1
Lakiehdotuksen perustelut
8 §. Siviilipalveluspaikat. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa lakia.
Pykälän 2 momenttiin ehdotettavan muutoksen tarkoituksena on selkeyttää oikeustilaa, joka seuraisi maakunta- ja sote-uudistuksen voimaantulosta. Momenttiin lisättäisiin uusi 2 kohta, jonka mukaan palveluspaikkana voisi toimia maakunnan viranomainen tai liikelaitos lukuun ottamatta asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa annetun lain 16 §:ssä tarkoitettua maakunnan liikelaitoksen sosiaali- ja terveyskeskusta ja suunhoidon yksikköä. Maakunnat olisivat julkisoikeudellisia yhteisöjä, joten jatkossa myös maakunnan viranomaisella tulisi olla mahdollisuus toimia palveluspaikkana valtion ja kuntien viranomaisia vastaavalla tavalla. Maakuntalain 52 §:n 1 momentin mukaan maakunta perustaa yhden tai useamman liikelaitoksen, jonka tehtävänä on tuottaa maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, muita sille erikseen säädettyjä palveluja ja maakunnan sille järjestämisvastuunsa perusteella osoittamia tehtäviä. Saman pykälän 2 momentin mukaan maakunnan liikelaitos toimii maakunnan osana. Kuntien ja valtion liikelaitoksia vastaavalla tavalla myös maakunnan liikelaitos voisi jatkossa toimia palveluspaikkana, kunhan palveluspaikaksi hyväksyminen ei aiheuttaisi kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Siviilipalveluspaikaksi ei jatkossakaan tulisi voida hyväksyä yhteisöjä, jotka toimivat selvästi kilpailuasemassa vastaavalla toimivalalla toimivien yksityisoikeudellisten yritysten kanssa. Perustelu vastaisi ehdotetun 3 kohdan perusteluja kunnallisten liikelaitosten osalta.
Julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan tasapuolisia toimintaedellytyksiä eli kilpailuneutraliteettia koskevan vaatimuksen vuoksi kohdassa ehdotetaan säädettävän myös suoraan siitä, ettei asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa annetun lain 16 §:n mukainen maakunnan liikelaitoksen sosiaali- ja terveyskeskus tai suunhoidon yksikkö voisi toimia palveluspaikkana. Asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa annetun lain mukaan maakunnan liikelaitoksen sosiaali- ja terveyskeskuksen ja suunhoidon yksikön tehtävänä on tuottaa mainitun lain 3 luvussa säädettäviä suoran valinnan palveluja, joita lain 15 §:n mukaan voivat tuottaa myös palvelun tuottajiksi hyväksytyt yksityiset palveluntuottajat. Asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa annettu laki mahdollistaa siten yksityisten palveluntuottajien toimimisen kilpailevassa asemassa maakunnan liikelaitoksen sosiaali- ja terveyskeskuksen ja suunhoidon yksikön kanssa. Maakunnan liikelaitoksen sosiaali- ja terveyskeskuksen tai suunhoidon yksikön toimiminen siviilipalveluslain mukaisena palveluspaikkana voisi tuoda maakunnan liikelaitoksille kilpailuetua suhteessa yksityisiin suoran valinnan palveluita tarjoaviin sosiaali- ja terveyskeskuksiin tai suunhoidon yksikköihin, minkä välttämiseksi olisi tarpeen säätää siitä, ettei suoran valinnan palveluita tuottava maakunnan liikelaitoksen sosiaali-ja terveyskeskus tai suunhoidon yksikkö voisi toimia palveluspaikkana.
Momenttiin ehdotetun 3 kohdan mukaan palveluspaikkana voisi toimia kunnan viranomainen tai kunnallinen liikelaitos. Voimassa olevan lain esitöistä (HE 140/2007 vp, s. 34) ilmenevällä tavalla kunnalliset liikelaitokset ovat voineet toimia palveluspaikkoina jo voimassa olevan lain nojalla. Ehdotetun muutoksen tarkoituksena ei ole siis muuttaa nykytilaa, vaan tuoda nimenomaisesti säännöksessä esiin kunnallisten liikelaitosten mahdollisuus toimia palveluspaikkana ehdotetun 2 kohdan maakuntien liikelaitoksia vastaavalla tavalla. Voimassa olevan lain perusteluja (HE 140/2007 vp, s. 34) vastaavalla tavalla jatkossakin kunnallisen liikelaitoksen palveluspaikkahakemusta käsiteltäessä tulisi selvittää se, että palveluspaikaksi hyväksyminen ei aiheuta kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Siviilipalveluspaikaksi ei jatkossakaan tulisi hyväksyä yhteisöjä, jotka toimivat selvästi kilpailuasemassa vastaavalla toimialalla toimivien yksityisoikeudellisten yritysten kanssa.
Momenttiin lisättäisiin uudet 4—6 kohdat, joiden mukaan palveluspaikkoina voisivat toimia yliopistot, ammattikorkeakoulut ja ammatillisen koulutuksen järjestäjät. Säännösten tarkoituksena on selkeyttää nykytilaa, sillä käytännössä oppilaitosten julkisoikeudellinen muoto voi nykyisin vaihdella. Yliopistot ovat nykyisin säätiöitä tai julkisoikeudellisia laitoksia. Ammattikorkeakoulut toimivat osakeyhtiömuodossa. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät toimivat tavanomaisesti osakeyhtiömuodossa tai säätiöinä. Yhtiömuodossa toimivien oppilaitosten tavoitteena ei kuitenkaan ole tuottaa taloudellista voittoa, joten myös ne soveltuvat palveluspaikaksi.
Momenttiin ehdotettavan uuden 7 kohdan mukaan myös Pelastusopisto voisi toimia palveluspaikkana. Pelastusopiston tehtävänä on Pelastusopistosta annetun lain (607/2006) 2 §:n 1 momentin mukaan antaa pelastustoimen ja hätäkeskustoiminnan ammatillista peruskoulutusta, pelastustoimen päällystön ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta, normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumiseen valmentavaa koulutusta sekä huolehtia osaltaan pelastustoimen tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, tutkimistoiminnan koordinoinnista sekä tarvittaessa muistakin opiston toimialaan soveltuvista tehtävistä. Ehdotus ei muuttaisi nykytilaa, sillä Pelastusopistolla on ollut siviilipalvelusvelvollisia suorittamassa työpalvelua.
Momenttiin ehdotetut 8 ja 9 kohdat vastaisivat voimassa olevan 2 momentin 3 ja 4 kohtaa.
Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin uusi 1 kohta, jonka mukaan puolustusministeriö taikka sen hallinnonalan virastot tai laitoksen eivät voisi toimia palveluspaikkana. Säännös vastaa nykyistä käytäntöä, sillä vakaumuksen vuoksi siviilipalvelusvelvolliset eivät käytännössä hakeudu palvelukseen puolustusministeriön hallinnonalalle, ja heille olisi käytännössä vaikea tarjota siellä velvollisen vakaumuksen huomioivia palvelustehtäviä. Yhdessä 2 momenttiin ehdotettujen muutosten kanssa säännös tarkoittaisi, että palveluspaikkoina voisi toimia muu julkinen sektori lukuun ottamatta puolustusministeriötä tai sen hallinnonalaa.
