1
Lakiehdotuksen perustelut
39 §.Ensihoitopalvelun järjestäminen ja tuottaminen. Pykälän 1 momentissa ensihoitopalvelu säädetään maakuntien tehtäväksi. Ensihoitopalvelu on osa sosiaali- ja terveydenhuollon päivystysjärjestelmää ja osa kiireellisen hoidon ketjua. Sen vuoksi ensihoitopalvelu on suunniteltava ja toteutettava yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon päivystysten kanssa siten, että nämä ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan kotona annettavat päivystykselliset lähipalvelut yhdessä muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Ensihoitopalvelun toiminta on suunniteltava maakuntaa suurempina kokonaisuuksina. Hoitoketjujen toimivuudessa huomioidaan laajan ympärivuorokautisen päivystyspalvelun sairaalaverkosto, muut päivystävät sairaalat ja lähipalveluina toteutettavat päivystys- ja kiirevastaanottotoiminnat, joiden toimintaa ensihoito tukee.
Ensihoito vastaa potilaiden turvallisesta pääsystä tarkoituksenmukaiseen hoitopaikkaan, joten toiminta ylittää lähtökohtaisesti maakunnan rajat. Erilaisten kotona annettavien palvelujen tarve lisääntyy esimerkiksi väestön ikääntyessä. Väestön palvelutarpeeseen voidaan vastata kotiin vietävien sosiaali- ja terveyspalvelujen, sosiaali- ja terveydenhuollon päivystysten ja ensihoidon muodostamalla kokonaisuudella.
Ensihoitopalveluun kuuluu tehtäväkokonaisuus, joka on kuvattu tämän lain 40 §:ssä. Ensihoitopalvelu on kokonaisuutena viranomaistoimintaa, osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja osa sosiaali- ja terveydenhuollon päivystysjärjestelmää. Ensihoitopalvelu on luonteeltaan ei-taloudellista toimintaa.
Pykälän 2 momentin mukaan ensihoitopalvelu tuotetaan maakunnan omana toimintana tai yhteistyössä toisen tai toisten maakuntien kanssa. Ensihoitopalvelu on kokonaisuutena luonteeltaan viranomaistoimintaa ja osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Siksi sen tuottaminen säädettäisiin pääasiallisesti maakunnan omana toimintana tehtäväksi. Maakuntien omaan järjestämiseen ja tuottamiseen kuuluvat ensihoitopalvelun johtaminen, palvelutasopäätöksestä päättäminen yhteistyöalueittain yhteen sovitettuna ja tuottamistavasta päättäminen. Viranomaistehtäviä ei ole mahdollista hankkia muilta palveluntuottajilta. Sosiaali- ja terveydenhuollon liikelaitos tuottaa muut ensihoitopalveluun kuuluvat tehtävät, mutta 40 §:n 1 ja 5 kohdissa tarkoitetun toiminta voidaan tuottaa myös muulla tavoin. Maakunta voi käyttää 40 §:n 1 ja 5 kohdissa tarkoitetun toiminnan tuottamisessa sosiaali- ja terveydenhuollon liikelaitoksen ja pelastustoimen liikelaitoksen resursseja. Tällöin kyseessä ei ole palvelun hankkiminen kilpailuttamalla, vaan maakunnan oma toiminta. Lisäksi maakunta voi hankkia kilpailuttamalla omaa tuotantoaan täydentävää 40 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua palvelua muilta palveluntuottajilta, kuten esimerkiksi yksityissektorilta. Muulta palveluntuottajalta hankittavat omaa tuotantoa täydentävät palvelut voivat olla esimerkiksi jonkin maantieteellisen alueen ensihoitotehtävien hoitaminen. Lisäksi maakunta voisi hankkia 5 kohdassa tarkoitettua ensivastetoimintaa muilta palveluntuottajilta. Nykyisin ensivastetoimintaa tuottavat pelastuslaitosten lisäksi esimerkiksi Rajavartiolaitos, puolustusvoimat ja Suomen Punainen Risti. Säännös mahdollistaisi ensivastetoiminnan hankkimisen myös järjestöltä tai muulta palveluntuottajalta. Nykyisin ensivastetoiminnassa ei käytännössä ole yksityisiä markkinoita.
Maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen tuottamisesta on perussäännös maakuntalain 8 §:ssä. Säännöksen perusteella maakunta voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse, yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palvelujen tuottajalta. Pykälässä todetaan lisäksi, että lailla voidaan säätää palvelujen tuottamisesta toisin. Säännös koskee myös maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvia sosiaali- ja terveyspalveluja. Maakunta voi antaa julkisen hallintotehtävän muulle kuin viranomaiselle vain, jos siitä lailla erikseen säädetään. Lisäksi mainitussa maakuntalain säännöksessä todetaan, että maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvan palvelun tuottamisen eriyttämisestä ja yhtiöittämisvelvollisuudesta säädetään erikseen. Nyt ehdotettu säännös ensihoitopalvelun tuottamisesta olisi poikkeus maakuntalain palvelujen tuottamista koskevasta pääsäännöstä ja se on tarpeen ensihoitopalvelujen viranomaisluonteen vuoksi.
Pykälän 3 momentin mukaan maakunta tekee päätöksen ensihoidon palvelutasosta. Ensihoitopalvelun sisältö määritellään maakunnan ensihoidon palvelutasopäätöksessä. Palvelutasopäätöksen tavoiteajat valmistellaan yhteistyöalueittain yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan koordinoimana. Viisi yliopistollista sairaalaa ylläpitävää maakuntaa yhdessä yhteen sovittavat palvelutasopäätösten valmistelua siten, että muodostuu valtakunnallinen kokonaisuus.
Palvelutasopäätöksessä määritellään ensihoitopalvelun tuottamistapa, palvelun sisältö, ensihoitopalveluun osallistuvilta edellytetty koulutus, väestön tavoittamista kuvaavat tavoiteajat yhteistyöalueittain valmisteltuna ja muut alueen ensihoitopalvelun järjestämisen kannalta tarpeelliset seikat. Ensihoitopalveluun osallistuvilta edellytettävän koulutuksen minimivaatimuksista säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Maakunta vastaa henkilöstönsä koulutuksen riittävyydestä ja osaamisen ylläpidosta. Tämä koskee paitsi potilaiden hoitoon liittyvää osaamista myös osaamista toimintaympäristössä toimimiseen, kuten esimerkiksi hälytysajoneuvon käsittelyä.
Palvelutasopäätöksen on perustuttava yhteistyöalueittain valmisteltuun riskianalyysiin. Riskianalyysit valmistellaan valtakunnallisesti yhtenäiseen tietoon perustuen, ja niissä on otettava huomioon alueluokituksen lisäksi liikenteelliset seikat, alueen erityiset onnettomuusriskit ja niistä todennäköisesti aiheutuvien henkilövahinkojen määrä, alueelliset ja ajalliset palvelutarpeen kysynnän ennakoidut vaihtelut, palvelurakenne sekä muut ensihoitopalvelun kysyntään vaikuttavat tekijät. Palvelutasopäätöksessä on otettava huomioon eri viranomaisten näkökulmat ja riskianalyysit. Palvelutasopäätöksessä on määriteltävä ensihoitopalvelun sisältö siten, että palvelu toteutetaan tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti ja siinä otetaan huomioon ensihoidon ruuhkatilanteet sekä yhteistyöalueen resurssit. Palvelutasopäätöksiin liittyvien ensihoitotehtävien tavoittamisviiveitä kuvaavia aikoja on pystytty nyt vuonna 2018 ensimmäistä kertaa hyödyntämään valtakunnallisesti yhtenäisin periaattein. Tätä yhdenmukaisuutta halutaan kehittää ja tukea, jotta alueiden toimintaluvut olisivat mahdollisimman hyvin vertailukelpoisia.
Ensihoitopalvelun tehtävät välitetään ja käsitellään kansallisilla korkean varautumisen viestintä- ja tietojärjestelmillä. Ensihoitopalvelun toimijoiden on käytettävä kyseisiä järjestelmiä. Näitä ovat hätäkeskustietojärjestelmä ERICA, viranomaisten yhteinen kenttäjärjestelmä KEJO ja siihen liittyvä kansallinen sähköinen ensihoitokertomus sekä viranomaisradioverkko (Virve). Nämä viestintä- ja tietojärjestelmät ovat yhteiskunnan turvallisuudesta vastaavien viranomaisten yhteiskäytössä ja niillä turvataan sujuvaa viranomaisyhteistyötä ja tiedonvaihtoa kaikissa tilanteissa.
