1.1  Tausta

Opetus- ja kulttuuriministeriö ja sen toimialaan kuuluvat 11 virastoa muodostavat valtion sivistyshallinnon, joka vastaa yhteiskunnan sivistysperustasta. Varhaiskasvatus, koulutus, tiede, taide ja kulttuuri, tekijänoikeuspolitiikka, kirkollisasiat ja uskonnolliset yhdyskunnat sekä liikunta ja nuorisotyö uudistavat yhteiskuntaa ja luovat sivistystä. 

Sivistyshallinnon on uudistuttava, jotta toimiala voi vastata toimintaympäristön muutoksiin ja vahvistaa yhteiskunnan ja talouden uudistumiskykyä hyvinvoinnin ja kestävän kasvun mahdollistamiseksi. 

Uudistuksen taustalla ovat merkittävät toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset. Globaali ja eurooppalainen toimintaympäristö on murroksessa. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne on epävakaa. Ilmastomuutoksen hillitseminen on vaativa maailmanlaajuinen haaste. Tieteen, teknologian ja talouden kehitys, väestörakenteen muutokset ja syntyvyyden lasku, eri väestöryhmien ja alueiden eriarvoistumiskehitys sekä demokratian kehitys ja erilaistuvat arvot ja asenteet vaikuttavat merkittävästi koko julkisen hallinnon toimintakenttään ja heijastuvat monella tavalla opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan toimintaan. Toisaalta hallinnonalan toimijat eivät pelkästään reagoi muutoksiin vaan tuottavat ratkaisuja nykyisiin ja tuleviin haasteisiin. 

Keskeinen toimintaympäristössä vaikuttava tekijä on julkisen talouden rakenteellinen kestävyysvaje, jonka johdosta valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien talouteen kohdistuu poikkeuksellisen suuria sopeuttamistarpeita. Samanaikaisesti julkisia panostuksia olisi lisättävä mm. väestön ikääntymisen, nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen sekä perusasteen oppilaiden erityisen tuen tarpeista johtuen. Myös panostukset sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden vahvistamiseksi sekä inflaatiokehityksen vaikutuksiin vastaamiseksi aiheuttavat lisäpaineita julkiselle taloudelle. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan sisältyvän tuottavuusohjelman sekä vuosien 2025–2028 julkisen talouden suunnitelman lisätoimien mukaisesti opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kohdistuu yhteensä 29,8 milj. euron toimintamenosäästöt vuodesta 2026 lukien. Siitä noin 9 milj. euroa kohdistetaan perustoimintamenoihin pysyvinä säästöinä. 

Erityisesti väestön ikääntyminen heikentää julkisen talouden näkymiä. Vanhusväestön osuuden kasvu lisää nopeasti hoiva- ja terveysmenoja. Hyvinvointialueiden menot ovat jo lähes kolmanneksen valtion talousarviosta. Samaan aikaan työikäinen väestö supistuu ja osaavan työvoiman puute uhkaa työllisyys- ja tuottavuuskasvua. Ikäluokkien pieneneminen heijastuu myös opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan palveluiden kysyntään, toimintaan ja rakenteisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan täytyy ylläpitää, kehittää ja perustella toimintojaan yhä tiukempien taloudellisten reunaehtojen puitteissa. 

Toimintaympäristön muutokset edellyttävät sivistyshallinnolta aikaisempaa tehokkaampia hallinnon rakenteita siten, että toiminnan tuottavuus kasvaa ja lakisääteiset ja muut tehtävät voidaan hoitaa tehokkaasti. Sivistyshallinnon on oltava jatkuvasti uudistuva, yhdessä ja yhtenäisesti johdettu kokonaisuus, joka luo kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä edellytykset kansalaisten hyvinvoinnille, yhdenvertaisuudelle ja yhteiskunnan kestävälle kehitykselle ja kyvylle vastata muutoksiin. Sivistyshallinnon yhtenäisellä toimintamallilla turvataan suomalaisen sivistysyhteiskunnan tulevaisuus. 

1.2  Valmistelu

Sivistyshallinto 2030 -uudistusta on valmisteltu vaiheittain. Valmistelutyötä on tehty koko valmistelun ajan yhteistyössä ministeriön, virastojen ja henkilöstöjärjestöjen kanssa. 

Sivistyshallinnon uudistamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti vuosina 2021–2022 ministeriön sekä kaikkien virastojen toimialat kattavan konsernin kehittämishankkeen, jonka tavoitteena oli varmistaa ministeriön ja virastojen toiminnan laatu ja palvelukyky tulevina vuosina. 

Kehittämishankkeen tehtävänä oli arvioida opetus- ja kulttuuriministeriön konsernin toimintaa kokonaisuutena ja luoda tilannekuva hallinnonalan virastojen kokonaisuudesta sekä määritellä tavoitetila ministeriön ja virastojen toiminnan laadulle ja palvelukyvylle. Hankkeessa tuli laatia opetus- ja kulttuuriministeriön konsernin kehittämisen toimenpideohjelma toiminnan kehittämiseksi. 

Toimenpideohjelmassa tehtävänä oli tarkastella konsernin virastorakennetta, digitaalisia palveluita ja niiden yhteiskäyttömahdollisuuksia, tukitoimintojen resurssien käyttöä ja tehostamismahdollisuuksia, tarkastus- ja valvontatoimintaa, valtionavustustoimintaa sekä henkilöstöresurssien tehostamista ja muita keskeisiä näkökulmia. Ensisijaisena tarkoituksena on lisätä kaikille yhteisten prosessien toteuttamista yhteistoimintana. Lisäksi toimenpideohjelmassa tuli laatia virastokohtaisen taloudellisen tilanteen ja tuottavuuspotentiaalin yhdenmukaiset arviointiperusteet. Toimenpideohjelmaan tuli sisällyttää tarvittavat ehdotukset toimintojen yhdistämiseksi, tehtävien siirtämiseksi, tehtävistä luopumiseksi, nykyisten tehtävien tekemiseksi pienemmillä resursseilla, työnjaon uudistamiseksi, resurssien osittaiseksi keskittämiseksi, henkilöstöresurssien käytön edistämiseksi sekä tarkastus- ja valvontatoiminnan kehittämiseksi. 

Tilannekuva ja tavoitetila valmistuivat joulukuussa 2021, jonka jälkeen käynnistettiin toimenpideohjelman laatiminen vuoden 2022 alussa. Lopputuloksena valmistui konsernin kehittämishankkeen loppuraportti ja muutosohjelma. Se sisälsi esitykset virastorakenteen uudistamiseksi, ohjauksen ja yhteisten palveluiden kehittämiseksi sekä digitalisaation edistämiseksi. Esitykset valmisteltiin toteutettavaksi vuosina 2023‒2026. Työryhmän loppuraportti julkistettiin 14.10.2022 ( http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-816-8 ).  

Yhteisten palveluiden ja ohjauksen kehittämisen jatkovalmistelu käynnistyi ensimmäiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti yhteisten palveluiden ja ohjauksen kehittämisen valmisteluryhmän 11.1.2023. Sen tehtävänä oli koordinoida ja valmistella ohjausta ja yhteisiä palveluita koskevat uudistukset sivistyshallinnon tavoitetilan ja muutosohjelman toimenpide-ehdotusten mukaisesti. Lisäksi tehtävänä oli valmistella ohjausta ja yhteisiä palveluita koskevista ehdotuksista tiekartta toteutettavaksi vuosina 2023–2026 sekä seurata ohjausta ja yhteisiä palveluita koskevien toimenpiteiden toimeenpanoa ja toteutumista sivistyshallinnon yhteisenä valmisteluna ja yhteistyönä. 

Virastorakenteen uudistamista koskevien esitysten jatkotoimet edellyttivät kirjauksia uuteen hallitusohjelmaan. Hallitusohjelmassa linjattiin, että hallituksen tavoitteena on selkiyttää opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluvaa virastorakennetta, keventää päällekkäistä hallintoa ja vahvistaa virastojen tuloksellista ohjausta Sivistyshallinto 2030 -loppuraportin suuntaisesti huomioiden yksiköiden erilaiset tehtävät. 

Hallitusohjelman kirjausten ja muutosohjelman toimeenpanemiseksi ministeriö asetti Sivistyshallinto 2030 -uudistushankkeen lokakuussa 2023. Uudistamishankkeelle asetettiin ohjausryhmä ja viisi alaryhmää: lainsäädäntöryhmä, henkilöstöryhmä, digitalisaatio-, tietohallinto- ja tietojohtaminen -ryhmä sekä viestintäryhmä. Lisäksi hankkeeseen sisällytettiin aiemmin asetettu yhteiset palvelut ja ohjaus -valmisteluryhmä tehtävineen. Uudistushankkeen tehtävänä on ohjata, johtaa ja toteuttaa valmistelutyö siten, että uudet virastot voivat aloittaa toimintansa 1.1.2026. Koska Sivistyshallinto 2030 -hanke johtaa koko hallinnonalaa koskeviin muutoksiin, asetettiin hankkeelle Yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (1233/2013) 6 luvun perusteella yhteistoimintaryhmä. Yhteistoimintaryhmässä henkilöstöä edustavat henkilöstöjärjestöjen nimeämät edustajat. 

Uudistushankkeessa toteutettiin virastorakenneuudistuksen ja muut sivistyshallinnon uudistamista koskevat jatkotoimet. Tehtävänä oli laatia virastouudistusta koskeva hallituksen esitys ja tarvittavat muut asetustasoiset säädökset, valmistella henkilöstön siirtyminen uusien virastojen palvelukseen sekä kartoittaa virastojen nykyiset palkkausjärjestelmät ja arvioida tarve uuden tai uusien palkkausjärjestelmien kehittämiselle. Lisäksi tehtävänä oli valmistella digitalisaatiota, tietohallintoa ja tietojohtamisen palveluiden yhtenäistämistä koskevat periaatteet, tiekartta ja ohjausmalli. Tehtävänä oli myös huolehtia uudistukseen liittyvästä sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä. 

Uudistushankkeessa valmisteltiin uudistuksen toteuttamiseksi suuntaviivat, joista lasten, nuorten ja perheiden ministerityöryhmä linjasi 19.12.2023. Suuntaviivojen mukaisesti virastojen määrä tiivistyy 11 virastosta viideksi virastoksi. Virastoihin sijoittuvat seuraavat kokonaisuudet: kasvatus, koulutus ja kieli; kulttuuriperintö; kirjasto ja arkisto; tiede sekä taide ja kulttuuri. Lainsäädännön osalta hallinnonalalle säädetään yhteinen laki sivistyshallinnon yhteisistä tavoitteista ja periaatteista, yhtenäisistä toimintavoista ja keskitetysti tuotettavista palveluista. Virastokohtaisesti säädetään lait, joihin kootaan viraston toimintaa koskevat tehtävät ja tarvittaessa virastokohtainen organisaatio. Henkilöstö siirtyy uusiin virastoihin tehtäviensä mukaisesti. Uusien virastojen toiminta sopeutetaan talouden osalta julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvän kehyspäätöksen mukaisiin määrärahoihin. Tietohallinnossa ja yhteisissä palveluissa pyritään keskitettyihin palveluihin ja verkostomaiseen yhteistyöhön. Uudistus tulee voimaan 1.1.2026. 

Sivistyshallinto 2030-uudistuksen suuntaviivojen hyväksymisen jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti uudistuksen toteutuksen vuoden 2024 alussa. Ensimmäisessä vaiheessa käynnistettiin virastojen nimiä koskeva selvitystyö. Nimiä koskevassa valmistelussa tuli varmistaa, että virastojen brändit ja niiden rakentamiseen suunniteltavat viestinnälliset ratkaisut tukevat uusien virastojen yhtenäisyyttä ja tuloksellisuutta sekä sivistyshallinnon selkeämpää rakennetta, ja asiakkaille tutut ja tärkeät palvelut löytyvät tunnistettavasti. Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi Kotimaisten kielten keskukselta selvitystä muodostettavien virastojen nimiksi ja vaihtoehdoiksi. Kotus toimitti nimiselvityksenä 29.2.2024. Nimiehdotuksista järjestettiin virastokohtaisesti neljä työpajaa toukokuussa 2024 ja niiden yhteenvetoa ja kolmea vaihtoehtoa käsiteltiin ohjausryhmässä 21.5.2024. Ohjausryhmä linjasi virastojen nimistä alustavasti lokakuussa 2024 ja uudelleen saadun lausuntopalautteen jälkeen helmikuussa 2025. Perusteluina nimiratkaisulle painottuivat nimien helppokäyttöisyys ja hallintolain hyvän kielenkäytön vaatimukset. Lisäksi ratkaisussa haluttiin ottaa huomioon virastojen omat esitykset virastojen nimiksi. Säilytettävien nimien osalta haluttiin turvata asiakasmäärältään suurempien virastojen palveluiden löytyminen. Nimiratkaisu tasaa myös nimenmuutoksesta aiheutuvia kustannuksia virastoissa. 

Uudistushankkeessa käynnistettiin myös virastokohtainen valmistelutyö (VN/26187/2023). Uusia virastokokonaisuuksia pyydettiin laatimaan esitykset viraston tehtävistä ottaen huomioon käytettävissä olevat voimavarat JTS:n 2025–2028 mukaisina, tekemään uusien virastorakenteiden mukaiset JTS-esitykset vuosille 2026–2029, valmistelemaan viraston sisäisen organisaation sekä muut uudistuksessa huomioon otettavat asiat. Virastot vastasivat valmistelutyön organisoinnista ja virastokohtaista valmistelua käsiteltiin säännöllisesti ohjausryhmässä. 

Osana uudistusta valmisteltiin yhteisten palveluiden suunnittelu ja toteutus. Yhteisten palveluiden ja ohjauksen valmisteluryhmässä sekä digitalisaatio-, tietohallinto- ja tietojohtaminen –ryhmässä käytiin läpi virastojen tehtävät ja palvelut, joissa olisi mahdollista toteuttaa tehtäviä yhteistyönä. Kartoituksessa toiminnot ja palvelut jaettiin neljään ryhmään: ministeriöjohtoiset prosessit, keskitetyt palvelut, verkostomainen yhteistyö sekä virastokohtaiset tehtävät, joissa kevyemmät yhteistyön mahdollisuudet ovat mahdollisia. 

Ministeriöjohtoisiksi prosesseiksi tunnistettiin strategiatyö ja toiminnan tietoperustaisuus mukaan lukien toimintaympäristön ennakointi ja seuranta, taloussuunnittelu, tulosohjaus, strateginen henkilöstöpolitiikka, strateginen tietohallinto ja digitalisaatio sekä varautuminen ja valmiussuunnittelu. Näiden ryhmien perustamisesta linjattiin kansliapäällikön johtoryhmässä elokuussa 2024 ja myös ohjausryhmä käsitteli asiaa elokuussa 2024. Yhteistyöryhmistä säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön työjärjestyksestä annetussa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa (359/2014). 

Keskitetyiksi toiminnoiksi tunnistettiin asianhallinta-, kirjaamo- ja arkistopalvelut, perustietotekniikkapalveluiden yhtenäistäminen yhteistyössä Valtorin kanssa, asiakkuudenhallinnan yhteiset digitaaliset palvelut sekä tietosuojavastaavatoiminnan järjestäminen sivistyshallinnossa. 

Verkostomaisen yhteistyön toiminnoiksi tunnistettiin sisäinen tarkastus, juridisen osaamisen yhteistyö, valtionavustusten tarkastus, valtionavustusprosessi, hankinnat, sivistyshallinnon strateginen viestintä, digi- ja tietohallinnon asiantuntijayhteistyö sekä tietojohtamisen palvelut. Hallinnonalan sisäisen tarkastuksen yhteistyöverkoston työ käynnistyi kesäkuussa 2024. 

Virastokohtaisiksi tehtäviksi, joissa kevyemmät yhteistyön mahdollisuudet ovat mahdollisia, tunnistettiin virastojen strategiaprosessin laadinta, sisäinen valvonta ja riskienhallinta, taloushallinnon ja laskentatoimen prosessit, matkahallinnan prosessi, henkilöstösuunnittelu ja raportointi, palvelussuhdeasiat, rekrytointi ja perehdytys, työsuojelu, työhyvinvointi ja työterveys, tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasiat sekä yhteistoiminta. Lisäksi yhteistyömahdollisuuksia nähtiin olevan virastokohtaisen viestinnän strategisessa suunnittelussa ja kehittämisessä, ulkoisessa ja sisäisessä viestinnässä, asiakaspalveluprosesseissa, asiakirjahallinnossa, toimitilojen tilasuunnittelussa ja tilahallinnossa, kestävän kehityksen ja vastuullisuuden toteutuksessa, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoraportoinnissa, tietojärjestelmien kehittämisessä, tietoteknisessä työympäristössä, tiedonhallinnan kokonaisuudessa sekä tietosuoja- ja tietoturva-asioissa. Näitä koskevista yhteistyön muodoista tehdään päätöksiä pidemmällä aikajänteellä. 

Ensimmäisessä vaiheessa käynnistettiin keskitettävien palveluiden selvitys- ja suunnittelutyö. Keskittämistä koskeva selvitystyö tehtiin Kansallisarkiston johdolla. Perustietotekniikkapalveluiden yhtenäistämisen selvityksestä vastasi Museovirasto. Asiakkuudenhallinnan yhteisiä digitaalisia palveluita koskevasta selvityksestä vastasi Opetushallitus. Tietosuojavastaavatoiminnon selvitystyön vastuu oli opetus- ja kulttuuriministeriöllä. 

Sivistyshallintouudistusta on tuettu yhteisellä muutosviestinnällä. Sillä rakennetaan yhteistä käsitystä hankkeesta ja sivistyshallinnon tulevaisuuden tavoitteista. Viestinnällä tuetaan myös uudistuksen käytännön toteuttamista. Keskeisiä viestinnän kanavia ovat olleet koko sivistyshallinnon henkilöstölle suunnattu uutiskirje, yhteiset henkilöstöinfot sekä hallinnonalan johdon tapaamiset ja muut kuulemistilaisuudet. Uudistuksesta saa tietoa myös verkkosivuilta. Virastot viestivät uudistuksesta omissa kanavissaan henkilöstölleen, sidosryhmilleen ja asiakkailleen. Ministeriön vastuulla on viestiä uudistuksesta koko hallinnonalan henkilöstölle ja sidosryhmille. Uusien virastojen viestintää suunnittelevat, koordinoivat ja toteuttavat virastokokonaisuuden muodostamat virastot yhdessä. 

Osana Sivistyshallinto 2030 –hanketta asetettiin erillinen työryhmä valmistelemaan Opintotuen muutoksenhakulautakunnan yhdistämistä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle kuuluvaan Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Työryhmän tehtävänä oli ohjata valmisteluprosessi siten, että yhdistyminen toteutuu tavoiteaikataulun mukaisesti vuoden 2026 alussa. Ryhmän tehtävänä oli linjata lainsäädäntöä, henkilöstöä, ohjausta ja digitalisaatiota koskevat periaatteelliset ratkaisut sekä varmistaa koordinaatio ja viestintä Opintotuen muutoksenhakulautakunnan, Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan, sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön välillä. Hankkeen toimikausi on 15.2.2024–30.6.2025. 

Lasten, nuorten ja perheiden ministeriryhmä on tehnyt uudistuksen kannalta keskeiset linjaukset sivistyshallintouudistuksen toteuttamiseksi. Ministeriryhmä linjasi uudistuksen suuntaviivoista joulukuussa 2023 (19.12.2023). Sivistyshallintouudistusta esiteltiin myös tilannekatsauksina ministerityöryhmän kokouksissa 14.11.2023 ja 29.5.2024. Ennen lausuntokierrosta hallituksen esitysluonnosta on käsitelty ministerityöryhmässä 27.11.2024 ja sen lähettämisestä lausunnolle linjattiin 10.12.2024. Ennen valtioneuvoston yleisistuntoon lähettämistä saatua lausuntopalautetta ja hallituksen esitysluonnosta käsiteltiin ministerityöryhmässä 25.2.2025 ja 19.3.2025. 

2.1  Nykytila

2.2  Nykytilan arviointi

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastojen tehtäväkenttä on monipuolinen ja tehtäviin sisältyy laaja-alaisesti yhteiskunnallisen toiminnan osa-alueita. Valtakunnallisen tason koulutuksen ja tutkimuksen sekä kulttuurin, taiteen, kulttuuriperinnön ja arkistoinnin ylläpidon, ohjauksen ja kehittämisen tehtävistä on merkittävä osa annettu virastojen vastuulle. Virastot ovat pääosin vastanneet tehtävistään tehokkaasti ja laadukkaasti. Toimintamenoja on kyetty sopeuttamaan tuottavuusohjelmien ja muiden säästöjen johdosta sekä kustannusten kasvaessa. 

Sivistyshallintoon kohdistuu kuitenkin muutostarpeita, jotta toimiala voi jatkossa vastata toimintaympäristön muutoksiin ja vahvistaa yhteiskunnan ja talouden uudistumiskykyä hyvinvoinnin ja kestävän kasvun mahdollistamiseksi. Toimintaympäristön muutoksista johtuvat tekijät - erityisesti julkisen talouden kestävyysvaje ja julkiseen hallintoon kohdistuvat säästövaatimukset sekä väestörakenteen muutos - edellyttävät sivistyshallinnon uudistumista. Julkiselta hallinnolta edellytetään entistä vahvempaa vaikuttavuutta ja toiminnan tuottavuutta. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla on paljon virastomuodossa toimivia organisaatioita. Hallinnonalalla on tehty viimeisen vuosikymmenen aikana useita rakenteellisia uudistuksia ja virastojen määrä on vähentynyt. Uudistusten jälkeenkin hallinnonalan rakenne on hajanainen ja virastoja on edelleen 11. Osa virastoista on toimialoiltaan laajoja, osa kapea-alaisia - virastojen koko vaihtelee huomattavasti. Hajanainen virastorakenne ja erimitalliset resurssit lakisääteisiin ja muihin tehtäviin sekä hallinto- ja tukipalveluiden toteuttamiseen ovat osaltaan aiheuttaneet tehottomuutta. 

Kaikki virastot eivät ole kirjanpitoyksiköitä. Ministeriön kirjanpitoyksikkö on hajanainen. Siihen sisältyvät ministeriön lisäksi Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Kotimaisten kielten keskus, Saavutettavuuskirjasto Celia, Opintotuen muutoksenhakulautakunta, Taiteen edistämiskeskus sekä Varastokirjasto. Taloushallinnon ja laskentatoimen sekä talouden seurannan ja läpinäkyvyyden kannalta nykyinen kirjanpitoyksikkörakenne on haasteellinen. Useista virastoista muodostuneet kirjanpitoyksiköt eivät ole tarkoituksenmukaisia taloudellisia kokonaisuuksia, josta johtuen mm. tilinpäätöksillä ei ole ollut lisäarvoa talouden ja määrärahojen käytön lyhyen tai pidemmän aikavälin seurannassa. Esimerkiksi Taiken, Kotuksen, Celian ja Varastokirjaston sisältyminen ministeriön kirjanpitoyksikköön ei ole tarkoituksenmukainen taloudellinen ja toiminnallinen kokonaisuus. 

Valtion virka- ja työehtosopimusjärjestelmässä valtiovarainministeriö on määrännyt osan virastoista toimimaan neuvotteluviranomaisena. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, Suomen Akatemia, Kansallisarkisto, Museovirasto ja Suomenlinnan hoitokunta ovat toimineet neuvotteluviranomaisina. Opetus- ja kulttuuriministeriö on toiminut Kansallisen audiovisuaalisen instituutin, Kotimaisten kielten keskuksen, Opintotuen muutoksenhakulautakunnan, Saavutettavuuskirjasto Celian, Taiteen edistämiskeskuksen ja Varastokirjaston puolesta neuvotteluviranomaisena. Valtiovarainministeriö todennäköisemmin määrää isomman viraston toimimaan neuvotteluviranomaisena. 

Hallinnonalan virastot eivät muodosta valtiovarainministeriön virastosuosituksen mukaista selkeää rakenteellista ja toiminnallista kokonaisuutta. 

Virastojen ja ministeriön välinen ohjaus muodostuu kokonaisuudesta, jonka elementtejä ovat säädös-, rahoitus-, informaatio- sekä tulosohjaus. Vaikka OKM:n hallinnonalalla ja koko valtionhallinnossa ohjausta on pitkään kehitetty, ei kokonaisuus ole kaikilta osin ministeriölle, virastoille eikä myöskään sidosryhmille ja kansalaisille selkeä, läpinäkyvä ja yhteismitallinen. 

Ministeriön nykyinen ohjausmalli on hajautettu. Ministeriössä tulosohjauksesta vastaavat osastot. Ohjausta on sivistyshallinnossa kehitetty valtiovarainministeriön periaatteiden mukaisesti. Esimerkiksi kulttuuri- ja taidepolitiikan sekä tiedepolitiikan toimialojen ohjauksessa budjettiohjauksen ja tulosohjauksen välistä yhteyttä on vahvistettu yhtenäistämällä budjetin ja tulossopimusten tavoitteet. Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan toimialan ohjauksessa on hyödynnetty tulosohjauksessa sähköistä KOTA-järjestelmää. Hallituskausittain hallinnonalalle on myös laadittu hallinnonalan yhteiset tavoitteet, joita on sisällytetty soveltuvin osin kaikkien virastojen tulossopimuksiin. Myös virastoja koskevaa lainsäädäntöä on uudistettu. Kehittämistyöstä huolimatta ohjauksessa on edelleen eroavaisuuksia hallinnonalan sisällä. Ohjauksen eri elementit, kuten rahoitus- ja tulosohjaus ovat edelleen toisistaan liian irrallisia prosesseja. Rahoitusohjaus on virastokohtaista eikä budjetin momenttirakenne mahdollista sivistyshallinnon yhteistä rahoitusohjausta. Ministeriössä hallinnonalan ohjauksen yhteisiä asioita tarkastellaan lähinnä lainsäädännön, rahoituksen ja tulosohjauksen yhteistyöryhmissä, joilla ei kuitenkaan ole riittävästi mahdollisuuksia ja toimivaltaa ohjata sivistyshallinnon kokonaisuutta. 

Hajautetusta mallista johtuen kokonaisuuden johtaminen on ministeriölle haasteellista ja se vaikeuttaa virastojen mahdollisuuksia hahmottaa ja tunnistaa hallinnonalan kokonaisuutta ja yhteisiä asioita. Nykyisellä ohjausmallilla ja toimintatavoilla ministeriö ja virastot eivät pysty muodostamaan sivistyshallinnosta selkeää ja koherenttia kokonaiskuvaa ja tavoitteistoa. Tarvitaan sekä säädös-, rahoitus- että tulosohjauksessa vahvempia ohjausvälineitä ja uudenlaisia toimintatapoja sivistyshallinnon kokonaisohjauksen ja -johtamisen vahvistamiseksi. Muutosten aikaansaamiseksi on osana sivistyshallintouudistusta ollut tarpeen käynnistää yhteisen kokonaisohjauksen vahvistaminen ja toimintatapojen uudistaminen laatimalla ministeriön ja virastojen kanssa yhteinen kokonaisohjauksen vuosikello ja -toimintamalli. Lisäksi tulosohjauksen toimintatapojen uudistamiseksi on pilotoitu joidenkin (OPH, KAVI ja Taike) virastojen kanssa tulosohjauksen digitaalista työvälinettä yhteistyössä VM:n ja TEM:n kanssa. Digitaalisen työvälineen käytön laajentamisesta kaikille virastoille ei ole vielä tehty ratkaisua, mutta sivistyshallinnon virastot ovat ilmaisseet halukkuutensa digitaalisen työvälineen käyttöönottoon, kun se on teknisesti mahdollista. Tämä tulee toteutuessaan yhtenäistämään ohjaukseen liittyviä toimintatapoja. 

Virastojen toimintamenojen riittävyys ja näkymät tulevasta kehyksestä tuovat virastoille aikaisempaa suurempia sopeuttamispaineita. Tämänhetkinen menotaso ylittää yhteenlasketun kehyksen tarkastelutavasta riippuen noin 6–12 milj. eurolla. Lisäksi vuosien 2023–2027 hallitusohjelmassa ja kevään 2024 JTS-riihessä tuottavuusohjelman ja lisäsäästöjen perustella hallinnonalan toimintamenoihin kohdistettiin noin 30 milj. euron vähennykset. Tähän saakka virastojen ennakoimattomien järjestelmä- tai muiden kertaluonteisten menojen ja perustoimintamenojen lisätarpeisiin on pääosin saatu lisärahoitusta valtion talousarviossa, mutta julkisen talouden kestävyysvajeen vuoksi lisärahoituksen saaminen on jatkossa epätodennäköistä. Kehyssäännön noudattaminen ja alijäämämenettelyn välttäminen edellyttävät koko julkiseen talouteen kuluvalla vaalikaudella 9 mrd. euron sopeuttamistoimenpiteitä. Kuluvalla vaalikaudella valtionhallinnon perustoimintamenoihin on tehty tuottavuusohjelman ja muiden säästöpäätösten perusteella noin 440 milj. euron pysyvät säästötoimet. Edellisen perusteella virastojen toimintaan kohdistuu merkittäviä uudistustarpeita. Tuottavuutta on kehitettävä sen varmistamiseksi, että käytössä olevat resurssit ovat tehokkaassa käytössä. Keskeisimpien menoerien eli henkilöstö-, tietojärjestelmä- sekä muiden ICT-menojen osalta on kyettävä kaikki virastot kattavaan strategiseen suunnitteluun sekä yhteistyön ja synergian hyödyntämiseen. Osa tehtävistä on tarpeen keskittää tiettyjen virastojen vastuulle ja virastojen yhteistyötä sekä asiantuntijoiden verkostomaista yhteistyötä on lisättävä viranomaistyön laadun varmistamiseksi. Verkostomaisen yhteistyön merkitys korostuu erityisesti talous- ja henkilöhallinnon tehtävissä. 