Momenttiin ehdotettu 2 kohta vastaisi voimassa olevan 3 momentin 1 kohtaa.
Momenttiin lisättäisiin myös uusi 3 kohta, jonka mukaan eduskuntaryhmä ei voisi toimia siviilipalveluspaikkana. Säännöksen tarkoituksena on selkeyttää asiaan liittyvää tulkintaa. Eduskuntaryhmistä annetun lain (979/2012) 6 §:ssä säädetään eduskuntaryhmän jäsenyydestä seuraavasti: Eduskuntaryhmän muodostavat saman rekisteröidyn puolueen tai valitsijayhdistyksen ehdokaslistalta viimeksi toimitetuissa eduskuntavaaleissa muista vaalipiireistä kuin Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiristä valitut henkilöt sekä ne muut kansanedustajat, jotka eduskuntaryhmä jäsenikseen hyväksyy. Eduskuntaryhmän toiminta on puolueeseen sidottua etujärjestötoimintaa. Siviilipalveluslain tarkoituksena on siviilipalveluspaikkojen ja tehtävien osalta mahdollisimman puolueeton linja. Sääntely on perusteltua, koska myöskään varusmiespalveluksen suorittaminen ja poliittisen etujärjestötoiminnan yhdistäminen ei ole mahdollista.
Momenttiin ehdotetut 4 ja 5 kohdat vastaisivat voimassa olevan 3 momentin 2 ja 3 kohtaa.
Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 6 kohta, joka koskisi siviilipalveluspaikan toimintaedellytyksiä. Siviilipalveluspaikalla olisi oltava toimintaedellytykset huolehtia 1 momentissa tarkoitettujen palveluspaikan tehtävien suorittamisesta ja järjestää riittävä siviilipalvelusvelvollisen ohjaus ja valvonta työpalvelun aikana. Ehdotus ei muuttaisi nykytilaa, sillä käytännössä palveluspaikaksi ei ole hyväksytty sellaisia tahoja, joilla ei ole edellytyksiä suoriutua velvoitteistaan. Säännöksen tarkoituksena on selkeyttää oikeustilaa ja karsia sellaisia hakemuksia siviilipalveluspaikaksi, joiden perusteella on ilmeistä, ettei palveluspaikka voisi suoriutua tehtävistään. Toimintaedellytyksiä tulisi arvioida esimerkiksi sillä perusteella, onko palveluspaikalla riittävästi henkilöstöä velvollisen ohjauksen ja valvonnan järjestämiseksi. Säännös ilmentäisi myös palveluspaikan vastuuta järjestää siviilipalvelusvelvollisen ohjaus ja valvonta koko velvollisen työpalvelun aikana, palveluspaikan loma-ajat mukaan lukien.
Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momenttia.
9 §. Siviilipalveluspaikkahakemuksen käsittely ja siviilipalveluspaikkaoikeuden peruuttaminen. Voimassa olevan pykälän 2 momentti sisältää viittauksen muutettavaksi ehdotettavan 8 §:n 2 momentin 3 ja 4 kohtaan. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tämän vuoksi muutettavaksi siten, että momentissa oleva viittaus 8 §:n 2 momentin 3 kohtaan muutettaisiin viittaukseksi ehdotettavan lain 8 §:n 2 momentin 8 kohtaan. Edelleen momentissa oleva viittaus 8 §:n 2 momentin 4 kohtaan ehdotetaan muutettavan viittaukseksi ehdotettavan lain 8 §:n 2 momentin 9 kohtaan. Momenttia täsmennettäisiin myös siten, että uskonnollisen yhdyskunnan lisäksi momentissa mainittaisiin nimenomaisesti myös sen seurakunta ja yleishyödyllisen yhteisön lisäksi myös yhdistys ja säätiö. Täsmennyksellä ei muutettaisi lainsäädännön nykytilaa, sillä siviilipalveluskeskus pyytää mainittujen tahojen siviilipalveluspaikkahakemuksista lausunnon pääesikunnalta jo voimassa olevan lainsäädännön nojalla (HE 140/2007 vp, s. 35). Momenttiin tehtäisiin lisäksi tekninen kieliopillinen muutos.
Muilta osin pykälä vastaisi voimassa olevaa lakia.
13 §. Siviilipalvelushakemuksen käsittely. Pykälän 1 momentissa puolustusvoimien kirjoitusasua muutettaisiin siten, että se alkaisi isolla alkukirjaimella.
Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevaa lakia.
Pykälän 3 momentti muutettaisiin vastaamaan jäljempänä 18 §:ään ehdotettuja muutoksia, niin että momentin sisältämä informatiivinen viittaus koskisi vain siviilipalvelushakemuksen käsittelyä ylimääräistä palvelusta ja liikekannallepanon aikaista palvelusta koskevan päätöksen aikana eikä siviilipalvelusvelvollisen asemaa näissä olosuhteissa. Koska sekä voimassa oleva että jäljempänä ehdotettu 18 § sisältävät viittauksen asevelvollisuuslain ylimääräistä palvelusta ja liikekannallepanon aikaista päätöstä koskeviin säännöksiin, viitattaisiin momentissa jatkossa siviilipalveluslain sijaan suoraan näitä olosuhteita koskeviin asevelvollisuuslain säännöksiin. Ehdotus ei kuitenkaan muuttaisi nykytilaa, sillä siviilipalveluslain 64 ja 65 §:ssä tarkoitetut ylimääräistä palvelusta ja liikekannallepanon aikaista palvelusta koskevat olosuhteet seuraisivat välittömästi asevelvollisuuslaissa säädettyjä vastaavia olosuhteita.
18 §. Siviilipalvelukseen hakeminen erityisoloissa. Pykälään ehdotetaan muutosta, jonka mukaan jatkossa siviilipalveluslain 4 luvussa tarkoitettu vakaumuksentutkintamenettely koskisi vain niitä siviilipalvelukseen hakevia, joiden siviilipalvelushakemuksia ei ole hyväksytty ennen kuin tasavallan presidentti tekee päätöksen asevelvollisuuslaissa tarkoitetusta ylimääräisestä palveluksesta tai liikekannallepanon aikaisesta palveluksesta. Ehdotuksen mukaan rajanveto vakaumuksentutkinnan kohteeksi siirrettävien hakemusten osalta tehtäisiin sillä perusteella, onko siviilipalvelushakemusta koskeva hallintopäätös annettu vai ei. Käytännössä siviilipalvelushakemusten käsittelyaika hakemuksen jättämisestä hakemuksen hyväksymiseen on erittäin lyhyt ja hakemus on hyväksyttävä, jos se täyttää laissa muuten säädetyt edellytykset. Ehdotuksen tarkoitus on näiltä osin selkeyttää oikeustilaa eikä ehdotuksella olisi hakemusten käsittelyajan lyhyyden vuoksi olisi vaikutuksia hyväksyttävien siviilipalvelushakemusten joukkoon olosuhteissa, joissa siirrytään poikkeusoloihin. Siviilipalvelushakemusta koskevaan päätökseen liittyviä muutoksenhakusäännöksiä on perusteltu tarkemmin voimassa olevan lain esitöissä (HE 140/2007 vp, s. 85). Pykälässä muutettaisiin lisäksi puolustusvoimien kirjoitusasua niin, että se alkaisi isolla alkukirjaimella. Muilta osin pykälä vastaisi voimassa olevan lain 1 momenttia.
