suorittaa luotsausyhtiön pelastautumiskurssi kerran luotsin lupakirjan voimassaolon aikana.
35 §. Luotsaustutkinto. Pykälän1 momentissa säädettäisiin, että luotsaustutkinto koostuisi kirjallisesta osasta ja käytännön osasta. Pykälän 2 momentin mukaan kirjallisen osan teoriakoe tulisi suorittaa ennen 33 §:n mukaisen oppilasjakson alkamista. Kirjallisen osan väylätuntemuskoe voitaisiin suorittaa vasta sen jälkeen, kun hakija on suorittanut 33 §:n mukaisen luotsin oppilasjakson. Käytännön osan tutkintoajot ja laivasimulaattorikoe tulisi suorittaa sen jälkeen, kun hakija on suorittanut hyväksytysti luotsin oppilasjakson ja kirjallisen osan.
36 §. Luotsaustutkinnon kirjallinen osa. Pykälässä säädettäisiin luotsaustutkinnon kirjallisesta osasta, joka koostuisi 1 momentin mukaan teoriakokeesta ja väylätuntemuskokeesta. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että teoriakokeen olisi koostuttava kysymyksistä, jotka koskevat luotsaustoiminnassa sovellettavaa sääntelyä ja viranomaisohjeita sekä luotsin tehtävää ja aluksen ohjailua yleisesti. Luotsaustoiminnassa sovellettava sääntely kattaisi muun muassa alusliikennepalvelulain (623/2005) säännökset siltä osin, kuin niitä on sovellettava luotsaustoiminnassa.
Pykälän 3 momentin mukaan väylätuntemuskokeella mitattaisiin hakijan väylätuntemusta, kykyä hahmottaa käytettävissä olevaa väylätilaa erilaisissa alueelle tyypillisissä olosuhteissa ja hakijan kykyä laatia luotsaussuunnitelma. Väylätuntemuskoe suoritettaisiin sen jälkeen, kun hakija olisi suorittanut luotsin oppilasjakson. Väylätuntemuskoe suoritettaisiin kullekin haettavan luotsausalueen väylällä.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että väylätuntemuskokeen vastaanottaisi Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymä luotsaustutkintoja vastaanottava henkilö. Tutkintoja vastaanottavasta henkilöstä säädettäisiin tarkemmin 8 luvussa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa määräyksiä teoriakokeen muodosta, sisällöstä ja arviointimenettelyistä sekä väylätuntemuskokeen koejärjestelyistä, kokeen sisällöstä ja arvioinnista sekä suorituksen hyväksymisen ja hylkäämisen edellytyksistä.
37 §. Käytännön osa. Pykälässä säädettäisiin luotsaustutkinnon käytännön osasta, joka koostuisi 1 momentin mukaan aluksella suoritettavista tutkintoajoista ja laivasimulaattorissa suoritettavasta kokeesta. Mainitun momentin 1 kohdan mukaan hakijan olisi osoitettava hallitsevansa aluksen ohjailtavuuden pienillä nopeuksilla. Momentin 2 kohdan mukaan hakijan olisi osoitettava käytännön osassa hallitsevansa aluksen käsittelyn väylällä vallitsevissa erilaisissa sääolosuhteissa. Momentin 3 kohdan mukaan hakijan olisi osoitettava hallitsevansa aluksen ohjailtavuus hidastettaessa ja kiihdyttäessä. Momentin 4 kohdan mukaan hakijan olisi osoitettava hallitsevansa väylän kapeikkojen ja matalikkojen hydrodynaaminen vaikutus alukseen. Momentin 5kohdan mukaan hakijan olisi osoitettava hallitsevansa väylän virtausolosuhteet ja vedenkorkeudet sekä niiden hydrodynaaminen vaikutus alukseen. Momentin 6kohdan mukaan hakijan olisi osoitettava hallitsevansa erilaisten sääolosuhteiden vaikutus aluksen luotsaukseen väylällä. Momentin 7kohdan mukaan hakijan olisi osoitettava hallitsevansa erilaisten näkyvyysolosuhteiden vaikutus aluksen luotsaukseen väylällä. Momentin 8 kohdan mukaan hakijan olisi osoitettava hallitsevansa toimia muun liikenteen kanssa väylällä, satamassa ja sen läheisyydessä sekä muun liikenteen kanssa yhdenpito. Momentin 9kohdan mukaan hakijan olisi osoitettava hallitsevansa yhteydenpidon VTS:n kanssa luotsauksen aikana sekä ennen luotsausta ja luotsauksen jälkeen. Momentin 10kohdan mukaan hakijan olisi osoitettava hallitsevansa vaativat liikennetilanteet ja aluksen turvalliseen kuljettamiseen liittyvien järjestelmien häiriöt luotsauksen aikana. Momentin 11kohdan mukaan hakijan olisi osoitettava hallitsevansa luotsaussuunnitelman hyödyntäminen luotsauksen aikana.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että aluksella suoritettavat tutkintoajot tulisi suorittaa ennen laivasimulaattorissa suoritettavaa koetta. Aluksella suoritettavat tutkintoajot olisi suoritettava vähintään kahdella eri alustyypillä ja luotsausaluekohtaisesti tarkoituksen mukaisilla väylillä, jotka määritettäisiin aluekohtaisesti Liikenne- ja viestintäviraston antamalla määräyksellä.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että laivasimulaattorikokeessa olisi mitattava hakijan kykyä ohjata erityyppisiä aluksia poikkeuksellisissa olosuhteissa ja häiriötilanteissa. Laivasimulaattorissa tehtävän osuuden tulisi sisältää ohjailua vähintään kolmella eri aluksella luotsausaluekohtaisesti tarkoituksenmukaisilla väylillä. Laivasimulaattorissa tehtävässä osuudessa käytettävät alusmallit tulisi vastata luotsausalueella tyypillisesti liikennöiviä aluksia ja simulaatiossa käytettävät alusmallit tulisivat vastata mahdollisimman tarkasti alusten todellisia ominaisuuksia. Laivasimulaattorikokeen tulisi sisältää suoritteita niiltä luotsausalueen väyliltä, joilta hakija ei olisi suorittanut aluksella suoritettavia tutkintoajoja. Laivasimulaattorikokeessa olisi mitattava myös ne 1 momentissa mainitut asiakokonaisuudet, joita ei olisi mitattu aluksilla suoritettavissa tutkintoajoissa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että luotsaustutkinnon käytännön osa arvosteltaisiin yhtenä kokonaisuutena käyttämällä Liikenne- ja viestintäviraston laatimia arviointikriteerejä. Käytännön osan aluksilla suoritettavien tutkintoajojen ja laivasimulaattorissa suoritettavan kokeen tulisi täydentää toisiaan ja muodostaa yhtenäinen kokonaisuus. Tutkintoajot ja laivasimulaattorikokeen vastaanottaisi Liikenne- ja viestintäviraton hyväksymä tutkintoja vastaanottava henkilö. Lisäksi edellytettäisiin, että laivasimulaattorikokeessa olisi oltava mukana simulaattorin käyttöä valvova asiantuntija. Asiantuntijan tulisi olla perehtynyt kokeessa käytettävään simulaattoriin ja sen käyttöön. Asiantuntija voisi kuulua esimerkiksi oppilaitoksen henkilökuntaan. Vaatimuksen tarkoituksena on varmistaa simulaattorin oikeaoppinen käyttö ja toisaalta tutkintotilaisuuden sujuvuus, kun paikalla on simulaattorin käyttöön perehtynyt asiantuntija.
Lisäksi 4 momentissa säädettäisiin, että tutkinnon vastaanottajan olisi kuultava aluksella luotsauksesta vastaavaa luotsia tai simulaattorin käyttöä valvovaa asiantuntijaa ennen tutkintosuoritteen hyväksymistä tai hylkäämistä koskevaa päätöksentekoa. Kuuleminen voisi olla esimerkiksi tutkintosuoritteen aikana tapahtuvaa vuoropuhelua tai suorituksen jälkeen erikseen käytävä keskustelu. Kuultavan asiantuntijan rooli olisi konsultatiivinen eli hänellä ei olisi itsenäistä päätöksentekoroolia. Päätäntävalta tutkintosuorituksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä olisi tutkintoja vastaanottavalla henkilöllä.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että luotsaustutkinnon käytännön osan suorituksen voisi uusia kerran, jos suoritus hylättäisiin. Jos uusintasuoritus hylättäisiin, hakijan suoritteet mitätöitäisiin ja hakijaa kohdeltaisiin uutena hakijana, jolloin hän suorittaisi luotsin oppilasjakson edellyttämät asiat uudelleen.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa määräyksiä luotsaustutkinnon käytännön osan arviointimenettelyistä, tutkintoajojen ja laivasimulaattorikokeen sisällöstä sekä luotsausaluekohtaisesti tarkoituksenmukaisina pidettävistä väylistä.
38 §. Luotsin lupakirjan voimassaolo ja uusiminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi luotsin lupakirjan voimassaolosta ja uusimisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että luotsin lupakirja myönnettäisiin hakemuksesta enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joilla luotsin lupakirja voitaisiin uudistaa. Hakijalla tulisi olla voimassa oleva laivaväen lääkärintarkastuksesta annettava lääkärintodistus, joka oikeuttaa toimimaan kansipalveluksessa. Lääkärintodistuksella tarkoitettaisiin laivaväen lääkärintarkastuksista annetun lain 9 §:n mukaista lääkärintodistusta. Sen lisäksi hakijalta edellytettäisiin joko todistusta luotsausyhtiön koulutusjärjestelmän mukaisesti suoritetusta jatkuvan osaamisen ylläpitämisestä tai todistusta alle 12 kuukautta sitten suoritetusta luotsaustutkinnosta. Vaihtoehtoinen todistus alle 12 kuukautta sitten suoritetusta luotsaustutkinnosta olisi tarpeen esimerkiksi, jos hakija olisi ollut pois luotsin tehtävistä pidemmän aikaan johtuen esimerkiksi sairaslomasta.
7 luku. Luotsinkäyttövelvollisuudesta vapauttavat henkilöluvat
39 §. PEC-lupakirja. Ehdotetussa pykälässä kuvattaisiin PEC-lupakirjan rakenne ja sisältö. Ehdotetun 1 momentin mukaan PEC-lupakirjaa haettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolta samassa yhteydessä, kuin hakija hakee ensimmäistä luotsausvapautustaan. Henkilökohtaiselle PEC-lupakirjalle merkittäisiin kaikki ne väyläkohtaiset väylävapautukset sekä VTS-aluekohtaiset alueelliset vapautukset, joita henkilöllä on. Samoin lupakirjalle merkittäisiin kaikki ne alukset, joita lupakirjalle merkityt vapautukset koskevat. Toisin sanoen lupakirjalta ilmenisivät kootusti kaikki ne väylät ja alukset, joilla kyseinen henkilö on oikeutettu luotsausvapautukseen. Lupakirja säilyisi voimassa automaattisesti, jos lupakirjalla olevista vapautuksista vähintään yksi on voimassa. Uudistuksella mahdollistettaisiin se, että olisi aiempaa selvemmin ilmaistu mille väylille ja aluksille tietyllä henkilöllä on luotsausvapautus. Samassa yhteydessä olisi myös mahdollista uudistaa järjestelmiä siten, että tietyn henkilön PEC-lupakirjan tunnistenumero säilyisi samana koko lupakirjan elinkaaren ajan. Nykyisin tunnistenumerot ovat kirjakohtaisia, mikä on koettu käytännössä hankalaksi järjestelyksi.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että mikäli lupakirjalle merkittyyn alukseen tehdään olennaisia muutostöitä, on PEC-lupakirjanhaltijan päivitettävä luotsaussuunnitelma kaikkien lupakirjalle merkittyjen vapautusten osalta ja suoritettava kyseisellä aluksella tutkintoajo. Olennaisilla muutostöillä tarkoitettaisiin muutostöitä, joiden seurauksena alusta ei voitaisi enää pitää 48 §:n mukaisena sisaraluksena. Näin voisi olla esimerkiksi, jos aluksen mitat, kantokyky tai propulsiojärjestelmä muuttuvat olennaisesti.
Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että PEC-lupakirja voisi olla joko rajoitettu tai rajoittamaton. Momentin mukaan rajoitettu PEC-lupakirja ei vapauttaisi luotsinkäyttövelvollisuudesta sellaisella väylällä, jolla olisi voimassa alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetun lain mukainen avustusrajoitus I C tai tätä tiukempi. Tällä varmistettaisiin se, että vapautuksen luotsinkäyttövelvollisuudesta rannikollemme tyypillisissä jääolosuhteissa voisi saada vain sellainen henkilö, joka ehdotetun 3 momentin mukaisesti on osoittanut hallitsevansa myös jääolosuhteissa aluksen ohjailun ja turvallisen navigoinnin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin niistä edellytyksistä, joita rajoittamattoman PEC-lupakirjan saamiseksi edellytettäisiin. Yleisten vapautusta koskevien edellytysten lisäksi rajoittamattoman lupakirjan saaminen edellyttäisi, että hakija on suorittanut jäljempänä tässä laissa säädetyn kaltaisen perehdytysmatkan millä tahansa suomalaisella väylällä sellaisissa olosuhteissa, joissa väylälle asetettu avustusrajoitus on vähintään I C sekä laivasimulaattorikokeen jääolosuhteita koskevat osuudet. Lähtökohtaisesti toimijan kannattaa suorittaa simulaattorin jääolosuhteita koskevat osuudet heti varsinaisen laivasimulaattorikokeen yhteydessä, jos tarkoitus on hakea rajoittamatonta PEC-lupakirjaa, vaikka sen saamisen edellytykset eivät jäänavigoinnin osalta heti täyttyisikään. Toisaalta voi olla mahdollista, että toimijalla ei ole tarkoitustakaan hakea rajoittamatonta PEC-lupakirjaa, jolloin ei ole perusteita edellyttää tältä jääolosuhteita koskevien osuuksien suorittamista simulaattorikokeen yhteydessä. Ehdotetaan, että tällainen niin sanottu jääperehdytysmatka voitaisiin hyväksyä osaksi jäljempänä edellytettyä väyläkohtaista tai alueellista kokemusta, jos kyseinen matka suoritetaan sillä väylällä tai VTS-alueella, jota koskevaa vapautusta hakija hakee. Hakijan tulisi lisäksi osoittaa vapaamuotoisella selvityksellä omaavansa aiempaa kokemusta jääolosuhteissa navigoinnista. Jos hakija ei kykene antamaan luotettavaa selvitystä aiemmasta kokemuksesta jääolosuhteissa navigoimisesta, ehdotetaan, että rajoittamattoman PEC-lupakirjan saamiseksi hakijan tulisi suorittaa tämän lain mukaisia perehdytysmatkoja toisistaan eroavissa jääolosuhteissa vähintään kolme kappaletta. Olosuhteet voitaisiin katsoa toisistaan eroaviksi esimerkiksi sen suhteen, mikä avustusrajoitus on voimassa, kiintojään tai jäärännin osuuden suhteen tai muulla aluksen ohjailuun merkittävästi vaikuttavalla tavalla.
Ehdotuksella varmistetaan, että rajoittamattoman PEC-lupakirjan haltijoilla on riittävät tiedot ja taidot turvalliseen väylänavigointiin myös talvikaudella. Vaikka tarjolla on erilaisia tapoja osoittaa teoreettinen osaaminen jääolosuhteista, on arvioitu, että rantavaltion etujen suojaamiseksi rajoittamattoman PEC-lupakirjan haltijan tulisi osoittaa myös käytännön kokemusta jäänavigoinnista. Vastaava edellytys on asetettu myös luotsin tehtävässä talvikaudella toimiville. Kun henkilö on suorittanut tämän momentin mukaiset suoritteet, merkitään PEC-lupakirja rajoittamattomaksi, jolloin henkilö on oikeutettu toimimaan ilman jäissä kulkuun liittyviä rajoituksia kaikilla niillä aluksilla ja väylillä, jotka tämän lupakirjalle on merkitty.
Ehdotetun pykälän 5 momentin mukaan rajoitettuna myönnetty PEC-lupakirja voitaisiin hakemuksesta muuttaa rajoittamattomaksi, jos lupakirjan haltija suorittaisi 3 momentin mukaiset suoritteet. Tämä mahdollistaisi, että lupakirja voidaan myöntää heti vapautuksen saamisen edellytysten täyttyessä rajoitettuna, vaikka vapautuksen edellyttämät matkat eivät sisältäisi jäänavigointia. Joissain tapauksissa toimija voi myös tietoisesti hakea vain rajoitettua PEC-lupakirjaa ja vapautusta, jos tämä operoi Suomeen esimerkiksi vain kesäkaudella tai sellaiseen suomalaiseen satamaan, jossa avustusrajoituksia ei ole voimassa tyypillisesti talvikaudellakaan pitkiä ajanjaksoja. Näissä tapauksissa toimija voisi käyttää luotsausyhtiön luotsia, jos väylällä on voimassa avustusrajoitus tai kohtuullisen vaivattomasti täydentää rajoitetun PEC-lupakirjansa rajoittamattomaksi.
40 §. Väyläkohtainen vapautus luotsinkäyttövelvollisuudesta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi väyläkohtaisen vapautuksen myöntämisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin1 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva STCW-yleissopimuksen mukainen kansipäällystön pätevyyskirja, joka oikeuttaa hakemuksen kohteena olevan aluksen ohjailuun. Momentin 2 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva laivaväen lääkärintodistus, joka oikeuttaa toimimaan aluksen kansihenkilökunnassa. Lääkärintodistuksella tarkoitettaisiin laivaväen lääkärintarkastuksista annetun lain 9 §:n mukaista lääkärintodistusta. Vaatimuksen tarkoituksena on varmistaa, että hakijalla on navigointitehtävien edellyttämä terveys, kuten riittävä näkökyky. Momentin 3 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla todistus suoritetusta 43 §:n mukaisesta perehdytysmatkasta. Momentin 4 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla todistus riittävästä kokemuksesta aluksen navigoinnista ja ohjailusta hakemuksen kohteena olevalla väylällä. Momentin 5 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla todistus hyväksytysti suoritetusta PEC-tutkinnosta, joka koostuu kirjallisesta osasta ja käytännön osasta.