3.1.1  Ruotsi

Ruotsissa sivistyshallinto on huomattavasti hajautetumpi kuin Suomessa. Opetusministeriön hallinnonalalla toimii noin 50 viranomaista mukaan lukien yliopistot ja korkeakoulut ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla yli 50 viranomaista. Sivistyshallinnon viranomaisia ohjataan valtioneuvostossa yhtenäisin periaattein ja valtioneuvosto päättää kunkin viranomaisen toiminnan edellytyksistä. Vuosittain virastojen johto ja valtioneuvoston edustajat keskustelevat viraston tulevaisuudesta ja tuloksellisuudesta. 

3.1.2  Norja

Norjassa sivistyshallinnon virastoja tai vastaavia viranomaisia on määrällisesti vähemmän kuin Ruotsissa, mutta enemmän kuin Suomessa. Niiden tehtävät vaihtelevat hyvin laajoista tehtävistä tarkasti rajattuihin tehtäviin. Osittain tehtävät ovat samoja kuin Suomessa. Virastojen lisäksi sekä opetus- ja tutkimusministeriön että kulttuuri- ja tasa-arvoministeriön alaisuudessa toimii useita pysyviä ja väliaikaisia hallituksia, neuvostoja ja neuvottelukuntia. Molemmissa ministeriöissä hallinnonalan virastojen ohjaus on vastuutettu useille osastoille. 

3.1.3  Tanska

Tanskassa sivistyshallinto jakaantuu kolmen eri ministeriön vastuulle: lapsi- ja opetusministeriöön, korkeakoulu- ja tiedeministeriöön sekä kulttuuriministeriöön. Virastojen tai vastaavien määrä on samalla tasolla kuin Suomessa. Osittain tehtävät ovat samoja kuin Suomen sivistyshallinnon virastoissa, osittain tehtävät ovat rajatumpia. Virastojen lisäksi ministeriöiden alaisuudessa toimii lukuisia valtion laitoksia, neuvostoja ja neuvottelukuntia tai vastaavia. 

3.1.4  Alankomaat

Alankomaissa on useita itsenäisiä virastoja, joiden tehtävät vaihtelevat laajoista tehtävistä suppeampiin. Virastojen tai vastaavien määrä vastaa Suomen virastojen määrää. Myös tehtäviltään osa virastoista on verrattavissa Suomen virastoihin. Opetus-, kulttuuri- ja tiedeministeriö ohjaa niitä ja vastuu ohjauksesta jakaantuu kolmelle osastolle. 

3.1.5  Viro

Virossa opetus- ja tiedeministeriö vastaa hallituksen koulutus-, tutkimus-, nuoriso- ja kielipolitiikasta. Sen vastuulla on kolme virastoa sekä eräitä säätiöitä ja yrityksiä. Kulttuuriministeriö vastaa maan kulttuuri- ja urheiluasioista ja -politiikasta. 

Kokonaisuutena voidaan todeta, että verrokkimaiden sivistyshallinnon rakenteet, tehtävät ja virastojen tai vastaavien viranomaisten määrät poikkeavat toisistaan. Yhteistä on se, että sivistyshallinnosta vastaavien ministeriöiden hallinnonalalla toimivat yliopistot ja korkeakoulut sekä kansalliset kulttuuri- ja taidelaitokset, joiden ohjauksesta ministeriöt vastaavat. Virastorakenne sen sijaan vaihtelee ja Suomessa virastojen määrä on sama tai pienempi kuin verrokkimaissa. 

5.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksellä toteutettaisiin hallitusohjelman kirjaukset opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluvan virastorakenteen selkiyttämisestä ja päällekkäisen hallinnon keventämisestä Sivistyshallinto 2030 -loppuraportin suuntaisesti. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastorakennetta ehdotetaan tiivistettäväksi siten, että 10 nykyisestä virastosta muodostettaisiin viisi kirjanpitoyksikköinä toimivaa virastoa. Lisäksi sosiaali- terveysministeriö valmistelee erillisen hallituksen esityksen Opintotuen muutoksenhakulautakunnan siirtämisestä osaksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle kuuluvaa Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaa. 

Vuoden 2026 alusta lukien opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kuuluisivat seuraavat virastot: 

1) Opetushallitus, johon yhdistettäisiin Kotimaisten kielten keskus; 

2) Kansallisarkisto, johon yhdistettäisiin Saavutettavuuskirjasto Celia ja Varastokirjasto; 

3) Museovirasto, johon yhdistettäisiin Suomenlinnan hoitokunta; 

4) Taide- ja kulttuurivirasto, joka olisi uusi virasto ja johon siirtyisivät Taiteen edistämiskeskus ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti; 

5) Suomen Akatemia, joka jatkaisi toimintaansa voimassa olevan Suomen Akatemiasta annetun lain mukaisesti. 

Uudistus on tarkoitus tehdä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Opetushallituksen, Kansallisarkiston ja Museoviraston virastot jatkavat ja niiden Y-tunnukset sekä virastotunnus säilyvät. Lähtökohtana on, että edellä mainittujen kolmen viraston tarkentavat virka- työehtosopimukset palkkausjärjestelmistä säilyisivät voimassa ja tällöin ei olisi tarvetta neuvotella kokonaan uusia tarkentavia virka- ja työsopimusehtoja näiden virastojen palkkausjärjestelmiksi. Taide- ja kulttuurivirastoa varten perustettaisiin uusi virasto, koska siihen siirtyvät virastot, Taiteen edistämiskeskus ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, ovat nykyisin osa opetus- ja kulttuuriministeriön kirjanpitoyksikköä. 

Opetushallituksen, Kansallisarkiston ja Museoviraston henkilöstö jatkaisi virastoissa nykyisissä palvelussuhteissaan. Kotimaisten kielten keskuksen, Varastokirjaston, Saavutettavuuskirjasto Celian ja Suomenlinnan hoitokunnan henkilöstö siirtyisi tehtävineen vastaanottavaan virastoon. Henkilöstön loma- ja muut etuudet siirtyvät henkilöstön mukana. Siirtyvä henkilöstö siirtyisi vastaanottavaan virastoon virka- tai työsopimussuhteensa mukaisesti lukuun ottamatta Kotimaisten kielten keskuksen työsopimussuhteista henkilöstöä, jonka palvelussuhde muuttuisi virkasuhteeksi. Palvelussuhdelajit eroavat toisistaan virkasuhteen virkavastuun sekä paremman palvelussuhdeturvan osalta virkasuhteessa kuin työsuhteessa. Toiminnan järjestämisen kannalta tavoitteena on siirtyminen perusteiltaan yhtenäiseen palvelussuhteeseen. Taiteen edistämiskeskuksen ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin henkilöstö siirtyisi uuteen perustettavaan Taide- ja kulttuurivirastoon. Taide- ja kulttuurivirastoon perustettaisiin uusi pääjohtajan virka, koska kummallakaan yhdistyvällä virastolla ei nykyisin ole pääjohtajaa. Muut pääjohtajat jatkaisivat viroissaan toimikautensa mukaisesti. 

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoista, jossa säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön ja sen alaisten virastojen muodostaman keskustason sivistyshallinnon tavoitteista ja toimintatavoista sekä virastojen pääjohtajan tehtävistä ja kelpoisuudesta, virastojen muusta henkilöstöstä ja heidän kelpoisuudestaan, asioiden ratkaisemisesta, työjärjestyksestä ja varautumisesta. Sivistyshallinnon tavoitteena olisi turvata kansalaisten sivistyksellisten perusoikeuksien toteutuminen laadukkaasti ja vaikuttavasti yhteistyössä eri hallinnonalojen toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Sivistyshallinnon toiminnan laatua ja vaikuttavuutta edistettäisiin yhteisillä toimintamalleilla ja -rakenteilla sekä kehittämällä virastojen yhteisiä palveluita. Yhteiset toimintamallit ja –rakenteet lisäisivät läpinäkyvyyttä ja helpottaisivat sivistyshallinnon toiminnan ja tuloksellisuuden arviointia ja kehittämistä ja niiden avulla hallinnonalan kehittämisessä voidaan tarkastella sivistyshallintoa myös kokonaisuutena aikaisempaa paremmin. Virastojen yhteisten palveluiden kehittämisellä voitaisiin parantaa tukipalveluiden kustannustehokkuutta. Yhteisten palveluiden järjestämisestä, sisällöstä ja toteuttamistavoista voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoja koskevan lain lisäksi kustakin virastosta Suomen Akatemiaa lukuun ottamatta ehdotetaan säädettäväksi uusi laki, jossa säädettäisiin viraston toimialasta ja tehtävistä sekä tarvittavin osin viraston sisäisestä organisaatiosta. Kaikkien virastojen osalta niiden tehtävistä säädettäisiin edelleenkin virastolakien lisäksi myös muussa lainsäädännössä. Suomen Akatemiasta annettuun lakiin ehdotetaan tehtäväksi virastouudistukseen liittyviä teknisluontoisia muutoksia. 

Laissa Opetushallituksesta säädettäisiin viraston tehtävistä, jotka säilyisivät pitkälti ennallaan. Nykyinen Opetushallitus jatkaisi toimintaansa ja siihen yhdistyisi Kotimaisten kielten keskus pitkälti nykyisine tehtävineen, joista myös säädettäisiin laissa. Kotimaisten kielten keskus toimisi viraston osastona sen riippumattomuutta edellyttävän asiantuntijatehtävän takia. Sekä Opetushallituksen että Kotimaisten kielten keskuksen nykyiset ruotsinkieliset yksiköt jatkaisivat toimintaansa. Poiketen siitä, mitä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoista annetussa laissa säädettäisiin pääjohtajan tehtävistä, ratkaisuvalta Kotimaisten kielten keskuksen tehtävien osalta olisi Kotimaisten kielten keskuksen päälliköllä, eikä Opetushallituksen pääjohtaja voisi pidättää niitä ratkaistavakseen. 

Opetushallituksessa jatkaisi lisäksi sen nykyiset kolme erillisyksikköä, joilla olisi jatkossakin itsenäinen päätösvalta asioissaan. Opetushallituksen yhteydessä toimisi lisäksi muissa laeissa säädetyn mukaisesti nykyiset muut toimielimet. Opetushallituksen kirjanpitoyksikköön kuuluu myös valtion kouluja. 

Opetushallituksen yhteydessä säilyisi johtokunta, mutta sillä ei jatkossa olisi päätösvaltaa virastoa ja sen tehtäviä koskevissa asioissa vaan se toimisi neuvottelukuntatyyppisenä toimielimenä tukemassa Opetushallituksen toimintaa. Johtokunnan asettaminen esitetään siirrettäväksi valtioneuvoston yleisistunnolta opetus- ja kulttuuriministeriölle. 

Kansallisarkistosta annettavan lain mukaan nykyinen Kansallisarkisto jatkaisi toimintaansa ja siihen yhdistyisivät Saavutettavuuskirjasto Celia ja Varastokirjasto. Saavutettavuuskirjasto Celia ja Varastokirjasto toimisivat viraston toimintayksikköinä. Viraston muista toimintayksiköistä määrättäisiin työjärjestyksessä. 

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin Kansallisarkiston yksittäisistä toimipaikoista kielellisten oikeuksien toteutumisen tai palveluiden saatavuuden turvaamiseksi taikka erityisistä kulttuurihistoriallisista syistä. Kansallisarkisto päättäisi muista toimipaikoistaan ja niiden sijoittamisesta. 

Kansallisarkistoa velvoittavana uutena lakina säädettäisiin laki Saavutettavuuskirjasto Celian palveluista, johon koottaisiin kirjastopalveluiden käyttösääntöjä sekä käyttö- ja lainauskieltoja koskevat säännökset. Laki turvaisi samalla Saavutettavuuskirjasto Celian palveluiden tunnistettavuutta virastojen yhdistymisen jälkeen. 

Kansallisarkiston yhteydessä toimisi pistekirjoituksen neuvottelukunta, jonka tehtävänä on toimia pistekirjoituksen ja näkövammaisten henkilöiden oppimateriaalin asiantuntijaelimenä. 

Museovirastosta annetun lain mukaan virasto jatkaisi toimintaansa ja siihen yhdistyisi Suomenlinnan hoitokunta. Museovirastossa toimisivat laissa erikseen mainitusti Suomen kansallismuseo ja Suomenlinnan hoitokunta. Viraston muista toimintayksiköistä määrättäisiin työjärjestyksessä. Museovirasto päättäisi toimipaikoistaan ja niiden sijoittamisesta. 

Museoviraston hallinnassa olevien Suomen kansallismuseon museokokoelmien hallinta kuuluisi jatkossakin virastossa Suomen kansallismuseon toimialaan. Nykyisin eräissä merkittävissä ja laajakantoisissa asioissa päätösvaltaa käyttävä erityisistunto lakkautettaisiin. Myös nykyinen kulttuuriperintöalan neuvottelukunta lakkaisi lakisääteisenä toimielimenä, jolloin alan sidosryhmäyhteistyö voitaisiin järjestää muilla tavoilla. 

Suomen kansallismuseo –toimintayksikön päällikkönä olisi ylijohtaja. Ylijohtajan nimittäisi opetus- ja kulttuuriministeriö viiden vuoden määräajaksi, jollei erityisestä syystä ole perustetta nimittää tätä lyhyemmäksi määräajaksi. Suomen kansallismuseon henkilöstön nimittäisi tai ottaisi ylijohtaja. 

Museoviraston yhteydessä toimisi Suomenlinnan neuvottelukunta, jonka tehtävänä on edistää Suomenlinnan maailmanperintökohteen toimintaan ja ylläpitoon liittyvää yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Neuvottelukunta korvaisi nykyisen Suomenlinnan hoitokunnan johtokunnan. 

Museovirasto hallitsisi oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta annetussa laissa (973/2002) tarkoitettua valtion kiinteistövarallisuutta Suomenlinnan alueella. 

Taiteen edistämiskeskuksen ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tehtäviä jatkamaan perustettaisiin uusi kirjanpitoyksikkönä toimiva virasto, jonka nimi olisi Taide- ja kulttuurivirasto ja josta säädettäisiin Taide- ja kulttuurivirastosta annetussa laissa. Taide- ja kulttuurivirasto päättäisi toimipaikoistaan ja niiden sijoittamisesta. 

Poiketen siitä, mitä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoista annettavassa laissa säädettäisiin pääjohtajan tehtävistä, ratkaisuvalta kuvaohjelmalain mukaisissa asioissa olisi Taide- ja kulttuurivirastossa sen toimintayksikön päälliköllä, jonka tehtäviin asiat viraston työjärjestyksen mukaan kuuluvat, eikä viraston pääjohtaja voisi pidättää niitä ratkaistavakseen. 

Taide- ja kulttuuriviraston yhteydessä olisi taide- ja kulttuurineuvosto, jonka tehtävänä olisi muun muassa päättää vertaisarviointiin perustuen taiteilijoille ja taiteilijaryhmille myönnettävistä apurahoista. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimeäisi taide- ja kulttuurineuvostoon puheenjohtajan, vähintään kahdeksan ja enintään 12 jäsentä sekä enintään seitsemän varajäsentä kolmen vuoden toimikaudeksi. Taide- ja kulttuurineuvosto korvaisi nykyisen taideneuvoston sekä valtion taidetoimikunnat ja alueelliset taidetoimikunnat. Nykyisen Kansallisen audiovisuaalisen instituutin yhteydessä toimiva neuvottelukunta lakkaisi, jolloin alan sidosryhmäyhteistyö voitaisiin järjestää muilla tavoilla. 

Taide- ja kulttuuriviraston yhteydessä olisi neljä muuta toimielintä sen mukaan kuin muissa laeissa säädetään. 

Ehdotettavan virastorakenteen tavoitteena on muodostaa toiminnallisesti ja taloudellisesti tasapainoinen ratkaisu, jossa sivistyshallinnon kokonaisuus on selkeä ja virastojen koko on riittävän suuri ja synergisisiä tehtäviä hoitavien virastojen toiminnot yhdistyvät luontevasti. Yhteisen rajapinnan löytäminen yhdistyvien virastojen tehtävissä ei kuitenkaan ole kaikilta osin mahdollista ja osittain mahdolliset synergiat tehtävissä voivatkin muodostua vasta pidemmällä aikavälillä. 

Sivistyshallinnon uudistamisen yhteydessä on ehdotettavien lakien lisäksi tarkoitus uudistaa ministeriön ja virastojen välistä ohjausta. Lähtökohtana on muodostaa ohjauksesta koko sivistyshallinnolle selkeä kokonaisuus, varmistaa ohjauksen relevanssi sekä huolehtia ohjausprosessin toimivuudesta niin, että sivistyshallinnon resurssit ovat vaikuttavasti, tuottavasti ja tehokkaasti käytössä. Ohjauksen uudistaminen tarkoittaa ministeriön ja viraston ohjauksessa toimintatapamuutoksia. Uudistukseen liittyen ministeriössä on käynnistetty keskeisiin ydintoimintoihin ministeriöjohtoisten prosessien valmistelu, niissä ohjauksen kokonaistarkastelu sekä ministeriön ja virastojen yhteinen valmistelu ja yhteistyö korostuvat. Tarkemmin prosesseihin liittyvistä yhteistyörakenteista määrätään ministeriön työjärjestyksessä (359/2014). 

5.2  Pääasialliset vaikutukset

7.1  Yleistä

Esitysluonnos oli lausuntokierroksella 14.12.2024–31.1.2025. Lausuntopyyntö julkaistiin oikeusministeriön ylläpitämässä sähköisessä Lausuntopalvelussa. Lausuntoja annettiin 175 kappaletta, niin yhteisöjen kuin luonnollisten henkilöidenkin taholta. Lausunnot ja niistä tehty yhteenveto on sähköisesti löydettävissä osoitteesta https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM082:00/2024 .  

7.2  Yleiset huomiot

Varsin monet lausunnonantajat kannattivat esitysluonnoksen tavoitteita ja yhtyvät näkemyksiin, joilla uudistusta perustellaan. Toisaalta erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön pienemmät virastot katsovat, että uudistuksella ei ole toiminnallisia perusteita, eikä uudistuksella saavuteta toiminnallista selkeyttä tai taloudellisia säästöjä. 

Monet sivistyshallinnon alalla toimivat järjestöt olivat huolissaan sivistyshallinnon määrärahoista ja muista resursseista. Lisäksi monet lausunnonantajat katsoivat, että esityksen vaikutusarviointeja tulee täydentää. 

7.3  Laki opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoista

Eräiden palkansaajajärjestöjen lausunnoissa suhtauduttiin kielteisesti virastojen virkasuhteisen henkilöstön erityisten kelpoisuusvaatimusten poistamiseen. Myös hallinnonalan muutamassa virastossa toivottiin virkanimikkeisiin sidottujen erityisten kelpoisuusvaatimusten säilyttämistä. Hallinnonalan järjestökentästä tuotiin esiin näkemys siitä, että erityisten kelpoisuusvaatimusten poistaminen on vastoin opetus- ja kulttuuriministeriön yleisiä koulutus-, tiede- kulttuuripoliittisia tavoitteita, joissa korostetaan yhteiskunnassa, työelämässä ja tutkimustoiminnassa tarvittavia osaamis- ja koulutusvaatimuksia. Valtiovarainministeriö esitti lausunnossaan eräitä tarkennuksia esitysluonnoksen erityisiin kelpoisuusvaatimuksiin. 

Oikeusministeriö ja eräät muut lausunnonantajat lausuivat kotimaisten kielten osaamisen säilyttämisestä virastoissa. Oikeusministeriö korosti julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain huomioimista esitysluonnoksessa. 

7.4  Laki Opetushallituksesta

Opetushallitus ja eräät muut lausunnonantajat ovat katsoneet, että Opetushallituksen tehtävänä tulisi jatkossakin olla ennakoida osaamis- ja koulutustarpeita sen sijaan, että tehtävä muuttuisi osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointiin osallistumiseksi. Opetushallitus kannattaa johtokunnan tehtävien muutosta esitysluonnoksen mukaisesti. Opetushallitus suhtautuu kriittisesti Kotimaisten kielten keskuksen muista osastoista poikkeavaan ratkaisuvaltamäärittelyyn, koska se sivuuttaa vaatimuksen vallan ja vastuun tasapainosta. Kotimaisten kielten keskuksen ja eräiden muiden lausunnonantajien näkemyksen mukaan esitysluonnoksessa sen organisatorinen asema, tehtävät ja ratkaisuvalta ovat perusteltuja. Opetushallituksen johtokunnan tehtäviä koskevaan muutokseen otettiin kantaa vain muutamissa lausunnoissa. Pääsääntöisesti niissä kannatettiin muutoksia. 

7.5  Laki Kansallisarkistosta

Useat lausunnonantajat vastustivat heraldisen lautakunnan poistamista Kansallisarkistosta. Useissa lausunnoissa katsottiin, että Saavutettavuuskirjasto Celian ja Varastokirjaston palvelujen näkyvyys ja saatavuus tulisi varmistaa tehokkaammin kuin esitysluonnoksessa on tehty. Varastokirjasto ja eräät muut lausunnonantajat esittävät, että lakiin tulisi lisätä säädös Varastokirjastojen aineistonsiirron maksuttomuudesta. Eräät lausunnonantajat toteavat, että Saavutettavuuskirjasto Celian ja sen palveluiden yhdistäminen Kansalliskirjastoon tulisi arvioida suhteessa YK:n vammaisyleissopimuksen velvoitteisiin. Lausunnoissa esitettiin myös näkemyksiä, että Celiaa ei tulisi yhdistää Kansallisarkistoon. Lausunnonantajilla on erilaisia näkemyksiä liittyen Kansallisarkiston toimipaikkojen osittaiseen sääntelyyn valtioneuvoston asetustasolla ja toiminnan alueelliseen kattavuuteen. 

7.6  Laki lukemisesteisten kirjastopalveluista

Oikeusministeriö ehdottaa informatiivista viittausta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Oikeusministeriön mukaan lakiehdotus vaikuttaisi selkeämmältä, jos 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu määräaikainen käyttö- tai lainauskielto koskisi vain tapauksia, jossa asiakas on luovuttanut saamaansa aineistoa muille henkilöille tai mahdollistanut muille henkilöille pääsyn aineistoon. Saavutettavuuskirjasto Celia katsoo, että Celia -palvelut vaarantaa kirjastopalvelujen löydettävyyden. Celian mukaan on tärkeää vahvistaa kirjastopalvelujen saavutettavan julkaisemisen asiantuntijuuden yhteyttä myös lainsäädännössä. Kansallisarkisto katsoo, että oppimateriaalin tuotanto tulisi voida tarvittaessa ulkoistaa osittain tai kokonaan. Useat lausunnonantajat olivat uudistuksen takia huolissaan Celian määrärahoista ja mahdollisuuksista jatkossa toteuttaa toimintaansa. 

7.7  Laki Kulttuuriperintövirastosta

Museovirasto katsoo, ettei kokoelmien sijoittumisesta Kulttuuriperintöviraston organisaatiossa tulisi säätää lain tasolla. Lisäksi Museovirasto ja eräät muut lausunnonantajat katsovat, että viraston tulisi jatkaa Museoviraston nimeä käyttäen jatkossakin. Museovirasto esittää, että lakiehdotuksen 2 §:n 1 kohdassa tulisi käyttää asiantuntijaviranomaisen termiä eikä asiantuntija -termiä. Museovirastolla on pykälätasolla ja perusteluihin monia muitakin muutosehdotuksia. Suomen kansallismuseo kannattaa pääosin lakiluonnosta, mutta katsoo kansallismuseon ja viraston tehtävien osalta oleva osittain päällekkäisyyttä ja epäselvyyttä. Suomenlinnan hoitokunnan mukaan lakiluonnoksesta jää epäselväksi, miten virastojen yhdistäminen todellisuudessa tehdään. Suomenlinnan hoitokunta ja eräät muut lausunnonantajat katsovat, että hoitokunnan tulotalous tulee eriyttää viraston muusta taloudesta. Puolustusministeriö pitää tärkeänä, että hoitokunnalla säilyy riittävät resurssit ja osaaminen valmius- ja varautumistyöhön. Muutamat lausunnonantajat katsovat ongelmalliseksi sen, että lakiluonnoksessa ja säädöskohtaisissa perusteluissa viraston tehtävät laajenevat aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämiseen, tulkitsemiseen, esittelyyn ja tutkimukseen. Valtiovarainministeriö katsoo, että liiketaloudellisin perustein hinnoiteltujen tilojenvuokratasojen tulisi olla käyvän hintatason mukainen. Eräissä lausunnoissa ehdotetaan Suomenlinnaan tulevilta matkailijoilta perittävää pääsymaksua. 

7.8  Laki Kulttuurivirastosta

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti pitää tärkeänä sitä, että sen kaikki tehtävät siirtyvät uuteen virastoon kokonaisuudessaan. Lisäksi instituutti esittää muutoksia viraston tehtäviä koskeviin pykäliin. Taiteen edistämiskeskus ja monet muut lausunnonantajat esittävät huolensa siitä, että esitys muuttaa taiteilijoiden apurahoja koskevaa päätösrakennetta. Laissa tulisi mainita myös neuvoston nimeämiseen liittyvästä kuulemisesta ja neuvoston jäsenmäärän tulisi olla ehdotettua suurempi. Useat lausunnonantajat ovat huolissaan taiteen vapaudesta, taiteen toimikuntauudistuksesta, vertaisarvioinnista ja niin sanotun arms lenght -periaatteen toteutumisesta. Lausunnoissa tuotiin esille myös huoli alueellisen tasa-arvon toteutumisesta. Eräät lausunnonantajat toivat esiin sen, että lakiluonnoksesta puuttuvat instituutin tehtävinä olevat esitystoiminta ja elokuvakasvatus. Oikeusministeriö toteaa, että laissa voisi olla informatiivinen viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Eräät lausunnonantajat esittävät, että virastossa olisi Kansallinen audiovisuaalinen instituutti -niminen toimintayksikkö. Myös taitelijoiden toimeentuloedellytysten edistäminen ja kansainvälistyminen tulisi olla viraston tehtävinä. 

7.9  Laki Suomen Akatemiasta annetun lain 7 §:n muuttamisesta

Suomen Akatemia pitää virastojen johdon kelpoisuusvaatimusten yhtenäistämistä nykytilaa selkeyttävänä. Toisaalta Akatemian näkemyksen mukaan on hyvä, että Suomen Akatemian pääjohtajan kelpoisuusvaatimukset eivät tosiasiallisesti muutu nykyiseen verrattuna. 

7.10  Vaikutusarvioinnit

Lausunnonantajat toivat esille monia vaikutusarviointeihin liittyviä näkökohtia. Tehtyjen ja valmistelussa olevien digitalisaatiotoimenpiteiden säästövaikutuksista toivottiin arviointia. Viraston nimimuutosten, jotka aiheuttavat kustannuksia, toivottiin otettavan vielä uuteen tarkasteluun. Esitysluonnokseen kaivataan vaikutusten arviointia vammaisnäkökulmasta. Museoviraston ja Suomenlinnan hoitokunnan yhdistämisen vaikutuksia maailmanperintökohteiden tasapuoliseen kohteluun tulisi arvioida. Taidetoimikuntien ja alueellisten taidetoimikuntien lopettaminen tulisi arvioida suhteessa saamelaisiin alkuperäiskansana. Kielellisiä vaikutuksia tulisi arvioida. Vaikutuksia tiedonhallintaan tiedonhallintalain mukaisesti tulisi arvioida. Henkilöstövaikutuksia tulisi täydentää. 

