1.1
Laki alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista
1 luku Yleiset säännökset
1 §.Lain soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin 2 luvussa tarkoitettuun alueiden kehittämiseen eri hallinnonaloilla ja maakunnissa sekä tässä laissa tarkoitettujen kasvupalvelujen järjestämiseen työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla. Lain 2 luku sisältäisi alueiden kehittämistä koskevat säädökset. Alueiden kehittäminen on laaja-alaista, ministeriöitä, maakuntia, kuntia ja muita alueiden kehittämisen toimijoita kuten järjestöjä, yrityksiä sekä korkeakouluja ja muita oppilaitoksia koskevaa, vuorovaikutukseen perustuvaa ja monitasoista toimintaa maan eri osien kehittämiseksi. Alueiden kehittämisen menettelyjä koskevia säännöksiä soveltavat laajasti eri hallinnonalat. Vakiintuneita aluekehittämiseen vaikuttavia yhteiskuntapolitiikan osa-alueita ovat elinkeinot ja työllisyys, maaseudun kehittäminen, hyvinvointi, osaaminen, kulttuuri, elinympäristö, saavutettavuus ja turvallisuus. Uusina alueiden kehittämisen osa-alueina tässä lakiehdotuksessa on esitetty kasvupalveluja, joihin sisältyy kotouttaminen. Valtioneuvoston aluekehittämistä koskeva päätös on jo usean hallituskauden ajan valmisteltu hallituskauden alussa ministeriöiden yhteistyönä. Päätös on aluekehittämisjärjestelmän keskeisin aluekehittämistä linjaava asiakirja. Laki korvaisi voimassaolevan lain alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista (7/2014), lukuun ottamatta sellaisia lain säännöksiä, jotka on tarpeen säilyttää kuluvan Euroopan unionin rakennerahastokauden loppuun. Niiden voimassa oloa jatketaan tähän hallituksen esitykseen sisältyvässä voimaanpanolaissa. Uutta rakennerahasto-ohjelmakautta varten tarvittavat säännökset valmistellaan erikseen siinä vaiheessa kun uutta rakennerahasto-ohjelmakautta koskevista Euroopan unionin säännöksistä ja rahoituksesta on saatu riittävästi tietoa. Valmistelu tapahtuu laajassa yhteistyössä alueiden kehittämisen ja erityisesti rakennerahastotoimijoiden kanssa. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnoimat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Euroopan maatalouden tukirahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto eivät kuulu Euroopan unionin rakennerahastoihin.
Alueiden kehittämisen lisäksi lakia sovellettaisiin maakuntalaissa ( / ) tarkoitettujen maakuntien toiminnan järjestämiseen niille maakuntalain 6 §:n nojalla siirtyvien työ- ja elinkeinoministeriön tehtävien osalta, joita olisivat kestävän taloudellisen kasvun, yrittäjyyden sekä yritystoiminnan edellytysten, työmarkkinoiden toimivuuden ja kotoutumisen edistämiseksi järjestettävät palvelut (kasvupalvelut). Nämä kasvupalveluiksi määriteltävät palvelut tuotaisiin yhtenä kokonaisuutena aluekehittämisen osa-alueeksi ja niiden hyödyntäminen vahvistaisi aluekehittämisen resursseja sekä vaikuttavuutta.
Valtakunnallisista kasvupalveluista ja kuntien elinvoimatehtävistä ei ole tarpeen säätää tässä laissa, koska valtion ja kuntien toimiala on yleinen ja palvelut sekä niiden tuottamisen rakenteet, kuten kunnalliset ja seudulliset kehittämisyhtiöt, ovat jo olemassa. Kunnat tuottavat elinvoimapalveluja ja toteuttavat paikallista elinkeinopolitiikkaa yleisen toimivaltansa puitteissa. Lailla ei puututtaisi kuntien elinvoimatehtävän ja siihen liittyvien paikallisten palveluiden järjestämiseen. Maakunta päättäisi ainoastaan alueellisten maakunnallisten kasvupalvelujen järjestämisestä.
Ahvenanmaan maakunnan kansainvälisoikeudellisesti tunnustettu itsehallinnollinen asema on määritelty perustuslain 120 §:ssä ja sen perusteella annetussa Ahvenanmaan itsehallintolaissa. Ahvenanmaan elinkeinopolitiikka mukaan lukien yritystuet ja työllisyyden hoito kuuluvat maakunnan toimivaltaan. Maakunnalle kuuluu lainsäädäntövalta maakunnassa tapahtuvan kotoutumisen edistämisen osalta. Ahvenanmaan maakunta on myös itse säätänyt, mitä säännöksiä se soveltaa valtakunnan työttömyysturvalainsäädännöstä. Ahvenanmaan itsehallintolain tyhjentävästä lainsäädäntövallan jaosta seuraa, ettei valtakunnan laissa tule erikseen säätää lain sovellettavuudesta Ahvenanmaalla. Aluekehittämisen osalta lakia sovelletaan vain Manner-Suomen alueella.
2 §.Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin laissa käytettävät käsitteet. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan palveluntuottajalla tarkoitettaisiin yhteisöä, säätiötä ja itsenäistä ammatinharjoittajaa, joka tuottaa maakunnalle kasvupalveluja. Yhteisöjä ovat esimerkiksi osakeyhtiö, kommandiittiyhtiö, avoin yhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta ja yhdistys. Tuottajana olevan yksityisen toimijan yhteisömuotoa ei rajoiteta lailla. Mikäli maakunta tuottaa kilpailutilanteessa kasvupalveluja, sen on perustettava tarkoitusta varten yhtiö, jonka omistajaohjauksen sijoittumisesta maakunnan organisaatioon maakunta päättää itse. Myös markkinaehtoisesti toimivat kuntien yhtiöt voisivat toimia maakunnassa kasvupalvelujen tuottajina. Palvelun valtakunnallisia tuottajia ei määriteltäisi laissa vaan tuottajina voisivat olla kaikki työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan virastot ja osakeyhtiöt, joilla on kasvupalveluun liittyviä tehtäviä.
Pykälän 2 kohdan mukaan alueella tarkoitettaisiin maakuntalain ( / ) 5 §:ssä tarkoitetun aluejaon mukaisia maakuntien alueita sekä valtakunnallisessa toiminnassa Manner-Suomen aluetta.
Pykälän 3 kohdan rakennerahasto-ohjelmalla tarkoitettaisiin Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 -toimenpideohjelmaa ja Suomen takausohjelmaa kasvuyritysten rahoituksen saatavuuden parantamiseksi. Nämä ohjelmat ovat kansallisia rakennerahasto-ohjelmia, joita toteutetaan ja hallinnoidaan Suomessa.
Pykälän 4 kohdan yleisasetuksella tarkoitettaisiin Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1303/2013.
Pykälän 5 kohdan palvelukokonaisuudella tässä laissa tarkoitettaisiin asiakkaan tarpeen vaatimaa eri kasvupalveluista koostuvaa kokonaisuutta. Maakunnilla voisi olla myös laajempia eri hallinnonalojen palveluista rakennettuja kokonaisuuksia. Maakunnan palvelujen toimivuuden kannalta on tärkeää, että eri toimijoiden järjestämät palvelut tuotetaan ja tarjotaan siten, että niistä muodostuu asiakkaalle saumaton kokonaisuus.
Maakunnat voisivat omien erityispiirteidensä, aluekehitystilanteensa sekä asiakkaiden tarpeiden perustella tarjota haluamiaan kasvupalveluja ja niiden muodostamia palvelukokonaisuuksia. Maakunnalla on tämän lain nojalla laaja harkintavalta palvelukokonaisuuksien muodostamiseksi. Maakunta voi kilpailuttaessaan antaa palveluntuottajille mahdollisuus tuottaa innovatiivisia ratkaisuja, jos maakunta ei määrittele tarjouspyynnössään palveluprosesseja yksityiskohtaisesti. Yritystoimintaa ja yrittäjyyttä edistäviä palveluja voisivat olla yrittäjyyteen ja yrityksen perustamiseen liittyvät palvelut, yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen ja uudelleen järjestämiseen sekä osaamisen kehittämiseen liittyvät palvelut ja työelämän laadun ja tuottavuuden edistämiseen liittyvät palvelut. Maakunta voisi tarjota eri palvelukanavien kautta monimuotoisia neuvonta- ja valmennuspalveluja henkilöille yritystoiminnan käynnistämiseksi ja yrityksille yritystoiminnan kehittämiseksi sekä yritystoiminnan murroskohdista selviytymisen tueksi omistusjärjestelyjen ja sukupolvenvaihdosten tai taloudellisten häiriöiden yhteydessä.
Yrittäjyyteen ja yrityksen perustamiseen liittyvillä palveluilla tavoiteltaisiin myönteisen yrittäjyysilmapiirin luomista ja uusien perustettavien yritysten määrän kasvattamista muun muassa itsensä työllistämistä tukemalla. Alkava yrittäjä voisi saada mm. neuvontaa ja valmennusta liikeidean kehittämiseen ja yritystoiminnan käynnistämiseen. Kohderyhminä olisivat yritystoiminnan käynnistämistä suunnittelevat henkilöt ja vähän aikaa toimineet yritykset (henkilö- ja yritysasiakas). Palvelut räätälöitäisiin asiakkaan tarpeen mukaan ja tarvittaessa asiakkaat ohjattaisiin valtakunnallisiin Team Finland -verkoston palveluihin.
Yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen ja uudelleen järjestämiseen sekä osaamisen kehittämiseen liittyvillä neuvonta- ja valmennuspalveluilla voitaisiin tavoitella yritysten kannattavan liiketoiminnan kehittymistä, kasvua ja kansainvälistymisen edistämistä sekä yritysten toimintaedellytysten parantamista. Asiakkaina olisivat toimivat yritykset (yritysasiakkaat). Palvelua voitaisiin tarjota myös digitaalisesti ja maksullisena palveluna. Palveluissa huomioitaisiin myös kansainvälisten osaajien asiantuntemuksen ja verkostojen kanavoituminen yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistämiseksi.
Kehittämisen palvelut muodostuisivat monimuotoisista palveluista, joita tuotettaisiin usean eri palvelukanavan kautta. Palveluissa voitaisiin soveltaa enenevässä määrin asiakkaan valinnanvapautta. Kehittämisen palvelut räätälöitäisiin yritysten tarpeiden mukaan ja yhteen sovitettaisiin valtakunnallisiin palveluihin.
Maakunnan työelämän laadun ja tuottavuuden edistämiseen liittyvillä palveluilla voitaisiin auttaa yrityksiä toimimaan tuloksellisesti tukemalla yritysten toimintatapojen kehitystyötä. Tavoitteena olisi, että tulevaisuudessa yhä useammalla työpaikalla on uudistumista ja kehittämistä tukeva toimintakulttuuri ja johtaminen. Työelämän laadun ja tuottavuuden toimintojen tulisi keskittyä yleisen kehittämisen (liiketoiminta, johtaminen, henkilöstön osaaminen, monimuotoisuus, tuottavuus) lisäksi työorganisaatioiden kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin kehittämiseen. Palvelua voitaisiin tarjota myös digitaalisesti ja maksullisena palveluna. Työelämän laadun ja tuottavuuden palvelut räätälöitäisiin yritysten tarpeiden mukaan ja yhteen sovitettaisiin valtakunnallisten työelämän laadun ja tuottavuuden palvelujen kanssa.
Maakunta voisi luoda edellytyksiä innovaatioiden kehittämiselle ja innovaatiovetoiselle kasvulle, erityisesti uudelle liiketoiminnalle. Maakunta huomioisi alueensa korkeakoulujen ja koulutuksen järjestäjien, tutkimuslaitosten, yritysten sekä kaupunkien ja kuntien tarpeet ja tavoitteet. Samalla maakunta loisi edellytyksiä innovaatioiden kehittämiselle tiiviissä yhteistyössä valtakunnallisten toimijoiden kuten Business Finlandin kanssa. Valtakunnallisella tasolla Business Finland tarjoaa yritysten ja tutkimuslaitosten käyttöön niiden sijainnista riippumatta innovaatiotoiminnan rahoitusta ja asiantuntemusta uuden liiketoiminnan kasvattamiseksi.
Maakunta voisi järjestää keksintöjen kehittämiseen tarvittavaa neuvontaa henkilöasiakkaille. Neuvontapalvelut voisivat sisältää keksintötoiminnan aktivoimisen, niiden edelleen kehittämisen sekä kaupallistamiseen tarvittavan tuen. Henkilö- ja yritysasiakkaiden aktivoiminen innovaatiotoimintaan ja keksintöjen kaupallistamiseen tarvitsee maakunnallisesti toimivat neuvontapalvelut sekä vahvan linkityksen Business Finlandin valtakunnallisiin asiantuntija- ja rahoituspalveluihin. Maakuntien innovaatioihin ja keksintöihin liittyvät palvelut sekä henkilö- että yritysasiakkaalle voisivat olla pääosin aktivointia ja neuvontaa sekä niihin liittyvän informaation jakamista. Kasvupalvelussa olisivat mukana myös muut yrittäjyyden aloittamiseen liittyvät palvelut henkilöasiakkaille, joten tämä sopisi hyvin maakuntien tehtäviin. Yritysasiakkaiden liiketoimintaa kasvattavien keksintöjen kehittämiseen tarvittavan tuen tarjoaisi valtakunnallisesti Business Finland. Palvelut toteutettaisiin tiiviissä yhteistyössä sekä valtakunnallisten että kunnallisten toimijoiden kanssa.
Innovaatiotoiminnalla edistettäisiin maakunnan elinkeinorakenteen uudistumista etenkin aloittavien yritysten ja kotimarkkinayritysten kasvun edellytyksiä. Maakunnille osoitettujen ulkomaisten investointien edistämistehtävien toteuttamiseksi jokaisessa maakunnassa toimisi Team Finland kasvu- ja kansainvälistymiskoordinaattori. Koordinaattorin tehtävänä olisi ulkomaisten investointien edistämistyön lisäksi koordinoida kansainvälistymisen kokonaisuutta maakunnassa sekä järjestää ja hankkia maakunnalle osoitettujen tehtävien toteuttamiseksi niihin tarvittavia palvelukokonaisuuksia vetovoimaisen alueellisen toimintaympäristön aikaansaamiseksi. Ulkomaisten yritysten sijoittumista maakuntaan edistävät toimet tulisi valmistella yhteistyössä valtakunnallisten toimijoiden kanssa. Valtakunnallisilla toimenpiteillä ja rahoituksella tulisi puolestaan huolehtia profiloidun toimintaympäristön uudistamisesta eli siitä, miten Suomesta tehdään houkutteleva toimintaympäristö. Tässä yhteydessä huomioitaisiin myös kansainvälisten osaajien asiantuntemuksen ja innovaatiopotentiaalin kanavoituminen yritysten kasvun ja kansainvälistymisen sekä innovaatioympäristöjen tueksi.
Maakunnan edellytysten luomiseen innovaatioiden kehittämiselle kuuluisivat yritysten välisen sekä yritysten ja eri toimijoiden välisen yhteistyön lisääminen, käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta, IP-intensiivisen yritystoiminnan kehittäminen, uudentyyppiset ratkaisut/toimintamallit osaamisen siirtämiseksi ja tutkimustulosten hyödyntämiseksi (mukaan lukien uutta liiketoimintaa edistävät tutkimusinfrastruktuurit ja yrityskiihdyttämöt) sekä innovaatiotoiminnan edistäminen julkisten investointien, innovatiivisten julkisten hankintojen ja avoimen datan avulla.
Maakunta kehittäisi alueensa edellytysten luomista innovaatioiden kehittämiselle tiiviissä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ja loisi osaltaan edellytyksiä innovaatiovetoiselle kasvulle. Kasvupalveluiden järjestämisessä tulisi ottaa huomioon se, että aineettoman tuotannon, luovan talouden ja muiden IP-intensiivisten alojen toimijat voisivat saada kasvupalveluita eri puolilla Suomea tasa-arvoisesti ja tasalaatuisesti.
Kansainvälistymisen palveluihin voisivat kuulua yritysten tukeminen kansainvälistymisen edistämiseksi sekä siihen liittyvät valtakunnallisten kasvupalvelujen käyttöä edistävät palvelut ja työvoiman kansainvälisen liikkuvuuden tuki.
Yritysten kansainvälistymispalvelut voitaisiin toteuttaa pääosin valtakunnallisesti Team Finland -verkoston palveluina. Maakuntien kansainvälistymispalvelut tarkoittaisivat pääosin pk-yritysten vienti- ja kansainvälistymisvalmiuksien lisäämistä edistäviä palveluita ja rahoitusta sekä työntekijöiden kansainväliseen liikkuvuuden edistämiseen liittyviä toimia. Lisäksi maakunnat voisivat omalta osaltaan tukea Suomeen suuntautuvan ulkomaisen matkailun edistämistä. Palvelut toteutettaisiin tiiviissä yhteistyössä sekä valtakunnallisen että kunnallisten toimijoiden kanssa.
Maakunnat voisivat erityisesti tuoda maakunnan yrityksille tietoa kansainvälisistä liiketoimintamahdollisuuksista, kumppanuuksista ja verkostoista hyödyntäen koko Team Finland -verkoston tietämystä sekä koordinoida maakunnallisten kasvupalveluiden sekä Team Finland -verkoston palveluiden rajapintaa yhteistyössä Team Finland -verkoston operatiivisesta johtamisesta ja kehittämisestä vastaavan Business Finlandin kanssa. Maakunnat voisivat myös toteuttaa yritysten kansainvälistymisen ja Suomeen suuntautuvan ulkomaisen matkailun edistämiseen liittyvää muuta viestintää ja tapahtumia, joiden tavoitteena olisi liiketoimintamahdollisuustietouden lisäksi välittää yritysten tueksi tietoa Team Finland -palveluista sekä aktivoida ja kannustaa yrityksiä hakemaan kasvua kansainvälistymällä. Lisäksi maakunnat voisivat laajemmin tukea kansainvälisen liiketoimintaosaamisen lisäämistä yrityksissä, kotimaan alueellisten Team Finland -verkostojen koordinointia, yritysasiakkaiden neuvontaa ja sparrausta sekä kansainvälistymisen kynnyksellä olevien yritysten ohjaamista valtakunnallisiin Team Finland -verkoston palveluihin. Maakunnat voisivat yhteistyössä valtakunnallisten Team Finlandin -verkoston palveluiden kanssa kanavoida kansainvälisten osaajien asiantuntemusta ja verkostoja alueen yritysten kasvun- ja kansainvälistymisen tueksi.
Työntekijöiden kansainvälisen liikkuvuuden edistämiseksi maakunnat voisivat järjestää Eurooppalaisen työnvälitysverkoston Euresin palveluja. Verkoston palveluiden avulla edistetään osaamisen kohtaantoa yli maarajojen tarjoten työnhakijoille kansainvälisiä työpaikkoja ja työantajille osaavaa kansainvälistä työvoimaa. Nämä palvelut järjestettäisiin keskitetysti työ- ja elinkeinoministeriön koordinoimana. Tästä säädettäisiin ehdotetussa 39 §:ssä. Tämän lisäksi maakunnat voisivat järjestää muita työnhakijoille, työnantajille ja yrityksille suunnattuja kansainvälistä rekrytointia tukevia palveluita. Tällaisilla palveluilla voisi kattaa esimerkiksi lähtömaakoulutuksen, työpaikkasuomen ja -ruotsin, kansainvälisen työyhteisön valmennuksen työpaikalla ja ammattitaidon testauksen. Team Finland -maakuvaviestinnällä voitaisiin tukea kansainvälisen työvoiman houkuttelua.
Maakuntien yritysten kansainvälistymisen, Suomeen suuntautuvan ulkomaisen matkailun, ulkomaisten investointien ja työvoiman kansainvälisen liikkuvuuden edistämisen toteuttamiseksi jokaisessa maakunnassa toimisi oma Team Finland kasvu- ja kansainvälistymiskoordinaattori. Koordinaattorin tehtävänä olisi koordinoida yrityksille tarjottavien kasvu- ja kansainvälistymispalvelujen kokonaisuutta sekä toimia linkkinä alueen yritysten ja valtakunnallisen Team Finland -verkoston välillä.
Pykälän 6 kohdassa määriteltäisiin kasvupalvelujen asiakkaat. Kasvupalvelujen asiakkaita olisivat luonnolliset henkilöt sekä oikeushenkilöt, joiden toiminta edistää taloudellista kasvua ja työllisyyttä, kasvupalveluihin liittyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa, alueiden elinkeinoelämän ja innovaatioympäristöjen kehittämistä, kasvupalveluihin liittyvää koulutusta tai osaamisen kehittämistä taikka maahanmuuttajien kotoutumista. Toimija voi olla samaan aikaan sekä valtakunnallisen ja maakunnallisen kasvupalvelun asiakas. Palvelukokonaisuus saattaa muodostua esimerkiksi kansainvälistymispalveluissa niin, että asiakas ohjataan maakunnallisista kasvupalveista valtakunnallisten kasvupalvelujen asiakkaaksi. Asiakas voisi hyödyntää myös minkä tahansa muun maakunnan maakunnallisia kasvupalveluita, esimerkiksi tilanteessa jossa asiakkaan olisi tarkoitus työllistyä siihen maakuntaan, josta palvelua hakee, tiettyä koulutusta tarjotaan vain tietyssä maakunnassa tai yrityspalvelu kehittää kyseisen maakunnan elinkeinotoimintaa. Asiakas ei kuitenkaan voi edellyttää maakunnalta tiettyä palvelua tai tapaa palvella, sillä perusteella, että sitä tarjotaan jossain toisessa maakunnassa, jos kyseinen palvelu ei kuulu maakunnan palveluvalikoimaan. Perustuslainmukainen yhdenvertaisuus palveluihin on turvattu säätämällä 16 §:ssä niistä palveluista, joiden saatavuudesta maakunnan on ainakin vastattava. Palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden valtakunnallisista tavoitteista säädetään 21 §:ssä.
3 §.Palvelujen kieli. Pykälässä säädettäisiin palvelujen järjestämisessä käytettävästä kielestä. Pykälän mukaan maakunnan olisi järjestettävä palvelut siten, että jokaisella olisi oikeus käyttää sekä suomea että ruotsia.
Maakuntauudistuksen yhteydessä on linjattu, ettei tehtävien siirto valtiolta maakunnille saa heikentää kielellisiä oikeuksia. Kielellisiä oikeuksia koskevassa sääntelyssä on kysymys laissa turvatusta minimitasosta. Oikeudesta käyttää suomen tai ruotsin kieltä, tulla kuulluksi ja saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä oikeudesta tulkkaukseen käytettäessä näitä kieliä viranomaisissa säädetään kielilaissa (423/2003) sekä maahanmuuttajien osalta laissa kotoutumisen edistämisestä (1386/2010). Saamen kielilaissa (1086/2003) säädetään oikeudesta käyttää saamen kieltä.
Kielilaissa säädetään viranomaisten velvollisuuksista palvella ja tiedottaa suomen ja ruotsin kielellä. Viranomaisen tulee toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Velvoitteet kohdistuvat erityisesti kaksikielisiin kuntiin ja kuntayhtymiin. Kielilain 24 § velvoittaa yhtiön, joissa kaksikielisillä kunnilla tai erikielisillä kunnilla on määräämisvalta antamaan palveluja ja tiedottamaan suomeksi ja ruotsiksi toiminnan laadun ja asiayhteyden edellyttämässä laajuudessa ja tavalla, jota kokonaisuutena arvioiden ei voida pitää yhtiön kannalta kohtuuttomana. Saamen kielilaissa säädetään vastaavat kielelliset oikeudet saamelaisille saamen kotiseutualueella eli Enontekiön, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunnissa ja kuntayhtymissä, joissa on jäsenenä edellä mainittuja kuntia. Viittomakielilain 3 §:n mukaan viranomaisen on toiminnassaan edistettävä viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään. Viittomakielellä tarkoitetaan suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä.
Lisäksi kielilain 25 §:n mukaan tilanteessa, jossa julkinen hallintotehtävä on lailla tai lain nojalla säädetty yksityiselle, sitä koskee sen hoitaessa tätä tehtävää, mitä tässä laissa säädetään viranomaisesta. Jos tehtävän vastaanottaja määräytyy viranomaisen päätöksen tai muun toimenpiteen taikka viranomaisen ja vastaanottajan välisen sopimuksen perusteella, viranomaisen on varmistettava, että tehtävää hoidettaessa annetaan tämän lain mukaista kielellistä palvelua. Tämä tulee myös varmistaa viranomaisen antaessa muun kuin julkisen hallintotehtävän yksityisen hoidettavaksi, jos tämän lain edellyttämän palvelutason ylläpitäminen sitä vaatii.
Kaksikielisen valtion viranomaisen on palveltava yleisöä suomeksi ja ruotsiksi. Toisin sanoen yksikielinen valtion viranomainen ei ole velvollinen palvelemaan yleisöä molemmilla kansalliskielillä. Sen sijaan se saa käyttää apunaan tulkkia, jos se ei pysty palvelemaan henkilöä tämän valitsemalla kielellä. Tulkin kutsumisesta on tällöin huolehdittava viran puolesta (HE 92/2002 vp, s. 71–72).
Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 5 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian tulkitsemisesta tai kääntämisestä, jos maahanmuuttaja ei osaa kielilain mukaan viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kieltä taikka hän ei vammaisuutensa tai sairautensa vuoksi voi tulla ymmärretyksi tässä laissa tarkoitetussa asiassa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta. Viranomainen huolehtii mahdollisuuksien mukaan tulkitsemisesta ja kääntämisestä myös muussa maahanmuuttajan oikeuksia ja velvollisuuksia koskevassa asiassa. Asia voidaan 2 momentin mukaan tulkita tai kääntää sellaiselle kielelle, jota maahanmuuttajan voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän.
2 luku Alueiden kehittäminen
4 §.Alueiden kehittämisen tavoitteet. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin, että alueiden kehittäminen on ministeriöiden, maakuntien, kuntien ja muiden toimijoiden vuorovaikutukseen perustuvaa laaja-alaista ja monitasoista toimintaa maan eri alueiden kehittämiseksi. Aluekehittämisen näkökulma sisältää eri hallinnonalojen ja maakuntien tavoitteiden ja toimien tarkastelemisen kokonaisuutena sekä valtakunnallisesta että alueiden näkökulmasta. Se sisältää sekä erityiset aluekehittämisen toimet ja resurssit että näkökulman siitä, että yhteiskunnallisella päätöksenteolla on vaikutuksia aluekehittämiseen.
Pykälän 2 momentin mukaan alueiden kehittämisen tavoitteena olisi:
1) vahvistaa alueiden uudistumista, tasapainoista kehittymistä, kilpailukykyä sekä talouden kestävää kasvua;
2) vahvistaa ja monipuolistaa kestävällä tavalla alueiden elinvoimaa ja kasvua tukevaa elinkeinorakennetta sekä edistää taloudellista tasapainoa;
3) edistää kestävää työllisyyttä sekä väestön hyvinvointia, osaamista, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja sosiaalista osallisuutta sekä maahanmuuttajien kotoutumista;
4) vähentää alueiden välisiä ja sisäisiä kehityseroja ja kannustaa käytettävissä olevien voimavarojen täysimääräiseen käyttöönottoon kestävällä tavalla;
5) parantaa alueiden omia vahvuuksia ja erikoistumista sekä edistää niiden kulttuuria; ja
6) parantaa elinympäristön laatua, kestävää alue- ja yhdyskuntarakennetta sekä saavutettavuutta.
Pääministeri Sipilän hallitusohjelman ja aluekehittämispäätöksen yhtenä painopisteenä on elinvoiman vahvistaminen ja kasvun lisääminen. Siksi aluekehittämisen tavoitteita tarkennettiin viimeksi pääministeri Sipilän hallitusohjelman ja valtioneuvoston keväällä 2016 hyväksymän aluekehittämispäätöksen perusteella vuonna 2016 (HE 54/2016). Tarkistuksessa korostettiin alueiden uudistumista sekä tavoitetta vahvistaa ja monipuolistaa alueiden elinvoimaa ja kasvua tukevaa elinkeinorakennetta. Muutoin alueiden kehittämisen tavoitteet vastaavat alueiden kehittämisestä ja rakennerahastojen hallinnoinnista annetun lain (7/2014) 4 pykälän tavoitteita. Seuraavan kerran tavoitteiden tarkistaminen tulee ajankohtaiseksi seuraavien eduskuntavaalien jälkeen uuden hallitusohjelman perusteella vuonna 2019. Aluekehittämisen tavoitteita tarkennetaan käytännön toiminnan tasolle ja toteutetaan valtakunnallisissa ja maakuntien aluekehittämiseen liittyvissä päätöksissä ja ohjelmissa.
Pykälän 2 momentin 1 kohdassa ensimmäiseksi tavoitteeksi ehdotetaan alueiden uudistumisen vahvistamista, tasapainoista kehittymistä, kilpailukykyä sekä talouden kestävää kasvua kaikilla alueilla. Alueiden uudistuminen ja erityisesti tasapainoinen kehittäminen niiden erityispiirteet huomioon ottaen on ollut jo pitkään aluekehittämisen tavoitteena. Suomen kansantalous ja yritykset toimivat kansainvälisessä ympäristössä. Olennaista on uuden kestävään kehitykseen perustuvan kasvun aikaansaaminen elinkeinorakennetta monipuolistamalla ja uudistamalla. Aluekehittämiseen käytettävien voimavarojen vähentyessä on eri toimenpiteiden vaikuttavuutta parannettava. Tärkeää on myös parantaa yrittäjyyteen ja yritystoimintaan liittyviä toimintaedellytyksiä. Tämä edellyttää uudenlaisia yhteistyömuotoja, alueiden toimijoiden kansainvälistä ja kansallista verkottumista sekä Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeisten vahvuuksien parempaa hyödyntämistä. Suurten kaupunkiseutujen rooli kansallisen innovaatiostrategian toteuttajina ja innovaatioiden kasvualustoina on keskeinen. Alueiden kilpailukykyä lisääviä tekijöitä ovat muun muassa tuottavuus, inhimillinen pääoma, innovatiivisuus sekä alueen saavutettavuus.
