8.1
Laki sähköalan ja fossiilisten polttoaineiden alan väliaikaisista voittoveroista
1 lukuYleiset säännökset
1 §.Soveltamisala. Pykälässä todettaisiin lain yleinen soveltamisala. Asiallisesti veroissa olisi kyse sähköalalla toimivien yritysten ja fossiilisten polttoaineiden alalla toimivien yritysten voittoon perustuvista veroista, jotka maksettaisiin normaalin tuloveron lisäksi, joskin voittoverojen laskentapohjat poikkeaisivat joiltakin osin normaalista tuloverotuksen veropohjasta. Voittoverot olisivat väliaikaisia ja kertaluonteisia. Verot suoritettaisiin valtiolle.
2 §. Verovuosi. Pykälän mukaan verojen verovuosi vastaisi tuloverotuksen verovuotta.
2 lukuSähköalan voittoveron suorittamisvelvollisuus ja määrä
3 §. Verovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin niistä tahoista, jotka ovat verovelvollisia suorittamaan sähköalan voittoveroa.
Pykälän 1 momentin mukaan verovelvollisuus koskisi sellaisia sähkömarkkinoilla toimivia yrityksiä, jotka harjoittavat sähkömarkkinalaissa tarkoitettua muuta sähköliiketoimintaa kuin sähköverkkotoimintaa. Vero koskisi sellaisia yrityksiä, jotka eivät ole fossiilisten polttoaineiden alan yritysten voittoveron piirissä. Tässä esityksessä käytetty termistö ei olisi kuitenkaan täysin yhtenäinen sähkömarkkinalaissa käytetyn termistön kanssa. Sähkömarkkinalaissa sähköliiketoiminnan käsite kattaa sekä sähköverkkotoiminnan että muun sähköliiketoiminnan, jolla tarkoitetaan sähkön toimitusta ja tuotantoa. Lain ja tämän esityksen luettavuuden takia tässä esityksessä ja ehdotetussa laissa käytetään termiä sähköliiketoiminta termin muu sähköliiketoiminta (tai muu sähköliiketoiminta kuin sähköverkkotoiminta) sijaan. Ehdotuksessa käytetyllä termillä sähköliiketoiminta tarkoitettaisiin kuitenkin siis samaa kuin sähkömarkkinalain 12 luvussa tarkoitetaan muulla sähköliiketoiminnalla.
Sähköliiketoiminnalla tarkoitettaisiin siten sähköntoimitusta ja sähköntuotantoa. Sähköntoimituksen käsitteen osalta viitattaisiin sähkömarkkinalain 3 §:n 11 kohdan määritelmään ja sähköntuotannon osalta saman pykälän 13 kohdan määritelmään. Sähköntoimitus tarkoittaisi sähkön myyntiä käyttöä ja jälleenmyyntiä varten.
Pykälän mukaan verovelvollisuus edellyttäisi myös, että sähköntuotantoa tai -toimitusta harjoittava yritys toimii sähkömarkkinoilla. Edellytyksen täyttymistä arvioitaisiin yritys eikä konsernikohtaisesti. Käytännössä tämä edellyttäisi, että yritys myy sähköä sähkömarkkinoilla. Verovelvollisuus koskisi siten sellaisia yrityksiä, jotka myyvät tuottamaansa sähköä joko tukkumarkkinoilla, kahdenvälisillä sopimuksilla tai suoraan loppukuluttajille samoin kuin yrityksiä, jotka myyvät tukkumarkkinoilta tai kahdenvälisillä sopimuksilla ostamaansa sähköä eteenpäin joko tukkumarkkinoille tai loppukuluttajille. Verovelvollisuus ei koskisi sähköä tuottavaa yritystä, jos sen koko sähköntuotanto käytetään kyseisen yrityksen omassa liiketoiminnassa ilman, että sähköä myydään yrityksen ulkopuolelle.
Sähköliiketoimintaa harjoittava yritys olisi verovelvollinen, jos sen sähköliiketoimintojen liikevaihto on vähintään 10 prosenttia koko yrityksen liikevaihdosta tai sen sähköliiketoimintojen liikevaihto on vähintään 500 000 euroa. Kyseisten rajojen täyttymistä arvioitaisiin sovellettavalta verovuodelta. Rajaukset vastaisivat sähkömarkkinalain eriyttämisvelvollisuuden ulkopuolelle jäävien merkitykseltään vähäisten liiketoimien raja-arvoja.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että yrityksellä tarkoitettaisiin yhteisöä, yhtymää tai luonnollista henkilöä, joka harjoittaisi elinkeinoverolaissa tarkoitettua liike- tai ammattitoimintaa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin rajoitetusti verovelvollisen yrityksen verovelvollisuudesta eli pykälä koskisi käytännössä sellaisia ulkomaisia yrityksiä, joilla ei ole tosiasiallista johtopaikkaa Suomessa. Rajoitetusti verovelvollinen yritys olisi velvollinen maksamaan veroa, jos sillä on Suomessa kiinteä toimipaikka sähköliiketoiminnan harjoittamiseksi.