7.11  Henkilöstön asema

Erityisesti henkilöstöjärjestöt nostivat lausuntopalautteessaan esiin palkkausjärjestelmien kehittämisen sekä henkilöstön osallistamisen kehittämiskohteiden tunnistamiseen ja itse kehitystyöhön. Palkkausta pidettiin hallinnonalalla osaamis- ja kilpailukykyasiana, jonka kehittämistä olisi syytä tehdä samanaikaisesti muun valmistelun osana osaavan työvoiman pysyvyyden ja saatavuuden turvaamiseksi. Sekä henkilöstöjärjestöjen että myös muiden lausuntopalautteissa todettiin, että henkilöstön toimintaedellytysten turvaaminen muutostilanteen valmistelussa ja sen jälkeen on keskeistä henkilöstön työhyvinvoinnin kannalta tilanteessa, jossa muutoksen valmistelu ja uusien organisaatioiden käynnistäminen kuormittavat jo valmiiksi niukkoja resursseja. Työsopimussuhteisen henkilöstön siirtymistä virkasuhteisiksi pidettiin useamman lausunnonantajan palautteessa kannatettavana muutoksena. Henkilöstön kelpoisuusvaatimusten yhdenmukaistamista pidettiin useammassa lausuntopalautteessa kannatettavana. Osassa lausuntopalautteista nostettiin esiin julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittava kielitaito, johon mm. oikeusministeriö ja valtiovarainministeriö ottivat kantaa erityisesti kelpoisuusvaatimuksena olevan ylemmän korkeakoulututkinnon ollessa yhä harvemmassa virassa. Lausuntopalautteissa kiinnitettiin huomiota riittävän ruotsin kielen taitoisen henkilöstön saatavuuteen sitä edellyttävissä tehtävissä. Kelpoisuusvaatimusten yhdenmukaistamista pidettiin kuitenkin lähtökohtaisesti useassa palautteessa kannatettavana. Hyvän henkilöstöpolitiikan noudattaminen muutoksessa nousi useassa palautteessa esiin myös laadukkaan muutosjohtamisen sekä henkilöstön osallistamisen näkökulmasta. 

7.12  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Monen lausunnonantajan mukaan esitysluonnoksessa tulisi ottaa huomioon YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. Myös perustuslaissa suojattu taiteen vapautta on käsitelty riittämättömästi. 

7.13  Virastouudistuksen toimeenpano

Useat henkilöstöjärjestöt katsovat, että hallinnonalan virastouudistus on mittava, esitetty suhteellisen nopealla aikataululla toteutettavaksi ja koskettaa läpileikkaavasti koko henkilöstön ja organisaatioiden tehtäviä. Henkilöstön ja hallinnonalan organisaatioiden kuormittamista ylimääräisillä velvoitteilla tai ylimitoitetulta samanaikaiselta kehittämiseltä tuli siksi välttää, jotta virastouudistus kyetään toteuttamaan. 

7.14  Virastojen nimet

Lausunnonantajien näkemykset virastojen nimistä jakaantuivat huomattavasti toisistaan. Kannatusta saivat Opetushallituksen, Kansallisarkiston nimet, mutta myös niiden osalta esitettiin muita vaihtoehtoisia nimiä. Kulttuuriperintöviraston ja Kulttuuriviraston nimet saivat myös kannatusta, mutta useat lausunnonantajat katsoivat, että ne eivät kuvastaneet virastojen toimialaa riittävästi. 

7.15  Lausuntojen huomioon ottaminen

Jatkovalmistelussa on lausuntopalautteen johdosta tarkennettu ja täydennetty esityksen perusteluja sekä vaikutusarviointeja. Myös esityksen pykäliin on tehty monia muutoksia ja korjauksia. Lisäksi Kulttuuriperintöviraston nimi on palautettu Museovirastoksi ja Kulttuuriviraston nimeä täydennetty Taide- ja kulttuurivirastoksi. 

8.1  Laki opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoista

1 §.Hallinnonalan virastot. Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvat virastot.  

Ehdotettavan virastokokonaisuuden tavoitteena on muodostaa toiminnallisesti ja taloudellisesti tasapainoinen ratkaisu, jossa sivistyshallinnon kokonaisuus on selkeä, virastojen koko on riittävän suuri ja synergisisiä tehtäviä hoitavien virastojen toiminnot yhdistyvät luontevasti. 

Virastojen ehdotettavat nimet perustuvat pitkälti nykyisten virastojen nimiin. Nykyisten nimien säilyttämisellä turvataan asiakasmäärältään suurempien virastojen palveluiden löytyminen. Nimet ovat jo vakiintuneita ja helppokäyttöisiä sekä täyttävät hallintolain hyvän kielenkäytön vaatimukset. Lisäksi ehdotuksessa on huomioitu virastojen omat esitykset virastojen nimiksi. 

Jatkossa viisi virastoa muodostaisivat jokainen oman kirjanpitoyksikkönsä. Uudistus merkitsee kirjanpitoyksikkötarkastelun näkökulmasta kolmenlaista uudistusta: 1) Kirjanpitoyksiköiden yhdistyminen (Suomenlinnan hoitokunta Museovirastoon), 2) Opetus- ja kulttuurinministeriön kirjanpitoyksikköön kuuluvien virastojen yhdistyminen nykyisiin kirjanpitoyksiköihin (Kotimaisten kielten keskus Opetushallitukseen, Saavutettavuuskirjasto Celia ja Varastokirjasto Kansallisarkistoon) ja 3) Uuden kirjanpitoyksikön perustaminen (Taiteen edistämiskeskus ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Taide- ja kulttuurivirastoksi). Suomen Akatemia toimisi jatkossakin omana kirjanpitoyksikkönään. 

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan yhdistämistä sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä siten, että yhdistyminen toteutuu samaan aikaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastouudistuksen kanssa 1.1.2026. Opintotuen muutoksenhakulautakuntaa koskeva hallituksen esitys on kuitenkin tarkoitus antaa eduskunnalle vasta syysistuntokaudella 2025, minkä vuoksi opintotuen muutoksenhakulautakunta on vielä tarpeen mainita momentin 6) kohdassa. Mainitun kohdan poistamista koskeva lakiehdotus on tarkoitus sisällyttää Opintotuen muutoksenhakulautakuntaa koskevaan hallituksen esitykseen. 

Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen säännös, jonka mukaan virastojen tehtävistä säädetään erikseen virastokohtaisissa laeissa.  

2 §.Sivistyshallinto. Pykälässä säädettäisiin sivistyshallinto-käsitteestä sekä sivistyshallinnon yhteisistä tavoitteista ja toimintatavoista. Pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö ja sen hallinnonalalle kuuluvat virastot muodostavat keskustason sivistyshallinnon. Uudistukselle asetetun tavoitetilan mukaisesti ministeriöstä ja sen alaisista virastoista muodostuvaa keskushallinnon kokonaisuutta kuvaisi yksi ja kattava termi. Valmistelun alkuvaiheessa kokonaisuudesta käytettiin käsitettä opetus- ja kulttuuriministeriön konserni, mutta se sopii melko huonosti kuvaamaan ministeriön ja virastojen julkisia tehtäviä ja toimintoja. Sen sijaan sivistys -termi on jo nykyisin vakiintunut hallinnonalalla kuvaamaan yhteisesti kaikkia opetus- ja kulttuuriministeriön toimialoja ja tehtäviä. Sivistyshallinto-termillä voidaan kattavasti esittää opetus- ja kulttuuriministeriön ja sen virastojen toiminnallinen kokonaisuus.  

Pykälän 2 momentin mukaan sivistyshallinnon tavoitteena on turvata kansalaisten sivistyksellisten perusoikeuksien toteutuminen laadukkaasti ja vaikuttavasti yhteistyössä eri hallinnonalojen toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Sivistyshallinto edistää yhteiskunnan toimintavarmuutta sekä kansalaisten hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta. Tiukkenevassa määrärahakehyksessä toimintaa, sen laadukkuutta ja vaikuttavuutta, tulee tarkastella yksittäisen viraston lisäksi entistä enemmän myös koko hallinnonalan näkökulmasta. Momenttiin kirjattaisiin koko sivistyshallinnon tavoitteeksi turvata kansalaisten sivistyksellisten perusoikeuksien oikeuksien toteutuminen. Yhteistyövelvoite ei koskisi pelkästään eri hallinnonalojen toimijoiden ja sidosryhmien kanssa tehtävää yhteistyötä. Sivistyshallinnon virastojen on tehtävä yhteistyötä myös keskenään, jotta yhteinen tavoite saadaan toteutettua.  

Pykälän 3 momentin mukaan sivistyshallinnon toiminnan laatua ja vaikuttavuutta edistetään yhteisillä toimintamalleilla ja -rakenteilla sekä kehittämällä virastojen yhteisiä palveluita. Yhteisiä toimintamalleja ja –rakenteita voitaisiin edistää monella eri tavalla. Opetus- ja kulttuuriministeriön perustamien yhteistyöryhmien välityksellä voidaan riittävän tiedonkulun lisäksi edistää yhteisten toimintamallien ja –rakenteiden käyttöönottoa virastoissa. Virastot voivat myös oma-aloitteisesti tehdä toimintamallien ja -rakenteiden kehitystyötä. Yhteiset toimintamallit ja –rakenteet lisäävät läpinäkyvyyttä ja helpottavat sivistyshallinnon toiminnan ja tuloksellisuuden arviointia ja kehittämistä. Virastojen yhteisten palveluiden kehittämisellä voitaisiin parantaa tukipalveluiden kustannustehokkuutta. Sivistyshallinnon virastot olisivat momentin mukaisesti velvoitettuja jatkamaan kehittämistyötä vastaisuudessakin.  

Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää virastojen yhteisten palvelujen järjestämisestä, sisällöstä ja toteuttamistavoista. Sivistyshallintohankkeen aikana keskusteltuja mahdollisia yhteisiä palveluita, joiden yhteinen tai johonkin virastoon keskitetty järjestäminen ei edellytä laintasoista säätelyä ovat esimerkiksi tietohallintoon ja digitaalisten palveluiden kehittämiseen liittyvät palvelut, erinäiset tukipalvelut ja hallinnolliset palvelut.  

Erinäinen yhteinen toiminta ja jaettu resurssien käyttö voisi tapahtua virastojen välisillä sopimuksilla ja yhteishankinnoilla ilman erillisiä valtioneuvoston asetuksen säännöksiä. Esimerkiksi yhteisestä tietosuojavastaavasta voitaisiin sopia kahden tai useamman viraston välillä ja palveluita hankkia yhteisillä kilpailutuksilla. Myös perustietotekniikkapalveluiden yhtenäisen järjestämisen osalta voitaisiin edetä sopimalla asian edistämisestä ministeriön ja virastojen kesken. 

Edettäessä keskittämisessä pidemmälle ja kaikkia sivistyshallinnon virastoja koskien, voitaisiin palveluiden tuottamisen vastuun keskittämisestä yhdelle virastolle säätää valtioneuvoston asetuksella. Esimerkiksi kaikkien sivistyshallinnon virastojen ICT-arkkitehtuurin ja -infrastruktuurin johdonmukainen ja tarkoituksenmukainen yhtenäistäminen, digitalisaatiota tukevien resurssien ja ICT-hankintojen keskittäminen ja digitaalisten palveluiden tuottamisen tuki voitaisiin keskittää yhden viraston tehtäväksi valtioneuvoston asetuksella. Tällaisessa tilanteessa tiedonhallintalaista ja muista säännöksistä virastoille seuraavat vastuut säilyisivät kuitenkin kullakin virastolla erikseen. 

Keskitettäessä tehtäviä, joissa vastuu on tiedonhallintalain ja arkistolain mukaisesti kullakin virastolla, esimerkiksi kirjaamo-, asianhallinta- ja arkistointitehtäviä, tästä tulisi säätää lain tasolla. 

3 §.Viraston pääjohtaja. Pykälässä säädettäisiin virastojen pääjohtajasta yhdenmukaisesti kaikkia virastoja koskien. Sen 1 momentin mukaan virastossa olisi pääjohtaja, jonka valtioneuvosto nimittää. Opetushallituksella, Kansallisarkistolla, Museovirastolla ja Suomen Akatemialla on nykyisinkin pääjohtaja. Taiteen edistämiskeskuksella ja Kansallisella audiovisuaalisella instituutilla on nykyisin johtaja, joten virastojen yhdistyessä nimike muuttuisi. Valtion virkamieslain 9 a §:n ja 26 §:n 4 kohdan sekä valtion virkamiesasetuksen 28 §:n 2 momentin nojalla kaikkien virastojen pääjohtajat nimitettäisiin jatkossakin 5 vuoden määräajaksi, jollei erityisestä syystä ole perustetta nimittää tätä lyhyemmäksi määräajaksi.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pääjohtajan tehtävistä. Pääjohtajan tehtävänä olisi johtaa, kehittää ja valvoa viraston toimintaa sekä vastata toiminnan tuloksellisuudesta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Tehtävät vastaisivat pääosin virastojen pääjohtajien nykyisiä tehtäviä, mutta olisivat jatkossa muotoilultaan yhtenäiset kaikkien sivistyshallinnon virastojen osalta.  

Pykälän 3 momentissa olisi informatiivinen viittaus valtion virkamieslakiin (750/1994). Sen 8 §:n 2 momentin, 26 §:n 4 kohdan ja valtion virkamiesasetuksen 28 §:n 2 momentin mukaan välittömästi ministeriön alaisten virastojen päälliköiden, lukuun ottamatta muun muassa eräitä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastojen päälliköitä, erityisinä kelpoisuusvaatimuksina ovat ylempi korkeakoulututkinto, tehtävän edellyttämä monipuolinen kokemus, käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus.  

Suomen Akatemian pääjohtajan muut erityiset kelpoisuusvaatimukset ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan. Niistä säädettäisiin jatkossakin Suomen Akatemiasta annetun lain (922/2009) 7 §:ssä (7. lakiehdotus). 

4 §.Viraston muu henkilöstö. Pykälässä säädettäisiin yhdenmukaisesti kaikkien virastojen henkilöstöstä ja kelpoisuusvaatimuksista. Pykälän 1 momentin mukaan virkamiehet nimittäisi ja muun henkilöstön palvelukseen ottaisi pääjohtaja, jollei viraston työjärjestyksessä muuta määrätä. Museovirastosta annetussa lain 4 §:n 3 momenttiin ehdotetaan säädettäväksi poikkeus siltä osin, että Suomen Kansallismuseo -toimintayksikön päällikkönä toimivan ylijohtajan nimittäisi opetus- ja kulttuuriministeriö.  

Virastojen pääjohtajien välittömässä alaisuudessa oleville toimintayksiköiden päälliköille säädettäisiin yhdenmukaiset kelpoisuusvaatimukset. Pykälän 2 momentin mukaan kelpoisuusvaatimuksina olisi ylempi korkeakoulututkinto, perehtyneisyys viran tehtäväalaan sekä käytännössä osoitettu johtamistaito. Perehtyneisyys viran tehtäväalaan -käsitteen sisältö ja arviointikriteerit ovat muotoutuneet muun muassa valtioneuvoston yleisistunnon vakiintuneessa ratkaisukäytännössä. Myös käytännössä osoitetulla johtamistaidolla on vakiintunut merkityssisältö ja sitä arvioidaan valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentin muutokseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 298/2014 vp) perusteluissa tarkemmin kuvatuilla arviointikriteereillä. Kelpoisuusvaatimus on tarpeen, koska virastot ovat suuria ja niiden pääjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivan toimintayksikön päällikkö käyttää merkittävää ratkaisuvaltaa ja pääjohtajan sijaisena hänelle säädettyä toimivaltaa. Lakiin otettaisiin siirtymäsäännös, jonka mukaan tämän lain voimaan tullessa lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetut pääjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivat toimintayksiköiden päälliköt ovat edelleen kelpoisia tehtäviinsä.  

Tässä esityksessä esitetään pääsääntöisesti luovuttavaksi virastojen muun henkilöstön tutkintoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista, joista on annettu asetuksenantovaltuus voimassa olevissa virastoja koskevissa laissa ja säädetty valtioneuvoston asetuksella. Kelpoisuusvaatimuksista on säädetty Opetushallituksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1070/2016), Suomen Akatemiasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (979/2009), Varastokirjastosta annetussa asetuksessa (12/1989), Museovirastosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (407/2004), Suomenlinnan hoitokunnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (294/2013), Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (712/2013) ja Taiteen edistämiskeskuksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (727/2012). Osassa virastoja ei kuitenkaan ole säädetty kelpoisuusvaatimusta kuin viraston päällikölle, osassa on säädetty eri esihenkilöviroille, osassa myös esittelijöille ja eräissä vielä kaikkiin tehtäviin. Pääsääntöisesti esittelijätehtäviin ei ole tarpeen vaatia korkeakoulututkintoa. Esimerkiksi valtioneuvostossa kaikkia esittelijöitä koskeva kelpoisuusvaatimus koskee vain valtioneuvoston yleisistunnon esittelijänä toimimista. Kelpoisuusvaatimuksien sijasta on tarkoituksenmukaista käyttää tehtävän hakuilmoituksessa ilmoitettuja vertailuperusteita ottaen huomioon henkilöstön moninaiset tehtävät. Valtiovarainministeriö on julkaissut ohjeen virantäytössä noudatettavista periaatteista (VN/30496/2024), jonka mukaan hakuilmoituksessa on suositeltavaa mainita muut tehtävän hoidon asettamat odotukset ja eduksi luettavat asiat. Ohjeessa muun muassa todetaan, että pätevyysarvioinnissa ja ansiovertailussa voidaan nojata vain sellaisiin seikkoihin, jotka on mainittu hakuilmoituksessa, koska kaikkien hakijoiden on saatava tieto vaadittavista lisävalmiuksista ja -ominaisuuksista jo harkitessaan viranhakua ja hakiessaan virkaa. 

Edellä kuvatusta pääsäännöstä poiketen pykälän 3 momentin mukaan virkamiehellä, jonka tehtäviin kuuluu yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta merkittävän julkisen vallan käyttämistä, kelpoisuusvaatimuksena olisi ylempi korkeakoulututkinto. Julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista on aina säädettävä, jos henkilöstön tehtäviin kuuluu yksilön oikeuksien kannalta merkittävää julkisen vallan käyttöä. Mainitun lain 6 §:n 1 momentin mukaan valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön perusteella opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoissa merkittäväksi julkisen vallan käytöksi on katsottava erityisesti takaisinperintäpäätökset ja Taide- ja kulttuuriviraston osalta kuvaohjelmalaissa tarkoitetun uhkasakon asettaminen (ks. esim. PeVL 45/2006 vp). Oikeuskansleri on todennut lausunnossaan (OKV/22/20/2015), että virkojen kelpoisuusvaatimusten lakitasoinen sääntely voi olla perusteltua lähinnä yhteiskunnallisesti merkittävimpiä ja/tai erityisen merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä koskevan sääntelyn osalta. Virkaa auki julistettaessa viraston on arvioitava virkaan kuuluvien tehtävien luonnetta. Jos tehtäviin tulisi kuulumaan merkittävän julkisen vallan käyttöä, on hakuilmoituksessa ilmoitettava esitetyn 3 momentin mukaisesta kelpoisuusvaatimuksesta.  

Henkilöstön muista kelpoisuusvaatimuksista voitaisiin säätää valtion virkamieslain 8 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella. Esityksen liitteenä olevan Opetushallitusta koskevan valtioneuvoston asetusluonnoksen mukaisesti on tarkoitus säätää, että Opetushallituksen ruotsinkielisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen tehtäviä hoitavaan yksikköön sijoitetulla virkamiehellä tulee olla sellainen ruotsin kielen taito kuin virkamieheltä ruotsinkielisellä virka-alueella edellytetään. Tämä tarkoittaa ruotsin kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa. Kyseessä olevassa yksikössä edellytetään nykyisinkin vastaavaa ruotsin kielen taitoa. 

5 §.Asioiden ratkaiseminen. Pykälän 1 momentin mukaan viraston pääjohtaja ratkaisisi virastossa päätettävät asiat, jos muuta ei säädetä taikka työjärjestyksessä tai Suomen Akatemian johtosäännössä määrätä. Pääjohtaja voisi pidättää ratkaistavakseen yksittäisen asian, joka työjärjestyksen mukaan kuuluisi muun virkamiehen päätettäväksi. Nykyisin vain Opetushallituksen ja Kansallisarkiston pääjohtajien pidätysoikeudesta on säädetty lailla.  

6 §.Työjärjestys. Pykälässä säädettäisiin virastojen työjärjestyksestä. Viraston organisaatiosta, johtamisesta, ratkaisuvallasta sekä muusta hallinnon ja toiminnan järjestämisestä määrättäisiin pääjohtajan vahvistamassa työjärjestyksessä, ellei laissa ole muuta säädetty. Osassa ehdotetuista virastolaeista on säännöksiä esimerkiksi viraston eräistä osastoista ja yksiköistä.  

7 §.Varautuminen. Pykälässä säädettäisiin virastojen varautumisesta. Pykälän 1 momentissa olisi informatiivinen viittaus valmiuslakiin, jossa säädetään virastojen varautumisvelvollisuudesta. Momentin mukaan viraston pääjohtaja hyväksyisi viraston valmiussuunnitelman.  

Pykälän 2 momentin mukaan virastossa olisi valmiuspäällikkö. Valmiuspäällikön tehtävänä olisi yhteensovittaa viraston häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumista ja valmiussuunnittelua, avustaa viraston pääjohtajaa viraston johtamisessa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa sekä osallistua hallinnonalan varautumisyhteistyöhön. Valmiuspäällikön tehtävää olisi mahdollista hoitaa myös muiden tehtävien ohella, jos virasto niin päättää. Esitys ei siten edellyttäisi uuden viran perustamista. Suomen ja koko Euroopan muuttunut turvallisuustilanne edellyttää, että varautumisen näkökulma huomioidaan entistä vahvemmin viranomaisten toiminnassa. Tästä syystä on perusteltua, että jokaisessa virastossa toimii varautumisasioihin perehtynyt henkilö, jonka tehtävänä on viraston johdon tukena ja ohjauksessa yhteensovittaa viraston varautumistoimenpiteitä sekä avustaa viraston johtoa häiriötilanteen johtamisessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tarkoituksena on lisäksi tiivistää ministeriön ja virastojen välistä yhteistyötä varautumisen ja valmiussuunnittelun osalta. Viraston valmiuspäällikkö toimisi luontevana viraston yhteyshenkilönä ministeriön ja viraston välisissä yhteistyörakenteissa.  

8 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentti sisältäisi tavanomaisen voimaantulosäännöksen. Pykälän 2 momentin mukaan lain voimaan tullessa 4 §:n 2 momentissa tarkoitetut pääjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivat toimintayksiköiden päälliköt olisivat edelleen kelpoisia tehtäviinsä.  

8.2  Laki Opetushallituksesta

1 §.Toimiala. Pykälässä säädettäisiin viraston toimialasta. Opetushallitus olisi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kuuluva virasto, joka toimii varhaiskasvatukseen, koulutukseen, jatkuvaan oppimiseen, kansainvälistymiseen sekä kotimaisiin kieliin liittyvissä tehtävissä. Viraston toimiala sekä lain 4 §:n ja 5 §:n mukaiset tehtävät vastaisivat pitkälti nykyisen Opetushallituksen sekä Kotimaisten kielten keskuksen toimialoja ja tehtäviä. Opetushallituksen toimiala kattaisi varhaiskasvatuksen sekä koulutuksen esi- ja perusopetuksesta toisen asteen lukio- ja ammatilliseen koulutukseen sekä vapaaseen sivistystyöhön ja taiteen perusopetukseen.  

2 §.Organisaatio. Valtionhallinnon toimintojen (virastot) järjestämisessä noudatettavista periaatteista annetun valtiovarainministeriön suosituksen (VN/11537/2021) mukaan lähtökohtaisesti viraston sisäisestä organisoitumisesta päätetään viraston työjärjestyksellä, jonka vahvistaa (päällikkövirastomallissa) viraston päällikkö. Vain poikkeuksellisesti tulisi lailla tai asetuksella antaa säännöksiä viraston sisäisestä organisoitumisesta. Poikkeustarpeet voivat perustua myös tiettyjen tehtävien riippumattomuusvaatimuksiin, muuhun tehtävien perustavanlaatuiseen erityisluonteeseen, asiakkaiden erityisiin tarpeisiin tai vastaaviin seikkoihin, kuten kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja julkiseen luotettavuuteen.  

Opetushallituksen toimintarakenne poikkeaisi joiltakin osin perinteisestä virastomallista, jossa viraston sisäinen organisoituminen toteutetaan viraston sisäisellä työjärjestyksellä. Pykälän 1 momentin mukaan Kotimaisten kielten keskus toimisi virastossa omana osastonaan. Kotimaisten kielten keskuksessa olisi ruotsinkielisille toiminnoille oma yksikkö kielellisten oikeuksien turvaamiseksi, kuten nykyisinkin. Ehdotetulla organisaatiorakenteella pyritään osaltaan turvaamaan asiantuntijuuden riippumattomuus kielen ja tekstiin huoltoon liittyvien toimintojen, kielenhuoltoa koskevien suositusten sekä sanakirjatyön osalta.  

Pykälän 2 momentin mukaan Opetushallituksessa olisi jatkossakin kielellisten oikeuksien turvaamiseksi yksikkö ruotsinkielisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen tehtäviä varten. Viraston muista toimintayksiköistä määrättäisiin viraston johtosäännössä, kuten nykyisinkin.  

Pykälän 3 momentin mukaan Opetushallituksen yhteydessä voisi toimia erillisyksikköjä, kuten nykyisinkin. Erillisyksiköt hoitavat itsenäisesti lakisääteisiä tehtäviään ja valitsevat henkilöstönsä itsenäisesti. Opetushallitus tuottaa erillisyksiköille hallinto- ja tukipalveluja. Erillisyksiköistä säädettäisiin lain 7 §:ssä.  

Lisäksi Opetushallituksen kirjanpitoyksikköön kuuluisi jatkossakin valtion oppilaitoksia. 

3 §.Opetushallituksen johtokunta ja muut toimielimet. Pykälässä säädettäisiin Opetushallituksen yhteydessä toimivasta johtokunnasta. Valtionhallinnon toimintojen järjestämisessä noudatettavista periaatteista annetun valtiovarainministeriön suosituksen (VN/11537/2021) mukaan viraston yhteydessä toimivia toimielimiä tulisi perustaa harkiten. Joissain tapauksissa päällikkövirastossa voi olla perusteltua perustaa neuvoa antava toimielin ohjauksen ja strategisen johtamisen tueksi. Ohjauksen ja johtamisen selkeyden kannalta on kuitenkin epätarkoituksenmukaista, mikäli tällaiselle toimielimelle osoitetaan virastoa koskevissa säädöksissä strategisia johtotehtäviä tai muutoin laajoja toimintaa ohjaavia tai valvontaan liittyviä tehtäviä. Johtokunta tai hallitus tulisi tällöin organisatorisesti ministeriön ja viraston päällikön väliin omaksi ja itsenäiseksi toimijakseen ja vaarana on, että järjestely hämärtää ministeriön ja viraston välistä ohjaus- ja valvontasuhdetta. Viraston päällikön johtamien virastojen laajojen ja strategisten päätösten alistaminen johtokunnalle ei ole tämän vuoksi suositeltavaa.  

Edellä todetuista syistä Opetushallituksen johtokunnalla ei olisi jatkossa päätösvaltaa Opetushallituksen toimintaa tai tehtäviä koskevissa asioissa. Johtokunnan esitetään kuitenkin jatkavan Opetushallituksen yhteydessä, koska sen rooli myös neuvoa antavana toimielimenä on tärkeä. Vaikka johtokunnan tehtävät olisivat jatkossa neuvottelukuntatyyppiset, sen vakiintunut nimi johtokuntana säilytettäisiin. Johtokunnan rooli on merkittävä erityisesti sen edustaman osaamisen ja yhteiskunnallisen näkemyksen vuoksi. Johtokunta on tärkeä kontaktipinta Opetushallituksen ja sidosryhmien välillä ja mahdollistaa vuoropuhelun viraston toimialaa koskevissa kysymyksissä. Johtokunnan tuottama lisäarvo tukee Opetushallituksen toimintaa, mikä ehdotetaan kirjattavaksi johtokuntaa koskevaan säännökseen. Kotimaisten kielten keskuksella ei olisi enää omaa neuvottelukuntaa, vaan sen nykyisen neuvottelukunnan tehtäviä hoitaisi jatkossa Opetushallituksen yhteinen johtokunta. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin johtokunnan tehtävistä. Sen mukaan johtokunta seuraisi Opetushallituksen toimialaa ja tekisi tarvittaessa sitä koskevia esityksiä Opetushallitukselle. Toisena tehtävänä johtokunnalla olisi edistää Opetushallituksen yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa ja kolmantena tehtävänä olisi käsitellä Opetushallituksen toimialaan kuuluvia strategioita sekä Opetushallituksen toiminnan ja talouden suuntaviivoja. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaiset neuvoa antavat tehtävät toisivat lisäarvoa Opetushallituksen työhön, koska jatkossakin on valtioneuvoston asetuksella tarkoitus säätää johtokunnan kokoonpanosta nykyisen kaltaisesti. Voimassa olevan Opetushallituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1017/2016) mukaan johtokunnan asettamisessa tulee ottaa huomioon molempien kieliryhmien edustus ja viraston toimialan asiantuntemus.  