Toiseksi tavoitteeksi esitetään alueiden elinvoiman ja kasvua tukevan elinkeinorakenteen vahvistamista ja monipuolistamista kestävällä tavalla sekä taloudellisen tasapainon edistämistä. Palvelujen merkitys on kasvanut voimakkaasti. Myös muita uusia kuten bio- ja cleantech toimintaan, hyvinvointiin, kulttuuriin, luoviin aloihin, matkailuun ja ympäristöön liittyviä kasvavia aloja on tuettava Suomen elinkeinorakenteen vahvistamiseksi ja monipuolistamiseksi. Taloudelliseen tasapainoon pyritään edistämällä talouden, työllisyyden ja yritystoiminnan vakaata kehitystä. Kestävä kehittäminen on kaikessa toiminnassa lähtökohtana. Kestävään kehitykseen kuuluvat ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys.
Kolmanneksi tavoitteeksi esitetään kestävää työllisyyden sekä väestön hyvinvoinnin, osaamisen, yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden sekä maahanmuuttajien kotoutumisen edistämistä. Kestävään työllisyyteen pyritään vakauttamalla työvoiman kysyntää ja tarjontaa. Monipuolisella ja korkeatasoisella koulutuksella luodaan edellytyksiä osaamisen, innovatiivisuuden, luovuuden ja uudistumisen vahvistamiselle. Elinkeinorakenteen uudistumisen aiheuttamat muutokset osaamisen laadulle että määrälle asettavat koulutuksen järjestämiselle suuria vaatimuksia. Tämän vuoksi on tärkeää vahvistaa koulutuksen järjestämisestä vastaavien ja alueiden viranomaisten, yliopistojen ja muiden oppilaitosten sekä yrityselämän välistä yhteistyötä. Koulutustarpeiden ennakointi on entistä merkittävämmässä asemassa. Aluekehittämisen kaikkien toimien tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta ja syrjäytymistä sekä edistää kaikkien oikeutta osallistua, kehittyä ja saada palveluita. Erilaisuuteen perustuva monimuotoisuus olisi nähtävä hyödynnettävissä olevana voimavarana. Sosiaaliseen osallisuuteen kuuluu yhteisöön osallistuminen ja siinä osallisena eläminen. Sosiaalinen osallisuus aluekehittämisen tavoitteena tarkoittaa muun muassa osallisuutta työelämään. Sosiaalisen osallisuuden kääntöpuolena on sosiaalinen syrjäytyminen. Syrjäytymisellä tarkoitetaan yhteisöllisen toiminnan ulkopuolelle joutumista. Osallisuuden lisääminen voi olla sekä yksilön aktivointia että yhteisöllisen osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuuksien lisäämistä.
Maahanmuuttajien kotouttamisen tarkoituksena on edistää maahanmuuttajien yhdenvertaista osallisuutta yhteiskunnan eri osa-aluilla sekä vahvistaa maahanmuuttajien osaamisen hyödyntämistä elinvoimatekijänä. Osana kotoutumista edistetään myös kansainvälistä suojelua saavien kuntiin ohjaamista. Kotouttaminen sisältää eri viranomaisten ja kolmannen sektorin aktiivisia toimia, kuten suomen tai ruotsin kielen opetusta, aktiivisia työllistymistä ja osaamisen kehittämistä tukevia toimia samoin terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä.
Neljäntenä tavoitteena olisi vähentää alueiden välisiä ja sisäisiä kehityseroja ja kannustaa käytettävissä olevien voimavarojen täysimääräiseen käyttöönottoon kestävällä tavalla. Alueen kehittyneisyyseroja vähentäviä toimenpiteitä voisivat olla alueen infrastruktuurin, erilaisten palvelujen saatavuuden ja riittävien tieto- ja liikenneyhteyksien turvaaminen. Myös alueelle sopivan yritystoiminnan kehittäminen ja tarvittavan koulutuksen tarjoaminen ovat keskeisiä keinoja alueiden välisten kehityserojen pienentämiseksi. Alueilla, jotka ovat jääneet tai jäämässä jälkeen muun maan kehityksestä, vaikeimpia ongelmia ovat työttömyys ja syrjäytyminen. Erilaisten voimavarojen käyttöönottoa tulee tehostaa.
Viidentenä tavoitteena olisi parantaa alueiden omia vahvuuksia ja erikoistumista sekä edistää niiden kulttuuria. Alueet ovat erilaisia ja tuloksekkainta alueen kehittämistä on tunnistaa kunkin alueen omat vahvuudet ja vahvuusalueisiin perustuva erikoistuminen. Alueen erikoistuessa sellaiseen osaamiseen ja osaamisen hyödyntämiseen, johon sillä on elinkeinorakenteensa ja edellytystensä perusteella kasvupohjaa, se vahvistaa kilpailukykyään.
Kuudenneksi tavoitteeksi ehdotetaan elinympäristön laadun parantamista ja kestävää alue- ja yhdyskuntarakennetta ja saavutettavuutta. Elinympäristö muodostuu rakennetusta ja luonnonympäristöstä. Elinympäristöön kuuluvat myös sosiaaliset ja toiminnalliset, elämän laatuun ja elinolosuhteisiin vaikuttavat tekijät. Laadukas elinympäristö muodostaa kokonaisuuden, jossa eri väestöryhmillä on mahdollisuus jokapäiväisen elämänsä sujuvaan järjestämiseen, asumiseen, työssäkäyntiin, palveluiden käyttämiseen ja harrastuksiin, ulkoiluun sekä myös yksityisyyteen. Elinympäristöön vaikutetaan muun muassa kaavoituksella ja rakentamisen ohjauksella. Alueen saavutettavuutta edistetään alueen infrastruktuurin, erilaisten palvelujen saatavuuden ja riittävien tieto- ja liikenneyhteyksien turvaamisella sekä logistiikan kehittämisellä.
5 §.Vastuu alueiden kehittämisestä. Pykälässä määriteltäisiin kokoavasti alueiden kehittämisen vastuu ja siihen liittyvät keskeiset tehtävät. Pykälän 1 momentin mukaan vastuu alueiden kehittämisestä on maakunnilla ja kunnilla alueillaan. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin alueiden kehittämisestä vastaavat toimijat. Valtio vastaisi valtakunnallisesta alueiden kehittämisestä kuten nykyisin. Alueiden kehittäminen ja aluekehittämisviranomaisen tehtävät kuuluisivat maakuntalakia koskevan ehdotuksen 6 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan maakunnalle. Maakunnan alueiden kehittämisvastuulla tarkoitetaan tässä laissa maakunnan aluekehittämisviranomaisen tehtäviä sekä maakunnallisen tason aluekehittämistyötä.
Aluekehittämisviranomaisen tehtävillä tarkoitetaan kaikkia nykyisiä alueiden kehittämisestä ja rakennerahastojen hallinnoinnista annetussa laissa maakuntien liitoille osoitettuja tehtäviä. Maakunnalle kuuluisi lisäksi myös sellaisia alueiden kehittämisen kokonaisuuteen kuuluvia tehtäviä, joista osa on kuulunut maakuntien liittojen aluekehittämisviranomaisen tehtävään ja osa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) elinkeinojen kehittämistehtävään. Tällaisia ovat muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön maakuntalain 6 §:n kohdan 9 mukainen alueiden elinkeinoelämän ja innovaatioympäristöjen kehittämiseen ja rahoittamiseen liittyvän koulutuksen ja osaamisen kehittäminen sekä kulttuurin edistäminen.
Koulutuksella ja osaamisen kehittämisellä tarkoitetaan maakunnassa erityisesti elinikäistä ohjausta ja elinikäisen ohjauksen palvelujen koordinointia. Elinikäisellä ohjauksella vaikutetaan työllistymisen kannalta tärkeän osaamisen hankkimisen sekä koulutus ja työurien rakentamiseen, vähennetään koulukeskeytyksiä, nopeutetaan työhön siirtymistä, pidennetään työuria sekä parannetaan kansalaisten osallisuutta. Kulttuurin edistämisellä tarkoitetaan toimia, joilla maakunnassa edistetään aineettoman tuotannon syntymistä, kasvun ja jakelun edellytyksiä sekä niiden monipuolista kehittymistä ja kulttuurin matkailullista tuotteistamista. Kulttuuria edistävät toimet liittyvät pyrkimykseen vahvistaa luovan talouden kehittymisen edellytyksiä maakunnassa. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla alueiden kehittämisen työkalut ovat pitkälti opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksessa, erityisesti hallinnonalan toimijoiden kuten korkeakoulujen ja koulutuksen järjestäjien ohjaus.
Pykäläehdotuksen mukaan aluekehittämisviranomaisen tulisi tehdä yhteistyötä alueen kuntien kanssa. Koska alueiden kehittäminen on monimuotoista eri toimijoiden sekä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla tehtävää työtä, laissa todettaisiin, että kunnat vastaavat edelleen oman alueensa kehittämisestä. Säännös olisi informaatioluonteinen. Kunnat hoitavat monia alueiden kehittämisen kannalta merkittäviä osa-alueita kuten elinvoimaan ja fyysiseen toimintaympäristöön, kulttuuriin, koulutukseen ja muuhun paikalliseen kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Maakunta yhteen sovittaa näitä tehtäviä maakunnan alueen kokonaisuuden kehittämiseksi.
Myös erilaisilla kuntien yhteistyöorganisaatioilla voi olla alueiden kehittämiseen liittyviä tehtäviä, ja niiden asiantuntevuus on tärkeää huomioida. Kunnat delegoivat usein merkittäviäkin aluekehittämisensä kokonaisuuteen liittyviä tehtäviä esimerkiksi kuntien kehittämisyhtiöille. Kunnat ovat myös Euroopan unionin lainsäädännön mukaan keskeisiä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kumppaneita.
Pykälän 2 momentin perusteella työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi valtakunnallisesti alueiden kehittämisestä ja siihen liittyvästä yhteensovittamisesta. Valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003 sellaisena kuin se on ohjesäännössä 905/2009) mukaan työ- ja elinkeinoministeriölle kuuluu alueiden kehittäminen. Alueiden kehittäminen on luonteeltaan laaja-alaista sekä sisällöltään että toimijoiltaan, joten työ- ja elinkeinoministeriön keskeisenä tehtävänä on alueiden kehittämiseen liittyvien asioiden yhteensovittaminen ja yhteistyön koordinointi. Yhteistyötä tehdään muun muassa ministeriöiden, maakuntien, kuntien, järjestöjen, korkeakoulujen, ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja tutkimuslaitosten kanssa, kuten nykyisin. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi keskeisten aluekehittämiseen liittyvien asiakirjojen valmistelusta yhteistyössä muiden alueiden kehittämisen toimijoiden kanssa. Esimerkiksi valtioneuvoston hallituskaudeksi laadittavat valtakunnalliset alueiden kehittämisen painopisteet laaditaan yhteistyössä ministeriöiden kanssa ja valmistelussa kuullaan laajasti maakuntia sekä muita aluekehittämisen kannalta keskeisiä tahoja. Aluekehittämisestä ja sen toteuttamisesta vastaisivat oman hallinnonalansa osalta kaikki ministeriöt, erityisesti valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö ja ympäristöministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi myös kansallisten rakennerahasto-ohjelmien valmistelusta kumppanuudessa ja yhteistyössä ministeriöiden, maakuntien sekä muiden alueiden kehittämisen tai muutoin ohjelmien toteuttamisen kannalta keskeisten tahojen kanssa. Suomen kannat EU:n koheesiopolitiikassa linjataan hallituksen EU-asioita käsittelevässä ministerivaliokunnassa. Ministerivaliokunnalle asiat valmistellaan työ- ja elinkeinoministeriön johtamassa EU-asiain komitean jaostossa 4 (alue- ja rakennepolitiikka), jossa ministeriöiden lisäksi maakunnat ja sosiaali- ja talouselämää edustavat järjestöt ovat keskeisesti mukana.
Rakennerahastoja koskevat tehtävät koskevat ohjelmakautta 2014–2020. Vuonna 2021 alkavaa ohjelmakautta varten työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee yhteistyössä kansalliset rakennerahasto-ohjelmat huomioiden maakuntien itsehallinto. Tarkemmin asiasta säädetään, kun ohjelmakauden lähtökohdat tarkentuvat Euroopan unionin tasolla.
Pykälän 3 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi jäsenvaltiolle kuuluvasta vastuusta rakennerahasto-ohjelmassa, Euroopan unionin ulkorajayhteistyön ja Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa sekä vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston osalta. Lisäksi ehdotetaan, että maakunnat vastaisivat alueitaan koskevien rakennerahasto-ohjelmaehdotusten laatimisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelisi kansalliset ehdotukset valtioneuvoston käsittelyä varten maakuntien, ministeriöiden ja muiden alueiden kehittämisen kannalta keskeisten tahojen kanssa yleisasetuksen 5 artiklan mukaisessa kumppanuudessa.
Pykälän 4 momentin perusteella työ- ja elinkeinoministeriö hoitaisi rahasto-ohjelman kansallisia hallinto- ja todentamisviranomaisen tehtäviä siltä osin kuin niitä ei ole siirretty välittävien toimielimien tehtäviksi. Ministeriö sovittaisi yhteen maakuntien aluekehittämistehtävään liittyvien maakuntaohjelmien valmistelua ja toimeenpanoa. Ministeriön tehtävä rajoittuisi kuitenkin vain menettelyiden ja aikataulujen ja muiden käytännön asioiden yhteensovittamiseen ei esimerkiksi maakuntaohjelmien varsinaisiin sisältöihin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että maakunnat vastaisivat alueellaan aluekehittämisen strategisesta kokonaisuudesta ja maakunnan yleisestä kehittämisestä sekä siihen liittyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä ja yhteistyöstä valtion viranomaisten, alueen keskuskaupunkien ja muiden kuntien, korkeakoulujen sekä muiden alueiden kehittämiseen osallistuvien tahojen kanssa sekä Lapin maakunnassa saamelaiskäräjien kanssa sekä tarvittaessa muiden maakuntien kanssa. Maakunta kehittäisi alueensa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ottaen huomioon kuntien erilaisista lähtökohdista johtuvat tarpeet ja vahvuudet. Maakunta vastaisi myös alueellisesta ennakoinnista ja siihen liittyvästä yhteensovittamisesta niin, että ennakointiin käytettävät resurssit hyödynnettäisiin mahdollisimman tehokkaasti.
Maakunnan tehtävä vastata aluekehittämisen strategisesta kokonaisuudesta liittyy pykälän 1 momentin mukaiseen maakunnan aluekehittämisviranomaisen tehtävään. Aluekehittämisviranomaisen tehtävä on tarkoitettu tulkittavan laajasti. Osin tehtävistä säädetään tässä laissa. Lisäksi aluekehittämisviranomaisen tehtävään sisältyy vastuu kehittää aluettaan sen omista lähtökohdistaan sen mukaan kuin se katsotaan tarpeelliseksi. Alueiden kehittämiseen liittyvät tehtävät ovat monipuolisia ja niitä ovat toteuttamassa useat eri tahot. Tämän vuoksi on tärkeää, että kehittämistyötä tehdään yhdessä eri toimijoiden kanssa. Keskeisiä toimijoita ovat kunnat, valtion viranomaiset ja erilaiset järjestöt sekä alueen yrittäjät. Myös kansainväliset toimijat voivat olla merkittäviä kumppaneita. Yhteistyökumppanit määräytyisivät kuitenkin käsiteltävän asian mukaan, esimerkiksi kaupunkien ja maaseudun paikallisesta kehittämisestä vastaavat organisaatiot ovat kuntien ohella merkittäviä paikallisen toiminnan kehittäjiä. Maakunnan keskuskaupunkien vaikutus maakunnan elinkeinoelämään on keskeinen ja maakunnan ja keskuskaupungin yhteistyö on välttämätöntä molempien osapuolten tehtävien hoitamiseksi. Koska maakunnan kehitys perustuu paljolti siihen, että koulutuksen suunnittelussa huomioidaan myös alueen tarpeet, on yhteistyö korkeakoulujen, ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja muiden oppilaitosten kanssa tärkeää. Lapin maakunnassa yhteistyön saamelaiskäräjien kanssa olisi oltava sillä tavoin säännönmukaista, että saamelaiskäräjillä olisi perustuslain mukainen mahdollisuus vaikuttaa omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeviin asioihin. Momentissa esitetty maakunnan tehtävä kehittää alueensa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä perustuu käytännössä alueen kehityksen ennakointiin, seuraamiseen ja arviointiin sekä näiden perusteella tehtäviin strategisiin valintoihin ja toimenpiteisiin. Pykälän mukaan kehittämistyössä tulee ottaa huomioon erityisesti kuntien erilaisista lähtökohdista johtuvat tarpeet ja vahvuudet, mutta globaalissa maailmantaloudessa maakunnan kehitykseen vaikuttaa, pystyykö se tukemaan yritysten verkostoitumista ja kilpailukykyä sekä kansallisilla että kansainvälisillä markkinoilla. Momentin mukaan alueellinen ennakointi ja siihen liittyvä yhteensovittaminen kuuluisi maakunnan tehtävään. Alueellinen ennakointityö on aikaisemmin ollut jakautunut muun muassa maakuntien liittojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten välillä, jota liitot ovat sitten sovittaneet yhteen. Maakuntien liittojen ja ELY-keskusten alueellisten ennakointitehtävien kokoaminen maakunnan tehtäväksi antaisivat jatkossa hyvät puitteet alueellisen ennakointityön selkeytymiselle ja sisällön monipuolistumiselle. Maakuntalain 6 pykälän 10 kohdassa maakunnan tehtäväksi on määrätty lisäksi alueellinen koulutustarpeiden ennakointi.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin alueiden kehittämiseen liittyvien ohjelmien seurannasta ja arvioinnista. Pääperiaatteena on, että ohjelmia laadittaessa sovitaan ohjelmien keskeisistä tavoitteista ja tavoitelluista tuloksista sekä indikaattoreista, joilla saavutuksia mitataan. Ohjelman laatimisesta vastaava taho vastaisi arvioinnin ja seurannan käytännön järjestämisestä ja siitä, että arviointi ja seuranta on riittävää. Euroopan unionin rakennerahastoista rahoitettavissa ohjelmissa noudatetaan lisäksi Euroopan unionin lainsäädäntöä.
6 §.Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelman hallinnointi. Pykälässä säädettäisiin rakennerahasto-ohjelman hallinnoinnista. Voimassa olevassa lainsäädännössä olevat Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia koskevat säännökset ehdotetaan otettavaksi siirtymäsäännöksiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että työ- ja elinkeinoministeriö toimisi rakennerahasto-ohjelman hallinto- ja todentamisviranomaisena. Näistä tehtävistä säädetään pääosin Euroopan unionin lainsäädännössä, tässä laissa tai alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta annetussa laissa ( / ).
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtiovarainministeriön valtionvarain controller toiminnon yhteydessä toimiva tarkastusviranomainen hoitaisi tarkastusviranomaiselle Euroopan unionin lainsäädännössä sekä tässä laissa ja alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta annetussa laissa säädetyt tehtävät. Se vastaisi myös yleisasetuksen 124 artiklan 2 kohdan mukaisen riippumattoman tarkastusviranomaisen tehtävistä.
Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin välittävän toimielimen tehtävät yleisellä tasolla. Näitä ovat tuen myöntäminen, maksaminen ja seurantaan liittyvät tehtävät. Tarkemmin niistä säädettäisiin alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta annetussa laissa.
Pykälän 4 momentissa nimettäisiin välittävät toimielimet, joita olisivat maakunnat, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä Innovaatiorahoituskeskus Business Finland, jonka nimiseksi valtion viranomaiseksi (rahoituskeskus) aikaisempi Innovaatiorahoituskeskus Tekes muuttui vuoden 2018 alussa. Välittävien toimielinten tulee täyttää niille Euroopan unionin ja muualla kansallisessa lainsäädännössä asetetut edellytykset ennen kuin ne voivat toimia välittävän toimielimen tehtävässä.
Pykälän 5 momentissa esitetään, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hallintoviranomaisen, todentamisviranomaisen ja tarkastusviranomaisen tehtävistä sekä välittäville toimielimille asetettavista edellytyksistä ja tehtävistä.
7 §.Euroopan globalisaatiorahasto. Euroopan globalisaatiorahaston tarkoituksena on tukea globalisaation tai maailman laajuisen talouskriisin vuoksi työttömäksi joutuneita työntekijöitä. Euroopan globalisaatiorahastosta myönnetään tukea maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten välittömänä seurauksena työttömiksi jääneiden eurooppalaisten työntekijöiden integroimiseksi takaisin työelämään, tarkoituksena löytää uusi pysyvä työpaikka.
Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1927/2006 1 päivästä tammikuuta 2007 31 päivään joulukuuta 2013 ulottuvan monivuotisen rahoituskehyksen ajaksi. Asetuksen soveltamisalaa laajennettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 546/2009 osana Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa. Nyt Euroopan globalisaatiorahastosta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:0 1309/2013, jolla kumottiin edellä mainitut aiemmat asetukset. Asetusta sovelletaan jäsenvaltioiden esittämiin hakemuksiin Euroopan globalisaatiorahaston rahoitustuen myöntämiseksi asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisille kohteille. Asetuksen 21 artiklan mukaan jäsenvaltio vastaa ensisijaisesti Euroopan globalisaatiorahaston tukemien toimien hallinnoinnista ja näiden toimien varainhoidon valvonnasta. Jäsenvaltion on nimettävä hallinnosta vastaava taho sekä valvonnasta vastaava taho siten kuin varainhoitoasetuksen 59 artiklan 3 kohdassa tarkemmin säädetään. Näiden nimettyjen elinten on otettava käyttöön vaikuttava ja tehokas valvontajärjestelmä ja varmistettava sen toiminta. Nimettyjen elinten on käytettävä sellaista kirjanpitojärjestelmää, joka tuottaa järjestelmällistä, täydellistä ja luotettavaa tietoa oikea-aikaisesti. Lisäksi näiden nimettyjen elinten tulee antaa varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa luetellut tiedot sekä varmistettava varainhoitoasetuksen 35 artiklan 2 kohdan mukainen tietojen jälkikäteinen julkistaminen. Nimetyissä elimissä on huolehdittava, että tulojen ja menojen hyväksyminen on työjärjestyksessä määritelty vain tietyille henkilöille. Työjärjestyksessä on määriteltävä, jos sallitaan näiden hyväksyjien siirtää hyväksymisvaltuuttaan. Rahaston hallinnoinnista vastaavaksi elimeksi työ- ja elinkeinoministeriössä nimetään alueet ja kasvupalvelut -osasto ja valvonnasta vastaavaksi tahoksi työ- ja elinkeinoministeriön sisäinen tarkastus. Nämä nimeämiset tullaan kirjaamaan ministeriön työjärjestykseen. Pykälän 3 momentin mukaan globalisaatiorahaston tuen saajia olisivat maakunnat, joiden tulisi käyttää varoja siten kuin Euroopan unionin lainsäädännössä tarkemmin säädetään.
8 §.Alueiden uudistumisen neuvottelukunta. Pykälän 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimisi alueiden uudistumisen neuvottelukunta. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan sen tehtävänä olisi sovittaa yhteen ja linjata omalta osaltaan alueiden kehittämisen strategista kokonaisuutta sekä edistää siihen liittyen alueiden kehittämistä keskeisesti vaikuttavien osa-alueiden – kasvupalvelujen mukaan lukien kotoutumisen, maaseudun kehittämisen, hyvinvoinnin, osaamisen, kulttuurin, elinympäristön sekä saavutettavuuden ja turvallisuuden - strategisten linjausten toteuttamista sekä lisäksi 2 kohdan mukaan edistää valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden yhteistyötä. Näillä tarkoitetaan erityisesti alueiden kehittämisen kannalta keskeisiä ministeriöitä sekä maakuntia ja muita tahoja. Neuvottelukunnan linjaukset eivät olisi oikeudellisesti sitovia. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan neuvottelukunta kokoaisi ja välittäisi tietoa alueiden kehityksen tilasta ja kehittämistarpeista. Neuvottelukunnan tehtävänä olisi seurata ja ennakoida alueiden kehitystä ja toimenpiteiden vaikuttavuutta. Lisäksi 4 kohdan mukaan lainsäädännön yhteensovittamiseksi sekä normien purkamiseksi neuvottelukunta käsittelisi myös alueiden kehittämiseen liittyviä keskeisiä uudistuksia. Uudistusten käsittelemisellä tarkoitetaan, että neuvottelukunta saisi tiedoksi eri toimijoiden valmistelemia alueiden kehittämiseen vaikuttavia uudistuksia, keskustelisi niistä ja eri toimijat edistäisivät osaltaan niiden toimeenpanoa. Maakuntalain 14 §:ssä on tarkoitus säätää maakuntatalouden neuvottelukunnasta, joka kokoontuisi julkisen talouden suunnitelman ja valtion talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä sekä tarvittaessa. Tämän lisäksi tarvittaisiin kuitenkin poikkihallinnollinen neuvottelukunta, joka mahdollistaisi laaja-alaisen aluekehittämisen (ml. kasvupalvelujen) strategisen tason kehitystyön, johon voivat osallistua keskushallinnon ja maakuntien lisäksi myös järjestöjen edustajia.
Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto asettaisi neuvottelukunnan ja nimeäisi sen puheenjohtajan. Työ- ja elinkeinoministeriö päättäisi neuvottelukunnan jäsenistön muutoksista. Neuvottelukunta voisi asettaa jaostoja käsittelemään esimerkiksi tarkempaa valmistelua vaativia aiheita, kuten uuteen rakennerahastokauteen tai kasvupalvelujen kehittämiseen liittyviä asioita. Koska neuvottelukunnan tarkoitus on olla eri hallinnonalojen ja maakuntien välinen yhteistyöelin, on perusteltua, että sen nimittäisi valtioneuvoston yleisistunto. Neuvottelukunnalla ei ole itsenäistä päätösvaltaa, mutta se on merkittävä yhteistyömuoto uudessa hallintorakenteessa.
Pykälän 3 momentissa olisi neuvottelukuntaa koskeva asetuksenantovaltuus. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa säännöksiä neuvottelukunnan kokoonpanosta, toimikaudesta sekä säätää tarkemmin 1 momentissa tarkoitetuista tehtävistä.
9 §.Maakunnan yhteistyöryhmä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että maakunnassa tulee olla 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun aluekehittämispäätöksen, maakuntastrategian ja maakuntaohjelman, alueen kehittämiseen vaikuttavien muiden suunnitelmien ja sopimusten sekä kansallisten ja Euroopan unionin osarahoittamisen ohjelmien toimeenpanon strategisesta yhteensovittamista varten maakunnan yhteistyöryhmä. Yhteistyöryhmän keskeisenä tehtävänä olisi lisäksi toimia yleisasetuksen 5 artiklan mukaisena kumppanuuselimenä. Myös jäsenistön kokoonpanoon sovelletaan yleisasetuksen 5 artiklan säännöksiä. Maakunnan tulee huolehtia siitä, että maakunnan yhteistyöryhmän toiminnan ja päätösten valmistelussa on varmistettu riittävä asiantuntemus eri hallinnonalojen toimintojen ja kumppaneiden osalta.
Pykälän mukaan yhteistyöryhmän ja sen jaoston jäseneen sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta sekä vahingonkorvausvastuuta koskevia säännöksiä. Koska maakunnan yhteistyöryhmän tehtäviin kuuluu julkista valtaa sisältäviä tehtäviä, sen toimintaan sovelletaan lisäksi hallinnon yleislakeja. Selkeyden vuoksi säädettäisiin myös siitä, että maakuntaan pysyväisluonteisessa palvelussuhteessa oleva henkilö voidaan valita yhteistyöryhmän jäseneksi. Osa maakunnan yhteistyöryhmää koskevista säännöksistä esitetään laissa alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista sekä kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa annettujen lakien voimaanpanolain 3 pykälän 1 momentin 1 ja 3 kohdissa jäävän voimaan rakennerahastokauden loppuun saakka.
10 §.Alueiden kehittämisen painopisteet ja maakuntaohjelma. Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvosto päättäisi valtakunnallisista alueiden kehittämisen painopisteistä (aluekehittämispäätös). Työ- ja elinkeinoministeriön olisi aloitettava aluekehittämispäätöksen valmistelu, kun hallitus vaihtuu. Aluekehittämispäätös valmisteltaisiin poikkihallinnollisesti eri ministeriöiden kanssa. Valmistelumenettelyyn kuuluisivat myös laajemmat sidosryhmäkuulemiset. Kukin hallitus voisi tarkistaa oman hallituskautensa aikana painopisteet tarvittaessa esimerkiksi hallituksen strategian tarkistamisen perusteella.