4 §. Sähkön vähittäismyyntiä harjoittavan yrityksen verovapaus. Pykälässä säädettäisiin sähkön vähittäismyyntiä harjoittavan yrityksen verovapaudesta. Sähkön vähittäismyynnillä tarkoitettaisiin pykälässä sähkön toimitusta jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta välittömästi loppukäyttäjille. Pykälän soveltaminen edellyttäisi, että yrityksen sähköliiketoiminta muodostuu sähkön vähittäismyynnistä. Muu yrityksen liiketoiminta ei siten vaikuttaisi sen arviointiin, onko kysymys vähittäismyyntiä harjoittavasta yrityksestä vaan yritys voisi hankkia tuloja myös vähittäismyyntiin liittyvästä oheistoiminnasta, kuten erilaisten energiatehokkuutta parantavien ratkaisujen tarjoamisesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin verovapauden lisäedellytyksistä. Momentin 1 kohdan mukaan verovapaus ei koskisi sellaista sähkön vähittäismyyjää, jolla on myös omaa sähköntuotantoa. Momentin 2 kohdan mukaan verovapaus ei koskisi myöskään sellaista sähkön vähittäismyyjää, joka on osa sähkön tuotantoa harjoittavaa konsernia. Momentin 3 kohdan mukaan verovapaus ei koskisi sellaista sähkön vähittäismyyjää, joka, tai jonka konserniyritys, on suoraan tai välillisesti osakkeenomistajana sähkön tuotantoa harjoittavassa yrityksessä, ja yritys saisi tämän osakkuuden perusteella ostaa sähköä markkinahintaa alempaan hintaan. Sääntely koskisi siten erityisesti sellaisia tilanteita, joissa sähkön vähittäismyyjä on osakkaana sähköntuotantoa harjoittavassa Mankala-rakenteessa.
Pykälän 3 momentti sisältäisi konserniyhteyden määritelmän. Yritykset olisivat konserniyhteydessä toisiinsa, jos yrityksellä on toisessa yrityksessä määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta molemmissa osapuolissa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla.
5 §.Veron määrä. Pykälässä säädettäisiin sähköalan voittoveron määrästä, joka olisi 30 prosenttia sen sähköliiketoiminnan tuloksesta, joka ylittää sähköliiketoiminnan oikaistulle omalle pääomalle lasketun 10 prosentin vuotuisen tuoton. Sähköliiketoiminnan tuloksen laskemista koskevat tarkemmat säännökset sisältyisivät 5 §:ään ja oikaistun oman pääoman laskentaa koskevat säännökset 12 §:ään. Jos oma pääoma on negatiivinen, käytettäisiin oman pääoman määränä nollaa euroa.
6 §.Sähköliiketoiminnan tuloksen laskeminen. Pykälässä säädettäisiin sähköliiketoiminnan tuloksen laskemisesta. Kuten edellä on tarkemmin kuvattu, sähköliiketoimintaa harjoittavilla yhtiöillä on lähtökohtaisesti velvollisuus pitää sähköliiketoimintansa erillään mahdollista muusta toiminnastaan ja mahdollisesta sähköverkkotoiminasta ja laadittava eriytettäville sähköliiketoiminnoille tuloslaskelma ja tase kirjanpitolain (1336/1997) säännösten mukaisesti. Sähkömarkkinalain ja sen nojalla annettu eriyttämisasetus sisältävät yksityiskohtaisempaa sääntelyä eriyttämisvelvollisuuden sisällöstä sekä tulojen, menojen, varojen ja velkojen kohdistamisesta eri toiminnoille.
Sähköliiketoiminnan tuloksen laskennan lähtökohtana olisi sähkömarkkinalain sääntelyn mukaisesti eriytetty muun sähköliiketoiminnan kuin sähköverkkotoiminnan tuloslaskelma. Eriytetyn tuloslaskelman ja taseen tietojen perusteella sähköliiketoiminnalle laskettaisiin sähköliiketoiminnan tulos soveltaen elinkeinoverolain laskentasääntöjä. Sähköliiketoiminnan kuluina voitaisiin siten ottaa huomioon suoraan sähköliiketoiminnan tulojen hankintaan liittyvät menot, kuten sähkön tuotannon tai hankinnan kustannukset. Myös asiakkaille annettuja alennuksia ja hyvityksiä pidettäisiin sähköliiketoiminnan menoina, jolloin ne olisivat vähennyskelpoisia elinkeinoverolain yleisten periaatteiden mukaisesti.
Sellaiset menot, jotka liittyvät sekä sähköliiketoiminnan tulojen että muun liiketoiminnan tulojen hankintaan samoin kuin niin sanotut yleiskulut, jotka eivät liity nimenomaisesti tietyn tai tiettyjen tulojen hankintaan vaan yleisemmin koko yrityksen toimintaan, jaettaisiin eri toimintojen välille tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.
Pykälän 1 momentissa todettaisiin, että sähköliiketoiminnan tulos on sähköliiketoimintaan liittyvien verovuodelle jaksotettujen veronalaisten tulojen ja vähennyskelpoisten menojen sekä muiden vähennysten erotus. Kyseessä olisi elinkeinoverolain 3 §:n mukaisesti laskettu elinkeinotoiminnan tulos, kuitenkin niin, että se lasketaan vain sähköliiketoiminnalle. Tuloksessa ei siten otettaisi huomioon konserniavustuksia eikä tappiontasausta. Tuloksessa ei myöskään otettaisi huomion tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennystä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että sähköliiketoiminnan tulosta laskettaessa tulojen veronalaisuus ja menojen sekä muiden erien vähennyskelpoisuus määriteltäisiin elinkeinoverolain periaatteiden mukaisesti ja myös jaksotuksessa sovellettaisiin elinkeinoverolain säännöksiä. Poistojen laskennassa huomioitaisiin myös koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden korotetut poistot. Pykälän 3 momentin mukaisesti tuloksen laskennassa ei kuitenkaan sovellettaisi elinkeinoverolain 18 a §:ään sisältyvää korkojen vähennyskelpoisuutta koskevaa sääntelyä.