Toimialalla näiden tietojärjestelmien yhtenäisellä määrittelyllä ja käytöllä mahdollistetaan kansallisen ensihoitopalvelun tietovarannon muodostaminen, minkä seurauksena saadaan riskianalyysit, toiminnan seuranta ja kehittäminen luotettavalle ja yhtenäiselle pohjalle. Kansallisen ensihoitopalvelun tietovarannon muodostuminen on osa kokonaisvarautumisen suunnittelua ja seurantaa, jotta voidaan arvioida valtakunnallisesti hätäkeskustietojen, ensihoitopalvelun kenttätietojen ja potilaiden jatkotietojen muodostaman hoito- ja palveluketjun toiminta ja tuloksellisuus. Tähän saakka valtakunnallisten ensihoitopalvelun tietojen saaminen on ollut hyvin puutteellista, mikä on estänyt hätäkeskus- ja ensihoitopalvelun tietojen sisällyttämisen muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuottamiin kansallisiin toimialan tuloksellisuus- ja kustannusselvityksiin. Kansallisen ensihoitopalvelun tietovarannon myötä kansallista ja alueellista ensihoitopalvelun toimintaa voidaan verrata myös kansainvälisesti, muun muassa jo muodostuneessa viiden Pohjoismaan yhteisessä kehittämishankkeessa.
Tämän hetkisen suunnitelman mukaan ERICA-järjestelmän käyttöönotto alkaa loppuvuodesta 2018 ja viranomaisten yhteisen kenttäjärjestelmä KEJOn noin vuoden päästä siitä. Molemmat järjestelmät on tarkoitettu valtakunnallisesti kaikkien ensihoidon toimijoiden käyttöön. KEJOn valtakunnalliseen käyttöön on varattava riittävästi aikaa järjestelmän hallittavuuden ja poistuvien järjestelmien kannalta, ja siksi tätä momenttia on sovellettava viimeistään 1.1.2024.
40 §.Ensihoitopalvelun sisältö. Ensihoitopalvelu on kokonaisuus, joka liittyy yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen. Tässä pykälässä on kuvattu tarkemmin ensihoitopalvelun tehtäviä.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan ensihoitopalveluun sisältyy äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan hoidon tarpeen arviointi ja kiireellinen hoito ensisijaisesti terveydenhuollon hoitolaitoksen ulkopuolella, tarvittaessa potilaan kuljettaminen lääketieteellisesti arvioiden tarkoituksenmukaisimpaan hoitoyksikköön. Ensihoitopalvelussa keskeinen tehtävä on potilaan hoidon tarpeen arvio. Merkittävä osa potilaista pystytään arvioimaan ja hoitamaan tapahtumapaikalla, eikä potilasta ole tarpeen kuljettaa ensihoitoyksiköllä terveydenhuollon toimintayksikköön hoidon arviointia tai hoitoa varten. Ensihoitopalvelussa tulee myös pystyä arvioimaan potilaan hoidon tarvetta siten, että potilaan tarvitsemia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita voidaan tarvittaessa järjestää potilaan luo mahdollisimman sujuvasti.
Lisäksi ensihoitopalveluun kuuluvat potilaan äkillisen sairastumisen tai vammautumisen jatkohoitoon liittyvät siirrot, silloin kun potilas tarvitsee siirron aikana vaativaa ja jatkuvaa seurantaa tai hoitoa lääketieteellisin perustein arvioituna. Tällaiset siirrot koskevat erityisesti tilanteita, kun potilaalla on peruselintoimintojen häiriö tai siirron aikana on ennakoitavissa riski sellaisen kehittymiselle. Vaativaa seurantaa edellyttävät potilassiirrot koskevat tilanteita, joissa potilasturvallisuuden näkökulmasta on välttämätöntä toteuttaa siirto ensihoitopalvelun osaamista ja välineistöä hyödyntäen. Potilassiirrosta vastaava yksikkö päättää potilassiirron toteuttamistavasta ja voi tarvittaessa konsultoida tämän lain 46 a §:ssä tarkoitettua valmiuskeskusta.
Säännöksen sisältö vastaa terveydenhuoltolakiin vuoden 2017 alusta tehtyä muutosta. Tuolloin tarkennettiin ensihoitopalvelun ja potilassiirtojen välistä rajaa. Aikaisemmissa säädöksissä ensihoitopalvelun ja potilassiirtojen raja oli tulkinnanvarainen ja johti vaihteleviin käytäntöihin. Muutettu sanamuoto käytännössä kavensi ensihoitopalvelun sisältöä verrattuna aikaisempaan käytäntöön.
Ensihoitopalveluun kuuluvat potilassiirrot käsitellään ja välitetään hätäkeskustietojärjestelmässä, kuten muutkin ensihoitopalvelun tehtävät. Sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoimintojen valmiuskeskus voi ERICA-järjestelmän avulla myös välittää näitä ensihoitopalveluun kuuluvia siirtoja. Muista ensihoitopalveluun kuulumattomista potilaiden kuljetuspalveluista säädetään terveydenhuoltolain 73 §:ssä.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan ensihoitopalveluun kuuluu ensihoitovalmiuden ylläpitäminen, jolla tarkoitetaan ensihoitopalvelun varautumista maakunnittain ja yhteistyöalueittain toimialan erilaisten häiriötilanteiden hoitamiseen. Ensihoitopalvelun toiminta järjestelmänä perustuu jatkuvaan arviointiin siitä, että saatujen tehtävien lisäksi ylläpidetään valmius hoitaa ruuhka- ja muita poikkeavia häiriötilanteita hyödyntäen ylimaakunnallisia ja valtakunnallisia resursseja. Ensihoitovalmiuden ylläpidossa tehdään tiivistä yhteistyötä pelastustoimen kanssa.
Ensihoitovalmiuden ylläpitämisessä hyödynnetään korkean varautumisen viestintä- ja tietojärjestelmiä ja niihin liittyvää kansallista ensihoitokertomusta. Ne ovat yhteiskunnan turvallisuudesta vastaavien viranomaisten yhteiskäytössä ja niillä turvataan sujuvaa viranomaisyhteistyötä ja tiedonvaihtoa kaikissa tilanteissa. Toimialalla näiden tietojärjestelmien yhtenäisellä määrittelyllä ja käytöllä mahdollistetaan kansallisen ensihoitopalvelun tietovarannon muodostaminen, minkä seurauksena saadaan riskianalyysit, toiminnan seuranta ja kehittäminen luotettavalle ja yhtenäiselle pohjalle. Kansallisen ensihoitopalvelun tietovarannon muodostuminen on osa kokonaisvarautumisen suunnittelua ja seurantaa, jotta voidaan arvioida valtakunnallisesti hätäkeskustietojen, ensihoitopalvelun kenttätietojen ja potilaiden jatkotietojen muodostaman hoitoketjun toiminta ja tuloksellisuus.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan ensihoitopalveluun kuuluu ensihoitolääkäritoiminta. Ensihoitopalvelussa on oltava mahdollisuus saada ensihoitolääkärin osaamista vaativa hoidon ohjaus. Lisäksi ensihoitolääkärille kuuluu lääketieteellisenä asiantuntijana yhteistyössä ensihoidon kenttäjohtajien kanssa ensihoitopalvelun järjestelmän johtaminen osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Ensihoitolääkäritoiminta on tämän lain 46 a §:n mukaisen sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan valmiuskeskuksen yhteistyöalueittain tuottamaa toimintaa, jonka yliopistollista sairaalaa ylläpitävät maakunnat yhdessä sovittavat yhteen valtakunnalliseksi ensihoitojärjestelmää palvelevaksi kokonaisuudeksi. Operatiivista ensihoitolääkäritoimintaa yhteistyöalueella voivat tuottaa myös muut maakunnat kuin yliopistollista sairaalaa ylläpitävä maakunta. Lain 46 §:ssä tarkoitettu ohjausryhmä ohjaa ensihoitolääkäritoiminnan suunnittelua ja yhteen sovittamista yhteistyöalueella.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan ensihoitopalveluun kuuluu ensihoidon kenttäjohtajatoiminta osana maakunnan tilannekuvatoimintaa. Maakunnan ensihoidon kenttäjohtajan tehtävänä on ylläpitää toiminta-alueensa ensihoitopalvelun tilannekuvaa ja määrätä ensihoitopalvelun päivittäistoiminnassa, päivittäistoiminnan ruuhkatilanteissa sekä usean yksikön ja moniviranomaistilanteissa toiminta-alueensa ambulanssien ja ensihoitoyksiköiden käytöstä. Lisäksi kenttäjohtajan tehtävänä on ohjata hätäkeskusta tilanteissa, joissa sairaanhoitopiirin ja Hätäkeskuslaitoksen välillä ennalta sovituista päivittäistoiminnan ohjeistuksista joudutaan poikkeamaan, kuten tilanteissa, joissa ensihoitopalvelujen kysyntä ylittää käytettävissä olevat voimavarat. Näitä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa ensihoitopalvelujen kysyntä ylittää tarjolla olevien ambulanssien määrän ja hätäkeskus joutuu asettamaan ensihoitotehtäviä jonoon tai joudutaan perustamaan lisäyksiköitä. Lisäksi kenttäjohtaja voi tarvittaessa hoitotason ensihoitajana osallistua ensihoitotehtävien hoitamiseen, mutta vain tässä pykälässä tarkoitettujen muiden tehtävien hoitamista vaarantamatta. Maakunnassa laaditaan ennalta ohjeet kenttäjohtajan hälyttämisestä eri tehtäviin.
Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan ensihoitopalveluun kuuluu ensivastetoiminta. Sillä tarkoitetaan hätäkeskuksen kautta hälytettävissä olevan muun yksikön kuin ambulanssin hälyttämistä äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan tavoittamisviiveen lyhentämiseksi ja yksikön henkilöstön antamaa hätäensiapua. Ensivastetoiminta käsitteenä otettiin lainsäädäntöön vuonna 2011 voimaan tulleessa terveydenhuoltolaissa. Silloisen säädöksen mukaan sairaanhoitopiiri voi päättää ensivastetoiminnan sisällyttämisestä osaksi alueen ensihoitopalvelua. Nykyisin ensivastetoiminta on käytössä koko Suomessa, kaikkien sairaanhoitopiirien alueilla, ja toiminta on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi ja välttämättömäksi, erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Pelastuslaitokset tuottavat ensivastetoiminnan suurimmalla osalla alueista ja lisäksi ensivastetoimintaa tuottavat esimerkiksi Rajavartiolaitos, puolustusvoimat ja Suomen Punainen Risti. Toiminta lyhentää aikakriittisten potilaiden tavoittamisaikaa, minkä vuoksi ensivastetoiminta säädettäisiin osaksi ensihoitopalvelua kaikissa maakunnissa. Maakunta määrittelee palvelutasopäätöksessään ensivastetoiminnan laajuuden.
Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan ensihoitopalveluun kuuluu tarvittaessa potilaan, hänen läheisensä ja muiden tapahtumaan osallisten ohjaaminen psykososiaalisen tuen piiriin. Ensihoitopalvelun ja sosiaalihuollon yhteistyö on osoittautunut välttämättömäksi hallinnollisella ja toiminnallisella tasolla.
Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan ensihoitopalveluun kuuluu osallistuminen alueellisten valmius- ja varautumissuunnitelmien laatiminen sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varalle yhdessä muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa. Ensihoitopalvelun järjestämisessä on huomioitava sosiaali- ja terveydenhuollon varautumista koskevien uhkakuvien muutos. Nykyaikaisten uhkakuvien mukaan tapahtumat ja resurssien tarve eivät kohdistu kunta- tai maakuntatasolle, eikä aina edes yksittäiselle yhteistyöalueelle. Varautuminen on suunniteltava yhdessä muiden kansallisten turvallisuustoimijoiden kanssa, huomioiden myös kansainvälisen avun saamisen ja antamisen mahdollisuus. Yhteiskunnan uhkakuvissa on yleensä osallisina asukkaita, jotka tarvitsevat potilaina hoitoa tai sosiaalihuollon apua, joka voi olla hyvin pitkäaikaistakin. Käytännössä ensi linjan toimijoina toimialan osalta ovat ensihoitopalvelu, terveydenhuollon päivystysjärjestelmä ja sosiaalipäivystys. Kaikilla maakunnilla on tärkeä rooli toimialan varautumisessa ja valmiussuunnittelussa yhteistyöalueittain johdettuna.
Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaan ensihoitopalveluun kuuluu virka-avun antaminen poliisille, pelastusviranomaisille, rajavartioviranomaisille ja meripelastusviranomaisille niiden vastuulla olevien tehtävien suorittamiseksi.
Pykälän 2 momentissa olisi viittaus meripelastuslakiin (1145/2001) ja säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevaa lainsäädäntöä. Meripelastuslakia sovelletaan Suomen meripelastustoimen vastuualueella vaarassa olevien ihmisten etsimiseen ja pelastamiseen, heille annettavaan ensihoitoon sekä vaaratilanteeseen liittyvän radioviestinnän hoitamiseen (meripelastustoimi). Lisäksi meripelastuslaissa säädetään merenkulun turvallisuusradioviestinnän vastuuviranomaisista, puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden tuottamisesta aluksille, merenkulun avustuspalvelusta, eräiden hätämerkinantovälineiden käyttämisen luvanvaraisuudesta sekä merialueella tapahtuvasta ensihoitopalvelusta. Sosiaali- ja terveysviranomaiset vastaavat ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden tuottamisesta. Meripelastustoimen päivystysvalmiudessa olevalla helikopterilla tulee voida osallistua etsintä- ja pelastustehtävään liittyvään perustasoiseen ensihoitopalveluun.
41 §.Asetuksenantovaltuus. Pykälän mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voitaisiin säätää ensihoitopalvelun tehtävistä, johtamisjärjestelmästä, ensihoitohenkilöstön tehtävistä ja koulutusvaatimuksista, yksiköistä ulkoisine tunnuksineen, ensivastetoiminnasta, ensihoidon palvelutasopäätöksen määrittelystä ja rakenteesta. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 46 §:ssä tarkoitetun ohjausryhmän ja 46 a §:ssä tarkoitetun ja sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan valmiuskeskuksen tehtävistä sekä yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan ensihoidon ohjaustehtävistä.
Asetuksenantovaltuus vastasi pitkälti nykyistä asetuksenantovaltuutusta. Nykyisessä sosiaali- ja terveysministeriön ensihoitopalvelusta antamassa asetuksessa (585/2017) annetaan tarkempia säännöksiä ensihoitopalvelun ja ensihoitokeskuksen tehtävistä. Asetuksessa annetaan yksityiskohtaisia säännöksiä palvelutasopäätöksen määrittelystä, millä turvataan valtakunnallisesti yhtenäisten ja vertailukelpoisten palvelutasopäätösten valmistelu. Asetuksessa säädetään myös ensihoitopalvelun yksiköistä ja niiden miehityksestä ja annetaan tarkempia säännöksiä ensihoitopalvelun johtamisjärjestelmästä.
41 a §.Sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan neuvonta- ja ohjauspalvelu. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säädös sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan neuvonta- ja ohjauspalvelusta. Maakunnan olisi järjestettävä valtakunnalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan neuvonta- ja ohjausjärjestelmään kuuluva palvelu omalla alueellaan. Tämän lain 46 §:ssä kuvattu ohjausryhmä ohjaa valtakunnallista sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan neuvonta- ja ohjauspalvelua yhdessä muiden yhteistyöalueiden kanssa. Vastaava säädös tullaan tekemään myös sosiaalihuoltoa koskevaan lainsäädäntöön myöhemmässä vaiheessa.
Valtakunnallisella sosiaali- ja terveydenhuollon päivystyksen neuvonta- ja ohjauspalvelulla on läheinen liittymäkohta ensihoitopalveluun.
Tavoitteena on luoda yksi valtakunnallinen puhelinnumero, johon asukkaat voivat soittaa kiireellisissä sosiaali- ja terveysongelmissa, joissa ei ole kyse hätätilanteesta. Palvelua kutsuttaisiin nimellä Päivystysapu 116 117. Päivystysapu 116 117 on alueellisesti järjestettävä palvelu, joka noudattaa valtakunnallisesti yhtenäisiä kriteerejä. Valtakunnallisesti yhtenäisiä asioita ovat esimerkiksi yhteinen puhelinnumero 116 117, digitaaliset palvelut, tiedonhallinnan järjestelyt, edellytys integroitumisesta alueen muuhun palvelujärjestelmään ja yhteistyön toteutus hätänumeron 112 kanssa. Kriteereihin kuuluvat myös yhtenäiseen rakenteiseen muotoon kirjattava tieto, hätäkeskuksen kanssa tehtävän yhteistyön periaatteet ja toimintatavat sekä integraatio maakunnan ei-kiireellisiin ja kiireellisiin palveluihin. Maakunnat järjestäisivät valtakunnallisen numeron taustalla olevan palvelun.
Päivystysapu 116117 palvelussa puheluun vastaisi koulutettu ja kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö, jolla on myös pääsy potilaan terveyskertomuksiin kansallisessa Potilastiedon arkistossa. Puheluita käsittelevä terveydenhuollon ammattihenkilö tunnistaa myös ilmeisen sosiaalihuollon tarpeen ja pystyy ohjaamaan puhelun asianomaisen pätevyyden omaavalle sosiaalihuollon ammattihenkilölle. Valtakunnallisella päivystysneuvonta- ja ohjauspalvelulla on tarkoitus siirtää osa hätäilmoituksista asianmukaiseen palvelutarpeen arviointiin ja ensihoitoresurssien tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Päivystysapu voisi välittää soittajalle myös erityisesti muuta apua kuin ensihoitopalvelun ambulansseja. Sosiaalihuollon ammattihenkilöiden vastaavasta toiminnasta säädettäisiin erikseen sosiaalihuoltolaissa.
