2
Nykytila ja sen arviointi
2.1
Sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta ja työvoimaviranomaisen määritelmä
Järjestämislain mukaan kuntien yhteistoimintaa järjestämisvastuun toteuttamiseksi koskevan 13 §:n mukaan työllisyysalueen muodostavien kuntien tulee sopia työvoimapalveluiden ja niihin liittyvien tehtävien järjestämisestä kuntalain (410/2015) tarkoittamassa lakisääteisessä yhteistoiminnassa. Palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa on otettava huomioon yhteistoiminnassa mukana olevien kuntien toiminta, työllisyyden väestörakenne, asiakkaiden palvelun tarve sekä muut palvelujen antamista koskevat olosuhteet. Pykälän mukaan sen estämättä, mitä kuntalain 8 §:n 2 momentin 5 kohdassa säädetään, järjestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä voi sopia järjestämislaissa tarkoitetun työvoimaviranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä noudattaen, mitä kuntalain 54 §:ssä säädetään sopimuksesta viranomaistehtävän hoitamiseksi. Kuntalain 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan tehtävien hoidosta järjestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä vastaa viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa voi käyttää vain järjestämisvastuussa olevan kunnan tai kuntayhtymän toimielin tai viranhaltija. Jotta mahdollistettaisiin kuntalain säännöksiä joustavammat toimintamallit, on säädetty mahdollisuudesta poiketa kuntalain edellä mainitusta säännöksestä. Kuntalain 54 §:n mukaan kunnalle, kuntayhtymälle laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, voidaan sopimuksella antaa virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Siirtäminen on siten mahdollista sellaisten työvoimaviranomaiselle säädettyjen tehtävien osalta, joissa toimivallan siirtäminen on delegoitavissa viranhaltijalle.
Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa työllisyysalueen sisällä tarkoituksenmukaiset työvoimapalveluiden tuottamista koskevat ratkaisut. Työvoimapalveluiden järjestämisestä työllisyysalueella vastaava kunta tai kuntayhtymä voi sopimuksella antaa työllisyysalueen kunnan viranhaltijalle hoidettavaksi järjestämislaissa työvoimaviranomaiselle säädettyjä tehtäviä. Sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta mahdollistaa tehtävien siirtämisen myös toisen työllisyysalueen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi mahdollistaen tehtävien keskittämisen, jos se on tarkoituksenmukaista.
Kuntalain mukaan sopimukseen on otettava tarpeelliset määräykset ainakin tehtävän sisällöstä, tehtävän hoidon seurannasta, kustannusten perusteista ja jakautumisesta sekä sopimuksen voimassaolosta ja irtisanomisesta. Sopimus määrittää sopimuksen nojalla tehtävää hoitavan viranhaltijan toimivallan rajat. Järjestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä ei voi siirtää toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijalle järjestämisvastuutaan, vaan järjestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä vastaa aina esimerkiksi palveluiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, vaikka tehtäviä olisi annettu sopimuksella työllisyysalueen kunnan viranhaltijan hoidettavaksi.
Järjestämislaissa toimivalta tehdä sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta on rajattu koskemaan vain järjestämislain mukaisia tehtäviä. Työvoimaviranomaisille säädetään kuitenkin tehtäviä myös muissa laeissa. Esimerkiksi työttömyysturvalaissa säädetään työvoimaviranomaisen työttömyysturvaan liittyvistä tehtävistä. Edellä mainitut tehtävät liittyvät kiinteästi järjestämislaissa säädettyyn työnhakijan palveluprosessiin. Nykyinen sääntely tarkoittaa sitä, ettei työttömyysturvaan liittyviä tehtäviä ole mahdollista delegoida sopimuksella järjestämisvastuulliselta kunnalta toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijalle, vaikka työnhakijan palveluprosessiin liittyvät järjestämislain mukaiset tehtävät delegoitaisiin. Tämä voi johtaa epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin. Lisäksi työvoimapoliittisen lausunnon antaminen työnhakijan palveluprosessista voi viivästyttää työnhakijan työttömyysturva-asian käsittelyä. Edellä mainitun vuoksi delegointimahdollisuutta tulisi täydentää siten, että se koskee myös muussa laissa työvoimaviranomaisen tehtäviksi säädettyjä tehtäviä.
Järjestämislain määritelmäsäännöksen mukaan työvoimaviranomaisella tarkoitetaan kunnan tai kuntayhtymän viranomaista, joka vastaa työvoimapalveluiden järjestämisestä. Lisäksi määritelmäsäännöksen mukaan työvoimaviranomaisella tarkoitetaan myös viranomaista, joka hoitaa järjestämislain mukaisia työvoimaviranomaisen tehtäviä sopimuksen perusteella. Määritelmäsäännöstä on määritelmän selkeyttämisen vuoksi tarpeellista tarkentaa siten, että työvoimaviranomaisella tarkoitettaisiin vain kunnan tai kuntayhtymän viranomaista, joka vastaa työvoimapalveluiden järjestämisestä.
Työttömyysturvalakiin on lisätty työvoimaviranomaisen määritelmä muutoslailla 386/2023, joka tulee voimaan vuoden 2025 alusta lukien. Määritelmäsäännöstä tulisi tarkastaa vastaamaan järjestämislain ehdotettua määritelmää.
2.2
Työnhakijan palveluprosessi ja työnhakuvelvollisuus
Työnhakijan palveluprosessista säädetään voimassa olevan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvussa ja työnhakuvelvollisuuden asettamisesta 3 luvussa. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain mukaisessa kuntakokeilussa mukana olevat kunnat noudattavat työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain (1269/2020) nojalla julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaista työnhakijan palveluprosessia. Vastaavat palveluprosessia koskevat säännökset sisältyvät myös työvoimapalveluiden järjestämisestä annettuun lakiin, joka tulee voimaan vuoden 2025 alusta lukien julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtyessä kunnille. Työnhakijan palveluprosessi pohjautuu niin sanottuun pohjoismaiseen työvoimapalvelumalliin, jossa panostetaan vahvaan työnhaun alkuun ja työnhakijoiden säännöllisiin tapaamisiin.
2.2.1
Alkuhaastattelu
Työ- ja elinkeinotoimisto, työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana oleva kunta ja vuoden 2025 alusta lukien järjestämislaissa tarkoitettu työvoimaviranomainen järjestää työnhakijan kanssa henkilökohtaisen tapaamisen tai yhteydenoton (alkuhaastattelun) viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta. Alkuhaastattelu järjestään kaikille työnhakijoille siitä riippumatta, onko henkilö työtön. Alkuhaastattelu on järjestettävä paikan päällä kyseessä olevan viranomaisen toimipisteessä, ellei muu järjestämistapa ole tarkoituksenmukaisempi painavasta syystä. Painavana syynä pidetään esimerkiksi erityisen pitkiä asiointimatkoja, tiedossa olevaa lyhyttä työttömyyden kestoa tai sitä, että työnhakija on vielä työssä tai esimerkiksi koulutuksessa, eikä sen vuoksi voi osallistua alkuhaastatteluun paikan päällä.
Alkuhaastattelussa arvioidaan työnhakijan edellytykset hakea työtä ja työllistyä sekä arvioidaan työnhakijan palvelutarve. Työnhakijalle laaditaan työllistymissuunnitelma ja hänet ohjataan hakemaan työtä sekä hakeutumaan tarpeellisiin palveluihin. Alkuhaastattelussa työnhakijalle asetetaan myös velvollisuus hakea työmahdollisuuksia työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä. Alkuhaastattelu ja sen osana tehty palvelutarvearvio muodostavat pohjan myöhemmille työnhakukeskusteluille ja täydentäville työnhakukeskusteluille.
Tarvittaessa alkuhaastattelua voi edeltää täydentävä työnhakukeskustelu. Tällöin täydentävässä työnhakukeskustelussa arvioidaan alustavasti työnhakijan palvelutarve ja laaditaan työllistymissuunnitelma sekä asetetaan velvollisuus hakea työmahdollisuuksia työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä. Ennen alkuhaastattelua järjestettävä täydentävä työnhakukeskustelu tulee järjestää viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta, mutta se voidaan järjestää kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla esimerkiksi puhelimitse tai etäyhteyttä käyttämällä. Alkuhaastattelu on järjestettävä viipymättä täydentävän työnhakukeskustelun jälkeen. Edellä mainittu menettely mahdollistaa muun muassa sen, että täydentävässä työnhakukeskustelussa selvitetään työnhakijan työttömyysturvaoikeus ja alkuhaastatteluun mennessä voidaan etukäteen suunnitella työnhakijan yksilöllistä palveluprosessia ja kartoittaa hänelle sopivia työmahdollisuuksia.
Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmästä (URA-järjestelmä) saatavien tietojen perusteella elokuussa 2023 työnhakijoille järjestettiin yhteensä noin 16 000 alkuhaastattelua, kun edellisen vuoden elokuussa vastaava määrä oli noin 8 000. Alkuhaastattelujen määrä on ollut kasvussa ja noudattelee työnhaun aloitusten määrää. Kuntakokeiluissa alkuhaastatteluista noin 55 prosenttia on järjestetty paikan päällä tapahtuvana lähipalveluna, kun vastaava osuus työ- ja elinkeinotoimistojen osalta on 36 prosenttia.
2.2.2
Työnhakukeskustelu ja täydentävä työnhakukeskustelu
Työttömälle ja työttömyysuhan alaiselle työnhakijalle järjestään työnhakukeskustelu, kun alkuhaastattelusta on kulunut kolme kuukautta. Tämän jälkeen työnhakukeskustelu järjestetään aina kolmen kuukauden kuluttua edellisestä. Edellä tarkoitetut työnhakukeskustelut järjestään myös osa-aikatyössä olevalle ja työaikaa lyhentämällä lomautetulle työnhakijalle, vaikka työnhakija ei olisi työtön.
Alkuhaastattelun ja ensimmäisen työnhakukeskustelun välissä työttömälle ja työttömyysuhan alaiselle työnhakijalle järjestetään viisi täydentävää työnhakukeskustelua. Täydentävät työnhakukeskustelut on tarkoitus järjestää säännöllisesti kolmen kuukauden aikana, joten pääsääntöisesti keskustelut järjestään kahden viikon välein. Lisäksi työttömälle työnhakijalle järjestetään kaksi täydentävää työnhakukeskustelua kuukauden aikana aina työttömyyden jatkuttua kuusi kuukautta. Edellä mainittujen täydentävien työnhakukeskustelujen lisäksi henkilöasiakkaalle voidaan järjestää täydentäviä työnhakukeskusteluja hänen palvelutarpeensa edellyttämällä tavalla.
Jos työnhakijan työnhaku on päättymässä kuukauden kuluessa, hänelle ei järjestetä työnhakukeskustelua eikä täydentävää työnhakukeskustelua. Käytännössä työnhakijaksi ilmoittautuvalle henkilölle, jonka työnhaku on päättymässä kuukauden kuluessa, järjestetään ainoastaan alkuhaastattelu. Jos työnhakijan tilanne muuttuu ja työnhaku jatkuu, keskustelut järjestetään myöhemmin. Lomautetulle työnhakijalle ei järjestetä alkuhaastattelua seuraavia täydentäviä työnhakukeskusteluja, ellei lomautettu itse pyydä keskustelujen järjestämistä.
Jos työnhakija on työvoimakoulutuksessa, opiskelee omaehtoisesti työttömyysetuudella tuettuna, on palkkatuetussa työssä, työkokeilussa tai kuntoutuksessa, jonka arvioitu kesto on enintään kuukauden, työnhakijalle järjestetään työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut siitä riippumatta, onko hän työtön tai työttömyysuhan alainen. Sen sijaan, jos työvoimakoulutuksen, palkkatuetun työn, työkokeilun tai kuntoutuksen arvioitu kesto on yli kuukauden, työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakuakeskusteluja ei järjestetä, vaikka henkilö olisi työtön tai työttömyysuhan alainen. Edellä kerrottu koskee myös yli kuukauden ajan omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella tuettuna opiskelevaa työnhakijaa, jolla ei ole peruskoulun tai lukion jälkeistä, ammatillista valmiuksia antavaa tutkintoa. Edellä mainituissa tilanteissa työnhakijalle järjestetään työnhakukeskustelu siinä vaiheessa, kun opintojen, työn, työkokeilun tai kuntoutuksen arvioituun päättymiseen on kuukausi. Lisäksi työnhakijalle järjestetään kuukauden aikana työnhakukeskustelun jälkeen täydentävä työnhakukeskustelu, ellei sen järjestäminen ole ilmeisen tarpeetonta.
Työnhakijalle, joka opiskelee omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella tuettuna ja jolla on peruskoulun tai lukion jälkeinen, ammatillisia valmiuksia antava koulutus, ei järjestetä täydentäviä työnhakukeskusteluja opintojen aikana, vaikka hän olisi työtön tai työttömyysuhan alainen. Poikkeus ei koske työnhakukeskusteluja, joten ne tulee järjestää kolmen kuukauden välein.
Työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut voidaan toteuttaa työnhakijan palvelutarve ja tilanne huomioon ottaen tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Keskustelut voidaan toteuttaa paikan päällä viranomaisessa taikka esimerkiksi työpaikalla tai oppilaitoksessa. Keskustelut voidaan toteuttaa myös esimerkiksi puhelimitse tai videoyhteydellä.
Työnhakukeskustelussa ja täydentävissä työnhakukeskusteluissa tuetaan työnhakijan työnhakua sekä arvioidaan sen tuloksellisuutta ja työllistymissuunnitelman toteutumista. Työnvälitys on keskeinen osa keskusteluja. Tarvittaessa työnhakijan palvelutarpeen arviointia tarkennetaan esimerkiksi hankkimalla työnhakijalle työkyvyn tutkimuksia ja arviointeja sekä muita asiantuntija-arviointeja. Osaamisen kehittämistä voidaan tarvittaessa arvioida yhteistyössä koulutuspalveluiden tuottajien kanssa. Työllistymissuunnitelma tarkistetaan ainakin kolmen kuukauden välein järjestettävien työnhakukeskustelujen yhteydessä.
URA-järjestelmän mukaan elokuussa 2023 työnhakijoille järjestettiin yhteensä noin 72 000 työnhakukeskustelua ja 35 000 täydentävää työnhakukeskustelua. Edellisen vuoden elokuussa vastaavat määrät olivat 39 000 työnhakukeskustelua ja 16 000 täydentävää työnhakukeskustelua. Huomattavaa on, että täydentäviä työnhakukeskusteluita järjestetään selvästi vähemmän kuin työnhakukeskusteluja, vaikka tilanteen tulisi olla toisinpäin. Tilastoista ei ole saatavissa tietoa siitä, painottuuko keskustelujen järjestämättä jättäminen johonkin tiettyyn työnhakijaryhmään.
2.2.3
Velvollisuus osallistua palveluprosessiin työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä
Työttömyysetuuden saamisen edellytyksistä säädetään työttömyysturvalaissa (1290/2002). Jos työnhakija jättää saapumatta alkuhaastatteluun tai työnhakukeskusteluun, hän menettää oikeutensa työttömyysetuuteen seitsemältä päivältä, jos kyse on toisesta työnhakuun ja palveluihin liittyvästä laiminlyönnistä vuoden kuluessa, eikä työnhakijalla ole saapumatta jäämiseen työttömyysturvalaissa tarkoitettua pätevää syytä. Täydentäviin työnhakukeskusteluihin osallistuminen velvoittaa työnhakijaa työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä, jos tapaamisesta on sovittu työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa muussa työnhakijan kanssa laaditussa suunnitelmassa.
Jos kyse on kolmannesta laiminlyönnistä vuoden aikana, korvauksettoman määräajan kesto on 14 päivää. Neljännen laiminlyönnin takia työnhakijalle asetetaan työssäolovelvoite, eli hän menettää oikeutensa työttömyysetuuteen toistaiseksi.
2.2.4
Työnhakuvelvollisuus
Työnhakijan tulee hakea työmahdollisuuksia työttömyysetuuden jatkumisen edellytyksenä työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa määrätyllä tavalla. Työnhakuvelvollisuuden asettaminen perustuu asiantuntijan arvioon, jossa otetaan huomioon muun muassa työnhakijan työkokemus, osaaminen ja työkyky sekä alueen työmarkkinatilanne. Lähtökohtaisesti työnhakijalta edellytetään neljän työmahdollisuuden hakemista kuukauden kestävän tarkastelujakson aikana. Määrällinen työnhakuvelvollisuus kirjataan työllistymissuunnitelmaan alkuhaastattelussa tai sitä edeltävässä täydentävässä työnhakukeskustelussa. Velvollisuuden ajantasaisuus tarkistetaan työnhakukeskusteluissa ja tarvittaessa täydentävissä työnhakukeskusteluissa työllistymissuunnitelman tarkistamisen yhteydessä.
Määrällistä työnhakuvelvollisuutta voidaan alentaa, jos toimivaltainen viranomainen arvioi, ettei neljän työmahdollisuuden hakeminen tarkastelujakson aikana ole mahdollista. Arviossa otetaan huomioon työnhakijan työkokemus, koulutus ja muu osaaminen sekä työkyky ja työnhakijalla mahdollisesti oleva työttömyysturvalaissa tarkoitettu ammattitaitosuoja. Näiden seikkojen vaikutusta työnhakumahdollisuuksiin arvioidaan suhteessa työmarkkinatilanteeseen. Esimerkiksi pelkästään huono työmarkkinatilanne ei kuitenkaan ole peruste alentaa määrällistä työnhakuvelvollisuutta.
Laissa säädetään useita poikkeuksia työnhakuvelvollisuuden alkamiseen, tarkastelujaksoon ja määrään. Työnhakuvelvollisuus alkaa työsuhteen päättymisestä, jos työnhakija on yli kaksi viikkoa kestävässä muussa kuin palkkatuetussa kokoaikatyössä. Yli kuukauden kestävässä työvoimakoulutuksessa opiskelevan työnhakijan työnhakuvelvollisuus alkaa kuukautta ennen opintojen arvioitua päättymistä. Tällä pyritään varmistamaan nopea siirtyminen työhön koulutuksen jälkeen. Sama koskee yli kuukauden kestävässä työkokeilussa, kokoaikaisessa palkkatuetussa työssä tai yhdenjakoisessa kuntoutuksessa olevaa. Heidän työnhakuvelvollisuutensa alkaa kuukautta ennen arvioitua työkokeilu-, kuntoutus- tai palkkatukijakson päättymistä.
Työttömyysetuudella tuettuja omaehtoisia opintoja yli kuukauden ajan opiskelevan koulutusta vailla olevan työnhakijan tulee hakea opintojen aikana kolmea työmahdollisuutta kolmen kuukauden tarkastelujaksojen aikana. Jos tuettujen opintojen kesto on enintään kuukausi tai opintoja on jäljellä kuukausi, työnhakijalla on sama määrällinen työnhakuvelvollisuus kuin muillakin työttömillä.