Pykälän 2 momentin mukaan johtokuntaa tulisi kuulla opetussuunnitelmien, tutkintojen, koulutusten ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteista sekä viraston työjärjestyksestä ja johtajien nimittämisestä. Momentti vastaisi sisällöllisesti voimassa olevaa Opetushallituksesta annettua lakia.  

Pykälän 3 momentti sisältäisi valtuussäännöksen, jonka mukaan johtokunnan kokoonpanosta, asettamisesta, toimikaudesta ja palkkiosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Momentti vastaisi nykyistä valtuussäännöstä. Koska johtokunnalla ei jatkossa olisi päätösvaltaa, johtokunnan nimittäisi jatkossa valtioneuvoston yleisistunnon sijaan opetus- ja kulttuuriministeriö.  

Pykälän 4 momentin mukaan Opetushallituksen yhteydessä toimivista muista toimielimistä säädettäisiin erikseen, kuten nykyisinkin. Momentissa tarkoitetut nykyiset Opetushallituksen yhteydessä toimivat työelämätoimikunnat, tutkintovientitoimikunta, oikeustulkkirekisterilautakunta sekä kieli- ja kääntäjätutkintojen tutkintoelimet jatkaisivat toimintaansa Opetushallituksen yhteydessä.  

4 §.Opetushallituksen tehtävät. Opetushallituksen tehtäviin kuuluu opetustoimen kehittämis- ja hallinnointitehtäviä. Se vastaa koulutuksen kehittämisestä, edistää koulutuksen tuloksellisuutta ja seuraa koulutuksen järjestämistä. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetyt kehittämistehtävät vastaisivat nykyisiä tehtäviä ja kohdistuisivat varhaiskasvatukseen, esiopetukseen, perusopetukseen valmistavaan opetukseen, perusopetukseen, koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan, aikuisten perusopetukseen, lukiokoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen (TUVA), vapaaseen sivistystyöhön ja taiteen perusopetukseen. Virasto hoitaisi myös edellä mainittuihin tehtäviin liittyviä palvelu- ja hallintotehtäviä. Virasto osallistuisi valtakunnallisia pitkän aikavälin osaamis- ja koulutustarpeita koskevaan ennakointiin. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointia koskevan tehtävän muotoilussa huomioitaisiin nykyistä paremmin se, että ennakointia tehdään laajasti eri organisaatioissa valtioneuvostotasolta paikalliselle tasolle. Opetushallituksella ei nykyisinkään ole keskitettyä vastuuta ennakointitiedon tuottamisesta, joten tehtävä osaamis- ja koulutustarpeita koskevan ennakointiin osallistumisesta myös selkeyttäisi nykytilannetta.  

Momentin 2 kohdan mukaan virasto edistäisi yhteiskunnan kansainvälistymistä ja koulutuksen tunnettuutta ja yhteistyötä ulkomailla, kuten nykyisinkin. Momentissa kuvataan viraston kansainvälisen toiminnan kahta ulottuvuutta. Suomessa viraston kansainvälinen toiminta hyödyttäisi virallisen koulutusjärjestelmän ohella laajemmin suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistymistä. Tämän lisäksi virasto osallistuisi kansainväliseen vuorovaikutukseen, kansainvälisiin verkostoihin ja järjestöihin. Se edistäisi suomalaisen koulutuksen ja yhteiskunnan tunnettuutta ulkomailla ja tekisi muuta vaikuttamistyötä, jolla osaltaan luotaisiin edellytyksiä esimerkiksi koulutusviennille.  

Momentin 3 kohdan mukaisesti virasto tulosohjaisi sen alaisina toimivia valtion oppilaitoksia, kuten nykyisinkin. Valtion oppilaitoksia ovat yleissivistävä erityisoppilaitos, oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, kaksi kielikoulua (Helsingin ranskalais-suomalainen koulu ja Suomalais-venäläinen koulu), Helsingin eurooppalainen koulu sekä kaksi ammatillista oppilaitosta (Saamelaisalueen koulutuskeskus ja Meriturva). Mainitut oppilaitokset kuuluvat Opetushallituksen kirjanpitoyksikköön.  

Momentin 4 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi hoitaa opetus- ja kulttuuriministeriön sille määräämät tehtävät. Vastaava säännös on voimassa olevassa Opetushallituksesta annetussa laissa, mutta sitä ei ole voimassa olevassa Kotimaisten kielten keskuksesta annetussa laissa.  

Opetushallituksen tehtävistä on säädetty hyvin laajasti muualla lainsäädännössä. Kuten voimassa olevassa Opetushallituksesta annetussa laissa, pykälän 2 momenttiin on pyritty informatiivisuuden varmistamiseksi kokoamaan keskeisiä virastolle kuuluvia tehtäviä, joista säädetään muussa laissa. Momentin tarkoituksena on avata viraston toimialaan kuuluvien tehtävien laajuutta ja merkittävyyttä. Momentin avulla virastoa koskevasta laista saisi käsityksen myös muualla laissa säädetyistä tehtävistä.  

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa mainitut tehtävät kohdistuvat varhaiskasvatukseen, esiopetukseen, perusopetukseen valmistavaan opetukseen, perusopetukseen, koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan, tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen (TUVA), lukiokoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, vapaaseen sivistystyöhön, taiteen perusopetukseen ja maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen. Lisäksi Opetushallitus ohjaa valtion koulukodeissa annettavaa perusopetusta ja siihen liittyvää muuta opetusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä annetun lain (1379/2010) 2 §:n nojalla.  

Momentin 2 kohdan mukaisesti Opetushallitus ylläpitäisi ja kehittäisi sille säädettyjä tai määrättyjä tehtäviä varten digitaalisia palveluita, tietovarantoja ja rekistereitä, kuten nykyisinkin.  

Momentin 3 kohdan mukaan virasto tuottaisi palveluja opiskelijavalintojen toteuttamista varten. Esimerkiksi Opintopolku-portaali on palvelukokonaisuus, joka sisältää koulutuksen hakeutumiseen liittyviä palveluja.  

Myös momentin 4 kohdassa mainittuihin viraston tehtäviin liittyy erityissäädöksiä. Esimerkiksi ulkomailla suoritettujen opintojen ja ammattipätevyyden tunnustamisesta on säädetty ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa laissa (1384/2015) ja ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta annetussa laissa (1385/2015). Kielitutkinnoista säädetään julkisyhteisön henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa ja yleisistä kielitutkinnoista annetussa laissa (964/2004) sekä kääntäjätutkinnosta auktorisoiduista kääntäjistä annetussa laissa (1231/2007).  

Pykälän 3 momentin mukaan viraston toimivalta ja tehtävät korkeakoululaitosta kohtaan olisivat rajoitetummat kuin muuta koulutusjärjestelmää kohtaan, kuten nykyisinkin. Viraston tehtäviin kuuluisi muun muassa korkeakoulutukseen liittyvää osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointia, kansainvälisen yhteistyön edistämistä ja siihen liittyvää ohjelmatoimintaa, opiskelijavalintajärjestelmien ylläpitoa, tutkintojen ja opintojen akateemisen tunnustamisen tiedonvaihdon kansallisena vastuukeskuksena toimiminen sekä viraston tehtäviin kuuluvien asioiden ohjaus, neuvonta ja viestintä. Lisäksi myös muussa laissa virastolle voidaan antaa korkeakoululaitoksen toiminnan tukemiseen liittyviä tehtäviä.  

Suomen oikeus- ja hallintojärjestelmä perustuu viranomaisten erillisyyden ja itsenäisen toimivallan ja vastuun sekä puolueettoman asioiden käsittelyn periaatteiden varaan, minkä vuoksi ministeriö voi antaa alaiselleen virastolle yleisiä määräyksiä ja ohjeita hallintotehtävien suorittamisesta, muttei määrätä, miten yksittäinen hallintoasia on ratkaistava. Ministeriö voi ilmaista käsityksensä, esimerkiksi ohjeen muodossa, viraston toimivaltaan kuuluvasta asiasta, kun asiassa otetaan huomioon kussakin asiayhteydessä perustellulla tavalla perusoikeuksien ja hyvän hallinnon asettamat vaatimukset. Laillisuusperiaatteen ja virkavastuusääntelyn kontekstissa tämän vallan rajana on viraston ja sen virkamiehen riippumattomuus asiasisältöisessä päätöksenteossa sekä hallintomenettelyn perusteissa, eli ministeriö ei voi sitovasti määrätä päätöksenteon sisällöstä tai siinä noudatettavan hallintomenettelyn perusteista eikä antaa määräyksiä, jotka olisivat ristiriidassa oikeusjärjestyksen sisällön kanssa. Sen sijaan ministeriö voi ohjata alaistensa virastojen toimintaa antamalla sisällöltään yleisiä määräyksiä ja ohjeita. Näitä ovat esimerkiksi yleiset ei-sitovat ohjeet lainsäädännön sisällöstä ja soveltamisesta sekä määräykset menettelytapavaatimuksista, siltä osin, kuin lainsäädäntö jättää niihin johtamisen piiriin kuuluvaa harkintavaltaa. Samoin ministeriöllä on toimivalta ja myös velvollisuus valvoa alaisensa viraston toimintaa. Tällaisesta ohjaustoimivallasta ei ole tarpeen säätää virastoa koskevissa säädöksissä. Valtionhallinnon toimintojen järjestämisessä noudatettavista periaatteista annetun valtiovarainministeriön suosituksen (VN/11537/2021) mukaan ministeriölle voidaan kuitenkin säätää nimenomainen otto-oikeus virastojohdon tehtäviin ja toimivaltaan muutoin kuuluvissa asioissa. Tällaisesta otto-oikeudesta säädettäisiin pykälän 4 momentissa , jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriöllä olisi oikeus pidättää ratkaistavakseen koulutuspoliittisesti merkittävä asia, joka muutoin kuuluisi Opetushallituksen ratkaistavaksi. Säännös vastaisi voimassa olevan Opetushallituksesta annetun lain 2 §:n 4 momenttia. Pidätysoikeus koskee pääsääntöisesti virastossa valmisteltavia sitovia normipäätöksiä, jotka sisältävät koulutuspoliittisia vaikutuksia. Tällaisiksi asioiksi ei katsota Opetushallituksen päätettäväksi kuuluvia nimitysasioita eikä asioita, joissa virasto tekee ehdotuksen tai esityksen taikka antaa lausunnon eikä valitusta tai muuta asiaa, jossa virasto on muutoksenhakuviranomaisena. Päätöksen asian pidättämisestä tekee ministeri.  

Pykälän 5 momentissa olisi viittaus Kotimaisten kielten keskuksen tehtäviin. Kotimaisten kielten keskuksen tehtävistä säädettäisiin erikseen lain 5 §:ssä, koska kotimaisten kielten käytön edistämiseen, kielenhuoltoon ja sanakirjatyöhön liittyvät tehtävät annettaisiin esityksen mukaan viraston osastona toimivalle keskukselle.  

Pykälän 6 momentin mukaan virasto toimisi yhteistyössä sen tehtäviin liittyvää toimintaa harjoittavien ja rahoittavien kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten ja muiden yhteisöjen kanssa. Säännös vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan lain 1 §:n 2 momentin säännöstä. Viraston yksi tehtävä olisi jatkaa monikansallisten ja kansallisten tahojen rahoittamien kansainvälistä toimintaa tukevien ohjelmien ja toimintojen toimeenpanoa. Tämä edellyttää yhteistyötä toimintaa rahoittavien kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten, oppilaitosten, korkeakoulujen, nuoriso- ja kulttuurialan toimijoiden, järjestöjen ja muiden yhteisöjen kanssa.  

5 §.Kotimaisten kielten keskuksen tehtävät. Pykälän mukaiset Kotimaisten kielten keskuksen tehtävät vastaisivat sisällöllisesti keskuksen nykyisiä tehtäviä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan keskuksen tehtävänä olisi edistää suomen ja ruotsin kielen käyttöä yhteiskunnassa tuottamalla ja levittämällä tietoa näistä kielistä ja niiden vaihtelusta Suomen kulttuurissa ja yhteiskunnassa, kuten nykyisinkin. Tästä edistämistehtävästä on nykyisin säädetty Kotimaisten kielten keskuksesta annetun lain 2 §:ssä, jossa säädetään keskuksen toiminnan tavoitteista. Koska kyse on käytännössä tehtäväsäännöksestä, se ehdotetaan siirrettäväksi samaan pykälään muiden tehtävien kanssa.  

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan keskuksen tehtävänä olisi jatkossakin vastata suomen ja ruotsin kielten huollosta, neuvonnasta ja sanakirjatyöstä sekä tehdä kielenhuoltoon ja sanakirjatyöhön liittyvää tutkimusta. Kielenhuollolla tarkoitetaan erilaisia tapoja vaikuttaa kielenkäyttöön. Kielenhuollossa kuvataan kielenkäyttöä ja annetaan siitä kuvausten perusteella ohjeita. Kielenhuoltotyössä tarkastellaan ja ohjaillaan yleiskieltä, sen rakenteita, sanastoa ja nimistöä. Työvälineitä ovat sähköiset palvelut, kuten ohjekokonaisuus, sekä neuvonta, verkkolehdet, artikkelit, sanakirjat, koulutus, lausunnot ja sidosryhmäyhteistyö. Tekstinhuollossa tarkastellaan yksittäisten tilanteiden kielenkäyttöä. Tavoitteena on parantaa tekstejä niin, että ne olisivat mahdollisimman hyviä omissa yhteyksissään. Tekstinhuollon tavallisimpia työmuotoja ovat etenkin konsultointi ja koulutus, joka räätälöidään osallistujien tarpeisiin. Kielen aseman huollosta on kyse, kun tutkitaan ja seurataan kielen kehitystä ja tehtäviä yhteiskunnassa ja pyritään vaikuttamaan kieliyhteisön asenteisiin kielipoliittisilla kannanotoilla. Sanakirjatyössä kielen tai kielimuodon sanastoa toimitetaan laajoista kieliaineistoista asiantuntijatyönä sanakirjoiksi, jotka toimitetaan monipuolisin hakutoiminnoin julkaistaviksi verkossa. Sanakirjat esittävät kokonaiskuvan erilaisista kielimuodoista kuten yleiskielestä, murteista tai kirjakielen kehityksestä. Ne kuvaavat eri kielimuodoissa käytettäviä tai käytettyjä sanoja ja niiden merkityksiä, käyttöyhteyksiä ja tyylisävyjä. Sanakirjatyössä huomioidaan mahdollisuuksien mukaan äidinkielisten puhujien lisäksi suomen- ja ruotsinoppijat. Keskuksen suursanakirjojen toimitustyöhön, aineiston ja kielimuodon tuntemukseen vaaditaan erityisasiantuntemusta, joka suurelta osin opitaan työssä. Keskuksen sanakirjojen toimitusjärjestelmien ja käyttöliittymien toiminnallisuuden kehittäminen ja ylläpito vaativat näihin tehtäviin erikoistuneiden kieliteknologien työpanosta.  

Keskuksen tehtävien hoitaminen edellyttää kieliaineistojen ja -arkistojen ylläpitämistä ja kehittämistä sekä kaksisuuntaisia palveluja, joissa päästään vuorovaikutukseen erilaisten kielenkäyttäjien kanssa. Tavoitteena on tukea sitä, että omaa kieltä käytetään yhteiskunnassa mahdollisimman laajasti eikä siirrytä tärkeillä aloilla jonkin toisen kielen käyttöön. Keskuksen tehtäviin kuuluva neuvonta kattaa henkilökohtaisen kielineuvonnan lisäksi julkaisutoiminnan ja muun kielitiedon välittämisen. Kielenhuoltoa koskeva tehtävä ei sisällä julkisen vallan käyttöä, vaan se on selkeän, ymmärrettävän ja asiallisen kielenkäytön edistämistä suosituksilla ja toimimista aktiivisesti kielenhuollon asiantuntijana yhteiskunnassa. Selkeä ja ymmärrettävä kielen ja nimien käyttö yhteiskunnan eri sektoreilla, niin viranomaisissa kuin yksityisellä sektorillakin, lisää toimivuutta ja kustannustehokkuutta koko yhteiskunnassa. Toimiva yleiskieli on lisäksi tärkeä osa yhteiskunnan huoltovarmuutta. Keskus edistää kielen asiantuntijana toimialaansa kuuluvien kielten hyvää ja selkeää käyttöä yhteiskunnassa. 

Voimassa olevan Kotimaisten kielten keskuksesta annetuin lain mukaan keskuksen tehtävänä on koordinoida saamen kielten, viittomakielten ja romanikielen kielenhuoltoa. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan keskuksen tehtäväksi ehdotetaan seurata saamen kielten, viittomakielten, romanikielen ja karjalan kielen käyttöä ja elvytystoimia. Tehtävää toteutettaisiin ensisijaisesti 6 §:ssä säädettyjen keskuksen yhteydessä toimivien kielilautakuntien työtä hyödyntäen. Vähemmistökielten elvytyksen tukea koskeva tehtävä on annettu keskukselle jo vuonna 2022 laaditun valtioneuvoston kielipoliittisen ohjelman myötä. Samana vuonna opetus- ja kulttuuriministeriö osoitti keskukselle tätä koskevan erillismäärärahan vuodelle 2023. Vuoden 2024 alusta lähtien vastaava määräraha on ollut lisättynä Kotimaisten kielten keskuksen toimintamenomomentille. Elvytystä koskeva tehtävä ei siten ole uusi vaan olemassa oleva tehtävä, joka kirjattaisiin lakiin. Tehtävään nostettaisiin muiden vähemmistökielten rinnalle myös karjalan kieli, joka liittyy ehdotettuun karjalan kielen lautakunnan perustamiseen, jota on perusteltu 5 §:ää koskevissa perusteluissa.  

Pykälän 2 momentin mukaan Opetushallituksen pääjohtajalla ei olisi ratkaisuvaltaa 1 momentissa säädettyjen Kotimaisten kielten keskuksen tehtävien osalta. Kotimaisten kielten keskus säilyisi siten itsenäisenä toimijana tehtäviään hoitaessaan. Lain 2 §:ssä säädetyn Kotimaisten kielten keskuksen osastoaseman lisäksi myös tällä säännöksellä pyritään osaltaan turvaamaan asiantuntijuus ja riippumattomuus kotimaisten kielten käytön edistämiseen, suomen ja ruotsin kielen huoltoon ja sanakirjatyöhön liittyvien toimintojen osalta. Maan ainoana kieliviranomaisena Kotimaisten kielten keskuksen tulee voida tehdä kieliasioita koskevia päätöksiä itsenäisesti ja antaa riippumattomia asiantuntijalausuntoja eri viranomaisille, tarvittaessa myös Opetushallitukselle. Esimerkiksi virkakielen kehittämisen osalta Kotuksen tehtävänä on tehdä linjauksia ja antaa suosituksia, jotka koskevat kaikkia valtion, kuntien ja aluehallinnon viranomaisia, myös Opetushallitusta ja sen erillisyksiköitä.  

6 §.Kielilautakunnat. Pykälässä ehdotetaan säilytettäväksi kielenhuollon asiantuntijaeliminä toimivat kielilautakunnat, jotka toimisivat jatkossakin Kotimaisten kielten keskuksen yhteydessä. Lautakunnat lueteltaisiin 1 momentissa . Saamen kielten lautakunnan ja viittomakielten lautakunnan osalta lautakuntien nimiin tehtäisiin kielellinen korjaus, koska sekä saamen kieliä (pohjoissaame, inarinsaame ja kolttasaame) että viittomakieliä (suomen viittomakieli ja suomenruotsalainen viittomakieli) on Suomessa useita.  

Esityksessä ehdotetaan perustettavaksi uusi karjalan kielen lautakunta. Karjalan kieli on Suomessa kotoperäinen kieli ja suomen läheisin sukukieli, jota on puhuttu Suomen alueella yhtä kauan kuin suomeakin. Tähän asti karjalan kieli on näkynyt suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin vähän, sillä karjalaisille on tarjottu koulusivistystä ja muita palveluja suomen kielellä. Samalla karjalan kieli on tullut uhanalaiseksi. Tarve karjalan kielen pysyvälle asiantuntijaelimelle on tuotu esille valtioneuvoston kielipoliittisessa ohjelmassa 2022 (VN julkaisuja 2022:51 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-645-7 ). Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti kaudelle 1.7.2023‒31.12.2024 karjalan kielen asiantuntijatyöryhmän, jonka tuli tehdä ehdotus karjalan kielen pitkäjänteisen tuen suuntaviivoista ja rakenteesta valtioneuvoton kielipoliittisen ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Työryhmä tarkasteli karjalan kielen pitkäjänteisen tuen edellyttämiä toimia ja niiden järjestämistä useista näkökulmista toimien tiiviissä yhteistyössä karjalan kielen elvytys- ja toimenpideohjelmaa laativan Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshankkeen kanssa. Työryhmä suositti 30.4.2024 opetus- ja kulttuuriministeriölle ja Kotimaisten kielten keskukselle pysyvän karjalan kielen lautakunnan perustamista Kotimaisten kielten keskuksen tai sen tehtäviä jatkossa hoitavan virastokokonaisuuden yhteyteen.  

Perustamalla karjalan kielen lautakunta nimenomaan Kotimaisten kielten keskuksen yhteyteen karjalan kieli asettuisi tältä osin samanlaiseen asemaan, jollainen saamen kielillä, viittomakielillä ja romanikielellä on. Karjalan kielen pysyvä, eri aloja ja organisaatioita edustavia asiantuntijoita yhteen kokoava virallinen elin voisi riippumattomasti ja monialaisesti seurata kieleen ja sen tilanteeseen liittyviä muutoksia ja ottaa niihin kantaa. 

Saamen kielten, viittomakielten ja romanikielen lautakuntien käytännön työskentely on nykyisin järjestetty yhteistyössä kunkin kielen käytännön kielityöstä valtakunnallisesti vastaavan yliopiston tai asiantuntijaorganisaation kanssa siten, että lautakunnan sihteerintyö tehdään kielityöstä vastaavassa organisaatiossa: Suomessa valtakunnallinen erityistehtävä saamen kielten opetuksessa ja tutkimuksessa on Oulun yliopiston Giellagas-instituutilla, joka vastaa myös Kotuksen yhteydessä toimivan saamen kielten lautakunnan sihteerintyöstä, vaikka varsinaisesti saamen kielten huollosta vastaa saamen kansan yhteispohjoismainen kielen asiantuntijaelin Kielikaltio (Sámi Giellagáldu). Romanikieleen liittyvä valtakunnallinen erityistehtävä on Helsingin yliopistolla osana yliopiston harvinaisiin kieliin liittyvää tehtävää, ja Helsingin yliopisto vastaa lautakunnan sihteerityöstä. Viittomakielten huollosta, sanakirjatyöstä ja neuvonnasta sekä viittomakielten lautakunnan sihteerintyöstä vastaa Kuurojen Liitto. Lautakuntien sihteerien tehtävien kuulumisesta valtakunnallista tutkimusvastuuta kantavien yliopistojen ja organisaatioiden vastuulle on alun perin sovittu vuonna 2012 vähemmistökielten huollon tehtävien siirtyessä niihin Kotimaisten kielen keskuksesta. Nykyisiä järjestelyitä lautakuntien käytännön työskentelyssä on tarkoitus jatkaa. Myös perustettavan karjalan kielen lautakunnan työ organisoitaisiin vastaavalla tavalla tiiviissä yhteistyössä karjalan kielen opetuksesta, tutkimuksesta ja kielityöstä valtakunnallista erityisvastuuta kantavan Itä-Suomen yliopiston kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Itä-Suomen yliopisto ovat tulosneuvotteluissaan syksyllä 2024 sopineet karjalan kieleen ja sen edistämiseen liittyvästä valtakunnallisesta tehtävästä ja sen rahoittamisesta. 

Pykälän 2 momentin mukaan lautakuntien tehtävät säilyisivät nykyisellään. Lautakuntien tehtävänä olisi antaa alaansa kuuluvia kieliä ja niiden käyttöä koskevia periaatteellisia tai yleisluonteisia suosituksia. Lautakuntien tehtävä ulottuu kielen aseman huoltoon ja kielen käyttöaloihin. Periaatteelliset suositukset eivät siis koske pelkästään kielen normitusta vaan myös sen aseman parantamista ja käytön lisäämistä.  

Pykälän 3 momentissa olisi valtuussäännös, jonka mukaan kielilautakuntien toimikaudesta, jäsenmäärästä sekä jäsenten valinnasta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Kielilautakuntien toimikauteen, jäsenmäärään ja valintaan ei ole tarkoitus tehdä muutoksia. Lain voimantulosäännökseen lisättäisiin siirtymäsäännös, jonka mukaan nykyiset kielilautakunnat jatkaisivat toimikautensa loppuun.  

7 §.Erillisyksiköt. Pykälän 1 momentin mukaan Opetushallituksessa toimisivat edelleen nykyiset kolme erillisyksikköä: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Ylioppilastutkintolautakunnan kanslia sekä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus. Erillisyksikköasemalla turvataan Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen ja Ylioppilastutkintolautakunnan riippumatonta asemaa sekä varmistetaan Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen tehtävien tehokas hoitaminen kahden ministeriön yhteisohjauksessa.  

Pykälän 2 momentin säännös Kansallisen arviointikeskuksen, Ylioppilastutkintolautakunnan kanslian ja jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen tehtäviä koskevasta työnjaosta vastaisi voimassa olevan Opetushallituksesta annetun lain 6 a §:n 3 momenttia.  

Pykälän 3 momentin mukaan Opetushallitus tuottaisi erillisyksiköille hallinto- ja tukipalvelut kuten nykyisinkin. Opetushallitus ja erillisyksiköt sopisivat jatkossakin hallinto- ja tukipalveluiden toteuttamisesta sekä niistä aiheutuvien kustannusten jakamisesta.  

Pykälän 4 momentin mukaan erillisyksikön henkilöstön nimittäisi tai ottaisi jatkossakin erillisyksikön päällikkö.  

Pykälän 5 momentin mukaan mitä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoista annetun lain ( / ) 5 §:n 1 momentissa säädetään, ei sovellettaisi erillisyksiköihin. Mitä mainitun lain 6 §:ssä säädetään, sovellettaisiin erillisyksiköihin ainoastaan tämän pykälän 4 momentissa tarkoitettujen hallinto- ja tukipalveluiden tuottamisen osalta. Säännös vastaisi voimassa olevan Opetushallituksesta annetun lain säännöksiä.  

8 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa olisi tavanomainen voimaantulosäännös. Pykälän 2 momentin mukaan lailla kumottaisiin voimassa olevat Opetushallituksesta annettu laki (564/2016) ja Kotimaisten kielten keskuksesta annettu laki (1403/2011).  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin erikseen, että kumotussa Opetushallituksesta annetussa laissa tarkoitettu Opetushallitus jatkaisi toimintaansa tässä laissa tarkoitettuna Opetushallituksena henkilöstöineen sekä oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Nykyisen viraston toiminnan jatkaminen on kustannustehokas ratkaisu verrattuna uuden viraston perustamiseen. Opetushallituksen nykyinen Y-tunnus ja virastotunnus säilyisivät. Lisäksi Opetushallituksen nykyiset sopimukset ja sitoumukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet jäisivät voimaan. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Opetushallituksen tarkentava virkaehtosopimus viraston palkkausjärjestelmästä jäisi voimaan.  

Pykälän 4–8 momentissa olisi Kotimaisen kielten keskuksen henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset. Kotimaisten kielten keskuksen koko henkilöstö siirtyisi tehtäviensä mukaisesti nykyisin virkamies- ja työoikeudellisin oikeuksin ja velvollisuuksin Opetushallituksen palvelukseen. Määräaikaisia tehtäviä hoitava henkilöstö siirtyisi Opetushallituksen palvelukseen määräaikaisen palvelussuhteen keston ajaksi.  

Valtion virkamieslain 5 a §:n mukaan virka voidaan siirtää valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyssä ilman mainitun lain 5 §:ssä tarkoitettua virkamiehen suostumusta, jos virka siirretään virkamiehen työssäkäyntialueella tai työssäkäyntialueelle. Työssäkäyntialueella tarkoitetaan työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain (380/2023) 10 §:ssä tarkoitettua aluetta. Henkilön työssäkäyntialue ulottuu 80 kilometrin etäisyydelle hänen tosiasiallisesta asuinpaikastaan. Jos muuhun arvioon ei ole aihetta, henkilön tosiasiallisena asuinpaikkana pidetään hänen työvoimaviranomaisen asiakastietojärjestelmään merkittyä osoitettaan. 

Toimintojen uudelleen järjestelyssä noudatetaan valtion virkamieslain (750/1994) 5 a‒5 c §:n säännöksiä. Muutos toteutetaan yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukaisia menettelyjä noudattaen. Opetushallitus noudattaa omassa päätöksenteossaan yhteistoiminnasta annettuja menettelyjä. 