7 §.Sähköliiketoiminnan menojen jaksottaminen. Pykälässä säädettäisiin sähköliiketoimintaan kuuluvan irtaimen käyttöomaisuuden menojäännöspoistojen määrittämisestä sekä yleisemminkin menojen jaksottamisesta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin menojäännöspoistoista. Periaatteessa menojäännöksen ja menojäännöspoistojen kohdistaminen sähköliiketoiminnalle tulisi toteuttaa siten, että syntyvä menojäännös vastaisi mahdollisimman tarkasti sitä menojäännöstä, joka olisi olemassa verokauden alkaessa, jos menojäännös olisi jo alun perin laskettu erikseen sähköliiketoimintaan kuuluvan käyttöomaisuuden osalta. Koska menojäännösten ja sitä kautta menojäännöspoistojen laskeminen tällä tavoin voisi kuitenkin olla haastavaa, pykälässä säädettäisiin menojäännöspoistojen jakamisesta kaavamaisella perusteella. Jakaminen tapahtuisi sähköliiketoimintaan kuuluvan irtaimen kuluvan käyttöomaisuuden ja yrityksen koko irtaimen kuluvan käyttöomaisuuden kirjanpidossa tehtyjen poistojen suhteessa.
Kun tarkastellaan omaisuuseriä, jotka olisivat sekä veron piirissä olevan sähköliiketoiminnan käytössä että muun liiketoiminnan käytössä, poistot olisivat vähennyskelpoisia siltä osin, kun hyödykettä on käytetty sähköliiketoiminnan käytössä. Sähköliiketoiminnan käytössä olevilla omaisuuserillä tarkoitetaan niitä omaisuuseriä, jotka näkyvät kokonaan tai osittain sähköliiketoiminnan erillistilinpäätöksen taseella. Käytännössä sähköalan voittoveron osalta poistojen verokohtelu vastaisi tilannetta, jossa elinkeinotoimintaa harjoittavalla yhtiöllä olisi omaisuutta, joka on vain osittain tulonhankkimiskäytössä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yleisemmin menojen jaksottamisesta sähköliiketoiminnan tuloksen laskentaa varten. Momentin 1 virkkeen mukaisesti poistojen osalta sähköliiketoiminnan menojäännökset perustuisivat edellisen verovuoden säännönmukaisen tuloverotuksen menojäännöksiin. Tämän lisäksi verovuoden lisäykset menojäännöksiin huomioitaisiin myös vastaavalla tavalla kuin verovelvollisen säännönmukaisessa tuloverotuksessa. Momentin 2 virkkeen mukaan sähköalan voittoveron laskennassa jaksotusratkaisujen tulee olla yhdenmukaisia saman tilikauden säännönmukaisen tuloverotuksen kanssa. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi poistojen määrän, erilaisten aktivointien ja vuosikulujen osalta ei voida poiketa säännönmukaisen tuloverotuksen ja ylimääräisen voittoveron välillä. Näin toteutettuna verotus muodostuisi mahdollisimman yhdenmukaiseksi molemmissa verotuksissa.
8 §.Verovelvollisen vähäinen muu liiketoiminta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sähköliiketoimintaa harjoittavan yrityksen vähäisen muun liiketoiminnan vaikutuksesta ehdotetun voittoveron veropohjan laskentaan. Kuten edellä tässä esityksessä on tarkemmin kuvattu, sähkömarkkinalain mukainen toimintojen eriyttäminen ei koske vähämerkityksellisiä liiketoimintoja. Koska ehdotetun veron tarkoituksena olisi kohdistua mahdollisimman suoraviivaisesti siihen toimintaan, jota verovelvollinen on sähkömarkkinalain perusteella velvollinen pitämään erillään, ehdotetaan pykälässä, että silloin kuin verovelvollisella olisi vähäistä muuta liiketoimintaa, ei tätä liiketoimintaa olisi voittoveron toimittamista varten erikseen eriytettävä sähköliiketoiminnan tuloksesta vaan muun liiketoiminnan tuotot ja kulut katsottaisiin osaksi sähköliiketoiminnan tulosta.
Vähäisen muun liiketoiminnan määritelmä sisältyisi pykälän 2 momenttiin ja vastaisi eriyttämisasetuksen 2 §:n 2 momentin merkitykseltään vähäisten muiden liiketoimintojen käsitettä. Vähäistä muuta liiketoimintaa olisi siten liiketoiminta, jonka liikevaihto on vähemmän kuin 10 prosenttia yrityksen kokonaisliikevaihdosta ja vähemmän kuin 500 000 euroa.
9 §.Kiinteään toimipaikkaan liittyvät tilanteet. Pykälässä säädettäisiin verotettavan voiton laskemisesta tilanteissa, joissa veron soveltamisalaan kuuluvalla yrityksellä olisi kiinteä toimipaikka ulkomailla. Myös monet muut valtiot ovat ottaneet käyttöön tai ovat suunnitelleet ottavansa käyttöön väliaikaisia veroja, jotka kohdistuvat sähköyhtiöiden voittoihin. Jos suomalaisella veron soveltamisalaan kuuluvalla yrityksellä on kiinteä toimipaikka, esimerkiksi voimalaitos, ulkomailla, on tämän kiinteän toimipaikan tulokseen voinut kohdistua kiinteän toimipaikan sijaintivaltion väliaikainen verotoimenpide tai EU-asetuksen mukainen tuottokatto. Kahdenkertaisen verotuksen välttämiseksi voidaan pitää perusteltuna, ettei kiinteän toimipaikan tuloa tule tällöin ehdotetun veron piiriin. Tämän vuoksi pykälässä ehdotetaan, että kiinteän toimipaikan tuottamaa tuloa ei oteta huomioon ehdotetun veron veropohjassa.