Mainitun 1 momentin 6 kohdan mukaan hakijalta edellytettäisiin riittävää englannin kielen taitoa ja tarvittavaa suomen ja ruotsin kielten taitoa. Riittävällä englannin kielen taidolla tarkoitettaisiin tasoa, jota yleisesti edellytetään merenkulussa. Tarvittavan suomen ja ruotsin kielen vaatimuksen tarkoituksena on, että hakijalta edellytettäisiin sellaista osaamista kotimaisista kielistä, jotka mahdollistavat turvallisen navigoinnin varmistamiseksi tarvittavat edellytykset sujuvalle yhteydenpidolle ja viestinnälle. Riittävänä kielitaitona ei voitaisi pitää ainakaan sellaista viestintää, joka on omiaan edesauttamaan väärinymmärryksiä ja siten vaarantaa turvallisen navigoinnin. Kielitaitovaatimukset kohdistuisivat siten esimerkiksi paikannimistön osaamiseen, kuten edellytetään myös voimassa olevassa laissa ja Liikenne- ja viestintäviraston määräyksessä Luotsaustutkinnot, koeluotsaus ja luotsauksen lupakirjojen hakemusmenettelyt (TRAFICOM/113784/03.04.01.00/2021).
Tarvittavan kielitaito ei täten olisi sidottu yleisiin käytössä oleviin kielitaitovaatimuksiin eikä sitä olisi tarkoituksenmukaista mitata yleisillä kielikokeilla tai -todistuksilla. Merenkulun turvallisuuden kannalta tarvittava kielitaito pohjautuisi väylänavigoinnissa ja muiden väylänkäyttäjien välisessä yhteydenpidossa vaadittavaan kielelliseen osaamiseen sekä vakiintuneessa merenkulun radioviestinnässä käytettävään terminologiaan ja sanastoon. Liikenne- ja viestintävirasto määrittelisi hakijalta edellytettävät kielitaitoa koskevat vaatimukset tarkemmin osana tutkintovaatimusten tarkemman sisällön määrittelemistä. Vaatimusten lähtökohdaksi tulisi ottaa vahvasti se, mikä kielitaito on missäkin tilanteessa tarkoituksenmukaista. Kielitaito varmennettaisiin PEC-tutkinnon yhteydessä. Tämän vuoksi asian tarkempi kuvaaminen tutkinnon vastaanottamista koskevassa määräyksessä sekä tutkinnon arvostelumenetelmissä olisi hakijoiden yhdenvertaisen ja tasapuolisen kohtelun vuoksi välttämätöntä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi 1 momentin 4 kohdan mukaisen riittävän kokemuksen määritelmät, joista yhden olisi täytyttävä. Momentin 1 kohdan mukaan riittävän kokemuksen katsotaan täyttyvän, jos hakijalla on vähintään 6 kuukautta meripalvelua kyseisen aluksen ohjailutehtävissä ja jos 10 edestakaista matkaa hakemuksen kohteena olevalla väylällä luotsinkäyttövelvollisella tai siitä vapautetulla aluksella. Momentin 2 kohdan mukaan riittävän kokemuksen katsotaan täyttyvän, jos hakijalla on vähintään 30 kuukautta meripalvelua päällikkönä toimimisesta aluksella, jonka pituus on vähintään 50 metriä ja vähintään 10 edestakaista matkaa hakemuksen kohteena olevalla väylällä luotsinkäyttövelvollisella tai siitä vapautetulla aluksella. Momentin 3 kohdan mukaan riittävän katsotaan täyttyvän, jos hakijalla on vähintään 15 edestakaista matkaa aluksen ohjailutehtävissä hakemuksen kohteena olevalla väylällä luotsinkäyttövelvollisella tai siitä vapautetulla aluksella.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että edellä 2 momentissa tarkoitetuista matkoista vähintään kaksi tulisi ajaa päivänvalossa ja vähintään kaksi nauttisessa hämärässä tai pimeämmässä. Nauttinen hämärä vallitsee, kun Auringon kiekon keskipiste on 6–12 astetta horisontin alapuolella. Tämän lisäksi todennettujen matkojen olosuhteiden tulisi erota toisistaan vastaten alueen tyypillisiä navigointiolosuhteita eri vuodenaikoina. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että hakijalla on riittävästi kokemusta erilaissa olosuhteissa toimimisesta. Jos hakijan aluksella suoritetut matkat eivät kokonaan täyty, voidaan matkoista korkeintaan yksi kolmasosa korvata laivasimulaattorissa suoritetuilla matkoilla.
Pykälän 4 momentissa ehdotettaisiin säädettäväksi hakijan ilmoitusvelvollisuudesta. Hakijan tulisi ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle aikeistaan suorittaa PEC-lupakirjalle merkittävä väylävapautus ennen kuin tämä suorittaisi PEC-harjoitusmatkan tai alkaisi suorittamaan vaadittavia väyläajoja. Tällä kirjauksella halutaan varmistaa edellä mainituille matkoille asetettujen vaatimusten tehokkaampi täyttyminen.
Pykälän 5 momentissa säädetään väyläkohtaisen vapautuksen voimassaolosta. Luotsinkäyttövelvollisuudesta vapauttava väyläkohtainen vapautus olisi voimassa viisi vuotta.
Pykälän 6 momentissa säädetään Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa määräyksiä PEC-lupakirjan ja ensimmäisen väylävapautuksen liittyvistä menettelytavoista, 1 momentin 6 kohdassa edellytetystä kielitaidosta sekä vahvistaa hakemuslomakkeet.
41 §. Alueellinen vapautus luotsinkäyttövelvollisuudesta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi VTS-aluekohtaisen vapautuksen myöntämisen edellytyksistä. Tässä pykälässä tarkoitettu alueellinen vapautus tulisi koskemaan kunkin VTS-alueen kaikkia VTS-väyliä. Pykälän 1 momentin1 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva STCW-yleissopimuksen mukainen kansipäällystön pätevyyskirja, joka oikeuttaa hakemuksen kohteena olevan aluksen ohjailuun. Momentin 2 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva laivaväen lääkärintodistus, joka oikeuttaa toimimaan aluksen kansihenkilökunnassa. Lääkärintodistuksella tarkoitettaisiin laivaväen lääkärintarkastuksista annetun lain 9 §:n mukaista lääkärintodistusta. Vaatimuksen tarkoituksena on varmistaa, että hakijalla on navigointitehtävien edellyttämä terveys. Momentin 3 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla todistus hyväksytysti suoritetusta 45 §:n mukaisesta verkkoalustaisesta teoriakokeesta. Momentin 4 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla suoritettuna PEC-perehdytysmatka vähintään yhdeltä alueen VTS-väylältä sekä perehdytyskeskustelu kaikista alueen VTS-väylistä. Momentin 5 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla todistus laajasta kokemuksesta luotsinkäyttövelvollisen tai siitä vapautetun aluksen ohjailusta hakemuksen kohteena olevan VTS-alueen väylästöllä ja vähintään kuusi kuukautta meripalvelua lupakirjalle merkittävän aluksen ohjailutehtävissä. Lisäedellytyksenä säädettäisiin, että haettaessa ensimmäistä alueellista vapautusta sellaiselle alukselle, joka olisi suurimmalta pituudeltaan yli 120 metriä tai suurimmalta leveydeltään yli 20 metriä, tulisi laajasta kokemuksesta vähintään puolet olla hankittu tätä rajaa suuremmalla aluksella. Näin varmistettaisiin, että henkilöllä, joka hakisi alueellista vapautusta suurelle alukselle olisi tosiasiallisesti myös riittävästi varmennettua kokemusta tällaisen aluksen ohjailutehtävistä. Momentin 6 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla suoritettuna 46 §:n mukainen tutkintoajo yhdeltä alueen väylältä, alueen VTS-väyliltä laadittu laivasimulaattorikoe sekä väylätuntemuskoe kaikilta hakemuksen kohteena olevilta alueen VTS-väyliltä.
Mainitun 1 momentin 7 kohdan mukaan hakijalta edellytettäisiin sellaista englannin, suomen ja ruotsin kielen taitoa, joka mahdollistaa turvallisen navigoinnin varmistamiseksi tarvittavat edellytykset viestinnälle.
Riittävänä kielitaitona ei voitaisi pitää ainakaan sellaista viestintää, joka on omiaan edesauttamaan väärinymmärryksiä ja siten vaarantaa turvallisen navigoinnin. Kielitaitovaatimukset eivät siten kohdistuisi pelkästään paikannimistön osaamiseen, vaan kieliosaamista olisi arvioitava laajemmin. Tarvittava kielitaito ei olisi sidottu yleisiin käytössä oleviin kielitaitovaatimuksiin eikä sitä olisi tarkoituksenmukaista mitata yleisillä kielikokeilla tai -todistuksilla. Merenkulun turvallisuuden kannalta tarvittava kielitaito pohjautuisi väylänavigoinnissa ja muiden väylänkäyttäjien välisessä yhteydenpidossa vaadittavaan kielelliseen osaamiseen sekä vakiintuneessa merenkulun radioviestinnässä käytettävään terminologiaan ja sanastoon. Liikenne- ja viestintävirasto määrittelisi hakijalta edellytettävät kielitaitoa koskevat vaatimukset tarkemmin osana tutkintovaatimusten tarkemman sisällön määrittelemistä. Vaatimusten lähtökohdaksi tulisi ottaa vahvasti se, mikä kielitaito on missäkin tilanteessa tarkoituksenmukaista. Kunkin kielen osalta vaadittavaan tasoon voisi kohdistua alue- ja väyläkohtaisia eroja.
Kielitaito varmennettaisiin PEC-tutkinnon yhteydessä. Tämän vuoksi asian tarkempi kuvaaminen tutkinnon vaatimuksia koskevassa määräyksessä sekä tutkinnon arvostelumenetelmissä olisi hakijoiden yhdenvertaisen ja tasapuolisen kohtelun vuoksi välttämätöntä.
Pykälän 2 momentissa säädetään alueellisen vapautuksen voimassaolosta. Luotsinkäyttövelvollisuudesta vapauttava alueellinen vapautus on voimassa viisi vuotta.
Pykälän 3 momentissa säädetään Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa tarkempia määräyksiä edellä 1 momentin 4 kohdassa edellytetyistä PEC-perehdytysmatkan väylistä ja perehdytyskeskustelusta, 5 kohdassa edellytetystä laajasta VTS-aluekohtaisesta kokemuksesta tai sen kerryttämisestä laivasimulaattoriharjoittelulla sekä 7 kohdassa edellytetystä kielitaidosta. Määräyksessä asetetuilla vaatimuksilla tulisi varmistaa, että hakijan kokemus ja osaaminen alueella ovat niin laajoja, että meriturvallisuus ei vaarannu.
42 §.Muiden kuin VTS-väylien lisääminen alueelliseen vapautukseen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi edellytyksistä, joilla Liikenne- ja viestintävirasto voisi eri hakemuksesta lisätä voimassa olevalle alueelliseen vapautukseen myös alueen muita väyliä kuin VTS-väyliä. Pykälän 1 momentin1 kohdan mukaan aluksen toistuvasti liikennöimä reitti tulisi lyhentyä huomattavasti kyseistä väylää käyttämällä, aluksella tulisi olla säännöllinen tai toistuva kuljetustarve kyseisen väylän varrella sijaitsevaan satamaan tai hakijalla tulisi olla muu perusteltu syy väylän lisäämiseksi alueelliseen vapautukseen. Momentin 2 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla kokemusta lupakirjalle merkittyjen alusten navigoinnista ja ohjailusta hakemuksen kohteena olevalla väylällä tai hänen tulisi suorittaa laivasimulaattorikoe hakemuksen kohteena olevalla väylällä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi rajoituksesta muun väylän kuin VTS-väylän lisäämiseksi alueelliseen vapautukseen. Muu väylä kuin VTS-väylä voitaisiin lisätä alueelliseen vapautukseen vain, jos väylän mitoitus olisi sellainen, että lupakirjalle merkityn aluksen turvallinen navigointi väylällä olisi mahdollista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa määräyksiä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta kokemuksesta. Vaadittava kokemus riippuu teknisluontoisista alus- ja väyläkohtaisista tekijöistä, joiden arvioimiseen Liikenne- ja viestintävirastolla on vaadittava asiantuntemus.
43 §.PEC-perehdytysmatka. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi PEC-perehdytysmatkaan liittyvistä menettelyistä. PEC-perehdytysmatkalla tarkoitettaisiin informatiivista ajoa, jossa kokenut luotsi tai PEC-lupakirjanhaltija yhdessä PEC-lupakirjanhaltijan kanssa kävisivät läpi kulloisellakin väylällä navigoimiseen liittyvät erityispiirteet. Pykälän 1 momentin mukaan PEC-perehdytysmatka tulisi suorittaa ennen väylällä ajettavia kokemuksen kerryttämiseen tähtääviä matkoja. Liikenne- ja viestintävirasto voisi erillisestä kirjallisesta hakemuksesta hyväksyä korkeintaan kaksi viidesosaa matkoista suoritetuksi ennen PEC-perehdytysmatkaa, jos tähän on erityinen perusteltu syy. Erityiseksi perustelluksi syyksi voitaisiin lukea esimerkiksi rahtaussopimuksessa tapahtuneet muutokset.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi PEC-perehdytysmatkan tilaukseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta. Momentin mukaan luotsausvapautusta hakevan tai tämän asiamiehen olisi ilmoitettava luotsausyhtiölle vähintään 24 tuntia etukäteen sellaisesta luotsausyhtiön suorittamasta luotsausmatkasta, joka toimisi myös luotsausvapautuksen saamiseksi edellytettynä perehdytysmatkana. Jos perehdytysmatkasta ei olisi ilmoitettu etukäteen, ei luotsausmatkaa voitaisi hyväksyä perehdytysmatkaksi.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi PEC-perehdytysmatkan opastajana toimivan henkilön vaatimuksista, velvollisuuksista sekä vastuista. Momentin mukaan PEC-perehdytysmatkan opastajana voisi toimia sellainen luotsausyhtiön luotsi, joka olisi suorittanut luotsausyhtiön koulutusjärjestelmän mukaisen koulutuksen PEC-perehdytysmatkojen vastaanottamiseen ja siihen liittyviin vastuisiin tai joka olisi toiminut luotsin tehtävässä vähintään viisi vuotta. Perehdytysmatkalla perehdyttäjänä toimiva luotsi olisi velvollinen opastamaan parhaan kykynsä mukaan sellaista PEC-perehdytysmatkaa suorittavaa henkilöä, joka toimisi aluksen ohjailutehtävissä tällaisella matkalla. Tällöin luotsi olisi tavanomaiseen tapaan vastuussa aluksen luotsauksesta, vastuun aluksen ohjailusta ollessa aluksen päälliköllä.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi PEC-perehdytysmatkan tavoitteisiin sekä palautteen antamiseen liittyvistä menettelyistä. Momentin mukaan ennen luotsauksen aloittamista luotsin ja PEC-perehdytysmatkaa suorittavan olisi käytävä suullisesti läpi kyseiselle matkalle asetetut tavoitteet. Liikenne- ja viestintävirasto antaisi 6 momentin mukaan tarkemmat määräykset tavoitteista. Luotsauksen päättymisen jälkeen luotsi olisi velvollinen antamaan kirjallisen palautteen PEC-perehdytysmatkaa ajavalle kohtuullisen ajan kuluessa, sekä kuittaamaan kirjallisesti matkan suoritetuksi.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi PEC-perehdytysmatkan opastajana toimivan PEC-lupakirjallisen henkilön vaatimuksista. Jos kyseisen aluksen miehitykseen kuuluvalla navigointihenkilöllä olisi voimassa oleva PEC-lupakirjalle merkitty vapautus kyseiselle väylälle sekä tämän vapautuksen voimaassaolon aikana vähintään 6 kuukauden meripalvelun ajalta vähintään 10 matkaa kokemusta kyseiseltä väylältä tai VTS-alueelta, voisi tämä toimia 3 ja 4 momenteissa tarkoitetun luotsin sijaan PEC-perehdytysmatkaa suorittavan opastajana.
Pykälän 6 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa tarkempia määräyksiä PEC-perehdytysmatkan tavoitteista ja PEC-perehdytysmatkaa suorittavalle annettavan palautteen antamismenettelyistä.
44 §.PEC-tutkinto. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi PEC-tutkinnon rakenteesta. Pykälän 1 momentin mukaan PEC-tutkinto koostuisi kirjallisesta osasta ja käytännön osasta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkinnon eri osa-alueiden suoritusjärjestyksestä. Sen mukaan PEC-tutkinnon kirjallisen osan teoriakoe tulisi suorittaa ennen muita luotsausvapautuksen saamiseksi edellytettyjä suoritteita. Näin teoriakoe toimisi eräänlaisena perehdytyksenä ja ennakkokarsintana PEC-lupakirjaa ja luotsausvapautuksia hakevalle. Teoriakokeen sisältö koostuisi kysymyksistä joilla varmistettaisiin henkilön edellytykset toimia luotsausvapautetulla aluksella luotsausosaamista edustavana tahona. Momentin mukaan teoriakokeen jälkeen suoritettaisiin PEC-perehdytysmatka sekä luotsausvapautuksen saamiseksi edellytetyt matkat, jonka jälkeen hakija voisi suorittaa kirjallisen osan jälkimmäisen osan, eli väylätuntemuskokeen. Suoritettuaan nämä osa-alueet hyväksytysti voisi hakija suorittaa käytännön osan tutkintoajon sekä sitä täydentävän laivasimulaattorikokeen.