Kotimaisen kielten keskuksen palveluksesta perhevapaille jääneillä virkamiehillä ja työntekijöillä olisi oikeus palata uuden työnantajan palvelukseen ensisijaisesti aikaisempaan työhön. 

Esitykseen sisältyisi työsopimussuhteessa olevaa henkilöstöä koskeva siirtymäsäännös. Säännöksen tarkoituksena on turvata henkilöstön yhdenvertaisuus muutoksessa siten, että muutosturva toteutuisi samojen periaatteiden mukaisesti riippumatta palvelussuhdelajista. Sekä virka- että työsuhteen osalta turvataan palvelussuhteen jatkuvuus muutoshetkellä. Kotimaisten kielten keskuksen työsopimussuhteessa oleva henkilöstö siirtyisi virkasuhteisena Opetushallitukseen. Tämä vastaa Valtion työmarkkinalaitoksen suositusta siitä, että palvelussuhdelajit muutetaan yhteneviksi organisaatiomuutoksen yhteydessä. Palvelussuhteen katsotaan palvelussuhteen etuuksien määräytymisen kannalta jatkuneen valtiolla yhdenjaksoisena. Näin ollen kertyneet lomat ja mahdolliset työsopimussuhteeseen liittyvät lomarahasaatavat siirtyvät henkilön mukana uuteen virastoon. Lisäksi säädettäisiin siitä, että työsopimussuhteessa oleva henkilöstö voitaisiin siirtää ilman suostumustaan, jos hänet siirretään työssäkäyntialueellaan tai työssäkäyntialueelleen. Säännös vastaa valtion virkamieslain 5 a §:n 3 momentin säännöstä. 

Henkilöstön sijoittuminen perustettavaan virastoon toteutetaan pyrkimällä löytämään aikaisempia tehtäviä vastaavia tehtäviä. On kuitenkin mahdollista, että henkilön tehtävät muuttuvat uudessa organisaatiossa, Jos tehtävät muuttuvat olennaisesti virkasuhteessa olevan henkilön kannalta, noudatetaan valtion virkamieslain 5 c §:n mukaista menettelyä. 

Muutoksessa noudatetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Onnistunut muutoksen johtaminen edellyttää avoimuutta ja henkilöstön osallistamista muutoksen toteutukseen. Valtion keskustason henkilöstöjärjestöjen edustajat ovat olleet mukana uudistuksen valmisteluryhmissä. Lisäksi uudistusta on käsitelty ja siitä on neuvoteltu säännöllisesti hallinnonalan virastojen yhteistoimintamenettelykokouksissa. Henkilöstölle on järjestetty henkilöstötilaisuuksia, joissa on käsitelty uudistuksen toteutusta sekä virastojen perustamiseen liittyviä kysymyksiä ja toimenpiteitä. Koko hallinnonalalle jaettavalla uutiskirjeellä on pyritty huolehtimaan henkilöstön tiedonsaannista sekä vaikutusmahdollisuuksista. Virastot tulevat käsittelemään henkilöstön siirtoa omissa yhteistoimintamenettelyissään. 

Pykälän 9 momentin mukaan Kotimaisten kielten keskuksessa vireillä olevat asiat siirtyisivät tämän lain voimaan tullessa Opetushallitukselle. Mainitusta ajankohdasta lukien Opetushallitukselle siirtyisivät myös Kotimaisten kielten keskuksen sopimukset, lukuun ottamatta virastokohtaista virka- ja työehtosopimusta, ja sitoumukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet.  

Pykälän 10 momentin mukaan Opetushallituksen ja Kotimaisten kielten keskuksen olisi Opetushallituksen pääjohtajan johdolla valmisteltava työjärjestys ja järjestettävä hallinto- ja muut tukipalvelut niin, että tämän lain mukainen toiminta voi alkaa 1 päivänä tammikuuta 2026.  

Pykälän 11 momentissa olisi Kotimaisten kielten keskuksen nykyisiä kielilautakuntia koskeva siirtymäsäännös. Ennen tämän lain voimaantuloa asetetut kielilautakunnat jatkaisivat toimintaansa tämän lain mukaisina lautakuntina toimikautensa loppuun.  

8.3  Laki Kansallisarkistosta

1 §.Toimiala. Säännöksen mukaan Kansallisarkisto olisi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kuuluva virasto, joka toimii kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien asiakirjojen ja tietoaineistojen sekä kirjastoaineiston käytettävyyden turvaamiseen, digitaalisen arkistoinnin kehittämiseen, lukemisesteisten henkilöiden yhdenvertaisen lukemisen ja oppimisen edistämiseen sekä saavutettavan julkaisemisen edistämiseen liittyvissä tehtävissä. Arkistotehtävien osalta säännöksen muotoilussa on otettu huomioon arkistolainsäädännön uudistamiseen liittyvä terminologian ajantasaistamisen tarve. Lisäksi pykälässä säädettäisiin Varastokirjastosta annetun lain 1 §:ssä sekä Saavutettavuuskirjasto Celiasta annetun lain 1 §:ssä säädettyjä tavoitteita vastaavasti viraston kirjastotehtävistä. Saavutettavuuskirjasto Celiasta annetun lain toimialasäännöksen täsmällisempää sisältöä vastaava säännös ehdotetaan sisällytettäväksi erilliseen lakiin Saavutettavuuskirjasto Celian palveluista (esityksen 6. lakiehdotus).  

2 §.Tehtävät. Pykälässä säädettäisiin viraston tehtävistä. Säännöksen sisältö vastaisi pääosin voimassa olevien virastolakien sääntelyä. Yksityisten asiakirja-aineistojen arkistointia koskeva tehtäväsäännös olisi voimassa olevaa lakia yleisluontoisempi.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan Kansallisarkiston tehtävänä olisi varmistaa viranomaisten asiakirjojen ja tietoaineistojen arkistointi. Kansallisarkisto toteuttaisi tehtäväänsä antamalla päätöksiä siitä, mitkä asiakirjat ja tietoaineistot tulee arkistoida tutkimuksellisiin tarpeisiin perustuvan arvonmäärityksen perusteella. Lisäksi Kansallisarkisto antaisi viranomaisia velvoittavia määräyksiä arkistoinnin teknisestä toteuttamisesta. Arkistoitujen aineistojen säilyttämisvastuu jakautuisi nykyiseen tapaan Kansallisarkiston ja muiden viranomaisten välillä. Säännökset asiakirjojen siirtämisestä Kansallisarkistoon sisältyvät aineelliseen arkistolainsäädäntöön.  

Momentin 2 kohdan mukaan Kansallisarkiston tehtävänä olisi edistää arkistoitavien ja arkistoitujen tietoaineistojen tutkimusta ja muuta käyttöä. Pääpaino olisi monitieteisellä tutkimuskäytöllä. Muulla käytöllä tarkoitetaan tässä tutkimuksen lisäksi mitä tahansa julkista tai yksityistä käyttöä, myös käyttöä elinkeinotoiminnassa. Kansallisarkistolla olisi nykyiseen tapaan keskeinen rooli tutkimuksen tukipalveluiden tuottajana.  

Momentin 3 kohdan mukaan Kansallisarkiston tehtävänä olisi edistää merkittävien yksityisten asiakirja-aineistojen arkistointia ja käyttöä. Säännökseen ei sisältyisi voimassa olevan lain mukaista kirjausta yksityisten aineistojen hankkimisesta Kansallisarkistolle, mutta virasto toteuttaisi edistämistehtävää myös hankintoja tekemällä. Kansallisarkiston yksityisiä asiakirja-aineistoja koskevista yksityiskohtaisista tehtävistä säädetään aineellisessa arkistolainsäädännössä. Kansallisarkisto edistäisi kyseisten aineistojen tutkimus- ja muuta käyttöä 2 kohdan perusteluissa esitetyin tavoin. Hankinnat olisivat nykytilaa vastaavasti riippuvaisia Kansallisarkiston harkinnasta ja käytettävistä resursseista. Yksityisillä arkistotoimijoilla on keskeinen rooli yksityisten arkistoaineistojen säilyttäjinä ja saatavuuden takaajina, ja Kansallisarkistolla olisi tätä toimintaa tukeva rooli. Säännökseen ei sisältyisi voimassa olevan lain mukaista velvoitetta yksityisen arkistotoiminnan kehittämiseen yksityisen arkistotoiminnan kehittämiseen yhteistyössä yksityisen arkistotoiminnan harjoittajien kanssa. Lakiehdotukseen ei sisälly voimassa olevan lain 5 §:n 2 momentin mukaista nimenomaista säännöstä yksityisarkistojen neuvottelukunnasta, ja tehtäväsäännöstä on muutettu vastaavasti. Valtionapuviranomaisena Kansallisarkisto ohjeistaa, myöntää ja valvoo yksityisarkistojen valtionavustuksia yksityisten arkistojen valtionavusta annetun lain (1006/2006) mukaisesti.  

Momentin 4 kohdassa säädettäisiin Kansallisarkiston tehtävästä arkistoinnin asiantuntijaviranomaisena. Arkistoinnin ohjaus-, kehittämis- ja neuvontatehtävät kohdistuvat tietoaineistojen koko elinkaareen niiden todistusvoimaisuuden, käytettävyyden ja säilymisen turvaamiseksi erityisesti tutkimuskäyttöä varten.  

Momentin 5 kohdassa säädettäisiin Kansallisarkiston heraldisista tehtävistä nykysääntelyä vastaavasti. Kansallisarkisto toimisi asiantuntijana viranomaisten heraldisissa kysymyksissä ja edistäisi heraldista kulttuuria. Lain 4 §:n 3 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti Kansallisarkiston yhteydessä toimivasta heraldisesta lautakunnasta. Kansallisarkiston heraldiikan alan aineistot ja asiantuntemus tukevat lautakunnan työtä.  

Momentin 6 kohdassa säädettäisiin, että Kansallisarkiston tehtävänä olisi vastaanottaa tieteellisistä ja yleisistä kirjastoista siirrettävää kirjastoaineistoa, säilyttää sitä sekä asettaa se tarvitsijoiden käyttöön ( varastokirjastopalvelut ). Säännös vastaa voimassa olevan Varastokirjastosta annetun lain ja sen nojalla annetun asetuksen mukaista tehtäväsääntelyä. Varastokirjastopalvelujen tarkoituksena on vähentää kirjastojen kokoelmatilatarvetta ottamalla vastaan niiden siirtotarpeiden mukainen määrä aineistoa. Keskitetyllä varastoinnilla voidaan taata hankitun aineistojen säilyminen tutkijoiden ja muiden tiedontarvitsijoiden käytössä samalla, kun varastointi voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti.  

Momentin 7 kohdan mukaan Kansallisarkiston tehtävänä olisi hoitaa opetus- ja kulttuuriministeriön määräämät tehtävät. Säännös vastaisi muiden virastolakien ehdotettavaa sääntelyä. Vastaavaa säännöstä ei sisälly nykyisiin Kansallisarkistosta, Varastokirjastosta ja Saavutettavuuskirjasto Celiasta annettuihin lakeihin.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen muussa lainsäädännössä virastolle säädettyihin tehtäviin. Virastolle on säädetty yksityiskohtaisia tehtäviä muun muassa arkistolaissa (831/1994), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annetussa laissa (13/2003) sekä yksityisten arkistojen valtionavusta annetussa laissa (1006/2006). Momentti sisältäisi myös viittauksen ehdotettuun lakiin Saavutettavuuskirjasto Celian palveluista (esityksen 6. lakiehdotus), jossa säädettäisiin voimassa olevaa Saavutettavuuskirjasto Celiasta annettua lakia vastaavasti Saavutettavuuskirjasto Celian palveluista.  

Pykälän 3 momentti sisältäisi 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua tehtävää täydentävän säännöksen. Säännöksen mukaan Kansallisarkisto voisi varastokirjastopalveluja toteuttaessaan poistaa ja hävittää tarpeetonta tai huonokuntoista kirjastoista vastaanottamaansa aineistoa. Kansallisarkisto voisi ottaa vastaan aineistoa myös muilta kuin mainitussa kohdassa tarkoitetuilta luovuttajilta eli tieteellisiltä ja yleisiltä kirjastoilta. Säännös vastaa voimassa olevan Varastokirjastosta annetun lain ja sen nojalla annetun asetuksen sääntelyä. Nykyisen Varastokirjaston tavoin virasto määräisi tehtävää hoitaessaan vastuullaan olevista kirjastokokoelmista eikä vain säilyttäisi toisten kirjastojen aineistoa. Tarpeettoman ja huonokuntoisen aineiston hävittämisen mahdollistava säännös selkeyttäisi kirjastoaineistojen säilytystehtävän eroa arkistoaineistojen säilytystehtävään. Aineiston vastaanottamisen muilta kuin tieteellisiltä ja yleisiltä kirjastoilta mahdollistava säännös vastaisi asiallisesti Varastokirjastosta annetun asetuksen sääntelyä. Asetuksen 1 §:n 2 momentin perusteella Varastokirjasto voi ottaa vastaan aineistoa myös muilta tieteellisiltä ja yleisiltä kirjastoilta, mikäli se voi tapahtua tieteellisistä ja yleisistä kirjastoista siirrettävän aineiston vastaanottoa, säilyttämistä ja käyttöön asettamista haittaamatta.  

Lakiin ei sisältyisi voimassa olevan Varastokirjastosta annetun lain 3 §:ää vastaavaa säännöstä viraston oikeudesta ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja tehtäväänsä edistäviin tarkoituksiin. Valtion virastojen mahdollisuudesta ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja sekä niiden käyttämisestä säädetään valtion talousarviosta annetussa laissa (423/1988, muutettu 1096/2009) ja sen nojalla annetussa asetuksessa (1243/1992, muutettu 1786/2009). 

3 §.Toimipaikat. Voimassa olevan Kansallisarkistosta annetun lain 3 §:n mukaan Kansallisarkiston toimipaikoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Toimipaikoista säädettäessä on huolehdittava palveluiden saatavuudesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Kansallisarkistosta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n mukaan Kansallisarkistolla on toimipaikat Helsingissä, Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Mikkelissä, Oulussa, Turussa ja Vaasassa sekä saamelaisarkisto Inarissa. Varastokirjastosta annetun asetuksen 2 §:n mukaan Varastokirjaston kotipaikka on Kuopion kaupunki. Saavutettavuuskirjasto Celian toimipaikka on Helsingissä.  

Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain 5 (728/2021) §:n 1 momentin mukaan jollei muualla laissa toisin säädetä, valtion yksiköiden ja toimintojen sijoittamisesta päättää se ministeriö, jonka toimialaan viranomainen pääasiallisesti kuuluu. Lainkohdan mukaan toimivaltainen ministeriö voi kuitenkin sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, pidättää itselleen toimialaansa kuuluvan viranomaisen päätösvallan yksiköiden ja toimintojen sijoittumista sekä yksiköissä annettavan palvelun laajuutta, aukioloa tai muuta palvelun saatavuutta koskevassa asiassa, jos ministeriö katsoo päätöksen merkittävästi vaikuttavan kyseisen lain 2 §:ssä säädettyjen tavoitteiden toteutumiseen. Lakia koskevan hallituksen esityksen säännöskohtaisten perustelujen mukaan päätöksen pidättämisoikeuteen nähden ensisijaisia ohjauskeinoja ovat tulosohjaus ja ministeriön muu hallinnonalaansa kohdistuva ohjaus. Ministeriöille säädetty toimivalta takaa osaltaan kansanvaltaisuuden toteutumista päätöksenteossa (HE 62/2021 vp, s. 34–35). Pidättämistoimivallan käyttö on tarkoitettu poikkeukselliseksi toimenpiteeksi (HaVM 11/2021 vp, s. 10). 

Ehdotettavan säännöksen mukaan toimipaikoista päättäminen olisi lähtökohtaisesti osa viraston omaa taloudellista ja toiminnallista suunnittelua. 

Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain (728/2021) 2 §:n 1 momentin mukaan valtion palveluiden saatavuus tulee järjestää sekä yksiköt ja toiminnot sijoittaa siten, että koko maan kattavasti valtion tehtävät hoidetaan tuloksellisesti ja palvelun saatavuus vastaa eri asioinnin keinoja käyttäen eri asiakasryhmien palvelutarpeeseen perusoikeudet turvaavalla tavalla. Lainkohdan esitöissä mainitaan perusoikeuksista erikseen yhdenvertaisuus ja kielelliset oikeudet (HE 62/2021 vp s. 29). Lain 2 §:n 2 momentin mukaan valtion palveluiden saatavuutta ja yksiköiden ja toimintojen sijoittamista koskevien päätösten ja suunnitelmien tulee lisäksi vahvistaa elinvoimaisuutta, turvallisuutta ja valtion kilpailukykyä työnantajana maan eri osissa. 

Kansallisarkiston toimipaikkojen osalta tulee huolehtia palveluiden saatavuudesta ja ruotsin- ja saamenkielisen väestön kielellisten oikeuksien toteutumisesta erityisesti arkistointiaineistojen tutkimuksen ja muun käytön edistämistehtävän osalta. Ehdotetun 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu kirjastoaineistojen saattaminen tarvitsijoiden käyttöön toteutetaan kokonaan kaukopalveluna, eli kirjastopalvelut ovat saatavilla muiden kirjastojen välityksellä. Lainkohdan 2 momentin 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetut lukemisesteisten kirjastopalvelut järjestettäisiin (6. lakiehdotuksen 1 §:n 3 momentin mukaan) yhteistyössä muiden kirjastojen, koulujen ja oppilaitosten sekä tarvittaessa muiden yhteisöjen kanssa. 

Ehdotetussa säännöksessä olisi asetuksenantovaltuus, jonka nojalla Kansallisarkiston toimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella, kun se on tarpeen kielellisten oikeuksien toteutumisen tai palveluiden saatavuuden turvaamiseksi taikka erityisistä kulttuurihistoriallisista syistä. Tarkoituksena on mainituista syistä turvata valtioneuvoston asetuksella Helsingin, Turun ja Vaasan toimipaikat sekä saamelaisarkisto Inarissa. 

4 §.Organisaatio . Valtionhallinnon toimintojen (virastot) järjestämisessä noudatettavista periaatteista annetun valtiovarainministeriön suosituksen (VN/11537/2021) mukaan lähtökohtaisesti viraston sisäisestä organisoitumisesta päätetään viraston työjärjestyksellä, jonka vahvistaa (päällikkövirastomallissa) viraston päällikkö. Vain poikkeuksellisesti tulisi lailla tai asetuksella antaa säännöksiä viraston sisäisestä organisoitumisesta. Poikkeustarpeet voivat perustua myös tiettyjen tehtävien riippumattomuusvaatimuksiin, muuhun tehtävien perustavanlaatuiseen erityisluonteeseen, asiakkaiden erityisiin tarpeisiin tai vastaaviin seikkoihin, kuten kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja julkiseen luotettavuuteen. Viraston sisäisestä organisaatiorakenteesta ehdotetaan säädettäväksi lain tasolla siltä osin, että virastossa on Saavutettavuuskirjasto Celia ja Varastokirjasto. Muilta osin sisäisestä organisaatiorakenteesta määrättäisiin viraston työjärjestyksessä.  

Saavutettavuuskirjasto Celian ja Varastokirjaston asemasta viraston organisaatiossa on katsottu perustelluksi säätää lain tasolla näiden palvelujen löydettävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi. Saavutettavuuskirjaston Celian osalta kirjastopalvelujen jatkuvuuden ja asiantuntijuuden merkitystä korostavat näkövammaisten ja muiden lukemisesteisten asiakkaiden erityistarpeet. Saavutettavuuskirjasto Celian ja Varastokirjaston asema vastaisi Kansallisarkiston muiden, työjärjestyksellä määrättävien toimintayksiköiden asemaa. 

5 §.Pistekirjoituksen neuvottelukunta ja heraldinen lautakunta. Pykälässä säädettäisiin Kansallisarkiston yhteydessä toimivasta pistekirjoituksen neuvottelukunnasta ja heraldisesta lautakunnasta.  

Pykälän 1 momentin mukaan pistekirjoituksen neuvottelukunta toimisi nykyiseen tapaan pistekirjoituksen ja näkövammaisten henkilöiden oppimateriaalin asiantuntijaelimenä. Neuvottelukunta antaa suosituksia pistekirjoituksen merkintätavoista kansainvälistä kehitystä seuraten, laatii tarvittavaa ohjeistusta piste- ja taktiilimateriaalien käyttäjille ja tekijöille sekä näkövammaisten henkilöiden oppimateriaalien tuottajille, antaa suosituksia näkövammaisten henkilöiden oppimateriaalin yleisistä toimituksellisista ja pedagogisista suuntaviivoista sekä tekee aloitteita ja esityksiä toimialaansa liittyvistä asioista.  

Pistekirjoituksen neuvottelukunnan kokoonpanosta, asettamisesta ja toimikaudesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Voimassa olevan Saavutettavuuskirjasto Celiasta annetun lain 9 §:n 1 momentista poiketen neuvottelukunnan kokoonpanosta ja toimikaudesta ei enää säädettäisi lain tasolla, ja täsmällisemmät säännökset säädettäisiin jatkossa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen sijasta valtioneuvoston asetuksella. Ehdotetun 1 momentin sääntely vastaisi tarkoituksensa puolesta voimassa olevan Saavutettavuuskirjasto Celiasta annetun lain 9 §:ssä säädettyä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin heraldisesta lautakunnasta asiallisesti nykysääntelyä vastaavasti. Säännöksen mukaan Kansallisarkiston yhteydessä olisi heraldiikkaa koskevien lausuntojen käsittelemistä varten heraldinen lautakunta, josta määrätään Kansallisarkiston työjärjestyksessä. Lausunnon pyytämistä tai hankkimista Kansallisarkistolta edellytetään nykyisin kuvallisten valtion viranomaisten leimojen ja sinettien (viranomaisten sineteistä ja leimoista annetun lain 4 §), kunnanvaakunoiden (kuntalain 5 §) ja evankelis-luterilaisen kirkon vaakunoiden (kirkkolain 11 luvun 6 §), huviveneiden ja huvialusten lippujen (huviveneiden ja huvialusten lipuista annetun asetuksen 3 §) sekä joukko-osastojen lipun osalta.  

6 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa olisi tavanomainen voimaantulosäännös. Pykälän 2 momentin mukaan lailla kumottaisiin voimassa olevat Kansallisarkistosta annettu laki (1145/2016), Varastokirjastosta annettu laki (1078/1988) ja Saavutettavuuskirjasto Celiasta annettu laki (787/2022).  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin erikseen, että kumotussa Kansallisarkistosta annetussa laissa tarkoitettu Kansallisarkisto jatkaisi toimintaansa tässä laissa tarkoitettuna Kansallisarkistona henkilöstöineen sekä oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Nykyisen viraston toiminnan jatkaminen on kustannustehokas ratkaisu verrattuna uuden viraston perustamiseen. Kansallisarkiston nykyinen Y-tunnus ja virastotunnus säilyisivät. Lisäksi Kansallisarkiston nykyiset sopimukset ja sitoumukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet jäisivät voimaan. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Kansallisarkiston tarkentava virkaehtosopimus viraston palkkausjärjestelmästä jäisi voimaan.  

Pykälän 4–8 momentissa olisivat Saavutettavuuskirjasto Celian ja Varastokirjaston henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset. Saavutettavuuskirjasto Celian ja Varastokirjaston siirtyvä henkilöstö sekä vastaavat virat siirtyvät nykyisin virkamies- ja työoikeudellisin oikeuksin ja velvollisuuksin Kansallisarkistoon. Kansallisarkistossa hoidetaan viranomaistehtäviä, joihin liittyy julkisen vallan käyttöä. Julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä, mukaan lukien hallintopäätösten valmistelu ja ratkaiseminen sekä tosiasiallinen hallintotoiminta, hoidetaan jatkossakin virkasuhteessa.  

Valtion virkamieslain 5 a §:n mukaan virka voidaan siirtää valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyssä ilman mainitun lain 5 §:ssä tarkoitettua virkamiehen suostumusta, jos virka siirretään virkamiehen työssäkäyntialueella tai työssäkäyntialueelle. Työssäkäyntialueella tarkoitetaan työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain (380/2023) 10 §:ssä tarkoitettua aluetta. Henkilön työssäkäyntialue ulottuu 80 kilometrin etäisyydelle hänen tosiasiallisesta asuinpaikastaan. Jos muuhun arvioon ei ole aihetta, henkilön tosiasiallisena asuinpaikkana pidetään hänen työvoimaviranomaisen asiakastietojärjestelmään merkittyä osoitettaan. 

Toimintojen uudelleen järjestelyssä noudatetaan valtion virkamieslain (750/1994) 5 a‒5 c §:n säännöksiä. Muutos toteutetaan yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukaisia menettelyjä noudattaen. Kansallisarkisto noudattaa omassa päätöksenteossaan yhteistoiminnasta annettuja menettelyjä. 

Varastokirjaston ja Saavutettavuuskirjasto Celian palveluksesta perhevapaille jääneillä virkamiehillä ja työntekijöillä olisi oikeus palata Kansallisarkiston palvelukseen ensisijaisesti aikaisempaan työhön. 

Varastokirjaston ja Saavutettavuuskirjasto Celian työsopimussuhteessa oleva henkilöstö siirtyy työsopimussuhteisena Kansallisarkiston palvelukseen. Lisäksi säädettäisiin siitä, että työsopimussuhteessa oleva henkilöstö voitaisiin siirtää ilman suostumustaan, jos hänet siirretään työssäkäyntialueellaan tai työssäkäyntialueelleen. Säännös vastaa valtion virkamieslain 5 a §:n 3 momentin säännöstä. Määräaikaisessa työsopimussuhteessa oleva henkilö siirtyy tämän lain voimaan tullessa Kansallisarkiston palvelukseen määräaikaisen työsopimussuhteensa keston ajaksi. 

Palvelussuhteen katsotaan palvelussuhteen etuuksien määräytymisen kannalta jatkuneen valtiolla yhdenjaksoisena. Näin ollen kertyneet lomat ja mahdolliset lomarahasaatavat siirtyvät henkilön mukana uuteen virastoon. 

Henkilöstön sijoittuminen toteutetaan pyrkimällä löytämään aikaisempia tehtäviä vastaavia tehtäviä. On kuitenkin mahdollista, että henkilön tehtävät muuttuvat uudessa organisaatiossa, Jos tehtävät muuttuvat olennaisesti virkasuhteessa olevan henkilön kannalta, noudatetaan valtion virkamieslain 5 c §:n menettelyä. 

Virastoon siirtyvät henkilöt olisivat edelleen kelpoisia tehtäviinsä tai niitä vastaaviin tehtäviin, 

Pykälän 9 momentti sisältäisi tavanomaisen siirtymäsäännöksen Varastokirjaston ja Saavutettavuuskirjasto Celian vireillä olevien asioiden sekä sopimusten ja sitoumusten siirtymisestä Kansallisarkistolle. Tämä ei kuitenkaan koskisi virastokohtaista virka- ja työehtosopimusta.  

Pykälän 10 momentissa olisi virastojen yhdistymisen valmistelua koskeva siirtymäsäännös. Virastojen tulisi ennen lain voimaantuloa yhteistyössä valmistautua lain voimaantuloon valmistelemalla Kansallisarkiston pääjohtajan johdolla viraston työjärjestys sekä järjestämällä hallinto- ja muut tukipalvelut.  

Pykälän 11 momentin mukaan ennen tämän lain voimaantuloa asetettu pistekirjoituksen neuvottelukunta jatkaisi toimintaansa tämän lain mukaisena neuvottelukuntana toimikautensa loppuun.  

Pykälän 12 momentin mukaan muussa laissa tai asetuksessa olevalla viittauksella arkistolaitokseen, Varastokirjastoon ja Saavutettavuuskirjasto Celiaan tarkoitettaisiin tämän lain tultua voimaan Kansallisarkistoa.  

8.4  Laki Museovirastosta

1 §.Toimiala. Pykälässä säädettäisiin Museoviraston toimialasta.  

Ensinnäkin viraston toimialaan kuuluisi monimuotoisen kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön suojelu. Kulttuuriperintöön kuuluisi niin aineellinen kulttuuriperintö kuin aineeton kulttuuriperintö. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kulttuuriperintöstrategiasta 2023–2030 kulttuuriperintö on määritelty seuraavasti: ”Kulttuuriperintöä syntyy ihmisen toiminnan tuloksena ja vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Se kertoo arvojen, uskomusten, tietojen, taitojen ja perinteiden muutoksesta. Kulttuuriperintö voi olla aineellista, aineetonta tai digitaalista. Kulttuuriperintöä uudistetaan, säilytetään ja siirretään tuleville sukupolville”. Kulttuuriympäristö muodostaa osan aineellisesta kulttuuriperinnöstä. Kulttuuriympäristö on ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta eri aikoina syntynyttä ja muotoutunutta ympäristöä. Siihen kuuluvat mm. rakennettu ympäristö ja arkeologinen perintö sekä kulttuurimaisemat. Kulttuuriympäristöön liittyvä aineeton kulttuuriperintö syntyy yksilöiden ja yhteisöjen suhteesta ympäristöönsä sekä vuorovaikutuksesta luonnon ja oman historiansa kanssa. Suojelulla tarkoitettaisiin toimintaa, jolla pyritään kulttuuriperinnön säilymiseen, sen välittymiseen tuleville sukupolville sekä muutosten hallintaan. 