Osa-aikatyössä olevien ja työaikaa lyhentämällä lomautettujen tulee hakea yhtä työmahdollisuutta kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana. Kokoaikaisesti ja työaikaa lyhentämällä lomautettujen työnhakuvelvollisuus alkaa, kun lomautetulle on järjestetty työnhakukeskustelu ja lomautuksen alkamisesta on kulunut kolme kuukautta.
Määrällinen työnhakuvelvoite jätetään asettamatta työnhakijoille, joiden työttömyys on pitkittynyt ja joilla on tarvetta sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluille. Lisäksi edellytetään, että henkilön tilanne on tosiasiallisesti sellainen, ettei työmarkkinoille suuntautuminen ole ajankohtaista. Nämä työnhakijat ohjataan työllistymisen monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain tai vuoden 2025 alusta lukien työllistymisen monialaisesta tuesta annetun lain mukaiseen monialaiseen palveluun. Monialaista työllistymissuunnitelmaa laadittaessa työnhakijan tilanne arvioidaan monialaisesti työ- ja elinkeinotoimiston (vuoden 2025 alusta lukien työvoimaviranomaisen), hyvinvointialueen ja Kelan yhteistyönä yhdessä asiakkaan kanssa. Täyttä työnhakuvelvollisuutta voidaan alentaa, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Jos työnhakuvelvollisuutta ei sisällytetä monialaiseen työllistymissuunnitelmaan, työttömyysetuuden jatkumisen edellytyksenä on, että työnhakija toteuttaa monialaista työllistymissuunnitelmaansa.
Työnhakuvelvollisuutta ei aseteta myöskään työnhakijoille, joilla ei lääketieteellisen selvityksen mukaan ole jäljellä työkykyä. Koska työttömyysetuutta ei ole tarkoitettu työkyvyttömyyden aikaisen toimeentulon turvaamiseen, työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen tällä perusteella edellyttää, että henkilö on tarvittaessa hakenut työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa etuutta ja noudattanut työllistymissuunnitelmaansa, jos siinä on sovittu hakeutumisesta kuntouttaviin palveluihin. Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen edellyttää myös, että työnhakijan tilanne kokonaisuutena arvioiden on sellainen, ettei työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista.
Työnhakuvelvollisuus jätetään asettamatta myös silloin, kun työnhakija opiskelee työttömyysetuudella tuettuja luku- ja kirjoitustaidon opintoja, jotka ovat työttömyysturvalain perusteella päätoimisia, tai, kun työnhakija opiskelee työnantajan kanssa yhteishankintana hankitussa tai vastaavalla tavalla järjestetyssä työvoimakoulutuksessa. Työnhakuvelvollisuutta ei aseteta, jos työnhakijan työttömyys päättyy kuukauden kuluessa muusta syystä kuin työvoimakoulutuksen tai työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun takia taikka hän kuukauden kuluessa aloittaa varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan. Edellä mainitussa tilanteessa työnhakuvelvollisuus jätetään asettamatta sen tarkastelujakson osalta, jonka aikana työttömyys päättyy taikka varusmies- tai siviilipalvelus tai perhevapaa alkaa. Jos työnhakija on työllistetty Työkanava Oy -nimisestä osakeyhtiöstä annetussa laissa tarkoitettuun yhtiöön, työnhakuvelvollisuutta ei aseteta.
URA-järjestelmästä saatavien tietojen perusteella noin 65 prosentille työnhakijoista on asetettu työnhakuvelvollisuus ajalla 1.6.–31.8.2023 allekirjoitetun työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman perusteella. Keskimäärin tarkasteltuna kuukauden tarkastelujaksolla haettavien työmahdollisuuksien määrä edellä mainitulla ajanjaksolla oli 2,09. Rajattaessa tarkastelu työttömiin työnhakijoihin, keskimääräinen työnhakuvelvollisuuden määrä oli 2,61. Noin 38 prosentilla työttömistä työnhakijoista, joille työnhakuvelvollisuus asetettiin, haettavien paikkojen määrä oli täysimääräinen. Ikäryhmittäin tarkasteluna kattavimmin työnhakuvelvollisuus on asetettu nuorille ja heillä haettavien työmahdollisuuksien määrä on keskimäärin korkeampi kuin muilla ikäryhmillä.
Tarkastelujaksolla 1.6.–31.8.2023 työ- ja elinkeinotoimistoissa työnhakuvelvollisuuksia asetettiin hieman kattavammin kuin kuntakokeiluissa, mutta kuntakokeiluissa asetettu haettavien työmahdollisuuksien keskimääräinen määrä on korkeampi kuin työ- ja elinkeinotoimistoissa. Työ- ja elinkeinotoimistoissa työnhakuvelvollisuus asetettiin 68 prosentille asetetun velvollisuuden ollessa keskimäärin 1,76 työmahdollisuutta. Kuntakokeiluissa työnhakuvelvollisuus asetettiin 62 prosentille työnhakijoista keskimääräisen työnhakuvelvollisuuden ollessa 2,44 työnhakumahdollisuutta. Eroa selittänee ainakin osin työ- ja elinkeinotoimistojen ja kokeilujen erilaiset asiakasryhmät sekä kokeilujen sijoittuminen suuriin kaupunkeihin, joissa työmahdollisuuksia on reuna-alueita enemmän.
Työnhakuvelvollisuuden asettamisessa on havaittavissa myös alueellisia eroja. Kattavimmin työnhakuvelvollisuuksia on asetettu Pirkanmaalla ja vähiten Itä-Suomessa (Kainuu ja Pohjois-Karjala) ja Lapissa. Alueellisin eroihin selvittävinä tekijöinä voivat olla erilaiset työvoimarakenteet (ammattialat, koulutusaste), työnhakijoiden työkykyisyys ja palvelutarve sekä työmarkkinoilla haettavissa olevien työmahdollisuuksien määrä.
2.2.5
Työnhakijan palveluprosessia ja työnhakuvelvollisuutta koskevan sääntelyn arviointi
Hallituksen esityksen (HE 167/2021 vp) mukaan työnhakijan palveluprosessin uudistamisen yhtenä tavoitteena oli uudistaa työttömien palveluita siten, että työnhakijalle tarjotaan yksilöllistä tukea työnhakuun ja työllistymiseen. Esityksessä arvioitiin, että työ- ja elinkeinotoimisto tai kunta järjestää työnhakijoille vuodessa arviolta 2,3 miljoonaa alkuhaastattelua, työnhakukeskustelua tai täydentävää työnhakukeskustelua. Vuoden 2023 tammikuun alusta syyskuun loppuun alkuhaastatteluja ja keskusteluja on järjestetty noin 1,1 miljoonaa yhteensä noin 480 000 asiakkaalle. Kuukausitasolla tarkasteltuna haastattelujen ja keskustelujen toteutunut määrä on noin 64 prosenttia arvioidusta. Vaikka keskustelujen määrä on ollut kasvussa, edellä mainitun valossa määrä näyttää vuonna 2023 jäävän alle arvioidun.
Työ- ja elinkeinotoimistot ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevat kunnat ovat eri yhteyksissä tuoneet esille pitävänsä työnhakijan palveluprosessia koskevaa sääntelyä epätarkoituksenmukaisena. Työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja on lain mukaan järjestettävä ilman harkintaa myös sellaisille työnhakijoille, joiden palvelutarve ei tätä edellyttäisi. Tämä on koettu resurssien epätarkoituksenmukaiseksi käytöksi. Sekä työ- ja elinkeinotoimistot että kokeilukunnat ovat toivoneet työnhakijan palveluprosessin keventämistä ja asiantuntijan harkintavallan lisäämistä.
Lisäksi on esitetty, että työnhakuvelvollisuuden asettamisen myötä yritykset saisivat paljon työhakemuksia, joissa työnhakija ei oikeasti hae työtä, vaan on jättänyt hakemuksen vain velvollisuutta täyttääkseen. Tämän on todettu aiheuttavan yrityksille hallinnollista taakkaa.
Työ- ja elinkeinoministeriö teki syyskuussa 2023 yrityksille kyselyn osana eduskunnan lausumien edellyttämää selvitystä. Kyselyssä kysyttiin muun muassa yritysten kokemuksia uudesta työvoimapalvelumallista. Kysely lähetettiin noin 40 000 yritykselle ja siihen vastasi noin 1 600 yritystä.
Kyselystä saatujen havaintojen perusteella noin viisi prosenttia vastanneista yrityksistä oli kokenut uudistuksen lisänneen hakemuksia avoimeksi ilmoitettuiin työpaikkoihin paljon tai erittäin paljon. Vastanneista yrityksistä 63 prosenttia arvioi, että uudistus ei ole lisännyt lainkaan niiden ilmoittamiin avoimiin työpaikkoihin tulleita työhakemuksia. Noin neljä prosenttia yrityksistä arvioi avointen hakemusten määrän kasvaneen paljon tai erittäin paljon. Rekrytointi-ilmoituksen tehneistä yrityksistä noin 38 prosenttia kertoi tarkempia tietoja siitä, miksi hakemus ei yrityksen mielestä vastannut ilmoituksen kriteerejä. Kyseisistä yrityksistä noin 50 prosenttia kertoi, että hakemuksessa oli mainittu haun tapahtuneen vain viranomaisen asettamasta velvollisuudesta hakea työtä. Kokonaisuutena arvioiden, kyselyn tulokset eivät tue väitettä yritysten saamasta suuresta turhien hakemusten määrästä. Valtaosassa (88 prosenttia) yrityskenttää työhakemukset ovat lisääntyneet korkeintaan vähän eikä turhien hakemusten määrän kasvu koko yrityskenttä huomioiden ole merkittävä.
Kuten edellä luvussa 1.1. (Tausta) on todettu tässä esityksessä ei ole mahdollista esittää laajoja muutoksia palveluprosessia koskevaan sääntelyyn. Asiantuntijan harkintavaltaa keskustelujen järjestämisessä ja työnhakuvelvollisuuden asettamisessa voitaisiin kuitenkin ilman merkittävää vaikutusta arvioituun työllisyysvaikutukseen sekä tietojärjestelmiin lisätä sellaisten työnhakijoiden kohdalla, joiden työttömyys on päättymässä tai jotka muutoin perustellusta syystä ovat siirtymässä työmarkkinoiden ulkopuolelle.
2.3
Asiakastietojen käsittely työvoimapalveluissa ja työvoimapalvelujen valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut
2.3.1
Asiakastietojen käyttötarkoitukset
Järjestämislaissa säädetään työvoimapalvelujen valtakunnallisesta asiakastietovarannosta. Laissa on määritelty käyttötarkoitukset, joihin asiakkaiden ja työvoimapalvelujen tuottajien tietoja voidaan käyttää. Tietoja voidaan käyttää järjestämislaissa tarkoitettujen palvelujen ja tehtävien järjestämiseen ja tuottamiseen, kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa, työttömyysturvalaissa, vuorotteluvapaalaissa, kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ja Työkanava Oy -nimisestä osakeyhtiöstä annetussa laissa työvoimaviranomaiselle tai kehittämis- ja hallintokeskukselle säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Lisäksi tietoja voidaan käyttää edellä mainittuja tehtäviä koskevaan valvontaan, kehittämiseen, seurantaan, arviointiin, tilastointiin, ennakointiin ja ohjaukseen.
Työvoimapalvelujen asiakastietovarannon käyttötarkoitukset perustuvat työvoimaviranomaiselle ja kehittämis- ja hallintokeskukselle laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Järjestämislaissa mainittujen tehtävien lisäksi kehittämis- ja hallintokeskukselle on säädetty työvoimapalveluihin liittyviä tehtäviä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa laissa (897/2009, vuoden 2025 alusta lukien laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kehittämis- ja hallintokeskuksesta, jäljempänä
ELY-laki
). Mainitun lain mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävänä on hoitaa valtakunnallisia palveluja, joilla edistetään osaajien maahanmuuttoa ja työvoiman liikkuvuutta. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa julkisiin työvoimapalveluihin sekä yritystoiminnan aloittamiseen ja kehittämiseen liittyviä valtakunnallisia tieto- ja neuvontapalveluja. Edellä tarkoitettujen palvelujen toimeenpanossa on välttämätöntä käsitellä järjestämislaissa tarkoitettuja asiakastietoja, mikä tulisi ottaa huomioon käyttötarkoituksia ja käsiteltäviä asiakastietoja koskevassa sääntelyssä.
2.3.2
Käyttöoikeus asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen
Järjestämislaki sisältää säännökset valtakunnallisen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöoikeuksista ja niiden myöntämisestä. Lain mukaan asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttö edellyttää henkilökohtaista käyttöoikeutta, joka on rajattava sisällöltään, laajuudeltaan, valtuuksiltaan ja kestoltaan siihen, mikä on henkilön tehtävien hoitamisen kannalta välttämätöntä.
Lain mukaan käyttöoikeus voidaan myöntää työvoimaviranomaisen, kehittämis- ja hallintokeskuksen, työ- ja elinkeinoministeriön tai aluehallintoviraston palveluksessa olevalle, joka hoitaa järjestämislaissa säädettyjä tehtäviä, kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa säädettyjä työvoimapalveluun liittyviä tehtäviä, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun työvoimakoulutukseen liittyviä tehtäviä, työttömyysturvalaissa säädettyjä tehtäviä tai vuorotteluvapaalaissa säädettyjä tehtäviä. Käyttöoikeus voidaan myöntää myös sille, joka hoitaa edellä mainittujen lakien mukaisiin tehtäviin liittyviä valvonta-, kehittämis-, seuranta-, tilastointi-, ennakointi- tai ohjaustehtäviä. Lisäksi käyttöoikeus voidaan myöntää henkilölle, joka hoitaa rekisterinpitäjän tehtäviä tai käyttöoikeuksien hallintaan tai lokitietojen keräämiseen liittyviä tehtäviä.
Lakiin ei sisälly säännöstä, jonka perusteella käyttöoikeus voitaisiin myöntää kehittämis- ja hallintokeskuksen palveluksessa olevalle henkilölle, joka hoitaa ELY-lain mukaisia kansainvälisen rekrytoinnin palveluihin tai työvoimapalveluiden valtakunnallisiin tieto- ja neuvontapalveluihin liittyviä tehtäviä. Käyttöoikeuden myöntämistä koskevaa sääntelyä tulisi täydentää tältä osin.
Laissa ei myöskään ole huomioitu käyttöoikeuden myöntämistä kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevalle, joka hoitaa laissa tarkoitettuja tehtäviä. Työvoimaviranomaisen tehtävää järjestämislain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen nojalla hoitava henkilö ei ole työvoimaviranomaisen palveluksessa, vaan tarkoituksenmukaista olisi täsmentää sääntelyä siten, että siinä huomioidaan käyttöoikeuden myöntäminen myös muun kuin työvoimaviranomaisen palveluksessa olevalle laissa määriteltyjä tehtäviä hoitavalle henkilölle.
2.3.3
Valtakunnallisten tietojärjestelmäpalveluiden kehittäminen ja asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen liitettävät lisäosat
Järjestämislain mukaan kehittämis- ja hallintokeskus vastaa työvoimapalvelujen valtakunnallisen tietovarannon, palvelualustan ja asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kehittämisestä ja ylläpidosta. Asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen sisältyy asiakkuudenhallintajärjestelmä, yleinen avustusjärjestelmä sekä sähköiset asiointipalvelut. Työvoimaviranomaisilla on velvollisuus käyttää edellä mainittuja järjestelmiä työvoimapalvelujen toimeenpanossa.
Työvoimaviranomaiset voivat hankkia valtakunnallista tietojärjestelmäkokonaisuutta täydentäviä lisäosia. Lisäosa voidaan tarvittaessa liittää valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen. Edellytyksenä on tällöin, että lisäosa on yhteensopiva asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kanssa. Kehittämis- ja hallintokeskuksen toimivaltaan kuuluu määritellä tekniset ja tietoturvaan liittyvä vaatimukset, jotka lisäosan on täytettävä. Järjestämislain mukaan lisäosassa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan, mitä järjestämislaissa säädetään.
Lain mukaan työvoimapalvelujen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen kehittäminen toteutetaan yhteistyössä kehittämis- ja hallintokeskuksen ja valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja käyttävien työvoimaviranomaisten kanssa. Työvoimaviranomaiset ovat suurin tietojärjestelmäpalveluja käyttävä taho, joten heidän kokemuksensa on keskeinen lähde palvelujen kehittämistarpeiden tunnistamisessa. Yhteistyön muodoista ei ole erikseen säädetty.
Kehittämis- ja hallintokeskus on esittänyt työ- ja elinkeinoministeriölle pitävänsä lisäosiin liittyvää sääntelyä osin puutteellisena ja tulkinnanvaraisena. Lain säännöksiä voidaan nykyisessä muodossaan tulkita siten, että kehittämis- ja hallintokeskuksen olisi määriteltävä tekniset ja tietoturvaan liittyvät vaatimukset kaikille lisäosille, joiden liittämistä työvoimaviranomaiset pyytävät. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa merkittävää resurssien kohdentamista uusien rajapintojen kehittämiseen järjestelmäkokonaisuuden kehittämisen sijaan.
Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus on todennut, että säännökset jättävät epäselväksi, onko kehittämis- ja hallintokeskuksella toimivaltaa kieltää lisäosan liittäminen, jos se on päällekkäinen käyttövelvoitteen piiriin kuuluvan asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kanssa, tai onko kehittämis- ja hallintokeskuksella oikeus sulkea yhteys jo liitettyyn lisäosaan, jos lisäosa vaarantaa tietoturvaa tai -suojaa. Epäselväksi on koettu, onko kehittämis- ja hallintokeskuksella jonkinlainen vastuu lisäosassa tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä.
Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, jäljempänä
tiedonhallintalaki
) 22 §:n mukaan viranomaisten on toteutettava säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus. Tiedonhallintalain mukaan tiedot luovuttava viranomainen määrittelee teknisen rajapinnan avulla luovutettavien tietojen tietorakenteen kuvauksen ja ylläpitää sitä. Tiedonhallintalain nojalla on selvää, että kehittämis- ja hallintokeskus vastaa rajapinnoista siltä osin kuin kysymys on tietojen luovuttamisesta valtakunnallisesta asiakastietovarannosta työvoimaviranomaisten omiin lisäosiin, ja työvoimaviranomaisten vastaavat rajapinnoista siltä osin kuin kysymys on tietojen luovuttamisesta lisäosasta valtakunnalliseen tietovarantoon.