Pykälän mukaan kiinteän toimipaikan tuottamia tuloja ei otettaisi huomioon sähköliiketoiminnan tuloina voittoveron määrää laskettaessa. Vastaavasti kiinteän toimipaikan tuloon liittyviä menoja ja korkoja ei saisi vähentää sähköliiketoiminnan kuluina.
10 §. Sisäinen sähköliiketoiminta. Pykälässä säädettäisiin yritysten ja konsernien sisäisten sähköliiketoimien vaikutuksesta voittoveron veropohjaan. Kuten edellä on kuvattu, pääasiallisesti sähköliiketoimintaa harjoittavien yritysten lisäksi Suomessa myös teollisuustoimintaa harjoittavilla yrityksillä on merkittävää sähköntuotantoa sekä suoraan, että Mankala-yhtiöiden omistusten kautta. Lisäksi sellaisetkin sähkön loppukäyttäjät, joilla ei ole omaa sähkön tuotantoa, myyvät tietyissä tilanteissa hankkimaansa sähköä markkinoilla eteenpäin. Sähkön tuotantotoimintaa tai myyntitoimintaa voidaan harjoittaa sellaisessa yrityksessä, joka myös kuluttaa itse tuottamansa tai markkinoilla myymänsä sähkön, jolloin varsinaista sähkön myyntiä yrityksen ulkopuolelle ei tapahdu. Sähkön kulutus yrityksen sisällä saattaa kuitenkin olla teknisesti järjestetty niin, että yritys myy sähköä sähköpörssin kautta ja samalla hankkii sähköä sähköpörssin kautta. Sähkömarkkinalain 12 luvun eriyttämisvelvollisuutta koskevan tulkintakäytännön mukaan tämän tyyppinen toiminta voisi olla sellaista sähkömarkkinoilla toimimista ja sähköliiketoimintaa, joita lain 12 luvun eriyttämisvelvollisuus koskee. Vastaavasti toisessa konserniyhtiössä tuotetun sähkön myynti kulutettavaksi muiden konsernin yritysten liiketoiminnassa on lähtökohtaisesti sellaista sähköliiketoimintaa, jota eriyttämisvelvollisuus koskee. Tällöin yrityksen tai konsernin sisällä sinänsä kulutetusta sähköstä syntyneet myyntitulot voisivat sisältyä yrityksen sähköliiketoiminnan liikevaihtoon, kun taas vastaavat sähkön hankintakustannukset sisältyisivät yrityksen tai konserniyhtiöiden muiden toimintoihin kustannuksiin. Ehdotetun veron tarkoituksena olisi verottaa niitä voittoja, joita yrityksille ja konserneille syntyy sähkön myynnistä markkinoille. Tämän vuoksi 10 §:ssä säädettäisiin, että ehdotetun voittoveron veropohjassa ei otettaisi huomioon yrityksen ja konsernin sisäisen sähköliiketoiminnan tuottamaa voittoa.
Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan oikaisu tehtäisiin yrityksen sähköliiketoiminnan tulokseen. Pykälän 1 momentin mukaan oikaisun tekeminen edellyttää, että yrityksen ja konsernin sisäisen sähköliiketoiminnan tulot sisältyisivät yrityksen sähköliiketoiminnan tuloihin. Oikaisu tehtäisiin vapauttamalla verosta sisäisen sähköliiketoiminnan osuus sähköliiketoiminnan tuloksesta. Oikaisun vaikutuksesta sähköliiketoiminnan 10 prosentin tuottorajan laskentaan säädettäisiin 12 §:ssä.
Pykälän 2 momentti sisältäisi sisäisen sähköliiketoiminnan määritelmän. Sisäinen sähköliiketoiminta tarkoittaisi sähkön tuotantoa tai toimitusta, jota vastaava sähkö kulutettaisiin yrityksen tai saman konsernin muissa toiminnoissa. Näitä muita toimintoja olisivat eriytettyyn sähköliiketoiminnan tilinpäätökseen sisältymättömät yrityksen sähköverkkotoiminnot ja muut liiketoiminnot ja vastaavat toiminnot muissa konserniyrityksissä. Sisäisen sähköliiketoiminta kattaisi myös tilanteet, jossa yrityksen tai konsernin sisällä kulutettava sähkö teknisesti kiertäisi sähköpörssin kautta.
Pykälän 3 momentin mukaan yrityksen sisäisestä sähköliiketoiminnasta syntyneeksi tuloksi katsottaisiin se suhteellinen osuus yrityksen sähköliiketoiminnan tuloksesta, joka vastaa yrityksen ja muiden konserniyritysten muiden toimintojen sähkönhankinnan nettokustannusten suhdetta yrityksen sähköliiketoiminnan liikevaihtoon. Sähköhankinnan nettokustannuksilla tarkoitettaisiin sähkön hankintahintaa, jossa on otettu huomioon hinnan suojauksesta mahdollisesti syntyneet tulot. Jos laskennassa huomioon otettavat yrityksen tai konserniyritysten sähkönhankinnan nettokustannukset ylittäisivät sähköliiketoiminnan liikevaihdon, olisi suhdeluku kuitenkin korkeintaan 1 eikä oikaisu voisi johtaa tappiollisen tuloksen muodostumiseen.