Kansallisen kulttuuriomaisuuden ja kokoelmien kartuttamisella, säilyttämisellä ja hallinnalla tarkoitettaisiin aineellisen ja aineettoman perinnön tutkimista, keräämistä, säilyttämistä, tulkitsemista sekä näytteille asettamista. Vastuu kulttuuriomaisuuden säilyttämisestä on valtion sekä muiden julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteinen. Kulttuuriomaisuuden aktiivinen kartuttaminen ja monipuolinen käyttö muodostavat perustan niiden hyödyntämiselle yhteisöjen ja yhteiskunnan voimavarana. Kansallisen kulttuuriomaisuuden ja kokoelmien kartuttamiseen, säilyttämiseen ja hallintaan liittyisi keskeisesti myös näitä koskevan tiedon tuottaminen ja välittäminen. Tiedon tuottaminen välittäminen liittyvät kulttuuriomaisuuden ja kokoelmien saavutettavuuteen ja niiden hyödyntämismahdollisuuksiin. 

Museotoiminnan tarkoituksena on museolain (314/2019) 2 §:n mukaan kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä taiteen tallentaminen ja säilyttäminen, aineistoja ja muita sisältöjä koskevan tutkimuksen edistäminen ja hyödyntäminen, aineistojen ja tiedon saatavuuden, saavutettavuuden ja käytön edistäminen, kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä taiteen esittäminen ja elämysten tarjoaminen sekä yleisötyö, vuorovaikutus sekä opetuksen ja kasvatuksen edistäminen. 

Museoalan kehittämisellä tarkoitettaisiin valtiovallan toimintaa, jolla pyritään edistämään alan toimintaedellytyksiä. Virasto toimii asiantuntijavirastona, jolla on erityinen vastuu maan museoalasta. Viraston tehtävänä on lisäksi museoalan kokonaisvaltainen koordinointi ja kehittäminen mukaan lukien alueelliset vastuumuseot, valtakunnalliset vastuumuseot ja kansalliset museot. Tarkoituksena on, että tämä tapahtuu yhteistyössä museoalan toimijoiden kanssa. 

2 §.Tehtävät. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi toimia kulttuuriperinnön ja -ympäristön suojelun asiantuntijaviranomaisena. Virasto valmistelisi muun muassa kulttuuriperinnön ja -ympäristön suojelua ja vaalimista koskevia valtakunnallisia tavoitteita ja ohjeita, valtakunnallisia inventointeja, suojeluohjelmia, rakennusten suojeluesityksiä ja osallistuisi suojelun valvontaan. Virasto osallistuisi alueidenkäytön suunnitteluun antamalla lausuntoja kulttuuriympäristön huomioon ottamisesta ja käymällä neuvotteluja maakuntien liittojen, kuntien, rakennuttajien ja alueidenkäytön suunnittelijoiden kanssa. Virasto osallistuisi kulttuuriympäristöalan kehittämiseen yhteistyössä muiden alan toimijoiden, muun muassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja alueellisten vastuumuseoiden kanssa.  

Momentin 2 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi vastata arkeologisen kulttuuriperinnön ja, jollei asia kuulu muun viranomaisen toimialaan, kulttuuriympäristön suojelusta ja valvonnasta. Virasto valvoisi kiinteiden muinaisjäännösten rauhoitusta. Viraston tehtävänä olisi lisäksi resurssiensa puitteissa seurata kulttuuriympäristön, erityisesti arkeologisen kulttuuriperinnön tilaa. Arkeologisen kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön suojelu ja valvonta edellyttävät toisinaan myös aktiivisia hoitotoimenpiteitä, joihin virasto voisi määrärahojensa puitteissa ryhtyä.  

Momentin 3 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi säilyttää, tutkia, esitellä ja tulkita aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä. Säilyttäminen tarkoittaa kokoelmaesineiden säilyttämisen lisäksi kokoelman aktiivista karttumista ja konservointia sekä muuta hoitoa. Säilyttämisen lähtökohtana olisi asiantuntijuuteen ja vuorovaikutukseen perustuva valintojen tekeminen kokoelmien kartuttamisessa ja dokumentoinnissa. Kysymys voisi olla sekä aineellisesta että aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Virastossa on erilaisia kokoelmia, joiden hallinnan tavoitteet, linjaukset ja periaatteet määriteltäisiin viraston kokoelmapolitiikassa. Viraston kokoelmat ovat täysimääräisesti kaikkien viraston toimintayksiköiden käytettävissä. Viraston toiminnalla edistettäisiin ja hyödynnettäisiin kulttuuriperintöalaan liittyvää tutkimusta. Virasto esittelisi kulttuuriperintöä esimerkiksi näyttely- tai julkaisutoiminnan avulla.  

Momentin 4 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi harjoittaa museotoimintaa ylläpitämällä Suomen kansallismuseota kansallisena kulttuurihistorian museona. Tehtävä liittyisi Suomen museolaitoksen toimintaan, jossa Suomen kansallismuseo toimii yhtenä kolmesta kansallisesta museosta, jotka kehittävät oman alansa sisältöjä ja toimintatapoja yhteistyössä muiden museoiden sekä kumppanuusverkostojen kanssa. Suomen kansallismuseon ylläpitotehtävä myös tukisi viraston roolia museoalan valtakunnallisena kehittäjänä. Suomen kansallismuseon ylläpitotehtävään kuuluisi myös erilaisten museo- ja nähtävyyskohteiden ylläpito. Suomen kansallismuseoon kuuluvia museoita ovat esimerkiksi Kansallismuseo ja Suomen merimuseo.  

Momentin 5 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi huolehtia osaltaan aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä ja kulttuuriomaisuutta koskevan tiedon tuottamisesta, välittämisestä, tallentamisesta, säilyttämisestä, saatavuudesta ja saavutettavuudesta, edistää sen hallintaa sekä siihen perustuvaa tutkimusta. Virasto tuottaisi määrärahojensa puitteissa itse tietoa, tarjoaisi tutkimusaiheita ja aineistoja yhteiskunnan käyttöön. Viraston oman tutkimuksen painopiste olisi siten sen tehtävien ja sen vastuulla olevan viranomaistoiminnan tukemisessa sekä viraston kokoelmia koskevan tiedon kartuttamisessa näyttelyiden ja konservoinnin yhteydessä. Virasto tekisi mahdollisuuksien mukaan myös tutkimusyhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Virasto keräisi tietoa muun muassa esineistä, kiinteistä muinaisjäännöksistä ja rakennusperinnöstä erilaisiin tietovarantoihin. Virasto kehittäisi ja ylläpitäisi myös alan tiedonhallintajärjestelmiä koko museokentän tarpeisiin ja mahdollisimman laajasti käytettäviksi. Virasto pitäisi yllä arkeologisen kulttuuriperinnön valtakunnallisia tietovarantoja ja niihin liittyviä tietojärjestelmiä sekä tuottaisi niihin liittyviä palveluita. Virasto saattaisi kulttuuriperintöä koskevaa tietoa niin yleisön kuin muiden alan toimijoiden erilaisen julkaisutoiminnan ja digitaalisen teknologian tarjoamien keinojen avulla. Virasto tarjoaisi myös pohjatietoa sekä aineistoa tutkijoiden käyttöön.  

Momentin 6 kohdan mukaan virasto vastaisi museoalan ja museoiden kulttuuriympäristötoiminnan valtakunnallisesta ohjaamisesta ja kehittämisestä asiantuntijaviranomaisena. Museoalan kehittämisellä tarkoitettaisiin valtiovallan toimintaa, jolla pyritään edistämään museoalan toimintaedellytyksiä. Virasto toimii asiantuntijavirastona, jolla on erityinen vastuu maan museoalasta. Viraston koordinoi ja kehittää museoalaa kokonaisvaltaisesti. Tarkoituksena on, että tämä tapahtuu yhteistyössä kansallisten museoiden, valtakunnallisten ja alueellisten vastuumuseoiden sekä muiden museoalan toimijoiden kanssa. Museolain 12 §:n mukaisesti virasto osallistuu alueellisten ja valtakunnallisten vastuumuseoiden vastuumuseotoiminnan arviointiin, ohjaamiseen ja kehittämiseen.  

Lisäksi viraston tehtävänä on ohjata ja kehittää museolaissa (314/2019) tarkoitettujen kulttuuriympäristötehtävää hoitavien alueellisten vastuumuseoiden kulttuuriympäristötoimintaa. Tämä tapahtuisi yhteistyössä alueellisten vastuumuseoiden kanssa. 

Momentin 7 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi huolehtia Suomenlinnan maailmanperintökohteesta sekä muista viraston hallintaan kuuluvista alueista niiden säilyttämisestä, hallinnosta, hoidosta, ylläpidosta, kehittämisestä ja esittelystä. Viraston tehtävänä olisi huolehtia Suomenlinnassa olevasta kansallisomaisuudesta. Suomenlinna on maailmaperintökohde, joka on otettu maailmanperintöluetteloon ainutlaatuisena sotilasarkkitehtuurin muistomerkkinä, joka edustaa merkittävällä tavalla 1600- ja 1700-luvun yleisiä linnoitusperiaatteita sisältäen myös erityispiirteitä. Virasto toimisi Suomenlinnan maailmanperintökohteen paikallisena vastuutahona (site manager). Suomenlinnaa on hoidettu 1970-luvulta lähtien nähtävyytenä, elinvoimaisena asuin- ja työympäristönä ja virkistysalueena.  

Momentin 8 kohdan mukaan virasto toimisi kulttuuriesineiden tullialueelle siirtämisestä ja tuonnista 17.4.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/880 4 artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Virasto päättäisi mainitussa artiklassa tarkoitetuista kulttuuriesineiden tuontiluvista.  

Momentin 10 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi hoitaa muut opetus- ja kulttuuriministeriön määräämät tehtävät. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät kansainvälisten sopimusten ja suositusten toimeenpanoon liittyvät tehtävät. Virasto toimii muun muassa maailmanperintösopimuksen mukaisena maailmanperintötoiminnan yhteystahona (focal point).  

Valtiovarainministeriön virastosuosituksen mukaan virastoa koskevassa organisaatiolaissa ei ole tarpeen säätää viraston tarkoista tehtävistä ja niiden suorittamisesta, vaan viraston pääasiallisista tehtävistä tai tehtäväalasta. Tämän vuoksi pykälässä ei ehdoteta erikseen säädettäväksi esimerkiksi Museoviraston kokoelma-, konservointi- ja digitointipalveluista, joita se tarjoaa ulkopuolisille tahoille. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen muussa lainsäädännössä virastolle säädettyihin tehtäviin. Virastolle on säädetty yksityiskohtaisia tehtäviä muun muassa muinaismuistolaissa (295/1963), rakennusperinnön suojelemisesta annetussa laissa (498/2010), kulttuuriesineiden maastaviennin rajoittamisesta annetussa laissa (933/2016) ja museolaissa (314/2019).  

3 §.Toimipaikat. Pykälän mukaan Museovirasto päättäisi toimipaikoistaan ja niiden sijoittamisesta. Voimassa olevan Museovirastosta annetun lain 3 §:n mukaan virastolla voi olla aluetoimipisteitä. Muilta osin Museoviraston tai Suomenlinnan hoitokunnan toimipaikoista ja niiden sijoittumisesta ei ole erityissääntelyä. Museoviraston päätoimipaikka on Helsingissä. Lisäksi Museovirastolla on kohteita muuallakin Suomessa ja henkilöstöä niihin sijoitettuna pysyvästi Helsingin lisäksi Hämeenlinnassa, Kotkassa, Turussa, Savonlinnassa ja Vantaalla. Suomenlinnan hoitokunnan toimipaikka on Helsingissä.  

Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain (728/2021) 5 §:n 1 momentin mukaan jollei muualla laissa toisin säädetä, valtion yksiköiden ja toimintojen sijoittamisesta päättää se ministeriö, jonka toimialaan viranomainen pääasiallisesti kuuluu. Lainkohdan mukaan toimivaltainen ministeriö voi kuitenkin sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, pidättää itselleen toimialaansa kuuluvan viranomaisen päätösvallan yksiköiden ja toimintojen sijoittumista sekä yksiköissä annettavan palvelun laajuutta, aukioloa tai muuta palvelun saatavuutta koskevassa asiassa, jos ministeriö katsoo päätöksen merkittävästi vaikuttavan kyseisen lain 2 §:ssä säädettyjen tavoitteiden toteutumiseen. Lakia koskevan hallituksen esityksen säännöskohtaisten perustelujen mukaan päätöksen pidättämisoikeuteen nähden ensisijaisia ohjauskeinoja ovat tulosohjaus ja ministeriön muu hallinnonalaansa kohdistuva ohjaus. Ministeriöille säädetty toimivalta takaa osaltaan kansanvaltaisuuden toteutumista päätöksenteossa (HE 62/2021 vp, s. 34–35). Pidättämistoimivallan käyttö on tarkoitettu poikkeukselliseksi toimenpiteeksi (HaVM 11/2021 vp, s. 10).  

Ehdotettavan säännöksen mukaan toimipaikoista päättäminen olisi osa viraston omaa taloudellista ja toiminnallista suunnittelua, mutta ministeriöllä olisi valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain 5 §:n mukainen pidättämistoimivalta. 

Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain (728/2021) 2 §:n 1 momentin mukaan valtion palveluiden saatavuus tulee järjestää sekä yksiköt ja toiminnot sijoittaa siten, että koko maan kattavasti valtion tehtävät hoidetaan tuloksellisesti ja palvelun saatavuus vastaa eri asioinnin keinoja käyttäen eri asiakasryhmien palvelutarpeeseen perusoikeudet turvaavalla tavalla. Lainkohdan esitöissä mainitaan perusoikeuksista erikseen yhdenvertaisuus ja kielelliset oikeudet (HE 62/2021 vp s. 29). Lain 2 §:n 2 momentin mukaan valtion palveluiden saatavuutta ja yksiköiden ja toimintojen sijoittamista koskevien päätösten ja suunnitelmien tulee lisäksi vahvistaa elinvoimaisuutta, turvallisuutta ja valtion kilpailukykyä työnantajana maan eri osissa. 

4 §.Organisaatio. Valtionhallinnon toimintojen (virastot) järjestämisessä noudatettavista periaatteista annetun valtiovarainministeriön suosituksen (VN/11537/2021) mukaan lähtökohtaisesti viraston sisäisestä organisoitumisesta päätetään viraston työjärjestyksellä, jonka vahvistaa (päällikkövirastomallissa) viraston päällikkö. Vain poikkeuksellisesti tulisi lailla tai asetuksella antaa säännöksiä viraston sisäisestä organisoitumisesta. Poikkeustarpeet voivat perustua myös tiettyjen tehtävien riippumattomuusvaatimuksiin, muuhun tehtävien perustavanlaatuiseen erityisluonteeseen, asiakkaiden erityisiin tarpeisiin tai vastaaviin seikkoihin, kuten kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja julkiseen luotettavuuteen. Viraston sisäisestä organisaatiorakenteesta ehdotetaan säädettäväksi 1 momentissa lain tasolla siltä osin, että virastossa on Suomen kansallismuseo ja Suomenlinnan hoitokunta –nimiset toimintayksiköt. Muilta osin sisäisestä organisaatiorakenteesta määrättäisiin viraston työjärjestyksessä. Kansallismuseon asemasta viraston organisaatiossa on katsottu perustelluksi säätää lain tasolla, koska kyse on keskeisestä kansallisesta kulttuurilaitoksesta. Suomenlinnan hoitokunnan tehtävänä on Suomenlinnan maailmanperintökohteesta huolehtiminen, minkä vuoksi on katsottu perustelluksi, että se toimii omana toimintayksikkönään erillään yleisistä maailmanperintösopimuksen toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä. Maailmanperintösopimuksen yleisten toimeenpanotehtävien ja Suomenlinnan maailmanperintökohteen ylläpitoon liittyvien tehtävien riittävä eriyttäminen tulee ottaa huomioon myös viraston työjärjestyksessä. Maailmanperintökohteen yleismaailmallisen erityisarvon turvaaminen edellyttää riittäviä resursseja kohteen asianmukaiseen hoitoon. Suomenlinnan hoitokunnan ja Suomen kansallismuseon asema vastaisi Museoviraston muiden, työjärjestyksellä määrättävien toimintayksiköiden asemaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö pyrkii tulosohjauksen keinoin turvaamaan Suomenlinnan hoitokunnan tehtävien riittävän resursoinnin uudessa rakenteessa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin viraston sisäisestä työnjaosta Suomen kansallismuseon museokokoelmien hallinnan osalta. Museolain 3 §:n mukaan ammatillisen museon määritelmään kuuluu, että museolla on kokoelmat. Kokoelmien ylläpitäminen on olennainen osa museotoimintaa. Sen vuoksi Museoviraston hallinnassa olevien, Suomen kansallismuseon toimintaan liittyvien museokokoelmien hallintaan liittyvät tehtävät säädettäisiin kuuluviksi Suomen kansallismuseo –toimintayksikön toimialaan. Säännös ei koskisi muita viraston hallinnassa olevia esine-, kuva- ja kirjakokoelmia, joiden hallintaa koskeva toimialajako määräytyisi viraston työjärjestyksen perusteella.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin eräistä Suomen kansallismuseo –toimintayksikön johtamiseen ja nimitystoimivaltaan liittyvistä kysymyksistä. Voimassa olevaa Museovirastosta annettua valtioneuvoston asetusta vastaavasti Suomen kansallismuseon päällikkönä toimisi ylijohtaja, jonka nimittäisi opetus- ja kulttuuriministeriö. Ylijohtaja nimitettäisiin vastaavasti kuin virastojen ylin johto aina viiden vuoden määräajaksi, jollei erityisestä syystä ole perustetta nimittää tätä lyhyemmäksi määräajaksi. Voimassa olevaa asetusta vastaavasti Suomen kansallismuseon henkilöstön nimittäisi tai ottaisi ylijohtaja. Suomen kansallismuseo on kulttuurihistoriallista museotoimintaa harjoittava kansallinen kulttuurilaitos, jonka tehtävä ja asema vertautuvat monin osin vastaavaa tehtävää taidemuseotoiminnan alalla harjoittavaan Kansallisgalleriaan, joka toimii nykyisin julkisoikeudellisen säätiön muodossa. Suomen Kansallismuseon erityisen aseman vuoksi sen organisatorinen asema on perusteltua järjestää tavanomaista itsenäisemmäksi verrattuna viraston muihin toimintayksiköihin. Keskeisen kansallisen kulttuuriperinnön turvaamiseksi on tarpeen jatkossa selvittää eri vaihtoehtoja Suomen Kansallismuseon toiminnan turvaamiseksi ja järjestämiseksi.  

5 §.Suomenlinnan neuvottelukunta. Valtiovarainministeriön suosituksen valtionhallinnon toimintojen (virastot) järjestämisessä noudatettavista periaatteista (VN/11537/2021) mukaan joissain tapauksissa päällikkövirastossa voi olla perusteltua perustaa neuvoa antava toimielin ohjauksen ja strategisen johtamisen tueksi. On kuitenkin ohjauksen ja johtamisen selkeyden kannalta epätarkoituksenmukaista, mikäli tällaiselle toimielimelle osoitetaan virastoa koskevissa säädöksissä strategisia johtotehtäviä tai muutoin laajoja toimintaa ohjaavia tai valvontaan liittyviä tehtäviä. Johtokunta tai hallitus tulee organisatorisesti ministeriön ja viraston päällikön väliin omaksi ja itsenäiseksi toimijakseen ja vaarana on, että järjestely hämärtää ministeriön ja viraston välistä ohjaus- ja valvontasuhdetta. Viraston päällikön johtamien virastojen laajojen ja strategisten päätösten alistaminen johtokunnalle ei ole tämän vuoksi suositeltavaa. Viraston yhteydessä toimivia toimielimiä tulee perustaa harkiten. Tällaisia rakenteita voivat olla esimerkiksi toimielimet, joissa ovat edustettuina viraston asiakkaat tai muut keskeiset sidosryhmät (esim. eri neuvottelukunnat). Ennen perustamista tulee selvittää myös muut vaihtoehtoiset asiakas- ja sidosryhmäyhteistyön keinot. Tällaisille toimielimille tulee lähtökohtaisesti osoittaa vain neuvoa-antavia tehtäviä. Perustellusta syystä voidaan säätää suoraan lailla organisaatioyksikön tai viraston yhteydessä toimivan toimielimen tehtävistä. Sääntelyn tulisi olla mahdollisimman joustavaa. Lain tai asetuksen tasolla tulisi säätää vain niiden mahdollisuudesta tai olemassaolosta ja muutoin niiden kokoonpanosta, toimikaudesta ja tarkemmista tehtävistä. Työskentelyn järjestämisestä tulisi päättää viraston työjärjestyksellä. Mikäli erityisen toimielimen tehtäviin sisältyy julkisen vallan käyttöä, on sen tehtävistä, kokoonpanosta ja toimikaudesta kuitenkin säädettävä perustuslain mukaisesti lain tasolla. Pykälässä säädettäisiin viraston yhteydessä toimivasta Suomenlinnan neuvottelukunnasta, joka tukisi Suomenlinnan maailmanperintökohteen toimintaa ja edistäisi siihen liittyvää yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Suomenlinna on sekä kulttuurihistoriallisesti arvokas maailmanperintökohde että elävä kaupunginosa. Suomenlinnan kulttuurihistoriallisen arvon ja elinvoimaisuuden toteuttaminen edellyttää pitkäjänteistä ja laaja-alaista yhteistyötä Suomenlinnan sidosryhmien kesken. Koska Suomenlinnan hoitokunnan johtokunta ehdotetaan lakkautettavaksi, Suomenlinnan toimintaan liittyvä systemaattinen sidosryhmäyhteistyö on tarpeen järjestää muulla tavoin läpinäkyvästi. Myös maailmanperintösopimuksen toimeenpano edellyttää sidosryhmäyhteistyötä maailmanperintökohteiden hallinnoinnissa.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan neuvottelukunnan kokoonpanosta, nimittämisestä ja toimikaudesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Neuvottelukunnan kokoontumisesta ja asioiden käsittelystä neuvottelukunnassa määrättäisiin työjärjestyksessä.  

Muilta osin viraston toiminnan kehittämiseen liittyvä sidosryhmäyhteistyö on tarkoitus järjestää vapaamuotoisesti ilman tätä varten perustettavia lakisääteisiä toimielimiä. 

6 §.Kiinteistöhaltijavirasto. Virasto toimisi valtion kiinteistövarallisuuden haltijana Suomenlinnan alueella. Viraston hallussa olisi noin 220 rakennusta, linnoituslaitteita, 2 telakkaa ja noin 6 kilometriä linnoitusmuuria ja -vallia. Rakennusten kerrosala on yhteensä 165 000 neliömetriä ja tilavuus 630 000 kuutiometriä. Kerrosalasta 92 prosenttia on suojelluissa rakennuksissa. Rakennuksiin sisältyy noin 330 asuntoa, joiden huoneistoala on yhteensä 22 250 neliömetriä. Muiden hyötykäytössä olevien tilojen (muun muassa toimitilat, työhuoneet, ravintolat ja varastotilat) huoneistoala on yhteensä 58 000 neliömetriä. Virasto vuokraisi näitä asuntoja, toimitiloja ja muita tiloja sekä julkisille että yksityisille tahoille. Omaisuutta hoidetaan sen erityisluonteen vuoksi kulttuurihistoriallisin perustein huolehtien samalla siitä, että Suomenlinna pysyy elinvoimaisena kaupunginosana.  

7 §.Maksut. Viraston suoritteista perittävien maksujen määräytymiseen sovellettaisiin lähtökohtaisesti valtion maksuperustelakia (150/1992). Pykälässä säädettäisiin virastoa koskevista poikkeuksista maksuperustelain sääntelyyn. Ehdotetun säännöksen sisältö vastaisi Museovirastosta annetun lain 5 §:ää ja Suomenlinnan hoitokunnasta annetun lain 3 §:ää.  

Suomenlinnan erikoislaatuisen suojellun rakennuskannan käyttötehokkuus on tavanomaista alhaisempi ja rakennukset edellyttävät tavanomaisesta poikkeavaa hoitoa. Nämä tuloa tuottavassa käytössä olevat tilat sijaitsevat useimmiten suojelluissa rakennuksissa, joita rakennuksen luonteen, materiaalien ja muiden syiden johdosta ei ole mahdollista vuokrata kaikkia kuluja kattavalla vuokralla. Sääntelyllä on tarkoitettu, että tilojen vuokraaminen ei tapahdu puhtaasti markkinaperusteisesti. 

Suomenlinnan hoitokunnan vuokrien jälkeenjääneisyyttä suhteessa yleiseen vuokratasoon on viime vuosina kurottu asteittain umpeen. Tarkoitus on, että perittävät vuokrat osaltaan kattavat kiinteistöjen ylläpidon ja kiinteistökustannusten nousun aiheuttamat kustannukset. Vuokratulot eivät kuitenkaan kaikilta osin riitä kattamaan kiinteistöjen tasearvojen edellyttämiä poistoja ja poistamattoman pääoman korkokustannuksia, mitä hinnoittelun kannattavuusvaatimus edellyttäisi. 

Museovirasto puolestaan on vuokrannut edelleen kunnille ja muille yhteisöille eräitä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja tiloja liiketaloudellista hinnoittelua alemmalla vuokralla siten, että vuokralainen vastaa kohteen käyttö- ja esittelykustannuksista. Säännöksen säilyttämisellä mahdollistettaisiin näiden järjestelyjen jatkuminen nykyisen käytännön mukaisesti. 

8 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeudesta vaatia oikaisua 2 §:n 8 kohdan mukaisiin kulttuuriesineiden tuontilupia koskeviin päätöksiin. Oikaisuvaatimusmenettelyyn sovelletaan hallintolain 7 a luvun säännöksiä.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019). Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen voisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.  

Muiden kuin 2 §:n 8 kohdassa tarkoitettujen tuontilupien osalta viraston päätöksiä koskeva oikaisuvaatimus- tai muutoksenhakumenettely määräytyisi muun lainsäädännön perusteella. Esimerkiksi muinaismuistolain nojalla tehtyjen päätösten osalta muutoksenhakumenettelystä säädetään muinaismuistolain 25 a §:ssä. 

9 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa olisi tavanomainen voimaantulosäännös. Pykälän 2 momentin mukaan lailla kumottaisiin voimassa olevat Museovirastosta annettu laki ja Suomenlinnan hoitokunnasta annettu laki. Samalla kumoutuisivat näiden lakien nojalla annetut Museovirastosta annettu valtioneuvoston asetus ja Suomenlinnan hoitokunnasta annettu valtioneuvoston asetus.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin erikseen, että kumotun Museovirastosta annetun lain mukainen Museovirasto jatkaisi toimintaansa tämän lain mukaisena Museovirastona henkilöstöineen sekä oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Nykyisen viraston toiminnan jatkaminen on kustannustehokas ratkaisu verrattuna uuden viraston perustamiseen. Museoviraston nykyinen Y-tunnus ja virastotunnus säilyisivät. Lisäksi Museoviraston nykyiset sopimukset ja sitoumukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet jäisivät voimaan. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Museoviraston tarkentava virkaehtosopimus viraston palkkausjärjestelmästä jäisi voimaan.  

Pykälän 4–8 momentissa olisi Suomenlinnan hoitokunnan henkilöstöä koskevia siirtymäsäännöksiä. Suomenlinnan hoitokunnan koko henkilöstö siirtyisi tehtäviensä mukaisesti nykyisin virkamies- ja työoikeudellisin oikeuksin ja velvollisuuksin Museoviraston palvelukseen. Määräaikaisia tehtäviä hoitava henkilöstö siirtyisi Museoviraston palvelukseen määräaikaisen palvelussuhteen keston ajaksi.  

Museovirastossa hoidetaan viranomaistehtäviä, joihin liittyy julkisen vallan käyttöä. Julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä, mukaan lukien hallintopäätösten valmistelu ja ratkaiseminen sekä tosiasiallinen hallintotoiminta, hoidetaan jatkossakin virkasuhteessa. Tehtävien organisointia ja vaikutuksia henkilöstön tehtäväkuviin valmistellaan viraston uudelleenorganisoinnissa. 