Rajapintojen teknisestä määrittelystä tai erillisestä rajapintapalvelusta ei ole järjestämislaissa erityislainsäädäntöä, koska sen on katsottu kuuluvan kehittämis- ja hallintokeskukselle sille säädetyn valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen ylläpitotehtävän ja tiedonhallintalain säännösten perusteella. Edellä mainitun voidaan tulkita tarkoittavan myös sitä, että rajapinnat kuuluvat osaksi valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja ja niiden kehittäminen on tehtävä yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa.
Käytännössä kehittämis- ja hallintokeskuksen mahdollisuuksiin toteuttaa erilaisia rajapintoja vaikuttaa käytettävissä olevat resurssit. Työvoimaviranomaiset ovat jo tehneet kehittämis- ja hallintokeskukselle esityksiä lisäosien liittämiseksi tarvittavista rajapinnoista. Rajapintojen toteuttaminen on riippuvaista käytettävissä olevista resursseista ja eri kehittämistarpeiden priorisoinnista. Olisi perusteltua tehdä näkyväksi myös lainsäädännön tasolla, ettei kehittämis- ja hallintokeskus voi vastata kaikkiin tarpeisiin välittömästi.
Kehittämis- ja hallintokeskuksen toimivaltaan kuuluu tiedonhallintalain ja järjestämislain 120 §:n 3 momentin nojalla teknisten ja tietoturvaan liittyvien vaatimusten määrittely, jotka lisäosan on täytettävä. Kehittämis- ja hallintokeskuksella on siten toimivalta kieltää lisäosan liittäminen, jos se ei täytä määriteltyjä vaatimuksia. Epäselvempää sen sijaan on, voisiko kehittämis- ja hallintokeskus olemassa olevan lainsäädännön nojalla kieltäytyä lisäosan liittämisestä, jos se on päällekkäinen käyttövelvollisuuden piiriin kuuluvan tietojärjestelmäkokonaisuuden kanssa. Hallituksen esityksen HE 207/2022 vp säännöskohtaisista perusteluista käy ilmi, että tarkoitus on ollut, että asiakastietovarantoon ei liitettäisi lisäosia, jotka ovat päällekkäisiä. Lainsäädäntöä olisi perustelua täsmentää siten, että asia todettaisiin laissa.
Järjestämislain mukaan lisäosassa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan, mitä kyseissä laissa säädetään. Hallituksen esityksessä ei ole avattu tarkemmin, mitä lain säännöksiä sovelletaan. Järjestämislain valmistelussa lähtökohtana on ollut, ettei kehittämis- ja hallintokeskus vastaa teknisten ja tietoturvaan liittyvien vaatimusten määrittelyä lukuun ottamatta lisäosien tietoturvasta tai –suojasta eikä myöskään ole rekisterinpitäjä lisäosassa käsiteltävien henkilötietojen osalta, vaan nämä vastuut kuuluvat yksinomaan lisäosan omistavalle työvoimaviranomaiselle. Kehittämis- ja hallintokeskuksen ja työvoimaviranomaisten välisten vastuiden selkeyttämiseksi olisi tarkoituksenmukaista, että laista kävisi ilmi rekisterinpitäjyyttä koskeva vastuu ja se, miltä osin järjestämislakia sovelletaan lisäosiin. Lisäksi lakiin olisi myös perusteltua lisätä säännökset siitä, missä tilanteissa kehittämis- ja hallintokeskus voisi sulkea lisäosan yhteyden valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen ja asiakastietovarantoon.
2.3.4
Kehittämis- ja hallintokeskuksen oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä
Tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018, jäljempänä
tulorekisterilaki
) mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksella on vuoden 2025 alusta voimaan tulevan muutoksen myötä oikeus saada tulotietojärjestelmästä tietoja palkkaturvalain ja merimiesten palkkaturvalain toimeenpanoa varten. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskuksella on vuoden 2025 alusta lukien oikeus saada tulotietojärjestelmästä tietoja työvoimapalveluiden toimivuutta sekä tuloksellisuutta ja vaikutuksia koskevan tiedon tuottamista, arviointia ja seurantaa koskevan tehtävän hoitamiseksi. Edellä mainitusta tehtävästä säädetään ELY-laissa.
Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin kuuluu myös työvoimapalvelujen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen kehittäminen ja ylläpito, kuten edellä on todettu. Tietojärjestelmäpalveluihin sisältyy asiakastietojärjestelmäkokonaisuus, joka sisältää asiakkuudenhallintajärjestelmän lisäksi sähköiset asiointipalvelut ja yleisen avustusjärjestelmän. Järjestämislain mukaan työvoimaviranomaisilla on käyttövelvollisuus valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin.
Yleistä avustusjärjestelmää käytetään järjestämislain mukaisia tukia koskevien hakemusten, päätösten ja maksatusten käsittelyyn. Esimerkiksi palkkatuen maksatusta varten yleiseen avustusjärjestelmään tuotetaan maksatushakemus, johon haetaan tulorekisteristä tiedot työnantajan työllistetylle maksamasta palkasta. Palkkatieto toimii palkkatuen maksatuksen perusteena.
Voimassa olevan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaan kehittämis- ja hallintokeskus maksaa työ- ja elinkeinotoimistojen myöntämät tuet, avustuksen ja korvaukset. Edellä mainitun tehtävän hoitamiseksi kehittämis- ja hallintokeskuksella on oikeus saada voimassa olevan tulorekisterilain sääntelyn mukaan tulorekisteristä tiedot julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetyn palkkatuen, 55 vuotta täyttäneiden työllistämistuen, työllistämisvelvoitteen perusteella työllistetyn palkkakustannuksiin myönnetyn tuen, starttirahan ja muutosturvakoulutuksen toimeenpanoa varten.
Työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtyessä kunnille myös edellä tarkoitettujen tukien myöntämiseen ja maksamiseen liittyvät tehtävät siirtyvät kehittämis- ja hallintokeskukselta kuntien työvoimaviranomaisille. Tulorekisterilain 1.1.2025 voimaan tulevissa muutoksissa tämä on huomioitu säätämällä työvoimaviranomaisille oikeus saada tulorekisteristä tietoja edellä mainitussa tarkoituksessa.
Sääntelyssä ei oteta huomioon sitä, että jatkossakin kehittämis- ja hallintokeskus tuottaa tietojärjestelmäpalvelut, mikä edellyttää käytännössä, että tiedot siirtyvät tulorekisteristä kehittämis- ja hallintokeskuksen ylläpitämään valtakunnalliseen tietovarantoon, josta ne välittyvät edelleen työvoimaviranomaisten käyttöön. Sääntely, jossa oikeus tietojen saamiseen on ainoastaan työvoimaviranomaisella, ei mahdollista tietojen luovuttamista suoraan kehittämis- ja hallintokeskukselle.
Järjestämislain mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä maksutta muulta valtion viranomaiselta, työvoimaviranomaiselta, muulta kunnan viranomaiselta, Business Finland -nimiseltä osakeyhtiöltä, Kansaneläkelaitokselta ja työttömyyskassalta tiedot, jotka ovat välttämättömiä kehittämis- ja hallintokeskukselle järjestämislaissa tai muussa laissa säädettyjen työvoimapalvelujen toimeenpanoon, seurantaan ja arviointiin liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Tulorekisterilakiin tulisi lisätä kehittämis- ja hallintokeskukselle oikeus saada tulorekisteristä tiedot, joita se tarvitsee tietojärjestelmäpalvelujen tuottamiseksi, jotta tiedot voidaan siirtää tulorekisteristä kehittämis- ja hallintokeskuksen ylläpitämään tietovarantoon, josta ne välittyvät edelleen työvoimaviranomaisten käyttöön.
2.3.5
Käyttöoikeus asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen toimeenpanon valmistelussa
Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien voimaanpanosta annetun lain mukaan työvoimaviranomaisella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada työ- ja elinkeinotoimistolta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, kehittämis- ja hallintokeskukselta sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevalta kunnalta tietoja, jotka ovat välttämättömiä työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtoon valmistautumiseksi. Tiedonsaantioikeus käsittää tiedot työvoimaviranomaiselle siirtyvistä asiakkaista siinä laajuudessa kuin asiakkaan palveluprosessi ja palveluiden jatkuvuuden turvaaminen edellyttävät. Hallituksen esityksessä (HE 207/2022 vp) välttämättömiksi tiedoiksi on katsottu työvoimapalvelujen asiakkaita ja asiakashistoriaa koskevat tiedot. Hallituksen esityksen mukaan asiakkaita koskevilla tiedoilla tarkoitetaan työvoimapalvelujen palvelutuotannon ja esimerkiksi palveluja koskevien hankintojen suunnittelemiseksi tarvittavia tarpeellisia tietoja, kuten tietoja nykyisistä julkisena työvoimapalveluna tarjotuista palveluista ja niiden asiakasmääristä sekä kustannuksista. Lisäksi asiakkaita koskevia tietoja ovat valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttöönoton valmistelun edellyttämät tiedot. Tietojärjestelmäpalveluiden käyttöönottoa koskevassa valmistelussa on välttämätöntä käsitellä myös henkilötietoja sisältäviä asiakastietoja.
Oikeus asiakastietoihin on rajattu koskemaan palveluprosessin ja palveluiden jatkuvuuden turvaamiseksi välttämättömiä tietoja. Työvoimapalvelujen henkilöasiakkaita koskevat tiedot ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan nojalla salassa pidettäviä ja ne voivat sisältää yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, kuten henkilön terveydentilaa ja työ- ja toimintakykyä koskevia tietoja. Henkilöasiakkaita koskevia asiakastietoja tarvitaan työvoimapalvelujen toimeenpanon ja erityisesti asiakaspalvelun järjestämisen valmistelussa muun muassa siten, että asiakkaille voidaan määritellä vastuuasiantuntijat. Työvoimaviranomaisten on voitava suunnitella asiakkaiden palveluja sekä yleisesti että asiakaskohtaisesti ennen järjestämisvastuun siirtymistä, jotta asiakkaiden palveluihin ei tule tarpeettomia katkoja.
Järjestämislain mukaan kehittämis- ja hallintokeskus ja työvoimaviranomaiset toimivat työvoimapalvelujen valtakunnallisen asiakastietovarannon yhteisrekisterinpitäjinä. Rekisterinpitäjän velvoitteiden ja muiden tiedonhallintaa koskevien velvoitteiden toteutuminen edellyttää tietojen käsittelyn suunnittelua, tiedonhallintaprosessien muodostamista sekä erityisesti valtakunnallisen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöön perehtymistä. Hallituksen esityksessä (HE 207/2022 vp) on todettu, että asiakastietojärjestelmän käyttöoikeudet tulisi myöntää ja niiden teknistä avaamista koskevat valmistelut toteuttaa niin, että asiakastietojärjestelmä ja asiakastiedot ovat asiantuntijoiden käytettävissä, kun järjestämisvastuu siirtyy. Hallituksen esityksen perusteluissa on viitattu järjestämislain 125 §:ään, jonka mukaan työvoimaviranomainen myöntäisi käyttöoikeudet valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen palveluksessaan oleville henkilöille. Esityksen mukaan asiakkuuksien siirrot työ- ja elinkeinotoimistoilta sekä kokeilukunnilta työvoimaviranomaisille tehtäisiin sähköisesti työvoimapalvelujen valtakunnallisissa tietojärjestelmäpalveluissa. Henkilötietojen käsittely ennen järjestämisvastuun siirtymistä on välttämätöntä tietojärjestelmäpalveluihin liittyvissä teknisissä valmisteluissa asiakastietojen hallinnointiin liittyvät valmistelut ja asiakastietojen siirrot huomioon ottaen.
Työvoimaviranomaisten oikeutta saada tietoja työvoimapalvelujen henkilöasiakkaista sovelletaan voimaanpanolain mukaan 1.8.2024 alkaen. Asiakaspalvelun sujuva siirtyminen voi edellyttää käyttöoikeutta tietojärjestelmiin jo ennen järjestämisvastuu siirtymistä 1.1.2025. Lakiin ei kuitenkaan sisälly säännöksiä työvoimaviranomaisen käyttöoikeudesta tietojärjestelmäkokonaisuuteen ennen mainittua ajankohtaa.
2.3.6
Yrityspalveluiden asiakastietojärjestelmä
Yrityspalveluiden asiakastietojärjestelmästä annetun lain (293/2017) 4 §:ssä, sellaisena kuin se tulee voimaan 1.1.2025, säädetään tahoista, jotka voivat tallettaa järjestelmään asiakastietoja yhteistä käyttöä ja lain 5 §:ssä säädettyjä tarkoituksia varten. Tällaisia ovat muun muassa yrityspalveluja tarjoavat viranomaiset, työvoimaviranomaiset ja Business Finland Oy. Kehittämis- ja hallintokeskus katsotaan 1.1.2025 alkaen yrityspalveluja tarjoavien viranomaisten ryhmään, koska se tarjoaa yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettuja yrityspalveluja. Vastaavasti lain 10 §:ssä, sellaisena kuin se tulee voimaan 1.1.2025, säädetään tahoista, joille voidaan salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tietoja asiakastietojärjestelmästä. Mainittuja tahoja ovat muun muassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä Business Finland Oy, mutta ei kehittämis- ja hallintokeskus.
Kehittämis- ja hallintokeskus ja Business Finland muodostavat yhdessä Work in Finland –toiminnon, joka toteuttaa valtion tehtävää osaajien maahanmuuton edistämisessä ja kansainvälisen rekrytoinnin tukemisessa. Work in Finlandin tehtävät ja toimivaltuudet tulevat täysimääräisesti voimaan vuoden 2025 alusta työvoimapalveluiden siirron myötä. Kehittämis- ja hallintokeskuksen hoitamista kansainvälisen rekrytoinnin tehtävistä säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain (897/2009) 3a §:n 2 momentin 3 kohdassa. Käytännössä tehtäviin kuuluu vuoden 2025 alusta muun muassa ylläpitää ja kehittää tietojärjestelmiä ja alustoja, jotka tukevat kansainvälistä rekrytointia, koota ja ennakoida valtakunnallisesti ulkomaisen työvoiman tarpeita sekä koota valtakunnallisesti tietoja kansainväliselle rekrytoinnille avoimista työpaikoista. Lisäksi sen tehtäviin kuuluu kansainvälisen rekrytoinnin työnantaja- ja henkilöasiakasneuvonta sekä tiedottaminen Suomen työelämästä ja se voi myös hankkia palveluita, joilla edistetään osaajien maahanmuuttoa ja työvoiman saantia ulkomailta.
Vastaavasti Business Finland Oy:n lakisääteisiin tehtäviin on jo lisätty osaajien maahanmuuton edistämisen tehtävä, joka sisältää ulkomaisille osaajille kohdennettua maakuvaviestintää, markkinointia ja kampanjoita. Yhtiön tehtävänä on kansainvälisten osaajien houkuttelu ja kohtauttaminen Suomen kasvun ja innovaatioiden kannalta tärkeiden toimialojen tarpeisiin. Lisäksi yhtiö kehittää työ- ja opiskeluperusteisen maahanmuuton edistämiseksi pitkäjänteisiä kumppanuuksia kansainvälisten osaajien lähtömaissa.
Yrityspalvelut muodostavat edellä kuvatusti merkittävän osan Work in Finlandin tarjoamista palveluista, ja yritysasiakkaiden palveluntarpeita ja tarjottuja palveluita koskevia tietoja olisi tärkeää pystyä saumattomasti vaihtamaan Work in Finlandin muodostavien toimijoiden eli kehittämis- ja hallintokeskuksen ja Business Finlandin välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteistä asiakastietojärjestelmää, jota ei siis nykytilanteessa ole käytettävissä.
2.4
Eures-työnvälitysverkosto
Työ- ja elinkeinohallinto kuuluu European Employment Services -työnvälitysverkostoon (Eures), jonka avulla edistetään työvoiman vapaata liikkuvuutta EU- ja ETA-alueella sekä autetaan työnantajia rekrytoimaan työntekijöitä EU- ja ETA-alueen maista. Verkostosta säädetään työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (Eures), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) 492/2011 ja (EU) 1296/2013 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/589 (jatkossa Eures-asetus). Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain nojalla työnvälityksestä Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen on lisäksi säädetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1073/2012). Yksityisten yritysten ja muiden yhteisöjen hyväksymisestä työnvälityspalvelujen eurooppalaisen verkoston (Eures) jäseniksi ja yhteistyökumppaneiksi annetussa laissa (223/2018) säädetään menettelystä yksityisten yritysten ja muiden yhteisöjen hyväksymisestä Eures-verkoston jäseniksi ja yhteistyökumppaneiksi.
Eures-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot nimittävät Eures-verkoston toimintojen kannalta merkitykselliset julkiset työvoimapalvelut Eures-jäseniksi. Julkisilla työvoimapalveluilla tarkoitetaan asetuksessa jäsenvaltioiden organisaatioita, jotka osana asiaan liittyviä ministeriöitä, julkisia elimiä tai julkisoikeudellisia organisaatioita vastaavat aktiivisen työmarkkinapolitiikka täytäntöönpanosta ja tarjoavat laadukkaita työvoimapalveluja yleisen edun nimissä. Nimettyinä Eures-jäseninä julkisilla työvoimapalveluilla on siten erityisasema Eures-verkostossa. Eures-jäsenten tehtävistä säädetään Eures-asetuksessa. Nykyään Eures-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti TE-toimistot on nimitetty Eures-verkoston jäseniksi. Jäsenvaltioiden tulee 10 artiklan mukaisesti nimittää työvoimaviranomaiset TE-toimistojen sijaan Eures-jäseniksi työvoimapalvelujen järjestämisvastuun siirtyessä kunnille 1.1.2025.
2.5
Henkilöstön siirtyminen
Työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtyessä valtiolta kunnille valtiolla siirtyviä tehtäviä hoitava henkilöstö siirtyy kuntien ja kuntayhtymien palvelukseen. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien voimaanpanosta annetun lain nimenomaisen säännöksen mukaan siirtyminen katsotaan liikkeenluovutukseksi. Valtion henkilöstö siirtyy siten ns. vanhoina työntekijöinä kuntien palvelukseen. Siirto katsotaan liikkeenluovutukseksi siitä riippumatta, täyttyykö valtion virkamieslaissa säädetyt liikkeenluovutuksen kriteerit yksittäistapauksessa.
Kuntien muodostamat työllisyysalueet voivat organisoida toimintansa eri tavoin. Järjestämislaki mahdollistaa sen, että vastuukunta tai kuntayhtymä voi sopia työllisyysalueen kunnan kanssa, että tämä tuottaa työvoimapalveluita. Vastuukunta tai kuntayhtymä voi siirtää työllisyysalueen kunnan viranhaltijalle myös viranomaistehtäviä kuntalain 54 §:n mukaisesti.