Pykälästä poistettaisiin voimassa olevan pykälän 2 momentin säännökset, joiden mukaan asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palveluksen suorittanut asevelvollinen, joka on hyväksytty siviilipalvelukseen, mutta joka ei ole aloittanut täydennyspalveluksen suorittamista ennen tasavallan presidentin päätöstä asevelvollisuuslaissa tarkoitetusta ylimääräisestä palveluksesta tai liikekannallepanon aikaisesta palveluksesta, on voinut joutua antamaan vakaumuksestaan selvityksen vakaumuksentutkintalautakunnalle. Lisäksi poistettaisiin voimassa olevan pykälän 3 momentin säännökset siitä, että asevelvollisen vakaumuksentutkintalautakunnalle antama selvitys vakaumuksesta on tullut käsitellä edellä tarkoitetussa tilanteessa uutena siviilipalvelushakemuksena niiden asevelvollisten osalta, jotka on jo hyväksytty siviilipalvelukseen ja että vakaumuksentutkintalautakunnan antama päätös on poistanut samalla asevelvolliselle aiemmin annetun siviilipalvelushakemusta koskevan päätöksen.
Muutoksella pyritään selkeyttämään siviilipalvelukseen hakeutuvien asemaa olosuhteissa, joissa ollaan lähellä asevelvollisuuslaissa ja siviilipalveluslaissa tarkoitettuja poikkeusoloja. Samalla laista poistettaisiin epäkohta, jonka mukaan asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palvelukseen suorittaneen ja tämän jälkeen siviilipalvelukseen hakeneen henkilön asema poikkeusoloissa on käytännössä ollut sidottu siihen, milloin hänet on määrätty aloittamaan täydennyspalveluksen suorittaminen. Ehdotus tarkoittaisi, että jatkossa myöskään jo kertaalleen annettua siviilipalvelukseen hyväksymistä koskevaa hallintopäätöstä ei voitaisi käsitellä uudelleen vakaumuksentutkintalautakunnassa, vaikka hakemuksen hyväksymisen jälkeen oltaisiin siirrytty niihin asevelvollisuuslain tarkoittamiin poikkeusoloihin, joissa vakaumuksentutkintalautakunta tulisi asettaa.
47 §. Majoituksen osoittaminen ja majoituskorvaukset. Pykälän otsikkoa muutettaisiin informatiivisempaan muotoon. Ehdotettu otsikko vastaisi voimassa olevaa lakia paremmin sitä, että pykälässä säädetään palveluspaikkojen velvollisuudesta osoittaa siviilipalvelusvelvolliselle majoitus ja palveluspaikkojen mahdollisuudesta saada valtiolta korvausta majoituksesta aiheutuneista kustannuksista.
Pykälän 1 momentti sisältäisi voimassa olevaa lakia vastaavalla tavalla siviilipalvelusvelvollisten majoitusta koskevan perussäännöksen, jonka mukaan siviilipalveluspaikan on osoitettava kirjallisesti siviilipalvelusvelvolliselle majoitus työpalvelun alkaessa. Majoituksen osoittamista on perusteltu tarkemmin voimassa olevan lain esitöissä (HE 140/2007 vp, s. 58).
Pykälän 2 momenttiin sijoitettaisiin voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momenttia vastaavalla tavalla yleiset periaatteet, joita noudatetaan valtion siviilipalveluspaikoille maksamissa majoituskorvauksissa. Korvauksen maksamista koskevaa säännöstä selkeytettäisiin niin, että siitä ilmenee korvauksen maksaminen palveluspaikan jättämää hakemusta vastaan. Säännöksistä poistettaisiin tarpeettomana maininta, että siviilipalveluskeskukselle ei makseta majoituskorvauksia, koska siviilipalveluskeskus on nykyisin osa valtion organisaatiota ja majoituskorvaukset ja siviilipalveluksen toimenpanoa koskevat menot maksetaan nykyisin samalta valtion talousarvion momentilta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin korvausten enimmäismääristä majoituksen sijaintipaikkakunnan mukaan. Majoituksesta siviilipalveluspaikalle tosiasiallisesti aiheutuvat kulut määräytyvät majoituksen sijaintipaikan perusteella, joten voimassa olevan pykälän 1 momenttia vastaavasti korvaukset olisi tarkoituksenmukaista porrastaa majoituksen sijaintipaikkakunnan mukaan. Kuntaryhmien jaottelua kuitenkin muutettaisiin vastaamaan yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) 10 §:n 3 momentin enimmäisasumismenoissa noudatettavia kuntaryhmiä. Mainittua säännöstä koskevien esitöiden (HE 52/2014 vp) mukaan kuntaryhmien luokittelu vastaisi porrastusta, joka on perustunut asumistuen saajien keskivuokriin eri kunnissa. Koska suuri osa siviilipalvelusvelvollisille osoitetuista majoituksista on yksityisiä vuokra-asuntoja, vastaavan luokittelun käyttö olisi perusteltua myös siviilipalveluslaissa. Kuntaryhmistä säädettäisiin momentin 1-4 kohdissa. Mainituissa kohdissa säädettäisiin myös lain voimaan tullessa noudatettavista majoituskorvausten enimmäismääristä kussakin kuntaryhmässä. Ehdotetut majoituskorvausten enimmäismäärät perustuisivat siihen, paljonko vuokratason kehityksessä on tapahtunut nousua suhteessa voimassa olevassa laissa säädettyihin enimmäismääriin sen voimaantulon jälkeen vuodesta 2008.
Ehdotettu 4 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momenttia. Säännöksen ensimmäisen virkkeen kirjoitusasua selkeytettäisiin vastaamaan pykälän 1 momentissa ehdotettua siviilipalveluspaikan velvollisuutta osoittaa siviilipalvelusvelvollisen majoitus.
Ehdotettu 5 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 4 momenttia. Säännöksen sanamuotoa muutettaisiin siten, että kysymys on asiallisesti korvauksen hakemisesta laskuttamisen sijaan.
Voimassa olevan pykälän 5 momentti sisältää valtuuden säätää majoituskustannusten korvaamiseen liittyvästä menettelystä valtioneuvoston asetuksella. Säännös on osoittautunut tarpeettomaksi, joten momentti ehdotetaan poistettavaksi. Edellä mainittu 5 momentti olisi toisin sanoen pykälän viimeinen momentti.
65 §. Liikekannallepanon aikainen palvelus. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa lakia.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että puolustusvoimat kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella. Muilta osin momentti vastaisi voimassa olevaa lakia. Momentin mukaan siviilipalvelusvelvolliset voitaisiin tarvittaessa määrätä palvelukseen työ- ja elinkeinoministeriön kuulutuksella. Kuulutukseen sovellettaisiin julkisista kuulutuksista annettua lakia (34/1925). Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi hallintolain muuttamisesta, julkisista kuulutuksista annetun lain kumoamisesta ja maakaaren 12 luvun 3 §:n muuttamisesta (HE 239/2018 vp) ehdotetaan kumottavaksi julkisista kuulutuksista annettu laki ja lisättäväksi julkista kuuluttamista koskeva yleissäännös hallintolain (434/2003) uudeksi 62 a §:ksi. Ehdotettu kuulutuksia koskeva yleissäännös soveltuisi jatkossa myös momentissa tarkoitettuun kuulutukseen.
Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevaa lakia.
Voimassa olevan pykälän 4—6 momentin sisältämät siviilipalvelusvelvollisten liikekannallepanon aikaisia palveluspaikkoja koskevat säännökset ja siviilipalvelusvelvollisten määräämistä liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen koskevat säännökset sijoitettaisiin jatkossa ehdotettavaan uuteen 65 a §:ään.
65 a §.Liikekannallapanon aikaiset palveluspaikat ja palveluspaikan määrääminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 65 §:n 4 ja 6 momenttia vastaavasti siviilipalvelusvelvollisten liikekannallepanon aikaisista palveluspaikoista ja siviilipalvelusvelvollisten määräämisestä liikekannallepanon aikaiseen palveluspaikkaan. Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on korjata voimassa olevassa laissa olevat säädösviittaukset vuonna 2011 kumottuun pelastuslakiin ja muihin viranomaisiin, joiden nimet ovat voimassa olevan lain voimaan tulon jälkeen muuttuneet. Sääntelyn kirjoitusasua selkeyttämällä pyrittäisiin myös selventämään siviilipalvelusvelvollisten asemaa liikekannallepanon aikana. Ehdotuksilla ei kuitenkaan muutettaisi siviilipalvelusvelvollisen velvollisuuksia tai viranomaisten tehtäviä poikkeusoloissa koskevaa nykytilaa. Siviilipalvelusvelvollisten poikkeusolojen aikaisia velvollisuuksia koskevien säännösten tarkoituksena olisi voimassa olevaa lakia vastaavasti mahdollistaa myös siviilipalvelusvelvollisten työpanoksen hyödyntäminen esimerkiksi viranomaistoimintojen ylläpidossa ja avustavissa tehtävissä, jos tarve sitä poikkeusoloissa edellyttää.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että siviilipalvelusvelvollisten liikekannallepanon aikainen palvelus suoritettaisiin liikekannallepanon aikaisissa palveluspaikoissa kyseisten palveluspaikkojen johtamana ja alaisuudessa. Sääntely vastaisi nykytilaa, sillä myös voimassa olevan lain 65 §:n 4 momentin mukaan palvelus liikekannallepanon aikana tapahtuisi eri viranomaisten alaisuudessa kuin normaaliolojen palvelus. Liikekannallepanon aikainen palvelus tapahtuisi liikekannallepanon aikaisen palveluspaikan johtamana ja alaisuudessa. Liikekannallepanon aikainen palveluspaikka vastaisi kaikista palveluspaikalle kuuluvista velvoitteista liikekannallepanon aikaisen palveluksen aikana.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin liikekannallepanon aikaisista palveluspaikoista. Sääntely vastaisi pitkälti voimassa olevan lain 65 §:n 4 momentin mukaista nykytilaa, jonka mukaan liikekannallepanon aikainen palvelus on voinut tapahtua siviilipalveluskeskuksen, pelastusviranomaisten, pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun osallistuvien eri viranomaisten taikka opetus- ja kulttuuriministeriön ja sen alaisten virastojen johtamana ja alaisuudessa. Ehdotuksen mukaan liikekannallepanon aikaisista palveluspaikoista säädettäisiin jatkossa suoraan siviilipalveluslaissa. Voimassa olevaa lakia vastaavasti viranomaisten tehtävät määräytyisivät kunkin toimialan omien säännösten tai muun lainsäädännön mukaisesti. Yhteistä poikkeusolojen palveluspaikkoina toimivien viranomaisten tehtäville olisi, että ne voidaan joitakin mahdollisia erityistehtäviä lukuun ottamatta katsoa siviililuonteisiksi. Siviilipalvelusvelvollisia voitaisiin siviilipalveluslain 36 §:n tarkoittamalla tavalla heidän vakaumustaan kunnioittaen sijoittaa niihin suorittamaan liikekannallepanon aikaista palvelusta.
Liikekannallepanon aikaisia palveluspaikkoja koskevien säännösten on tarkoituksenmukaista olla riittävän väljiä, jotta tarpeen vaatiessa siviilipalvelusvelvollisten työvoimaa voitaisiin ohjata niihin tehtäviin, joissa todellinen tarve poikkeusoloissa ilmenee. Tällöin mahdollisia palveluspaikkoja ei myöskään rajautuisi tahattomasti pois viranomaitsen organisaatioissa mahdollisesti tapahtuvien muutosten vuoksi. Poikkeusolojen aikaista palvelusta koskevaa sääntelyä, palveluspaikkoina toimivia viranomaisia ja mahdollisia palvelustehtäviä on perusteltu tarkemmin voimassa olevaa säännöstä koskevissa lain esitöissä (HE 140/2007 vp, s. 65).
Momenttiin ehdotettu 1 kohta käsittäisi eri ministeriöt ja niiden hallinnonalalle kuuluvat virastot, viranomaiset sekä julkisoikeudelliset yhteisöt ja -laitokset. Säännöksellä suljettaisiin erikseen pois mahdollisuus, että puolustusministeriö ja sen hallinnonala voisi toimia liikekannallepanon aikaisena palveluspaikkana, sillä siviilipalvelukseen kuuluvan vakaumusedellytyksen vuoksi velvollisia ei käytännössä voitaisi ohjata Puolustusvoimien palvelukseen poikkeusoloissa. Säännöksen tarkoittamia palveluspaikkoja voisivat esimerkinomaisesti olla työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla KEHA-keskuksen erillisyksikkönä toimiva siviilipalveluskeskus ja Huoltovarmuuskeskus, sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla eri sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköt, liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla Liikenteen turvallisuusvirasto, maa-ja metsätalousministeriön hallinnonalalla Metsähallitus, ympäristöministeriön hallinnonalalla Suomen ympäristökeskus sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla Kansallisarkisto ja Museovirasto.
Ehdotettujen 2 ja 3 kohtien mukaan liikekannallepanon aikaisina palveluspaikkoina voisivat toimia maakuntien viranomaiset ja liikelaitokset sekä kuntien viranomaiset ja kunnalliset liikelaitokset. Säännökset vastaisivat näiltä osin ehdotetun 8 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohtaa.
Ehdotettujen 4—6 kohtien mukaan liikekannallepanon aikaisina palveluspaikkoina voisivat toimia yliopistot, ammattikorkeakoulut ja ammatillisen koulutuksen järjestäjät. Säännökset vastaisivat näiltä osin lakiehdotuksen 8 §:n 2 momentin 4—6 kohtaa koskevia ehdotuksia.