45 §.PEC-tutkinnon kirjallinen osa. Pykälässä säädettäisiin luotsausvapautuksen saamiseksi edellytettävän PEC-tutkinnon kirjallisen osan sisällöstä. Pykälän 1 momentin mukaan PEC-tutkinnon kirjallinen osa koostuisi yhtäältä teoriakokeesta ja toisaalta väylätuntemuskokeesta. Teoriakokeen sisällön olisi koostuttava kysymyksistä joilla varmistettaisiin henkilön edellytykset toimia luotsausvapautetulla aluksella luotsausosaamista edustavana tahona. Kysymykset koskisivat pykälän 2 momentin mukaan luotsaustoimintaa koskevaa sääntelyä ja viranomaisohjeita sekä PEC-lupakirjallisen henkilön tehtäviä. Lisäksi teoriakokeessa voitaisiin mitata henkilön kykyä ja osaamista aluksen yleisestä ohjailusta.
Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan väylätuntemuskokeella mitattaisiin hakijan väylätuntemusta, kykyä hahmottaa käytettävissä olevaa väylätilaa erilaisissa alueelle tyypillisissä olosuhteissa sekä kykyä laatia luotsaussuunnitelma. Väylätuntemuskokeen tarkempi sisältö määritettäisiin 5 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä. Koe voisi koostua esimerkiksi ennakkokysymyksistä, joilla varmistetaan hakijan tuntevan kyseessä olevan väylän keskeiset ominaisuudet sekä luotsausosaamisen kannalta keskeiset seikat väylällä. Lisäksi kokeessa laadittaisiin luotsaussuunnitelma kyseiselle väylälle, joka voisi pitää sisällään myös osittaisen peitepiirroksen laatimista kyseisen väylän haastavista kohdista. Luotsaussuunnitelmaa voitaisiin hyödyntää tutkinnon käytännön osassa. Hakijan laadittua luotsaussuunnitelman voisi tutkinnon vastaanottaja vielä täydentää koetta esimerkiksi täydentävillä suullisilla kysymyksillä. Keskeistä olisi kuitenkin, että Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä täsmennettävä koe olisi vaativuudeltaan ja sisällöltään yhdenmukainen ja siten tasapuolinen kaikille luotsausvapautusta hakeville. Tämän vuoksi lainsäätäjä on jättänyt väylätuntemuskokeen tarkemman sisällön toimivaltaisen viranomaisen määritettäväksi. Määräyksellä kyettäisiin määrittämään kokeen sisältö ja vaatimukset huomattavasti lakia tarkemmin, mitä voidaan pitää myös toiminnan luonne huomioiden tarkoituksenmukaisempana. Väylätuntemuskoe suoritettaisiin kaikilta niiltä väyliltä, joille hakija hakee luotsausvapautusta. Näin varmistettaisiin, että hakija tosiasiallisesti on perehtynyt kaikkiin niihin väyliin, joihin hän saa luotsausvapautuksen. Koska väylätuntemuskokeen keskeisimpänä elementtinä on luotsaussuunnitelman laatiminen, ei koetta tule nähdä ylivoimaisen työllistävänä, sillä henkilön olisi joka tapauksessa laadittava luotsaussuunnitelma väylälle viimeistään silloin, kun hän väylällä operoi. Tutkinnon johdonmukaisuuden ja eri osa-alueiden keskinäisten tavoitteiden vuoksi säädettäisiin, että väylätuntemuskokeen voisi suorittaa sen jälkeen, kun hakija on suorittanut verkkoalustaisen teoriakokeen PEC-perehdytysmatkan sekä edellytetyt matkat.
Pykälän 4 momentin mukaan väylätuntemuskokeen vastaanottaisi Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymä PEC-tutkintoja vastaanottava henkilö. Tämän henkilön kelpoisuusvaatimuksista ja roolista säädettäisiin jäljempänä lain 8 luvussa. Tällä lisättäisiin tutkintojen yhdenmukaisuutta sekä joustavuutta tutkintotilaisuuksien järjestämisessä. Koe suoritettaisiin ja arvosteltaisiin kuitenkin Liikenne- ja viestintäviraston määräämällä tavalla, mikä olisi omiaan lisäämään hakijoiden oikeusturvaa ja tasavertaista kohtelua.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiinLiikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa tarkempia määräyksiä teoriakokeen muodosta, sisällöstä ja arviointimenettelyistä sekä väylätuntemuskokeen koejärjestelyistä, kokeen sisällöstä ja arvioinnista sekä suorituksen hyväksymisen ja hylkäämisen edellytyksistä.
46 §.PEC-tutkinnon käytännön osa. PEC-tutkinnon käytännön osa koostuisi tutkintoajosta ja laivasimulaattorikokeesta, jotka arvosteltaisiin yhtenä kokonaisuutena. Käytännön osassa hakijan olisi osoitettava hallitsevansa keskeiset alukseen ja väylään liittyvät asiat, jotka olisi listattu pykälän 1 momentissa. Lista vastaisi täydennettynä nykyisin koeluotsauksessa tarkasteltavia asiakokonaisuuksia. Pykälän 2 momentin mukaan aluksella suoritettava tutkintoajo tulisi suorittaa ennen laivasimulaattorikoetta. Näin simulaattoriympäristössä voitaisiin varmistaa, että kaikki ne 1 momentin osa-alueet, jotka eivät tulleet mitatuiksi tutkintoajossa voidaan pätevästi mitata simulaattorikokeessa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tutkintoajon tarkemmasta tavoitteesta. Sen mukaan tutkintoajon tarkoituksena olisi mitata hakijan kykyä ohjailla ja navigoida alusta hakemuksen kohteena olevalla väylällä turvallisesti. Koska tutkinnon suorittanut saa oikeuden kulkea suomalaisella väylällä ilman luotsia, on rantavaltion etujen varjelemiseksi välttämätöntä, että rantavaltio varmistuu tällaisen henkilön pätevyydestä ja siitä, että tämä todella osaa jokaisen väylän, jolle vapautuksen saa. Tämän vuoksi edellytettäisiin, että hakija ohjailee hakemuksen kohteena olevan väylän kokonaisuudessaan sillä aluksella, joka merkitään lupakirjalle.
Ehdotetun 4 momentin mukaan laivasimulaattorikokeen ensisijainen tavoite olisi puolestaan mitata hakijan kykyä ja taitoa ohjailla ja navigoida lupakirjalle merkittävää alusta hakemuksen kohteena olevalla väylällä tai väylillä ennen kaikkea poikkeuksellisissa olosuhteissa ja tilanteissa. Lisäksi momentissa säädettäisiin, että laivasimulaattorikokeessa mitattaisiin myös ne 1 momentin listan osa-alueet, jotka eivät tulleet mitatuksi tutkintoajon yhteydessä. Näin varmistettaisiin, että kaikki lain edellyttämät osa-alueet tulevat mitatuiksi jommassakummassa käytännön osan osuudessa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin PEC-tutkinnon käytännön osan arvostelusta ja vastaanottamisesta. Tutkintoajot ja laivasimulaattorikokeen vastaanottaisi Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymä PEC-tutkintoja vastaanottava henkilö. Lisäksiedellytettäisiin, että laivasimulaattorikokeessa olisi oltava mukana simulaattorin käyttöä valvova asiantuntija. Asiantuntijan tulisi olla perehtynyt kokeessa käytettävään simulaattoriin ja sen käyttöön. Asiantuntija voisi kuulua esimerkiksi oppilaitoksen henkilökuntaan. Vaatimuksen tarkoituksena on varmistaa simulaattorin oikeaoppinen käyttö ja toisaalta tutkintotilaisuuden sujuvuus, kun paikalla on simulaattorin käyttöön perehtynyt asiantuntija.
Lisäksi 6 momentissa säädettäisiin, että tutkinnon vastaanottajan olisi kuultava aluksella luotsauksesta vastaavaa luotsia tai aluksen kulusta vastuullista PEC-lupakirjahaltijaa taikka simulaattorin käyttöä valvovaa asiantuntijaa ennen tutkintosuoritteen hyväksymistä tai hylkäämistä koskevaa päätöksentekoa. Kuuleminen voisi olla esimerkiksi tutkintosuoritteen aikana tapahtuvaa vuoropuhelua tai suorituksen jälkeen erikseen käytävä keskustelu. Kuultavan asiantuntijan rooli olisi konsultatiivinen eli hänellä ei olisi itsenäistä päätöksentekoroolia. Päätäntävalta tutkintosuorituksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä olisi tutkintoja vastaanottavalla henkilöllä.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin PEC-tutkinnon käytännön osan uusintasuorituksesta. Sen mukaan hylätyn PEC-tutkinnon käytännön osan suoritus voitaisiin uusia kerran. Jos uusintasuoritus hylättäisiin, hakijan suoritteet mitätöitäisiin ja hakijaa kohdeltaisiin uutena hakijana.
Pykälän 8 momentissa säädettäisiin poikkeuksellisesta menettelystä kahta tai useampaa väylä- tai aluevapautusta haettaessa. Samanaikaisesti haettaessa vähintään kahta vapautusta, voisi näitä koskevan tutkinnon käytännön osan yhdistää. Tällöin käytännön osan suorittaminen tapahtuisi haettavien vapautusten kokonaisuutena, jolloin hakijan osaamisnäyttöä koskeva taakka olisi kevyempi. Menettelyllä voitaisiin varmistaa merenkulun turvallisuus ilman ylimääräisiä suoritteita, millä olisi hakuprosessia osin keventävä vaikutus. Yhdistetyn käytännön osan suoritteen lisäksi hakijalla tulisi olla kaikista haettavista vapautuksista kunkin vapautuksen edellyttämä perehdytysmatka, kirjallinen osa ja riittävä kokemus suoritettuna.
Pykälän 9 momentissa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto laatimaan arviointikriteerit, joita käytettäisiin PEC-tutkinnon käytännön osan arvosteluun ensimmäistä ja sitä seuraavia tai yhdenaikaisesti haettavia vapautuksia haettaessa. Tutkintoajo ja simulaattorikoe muodostaisivat eheän kokonaisuuden sekä suorituksena että sen arvosteluna. Arvostelun yhtenäisyyden vuoksi olisi tarkoituksenmukaista, että mahdollisuuksien mukaan sekä tutkintoajon että laivasimulaattorikokeen vastaanottaisi sama henkilö. Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä voitaisiin ottaa kantaa myös tutkintoajojen ja laivasimulaattorikokeen sisältöön tilanteissa, joissa hakija hakee samalla kertaa kahta tai useampaa vapautusta. Määräyksellä voitaisiin siten mahdollistaa tutkintoajon ja laivasimulaattorikokeen osalta tarkoituksenmukainen ja yhtenevä menettely tilanteissa, joissa hakija hakee samalla kertaa kahta tai useampaa väylää tai aluetta koskevaa vapautusta. Simulaattorilla voitaisiin yhdellä kertaa testata useamman väylän haastavat kohdat.
47 §.Väylä- tai aluekohtaisen vapautusten lisääminen voimassaolevalle PEC-lupakirjalle. Pykälässä ehdotettaisiin säädettäväksi edellytyksistä, joilla voimassaolevalle PEC-lupakirjalle olisi myönnettävä väylä- tai aluevapautus.
Pykälän 1 momentissa ehdotettaisiin säädettäväksi väylävapautuksen lisäämisen edellytyksistä. Momentin 1 kohdan mukaan edellytettäisiin hakijan suorittaneen PEC-perehdytysmatkan. Momentin 2 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla 40 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen todistus riittävästä kokemuksesta. Momentin 3 kohdan mukaan hakijan tulisi suorittaa 45 §:n mukainen väylätuntemuskoe. Momentin 4 kohdan mukaan hakijan tulisi suorittaa 46 §:n mukainen käytännön osa. Simulaattorikoe suoritettaisiin siltä osin, kuin haettavan väylän ominaisuudet eroaisivat olennaisesti ensimmäisen väylän ominaisuuksista. Väylätuntemuskoe ja tutkintoajo suoritettaisiin kuten ensimmäistä väylävapautusta haettaessa.
Pykälän 2 momentissa ehdotettaisiin säädettäväksi edellytyksistä, joiden vallitessa Liikenne- ja viestintäviraston olisi lisättävä voimassaolevalle PEC-lupakirjalle väylävapautus sitä hakevalle. Haettaessa voimassaolevalle PEC-lupakirjalle sille jo merkittyjä seuraavia alueellisia vapautuksia edellytettäisiin hakijan suorittaneen 41 §:n 1 momentin 4 - 6 kohdassa säädetyt vaatimukset. Mainitun 41 §:n 1 momentin 6 kohdan laivasimulaattorikoe suoritettaisiin haettavan VTS-alueen haastavien väyläkohtien koosteena. Väylätuntemuskoe ja tutkintoajo suoritettaisiin kuten ensimmäistä alueellista PEC-kirjaa haettaessa.
48 §.Uuden aluksen lisääminen voimassa olevalle PEC-lupakirjalle. Pykälässä ehdotettaisiin säädettäväksi uuden aluksen lisäämisen edellytyksistä voimassa olevalle PEC-lupakirjalle.
Pykälän 1 momentin mukaan voimassa olevalle väyläkohtaiselle vapautukselle voitaisiin lisätä uusi alus, jos PEC-lupakirjan haltija suorittaisi 46 §:ssä tarkoitetun tutkintoajon yhdelle lupakirjalle merkitylle väylälle sekä laatisi kyseisen aluksen ominaisuudet huomioon ottavan päivitetyn luotsaussuunnitelman kaikilta lupakirjalle merkityiltä väyliltä. Päivitetty luotsaussuunnitelma esitettäisiin tutkinnon vastaanottajalle tutkintoajon yhteydessä. Alueelliselle vapautukselle voitaisiin kuitenkin lisätä sellainen uusi alus, joka on suurimmalta pituudeltaan yli 120 metriä tai suurimmalta leveydeltään yli 20 metriä vain, mikäli myös 41 §:n 5 kohdan edellytys täyttyisi. Tämä tarkoittaisi sitä, että myös lisättäessä alle 120 metriä pitkällä ja alle 20 metriä leveällä aluksella hankitulle alueelliselle vapautukselle tätä suurempaa alusta varmistettaisiin lakisääteisesti, että henkilö omaa riittävän kokemuksen suuren aluksen ohjailutehtävistä. Kun tällaiselle lupakirjalle olisi lisätty yksi yli 120 metriä pitkä tai yli 20 metriä leveä alus, voisi tätä seuraavat alukset lisätä lupakirjalle momentin pääsäännön mukaisesti päivitetyllä luotsaussuunnitelmalla ja tutkintoajolla kyseisellä aluksella.
Pykälän 2 momentissa ehdotettaisiin säädettäväksi lisävaatimuksesta, mikäli uudella aluksella olisi käytössä eri turvallisuusjohtamisjärjestelmä, kuin lupakirjaan jo merkityllä aluksella. Tässä tapauksessa uuden aluksen lisääminen edellyttäisi, että lupakirjan haltijalla olisi ohjailukokemusta vähintään kaksi erillistä matkaa lupakirjalle merkityillä väylillä ja 20 meripäivää palvelua kyseistä turvallisuusjohtamisjärjestelmää käyttävältä alukselta. Pykälän 1 ja 2 momentin vaatimukset asettavat minimivaatimuksen aluksen lisäämiselle varsinaisen vaaditun kokemuksen arvioinnin jäädessä varustamon ja hakijan vastuulle kussakin yksittäistapauksessa. Luotsauslainsäädännössä ei ole tarpeen ottaa yksiselitteisesti kantaa tarvittavan perehdytysjakson pituuteen tai vaadittavien harjoitusmatkojen määrään, sillä tarvittavan luotsausosaamisen oppimiseen tarvittava kokemus uudella aluksella riippuisi muun muassa henkilön taustasta ja lisättävän aluksen eroavaisuuksista suhteessa lupakirjalle jo merkittyihin aluksiin. Tutkintoajon hyväksytty suorittaminen edellyttäisi kuitenkin aina, että henkilö kykenee kuljettamaan alusta turvallisesti niin väylällä kuin satama-alueella. Varustamon ja hakijan vastuulla olisi yhdessä arvioida, milloin hakijan katsotaan olevan valmis suorittamaan tutkintoajo uudella aluksella. Esimerkiksi varustamojen turvallisuusjohtamisjärjestelmät ja muut sisäiset koulutuskäytännöt asettaisivat edellytyksiä riittävästä perehtymisestä uuteen alukseen ja tehtävään. Pykälän 2 momentin vaatimuksen tarkoituksena on kuitenkin osaltaan varmistaa, että henkilö on tosiasiallisesti saanut siirtyessään toisen turvallisuusjohtamisjärjestelmän piiriin perehdytyksen sekä kokemusta kyseisessä turvallisuusjohtamisjärjestelmässä ja toimintakulttuurissa toimimisesta. Näin varmennetaan, että hakija on perehtynyt uuden turvallisuusjohtamisjärjestelmän edellyttämiin toimintatapoihin komentosillalla.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kuitenkin tilanteesta, jossa PEC-lupakirjalle lisättävä alus vastaisi ominaisuuksiltaan täysin lupakirjalle jo merkittyä tai haettavaa alusta. Momentin mukaan sen estämättä, mitä 1 ja 2 momenteissa säädetään, voitaisiin PEC-lupakirjalle lisätä suoraan hakemuksesta sellainen samaa turvallisuusjohtamisjärjestelmää käyttävä alus, joka on rakennettu samoin piirustuksin ja yhtenevin suunnitelmin kuin toinen PEC-lupakirjalle jo merkitty tai haettava alus. Tämä tarkoittaisi, että alukset olisivat rakennettu samoin piirustuksin, jolloin niiden runko ja kansirakenteet vastaavat täysin toisiaan. Lisäksi aluksilla olisi oltava yhtenevät propulsiojärjestelmät, koneistot, komentosillat ja keskeiset järjestelmät. Esimerkiksi kahden eri telakan samoista piirustuksista rakentama alus voitaisiin katsoa sisaralukseksi, vaikka telakat olisivat laatineet omat yhtenevät suunnitelmansa. Säännös vastaisi pääpiirteissään IMO:n kiertokirjeen MSC/Circ.1158 määritelmää sisaraluksesta. Lisäksi edellytettäisiin, että myös alusten elinkaaren aikaisten muutostöiden tulisi olennaisilta osin vastata toisiaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että alusten voisi edelleen katsoa vastaavan toisiaan kuten edellä todettu suunnitelmien ja piirustusten osalta. Esimerkiksi jos sekä alukselle A että alukselle B on vaihdettu sama uusi propulsiojärjestelmä telakoinnin yhteydessä, pidettäisiin näitä aluksia edelleen toisiaan vastaavina ja ne voitaisiin samalla hakemuksella lisätä henkilön PEC-lupakirjalle. Näin ollen PEC-lupakirjalle voitaisiin käytännössä lisätä yhdellä hakemuksella kaikki saman varustamon samaa laivasarjaa olevat sisaralukset.