Kuntien tuli ilmoittaa työ- ja elinkeinoministeriölle viimeistään 31.10.2023 työvoimapalveluiden järjestämisestä toimittamalla päätös itsenäisestä järjestämisvastuusta tai lakisääteisestä yhteistoiminnasta (kuntayhtymän perussopimus tai sopimus yhteisestä toimielimestä). Samalla kunnan tai työllisyysalueen tuli toimittaa ministeriölle suunnitelma työvoimapalveluiden järjestämisestä.
Kunnat voivat sopia valtiolta siirtyvän henkilöstön sijoittumisesta työllisyysalueen kuntien palvelukseen. Jos sopimus henkilöstön sijoittumisesta on esitetty viimeistään 30.11.2023 siirto voidaan toteuttaa valtiolta suoraan kuntien sopimuksen mukaan. Jos kunnat eivät ole sopineet siirtyvän henkilöstön sijoittumisesta, henkilöstö siirtyy valtiolta vastuukunnan tai kuntayhtymän palvelukseen.
Kehittämis- ja hallintokeskus on käynnistänyt TE-palveluiden siirtoon liittyvät valtakunnalliset yhteistoimintaneuvottelut syyskuussa 2023. Valtakunnallisten neuvottelujen jälkeen käynnistyvät virastokohtaiset neuvottelut. Työ- ja elinkeinoministeriön kunnilta saamien tietojen mukaan, kaikki työllisyysalueet eivät pysty tekemään tarkkoja sopimuksia henkilöstön sijoittumisesta ennen kuin siirtyvä henkilöstö on tiedossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että henkilöstö siirtyy valtiolta vastuukunnan tai kuntayhtymän palvelukseen vuoden 2025 alusta lukien. Työllisyysalueella voi kuitenkin olla jälkikäteen tarve tarkentaa toiminnan organisointia mukaan lukien henkilöstön sijoittuminen.
Kuntien välillä tapahtuvaan henkilöstön siirtämiseen sovelletaan kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annettua lakia (304/2003). Tällöin mainittu laki määrittää sen, katsotaanko siirto yksittäistapauksessa liikkeenluovutukseksi kuntien välillä vai ei. Jos siirtoa ei katsota liikkeenluovutukseksi, kunta ei välttämättä saa palkata henkilöä suoraan laittamatta paikkaa julkisesti haettavaksi. Henkilöstön palvelussuhdeturvan kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että työvoimapalveluiden organisointiin työllisyysalueen sisällä liittyvät henkilöstösiirrot katsottaisiin liikkeenluovutuksiksi siirtymäajan, esimerkiksi vuoden 2025 loppuun asti.
2.6
Työvoimaviranomaisille siirtyvät sopimukset sekä tuki- ja korvauspäätökset
Voimaanpanolain mukaan työ- ja elinkeinotoimistossa, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, kehittämis- ja hallintokeskuksessa tai työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetussa laissa tarkoitetussa kokeilukunnassa vireillä olevat asiat, jotka työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain tai muun lain nojalla kuuluvat jatkossa työvoimaviranomaiselle, siirtyvät sille työvoimaviranomaiselle, jolle tehtävät järjestämisvastuun myötä siirtyvät, jollei muualla lainsäädännössä toisin säädetä. Voimaanpanolain mukaan työ- ja elinkeinotoimisto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kehittämis- ja hallintokeskus siirtävät työvoimaviranomaisille työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen liittyvät sopimukset vuoden 2025 alusta lukien. Jos sopimusta ei ole mahdollista siirtää tai jakaa, valtion ja työvoimaviranomaisten on sovittava sopimukseen liittyvien vastuiden siirtymisestä. Lisäksi voimaanpanolain mukaan työvoimaviranomainen hoitaa vuoden 2025 alusta lukien julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettujen tukien ja korvausten maksamiseen ja takaisinperintään liittyvät toimet lukuun ottamatta työllisyyspoliittista avustusta, jonka maksamiseen ja takaisinperintään liittyvät toimet hoitaa kehittämis- ja hallintokeskus.
Sopimuksiin ja niistä aiheutuviin vastuisiin liittyvää sääntelyä voidaan tulkita siten, että työvoimaviranomaisille siirtyisivät myös vuoteen 2024 kohdistuvat laskut, jos kehittämis- ja hallintokeskus ei ole ehtinyt maksaa laskua vuoden vaihteeseen mennessä tai se saapuu vasta vuoden vaihteen jälkeen. Tuki- ja korvauspäätösten osalta maksatusvastuun siirtyminen on todettu selkeämmin. Työvoimaviranomaisille siirtyy vastuu tukien ja korvausten maksamisesta 1.1.2025 alkaen, vaikka tuen tai korvauksen peruste olisi syntynyt ennen vuotta 2025.
Valtion talousarviossa julkisen työvoima- ja yrityspalvelun järjestämiseen budjetoidut määrärahat siirtyvät talousarviovuodesta 2025 alkaen osaksi kuntien peruspalvelujen valtionosuusrahoitusta. Valtion talousarviossa määrärahaa siirtyy seuraavilta määrärahamomenteilta:
32.01.02 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintamenot, siirtomääräraha 2v
32.01.03 Työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenot, siirtomääräraha 2v
32.30.51 Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut, siirtomääräraha 2v
32.30.55 Toimet työurien pidentämiseksi, arviomääräraha
33.20.50 Valtionosuus työttömyysetuuksien ansioturvasta ja vuorottelukorvauksesta, arviomääräraha
33.20.52 Valtionosuus työttömyysetuuksien perusturvasta, arviomääräraha
Kehyksiin voidaan tehdä kyseisiä momentteja koskevia muutoksia ennen vuotta 2025, joten lopullinen siirtyvän rahoituksen määrä tarkentuu myöhemmin.
Osa valtion talousarvion määrärahasta on kaksivuotista siirtomäärärahaa. Koska kaksivuotisen siirtomäärärahan käyttöaika jatkuu seuraavan kalenterivuoden loppuun asti, on kuluvan talousarviovuoden määrärahaa varattu myös seuraavaan vuoteen kohdentuviin sitoumuksiin. Voimaanpanolain mukaan vuoden 2025 aikana toteutetut palvelut ovat kuitenkin kuntapohjaisten työvoimaviranomaisten vastuulla mukaan lukien vuoden 2025 toimintaan perustuvat maksatusvastuut. Kunnille ohjataan vuonna 2025 uusien tehtävien järjestämistä varten valtionosuutta, jolla on tarkoitus kattaa vuonna 2025 toiminnasta aiheutuvat menot riippumatta siitä, onko meno syntynyt sellaisesta hankintasopimuksesta tai tuki-, korvaus- tai avustuspäätöksestä, jonka on tehnyt valtio ennen järjestämisvastuun siirtoa.
Siirtymävaiheessa valtion vuoden 2024 talousarviossa myönnettyä määrärahaa ei ole tarpeen sitoa vuonna 2025 tapahtuvaan toimintaan, koska menoista vastaavat tulevat työvoimaviranomaiset. Valtiolla ei ole näin ollen määrärahasta aiheutuvaa rajoitetta tehdä sitoumuksia kohdentuen vuoteen 2025. Sitoumusten määrää ja laatua voidaan hallita ohjeistuksella sekä asettamalla laskennallisia enimmäismäärätavoitteita vuoden 2024 jälkeiseen aikaan kohdentuville sitoumuksille. Hankinnoissa on tarkoitus tehdä yhteistyötä tulevien työvoimaviranomaisten kanssa jo vuoden 2024 aikana, jotta työvoimaviranomaisten tahtotilaa voitaisiin mahdollisuuksien mukaan huomioida vuoteen 2025 kohdentuvien sitoumusten osalta.
Määrärahat on budjetoitu valtion talousarviossa joko suorite-, maksatus- tai maksatuspäätösperusteisena. Valtion talousarviosta annetun asetuksen (1243/1992) mukaan maksullisen toiminnan tulon ja muun sekalaisen tulon sekä kulutus-, sijoitus- ja muun menon kohdentamisperusteena on suoritteen luovuttaminen tai tuotannontekijän vastaanottaminen (suoriteperuste). Sellainen tulo ja meno, joiden lain säännöksen tai tehdyn sitoumuksen perusteella muodostuvaa määrää ei voida ilman olennaisia lisäkustannuksia luotettavasti ennakoida ennen maksuvelvoitteen erääntymistä, voidaan kohdentaa myös maksuun perustuen (maksuperuste). Siirtyvästä rahoituksesta momenteille 32.01.02 ja 32.01.03 menot on budjetoitu suoriteperusteisesti. Edellä mainituilta momenteilta rahoitetaan muun muassa työ- ja elinkeinotoimistojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten palkka- ja tilakustannukset. Lisäksi momentille 32.30.55 on budjetoitu suoriteperusteisesti muutosturvakoulutusten hankinnan menot ja momentille 32.30.51 asiantuntija-arviointien, koulutuskokeilujen, valmennusten, työvoimakoulutuksen, työnvälityspalvelun ja ammatinvalinta- ja uraohjauksen hankinnan menot sekä matka- ja yöpymiskustanusten korvaukset, työolosuhteiden järjestelytuki ja harkinnanvarainen kulukorvaus.
Osa suoriteperusteisista menoista laskutetaan vasta sen vuoden jälkeen, johon suorite perustuu. Edellisen vuoden kirjanpidon sulkeutuminen ajoittuu tammikuun puoliväliin. Ne suoriteperusteiset ostolaskut, jotka eivät ehdi maksettavaksi ja kirjattavaksi sen vuoden kirjanpitoon, johon suorite kohdistuu, rästitetään. Tämä tarkoittaa kirjanpitoon tehtävää varausta, joka vastaa maksettavaksi tulevia menoja. Vuoden aikana varaukset puretaan, kun ratkeaa, miltä osin menot tulevat tosiasiassa maksettavaksi. Osa menoista on luonteeltaan sellaisia, että niiden toteutumisesta saadaan tieto vasta seuraavana kesänä tai syksynä (esim. tulosperustaiset hankinnat).
Palkkatuen ja starttirahan menot kirjataan maksuperusteisesti momenteille 32.30.51, 33.20.50 ja 33.20.52. Lisäksi kunnille työllistämisvelvoitteen perusteella maksettava tuki ja 55 vuotta täyttäneiden työllistämistuki kirjataan maksuperusteisesti momentille 32.30.55. Maksuperusteiset menot kirjataan sen vuoden kirjanpitoon, jonka kuluessa maksu suoritetaan. Kirjausperusteessa ei ole merkitystä, milloin maksun perusteena ollut toiminta on tapahtunut. Edellä mainituista momenteista momentti 32.30.51 on kaksivuotinen siirtomäärärahamomentti ja loput arviomäärärahamomentteja. Siirtomäärärahamomentilla vuoden aikana maksamatta jäävä määräraha siirtyy seuraavalle vuodelle, jolloin se on edelleen käytettävissä momentin päätösosan mukaisiin käyttötarkoituksiin. Arviomäärärahamomenteilla maksamatta jääneet määrärahat eivät siirry, vaan seuraavana vuonna käytetään seuraavan talousarviovuoden määrärahaa.
Koska suoriteperusteiset menot tulisi kirjata valtion vuoden 2024 kirjanpitoon ja tilinpäätökseen, jos menon perusteena ollut toiminta on tapahtunut vuonna 2024, olisi perusteltua, että valtio vastaisi suoriteperusteisten ostolaskujen maksamisesta, vaikka maksaminen tapahtuisi vuoden 2025 aikana. Sen sijaan maksatusperusteisten menojen sekä matka- ja yöpymiskustannusten korvausten, työolosuhteiden järjestelytuen ja harkinnanvaraisen kulukorvauksen osalta on selkeämpää, että työvoimaviranomaiset vastaavat maksatustehtävästä heti 1.1.2025 alkaen, vaikka maksatuksen perusteena oleva toiminta olisi tapahtunut vuonna 2024. Jotta työvoimaviranomaiset eivät jäisi viimekätiseen vastuuseen menoista, jotka kohdistuvat järjestämisvastuun siirtoa edeltävään aikaan, valtio voisi korvata työvoimaviranomaisille erikseen näistä aiheutuvia kustannuksia.
Työvoimaviranomaisille maksettava korvaus voitaisiin maksaa työllisyysmäärärahoista momentilta 32.30.51 sen suuruisena kuin momentin määrärahaa on sidottu vuoteen 2024 kohdentuviin palveluihin, eikä sidontoja ole ehditty maksamaan ennen 1.1.2025. Korvaukset voitaisiin maksaa vuonna 2025 vuodelta 2024 siirtyneellä määrärahalla. Korvauksen maksaminen momentilta edellyttää momentin päätösosan muuttamista lisätalousarviolla. Momentin 32.30.51 lisäksi työvoimaviranomaisille siirtyviä maksatusvastuita on budjetoitu valtion talousarvion momenteille 32.30.55, 33.20.50 ja 33.20.52, jotka ovat yksivuotisia arviomäärärahamomentteja. Arviomäärärahamomenttien käyttämätön määräraha ei siirry seuraavalle vuodelle. Koska vuoden 2025 edellä tarkoitetuille momenteille työvoimapalveluihin budjetoitu määräraha on siirretty osaksi valtionosuuksia, ei momenteilta voida maksaa vuoden 2025 aikana korvauksia niistä vuoteen 2024 kohdistuvista palveluista, joita ei ole ehditty vuoden 2024 aikana maksamaan. Näiltä momenteilta maksamatta jäävä osuus voitaisiin korvata momentilta 32.30.51, jos momentille varataan riittävästi määrärahaa korvausten maksamista varten.
Voimaanpanolain 11 §:n 1 momentin mukaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuun palveluun, tukeen, korvaukseen tai avustukseen, sovelletaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos palvelu on alkanut tai tuki, korvaus tai avustus on myönnetty ennen mainitun lain voimaantuloa. Momenttia voidaan tulkita niin, että jos valmennus tai kokeilu on järjestetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain perusteella työ- ja elinkeinoministeriö olisi velvollinen edelleen järjestämään valmennukseen tai kokeiluun osallistuvalle henkilöasiakkaalle ryhmävastuuvakuutuksen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 11 §:n 1 momentin perusteella myös 1.1.2025 lukien. Nykyisellään työ- ja elinkeinoministeriön ryhmävastuuvakuutus on järjestetty 31.12.2024 asti valmennuksiin ja kokeiluihin osallistuville ja ryhmävastuuvakuutusta toimeenpanevat Uudenmaan elinkeino-, liikenne-, ja ympäristö keskus sekä kehittämis- ja hallintokeskus hankintasopimuksen perusteella.
Työvoimaviranomaisilla on työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 60 §:n perusteella velvollisuus huolehtia 1.1.2025 lukien valmennuksen ja kokeilun aikaisesta vakuutusturvasta, johon kuuluu muun muassa edellä mainittu ryhmävastuuvakuutus. Kokonaisuuden kannalta ei olisi tarkoituksenmukaista, että työ- ja elinkeinoministeriöllä ja työvoimaviranomaisella olisi päällekkäinen ryhmävastuuvakuutus samojen henkilöasiakkaiden valmennuksien ja kokeilujen osalta 1.1.2025 alkaen. Sääntelyä olisi tarkoituksenmukaista selkeyttää vakuutusturvan osalta.
2.7
Monialaisen tuen yhteistoimintamallin organisointi
Työllistymisen monialaisesta edistämisestä annetun lain (381/2023) mukaan jokaisen hyvinvointialueen toimialueella on oltava monialaisen tuen yhteistoimintamallin organisointia varten vähintään yksi monialaisen tuen johtoryhmä. Hyvinvointialueen toimialueen työvoimaviranomaiset, hyvinvointialue ja Kansaneläkelaitos neuvottelevat johtoryhmien määrästä ennen johtoryhmien asettamista. Lain mukaan johtoryhmän asettaminen ja niiden henkilöiden nimeäminen, jotka johtavat monialaisen tuen yhteistoimintamallin organisointia johtoryhmän asettamissa puitteissa, kuuluu johtoryhmän toimialueeseen kuuluvan työvoimaviranomaisen toimivaltaan. Johtoryhmän on hyväksyttävä johtavat henkilöt ennen heidän nimeämistään.
Voimaan tulevan sääntelyn mukaan hyvinvointialueen alueelle voi muodostua yksi tai useampi johtoryhmä. Yhden johtoryhmän toimialueeseen voi puolestaan kuulua useampi kuin yksi työvoimaviranomainen. Sääntelyssä jää kuitenkin avoimeksi se, mikä työvoimaviranomainen edellä mainitussa tilanteessa asettaa johtoryhmän ja nimeää toimintamallia johtavat henkilöt. Lisäksi käyttöoikeus monialaisen tuen yhteistoimintamallin asiakastietojärjestelmään voidaan myöntää vain työvoimaviranomaisen palveluksessa olevalle eikä siinä huomioida käyttöoikeuden myöntämistä tehtävää sopimuksella hoitavan muu kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijalle. Sääntelyä olisi tarkoituksenmukaista täsmentää edellä mainittujen osalta.
2.8
Palkkaturvahakemusten vastaanottaminen
Palkkaturvalain (866/1998) ja merimiesten palkkaturvalain (1108/2000) toimeenpanoon liittyvät tehtävät siirtyvät vuoden 2025 alusta lukien Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta kehittämis- ja hallintokeskukseen. Edellä mainittujen lakien mukaan palkkaturvahakemus on 1.1.2025 alkaen toimitettava kehittämis- ja hallintokeskukseen tai sille kunnan tai kuntayhtymän viranomaiselle, joka vastaa työvoimapalveluiden järjestämisestä. Palkkaturvahakemus voidaan ulkomailla jättää myös Suomen edustustoon. Ahvenanmaan maakunnassa hakemus on kuitenkin toimittava kehittämis- ja hallintokeskukseen.
Jos hakemus jätetään työvoimaviranomaiselle, työvoimaviranomaisen tehtävänä on vastaanottaa hakemus, merkitä siihen vastaanottoajankohta ja siirtää hakemus kehittämis- ja hallintokeskukselle ratkaisua varten. Työvoimaviranomaisen on pidettävä palkkaturvan hakemuslomakkeita saatavilla ja annettava tarvittaessa hallintolain (434/2003) mukaisesti hakemuksen vireille saattamiseen liittyvää menettelyllistä neuvontaa. Työvoimaviranomaisen määritelmää ehdotetaan tarkennettavaksi tässä esityksessä. Selkeyden vuoksi palkkaturvalakiin ehdotettaisiin vastaava työvoimaviranomaisen määritelmää koskeva tarkennus.