Ehdotetun 7 kohdan mukaan Pelastusopisto voisi toimia liikekannallepanon aikaisena palveluspaikkana. Pelastusopiston tehtävänä on Pelastusopistosta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan antaa pelastustoimen ja hätäkeskustoiminnan ammatillista peruskoulutusta, pelastustoimen päällystön ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta, normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumiseen valmentavaa koulutusta sekä huolehtia osaltaan pelastustoimen tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, tutkimistoiminnan koordinoinnista sekä tarvittaessa muistakin opiston toimialaan soveltuvista tehtävistä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 65 §:n 6 momenttia vastaavalla tavalla siviilipalveluskeskuksen velvollisuudesta määrätä siviilipalvelusvelvollisia liikekannallepanon aikaisiin palveluspaikkoihin. Voimassa olevaa lakia vastaavasti liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen määrääminen tapahtuisi liikekannallepanon aikaisten palveluspaikkojen tarpeiden mukaisesti. Liikekannallepanon aikainen palveluspaikka esittäisi siviilipalveluskeskukselle asiaa koskevan yksilöidyn pyynnön, jonka perusteella siviilipalveluskeskus määräisi kyseiseen palveluspaikkaan tarpeelliseksi katsomansa määrän siviilipalvelusvelvollisia. Sääntelyä on perusteltu tarkemmin voimassa olevaa säännöstä koskevissa lain esitöissä (HE 140/2007 vp, s. 66). Edellä 2 momentin 2—6 kohdassa ehdotettuja oppilaitoksia lukuun ottamatta poikkeusolojen aikaiset palveluspalveluspaikat olisi tarkoitus rajata käsittämään ainoastaan julkisen sektorin toimijat. Ehdotuksesta ilmenee, että terveydenhuollon ammattihenkilöstön poikkeusolojen aikaiset tehtävät määräytyisivät ensisijaisesti terveydenhuollon ammattihenkilöstöä poikkeusoloissa koskevan varausjärjestelmän puitteissa tai valmiuslain (1552/2011) terveydenhuollon työvelvollisuuden perusteella. Siviilipalvelusvelvollisia voitaisiin myös työantajan hakemuksesta varata poikkeusoloissa työnantajan palvelukseen lain 67 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 65 §:n 5 momenttia vastaavalla tavalla Puolustusvoimien mahdollisuudesta määrätä liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen sellainen siviilipalvelukseen hakeutunut henkilö, jonka vakaumuksentutkintalautakunnassa tutkittu vakaumus ei estä sijoittamista Puolustusvoimien palvelukseen. Valtionhallinnon nimiä koskevaa ohjeistusta vastaavasti Puolustusvoimat kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella. Koska ehdotetun lain 18 § sisältää ehdotuksen, jonka mukaan jatkossa vakaumuksentutkinta ei voisi kohdistua sellaisiin siviilipalvelukseen hakeutuneisiin henkilöihin, joiden siviilipalvelushakemus on jo kertaalleen hyväksytty, poistettaisiin säännöksestä maininta siviilipalvelusvelvollisen vakaumuksentutkintalautakunnalle antamasta selvityksestä.
12 luku Siviilipalvelusrekisteri ja tietosuoja
Luvun otsikkoa ehdotetaan tarkistettavaksi sanamuodoltaan ja muutettavaksi muotoon Siviilipalvelusrekisteri ja tietosuoja. Kyseessä olisi tekninen muutos, sillä siviilipalvelusvelvollisista pidettäviä henkilörekistereitä on vain yksi, siviilipalvelusrekisteri.
88 §. Rekisterinpitäjät. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan siviilipalveluskeskus vastaa siviilipalvelusrekisterin yleisestä toimivuudesta, tietoturvallisuudesta, rekisteriin talletettavien tietotyyppien määrittelystä, rekisteritoimintojen yhtenäisyydestä sekä muista rekisterinpitäjälle henkilötietolaissa säädetyistä tehtävistä. Henkilötietolaki on tarkoitus kumota tietosuojalailla, joten momentissa oleva viittaus henkilötietolakiin on poistettava. Jatkossa rekisterinpitäjän tehtävät ja vastuut määräytyisivät tietosuoja-asetuksen sekä tietosuojalain nojalla.
Tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa säädetään yhteisrekisterinpitäjistä, jotka määrittävät keskenään käsittelyn tarkoituksen ja keinot. Artiklan 1 kohdan mukaan: ”Jos vähintään kaksi rekisterinpitäjää määrittää yhdessä käsittelyn tarkoitukset ja keinot, ne ovat yhteisrekisterinpitäjiä. Ne määrittelevät keskinäisellä järjestelyllä läpinäkyvällä tavalla kunkin vastuualueen tässä asetuksessa vahvistettujen velvoitteiden noudattamiseksi, erityisesti rekisteröityjen oikeuksien käytön ja 13 ja 14 artiklan mukaisten tietojen toimittamista koskevien tehtäviensä osalta, paitsi jos ja siltä osin kuin rekisterinpitäjiin sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä määritellään rekisterinpitäjien vastuualueet. Järjestelyn yhteydessä voidaan nimetä rekisteröidyille yhteyspiste.” Artiklan 2 kohdan mukaan edellä 1 kohdassa tarkoitetusta järjestelystä on käytävä asianmukaisesti ilmi yhteisten rekisterinpitäjien todelliset roolit ja suhteet rekisteröityihin nähden. Järjestelyn keskeisten osien on oltava rekisteröidyn saatavilla. Artiklan 3 kohdan mukaan riippumatta 1 kohdassa tarkoitetun järjestelyn ehdoista rekisteröity voi käyttää tämän asetuksen mukaisia oikeuksiaan suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan.
Siviilipalveluslain 88 §:n mukaan siviilipalvelusrekisterin rekisterinpitäjiä ovat siviilipalveluskeskus, palveluspaikat palveluksessaan olevien siviilipalvelusvelvollisten osalta sekä siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuutta siviilipalveluslain 23 §:n perusteella määrittelevät ja terveystarkastuksen lain 24 §:n nojalla suorittavat lääkärit ja siviilipalveluspaikan lääkärit siviilipalvelusvelvollisen lääkärintarkastuskorttiin merkittävien tietojen osalta. Siviilipalveluslain 88 §:n mukaisten rekisterinpitäjien voidaan katsoa olevan tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa tarkoitettuja yhteisrekisterinpitäjiä. Rekisterinpitäjien vastuualueet on määritelty siviilipalveluslain 88 §:ssä sekä 89:ssä, jossa säädetään siviilipalvelusrekisteriin tietoja tallettavan rekisterinpitäjän vastuusta rekisteriin talletettujen tietojen virheettömyydestä sekä tallettamisen ja käytön laillisuudesta omien tehtäviensä hoidossa.