49 §.Väyläkohtaisen vapautuksen uusiminen. Pykälässä ehdotettaisiin säädettäväksi väyläkohtaisen vapautuksen uusimisen edellytyksistä sekä hakemusmenettelyistä.
Pykälän 1 momentin mukaan PEC-lupakirjalle merkityt väylävapautukset voitaisiin hakemuksesta uudistaa. Vanhentuneen PEC-lupakirjan väylävapautukset voitaisiin uudistaa kuten voimassa olevan lupakirjan väylävapautukset, jos vanhentumisesta olisi kulunut enintään 12 kuukautta. Momentin kohdan 1 mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva luotsinkäyttövelvollisuudesta vapautetun aluksen ohjailuun oikeuttava kansipäällystön pätevyyskirja. Momentin 2 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva laivaväen lääkärintodistus, joka oikeuttaa toimimaan kansipalveluksessa. Momentin 3 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla kokemusta aluksen ohjailusta PEC-lupakirjalla vähintään 2 edestakaista matkaa vuosittain tai yhteensä vähintään 15 matkaa kirjan voimassaoloaikana kirjalle merkityn väylän molempiin suuntiin. Momentin 4 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla suoritettuna käytännön osan tutkintoajo, jos 3 kohdassa tarkoitettu vuosittainen matkamäärä olisi vähemmän kuin 5 matkaa tai kirjan voimassaolojaksolla matkoja olisi vähemmän kuin 50.
Pykälän 2 momentin mukaisesti rajoittamattomalle PEC-lupakirjalle merkityn väylävapautuksen uusiminen edellyttäisi, että väylävapautuksen voimassaoloaikana hakija olisi suorittanut vähintään viisi tai edellisen 12 kuukauden aikana vähintään kaksi yhdensuuntaista matkaa jääolosuhteissa millä tahansa lupakirjalle merkityllä väylällä, jossa voimassa oleva avustusrajoitus olisi ollut vähintään IC.
Pykälän 3 momentissa ehdotettaisiin, että jos edellä 1 momentin 3 kohdassa edellytettyjä matkoja olisi kertynyt kirjan voimassaoloaikana enintään viisi, rinnastettaisiin tämä tilanteeseen, jossa hakija hakee kyseiselle väylälle ensimmäistä vapautusta. Jos matkoja olisi yli viisi, mutta alle 1 momentin 3 kohdassa edellytetyn, voisi puuttuvat matkat korvata 46 §:n mukaisella käytännön osan laivasimulaattorikokeella.
Pykälän 4 momentissa ehdotettaisiin, että jos uudistettavan lupakirjan voimassaolon päättymisestä olisi yli 12 kuukautta mutta enintään 5 vuotta, tulisi hakijan suorittaa 44 §:n mukainen PEC-tutkinto. Jos voimassaolon päättymisestä olisi yli 5 vuotta, tulisi hakijan suorittaa 43 §:n mukainen PEC-perehdytysmatka sekä 44 §:n mukainen PEC-tutkinto.
Pykälän 5 momentin mukaan kaikki ne PEC-lupakirjalle merkityt alukset, joilla PEC-lupakirjan haltija olisi uudistettavan väylävapautuksen voimassaoloaikana suorittanut aluksen ohjailutehtävissä joko vähintään kaksi erillistä matkaa lupakirjalle merkityillä väylillä tai palvellut vähintään 20 meripäivää, merkittäisiin uudistettavalle lupakirjalle.
50 §.Alueellisen vapautuksen uusiminen. Pykälässä ehdotettaisiin säädettäväksi alueellisen vapautuksen uusimisen edellytyksistä sekä hakemusmenettelyistä.
Pykälän 1 momentin mukaan PEC-lupakirjalle merkitty alueellinen vapautus voitaisiin hakemuksesta uudistaa. Vanhentuneen alueellisen vapautuksen voisi uudistaa kuten voimassa olevan vapautuksen, jos vanhentumisesta olisi kulunut enintään 12 kuukautta. Momentin 1 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva luotsinkäyttövelvollisuudesta vapautetun aluksen ohjailuun oikeuttava kansipäällystön pätevyyskirja. Momentin 2 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva laivaväen lääkärintodistus, joka oikeuttaa toimimaan kansipalveluksessa. Momentin 3 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla todistus laajasta kokemuksesta hakemuksen kohteena olevan alueen väylästöllä uusittavan lupakirjan voimassaoloaikana. Momentin 4 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla suoritettuna käytännön osan tutkintoajo, jos 3 kohdassa edellytetty laaja kokemus ei täyty.
Pykälän 2 momentin mukaisesti rajoittamattomalle PEC-lupakirjalle merkityn aluekohtaisen vapautuksen uusiminen edellyttäisi, että vapautuksen voimassaoloaikana hakija olisi suorittanut vähintään viisi tai edellisen 12 kuukauden aikana vähintään kaksi yhdensuuntaista matkaa jääolosuhteissa millä tahansa lupakirjalle merkityllä väylällä, jossa voimassa oleva avustusrajoitus olisi ollut vähintään IC.
Pykälän 3 momentissa ehdotettaisiin, että jos uudistettavan lupakirjan voimassaolon päättymisestä olisi kulunut yli 12 kuukautta ja enintään 5 vuotta, tulisi hakijan suorittaa 41 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaiset suoritukset. Jos voimassaolon päättymisestä olisi kulunut yli 5 vuotta, tulisi hakijan suorittaa 41 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittama perehdytysmatka ja perehdytyskeskustelu sekä 41 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaiset suoritukset.
Pykälän 4 momentin mukaan kaikki ne PEC-lupakirjalle merkityt alukset, joilla PEC-lupakirjan haltija olisi uudistettavan alueellisen vapautuksen voimassaoloaikana suorittanut aluksen ohjailutehtävissä joko vähintään kaksi erillistä matkaa lupakirjalle merkityillä väylillä tai palvellut vähintään 20 meripäivää merkittäisiin uudistettavalle lupakirjalle.
Pykälän 5 momentin mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa määräyksiä 1 momentin 3 kohdassa edellytetystä laajasta kokemuksesta hakemuksen kohteena olevan alueen väylästöllä uusittavan alueellisen vapautuksen voimassaoloaikana. Määräyksessä asetetuilla vaatimuksilla tulisi varmistaa, että hakijan kokemusta ja osaamista alueella on vapautuksen voimassaolon aikana ylläpidetty siinä laajuudessa, että meriturvallisuus ei vaarannu.
8 luku. Tutkintoja vastaanottava henkilö
51 §. Luotsaustutkintoja tai PEC-tutkintoja vastaanottava henkilö. Ehdotuksen 8 luvussa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymästä luotsaustutkintoja tai PEC-tutkintoja vastaanottavasta henkilöstä, tehtävän hoitamisen edellytyksistä, tehtävänkuvasta sekä vastuista ja velvollisuuksista. Ehdotetun 51 §:n 1 momentin mukaan luotsaustutkintoja tai PEC-tutkintoja saisi jatkossa vastaanottaa Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymä, erikseen tehtävään koulutettu henkilö. Nykyisin tehtävässä ovat toimineet koeluotsauksen osalta Liikenne- ja viestintäviraston virkamiehet sekä kirjallisten osioiden ja simulaattorikokeen osalta merenkulun koulutuksenjärjestäjät. Sitomalla tutkintojen vastaanotto jatkossa tiettyihin hyväksyttyihin henkilöihin parannettaisiin toiminnan johdonmukaisuutta sekä korostettaisiin tehtävän edellyttämää vastuuta ja velvollisuuksia. Jatkossa koko tutkinnon voisi myös vastaanottaa sama henkilö, jonka osaltaan katsotaan parantavan toiminnan laatua ja tutkintojen vastaanottamisen arvostelun kokonaisvaltaisuutta. Järjestelyllä varmistettaisiin, että hakijoita kohdeltaisiin tasapuolisesti riippumatta siitä, millä maantieteellisellä alueella tutkinnon suorittaa. Samoin menettelyllä varmistuttaisiin, että jokainen tutkinnon hyväksytysti suorittanut henkilö on kykenevä luvan mukaisen tehtävän hoitamiseen kaikissa olosuhteissa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös tällaisen tutkinnon vastaanottajan osaamisvaatimuksista. Henkilöllä tulisi momentin 1 kohdan mukaan ensinnäkin olla vähintään viisi vuotta kokemusta luotsina tai PEC-lupakirjalla toimimisesta. Tällä varmistettaisiin, että henkilöllä on tehtävään ryhtyessään riittävä käytännön kokemus siitä tehtävästä, jonka lupakirjojen saamiseen hänen tekemänsä päätökset vaikuttavat. Momentin 2 kohdassa edellytettäisiin, että henkilö on suorittanut kaksi harjoitusmatkaa yhdessä toisen tutkintoja vastaanottavan henkilön kanssa sekä puoltolauseet näiltä henkilöiltä. Säännös vastaisi pääpiirteissään ilmailun puolella tarkastuslentäjiltä edellytettyä vaatimusta. Harjoitusmatkoilla henkilö saisi toimessa toimivilta tahoilta opastusta siihen, mitä tehtävän menestyksekäs hoitaminen edellyttää. Puoltolauseet puolestaan toimisivat osaltaan viranomaisen suuntaan vakuutena siitä, että henkilö on soveltuva tehtävään.
Momentin 3 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva luotsin lupakirja tai PEC-lupakirja, jotta tämä voidaan hyväksyä tehtävään. Vaatimuksen tarkoituksena on varmistaa, että tehtävään hakeutuvat henkilöt ovat tehtävässä aloittaessaan vähintään välittömästi ennen tehtävässä aloittamista toimineet aktiivisena luotsin tai PEC-lupakirjallisen kansipäällystön jäsenen tehtävissä. Näin voidaan osaltaan varmistua siitä, että henkilöillä on ajantasainen käsitys siitä, mitä tutkinnon kohteena olevassa toimessa toimiminen edellyttää. Suurin osa tutkinnon vastaanottajista jatkaisi todennäköisesti tutkinnon vastaanottajan tehtävän ohella myös perustehtävässään luotsina tai luotsausvapautettuna kansipäällystön jäsenenä. Ehdotuksen 52 §:n mukaisesti tutkinnon vastaanottajan ei kuitenkaan olisi välttämätöntä pitää voimassa luotsin lupakirjaansa tai PEC-lupakirjaansa, vaan mahdollista olisi erikoistua ja keskittyä ainoastaan tutkintojen vastaanottamiseen. Tämä mahdollisuus on huomioitu ehdotetun pykälän 2 momentissa.
Momentin 4 kohdassa säädettäisiin niistä erityisvaatimuksista, joita tutkintojen vastaanottaminen edellyttää. Tällä varmistettaisiin tutkinnon vastaanottojen laatu, jolla osaltaan on suuri merkitys meriturvallisuuden varmistamiseksi. Henkilön edellytettäisiin lainkohdan mukaan hyväksytysti suorittaneen Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymät tehtävään valmentavan teoriakokeen sekä kouluttajakoulutuksen, kommunikaatiokoulutuksen ja simulaattorikoulutuksen. Teoriakoe olisi laajempi ja syventävä versio edellä luotsaustutkinnon ja PEC-tutkinnon osalta kuvatusta teoriakokeesta. Kouluttajakoulutus sisältäisi pedagogisia elementtejä ja soveltuvien osin osuuksia esimerkiksi IMO:n mallikursseista 6.09 "Training Course For Instructors" ja 3.12 "Assessment, Examination & Certification of Seafarers". Kommunikaatiokoulutus sisältäisi sekä aluksen sisäistä, että ulkoista kommunikaatiota ja komentosiltatyöskentelyä koskevia elementtejä, jolla varmistettaisiin, että henkilö osaisi pätevästi arvioida hakijan komentosiltakieltä ja kommunikointia alukselta ulospäin muiden alusten ja VTS-keskuksen kanssa. Simulaattorikoulutuksessa varmistettaisiin, että hakijalla on syvällinen osaaminen aluksen ohjailusta haastavissa olosuhteissa, jotta tällä olisi varmasti myös valmiudet arvioida asiaa tutkintotilaisuuksissa. Tutkintojen vastaanottamisen siirtyessä kokonaan pois viranomaisten käsistä olisi äärimmäisen keskeistä varmistaa, että tehtävää suorittavat ovat pätevöityneitä tehtävään. Osaltaan tämä varmistettaisiin ehdotetun 5 kohdan mukaisella Liikenne- ja viestintäviraston perehdytyskeskustelulla. Keskustelussa olisi myös mahdollista tarkentaa tehtävän kuvausta ja henkilön roolia ja siten edesauttaa hyväksyttyjen henkilöiden yhdenmukaisia toimintatapoja ja kokonaisarvostelua. Momentin 6 kohdassa säädettäisiin vielä kielitaitovaatimuksesta, jonka mukaan henkilön tulisi osata molempia kotimaisia kieliä, joista toista hyvin ja toistas tyydyttävästi, sekä näiden lisäksi englantia tasolla, joka vastaisi vähintään yleisistä kielitutkinnoista annetussa laissa (964/2004) tarkoitetun yleisen kielitutkinnon taitotasoa neljä. Tällä varmistetaan, että henkilöllä on riittävä kielitaito ohjeistaa ja antaa palautetta hakijalle joko kotimaisilla kielillä tai merenkulussa yleisesti käytetyllä englannin kielellä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, mitä väyliä ja aluksia yksittäisen tutkinnon vastaanottajan lupa voisi koskea. Edellytyksenä olisi, että henkilöllä olisi tehtävän edellyttämä kokemus. Pääsääntöisesti tällä tarkoitettaisiin pykälän 1 tai 2 kohtien mukaisesti, että henkilöllä olisi voimassa oleva luotsin lupakirja niille väylille joille tämä tutkinnon vastaanottajaksi hakee taikka voimassa oleva PEC-lupakirja niille väylille ja aluksille joille tämä tutkinnon vastaanottajaksi hakee. Pääsääntönä siten olisi, että tutkinnon vastaanottajan lupakirjaan merkitään ne väylät ja PEC-taustaisen tutkinnon vastaanottajan tapauksessa myös alukset, joilta tällä on työkokemusta luotsin tai PEC-lupakirjallisen päällystön jäsenen toimesta. Momentin 3 ja 4 kohdissa puolestaan säädettäisiin siitä, millä edellytyksin tutkinnon vastaanotto-oikeus voisi ulottua myös muihin väyliin, kuin niihin, joilta henkilöllä on kokemusta luotsin tai PEC-lupakirjallisen toimesta. Momentin 3 kohdan mukaan voitaisiin tutkinnon vastaanottajalle myöntää oikeus ottaa vastaan tutkintoja myös sellaiselle väylälle, jolle tämä suorittaisi 43 §:n mukaisen perehdytysmatkan, 45 §:n mukaisen väylätuntemuskokeen sekä tutkinnon vastaanottajalle suunnatun simulaattoriharjoituksen haettavalla väylällä. Tutkinnon vastaanottajan kokemuksen ja pohjakoulutuksen voidaan katsoa riittävän yhdessä edellä mainittujen edellytysten kanssa siihen, etteivät tutkinnon vastaanottamisen laatu ja tarkoitus kärsi, vaikka henkilöllä ei olisikaan varsinaista luotsin lupakirjaa tai luotsausvapautusta tietylle väylälle.
Lisäksi tutkintoajossa läsnä on aina myös luotsaava luotsi tai PEC-lupakirjallinen henkilö, joka voisi tarvittaessa täydentää arvostelua nimenomaisen väyläkohtaisen väylätuntemuksen osalta. Momentin 4 kohdassa puolestaan säädettäisiin siitä, miten vastaanotto-oikeuden voisi saada myös sellaisille aluksille, joilta henkilöllä ei ole kokemusta luotsausvapautuksella toimimisesta. Tämä kohta koskisikin vain PEC-taustaisia tutkinnon vastaanottajia, sillä luotsausyhtiön luotsien koulutukseen ja siten erityisosaamiseen kuuluu jo itsessään kyky hallita erilaisia aluksia, minkä vuoksi luotsin lupakirjalla tehtävään hakeutuva olisi suoraan oikeutettu ottamaan tutkintoja vastaan miltä alukselta tahansa sillä väylästöllä, jolle hänellä on lupakirja. Edellytyksenä tutkinnon vastaanotto-oikeuden laajentamiseen aluksille, jotka eivät ole merkittynä henkilön PEC-lupakirjalle olisi, että henkilö suorittaa joko tutkintoajon kyseisellä aluksella tai tutkinnon vastaanottajalle tarkoitetun perehdytysmatkan toisen tutkinnon vastaanottajan kanssa. Tutkintoajon kautta suoritettava lisäys voisi useimmissa tapauksissa tapahtua myös siten, että henkilö lisää aluksen voimassaolevalle PEC-lupakirjalleen. Huomionarvoista on, että sekä 3 että 4 kohdan mukaiset lisäykset olisivat mahdollisia myös siinä tapauksessa, että tutkinnon vastaanottajalla ei olisi enää, siirryttyään puhtaasti tutkinnon vastaanottajan tehtäviin, voimassaolevia luotsauksen lupakirjoja tai PEC-lupakirjoja.