2.9
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudet
TE-palvelut 2024 uudistuksessa kuntien vastuuta työttömyysetuuksien rahoituksesta laajennettiin. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 31 a §:n mukaan rahoitusvastuun laajentuminen korvataan kunnalle valtionosuuden lisäyksenä kunnan kustannusten kasvua vastaavalla määrällä. Mainitun pykälän 4 momentin mukaan korvaus määritetään vuoden 2023 työttömyysetuustietojen perusteella ja korvauksen määrä tarkistetaan vuoden 2024 tasolle siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään. Määritettäessä korvausta otetaan lisäksi huomioon vuoden 2024 aikana voimaan tulevat työttömyysturvan perusosan suuruuteen säädetyt muutokset. Lisäksi pykälän 5 momentin mukaan korvausten suuruus tarkistetaan vuosittain siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa säädetään.
Korvauksen tarkistamisella vuoden 2024 tasoon korvauksen määrityshetkellä ja siihen myöhemmin tehtävillä indeksitarkistuksilla on tarkoitus turvata korvauksen tason säilymistä reaalisesti samana suhteessa rahoitusvastuun perusteena oleviin työttömyysetuuksiin. Tarkistaminen on sidottu kansaneläkeindeksiin, jotta tarkistaminen vastaisi työttömyysetuuksiin tehtäviä indeksitarkistuksia.
Työttömyysturvalain 14 luvun 1 §:n mukaan mainitun lain 6 luvun 1 ja 6 §:ssä säädettyjä rahamääriä tarkistetaan siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään. Työttömyysetuuksiin tehtävät indeksitarkistukset on kuitenkin jäädytetty vuosiksi 2024–2027 lailla eräiden kansaneläkeindeksiin ja elinkustannusindeksiin sidottujen etuuksien ja rahamäärien indeksitarkistuksista vuosina 2024-2027 (1296/2023). Koska tarkoituksena on ollut sitoa työttömyysetuuksien rahoitusvastuun laajentamisen korvausten tarkistaminen työttömyysetuuksiin tehtäviin indeksitarkistuksiin, ei indeksitarkistuksia ole perusteltua tehdä rahoitusvastuun laajentamisen korvauksiin niinä vuosina, jolloin myöskään työttömyysetuuksia ei tarkisteta. Pykälän sanamuodossa viitataan vain kansaneläkeindeksistä annettuun lakiin eikä indeksitarkistusta ole sidottu työttömyysetuuksiin tehtäviin indeksitarkistuksiin. Edellä mainitun vuoksi valtionosuuslain 31 a §:n 4 ja 5 momentin sanamuotoa tulisi täsmentää.
6
Säännöskohtaiset perustelut
6.1
Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä
3 §.Määritelmät
. Pykälän 1 momentin 1 ja 12 kohtaa muutettaisiin. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan työvoimaviranomaisella tarkoitetaan työvoimapalveluista vastaavan kunnan tai kuntayhtymän viranomaisen lisäksi viranomaista, jolle 13 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla on siirretty järjestämislain mukaisia viranomaistehtäviä. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa muutettaisiin siten, että työvoimaviranomaisella tarkoitettaisiin vain kunnan tai kuntayhtymän viranomaista, joka vastaa työvoimapalveluiden järjestämisestä toimialueellaan.
Järjestämislain 13 §:n 2 momentin mukaan sen estämättä, mitä kuntalain 8 §:n 2 momentin 5 kohdassa säädetään, järjestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä voi sopia tässä laissa tarkoitetun työvoimaviranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä noudattaen, mitä kuntalain 54 §:ssä säädetään sopimuksesta viranomaistehtävän hoitamiseksi. Kuntalain 54 §:n mukaan kunnalle, kuntayhtymälle tai sen viranomaiselle laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, voidaan sopimuksella antaa virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Järjestämislain 13 §:n 2 momenttia ehdotetaan tässä esityksessä muutettavaksi koskemaan myös muussa laissa työvoimaviranomaiselle säädettyjä tehtäviä. Työvoimaviranomaisen määritelmällä ei ole tarkoituksenmukaista tarkoittaa niitä viranhaltijoita, joiden hoidettavaksi tehtävä on annettu kuntalain 54 §:n nojalla. Työvoimaviranomaisen määritelmän tarkistaminen ei vaikuta tehtävien delegointiin, vaan jatkossakin työvoimaviranomaiselle säädettyjä tehtäviä voidaan järjestellä lainsäädännön mahdollistamilla tavoilla. Pykälän 1 momentin 1 kohdan tarkistaminen sen sijaan selkeyttäisi työvoimaviranomaisen määritelmän.
Kohtaan 12 tehtäisiin teknisluonteinen korjaus, jolla päivitettäisiin muuttunut asetus de minimis -tukea koskevaan määritelmäsäännökseen.
13 §.Kuntien yhteistoiminta järjestämisvastuun toteuttamiseksi
. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että työvoimaviranomainen voisi sopimuksella antaa järjestämislaissa säädettyjen tehtävien lisäksi myös muussa laissa työvoimaviranomaiselle säädettyjä tehtäviä kuntalain 54 §:n mukaisesti toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi.
Työvoimaviranomaiselle säädetään tehtäviä esimerkiksi työttömyysturvalaissa. Työvoimaviranomaisen tehtävänä on mainitun lain mukaan antaa työttömyysetuuden maksajalle työvoimapoliittinen lausunto työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä.
32 §.Työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen järjestäminen
. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että johdantokappaleeseen lisättäisiin nykyisen 3 momentin ensimmäistä virkettä vastaava säännös työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämistavasta. Muutos olisi luonteeltaan tekninen eikä se vaikuttaisi vakiintuneeseen soveltamiseen.
Lisäksi 1 momentin kohtia 1, 2 ja 3 muutettaisiin siten, että jatkossa tilanteissa, joissa työnhakuprosessiin tulisi keskeytyksiä, kuten työnhaun voimassaolon päättymisiä ja uudelleen käynnistymisiä tai työnhakijan ilmoituksia ehdotetussa 3 momentissa tarkoitetusta työttömyyden päättymisestä 3 kuukauden sisällä, prosessia jatkettaisiin työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen osalta siitä mihin prosessissa jäätiin ennen keskeytymistä.
Momentin 1 kohtaa muutettaisiin siten, että täydentävät työnhakukeskustelut tulisi järjestää nykyisen kolmen kuukauden aikajakson sijaan lähtökohtaisesti kahden viikon välein. Täydentäviä työnhakukeskusteluja olisi jatkossakin järjestettävä viisi kappaletta alkuhaastattelun jälkeen tai neljä niissä tapauksissa, joissa alkuhaastattelua on edeltänyt täydentävä työnhakukeskustelu. Keskusteluja ei tarvitsisi järjestää tasan kahden viikon välein, vaan kaksi viikkoa toimisi lähtökohtana järjestämisvälille, kuten nykyisinkin. Keskustelujen rytmityksessä voisi käyttää harkintavaltaa ja järjestää ne tarkoituksenmukaisimmin välein, kuitenkin siten, että kaikki neljä tai viisi keskustelua olisi järjestetty noin kolmen alkuhaastattelua seuraavan kuukauden kuluessa. Jatkossa tilanteissa, joissa työnhakijan palveluprosessiin tulisi keskeytyksiä, prosessia jatkettaisiin täydentävien työnhakukeskustelujen osalta siitä mihin prosessissa jäätiin. Toisin sanoen järjestämättä jääneet täydentävät työnhakukeskustelut järjestettäisiin myöhemmin.
Kohdassa 2 säädetään työnhakukeskustelun järjestämisestä aina kun alkuhaastattelusta tai edellisestä kohdan mukaisesta työnhakukeskustelusta on kulunut kolme kuukautta. Kohtaan lisättäisiin vaihtoehdoksi työnhakukeskustelun järjestäminen myös silloin, kun viimeisestä 1 kohdan mukaisesta täydentävän työnhakukeskustelun järjestämisestä olisi kulunut kolme kuukautta. Käytännössä tämä tulisi sovellettavaksi tilanteissa, joissa palveluprosessiin olisi tullut jokin edellä mainittu keskeytys. Siten työnhakijan palveluprosessiin ei pääsisi syntymään epätarkoituksenmukaisen pitkiä välejä keskustelujen järjestämiseen ja samalla vältettäisiin päällekkäisten keskustelujen järjestäminen.
Kohdassa 3 säädetään kuuden kuukauden välein järjestettävistä täydentävistä työnhakukeskusteluista. Kohtaan lisättäisiin vaihtoehdoksi kahden täydentävän työnhakukeskustelun järjestäminen myös silloin, kun viimeisestä 1 kohdan mukaisesta täydentävän työnhakukeskustelun järjestämisestä olisi kulunut kuusi kuukautta. Käytännössä tämä kohta tulisi sovellettavaksi, jos palveluprosessiin olisi tullut jokin edellä mainittu keskeytys.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin kokonaisuudessaan. Momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa työvoimaviranomainen voisi jättää työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut järjestämättä. Työvoimaviranomainen voisi jättää työnhakukeskustelut ja täydentävät työnhakukeskustelut järjestämättä, jos työnhakija on aloittamassa kolmen kuukauden kuluessa kokoaikaisena työnä pidettävän työn tai päätoimisen yritystoiminnan tai oman työn tai päätoimisen opiskelun, eikä häntä pidetä yritystoiminnan, oman työn tai opintojen takia enää 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla työttömänä. Edellä tarkoitetut keskustelut voitaisiin jättää järjestämättä myös työnhakijalle, jolla on alkamassa varusmies- tai siviilipalvelus tai perhevapaa kolmen kuukauden kuluessa.
Säännös keskustelujen järjestämättä jättämisestä ei kuitenkaan koskisi niitä työnhakijoita, joiden työttömyys on päättymässä työvoimakoulutuksen tai työttömyysetuudella tuettujen omaehtoisten opintojen aloittamisen takia. Poikkeusta ei sovellettaisi myöskään työnhakijaan, joka on aloittamassa osa-aikaisen työn taikka palkkatuetun työn sen työajasta riippumatta. Osa-aikaisena työnä pidettäisiin työtä, jossa työaika on enintään 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta. Jos työaika ylittäisi 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta, työtä pidettäisiin kokoaikaisena.
Edellä mainitut poikkeukset liittyvät tilanteisiin, joissa henkilö työttömyyden päättymisestä huolimatta on edelleen työvoimaviranomaisen asiakkaana ja kuuluu työttömyysturvajärjestelmän piiriin, tai hänen työllistymiseensä maksetaan julkista tukea. Säännöllinen yhteydenpito työvoimaviranomaisen ja työnhakijan välillä on edellä mainittujen työnhakijoiden kohdalla tarkoituksenmukaista, vaikka henkilöllä on kolmen kuukauden sisällä alkamassa työ tai opiskelu.
Edellytyksenä työnhakukeskustelujen tai täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämättä jättämiselle olisi myös, että työttömyys päättyy vähintään kolmeksi kuukaudeksi tai että alkamassa oleva varusmies- tai siviilipalvelus tai perhevapaa kestää vähintään kolme kuukautta. Tämä tarkoittaisi, että työn tai opintojen tiedossa oleva kesto on vähintään kolme kuukautta. Lisäksi edellytyksenä olisi, ettei työnhakuvelvollisuuden asettaminen jäljellä olevalle työttömyysajalle edellytä keskustelun järjestämistä ja ettei työnhakijan palvelutarve muutoinkaan edellytä keskustelujen järjestämistä. Keskustelu tulisi siten järjestää siltä osin kuin se on tarpeen työllistymissuunnitelman päivittämiseksi. Harkinnan mukaan keskusteluja voitaisiin järjestää myös muutoin, jos se katsottaisiin työnhakijan palvelutarpeen kannalta tarpeelliseksi. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, kun alkamassa oleva työ on lyhytkestoinen ja työnhakija on jäämässä työn jälkeen uudestaan työttömäksi. Keskustelut tulisi aina järjestää, jos työnhakija itse pyytäisi niiden järjestämistä.
Pykälän 3 momentin soveltamisessa ei sinällään olisi merkitystä sillä, aikooko työnhakija päättää työnhakunsa vai jatkaako hän työnhakijana työn tai opintojen alkaessa. Momenttia sovellettaessa on huomattava, ettei se sovellu tilanteissa, joissa henkilö ilmoittaa työnhakunsa päättymisestä esimerkiksi eläkkeelle jäämisen tai muun työmarkkinoilta pois siirtymisen takia, ellei kysymys ole varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan alkamisesta. Eläkkeelle siirtyvät jäisivat säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska tavoitteena on pidentää työuria ja tätä voitaisiin edistää järjestämällä keskustelut.
Pykälän 3 momentissa mainittu työttömyyden päättyminen kolmen kuukauden sisällä ratkaistaisiin työnhakijan ilmoituksen perusteella. Lähtökohtaisesti työvoimaviranomainen luottaa työnhakijan ilmoitukseen tilanteestaan. Muutosten todentamiseksi voitaisiin myös pyytää luotettavana pidettävää selvitystä, esimerkiksi opinnot aloittavalta todistus opiskelijaksi hyväksymisestä. Keskustelut järjestettäisiin ilmoituksesta huolimatta, mikäli työvoimaviranomainen epäilisi, että työnhakija yrittäisi perusteettomasti välttyä keskusteluilta. Jos työnhakijan aiemmin ilmoittama työttömyyden päättyminen ei toteutuisikaan ilmoitetulla tavalla ja työnhakijalle olisi jäänyt keskusteluja järjestämättä tämän vuoksi, hänelle tulisi järjestää täydentävät työnhakukeskustelut ja työnhakukeskustelut kuten ne olisi tullut järjestää jo aiemmin.
Jos asiantuntija toteuttaisi harkintavaltaansa mekaanisesti ottamatta huomioon työnhakijan palvelutarvetta ja työllistymismahdollisuuksia, on mahdollista, että täydentäviä työnhakukeskusteluja ei järjestettäisi työnhakijan palvelutarpeen mukaisesti. Viranomaistoimintaan on mahdollista kiinnittää huomiota palveluprosessista saatavien toteutumatietojen kautta ja niihin voidaan puuttua yhteistyö- ja seurantakeskusteluissa.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti. Momentti vastaisi nykyisen 3 momentin viimeistä virkettä.
42 §.Työnvälityksen tavoite ja yleiset periaatteet
. Pykälän 3 momentin mukaan työnvälitystä tehdään kansallisesti ja kansainvälisesti. Momentti sisältää myös asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan työvoimaviranomaisen tehtävistä työnvälityksessä Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen sekä kansainvälisestä harjoittelusta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Momenttia muutettaisiin siten, että siinä lisäksi nimitettäisiin työvoimaviranomaiset Eures-asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitetuiksi Eures-jäseniksi.
Eures-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden tulee nimittää Eures-verkoston toimintojen kannalta merkitykselliset julkiset työvoimapalvelut Eures-jäseniksi. Voimassa olevan sääntelyn mukaan työ- ja elinkeinotoimistot on nimitetty jäseniksi julkisina työvoimapalveluina. Ehdotetulla muutoksella julkisten työvoimapalvelujen järjestämisvastuun siirtyessä siirrettäisiin myös Eures-jäsenyys oikealle taholle nimeämällä työvoimaviranomaiset Eures-jäseniksi. Eures-jäsenen tehtävistä säädetään Eures-asetuksessa.
44 §.Työnhakuvelvollisuus
. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti. Momentissa säädettäisiin työnhakuvelvollisuuden asettamisesta tilanteessa, jossa työnhakijan työttömyys on päättymässä 3 kuukauden kuluessa tai hän on aloittamassa varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan kolmen kuukauden kuluessa. Säännöksen soveltamiseen liittyisivät vastaavat poikkeukset kuin 32 §:n 3 momenttiin. Säännöstä sovellettaessa edellytettäisiin vastaavasti kuin edellä mainitussa säännöksessä, että työttömyys päättyy vähintään kolmeksi kuukaudeksi tai varusmies- tai siviilipalvelus tai perhevapaa kestää vähintään kolme kuukautta.
Pääsääntöisesti momentissa tarkoitetulle työnhakijalle asetettaisiin työnhakuvelvollisuus työllistymissuunnitelman päivittämistä seuraaville täyden kuukauden pituisille jaksoille. Esimerkiksi, jos työllistymissuunnitelma päivitettäisiin 15.11. ja työnhakijalla olisi alkamassa työ seuraavan vuoden tammikuun 2. päivä, työnhakuvelvollisuuden asettamista tarkasteltaisiin jaksolla 16.11.–15.12. Jäljellä olevalle kuukautta lyhyemmälle jaksolle työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi. Tai jos työnhakijan työllistymissuunnitemaa päivitetään 2.6. ja hänellä on alkamassa päätoimiset opinnot 1.9., työnhakuvelvollisuuden asettamista tarkastellaan jaksoille 3.6.–2.7. ja 3.7.–2.8. Esimerkin tapauksessa työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi lainkaan 3.8.–31.8. väliselle ajalle. Edellä mainittu tarkoittaisi sitä, että työnhakuvelvollisuus jätettäisiin asettamatta sille tarkastelujaksolle, jonka aikana työttömyys päättyy tai asevelvollisuus- tai siviilipalvelus tai perhevapaa alkaa. Säännös korvaisi nykyisen lain 48 §:n 1 momentin 6 kohdan.
Työnhakuvelvollisuutta tarkastelujaksoille asetettaessa otettaisiin huomioon työnhakijan mahdollisuus työllistyä lyhytkestoisiin töihin ennen työttömyyden päättymistä tai varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan alkamista. Lain 45 §:n 1 momentin mukaan haettavien työmahdollisuuksien tulisi olla pääsääntöisesti vähintään kaksi viikkoa kestäviä. Tästä voitaisiin kuitenkin poiketa sopimalla asiasta työllistymissuunnitelmassa. Haettavien työmahdollisuuksien määrää voitaisiin alentaa, jos työvoimaviranomainen arvioi, ettei haettavissa ole neljää sellaista lyhytkestoisia työmahdollisuutta, joihin työnhakija voisi työkokemuksensa, koulutuksensa ja muun osaamisensa sekä työkykynsä puolesta ja hänellä mahdollisesti oleva ammattitaitosuoja huomioon ottaen työllistyä. Hakuvelvollisuus voitaisiin myös jättää asettamatta tarkastelujaksolla, jos haettavia työmahdollisuuksia ei arvioida olevan lainkaan.
45 §.Työnhakuvelvollisuutta täyttävä toiminta
. Pykälän 1 kohtaan tehtäisiin ehdotetusta 44 §:n 4 momentista johtuva lisäys. Poikkeusta sovellettaisiin tilanteessa, jossa työllistymissuunnitelmassa olisi sovittu lyhytkestoisten työmahdollisuuksien hakemisesta.