Valtion virkamieslain 5 a §:n mukaan virka voidaan siirtää valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyssä ilman mainitun lain 5 §:ssä tarkoitettua virkamiehen suostumusta, jos virka siirretään virkamiehen työssäkäyntialueella tai työssäkäyntialueelle. Työssäkäyntialueella tarkoitetaan työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain (380/2023) 10 §:ssä tarkoitettua aluetta. Henkilön työssäkäyntialue ulottuu 80 kilometrin etäisyydelle hänen tosiasiallisesta asuinpaikastaan. Jos muuhun arvioon ei ole aihetta, henkilön tosiasiallisena asuinpaikkana pidetään hänen työvoimaviranomaisen asiakastietojärjestelmään merkittyä osoitettaan. 

Toimintojen uudelleen järjestelyssä noudatetaan valtion virkamieslain (750/1994) 5 a – 5 c §:n säännöksiä. Muutos toteutetaan yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukaisia menettelyjä noudattaen. Museovirasto noudattaa omassa päätöksenteossaan yhteistoiminnasta annettuja menettelyjä.  

Suomenlinnan hoitokunnan palveluksesta perhevapaille jääneillä virkamiehillä ja työntekijöillä olisi oikeus palata Museoviraston palvelukseen ensisijaisesti aikaisempaan työhön. 

Suomenlinnan hoitokunnan työsopimussuhteessa oleva henkilöstö siirtyy työsopimussuhteisena Museoviraston palvelukseen. Palvelussuhteen katsotaan palvelussuhteen etuuksien määräytymisen kannalta jatkuneen valtiolla yhdenjaksoisena. Näin ollen kertyneet lomat ja mahdolliset työsopimussuhteeseen liittyvät lomarahasaatavat siirtyvät henkilön mukana uuteen virastoon. Lisäksi säädettäisiin siitä, että työsopimussuhteessa oleva henkilöstö voitaisiin siirtää ilman suostumustaan, jos hänet siirretään työssäkäyntialueellaan tai työssäkäyntialueelleen. Säännös vastaa valtion virkamieslain 5 a §:n 3 momentin säännöstä. 

Henkilöstön sijoittuminen toteutetaan pyrkimällä löytämään aikaisempia tehtäviä vastaavia tehtäviä. On kuitenkin mahdollista, että henkilön tehtävät muuttuvat uudessa organisaatiossa, Jos tehtävät muuttuvat olennaisesti virkasuhteessa olevan henkilön kannalta, noudatetaan valtion virkamieslain 5 c §:n menettelyä. 

Virastoon siirtyvät henkilöt olisivat edelleen kelpoisia tehtäviinsä tai niitä vastaaviin tehtäviin. 

Lain voimaan tullessa Museovirastoon yhdistyvän Suomenlinnan hoitokunnan virka- ja työehtosopimus lakkaa. Museoviraston tarkentava virka- ja työehtosopimus säilyisi voimassa ja henkilöstö jatkaisi tehtävissään sovituilla ehdoilla. Tarkoituksena olisi, että jatkossa kaikki virastot toimivat itsenäisinä neuvotteluviranomaisina. 

Voimassa olevat keskustason sopimukset koskevat uusia virastoja. Arvion mukaan henkilöstön siirtyminen tarkentavien virka- ja työehtosopimuksia piiriin pystytään toteuttamaan maltillisin kustannuksin. Siirtyvän henkilöstön palkkataso turvataan siten kuin siitä on sovittu valtion keskustason virka- ja työehtosopimuksessa. 

Ehdotetun lainsäädännön mukaisten virastojen toiminnan käynnistyttyä voidaan virastotason sopimuksilla tarkentaa palvelussuhteen ehtoja. Näistä ehdoista neuvotellaan virastojen sekä asianomaisten henkilöstöjärjestöjen kesken. 

Muutoksessa noudatetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Onnistunut muutoksen johtaminen edellyttää avoimuutta ja henkilöstön osallistamista muutoksen toteutukseen. Valtion keskustason henkilöstöjärjestöjen edustajat ovat olleet mukana uudistuksen valmisteluryhmissä. Lisäksi uudistusta on käsitelty ja siitä on neuvoteltu säännöllisesti hallinnonalan virastojen yhteistoimintamenettelykokouksissa. Henkilöstölle on järjestetty henkilöstötilaisuuksia, joissa on käsitelty uudistuksen toteutusta sekä virastojen perustamiseen liittyviä kysymyksiä ja toimenpiteitä. Koko hallinnonalalle jaettavalla uutiskirjeellä on pyritty huolehtimaan henkilöstön tiedonsaannista sekä vaikutusmahdollisuuksista. Virastot tulevat käsittelemään henkilöstön siirtoa omissa yhteistoimintamenettelyissään. 

Pykälän 9 momentin Suomenlinnan hoitokunnan vireillä olevat asiat sekä sopimukset ja sitoumukset siirtyisivät Museovirastolle. Tämä ei kuitenkaan koskisi virastokohtaista virka- ja työehtosopimusta. Museovirasto muun muassa hyväksyisi myös Suomenlinnan hoitokunnan tilinpäätöksen viimeiseltä tilikaudelta ennen yhdistymistä.  

Pykälän 10 momentissa olisi virastojen yhdistymisen valmistelua koskeva siirtymäsäännös. Virastojen tulisi ennen lain voimaantuloa yhteistyössä valmistautua lain voimaantuloon valmistelemalla Museoviraston pääjohtajan johdolla Museoviraston työjärjestys sekä järjestämällä hallinto- ja muut tukipalvelut.  

Pykälän 11 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan muussa laissa tai asetuksessa olevalla viittauksella Suomenlinnan hoitokuntaan tarkoitettaisiin tämän lain tultua voimaan Museovirastoa.  

8.5  Laki Taide- ja kulttuurivirastosta

1 §.Toimiala. Taide- ja kulttuuriviraston toimiala kattaisi sisällöllisesti Taiteen edistämiskeskuksen ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin nykyiset toimialat. Viraston toimialaan kuuluisi ensinnäkin taiteen ja kulttuurin edistäminen. Tämä vastaa käytännössä Taiteen edistämiskeskuksen nykyistä toimialaa. Pykälään ei sisältyisi nimenomaisesti voimassa olevassa säännöksessä olevaa rajausta siitä, että kulttuurin edistäminen kuuluu viraston tehtäviin vain siltä osin kuin se ei kuulu muun viranomaisen tehtävään, mutta vastaava rajaus sisältyy viraston tehtävää koskevaan säännökseen. Toiseksi viraston toimialaan kuuluisi mediakasvatuksen edistäminen, joka nykyisin on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin toimialaa. Kolmanneksi toimialaan kuuluisi turvallisen mediaympäristön edistäminen, joka sisältää Kansallisen audiovisuaalisen instituutin nykyisessä toimialasäännöksessä lapsille turvallisen mediaympäristön edistämisen ja yleisemmin muotoiltuna kuvaohjelmien tarjoamisen valvonnan. Neljäntenä kokonaisuutena viraston toimialaan sisältyisi audiovisuaalisen kulttuurin arkistointi ja tuntemuksen edistäminen. audiovisuaalisen kulttuurin säilyttäminen. Tämä sisältäisi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin toimialasäännöksessä mainitut elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyttämisen ja niihin liittyvän tutkimuksen.  

2 §.Tehtävät. Pykälässä säädetyt Taide- ja kulttuuriviraston tehtävät vastaisivat sisällöllisesti Taiteen edistämiskeskuksen ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin nykyisiä tehtäviä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi edistää taidetta ja kulttuuria sekä niiden asemaa ja merkitystä yhteiskunnassa valtakunnallisesti ja alueellisesti, jollei asia kuulu muun viranomaisen toimialaan. Säännöksessä tarkoitettuja muun viranomaisen toimialaan kuuluvia tehtäviä ovat esimerkiksi Museoviraston toimialaan kuuluvat kulttuuriperintöön ja kulttuuriympäristöön liittyvät tehtävät. Kohta vastaisi sisällöltään voimassa olevan Taiteen edistämiskeskuksesta annetun lain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa säädettyjä tehtäviä sekä osin sen piiriin kuuluisivat myös voimassa olevan Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista annetun lain 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetut tehtävät. Kohdassa ei enää mainittaisi erikseen edistämistä kansainvälisesti, koska tehtäviin liittyvän kansainvälisen toiminnan voidaan katsoa kuuluvan viraston tehtäviin ilman nimenomaista mainintaakin. Viraston tehtävää edistää taidetta ja kulttuuria myös alueellisesti on sen sijaan pidetty tärkeänä korostaa mainitsemalla se säännöksessä nimenomaisesti. Taide- ja kulttuurivirasto voisi esimerkiksi edistää valtakunnallisten kulttuuripoliittisten tavoitteiden toteutumista alueilla, tukea siinä tehtävässä kuntien kulttuuritoimintaa edistävien verkostojen toimintaa, edistää kuntien ja muiden kulttuuritoimijoiden välistä yhteistyötä sekä tarjota tukea kunnille kulttuuritoiminnan kehittämiseksi. Alueellista tehtävää hoitaessaan virasto toimisi yhteistyössä muiden viranomaisten kuten elinvoimakeskusten, Museoviraston, Lupa- ja valvontaviraston, kuntien, maakuntien liittojen sekä hyvinvointialueiden kanssa. Virasto toteuttaisi tehtävää esimerkiksi myöntämällä valtionavustuksia taiteen ja kulttuurin edistämiseen, suunnittelemalla ja toteuttamalla taiteen ja kulttuurin edistämiseen liittyviä kehittämistehtäviä ja hankkeita sekä toimeenpanemalla opetus- ja kulttuuriministeriön linjauksia taiteen ja kulttuurin edistämisestä.  

Momentin 2 kohdan mukaan viraston tehtävän olisi luoda edellytyksiä taiteen tekemiselle ja taiteilijoiden työskentelylle. Kohta vastaa sisällöllisesti voimassa olevan Taiteen edistämiskeskuksesta annetun lain 3 §:n 3 kohdassa säädettyä tehtävää. Pykälässä ei erikseen mainittaisi voimassa olevan Taiteen edistämiskeskuksesta annetun lain 3 §:n 4 kohdassa säädettyä tehtävää osallistua taiteilijoiden toimeentuloedellytysten edistämiseen. Taiteen edistämiskeskus on toteuttanut tehtävää toimimalla asiantuntijana muun muassa taiteilijoiden sosiaali- ja eläketurvaa koskevissa asioissa sekä muissa taiteilijoiden toimeentuloon liittyvissä asioissa. Tämän tyyppisestä osallistumisesta asiantuntijana muun hallinnonalan viranomaisten vastuulla oleviin tehtäviin ei ole katsottu tarpeelliseksi säätää erikseen.  

Viraston tehtävänä olisi momentin 3 kohdan mukaan edistää mediakasvatusta ja medialukutaitoa ja 4 kohdan mukaan edistää lapsille turvallista mediaympäristöä. Kohdat yhdessä vastaavat sisällöllisesti voimassa olevan Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista annetun lain 2 §:n 2 ja 5 kohdassa säädettyjä tehtäviä. Momentin 5 kohdan mukaan tehtävänä olisi säilyttää elokuviin sekä radio- ja televisio-ohjelmiin liittyviä aineistoja. Kohta sisältäisi aiempaa yleispiirteisemmin kuvattuna voimassa olevan Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista annetun lain 2 §:n 1 momentissa säädetyn tehtävän. Momentin 6 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi edistää audiovisuaalisen kulttuurin tuntemusta. Tehtävä on tarkoitettu kattamaan voimassa olevan Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista annetun lain 2 §:n 3 kohdan mukaiset tehtävät, mutta siinä ei enää määriteltäisi tehtävän toteuttamisessa käytettäviä keinoja. Näitä ovat elokuvien ja ohjelmien saattaminen yleisön saataville kulttuuri-, koulutus- ja tutkimustarkoituksessa, elokuvien ja ohjelmien esitystoiminnan harjoittaminen ja toimialan aineistojen näytteille asettaminen. Momentin 7 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi hoitaa muut opetus- ja kulttuuriministeriön määräämät tehtävät.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen muussa lainsäädännössä virastolle säädettyihin tehtäviin. Virastolle on säädetty yksityiskohtaisia tehtäviä muun muassa valtion taiteilija-apurahoista annetussa laissa (734/1969), kulttuuriaineistojen säilyttämisestä ja tallentamisesta annetussa laissa (1433/2007) kuvaohjelmalaissa (710/2011), ylimääräisistä taiteilijaeläkkeistä annetussa laissa (194/2016) ja valtion rahoituksesta elokuvakulttuurin edistämiseen annetussa laissa (1174/2018).  

Pykälän 3 momentin mukaan ratkaisuvalta kuvaohjelmalain mukaisissa asioissa olisi Taide- ja kulttuurivirastossa sen toimintayksikön päälliköllä, jonka tehtäviin asiat viraston työjärjestyksen mukaan kuuluvat. Tämä olisi poikkeus opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoista annetun lain 5 §:n pääsäännöstä, jonka mukaan pääjohtaja lähtökohtaisesti ratkaisisi virastossa päätettävät asiat. Pääjohtaja ei myöskään voisi pidättää kuvaohjelmalain mukaisia asioita ratkaistavakseen. Säännöksen tarkoituksena on turvata päätöksenteon riippumattomuus kuvaohjelmalain valvontaa koskevissa asioissa.  

3 §.Toimipaikat. Pykälän mukaan Taide- ja kulttuurivirasto päättäisi toimipaikoistaan ja niiden sijoittamisesta.  

Voimassa olevan Taiteen edistämiskeskuksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan keskuksella on aluetoimipisteitä. Aluekeskusten tehtävänä on lain 3 §:n 2 momentin mukaan huolehtia Taiteen edistämiskeskuksen eräistä tehtävistä alueellaan. Näitä ovat taiteen ja kulttuurin edistäminen, osallistuminen taiteilijoiden toimeentuloedellytysten edistämiseen sekä yhteydessään olevien alueellisten taidetoimikuntien hallinnosta sekä niille kuuluvien asioiden valmistelusta, päätösten esittelystä ja toimeenpanosta huolehtiminen. Lisäksi keskus voi antaa alueellisille toimipisteille hoidettaviksi taiteen ja kulttuurin edistämiseen liittyviä valtakunnallisia erityistehtäviä. Taiteen edistämiskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n mukaan aluetoimipisteillä voi olla sivutoimipisteitä. Helsingissä sijaitsevan päätoimipisteen lisäksi Taiteen edistämiskeskuksella on tällä hetkellä aluetoimipisteet Joensuussa, Jyväskylässä, Kouvolassa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Sivutoimipisteitä ei tällä hetkellä ole. 

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin toimipaikoista ja niiden sijoittumisesta ei ole erityissäännöksiä. Instituutti on sijoittunut Helsinkiin. 

Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain (728/2021) 5 §:n 1 momentin mukaan, jollei muualla laissa toisin säädetä, valtion yksiköiden ja toimintojen sijoittamisesta päättää se ministeriö, jonka toimialaan viranomainen pääasiallisesti kuuluu. Lainkohdan mukaan toimivaltainen ministeriö voi kuitenkin sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, pidättää itselleen toimialaansa kuuluvan viranomaisen päätösvallan yksiköiden ja toimintojen sijoittumista sekä yksiköissä annettavan palvelun laajuutta, aukioloa tai muuta palvelun saatavuutta koskevassa asiassa, jos ministeriö katsoo päätöksen merkittävästi vaikuttavan kyseisen lain 2 §:ssä säädettyjen tavoitteiden toteutumiseen. Lakia koskevan hallituksen esityksen säännöskohtaisten perustelujen mukaan päätöksen pidättämisoikeuteen nähden ensisijaisia ohjauskeinoja ovat tulosohjaus ja ministeriön muu hallinnonalaansa kohdistuva ohjaus. Ministeriöille säädetty toimivalta takaa osaltaan kansanvaltaisuuden toteutumista päätöksenteossa (HE 62/2021 vp, s. 34–35). Pidättämistoimivallan käyttö on tarkoitettu poikkeukselliseksi toimenpiteeksi (HaVM 11/2021 vp, s. 10). 

Ehdotettavan säännöksen mukaan toimipaikoista päättäminen olisi osa viraston omaa taloudellista ja toiminnallista suunnittelua, mutta ministeriöllä olisi valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain 5 §:n mukainen pidättämistoimivalta. 

Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain (728/2021) 2 §:n 1 momentin mukaan valtion palveluiden saatavuus tulee järjestää sekä yksiköt ja toiminnot sijoittaa siten, että koko maan kattavasti valtion tehtävät hoidetaan tuloksellisesti ja palvelun saatavuus vastaa eri asioinnin keinoja käyttäen eri asiakasryhmien palvelutarpeeseen perusoikeudet turvaavalla tavalla. Lainkohdan esitöissä mainitaan perusoikeuksista erikseen yhdenvertaisuus ja kielelliset oikeudet (HE 62/2021 vp s. 29). Lain 2 §:n 2 momentin mukaan valtion palveluiden saatavuutta ja yksiköiden ja toimintojen sijoittamista koskevien päätösten ja suunnitelmien tulee lisäksi vahvistaa elinvoimaisuutta, turvallisuutta ja valtion kilpailukykyä työnantajana maan eri osissa. 

4 §.Taide- ja kulttuurineuvosto. Virastojen yhdistämisen yhteydessä ehdotetaan uudistettavaksi myös taidetoimikuntarakennetta. Voimassa olevan Taiteen edistämiskeskuksesta annetun lain 5 §:ssä tarkoitettu taideneuvosto, 6 §:ssä tarkoitetut valtion taidetoimikunnat ja 7 §:ssä tarkoitetut alueelliset taidetoimikunnat ehdotetaan korvattavaksi yhdellä toimielimellä, jonka nimeksi ehdotetaan taide- ja kulttuurineuvosto. Mainituille toimielimille nykyisin kuuluvat tehtävät siirrettäisiin soveltuvin osin taide- ja kulttuurineuvoston tehtäviksi. Uudistuksen tarve perustuu ennen kaikkea nykyisten toimikuntien työmäärään ja sen jakautumiseen, rakenteen joustavuuden tarpeisiin sekä esteellisyyteen liittyvien tilanteiden hallintaan.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan neuvosto päättäisi valtion taiteilija-apurahoista annetun lain (734/1969) mukaisista apurahoista, muista taiteilijoille ja taiteilijaryhmille myönnettävistä apurahoista sekä taidepalkinnoista. Kohta kattaisi kaikki vertaisarviointiin perustuvat yksittäisille taitelijoille ja taiteilijaryhmille myönnettävät apurahat. Nykyisin kyseisistä apurahoista päättävät valtion taidetoimikunnat tai alueelliset taidetoimikunnat. Lisäksi neuvosto päättäisi taidepalkintojen myöntämisestä virastolle tarkoitukseen osoitettujen määrärahojen puitteissa, muun muassa taiteen valtionpalkinnoista. Oikeuskelpoisille yhteisöille ja säätiöille myönnettävistä valtionavustuksista päättäisi sen sijaan nykyiseen tapaan virasto.  

Apurahoja koskeva päätöksenteko neuvostossa pohjautuisi säännöksen mukaan vertaisarviointiin. Vertaisarvioinnilla tarkoitetaan asianomaisen taiteen alan ansioituneiden harjoittajien tai tuntijoiden suorittamaa arviota arvioinnin kohteena olevan taiteilijan taiteellisesta toiminnasta. Päätöksenteon tueksi tarvittavan asiantuntemuksen hankkimisesta ja vertaisarvioinnin toteuttamisesta ei ole tarkoitus säätää yksityiskohtaisesti lain tasolla, jotta mahdollistetaan riittävä joustavuus menettelyn järjestämisessä, vaan neuvosto voisi itse päättää tähän liittyvistä menettelyistä. Tarkoituksena on koota asiantuntijapankki, josta hakukohtaisesti koottavat arviointipaneelit antaisivat hakemuksista asiantuntijalausuntonsa neuvostossa tapahtuvan päätöksenteon tueksi. Asiantuntijapankkiin valittaisiin taiteen ammattilaisia ja asiantuntijoita ottaen huomioon muun muassa moninaisuuden, tasa-arvon ja alueellisuuden periaatteet. Taide- ja kulttuurineuvosto valitsisi asiantuntijat asiantuntijapankkiin taiteen ja kulttuurin kannalta keskeisiä tahoja kuultuaan. Yhdessä taide- ja kulttuurineuvoston itsenäisen päätöstoimivallan kanssa menettelyllä on tarkoitus turvata taiteen autonomiaa, jonka keskeisiä elementtejä ovat vertaisarviointi ja siihen liittyvä riittävän etäällä poliittisesta päätöksenteosta ja virkamiehistä tapahtuva päätöksenteko (ns. arm’s length -periaate). 

Momentin 2 kohdassa säädettäisiin neuvoston tehtäväksi esityksen tekeminen valtion taiteilija-apurahoista annetun lain mukaisesta akateemikon arvonimestä. Tehtävä kuuluu nykyisin taideneuvostolle. Mainitun lain 4 §:n mukaan tasavallan presidentti voi taideneuvoston esityksestä myöntää akateemikon arvonimen erittäin ansioituneelle taiteenharjoittajalle. Arvonimi voi olla samanaikaisesti korkeintaan yhdellätoista taiteenharjoittajalla.  

Momentin 3 kohdan mukaan neuvosto toimisi asiantuntijaelimenä taide- ja kulttuuripoliittisissa asioissa. Tehtävä jakautuu nykyisin osin taideneuvostolle, osin valtion taidetoimikunnille ja osin alueellisille taidetoimikunnille. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin toimialaan kuuluvien asioiden osalta osin vastaavaa tehtävää hoitaa nykyisin instituutin yhteydessä toimiva neuvottelukunta.  

Momentin 4 kohdan mukaan neuvostolle voitaisiin säätää tai opetus- ja kulttuuriministeriö voisi antaa sille myös muita tehtäviä.  

Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto nimeäisi neuvoston. Nimittämistoimivalta on perusteltua säätää valtioneuvostolle, koska taide- ja kulttuurineuvosto käyttäisi apurahojen jakamisessa hyvin merkittävää päätösvaltaa. Tämä olisi myös yhdenmukaista Suomen Akatemian hallituksen ja vastaavaa päätösvaltaa tieteen alalla käyttävien tieteellisten toimikuntien nimitystoimivallan kanssa. Neuvostossa olisi puheenjohtajan lisäksi 8–12 jäsentä sekä enintään seitsemän varajäsentä. Neuvoston toimikausi olisi kolme vuotta. Riittävän vaihtuvuuden turvaamiseksi puheenjohtajan, jäsenten ja varajäsenten peräkkäisten toimikausien määrä olisi rajattu enintään kahteen. Neuvoston jäsenten ja varajäsenten tulisi edustaa taide- ja kulttuuripolitiikan asiantuntemusta laaja-alaisesti eri näkökulmista. Neuvoston jäsenet voisivat edustaa esimerkiksi taiteen tekemisen, tuottamisen ja välittämisen, taide- ja kulttuurialan strategisen kehittämisen, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen, taiteen ja kulttuurialan tuotantorakenteiden ja liiketoiminnan sekä taiteen ja kulttuurin vastuullisuuskysymysten asiantuntemusta. Koska neuvosto tekee vertaisarviointiin perustuvia apurahapäätöksiä, tulee varmistaa, että neuvostossa on myös riittävä taiteen ja taiteilijan työskentelyyn liittyvä vertaisuuteen perustuva asiantuntemus. Samoin on tärkeää huomioida neuvoston kokoonpanon alueellinen ja kielellinen edustavuus.  

Ennen taide- ja kulttuurineuvoston asettamista tulisi kuulla keskeisiä taide- ja kulttuurialan järjestöjä, laitoksia ja muita tahoja. Vastaava kuulemisvelvoite koskee nykyisin taideneuvoston nimeämistä. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi neuvostoa koskevan asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin neuvoston päätöksenteosta ja toiminnasta. Asetuksella voitaisiin säätää myös neuvoston jakautumisesta jaostoihin tiettyjen asiaryhmien käsittelyä varten.  

Viraston toimialaan liittyvää sidosryhmäyhteistyötä varten olevista neuvottelukuntatyyppisistä toimielimistä ei esitetä säädettäväksi lain tasolla. Virasto voisi yhteistyössä taide- ja kulttuurineuvoston kanssa järjestää tarvittavan sidosryhmäyhteistyön esimerkiksi työjärjestykseen otettavilla määräyksillä. 

5 §.Toimielimet. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen, joka koskee viraston yhteydessä toimivia muussa lainsäädännössä säädettyjä lautakuntia. Pykälä vastaa voimassa olevan Taiteen edistämiskeskuksesta annetun lain 8 §:ää. Säännökseen on lisätty viittaus kuvaohjelmalaissa tarkoitettuun kuvaohjelmalautakuntaan, joka nykyisin toimii Kansallisen audiovisuaalisen instituutin yhteydessä.  

6 §.Muutoksenhakukielto. Pykälässä säädettäisiin taide- ja kulttuurineuvoston myöntämiä palkintoja koskevasta muutoksenhakukiellosta. Säännöksessä tarkoitetut palkinnot ovat luonteeltaan oleellisesti neuvoston harkinnasta riippuvia, jälkikäteisiä tunnustuksia taiteellisesti ansiokkaasta toiminnasta. Palkinnot myönnetään hakemuksetta. Vastaava palkintoja koskeva muutoksenhakukielto sisältyy voimassa olevan Taiteen edistämiskeskuksesta annetun lain 13 §:n 4 momenttiin.  

7 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa olisi tavanomainen voimaantulosäännös. Pykälän 2 momentin mukaan lailla kumottaisiin voimassa olevat Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista annettu laki ja Taiteen edistämiskeskuksesta annettu laki. Samalla kumoutuisivat näiden lakien nojalla annetut Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista annettu valtioneuvoston asetus ja Taiteen edistämiskeskuksesta annettu valtioneuvoston asetus.  

Pykälän 3–7 momentissa olisi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja Taiteen edistämiskeskuksen henkilöstöä koskevia siirtymäsäännöksiä. Virastojen koko henkilöstö siirtyisi tehtäviensä mukaisesti nykyisin virkamies- ja työoikeudellisin oikeuksin ja velvollisuuksin Taide- ja kulttuuriviraston palvelukseen. Määräaikaisia tehtäviä hoitava henkilöstö siirtyisi Taide- ja kulttuuriviraston palvelukseen määräaikaisen palvelussuhteen keston ajaksi.  

Taide- ja kulttuurivirastossa hoidetaan viranomaistehtäviä, joihin liittyy julkisen vallan käyttöä. Julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä, mukaan lukien hallintopäätösten valmistelu ja ratkaiseminen sekä tosiasiallinen hallintotoiminta, hoidetaan jatkossakin virkasuhteessa. Tehtävien organisointia ja vaikutuksia henkilöstön tehtäväkuviin valmistellaan viraston perustamishankkeessa. 

Valtion virkamieslain 5 a §:n mukaan virka voidaan siirtää valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyssä ilman mainitun lain 5 §:ssä tarkoitettua virkamiehen suostumusta, jos virka siirretään virkamiehen työssäkäyntialueella tai työssäkäyntialueelle. Työssäkäyntialueella tarkoitetaan työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain (380/2023) 10 §:ssä tarkoitettua aluetta. Henkilön työssäkäyntialue ulottuu 80 kilometrin etäisyydelle hänen tosiasiallisesta asuinpaikastaan. Jos muuhun arvioon ei ole aihetta, henkilön tosiasiallisena asuinpaikkana pidetään hänen työvoimaviranomaisen asiakastietojärjestelmään merkittyä osoitettaan. 

Toimintojen uudelleen järjestelyssä noudatetaan valtion virkamieslain (750/1994) 5 a–5 c §:n säännöksiä. Muutos toteutetaan yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukaisia menettelyjä noudattaen. Taide- ja kulttuurivirasto noudattaa omassa päätöksenteossaan yhteistoiminnasta annettuja menettelyjä. 

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja Taiteen edistämiskeskuksen palveluksesta perhevapaille jääneillä virkamiehillä ja työntekijöillä olisi oikeus palata Taide- ja kulttuuriviraston palvelukseen ensisijaisesti aikaisempaan työhön. 

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja Taiteen edistämiskeskuksen työsopimussuhteessa oleva henkilöstö siirtyy työsopimussuhteisena Taide- ja kulttuuriviraston palvelukseen. Palvelussuhteen katsotaan palvelussuhteen etuuksien määräytymisen kannalta jatkuneen valtiolla yhdenjaksoisena. Näin ollen kertyneet lomat ja mahdolliset työsopimussuhteeseen liittyvät lomarahasaatavat siirtyvät henkilön mukana uuteen virastoon. Lisäksi säädettäisiin siitä, että työsopimussuhteessa oleva henkilöstö voitaisiin siirtää ilman suostumustaan, jos hänet siirretään työssäkäyntialueellaan tai työssäkäyntialueelleen. Säännös vastaa valtion virkamieslain 5 a §:n 3 momentin säännöstä. 