Jotta rekisterinpitäjien vastuualueet sekä todelliset roolit ja suhteet rekisteröityihin nähden olisivat mahdollisimman selkeät, pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa mainittujen siviilipalvelusrekisterin yleisestä toimivuudesta, tietoturvallisuudesta, rekisteriin talletettavien tietotyyppien määrittelystä ja rekisteritoimintojen yhtenäisyydestä huolehtimisen lisäksi siviilipalveluskeskus vastaisi myös siviilipalvelusrekisteriin talletettujen tietojen luovuttamisesta. Tietojen luovuttamista koskevan tehtävän säätäminen siviilipalveluskeskuksen vastuulle vastaisi nykytilaa, sillä tehtävä sisältyy niihin siviilipalveluskeskukselle säädettyihin muihin rekisterinpitäjälle henkilötietolaissa säädettyihin tehtäviin, joihin voimassa olevassa 1 momentissa ja sen perusteluissa viitataan (HE 140/2007 vp, s. 80, HE 123/2013 vp, s. 4). Mainittujen tehtävien lisäksi momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että siviilipalveluskeskus vastaisi tietosuoja-asetuksessa säädettävien rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisesta. Siviilipalveluskeskuksen vastuulle kuuluisivat rekisteröidyn informointia (12—14 artikla), rekisteröidyn oikeutta saada pääsy henkilötietoihin (15 artikla), oikeutta tietojen oikaisemiseen ja poistamiseen (16 ja 17 artikla) sekä oikeutta käsittelyn rajoittamiseen (18 artikla) koskevat tehtävät. Myös näiden tehtävien säätämisen siviilipalveluskeskukselle olisi tarkoitus vastata nykytilaa, sillä voimassa olevan 1 momentin perusteluiden mukaan siviilipalveluskeskus vastaa muun muassa rekisteröidyn tarkastusoikeuden käyttämisestä, josta säädetään henkilötietolaissa. Rekisteröidyn oikeuksien toteuttamista koskevien säätäminen siviilipalveluksen toimeenpanosta vastaavalle viranomaiselle olisi perusteltua, koska siviilipalveluskeskuksella on muita rekisterinpitäjiä paremmat tosiasialliset mahdollisuudet vastata mainituista tehtävistä. Tietojen luovuttamista ja rekisteröidyn oikeuksien toteuttamista koskevien tehtävien säätäminen siviilipalveluskeskukselle suoraan laissa toteuttaisi tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaan sisältyvää läpinäkyvyysperiaatetta. Pykälän 1 momentin lisäksi rekisterinpitäjien keskinäiset vastuualueet määriteltäisiin jatkossakin pykälän 2, 3 ja 4 momentissa sekä 89 §:ssä. Muiden kuin pykälän 1 momentissa määriteltyjen tehtävien osalta rekisterinpitäjien vastuualueet määräytyisivät viime kädessä kullekin rekisterinpitäjälle siviilipalveluslaissa säädettävien tehtävien mukaisesti.
92 §. Tietojen poistaminen siviilipalvelusrekisteristä. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että momentin viimeisessä virkkeessä sota-arkisto muutettaisiin Kansallisarkistoksi. Muutos ei johdu tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisesta, vaan on puhtaasti teknisluonteinen. Voimassa olevan pykälän 1 momentin viimeisen virkkeen maininta sota-arkistosta on vanhentunut, sillä sota-arkisto liitettiin jo 1.1.2008 voimaan tulleella arkistolain muutoksella (HE 66/2007 vp) osaksi arkistolaitosta ja Kansallisarkistoa. Nykyisin siviilipalvelusrekisteristä poistettavien tietojen päätearkistona tulisi olla Kansallisarkisto, josta säädetään Kansallisarkistosta annetussa laissa (1145/2016).
94 §. Tietojen luovuttaminen. Pykälän 1 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaan lakia, mutta siinä mainitut tahot, joille tietoja voitaisiin luovuttaa, muutettaisiin luettelomuotoon sääntelyn selkeyttämiseksi. Momenttiin ehdotetussa 1 kohdassa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta Maahanmuuttovirastolle. Ehdotetussa 2 kohdassa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta siviilipalvelusvelvollisen työnantajalle.
Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan rekisterinpitäjä saa luovuttaa tässä pykälässä mainitut tiedot teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa. Ennen tietojen luovuttamista teknisen käyttöyhteyden avulla tietoja pyytävän on esitettävä selvitys tietojen suojauksesta henkilötietolain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Henkilötietolaki on tarkoitus kumota tietosuojalailla, joten momentin viimeisessä virkkeessä oleva viittaus henkilötietolain 32 §:n 1 momenttiin on poistettava. Jatkossa rekisterinpitäjän velvollisuudesta huolehtia henkilötietojen suojaamisesta sekä käsittelyn turvallisuudesta säädetään tietosuoja-asetuksessa ja tietosuojalaissa, joihin viittaaminen erikseen tässä yhteydessä ei ole tarpeen.
Edellä mainitun lisäksi pykälän 2 momenttia olisi tarkistettava siten, että rekisterinpitäjän sijasta momentissa mainittujen tietojen luovuttamisesta vastaisi siviilipalveluskeskus. Tietojen luovuttamistehtävän säätämisen siviilipalveluskeskukselle vastaisi nykytilaa, sillä käytännössä siviilipalveluspaikalla tai siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuutta 23 §:n perusteella määrittelevillä ja terveystarkastuksen 24 §:n nojalla suorittavilla lääkäreillä ja siviilipalveluspaikan lääkäreillä ei ole ollut pykälässä mainittujen tietojen luovuttamista koskevia tehtäviä. Koska siviilipalveluskeskuksen ehdotetaan edellä todetulla tavalla vastaavan siviilipalvelusrekisterissä olevien tietojen luovuttamisesta, on tietojen luovuttamista koskevien tehtävien keskittämistä siviilipalveluskeskukselle pidettävä perusteltuna myös tässä yhteydessä. Muilta osin momentti vastaisi voimassa olevaa lakia.
96 §. Muutoksenhaku siviilipalveluskeskuksen ja siviilipalveluspaikan päätökseen. Siviilipalveluskeskus tekee vuosittain noin 9 000—10 000 sellaista hallinnollista päätöstä, johon on muutoksenhakuoikeus. Kaikkiaan siviilipalveluskeskuksen tekemien päätösten osalta valituksia on ollut vuosien 2010—2017 välillä noin 6—23 kappaletta vuodessa, ja ne ovat koskeneet lähes kaikki voimassa olevan 96 §:n 2 momentin mukaisia muita kuin palveluspaikan määräämistä tai siirtoa koskevia siviilipalveluskeskuksen päätöksiä. Vuosina 2010—2017 valituksia on tehty yhteensä 98 kappaletta. Suurin osa valituksista koskee palveluskelpoisuuspäätöksiä tai hakemuksesta takaisin aseelliseen palvelukseen annettua kielteistä päätöstä.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan oikaisuvaatimusmenettelyn lisäämistä eräisiin siviilipalveluskeskuksen päätöksiin. Hallintopäätöksiä koskevassa muutoksenhakumenettelyssä on tarkoituksenmukaista käyttää oikaisuvaatimusmenettelyä muutoksenhaun ensimmäisenä vaiheena mahdollisimman kattavasti. Oikaisuvaatimuksen ulkopuolelle tulisi jättää vain ne asiat, joihin oikaisuvaatimus ei sovellu. Suurin osa siviilipalveluskeskuksen hallintopäätöksistä kohdistuu siviilipalvelusvelvollisten palvelukseen määräämiseen, palveluskelpoisuuden luokitteluun ja työpalvelupaikan määräämiseen, joita koskevat päätökset käytännössä koskevat jokaista siviilipalveluksen suorittavaa henkilöä. Valituksia näistä päätöksistä on kuitenkin vain vähän ja ne ovat sisällöltään usein sellaisia, joiden oikaiseminen, mikäli se on tarpeellista, olisi parhaiten tehtävissä siviilipalveluskeskuksen toimesta. Oikaisuvaatimuksen lisääminen olisi perustelua myös täydennyspalvelukseen määräämistä, lykkäystä, palveluksesta vapauttamista sekä täydennyspalveluksesta vapauttamista koskevista päätöksistä. Oikaisuvaatimuksen lisääminen on perusteltua ottaen huomioon siviilipalveluskeskuksen tekemien päätösten määrä ja niistä tehtävien valitusten suhde. Oikaisuvaatimus on perusteltua myös huomioiden, että siviilipalveluskeskuksen henkilöstöresursseja ei ole tarkoituksenmukaista käyttää oikean valitusviranomaisten yksilöimiseen muutoksenhakuosoituksessa kussakin tapauksessa erikseen. Oikaisuvaatimuksen piirin tulisi noin 7 000—8 000 hallinnollista päätöstä vuodessa.