Pykälän 4 ja 5 momentissa säädettäisiin niistä edellytyksistä, joilla toisen konserniyrityksen sähkönhankinnan kustannukset voitaisiin ottaa huomioon sisäisen sähköliiketoiminnan tulosta määriteltäessä. Pykälän 4 momentin mukaisesti kustannusten huomioimien edellyttäisi lähtökohtaisesti sitä, että näiden yritysten välillä olisi ollut mahdollista säännönmukaisessa tuloverotuksessa tasata verotettavaa tulosta konserniavustuksella. Pykälän 4 momentin 1 kohdan mukaisesti sekä yrityksen että saman konsernin yrityksen olisi oltava osakeyhtiöitä tai osuuskuntia. Pykälän 4 momentin 2 kohdan mukaisesti yritysten välillä olisi oltava konserniavustuslain 3 §:n mukainen omistusyhteys eli vähintään 90 prosentin omistusyhteys. Pykälän 4 momentin 3 kohdan mukaisesti yrityksen ja konserniyrityksen olisi lisäksi täytettävä konserniavustuslain 7 §:ssä konserniavustuksen antamiselle asetetut lisäedellytykset.
Pykälän 5 momentin tarkoituksena olisi estää mahdollisuus siihen, että samat sähkönhankinnan kustannukset voitaisiin vähentää voittoveron veropohjassa useampaan kertaan. Momentin mukaan saman konsernin yrityksen muiden toimintojen sähkönhankinnan kustannukset otettaisiin huomioon yrityksen sisäisen sähköliiketoiminnan tuloksen laskemisessa vain, jos niitä ei ole otettu huomioon tämän konserniyrityksen oman sisäisen sähköliiketoiminnan tuloksen laskennassa eikä muun saman konsernin yrityksen sisäisen sähköliiketoiminnan tuloksen laskennassa.
Esimerkki 1 (yrityksen omassa liiketoiminnassa käytetty sähkö)
— Sähköliiketoiminnan liikevaihto (sisältäen sisäisen myynnin) 1 000 000 euroa
— Muiden toimintojen sähkönhankinnan nettokustannukset 500 000 euroa
— Sähköliiketoiminnan tulos 100 000 euroa
— Sähköliiketoiminnan tuloksesta verovapaata 50 000 euroa (100 000 euroa * 500 000 euroa/1 000 000 euroa)
11 §. Tappiontasaus konsernissa. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta vähentää sähköliiketoiminnan tuloksesta toisen konserniyrityksen sähköliiketoiminnan tappiollinen tulos. Vähennys tehtäisiin sähköliiketoiminnan tuloksesta ennen 10 prosentin tuoton laskemista. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vähennyksen tekemisen tarkemmista edellytyksistä. Vähennyksen tekeminen edellyttäisi, että sekä vähennystä vaativa yritys että tappiollinen konserniyritys kuuluvat sähköalan voittoveron verovelvollisuuden piiriin eikä kyseessä ole sellaisista sähkön vähittäismyyjistä, jotka on vapautettu veron suorittamisvelvollisuudesta 4 §:n nojalla. Tappiollisen tuloksen ottaminen huomioon olisi mahdollista vain sellaisten yritysten välillä, joiden välillä olisi mahdollista antaa konserniavustuslain mukaista konserniavustusta. Näistä edellytyksistä säädettäisiin 2 momentin 2–4 kohdissa ja ne vastaisivat edellytyksiä, joilla toisen konserniyhtiön sähkönhankinnan kustannukset voitaisiin ottaa huomioon sähköliiketoiminnan tuloksen laskennassa.
Pykälän 3 momentin mukaan yrityksen olisi vaadittava tappiollisen tuloksen vähentämistä verovuodelta annettavalla voittoveron veroilmoituksella. Pykälän 4 momentin mukaan, jos useampi yritys vaatii vähennystä saman yrityksen sähköliiketoiminnan tappiollisesta tuloksesta, jaettaisiin tappiollinen tulos vähennettäväksi vähennystä vaatineiden yritysten verotuksessa niiden sähköliiketoiminnan tulosten suhteessa. Koska vähennyksen lopullinen määrä selviää vasta, kun Verohallinto vahvistaa tappiollisen yrityksen sähköliiketoiminnan tappiollisen tuloksen, jakaisi Verohallinto lopullisen vahvistetun tappion tuloksen vähennystä vaatineille yrityksille.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin sähköliiketoiminnan tappion laskemisesta. Sen mukaan sähköliiketoiminnan tappiolla tarkoitettaisiin määrää, jolla sähköliiketoiminnan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen ja muiden vähennyskelpoisten erien yhteismäärä verovuonna ylittää sähköliiketoiminnan veronalaisten tulojen yhteismäärän.
12 §. Sähköliiketoiminnan oikaistu oma pääoma. Pykälässä säädettäisiin yrityksen sähköliiketoiminnan oikaistun oman pääoman laskemisesta. Sähköliiketoiminnan oikaistu oma pääoma laskettaisiin yrityksen verovuotta edeltävän vuoden sähköliiketoiminnan eriytetyn taseen mukaisesta oman pääoman määrästä. Tästä määrästä vähennettäisiin kiinteän toimipaikan toimintaan sitoutunut oma pääoma samoin kuin sisäisen sähköliiketoiminnan osuus omasta pääomasta. Kiinteän toimipaikkaan sitoutuneella omalla pääomalla tarkoitettaisiin pykälän 2 momentin mukaan samaan taseeseen sisältyvien kiinteän toimipaikan varojen ja velkojen erotusta.