Edellä kuvatuilla vaatimuksilla varmistettaisiin, että hakijalla on kattava ja ajantasainen tietämys niistä väylistä, joilla hän tutkintoja vastaanottaa. Lisäksi varmistettaisiin, että PEC-lupakirjalla tehtävään hakeutunut henkilö ei ottaisi vastaan tutkintoja sellaisilta aluksilta tai alustyypeiltä, joita hän ei tunne.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tutkintoja vastaanottavan henkilön lupakirjan voimassaolosta, jonka ehdotettaisiin olevan muita merenkulun pätevyys- ja lupakirjoja vastaavasti viisi vuotta sen myöntämisestä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin määräyksenantovaltuudesta Liikenne- ja viestintävirastolle. Virasto voisi määrittää tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin määräyksessä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen koulutusten koulutussisällön ja kokeiden sisällön. Lisäksi määräyksellä tarkennettaisiin näihin koulutuksiin kuuluvien kokeiden arviointi- sekä hyväksyntämenettelyä. Näistä ei ole tarkoituksenmukaista säätää lain tasolla yksityiskohtaisesti, vaan toimivaltaisen ja hyväksyvän viranomaisen olisi katsottava olevan oikea taho asettamaan tarkempia sisällöllisiä vaatimuksia. Lupakirjan myöntämisen edellytyksistä on kuitenkin säädetty riittävän tarkkarajaisesti edellä 1 momentissa. Lisäksi momentissa säädettäisiin määräyksenantovaltuudesta Liikenne- ja viestintävirastolle antaa tarkentavia määräyksiä 2 momentin tutkinnon vastaanottajalle suunnatusta simulaattoriharjoituksesta, tutkinnon vastaanottajalle tarkoitetusta perehdytysmatkasta sekä tutkinnon vastaanottajan lupakirjan myöntämiseen, hakemiseen ja täydentämiseen liittyvistä menettelyistä. Simulaattoriharjoituksen ja perehdytysmatkan määrittelyä on pidettävä luonteeltaan teknisenä, eikä siitä ole tarkoituksenmukaista säätää lain tasolla. Harjoitusten luonne saattaa myös muuttua ajan myötä sekä olla osittain tapauskohtaista. Lupakirjan myöntämiseen, hakemiseen ja täydentämiseen liittyvistä menettelyistä määrääminen on teknisluonteista ja sen tarkoituksena olisi ainoastaan varmistaa sujuva ja luonteva menettely lupakirjoja koskevissa käytännön asioissa.
52 §. Tutkintoja vastaanottavan henkilön lupakirjan uusiminen. Lain 52 §:ssä säädettäisiin niistä edellytyksistä, joilla tutkintoja vastaanottava henkilö voisi ylläpitää ja uudistaa oikeuden vastaanottaa luotsaustutkintoja tai PEC-tutkintoja. Lupakirja voitaisiin uudistaa korkeintaan 12 kuukautta sen vanhenemisen jälkeen. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan olisi uudistamisen edellytyksenä ensinnäkin, että henkilö olisi suorittanut luotsaustutkinnossakin edellytetyn verkkoalustaisen teoriakokeen korkeintaan 12 kuukautta ennen lupakirjan uudistamista. Tällä varmistettaisiin, että tutkintoja vastaanottavien henkilöiden tietämys luotsausta koskevasta sääntelystä olisi ajantasaista. Momentin 2 kohdan mukaan tutkinnon vastaanottajan tulisi laatia ajantasaiset luotsaussuunnitelmat tutkintojen vastaanottoon oikeutetulta väylästöltä. Tämä puolestaan varmistaisi osaltaan, että tutkinnon vastaanottajan väylätuntemus on ajantasaista ja huomioi mahdolliset muutokset väylällä. Luotsaussuunnitelmat voisi kuitenkin laatia yhteistyössä muiden tutkintoja vastaanottavien henkilöiden kanssa. Tämän oletetaan lisäävän tutkintojen vastaanottajien välistä vuoropuhelua ja näin edistävän tutkintojen laatua ja yhdenmukaisuutta. Luotsaussuunnitelmille ei olisi säädetty erillistä verifiointia toimivaltaisen viranomaisen toimesta, vaan virkavastuulla toimivan tutkinnon vastaanottajan allekirjoitus riittäisi vakuudeksi sille, että henkilö on päivittänyt omat luotsaussuunnitelmansa.
Momentin 3 kohdassa säädettäisiin lupakirjan uudistamiseksi edellytettävästä praktiikasta. Lupakirjan uudistaminen edellyttäisi, että henkilö olisi suorittanut lupakirjan voimassaoloaikana vähintään yhden seuraavista: 5 tutkintomatkaa tutkinnon vastaanottajana, 10 harjoitusmatkaa tutkinnon vastaanottajana luotsausta suorittavan luotsin tai PEC-lupakirjan haltijan kanssa, 10 matkaa luotsina tai PEC-lupakirjan haltijana tai 10 harjoittelukertaa simulaattorissa. Myös näiden vaihtoehtojen yhdistelmä voitaisiin hyväksyä riittäväksi praktiikaksi. Käytännössä tällä varmistettaisiin, että henkilö on toiminut joko operatiivisissa tehtävissä luotsina tai PEC-lupakirjan haltijana tai vastaanottanut säännöllisesti luotsaustutkintoja tai PEC-tutkintoja. Viimesijaisesti henkilö voisi ylläpitää tai täydentää praktiikkaansa myös laivasimulaattoriharjoittelulla.
Momentin 4 kohdassa edellytettäisiin, että henkilö on suorittanut uusittavan lupakirjan voimassaoloaikana vähintään viisi tutkintoajon vastaanottoa tai simulaattorissa suoritettavan osuuden vastaanottoa. Tällä varmistetaan henkilön viimeaikainen kokemus tutkintojen vastaanottamisesta. Käytännössä 4 kohdan vaatimus voisi täyttyä samoilla matkoilla kuin 3 kohdan vaatimus, mikäli henkilö on ottanut vastaan vähintään viisi tutkintoajoa.
Momentin 5 kohdassa edellytettäisiin henkilöllä olevan tehtävän edellyttämä terveys ja kunto. Henkilön tulisi olla kykenevä liikkumaan turvallisesti alukselta ja alukseen sekä aluksella, etenkin, mikäli tämä toimii tutkinnon vastaanottajana sellaisilla aluksilla, joissa tutkinnon vastaanottoa varten olisi noustava luotsipaikalta alukseen tai alukselta. Toisaalta toimessa voisi toimia myös olosuhteissa, joissa henkilön ei tarvitse kyetä poistumaan tai nousemaan alukseen, jolloin tätä ei ole edellytettävä lakisääteisesti kaikilta. Henkilöllä ei myöskään uusiessaan lupakirjaansa edellytettäisi enää olevan voimassa olevaa merikapteeninkirjaa, merimieslääkärin todistusta eikä luotsin lupakirjaa tai vapautuksia niille väylille, joille tällä on tutkintojen vastaanottamiseen oikeus. Uudistettavalle lupakirjalle merkittäisiin siten samat väylät tai alueet sekä alukset kuin alkuperäiselle lupakirjalle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa uudistettava lupakirja on vanhentunut yli 12 kuukautta sitten. Tällöin henkilön olisi suoritettava 1 momentissa säädetyn edellytysten lisäksi alkuperäistä tutkintoja vastaanottavan henkilön lupakirjaa varten edellytetyt 51 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiset harjoitusmatkat sekä saman momentin 4 kohdassa tarkoitettu simulaattorikoulutus. Tämä toimisi varmistuksena henkilön käytännön osaamisesta tilanteessa, jossa henkilö on lupakirjan vanhenemisen jälkeen ollut muissa tehtävissä kuin tutkinnon vastaanottajana.
Pykälän 3 momentissa valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto toimivaltaisena viranomaisena antamaan tarkempia määräyksiä tutkintoja vastaanottavan henkilön lupakirjan uusimiseen liittyvistä tarkemmista menettelyistä. Määräys mahdollistaisi muun muassa edellä 1 momentin 3 kohdassa edellytettyjen matkojen tarkemman määrittelyn.
53 §. Tutkintoja vastaanottavan henkilön vastuut ja velvollisuudet. Pykälän 1 momentin mukaan tutkintoja vastaanottava henkilö vastaisi luotsin tutkintoja tai PEC-tutkintoja vastaanottaessaan siitä, että tutkinnon hyväksytysti suorittanut henkilö täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset. Tehtävä pitäisi siis sisällään julkisen vallan käyttöä, sillä tutkinnon vastaanottajan hyväksynnän perusteella henkilö voisi hakea lupakirjaa toimivaltaiselta viranomaiselta.
Pykälän 2 momentissa tarkennettaisiin tutkinnon vastaanottajan vastuuta. Hänen allekirjoituksena toimisi vakuutena siitä, että hän on kunkin tutkinnon osa-alueeseen liittyvän todistuksen allekirjoittaessaan varmistunut siitä, että tutkinnon suorittanut hakija hallitsee edellytetyt tiedot ja taidot siten, ettei meriturvallisuus vaarannu. Lisäksi säädettäisiin, että tutkintoja vastaanottava henkilö vastaisi siitä, että hänen tutkintoja koskeviin asiakirjoihin kirjaamansa seikat ovat totuudenmukaisia. Momentin sisältö on osin informatiivinen, mutta sen tarkoituksena on ennen kaikkea korostaa tutkinnon vastaanottajan tehtävän merkitystä ja vastuuta, joten on nähty tarkoituksenmukaiseksi sisällyttää säännös lakiehdotukseen.
Pykälän 3 momentin mukaan tutkintoja vastaanottavan henkilön olisi annettava hylätystä suorituksesta päätös, jos tutkintoon osallistuva sitä pyytää. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa valituskelpoisen päätöksen saaminen ja sitä kautta varmistaa hakijan oikeusturva.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin toimivaltaisen liikenteen turvallisuusviranomaisen oikeudesta valvoa tutkintojen vastaanottamista. Momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston luotsausasioista vastaavalla virkamiehellä olisi oikeus osallistua tutkintoja vastaanottavan henkilön vastaanottamaan tutkintotilaisuuteen arvioidakseen tämän tehtävässä suoriutumista. Momentissa säädettäisiin lisäksi lakisääteiseksi velvoitteeksi tarkastaa jokaisen tutkintoja vastaanottavan henkilön tutkintotilaisuus vähintään kerran kunkin lupakirjan voimassaolon aikana sekä lisäksi, mikäli tarkastukseen on painava syy. Tällä varmistettaisiin, että toimivaltaisella viranomaisella olisi riittävät mahdollisuudet oma-aloitteisesti seurata järjestelmän ja tutkintojen vastaanottamisen sujuvuutta. Lisäksi viranomainen voisi puuttua mahdollisesti havaitsemiinsa epäkohtiin sekä toisaalta yhdenmukaistaa tutkintojen vastaanottajien käytännössä muodostumia toimintatapoja tarvittaessa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että tutkintoja vastaanottavaan henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan tässä laissa hänen vastuulleen tarkoitettuja tehtäviä. Tutkintojen vastaanottaminen olisi julkinen hallintotehtävä, joten rikosoikeudellisen virkavastuun ulottaminen tutkintoja vastaanottaviin henkilöihin on perusteltua. Säännökseen sisältyisi selvyyden vuoksi myös informatiivinen viittaus vahingonkorvauslakiin.
54 §. Tutkintojen vastaanottamisen hinnoittelu. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tutkintoja vastaanottavan henkilön oikeudesta periä kohtuullinen maksu tämän lain mukaisten tutkintosuoritteiden vastaanottamisesta. Maksun olisi perustuttava kiinteään yksikköhintaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rajoituksista tutkintojen vastaanottamisen hinnoitteluksi, jotta kustannukset toimijoille säilyvät kohtuullisina lupakirjojen ja vapautusten hakemiseksi. Pykälän mukaan, jos tutkintojen vastaanottamisen hinnoittelua koskeva hintakehitys osoittaisi, etteivät tutkinnoista perittävät hinnat ole kohtuullisia, Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa niille enimmäishinnan. Kohtuullinen hinta olisi hinta, joka on kohtuullinen ottaen huomioon tehokkaan toimijan kustannukset palvelun tuottamisesta. Enimmäishinnan tulisi olla kustannusperusteinen siten, että se sisältää kohtuullisen tuoton.
Lähtökohtana olisi, että tutkinnon vastaanottajat päättävät itsenäisesti hinnoittelustaan. Päätäntävaltaa kuitenkin tosiasiassa rajoittaisi viranomaisen mahdollisuus asettaa toiminnalle enimmäishinta. Säännös mahdollistaisi hinnoitteluun puuttumisen silloin, jos kustannuksia ei voida pitää kohtuullisina. Tutkintojen vastaanottaminen olisi kohtuullisesti ja säännöksen mukaan asianmukaisesti hinnoiteltu silloin, kun hinnoittelulla voitaisiin kattaa tutkintojen vastaanottajalle tästä laista johtuvien velvoitteiden hoitamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset sekä kohtuullinen voitto palvelun hoitamisesta.
Enimmäishinta voitaisiin asettaa enintään vuodeksi kerrallaan. Tällä tarkoitettaisiin lain voimaan tullessa sitä, että kustannukset eivät voisi olennaisesti poiketa nykyisten luotsin ohjauskirjojen tai luotsausvapautusten hankkimisen kustannustasosta viranomaisessa tai merenkulun oppilaitoksissa.
9 luku. Itämerenluotsaus
55 §. Itämerenluotsauksen tarjoaminen ja lupakirja. Pykälässä säädettäisiin Itämeren luotsauksen tarjoamisesta ja lupakirjasta, jolla Itämeren luotsausta voitaisiin harjoittaa. Itämeren luotsausta voisi tarjota luotsausyhtiö tai muu oikeushenkilö, jonka lukuun toimivalla olisi voimassa oleva itämerenluotsin lupakirja, tai luonnollinen henkilö, jolla olisi voimassa oleva itämerenluotsin lupakirja. Suomessa itämerenluotsin lupakirjan myöntäisi Liikenne- ja viestintävirasto. Itämerenluotsin lupakirjalla tarkoitettaisiin Itämeren luotsausviranomaisten komission, Baltic Pilotage Authorities Commission (BPAC), itämerenluotsausta koskevassa yhteisymmärryspöytäkirjassa tarkoitettua Red Cardia. Tällä hetkellä itämerenluotseista säädetään asetuksella itämerenluotseista 30.12.1981/1105 sekä Merenkulkuhallituksen päätöksellä itämerenluotseista 11.1.1982 dnro 116/82/101, jotka kumottaisiin.
56 §. Itämerenluotsin lupakirjan saamisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin itämerenluotsin lupakirjan myöntämisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva STCW-yleissopimuksen säännön II/2 mukainen merikapteenin pätevyyskirja, joka oikeuttaa toimimaan aluksen päällikkönä kansainvälisen liikenteen aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 3 000. Momentin 2 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva laivaväen lääkärintodistus, joka oikeuttaa toimimaan aluksen kansihenkilökunnassa. Lääkärintodistuksella tarkoitettaisiin laivaväen lääkärintarkastuksista annetun lain 9 §:n mukaista lääkärintodistusta. Momentin 3 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla vähintään 30 kuukautta meripalvelua päällikkönä tai perämiehenä aluksella, jonka bruttovetoisuus olisi vähintään 3 000. Edellä mainitusta kokemuksesta tulisi olla vähintään 12 kuukautta Itämeren alueella. Tällä tarkoitettaisiin meripalvelua alukselta, joka liikennöisi ainoastaan Itämeren alueella tai alukselta, joka liikennöisi säännöllisesti esimerkiksi Pohjois-Itämeren alueen satamista Itämeren alueen ulkopuolisiin satamiin. Kohdan mukaan myös vähintään viisi vuotta kokemusta luotsina toimimisesta Itämeren alueella olisi riittävä. Momentin 4 kohdan mukaa hakijan tulisi esittää vapaamuotoinen selvitys kattavasta jäänavigointikokemuksesta Itämeren alueella. Selvityksessä tulisi osoittaa, että hakija olisi navigoinut säännöllisesti Pohjois-Itämeren alueella jääolosuhteissa avomerellä ja hakijalla olisi ymmärrys jäänmurtaja-avustuksesta ja jäärajoitusten toimintaperiaatteista Pohjois-Itämeren alueella. Momentin 5 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla todistus korkeintaan 12 kuukautta ennen hakemuksen toimittamista suoritetusta itämerenluotsin tutkinnosta. Momentin 6 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla riittävä englannin kielen taito. Hakija voisi osoittaa vaadittavan englannin kielen taidon STCW-säännöstön A-II/2 säännön mukaisen merikapteenin koulutukseen sisältyvillä englannin kielen opinnoilla ja itämerenluotsin tutkinnon yhteydessä suoritettavissa englannin kielisissä osuuksissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että 1 momentin 3 kohdassa edellytetty kokemus voitaisiin osoittaa meripalveluotteella tai muulla luotettavalla vapaamuotoisella selvityksellä Liikenne- ja viestintävirastolle, kuten esimerkiksi luotsausyhtiön palvelustodistuksella, ulkomaalaisilla todistuksilla meripalvelusta, varustamojen palvelustodistuksella tai vapaamuotoisella selvityksellä työhistoriasta.
Pykälän 3 momentin mukaan itämerenluotsin lupakirjaa haettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolta ja se olisi voimassa viisi vuotta sen myöntämisestä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa tarkempia määräyksiä itämerenluotsin lupakirjan hakemiseen liittyvistä menettelyistä.
57 §. Itämerenluotsin tutkinto. Pykälässä säädettäisiin itämerenluotsin tutkinnosta, jonka järjestäisi Liikenne- ja viestintävirasto. Tutkinnossa mitattaisiin Itämeren luotsausviranomaisten komission itämerenluotsausta koskevassa yhteisymmärryspöytäkirjassa edellytetyt asiat. Momentissa mainittaisiin yhteisymmärryspöytäkirjan kohdasta 4.2 tiivistettynä keskeisimmät tutkinnossa mitattavat asiat, joita täsmennettäisiin tarvittaessa Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa määräyksiä itämerenluotsin tutkinnon sisällöstä, tutkinnon järjestämisestä ja arviointimenettelyistä.