Voimassa olevaa 2 momenttia vastaavalla tavalla momentissa olisi tarpeellista säätää, että oikaisuvaatimusmenettelyn kohteeksi lisättävät päätökset olisivat täytäntöönpanokelpoisia oikaisuvaatimuksesta huolimatta lukuun ottamatta palveluskelpoisuuden määrittämistä koskevaa päätöstä.
Pykälän 2 momentin mukaan oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
Lakiehdotuksen mukaan muita siviilipalveluskeskuksen päätöksiä ja siviilipalveluspaikkojen päätöksiä koskevat muutoksenhakusäännökset muutettaisiin valitusviranomaisen osalta hallintoasioissa noudatettavien yleissäännösten mukaisiksi. Voimassa olevan lain mukaan siviilipalveluskeskuksen päätösten osalta valitusviranomainen on se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä siviilipalveluskeskus sijaitsee. Siviilipalveluskeskus on hallinnollisesti KEHA-keskuksen erillisyksikkönä toimiva viranomainen. Siviilipalveluskeskuksen sille siviilipalveluslaissa säädettyjen tehtävien perusteella tekemiä päätöksiä koskevat valitukset on käytännössä käsitelty vuodesta 2014 lukien KEHA-keskuksen sijaintipaikan Mikkelin perusteella Itä-Suomen hallinto-oikeudessa. Siviilipalveluskeskus käsittelee toimivaltaansa kuuluvien tehtävien puitteissa kaikkien siviilipalvelusta suorittavien henkilöiden asioita ja antaa niistä hallinnollisia päätöksiä. Siviilipalveluskeskuksen toimialueena on siten koko maa. Myös KEHA-keskuksen toimialueena on koko maa. Hallintolainkäyttölain 12 §:n 2 momentin mukaan sellaisen viranomaisen päätöksestä, jonka toimialueena on koko maa, valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiiriin päätös olennaisimmin liittyy sen vuoksi, että tässä tuomiopiirissä sijaitsee pääosa päätöksessä tarkoitetusta alueesta tai kiinteistöstä taikka sen henkilön kotikunta tai sen yhteisön kotipaikka, johon päätös pääosin liittyy. Vastaavasti hallituksen esityksessä laiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 29/2018 vp) ehdotettavan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n 3 momentin mukaan, jos päätöksen tehneen viranomaisen toimialueena on koko maa, toimivaltainen on se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä valittajan kotipaikka sijaitsee.
Siviilipalveluskeskuksen päätöksien osalta toimivaltaisen valitusviranomaisen muuttaminen yleisesti hallinnossa noudatettavien muutoksenhakusäännösten mukaiseksi tarkoittaisi, että toimivaltainen valitusviranomainen olisi se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä valittajan kotipaikka sijaitsee. Yksityishenkilön kotipaikalla tarkoitettaisiin hänen kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettua kotikuntaansa. Siviilipalveluskeskuksen antamissa siviilipalvelusvelvollisia koskevissa päätöksissä yleislain mukaisten muutoksenhakusäännösten soveltaminen tarkoittaisi sitä, että päätöksistä annettaviin valitusosoituksiin olisi kussakin yksilöitävä kunkin velvollisen kotikunnan perusteella määräytyvä toimivaltainen valitusviranomainen.
Pykälän 3 momentin mukaan siviilipalveluskeskuksen siviilipalveluspaikan siirtoa koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen 14 vuorokauden kuluessa siitä, kun valitus on annettu hakijalle tiedoksi siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Voimassa olevaa lakia vastaavasti momentissa ehdotetaan, että muutoksenhakuaika olisi palveluspaikan siirtoa koskevan päätöksen osalta edelleen 14 päivää siitä, kun päätös on annettu hakijalle tiedoksi. Tavanomaista lyhyempi valitusaika olisi voimassa olevaa lakia vastaavasti perusteltua sen vuoksi, että siviilipalveluslain 36 §:n tarkoittamalla tavalla palveluspaikka ei saisi olla siviilipalvelusvelvollisen vakaumuksen vastainen. Tämän oikeuden toteutumiseksi siviilipalvelusvelvollisen olisi saatava tarvittaessa siviilipalveluslain 16 §:n nojalla velvollisen omasta aloitteesta tai siviilipalveluskeskuksen aloitteesta annettu palveluspaikan siirtoa koskeva päätös ja sitä koskeva valitus käsiteltäväksi valitusviranomaisessa mahdollisimman joutuisasti. Momentista kuitenkin poistettaisiin säännös, jonka mukaan valitus olisi käsiteltävä kiireellisenä. Lähtökohtaisesti asioiden kiireellisyysjärjestyksestä päättämisen tulisi kuulua tuomioistuimen prosessinjohtoon. Siviilipalveluslain 15 §:ssä tarkoitettu siviilipalveluspaikan määrääminen puolestaan tapahtuu käytännössä velvollisen oman toivomuksen mukaisella tavalla, joten näiden päätösten osalta otettaisiin käyttöön oikaisuvaatimus edellä 1 momentissa ehdotetulla tavalla.
Voimassa olevaan lakiin verrattuna momentissa ei säädettäisi enää siitä, että siviilipalveluskeskuksen olisi toimitettava valituskirjelmä ja siihen liittyvät asiakirjat sekä lausuntonsa valitusviranomaiselle. Pykälässä säädettävien asioiden osalta noudatettaisiin siten jatkossa yleisesti hallintoasioita koskevissa valituksissa noudattavaa käytäntöä, jossa valituskirjelmä ja siihen liittyvät asiakirjat toimitetaan suoraan valitusviranomaiselle. Valitusviranomainen pyytäisi jatkossa asian selvittämiseksi lausunnon siviilipalveluskeskukselta.