Pykälän 3 momentin mukaan sisäisen sähköliiketoiminnan osuus sähköliiketoiminnan omasta pääomasta laskettaisiin soveltaen samaa suhdelukua kuin laskettaessa sisäisen sähköliiketoiminnan osuutta koko yrityksen sähköliiketoiminnan tuloksesta. Sisäisen sähköliiketoiminnan osuus omasta pääomasta olisi siten se suhteellinen osuus sähköliiketoiminnan omasta pääomasta, joka vastaa sisäisen sähköliiketoiminnan oikaisun laskennassa huomioon otettujen yrityksen ja saman konsernin yritysten sähkönhankinnan nettokustannuksien suhdetta yrityksen sähköliiketoiminnan liikevaihtoon.
Esimerkki 2 (yrityksen omassa liiketoiminnassa käytetty sähkö)
— Sähköliiketoiminnan liikevaihto (sisältäen sisäisen myynnin) 1 000 000 euroa
— Muiden toimintojen sähkönhankinnan nettokustannukset 500 000 euroa
— Sähköliiketoiminnan tulos 100 000 euroa
— Sähköliiketoiminnan eriytetyn taseen mukainen oma pääoma 100 000 euroa
— Sisäisen sähköliiketoiminnan osuus sähköliiketoiminnan omasta pääomasta 50 000 euroa (100 000 euroa * 500 000 euroa/ 1 000 000 euroa).
3 lukuFossiilisten polttoaineiden alan voittoveron suorittamisvelvollisuus ja määrä
13 §. Verovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin fossiilisten polttoaineiden alalla toimivia yrityksien verovelvollisuudesta. Verovelvollisuus koskisi niitä yrityksiä, jotka EU-asetuksen mukaan olisivat velvollisia maksamaan solidaarisuusmaksua. EU-asetuksen mukaan solidaarisuusmaksun suoritusvelvollisuus koskisi raakaöljy-, maakaasu-, hiili- ja jalostamoaloilla toimivia unionin yhtiöitä ja kiinteitä toimipaikkoja. Asetuksen 2 artiklan mukaan ’raakaöljy-, maakaasu-, hiili- ja jalostamoaloilla toimivilla unionin yhtiöillä ja kiinteillä toimipaikoilla’ tarkoitetaan asetuksessa unionin yhtiöitä tai kiinteitä toimipaikkoja, jotka tuottavat vähintään 75 prosenttia liikevaihdostaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1893/2006 tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta öljyn talteenoton, porauksen, jalostuksen tai koksituotteiden valmistuksen alalla. EU-asetuksessa viitattu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1893/2006 koskee yritysten toimialaluokitusta. EU-asetuksessa ei kuitenkaan ole tarkemmin kuvattu, mitä toimialaluokituksen mukaisista toimialoista asetuksen solidaarisuusmaksu koskee.
Valmistelussa on arvioitu, että tilastokeskuksen toimialaluokituksesta relevantteja olisivat toimialaluokitukset 06100 Raakaöljyn tuotanto, 06200 Maakaasun tuotanto, 19100 Koksituotteiden valmistus ja 19200 Jalostettujen öljytuotteiden valmistus. Tällöin esimerkiksi biopolttoaineiden valmistus ei kuuluisi EU-asetuksen eikä ehdotetun voittoveron soveltamisalaan. Tilastokeskuksen toimialaluokka 19100 Koksituotteiden valmistus kattaa kuitenkin myös muiden tuotteiden kuin kivihiilituotteiden valmistuksen. Toimialaluokka 19200 Jalostettujen öljytuotteiden valmistus on vastaavasti laajempi kuin pelkästään raakaöljytuotteiden jalostus, koska se kattaa myös esimerkiksi turvebrikettien valmistuksen sekä öljypohjaisten voiteluöljyjen ja -rasvojen valmistuksen jäteöljystä. Tämän vuoksi ehdotuksen verovelvollisuuden alaa ei ole kytketty yllä kuvattuihin toimialaluokituksiin. Koksituotteista verovelvollisuus koskisi vain kivihiilituotteiden valmistusta ja jalostettujen öljytuotteiden jalostuksesta verovelvollisuus koskisi vain jalostettujen öljytuotteiden valmistuksen raakaöljystä. Pykälän 1 momentin mukaan verovelvollisia olisivat siten yritykset, joiden liikevaihdosta yli 75 prosenttia muodostuu raakaöljyn tuotannosta, maakaasun tuotannosta, kivihiilituotteiden valmistuksesta ja jalostettujen öljytuotteiden valmistuksesta raakaöljystä. Pykälän 2 momentti sisältäisi yrityksen määritelmän ja 3 momentissa säädettäisiin rajoitetusti verovelvollisen yrityksen verovelvollisuudesta. Momentit vastaisivat 3 §:n 2 ja 3 momenttia.
14 §.Veron määrä. Fossiilisten polttoaineiden alalla toimivan yrityksen veron määrä olisi 33 prosenttia. Veropohja laskettaisiin yrityksen verovuoden tuloverotusta varten laskettavasta elinkeinoverolain 3 §:n mukaisesta elinkeinotoiminnan tuloksesta. Elinkeinoverolain 3 §:n 1 momentin mukaan verotusta toimitettaessa veronalaiset tulot ja vähennyskelpoiset menot sekä muut jäljempänä säädetyt vähennyskelpoiset erät jaksotetaan asianomaisten verovuosien tuotoiksi ja kuluiksi. Elinkeinotoiminnan tulos on verovuoden tuottojen ja kulujen erotus. Fossiilisten polttoaineiden alalla toimivan yrityksen voittovero perustuisi siten verovuoden tuottojen ja kulujen erotuksen mukaiselle tulokselle eli tulokseen ennen mahdollisten konserniavustusten samoin kuin mahdollisen tappiontasauksen huomioimista. Tuloksessa ei myöskään otettaisi huomioon erillisiin lakeihin perustuvia lisävähennyksiä kuten esimerkiksi koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden korottuja poistoja tai tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksiä.