46 §.Työnhakuvelvollisuuden alkamista koskevat poikkeukset
. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin 32 pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotettavasta muutoksesta johtuva muutos. Momenttia muutettaisiin siten, että jatkossa lomautetun työnhakuvelvollisuus alkaisi siitä, kun lomautuksen alkamisesta on kulunut kolme kuukautta. Nykyisen sääntelyn mukaan lomautetun työnhakuvelvollisuuden alkamiselta on edellytetty lisäksi sitä, että hänelle on järjestetty 32 pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu työnhakukeskustelu. Muutoksen jälkeen työnhakuvelvollisuus asetettaisiin täydentävässä työnhakukeskustelussa, mikäli työnhakukeskustelu ei tulisi vielä palveluprosessin perusteella järjestettäväksi. Tältä osin työnhakuvelvollisuus ei siis alkaisi ilman, että lomautetulle järjestettäisiin työnhakukeskustelu tai täydentävä työnhakukeskustelu. Pykälän 3 momentin 3 kohdan sanamuotoa selkeytettäisiin. Muutoksella ei ole tarkoitus muuttaa säännöksen asiasisältöä.
47 §.Haettavien työmahdollisuuksien määrää ja tarkastelujaksoa koskevat poikkeukset
. Pykälän 1 ja 3 momentin säännösviittaukset päivitettäisiin vastaamaan ehdotettua sääntelyä.
48 §.Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen
. Pykälän 1 momentin 6 kohta kumottaisiin. Kohdassa mainittu kohderyhmä sisältyisi ehdotetun 44 §:n 4 momentin soveltamisalaan.
112 §.Asiakastietojen käyttötarkoitukset
. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettyihin asiakastietojen käyttötarkoituksiin lisättäisiin kehittämis- ja hallintokeskuksen ELY-lain mukaiset työvoimapalveluihin liittyvät tehtävät. ELY-lain 3 a §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin kuuluu kansainvälisen rekrytoinnin palvelut ja 6 kohdan mukaan työvoimapalveluihin liittyvä valtakunnallinen neuvonta. Näiden tehtävien hoitamisessa käytetään työvoimapalvelujen asiakastietojärjestelmää.
114 §.Käsiteltävät tiedot
. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan, 2 momentin 2 kohtaan ja 3 momentin 2 kohtaan lisättäisiin maininta kehittämis- ja hallintokeskuksesta. Henkilöasiakkaasta, työnantaja-asiakkaasta ja työvoimapalvelujen tuottajasta voitaisiin käsitellä myös kehittämis- ja hallintokeskuksen kanssa asiointiin liittyviä tietoja.
120 §.Työvoimapalvelujen valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut
. Pykälän 1 momentissa määritellään työvoimapalvelujen valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut, joiden kehittämisestä ja ylläpidosta kehittämis- ja hallintokeskus vastaa. Sääntelyä selkeytettäisiin lisäämällä tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvaksi myös rajapinnat. Rajapinta mahdollistaa työvoimaviranomaisten omien lisäosien liittämisen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen. Edellä mainitussa ei olisi kysymys tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvasta uudesta tehtävästä, sillä tiedonhallintalain 22 §:n ja järjestämislain nykyisen 120 §:n 3 momentin mukaan tehtävä kuuluu jo nykyisellään kehittämis- ja hallintokeskukselle.
Lisäksi pykälän 1 momentin säännöstä tietojärjestelmäpalvelujen kehittämisestä yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa selkeytettäisiin muuttamatta sen asiasisältöä. Lisäksi säännökseen lisättäisiin maininta määrärahoista. Kehittämis- ja hallintokeskukselle osoitetaan määrärahaa valtion talousarviossa. Käytettävissä olevat resurssit asettavat rajan sille, mitä kehittämistoimia kulloinkin voidaan toteuttaa.
Yhteiskehittämisen menettelyssä työvoimaviranomaiset voivat tuoda esille havaitsemiaan kehittämistarpeita mukaan lukien tarpeet uusille rajapinnoille. Yhteiskehittämisen menettelyssä työvoimaviranomaiset pääsevät myös tuomaan esille näkemyksensä kehittämistarpeiden priorisoinnista. Järjestämislain 22 §:ssä tarkoitettuun työllisyyden edistämisen neuvottelukuntaan voitaisiin perustaa yhteiskehittämistä varten jaosto, jonka kautta työvoimaviranomaisten osallistuminen voisi tapahtua.
Pykälän 3 momentti kumottaisiin ja sitä koskeva sääntely siirrettäisiin uuteen 120 a §:ään.
120 a §.Asiakastietojärjestelmäkokonaisuutta täydentävät lisäosat
. Lakiin lisättäisiin uusi 120 a §. Pykälässä säädettäisiin työvoimaviranomaisten hankkimista lisäosista, joilla voidaan täydentää valtakunnallista tietojärjestelmäkokonaisuutta. Pykälän 1 momentin ensimmäinen virke vastaisi nykyistä 120 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä.
Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin lisäosan asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen liittämisen edellytyksistä. Kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi toimivalta kieltää lisäosan liittäminen, jos se ei täyttäisi kehittämis- ja hallintokeskuksen määrittelemiä teknisiä ja tietoturvaan liittyvä vaatimuksia. Kehittämis- ja hallintokeskus voisi kieltäytyä lisäosan liittämisestä myös, jos lisäosa olisi päällekkäinen käyttövelvollisuuden piiriin kuuluvan asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kanssa. Kysymys olisi sääntelyn täsmentämisestä vastaamaan paremmin sille alun perin tarkoitettua sisältöä. Pykälän 1 momentin toinen virke vastaisi sisällöllisesti osin nykyistä 120 §:n 3 momentin toista virkettä.
Jos lisäosa olisi joltain osin päällekkäinen käyttövelvollisuuden piiriin kuuluvan tietojärjestelmäkokonaisuuden kanssa, kehittämis- ja hallintokeskus harkitsisi, voiko lisäosan liittää asiakastietovarantoon. Lisäosan liittämistä ei tulisi kieltää, jos päällekkäisyys on vain vähäinen. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tulisi arvioida, miten merkittävä lisäosa on työvoimaviranomaisen kannalta. Ennen lisäosan liittämisen kieltämistä kehittämis- ja hallintokeskuksen tulisi kuulla työvoimaviranomaista. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tulisi antaa asiasta päätös, johon sovelletaan 145 §:ää oikaisuvaatimuksesta ja valituksesta. Päätös olisi muutoksenhausta huolimatta täytäntöönpantavissa 148 §:n nojalla.
Pykälän 2 momentti olisi uusi. Momentissa todettaisiin kehittämis- ja hallintokeskuksen toimivalta päättää uusien rajanpintojen toteuttamisesta. Tarpeet rajapintojen toteuttamiseksi tulevat työvoimaviranomaisilta ja niitä koskeva priorisoinnit on tarkoitus käsitellä työvoimaviranomaisten kanssa osana 120 §:ssä tarkoitettua työvoimapalvelujen kehittämisen yhteistyötä. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tulisi ottaa työvoimaviranomaisten näkemykset huomioon.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäosassa tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä. Momentin ensimmäinen virke vastaisi osin nykyistä 120 §:n 3 momentin viimeistä virkettä. Säännöstä täsmennettäisiin nykyiseen verrattuna siten, että järjestämislain soveltaminen rajattaisiin lisäosassa tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn osalta koskemaan asiakastietojen käyttötarkoituksia ja käsiteltäviä tietoja. Asiakastietojen käyttötarkoituksista säädetään 112 §:ssä ja käsiteltävistä tiedoista 114 §:ssä. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei työvoimaviranomainen saisi käsitellä henkilötietoja myöskään lisäosassa 112 §:n käyttötarkoitusten vastaisesti eikä lisäosassa myöskään saisi käsitellä asiakkaiden tietoja 114 §:ssä säädettyä laajemmin. Työvoimaviranomaisen tulisi ottaa huomioon, että työhallinnon henkilöasiakasta koskevat tiedot on säädetty viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 25 kohdan nojalla salassapidettäviksi.
Työvoimaviranomainen vastaisi rekisterinpitäjän velvollisuuksista lisäosassa tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn osalta yksinään. Työvoimaviranomaisen vastuulla olisi siten myös 123 §:n 2 momentissa säädetyt rekisterinpitäjän velvollisuudet, jotka valtakunnallisen asiakastietovarannon osalta kuuluvat kehittämis- ja hallintokeskukselle. Työvoimaviranomainen vastaisi siten esimerkiksi käsittelyn turvallisuudesta ja tietosuojaa koskevien vaikutusten arvioinnista. Pykälän 3 momentissa selkeytettäisiin rekisterinpitäjyyteen liittyvää vastuuta lisäosan osalta.
Koska kehittämis- ja hallintokeskuksen vastuulla olisi 1 momentin mukaan määritellä lisäosan liittämiseksi vaadittavat tekniset ja tietoturvaan liittyvät vaatimukset, kehittämiskeskuksella olisi tietyissä tilanteissa oikeus sulkea lisäosan yhteys asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen. Asiasta säädettäisiin ehdotetussa 4 momentissa.
Kehittämis- ja hallintokeskus voisi sulkea yhteyden, jos lisäosan havaittaisiin vaarantavan tietoturvaa tai tietosuojaa. Lisäksi yhteys voitaisiin sulkea, jos tietoja käsiteltäisiin 112 §:n tai 114 §:n vastaisesti. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tulisi ennen yhteyden sulkemista kuulla työvoimaviranomaista ja antaa tälle mahdollisuus korjata puutteet.
125 §.Käyttöoikeuden myöntäminen valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen
. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta muutettaisiin. Nykyisen johdantokappaleen mukaan käyttöoikeus voidaan myöntää työvoimaviranomaisen palveluksessa olevalle. Tämä muutettaisiin koskemaan kunnan tai kuntayhtymä palveluksessa olevaa. Muutos olisi tarpeellinen, jotta käyttöoikeus asiakastietojärjestelmään voitaisiin myöntää myös 13 §:n 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen nojalla työvoimaviranomaisen tehtäviä hoitavalle viranhaltijalle. Muutoin johdantokappale vastaisi nykyistä.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 3 a kohta. Kohdan nojalla käyttöoikeus voitaisiin myöntää kehittämis- ja hallintokeskuksen palveluksessa olevalle, joka hoitaa kansainvälisen rekrytoinnin palveluihin tai työvoimapalveluiden valtakunnalliseen neuvontaan liittyviä tehtäviä. Edellä mainituista tehtävistä säädetään ELY-lain 3 a §:n 2 momentin 3 ja 6 kohdassa.
Pykälän 1 momentin 6 kohtaan tehtäisiin edellä mainitusta uudesta 3 a kohdasta johtuva lisäys.
Pykälän 3 momentissa säädetään käyttöoikeuden myöntävästä tahosta. Nykyisen sääntelyn mukaan käyttöoikeuden työvoimaviranomaisen palveluksessa olevalle myöntää työvoimaviranomainen ja muille tahoille kehittämis- ja hallintokeskus. Momenttia täsmennettäisiin siten, että työvoimaviranominen myöntäisi käyttöoikeuden myös tehtävää 13 §:n 2 momentin nojalla sopimuksella hoitavalle henkilölle. Henkilö ei tällöin olisi työvoimaviranomaisen palveluksessa, vaan kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa. Edellä mainittu tarkoittaisi sitä, että järjestämisvastuussa oleva työvoimaviranomainen myöntäisi käyttöoikeuden sekä palveluksessaan oleville että niille toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijoille, jotka kyseisen työvoimaviranomaisen kanssa tehdyn sopimuksen nojalla hoitavat työvoimaviranomaisen tehtäviä. Muilta osin 3 momentti vastaisi nykyistä.
6.2
Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien voimaanpanosta
6 §.Henkilöstön siirtyminen
. Pykälän 1 momentin mukaan valtiolla tehtävää hoitava henkilöstö siirtyy järjestämisvastuun siirron yhteydessä liikkeenluovutuksella kuntiin ja kuntayhtymiin. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka perusteella valtiolta siirtyneen henkilöstön siirrot työllisyysalueen sisällä katsottaisiin vuoden 2025 loppuun asti liikkeenluovutukseksi. Jotta siirto katsottaisiin lain nojalla liikkeenluovutukseksi, sen tulisi liittyä työllisyysalueella tapahtuvaan työvoimapalveluiden tuottamista koskeviin järjestelyihin. Järjestelyltä ei edellytettäisi kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetussa laissa tarkoitetun liikkeen luovutuksen edellytysten täyttymistä.
Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 4 §:n 3 momentissa säädetään virkasuhteeseen ottamisesta ilman julkista hakumenettelyä. Lain mukaan kunta voi ottaa muun työnantajan palveluksessa olevan henkilön virkasuhteeseen lain tai sopimuksen nojalla tapahtuvan toiminnan siirtämisen yhteydessä. Liikkeenluovutuksen soveltamisesta siirtymäajan säädettäisiin laissa, joten kunta voisi ottaa henkilön siirron yhteydessä palvelukseensa ilman, että paikka on laitettu haettavaksi.
Liikkeenluovutusta sovellettaisiin tilanteisessa, joissa henkilön siirtyminen tapahtuu viimeistään 31.12.2025. Siirtyvä henkilö siirtyisi toisen kunnan palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä, jolloin hänen palvelussuhteensa jatkuisi yhtäjaksoisena työnantajan vaihdoksesta huolimatta.
Pykälän 1 momenttia sovellettaisiin vain sellaiseen henkilöön, joka on siirtynyt liikkeenluovutuksella valtiolta kunnan tai kuntayhtymän palvelukseen työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirron yhteydessä. Säännöstä ei siten sovellettaisi niihin kunnan palveluksessa oleviin, jotka on suoraan palkattu kunnan palvelukseen. Jos kunnassa työskennellyt henkilö siirtyisi esimerkiksi työllisyysalueen kunnasta vastuukunnan palvelukseen, kyse ei olisi momentissa tarkoitetusta liikkeenluovutuksesta, vaan asiaa tulisi arvioida tapauskohtaisesti kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain liikkeenluovutusta koskevien säännösten mukaisesti.
10 §.Sitovien sopimusten ja vastuiden siirtyminen
. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti. Momentin säännöksellä selkeytettäisiin sopimuksiin liittyviä vastuita. Valtio vastaisi sopimuksiin liittyvistä vastuista siltä osin kuin ne kohdistuvat järjestämisvastuun siirtoa edeltävään aikaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi siirtyviin sopimuksiin liittyvät ostolaskut siltä osin kuin ne kohdistuvat järjestämisvastuun siirtymistä edeltävään aikaan, vaikka lasku käsiteltäisiin tai saapuisi vuoden 2025 puolella. Kyseiset laskut käsitellään valtion kirjapidossa suoriteperusteisina ja kirjataan vuoden 2024 tilinpäätökseen.
Osaan sopimuksista liittyy hankittavan palvelun tuloksellisuuteen perustuva erillinen korvaus. Tällaisista hankinnoista käytetään nimitystä tulosperustainen hankinta. Palvelun tuottamaa tulosta voidaan arvioida esimerkiksi kuusi kuukautta palvelun päättymisen jälkeen, jolloin niin sanotun tulospalkkion maksaminen voi ajoittua hyvinkin pitkälle palvelun päättymiseen nähden. Myös tulosperustaiset hankinnat kirjataan tilinpäätökseen suoriteperusteisesti eli seuraavalle vuodelle maksettavaksi jäävät tulospalkkiot kirjataan rästivarauksiksi. Kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi vuonna 2025 sellaisista tulosperustaisten hankintojen tulospalkkioiden maksamisesta, joiden perusteena oleva palvelu on päättynyt vuoden 2024 aikana. Jos palvelu päättyy vuoden 2025 aikana, tulospalkkion maksaisi työvoimaviranomainen, vaikka palvelu olisi toteutunut osin vuoden 2024 aikana.
11 §.Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain nojalla järjestettyyn palveluun tai tehtyyn päätökseen sovellettava lainsäädäntö
. Pykälän 2 momentin mukaan työvoimaviranomaiset vastaavat siirtyviin tuki- ja korvauspäätöksiin liittyvästä maksatuksesta. Työvoimaviranomaisten maksettavaksi siirtyy siten tukia ja korvauksia, jotka tosiasiallisesti kohdistuvat järjestämisvastuun siirtoa edeltävään aikaan. Momenttiin lisättäisiin säännös valtion korvauksesta työvoimaviranomaisille. Valtio korvaisi valtion talousarvion rajoissa työvoimaviranomaisille päätöksistä aiheutuvat kustannukset edellä mainituilta osin. Työvoimaviranomaiset vastaisivat kustannuksista siltä osin kuin tuen tai korvauksen peruste kohdistuu vuoteen 2025. Tällä tarkoitettaisiin aikaa, jolta tuki tai korvaus maksetaan maksuajankohdasta riippumatta.
Korvaus maksettaisiin työvoimaviranomaisille sen mukaan, kuinka paljon niille siirtyy vuoteen 2024 kohdentuvia sitoumuksia. Osa sitoumuksista jää maksamatta tukiaikana tapahtuvista muutoksista kuten esimerkiksi palkkatuetun työsuhteen ennen aikaisen päättymisen vuoksi. Sitoumuksiin perustuva korvaus olisi siis osin ylimitoitettu todellisiin kustannuksiin nähden, mutta olisi hallinnollisesti kevyempi toteuttaa, koska se ei edellyttäisi erillistä korvauksen hakemista. Siltä osin kuin palkkatukea ja starttirahaa rahoitetaan valtion talousarvion momentilta 32.30.51, on vuonna 2024 maksamatta jääviin tukiin sidottu määrärahaa, joka siirtyy vuodelle 2025 ja olisi maksettavissa vuonna 2025 korvauksena kunnille. Vastaavaa siirtyvää sidottua määrärahaa ei ole käytettävissä muilta määrärahamomenteilta rahoitettavien tukien osalta. Näin ollen korvaus koskisi joko pelkästään momentilta 32.30.51 rahoitettavia tukia ja korvauksia tai momentilta 32.30.51 varattaisiin ja osoitettaisiin määrärahaa tiettyyn enimmäismäärään asti myös nykyisin muilta määrärahamomenteilta maksettavista tuista työvoimaviranomaisille aiheutuvien kustannusten korvaamiseen.