Palvelu täydentäisi Hätäkeskuslaitoksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon päivystysten yhteistoimintaa ja mahdollistaisi ensihoitopalvelun resurssien käytön hätätilanteisiin nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Palvelun tavoitteena on parantaa asukkaiden saamaa palvelua, vähentää päivystyskäyntejä ja ensihoidon tehtävämääriä. Tavoitteena on myös ohjata osaltaan hätänumeroon kuulumattomia puheluita oikeaan paikkaan.
Valtakunnallisen päivystysneuvonta- ja ohjauspalvelun toimintaan yhdistettäisiin myös viranomaisten kanssa yhteiskäyttöisen ERICA-hätäkeskustietojärjestelmän käyttö, jotta valmiuskeskukset voivat tukea ja ohjata Hätäkeskuslaitosta ensihoitopalvelun resurssien tarkoituksenmukaisessa ja kustannustehokkaassa käytössä.
46 §.Sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan valmiuden ja varautumisen ohjaus yhteistyöalueella. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 10 §:ssä tarkoitetulla yhteistyöalueella sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan valmius- ja varautumissuunnittelua ohjataan yhteistyöalueen maakuntien yhteisesti muodostamassa ohjausryhmässä. Ohjausryhmän perustaisi ja sen puheenjohtajana toimisi yliopistollista sairaalaa ylläpitävä maakunta. Kaikki yhteistyöalueen maakunnat yhdessä muodostaisivat ohjausryhmän.
Ohjausryhmän kokoonpanossa tulee varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan asiantuntemus ja kokemus siten, että se kattaa terveydenhuollon päivystysjärjestelmän, sosiaalihuollon päivystysjärjestelmän ja -toiminnan sekä ympäristöterveydenhuollon päivystystoiminnan asiantuntemusta. Ohjausryhmässä tulee olla lisäksi koko yhteistyöalueen osalta valmiuden ja varautumisen asiantuntemusta ja kokemusta siten, että yhteistyöalueen toimintaa voidaan ohjata huomioiden muiden yhteistyöalueiden kanssa tehtävä jatkuva yhteistyö ja verkottunut toimintamalli sekä kokemus ja osaaminen viranomaisyhteistyöstä kokonaisturvallisuuden toimintamallin mukaisesti. Ohjausryhmässä ei ole tarkoitus olla kaikkien näkökulmien edustajia jokaisesta maakunnasta, vaan sopivaksi katsotussa suhteessa kuitenkin siten, että ohjausryhmän jäsenten ja työskentelyn kautta kaikilla yhteistyöalueen maakunnilla on aito vaikutusmahdollisuus ohjaukseen. Näin ollen on mahdollista luoda ja ylläpitää yhteistyöalueittain ja sitä kautta valtakunnallisesti luotettavat ja kustannustehokkaat palvelut normaalioloja ja poikkeusoloja varten.
Sosiaali- ja terveysministeriö huolehtisi viiden yhteistyöalueen päivystystoiminnan ohjausryhmän toiminnan yhteen sovittamisesta valtakunnalliseksi kokonaisuudeksi.
Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin ohjausryhmän tehtävät.
Momentin 1 kohdan mukaan ohjausryhmä johtaa yhteistyöalueen sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan valmius- ja varautumissuunnitelmien laatimista yhdessä muiden viranomaisten, toimijoiden ja yhteistyöalueiden kanssa siten, että ne muodostavat valtakunnallisen kokonaisuuden.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa häiriötilanteissa muodostuu aina potilaita ja sosiaalihuollon asiakkuuksia. Nämä potilas- ja asiakassuhteet voivat olla hyvinkin pitkäkestoisia varsinaisen häiriötilanteen jälkeen, kuten erilaisissa onnettomuuksissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteiden ennaltaehkäisyssä, häiriötilanteisiin varautumisessa ja niiden hoitamisessa tarvitaan toimialan päivystysjärjestelmän hyvää yhteistyötä palveluntuottajien verkoston ja järjestäjien kesken. Kaikilla maakunnilla on tärkeä rooli toimialan valmiussuunnittelussa ja varautumisessa. Toiminnan kokonaisvaltainen kehittäminen edellyttää yhteistyöalueittain johdettua ohjaamista, jotta maakunnat varautuvat yhdenmukaisin periaattein verkottuneessa mallissa, jossa maakunnista ja yhteistyöalueista muodostuu valtakunnallinen kokonaisuus ja sen kyvykkyys toimia yhteiskunnan erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Varautumista häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin ja valmiussuunnittelua tulee yhteen sovittaa maakuntia isommillakin alueilla, jotta uhkakuvien toteutuessa yhteiskunnan reagointikyky ja toimintavalmius on riittävä vuorokauden ajasta ja alueesta riippumatta. Yhteistyöalueita ja niiden maakuntien yhteisiä resursseja tarvitaan varmistamaan maakuntia suuremmilla alueilla yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ja väestön tarvitsemat kriittiset palvelut. Toimialan valmius ja varautuminen on suunniteltava yhdessä muiden kansallisten turvallisuustoimijoiden kanssa, huomioiden myös suurissa häiriötilanteissa kansainvälisen avun saamisen ja antamisen mahdollisuus. Säännöksellä on tarkoitus yhdenmukaistaa valmius- ja varautumissuunnittelua toimialan sisällä yhteistyöalueittain päivystystoimintojen kokonaisuuksien mukaisesti ja lisätä eri viranomaisten välistä yhteistyötä valmius- ja varautumissuunnittelussa.
Sosiaalihuoltolain 29 a §:ään otettiin vuoden 2017 alusta lukien säädös, jonka mukaan alueen sosiaalipäivystyksen tehtävänä on yhteistyössä erityisvastuualueiden ensihoitokeskuksen kanssa osallistua alueellaan valmius- ja varautumissuunnitelmien laatimiseen häiriötilanteiden ja suuronnettomuuksien varalle yhdessä muiden viranomaisten, toimijoiden ja erityisvastuualueiden kanssa siten, että suunnitelmat muodostavat kansallisen kokonaisuuden. Sosiaalihuollon osalta valmius- ja varautumissuunnittelua tehdään tähän malliin pohjautuen, mutta laajentaen yhteistyö koskemaan sosiaalihuollonkin osalta kaikkia yhteistyöalueen maakuntia ja ensihoitopalvelun lisäksi muitakin yhteistyöviranomaisia ja toimijoita.
Momentin 2 kohdan mukaan ohjausryhmä ohjaisi ja tukisi maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan suunnittelua ja kehittämistä yhteistyöalueella ja yhteen sovittaisi sitä muiden yhteistyöalueiden kesken.
Sosiaali- ja terveydenhuollon päivystysjärjestelmään kuuluvat sosiaalipäivystystoiminta, terveydenhuollon päivystystoiminta, ensihoitopalvelu ja ympäristöterveydenhuollon päivystystoiminta. Terveydenhuollossa on muotoutunut jo pitkään erityisvastuualueittain tapahtuva päivystyskokonaisuuksien tarkastelu. Esimerkiksi päivystyssairaaloilla on erilaisia valmiuksia hoitaa erilaisia päivystyspotilaita. Varsinkin niin sanottujen aikakriittisten potilaiden – kuten esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöpotilaat – osalta on tärkeää, että hänet saadaan toimitettua mahdollisimman sujuvasti lopulliseen hoitopaikkaan, jossa voidaan antaa mahdollisimman korkeatasoinen ja oikein kohdennettu hoito. Viidellä yliopistollisella sairaalalla on tässä tärkeä tehtävä valtakunnallisena kokonaisuutena. Joitakin hyvin korkeatasoista ja harvoin tarvittavaa hoitoa varten on hoitoja keskitetty harvempaan kuin viiteen sairaalaan, kuten esimerkiksi vaikeiden palovammojen hoito yhteen kansalliseen keskukseen. Mitä kiireellisemmästä ja korkeatasoisemmasta hoidosta on kyse, sitä tärkeämpää on, että alueelliset toimintamallit toimialan päivystystoiminnassa on suunniteltu yhtenäisin periaattein. Normaaliolojen sosiaali- ja terveydenhuollon päivystysjärjestelmä muodostaa vankan perustan myös palveluiden toiminnalle erilaisissa normaalioljen häiriötilanteissa ja myös poikkeusoloissa.
Ensihoitopalvelun suunnittelua ja yhteen sovittamista on tehty nykyisten säädösten mukaisissa viidessä ensihoitokeskuksessa erityisvastuualueittain. Ensihoitokeskukset yhdessä ovat valmistelleet ja antaneet ensihoitopalvelua koskevia valtakunnallisia ohjeita ja malleja, kuten esimerkiksi terveydenhuollon valtakunnalliset tehtävänkäsittelyohjeet Hätäkeskuslaitokselle. Sosiaali- ja terveysministeriö on huolehtinut viiden erityisvastuualueen mallin yhteen sovittamisesta valtakunnalliseksi kokonaisuudeksi. Ensihoitopalvelun ohjausta on käytännössä tehty vakiintuneesti sosiaali- ja terveysministeriön perustaman ensihoitojaoksen avulla, jonka jäsenistö koostuu erityisvastuualueen ensihoitokeskusten edustajista.