Pykälän 2 momentin mukaan maakunta laatisi maakuntalain 35 §:ssä säädetyn maakuntastrategiaan pitkän aikavälin tavoitteiden lisäksi maakuntaohjelman, joka tarkentaisi maakunnan aluekehittämiseen liittyvien tehtävien toimeenpanoa lähivuosina. Maakuntaohjelman hyväksyisi maakuntavaltuusto, kuten se hyväksyy maakuntastrategian. Maakuntaohjelma valmisteltaisiin yhteistyössä kuntien, muiden maakunnan viranomaisten ja muiden alueiden kehittämiseen osallistuvien tahojen kanssa. Lapin maakunnassa saamelaiskulttuuria koskevan osan valmistelisi saamelaiskäräjät. Maakuntastrategiaa tarkentavan maakuntaohjelman laatiminen on osa aluekehittämistehtävää, josta maakunta vastaa. Maakuntaohjelmassa kuvattaisiin maakuntastrategiaa tarkemmin niitä tavoitteita ja painopisteitä, joilla eri viranomaiset ja muut tahot kehittäisivät aluetta lähivuosien aikana. Valtakunnallisen alueiden kehittämisen kokonaisuuden kannalta olisi tärkeää, että maakuntaohjelmassa tarkasteltaisiin alueen kehittämiseen keskeisesti vaikuttavia osa-alueita kuten kasvupalvelujen, maaseudun, hyvinvoinnin, osaamisen, kulttuurin, elinympäristön, saavutettavuuden ja turvallisuuden kehittämistä maakunnassa. Maakuntaohjelmamenettely edistäisi maakunnan toimijoiden välistä yhteistyötä. Tarkoituksena on, että maakuntaohjelmalla vaikutettaisiin maakunnan alueella toimivien viranomaisten toimenpiteisiin. Maakuntaohjelma on osa aluekehittämisjärjestelmää ja sen laatimisesta, sisällöstä ja toimeenpanosta päättää maakunta.
Pykälän 3 momentissa esitetään, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä aluekehittämispäätöksen valmistelusta ja sisällöstä.
11 §.Alueiden kehittämisen keskustelut. Pykälän 1 momentin mukaan valtio ja maakunnat keskustelisivat vuosittain alueiden kehittämisen tavoitteista ja toimeenpanosta. Keskusteluihin voitaisiin kutsua myös muita osallistujia. Keskustelut tukisivat valtion ja maakuntien alueiden kehittämisen yhteistyöprosessia sekä maakuntalain 13 §:ssä tarkoitettuja neuvotteluja. Keskustelujen sisältö, laajuus ja eri hallinnonalojen osallistuminen voisi vaihdella eri vuosina. Hallituksen vaihtuessa keskustelut olisivat laajemmat ja niihin liittyisi aluekehittämispäätöksen valmistelu. Kyse olisi valmistavasta kumppanuusmenettelystä, jossa ei tehdä sitovia ratkaisuja tai päätöksiä. Keskustelujen pohjana käytettäisiin muun muassa aluekehittämisen valtakunnallista ja maakuntakohtaista tilannetta, hallitusohjelmaa, hallituksen aluekehittämispäätöstä, ministeriöiden aluekehittämiseen vaikuttavia keskeisiä strategioita sekä maakuntastrategiaa ja -ohjelmaa. Keskustelut koskisivat horisontaalisia teemoja, jotka nousevat maakuntien ja eri hallinnonalojen esiin nostamiin aluekehittämiseen keskeisesti vaikuttavista osa-alueista (kasvupalvelut mukaan lukien kotouttaminen, maaseudun kehittäminen, hyvinvointi, osaaminen, kulttuuri, elinympäristö, saavutettavuus ja turvallisuus) ja joita käsitellään aluekehittämispäätöksessä ja aluekehityksen tilannekuvassa. Työ- ja elinkeinoministeriö koordinoisi keskustelujen valmistelua ja johtopäätösten laatimista. Johtopäätökset toimisivat osaltaan maakuntalain 13 §:ssä tarkoitettujen neuvottelujen valmisteluaineistona. Johtopäätökset koskisivat maakunnan kehityksen kannalta keskeisiä erityishuomiota vaativia asioita ja tehtäviä, keskeisten strategioiden toteuttamista maakunnassa ja resurssitarpeita.
Pykälän 2 momentin mukaan keskusteluiden tarkoituksena olisi saavuttaa valtion ja maakuntien yhteinen näkemys alueiden kehittämisen tavoitteista ja toimintaedellytyksistä. Keskusteluissa käsiteltäisiin aluekehittämiseen liittyviä, horisontaalisesti merkittäviä, eri hallinnonaloja koskevia ajankohtaisia, sisällöllisesti ja taloudellisesti merkittäviä asioita ja tavoitteita, jotka liittyisivät aluekehittämispäätökseen ja aluekehityksen ajankohtaiseen tilannekuvaan. Tällaisia olisivat esimerkiksi äkillisiin tai positiivisiin rakennemuutoksiin, digitalisaatioon, kansalaislähtöiseen paikalliskehittämiseen sekä maaseudun ja kaupungin vuorovaikutukseen liittyviä asioita, joissa tarvitaan usean hallinnonalan toimenpiteitä. Ministeriöt osallistuisivat alueiden kehittämiseen oman toimialansa omilla työkaluillaan. Alueiden kehittämistä koskevat keskustelut käytäisiin ennen maakuntalain 13 §:ssä tarkoitettuja taloudellisia neuvotteluja.
Valtio ja maakunta valmistautuisivat keskusteluihin molemmat tahoillaan tehden omat, yhteensovitetut esityksensä keskustelussa käsiteltävistä teemoista. Esityksissä tulisi huomioida myös ylimaakunnalliset tavoitteet, kuten kasvuvyöhykkeiden kehittäminen. Maakuntien olisi varmistuttava, että alueen kunnilla ja muilla keskeisillä toimijoilla on riittävät mahdollisuudet vaikuttaa maakunnan esitykseen. Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelisi maakuntakohtaiset keskustelun teemat näiden pohjalta. Keskusteluissa maakuntalähtöisiä aloitteita ja kehittämistyötä tarkasteltaisiin suhteessa valtakunnallisiin tavoitteisiin ja päinvastoin.
Pykälässä määritelty aluekehittämisen sisällöllinen keskustelu ja maakuntalain 13 §:n mukainen taloudellinen neuvottelu yhdessä muodostaisivat talousohjauksen ja julkisen talouden suunnitteluun liittyvän pääneuvotteluprosessin ja edistäisivät maakuntien ja valtioneuvoston välistä yhteistyötä.
12 §.Yhteistyösopimukset. Alueiden kehittämistä koskevien tavoitteiden toteuttamiseksi pykälässä ehdotetaan nykyisen alueiden kehittämislain (7/2014) 45 §:n mukaisen yhteistyösopimusmenettelyn jatkamista. Pykälää tarkennettaisiin säätämällä sopimuskäytännön tarkoituksesta. Sopimuksia olisivat esimerkiksi kaupunkien kasvusopimukset. Yhteistyösopimus voitaisiin laatia valtion, kuntien ja toimenpiteiden rahoittamiseen osallistuvien muiden viranomaisten ja muiden alueiden kehittämiseen osallistuvien tahojen kanssa. Yhteistyösopimuksen olisi oltava yhteensopiva aluekehittämispäätöksen ja asianomaisen maakuntaohjelman kanssa kuten nykyisin. Sen varmistamiseksi asianomainen maakunta osallistuisi sopimuksen valmisteluun. Sopimuksen allekirjoittajien olisi otettava sopimukset huomioon toimintaansa koskevissa suunnitelmissa taloudellisten kehystensä puitteissa.
13 §.Aluejaot. Pykälässä säädettäisiin aluejaoista. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että valtioneuvosto voisi valtioneuvoston asetuksella määrätä maan heikoimmin kehittyneet alueet kehittämistarpeiden perusteella I ja II -tukialueiksi. Aluejako tapahtuisi kokonaisten kuntien ja tarvittaessa myös kuntien osien muodostamien alueiden pohjalta. Alueita määritettäessä otettaisiin huomioon Euroopan unionin alueluokitusjärjestelmä (NUTS) ja hallinnollisista rajoista riippumaton alueiden tunnistaminen sekä tarkemmalla tasolla ainakin alueen työssäkäynti, asiointi, kuntien välinen yhteistyö ja liikenneyhteydet. NUTS-aluejaolla tarkoitetaan eurooppalaista tilastollista alueluokitusta (Nomenclature des Unités Territoriales Statistiques), jonka mukaisesti laaditaan kaikki Euroopan unionin yhteiset alueelliset tilastot. Suomen NUTS-aluejaossa Manner-Suomi ja Ahvenanmaa muodostavat NUTS 1 aluetason ja suuralueet NUTS 2 tason. Hallinnollisista rajoista riippumattomalla alueluokituksella tarkoitetaan menettelyä, jolla luokitellaan alueet paikkatietoihin perustuen ja kuntarajoista riippumatta kaupunki- ja maaseututyyppeihin. Koska aluejakopäätöksillä olisi suora vaikutus eri alueilla sallittuihin tukitasoihin, niistä päättäisi valtioneuvosto. Tukialuepäätös koskee useita eri ministeriöitä ja muita toimijoita ja on tärkeää, että työ- ja elinkeinoministeriön valmistelu on laaja-alaista. Ennen esityksen toimittamista valtioneuvoston käsittelyyn, on esityksestä pyydettävä lausunnot normaalin hallintomenettelyn mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan laajennettavaksi voimassa olevan alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain 47 §:n säännöstä, jonka mukaan valtioneuvosto voi määrätä äkillisiksi rakennemuutosalueiksi sellaiset alueet, joihin kohdistuu tai arvioitaisiin kohdistuvan voimakkaita työpaikkavähennyksiä tai muita äkillisiä alueen talouteen vaikuttavia seikkoja. Alueella tarkoitettaisiin kuntaa, maakuntaa tai työssäkäyntialuetta, johon vaikutukset pääasiassa kohdistuisivat.
Rakennemuutos voisi ehdotetun 2 momentin mukaan koskea alueita, joihin on kohdistunut tai arvioidaan kohdistuvan voimakkaita työpaikkamuutoksia. Siten äkilliseksi rakennemuutosalueeksi voitaisiin määrätä määräajaksi alue, jossa työpaikat ovat vähentyneet merkittävästi teollisuuden tai palvelutuotannon tai muun rakennemuutoksen seurauksena tai elinkeinoelämän kasvu- ja työllisyysnäkymät ovat poikkeuksellisen hyvät ja vaativat eri toimijoiden yhteistyötä kasvua uhkaavien pullonkaulojen estämiseksi (positiivinen rakennemuutos). Käytännössä rakennemuutos koskee toisinaan kokonaista toimialaa, ja sen vaikutukset voivat kohdistua useille alueille samaan aikaan. Muutosten tulee olla merkittäviä ja laaja-alaisia vaikutuksiltaan. Työ- ja elinkeinoministeriö aluekehittämisestä vastaavana ministeriönä koordinoisi äkillisen rakennemuutoksen toimia kansallisella tasolla.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin saaristoalueiden määräämisestä tukialueiksi kuten voimassa olevan aluekehittämisestä ja rakennerahastojen hallinnoinnista annetun lain 47 §:n 4 momentissa. Säännöksen mukaan valtioneuvosto voisi määrätä kunnan ja sellaisen muun kunnan saaristo-osan, johon valtioneuvosto on päättänyt sovellettavaksi saaristokuntaa koskevia säännöksiä, I tai II -tukialueeksi. Ennen valtioneuvoston käsittelyä asiassa tulisi kuulla saariston kehityksestä annetun lain (494/1981) 14 §:ssä tarkoitettua saaristoasiain neuvottelukuntaa.
3 luku Kasvupalvelut ja niiden järjestäminen
14 §.Kasvupalvelut ja yhteistyön järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin kasvua edistävien palvelujen järjestämistehtävien yhteensovittamisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kasvupalveluita järjestettäisiin ja tuotettaisiin valtakunnallisesti ja maakunnallisesti. Valtakunnallisia kasvupalveluja olisivat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan virastojen ja yhtiömuotoisten toimijoiden tämän lain tavoitteita edistävät palvelut. Näitä ei määriteltäisi tässä laissa, vaan palvelut määritellään kutakin toimijaa koskevassa erityislainsäädännössä taikka tulosohjauksen tai omistajaohjauksen yhteydessä. Työ- ja elinkeinoministeriö varmistaa jatkossakin hallinnonalansa ohjauksella kulloinkin tarkoituksenmukaisten palvelujen saatavuuden ja palveluntarjoajien yhdenmukaisen toiminnan. Keskeisiä toimijoita ovat Team Finland -toimijat eli Innovaatiorahoituskeskus Business Finland (ennen 1.1.2018 Tekes), Business Finland Oy (ennen 1.1.2018 Finpro Oy), Finnvera Oyj ja Suomen Teollisuussijoitus Oyj. Kasvupalveluihin lukeutuvia tehtäviä voi olla muillakin toimijoilla, kuten Patentti- ja rekisterihallituksella. Valtakunnallisten kasvupalvelujen tarjoajien tulisi yhdessä varmistaa johdonmukainen ja asiakastarpeisiin vastaava palvelutarjonta sekä toimia tiiviissä yhteydessä maakunnallisten kasvupalveluiden järjestäjätoimintojen kanssa.
Maakunnan olisi järjestettävä käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisina kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Kasvupalvelut olisivat harkinnanvaraisia, eikä palvelujen käyttäjillä olisi subjektiivista oikeutta niihin. Tarvetta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota asiakasryhmien ja yksittäisten asiakkaiden tarpeisiin henkilö- ja yritysasiakkaiden tarpeisiin kestävän taloudellisen kasvun, yrittäjyyden, yritystoiminnan edellytysten, työmarkkinoiden toimivuuden ja kotoutumisen edistämiseksi. Tarpeella ei tarkoitettaisi yksittäisen asiakkaiden kokemaa palvelutarvetta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kasvupalvelujen yhteensovittamisesta eri toimijoiden kesken ja kasvupalvelujen kanssa samankaltaisten kuntien yleisen toimialan elinvoimatehtävien huomioimisesta kasvupalveluja järjestettäessä. Kasvupalvelut tulisi järjestää rakentamalla valtion, maakunnan ja kunnan järjestämistä palvelusta alueen asukkaiden ja yritysten tarpeisiin nähden tarkoituksenmukaisia eri palvelujen ja palvelujen järjestäjien yhdistelmiä Maakuntien tulee kasvupalveluja järjestäessään ja tuottaessaan huomioida alueen kuntien kuntalain (410/2015) 7 §:n mukaiset kunnan itsehallinnon nojalla itselleen ottamat tehtävät (kunnan yleinen toimiala) ja niiden olisi tehokkaasti yhteen sovitettava maakuntien kasvupalvelut ja kuntien elinvoimatehtävät. Maakunnalliset kasvupalvelut saattavat pitää sisällään myös sellaisia palveluja, joita hyvin vastaavia järjestetään valtion toimesta valtakunnallisesti tai maakuntien alueella kuntien toimesta. Elinvoimatehtävät kuuluvat kuntien yleiseen toimivaltaan. Yhteensovittamisella tarkoitetaan myös sitä, ettei maakunta laajenna palveluvalikoimaansa epätarkoituksenmukaisesti toimintaan, jota esimerkiksi kunta jo tarjoaa tietyllä alueella. Kasvupalvelulain tarkoituksena on lähentää julkisen palvelun järjestämistasoja (kunta-maakunta-valtio) toisiinsa yhteen sovittamalla julkisia panostuksia ja siten synnyttää vahvempaa lisäarvoa asiakkaille ja talouden kasvulle. Kunnat ja erityisesti suuremmat kaupungit panostavat merkittävästä yleisen toimialansa puitteissa elinvoimaa ja kilpailukykyä edistäviin toimenpiteisiin. Maakunnan ja kuntien on siten tärkeää yhdessä suunnitella alueen toimenpiteiden kokonaisuus, jossa maakunnan kasvupalvelutehtävä ja kuntien elinvoimatehtävä tukevat ja täydentävät toisiaan. Ehdotettu laki ei kuitenkaan rajoita eikä puutu kuntien mahdollisuuteen tarjota omia palveluitaan alueellaan.
Säännös ei velvoittaisi kuntia. Yhteensovittamisella ei rajoitettaisi kuntien mahdollisuutta järjestää omia palveluitaan, mutta maakunnan tulisi ottaa huomioon kuntien järjestämät palvelut kasvupalveluja järjestäessään.
Kasvua edistävien palvelujen järjestämistehtävien yhteensovittamisen tarkoituksena on ehkäistä valtakunnallisten ja maakunnallisten kasvupalvelujen perusteetonta päällekkäisyyttä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös sähköisten asioinnin huomioimisesta järjestäjien tehtävien keskinäisessä yhteensovittamisessa. Palveluissa tulisi ensisijaisesti hyödyntää sähköistä asiointia, joten kasvupalvelujen järjestäminen edellyttää toimivia digitaalisia ratkaisuja, jotka ottavat huomioon asiakkaiden valmiudet ja palvelun tavoitteet. Sähköisten palvelujen tulee olla esteettömiä.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin siitä, että palvelujen järjestäjät ja tuottajat voisivat suunnitella, kehittää ja toteuttaa maakuntien ja kuntien palvelujen muodostamia kokonaisuuksia yhteistyössä. Palveluhankintojen yhteistyön keinona voitaisiin hyödyntää allianssimallia. Toimintamallissa maakunta sopisi kasvupalvelujen ja kuntien elinvoimapalvelujen suunnittelun, kehittämisen ja totuttamisen hankinnoista allianssimallia käyttäen alueensa kuntien kanssa. Allianssimallilla voitaisiin yhdistää maakunnan ja kuntien resurssit ja tavoitteet. Malli mahdollistaa maakunnallisten yritys- ja työllisyyspalveluresurssien ja kuntien elinvoimapanosten tehokkaan yhteensovittamisen. Allianssia voitaisiin liittää mukaan myös maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ja kuntien hyvinvointi- ja terveyspalveluja. Maakunta ja allianssiin halukkaat kunnat kilpailuttaisivat yhdessä hankintalain 21 §:n mukaisesti mukaan otettavat palveluntuottajat. Lain 24 §:n 3 momentin mukaan kunta ei voi olla kasvupalvelujen tuottajana maakunnalle. Maakunta ja kunta voisivat sopia, miltä osin maakunnan omaa kasvupalvelutuotantoa ja kuntien omaa elinvoimapalvelujen tuotantoa otettaisiin mukaan allianssissa järjestettäväksi. Allianssihankkeen osapuolina olisivat maakunta, kunnat sekä yksityiset ja kolmannen sektorin palvelun tuottajat, jotka suunnittelisivat ja toteuttaisivat hankkeen yhdessä.
15 §.Valtakunnalliset kasvupalvelut. Pykälän mukaan työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi järjestäjänä valtakunnallisesti tuotettavista kasvupalveluista. Tässä laissa ei säädettäisi valtakunnallisten kasvupalvelujen sisällöstä eikä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan valtakunnallisten toimijoiden, kuten esimerkiksi Finnvera Oyj:n tai Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandin toiminnasta Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan valtakunnallisista kasvupalveluiden toimijoista ja niiden tuottamista palveluista sekä esimerkiksi Finnveran, Tesin ja Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandin toimivallasta rahoituspäätösten tekemiseksi säädettäisiin erikseen. Muita valtakunnallisia toimijoita olisivat esimerkiksi Business Finland Oy ja Suomen Teollisuussijoitus Oy.
16 §.Maakunnalliset kasvupalvelut. Pykälässä säädettäisiin maakunnan järjestämistä kasvupalveluista. Maakunnan tehtäväalasta säädetään maakuntalain 6 §:n 1 momentissa, eikä maakunnalla ole yleistä toimialaa. Maakunnalliset kasvupalvelut kattaisivat maakuntalain 6 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaiset työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan tehtävät. Tässä laissa ei rajoitettaisi kuntien mahdollisuuksia tarjota omia palveluitaan alueellaan.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maakunnallisista kasvupalveluista, jotka maakunnalla olisi velvollisuus järjestää. Näihin minimipalveluihin kuuluisivat palvelut työmarkkinoiden toimivuuden ja osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi sekä maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi. Säännöksellä varmistettaisiin osaltaan Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden noudattamista. Suomen ratifioimat International Labour Organization (ILO) sopimukset velvoittavat muun muassa työnvälityksen, ammatinvalinnanohjauksen ja työllistymistä tukevan koulutuksen järjestämiseen. ILOn yleissopimus (nro 142) koskien ammatinvalinnan ohjauksen ja ammattikoulutuksen osuutta kehitettäessä inhimillisiä voimavaroja vuodelta 1975 edellyttää kokonaisvaltaisen ja yhteen sovitetun ammatinvalinnan ohjauksen ja ammatillisen koulutuksen järjestämistä tukemaan työllisyyttä erityisesti julkisen työnvälityksen avulla (SopS 46/1978).
Maakunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvista palveluista säädettäisiin julkisista rekrytointi- ja osaamisen kehittämispalveluista annetussa laissa. Maakunta järjestäisi alueellaan kasvupalveluina myös kotoutumista edistäviä palveluita siten kuin siitä säädetään laissa kotoutumisen edistämisestä. Rekrytointi- ja osaamisen kehittämispalveluita sekä kotoutumisen edistämistä koskevat hallituksen esitykset on tarkoitus antaa eduskunnalle toukokuussa 2018.
Rekrytointipalvelut vastaisivat voimassa olevan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaisia työnvälityspalveluja työnantaja- ja henkilöasiakkaille. Osaamisen kehittämispalveluina maakunnan tulisi järjestää ammatinvalinta- ja uraohjausta sekä kasvupalvelukoulutusta. Kasvupalvelukoulutus korvaisi nykyisen työvoimakoulutuksen siltä osin kun kyse on ammatillisesti suuntautuneesta koulutuksesta, jonka tavoitteena ei ole tutkinnon tai sen osan suorittaminen. Lisäksi kasvupalvelukoulutuksena järjestettäisiin yrittäjyyskoulutusta ja kotoutumiskoulutusta siten kuin laissa kotoutumisen edistämisestä säädettäisiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maakunnan velvollisuudesta varata määrärahoja palkkatuen myöntämiseen. Palkkatuen myöntämisestä säädettäisiin erikseen laissa alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin muista palveluista, joita maakunta voisi järjestää tai jotka maakunta voisi myös jättää järjestämättä, jos se katsoo, että alueen palvelutarve tulee esimerkiksi kuntien järjestämillä palveluilla täytetyksi. Maakunta voisi päättää järjestää kasvupalveluja yritystoiminnan ja yrittäjyyden sekä kansainvälistymisen edistämiseksi sekä palveluja, jota luovat edellytyksiä innovaatioiden kehittämiselle. Näistä palveluista ei säädettäisi erikseen. Palvelut voivat käsittää esimerkiksi neuvontaa ja valmennusta.
Pykälän 4 momentti sisältää viittaussäännöksen lakiin alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta, jossa säädettäisiin myönnettävistä harkinnanvaraisista tuista ja avustuksista. Hallituksen esitys laiksi alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle toukokuussa 2018. Maakunnat voisivat tarjota rahoituspalveluja yritysten kehittämiseen sekä niihin liittyvää ohjausta valtakunnallisiin kasvupalveluihin, tukea yritysten kuljetuskustannuksiin, tukea julkisoikeudellisten ja yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden kehittämis- ja investointitoimintaan sekä palkkatukea, starttirahaa ja työolosuhteiden järjestelytukia.
Rahoituspalvelut kytkeytyisivät osaksi muita maakunnallisia kasvupalveluita. Rahoitus voi muodostua kansallisesta julkisesta rahoituksesta ja Euroopan unionin rahoituksesta sekä maakuntien yleiskatteellisesta rahoituksesta. Rahoitukseen voi sisältyä myös yksityistä rahoitusta.
17 §.Kasvupalvelujen valtakunnallisten tietojärjestelmien ja alustojen käyttövelvoite. Pykälän 1 momentin mukaan maakunnan ja sen tytäryhteisön, joka ei toimi kilpailutilanteessa markkinoilla, on käytettävä jäljempänä 31 §:n 1 momentissa tarkoitettuja kasvupalveluja tukevia tietojärjestelmiä ja alustoja, ellei muun palveluntuottajan tarjoaman palvelun käyttö ole tietyssä toiminnassa tai asiassa taikka sen osassa välttämätöntä taloudellisesta, toiminnallisesta, teknisestä tai muusta vastaavasta perustellusta syystä. Käyttövelvoite olisi yhdenmukainen maakuntalain 119 §:ssä tarkoitetun palvelukeskusten palveluja koskevan käyttövelvoitteen kanssa. Käyttövelvoitteen avulla varmistettaisiin yhdenmukaisia tietoja keräävien, tuottavien ja välittävien järjestelmien toimivuus ja hyödyntäminen esimerkiksi palvelujen saatavuuden ja työvoiman liikkuvuuden edistämisen tarkoituksessa.
Pykälän 2 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin 31 §:n 1 momentissa tarkoitetuista valtion ja maakuntien yhdessä käyttämistä tietojärjestelmistä ja alustoista. Asetuksella säädettäisiin esimerkiksi kasvupalvelujen monikanavaisen asiakaspalvelun järjestelmäalustasta. Monikanavaisella asiakaspalvelulla tarkoitetaan verkkoasioinnin tuen, puhelinpalvelujen, chat-palvelun, videoyhteyden, sosiaalisen median palvelujen ja verkkoalustojen kautta tarjottavaa neuvontapalvelua henkilö-, yritys- ja työnantaja-asiakkaille. Ennen valtioneuvoston asetuksen antamista olisi kuultava maakuntia ja tarvittavassa laajuudessa maakuntien tytäryhteisöjä.
18 §.Maakunnan järjestämisvastuu. Pykälässä säädettäisiin tehtävistä, jotka kuuluisivat maakunnan järjestämisvastuuseen. Pykälän 1 momentin mukaan kasvupalvelujen järjestämiseen kuuluisi maakuntalain 7 §:ssä säädetyn lisäksi kasvupalvelujen tuottajien valinta sekä kasvupalvelujen saatavuuden varmistaminen siten, että asiakas voisi mahdollisimman monen palvelun osalta valita tarvitsemansa palveluntuottajan useammasta kuin yhdestä vaihtoehdosta. Näin maakunnan tulisi rakentaa järjestelmä, joka tukee kilpailullisuutta. Pykälän 1 momentti liittyisi 22 §:ään koskien palvelutuotannon rakennetta. Valitseminen ja valinnan mahdollisuuksien järjestäminen riippuu maakunnan valitsemasta tuotantorakenteesta. Ehdotettu 22 § sisältäisi maakunnan palvelujen tuottamisen tapojen mahdollisuuksien valikoiman, jonka hyödyntäminen riippuu maakunnan strategiasta ja muista päätöksistä. Valinnanvapauden laajuus voisi toteutua eri laajuisena eri maakunnissa, riippuen siitä, miten maakunta rakentaa palvelutuotantonsa ja miten palvelumarkkinat toimivat maakunnan alueella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maakunnan velvollisuuksista asiakasta kohtaan. Maakunnan olisi huolehdittava asiakkaan kasvupalveluihin liittyvistä oikeuksista, velvollisuuksista ja etuuksista tiedottamisesta siten kuin maakuntalain 28 §:ssä säädetään sekä palvelujen käyttöön liittyvästä ohjauksesta ja neuvonnasta hallintolain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi maakunnan olisi tuettava asiakasta kasvupalveluihin liittyvän valinnanvapauden käyttämisessä. Maakunta tukee asiakasta valinnanvapauden käyttämisessä ylläpitämällä 26 §:n 1 momentissa tarkoitettua hyväksyttyjen palveluntuottajien luetteloa ja esimerkiksi tiedottamalla tehokkaasti valinnanvapauden piirissä olevista palveluista ja neuvomalla palvelujen valitsemisessa. Kaikkia maakunnan palveluntuottajia koskevan tiedon tulisi olla selkeästi ja tasapuolisesti saatavilla.
Pääsääntöisesti asiakas ohjautuisi asiakasryhmänsä (asiakassegmenttinsä) mukaiselle palveluntuottajalle. Maakunnan olisi erityisesti huolehdittava heikommassa työmarkkina-asemassa olevien asiakkaiden neuvonnasta ja ohjauksesta tarkoituksenmukaisiin palveluihin osoittamalla selkeästi palveluntuottajat, joista asiakas voisi valita. Työnhakijan informoinnista säädettäisiin erikseen julkista rekrytointi- ja osaamisen kehittämispalveluita koskevassa laissa ja maahanmuuttaja-asiakkaiden osalta myös laissa kotoutumisen edistämisestä. Laissa kotoutumisen edistämisestä säädettäisiin kotoutumisen alkuvaiheen neuvonnasta ja maahanmuuttajan ohjauksesta tarvittaviin kotoutumista edistäviin palveluihin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että maakunnan olisi palveluja järjestäessään huomioitava Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet, erityisesti yhdenvertaisuuden ja esteettömyyden toteutuminen palvelujen saatavuudessa sekä eri asiakasryhmien ja yksittäisten asiakkaiden syrjimätön kohtelu. Näiden velvoitteiden sisältö määräytyy käytännössä pääosin muussa lainsäädännössä, mutta maakunta saattaa viranomaisena myös joutua arvioimaan velvoitteiden sisältöä ja merkitystä yksittäistapauksissa. Yhdenvertaisuussääntelyn taustalla oleva ILOn yleissopimus nro 111 syrjinnästä työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä (SopS 63/1970) on yleinen ja koskee kaikkea työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää. Sopimuksen 1 artiklan mukaan syrjintä on kielletty rodun, ihonvärin, sukupuolen, uskonnon, poliittisten mielipiteiden sekä kansallisen ja yhteiskunnallisen alkuperän perusteella. Sopimus edellyttää, että jäsenvaltio sitoutuu kehittämään ja noudattamaan sellaista kansallista politiikkaa, joka maan olosuhteisiin ja käytäntöön sopivin keinoin pyrkii edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisessa.
Maakunnan olisi palveluja järjestäessään otettava huomioon yhdenvertaisuuslain (1325/2014) säännökset. Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuuslain säännökset velvoittaisivat maakuntaa sekä arvioimaan että edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista kasvupalveluissa. Yhdenvertaisuuslaki velvoittaisi myös kasvupalvelujen tuottajaa toimimaan syrjimättömästi ja edistämään yhdenvertaisuutta.
Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986) säädetään puolestaan viranomaisen velvollisuudesta toimia sukupuoleen perustuvan syrjinnän estämiseksi ja naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Naisten ja miesten välinen tasa-arvon edistäminen pitää ottaa huomioon myös palvelujen saatavuudessa ja tarjonnassa.
Maakunnallisten kasvupalvelujen järjestämiseen vaikuttavat muun muassa YK:n vammaissopimuksen työtä ja työllistymistä koskeva artikla ja Euroopan Neuvoston sosiaalinen peruskirja. Lisäksi kasvupalvelujen järjestämiseen vaikuttavat ILOn työnvälityksen järjestelyä koskeva sopimus numero 88 ja ILOn ammatinvalinnanohjausta ja ammattikoulutusta koskeva yleissopimus numero 142.
19 §.Työllisyyden edistäminen. Pykälän 1 momentissa maakunnille asetettaisiin velvoite järjestää käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa alueellaan riittävästi maakunnallisia kasvupalveluja, jotka edistävät työttömien mahdollisuuksia saada työtä. Maakunnan tulisi erityisesti huolehtia, että maakunnallisilla kasvupalveluilla tuetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä. Maakunnan tulisi kohdistaa yleiskatteellista rahoitusta siten, että se omalta osaltaan edistäisi työllisyyttä perustuslain (731/1999) 18 § 2 momentin mukaisesti. Maakunnan tulisi erityisesti varmistaa niiden henkilöiden työllistymistä edistävät palvelut ja palveluiden saavutettavuus, jotka ovat heikossa työmarkkina-asemassa tai joilla on monialaisen palvelun tarve. Monialainen palvelu tarkoittaisi työttömän tarvitsemien kasvupalvelujen, sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutuspalvelujen sekä muiden viranomaisten tai tahojen järjestämien palvelujen yhteensovittamista.
Mahdollisuudesta kasvupalveluna järjestettävään kotouttamiskoulutukseen ja sen yhteensovittamisesta työllisyyttä edistävien muiden palvelujen kanssa säädettäisiin kotouttamisen edistämisestä annetussa laissa.
Pykälän 2 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö seuraisi työllisyyskehitystä sekä työllistymistä ja osaamisen kehittämistä edistävien palvelujen saatavuutta valtakunnallisesti ja maakunta omalla alueellaan. Jos maakunnan työllisyystilanne tai palvelujen saatavuus poikkeaisi merkittävästi muista maakunnista tai maakunnan eri osien kesken, valtio ja maakunta neuvottelisivat tarvittavista toimista ja niiden edellyttämistä resursseista tämän lain 11 §:ssä tarkoitetuissa alueiden kehittämisen keskusteluissa, ja maakunta päättäisi neuvottelussa sovittujen toimenpiteiden toteutuksesta. Säännöksessä tarkoitetut neuvottelut tarvittavista toimista ja resursseista käytäisiin myös tilanteessa, jos maakunnan alueen kuntien kesken olisi kuvatun kaltaisia merkittäviä poikkeamia. Maakunnan tulisi huolehtia siitä, että sillä on käytettävissään riittävä informaatio tämän varmistamiseksi. Keskustelut tarvittavista toimenpiteistä ja niiden edellyttämistä resursseista käytäisiin ehdotetun 11 § mukaisesti ja johtopäätökset toimisivat osaltaan maakuntalain 13 § tarkoittamien neuvottelujen valmisteluaineistona. Palvelujen saatavuuden poikkeamaa arvioitaisiin tarkastelemalla palvelukanavien käyttöastetta ja maakunnan asiakaspalvelupisteiden verkkoa suhteessa asiakasryhmien tarpeisiin. Työllisyystilanteen poikkeamana pidettäisiin sellaista huonontunutta työllisyystilannetta tai työllisyyskehityksen pysähtymistä, joka ei selittyisi toimintaympäristöstä johtuvista tekijöistä.
20 §.Kasvupalvelujen valtakunnalliset tavoitteet. Pykälässä säädettäisiin valtakunnallisia tavoitteita koskevasta yhteistyöstä valtion ja maakuntien kesken. Valtioneuvosto voisi tarvittaessa täsmentää aluekehittämispäätöksen tavoitteita määrittelemällä maakuntien järjestämisvastuulle kuuluvien kasvupalvelujen osalta ainakin:
1) tavoitteet palvelujen yhteensovittamisen ja yhdenvertaisen saatavuuden, valinnanvapauden, ja kielellisten oikeuksien turvaamiseksi; ja
2) yleiset linjaukset yhteisistä järjestelmistä ja eri tuotantotapojen hyödyntämisestä sekä tiedonhallinnan kehittämiskohteista.
Kasvupalveluiden strategisten tavoitteiden lähtökohtana olisivat työllisyyttä, työvoimaa ja yritysten kasvua koskevat seurantatiedot sekä niihin palvelutarpeita koskevat tiedot. Myös talouden asettamat mahdollisuudet on otettava huomioon valtakunnallisissa kasvupalveluiden strategisissa tavoitteissa. Talouden näkökulmasta kasvupalveluiden strategisiin tavoitteisiin vaikuttavat sekä valtiontalous että maakuntien taloutta koskevat seurantatiedot ja niiden vaikutus palveluihin. Lisäksi kasvupalveluiden strategisissa valtakunnallisissa tavoitteissa on otettava huomioon valtioneuvoston asettamat julkisen talouden finanssipoliittiset tavoitteet. Näiden kautta valtakunnalliset tavoitteet kytkeytyvät merkittävällä tavalla laajemminkin julkisen talouden suunnitteluun.
Momentin 1 kohdan perusteella valtioneuvosto asettaisi palvelujen käyttäjien huomioon ottamista koskevia tavoitteita palvelujen suunnittelulle ja toteuttamiselle. Kasvupalvelu-uudistuksen keskeisiä tavoitteita ovat alueiden kasvua tukevien alueen asukkaiden ja toimijoiden tarpeista lähtevien palvelujen ja palveluintegraation toteuttaminen. Näihin liittyvät myös palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen, mahdollisuus valita palveluntuottaja ja mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palveluihin sekä asiakkaiden kielellisten oikeuksien turvaaminen.
Momentin 2 kohdan tarkoittamilla yleisillä linjauksilla yhteisistä järjestelmistä tarkennettaisiin pykälän 31 §:n toimeenpanemiseksi tarkoitettuja toimenpiteitä. Eri tuotantotapojen hyödyntämiselle voitaisiin asettaa yleisiä linjauksia etenkin silloin, kun se edesauttaa palveluiden yhdenvertaista saatavuutta.
Pykälän 2 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö valmistelisi ehdotuksen valtakunnallisista tavoitteista ja linjauksista yhteistyössä maakuntien kanssa. Tavoitteita ja linjauksia käsiteltäisiin 11 §:n mukaisissa alueiden kehittämisen keskusteluissa. Keskusteluissa voitaisiin käsitellä muun muassa aluekehitystä tukevien kasvupalvelujen palvelurakenteen kehittämistä tai muita kasvupalvelujen suuntaamistarpeita. Keskustelujen tarkoituksena olisi myös edistää palvelurakenteen kehittämistä informaatio-ohjauksen avulla, joten keskusteluissa käsiteltäisiin maakunnan kasvupalvelujen keskeisiä tavoitteita sekä palvelutuotannon työnjakoa ja maakunnan yhteistoimintaa muiden maakuntien kanssa. Keskusteluissa voitaisiin tarkastella myös maakunnan omavalvonnan toteutumista. Keskusteluissa arvioitaisiin lisäksi valtakunnallisten kasvutavoitteiden toteutumista, maakunnan palvelujen kehitystä ja alueellisia kehittämistarpeita, toimintaympäristön ja palvelujen tarpeen muutoksia sekä tuottavuuden lisäämistä. Keskusteluissa voitaisiin käsitellä myös muita kasvupalvelujen järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyviä asioita kuten 19 §:n 2 momentin tarkoittamaa työllisyyskehitystä.
21 §.Kasvupalvelujen yhteensovittaminen. Pykälän 1 momentin mukaan eri järjestäjien palveluissa tulisi hyödyntää samaa tietoa asiakasryhmien tarpeista ja huolehtia kasvupalvelujen yhteensovittamisesta siten, että asiakkaan palvelukokemus on sujuva. Maakunnan olisi huolehdittava, että yhteen sovitettuja palveluja tarvitsevat asiakasryhmät ja asiakkaat tunnistetaan ja heidän tarvitsemansa palvelukokonaisuudet määritellään sekä asiakasta koskevaa tietoa hyödynnetään palveluntuottajien kesken. Maakunnan tulee tunnistaa eri asiakasryhmien mahdollisesti tarvitsemat palvelut ja rakentaa palveluohjaus siten, että esimerkiksi työnhakija ja häntä palvelevat toimijat tietävät työnhakijan muut mahdollisesti tarvitsemat palvelut. Eri toimijoiden tulee voida asiakkaan suostumuksen mukaisesti mahdollisimman hyvin hyödyntää yhteisiä asiakastietojärjestelmiä. Kasvupalvelujen tuottajan tulee 28 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti viimekädessä varmistaa, että asiakkaan tiedot hänelle sovituista palveluista ja palvelujen etenemisestä kirjataan tarpeellisin osin työnhakijan tietoihin.
Palvelukokonaisuuteen voi kuulua myös kunnan, muun viranomaisen tai tahon järjestämiä palveluja. Maakunnan palvelujen ja kunnan palvelujen yhteensovittaminen voitaisiin toteuttaa esimerkiksi allianssimallilla. Maakunnan, kuntien ja palveluntuottajien yhdessä suunnitteleman ja toteuttaman hankkeen soveltamiskohteita olisi useita, esim. nuorten palvelut, työnhakijoiden osaamisen kehittäminen, palvelut pitkäaikaistyöttömyyden ennaltaehkäisemiseksi, kotoutujien palvelut tai yritysneuvonta ja yrityspalvelut. Allianssimallia voitaisiin käyttää myös suunniteltaessa ja toteutettaessa toimenpidekokonaisuutta vastaamaan äkilliseen rakennemuutostilanteeseen alueella. Allianssihankkeen osapuolina olisivat maakunta, kunnat sekä yksityiset ja kolmannen sektorin palvelun tuottajat, jotka suunnittelisivat ja toteuttaisivat hankkeen yhdessä. Maakunta ja kunnat rahoittaisivat yhteisen hankkeen omista määrärahoistaan. Hankkeen päätöksiä tehtäisiin yhteisen projektiorganisaation puitteissa.
Maakuntien tulisi myös yhdessä varmistaa, että kasvupalveluja voi saada useasta maakunnasta ja maakuntien tulisi myös tehdä yhteistyötä erityisesti sellaisissa alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden kysymyksissä, jotka koskettavat useita alueita yhteisesti tai samanaikaisesti. Esimerkiksi maakuntien yhteistyö voi merkittävästikin edistää ratkaisujen löytämistä työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelmiin. Esimerkki tällaisesta koordinaatiosta ovat elinikäisen ohjauksen koordinaattorit maakunnissa (ELO-verkosto). ELO-verkostot kokoavat yhteen alueelliset ohjaus- ja neuvontapalveluiden toimijoita. Alueellinen koordinaatio yhdistettynä valtakunnalliseen tukeen ja ohjaukseen on toiminut tuloksekkaasti esimerkiksi Ohjaamoiden toiminnan kehittämisessä.
Pykälän 1 momentissa tarkoitettu palvelujen yhteensovittamista koskeva velvoite olisi laaja ja kattaisi sekä saman asiakkaan tarpeisiin liittyvät kasvu- ja sote-palvelut että erilaiset muut kasvupalveluihin liittyvät maakunnan palvelut. Kasvupalvelun välineiden ja sen määrärahojen tehokas käyttäminen edellyttää, että maakunnat sovittavat toisiinsa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan kasvupalveluja sekä muita asukkaille ja yrityksille tarjottavia palveluja, kuten maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan maaseutuyrityksille tarkoitetut palvelut sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alan nuorisopalvelut ja tutkintoon johtavaan koulutukseen ja muuhun koulutustarjontaan liittyvät palvelut. Tavoitteena tulisi olla, että maakunnalla on laaja-alaisia asiakkuuksia ja että asiakkaat saavat tarvitsemansa palvelut tarpeidensa mukaisina ja johdonmukaisina kokonaisuuksina siitä riippumatta, minkä nimisestä tai minkä hallinnonalan toimintaan liittyvistä palveluista on kysymys.
Maakunnan olisi huolehdittava, että mahdolliset maakunnan liikelaitoksen tuottamat sosiaalipalvelut tai asiakasseteli- tai henkilökohtaisen budjetoinnin palvelut, sosiaali- ja terveyskeskusten tuottamat palvelut, Kelan palvelut, maakunnan julkisen hallintotehtävän palvelut sekä kasvupalvelujen tuottajien palvelut integroidaan niin, että palvelut muodostavat tehokkaan ja vaikuttavan palvelukokonaisuuden työnhakijan työllistymiseen. Esimerkki tavasta yhteensovittaa palvelut ovat Ohjaamot, jotka tarjoavat yhteistyöalustan maakunnan, kuntien, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoille. Ohjaamot tarjoavat kynnyksetöntä palvelua alle 30-vuotiaille nuorille työnhaussa, koulutuksessa ja elämänhallintaan liittyvissä asioissa. Lisäksi maakunnan tulisi huolehtia, että myös muiden työnhakijan palvelukokonaisuuteen mahdollisesti kuuluvien palveluiden järjestäjien palvelut ovat osa palvelukokonaisuutta. Tällöin on kyseessä esimerkiksi lain kotoutumisen edistämisestä 8 §:n mukaisista toimijoista, kuten kunnan järjestämisvastuulla olevat nuorisotoimen palvelut taikka opetusviranomaisten järjestämisvastuulla olevat palvelut.
Yhteen sovittuja palveluita tarvitsevat esimerkiksi heikossa työmarkkina-asemassa olevat työttömät ja usein myös maahanmuuttaja-asiakkaat. Monialaisesta palvelutarpeesta ja kasvupalvelujen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tai Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuulle kuuluvien kuntoutuspalvelujen yhteensovittamisesta säädettäisiin ehdotetussa laissa julkisista rekrytointi- ja osaamisen kehittämispalveluista. Maakunta vastaisi myös kasvupalvelujen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittamisesta yhteen kunnan nuorisopalvelujen, sivistystoimen ja muiden tahojen palvelujen kanssa nuorten työllistymisen ja työmarkkinoille integroitumisen edistämiseksi (Ohjaamo-toimintamalli). Ohjaamot tarjoavat matalan kynnyksen henkilökohtaista palvelua ilman ajanvarausta.
Ohjaus- ja yhteensovittamisvelvoite korostuisi etenkin niiden kotoutuja-asiakkaiden kohdalla, jotka ovat muuttaneet Suomeen haavoittuvassa asemassa. Lain kotoutumisen edistämisestä mukaan kotoutumista edistäviä palveluita järjestetään osana kunnallisia peruspalveluja ja työ- ja elinkeinohallinnon palveluja sekä muina kotoutumista edistävinä toimenpiteinä. Maakuntauudistuksen myötä kotoutuja-asiakkaat tarvitsisivat yhteen sovitettuja maakunnan järjestämisvastuulla olevia kasvupalveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita sekä kunnan peruspalveluita ja muita kunnan kotoutumista edistäviä palveluita samoin kuin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan koulutustarjontaa. Osa maahanmuuttajista työllistyy nopeasti, osa maahanmuuttajista tarvitsee kattavampaa ja pitkäjänteistä osaamisen kehittämistä sekä tukea kotoutumiseen ja työmarkkinoille siirtymiseen. Pitkäjänteistä kotoutumisen tukea tarvitsevien osalta palveluiden yhteensovittaminen ja soveltuvien palvelukokonaisuuksien muodostaminen etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden ja kunnan palveluiden kanssa olisi oleellista.
Pykälän 2 momentin mukaan maakunnan ja palveluntuottajan on huolehdittava siitä, että asiakas saa maakunnan ja muun tahon vastuulle kuuluvat palvelut tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena ja, että hänet ohjataan tarkoituksenmukaisten palvelujen piiriin. Asiakkaan palvelutarpeella tulisi olla liittymä siihen maakuntaan, jonka järjestämää palvelua asiakas hakee. Henkilöasiakas olisi esimerkiksi maakunnan asukas tai henkilö, joka hakisi työtä maakunnan alueelta. Yrityksellä olisi esimerkiksi toimipaikka, hanke tai muuta toimintaa tai aikomus laajentaa toimintaansa maakunnan alueella. Muussa tapauksessa maakunta ja maakunnan palveluntuottaja ohjaisi asiakkaan toisen maakunnan järjestämiin palveluihin.
Pykälän 3 momentin mukaan maakunta huolehtii lisäksi siitä, että palveluntuottajat toimivat keskenään yhteistyössä siten, että asiakkaiden käytössä on yhteen sovitettuja palveluja. Käytännössä järjestämisvastuussa oleva maakunta huolehtisi palvelun tuottamista koskevissa sopimusehdoissaan, että palveluntuottajat toimivat keskenään yhteistyössä asiakkaan palveluprosessin yhteensovittamiseksi. Maakunnan v tulee huomioida yhteensovittaminen suunnitellessaan maakunnan palvelujärjestelmää ja hankintapolitiikkaa sekä sitä, miten palveluntuottajien korvaukset määräytyvät. Esimerkiksi maakunnan, kuntien ja yksityisten palvelutuottajien muodostamilla allianssisopimuksilla maakunta voisi tehokkaasti varmistaa eri palvelutuottajien yhteistyön.
22 §. Maakunnallisten kasvupalvelujen tuotantorakenne. Pykälässä säädettäisiin kasvupalvelujen tuotantorakenteesta. Ehdotettu 22 § sisältäisi maakunnan palvelujen tuottamisen tapojen mahdollisuuksien valikoiman, jonka hyödyntäminen riippuu maakunnan strategiasta ja muista päätöksistä. Valinnanvapauden laajuus voisi toteutua eri laajuisena eri maakunnissa, riippuen siitä, miten maakunta rakentaa palvelutuotantonsa ja miten palvelumarkkinat toimivat maakunnan alueella.
Pykälän 1 momentin mukaan maakunta voisi valita tuotantotavan joko tuottamalla kasvupalvelut itse tai tytäryhteisössään taikka hankkimalla palvelut ulkoisilta tuottajilta. Maakunta voisi oman tuotannon sijasta tai lisäksi valita yhden tai useita muita palveluntuottajia. Maakunta voisi päättää, että oma tuotanto ja markkinoilta hankitut palvelut täydentävät toisiaan. Maakunta päättäisi oman palvelutuotantonsa laajuudesta ja ostopalvelujen käyttämisen laajuudesta strategiassaan. Monipuolinen tuotantorakenne edistäisi pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua kasvupalvelujen tuotantoon.
Maakunta voisi valita ulkoiset palveluntuottajat kahdella eri tavalla. Maakunta voisi 1 kohdan mukaan kilpailuttaa palveluntuottajia julkisista hankinnoista ja käyttöoikeuksista annetussa laissa (1397/2016) tarkoitetulla tavalla puitejärjestelyn tai hankintasopimuksen tekemiseksi palveluntuottajan kanssa. Maakunta voisi valita puitejärjestelyyn useita palveluntuottajia, joista asiakas voisi valita haluamansa.
Maakunta voisi 2 kohdan mukaan jäljempänä 26 §:ssä tarkoitetulla tavalla tehdä tuottajakohtaisen sopimuksen kaikkien sellaisten palveluntuottajien kanssa, jotka täyttävät 24 §:n 1−3 momentissa säädetyt edellytykset. Edellytykset täyttävien palveluntuottajien hyväksymistä koskeva menettely vastaisi osittain asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollosta annetussa laissa (valinnanvapauslaki) säädettyä menettelyä. Kasvupalvelun tuottamisen ehtoja koskeva maakunnan hallintopäätös vastaa valinnanvapauslain 42 §:ssä tarkoitettuja maakunnan palveluntuottajalle asettamia ehtoja. Ehdot olisivat samanlaiset kaikille samanlaisia palveluja samalla alueella tuottaville yrityksille, yhteisöillä ja ammatinharjoittajille sekä maakunnan omalle palvelutuotannolle. Maakunta tekisi kasvupalvelujen tuottamisehdoista hallintopäätöksen samoin kuin se tekee sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen ehdoista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, miten maakunta voisi rakentaa eri tuottajien palveluista maakunnan kasvupalvelujen kokonaisuuden. Maakunta voisi hyödyntää 1 kohdan mukaan edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin valittujen tuottajien palveluja eri tavoin maakunnan eri alueilla ja 2 kohdan mukaan hyödyntämällä valittujen tuottajien palveluja joissakin kasvupalvelukokonaisuuksissa tai niiden osissa. Maakunta voisi hyväksyä runsaan kasvupalvelutarjonnan alueella kaikki ilmoittautuneet ja edellytykset täyttävät kasvupalvelujen tuottajat jäljempänä 26 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä ja järjestää vähäisemmän tarjonnan alueella palvelut kilpailuttamalla ja valitsemalla yhden tai muutaman kasvupalveluntuottajan. Vähäisemmän tarjonnan alueella ulkoinen palveluntuottaja voisi hoitaa kasvupalvelujen tuottamisen kokonaan tai se voisi täydentää maakunnan omaa palvelutuotantoa. Asiakkaan valinnanvapaus voitaisiin järjestää tarjoamalla asiakkaalle mahdollisuus valita joko maakunnan oman tuotannon tai ulkoisen tuottajan palvelut. Kohdan 2 mukaan maakunta voisi rakentaa maakunnan kasvupalvelujen kokonaisuuden kilpailuttamalla valittuja ja hyväksymismenettelyssä valittuja tuottajia joissakin kasvupalvelukokonaisuuksissa tai niiden osissa. Maakunta voisi esimerkiksi valita kilpailuttamalla maakuntaan työllisyyden hoidon palveluntuottajan, mutta rajata ammatinvalinnanohjausta koskevat ammatinvalintapsykologien palvelut kilpailutuksen ulkopuolelle. Maakunta voisi järjestää ammatinvalinnanohjauksen palvelut hyväksymällä ilmoittautuneet ammatinvalintapsykologit. Eri tavoin valitut kasvupalveluntuottajat voisivat näin ollen tuottaa palveluja samalla alueella eri palvelukokonaisuuksissa tai niiden osissa.
Pykälän 3 momentin mukaan maakunnan olisi kohdeltava kasvupalvelujen tuottajia tasapuolisesti. Tasapuolisuusvaatimus koskee kaikkia palveluntuottajia riippumatta siitä, onko kyseessä oma palvelutuotanto, markkinapuutetilanteessa suorahankinta kunnalta tai ulkoinen palveluntuottaja, joka on valittu kilpailutuksella tai hyväksymällä kaikki edellytykset täyttävät palveluntuottajat. Tasapuolisuusvaatimus liittyy kilpailullisuuteen ja tuotantokustannusten läpinäkyvyyteen. Kaikkien palveluntuottajien on täytettävä maakunnan asettamat kasvupalvelujen tuottamisen ehdot. Ehdot ovat yhdenmukaiset kaikille samanlaisia palveluja samalla alueella tuottaville yrityksille, yhteisöille ja ammatinharjoittajille sekä maakunnan omalle palvelutuotannolle. Säännös vastaa valinnanvapauslain 42 §:n 2 säädettyä.
4 luku Kasvupalvelujen tuottaminen
23 §.Maakunta kasvupalvelujen tuottajana. Pykälässä säädettäisiin maakunnan velvollisuudesta omassa toiminnassaan eriyttää kasvupalvelujen järjestäminen ja tuottaminen sekä kirjanpidollisesta eriyttämisestä. Pykälän tarkoituksena on varmistaa tuotantokustannusten läpinäkyvyys ja mahdollistaa maakunnan oman kasvupalvelutuotannon vertailtavuus ulkoisten palveluntuottajien kesken ja valtakunnallisesti. Järjestämisellä tarkoitetaan maakuntalain 7 §:ssä ja tämän lain 3 luvussa säädettyjä tehtäviä. Järjestämiseen sisältyisivät esimerkiksi tuotettavien palvelujen ja niihin varattavien resurssien määrittely, palvelujen kilpailuttaminen tai palveluntuottajien hyväksyminen sekä tuottajille maksettavien korvausten ja niiden perusteiden oikeellisuudesta varmistuminen. Kasvupalvelujen tarjonnan ja laadun sekä palvelujen kustannustehokkuuden kannalta olisi tärkeää, että maakunnat resursoivat järjestämistoiminnan tarkoituksenmukaisella tavalla. Järjestämistoiminnon tulisi pystyä kartoittamaan erilaisten palvelujen ja palvelumuotojen tarve, tekemään päätökset tai perustellut ehdotukset järjestettävistä palveluista, valitsemaan palveluntuottajat sekä arvioimaan tuotannon laatua ja asiakkaiden oikeuksien toteutumista. Järjestämistoiminnon vastuulla olisi myös maakunnan kasvupalveluihin osoittaminen määrärahojen tehokas käyttö ja palvelujen tuotantoon liittyvien markkinoiden jatkuva arviointi.
Pykälän 2 momentissa viitattaisiin maakuntalain 15 luvun säännöksiin siitä, miten maakunnan tulee toimia tuottaessaan palveluja kilpailutilanteessa markkinoilla. Maakunnasta kasvupalvelujen tuottajana ei annettaisi tehtäväalakohtaisia säännöksiä.
Maakuntalain säännökset vastaavat kuntalain 126−128 §:n säännöksiä ja liittyvät EU-valtiontukisäännöksen vastaisten tukielementtien eli konkurssisuojan ja mahdollisten veroetujen poistamiseen sekä kilpailuneutraliteetin toteuttamiseen maakunnan harjoittaessa toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla. Maakunta voisi kaikissa tilanteissa tuottaa kasvupalveluja itse, mutta toimiessaan kilpailutilanteessa markkinoilla maakunnan olisi yhtiöitettävä palvelutuotantonsa. Yhtiöittämisvelvoitteesta voisi poiketa silloin, kun markkinoilla tapahtuva toiminta on hyvin vähäistä tai satunnaista ja erillisen yhtiön perustaminen aiheuttaisi kohtuutonta hallinnollista taakkaa. Tällöin riittäisi, että maakunta eriyttää kirjanpidollisesti tällaisen markkinoille myynnin muusta toiminnastaan. Myynnin on lisäksi oltava markkinaperusteisesti hinnoiteltua. Lisäksi maakunnan tuotantoon sovellettaisiin kilpailulakia (948/2011), jonka noudattamisen valvonta maakuntakonsernin tuotannossa tulisi kilpailu- ja kuluttajaviraston valvonnan piiriin.
Maakuntalain 112 §:n sisältää pääsäännön, jonka mukaan maakunnalla on yhtiöittämisvelvollisuus toimiessaan kilpailutilanteessa markkinoilla. Maakunnan ei katsota hoitavan tehtäväänsä kilpailutilanteessa markkinoilla, jos maakunta tuottaa palveluja lain perusteella omana toimintanaan palveluja maakunnan asukkaille ja muille, joille maakunnan on lain perusteella järjestettävä palveluja; jos tehtävää hoidetaan yhteistoiminnassa tai lakiin perustuen maakunnalle koottuna; tai jos kyse on hankintalain 15 §:ssä tarkoitetun sidosyksikön tai 16 §:ssä tarkoitetun toisen hankintayksikön toiminnasta taikka yhteistoimintaan ei muutoin sovelleta kilpailuttamisvelvollisuutta. Maakunta toimii kilpailutilanteessa markkinoilla, jos se osallistuu tarjouskilpailuun.
Maakuntalain 113 §:ssä säädetään eräistä poikkeuksista, joissa maakunnan on mahdollista yhtiöittämisvelvollisuudesta huolimatta hoitaa tehtäviä omana toimintanaan. Poikkeustilanne on käsillä muun muassa silloin, kun toiminnan on katsottava olevan vähäistä.
Maakuntalain 114 §:ssä säädetään maakunnan tuotannon taloudellisesta eriyttämisestä ja hinnoittelusta kilpailutilanteessa markkinoilla. Toiminnan talouden eriyttämisellä luodaan edellytykset hinnoittelun läpinäkyvyyteen. Pykälän säännöksellä varmistetaan, ettei 113 §:ssä tarkoitetuissa poikkeustapauksissa maakunnan tuotannossa harjoiteta kilpailua vääristävää alihinnoittelua ja että tuottaessa yhtiöittämisvelvollisuuden perusteella palveluja maakunta hinnoittelee palvelunsa markkinaperusteisesti. Maakuntalain 113 §:n perusteluissa todetaan, että markkinaperusteisella hinnoittelulla tarkoitetaan hintatasoa, jonka suuruiseksi vastaava yksityinen toimija hinnoittelisi palvelut.