Lisäksi 2 momenttia muutettaisiin siten, että ryhmävastuuvakuutuksia koskevien korvausten maksamiseen ja takaisinperintään liittyvät tehtävät jäisivät kehittämis- ja hallintokeskukselle. Ryhmävastuuvakuutuksella tarkoitetaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua ryhmävastuuvakuutusta, jonka järjestämisestä 31.12.2024 asti vastaa työ- ja elinkeinoministeriö, ja jota toimeenpanee Uudenmaan ELY-keskus ja kehittämis- ja hallintokeskus. 31.12.2024 päättyvän ryhmävastuuvakuutukseen toimeenpanoa ei olisi tarkoituksenmukaista siirtää työvoimaviranomaisille, sillä kyseessä on työ- ja elinkeinoministeriön sekä vakuutusyhtiön välinen hankintasopimus. Tämän vuoksi 31.12.2024 asti voimassa olevaa ryhmävastuuvakuutusta koskevat tehtävät säilyisivät kehittämis- ja hallintokeskuksella, mikä tarkoittaisi käytännössä sitä, että toimeenpanoa voitaisiin jatkaa hankintasopimuksen mukaisesti, mikäli vuonna 2024 tapahtunut vahinkoasia tulisi käsiteltäväksi vasta vuonna 2025 tai myöhemmin. Kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi siis ryhmävastuuvakuutuksen maksamiseen (ml. tarvittavat päätökset) ja takaisinperintään liittyvistä tehtävistä, mikäli vahinko on tapahtunut viimeistään 31.12.2024, mutta asia tulisi käsittelyyn vasta vuoden 2025 puolella tai myöhemmin.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin poikkeuksesta 1 momenttiin. Poiketen siitä mitä 1 momentissa säädetään ennen järjestämislain voimaantuloa alkaneeseen palveluun sovellettavasta lainsäädännöstä, palveluun otettavaan vakuutusturvaan sovelletaan 1.1.2025 alkaen järjestämislakia.
Pykälän 3 momentin mukaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 60 §:ää sovellettaisiin 1.1.2025 alkaen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuihin valmennuksiin ja kokeiluihin. Valmennuksella tarkoitettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua valmennusta ja kokeiluilla tarkoitettaisiin saman lain 4 luvun 5 §:ssä tarkoitettuja kokeiluja. Poikkeus soveltamisen osalta olisi tarpeellinen, sillä työ -ja elinkeinoministeriön ryhmävastuuvakuutus päättyisi 31.12.2024 ja esitetyllä poikkeuksella turvattaisiin valmennuksissa ja kokeiluissa olevien ryhmävastuuvakuutuksen voimassaolo katkeamattomana sellaisten valmennuksien ja kokeilujen osalta, jotka olisivat alkaneet julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain perusteella ja jatkuisivat vuoden 2025 puolelle.
14 §.Tiedonsaantioikeus ja asiakastietojen käsittely toimeenpanon valmistelussa
. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin käyttöoikeuden myöntämisestä valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmään ja monialaisen tuen yhteistoimintamallin asiakastietojärjestelmään toimeenpanon valmistelussa. Käyttöoikeus voitaisiin myöntää kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevalle, joka hoitaa toimeenpanon valmisteluun liittyviä tehtäviä. Käyttöoikeuden myöntäjänä toimisi työvoimapalveluiden järjestämisestä vastaava kunta tai kuntayhtymä oman henkilöstönsä osalta. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävänä olisi käyttöoikeuden tekninen avaaminen.
Tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden avulla olisi yksi tapa toteuttaa tietojen luovuttaminen siltä osin kuin tietojärjestelmät sen mahdollistavat. Säännöksellä varmistettaisiin, että kunnan tai kuntayhtymä palveluksessa olevalle voidaan myöntää käyttöoikeus asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen, mikäli se on teknisesti mahdollista. Käytännössä käyttöoikeuden myöntäminen edellyttää asiantuntijan työmarkkinatorin (TE-digi) kolmannen vaiheen käyttöön saamista. Säännös ei estä tietojen luovuttamista myös muulla tavoin.
6.3
Laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä
9 §.Monialaisen tuen yhteistoimintamallin organisointi
. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten että johtoryhmien vähimmäismäärän lisäksi siinä todettaisiin myös hyvinvointialueen toimialueelle muodostettavien johtoryhmien enimmäismäärä, joka vastaisi alueen työvoimapalveluiden järjestämisestä vastuussa olevien työvoimaviranomaisten lukumäärää. Lisäksi selkeytettäisiin johtoryhmän asettamista ja johtavan henkilön nimeämistä tilanteessa, jossa johtoryhmään kuuluisi useampi kuin yksi työvoimaviranomainen.
Vuoden 2025 alusta voimaan tulevan 9 §:n 1 momentin mukaan johtoryhmän asettaminen kuuluu työvoimaviranomaisen toimivaltaan. Selkeyden vuoksi momenttia täydennettäisiin toteamalla, että johtoryhmän, johon kuuluisi useampi työvoimaviranomainen, muodostaminen on mahdollista vain, jos muodostettavan johtoryhmän toimialueen työvoimaviranomaiset sopisivat johtoryhmän asettavasta ja johtavan henkilön nimeävästä työvoimaviranomaisesta. Viime kädessä johtoryhmän toimialue muodostuu työvoimaviranomaisen päätöksestä laissa asetuissa rajoissa. Tätä hyväksytyn lain lähtökohtaa selkeytettäisiin myös siten, että momentin kolmannen virkkeen ilmaisu ”johtoryhmän toimialueen työvoimaviranomainen” korjattaisiin muotoon ”työvoimaviranomainen”.
12 §.Monialaisen tuen yhteistoimintamallin asiakastietoaineisto ja -järjestelmä
. Pykälän 4 momenttiin, jossa säädetään käyttöoikeuksien myöntämisestä, tehtäisiin järjestämislain 3 §:n 1 momentin 1 kohtaan ehdotettavasta työvoimaviranomaisen määritelmää koskevasta muutoksesta ja järjestämislain 13 §:n 2 momenttiin ehdotettavasta muutoksesta johtuva muutos. Jatkossa työvoimaviranomaisella tarkoitettaisiin vain sitä kunnan tai kuntayhtymän viranomaista, joka vastaa työvoimapalveluiden järjestämisestä alueellaan. Työvoimaviranomainen voisi kuitenkin järjestämislain 13 §:n 2 momentin ja siihen ehdotettavan muutoksen nojalla siirtää järjestämislaissa ja muussa laissa työvoimaviranomaiselle säädetyn tehtävän toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi noudattaen, mitä kuntalain 54 §:ssä säädetään sopimuksesta viranomaistehtävän hoitamiseksi. Momentissa käyttöoikeuteen oikeutettu työvoimaviranomaisen palveluksessa oleva korvattaisiin kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevalla, koska myös tehtävää sopimuksen nojalle hoitavalle viranhaltijalle tulee voida myöntää käyttöoikeus tehtävän hoitamista varten.
6.4
Työttömyysturvalaki
1 luku Yleiset säännökset
5 §.Määritelmät
. Pykälän 1 momentin 16 kohdan työvoimaviranomaisen määritelmään tehtäisiin järjestämislain 13 §:n 2 momenttiin ehdotetusta muutoksesta johtuva muutos. Järjestämislain mukaan työvoimaviranomaisella tarkoitettaisiin vai kunnan tai kuntayhtymän viranomaista, joka vastaa työvoimapalveluiden järjestämisestä toimialueellaan.
2 a luku Työvoimapoliittisesti moitittava menettely
9 §.Työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvä menettely
. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 1 a kohta. Siinä säädettäisiin korvauksettoman määräajan asettamisesta tilanteissa, joissa työnhakija on vääriä tai puutteellisia tietoja antamalla tai muulla vastaavalla omalla menettelyllään aiheuttanut sen, ettei hänelle ole järjestetty työnhakukeskusteluja eikä hänen kanssaan laaditussa työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa muussa suunnitelmassa ole sovittu täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämisestä.
Säännöksessä olisi kyse esimerkiksi tilanteista, joissa työnhakija on ilmoittanut työttömyyden päättymisestä eikä palveluprosessia tämän vuoksi ole toimeenpantu, mutta myöhemmin ilmenee, ettei työttömyys päätykään. Muu vastaava menettely olisi kyseessä esimerkiksi silloin, kun työnhakija on totuudenmukaisesti ilmoittanut työttömyytensä päättymisestä, mutta tilanne muuttuu myöhemmin ja työnhakija laiminlyö ilmoittaa tilanteen muuttumisesta viipymättä siten, että vähintään osia palveluprosessista jää viiveen takia järjestämättä.
Jotta työnhakijan palveluprosessia ei toimeenpanna julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla, työttömyyden päättymisestä tulee olla varmuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työnhakijalla on varma tieto työn, opintojen, varusmies- tai siviilipalveluksen taikka perhevapaan alkamisesta. Korvauksetonta määräaikaa ei asetettaisi tämän säännöksen perusteella, jos tilanne myöhemmin muuttuu ja työnhakija ilmoittaa muutoksesta asianmukaisesti. Sillä ei olisi tämän säännöksen soveltamisen kannalta lähtökohtaisesti merkitystä, mistä syystä muutos tapahtuu. Jos työnhakija esimerkiksi myöhemmin kieltäytyy varmasta työpaikasta, hänen menettelynsä vaikutusta oikeuteen saada työttömyysetuutta arvioitaisiin työstä kieltäytymistä koskevan 2 a luvun 4 §;n mukaan eikä ehdotetun uuden säännöksen perusteella, vaikka työnhakukeskusteluja tai täydentäviä työnhakukeskusteluja ei tämän työn takia olisi järjestetty.
Korvaukseton määräaika asetettaisiin tämän säännöksen perusteella, jos työttömyyden päättymistä koskevat työnhakijan ilmoittamat tiedot osoittautuvat myöhemmin perättömiksi eikä palveluita ole järjestetty työnhakijan ilmoittamien väärien tai puutteellisten tietojen takia. Sillä ei olisi merkitystä, onko työnhakijalla esittää työtä koskeva kirjallinen sopimus, koska kirjallisia työsopimuksia laaditaan tyypillisesti vasta työn alettua.
Korvaukseton määräaika voitaisiin asettaa myös silloin, kun työnhakijan menettelyn perusteella olisi ilmeistä, että hän on tehnyt järjestelyjä pelkästään välttääkseen palveluprosessiin osallistumisen. Tältä osin säännöksen soveltamiskynnys olisi kuitenkin melko korkealla, koska kyse olisi saatavilla olevan näytön arvioimisesta ja tulkitsemisesta.
Uusi 1 momentin 1 a kohta vaikuttaisi myös 2 a kuvun 10 §:n soveltamiseen, ja työnhakijalle voisi 9 §:ssä tarkoitetun seitsemän päivää kestävän korvauksettoman määräajan sijasta tulla asetettavaksi myös 10 §:ssä tarkoitettu 14 päivää kestävä korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite riippuen siitä, kuinka monennesta laiminlyönnistä vuoden kuluessa olisi työnhakijan kohdalla kyse. Jokaista julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaan järjestettäväksi kuulunutta työnhakukeskustelua ja täydentävää työnhakukeskustelua arvioitaisiin erikseen ja jokaisesta voisi tulla asetettavaksi korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite, jos muut edellytykset seuraamuksen asettamiselle täyttyvät. Seuraamukset alkaisivat siitä ajankohdasta, jona työnhakukeskustelu tai täydentävä työnhakukeskustelu olisi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvussa säädetyllä tavalla tullut järjestää.
Edellä mainittu perustuu siihen, että työnhakija olisi tällöin yhdenvertaisessa asemassa sellaisen työnhakijan kanssa, jolle on järjestetty työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja, mutta hän on jättänyt saapumatta niihin ilman pätevää syytä. Sillä ei olisi 9 ja 10 §:ää sovellettaessa merkitystä, että työnhakija ei olisi saanut päätöstä aiemmista laiminlyönneistä ennen kuin hänen katsottaisiin omalla menettelyllään aiheuttaneen, ettei seuraavaa työnhakukeskustelua tai täydentävää työnhakukeskustelua järjestetä.
Työttömyysturvalakiin tehtäisiin sekä ne muutokset, joissa viitataan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin (lakiehdotus 4), että muutokset, joissa viitataan työvoimapalveluiden järjestämisestä annettuun lakiin (lakiehdotus 11).
11 luku Toimeenpanoa koskevat säännökset
2 §.Velvollisuus tietojen antamiseen
. Pykälän 2 momentissa säädetään työnhakijan velvollisuudesta esittää työvoimaviranomaiselle hänen työttömyysturva-asiansa ratkaisemisessa tarvittavia selvityksiä. Säännöksen sanamuotoa selkeytettäisiin muuttamatta säännöksen asiasisältöä. Samalla parannettaisiin säännöksen suomen- ja ruotsinkielisen kieliasun yhdenmukaisuutta.
4 a §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksen työvoimapoliittinen lausunto
. Pykälän 1 momentin kirjoitustapaa selkeytettäisiin. Muutos ei vaikuttaisi siihen, mistä asioista kehittämis- ja hallintokeskus antaa työvoimapoliittisen lausunnon
6.5
Laki sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisesta
6 §.Toimivaltaiseksi nimetyt laitokset eräissä työnhakuun liittyvissä tilanteissa
. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaan toimivaltaisen viranomaisen nimeämiä toimivaltaisia laitoksia ovat työvoimapalveluiden järjestämislaissa tarkoitettu kunnan tai kuntayhtymän viranomainen, joka vastaa työvoimapalveluiden järjestämisestä. Määrittely muutettaisiin koskemaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettuja työvoimaviranomaisia. Muutos olisi teknisluontoinen. Toimivaltainen viranomainen muutettaisiin viittaukseksi järjestämislaissa tarkoitettuun työvoimaviranomaiseen.
11 §.Todistusten ja muiden esitettävien asiakirjojen antaminen
. Pykälän 5 momentin johdantokappaleeseen tehtäisiin vastaava muutos kuin 6 §:ään.
6.6
Palkkaturvalaki
10 §.Hakemus ja hakijat
. Pykälän 1 momentin mukaan palkkaturvahakemuksen voi jättää kehittämis- ja hallintokeskuksen lisäksi julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä vastuussa olevalle kunnalle tai kuntayhtymälle. Järjestämisvastuussa olevasta kunnasta tai kuntayhtymästä käytetään järjestämislaissa nimitystä työvoimaviranomainen. Momenttiin tehtäisiin työvoimaviranomaisen määritelmää koskeva tarkennus.
6.7
Merimiesten palkkaturvalaki
9 §.Hakemus ja hakijat
. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin vastaava muutos kuin palkkaturvalain 10 §:n 1 momenttiin.
6.8
Laki tulotietojärjestelmästä
13 §.Tiedon käyttäjien oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä
. Pykälän 1 momentin 23 kohtaan lisättäisiin säännös, jonka mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi jo säädettyjen käyttötarkoitusten lisäksi oikeus saada tulorekisteristä tietoja työvoimapalvelujen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen tuottamiseksi.
Ehdotettu säännös mahdollistaisi sen, että tietojärjestelmäpalveluiden tuottamisessa tarvittavat tulorekisteristä saatavat tulotiedot siirtyvät ensin kehittämis- ja hallintokeskuksen ylläpitämään valtakunnalliseen tietovarantoon, josta ne välittyvät edelleen tietojärjestelmäkokonaisuutta käyttävien työvoimaviranomaisten käyttöön näille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi. Käytännössä kehittämis- ja hallintokeskus välittäisi työvoimaviranomaisille tulorekisterin tietoja, jotka ovat välttämättömiä palkkatuen, starttirahan, 55 vuotta täyttäneiden työllistämistuen, työllistämisvelvoitteen perusteella myönnettävän tuen sekä 55 vuotta täyttäneiden muutosturvakoulutuksen toimeenpanoa varten. Tulorekisteriyksikkö myöntäisi kehittämis- ja hallintokeskukselle tietoluvan, jonka perusteella se saisi mainitut tiedot.
Pykälän 1 momentin 34 kohtaan tehtäisiin muutos, mikä mahdollistaisi sen, että myös sopimuksen perusteella työvoimaviranomaisen tehtäviä hoitavalla kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijalla olisi oikeus saada tietoja tulorekisteristä. Käytännössä tiedot välittyvät työvoimaviranomaisille pääasiassa kehittämis- ja hallintokeskuksen tietojärjestelmäpalvelujen kautta.
6.9
Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta
1 luku Yleiset säännökset
3 §.Määritelmät
. Pykälän 1 momentin 8 kohtaan tehtäisiin teknisluonteinen korjaus, jolla päivitettäisiin määritelmäsäännökseen muuttunut asetus.
2 luku. Työnhakijan palveluprosessi
6 §.Työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen järjestäminen
. Pykälän 1 momenttiin ja 3 momenttiin tehtäisiin vastaavat muutokset kuin järjestämislain 32 §:ään. Pykälään myös lisättäisiin uusi 4 momentti, joka vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 6 §:n 3 momentin viimeistä virkettä.
3 luku Työnvälitys
3 §.Työnhakuvelvollisuus
. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, joka vastaisi sisällöltään järjestämislain ehdotettua 44 §:n 4 momenttia.
4 §.Työnhakuvelvollisuutta täyttävä toiminta
. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan tehtäisiin vastaava lisäys kuin järjestämislain 45 §:n 1 momentin 1 kohtaan.
5 §.Työnhakuvelvollisuuden alkamista koskevat poikkeukset
. Pykälän 3 momentin 3 kohdasta poistettaisiin epäselvä säännösviittaus ja asia kirjoitettaisiin auki säännökseen. Muutos on luonteeltaan tekninen. Lisäksi pykälän 2 momenttiin tehtäisiin vastaavat muutokset kuin järjestämislain 46 §:n 2 momenttiin.
6 §.Haettavien työmahdollisuuksien määrää ja tarkastelujaksoa koskevat poikkeukset
. Pykälän 1 ja 3 momentissa olevat säännösviittaukset muutettaisiin vastaamaan ehdotettua sääntelyä.
7 §.Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen
. Pykälän 1 momentin 6 kohta kumottaisiin. Kohdassa säädetty kohderyhmä kuuluisi 3 §:ään lisättäväksi ehdotetun 4 momentin soveltamisalaan.
6.10
Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta
3 a §.Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävät
. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain (897/2009) 3 a §:n 1 momentin mukaan kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa tiettyjä elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskusten tehtäviä. Lisäksi pykälän 2 momentin mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävänä on muun muassa hoitaa julkisiin työvoimapalveluihin sekä yritystoiminnan aloittamiseen ja kehittämiseen liittyviä valtakunnallisia tieto- ja neuvontapalveluja. Pykälän 1 momenttia ja 2 momentin kohta 6 ja 7 muutettaisiin.