Momentin 3 kohdan mukaan ohjausryhmä antaisi Hätäkeskuslaitokselle yhteistyöalueensa osalta sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon hälytysohjeet. Ohjausryhmän tehtävänä on yhteen sovittaa kyseiset hälytysohjeet siten, että Hätäkeskuslaitoksen kautta tapahtuva toimialan päivystystoiminnan resurssien käyttö on tarkoituksenmukaista.
Momentin 4 kohdan mukaan ohjausryhmän tehtävänä olisi ohjata sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisten korkean varautumisen viestintä- ja tietojärjestelmien aluepääkäyttötoimintoja, joiden ylläpidosta yhteistyöalueella vastaa yliopistollista sairaalaa ylläpitävä maakunta. Korkean varautumisen viestintä- ja tietojärjestelmiä ovat viranomaisradioverkko (VIRVE), hätäkeskustietojärjestelmä (ERICA) ja viranomaisten yhteinen kansallinen kenttäjohtojärjestelmä (KEJO). Näiden järjestelmien aluepääkäyttäjät ovat yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan valmiuskeskuksen palveluksessa.
Momentin 5 kohdan mukaan ohjausryhmän tehtävänä olisi ohjata yhteistyöalueen sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan valmiuskeskusta tuottamaan sille määrätyt palvelut yhteistyöalueelle, huomioiden yhteistyöalueiden muodostama palveluiden valtakunnallinen kokonaisuus.
Momentin 6 kohdan mukaan ohjausryhmän tehtävänä ohjata sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan valtakunnallista neuvonta- ja ohjauspalvelua yhdessä muiden yhteistyöalueiden kanssa. Kyseinen neuvonta- ja ohjauspalvelu on tarkoitus järjestää maakunnittain, mutta ohjausryhmä ohjaa toimintoja yhdenmukaisiksi yhteistyöalueella ja yhteen sovittaa palvelua muiden yhteistyöalueiden kanssa valtakunnalliseksi kokonaisuudeksi.
46 a §.Sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan valmiuskeskus. Pykälässä säädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan valmiuskeskuksesta. Ylipistollinen maakunta perustaisi valmiuskeskuksen ja se sijoittuisi yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon liikelaitokseen. Valmiuskeskuksen tehtävien tuottamisesta on sovittava maakuntien yhteistyösopimuksessa. Valmiuskeskuksen ensihoitopalveluun liittyvistä tehtävistä säädettäisiin lisäksi 46 b §:ssä.
Valmiuskeskuksen tehtävänä olisi luoda, ylläpitää ja välittää ajantasaista tilannekuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnasta ja -resursseista. Valmiuskeskus toimisi yhteistyöalueella verkottuneella mallilla. Se tarkoittaa verkottumista maakuntien tilannekuvatoimintoihin, muihin tarpeellisiin viranomaisiin ja valmiuskeskusten kesken valtakunnallisesti yhtenäisenä toimivaksi kokonaisuudeksi. Valmiuskeskus tuottaa tilannekuvapalvelua samalla yliopistollista sairaalaa ylläpitävälle maakunnalle. Toimialan sisällä tilannekuvan luomista ja ylläpitämistä varten tarvitaan hyvin suunnitellut toimintamallit terveydenhuollon päivystyspisteiden, sosiaalihuollon päivystystoiminnan, ensihoitopalvelun ja ympäristöterveydenhuollon kanssa. Toimintamallit ja tiedon jakaminen eivät koske pelkästään itse palveluita, vaan myös erilaisia tukipalveluita, kuten kyberturvallisuutta koskevia asiakokonaisuuksia. Viranomaisten kanssa verkottuvasta jatkuvasta toiminnasta esimerkkeinä ovat erityisesti Hätäkeskuslaitos, poliisi ja pelastusviranomainen.
Valmiuskeskukset jakaisivat ja välittäisivät tilannekuvaa sosiaali- ja terveysministeriön ohjaamalla tavalla toisaalta maakuntien toimijoille ja toisaalta Valtioneuvoston alaisille toimijoille. Valmiuskeskusten välillä voidaan tehdä työnjakoa siten, että vain osa vuorollaan ylläpitää joidenkin toimintojen tilannekuva seurantaa ympäri vuorokauden.
46 b §.Ensihoitopalvelun ohjaus. Pykälässä säädettäisiin ensihoitopalvelun ohjauksesta yhteistyöalueella ja valtakunnallisesti. Pykälässä säädetyt tehtävät ensihoitopalvelun ohjauksesta vastaavat nykyistä terveydenhuoltolain 46 §:ä. Esimerkiksi sosiaalihuollon osalta vastaavista tehtävistä voidaan säätää sosiaalihuollon erityislainsäädännössä.
Pykälän 1 momentissa säädetään yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan tehtävistä ensihoitopalvelussa yhdessä muiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävien maakuntien kanssa.
Momentin 1 kohdan mukaan yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan tehtävänä olisi yhdessä muiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävien maakuntien kanssa yhteen sovittaa ensihoitopalvelun palvelutasopäätösten valmistelua. Ensihoidon palvelutasopäätökseen kuuluvat tavoitteet ajasta, jossa väestö sen yhteistyöalueella tavoitetaan. Tavoittamisaikojen valmistelussa otetaan huomioon väestön ennakoitu palvelutarve, alueen sosiaali- ja terveydenhuollon päivystysrakenne ja yhteistyöalueen ensihoidon resurssit. Jokainen maakunta tekee ensihoitopalvelun palvelutasopäätöksen omaa aluettaan koskien, mutta valmistelu tapahtuisi yhteistyöalueen maakuntien yhteisenä, yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan johtamana. Yhteistyöalueen maakunnat yhdessä valmistelisivat palvelutasopäätöksen tavoitteet liittyen väestön tavoittamisaikoihin ja palvelun saatavuuteen yhdenvertaisin periaattein alueellaan. Tällä tavoin vähennettäisiin alueellisia eroja, ja yhteinen suunnittelu mahdollistaisi myös ensihoitopalvelun resurssien tehokkaan käytön koko yhteistyöalueella. Valmistelussa olisi otettava aikaisempaa vahvemmin huomioon myös alueen muut lähipalveluna toteutetut sosiaali- ja terveydenhuollon kotiin viedyt palvelut.
Momentin 2 kohdan mukaan yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan tehtävänä yhdessä muiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävien maakuntien kanssa olisi yhteen sovittaa ensihoitolääkäritoimintaa muodostamaan valtakunnallisesti toimiva kokonaisuus.
Yliopistollista sairaalaa ylläpitävä maakunta yhteen sovittaisi yhteistyöalueen ensihoitolääkäritoimintaa niin, että muodostuu yhteistyöalueen yhtenäinen kokonaisuus. Valmistelu tapahtuu yhteistyössä muiden yhteistyöalueiden kanssa mahdollistaen valtakunnallisen kokonaisuuden muodostumisen mahdollisimman yhdenvertaisin palveluperiaattein. Tämä yhteen sovittaminen koskee erityisesti valtakunnallisesti lääkärihelikopteritoimintaa ensihoitopalvelun osalta. Ensihoidon ilmailupalvelusta vastaavan maakunnan tulee ohjata ilmailupalvelun tuottaminen tämän valtakunnallisen yhteen sovittamisen ja ohjauksen mukaisesti. Yhteistyöalueella yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan on huomioitava myös ensihoitolääkäritoiminta maayksiköillä siten, että muodostuu laadukas ja kustannustehokas kokonaisuus yhdessä maakuntien ensihoitojärjestelmän kanssa.
Momentin 3 kohdan mukaan yliopistollista sairaalaa ylläpitävä maakunta yhdessä muiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävien maakuntien kanssa valmistelisi ja yhteen sovittaisi ensihoitopalvelun toimintaa koskevat valtakunnalliset lääketieteelliset hoito-ohjeet ja muut ensihoitopalvelua koskevat valtakunnalliset ohjeet. Säännöksellä vahvistetaan yhteistyöalueiden tehtäviä toiminnan yhdenmukaistamisessa valtakunnallisesti ja sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan ja ensihoitopalvelun yhdenmukaista lääketieteellistä johtamista. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävien maakuntien yhdessä laatimat valtakunnalliset ensihoitopalvelua koskevat lääketieteelliset hoito-ohjeet hyödynnetään esimerkiksi viranomaisten yhteiseen kenttäjärjestelmään (KEJO) kuuluvan kansallisen sähköisen ensihoitokertomuksen toiminnallisuudessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan valmiuskeskuksen tehtävistä ensihoitopalvelussa. Sosiaalihuollon osalta vastaavista tehtävistä säädetään myöhemmin sosiaalihuollon erityislainsäädännössä. Valmiuskeskuksella tulee olla ensihoitotoiminnan osalta lääketieteellisestä toiminnasta vastaava lääkäri.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan valmiuskeskuksen tehtävänä olisi tukea Hätäkeskuslaitosta ensihoitopalvelun tehtävien arvioinnissa ja resurssien käytössä. Valmiuskeskus tukisi Hätäkeskuslaitosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaan kuuluvien hätäilmoitusten käsittelyssä, tehtävien välittämisessä ja resurssien käytössä. Yhtenä esimerkkinä olisi valtakunnallisen lääkäri- ja lääkintähelikopteriresurssien käyttöön liittyvät kysymykset. Näissä tehtävissä valmiuskeskus käyttää korkean varautumisen viestintä- ja tietojärjestelmiä. Tämän mahdollistaa muun muassa uuden hätäkeskustietojärjestelmän (ERICA) yhteiskäyttöisyys huomioiden kyseisen järjestelmän tila-, käyttö- ja turvallisuusvaatimukset. Tarkoitus on, että valmiuskeskus tukisi Hätäkeskuslaitosta myös sosiaalihuollon päivystystoiminnan resurssien käytössä.