Maakuntalain 115 §:ssä säädetään lainasta, takauksesta tai muusta vakuudesta, jonka maakunta voi antaa. Maakuntalain 116 §:ssä säädetään julkisesta palveluvelvoitteesta, jonka maakunta voi antaa määräajaksi kilpailutilanteessa markkinoilla toimivalle palveluntuottajalle. Maakuntalain 117 §:ssä säädetään kilpailulain soveltamisesta sekä kilpailu- ja kuluttajaviraston oikeudesta puuttua maakunnan tai maakunnan määräysvaltaan kuuluvan yhteisön harjoittamaan kilpailulain vastaiseen menettelyyn tai toiminnan rakenteeseen. Kilpailu- ja kuluttajaviraston kilpailulain 30 a §:ssä määritelty toimivalta ulotettaisiin maakuntauudistuksen yhteydessä maakunnan kilpailulain vastaiseen toimintaan puuttumiseen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi puuttua maakunnan tai sen määräysvaltaan kuuluvan yhteisön harjoittaman kilpailulain vastaiseen menettelyyn tai toiminnan rakenteeseen, jos menettely tai rakenne vääristäisi tai olisi omiaan vääristämään kilpailua, estäisi tai olisi omiaan estämään taloudellisen kilpailun syntymistä tai kehittymistä tai olisi ristiriidassa maakuntalain 114 §:ssä säädetyn markkinaperusteiden hinnoittelun vaatimuksen kanssa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maakunnan velvollisuudesta eriyttää kasvupalvelujen tuotanto kirjanpidollisesti myös silloin, kun maakunta ei tuota kasvupalvelujen kilpailutilanteessa markkinoilla. Kirjanpidollinen eriyttämisvelvollisuus olisi maakuntalain 114 §:ssä säädettyä eriyttämisvelvollisuutta laajempi. Kirjanpidollisen eriyttämisen lähtökohta on, että toiminnan tulot ja menot sekä varat ja pääomat pidetään erillään maakunnan muusta toiminnasta ja taloudesta. Tämä on tehtävä siten, että tiedoista voidaan osoittaa kasvupalvelujen kohdentuminen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä tuottamisessa omaan tuotantoon ja ostopalveluun.
Maakunnan on laadittava kasvupalvelujen tuotannosta tilikausittain tase, tuloslaskelma ja rahoituslaskelma sekä esitettävä niiden liitteenä olevat tiedot. Taseen ja tuloslaskelman laatimisessa tulisi 1 momentin mukaisesti noudattaa maakuntalain sekä kirjanpitolain säännöksiä. Tällä varmistetaan, että kasvupalvelujen laskemien arvostus- ja jaksotusperusteet pohjautuvat yhdenmukaisiin periaatteisiin ja että maakunnan tuottamien kasvupalvelujen tuloslaskelmasta ja taseesta tulee vertailukelpoinen osakeyhtiöiden tilinpäätöksen kanssa. Kasvupalvelujen tuotannon kirjanpidollinen eriyttäminen voidaan käytännössä toteuttaa esimerkiksi osakeyhtiössä, erillisessä liikelaitoksessa, maakunnan tai liikelaitoksen sisällä kirjanpidollisessa taseyksikössä. Jos maakunta tuottaa kasvupalvelut osakeyhtiömuodossa siten, että vain osa tuotannosta tapahtuu kilpailutilanteessa, tulee tämä osa eriyttää maakuntalain 114 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Muutoin maakunnan osakeyhtiön kirjanpitoon sovelletaan kirjanpitolakia.
Maakuntalain 9 luvun liikelaitoksen hallintoa ja taloutta koskevalla sääntelyllä pyritään turvaamaan liikelaitoksen päätöksenteon erillisyys ja itsenäisyys sekä rahoituksen läpinäkyvyys. Liikelaitos ei ole itsenäinen oikeushenkilö eikä kirjanpitolain tarkoittamalla tavalla itsenäinen kirjanpitovelvollinen, vaan se kuuluu maakunnan organisaatioon. Liikelaitoksen talouden tarkastelun kannalta olennaisin piirre on tasejatkuvuus sekä kaikkien toimintaan liittyvien pääomakustannusten vertailukelpoinen näkyvyys. Tasejatkuvuus varmistaa toimintaan liittyvän yli- ja alijäämän mahdollisen kumuloitumisen eli osoittaa toiminnan kustannusten ja rahoituksen vuosittaista kohtaamista.
Kirjanpidollinen taseyksikkö mahdollistaa maakunnan tai liikelaitoksen sisällä tehtävän hoidon taloudellisen eriyttämisen niin, että kirjanpidon eriyttäminen ja tasejatkuvuus toteutuvat. Taseyksikkö ei edellytä liikelaitoksen tavoin omaa johtokuntaa, vaan se voi olla hallinnollisesti liikelaitoksen johtokunnan alainen.
Kunnissa ja kuntayhtymissä on käytetty taloudellisen eriyttämisen keinoina myös laskennallisia taseyksiköitä ja kustannusten laskennallista eriyttämistä. Pelkästään laskennallisesti eriytetyn yksikön tilinpäätöslaskelmakaavat eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia markkinoilla toimivien osakeyhtiöiden laskelmien kanssa erityisesti tase jatkuvuuden osalta. Myöskään kustannusten laskennallinen eriyttäminen ei mahdollista riittävää kustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta. Kustannusten laskennallinen eriyttäminen voidaan tehdä kirjanpidossa erilaisilla tehtävätunnisteilla ja erillistileillä. Tällöin ei laadita eriytettyä, varsinaista tilinpäätöstä jostakin laajemmasta kokonaisuudesta tai hallinnollisesta yksiköstä, vaan esille nostetaan valittujen, yksittäisten palvelujen kustannukset. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jonkin tuotettavan palvelun kustannukset voidaan koota useammasta erillisestä hallinnollisesta yksiköstä, kun kustannusten kirjaamiseen käytetään tiettyä, samaa tehtävätunnistetta tai erillistiliä. Tällöin esimerkiksi yhden työntekijän työpanos voidaan jakaa useammalle hallinnolliselle yksikölle. Jotta kaikki kustannukset saadaan tällöinkin kohdistettua läpinäkyvällä, vertailukelpoisella tavalla tiettyyn palveluun, tulisi pystyä jakamaan myös muut kuin pelkät vuosittaiset käyttötalousmenot. Jotta kustannukset saataisiin aidosti vertailtaviksi, tulisi jakaa myös kyseiseen palveluun liittyvät pääomakustannukset ja saada myös kumuloituvasti näkyviin kyseisen palvelun tuottamisesta mahdollisesti syntyvä vuosittainen ali- tai ylijäämä. Tässä tulisi hyödyntää muun muassa yhteisiä sääntöjä hallinnollisten kulujen ja tukitehtävien vyöryttämisestä.
Ainoastaan kasvupalvelujen kustannusten laskennallinen eriyttäminen ei olisi lain mukaan riittävää, koska se ei takaa maakunnan tuottamien kasvupalvelujen kustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta. Laissa edellytetty kirjanpidollinen eriyttäminen muista toiminnoista, kirjanpitolain soveltaminen ja tilinpäätöslaskelmien esittäminen johtavat yhdessä siihen, että maakunnan kasvupalvelujen tilinpäätös on riittävän vertailukelpoinen, jotta voidaan osaltaan arvioida maakunnan oman kasvupalvelutuotannon tarkoituksenmukaisuutta.
Maakunnan tulee ilmoittaa myös kasvupalveluja koskevan taseen ja tuloslaskelman liitetiedot. Liitetiedot sisältävät tiedot, jotka käsittelisivät sisäisesti eriytettyjen toimintojen yhteisten kustannusten jakoa, palvelujen veloitusperusteita ja mahdollisia, käytettyjä lainakorkoja. Kun tuloslaskelmia ja taseita esitettäisiin ensimmäistä kertaa esimerkiksi eriytettäessä kasvupalveluja muista maakunnan toiminnoista tai toimintamuotoa muutettaessa, tulisi laskelmien lisätietoina olla selostus niistä periaatteista, joiden mukaan aloittavat taseet olisi muodostettu.
24 §.Palveluntuottajan yleiset edellytykset. Pykälässä säädettäisiin palveluntuottajan yleisistä edellytyksistä, jotka sen olisi aina täytettävä. Palvelun tuottamisen yleisillä edellytyksillä tarkoitettaisiin asioita, joiden perusteella maakunnan olisi jätettävä hyväksymättä palveluntuottajan 26 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoittautuminen.
Pykälän 1 momentti sisältäisi säännöksen, jonka mukaan palveluntuottajan tulee kyetä tuottamaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut palveluntuottamisen ehdot täyttäviä kasvupalveluja maakunnan tarpeiden edellyttämällä tavalla. Palvelujen tulee laadukkaita ja asiakkaiden saavutettavissa. Palvelun laadusta ja saavutettavuudesta päätettäisiin tuottamisen ehtoja koskevassa hallintopäätöksessä sekä säädettäisiin 28 §:ssä. Tarkoitetut asiakirjat muodostaisivat yhdessä maakunnan palveluntuottajien keskeiset ohjausasiakirjat.
Maakunnan tulee pykälän nojalla kohtuudella varmistua siitä, että palveluntuottaja kykenee täyttämään palvelun tuottamisen ehdot tuottamansa palvelun osalta. Maakunnan tulee esimerkiksi varmistua siitä, että palveluntuottajan toimintaympäristön suunnittelussa ja käytössä on otettu huomioon palvelun tuottamisen ehdoissa toimitiloille, esteettömyydelle ja asiakkaiden yksityisyyden suojalle asetetut vaatimukset.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin velvoitteista, joiden hoitamatta jättäminen olisi kasvupalvelujen tuottajaksi valitsemisen este. Tuottajaksi ei voitaisi valita toimijaa, jolla on hankintalain 80 §:ssä tarkoitettu pakollinen poissulkemisperuste tai, joka on viimeisen viiden vuoden aikana oleellisesti laiminlyönyt hoitaa veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksuihin sekä tullin perimiin maksuihin liittyvät velvollisuutensa. Maakunta voisi kuitenkin hyväksyä tällaisen palveluntuottajan, jos se on ryhtynyt korjaaviin toimenpiteisiin tai laiminlyönti on vähäinen tai maakunta pitää muista erityisistä syistä tällaisen palveluntuottajan valintaa tarkoituksenmukaisena.
Pykälän 3 momentti sisältäisi säännöksen kuntien ja niiden sidosyksikköjen asemasta maakunnan palveluntuottajina. Säännöksen mukaan toimija, joka tuottaisi palveluja maakunnalle, ei voisi olla kunta eikä hankintalain 15 §:ssä tarkoitettu kunnan sidosyksikkö muutoin kuin markkinapuutetilanteessa. Maakunnan ja kunnan väliseen 14 §:n 2 momentissa tarkoitettuun yhteistyöhön ei voitaisi soveltaa hankintalain 16 §:ssä tarkoitettua poikkeusta hankintalain soveltamisesta. Vaikka maakunta ja kunta toteuttaisivat allianssityyppisessä tai muussa hankintayhteistyössä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi niiden vastuulla olevia julkisia palveluja, maakunta ei voisi hankkia näitä palveluja kunnalta tai sen sidosyksiköltä muutoin kuin markkinapuutetilanteessa. Markkinapuutetilanteessa maakunta voisi tehdä julkisista hankintalain 40 §:ssä tarkoitetun suorahankinnan miltä tahansa toimijalta, myös kunnalta tai sen sidosyksiköltä. Kunnan ei tarvitse kuntalain 127 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tällaisessa tilanteessa yhtiöittää tuotantoa.
Pykälän 3 momentin kuntia koskeva säännös poikkeaa hankintalain 16 §:n säännöksestä, jonka mukaan hankintalakia ei sovelleta hankintayksiköiden väliseen hankintaan, jolla hankintayksiköt toteuttavat yhteistyössä ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi niiden vastuulla olevat yleisen edun mukaiset julkiset palvelut. Maakunnan hankinnoissa muilta hankintayksiköltä kuin kunnalta sovelletaan hankintalain 16 §:n poikkeusta. Esimerkiksi maakunnan hankinta toiselta maakunnalta voi olla hankintayksiköiden välinen hankinta, johon hankintalakia ei sovelleta.
Markkinapuute voidaan todeta kilpailuttamalla. Jos tarjouksia ei ole lainkaan saatu tai jos alalla on vain yksi toimija, joka voi käytännössä määrittää hintatason, kyseessä on markkinapuute. Jos palvelua ei ole lainkaan markkinoilta saatavissa, vallitsee markkinoilla säännöksessä tarkoitettu markkinapuute. Maakunta voi saada myös palautetta markkinoiden toimimattomuudesta asiakaskyselyistä tai eri sidosryhmien kanssa tehtävän yhteistyön kautta.
Maakunta voi selvittää markkinoiden toimivuutta eri tavoin, esimerkiksi käyttämällä avointa kuulemismenettelyä maakunnan verkkosivustolla, ammattilehdessä, pyytämällä ulkopuolisen asiantuntijan arvion markkinatilanteesta tai julkaisemalla markkinakartoitusta koskeva ilmoitus julkisten hankintojen HILMA-ilmoittamisportaalissa.
Markkinapuutetta todentaessa maakunta ei voi rajata tarjoajien toimipaikan sijaintia, mutta se voi asettaa tarjottavan palvelun toteutukselle myös palvelujen saatavuutta ja henkilöasiakkaiden osalta palveluntuottajan toimipisteiden sijaintia koskevia ehtoja. Maakunnan tulee tuotteistaa palvelunsa tarkoituksenmukaisesti ja todentaa markkinapuute tuote- tai aluekohtaisesti. Tuotteistaminen voidaan tehdä esimerkiksi palvelutyyppikohtaisesti kuten koulutus, työnvälitys ja yritysneuvonta. Tuotteistaminen voi tapahtua myös asiakassegmenteittäin, jolloin palvelut jaetaan asiakastarpeen mukaan esimerkiksi yrityspalveluihin, työpaikanvaihtajien, kotoutujien ja pitkäaikaistyöttömien palveluihin. Markkinapuutetta ei voida todentaa sellaisella markkinakartoituksella, jossa palveluntarjoajan tulisi voida toteuttaa kaikkia maakunnan kasvupalvelukokonaisuuksia. Maakunnalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta jakaa palvelutuotantoa omalta kannaltaan epätarkoituksenmukaisiksi tai liian pieniksi osiksi yksittäisen palveluntuottajan intressien vuoksi.
Maakuntien kilpailutilanteet voivat olla keskenään erilaisia. Joissakin palvelutuotteissa tai asiakassegmenteissä markkinat voivat olla valmiiksi valtakunnalliset, ja joissakin palvelutuotteissa tai asiakassegmenteissä markkinat voivat toimia joidenkin maakuntien alueilla tai maakunnan osassa. Palveluiden tuotteistaminen vaikuttaa kilpailutilanteen muodostumiseen tai markkinapuutetilanteen syntymiseen. Maakunta voi esimerkiksi kilpailuttaa koko työnvälityksen hoitamisen tai toimialakohtaisia työnvälityksiä tai työnvälitykseen liittyviä osatehtäviä. Joidenkin palvelutehtävien osalta ei tällä hetkellä ole markkinoita, mutta palveluiden markkinat ovat myös luotavissa.
Momentissa 4 säädettäisiin maakunnan oikeudesta saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä ja maksutta välttämättömiä tietoja viranomaiselta tai muulta julkista tehtävää hoitavalta tämän pykälän 1-3 momentissa mainittujen seikkojen selvittämiseksi. Tiedot voitaisiin antaa teknisen käyttöyhteyden välityksellä tai muutoin sähköisesti ja ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Maakunta voisi hyödyntää laissa harmaan talouden selvitysyksiköstä (1207/2010) 5 §:ssä tarkoitettua velvoitteidenhoitoselvitystä.
Maakunta tarvitsee järjestämistehtävässään tietoa siitä, miten palvelut toteutuvat. Maakunnalla on oikeus saada järjestämistehtävänsä edellyttämät välttämättömät tiedot salassapitosäännösten estämättä, jotta palvelujen asianmukaisen tuotannon edellytykset voidaan varmistaa ja valvonta toteuttaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole oikeus saada tietoa palvelun tuottajien asiakkaista.
25 §. Palvelun tuottamisen ehdot. Pykälässä säädettäisiin palveluntuottamisen ehdoista. Maakunta tekisi hallintopäätöksen kasvupalvelujen tuottamisen ehdoista. Ehtojen olisi oltava yhdenmukaiset kaikille samanlaisia palveluja samalla alueella tuottaville yrityksille, yhteisöille ja ammatinharjoittajille sekä maakunnan omalle palvelutuotannolle. Kaikkien palveluntuottajien olisi täytettävä maakunnan asettamat ehdot tässä laissa tarkoitettuja palveluja tuottaessaan. Maakunnan oikeudesta muuttaa ehtoja yksipuolisesti säädettäisiin 28 §:n 3 momentissa.
Maakunta hyväksyisi päätöksen kasvupalvelujen tuottamisen ehdoista maakunnassa. Palveluntuottamisen ehdot liittyisivät 28 §:ssä säädettyihin palveluntuottajan velvollisuuksiin ja koskisivat esimerkiksi palvelun laatua, voimavaroja ja saatavuutta, palveluketjuja, palvelujen yhteensovittamista, varautumista normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Palvelun tuottamisen ehtoihin voisi liittyä palvelunkuvauksia.
Kasvupalvelun tuottamisen ehtoja koskeva maakunnan hallintopäätös vastaa valinnanvapauslain 42 §:ssä tarkoitettuja maakunnan palveluntuottajalle asettamia ehtoja. Ehdot olisivat samanlaiset kaikille samanlaisia palveluja samalla alueella tuottaville yrityksille, yhteisöillä ja ammatinharjoittajille sekä maakunnan omalle palvelutuotannolle. Maakunta tekisi kasvupalvelujen tuottamisehdoista hallintopäätöksen samoin kuin se tekee sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen ehdoista.
26 §.Palveluntuottajan hyväksyminen. Pykälässä säädettäisiin kaikkien edellytykset täyttävien palveluntuottajan hyväksymisestä. Maakunnan palveluntuottajaksi haluavan yhteisön, säätiön ja elinkeinonharjoittajan on annettava maakunnalle tuottamisen edellytysten arvioimiseksi tarpeelliset tiedot. Tuottamisen edellytysten arvioimisesta säädetään edellä 24 §:n 1−3 momentissa. Lisäksi palveluntuottajan on ilmoitettava sitoutuvansa noudattamaan maakunnan hyväksymiä palveluntuottamisen ehtoja. Maakunnan palveluntuottajaksi tuleminen edellyttää aina tuottajakohtaisen sopimuksen tekemistä. Tuottajakohtaisessa sopimuksessa määritellään tuottajakohtaisesti kasvupalvelut, jotka palveluntuottaja hoitaa maakunnan palveluntuottajana. Tuottajakohtaisessa sopimuksessa ei voida poiketa maakunnan hyväksymistä palvelun tuottamisen ehdoista. Tuottajakohtaisessa sopimuksessa sovitaan esimerkiksi palvelutuotannon alkamisajasta, toimipisteistä ja asiakasmäärästä, jonka tuottaja sitoutuu vastaanottamaan sekä jatkuvuuden hallinnasta häiriötilanteisiin varautumiseksi samoin kuin palveluntuottajan varautumisesta valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitettuihin poikkeusoloihin. Maakunnan olisi pidettävä luetteloa palveluntuottajista, joiden sopimus on voimassa. Tiedot hyväksytyistä palveluntuottajista, palveluiden saatavuudesta (palveluntuottajan kapasiteetista) sekä yhteystiedoista on liitettävä palveluntuottajien luetteloon, jonka on oltava jokaisen saatavilla. Saatavilla olemista koskevan edellytyksen täyttyminen edellyttää käytännössä sen julkaisemista yleisessä tietoverkossa ja lisäksi muulla tehokkaalla tavalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maakunnan velvoitteista, joilla varmistettaisiin, että kasvupalvelujen asiakkailla on valinnanvapautensa toteuttamiseksi riittävät tiedot saatavilla olevista palveluista. Maakunnan tulee ensinnäkin kohtuullisessa ajassa tehdä päätös siitä täyttääkö palveluntuottaja edellytykset. Kohtuullisella käsittelyajalla tarkoitetaan hallintolain (434/2003) 23 §:ssä edellytettyä viivytyksetöntä käsittelyä, joten palveluntuottajan hyväksymismenettelyn on oltava aina avoinna. Hyväksymiselle ei voida asettaa esimerkiksi vuosittaisia hakuaikoja. Kasvupalvelumarkkinoiden avaamiseksi ja valinnanvapauden edistämiseksi viivytyksetön palveluntuottajien hyväksyminen on tärkeää.
Momentissa 3 säädettäisiin maakunnan velvollisuudesta tehdä kielteinen päätös palveluntuottajan edellä 24 §:n 1−3 momentissa tarkoitettujen edellytysten puuttuessa ja saatuaan tietoja, joiden valossa edellytyksiä on arvioitava uudelleen. Maakunta voisi myös peruuttaa 29 §:ssä säädetyin edellytyksin aiemmin tekemänsä palveluntuottajan edellytyksiä koskevan hyväksymispäätöksen tai muuttaa sitä saatuaan uutta selvitystä palveluntuottajan yleisistä edellytyksistä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin maakunnan ja palveluntuottajan välisen riita-asian oikeudenkäyntimenettelystä. Maakunnan ja kasvupalvelun tuottajan välinen sopimus on lähtökohtaisesti hallintosopimus. Maakunnan ja palveluntuottajan välinen sopimus käsiteltäisiin hallintoriita-asiana siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
27 §.Asiakkaan oikeus valita palveluntuottaja. Pykälässä säädettäisiin valinnanvapaudesta maakunnallisten kasvupalvelujen osalta. Pykälän 1 momentin mukaan maakunnallisten kasvupalvelujen asiakkaalla olisi oikeus valita haluamansa palveluntuottaja maakunnan valitsemien palveluntuottajien joukosta, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin palveluntuottajan vaihtamisesta. Kun asiakas olisi valinnut palveluntuottajan, palveluntuottajan vaihtaminen edellyttäisi maakunnan lupaa. Maakunta voisi hakemuksesta antaa luvan, mikäli asiakkaalla olisi perusteltu syy palveluntuottajan vaihtamiseen. Koska erityisesti työnhakijoille tarjottavat maakunnalliset kasvupalvelut voivat olla pitkäkestoisia palvelukokonaisuuksia, joissa palveluntuottajan saama korvaus perustuu tiettyyn tulokseen, palveluntuottajan vaihtamiselta on tarkoituksenmukaista edellyttää perusteltua syytä. Perusteltu syy voisi olla esimerkiksi objektiivisesti todettavissa olevat sovittamattomat ristiriidat ja luottamuspula asiakkaan ja palveluntuottajan välillä.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että maakunta voisi myös velvoittaa asiakkaan valitsemaan uuden palveluntuottajan tilanteessa, jossa asiakkaan palvelutarve tai sitä koskeva tieto olisi muuttunut, eikä nykyinen palveluntuottaja maakunnan arvion mukaan enää vastaisi asiakkaan tarpeisiin. Asiakkaan palvelutarpeen muutos voisi johtua työttömyyden pitkittymisestä tai asiakkaan osaamisessa, työkyvyssä tai muussa työllistymiseen vaikuttavassa seikassa tapahtuneen muutoksen vuoksi. Myös maakunnan arvio asiakkaan palvelutarpeesta voisi muuttua asiaa koskevan uuden tiedon vuoksi. Maakunnan velvollisuudesta neuvoa ja tukea asiakasta valinnanvapauden käyttämisessä säädetään edellä 18 §:n 2 momentissa.
28 §.Palveluntuottajan velvollisuudet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maakunnan palvelutuotannon ehtojen vähimmäissisällöstä. Tällä varmistetaan tarpeellinen valtakunnallinen maakuntien palvelun tuottajien yhdenvertaisuus. Maakunta määrittää 25 §:ssä tarkoitetuissa palvelun tuottamisen ehdoissa ja palvelusopimuksessa, mitä palveluntuottajan on tehtävä:
1) maakuntastrategian noudattamiseksi;
2) palvelukokonaisuuksien integraation varmistamiseksi;
3) asiakastietojen tallentamiseksi valtakunnallisiin ja maakunnan nimeämiin maakunnallisiin järjestelmiin;
4) maakunnan edellyttämien tietojen toimittamiseksi salassapitosäännösten estämättä palvelujen asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten; sekä
5) kasvupalvelujen valmius- ja jatkuvuudenhallinnan hoitamiseksi sekä kriisi- ja häiriötilanteiden varalta. Maakunta noudattaisi ehtoja omassa palvelutuotannossaan ja viittaisi niihin tarjouspyynnöissään. Myös palveluntuottajan 26 §:ssä tarkoitettu hyväksyminen edellyttäisi, että palveluntuottaja sitoutuisi noudattamaan ehtoja.
Kohdassa 1 tarkoitetusta maakuntastrategiasta säädetään maakuntalain 35 §:ssä. Maakunnan strategiassa tulee muun muassa ottaa huomioon asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen maakunnan tehtäväalalla sekä palvelutavoitteet. Kohdassa 2 tarkoitetusta palveluintegraatiosta säädetään 21 §:n 2 momentissa, jonka mukaan maakunta huolehtii siitä, että palveluntuottajat toimivat keskenään yhteistyössä siten, että asiakkaiden käytössä on yhteen sovitettuja palveluja. Maakunta voisi sopia tai asettaa ehdot myös sille, miten kasvupalvelujen tuottajan on varmistettava palvelukokonaisuuksien integraation toteutuminen ja toimittava integraation edellyttämässä yhteistyössä muiden palveluntuottajien kanssa. Ehtoihin voidaan sisällyttää elementtejä, jotka koskevat maakunnan muihin palveluihin ja muiden palveluntuottajien palveluihin ohjaamista.
Säännöksen toteutuminen edellyttää käytännössä, että maakunta on määritellyt, miten palveluintegraatio toteutetaan erilaisissa tilanteissa asiakkaiden tarpeita vastaavalla tavalla. Lisäksi maakunnan on määriteltävä miten palvelukokonaisuuksia käytännössä toteutetaan silloin, kun asiakkaat tarvitsevat useita erilaisia ja eri palvelun tuottajien toteuttamia palveluja. Palvelun tuottajien on toimittavat keskenään yhteistyössä tavalla joka varmistaa sen, ettei palveluissa ole viiveitä eikä palvelukokonaisuuksissa katkoja.
Palveluntuottaja voidaan velvoittaa tuottamaan informaatiota, jotta toiset palveluntuottajat voivat saumattomasti jatkaa palvelukokonaisuuksia. Kasvupalvelujen tuottaja voitaisiin velvoittaa esimerkiksi tiedottamaan asiakasta muista palveluntarjoajista ja maakunnan viranomaisena tuottamista palveluista.
Palveluintegraation kannalta on olennaisen tärkeää, että palveluntuottajan käytettävissä on riittävät asiakastiedot. Pykälän 1 momentin 3 kohdan perusteella, maakunta määrittää sopimuksessa tai palvelun tuottamisen ehdoissa, mitä palveluntuottajan on tallennettava asiakastiedon valtakunnallisiin järjestelmiin. Muun muassa keskeiset työnhaun aloitukseen ja päättämiseen liittyvät ilmoitukset sekä työttömyysturvan edellytyksiin liittyvät asiat on koottava valtakunnalliseen rekisteriin, jotta tietoa työttömistä olisi saatavilla työttömyysturvapäätösten tekemiseksi, yleisen työttömyystilanteen hahmottamiseksi sekä palveluiden suunnitteluun, toteutukseen ja toteutuksen arviointiin. Lisäksi tietoa saatetaan kerätä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun palvelujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Valmisteilla olevassa kasvupalvelujen tietohallintolaissa tarkennetaan, mitä tietoja palveluntuottajat voidaan velvoittaa valtakunnalliseen järjestelmään tuomaan ja mitä vaatimuksia henkilötietojen käsittely asettaa.
Maakunta tarvitsee järjestämistehtävässään tietoa siitä, miten palvelut toteutuvat. Momentin 4 kohdassa säädetään palveluntuottajan velvollisuudesta toimittaa maakunnalle sen järjestämistehtävän edellyttämät välttämättömät tiedot salassapitosäännösten estämättä, jotta palvelujen asianmukaisen tuotannon edellytykset voidaan varmistaa ja valvonta toteuttaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole oikeus saada tietoa palvelun tuottajien asiakkaista. Maakunnilla itselleen on pääsy järjestelmien asiakastietoon ja tähän liittyvistä oikeuksista ja velvoitteista säädetään erikseen tietohallintolaissa. Kyseessä on palveluntuottajan palvelutuotantoon ja toimintamalleihin liittyvät tiedot.
Momentin 5 kohdassa säädetään, että palveluntuottajan on yhdessä maakunnan kanssa varmistettava kasvupalvelujen valmius- ja jatkuvuudenhallinta kriisi- ja häiriötilanteiden varalta. Maakuntalain 52 §:n 2 momentissa säädetään maakunnan velvollisuudesta varmistaa palvelujen jatkuvuuden turvaaminen myös silloin, kun niitä hankitaan yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Maakunta ja palveluntuottajat voivat keskenään sopia esimerkiksi, miten palveluntuottajat osallistuvat mahdollisiin yhteisiin harjoituksiin, miten palveluntuottajat kuvataan valmiussuunnitelmassa ja mikä rooli palvelujen tuottajilla on kriisi- ja häiriötilanteissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että maakunta voisi yksipuolisesti muuttaa palvelusopimusta ja palvelun tuottamisen ehtoja lainsäädännön muuttumisesta johtuvasta syystä.
29 §. Hyväksymisen peruuttaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin palveluntuottajan hyväksymisen peruuttamisesta palveluntuottamisen ehtojen noudattamisesta jättämisen tai muun oleellisen puutteen vuoksi. Perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei viranomaisille lähtökohtaisesti kuuluvien hallintotehtävien hoitaminen kuulu perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden piiriin (PeVL 40/2002 vp). Valiokunta on tällöin kuitenkin pitänyt viranomaisorganisaatioon kuulumattoman yksityisen toimijan oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömänä, että hyväksynnän peruuttamismahdollisuus sidotaan vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että yksityiselle toimijalle annetut huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (PeVL 20/2006 vp).