58 §. Itämerenluotsin lupakirjan uusiminen. Pykälässä säädettäisiin edellytyksistä, joilla itämerenluotsin lupakirjan voisi uudistaa. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva STCW-yleissopimuksen säännön II/2 mukainen merikapteenin pätevyyskirja, joka oikeuttaa toimimaan aluksen päällikkönä kansainvälisen liikenteen aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 3 000. Momentin 2 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva laivaväen lääkärintodistus, joka oikeuttaa toimimaan aluksen kansihenkilökunnassa. Lääkärintodistuksella tarkoitettaisiin laivaväen lääkärintarkastuksista annetun lain 9 §:n mukaista todistusta. Momentin 3 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla vähintään 12 kuukautta meripalvelua kansipäällystössä Itämeren alueella aluksella, jonka bruttovetoisuus olisi vähintään 3 000 tai hakija olisi työskennellyt luotsina Itämeren alueella lupakirjan voimassaoloaikana vähintään kolme vuotta tai hakija olisi suorittanut vähintään kaksi vuosittaista itämerenluotsausta lupakirjan voimassaoloaikana.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että hakijan tulisi toimittaa Liikenne- ja viestintävirastolle kooste uusittavan lupakirjan voimassaoloaikana suorittamistaan itämerenluotsauksista. Näin Liikenne- ja viestintävirasto voisi tilastoida toteutuneiden Suomen viranomaisten myöntämien itämerenluotsien suorittamien itämerenluotsausten määrää. Myös Itämeren luotsausviranomaisten komissio, Baltic Pilotage Authorities Commission (BPAC) kerää tilastotietoa toteutuneista itämerenluotsauksista sen jäsenmaiden toimivaltaisilta viranomaisilta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa tarkempia määräyksiä itämerenluotsin lupakirjan uusimiseen liittyvistä menettelyistä.
10 luku. Erinäiset säännökset
59 §. Tilapäisen luotsipaikan tai luotsinkäyttölinjan asettaminen. Pykälässä säädettäisiin edellytyksistä tilapäisen luotsipaikan tai luotsinkäyttölinjan asettamiseksi. Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa tilapäisen luotsipaikan tai luotsinkäyttölinjan määräajaksi luotsausyhtiön hakemuksesta tai omasta aloitteestaan, jos olosuhteet sitä edellyttävät. Olosuhteilla tarkoitetaan esimerkiksi äkillisiä jääolosuhteissa tapahtuneita muutoksia, joiden vuoksi luotsauksen aloittaminen luotsinkäyttölinjalla ei ole turvallista tai muutoin mahdollista. Luotsinkäyttöpaikan siirtäminen voisi lisäksi tulla tarpeeseen esimerkiksi väylällä tehtävien rakennustöiden tai muun vastaavan syyn vuoksi.
Erona voimassa olevan lain 9 §:n 3 momenttiin, säännöksessä säädettäisiin tilapäisen luotsipaikan asettamisen lisäksi myös tilapäisen luotsinkäyttölinjan asettamisesta, sillä ehdotettuun lakiin sisältyisi säännökset luotsinkäyttölinjaa koskien.
Lisäksi ehdotetaan, että 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi ilmoitettava siirtoa koskevasta päätöksestä VTS-palveluntarjoajalle ja Väylävirastolle. Erona voimassa olevaan lakiin, toimijoihin ei kohdistuisi erityistä kuulemisvelvollisuutta. Sen sijaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi ilmoitettava VTS-palveluntarjoajalle ja Väylävirastolle hakemuksesta tai aloitteesta sekä tehdystä päätöksestä. Kuulemisvelvoitteen arvioidaan aiheuttavan tarpeetonta hallinnollista taakkaa toimijoille varsinkin tilanteissa, joissa päätös on sääolosuhteiden ja luotsien turvallisuuden varmistamisen vuoksi tehtävä nopeasti. VTS-palveluntarjoaja ja Väylävirasto voisivat ilmoituksen saatuaan esittää asiasta huomioita tarpeen mukaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi VTS-palveluntarjoajan uudesta velvoitteesta, jonka mukaisesti sen olisi asetettava tilapäinen virtuaalinen turvamerkki tilapäiselle luotsipaikalle. Tilapäinen luotsipaikka voitaisiin asettaa vain väliaikaisesti, joten myös virtuaalisen turvamerkin tulisi olla väliaikainen. VTS-palveluntarjoajan olisi siten huolehdittava, että virtuaalinen turvamerkki poistuu, kun tilapäisen luotsipaikan voimassaoloaika päättyy.
60 §. Muun valtion toimivaltaisen viranomaisen myöntämän pätevyyden tunnustaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muun valtion myöntämien luotsausta koskevien henkilölupien tunnustamisesta. Luotsauksesta ei ole sitovaa kansainvälistä tai unionisäätelyä. Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta turvataan työntekijöiden vapaa liikkuvuus unionissa. Henkilöiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden periaate sisältää yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden vuoksi perustelluin rajoituksin oikeuden hakea tosiasiallisesti tarjottua työtä. Ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on tunnustettava ammatin harjoittamiseksi edellytettävä ammattipätevyys, joka on hankittu muussa jäsenvaltiossa ja joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa siellä samaa ammattia.
Luotsauksen katsotaan olevan kansallisessa toimivallassa sen turvallisuuteen liittyvien erityispiirteiden vuoksi. Eri valtioiden merenkulkuolosuhteet vaihtelevat muun muassa talvimerenkulun ja rannikon erityispiirteiden vuoksi. Luotsausosaaminen myös perustuu vahvasti paikallistuntemukseen, joten eri väylille tai alueille myönnetyt henkilöluvat eivät ole suoraan yhteismitallisia edes saman viranomaisten myöntämien muiden luotsausta koskevien henkilölupien kanssa.
Edellä kuvattujen reunaehtojen vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että Liikenne- ja viestintävirasto tunnustaisi ulkomailla myönnetyn pätevyyden Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Ulkomainen pätevyys voitaisiin tunnustaa, jos hakijalla on ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY mukainen pätevyys ja hakija täyttää tässä laissa ja sen nojalla säädetyt vaatimukset.
61 §.Jäänmurtopalvelua suorittavan toimijan toimintatavat ja koulutusjärjestelmä. Pykälässä säädettäisiin niistä erityisedellytyksistä, joita edellytettäisiin 5 §:n 2 momentin mukaan alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetun lain 10 a §:ssä tarkoitettua jäänmurtopalvelua suorittavalta alukselta ja sen henkilöstöltä luotsinkäyttövelvollisuudesta vapautumiseksi. Pykälän 1 momentin mukaan tällaista tehtävää suorittavan toimijan tulisi laatia ja ylläpitää jäänmurtotoiminnassa käyttämilleen aluksille yhtenevät turvalliseen väylänavigointiin liittyvät toimintatavat sekä koulutusjärjestelmä, jossa määriteltäisiin luotsausosaamiseen ja alusten avustamiseen jääolosuhteissa liittyvän koulutuksen sisältö kansipäällystölle. Lisäksi edellytettäisiin koulutusjärjestelmän sisältävän myös koulutuksen mainitun osaamisen jatkuvaksi ylläpitämiseksi. Edellytyksellä alusten keskenään yhteneväisistä turvalliseen väylänavigointiin liittyvistä toimintatavoista velvoitettaisiin toimijaa itsessään laatimaan tiettyjä varustamon turvallisuusjohtamisjärjestelmää täydentäviä yhteneviä, turvallisuutta varmistavia toimintamalleja. Tällä varmistettaisiin osaltaan, että PEC-lupakirjallisen kansipäällystön jäsenen siirtyessä toimijan alukselta toiselle olisivat luotsaussuunnitelmat, tutkakartat sekä muut väylänavigointiin aluksella käytettävät materiaalit keskenään yhtenevät. Tämä olisi omiaan parantamaan aluksen turvallista operointia ja siten sekä aluksen että sen avustamien alusten turvallisuutta sekä meriturvallisuutta yleisesti. Koulutusjärjestelmällä puolestaan varmistetaan, että ne henkilöt, jotka toimivat aluksilla PEC-lupakirjallisina kansipäällystön jäseninä omaavat riittävät tiedot ja taidot, jotta alukset voivat turvallisesti operoida Suomen väylästöllä, vaikka päällystöllä ei välttämättä olisikaan nimenomaisesti kyseisen väylän luotsausvapautuksia. Jäänmurtotoiminnan luonteen vuoksi olisi hyväksyttävä se tosiseikka, että niille väylille, joilla murretaan jäitä harvoin, ei ole mahdollista ylläpitää perusmuotoisia PEC-lupakirjojen väylä- tai alueellisia vapautuksia jäänmurtotehtävissä toimivilla aluksilla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yksityiskohtaisemmin niistä elementeistä, joita koulutusjärjestelmän tulisi vähintään sisältää. Momentin 1 kohdassa edellytettäisiin koulutusta ja perehdytystä avustettavien alusten kanssa toimimiseen. Momentin 2 kohdassa puolestaan edellytettäisiin koulutusjärjestelmän sisältävän koulutuksen väylänavigointiin jäänmurtotoiminnassa. Näin varmistettaisiin, että kansipäällystöllä on valmiudet nimenomaan jäänmurtajan turvalliseen operointiin väyläolosuhteissa sekä yhteistyöhön niiden alusten kanssa, joita avustetaan väylällä. Tällä vaatimuksella osaltaan vähennetään sitä riskiä, joka muodostuu kevyemmästä väyläkohtaisen luotsausosaamisen vaatimuksesta. Momentin 3 kohdassa edellytettäisiin järjestelmän sisältävän myös perehdytyksen toimijan jäänmurtotehtävien aikaisiiin vahtijärjestelyihin. Tämä, yhdessä 1 momentin tarkoittamien yhtenevien toimintatapojen kanssa varmistaa sen, että PEC-lupakirjallisten alusten vaihtaminen olisi sujuvaa ja turvallisuuspoikkeamilta tältä osin vältyttäisiin.
Momentin 4 kohdassa edellytettäisiin, että osana koulutusjärjestelmää sitä suorittavan henkilön tulisi laatia luotsaussuunnitelmat jäänmurtotoiminnassa käytettävälle väylästölle. Momentin 5 kohdassa edellytettäisiin järjestelmän sisältävän simulaattoriharjoituksia jäänmurtotoiminnassa käytettävän väylästön haastavista kohdista. Jäänmurtotehtävien kansantaloudellisen merkityksen ja toiminnan erityisluonteen vuoksi olisi hyväksyttävä tämä riittäväksi menettelyksi paikallistuntemuksen hankkimiseksi, sillä jäänmurtajilla tulee olla valmius nopeastikin siirtyä sellaiselle väylästölle, jonka jäänmurtotarve keskimääräisesti on vähäinen ja siten varsinaisten, perusmuotoisten luotsausvapautusten ylläpitäminen käytännössä mahdotonta tai vähintään kohtuuttoman kallista.
Edelleen momentin 6 kohdassa edellytettäisiin harjoittelua toimijan eri alusten väylänavigoinnista ja ohjailusta. Tämä voitaisiin toteuttaa joko laivan päällä tapahtuvana harjoitteluna tai erityyppisinä simulaattoriharjoituksina, mikäli alustyypistä on käytettävissä laadukas simulaattorimalli.
Pykälän 3 momentin 1 kohdassa säädettäisiin siitä, että koulutusjärjestelmän tulisi kattaa myös 2 momentissa tarkoitettujen tietojen ja taitojen osaamisen ylläpitäminen. Osaamisen ylläpitämisen vaatimuksella velvoitetaan jäänmurtopalvelua suorittava toimija luomaan järjestelmä, jossa kansipäällystön osaamista seurataan ja ylläpidetään tarkoituksenmukaisella tavalla. Osa tämän lainkohdan vaatimuksesta tullee katetuksi jo nykyisillä turvallisuusjohtamisjärjestelmillä, mutta luotsausosaamisen liittämiseksi osaksi ylläpitovelvoitetta on tästä tarpeen säätää nimenomaisesti. Momentin 2 kohdassa edellytettäisiin suunnitelmaa siitä, miten henkilö läpikäy koulutusjärjestelmän mukaiset suoritteet. Tämä tarkoittaisi käytännössä jonkinlaisen opintopolun ja suoritusjärjestyksen luomista osaksi järjestelmää. Momentin 3 kohdassa edellytettäisiin toimijaa kuvaamaan koulutusjärjestelmän muuttamiseen liittyvät menettelyt. Järjestelmän hyväksyntää uudistettaessa toimijan tulisi näin varmistaa järjestelmänsä ajantasaisuus sekä kehittää sitä ajan oloon tarvittavilta osin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin koulutusjärjestelmän hyväksymisestä. Koska 2 momentin 1–3 kohdat liittyvät nimenomaisesti toimijan erityistehtävään jäänmurtopalvelun tuottajana, hyväksyisi Väylävirasto jäänmurrosta vastaavana viranomaisena nämä osa-alueet. Sen sijaan luotsausosaamiseen liittyvät osa-alueet samoin kuin koulutusjärjestelmän yleiset osat hyväksyisi toimivaltainen luotsausviranomainen Liikenne- ja viestintävirasto.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin hyväksymisedellytyksistä. Sen mukaan Väyläviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston olisi hyväksyttävä koulutusjärjestelmä, mikäli 2 ja 3 momenteissa tarkoitetut asiat on kuvattu yksityiskohtaisesti. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei virastoille jää epäselväksi koulutuksen tietyn osan kattavuus ja tarkoituksenmukaisuus ja virastot voivat varmistua siitä, että kuvatun kaltaisen koulutuksen läpikäynyt henkilö on kykenevä toimimaan turvallisesti luotsinkäyttövelvollisuudesta vapautetun aluksen päällystössä Suomen väylästöllä ilman nimenomaista väylää koskevaa lain pääsäännön edellyttämää kokemusta. Virastot voisivat ennen hyväksymistä edellyttää toimijaa täydentämään koulutusjärjestelmää siltä osin, kuin 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja asioita ei ole kuvattu viraston arvion mukaan riittävän seikkaperäisesti. Tämä mahdollistaisi ensinnäkin vuoropuhelun virastojen ja toimijan välillä hyväksyntävaiheessa sekä toisaalta virastoille jäisi harkintavaltaa pyytää täydennyksiä sellaisista osa-alueista, jotka eivät viranomaisarvion mukaan varmistaisi toiminnan turvallisuutta luotsausosaamisen viitekehyksessä. Koulutusjärjestelmän hyväksyntä olisi voimassa kolme vuotta sen hyväksymisestä ja se voitaisiin hakemuksesta uudistaa.
62 §.Poikkeukset. Pykälä sisältäisi mahdollisuuden poiketa tämän lain vaatimuksista uusia luotsin ohjauskirjoja tai PEC-lupakirjoja myönnettäessä tai niitä uusittaessa valmiuslaissa tarkoitettujen poikkeusolojen aikana tai normaaliolojen häiriötilanteissa. Luotsin ohjauskirja tai PEC-lupakirja voidaan myöntää tai uusia poikkeuksellisin menettelyin, jos normaali menettely on poikkeuksellisen ja laajavaikutteisen tilanteen vuoksi merkittävästi vaikeutunut ja poikkeuksellinen menettely on välttämätöntä merenkulun jatkuvuuden turvaamiseksi eikä se aiheuta vaaraa ihmishengelle, omaisuudelle tai ympäristölle.
Ennakolta on haastavaa arvioida, millaiset eri tilanteet mahdollistaisivat poikkeuksellisen menettelyn käyttöönoton. Toisaalta tyhjentävä luettelointi voisi jättää jotakin merkityksellistä soveltumisalan ulkopuolelle. Poikkeuksellisena ja laajavaikutteisena tilanteena voitiin esimerkiksi pitää esimerkiksi covid-19-pandemian aikaisia tilanteita vuosina 2020-2021, jolloin tiettyjen merenkulun pätevyyskirjojen myöntäminen ja uusiminen normaalein menettelyin oli merkittävästi vaikeutunut. Ks. esim. HE 263/2020 ja HE 62/2020. Poikkeuksellisena ja laajavaikutteisena tilanteena ei ainakaan voitaisi pitää yksittäisen elinkeinoharjoittajan tai elinkeinoharjoittajaryhmän toiminnan turvaamista, jos sillä ei ole laajempaa merkitystä yhteiskunnallisesti.
Vaatimus siitä, että poikkeuksellisin menettelyin tehtävä pätevyyskirjan myöntäminen tai uusiminen ei saisi aiheuttaa vaaraa ihmishengelle, omaisuudelle tai ympäristölle tarkoittaisi, että kussakin erityistilanteissa tulisi kaikin mahdollisin tavoin pyrkiä varmistumaan lupakirjan haltijan riittävästä osaamisesta eikä poikkeukselliseen menettelyyn voitaisi turvautua, jos sillä arvioidaan olevan olennaista uhkaa merenkulun turvallisuudelle.
Poikkeuksellisin menettelyin myönnettävä tai uusittava luotsin ohjauskirja tai PEC-lupakirja olisi voimassa kerrallaan enintään kuusi kuukautta myöntämispäivästä.
63 §.Henkilölupia koskevien tietojen tallentaminen ja käsitteleminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, ettäluotsin lupakirjan, PEC-lupakirjan, itämerenluotsin lupakirjan ja tutkintoja vastaanottavan henkilön lupakirjan myöntämiseksi ja valvomiseksi Liikenne- ja viestintävirasto tallentaisi tiedot lupakirjoista liikenteen palveluista annetussa laissa tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin. Tietojen tallentaminen sekä muu käsittely on tarpeen Liikenne- ja viestintäviraston lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi (lupakirjojen myöntäminen, uusiminen ja peruminen sekä yleinen valvonta). Käsittelyn oikeusperusta vastaa tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa.