Hallituksen esityksessä 207/2022 on todettu, että 3 a pykälän 1 momentin 3 kohdan olisi tarkoitus vastata voimassa olevaa 2 momenttia. Pykälästä olisi kuitenkin lain 382/2022 mukaisesti tulossa voimaan versio, jossa ilmaisu `voi hoitaa` on korvattu ilmaisulla `hoitaa`. Jotta aiempi ilmaisumuoto säilyisi ja vältyttäisiin epäselvyydeltä lain soveltamisessa, ehdotetaan tässä, että palattaisiin ennen lakimuutosta 382/2022 olleeseen 3 a §:n muotoiluun näiltä osin. Pykälän 1 momentin muotoilu muutettaisiin kokonaisuudessaan. Asiasisällöltään momentti vastaisi pääosin nykyistä, kuitenkin siten, että siihen olisi tehty edellä mainittu ilmaisumuodon korjaus. Lain 382/2022 sanamuoto `hoitaa` sanamuodon `voi hoitaa` sijaan voitaisiin tulkita tavalla, että hallituksen esityksestä 207/2022 poiketen olisi tarkoitus muuttaa nykyistä oikeustilaa. Aikaisemmassa hallituksen esityksessä HE 179/2014 vp on selkeästi rajattu, minkä lakien mukaista maksatusta kehittämis- ja hallintokeskus voisi hoitaa ja että tehtävistä säädettäisiin erikseen hallinnonalakohtaisissa säädöksissä. Jos ”voi hoitaa” muutettaisiin muotoon ”hoitaa”, voisi tämän tulkita siten, että kehittämis- ja hallintokeskuksen toimivalta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten erityislainsäädännön nojalla myöntämien avustusten maksamista, niiden käytön valvonnassa ja takaisinperinnässä sekä valtion korvauksia koskevissa tehtävissä laajenisi koskemaan kaikkia elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskusten erityislainsäädännön nojalla myöntämiä avustuksia. Esimerkiksi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021-2028 annetun lain (758/2021) mukaisten avustusten maksatukseen liittyviä tehtäviä voitaisiin tulkita siirrettävän rakennerahastoasioita hoitavilta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta kehittämis- ja hallintokeskukselle, vaikka sisällöllisiä muutoksia ei näiltä osin ole HE 207/2022 perusteella ollut tarkoitus tehdä.
Säännöksen perustelujen (HE 207/2022 vp, s. 358) mukaan kehittämis- ja hallintokeskus antaisi valtakunnallisesti myös työttömyysturvaan liittyvää neuvontaa. Säännöstä tarkennettaisiin mainitsemalla tästä säännöksessä.
Vuoden 2025 alusta voimaantulevan 7 kohdan mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin kuuluu antaa työvoimaviranomaisille oikeudellista neuvontaa työvoimapalvelujärjestelmän kannalta keskeisten lakien toimeenpanossa. Lakeihin lisättäisiin työllistymisen monialaisesta edistämisestä annettu laki (381/2023).
6.11
Työttömyysturvalaki
Työttömyysturvalakiin tehtäisiin sekä ne muutokset, joissa viitataan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin (lakiehdotus 4), että muutokset, joissa viitataan työvoimapalveluiden järjestämisestä annettuun lakiin (lakiehdotus 11).
6.12
Laki yrityspalveluiden asiakastietojärjestelmästä
10 §.Asiakastietojärjestelmän tietojen luovuttaminen
. Pykälän 1 momentin sisältämään toimijoiden listaan lisättäisiin kehittämis- ja hallintokeskus, jotta se voisi saada salassapitosäännösten estämättä tarpeellisia tietoja asiakastietojärjestelmästä hoitaakseen kansainvälisen rekrytoinnin valtakuunallista tukitehtäväänsä, josta säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain 3 a §:n 2 momentin 3 kohdassa.
6.13
Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 31 a §:n muuttamisesta
31 a §.Kunnan työttömyysetuuksien rahoitusvastuun laajentamisen korvaus
. Pykälän 4 ja 5 momenttia täsmennettäisiin. Nykyisen 4 momentin mukaan korvaus määritetään vuoden 2023 työttömyysetuustietojen perusteella ja korvaus tarkistetaan vuoden 2024 tasoon siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa säädetään. Pykälän 5 momentin mukaan korvauksen määrä tarkistetaan vuosittain siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa säädetään.
Kansaneläkeindeksistä annetun lain mukaisen tarkistuksen tekeminen sidottaisiin sekä 4 että 5 momentissa rahoitusvastuun perusteena olevien työttömyysetuuksien indeksitarkistukseen. Täsmennys tarkoittaisi sitä. että korvausten indeksitarkistukset seuraisivat työttömyysetuuksien indeksitarkistuksia. Jos työttömyysetuuksien määrää ei jonakin vuonna tarkistettaisi, ei myöskään rahoitusvastuun laajentamisen korvauksia tarkistettaisi.
Työttömyysetuuksien indeksitarkistukset on jäädytetty vuosiksi 2024–2027. Käytännössä korvaukseen ei siten tehtäisi määritysvaiheessa indeksitarkistusta vuoden 2024 tasoon eikä korvaukseen määrää tarkistettaisi tämän jälkeen vuosina 2025–2027.
11
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Ehdotettu sääntely liittyy perustuslain 6 §:ssä turvattuun yhdenvertaisuuteen, 10 §:ssä säädettyyn yksityiselämän suojaan, julkisen vallan velvollisuuteen edistää työllisyyttä ja 121 §:ssä säädettyyn kunnalliseen itsehallintoon.
Työnhakijan palveluprosessi ja työnhakuvelvollisuus
Esityksen 1. ja 12. lakiehdotuksissa esitetään muutoksia työnhakijan palveluprosessia ja työnhakuvelvollisuuden asettamista koskeviin säännöksiin, jotka ovat syntyneet perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 44/2021 vp). Ehdotetut muutokset koskisivat työnhakijoita, joiden työttömyys on päättymässä kolmen kuukauden kuluessa tai jotka ovat aloittamassa varusmies- tai siviilipalveluksen tai perhevapaan kolmen kuukauden kulussa. Näille työnhakijoille ei pääsääntöisesti järjestettäisi työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja ja työnhakuvelvollisuutta asetettaessa otettaisiin huomioon mahdollisuudet työllistyä lyhytkestoisiin töihin ennen työttömyyden päättymistä tai varusmies- tai siviilipalveluksen alkamista. Työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämättä jättäminen edellyttäisi, ettei työnhakija työn tai opintojen alkaessa ole työttömyysuhan alainen ja ettei työnhakuvelvollisuuden asettaminen eikä työnhakijan palvelutarve muutoinkaan edellytä keskustelun järjestämistä. Ehdotetut muutokset eivät kuitenkaan koskisi niitä työnhakijoita, joiden työttömyys on päättymässä työvoimakoulutuksen, työttömyysetuudella tuettujen omaehtoisten opintojen, palkkatuetun työn tai sellaisen osa-aikaisen työn takia, jossa työaika on alle 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän työajasta.
Perutuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Säännös ilmaisee paitsi perinteisen vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Siihen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan säännöksessä lueteltujen erotteluperusteiden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen muu syy voi olla esimerkiksi asuinpaikka (HE 309/1993 vp, s. 42–44; ks. myös PeVL 31/2014 vp, s. 3/I).
Perustuslain 18 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Säännöksen päämääränä on perustuslain 18 §:n 2 momenttia edeltäneen hallitusmuodon 15 §:n 2 momentin valmisteluasiakirjojen mukaan mahdollisimman hyvän työllisyyden saavuttaminen. Työllisyyden edistäminen merkitsee samalla sitä, että julkinen valta pyrkii turvaamaan jokaiselle oikeuden työhön. Tämä merkitsee myös sitä, että julkisen vallan tulee pyrkiä estämään pysyvästi työtä vailla olevien ryhmän muodostumista (HE 309/1993 vp, s. 68, PeVM 25/1994 vp, s. 10).
Ehdotettujen muutosten tavoitteena on lisätä asiantuntijan harkintavaltaa työnhakijan palveluprosessissa siten, että työnhakukeskusteluja ja täydentäviä työnhakukeskusteluja ei tarvitsisi järjestää kaikille säännöksen kohderyhmään kuuluville työnhakijoille. Kyseisillä työnhakijoilla on tiedossa muutos, jonka perusteella he ovat siirtymästä pois työttömyysturvajärjestelmän piiristä eli lähtökohtaisesti tarvetta keskustelujen järjestämiselle ei ole. Tästä vapautuvaa resurssia voitaisiin kohdentaa niihin työnhakijoihin, joiden palvelutarve on suurempi ja siten auttaa heidän työllistymistään ja siten edistää työllisyyttä. Säädettävään poikkeukseen kuuluvalla työnhakijoiden kohderyhmällä olisi kuitenkin työnhakijan niin pyytäessä oikeus normaalin palveluprosessin mukaisiin keskusteluihin, mikä osaltaan turvaisi yhdenvertaisuutta. Ehdotettujen muutosten ei arvioida olevan ongelmallisia perustuslain kannalta.
Työttömyysturvaseuraamukset
Työttömyysturvaseuraamuksia koskevat nykyiset työttömyysturvalain säännökset on säädetty pitkälti perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella. Seuraamuksia on uudistettu viimeksi laajemmin 2012, kun säännökset koottiin uudeksi työttömyysturvalain 2 a luvuksi (HE 111/2011 vp).
Perustuslakivaliokunta viittasi mainittua hallituksen esitystä käsitellessään lausunnossaan (PeVL 2/2012 vp) kokoavasti aiempaan vakiintuneeseen lausuntokäytäntöönsä ja totesi, että työttömyysturvan saamisen edellytysten arvioinnissa lähtökohtana on perustuslain 19 §:n 2 momentissa säädetty oikeus perustoimeentulon turvaan, mutta perustuslaki sinänsä ei estä asettamasta ehtoja perustoimeentuloa turvaavan etuuden saamiselle (ks. esim. PeVL 50/2005 vp, s. 2/II ja siinä mainitut lausunnot).
Perustuslakivaliokunta mainitsi lausunnossaan (PeVL 2/2012 vp) myös, että työttömyysturvan kohdalla kyse voi olla ehdoista, joilla pyritään edistämään työttömän työllistymistä ja jotka ovat siten sopusoinnussa oikeutta työhön koskevan perustuslain 18 §:n kanssa. Turvan saamisen ehdot voivat olla tuensaajan vastasuorituksia edellyttäviä. Valiokunta on niin ikään hyväksynyt sanktioina käytettävät korvauksettomat kaudet. Sanktiona käytetyn etuuden epäämisen pitää kuitenkin olla asiallisesti perustellussa suhteessa siihen, minkälaisia työllistymisen edistämistä tarkoittavia toimintoja on ollut tarjolla ja mitä työttömänä olevan henkilön syyksi voidaan lukea. Korvauksetta jääviä ajanjaksoja ei myöskään voi kehittää niin pitkiksi, että ne muodostuisivat perustuslaista aiheutuvan velvoitteen kiertämiseksi (ks. PeVL 43/2001 vp, s. 2–3 ja PeVL 46/2002 vp, s. 2).
Työttömyysturvalain 2 a luvun 9 §:n muutoksella pyritään varmistamaan, että työnhakija osallistuu hänen työnhakuaan ja työllistymistään tukevaan palveluprosessiin. Palveluprosessin vaikutuksia työllistymiseen on arvioitu hallituksen esityksessä HE 167/2021 vp. Työnhakija voi myös omalla toiminnallaan toimia siten, ettei säännöksen mukaisia työttömyysturvaseuraamuksia aseteta. Ehdotettu säännös vastaakin lähtökohdiltaan aiempia, perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyjä säännöksiä.
Yksityiselämän suoja
Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Saman lainkohdan mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Henkilötietojen suojan osalta perustuslain säännös viittaa tarpeeseen turvata lainsäädännössä yksilön oikeusturva ja yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelyssä, rekisteröinnissä ja käyttämisessä (HE 309/1993 vp, s. 53/I–II).
Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan lainsäätäjän liikkuma-alaa rajoittaa henkilötietojen suojaa koskevan säännöksen lisäksi myös se, että henkilötietojen suoja sisältyy osittain samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Lainsäätäjän tulee näin ollen turvata oikeus henkilötietojen suojaan tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta. Säännös viittaa tarpeeseen lainsäädännöllisesti turvata yksilön oikeusturva ja yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelyssä. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että erityisesti rekisteröinnin tavoitteista, rekisteröitävien henkilötietojen sisällöstä, henkilötietojen sallituista käyttötarkoituksista, henkilötietojen luovutettavuudesta ja erityisesti teknisellä käyttöyhteydellä luovuttamisesta, henkilötietojen säilytysajoista sekä rekisteröidyn oikeusturvasta tulee säätää lain tasolla kattavasti ja yksityiskohtaisesti (esimerkiksi PeVL 12/2002 vp, s. 5, 19/2012 vp, s. 2 ja PeVL 71/2014 vp, s. 2).
Ennen tietosuojauudistuksen voimaantuloa valiokunta on käytännössään pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina muun muassa henkilötietojen sallittuja käyttötarkoituksen mukaan luettuna tietojen luovutettavuus. Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla on tullut lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista. (Ks. esim. PeVL 31/2017 vp. s. 2, PeVL 42/2016 vp, s. 2, PeVL 38(2016 vp, s. 2, PeVL 29/2016 vp, s.4, PeVL 13/2016 vp, s. 3–4).
Perustuslakivaliokunta on kuitenkin tietosuoja-asetuksen voimaantulon jälkeisessä käytännössään katsonut, että yleisen tietosuoja-asetuksen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Enää henkilötietojen käsittelystä kansallisesti säädettäessä ei yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla yleensä edellytetä edellä kuvatun kaltaista kattavaa ja yksityiskohtaista sääntelyä. (PeVL 14/2018 vp, s. 4). Valiokunnan mukaan henkilötietojen suoja tulee näin ollen turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee suhtautua pidättäytyvästi ja rajata se vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (PeVL 14/2018 vp, s. 4–5).
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan henkilötietojen käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai jos käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisenvallan käyttämiseksi.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota sääntelytarpeeseen silloin, kun henkilötietoja käsittelee viranomainen. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Artiklan e alakohdan mukaan käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen yleistä etu koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekiteinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi (PeVL 14/2018, s. 4).
Esityksen 1. lakiehdotuksen 112 §:ssä säädettyjä asiakastietojen käyttötarkoituksia täydennettäisiin koskemaan kehittämis- ja hallintokeskukselle ELY-laissa säädettyjen kansainvälisen rekrytoinnin palveluihin liittyvien tehtävien ja työvoimapalveluihin sekä työttömyysturvaan liittyvän neuvonnan hoitamiseen. Kehittämis- ja hallintokeskuksen oikeus käsitellä henkilötietoja perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaan, jonka mukaan käsittely on lainmukaista kun se on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Kehittämis- ja hallintokeskukselle katsotaan jäävän liikkumavaraa säännöksen soveltamisen edellyttämän henkilötietojen käsittelyn osalta, mistä johtuen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta olisi soveltuvampi käsittelyn oikeusperuste kyseisten tehtävien suorittamiseen liittyvälle henkilötietojen käsittelylle kuin 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaan henkilötietojen käsittely on tarpeen lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi.
Kansallisen erityissääntelyn antaminen perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohtaan. Kohdan mukaan käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä, jos käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai reksiterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun päämäärään nähden. Lakiehdotuksen tavoitteena on varmistaa henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuus mahdollistamalla viranomaisten toimivaltaan kuuluvien tehtävien hoitaminen. Kehittämis- ja hallintokeskukselle säädettyjen tehtävien hoitaminen ei olisi mahdollista ilman henkilötietojen käsittelyä.
Perustuslakivaliokunta on lisäksi arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 31/2017 vp, s. 2–3 ja siinä viitatut lausunnot). Esityksen 8. lakiehdotus liittyy tiedonsaantioikeuteen ja tietojen luovuttamiseen. Tulorekisteriyksikkö välittää ja luovuttaa tulorekisterin tietoja, jotka tiedon käyttäjä on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeutettu saamaan jo muun lain nojalla suorituksen maksajalta tai toiselta tiedon käyttäjältä. Lakiehdotuksessa lisättäisiin kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin maininta kehittämis- ja hallintokeskuksen työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettu työvoimapalvelujen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen tuottaminen, jota koskevat tiedonsaantioikeudet on jo laissa sidottu tietojen välttämättömyyteen tai tarpeellisuuteen ja käsittelyperusteesta säädetty laissa.
Edellä esitetyn perusteella ehdotetun asiakastietojen käsittelyä koskevan sääntelyn katsotaan olevan sopusoinnussa perustuslaissa turvatun yksityisyyden suojan kanssa.
Kuntien itsehallinto
Perustuslain 121 §:n mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa käytännössään korostanut, että kunnan tehtävistä säädettäessä on huolehdittava rahoitusperiaatteen mukaisesti kuntien tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua velvoitteistaan (ks. esim. PeVL 34/2013 vp, s. 2, PeVL 30/2013 vp, s. 5, PeVL 12/2011 vp, s. 2). Valiokunta on myös katsonut, että kunnille osoitettavat rahoitustehtävät eivät itsehallinnon perustuslainsuojan takia saa suuruutensa puolesta heikentää kuntien toimintaedellytyksiä tavalla, joka vaarantaisi kuntien mahdollisuuksia päättää itsenäisesti taloudestaan ja siten myös omasta hallinnostaan (ks. esim. PeVL 41/2014 vp, s. 3, PeVL 50/2005 vp, s. 2). Rahoitusperiaate sisältyy myös Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 9 artiklan 2 kappaleeseen, jonka mukaan paikallisviranomaisten voimavarojen tulee olla riittävät suhteessa niihin velvoitteisiin, jotka niille on annettu perustuslaissa ja muissa laeissa (ks. esim. PeVL 16/2014 vp, s. 2).
Julkisten työvoimapalveluiden järjestäminen on vuoden 2025 alusta kunnille siirtyvä tehtävä, jonka rahoittamiseksi kunnalle myönnetään kunnan peruspalvelujen valtionosuutta. Työvoimapalveluiden järjestämisetä annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien voimaanpanosta annetussa laissa säädetään siirtymäsäännöksistä, joissa määritellään valtion ja kuntien välistä vastuuta siirtymäajankohtana.
Esityksessä ehdotetaan voimaanpanolain 10 §:ää täydennettäväksi siten, että valtio vastaisi sopimuksiin perustuvista vastuista siltä osin kuin niitä kohdistuva suorite perustuu vuoteen 2024, vaikka maksu tapahtuisi vasta vuoden 2025 puolella. Voimaanpanolain 11 §:ään esitetyn lisäyksen mukaan, valtio korvaisi työvoimaviranomaisille talousarvion rajoissa kustannukset, jotka niille aiheutuvat julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain perusteella tehdyistä päätöksistä, siltä osin kuin tuettu toiminta kohdistuu järjestämisvastuun siirtoa edeltään aikaan. Voimaanpanolakiin ehdotetut säännökset edistäisivät osaltaan rahoitusperiaatteen toteutumista ja sen myötä kuntien itsehallintoa, kunkuntien viimekätinen vastuu järjestämisvastuun siirtymistä edeltävistä kustannuksista vähenisi talousarvion rajojen mukaisesti.
Hallitus katsoo, ettei esitys sisällä mitään sellaista, mitä ei voitaisi käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.