Maakunnan olisi ensin annettava palveluntuottajalle huomautus ja asetettava kohtuullinen määräaika asian korjaamiseksi. Jos palveluntuottaja ei korjaisi puutteita tai laiminlyöntejä asetetussa määräajassa, maakunnan olisi peruutettava antamansa hyväksyntä. Määrättäessä määräaikaa puutteen korjaamiselle on otettava huomioon se, miten vakavasta puutteesta on kysymys. Hyväksynnän peruuttaminen voisi kohdistua palveluntuottajan koko toiminnan sijasta myös yksittäiseen palveluyksikköön. Maakunnan on peruutettava hyväksyntä myös, jos tuottaja on mennyt konkurssiin tai jos hyväksymisen peruuttamisen edellytykset koskevat vain palveluntuottajan tiettyä palveluyksikköä, peruutetaan kyseisen palveluyksikön hyväksyntä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että palveluntuottajan tai sen palveluyksikön hyväksynnän peruuttamisesta palveluntuottajan ilmoituksesta tai jos palveluntuottaja lopettaa palvelujen tuottamisen.
Pykälän 3 momentin mukaan maakunnan olisi huolehdittava siitä, että palveluntuottajan tai sen palveluyksikön hyväksymisen peruuttamisesta huolimatta asiakkaat saavat keskeytyksettä tarvitsemansa palvelut. Lähtökohtana olisi se, että asiakkaat itse valitsisivat itse uuden palveluntuottajan tai vaihtaisivat palveluyksikköä. Maakunnan tulee erityisesti huolehtia niiden palvelujen jatkuvuudesta, joilla saattaa olla yhteys asiakkaan työttömyysturvaan ja toimeentuloon.
5 luku Yhteiset tukipalvelut ja tietojärjestelmät
30 §.Kasvupalvelujen monimuotoisuus ja yhdessä käytettävyys. Pykälässä säädettäisiin, että kasvupalveluja järjestettäessä olisi pyrittävä monimuotoisiin sekä ensisijaisesti digitaalisen palvelutarjonnan ja sähköisen asioinnin mahdollistaviin toimintamalleihin. Henkilöasiakkaiden asioinnin vähimmäisvaatimuksista säädettäisiin erikseen.
Pykälässä todettaisiin kasvupalvelujen monimuotoisuus ja yhdessä käytettävyys. Kasvupalvelujen tarkoituksena on tuottaa asiakaslähtöinen, kustannustehokas ja vaikuttava palvelutuotanto. Tätä varten tarvitaan saumattomat, yhteiseen tietoon perustuvat palvelukokonaisuudet, jossa toimijakohtaiset siilot, hallinnon tasot tai viranomaisrajat häviävät. Kasvupalvelutuotannon tarkoituksena on tarjota asiakkaiden käyttöön monikanavaiset palvelut, joissa ensisijainen palvelukanava on digitaalinen verkkopalvelu ja toissijainen palvelukanava henkilökohtainen asiointi puhelimitse, kuvallisena etäpalveluna tai käyntiasiointina. Kasvupalveluja varten tulee digitaalisen palvelutuotannon kehittämisellä luoda edellytykset asiakaspalvelun toimintatapojen muuttamiseen, laadukkaaseen ja kustannustehokkaaseen palveluiden järjestämiseen ja toiminnan digitaalisuusasteen nostamiseen siten, että kansalaisten ja yritysten omatoiminen sähköinen asianhoito olisi mahdollista. Digitaalinen kasvupalvelutuotanto edellyttää yhteistä tietoa ja siihen kytkeytyvää digitaalista asiankäsittelyä ja prosessien hallintaa. Tavoitteena on, että palveluprosessit ovat täysimääräisesti digitalisoituja sekä ja hyödyntävät keskitettyjä tietovaranto- ja asiakasjärjestelmiä. Omatoimisilla asioinneilla ja digitaalisilla palveluratkaisuilla tähdätään henkilökohtaisen asiantuntijatyöpanoksen siirtämiseen rutiinitehtävien hoitamisesta vaativiin asiantuntijapalveluihin.
Tarkoituksena on, että valtakunnalliset ja maakunnalliset kasvupalvelun järjestäjät ja tuottajat toimivat keskenään yhteistyössä siten, että asiakkaiden käytössä on yhteen sovitettuja palvelukokonaisuuksia yhteisistä tietopalveluista neuvontaan ja asiointeihin. Yhteen sovitetuilla palvelukokonaisuuksilla tarkoitetaan erityisesti useita erilaisia palveluja tarvitseville asiakkaille järjestettävien palvelujen toiminnallista kokonaisuutta, johon voi sisältyä sekä kuntien, maakuntien tai valtion palveluja. Palvelut on toteutettava siten, että ne muodostavat asiakkaille toimivan kokonaisuuden, jossa yhteistyö palvelun tuottajien välillä ja siirtyminen palvelusta toiseen toteutuu tarkoituksenmukaisella tavalla ilman perusteettomia viiveitä tai katkoja. Lisäksi asiakkaalla tulee olla näkyvyys siihen, miten asian käsittely etenee ja milloin päätös palvelun saamisesta valmistuu sekä mitkä oikeudet ja velvoitteet häntä koskevat. Palveluissa hyödynnetään tehokkaasti sekä tiedon hallintaa että digitaalisia toimintamalleja ja palvelutuotanto nojaa periaatteisiin, joiden mukaan tieto ilmoitetaan vain kerran, tieto seuraa asiakasta ja että tiedot ovat niitä tarvitsevien saatavilla.
31 §.Kasvupalvelujen järjestämistä ja tuottamista tukevat tietojärjestelmät. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että työ- ja elinkeinoministeriö järjestää kasvupalveluja tukevat valtion ja maakuntien yhdessä käyttämät tietojärjestelmät ja alustat. Maakunnat, maakuntalain 122 §:ssä tarkoitettu palvelukeskus sekä maakuntien keskenään tai yhdessä valtion kanssa omistamat yhtiöt tuottavat, ylläpitävät ja kehittävät kasvupalveluja tukevia tietojärjestelmiä ja alustoja. Maakuntalain 122 §:ssä tarkoitettuna palvelukeskuksena toimii valtioneuvoston valtuutuksella perustettu Vimana Oy, jonka toistaiseksi omistaa valtio.
Maakunnan tulisi huolehtia siitä, että erilaisia palveluja tarvitsevan ja käyttävän asiakkaan palvelut muodostavat tarpeen mukaisen ja keskenään yhteen sovitetun kokonaisuuden. Lain tarkoituksena on varmistaa, että kasvupalveluissa asiakkaille tarjotaan sujuvat ja vaivattomat asiointimahdollisuudet, asioinnin monikanavaiset tukipalvelut ja mahdollisuus seurata asian käsittelyn etenemistä sekä tarkastella etuuden saamiseen liittyviä velvoitteitaan
Integroitujen palvelukokonaisuuksien tuottamiseksidigitalisointi toteutetaan useasta kerroksesta muodostuvina palveluekosysteemeinä ja yhteiskäyttöisinä alustoina, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen yhteisen tiedon hyödyntämisen ja tiedonvaihdon. Palveluekosysteemeissä järjestämisvastuussa olevan tahon tulee huolehtia, että palvelutuotannossa hyödynnettävät alustat ovat keskenään yhteentoimivia.
Järjestämistä ja tuottamista tukevien järjestelmien ja alustojen tulisi palvella myös seuranta- ja raportointitiedon tuottamisesta riittävällä tasolla. Palveluntuottajan on toimitettava maakunnalle sen järjestämistehtävän edellyttämät tiedot palvelujen toteutumisesta. Lähtökohtana seurannalle ja arvioinnille on luotettava, tehokas ja ajantasainen tietotuotanto, joka palvelee maakunnan toiminnanohjausta ja palveluntuottajien kanssa käytävää vuoropuhelua. Tietoa tarvitaan myös palvelujen tuottamiseen liittyvistä sopimuksista sekä niihin perustuvasta palvelujen tuottamisesta, laadusta, kustannuksista ja vaikuttavuudesta. Tietoperustan tulee olla yhtenäinen ja vertailukelpoinen sekä kansallisella tasolla että maakunnissa ja palveluntuottajien välillä. Tietotuotannon tulee olla avointa ja mahdollistaa asukkaiden vaikutusmahdollisuudet.
Palveluintegraation kannalta on tärkeää myös, että esimerkiksi asiakastiedot ovat palveluntuottajan käytettävissä. Tämän varmistamiseksi tulisi jokaisen maakunnalle kasvupalveluja tuottavan tahon tallentaa asiakastiedot yhteiseen asiakasrekisteriin yhteiskäyttöisiä valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja käyttäen. Näin toimimalla jokaisen maakuntien järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja saaneen asiakkaan tiedot ovat kootusti rekisterissä ja siten muiden palvelun tuottajien saatavissa sieltä. Edellä olevan johdosta on asiakastietojen käsittelyä ja rekisterinpitoa koskevaa lainsäädäntöä tarpeen uudistaa. Uudistuksen tavoitteena tulee olla esimerkiksi salassapidon, asiakkaan antaman valtuutuksen tai muiden käyttöoikeuksia koskevien säännösten yksinkertaistaminen. Tarvittavien muutosten tavoitteena on mahdollistaa asiakkaiden asiakastietojen saatavuus käyttöön aina palveluja toteutettaessa. Kasvupalvelujen palvelutuotannossa hyödynnetään yhteisten tietojärjestelmien lisäksi kansallista palveluarkkitehtuuria, keskitettyjä, yhteiskäyttöisiä ja yhteentoimivia ratkaisuja, yhteisiä tietoja ja tietovarantoja sekä yhteisiä teknisiä komponentteja.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että maakunta kehittäisi ja pitäisi tarpeen mukaan yllä alueensa kasvupalveluja tukevia sekä maakunnan ja alueen kuntien yhteistoimintaa tukevia tietojärjestelmiä ja alustoja. Maakuntien järjestämisvastuuseen kuuluisi vastuu asiakkaiden integroitujen palvelukokonaisuuksien toteuttamisesta. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa yksilön tarpeen mukaisten palvelujen toteutuminen myös monituottajamallissa. Osa asiakkaan saamista palveluista voi olla kunnan, maakunnan tai valtion palveluja ja edellyttää yhteensovittamista esimerkiksi työvoima- ja elinkeino-, sosiaali- ja terveydenhuolto- tai opetusviranomaisten palvelujen kanssa.
Työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt aluekehittämisjärjestelmän ja kasvupalvelujen tiedonhallinnan ja tietojärjestelmien lainsäädäntötyön, jossa koottaisiin uudistuksen kannalta tarpeelliset asiakaslähtöistä tiedonhallintaa ja digitalisaation edistämistä koskevat säädökset siten, että laki mahdollistaisi kasvupalvelujen järjestämiseen, ohjaukseen, valvontaan, toiminnan arviointiin, kehittämiseen ja tiedonhallintaan liittyvien tietojen tai asiakirjojen tallentamisen. Laissa säädettäisiin kasvupalvelun asiakastietojen ja asiakkaan itsensä tuottamien tietojen tietoturvallisesta käsittelystä ja tiedon hyödyntämisestä.
32 §.Tietojärjestelmien avoimuus ja käytettävyys. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että valtakunnallisia kasvupalveluja tukevat tietojärjestelmät tulisi toteuttaa ja ylläpitää sellaisina, että ne mahdollistaisivat ja edistäisivät kaikkien valtakunnallisten toimijoiden yhteistä palveluntarjontaa ja että kaikki valtakunnallisten kasvupalvelujen järjestäjät ja tuottajat voisivat tukeutua samoihin järjestelmiin.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että valtakunnallisia ja maakunnallisia kasvupalveluja tukevat tietojärjestelmät tulisi toteuttaa ja ylläpitää sellaisina, että ne mahdollistavat ja edistävät yhteistä palveluntarjontaa maakunnallisten kasvupalvelujen järjestäjien kanssa ja että kaikki maakunnat voivat palvelujen järjestäjinä tukeutua samoihin tietojärjestelmiin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että maakunnallisia kasvupalveluja tukevat tietojärjestelmät tulisi toteuttaa ja ylläpitää sellaisina, että kaikki maakunnat voisivat palvelujen järjestäjinä tukeutua samoihin tietojärjestelmiin. Valtakunnallisesti yhtenäisten järjestelmien käyttö on asiakkaan laadukkaan palvelun ja palvelujen vaikuttavuuden toteutumiseksi ja arvioimiseksi ensisijaisen tärkeää. Yhtenäisillä valtakunnallisilla järjestelmillä saataisiin myös kustannussäästöjä.
Pykälässä tarkoituksena on mahdollistaa kasvupalveluja tukevien palveluekosysteemien ja yhteisten palvelualustojen toteuttaminen siten, että ne mahdollistavat ja edistävät hallinnonalan tasot ja viranomaisrajat ylittävät valtakunnallisesti yhteiset palvelut ja että kasvupalvelujen järjestäjät, tuottajat ja asiakkaat voisivat tukeutua yhteisiin alustoihin ja samoihin järjestelmiin.
Kasvupalveluihin liittyviä alusta- tai ekosysteemiajattelun mukaisia toteutuksia ovat esimerkiksi yhteiskäyttöiset digitaalisen asioinnin tukipalvelut, työvoimapalvelujen työnhakijoiden ja -antajien yhteiskäyttöinen palvelualusta, yritysten yhteiskäyttöinen kasvupalvelujen alusta mukaan lukien yritysten ja palvelutuottajien yhteiset työtilat ja kehittämisen työkalut sekä lupien, valvonnan ja muiden viranomaisvelvoitteiden hoitamisessa tarvittavan tiedon hyödyntämisen ja tiedonvaihdon yhteiskäyttöinen palvelukerros. Yhteistä näille toteutuksille on se, että niiden ympärillä ja niiden peruspalveluja ja tietoja käyttäen voisivat palveluja rakentaa niin yksityiset, puolijulkiset kuin julkiset palveluntarjoajat. Lain 28 §:ssä on tarkoituksena säätää näiden alustojen rajaresurssien määrittelijäksi työ- ja elinkeinoministeriö.
Muita valtakunnallisesti yhteiskäyttöisiä järjestelmiä ovat rakennerahastohankkeiden hallinnoinnissa rakennerahastokaudella 2014–2020 käytettävät EURA2014- ja TUKI2014 tietojärjestelmät, EURA 2014 on työ- ja elinkeinoministeriön omistama, ohjelmakauden 2014–2020 rakennerahastohallinnointiin tarkoitettu valtakunnallinen sähköisen asioinnin palvelukokonaisuus, mikä on rakennettu täyttämään hallintoviranomaisen sekä Euroopan komission rakennerahastohallinnoinnille asettamat vaatimukset täysin sähköisestä hankehallinnoinnista. Järjestelmässä asioidaan lakisääteisesti (8/2014, 23 §) pelkästään sähköisesti. Järjestelmää käyttävät hankehakijoiden ja -toteuttajien lisäksi hankkeita hallinnoivat viranomaiset (ELY-keskukset ja maakuntien liitot sekä ministeriöt). EURA 2014 toimii myös virallisena viranomaisten sähköisenä arkistona kaikille muodostamilleen asiakirjoille. Lisäksi EURA 2014 tuottaa rakennerahastojen hallinnointiprosessien yhteydessä syntyvän kaiken virallisen raportointitiedon sekä maksupyyntötiedot Euroopan komissiolle. Tuki 2014 on työ- ja elinkeinoministeriön omistama järjestelmä, jolla hallinnoidaan ELY-keskuksissa käsiteltävien yritystukien prosessia. EAKR-osarahoitteisten yritystukihankkeiden osalta järjestelmä toimii EURA 2014 tietojärjestelmän ohjauksessa ja järjestelmästä siirretään EU-tason raportointia varten tarvittavat tiedot EURA 2014 -järjestelmään. Järjestelmä on käytössä ELY-keskuksissa.
Muita valtakunnallisia yhteiskäyttöisiä järjestelmiä olisivat esimerkiksi yhteisen asiakastiedon mahdollistavat asiakastiedonvaihdon järjestelmät sekä kaikkikanavaista valtakunnallista palvelutarjonnan yhdenvertaisuutta tukeva puhelinneuvonta, ja kuvallisen etäpalvelun ratkaisut ja valtakunnallisesti tarjolla oleva digitaalinen työmarkkinatori.
Tarkemmin järjestelmien avoimuudesta ja käytettävyydestä säädetään osana kasvupalvelujen tiedonhallinnan ja tietojärjestelmien laissa.
6 luku Erinäiset säännökset
33 §.Kasvupalveluihin liittyvien kokeilujen ja erillisjärjestelyjen toteuttaminen ja rahoittaminen. Lailla voitaisiin erikseen säätää kasvupalveluihin liittyvän uuden toimintamallin kokeilusta tai erillisestä järjestelystä maakunnissa tai kunnissa. Kokeilusta, joka tarkoittaisi kasvupalvelujen järjestämis- tai tuottamistehtävän antamista kunnalle, tulee aina säätää lailla koska tämän lain 24 §:n 3 momentin mukaan kunta tai sen sidosyksikkö ei voi tuottaa palveluja maakunnalle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kokeilusta tai järjestelystä, joka ei edellyttäisi säädösmuutoksia. Tällaisesta kokeilusta tai järjestelystä valtio voisi sopia maakuntien kanssa. Sopimukseen perustuva kokeilu tai järjestely voisi koskea järjestämistä tai tuottamista tai molempia. Sopimukseen perustuvan kokeiluun tai järjestelyyn voidaan osoittaa valtion talousarviossa määrärahaa.
Kyseessä saattaa olla työmarkkinoiden toimivuuteen ja työllisyyden edistämiseen liittyvä tilanne, jossa valtiolla on tarve poiketa maakunnan yleiskatteellisen kasvupalvelurahoituksen periaatteesta ja osoittaa rahoitus suoraan tiettyyn tehtävään. Poikkeaminen johtuisi kokeilun määräaikaisesta luonteesta tai sen kohdistumisesta pelkästään tietyille alueille. Kohdistuminen tietylle alueelle ei johtuisi kasvupalvelurahoituksen muuttujista (työttömät työnhakijat, työttömyysaste sekä yritysten toimipaikat) eikä maakuntien rahoituslain ( / ) 7 §:n mahdollistamista äkillisen rakennemuutoksen tilanteista, vaan valtiolla olisi muu työllisyyden hoitoon liittyvä intressi kohdistaa kokeilu tai erillisjärjestely pelkästään tietylle alueelle. Kyseessä saattaisi olla esimerkiksi tietyntyyppisen uuden työllisyyden hoitoon tarkoitetun toimintamallin pilotointi, jossa voitaisiin katsoa, ettei kokeiluun osallistumista ole tarkoituksenmukaista rahoittaa pelkästään kokeiluun valittujen maakuntien yleiskatteellisesta rahoituksesta tai kaikille alueille suunnatussa erillisrahoituksessa halutaan varmistaa kokeilun onnistuminen tai uuden toimintamallin vakiintuminen sillä, että kokeiluun kohdistetaan resurssit. Ensisijaisesti sopimukseen perustuvan toiminnan lisäksi olisi tarpeen säilyttää mahdollisuus myös säätää kasvupalveluihin liittyvien kokeilujen ja erillisjärjestelyjen tehtävät ja rahoitus lailla maakunnille. Työllisyyden hoidossa keskeistä on työvoiman liikkuvuus myös maakuntien välillä, jolloin riittävän kattavuuden saavuttaminen uuteen toimintamalliin saattaa tarvita tehtävän osoittamista lailla.
Pääperiaatteena olisi toiminnan väliaikaisuus ja jos toiminta vakiintuu, siirrettäisiin rahoittaminen osaksi maakunnan yleiskatteellista rahoitusta. Tehtävälle voisi olla tyypillistä myös se, ettei sitä voida hoitaa pelkästään maakunnan toimin, vaan kyseessä on toimenpide, joka vaatii useiden eri toimijoiden (eri ministeriöt, maakunta, kunta tai järjestöt) toimenpiteitä. Erillisrahoituksella valtio ei kuitenkaan voi siirtää vastuuta perusoikeuksien toteutumisesta.
Kyseisessä rahoitusmuodossa ei voida soveltaa maakuntien rahoituslain 7§:ää, koska se koskee maakunnan rahoituksen tilapäistä korottamista tilanteessa, jossa maakunta on lisärahoituksen tarpeessa poikkeuksellisen tai tilapäisen maakuntatalouden vaikeuden vuoksi. Nyt esitetyn pykälän mukainen rahoitustarve ei liity maakunnan kykyyn vastata sille jo säädetyt tehtävät, vaan tilanteisiin, jossa valtiolla on työllisyyden hoitoon liittyvän vastuun vuoksi tarve käynnistää uusia toimintamalleja valtakunnallisesti tai kohdistaa toimenpiteitä tiettyyn alueeseen.
34 §.Suunnittelu, kehittäminen ja yleinen ohjaus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kasvupalvelujen yleinen ohjaus ja strateginen kehittäminen kuuluisivat työ- ja elinkeinoministeriölle. Ministeriö vastaisi valtakunnallisesta kasvupalvelupolitiikasta, valtakunnallisten tavoitteiden valmistelusta ja niiden huomioon ottamisesta maakuntien toiminnan ohjauksessa.
Pykälän 2 momentin perusteella maakunnat vastaisivat palveluista sekä suunnittelisivat niiden järjestämisen ja tuottamisen. Tähän kuuluvia järjestämistehtäviä sekä suunnittelu- ja kehittämistehtäviä voidaan osoittaa maakuntien yhteistyöelimille ja tuottamistehtäviä maakuntien yhdessä omistamille yhtiöille. Maakuntien ja valtion yhteisillä palvelukeskusyhtiöillä on myös keskeinen rooli sekä maakuntien sopimien yhteisten keskeisten toimintamallien että valtakunnallisten digitaalisten toimintamallien suunnittelussa, kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Maakuntien, palvelukeskusyhtiöiden ja valtion hyvä keskinäinen vuoropuhelu on keskeistä.
Maakunnat, niiden asukkaiden tarpeet ja maakuntien edellytykset järjestää ja tuottaa palveluja ovat keskenään erilaisia. Sen vuoksi maakuntien välillä tarvitaan yhteistyötä ja työjakoa palvelujen toteuttamisessa ja tuottamisessa. Tällaiselle maakunnat ja maakuntien yhteistyöalueet ylittävälle työnjaolle asetettaisiin tavoitteet pykälän toisen momentin perusteella.
Pykälän 1 momentissa mainittujen valtakunnallisten tavoitteiden pohjalta yhteistyöalueiden maakunnat voisivat tarkastella omalla alueellaan toiminnan järjestämistä ja työnjakoa. Valtakunnallisissa tavoitteissa merkittävä asema voisi myös olla yhteistyöalueiden välisten yhteistyömuotojen ja työnjaon edistäminen.
Pykälän 2 momentin mukaan maakunnan olisi myös arvioitava ennakkoon ja otettava huomioon päätösten vaikutukset eri asiakasryhmiin. Maakunnan olisi lisäksi suunnittelussaan asetettava kasvupalvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen liittyvät elinkeinojen kehittämistä, työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistävät 20 §:n mukaisiin valtakunnallisiin tavoitteisiin pohjautuvat tavoitteet sekä määriteltävä tavoitteita tukevat toimenpiteet ja vastuutahot.
Pykälän 3 momentin perusteella maakunta osallistuisi kansalliseen kasvupalveluiden kehittämiseen sekä toimii yhteistyössä kuntien sekä koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoimintaa harjoittavien organisaatioiden kanssa.
35 §.Kasvupalvelujen saatavuuden ja kustannuskehityksen seuranta. Pykälän mukaan työ- ja elinkeinoministeriö seuraisi kasvupalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden ja rahoituksen tason riittävyyden toteutumista valtakunnallisesti ja maakunnittain. Ministeriö voisi tarvittaessa pyytää yhdeltä tai useammalta maakunnalta selvityksen, jossa tarkastellaan kasvupalvelujen tarvetta sekä saatavuuden ja laadun toteutunutta sekä arvioitua tulevaa kehitystä. Lisäksi selvityksessä voitaisiin pyytää arvioimaan maakunnassa toteutettavia kustannusten hallinnan kannalta välttämättömiä toimenpiteitä ja mahdollisia muita toimenpiteitä, joilla kasvupalvelujen yhdenvertainen saatavuus ja laatu voidaan valtionrahoituksella ja muulla tulorahoituksella turvata.
Pykälän tarkoituksena on varmistaa työ- ja elinkeinoministeriölle riittävä tiedonsaanti, jotta se voi todentaa hallinnonalaansa kuuluvan politiikkalohkon rahoitusta. Pykälä ei anna työ- ja elinkeinoministeriölle valtuutta puuttua siihen, miten maakunta kohdentaa yleiskatteellisen rahoituksen. Työ- ja elinkeinoministeriön tulee kuitenkin olla tietoinen, miten kasvupalveluita on rahoitettu maakunnissa. Muuten ei välttämättä muodostuisi esimerkiksi kokonaiskuvaa kasvupalveluresurssien käytöstä eikä pystyttäisi valtakunnan tasolla arvioimaan vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Havaintojen avulla voitaisiin kuitenkin tuoda esiin, jos nähtävissä on rahoituksen käytön suhteen suuria eroja, jotka voisivat jo vaikuttaa palveluiden yhdenvertaiseen saatavuuteen.
Säännös täydentää maakuntalakiesityksen 140 §:n maakunnan toiminnan, talouden ja palvelutuotannon seurannasta ja tietojen tuottamisesta ehdotettua säännöstä. 140 § velvoittaa maakunnan seuraamaan kattavasti alueensa väestön hyvinvointia, terveyttä sekä maakunnalle säädettyjen tehtävien kuten esimerkiksi kasvupalveluiden laatua, vaikuttavuutta ja kustannuksia. Maakunnalla on maakuntalakiesityksen 140 §:n mukaan myös velvollisuus verrata oman palvelutuotantonsa ja muiden tuottamien palvelujen vaikuttavuuteen, tehokkuuteen, ja taloudellisuuteen. 140 §:n viimeisen momentin mukaan tiedot tulee toimittaa lain perusteella tiedon saamiseen oikeutetun viranomaisen määrittelemällä tavalla. Tällä kasvupalveluihin liittyvällä 35 §:llä on tarkoitus tarkentaa maakuntalakiesityksen seurantaa koskevaa säännöstä ja varmistaa työ- ja elinkeinoministeriölle kasvupalveluja koskevien tietojen saaminen.
36 §.Maakunnan omavalvonta. Pykälässä säädettäisiin maakunnan omavalvonnasta. Maakunnan olisi laadittava järjestämisvastuuseensa kuuluvista tehtävistä ja palveluista omavalvontaohjelma. Omavalvonnalla tarkoitettaisiin järjestelyä, jonka avulla varmistetaan, että kasvupalvelut järjestetään lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Sen tarkoituksena olisi myös varmistaa toiminnan ja järjestettävien palvelujen suunnitelmallisuus. Ohjelmassa olisi määritettävä, miten kasvupalveluiden toteuttaminen, saatavuus ja laatu sekä asiakkaiden yhdenvertaisuus varmistettaisiin siitä riippumatta, tuottaako palvelun maakunta tai muu palveluntuottaja. Omavalvontaohjelmassa olisi lisäksi todettava, miten kasvupalveluiden toteutumista, laatua sekä yhdenvertaisuutta ja esimerkiksi käsittely- ja maksatusaikoja seurataan ja miten havaitut puutteellisuudet korjataan. Omavalvonnan kautta voitaisiin myös saada tietoa korvausten maksamiseen liittyviä tekijöistä esimerkiksi tilanteissa, jossa palveluntuottaja saa korvauksen asiakkaasta, jota ei tosiasiallisesti palvele. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä omavalvontaohjelman sisällöstä ja laatimisesta sekä omavalvontaohjelmaan sisältyvästä suunnitelmasta laadunhallinnan sekä vaikuttavuuden edistämiseksi.
37 §.Laillisuusvalvonta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kasvupalveluiden laillisuusvalvonnasta. Eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä maakuntauudistuksen täytäntöönpanosta sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevasta lainsäädännöksi (HE 14/2018 vp) ehdotetaan, että aluehallintovirastot lakkautettaisiin ja pääosa niiden tehtävistä siirrettäisiin uudelle Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Maakuntalain 10 §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi kantelun johdosta tutkia, onko maakunta toiminut voimassa olevien lakien mukaan. Kantelut ovat toimiva menettely yksittäistapauksissa turvaamassa yksittäisen asiakkaan palvelujen lainmukaisen saannin. Kantelujen kautta on kuitenkin vaikeaa havaita kasvupalvelun kokonaisuuteen, yhteensovitukseen tai muihin rakenteellisiin seikkoihin liittyviä ongelmia tai kehittämistarpeita. Palvelujen toimivuuden kannalta olisi perustelua, että Valtion lupa- ja valvontavirasto voisi valvoa kasvupalveluita myös muutoin kuin kanteluiden kautta. Lakiesityksen 2 luvun alueiden kehittämiseen ja rakennerahastojen hallinnointiin liittyvää laillisuusvalvontaan ei esitetä Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi. Alueiden kehittäminen on eri hallinnonalojen ja maakuntien sekä muiden toimijoiden välistä yhteistyötä eikä se ole luonteeltaan sellaista että sen lainmukaisuutta tulisi valvoa. Rakennerahastotoiminnan tarkastuksista säädetään erikseen Euroopan unionin lainsäädännön linjausten perusteella. Kasvupalveluiden ohjaus kuuluisi työ- ja elinkeinoministeriölle 34 §:n mukaisesti. Valtion lupa- ja valvontavirastolle kuuluisi sen laillisuusvalvonnan edellyttämä ohjaus. Tähän kuuluu muun muassa valvontojen käytännön toteuttamiseen tarvittava ohjaus sekä sellainen välttämätön valvontatehtävään liittyvä ohjaus, jonka tarkoituksena on ehkäistä lainvastaista toimintaa tai ohjattaisiin toimintaa lainmukaiseksi. Valvontatoimen riippumattomuuden vuoksi on tärkeää, että Valtion lupa- ja valvontavirasto ei ohjaa muutoin kasvupalveluiden sisältöä, vaan antaa tällaisesta tarpeesta viivytyksettä tiedon työ- ja elinkeinoministeriölle ja tuottamiseen liittyvien havaintojen osalta myös kasvupalveluiden järjestämisestä vastuussa olevalle maakunnalle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston käytössä olevista hallinnollisista pakkokeinoista, joita ovat määräajan asettaminen ja uhkasakko. Jos kasvupalveluiden järjestämisessä tai tuottamisessa ei olisi noudatettu tätä tai muuta kasvupalveluiden järjestämisestä tai tuottamista koskevaa lakia, Valtion lupa- ja valvontavirasto voisi antaa maakunnalle määräyksen puutteiden tai epäkohtien korjaamisesta tai poistamisesta. Määräystä annettaessa olisi asetettava määräaika, jonka aikana toimenpiteet on suoritettava. Määräyksen tehosteeksi olisi mahdollista asettaa uhkasakko.