Lisäksi momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tietojen käsittelyyn sovellettaisiin liikenteen palveluista annetun lain 26-28 lukua. Liikenneasioiden rekisterin sisällöstä ja käyttötarkoituksesta säädetään liikenteen palveluista annetun lain 216 §:ssä. Liikenneasioiden rekisteri on Liikenne- ja viestintäviraston sähköisesti ylläpitämä rekisteri, joka sisältää tietoja liikennevälineistä eli ajoneuvoista, ilma-aluksista, aluksista ja vesikulkuneuvoista, rautatieliikenteen kalustosta sekä näihin liittyvistä laitteista, toiminnanharjoittajaluvista sekä ilmoituksenvaraisesta toiminnasta ja liikenteeseen liittyvistä henkilöluvista. Liikenne- ja viestintävirasto pitää rekisteriä muun muassa liikenteen lupien ja muiden oikeuksien myöntämiseksi ja valvomiseksi, liikenteen turvallisuuden parantamiseksi, liikennevälineiden ja niihin liittyvän verotuksen ja kiinnitysten yksilöimiseksi, ympäristöhaittojen vähentämiseksi, liikkumispalveluiden kehittämisen sekä niiden käyttämisen edistämiseksi, tutkimus- ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnan mahdollistamiseksi, henkilön omien tietojen hallintaan perustuvien palveluiden kehittämisen edistämiseksi, liikenteen viranomaispalvelujen tuottamiseksi ja kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi. Liikenne- ja viestintävirasto saa käyttää rekisterissään olevia tietoja sille laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Liikenteen palveluista annetun lain tietosuojasääntely vastaa tietosuoja-asetuksen vaatimuksia.
64 §. Valvonta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi eri viranomaisten valvontaan liittyvästä toimivallasta. Erona voimassa olevan lain 18 §:ään, ehdotettuun säännökseen ei sisältyisi nykyisen lain 18 §:n 1 momentin mukaista mainintaa liikenne- ja viestintäministeriön tehtävästä huolehtia luotsaustoiminnan yleisestä ohjauksesta ja kehittämisestä. Kyseinen ministeriön tehtävä seuraa valtioneuvoston ohjesääntöön (262/2003) sisältyvistä ministeriöiden tehtävää ja toimivallanjakoa koskevista säännöksistä. Muutoksella ei siten ole tarkoitus muuttaa voimassa olevaa oikeustilaa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin asiallisesti voimassa olevan lain 18 §:n 2 momenttia vastaavasti, että Liikenne- ja viestintävirasto valvoo tämän lain muiden kuin 10 ja 11 §:n säännösten noudattamista. Lisäksi ehdotetaan, että pykälässä säädettäisiin selkeyden vuoksi, että poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos valvovat omalla tehtäväalueellaan tämän lain noudattamista. Momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi selkeyttävä viittaus, jonka mukaan Saimaan kanavan vuokra-alueella sovelletaan Saimaan kanavan kautta tapahtuvasta alusliikenteestä Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä tehdyn sopimuksen (SopS 8/2012) 6 artiklan 2 kappaleen määräyksiä, jotka koskevat alusliikenteen yleisiä ehtoja sekä 15 artiklan 1 kappaleen määräyksiä, jotka koskevat vuokra-alueella sovellettavaa lainsäädäntöä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevan lain 18 §:n 3 momenttia vastaavasti VTS-palveluntarjoajan ilmoitusvelvollisuudesta koskien sen havaitsemia poikkeamia. Säännökseen tehtäisiin kielellisiä uuden lain termistöön liittyviä muutoksia.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevan lain 18 §:n 4 momenttia vastaavasti Liikenne- ja viestintäviraston tiedonantovelvollisuudesta liittyen henkilölupiin ja luotsinkäyttövelvollisuutta koskeviin poikkeuksiin. Säännökseen tehtäisiin kielellisiä uuden lain termistöön liittyviä muutoksia ja lisättäisiin myös viittaus tutkintoja vastaanottavan henkilön lupakirjaan.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevan lain 18 §:n 5 momenttia vastaavasti luotsauspalveluja tarjoavan yhtiön luotsintilauksia ja käynnissä olevia luotsauksia koskevien tietojen toimittamisvelvollisuudesta sekä poikkeamia tai luotsaustoiminnassa ilmeneviä häiriöitä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Säännökseen tehtäisiin kielellisiä uuden lain termistöön liittyviä muutoksia.
65 §.Valvontaviranomaisen yleinen tiedonsaantioikeus. Pykälän 1 momentti sisältäisi säännöksen Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta saada tietoja, jotka ovat välttämättömiä sille osoitettujen tehtävien suorittamiseksi. Liikenne- ja viestintävirastolla olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada tämän lain mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi välttämättömät tiedot luotsausyhtiöltä ja luvanhaltijoilta sekä muilta toimijoilta ja henkilöiltä, joiden oikeuksista ja velvollisuuksista ehdotetussa laissa säädetään.
Säännös on välttämätön ehdotetun lain luotsausyhtiöön ja luvanhaltijoihin sekä muihin toimijoihin ja henkilöihin kohdistuvien velvoitteiden tehokkaaksi valvomiseksi. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa ehdotettuun lakiin sisältyvien viranomaistehtävien suorittaminen. Välttämättömyyskriteerin myötä Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeus olisi sidottu ehdotettuun lakiin sisältyvien viranomaistehtävien suorittamiseen. Viraston tiedonsaannin toimivaltaa rajoittaisivat lisäksi myös hallintolain 2 luvusta ilmenevät hyvän hallinnon yleiset oikeusperiaatteet, kuten suhteellisuusperiaate ja tarkoitussidonnaisuuden periaate. Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen henkilötietojen käsittelystä säädetään laissa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa (616/2019), laissa henkilötietojen käsittelystä Tullissa (650/2019) ja laissa henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa (639/2019). Ehdotetulla lailla ei perustettaisi poliisille, Tullille tai Rajavartiolaitokselle uusia tiedonsaantioikeuksia.
Henkilötietojen käsittely on tarpeen ehdotetun lain mukaisten henkilölupien myöntämiseksi, uusimiseksi sekä niiden asianmukaisuuden valvomiseksi ja sitä kautta Liikenne- ja viestintävirastolle ehdotettavien lakisääteisten velvoitteiden noudattamiseksi. Käsittelyn oikeusperusta on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen. Henkilöluvan myöntäminen ja uudistaminen edellyttävät, että hakijalla on voimassa oleva laivaväen lääkärintodistus, joka oikeuttaa toimimaan kansipalveluksessa. Lääkärintodistuksesta voi ilmetä terveydentilaa koskevia tietoja. Tietosuoja-asetuksen mukaan terveydentilaa koskevien tietojen käsittely on sallittu esimerkiksi silloin, kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän tai rekisteröidyn velvoitteiden ja erityisten oikeuksien noudattamiseksi työoikeuden, sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelun alalla, siltä osin kuin se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisessa työehtosopimuksessa, jossa säädetään rekisteröidyn perusoikeuksia ja etuja koskevista asianmukaisista suojatoimista.
Tiedonsaantioikeus henkilötietojen osalta rajoittuisi vain viranomaistehtävien suorittamisen kannalta välttämättömiin tietoihin. Laivaväen lääkärintodistuksista ilmenevien henkilölupien hakijoiden terveydentilaa koskevien tietojen lisäksi säännöksessä tarkoitettuihin välttämättömiin tietoihin ei sisältyisi muita henkilötietoja. Kyseisten terveydentilaa koskevien tietojen käsittely on välttämätöntä, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voi varmistua henkilölupien hakijoiden kyvystä suoriutua tehtävästään asianmukaisesti. Kyseessä on turvallisuuskriittinen toiminta, ja lääkärintodistusta koskevan vaatimuksen tarkoitus on varmistaa, että henkilöluvan hakijalla tai uusijalla on työn turvalliseksi suorittamiseksi riittävä terveydentila, kuten esimerkiksi navigointitehtävien edellyttämä näkökyky. Henkilöluvan haltijan riittävä terveydentila on ensiarvoisen tärkeää merenkulun turvallisuuden kannalta. Laivaväen lääkärintodistuksista ilmenevien terveydentilaa koskevien tietojen käsittely ei olisi Liikenne- ja viestintävirastolle uusi tehtävä.
Pykälän 2 momentin mukaan tiedot on luovutettava viipymättä, viranomaisen pyytämässä muodossa ja maksutta.
66 §.Luvan peruuttaminen, muuttaminen ja rajoittaminen. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston myöntämän luvan peruuttamisesta voimassa olevaan lakiin sisältyvää luotsin ohjauskirjan peruuttamista koskevaa 13 §:ää täydentävästi ja täsmentävästi. Lisäksi säännöksessä säädettäisiin viranomaisen myöntämän luvan muuttamisesta ja rajoittamisesta, josta ei ole säännöksiä voimassa olevassa laissa. Säännös vastaisi soveltuvin osin sitä, mitä merenkulun pätevyyksiä koskevista viranomaisen päätöksistä säädetään liikenteen palveluista annetun lain 242 §:ssä. Säännöksessä tarkoitettu lupa viittaisi kaikkiin tässä laissa säädettyihin viranomaisen myöntämiin lupiin, jotka ovat edellytyksenä jonkin ammatin harjoittamiselle tai jossakin tehtävässä toimimiselle.
Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi ensinnäkin peruutettava myöntämänsä lupa, jos luvanhaltija ilmoittaa luvassa tarkoitetun toiminnan keskeytyneeksi tai päättyneeksi. Kyseessä olisi siten luvanhaltijan itsensä aloitteesta tapahtuva peruuttaminen.
Merenkulun turvallisuuden varmistaminen saattaa edellyttää myös puuttumista oikeuteen ammatin harjoittamiselle tai tehtävässä toimimiselle vastoin luvanhaltijan itsensä tahtoa. Pykälän 2 momentin tarkoituksena olisi varmistaa merenkulun turvallisuus säätämällä perusteista, joiden nojalla Liikenne- ja viestintävirasto voisi tehokkaasti ja oikeasuhtaisesti puuttua virheelliseen tai puutteelliseen toimintaan. Momentin 1 kohdan mukaan luvan muuttaminen, rajoittaminen tai peruuttaminen olisi mahdollista, jos luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty eikä edellytyksissä olevia virheitä tai puutteita korjata asetetussa määräajassa. Vaikka toimilla tosiasiassa rajataankin toimijan mahdollisuuksia ammatin- ja elinkeinotoiminnanharjoittamiselle, kyse olisi varsinaisen sanktion sijasta lainmukaisen oikeustilan aikaansaamiseen tai palauttamiseen tähtäävästä viranomaisen toimenpiteestä.
Lisäksi 2 momentin 2 kohdan mukaan luvan muuttaminen, rajoittaminen tai peruuttaminen olisi mahdollista, jos luvanhaltija on toistuvasti tai vakavasti rikkonut tässä laissa säädettyä tai sen nojalla määrättyä taikka muita alusliikennettä koskevia säännöksiä eikä huomautuksen tai varoituksen antamista voida pitää riittävänä. Virheelliseen toimintaan puututtaessa 2 kohdan mukaisesti ei arvioitaisi yksittäisten tekojen moitittavuutta sinänsä vaan sitä, täyttääkö toiminta kyseisten tekojen jälkeenkin lupaa koskevat edellytykset ja onko toiminta muuten lainmukaista. Näin ollen, vaikka toimenpiteet 2 kohdan mukaisissa tilanteissa lähentyvät rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia erityisesti suhteessa 1 kohdan mukaisiin tilanteisiin, niissä olisi kuitenkin kyse eräänlaisista hallinnollisia turvaamistoimista.
Momentin 3 kohdan mukaan luvan peruuttaminen, muuttaminen tai rajoittaminen olisi mahdollista myös, jos on muusta kuin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta syystä perusteltua syytä epäillä, ettei luvanhaltija kykene harjoittamaan luvassa tarkoitettua toimintaa turvallisesti.
Edellä 2 momentissa kuvattuja tilanteita saattaa syntyä tahallisen toiminnan, tahattomien virheiden taikka muunlaisen laiminlyönnin seurauksena. Momentin sanamuoto antaisi Liikenne- ja viestintävirastolle liikkumavaraa valita tarkoituksenmukaisin keino reagoida virheelliseen tai puutteelliseen toimintaan. Tavoitteena on, että toimintaa ohjaavien säännösten rikkomiseen on sovellettavissa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sääntelyä noudatetaan asianmukaisesti. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Liikenne- ja viestintäviraston olisi arvioitava tilannetta kokonaisuutena ja valittava muuttamisen, rajoittamisen ja peruuttamisen väliltä oikeasuhtaisin toimi. Oikeasuhtaisena olisi pidettävä toimea, jolla saavutetaan lainmukainen oikeustila rajoittaen mahdollisimman vähän luvanhaltijan ammatti- tai elinkeinotoimintaa. Peruuttaminen hallinnollisena sanktiona puuttuu voimakkaasti toimijoiden oikeusasemaan suhteessa lievempänä pidettäviin muuttamiseen ja rajoittamiseen, joten peruuttamisen olisi oltava viimesijainen keino puuttua virheelliseen toimintaan.
Seuraamuksen tarvetta arvioitaessa momentin sanamuoto lisäksi edellyttäisi, että viranomainen ottaa huomioon myös muuttamista, rajoittamista ja peruuttamista lievemmät keinot: viranomaisen olisi arvioitava mahdollisuutta ensin antaa luvanhaltijalle kirjallinen huomautus tai varoitus. Vasta, jos lievempi toimenpide ei johda epäkohtien poistamiseen, olisi pätevyyttä tai hyväksyntää voitava muuttaa tai rajoittaa tai kokonaan perua. Vain jos turvallisuuden voidaan katsoa olevan vakavasti uhattuna, olisi rajoittaminen, muuttaminen tai peruuttaminen voitava tehdä ilman kirjallista huomautusta tai varoitusta. Huomautuksen ja varoituksen perusteista ehdotetaan säädettäväksi 67 §:ssä.
Viranomaisen olisi siten valittava käytettävissä olevista keinoistaan oikeasuhtaisin. Lähtökohdaksi on asetettavissa, että hallinnollisen sanktion, kuten seuraamusmaksun, tulee olla viimesijainen suhteessa muihin samasta rikkomuksesta määrättäviin hallinnollisiin seuraamuksiin, kuten esimerkiksi lupakirjan peruuttamiseen. Seuraamusjärjestelmän toimivuus ja oikeasuhtaisuus saattavat kuitenkin tapauskohtaisesti puoltaa seuraamusmaksun käyttöönottoa esimerkiksi henkilöluvan peruuttamista edeltävänä seuraamuksena. Tätä korostettaisiin myös pykälän 3 momentissa, jossaehdotetaan säädettäväksi, että Liikenne- ja viestintävirasto voi peruuttaa luvan vain, jos lievempää seuraamusta ei asiasta kokonaisuudessaan ilmenevät seikat huomioon ottaen voida pitää riittävänä. Luvan peruutus voidaan määrätä olemaan voimassa rikkomuksen vakavuuteen suhteutetun määräajan tai toistaiseksi.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että henkilöluvanhaltija olisi velvollinen viipymättä palauttamaan peruutettu henkilölupa Liikenne- ja viestintävirastolle. Kyseisen velvoitteen tavoitteena on ehkäistä ammatinharjoittamista ilman voimassaolevaa henkilölupaa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto voi ottaa henkilölupakirjan haltuunsa asian selvittämisen ajaksi välittömästi 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Lupakirja on viipymättä palautettava, jos lupaa ei peruuteta.
67 §.Huomautus ja varoitus. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa luvanhaltijalle huomautuksen, jos tämä muutoin kuin 66 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla jättää noudattamatta säännöksiä tai määräyksiä, jotka koskevat luvassa tarkoitettua toimintaa. Virasto voi antaa varoituksen, jos huomautusta ei asiasta ilmenevät seikat kokonaisuudessaan huomioiden voida pitää riittävänä. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa luvanhaltijan virheelliseen toimintaan puuttuminen henkilöluvan ehtoja tai voimassaoloa muuttamatta. On tarpeen, että laissa mahdollistettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle huomautuksen tai varoituksen antaminen esimerkiksi lievemmässä tilanteessa, jossa rikkominen tai laiminlyönti ei ole tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tehty. Tavoitteena on, että luvanhaltijalle varataan mahdollisuus korjata omaa toimintaansa viranomaisen edellyttämällä tavalla.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että huomautus annetaan suullisesti tai kirjallisesti. Varoitus annettaisiin kirjallisesti, ja siitä olisi tehtävä merkintä liikenteen palveluista annetun lain mukaiseen liikenneasioiden rekisteriin.
68 §.Seuraamusmaksu. Pykälään koottaisiin yksilöity luettelo teonkuvauksista, joiden perusteella toimijalle voitaisiin määrätä seuraamusmaksu. Seuraamusmaksun määräämisen edellytyksenä olisi kaikissa momenteissa tekijän tahallisuus tai huolimattomuus, kuten voimassa olevassa luotsausrikkomuksessa. Pykälässä sanktioitavaksi ehdotetut teot voivat merkittävästi heikentää merenkulun turvallisuutta ja Suomen rantavaltion etuja, joten toimijoiden huolellinen toiminta on erityisen tärkeää. Vastuuta on myös tärkeää tehostaa viranomaisen riittävän tehokkailla mahdollisuuksilla puuttua virheelliseen toimintaan. Liikenne- ja viestintävirastolla olisi lainkohdan sanamuodon perusteella mahdollisuus jättää seuraamusmaksu määräämättä harkintansa mukaan. Määräämättä jättäminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteissa, joissa virhe tai laiminlyönti arvioidaan vähäiseksi tai niiden syntymiseen on vaikuttanut muita lieventäviä seikkoja.