Yrityksen verovuoden elinkeinotoiminnan tulosta verrattaisiin sen verovuosien 2018–2021 elinkeinotoiminnan tulosten keskiarvoon ja verovuoden elinkeinotoiminnan tuloksesta veron piirissä olisi määrä, joka on yli 120 prosenttia vertailuvuosien keskimääräisestä elinkeinotoiminnan tuloksesta. Pykälän 2 momentin mukaan vertailuarvona käytettäisiin nollaa euroa, jos keskiarvo olisi negatiivinen tai jos yritys ei ole harjoittanut elinkeinotoimintaa verovuosien 2018–2021 aikana. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tilanteissa, joissa yritys ei ole harjoittanut liiketoimintaa kaikkina vertailuvuosina, lasketaan keskiarvo niiden vertailuvuosien perusteella, joiden aikana yritys on harjoittanut elinkeinotoimintaa.
4 lukuVerotuksen toimittaminen ja ilmoittamisvelvollisuus
15 §.Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin verovelvollisen velvollisuudesta antaa veroilmoitus ehdotettujen verojen toimittamista varten. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yleisesti, että verovelvollisen tulisi antaa verokaudelta veroilmoitus Verohallinnolle. Veroilmoituksella olisi ilmoitettava verotuksen toimittamista ja veron määräämisen kannalta tarvittavat tiedot. Ilmoittamisvelvollisuuden tarkemmasta sisällöstä määrättäisiin Verohallinnon päätöksellä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että verovelvollisen olisi annettava veroilmoitus sähköisesti. Verohallinto voisi kuitenkin erityisestä syystä hyväksyä veroilmoituksen antamisen myös paperilomakkeella. Erityisenä syynä pidettäisiin tilanteita, joissa ei kohtuudella voitaisi edellyttää sähköisen veroilmoituksen antamista silloinkaan, kun veroilmoituksen antamiselle myönnettäisiin lisäaikaa. Erityisenä syynä voisivat olla esimerkiksi tietotekniset rajoitteet. Säännös vastaisi verotusmenettelylain 7 a §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentin mukaan verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuuteen sovellettaisiin lisäksi soveltuvin osin verotusmenettelylain 2 luvun säännöksiä.
Pykälän 4 momentin mukaan Verohallinto antaisi tarkemmat määräykset veroilmoituksen antamisajankohdasta, antamistavasta ja veroilmoituksella annettavista tiedoista. Tarkoituksena olisi, että veroilmoitusta ei kaikilta osin annettaisi normaalin tuloverotuksen ilmoitussyklissä vaan erityisesti murrettujen tilikausien muodostamien verovuosien osalta veroilmoituksen antamisajankohta voisi poiketa normaalista ilmoitussyklistä. Esimerkiksi verovuoden 2023 veroilmoitus annettaisiin verovuoden päättymisajankohdasta riippumatta vasta vuoden 2024 keväällä ja verotus toimitettaisiin vuoden 2024 aikana.
16 §.Verotuksen toimittaminen. Vero olisi luonteeltaan maksuunpantava vero. Verohallinto toimittaisi verotuksen sekä määräisi ja maksuunpanisi veron. Voittoverojen verotusmenettelyssä noudatettaisiin pitkälti vastaavaa menettelyä kuin säännönmukaisessa tuloverotuksessa. Verotuksen toimittamissykli voisi kuitenkin edellä kuvatusti poiketa säännönmukaisen tuloverotuksen toimittamissyklistä niillä verovelvollisilla, joilla verovuosi poikkeaisi kalenterivuodesta. Tarkoituksena olisi, että näiden verovelvollisten verotus toimitettaisiin samanaikaisesti niiden verovelvollisten verotuksen kanssa, joiden verovuosi muodostuu kalenterivuodesta.
Voittoverojen verotusmenettelyssä noudatettaisiin pykälän 2–4 momentin mukaan soveltuvin osin verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä. Veronkorotusten osalta pykälän 3 momentissa täsmennettäisiin, että määrättäessä veronkorotusta lisätyn tulon perusteella, lisättynä tulona tarkoitettaisiin 5 §:n mukaista tuottorajan ylittävää voittoa tai 14 §:ssä tarkoitettua vertailurajan ylittävää voittoa eli sitä määrää, johon joko sähköalan voittoveron tai fossiilisten polttoaineiden alan voittoveron verokantaa sovellettaisiin.
17 §.Verotuksen päättyminen. Pykälässä säädettäisiin verotuksen päättymisajankohdasta.