Momentissa säädettäisiin voimassa olevan pykälän 1 momenttia vastaavalla tavalla, että valituksenalaisen päätös olisi täytäntöönpanokelpoinen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta muihin kuin ehdotetuissa 1 ja 3 momentissa tarkoitettuihin siviilipalveluskeskuksen päätöksiin ja palveluspaikan antamiin päätöksiin. Edellä 3 momenttiin ehdotettuja muutoksia vastaavalla tavalla valitusviranomainen siviilipalveluskeskuksen antamien päätösten osalta määräytyisi jatkossa hallintolainkäyttölain perusteella. Myös palveluspaikan antamissa päätöksissä valitusviranomainen voisi määräytyä jatkossa yleisesti hallintoasioiden käsittelyssä noudatettavien muutoksenhakusäännösten perusteella. Palveluspaikan tekemissä päätöksissä toimivaltainen olisi se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä hallintopäätöksen tehneen viranomaisen toimialue on. Yhteisön kotipaikasta määrätään esimerkiksi yhtiöjärjestyksessä tai yhdistyksen säännöissä. Ehdotus ei muuttaisi asiaa koskevaa nykytilaa, mutta momentista ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana maininta päätöksen tehneen viranomaisen kotipaikasta.
Voimassa olevaa 2 momenttia vastaavalla tavalla säännös kotiuttamista koskevan valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta säilyisi ennallaan.
Pykälän 5 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 3 momenttia.
97 §.Muutoksenhaku kurinpitorangaistukseen. Voimassa olevan pykälän 1 ja 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi sisällöltään vastaavat muutokset kuin ehdotetun 96 §:n 3 momenttiin. Samalla valitusviranomaista, valitusaikaa ja valituksen käsittelyä koskevat säännökset sisällytettäisiin kokonaisuudessaan ehdotettavaan uuteen 1 momenttiin ehdotettua 96 §:n 3 momenttia vastaavalla tavalla. Tavanomaista lyhyempi valitusaika kurinpitoasioissa olisi voimassa olevaa lakia vastaavasti perusteltua sen vuoksi, että kurinpitoasiat voivat vaikuttaa merkittävästi siviilipalvelusvelvollisen palveluksen suorittamiseen. Edellä 96 §:n 2 momenttiin ehdotettua muutosta vastaavasti momentista poistettaisiin asian kiireellistä käsittelyä koskeva säännös.
Pykälän 2 momentti vastaisi sisällöltään voimassa oleva lain 3 momenttia. Momenttia kuitenkin muutettaisiin niin, että siitä poistettaisiin teknisesti säännökset siviilipalveluskeskuksen ja hallinto-oikeuden päätösten täytäntöönpanokelpoisuudesta. Ehdotus ei muuttaisi nykytilaa, sillä vastaavat säännökset sisältyvät hallintolainkäyttölain 31 §:n yleissäännökseen. Koska jäljempänä ehdotetun 3 momentin mukaan käytössä olisi valituslupa, hallinto-oikeuden päätös on välittömästi täytäntöönpanokelpoinen, vaikka muutoin täytäntöönpanokelpoisuus edellyttää lainvoimaisuutta.
Pykälän 3 momentti vastaisi sisällöltään voimassa oleva lain 4 momenttia.
100 §. Hakeutuminen asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaiseen palvelukseen. Pykälän kirjoitusasua ehdotetaan selkeytettäväksi. Pykälän 1 momentti sisältäisi jatkossa vain hakemusta siviilipalveluksesta asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaiseen palvelukseen koskevan säännöksen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joilla hakemus asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaiseen palvelukseen voitaisiin hyväksyä. Kirjoitusasua muutettaisiin siten, että säännös ilmaisee selkeästi siviilipalveluskeskuksen velvollisuudeksi hakemuksen hyväksymisen. Sisällöllisesti ehdotetut 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevan pykälän 1 momenttia.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi asevelvollisuuslain mukaisen palveluksen suorittaneiden ja palveluksen jälkeen siviilipalvelukseen hakeneiden, eli niin sanottujen täydennyspalvelusvelvollisten, hakemuksia takaisin asevelvollisuuslain mukaiseen palvelukseen koskeva säännös. Ehdotetun uuden 3 momentin mukaan täydennyspalvelusvelvollisten hakemuksiin sovellettaisiin vastaavia säännöksiä kuin siviilipalveluksesta varusmiespalvelukseen hakeutuvien osalta lukuun ottamatta ikärajaa, jonka mukaan siviilipalvelushakemusta ei saa hyväksyä sen vuoden päätyttyä, jona siviilipalvelusvelvollinen on täyttänyt 28 vuotta. Täydennyspalvelusvelvolliset voisivat jatkossa hakea takaisin Puolustusvoimien reserviin myös sen vuoden jälkeen, jona he ovat täyttäneet 28 vuotta, jos he eivät vielä ole aloittaneet täydennyspalveluksen suorittamista. Muutos poistaisi laista siinä nykyisin olevan epäkohdan, jonka mukaisesti mainittua ikärajaa nuoremmat täydennyspalvelusvelvolliset voivat hakea takaisin Puolustusvoimien reserviin, kun taas ikärajan yli olevat velvolliset eivät voi tehdä hakemusta hyväksytysti.
Pykälän 4 ja 5 momentti vastaisivat voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momenttia. Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan kuitenkin tehtäväksi kirjoitusasullinen muutos, jossa puolustusvoimat kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella.
102 §. Hallinnon yleislakien soveltaminen. Voimassa olevassa pykälässä säädetään siinä mainittujen hallinnon yleislakien soveltamisesta siviilipalveluslain mukaisen hallintoasian käsittelyssä. Pykälän mukaan tämän lain mukaisen hallintoasian käsittelyssä sovelletaan hallintolakia, kielilakia (423/2003), henkilötietolakia ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia, jollei tässä laissa toisin säädetä. Säännös hallinnon yleislakien soveltamisesta siviilipalveluslain mukaisen hallintoasian käsittelyssä on tarpeen siitä syystä, että siviilipalveluspaikkoina toimii viranomaisten lisäksi myös yksityisoikeudellisia yhteisöjä.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädetty viittaus henkilötietolakiin poistettaisiin ja korjattaisiin viittaukseksi tietosuojalakiin (/). Tietosuojalain soveltamisalaa koskevan 2 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan tietosuoja-asetuksen 2 artiklan soveltamisalan mukaisesti. Lisäksi pykälän 1 momentin mukaan lakia ja tietosuoja-asetusta sovelletaan lisäksi, lukuun ottamatta asetuksen 56 artiklaa ja VII lukua, sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, jota suoritetaan mainitun 2 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun toiminnan yhteydessä, jollei muualla laissa toisin säädetä. Tietosuojalain 2 §:n 1 momentin soveltamisalaa koskevalla säännöksellä ulotetaan tietosuoja-asetuksen soveltamisala myös siviilipalveluslain nojalla tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn. Siviilipalveluslain mukaisen hallintoasian käsittelyssä olisi siten jatkossa noudatettava tietosuojalakia sekä tietosuojalain soveltamisalaa koskevan 2 §:n 1 momentin nojalla tietosuoja-asetusta lukuun ottamatta niin sanottuja yhdenluukunmekanismia ja yhdenmukaisuusmekanismia koskevia 56 artiklaa (johtava valvontaviranomainen) ja VII lukua (yhteistyö ja yhdenmukaisuus).
Pykälässä lueteltavien hallinnon yleislakien joukkoon lisättäisiin lisäksi viittaus sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettuun lakiin (13/2003).
Muilta osin pykälä vastaisi voimassa olevaa lakia.