Pykälän 1 kohdan mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä 4 §:ssä ja sen nojalla annetussa määräyksessä tarkoitetun luotsinkäyttövelvollisuuden laiminlyönnistä, jollei 5–7 §:stä muuta johdu. Luotsinkäyttöalueen ja luotsinkäyttövelvollisuuden tarkemmat raja-arvot sekä luotsinkäyttölinjat ja luotsipaikat määriteltäisiin 4 §:n 7 momentin nojalla annetussa määräyksessä. Luotsinkäyttövelvollisuutta koskevista sallituista vapautuksista ja poikkeuksista säädettäisiin lain 4–7 §:ssä. Pääsääntöisesti luotsinkäyttövelvollisuuden laiminlyöntiin voisi syyllistyä aluksen päällikkö, mutta joissakin tilanteissa myös esimerkiksi laivaisännän sanktiointi voisi tulla kyseeseen, jos laivaisännän katsotaan vaikuttaneen laiminlyöntiin. Sanktioinnin tarkoitus on ennaltaehkäistä tilanteita, joissa alukset laiminlyövät luotsinkäytön ja toisaalta tehostaa viranomaisen mahdollisuuksia puuttua kyseiseen moitittavaan toimintaan.
Pykälän 2 kohdassa sanktioitaisiin luotsauspalvelun tarjoaminen 8 §:ssä säädetyn vastaisesti. Luotsauspalveluja ei saisi kyseisen pykälän mukaan tarjota muu kuin luotsausyhtiö. Näin ollen seuraamusmaksu voitaisiin määrätä luonnolliselle henkilölle tai muulle oikeushenkilölle, kuin luotsausyhtiölle, jonka voidaan katsoa tarjoavan luotsauspalvelua. Seuraamusmaksu voitaisiin määrätä myös luotsin lupakirjan haltijalle, jonka katsotaan itsenäisesti tarjoavan luotsauspalvelua ilman työsuhdetta 8 §:ssä tarkoitettuun luotsausyhtiöön. Luotsauspalvelulla tarkoitetaan 3 §:n 14 kohdan mukaan toimintaa, jossa toisen lukuun tarjotaan luotsausta alukselle Suomen luotsinkäyttöalueella ja Saimaan kanavan vuokra-alueella tai tähän toimintaan liittyviä tilaus- ja kuljettamispalveluita. Sanktioinnin tarkoituksena on ennaltaehkäistä luotsausyhtiölle säädetyn yksinoikeuden rikkomista ja toisaalta tehostaa viranomaisen mahdollisuuksia puuttua kyseiseen moitittavaan toimintaan.
Pykälän 3 ja 4 kohdat koskisivat aluksen päällikön tai tämän asiamiehen vastuuta 17 §:n 2 momentin mukaisen tiedonantovelvollisuuden ja 12 §:n 1 momentissa tarkoitetun ennakkotiedon toimittamisvelvollisuuden laiminlyönneistä. Kyseisillä velvollisuuksilla on olennaista merkitystä merenkulun turvallisuuden varmistamisessa. Turvallisuuskriittisen tiedon puuttuminen voi pahimmillaan johtaa onnettomuuksiin. Tämän vuoksi velvollisuuksien noudattamista on tarpeen tehostaa ennaltaehkäisevällä sanktiosääntelyllä.
Pykälän 5 kohdan mukaan luotsaaminen ilman 30 §:ssä säädettyä oikeutta olisi sanktioitavaa. Luotsaus on määritelmällisesti ainoastaan luotsin suorittamaa alusten ohjailuun liittyvää toimintaa. Tekomuotoon voisi siten syyllistyä luotsi, joka esimerkiksi luotsaa väylää, jolle hänellä ei ole voimassaolevaa lupakirjaa. Voimassa oleva lupakirja ja sen uusimiseen liittyvät menettelyt ovat käytännössä ainoa keino viranomaiselle varmistaa, että hakijalla on riittävä osaaminen kullakin väylällä toimimiseksi ja näin ollen merenkulun turvallisuuden varmistamiseksi. Ehdotettu sanktiointi on viranomaiselle tärkeä keino puuttua virheelliseen toimintaan etenkin tilanteissa, joissa pätevyyskirjan peruuttaminen ei tule kyseeseen.
Luotsausyhtiön palveluksessa olevaan henkilöön ja tutkintoja vastaanottavaan henkilöön sovellettaisiin lisäksi rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä heidän suorittaessaan tässä laissa luotsausyhtiön tai tutkintoja vastaanottavan henkilön vastuulle tarkoitettuja tehtäviä.
Pykälän 6 kohdan mukaan sanktioitavaa olisi itämerenluotsauksen harjoittaminen 55 §:ssä säädetyn vastaisesti. Seuraamusmaksu voitaisiin siten määrätä luotsausyhtiölle tai muulle oikeushenkilölle, joka tarjoaisi itämerenluotsausta ilman, että sen lukuun toimivalla on voimassa oleva itämerenluotsin lupakirja sekä luonnolliselle henkilölle, joka tarjoaa itämerenluotsausta ilman voimassaolevaa itämerenluotsin lupakirjaa. Sanktiosäännöksen tarkoituksena on mahdollistaa tehokas viranomaisvalvonta ja puuttuminen erityisesti tilanteisiin, joissa itämerenluotsausta harjoitetaan 55 §:n vastaisesti eli ilman tarvittavaa lupakirjaa. Itämerenluotsausta voi tarjota niin luonnollinen henkilö kuin oikeushenkilö.
69 §.Seuraamusmaksun suuruus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi seuraamusmaksun suuruudesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeushenkilölle määrättävän seuraamusmaksun suuruudesta. Laivanisännälle ja luotsausyhtiölle määrättävä seuraamusmaksu saisi olla enintään 100 000 euroa. Pykälän 2 momentin mukaan luonnolliselle henkilölle määrättävä seuraamusmaksu saisi olla enintään neljä prosenttia hänen rikkomuksen päättymistä edeltäneenä vuonna toimitetun verotuksen mukaisista tuloistaan, kuitenkin enintään 5 000 euroa. Jos tuloja ei voida luotettavasti selvittää verotuksen mukaisista tuloista, ne voitaisiin arvioida muun saatavan selvityksen perusteella.
Seuraamusmaksun tarkoitus on ehkäistä ennalta laiminlyöntejä ja siten turvata lain tarkoituksen toteutumista, eli merenkulun turvallisuutta. Ehdotettuja seuraamusmaksun enimmäissuuruuksia arvioitaessa pyritty määrittämään taso, joka on vaikutukseltaan riittävän ennaltaehkäisevä. Arvioinnissa on otettu huomioon, että 68 §:ssä tarkoitetuissa teoissa on pahimmillaan kysymys merkittävistä merenkulun ja ympäristön turvallisuutta vaarantavista teoista. Kyseisiin tekoihin voidaan katsoa sisältyvän merkittäviä vahinkoriskejä niin yksilön ja yhteiskunnan kuin ympäristön turvallisuuden kannalta.
Arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon, että kansalliseen harkintaan perustuvien seuraamusmaksujen suuruuden on hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevien sääntelyperiaatteiden mukaan oltava lähtökohtaisesti maltillinen Rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia koskevan sääntelyn kehittäminen. Työryhmän mietintä. Oikeusministeriö, Mietintöjä ja lausuntoja 52/2018, s. 41.. Toisaalta on otettava huomioon, että 68 §:n tarkoittamat tekijätahot voivat olla monenlaisia. Kysymys voi olla esimerkiksi pienehköstä paikallisesta varustamosta tai aluksesta, mutta toisaalta myös suuresta maailmanlaajuisesti operoivasta monikansallisesta varustamoyhtiöstä, jonka kansainvälinen liikevaihto on huomattava. Osaan teoista voisi syyllistyä myös yksityishenkilö. Myös tekotavat eroavat niiden muodostaman vahinkoriskin osalta. Tämän vuoksi pykälän 3 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun suuruudessa huomioitavista seikoista. Maksun suuruus perustuisi kokonaisarviointiin ja kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet olisi otettava huomioon. Huomioitavia tekijöitä olisivat 1) rikkomuksen laatu, laajuus, vahingollisuus, kestoaika ja toistuvuus; 2) rikkomuksella saavutettu hyöty, jos tämä tieto on saatavilla; 3) elinkeinonharjoittajan toimet vahingon lieventämiseksi tai korjaamiseksi; ja 4) tekijän taloudellinen asema. Esimerkiksi tekijän keskivertoa vahvempi taloudellinen asema voisi puoltaa euromäärältään suuremman seuraamusmaksun määräämistä suhteessa tekoon, jossa tekijä on pienempi toimija. Taloudellisella asemalla tarkoitettaisiin siten oikeushenkilöiden osalta esimerkiksi niiden liikevaihtoon kohdistuvaa arviointia.
70 §.Seuraamusmaksun määrääminen tai määräämättä jättäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin seuraamusmaksun määräämisestä ja määräämättä jättämisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin mukaan seuraamusmaksun määräisi Liikenne- ja viestintävirasto. Seuraamusmaksu määrättäisiin esittelystä. Seuraamusmaksun saajana olisi valtio.
Liikenne- ja viestintäviraston työjärjestyksen TRAFICOM/120320/00.00.01/2020, annettu 20.6.2022 ja tullut voimaan 21.6.2022. mukaan viraston ylijohtaja tekisi päätöksen seuraamusmaksuja ja muita hallinnollisia seuraamuksia koskien. Työjärjestyksen mukaan viraston päätökset tehdään pääsääntöisesti esittelystä. Asia voidaan ratkaista ilman esittelyä, jos päätös on rutiiniluontoinen ja asian ratkaiseminen ilman esittelyä ei vaaranna asianosaisen tai yleistä oikeusturvaa eikä päätöksen tekemiseen esittelystä ole muutoinkaan erityistä syytä. Asia voidaan ratkaista ilman esittelyä myös, jos ratkaisu on välttämätöntä tehdä välittömässä valvontatoimessa ilman viivytystä eikä esittelymenettelyä voida asian luonteen vuoksi pitää tarkoituksenmukaisena. Pääjohtaja vahvistaa tarvittaessa tarkemmat määräykset ratkaisuvallasta.
Seuraamusmaksun kohteen oikeusturvasta johtuu, että päätös seuraamusmaksusta tulisi tehdä lähtökohtaisesti esittelystä. Perustuslain 118 §:n 2 momentin säännöksen esittelijän vastuusta voidaan katsoa viittaavan siihen, että päätöksenteko esittelystä hallintoasioissa, kuten seuraamusmaksujen määräämiseksi, on yleinen lähtökohta. Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain (935/2018) 7 §:n mukaan pääjohtaja ratkaisee virastolle kuuluvat asiat, joita ei ole säädetty tai viraston työjärjestyksellä määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Pääjohtaja voi myös ottaa yksittäistapauksessa ratkaistavakseen asian, joka muutoin olisi hänen alaisensa ratkaistava. Säännös antaa mahdollisuuden työjärjestyksellä antaa tästä poikkeavia määräyksiä taikka määräyksiä siitä, että seuraamusmaksun määrääminen osoitetaan jonkun muun kuin pääjohtajan toimivaltaan kuuluvaksi.
Viraston olisi myös huolehdittava, että sen seuraamusmaksun määräistä koskevat menettelyt takaavat seuraamusmaksun kohteen oikeusturvan. Viraston vastuulle jäisi myös työjärjestyksellä tai muuten päättää, kuka toimisi seuraamusmaksuja koskevissa päätöksissä esittelijänä. Mikäli virasto katsoo tarpeelliseksi, voisi se kehittää maksun määräämistä koskevia menettelyjään edelleen ja ottaa käyttöön esimerkiksi monijäsenisen seuraamuskollegion, jonka tehtäväksi maksujen määrääminen annettaisiin.
Seuraamusmaksua koskevasta päätöksestä saisi valittaa ehdotetun luotsauslain 71 §:n 2 momentin mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että seuraamusmaksua ei saisi esittää määrättäväksi ja se olisi jätettävä määräämättä, jos rikkomus ei ole vakava tai toistuva ja tekijä on ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin rikkomuksen korjaamiseksi välittömästi sen havaitsemisen jälkeen taikka jos seuraamusmaksun määräämistä on pidettävä ilmeisen kohtuuttomana. Tekijällä tarkoitettaisiin moitittavaan tekoon syyllistynyttä laivanisäntää tai sen palveluksessa olevaa henkilöä, luotsausyhtiötä tai luotsia, jolle seuraamusmaksu esitetään määrättäväksi.
Säännökseen sisältyvä viittaus kohtuuttomuuteen, samoin kuin 68 §:n mukainen sanamuoto ”voidaan määrätä” jättäisi viranomaiselle harkintavaltaa tehdä oikeasuhtaisuusarviota käytettävissä olevien keinojen välillä. Seuraamusmaksun tarvetta arvioitaessa viranomaisen tulisi ottaa huomioon myös muut käytettävissä olevat keinot ja valita niistä oikeasuhtaisin. Lähtökohdaksi on asetettavissa, että rangaistusluontoisen hallinnollisen sanktion, kuten seuraamusmaksun, tulee olla viimesijainen suhteessa muihin samasta rikkomuksesta määrättäviin hallinnollisiin seuraamuksiin, kuten esimerkiksi varoituksen antamiseen. Seuraamusjärjestelmän toimivuus ja oikeasuhtaisuus saattavat tapauskohtaisesti puoltaa seuraamusmaksun käyttöönottoa esimerkiksi henkilöluvan peruuttamista edeltävänä seuraamuksena.
Lainsäädännössä ei ole yleistä vanhentumissäännöstä hallinnollisille sanktioille. Tämän vuoksi pykälän 2 momentin mukaan seuraamusmaksua ei saisi määrätä, jos teosta on kulunut yli viisi vuotta.
Pykälän 3 momentti sisältäisi ne bis in idem -periaatteen eli kaksoisrangaistavuuden kiellon. Säännöksenmukaan seuraamusmaksua ei saisi esittää määrättäväksi tai määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Sille, jolle on määrätty seuraamusmaksu, ei saisi samasta teosta tuomita tuomioistuimessa rangaistusta.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Tämä niin sanottu ne bis in idem -kielto sisältyy myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 7 kohtaan ja EU:n perusoikeuskirjan 50 artiklaan. Myös Suomen perustuslain yksilön oikeusturvaa koskevan 21 §:n 2 momentin säännös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista edellyttää, että kielto huomioidaan lainsäädännössä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä kiellon soveltamisala ei rajoitu vain varsinaisiin rikosoikeudellista rangaistusta koskeviin tuomioihin, vaan se ulottuu myös erilaisiin rangaistusluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin.
Pykälän 4 momentin ehdotetaan sisältävän seuraamusmaksun vanhentumista ja täytäntöönpanoa koskevat säännökset. Maksun täytäntöönpanosta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002). Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta vastaisi siten Oikeusrekisterikeskus. Toimivaltaisen viranomaisen päätös hallinnollisesta seuraamusmaksusta on täytäntöönpanokelpoinen, kun päätös on saanut lainvoiman.
Sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa ei säädetä julkisoikeudellisen saatavan vanhentumisesta. Tämän vuoksi pykälän 4 momentissa säädettäisiin muiden oikeusjärjestyksen seuraamusmaksun vanhentumissäännösten mukaisesti myös siitä, että seuraamusmaksu vanhenee viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen ratkaisun antamisesta. Seuraamusmaksun viivästyessä se olisi koroton. Lisäksi säädettäisiin, että luonnolliselle henkilölle maksettavaksi määrätty seuraamusmaksu raukeaa, kun maksuvelvollinen luonnollinen henkilö kuolee. Säännös vastaisi rikoslain 8 luvun 16 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan sakko raukeaa tuomitun henkilön kuollessa.
71 §.Muutoksenhaku. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muutoksenhausta Liikenne- ja viestintäviraston päätöksiin. Pykälän mukaan Liikenne- ja viestintäviraston muuhun kuin luotsin lupakirjan, PEC-lupakirjan, itämerenluotsin lupakirjan ja tutkintoja vastaanottavan henkilön lupakirjan peruuttamista tai rajoittamista sekä etäluotsausta koskevan luvan peruuttamista koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua Liikenne- ja viestintävirastolta. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa. Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla. Momentti sisältäisi lisäksi informatiivisen viittauksen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019).
72 §.Tuomioistuin. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että tämän lain 14, 17–20 ja 23 §:n mukaan käsiteltävissä asioissa toimivaltaisen tuomioistuimen määräytymiseen sovelletaan, mitä merilain 21 luvussa säädetään. Merilain 21 luvussa säädetään toimivaltaisista tuomioistuimista, merioikeuksista ja niiden kokoonpanosta. Yleisistä riita- tai rikosasian käsittelevistä tuomioistuimista säädetään puolestaan oikeudenkäymiskaaressa (4/1734). Ehdotetuissa 14, 17–20 ja 23 §:n mukaisissa velvollisuuksissa on kyse kapea-alaisesta ja eritysluonteisesta aiheesta, joka vaatii erityisosaamista ja asian tuntemista. Asianosaisten oikeusturvan kannalta on tarpeen keskittää kyseisten asioiden käsittely merioikeuteen, jolla on kokoonpanossaan yleisiä tuomioistuimia laajempaa merenkulkualan tuntemusta.
11 luku. Voimaantulo
73 §. Voimaantulo. Pykälä sisältäisi voimaantulosäännöksen ja säännöksen, jolla kumottaisiin voimassa oleva luotsauslaki ja asetus itämerenluotseista. Voimassa olevan luotsauslain kumoutuessa myös luotsauksesta annettu valtioneuvoston asetus (1385/2016) kumoutuisi. Lisäksi 11 päivänä tammikuuta 1982 annettu Merenkulkuhallituksen päätös itämerenluotseista (dnro 116/82/101) kumoutuisi, sillä se on annettu kumottavan itämerenluotseista annetun asetuksen nojalla.
74 §.Siirtymäsäännökset. Pykälä sisätäisi uutta lakia koskevat siirtymäsäännökset.