Pykälän 1 momentin mukaan verovelvollisen verotus päättyisi verotuspäätökseen merkittynä päivänä. Verovelvolliselle lähetettäisiin verotuspäätös sen jälkeen, kun verovelvollisen verotus on toimitettu. Verotuspäätöksessä ilmoitettaisiin verovelvollisen verotuksen päättymispäivä. Verotuspäätös ja sillä ilmoitettu verotuksen päättymispäivä olisivat lopullisia, jos verovelvollinen ei korjaisi tai täydentäisi verotustietoja tai Verohallinto ei lähettäisi ilmoitusta verotuksen jatkamisesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin verotuksen toimittamisen takarajasta. Verovelvollisen verotus päättyisi viimeistään verovuoden päättymistä seuraavan kalenterivuoden lokakuun lopussa. Verohallinnon olisi tehtävä säännönmukaista verotusta koskeva verotuspäätös viimeistään momentissa säädettyyn määräaikaan mennessä. Tämä vastaisi monilta osin nykyistä tuloverotuksen päättymisajankohtaa. Verotuksen viimeinen mahdollinen päättymisajankohta poikkeaisi kuitenkin tuloverotuksen päättymisajankohdasta sellaisten verovelvollisten osalta, joiden verovuosi poikkeaa kalenterivuodesta. Näiden verovelvollisten verotus toimitettaisiin ja verotus päättyisi verovuoden päättymisajankohdasta huolimatta samassa syklissä kuin sellaisten verovelvollisten verotus, joiden verovuosi vastaa kalenterivuotta.
18 §.Verotuspäätös. Pykälässä säädettäisiin verotusta koskevasta verotuspäätöksestä. Sen sisältö vastaisi pitkälti tuloverotuksen verotuspäätöksen sisältöä. Verotuspäätöksen merkittäisiin tieto verovelvollisen voittoveron alaisen tulon ja veron ja maksujen määrästä. Päätökseen merkittäisiin myös verovelvollisen yksilöintitiedot ja verotuksen toimittaneen viranomaisen tiedot. Päätökseen liitettäisiin ohje siitä, miten verotusta koskevaan päätökseen haettaisiin muutosta.
19 §.Veronkanto. Pykälässä säädettäisiin, että veron kanto, perintä ja palauttaminen toimitettaisiin siten kuin veronkantolaissa (11/2018) ja sen nojalla säädetään tai määrätään.
20 §.Palautettavalle määrälle maksettava korko. Pykälässä säädettäisiin palautettavalle määrälle maksettavasta korosta. Verotuksen oikaisun tai muutoksenhaun johdosta palautettavalle verolle maksettaisiin veronkantolaissa säädetty hyvityskorko.
5 lukuErinäiset säännökset
21 §.Ennakkoratkaisu. Pykälässä säädettäisiin verovelvollisen mahdollisuudesta hakea ennakkoratkaisua ehdotettujen verojen soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä. Ennakkoratkaisua haettaisiin Verohallinnolta ja siihen sovellettaisiin verotusmenettelystä annetun lain 85 §:n ennakkoratkaisua koskevia säännöksiä. Keskusverolautakunnalla ei olisi toimivaltaa antaa ehdotettuja veroja koskevaa ennakkoratkaisua.
22 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentin mukaan haettaessa muutosta verotukseen sovellettaisiin verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä. Valitus käsiteltäisiin verotuksen oikaisulautakunnassa ja valitusoikeus korkeimmassa hallinto-oikeudessa olisi luvanvarainen.
23 §. Verohallinnon tiedonsaanti ja tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin sivullisen velvollisuudesta antaa Verohallinnolle tietoja verotusta varten. Verohallinnon oikeudesta saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä verotusta tai muutoksenhakua koskevan asian käsittelyä varten tietoja sivulliselta ja viranomaiselta sekä oikeudesta tarkastaa ne asiakirjat, joista sivullisen tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja voi olla saatavilla, olisi voimassa, mitä verotusmenettelystä annetun lain 19–22, 22 a, 23, 23 a, 23 c, 24 ja 25 §:ssä säädetään. Tiedonantovelvollisuus käsittäisi verotusmenettelystä annetun lain 19 ja 20 §:n mukaisen sivullisen ja viranomaisen velvollisuuden antaa Verohallinnon kehotuksesta tietoja yksittäistapauksessa.
24 §. Viittaus rikoslakiin. Pykälässä olisi tavanomainen viittaussäännös rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–3 §:n veropetosta koskeviin säännöksiin.
25 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin veron soveltamisen väliaikaisuudesta. Lakia sovellettaisiin vain verovuodelta 2023 toimitettavassa verotuksessa. Lakia sovellettaisiin verovuoteen 2024 sellaisten yritysten osalta, joilla ei pääty tilikautta kalenterivuoden 2023 aikana.
Ehdotetut väliaikaiset voittoverot merkitsisivät olennaista muutosta verojen soveltamisalaan kuuluvien yritysten voitoista maksettavan veron määrään. Tähän voi liittyä huomattava taloudellinen intressi siirtää vuonna 2023 syntyviä voittoja verovuodelle 2024, esimerkiksi pidentämällä 31.12.2022 päättyvää tilikautta päättyväksi vuoden 2023 puolella tai lyhentämällä vuonna 2023 päättyvää tilikautta niin, että se päättyy aiempaa aikaisemmin. Esitykseen ei ehdoteta sisällytettäväksi erityistä veronkiertosäännöstä, mutta voimaantulosäännöksessä säädettäisiin kuitenkin poikkeus, joka koskisi edellä tarkoitettuja tilanteita. Voimaantulosäännöksen 3 momentin mukaan lakia sovellettaisiin sekä verovuoteen 2023 että verovuoteen 2024, jos yhtiön tilikautta on muutettu 1.12.2022 tai sen jälkeen. Poikkeus koskee tilanteita, joissa tilikautta on muutettu niin, että verovuoden 2023 muodostava tilikausi päättyy aiemmin kuin 31.12.2023.