Henkilöstön sijoittuminen toteutetaan pyrkimällä löytämään aikaisempia tehtäviä vastaavia tehtäviä. On kuitenkin mahdollista, että henkilön tehtävät muuttuvat uudessa organisaatiossa, Jos tehtävät muuttuvat olennaisesti virkasuhteessa olevan henkilön kannalta, noudatetaan valtion virkamieslain 5 c §:n menettelyä. 

Virastoon siirtyvät henkilöt olisivat edelleen kelpoisia tehtäviinsä tai niitä vastaaviin tehtäviin. 

Tarkoituksena olisi, että jatkossa kaikki virastot toimivat itsenäisinä neuvotteluviranomaisina. Perustettavalle uudelle Taide- ja kulttuurivirastolle neuvotellaan oma uusi, tuloksellista toimintaa tukeva palkkausjärjestelmä. Arvion mukaan myös tämän sopimuksen kustannusvaikutukset ovat maltilliset. Palkkausjärjestelmästä pyritään saavuttamaan neuvottelutulos ennen kuin Taide- ja kulttuurivirasto aloittaa toimintansa. Virastolle neuvotellaan myös sopimukset luottamusmiestoiminnan järjestämisestä, yhteistoiminnasta ja työsuojelun yhteistoiminnasta. 

Uusien virastojen toiminnan käynnistyttyä voidaan virastotason sopimuksilla tarkentaa palvelussuhteen ehtoja. Näistä ehdoista neuvotellaan virastojen sekä asianomaisten henkilöstöjärjestöjen kesken. 

Muutoksessa noudatetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Onnistunut muutoksen johtaminen edellyttää avoimuutta ja henkilöstön osallistamista muutoksen toteutukseen. Valtion keskustason henkilöstöjärjestöjen edustajat ovat olleet mukana uudistuksen valmisteluryhmissä. Lisäksi uudistusta on käsitelty ja siitä on neuvoteltu säännöllisesti hallinnonalan virastojen yhteistoimintamenettelykokouksissa. Henkilöstölle on järjestetty henkilöstötilaisuuksia, joissa on käsitelty uudistuksen toteutusta sekä virastojen perustamiseen liittyviä kysymyksiä ja toimenpiteitä. Koko hallinnonalalle jaettavalla uutiskirjeellä on pyritty huolehtimaan henkilöstön tiedonsaannista sekä vaikutusmahdollisuuksista. Virastot tulevat käsittelemään henkilöstön siirtoa omissa yhteistoimintamenettelyissään. 

Pykälän 8 momentin mukaan Taide- ja kulttuurivirasto jatkaisi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja Taiteen edistämiskeskuksen toimintaa. Säännökseen ehdotetaan otettavaksi myös tavanomainen siirtymäsäännös virastoissa vireillä olevien asioiden sekä sopimusten ja sitoumusten siirtymisestä Taide- ja kulttuurivirastolle. Tämä ei kuitenkaan koskisi virastokohtaista virka- ja työehtosopimusta.  

Pykälän 9 ja 10 momentissa olisi virastojen yhdistymisen valmistelua koskevia siirtymäsäännöksiä. Taide- ja kulttuurivirastolle voitaisiin tämän lain vahvistamisen jälkeen jo ennen voimaantuloa nimittää pääjohtaja, jonka toimipaikka olisi lain voimaantuloon saakka opetus- ja kulttuuriministeriö. Tarkoituksena on, että pääjohtaja voisi aloittaa uuden viraston toiminnan valmistelun yhteistyössä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja Taiteen edistämiskeskuksen kanssa jo ennen lain voimaantuloa. Virastojen tulisi ennen lain voimaantuloa valmistautua uuden viraston toiminnan aloittamiseen valmistelemalla Taide- ja kulttuuriviraston pääjohtajan johdolla viraston työjärjestys sekä järjestämällä hallinto- ja muut tukipalvelut.  

Pykälän 11 momentin mukaan muussa laissa tai asetuksessa olevalla viittauksella Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin tai Taiteen edistämiskeskukseen tarkoitettaisiin tämän lain tultua voimaan Taide- ja kulttuurivirastoa.  

Pykälän 12 momentti sisältäisi taideneuvostoa ja taidetoimikuntia koskevan siirtymäsäännöksen. Apurahoja ja avustuksia koskevan päätöksenteon valmistelu alkaa talousarviovuotta edeltävän kalenterivuoden puolella. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että 1.1.2025 toimintansa aloittaneet toimielimet jatkaisivat tehtävässään 30.6.2026 saakka ja ehdotetussa laissa tarkoitettu taide- ja kulttuurineuvosto aloittaisi toimintansa vasta 1.7.2026. Tällöin vanhat toimikunnat voisivat käytännössä saattaa loppuun vuoden 2026 talousarvion määrärahoista myönnettyjen apurahojen ja avustusten käsittelyn. Uusi taide- ja kulttuurineuvosto voisi puolestaan vuoden 2026 jälkimmäisen puoliskon aikana järjestäytyä ja huolehtia valmistelevista toimista vuoden 2027 talousarvion määrärahoista myönnettävien apurahojen ja avustusten myöntämiseksi. Muussa laissa olevalla viittauksella taideneuvoston, valtion taidetoimikuntaan tai alueelliseen taidetoimikuntaan tarkoitettaisiin 1.7.2027 alkaen taide- ja kulttuurineuvostoa.  

8.6  Laki Saavutettavuuskirjasto Celian palveluista

Voimassa olevaan Saavutettavuuskirjasto Celiasta annettuun lakiin sisältyvät kirjaston palveluja koskevat sisällölliset säännökset ehdotetaan siirrettäviksi erilliseen uuteen lakiin. Lain nimeksi ehdotetaan laki Saavutettavuuskirjasto Celian palveluista. 

1 §.Lukemisesteisten kirjastopalvelut. Pykälän 1 momentissa säädetään lukemisesteisten kirjastopalveluihin liittyvistä Kansallisarkiston tehtävistä. Tehtävät vastaavat sisällöltään Saavutettavuuskirjasto Celiasta annetun lain 2 §:n 1 momentissa säädettyjä kirjaston tehtäviä ja niistä käytettäisiin laissa nimitystä Saavutettavuuskirjasto Celian palvelut.  

Kansallisarkiston tehtävänä olisi ensinnäkin valmistaa, välittää ja lainaa saavutettavaa kirjastoaineistoa ja oppimateriaalia näkövammaisten ja muiden tekijänoikeuslain (404/1961) 17 a §:n 1 momentissa tarkoitettujen lukemisesteisten käyttöön. Säännöksessä viitattaisiin tekijänoikeuslain 17 a §:n 1 momentissa säädettyyn lukemisesteisen määritelmään, jonka mukaan henkilö on lukemisesteinen, jos hän ei voi lukea tai käyttää kirjallista teosta, painettua kirjaa, nuottilehteä tai tällaiseen teokseen sisältyvää kuvaa olennaisilta osin samassa määrin kuin henkilö, jolla tällaista rajoitetta ei ole. Tekijänoikeuslakiin otetuilla säännöksillä on toimeenpantu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1564 tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen tiettyjen teosten ja muun aineiston tietyistä sallituista käyttötarkoituksista sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi sekä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29/EY muuttamisesta (lukemisestedirektiivi). 

Viittaus tekijänoikeuslakiin on tarpeellinen, sillä Kansallisarkisto valmistaisi saavutettavassa muodossa olevia teosten kappaleita ja tarjoaa niitä yksinomaan näkövammaisille ja muille lukemisesteisille henkilöille tekijänoikeuslain 17, 17 a, 17 b, 17 c ja 17 d §:n rajoitussäännösten nojalla. Kansallisarkisto toimisi tekijänoikeuslain 17 b §:n mukaisena valtuutettuna yhteisönä, jolla on tekijänoikeuslain 17 c §:n mukaiset velvoitteet. Ainoastaan tekijänoikeuslain mukainen valtuutettu yhteisö saa valmistaa saavutettavassa muodossa olevan kappaleen kirjallisesta teoksesta ja muusta graafisessa muodossa olevasta aineistosta, joka on julkaistu. Kansallisarkisto olisi tekijänoikeuslain 17 b §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti julkinen laitos, joka tarjoaa lukemisesteisille palveluja osana pääasiallista toimintaansa. Pykälässä ei säädettäisi erikseen Kansallisarkiston asemasta valtuutettuna yhteisönä, sillä se toimisi suoraan tekijänoikeuslain nojalla hoitaessaan valtuutetun yhteisön tehtäviä. 

Saavutettavalla kirjastoaineistolla tarkoitetaan fyysisessä tai digitaalisessa muodossa olevaa kauno- ja tietokirjallisuutta sekä muuta kirjaston tarjoamaa tietoa ja kulttuurisisältöä, jota voidaan käyttää yhdenvertaisesti riippumatta esimerkiksi henkilön toimintarajoitteista tai hänen käyttämistään päätelaitteista. Kansallisarkisto voi välitys- ja lainaustarkoitusta varten muuntaa tavallisia julkaisuja muun muassa äänikirjoiksi, e-kirjoiksi, pistekirjoiksi, kohomateriaaleiksi, koskettelukirjoiksi tai muuksi erikoisvalmisteiseksi kirjastoaineistoksi. Lisäksi Kansallisarkisto voi välittää asiakkailleen valmiiksi saavutettavassa muodossa olevaa aineistoa. Saavutettavaa oppimateriaalia Kansallisarkisto tarjoaisi muun muassa esiopetuksen, yleissivistävän perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen tarpeisiin. Oppimateriaalilla tarkoitetaan aineistoja, joita oppija käyttää opetuksen yhteydessä tai joiden avulla oppiminen tapahtuu. Kirjastolla on oppimateriaalien lisäksi aineistoja, kuten koskettelukirjoja, joita kirjasto voi tarjota muun muassa varhaiskasvatuksen tarpeisiin. 

Toiseksi Kansallisarkiston tehtävänä olisi neuvoa aineistojen ja palvelujen käytössä. Neuvonta sisältäisi muun muassa asiakkaiden opastamista saavutettavien kirjastoaineistojen käytössä ja tiedonhaun tukemista erityisesti omien aineistojen osalta, mutta tarvittaessa myös asiakkaiden ohjaamista käyttämään muita palveluja, joiden kautta saavutettavaa aineistoa olisi saatavilla. Lisäksi kirjasto voisi kohdentaa ja tarjota neuvontaa sellaisille käyttäjäryhmille, jotka eivät vielä ole kirjaston asiakkaita ja tarvitsevat erityistä tukea lukemisessa ja kirjaston palvelujen käyttämisessä. 

Kolmanneksi Kansallisarkiston tehtävänä olisi ylläpitää ja kehittää lukemisesteisille tarkoitettua kirjastokokoelmaa ja muuta sisältötarjontaa. Kokoelma koostuu Kansallisarkiston valmistamista tai hankkimista fyysisistä tai digitaalisista aineistoista sekä digitaalisten aineistojen käyttöoikeuksista. Muulla sisältötarjonnalla tarkoitetaan kaikkea muuta Kansallisarkiston asiakkailleen välittämää sisältöä, joka täydentää kokoelmaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kaukolainoja tai verkkoaineistoja. Kokoelman ylläpitämiseen sisältyisi myös sen säilyttäminen. 

Neljänneksi tehtävänä olisi toimia näkövammaisten ja muiden lukemisesteisten henkilöiden kirjastopalvelujen ja saavutettavan julkaisemisen asiantuntijana. Tämä tarkoittaisi kirjaston omien palvelujen ylläpidon ja kehittämisen lisäksi asiantuntijatehtävään liittyvän osaamisen välittämistä suomalaiselle kirjasto- ja koulutusalalle. Käytännössä tämä olisi esimerkiksi yhteistyötä, ohjausta ja neuvontaa palvelujenvälittäjille, kuten opettajille, muulle oppilashuollon henkilöstölle ja kirjastoalan ammattilaisille, siitä, miten kirjaston aineistoa ja palveluja käytetään opetuksessa ja lukemisessa tukea tarvitsevien näkövammaisten ja muiden lukemisesteisten henkilöiden kanssa. Kirjasto toimisi lisäksi saavutettavan julkaisemisen asiantuntijana toimimalla kansallisissa, Euroopan unionin tason ja kansainvälisissä verkostoissa sekä tarjoamalla neuvontaa ja tietoa saavutettavista sisällöistä yhteiskunnan eri aloille. 

Pykälän 2 momentin mukaan aineistojen välitys- ja lainauspalvelu sekä neuvonta ovat asiakkaille maksuttomia. Maksuttomuus koskisi sekä Kansallisarkiston valmistamia aineistoja että sen välittämiä muita aineistoja. Vaikka viranomaisen asiakkailleen antama neuvonta hallintoasioissa on hallintolain (434/2003) 8 §:n nojalla maksutonta, on neuvonnan maksuttomuudesta tarpeen säätää hallintolakia täydentävästi, sillä kirjaston vastuulla on hyvin vähän varsinaisia hallintoasioita. Maksuton neuvonta koskee pääasiallisesti asiakkaille annettavaa neuvontaa kirjastopalveluiden käytössä.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin yhteistyöstä lukemisesteisten kirjastopalveluiden tarjoamisessa. Säännös vastaisi sisällöllisesti Saavutettavuuskirjasto Celiasta annetun lain 6 §:ää. Säännöksen sanamuotoa on kuitenkin tarkennettu siltä osin, että siinä ei enää mainittaisi erikseen kouluja ja oppilaitoksia, koska käsite oppilaitos kattaa myös koulut. Sen sijaan säännökseen lisättäisiin maininta korkeakouluista, koska käsitteen oppilaitos ei yleensä katsota pitävän sisällään korkeakouluja. Kyse on vakiintuneesta yhteistyöstä, jonka avulla näkövammaiset ja muut lukemisesteiset henkilöt voivat hakeutua lukemisesteisten kirjastopalveluiden asiakkaiksi esimerkiksi lähikirjastonsa tai oppilaitoksensa kautta.  

2 §.Käyttösäännöt. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin aineistojen lainaamista, käyttöä, palauttamista sekä käyttö- ja lainauskieltoa koskevista käyttösäännöistä, joita ehdotetussa laissa tarkoitettujen palveluiden asiakkaiden tulisi noudattaa. Säännös vastaisi sisällöllisesti Saavutettavuuskirjasto Celiasta annetun lain 4 §:ää. Käyttösäännöissä olisi mahdollista määrätä eri kirjastoaineistojen palauttamisesta, palauttamisen määräajoista ja käytöstä. Lisäksi käyttösäännöissä voisi määrätä välitettävien aineistojen käytöstä. Käyttösäännöissä voisi myös määritellä esimerkiksi samanaikaisten lainojen ja aineistojen enimmäismäärän. Edelleen käyttösäännöissä voisi määrätä, että kirjaston aineistojen käyttö- ja lainauskielto olisi 2 momentissa säädettyä enimmäispituutta lyhyempi.  

3 §.Käyttö- ja lainauskielto. Pykälässä säädettäisiin Saavutettavuuskirjasto Celiasta annetun lain 5 §:ää vastaavasti aineistojen käyttö- ja lainauskiellosta. Pykälän 1 momentin mukaan Kansallisarkisto voisi rajoittaa määräajaksi asiakkaan oikeutta käyttää Saavutettavuuskirjasto Celian aineistoja, jos asiakas on luovuttanut saamaansa aineistoa muille henkilöille tai jos asiakas on mahdollistanut muille henkilöille pääsyn aineistoon. Kansallisarkisto voi rajoittaa määräajaksi myös asiakkaan oikeutta lainata aineistoja, jos asiakas kadottaa tai vahingoittaa aineistoa toistuvasti.  

Saavutettavuuskirjasto Celia valmistaa, välittää ja lainaa kirjastoaineistoa tekijänoikeuslain nojalla ainoastaan näkövammaisille ja muille lukemisesteisille henkilöille ja vain heidän henkilökohtaiseen käyttöönsä. Sen vuoksi kirjaston asiakkaalla ei ole oikeutta luovuttaa hallussaan olevaa kirjastoaineistoa muille henkilöille. Kirjaston aineiston pääsyyn mahdollistaminen voi tarkoittaa asiakkaan henkilökohtaisen käyttäjätunnuksen luovuttamista toiselle henkilölle tai kirjastoaineiston jakamista yleisessä tietoverkossa. Määräaikaisen käyttökiellon määrääminen on luonteeltaan hallinnollinen seuraamus, eikä se estä rikosilmoituksen tekoa, jos tekijänoikeusrikoksen tai -rikkomuksen tunnusmerkit täyttyvät. 

Kansallisarkisto voisi määrätä asiakkaalle määräaikaisen lainauskiellon, jos asiakas toistuvasti kadottaisi tai vahingoittaisi lainaamiaan aineistoja. Lainauskielto voitaisiin antaa vasta vakavasta ja toistuvasta aineistojen vahingoittamisesta tai kadottamisesta silloin, kun esimerkiksi asiakkaalle annetut huomautukset tai muut vastaavat toimenpiteet eivät ole johtaneet toivottuun muutokseen lainatun aineiston käytössä. 

Käyttö- tai lainauskielto voisi olla kestoltaan voimassa enintään 30 päivää. Ennen kiellon antamista Kansallisarkiston tulisi kuulla asianosaisena olevaa asiakasta hallintolain edellyttämällä tavalla. Pykälän 1 momentin mukaisesta käyttö- ja lainauskiellosta tehtäisiin valituskelpoinen hallintopäätös. 

Pykälän 2 momentin mukaan asiakas ei saa lainata aineistoja, jos hän ei ole palauttanut aiemmin lainaamiaan aineistoja käyttösäännöistä ilmenevässä määräajassa taikka korvannut vahingoittunutta tai kadonnutta aineistoa. Lainauskielto päättyy välittömästi, kun aineisto on palautettu tai korvattu.  

Mikäli asiakas kadottaa lainaamaansa aineiston tai vahingoittaa sitä, tulisi hänen korvata aineisto vastaavalla aineistolla tai maksamalla siitä korvaus Kansallisarkistolle. Asiakkaan aiheuttamaan vahinkoon sovellettaisiin vahingonkorvauslain (412/1974) säännöksiä. Vahingoittuneesta tai kadonneesta aineistosta mahdollisesti perittävän korvauksen suorittamatta jättäminen ei kuitenkaan voisi johtaa lainauskieltoon, mikäli lainauskiellon asettaminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon esimerkiksi kadonneen tai vahingoittuneen kirjastoaineiston laatu, asiakkaan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. Muut olosuhteet voivat liittyä esimerkiksi asiakkaan ikään, terveydentilaan tai muihin henkilökohtaisiin seikkoihin. 

Kun aiemmin lainatut, myöhässä olevat aineistot olisi palautettu tai vahingonkorvaus suoritettu, asiakas voisi jälleen lainata aineistoja. Pykälän 3 momentin mukaisesta lainauskiellosta ei tehtäisi erillistä hallintopäätöstä, vaan lainauskiellosta ja sen päättymisestä tehtäisiin merkintä tietojärjestelmään. 

4 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta vaatia Kansallisarkistolta oikaisua 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun käyttö- ja lainauskieltoa koskevaan päätökseen. Oikaisuvaatimusmenettelyyn sovelletaan hallintolain 7 a luvun säännöksiä. Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisten viittaussäännöksen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen voisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.  

5 §.Voimaantulo. Pykälä sisältäisi tavanomaisen voimaantulosäännöksen.  

8.7  Laki Suomen Akatemiasta

7 §.Pääjohtajan erityiset kelpoisuusvaatimukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastojen pääjohtajista ehdotetaan säädettäväksi laissa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastoista (1. lakiehdotus). Tämän vuoksi Suomen Akatemiasta annetun lain 7 §:n nykyinen 1 ja 3 momentti, joissa säädetään pääjohtajan tehtävistä ja pääjohtajan sijaisen määräämisestä, ehdotetaan kumottaviksi. Pykälän nykyisessä 2 momentissa oleva säännös Akatemian pääjohtajan erityisistä kelpoisuusvaatimuksista jäisi pääosin ennalleen. Ehdotettavan pykälän mukaan Akatemian pääjohtajalta vaadittaisiin edelleen, että hän on tieteellisesti ansioitunut. Hänellä tulee lisäksi olla tiede- ja korkeakouluhallinnon tuntemusta. Kelpoisuussäännöstä tarkennettaisiin siten, ettei se sisältäisi päällekkäistä sääntelyä valtion virkamieslain 8 §:n (283/2015) kanssa. Mainitun pykälän 2 momentin ja valtion virkamiesasetuksen 28 §:n 2 momentin mukaan välittömästi ministeriön alaisten virastojen päälliköiden erityisinä kelpoisuusvaatimuksina ovat ylempi korkeakoulututkinto, tehtävän edellyttämä monipuolinen kokemus, käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus. Myöskään pääjohtajan kielitaitovaatimuksista ei olisi tarpeen erikseen säätää sen lisäksi, mitä julkisyhteisön henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa (424/2003) säädetään. Ehdotettava säännös säilyttäisi Akatemian pääjohtajan kelpoisuusvaatimukset sisällöllisesti nykyisellään. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan ehdotetun pykälän sisältöä.  

14.1  Yleistä

Esitys liittyy perustuslain valtionhallintoa koskevaan 119 §:ään sekä perusoikeuksia ja niiden turvaamista koskeviin 6, 11, 16, 17 ja 22 §:ään. Esityksessä on tullut ottaa huomioon myös säädöstasoa koskeva perustuslain 80 §. 

14.2  Valtionhallinnon toimielinten yleiset perusteet

Perustuslain 119 §:n 1 momentin mukaan valtion keskushallintoon voi kuulua virastoja, laitoksia ja muita toimielimiä. Pykälän 2 momentin mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Valtionhallinnon yksiköistä voidaan muutoin säätää asetuksella. 

Perustuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) mukaan valtion keskushallinnolla tarkoitetaan alueellisesti koko maan kattavaa hallintoa ja siihen liittyviä tehtäviä keskitetysti hoitavia hallintoyksiköitä. Keskushallinnossa voi olla ministeriöiden välittömään alaisuuteen tai niiden hallinnonalalle muuten kuuluvia virastoja, laitoksia ja toimielimiä. 

Toimielinten, tässä tapauksessa virastojen, yleisillä perusteilla tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan lähinnä yksikön nimeä, toimialaa sekä pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltuuksia. Julkisen vallan käyttämisestä on perustuslain esitöiden mukaan kyse esimerkiksi silloin, kun voidaan tehdä päätöksiä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista taikka käyttää pakkokeinoja tai puuttua muuten yksilön perusoikeuksiin. 

Esitys koskee opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan 10 keskusviraston yhdistämistä viideksi (5) virastoksi. Viranomaisten tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä, osalla enemmän, osalla vähemmän, joten niistä säädettäisiin laeilla. 

Esityksen mukaan virastot kuuluisivat opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa perustuslain 68 §:n 1 momentin mukaisesti toimialallaan hallinnon asianmukaisesta toiminnasta. Keskusvirastojen tehtäviin ei kuuluisi valtioneuvostolle perustuslain 65 §:n mukaan kuuluvia tehtäviä. 

Keskusvirastojen toimialueena on koko maa. Virastojen tehtäviä hoidettaisiin palvelujen saatavuudesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta huolehtien kansalaisille ja yhteisöille virastoja koskevien säädösten nojalla. Kansallisarkistoa koskevaan lakiesitykseen sisältyvän toimipaikkoja koskevan säännöksen mukaan Kansallisarkiston toimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella, kun se on tarpeen kielellisten oikeuksien toteutumisen tai palveluiden saatavuuden turvaamiseksi taikka erityisistä kulttuurihistoriallisista syistä. Kansallisarkisto päättäisi muista toimipaikoistaan ja niiden sijoittamisesta. 

14.3  Perusoikeudet

Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Pykälän 4 momentin mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. 

Perustuslain 11 §:ssä säädetään uskonnon ja omantunnon vapaudesta. Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Opetushallituksen tulee ottaa huomioon edellä mainittu pykälä, kun virasto päättää toimialaansa kuuluvan koulutuksen opetussuunnitelmien sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. 

Perustuslain 16 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu. Useat opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimivat virastot tuottavat palveluita, joiden avulla kansalaisten mahdollisuudet kehittää itseään paranevat. Saavutettavuuskirjasto Celian palvelut, jotka esityksen mukaan tulisivat Kansallisarkiston tehtäväksi, tukevat osaltaan sivistyksellisten oikeuksien toteutumista edistämällä näkövammaisten ja muiden lukemisesteisten henkilöiden mahdollisuuksia tiedonsaantiin, oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. 

Perustuslain 17 §:ssä säädetään oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin. Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. Esityksessä ehdotetaan, että Opetushallituksessa olisi jatkossakin ruotsinkieliset yksiköt niin opetustoimintaan kuin kielenhuoltoon liittyen. Tällä edistetään maan ruotsinkielisen väestön sivistyksellisiä ja kielellisiä oikeuksia. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että Kotimaisten kielten keskus toimisi Opetushallituksessa omana osastonaan ja Kotimaisten kielten keskuksessa olisi ruotsinkielisille toiminnoille oma yksikkö kielellisten oikeuksien turvaamiseksi, kuten nykyisinkin. Ehdotetulla organisaatiorakenteella pyritään osaltaan turvaamaan asiantuntijuuden riippumattomuus kielen ja tekstiin huoltoon liittyvien toimintojen, kielenhuoltoa koskevien suositusten sekä sanakirjatyön osalta. Kansallisarkistoa koskevan lain 3 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin Kansallisarkiston toimipaikoista kielellisten oikeuksien toteutumisen tai palveluiden saatavuuden turvaamiseksi taikka erityisistä kulttuurihistoriallisista syistä. Useilla opetus- ja kulttuuriministeriön virastoilla on lakisääteisiä tehtäviä, jotka liittyvät kulttuurin, muiden sivistyksellisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden täyttämiseen. 

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Usealla opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan virastolla on perusoikeuksien toteutumista edistäviä tehtäviä. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnanalan virastouudistuksella on tarkoituksena edesauttaa hallinnon tehokasta järjestämistä, mikä parantaisi edellytyksiä niiden lainmukaisten perustehtävien laadukkaalle ja tehokkaalle hoitamiselle ja kehittämiselle. Tämä edesauttaisi osaltaan julkisen vallan mahdollisuutta turvata perusoikeuksien toteutuminen. 

Lukemisesteisten kirjastopalveluiden toteutumisella on merkitystä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 27/2016) kannalta. Saavutettavuuskirjasto Celian palveluista annetun lain säännökset palveluiden sisällöstä ja järjestämisestä säilyisivät esityksen mukaan sisällöltään samanlaisina kuin voimassa olevassa Saavutettavuuskirjasto Celiasta annetussa laissa lukuun ottamatta sitä, että Saavutettavuuskirjasto Celia yhdistyisi Kansallisarkistoon. Saavutettavuuskirjasto Celia olisi Kansallisarkiston toimintayksikkö ja sen palveluiden yhteydessä käytettäisiin kirjaston nykyistä nimeä, mikä edistäisi palveluiden löydettävyyttä. Uudistuksella ei ole tältä osin välittömiä vaikutuksia palveluiden toteutumiseen. Saavutettavuuskirjasto Celian johtokunta lakkaisi. Yleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vammaisten henkilöiden osallistaminen heitä koskevaan päätöksentekoon voitaisiin kuitenkin toteuttaa järjestämällä sidosryhmäyhteistyö muilla tavoin. 

14.4  Säädöstaso

Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista tulee perustuslain 80 §:n mukaan säätää lailla. Virkamiesten oikeusaseman perusteet kuuluvat lailla säätämisen vaatimuksen piiriin. Viraston pääjohtajaa ja hänen ratkaisuvaltaansa koskevat säännökset otettaisiin lakiin. Lisäksi pääjohtajiin ja muihin virastojen virkamiehiin sovellettaisiin valtion virkamieslakia. 

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan asetuksenantovaltuus voidaan laissa säätää tasavallan presidentille, valtioneuvostolle tai ministeriölle. Lain esitöiden mukaan lähtökohtana on, että valtioneuvoston yleisistunto antaa asetukset laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista sekä niistä muista asioista, joiden merkitys sitä vaatii. Ministeriölle voitaisiin osoittaa asetuksenantoantovaltaa teknisluonteisemmissa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisemmissä asioissa. 

Nyt esitettävissä laeissa asetuksenantovaltuuksia osoitettaisiin valtioneuvostolle, koska ne koskisivat muun muassa tukitehtävien toteutusvastuun jakautumista eri virastojen välillä. Koska joidenkin virastojen organisoitumisessa on kyse myös viraston toimintaa tukevien neuvottelukuntien asemasta, asetuksenantovaltuuden nojalla annettavia säännöksiä ei voida pitää teknisluonteisina. Asetuksenantovaltuus osoitettaisiin sen vuoksi valtioneuvostolle eikä opetus- ja kulttuuriministeriölle. 

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.