Pykäläehdotuksen 3 momenttiin on otettu tiedoksisaantioikeutta koskeva säännös. Ehdotuksen mukaan maakunnan tulisi salassapitosäännösten estämättä antaa työ- ja elinkeinoministeriölle ja Valtion lupa- ja valvontavirastolle niiden pyytämät tiedot ja selvitykset tässä tai muussa kasvupalveluja koskevassa laissa niille säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi. Näitä tarvitaan kasvupalvelujen laillisuusvalvontaa varten, mutta niitä voidaan lisäksi käyttää laajemmin kasvupalvelujen riittävyyden arvioimiseen ja seurantaan liittyviin tehtäviin. Henkilötietoja koskevista tiedonsaantioikeuksista säädetään erikseen.
38 §.Tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin maakunnan tai maakunnan liikelaitoksen tai palveluntuottajan tässä laissa tarkoitetun toiminnan sekä toiminnassa käytettävien toimitilojen tarkastuksesta. Tarkastus voitaisiin tehdä ennalta ilmoittamatta, jos Valtion lupa- ja valvontavirasto arvioi, että ennakkoilmoitus vaarantaisi tarkastuksen onnistumisen. Pääsääntöisesti tarkastukset suoritettaisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston tekemään tarkastussuunnitelmaan perustuen. Tarkastussuunnitelman laatimisessa on otettava toiminnasta tehty riskianalyysi. Tarkastuksia tulisi tehdä tarkastussuunnitelmaan sisältyvien tarkastusten lisäksi myös silloin, kun erilliseen tarkastukseen ilmenee tarvetta. Tällainen tarve voi tulla Valtion lupa- ja valvontaviraston tietoon esimerkiksi kantelun tai tiedotusvälineissä esitettyjen tietojen kautta. Myös maakunta tai työ- ja elinkeinoministeriö voisivat esittää pyynnön erillisen tarkastuksen toteuttamisesta, jos niillä on epäily epäsäännönmukaisesta menettelystä.
Valtion lupa- ja valvontaviraston päättäessä tehdä tarkastuksen se laatii asiasta tarkastusmääräyksen. Tarkastusmääräykseen kirjataan tarkastuksen kohde, tarkastuksen syyt, seikat joihin tarkastuksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota ja mahdollisesti tarkastuksen suorittava viranomainen. Tarkastaja esittää tarkastuksen alussa tarkastusmääräyksen tarkastettavalle. Tarkastusmääräys ei ole oikeudelliselta luonteeltaan päätös, jolla tehdään ratkaisu valvonta-asiassa, vaan asian selvittämiseen liittyvä toimenpide. Sen vuoksi tarkastusmääräykseen ei ole valitusoikeutta.
Tarkastus tulisi voida tehdä myös ennalta ilmoittamatta. Hallintolain 39 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on ilmoitettava toimivaltaansa kuuluvan tarkastuksen suorittamisen aloittamisajankohdasta asiainosaiselle, jota asia välittömästi koskee, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Ehdotetun pykälän mukaiset tarkastustilanteet ovat usein luonteeltaan sellaisia, että etukäteen ilmoittaminen voisi vaarantaa tarkastuksen tarkoituksen toteutumisen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan sen vuoksi sisällyttävän maininta siitä, että tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta. Näitä erityistapauksia lukuun ottamatta käytännön tarkastustoiminnalle on luonteenomaista, että tulevasta tarkastuksesta ilmoitetaan hyvissä ajoin. Näin tarkastuksen toimittaminen sujuu nopeammin, koska ennakkoilmoitus sisältää kuvauksen tarkastuksessa tarvittavista asiakirjoista ja henkilöistä joiden tulisi olla paikalla tarkastustilanteessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin tarkastuksen suorittamisesta. Säännöksen lähtökohtana on, että tarkastajalla on oltava oikeus päästä kaikkiin tarkastettavan kohteen toimitiloihin ja saada kaikki tarkastuksen toimittamiseksi tarvittavat asiakirjat ja muut tiedot. Tarkastusta ei kuitenkaan saa suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Oikeus saada tietoja ja asiakirjoja tulee olla mahdollista salassapitosäännösten estämättä. Tarkastuksessa voi olla tarpeen tarkastaa esimerkiksi asiakastietoja.
Joissakin tapauksissa voi olla tarpeen, että tarkastajalla on mukanaan ulkopuolinen asiantuntija tai asiantuntija. Tällainen tarve voi tulla esimerkiksi jonkin tietyn erityisalan tuntemuksesta. Pykälään ehdotetaan sen vuoksi otettavaksi selventävä säännös mahdollisuudesta käyttää asiantuntijaa. Tarkastuksessa mukana olevaan asiantuntijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä silloin kun hän toimii pykälässä tarkoitetussa tehtävässä. Säännöksessä todettaisiin myös, että vahingonkorvauslaissa säädetään vahingonkorvauksesta.
Lisäksi säännöksessä, sen 3 momentissa on selkeyden vuoksi maininta siitä, että poliisin on tarvittaessa annettava virka-apua Valtion lupa- ja valvontavirastolle virka-apua tarkastuksen suorittamiseksi. Poliisin muille viranomaisille antamasta virka-avusta säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ssä. Poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle virka-apua, jos niin erikseen säädetään.
Pykäläehdotuksessa, sen 4 momentissa on lisäksi viittaus hallintolain 39 §:ään, jossa on yleiset säännökset tarkastuksen tekemisestä. Pykälässä on säännökset muun muassa tarkastuskertomuksesta ja asianosaisen oikeudesta olla läsnä tarkastuksessa.
39 §.Keskitetysti hoidettavat tehtävät. Pykälässä säädettäisiin tehtävistä, jotka edellyttävät yhtä maakuntaa laajempaa järjestämistä tai toimialueeltaan laajempaa tuottamisen yksikköä, jotta voitaisiin turvata palvelujen laatu ja saatavuus, kielellisten oikeuksien toteutumisen edistäminen, riittävien henkilöstö- ja muiden voimavarojen tai tehtävässä tarvittavan erityisasiantuntemuksen turvaaminen taikka muu vastaavanlainen perusteltu syy. Näistä kaikista käytetään nimitystä keskitetysti hoidettavat palvelut, vaikka palveluilla voi olla myös useampia kuin yksi järjestäjä.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin rakennerahastojen valtakunnallisessa toiminnassa välittävän toimielimen tehtäviä hoitavat maakunnat. Etelä-Savon, Keski-Suomen, Hämeen ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukset hoitavat nykyisin ESR-toiminnan välittävän toimielimen valtakunnallisia tehtäviä sekä Uudenmaan ELY-keskus EAKR-toiminnan välittävän toimielimen valtakunnallisia tehtäviä. Valtakunnalliset ESR-toiminnat siirtyisivät seuraavien maakuntien tehtäviksi: Hämeen ELY-keskuksen tehtävät siirtyisivät Päijät-Hämeen maakunnalle, Etelä-Savon ELY-keskuksen tehtävät Etelä-Savon maakunnalle, Keski-Suomen ELY-keskuksen tehtävät Keski-Suomen maakunnalle ja Pohjois-Pohjanmaa ELY-keskuksen tehtävät Pohjois-Pohjanmaan maakunnalle. Hämeen ELY-keskuksesta kyseiset tehtävät siirrettäisiin Päijät-Hämeen maakunnalle siksi, että ELY-keskuksen päätoimipaikka sijaitsee Päijät-Hämeessä. EAKR-toiminnan valtakunnalliset tehtävät siirtyisivät Uudenmaan ELY-keskukselta Uudenmaan maakunnalle. Koska kyse on valtakunnallisesta toiminnasta, kukin maakunta vastaa sille osoitettujen rakennerahasto-ohjelman toimenpidekokonaisuuksien tehtävien hoitamisesta valtakunnallisesti.
Edellä mainittujen tehtävien kokoaminen Päijät-Hämeen, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntiin valtakunnallisessa ESR-toiminnassa sekä Uudenmaan maakuntaan valtakunnallisessa EAKR-toiminnassa pohjautuu kuluvan ohjelmakauden rakennerahasto-ohjelman toimintalogiikkaan, asiantuntemukseen, resursseihin sekä tietojärjestelmien asettamiin vaatimuksiin. Ko. maakunnat hoitavat ohjelmakauden loppuun asti teemojensa mukaiset välittävän toimielimen tehtävät. Valtakunnallisten ESR-tehtävien jatkuminen niissä maakunnissa, joissa nykyiset RR-ELY-keskukset sijaitsevat, varmistaa osaltaan toiminnan sujuvaa jatkumista maakuntauudistuksen jälkeisessä tilanteessa.
Pykälän 2 momentissa kansainvälisen työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (Eures), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) N:o 492/2011 ja N:o 1296/2013 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/589 (Eures-asetus) mukaisen työnvälityspalvelun hallinnointi ja koordinointi säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriölle. Tällä hetkellä kansainvälistä työnvälityspalvelua tuotetaan ja tarjotaan kaikilla TE-toimistoalueilla.
Yhteisen eurooppalaisen työnvälityksen verkoston Euresin tavoitteet on asetettu EU/ETA-maiden tasolla yhteisesti. Eures-verkosto on luotu tukemaan EU/ETA alueen työvoiman vapaata liikkuvuutta. Eures on EU/ETA maiden ja Sveitsin yhteinen julkiset työvoimapalvelut kattava työnvälitysverkosto (1000 Eures asiantuntijaa) sekä sähköinen Eures-työpaikkaportaali (portaalissa on yli 2 miljoonaa avointa työpaikkaa ja laaja CV-tietokanta). Kesällä 2016 voimaan tullut Eures-asetus (EU) 2016/589 velvoittaa lakitasolla Suomea antamaan mahdollisuuden kaikille työntekijöille ja työnantajille saada asetuksen mukaisia kansainvälisen työnvälityksen Euroopan laajuisia palveluita yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti.
Eures-verkostolla parannetaan unionin työmarkkinoiden toimintaa, koheesiota ja yhtenäisyyttä, mukaan lukien rajat ylittävällä tasolla; edistetään oikeudenmukaisuuteen perustuvaa vapaaehtoista alueellista ja ammatillista liikkuvuutta unionissa, unionin ja kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti. Komissio avustaa Eures-verkostoa sen tehtävien suorittamisessa. Asetuksen soveltamisesta jäsenvaltioissa vastaavat kansalliset koordinointitoimistot.
Asetuksen mukaan Eures-verkosto organisoidaan komission ja jäsenmaiden välillä ja tietoja vaihdetaan koskien paikkailmoituksia, työhakemuksia ja ansioluetteloita. Asetus määrittää työvoiman liikkuvuuden tukipalvelut sekä työnhakijoille että työnantajille. Suomen kansallinen Eures koordinointitoimisto raportoi vuosittain Suomen Eures-toiminnasta ja sen tuloksista komissiolle yhteisesti sovittuja seurantaindikaattoreita noudattaen. Komissio vastaa Euroopan parlamentille Euresin tuloksista raportoinnista.
Eures-verkostoon tulee hyväksyä myös yksityisiä toimijoita viimeistään 13.5.2018 lähtien.
Eures-portaali on komission ja EU/ETA-maiden yhteinen asiakkaille suunnattu ”matching” työkalu, missä miljoona avointa työpaikkaa sekä 200 000 työpaikkahakemusta. Portaali on myös EU/ETA maiden Eures asiantuntijoiden välinen tiedonvaihtojärjestelmä. Eures-verkosto ja portaali muodostavat perustan asiakaslähtöiselle ja yhdenvertaiselle palvelutuotannolle kaikissa EU/ETA-maissa. Eures tarjoaa samalla mahdollisuuden alueellisten ja paikallisten tarpeiden ja palvelupainopisteiden huomioimiseen. Eures-portaali ja sen kehittäminen kytkeytyvät meillä kansallisesti vahvasti verkko- ja puhelinpalveluun, joka sekin ollaan organisoimassa valtakunnallisesti. Euresin viestintätoimet ovat Euroopan laajuisia komission aloitteita. Komissio järjestää säännöllisiä koulutuksia Eures-verkostoon kuuluville.
Kansainvälinen Eures toiminta edellyttää jäsenmaissa lisärahoitusta. Tällä hetkellä lisärahoituksen kanava on Euroopan sosiaalirahasto, josta toteutetaan vuoteen 2020 jatkuvaa valtakunnallista Eures kehittämishanketta, jolla tuetaan yhtenäisesti Suomen Euresin toteuttamista ja sen kehittämistä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtakunnallisia rakennerahastotehtäviä hoitavien maakuntien tehtävistä. Keskistettyjä ESR- ja EAKR-tehtäviä hoitavien maakuntien toimialueena olisi Manner-Suomen alue. Asetuksessa olisi tarkoitus kunkin maakunnan osalta säätää sen vastuulla olevat ESR-valtakunnallisen toiminnan teemat ja toimenpidekokonaisuudet. Jako vastaisi nykyistä ELY-keskusten välillä olevaa tehtäväjakoa. Säännös tulisi koskemaan ainoastaan kuluvaa ohjelmakautta.
40 §.Muutoksenhaku. Valtion tai maakunnan viranomaisen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saisi vaatia oikaisua siten kuin hallintolain 7 a luvussa säädetään.
Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan säännöstä maakunnan yhteistyöryhmän, maakuntahallituksen ja maakuntavaltuuston päätöksiin liittyvästä muutoksenhausta. Maakunnan viranomaisten tekemien päätösten 1 momentin mukaisesta muutoksenhausta poiketen maakunnan yhteistyöryhmän päätösten muutoksenhakuun sovelletaan maakuntain 17 luvun säännöksiä. Maakunnan yhteistyöryhmä ei ole maakunnan viranomainen vaan maakunnan johdolla ja vastuulla toimiva yhteistyöelin. Informaatioluonteisesti momentissa mainitaan myös maakuntahallituksen ja maakuntavaltuuston päätöksiä koskevasta maakuntalain mukaisesta muutoksenhausta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että valtion tai maakunnan viranomaisen tekemä päätös voitaisiin muutoksenhausta huolimatta panna täytäntöön, ellei muutoksenhakuviranomainen toisin päättäisi.
41 §.Lain voimaantulo. Pykälässä esitetään, että lain voimaantulosta säädetään erikseen annettavalla lailla.
1.3
Laki alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista sekä kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa annettujen lakien voimaanpanosta
1 §.Voimaan tulevat säännökset. Pykälässä säädetään alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain sekä kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa annetun lain voimaantulon ajankohdasta. Tarkoituksena on, että lait tulisivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020.
2 §.Kumottavat säädökset. Pykälä sisältää säännöksen ehdotetulla lailla kumottavasta laista. Ehdotetulla lailla kumottaisiin laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista (7/2014). Kumottavan lain nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista (356/2014) ehdotetaan kuitenkin jäävän voimaan kunnes se erikseen kumotaan. Rakennerahasto-ohjelman käytännön toteuttamista koskevia säännöksiä ei ole perusteltua muuttaa tässä vaiheessa, kun ohjelmakausi on loppumassa.
3 §.Euroopan unionin rakennerahastotehtäviä koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmien ja vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta osarahoitettujen ohjelmien hallinnointiin tarvittavista siirtymäsäännöksistä. Siirtymäsäännökset ovat tarpeen, jotta ohjelmien toteuttamiseen ei maakunta- ja kasvupalvelu-uudistuksen vuoksi tulisi viivästyksiä kesken ohjelmakauden.
Pykälän 1 momentissa mainittujen ohjelmien hallinnointi säilyisi samanlaisena ohjelmien sulkemiseen saakka. Ohjelmien sulkemisen lopullista päivämäärää ei voida tässä vaiheessa tarkoin sanoa.
Pykälän 2 momentissa on listattu tarkemmin se asiat, joissa siirtymäsäännöksiä ei tarvitse noudattaa ohjelmien sulkemiseen saakka, vaan joissa tehtävän luonteesta johtuen siirtymäsäännöksiä noudatetaan lyhyemmän aikaa. Näiden siirtymäsäännösten ehdotetaan olevan voimassa ohjelmien tukikelpoisuusajan päättymiseen saakka.
Jotta Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelman välittävien toimielinten tehtävien järjestäminen ja rakennerahasto-ohjelman mahdollisimman keskeytymätön toimeenpano maakunnissa voidaan sovittaa yhteen maakuntalain voimaantulon ja sen mukaan määräytyvän maakuntien toiminnan aloittamisen kanssa pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että maakuntien liitot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset voisivat voivat alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain voimaan tultua tehdä sopimuksen siitä, miten maakunnissa hoidettaisiin vuoden 2020 alusta lukien rakennerahasto-ohjelman välittävien toimielimien tehtäviä rakennerahastokauden 2014–2020 sulkemiseen saakka. Sopimukset tulisi tehdä niin, että ne antaisivat pohjan vuoden 2019 aikana tehtäviin välttämättömiin tietojärjestelmä- ja henkilöstömuutoksiin. Sopimusosapuolina olisivat maakuntien liitot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Työ- ja elinkeinoministeriö rakennerahasto-ohjelman hallintoviranomaisena yhteensovittaisi neuvotteluja. Ministeriön mukanaololla neuvotteluissa pyrittäisiin varmistamaan, että valittu välittävien toimielinten hallinnointimalli täyttäisi niille lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Sopimus olisi voimassa ohjelman sulkemiseen saakka. Maakuntahallinnon käynnistyttyä maakunnat sopisivat tehtävien järjestämisestä noudattaen maakuntalain 8. luvun säännöksiä yhteistoiminnasta. Ennen vuotta 2021 alkavaa uutta ohjelmakautta päätetään kyseistä kautta koskevista toimielinten järjestämisestä noudattaen silloin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Sopimus perusteella välittävistä toimielimistä ja niiden tehtävistä säädettäisiin alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annettavan lain 6 §:n nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa.
4 §.Maakuntien liitoissa vireillä olevia asioita ja henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset. Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännökset maakuntien liittojen tehtävien ja henkilöstön siirtymisestä perustettaviin maakuntiin. Maakuntauudistuksessa ehdotetaan maakuntien liittojen tehtävät siirrettäväksi maakunnille. Maakuntien liittojen henkilöstö siirtyisi näin kokonaisuudessaan uusien maakuntien palvelukseen. Tässä laissa tarkoitettuja maakuntalain 6 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettuja maakuntien liittojen lakisääteisiä tehtäviä ovat alueiden kehittämisestä ja rakennerahastojen hallinnoinnista annetussa laissa (7/2014) säädetyt aluekehittämisviranomaisen tehtävät, mukaan lukien siihen kuuluvat välittävän toimielimen tehtävät. Näihin tehtäviin liittyvät vireillä olevat asiat, tehdyt sopimukset ja sitoumukset samoin kuin niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet ehdotetaan 2 momentin mukaan siirrettäväksi 1 päivästä tammikuuta 2020 toimivaltaiselle maakunnalle. Toimivaltainen maakunta määräytyisi muun lainsäädännön perusteella. Välittävän toimielimen tehtävien hoitamista on keskitetty eräisiin maakuntien liittoihin alueiden kehittämisestä ja rakennerahastojen hallinnoinnista annetun valtioneuvoston asetuksen (356/2014) 19 ja 20 §:ssä. Hallituksen linjauksen mukaan kaikki maakunnat tulisivat olemaan välittäviä toimielimiä, ja näin välittävien toimielinten tehtäviä hoitaisivat kaikki maakunnat, elleivät ne muuta sovi. Maakuntien omaisuusjärjestelyjä koskevat säännökset sisältyisivät maakuntalain, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain voimaanpanosta annetun lain ( / ) 4 pykälään.
Työnantajavaihdostilanteita sääntelee virkamies- ja työoikeudessa niin sanottu liikkeenluovutusperiaate. Liikkeenluovutuksella tarkoitetaan kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) (jäljempänä viranhaltijalaki) 25 §:n mukaan kunnan tai kuntayhtymän toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 10 §:n mukaan työantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan puolestaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Liikkeenluovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työ- ja virkasuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät uudelle työnantajalle.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että siirrettäessä maakuntien liittojen tehtäviä uuteen maakuntaan tai maakuntien valtakunnalliseen palvelukeskukseen, tehtävien ja tehtäviä hoitavan henkilöstön siirtoon sovellettaisiin liikkeenluovutusta. Tämä tarkoittaisi sitä, että henkilöstön siirtyminen katsottaisiin suoraan liikkeenluovutukseksi. Näin ollen viranhaltijalain ja työsopimuslain liikkeenluovutussäännöksiä sovellettaisiin kaikkiin maakuntauudistuksen yhteydessä toteutettaviin työnantajan vaihtumista merkitseviin muutoksiin riippumatta siitä, täyttyvätkö niissä viranhaltijalain ja työsopimuslain liikkeenluovutukselle säädetyt tunnusmerkit. Maakuntauudistuksessa henkilöstö siirtyisi sen maakunnan tai maakuntien valtakunnallisen palvelukeskuksen palvelukseen, jonne siirtyvät ne tehtävät, joita henkilö on hoitanut.
Liikkeenluovutuksessa luovutuksensaaja tulee sidotuksi aikaisempaa työnantajaa sitoneeseen virka- ja työehtosopimukseen siihen saakka, kunnes sen voimassaoloaika päättyy, vaikkei työnantaja olisikaan kyseisen työnantajaliiton jäsen työehtosopimuslain (436/1946) 5 §:n ja viranhaltijalain 25 §:n mukaan. Tämän jälkeen aletaan soveltaa luovutuksensaajaa sitovaa virka- tai työehtosopimusta. Tämä periaate koskee myös paikallisia virka- ja työehtosopimuksia. Jos paikallinen sopimus on toistaiseksi voimassa oleva, sitoo se luovutuksensaajaa, jollei luovuttaja tai luovutuksensaaja ole irtisanonut sopimusta.
Maakuntien liittojen palveluksessa oleva henkilöstö siirtyisi suoraan tämän lain nojalla maakuntien tai maakuntien palvelukeskusten palvelukseen kunnallisen viranhaltijalain ja työsopimuslain liikkeenluovutusperiaatteiden mukaisesti niin sanottuina vanhoina työntekijöinä ja säilyttäisi siirtymähetkellä voimassa olevat virka- tai työsuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista virka- tai työsuhteista johtuvista oikeuksista ja velvollisuuksista sekä niihin liittyvistä etuuksista vastaa luovutuksen jälkeen uusi työnantaja. Viranhaltijalain 25 §:n työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan ennen luovutusta erääntyneestä palkka- tai muusta palvelussuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Luovutuksensaajalla ei ole oikeutta pelkästään luovutuksen perusteella irtisanoa virka- tai työsuhdetta. Viranhaltijalain 39 §:n ja työsopimuslain 7 luvun 5 §:n nojalla viranhaltijalla ja työntekijällä on liikkeenluovutuksen yhteydessä oikeus irtisanoa palvelussuhde päättymään irtisanomisaikaa noudattamatta luovutuspäivästä tai myöhemminkin viimeistään kuukauden kuluttua saatuaan tiedon luovutuksesta.
Liikkeenluovutusperiaatetta sovelletaan riippumatta siitä, missä järjestyksessä maakuntien organisaatioita perustetaan. Näin ollen henkilöstö voi siirtyä liikkeenluovutusperiaatteella kunnan, kuntayhtymän tai maakuntien liittojen palveluksesta suoraan maakuntaan tai maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen. Jos maakuntakonserniin kuuluva tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisö perustetaan vasta maakuntien toiminnan jo alettua, siirtyy henkilöstö ensin maakuntaan ja sieltä maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen.
Ehdottavan pykälän 4 momentin mukaan liikkeenluovutukseksi katsottaisiin 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien tukipalvelutehtävien ja henkilöstön siirrot maakuntiin tai maakuntien valtakunnallisiin palvelukeskuksiin, jos tehtäviä hoitavan henkilön tosiasiallisista työtehtävistä vähintään puolet olisi mainittuihin tehtäviin kohdistuvia tukipalvelutehtäviä.
Viranhaltijalain 25 §:n ja työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan luovuttaja on luovutuksensaajalle vastuussa ennen luovutusta erääntyneestä saatavasta, jollei muuta ole sovittu. Maakuntauudistuksessa on linjattu, että kunnat eivät erikseen maksa maakunnille vuodenvaihteessa 2019–2020 erääntynyttä lomapalkkavelkaa. Maakunnat vastaavat lomapalkasta ja se sisältyy maakunnille siirtyvään rahoitukseen. Tästä ehdotetaan säädettäväksi pykälän 5 momentissa.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin siirtymäajasta, jonka aikana tehtävien ja henkilöstön jatkosiirto maakuntakonserniin kuuluvaan tai maakuntien määräysvallassa olevaan yhteisöön luettaisiin niin ikään liikkeenluovutukseksi. Maakuntakonserni määritellään maakuntalain 4 §:n 1 momentissa. Maakunta tytäryhteisöineen muodostaa maakuntakonsernin. Maakunnan tytäryhteisö on yhteisö, jossa maakunnalla on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta. Se, mitä maakunnan tytäryhteisöstä säädetään, sovelletaan myös maakunnan määräysvaltaan kuuluvaan säätiöön. Maakuntien määräysvallassa olevia yhteisöjä olisivat maakuntien valtakunnalliset palvelukeskukset ja muut yhteisöt, joista maakunnilla yhdessä on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta.
Maakunnat voisivat näin järjestää palvelujen yhtiöittämisen 31.12.2021 mennessä, ja henkilöstö siirtyisi tällöin myös jatkoluovutuksessa liikkeenluovutuksen periaattein. Näin voidaan tehdä ensiksi siirto maakunnalle ja sitten yhtiöön, ja molemmat siirrot katsotaan liikkeenluovutukseksi. Säännös turvaa henkilöstön asemaa ja antaa käytännön siirtymäajan yhtiöittämiseen. Yhtiöittäminen voitaisiin tällöin tehdä hallitusti ja vaaleilla valitun maakuntavaltuuston johdolla.
5 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa, työ- ja elinkeinotoimistoissa sekä elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksessa vireillä olevia asioita koskevat siirtymäsäännökset. Pykälä sisältäisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskusta (kehittämis- ja hallintokeskus, KEHA-keskus) ja työ- ja elinkeinotoimistoja koskien vireillä olevia asioita koskevat siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentti sisältäisi maakunnille siirtyviä, vireillä olevia asioita koskevan siirtymäsäännöksen. Säännöksen mukaan ELY-keskuksessa, KEHA-keskuksessa ja TE-toimistossa vireillä olevat asiat siirtyisivät sille maakunnalle, jonka maakuntalain, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain voimaanpanosta annetun lain 5 §:ssä tarkoitettuun alueeseen ne kuuluvat, jollei lailla toisin säädetä.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentista poiketen alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain 39 §:n 3 momentissa tarkoitetuista maksamiseen liittyvistä kehittämis- ja hallintokeskuksessa vireillä olevista asioista säädettäisiin erikseen. Kehittämis- ja hallintokeskuksen maksamista koskevien tehtävien sekä kasvupalveluja tukevien tietojärjestelmä- ja alustatehtävien järjestämisestä annetaan erillinen hallituksen esitys.
6 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, työ- ja elinkeinotoimistojen sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen omaisuuden siirtyminen maakunnille. Pykälä sisältäisi säännökset valtiolta maakunnalle siirtyviin tehtäviin liittyvistä omaisuusjärjestelyistä. Siirrossa noudatettaisiin samoja periaatteita kuin kunnasta maakuntaa siirtyvän irtaimen sekä sopimusten ja vastuiden siirtämisessä.
Pykälän 1 momentin mukaan maakunnalle siirtyisi 1 päivänä tammikuuta 2020 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, työ- ja elinkeinotoimistojen sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen tässä laissa ja tämän lain toimialaan kuuluvissa laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen liittyvä omistama irtaimisto, irtaimen omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevat oikeudet sekä immateriaaliset oikeudet ja luvat. Jos tässä laissa tarkoitetut tehtävät siirtyisivät ELY-keskukselta, KEHA-keskukselta tai TE-toimistolta yhtä useammalle maakunnalle, omaisuus siirtyisi maakunnille tehtävien siirtymistä vastaavassa suhteessa, elleivät valtio ja maakunnat toisin sovi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että edellä 1 momentista poiketen alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain 39 §:n 3 momentissa tarkoitetuista maksamiseen sekä tietojärjestelmiin ja alustoihin liittyvästä kehittämis- ja hallintokeskuksen omaisuuden siirtymisestä säädettäisiin erikseen. Kehittämis- ja hallintokeskuksen maksamista koskevien tehtävien sekä kasvupalveluja tukevien tietojärjestelmä- ja alustatehtävien järjestämisestä annetaan erillinen hallituksen esitys.