Momentin 2 kohdan mukaan valmiuskeskus tuottaisi yhteistyöalueen ensihoitolääkäripäivystystä. Valmiuskeskus tuottaisi osaltaan ensihoitolääkäripäivystystä nykyiseen toimintamalliin pohjautuen. Valmiuskeskuksen ensihoitolääkäripäivystyksen tuottaminen liittyy ensihoidon ilmailupalvelun ja siihen liittyvän muun tukipalvelun tuottamiseen. Ensihoidon ilmailupalvelusta vastaava maakunta ohjaisi ilmailupalveluiden tuottamista valmiuskeskuksen tarpeisiin. Yhteistyöalueella voi olla myös muiden maakuntien kuin yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan tuottamaa ensihoitolääkäripäivystystä. Yhteistyöalueen 46 §:ssä kuvattu ohjausryhmä ohjaa ensihoitolääkäripäivystyksen suunnittelua ja yhteen sovittamista yhteistyöalueella ja yhteen sovittaa sitä valtakunnalliseksi kokonaisuudeksi.
Momentin 3 kohdan mukaan valmiuskeskuksen tehtävänä olisi yhteen sovittaa ensihoitopalvelun operatiivinen toiminta yhteistyöalueella. Valmiuskeskus luodessaan ja ylläpitäessään ensihoitopalvelun tilannekuvaa on verkottunut maakuntien ensihoitopalvelun toimijoiden kanssa ja ohjaa resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä maakuntien resurssit tai rajat ylittävien tarpeiden osalta. Tällä toiminnalla haetaan maakuntia suuremmalla alueella palveluiden saatavuuden jatkuvuutta, minkä merkitys korostuu erityisesti erilaisissa ruuhka- ja häiriötilanteissa.
Valmiuskeskus sovittaisi yhteen osana normaalia ensihoitopalvelun toimintaa myös lain 40 §:ssä kuvatut ensihoitopalveluun kuuluvat potilassiirrot. Ensihoitopalveluun kuuluvia siirtoja ovat äkillisesti sairastuneen tai vammautuneen potilaan jatkohoitoon liittyvät siirrot, silloin kun potilas tarvitsee siirron aikana vaativaa ja jatkuvaa seurantaa tai hoitoa lääketieteellisin perustein arvioituna. Tehtävä liittyy päivystävien sairaaloiden verkoston muutoksiin. Tehtävän kuulumista ensihoitopalvelun käsitteeseen ei enää rajoita se, onko potilas kotiolosuhteissa vai sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksessa. Korkeatasoista ensihoitopalvelua voidaan tarvita aiempaa useammin myös erilaisissa hoitolaitoksissa varmistamaan potilaan asianmukainen ensihoito ja kuljetus lopulliseen hoitopaikkaan silloin, kun tapahtuma liittyy potilaan äkilliseen sairastumiseen tai vammaan.
Ensihoitopalvelu on suunniteltava ja osin toteutettava yli maakuntarajojen toimivana järjestelmänä päivystysrakenteen muuttuessa, jotta turvataan asukkaiden saama palvelu yhdenvertaisesti ja riippumatta alueellisista palvelutarpeen vaihteluista. Ensihoitopalvelulla on oltava käytettävissä resursseja maakuntia laajempina kokonaisuuksina.
Momentin 4 kohdan mukaan valmiuskeskus tuottaisi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisten korkean varautumisen viestintä- ja tietojärjestelmien aluepääkäyttötoimintoja. Nykyisenkin toimivan mallin mukaisesti yliopistollista sairaalaa ylläpitävä maakunta tuottaisi yhteistyöalueen osalta kyseisten toimialan valmiuteen ja varautumiseen keskeisinä liittyvien järjestelmien aluepääkäyttötoiminnot. Aluepääkäyttötoiminnot hoidetaan ensihoitopalvelun lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoimintojen osalta laajemminkin.
73 §.Ensihoitopalveluun kuulumattomat potilassiirrot. Pykälässä säädettäisiin ensihoitopalveluun kuulumattomista potilassiirroista. Ensihoitopalveluun kuulumattomilla potilassiirroilla tarkoitetaan potilaan terveydenhuollon palvelujen saamiseksi lääketieteellisin perustein välttämätöntä kuljetusta maakunnan järjestämisvastuulla olevasta terveydenhuollon yksiköstä toiseen terveydenhuollon yksikköön jatkohoitoon tai tutkimukseen. Nämä potilassiirrot olisivat jatkossa maakunnan järjestämis- ja kustannusvastuulla. Näistä siirroista ei enää jatkossa maksettaisi korvauksia sairausvakuutuslain nojalla.
Ensihoitopalveluun kuulumattomilla potilassiirroilla tarkoitettaisiin siirtoja, jossa potilas ei tarvitse kuljetuksen aikana tämän lain 40 §:ssä kuvattuja, lääketieteellisin perustein arvioituna vaativaa ja jatkuvaa seurantaa tai hoitoa. Näissä potilassiirroissa voidaan käyttää tarkoituksenmukaisuuden periaattein useanlaisia potilaskuljetusajoneuvoja, kuten esimerkiksi erilaisia takseja, potilaskuljetukseen soveltuvia kuljetusambulansseja ja useamman potilaan kuljetukseen soveltuvia potilaskuljetusajoneuvoja. Nämä kuljetukset eivät tämän lain 40 §:n 1 kohdan mukaan ole osa ensihoitopalvelua eivätkä ne siten ole yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen liittyviä viranomaistehtäviä, eikä niitä välitetä Hätäkeskuslaitoksen kautta.
Pykälän 2 momentin mukaan maakunnan tulee hankkia pykälässä tarkoitetut potilassiirrot kilpailuttamalla. Tämä merkitsee poikkeusta maakunnan mahdollisuudesta päättää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamistavasta. Toiminnan laadusta, potilasturvallisuudesta, valvonnasta ja toiminnan tarkasta sisällöstä tulee sopia hankintasopimuksessa.
Potilassiirtopalvelun hankkiminen kilpailuttamalla olisi ensisijainen keino, mutta maakunnalla olisi velvollisuus järjestää palvelu, jos niiden järjestäminen kilpailuttamalla ei olisi mahdollista markkinapuutteen vuoksi. Säännöksellä luotaisiin maakunnalle toissijainen palveluvelvoite, siinä tilanteessa, jos markkinaehtoista palvelua ei ole lainkaan taikka ei ole riittävästi saatavilla. Käytännössä markkinapuute voi ilmetä joko niin, ettei tarjoajia löytynyt tarjouskilpailussa, tai niin, että tarjoajia kilpailutuksessa saatujen tarjousten hintataso nousee liian korkeaksi, johtuen yleensä siitä, että tarjoajia ja kilpailua alueella on liian vähän. Markkinapuute voi olla myös silloin kun markkinoilta saatavissa oleva hinta ja laatu eivät ole oikeassa suhteessa tai tarjousten perusteella saatava palvelun laatu ei muuten ole riittävä verrattuna siihen, mitä palvelulta odotetaan.
Potilaiden siirtokuljetukset ovat toimintavolyymiltään paljon ensihoitopalvelua laajempi kokonaisuus, ja sen osuuden määrä tulee tulevaisuudessaan kasvamaan. Ensihoitopalveluun kuuluvien ja siihen kuulumattomien potilassiirtojen rajaa täsmennettiin vuoden 2017 alussa voimaan tulleella terveydenhuoltolain 40 §:n muutoksella. Koska aiemmin lainsäädännössä ensihoitopalvelun ja potilassiirtojen rajaus ei ole ollut tarkka, ei ole olemassa luotettavia valtakunnallisia tilastoja potilassiirtojen tehtävämääristä. Näissä potilaiden kuljetuspalveluissa tarvitaan erilaisten kuljetusmuotojen kehittämistä vastaamaan asukkaiden palvelutarvetta.