7 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia, työ- ja elinkeinotoimistoja sekä kehittämis- ja hallintokeskusta sitovien sopimusten ja vastuiden siirtäminen maakunnille. Pykälässä säädettäisiin valtiolta maakunnalle siirtyvistä sopimuksista ja vastuista. Pykälä vastaisi maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanoa koskevan lain 15 §:ssä säädettyä.
Valtio siirtäisi maakunnalle alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetussa laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen liittyvät sopimukset 1.1.2020 lukien. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, työ- ja elinkeinotoimisto sekä kehittämis- ja hallintokeskus siirtäisivät maakunnalle alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetussa laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen liittyvät sopimukset 1 päivästä tammikuuta 2020. Jos sopimus liittyisi myös valtion jäljelle jääviin tehtäviin eikä sitä olisi mahdollista jakaa, valtion ja maakunnan tulee sopia sopimukseen liittyvien vastuiden siirtämisestä valtion ja maakunnan välillä. Maakunnan vastuulle siirtyisivät erilaiset palvelujen ostoihin liittyvät sopimukset. Siirtyviin sopimuksiin lukeutuisivat muun muassa valtion tekemät sopimukset aluekehittämiseen ja kasvupalveluihin liittyvien maakunnallisten palvelujen tuottamisesta mukaan lukien julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain 8 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettujen yritystoiminnan kehittämispalvelujen (asiantuntija- ja koulutuspalveluja) hankintasopimukset. Joissakin tilanteissa sopimuksen irtisanominen voisi olla perusteltua.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että maakunta voisi käyttää Senaatti-kiinteistöjen, Hansel Oy:n, Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskuksen (Valtori), Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen (Palkeet) ja kehittämis- ja hallintokeskuksen toteuttamia hankintasopimuksia sekä Hansel Oy:n kilpailuttamien puitejärjestelyjä ja hankintasopimuksia samoin kuin kehittämis- ja hallintokeskuksen kilpailuttamia puitejärjestelyjä 31 päivään joulukuuta 2023.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että edellä 1 momentista poiketen alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain 39 §:n 3 momentissa tarkoitettujen maksamista sekä tietojärjestelmiä ja alustoja koskevien kehittämis- ja hallintokeskusta sitovien sopimusten ja vastuiden siirtämisestä säädettäisiin erikseen. Kehittämis- ja hallintokeskuksen maksamista koskevien tehtävien sekä kasvupalveluja tukevien tietojärjestelmä- ja alustatehtävien järjestämisestä annetaan erillinen hallituksen esitys.
8 §.Uudenmaan kasvupalveluiden järjestämiseen liittyvän omaisuuden, sopimusten ja vastuiden siirtyminen kuntayhtymälle. Pykälässä säädettäisiin Uudenmaan kasvupalveluiden järjestämiseen liittyvän valtion omaisuuden, sopimusten ja vastuiden siirtymisestä kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa annetussa laissa tarkoitetulle kuntayhtymälle. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edellä 6 ja 7 §:ssä säädetystä poikkeavalla tavalla ELY-keskuksia, TE-toimistojen sekä kehittämis- ja hallintokeskusta sitovien sopimusten ja vastuiden siirtymisestä Uudenmaan kasvupalvelujen järjestämisen osalta. Omaisuus siirtyisi kuntayhtymälle Uudenmaan kasvupalvelutehtäviä vastaavassa suhteessa, elleivät kuntayhtymä ja valtio toisin sopisi. Valtio ja kuntayhtymä sopisivat sopimuksiin liittyvän vastuun jakamisesta, ellei sopimuksia olisi mahdollista jakaa. Tämä vastaisi sitä, mitä edellä 6 ja 7 §:ssä, säädettäisiin omaisuuden, sopimuksiin liittyvien velvoitteiden ja vastuiden jakamisesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kuntayhtymä voisi käyttää samoin kuin maakunta edellä 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla Senaatti-kiinteistöjen, Hansel Oy:n, Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskuksen (Valtori), Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen (Palkeet) ja kehittämis- ja hallintokeskuksen toteuttamia hankintasopimuksia sekä Hansel Oy:n kilpailuttamien puitejärjestelyjä ja hankintasopimuksia samoin kuin kehittämis- ja hallintokeskuksen kilpailuttamia puitejärjestelyjä 31 päivään joulukuuta 2023.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että edellä 1 momentista poiketen alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain 39 §:n 3 momentissa tarkoitettujen Uudenmaan maakunnan kasvupalveluihin liittyvien maksamista sekä tietojärjestelmiä ja alustoja koskevan kehittämis- ja hallintokeskuksen omaisuuden, sopimusten ja vastuiden siirtämisestä säädettäisiin erikseen. Kehittämis- ja hallintokeskuksen maksamista koskevien tehtävien sekä kasvupalveluja tukevien tietojärjestelmä- ja alustatehtävien järjestämisestä annetaan erillinen hallituksen esitys.
9 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, työ- ja elinkeinotoimistojen sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen henkilöstön asema ja siirtyminen. Pykälässä säädettäisiin henkilöstön asemasta maakuntauudistuksessa.
Maakuntauudistuksessa ehdotetaan siirrettäväksi laissa alueiden kehittämisestä ja kasvupalvelulaista tarkoitetut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, työ- ja elinkeinotoimistojen sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen hoitamat tehtävät sekä niihin liittyvät tukipalvelutehtävät maakuntien järjestettäväksi. Palkeista siirtyisivät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja KEHA-keskuksen maakunnille siirtyviin tehtäviin liittyvät talous- ja henkilöstöhallinnon tukipalvelutehtävät. Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorista siirtyisivät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja KEHA-keskuksen maakunnille siirtyviin tehtäviin liittyvät perustietotekniikan tukipalvelutehtävät. Näiden tehtävien siirtyessä pois valtion viranomaisten järjestämisvastuusta siirrettäisiin maakuntien sekä maakuntakonserniin kuuluvien tai maakuntien määräysvallassa olevien yhteisöjen palvelukseen myös siirtyviä tehtäviä valtion virastoissa hoitanut henkilöstö.
Valtion henkilöstön asemasta toiminnan ja tehtävien uudelleenjärjestelyissä säädetään virkamiesten osalta valtion virkamieslaissa (750/1994) ja työsuhteisten osalta työsopimuslaissa (55/2001). Tehtävien ja toiminnan uudelleenjärjestelyihin sovelletaan myös EY:n liikkeenluovutusdirektiiviä (2001/23/EY).
Työnantajavaihdostilanteita sääntelee virkamies- ja työoikeudessa niin sanottu liikkeenluovutusperiaate. Liikkeenluovutuksella tarkoitetaan valtion virkamieslain 5 e §:n mukaan valtion toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan puolestaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Liikkeenluovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työ- tai virkasuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät uudelle työnantajalle.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että siirrettäessä eräitä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, työ- ja elinkeinotoimistoille, KEHA-keskukselle, Palkeille sekä Valtorille kuuluvia tehtäviä maakuntien ja maakuntien valtakunnallisten palvelukeskusten hoidettaviksi katsottaisiin tehtävien sekä näitä tehtäviä hoitavan henkilöstön siirto suoraan liikkeenluovutukseksi. Näin ollen siirtyvien valtion virkamiesten osalta valtion virkamieslain ja siirtyvien valtion työntekijöiden osalta työsopimuslain liikkeenluovutussäännöksiä sovellettaisiin kaikkiin maakuntauudistuksen yhteydessä toteutettaviin työnantajan vaihtumista merkitseviin muutoksiin riippumatta siitä, täyttyvätkö niissä valtion virkamieslaissa ja työsopimuslaissa liikkeenluovutukselle säädetyt tunnusmerkit.
Liikkeenluovutusperiaatteen mukaan henkilöstö siirtyisi tehtäviensä siirtymisen mukana uuden organisaation palvelukseen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa, työ- ja elinkeinotoimistoissa, KEHA-keskuksessa, Palkeissa sekä Valtorissa siirtyviä tehtäviä hoitava henkilö siirtyisi maakuntauudistuksessa sen maakunnan tai maakuntien valtakunnallisen palvelukeskuksen palvelukseen, jolle siirtyisivät ne tehtävät, joita asianomainen henkilö on hoitanut ennen siirtymistä. Määräaikaisessa palvelussuhteessa oleva henkilöstö siirtyisi maakuntaan määräaikaisen palvelussuhteensa keston ajaksi.
Liikkeenluovutuksessa luovutuksensaaja tulee sidotuksi aikaisempaa työnantajaa sitoneeseen virka- ja työehtosopimukseen siihen saakka, kunnes sen voimassaoloaika päättyy, vaikkei luovutuksensaaja olisikaan kyseisen työnantajaliiton jäsen (työehtosopimuslain (436/1946) 5 §, valtion virkamieslain 5 f §). Tämän jälkeen sovellettaisiin luovutuksensaajaa sitovaa virka- tai työehtosopimusta. Tämä koskee myös paikallisia virka- ja työehtosopimuksia. Jos paikallinen virka- tai työehtosopimus on toistaiseksi voimassaoleva, se sitoo luovutuksensaajaa, jollei luovuttaja tai luovutuksensaaja ole irtisanonut sopimusta.
Henkilöstö siirtyisi suoraan lain nojalla maakuntien palvelukseen valtion virkamieslain ja työsopimuslain liikkeenluovutusperiaatteiden mukaisesti niin sanottuina vanhoina työntekijöinä ja säilyttäisi siirtymähetkellä voimassa olevat virka- tai työsuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Tämä ei kuitenkaan koskisi niitä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka johtuvat nimenomaan virkasuhteesta eivätkä ole ominaisia työsuhteelle, silloin, kun virkamies siirtyisi työsopimussuhteeseen luovutuksensaajan palvelukseen.
Työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista virka- tai työsuhteista johtuvista oikeuksista ja velvollisuuksista sekä niihin liittyvistä etuuksista vastaisi luovutuksen jälkeen uusi työnantaja. Ennen luovutusta erääntyneestä palkka- tai muusta palvelussuhteesta johtuvasta saatavasta vastaisivat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Luovuttaja olisi kuitenkin luovutuksensaajalle vastuussa ennen luovutusta erääntyneestä saatavasta, jollei muuta ole sovittu.
Luovutuksensaajalla ei ole oikeutta pelkästään luovutuksen perusteella irtisanoa virka- tai työsuhdetta. Valtion virkamieslain 29 a §:n ja työsopimuslain 7 luvun 5 §:n nojalla virkamiehellä ja työntekijällä on liikkeenluovutuksen yhteydessä oikeus irtisanoa palvelussuhde päättymään irtisanomisaikaa noudattamatta luovutuspäivästä tai myöhemminkin viimeistään kuukauden kuluttua saatuaan tiedon luovutuksesta.
Siirtyvien tehtävien tarkat henkilötyövuodet olisi selvitettävä maakuntien väliaikaishallinnon ja valtion virastojen välillä hyvissä ajoin ennen 31.12.2019. Henkilöstön siirtymisten valmistelussa olisi tärkeää varmistua siitä, että välttämätön palvelutuotanto turvattaisiin siirtymätilanteessa ja muutoinkin yhteen sovitettaisiin henkilöstöresurssit siten, että sekä maakunnilla että valtion virastoilla olisi myös jatkossa käytössään riittävä ja osaava henkilöstö. Ennen siirtoa virastojen nykyjohdon tulisi järjestellä tehtäviä siten, että henkilöiden tehtävät siirtyvät mahdollisimman kattavasti kokonaisuuksina uudelle toimijalle.
Liikkeenluovutusperiaatetta sovellettaisiin riippumatta siitä, missä järjestyksessä maakuntien organisaatioita perustetaan. Näin ollen henkilö voisi siirtyä liikkeenluovutusperiaatteella valtion virastosta suoraan maakunnan tai maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen. Jos maakuntakonserniin kuuluva tai maakuntien määräysvallassa oleva yhteisö perustettaisiin vasta maakuntien toiminnan jo alettua, siirtyisi henkilöstö ensin maakuntaan ja sieltä maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen.
Valtion virkamieslain 5 f §:n ja työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan luovuttaja on luovutuksensaajalle vastuussa ennen luovutusta erääntyneestä saatavasta, jollei muuta ole sovittu. Maakuntauudistuksessa on linjattu, että valtio ei erikseen maksa maakunnille vuodenvaihteessa 2019–2020 erääntynyttä lomapalkkavelkaa. Maakunnat vastaavat lomapalkasta ja se sisältyy maakunnille siirtyvään rahoitukseen. Tästä ehdotetaan säädettäväksi pykälän 2 momentissa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin henkilöstön siirtymisestä maakuntakonserniin kuuluvaan sekä maakuntien määräysvallassa olevaan yhteisöön sekä siirtymäajasta, jonka aikana tehtävien jatkosiirto maakuntakonserniin kuuluvaan tai maakuntien määräysvallassa olevaan yhteisöön katsottaisiin niin ikään liikkeenluovutukseksi. Maakuntakonserni määritellään maakuntalain 4 §:n 1 momentissa. Maakunta tytäryhteisöineen muodostaa maakuntakonsernin. Maakunnan tytäryhteisö on yhteisö, jossa maakunnalla on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta. Mitä maakunnan tytäryhteisöstä säädetään, sovelletaan myös maakunnan määräysvaltaan kuuluvaan säätiöön. Maakunnat voisivat näin järjestää palvelujen yhtiöittämisen 31.12.2021 mennessä, ja henkilöstö siirtyisi tällöin myös jatkoluovutuksessa liikkeenluovutuksen periaattein. Näin voitaisiin tehdä ensiksi siirto maakunnalle ja sitten siirto maakunnan tytäryhteisöön, ja molemmat siirrot katsottaisiin liikkeenluovutukseksi. Säännös turvaisi henkilöstön asemaa ja antaisi käytännön siirtymäajan yhtiöittämiseen. Yhtiöittäminen voitaisiin tällöin tehdä hallitusti ja vaaleilla valitun maakuntavaltuuston johdolla. Yhtiöittämisen siirtymäajasta säädettäisiin lain 44 §:ssä. Henkilö siirtyisi maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen, jos siirtyvät tehtävät muodostaisivat vähintään puolet hänen tosiasiallisista työtehtävistään.
Maakuntien tulee pitää valmistelun lähtökohtana hallituksen 5.4.2016 tekemää linjausta, jonka mukaan tehtävien uudelleenjärjestelyissä minimoidaan siirtymiset paikkakunnalta toiselle. Linjauksen toteuttamiseksi maakunnat voivat hyödyntää esimerkiksi maakuntalain 8 luvussa säädettyjä vapaaehtoisia yhteistoiminnan muotoja. Maakunnat voivat muun muassa perustaa yhteisiä virkoja tai sopia tehtävän antamisesta toisen maakunnan viranhaltijan hoidettavaksi. Maakunnat voivat myös sopia palvelujen tuottamisesta yhteistoiminnassa tai vastuumaakuntamallilla siten, että jokin maakunta hoitaa tehtävää yhden tai useamman maakunnan puolesta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valtion henkilöstön siirrosta kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa annetussa laissa tarkoitettuun kuntayhtymään. Edellä samassa pykälässä säädetystä poiketen Uudenmaan kasvupalvelutehtäviä hoitava henkilöstö siirtyisi pääkaupunkiseudun kuntien, Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan perustamaan kuntayhtymään, joka järjestäisi kasvupalvelut Uudenmaan alueella. Samoin kuin edellä 1 momentissa tehtäviä hoitavan henkilöstön siirto katsottaisiin liikkeenluovutukseksi.
Pykälän 6 momentti sisältäisi informatiivisen säännöksen siitä, että seuraavia alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain 39 §:n 3 momentissa tarkoitettuja maksamista sekä tietojärjestelmiä ja alustoja koskevia tehtäviä hoitavan kehittämis- ja hallintokeskuksen henkilöstön asemasta ja siirtymisestä säädettäisiin erikseen.
10 §.Lisäeläketurva. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maakuntakonserniin kuuluvien tai maakuntien määräysvallassa olevien yhteisöiden velvollisuudesta turvata julkisen sektorin lakisääteisten lisäeläkkeiden tasoiset etuudet sellaiselle henkilöstölle, jotka siirtyvät maakuntauudistuksen johdosta perustettavaan yhtiöön kuntayhtymien tai valtion palveluksesta. Maakuntakonserni määritellään maakuntalain 4 §:n 1 momentissa. Maakunta tytäryhteisöineen muodostaa maakuntakonsernin. Maakunnan tytäryhteisö on yhteisö, jossa maakunnalla on kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta. Se, mitä maakunnan tytäryhteisöstä säädetään, sovelletaan myös maakunnan määräysvaltaan kuuluvaan säätiöön. Maakuntien määräysvallassa olevia yhteisöjä ovat maakuntien valtakunnalliset palvelukeskukset ja muut yhteisöt, joista maakunnilla yhdessä on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta.
Tässä laissa tarkoitettu henkilöstö siirtyy vanhoina työntekijöinä perustettaviin maakuntiin tai maakuntakonserniin kuuluviin tai maakuntien määräysvallassa oleviin yhteisöihin ja säilyttää siirtymähetkellä työ- tai virkasuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Valtionhallinnon palveluiden yhtiöittämisissä on lisäeläke-etuudet turvattu siirtyvälle henkilöstölle. Vastaavasti on menetelty myös kuntien toimintojen yhtiöittämisvelvoitteen toimeenpanossa.
Eläkkeen karttumisen säännökset ovat nykyisin samanlaiset julkisella ja yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin palvelukseen ennen vuotta 1993 tulleille on kuitenkin karttunut yksityistä sektoria parempaa eläketurvaa ja heillä eläkkeen karttuma oli 2,2 prosenttia vuodessa vuoden 1994 loppuun saakka. Kunnan, kuntayhtymän tai valtion palveluksesta karttuneen lisäeläkkeen saa, jos jatkaa Kevan jäsenyhteisön tai valtion palveluksessa henkilökohtaiseen tai ammatilliseen eläkeikäänsä saakka. Vuonna 1960 tai sen jälkeen syntyneet työntekijät saavat lisäeläkkeen, jos palvelus jatkuu yhdenjaksoisena julkisten alojen eläkelain (81/2016) mukaiseen alimpaan vanhuuseläkeikään saakka. Niin ikään lisäturvan saa, jos tulee palvelussuhteensa jatkuessa työkyvyttömäksi. Julkisten alojen eläkkeen karttumisesta ennen vuotta 1995 ja palvelussuhteen yhdenjaksoisuusedellytyksistä säädetään vuoden 2017 alusta julkisten alojen eläkelain voimaanpanolain (82/2016) 8 ja 9 §:ssä.
Kevasta annettua lakia (66/2016) ehdotetaan muutettavaksi siten, että maakunnat sekä Kunta- ja maakuntatyönantajat KT olisivat suoraan lain perusteella Kevan jäsenyhteisöjä. Ehdotetun muutoksen perusteella maakuntien palvelukseen Kevan jäsenyhteisöjen palveluksesta siirtyvä henkilöstö säilyisi julkisten alojen eläkelain mukaisen eläketurvan piirissä ja säilyttäisi näin myös mahdollisen lisäeläketurvan. Valtion henkilöstön osalta ehdotetaan 2 momentissa, että maakuntiin siirtyvä henkilöstö säilyttäisi oikeutensa lisäeläketurvaan. Kevasta annettuun lakiin ehdotettujen muutosten mukaan maakuntien omistamat tai määräysvallassa olevat yhtiöt voisivat liittyä Kevan jäsenyhteisöksi vastaavasti kuin kuntien ja kuntayhtymien omistamat tai määräysvallassa olevat yhtiöt. Maakunnan omistama yhtiö voisi näin ollen hakea Kevan jäsenyhteisöksi tai vaihtoehtoisesti vakuuttaa henkilöstönsä työntekijän eläkelain mukaan. Jos yhtiö olisi Kevan jäsenyhteisö, henkilöstö säilyisi julkisen sektorin eläketurvan piirissä. Jos taas yhtiö ottaisi eläkevakuutuksen työeläkeyhtiöstä, henkilöstö menettäisi lakisääteisen lisäeläketurvan ja alemmat eläkeiät.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevien yhteisöiden tulisi turvata julkisen sektorin lakisääteisten lisäeläkkeiden tasoiset etuudet sellaiselle henkilöstölle, jotka siirtyvät maakuntauudistuksen järjestelyn johdosta yhtiöön kuntien, kuntayhtymien tai valtion palveluksesta. Edellytyksenä olisi lisäksi, että siirtyneen henkilön palvelussuhde jatkuu siinä yhtiössä, johon henkilö on siirtynyt, yhdenjaksoisesti eläketapahtumaan saakka.
Julkisten alojen eläkkeiden lisäeläke-etuudet voidaan turvata liittymällä Kevan jäsenyhteisöksi tai ottamalla yksityinen lisäeläkevakuutus. Oikeus lisäeläketurvaan on noin kolmasosalla siirtyvästä henkilöstöstä ja sen vaikutus eläkkeeseen on keskimäärin noin 50 euroa kuukaudessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtiolta maakunnan tai maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen siirtyvät henkilöt säilyttävät lisäeläketurvansa. Oikeus lisäeläketurvaan säilyy, mikäli heillä on oikeus lisäeläketurvaan siirtymisen hetkellä ja jos lisäeläketurvaan vaadittava palveluksen yhdenjaksoisuusvaatimus siirtymisen jälkeen täyttyy Kevan jäsenyhteisön eli maakuntakonsernin tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palveluksessa. Mikäli yhteisö ei liity Kevan jäsenyhteisöksi, noudatetaan 1 momentin säännöstä.
11 §.Uudenmaan kuntayhtymän henkilöstön lisäeläketurva. Pykälässä säädettäisiin edellä 9 §:ssä säädettyä vastaavalla tavalla lisäeläketurvasta kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa annetussa laissa tarkoitetussa kuntayhtymässä.
12 §.Selvitys maakunnille siirtyvästä irtaimistosta ja sopimuksista. Pykälässä säädettäisiin siitä, että ELY-keskusten, TE-toimistojen ja KEHA-keskuksen olisi tehtävä viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2019 maakunnalle yksityiskohtainen selvitys tässä laissa tarkoitetuista maakunnalle ja kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa annetussa laissa tarkoitetulle kuntayhtymälle siirtyvästä omaisuudesta ja sopimuksista.
Selvityksessä tulisi yksilöidä, mitkä ELY-keskuksen, KEHA-keskuksen tai TE-toimiston hallinnassa olevat toimitilat olisivat siirtymässä maakunnan ja kuntayhtymän hallintaan. Selvityksestä tulisi toimitilan yksilöinnin lisäksi käydä yksityiskohtaisesti ilmi hallinnoiko valtion viranomainen tilaa omistuksen vai vuokrasopimuksen nojalla. Jos tila on valtion viranomaisen omistuksessa, sen tulisi tehdä selkoa tilan ylläpitokustannuksista ja tilaan liittyvistä kohtuullisista pääomakustannuksista. Jos valtion viranomainen hallinnoi tilaa vuokrasopimuksen tai muun käyttöoikeussopimuksen nojalla, sopimus tulisi mahdollisimman tarkoin yksilöidä. Myös muut maakunnan ja kuntayhtymän vastuulle siirtyvät sopimukset tulisi yksilöidä ja luetteloida mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
Mikäli sopimus olisi sellainen, ettei sitä olisi mahdollista siirtää tai jakaa eikä sitä olisi myös taloudellisesti tai muista syistä perusteltua irtisanoa, valtion viranomaisen tulisi selvityksessä esittää, miten sopimukseen liittyvä vastuu jakautuisi ja käytännössä hoidettaisiin valtion viranomaisen ja maakunnan sekä kuntayhtymän kesken. Tarvittaessa valtion viranomaisen ja maakunnan tulisi neuvotella asiasta.
Yksityiskohtaista luetteloa valtiolta siirtyvästä irtaimistosta ei olisi välttämättä tarpeen tehdä, vaan lähtökohtaisesti maakunnalle ja kuntayhtymälle siirtyisi toimitiloissa oleva, toimintaan liittyvä irtain omaisuus. Tältä osin selvityksen pohjana olisi perusteltua käyttää mahdollisuuksien mukaan käyttöomaisuuskirjanpitoa. Selvityksessä tulisi kuitenkin erikseen luetteloida sellainen irtain omaisuus, jonka omistusoikeus tulee rekisteröidä, kuten esimerkiksi autot.
13 §.Järjestämisvastuun siirtyminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetussa laissa tarkoitettujen maakunnallisten tehtävien ja järjestämisvastuun siirtämisestä valtiolta maakunnille. Siirto tapahtuisi 1 päivänä tammikuuta 2020. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin järjestämisvastuun siirtämisestä kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa annetussa laissa tarkoitetulle kuntayhtymälle sekä kuntayhtymän perustamisen määräajasta. Momentin mukaan pääkaupunkiseudun kuntien eli Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan tulee perustaa kuntayhtymä viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2019, jotta järjestämisvastuu siirtyisi sille 1 päivänä tammikuuta 2020. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Uudenmaan kasvupalvelujen järjestämisestä siinä tapauksessa, että pääkaupunkiseudun kunnat eivät perustaisi kuntayhtymää määräajassa. Tällöin järjestämisvastuu Uudenmaan kasvupalveluista siirtyisi valtiolta Uudenmaan maakunnalle.
14 §.Järjestämisvastuun siirtymistä edeltävät täytäntöönpanotoimet. Kasvupalvelujen luominen on monivaiheinen prosessi, jonka on arvioitu vievän jopa kymmenen vuotta. Tarvittavan lainsäädännön valmistelun ohella on syksyllä 2016 käynnistetty palveluja ja palvelukuvauksia koskeva valmistelu, jonka pohjalta varsinainen tehtävien uudelleen järjestely ja nykyisten virkatyönä tuotettavien palvelujen siirtäminen yksityisten toimijoiden tuotettavaksi voidaan käynnistää. Säännöksessä annettaisiin työ- ja elinkeinoministeriölle valtuus käynnistää kasvupalvelu-uudistus tarkoituksenmukaiseksi katsottavilla pilottihankkeilla, joilla erikseen valikoituvien ELY-keskusten ja/tai TE-toimistojen toiminnasta tuotteistettaisiin palveluja tai palvelukokonaisuuksia ja näitä pyrittäisiin irrottamaan valtionhallinnosta.
Uudistushankkeet tulisi toteuttaa maakuntauudistuksessa noudatettavia henkilöstön aseman ja oikeudet huomioon ottavia toimintatapoja vastaavin periaattein. Henkilöstölle tarjottaisiin esimerkiksi yrittäjyys-, hankinta- ja laadunvarmistuskoulutusta. Järjestämistehtävien eriyttäminen jo ennen vuotta 2020 mahdollistaa henkilöstön osaamisen kehittämisen erityisesti järjestämistehtäviin. ELY-keskusten ja TE-toimistojen henkilöstö olisi mukana suunnittelemassa ja rakentamassa niitä toimintoja, joilla järjestämistehtävät organisoidaan maakuntaan. Mikäli valtio itse yhtiöittäisi toimintoja, noudatettaisiin liikkeenluovutusta koskevia periaatteita eli henkilöstö siirtyisi yhtiöihin vanhoina työntekijöinä ja entisin palkka- ja työsuhde-eduin. Mikäli valtio muodostaisi toiminnoista erillisiä kokonaisuuksia ja luovuttaisi niitä yksityisille toimijoille, noudatettaisiin samoin liikkeen luovutusta koskevia periaatteita. Kolmantena toteutusvaihtoehtona olisi siirtyminen palvelussuhteesta yrittäjäksi siten, että valtio tekisi siirtyvän henkilön tai siirtyvien henkilöiden kanssa palvelujen ostamista koskevan sopimuksen, joka mahdollistaisi toiminnan käynnistämisen ja turvaisi yrittäjäksi siirtyvien aseman määräajaksi. Tällaisen sopimuksen enimmäiskesto ei kuitenkaan saisi ylittää kolmea vuotta eikä sopimus saisi tuottaa yksinoikeuksia palvelun tarjoamiseen. Tällä sekä varmistetaan toimintansa aloittavien maakuntien mahdollisuus järjestää kasvupalveluja oman harkintansa mukaisesti, että estetään kilpailua rajoittavien sopimuskäytäntöjen syntyminen.
15 §.Muutoksenhakua koskevat siirtymäsäännökset. Pykälä sisältäisi muutoksenhakua koskevat siirtymäsäännökset. Päätökseen, joka on tehty ennen 1 §:ssä mainittujen lakien voimaantuloa, haettaisiin muutosta kyseisten lakien voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Ennen uudistuksen voimaantuloa tehtyihin päätöksiin haettaisiin siten muutosta aiemman oikeustilan mukaisesti, vaikka esimerkiksi valitus jätettäisiin vasta vuonna 2020.
Vastaavasti lain 1 §:ssä mainittujen lakien voimaantullessa tuomioistuimessa vireillä olevienasioiden käsittelyyn muutoksenhaussa sovellettaisiin kyseisten lakien voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Tämä tarkoittaa, että myös kumottuihin säännöksiin perustuvienpäätösten osalta muutoksenhaussa sovellettaisiin edelleen näitä säännöksiä.
Sen sijaan jos tuomioistuin kumoaa päätöksen, joka on tehty ennen 1 §:ssä mainittujen lakienvoimaantuloa, ja palauttaa asian kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi, asia käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin tällä lailla voimaanpantavien säännösten mukaisesti. Siten esimerkiksi kunnan tekemä päätös, joka koskee maakunnalle siirtynyttä tehtävää, käsiteltäisiin uudelleenmaakunnassa ja vuonna 2020 voimaan tulleen lainsäädännön mukaisesti.
16 §.Voimaantulo. Pykälässä ehdotetaan, että laki tulisi voimaan x päivänä x kuuta 20xx. Lain 2 § tulisi kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2020.