4
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Perustuslain 19 §:n 1 momentissa on turvattu oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Säännöksen tarkoittama huolenpito tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Perustuslain 19 §:n 3 momentissa on julkiselle vallalle säädetty velvoite turvata, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistää väestön terveyttä. Perustuslain 19 §:n 3 momenttia täydentävät sosiaali- ja terveydenhuollon erityislainsäädännön säännökset kuntien velvollisuudesta järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa lähtökohtana pidetään sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.
Perustuslain 22 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan perusoikeuksien käytännön toteutumisen. Julkisen vallan tulee aktiivisesti luoda tosiasialliset edellytykset perusoikeuksien toteuttamiseksi. Valtion tulee lainsäädäntötoimin, asianmukaisella rahoituksella ja voimavarojen kohdentamisella sekä toiminnan järjestämisellä huolehtia siitä, että riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat turvatuiksi.
Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisella vallalla on velvoite turvata palvelut, mutta se ei estä sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamista myös muiden kuin julkisen vallan toimesta (PeVL 26/2017 vp). PL 19 §:n 3 momentin säännöksessä ei määritellä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamistapaa. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että vaikka perustuslain 19 §:n 3 momentin säännöksen ensimmäinen virke ei turvaa mitään nimenomaista tapaa tarjota palveluja, tältä osin perustuslain mukainen edellytys on, että palveluja on riittävästi (ks. PeVL 12/2015 vp, s. 3 ja PeVL 11/1995 vp, s. 2). Valiokunta on painottanut nimenomaisesti, että säännöksellä velvoitetaan julkinen valta turvaamaan palvelujen saatavuus (PeVL 54/2014 vp, s. 2/I). Säännös merkitsee siten vaatimusta palvelujen riittävästä tarjonnasta maan eri osissa asuville (PeVM 25/1994 vp, s, 32/II).
Maakunnilla on järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista. Nyt esitetyllä erityislainsäädännöllä säädetään tarkemmin ensihoitopalvelun ja muiden siihen liittyvien päivystyksellisten palvelujen sisällöstä. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi yhteistyöalueille nykyistä laajempia valmiuden ja varautumisen yhdenmukaiseen ohjaamiseen liittyviä tehtäviä. Sosiaali- ja terveydenhuollon valmiutta ja varautumista suunnitellaan ja toteutetaan maakuntien toimesta, ja yhteistyöalueiden maakunnat yhteen sovittavat suunnittelunsa niin, että muodostuu normaalioloissa ja häiriötilanteissa toimiva valtakunnallinen kokonaisuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteet ja poikkeusolot eivät välttämättä rajoitu vain yhden maakunnan alueelle. Sen vuoksi on välttämätöntä tehdä valmius- ja varatutumissuunnittelua yhteistyöalueella ja yhteistyöalueiden kesken valtakunnallisesti. Samoin sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoimintaa ja ensihoitopalvelua tulee suunnitella ja ohjaat maakuntaa laajempina kokonaisuuksina yhteistyöalueilla ja yhteistyöalueiden kesken valtakunnallisesti.
Tehtävien kokoaminen maakuntaa tai sairaanhoitopiiriä laajemmille alueille terveydenhuollossa vakiintunutta toimintaa. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan (PeVL 26/2017 vp), että sote-järjestämislakiehdotuksen 11 § koskee palveluiden kokoamista. Osa sosiaalihuoltoon ja terveydenhuoltoon kuuluvista palveluista ja tehtävistä voidaan pykälän 1 momentin mukaan koota suurempiin kokonaisuuksiin yhdelle tai useammalle maakunnalle, jos se on välttämätöntä palvelujen saatavuuden ja laadun sekä asiakkaiden oikeuksien varmistamiseksi tehtävän vaativuuden, harvinaisuuden tai niistä johtuvien suurten kustannusten perusteella. Siitä, mitkä palvelut kootaan kokonaisuuksiksi, ja siitä, mihin maakuntiin ne kootaan, säädetään valtioneuvoston asetuksella. Maakunta, jonka tehtäväksi palvelu on osoitettu, vastaa pykälän 3 momentin mukaan palvelun yhdenvertaisesta saatavuudesta sekä päättää palvelujen tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, palvelun tuottamistavasta, tuottamisen valvonnasta ja viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä näissä palveluissa. Muilla maakunnilla ei ole päätösvaltaa palveluista, eivätkä ne saa tuottaa tai hankkia niitä muualta.
Osin vastaavantyyppinen säännös on voimassa olevan terveydenhuoltolain 45 §:ssä. Perustuslakivaliokunta on varsin tuoreessa lausunnossa (PeVL 63/2016 vp) ottanut kantaa terveydenhuoltolain 45 §:n asetuksenantovaltuuteen. Valiokunta kiinnitti tuolloin huomiota ainoastaan säännösehdotuksen sanonnalliseen epätarkkuuteen.
Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan (PeVL 26/2017 vp) ongelmallisena sitä, että sote-järjestämislain 11 §:ä koskeva lakiehdotus jätti valtioneuvoston asetuksella säänneltäväksi sen, mitkä sosiaali‑ ja terveydenhuoltoon kuuluvista palveluista ja tehtävistä kootaan suurempiin kokonaisuuksiin. Siten maakunnan tehtävät ja toimivalta näissä palveluissa ja tehtävissä jäävät määräytymään lain sijasta valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen antamista rajaa ainoastaan vaatimus siitä, että kokoaminen on välttämätöntä palvelujen saatavuuden ja laadun sekä asiakkaiden oikeuksien varmistamiseksi tehtävän vaativuuden, harvinaisuuden tai niistä johtuvien suurten kustannusten perusteella. Laintasoinen sääntely koottavista palveluista ja tehtävistä muodostuu perustuslain 121 §:n 4 momenttiin sisältyvän lailla säätämisen vaatimuksen kannalta liian epätäsmälliseksi, erityisesti ottaen huomioon muita kuin koottuja palveluja ja tehtäviä hoitavia maakuntia koskevat, 11 §:n 3 momentista aiheutuvat rajoitukset.
Nyt ehdotetuissa säännöksissä on yhteistyöalueen tehtävät määritelty tarkkarajaisesti lain tasolla. Esitysehdotus sisältää silti mahdollisuuden antaa tarkempia säännöksiä yhteistyöalueen ohjausryhmän ja sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan valmiuskeskuksen tehtävistä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Esityksessä ehdotetaan säädettävän, että ensihoitopalvelu tuotetaan maakunnan omana toimintana ensihoitopalvelu sen viranomaisluonteen vuoksi. Säädös kaventaisi maakunnan päätösvaltaa tuottamistavan suhteen. Perusteena tälle on se, että ensihoitopalvelu on luonteeltaan viranomaistoimintaa ja se sisältää osakokonaisuuksia, joita ei niiden luonteen vuoksi voida ulkoistaa. Tehtävien voidaan katsoa sisältävän julkisen vallan käyttöä. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi ensihoitovalmiuden ylläpitäminen, kenttäjohtajatoiminta, osallistuminen alueellisten valmius- ja varautumissuunnitelmien laatimiseen yhdessä muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa. Maakunta voi hankkia omaa toimintaa täydentävänä palveluna yksityisiltä palveluntuottajilta 40 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua palvelua, eli ensihoitopalvelun potilastehtävien hoitamista. Lisäksi maakunta voisi hankkia ensivastetoimintaa muilta palveluntuottajilta. Tältä osin päätösvalta tuottamistavasta säilyy kuitenkin maakunnalla.
Toisaalta esityksessä ehdotetaan säädettäväksi, että ensihoitopalveluun kuulumattomat potilassiirrot tulee ensisijaisesti hankkia kilpailuttamalla. Jos siirtokuljetusten järjestäminen kilpailuttamalla ei ole mahdollista markkinapuutetilanteen vuoksi, maakunnan on tuotettava palvelut.
Perustuslakivaliokunta on aikaisempaa valinnanvapauslakiehdotusta koskevassa lausunnossaan (PeVL 26/2017 vp) arvioinut sitä, miten säännökset turvaavat markkinapuutetilanteessa palvelut perustuslain kannalta riittävällä tavalla. Valiokunta näki ongelmalliseksi sen, että maakunta ei itse pystyisi tuottamaan palveluita. Jos järjestelmä rakennettaisiin sen varaan, että maakunta voisi itse tuottaa kyseessä olevia palveluita markkinapuutetilanteessa, ei sääntelyyn sisältyisi ongelmaa. Tällöin viime kädessä maakunta itse pystyisi toimimaan tilanteissa, joissa markkinoilla ei tuotettaisi perusoikeuksien turvaamiseksi riittäviä palveluita. Tämän perusteella ehdotettu sääntely ensihoitopalveluun kuulumattomien potilassiirtojen tuottamisesta ei olisi ongelmallista perustuslain palvelujen turvaamisen kannalta, koska sääntely turvaisi palvelujen tuotannon myös markkinapuutetilanteessa.
Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Perustuslain 124 §:n kannalta merkityksellisiksi muodostuvat paitsi kysymykset sosiaali‑ ja terveydenhuollon palveluiden yksityisten hoidettaviksi siirtämisen laajuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta myös muun muassa yksityisten toiminnan asianmukaisuudesta ja viranomaisvalvonnasta. Perustuslakivaliokunta on painottanut vakiintuneessa lausuntokäytännössä, että tarkoituksenmukaisuusvaatimus on oikeudellinen edellytys, jonka täyttyminen jää tapauskohtaisesti arvioitavaksi (PeVL 44/2016 vp, s. 5, PeVL 16/2016 vp, s. 3, PeVL 12/2014 vp, s. 2/II, PeVL 8/2014 vp, s. 3/II, PeVL 5/2014 vp, s. 3/I, PeVL 23/2013 vp, s. 3/I, PeVL 65/2010 vp, s. 2/II, PeVL 57/2010 vp, s. 5/I, PeVL 48/2010 vp, s. 4/I ja niissä viitatut lausunnot. Ks. myös HE 1/1998 vp, s. 179/II). Tarkoituksenmukaisuusvaatimuksen täyttymistä tulee arvioida tapauskohtaisesti kunkin viranomaisorganisaation ulkopuolelle annettavaksi ehdotetun julkisen hallintotehtävän kohdalla erikseen (ks. esim. PeVL 44/2016 vp, s. 5).
Ensihoitoon kuulumattomien potilassiirtojen tuottaminen on rajattu tehtävä, joka ei sisällä merkittävää julkisen vallan käyttöä. Palvelujen tuottajiin kohdistuu samanlainen valvonta kuin muihin terveyspalvelujen tuottajiin ja palveluntuottajilla on velvollisuus rekisteröityä palveluntuottajarekisteriin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista koskevan lainsäädännön (HE 52/2017 vp) mukaisesti.
Esitystä voidaan tarkastella myös perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuuden suojan ja 18 §:ssä säädetyn elinkeinon vapauden näkökulmasta. Esityksessä ehdotetaan, että maakunta tuottaisi ensihoitopalvelun omana toimintanaan. Nykyisen lainsäädännön mukaan sairaanhoitopiiri voi tuottaa ensihoitopalvelun yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen tai toisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa taikka hankkimalla palvelun muulta palvelun tuottajalta. Esityksessä on säilytetty mahdollisuus hankkia osa ensihoitopalvelusta yksityisiltä toimijoilta, jotta ei perusteettomasti kavennettaisi yksityisten ensihoitopalvelun tuottajien osuutta palvelutuotannosta. Teoriassa säännös saattaisi kaventaa elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia toimia palvelujen tuottajina. Tosin käytännössä missään sairaanhoitopiirissä ensihoitopalvelun potilastehtävien hoitamista ei ole kokonaan yksityiseltä tuottajalta. Osa ensihoitopalveluun kuuluvista tehtävistä on luonteeltaan sellaisia, että ne tulee hoitaa viranomaistehtävinä. Toisaalta taas ensihoitopalveluun kuulumattomien potilassiirtojen osalta on katsottu tarkoituksenmukaiseksi säätää, että ne tulee ensisijaisesti hankkia kilpailuttamalla. Tämä laajentaa merkittävästi yksityisten palveluntuottajien osuutta potilassiirtojen tuottamisessa nykyiseen verrattuna.
Perustuslain 15 §:ssä säädetään omaisuuden suojasta. Kunnilla ja kuntayhtymillä on voimassa olevia sopimuksia palvelujen hankinnasta yksityisten toimijoiden kanssa. Lainsäädännön muutokset saattavat johtaa siihen, että sopimukset ovat ristiriidassa lain säännösten kanssa.
Perustuslakivaliokunta on todennut, että taannehtiva puuttuminen yksityisten välisiin varallisuusoikeudellisiin sopimussuhteisiin on lähtökohtaisesti ongelmallista. Omaisuuden perustuslainsuoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä, joskaan kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostunut ehdottomaksi. Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa. Valiokunnan käytännössä oikeuden luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen on katsottu kuuluvan perusteltujen odotusten suojaan niin, että oikeuksia tai velvollisuuksia ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa. Perusteltujen odotusten suojan ja luottamuksen suojan merkityksen on katsottu korostuvan, kun kyseessä on lailla alun alkaen luotu erityisjärjestely. Toisaalta vahvasti säännellyillä markkinoilla (esimerkiksi taksipalvelut ja katsastustoiminta) toimivat eivät yleensä voi perustellusti odottaa lainsäädännön pysyvän kaikissa oloissa muuttumattomana. Tällaiseenkin omaisuudensuojaan puuttuvaa sääntelyä arvioidaan perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta.
Perustuslakivaliokunta otti kantaa taannehtivaan sopimuksiin puuttumiseen tilanteessa, jossa esitettiin ensihoitopalvelun järjestämisvastuun siirtämistä kunnilta sairaanhoitopiireille (PeVL41/2010 vp - HE 90/2010). Valiokunta totesi, että yksityisen palveluntuottajan näkökulmasta tällainen sopimuksen päättäminen voi merkitä huomattavaa taloudellista menetystä etenkin, jos sopimuskautta on vielä runsaasti jäljellä. Toisaalta valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että esityksen tarkoituksena oli tältä osin kokonaisen toimintalohkon uudelleenjärjestely. Keskeisimpänä muutoksena on ensihoitopalvelun järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta sairaanhoitopiireille vuoden 2013 alusta lähtien. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että kunnat eivät enää tämän jälkeen voisi olla osapuolena sairaankuljetussopimuksissa. Sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelujen järjestämisvastuun toteuttamisen kannalta olisi puolestaan ongelmallista, jos sairaanhoitopiiri olisi sidottu mahdollisesti useankin kunnan tekemiin sairaankuljetusta koskeviin sopimuksiin vielä pitkään järjestämisvastuun siirtymisen jälkeen.
Tällaisessa sääntelyasetelmassa elinkeinonharjoittajat eivät valiokunnan mielestä voineet perustellusti odottaa lainsäädännön pysyvän kaikissa oloissa muuttumattomana (vrt. PeVL 31/2006 vp, s. 4/II, PeVL 56/2005 vp, s. 2/II). Sairaankuljetussopimukset päättyvät ehdotetun siirtymäajan vuoksi yli kahden vuoden päästä nykyhetkestä sekä vuoden ja kahdeksan kuukauden päästä lain voimaantulosta, mikä osaltaan pehmentää muutoksen vaikutuksia. Sääntely saattaa tästä huolimatta ainakin yksittäisissä tapauksissa johtaa yksityisten sairaankuljetuspalveluita tuottavien yritysten kannalta ongelmallisiin tilanteisiin. Perustuslakivaliokunta totesi, että Perustuslain 15 §:ään palautuvan perusteltujen odotusten suojan näkökulmasta on sen vuoksi syytä joko poistaa sopimusten päättymistä koskeva säännös tai edelleen pidentää siirtymäaikaa siten, että sairaankuljetusyrityksille jäisi enemmän aikaa sopeuttaa toimintansa muuttuviin olosuhteisiin.
Sairaanhoitopiirit vastaavat nykyisin ensihoitopalvelusta. Maakuntalain, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain, pelastustoimen järjestämisestä annetun lain voimaanpanosta annetun lakiehdotuksen (HE 15/2017 vp) mukaan sairaanhoitopiirien tekemät sitoumukset siirtyvät maakunnille.
Ensihoitopalvelun tuottamistavasta säätämistä voidaan arvioida myös yksityisten palveluntuottajien perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinonvapauden kannalta. Ensihoitopalvelun tuottamistavassa on kuitenkin kysymys julkisen vallan järjestämisvastuulle kuuluvien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta, mikä ei lähtökohtaisesti kuulu elinkeinovapauden piiriin. Tämän perusteella säädös ei ole palveluntuottajien elinkeinonvapauden kannalta ongelmallinen.
Perustuslain 10 §:ssä säädetään yksityisyyden suojasta. Sen mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Ehdotettu säädös sisältää velvoitteen käyttää viranomaisten yhteisiä korkean varautumisen viestintä- ja tietojärjestelmiä, jotka sisältävät sähköisen ensihoitokertomuksen. Siltä osin kuin näissä järjestelmissä välitetään salassa pidettäviä asiakas- ja potilastietoja, niihin sovelletaan tietosuoja-asetusta ja asiakas- ja potilastietoja koskevaa lainsäädäntöä eikä tässä esityksessä esitetä niihin muutoksia. Tulevat korkean varautumisen viestintä-ja tietojärjestelmät toimivat hallinnon turvallisuusverkossa ja niiden suojaustaso on korkeampi kuin maakunnissa käytössä olevien asiakas- ja potilastietojärjestelmien.
Hallituksen käsityksen mukaan esitys on perustuslain mukainen ja voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Asian merkittävyyden vuoksi olisi kuitenkin tarpeen pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto.