1.1  Tausta

Sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002) säädetään sakon ja useiden muiden julkisoikeudellisten saatavien täytäntöönpanosta. Laki koskee erilaisia rikosoikeudellisia saatavia kuten sakkoa, rikesakkoa, menettämisseuraamusta tai rikosuhrimaksua. Lain nojalla peritään kuitenkin myös hallinnollisia seuraamusmaksuja ja erilaisia korvauksia. Viime vuosina on säädetty lukuisista uusista hallinnollisista seuraamusmaksuista, joista määrällisesti merkittävin on liikennevirhemaksu.  

Rahamääräisten saatavien perinnän lisäksi laissa säädetään sakon muuntorangaistusmenettelystä ja menettämisseuraamusten täytäntöönpanosta. 

Laki on ollut voimassa lähes 20 vuotta. Tänä aikana siihen on tehty yksittäisiä muutoksia. Lain muutostarpeita ei ole kokonaisvaltaisesti arvioitu. Erityisesti hallinnollisten seuraamusmaksujen täytäntöönpanoa koskeva sääntely on hajanaista. 

Lain nojalla perittävät saatavat käsitellään Oikeusrekisterikeskuksen perintäjärjestelmässä, jota kutsutaan Rajsaksi. Tietojärjestelmä on tulossa käyttöikänsä päähän ja Oikeusrekisterikeskuksessa on käynnissä hanke täytäntöönpanotietojärjestelmän uudistamiseksi. Tietojärjestelmähankkeen yhteydessä on työryhmätyönä arvioitu lainsäädännön muutostarpeita, jotka sisältyvät tähän esitykseen. Tietojärjestelmähankkeen aikataulu on tarkentunut vuoden 2024 aikana siten, että tietojärjestelmäuudistuksen toteutukset alkavat vuonna 2024 ja tavoitteena on saada uusi tietojärjestelmä kokonaisuudessaan käyttöön vuonna 2027.  

Tietojärjestelmähankkeen aikataulu vaikuttaa lainmuutosten aikatauluun. Tässä esityksessä ehdotetaan sellaisia lainmuutoksia, jotka eivät ole riippuvaisia uuden tietojärjestelmän käyttöönotosta. Ennen tietojärjestelmän käyttöönottoa on tarkoitus antaa toinen hallituksen esitys, joka sisältää tietojärjestelmämuutoksiin liittyviä lainmuutoksia. 

1.2  Valmistelu

Oikeusministeriö asetti vuonna 2021 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida sakon täytäntöönpanosta annetun lain muutostarpeet tietojärjestelmähankkeen yhteydessä. Työryhmä on laatinut hallituksen esitysluonnoksen, joka sisältää esityksen uudeksi sakon täytäntöönpanosta annettavaksi laiksi. 

Työryhmän mietinnön keskeiset asiakokonaisuudet koskivat sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 luvun yleisiä säännöksiä, kuten lain soveltamisalaa, toimivaltaisia viranomaisia, saatavan täytäntöönpanokelpoisuutta ja raukeamista sekä 2 luvun säännöksiä saatavan perintämenettelystä, 3 lukua sakon muuntorangaistuksen määräämisestä, 4 lukua menettämisseuraamusten täytäntöönpanosta ja 5 lukua täytäntöönpanorekistereistä. Lisäksi mietintöön sisältyy muutoksia lukuisiin muihin lakeihin, jotka liittyvät omaisuuteen kohdistuvien seuraamusten täytäntöönpanoon. 

Ennen valmistelun käynnistämistä kaikille ministeriöille tehtiin kysely, jolla kartoitettiin niin sanottuihin rangaistusluonteisiin hallinnollisiin seuraamusmaksuihin liittyviä kysymyksiä. Työryhmävalmistelun aikana on kuultu erikseen eri tahoja, kuten Tullia ja Valtiokonttoria.  

Työryhmän mietintö on ollut lausuntokierroksella keväällä ja kesällä 2024. Tiedot lausuntokierroksesta löytyvät suomeksi osoitteesta: 

https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=bc9a8ff3-04e1-4f80-8cfd-5845c46189f0&out=1 

Mietinnöstä saatua lausuntopalautetta käsitellään tarkemmin jäljempänä. 

Kuten edellä on todettu, ehdotettavat lainmuutokset liittyvät osin Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotietojärjestelmän uudistamishankkeeseen. Tästä syystä lainmuutokset annetaan kahtena erillisenä hallituksen esityksenä. 

Tässä esityksessä ehdotetaan sellaisia lainmuutoksia, jotka eivät edellytä uuden tietojärjestelmän käyttöönottoa. Keskeisimpiä muutoksia olisivat seuraamuksia koskevat yleiset säännökset, rahamääräisten saatavien perintää koskevat säännökset, rekisteritietojen käsittelyä ja luovuttamista koskevat säännökset sekä rikosvahinkosaatavien täytäntöönpanoa koskevat säännökset. Kuitenkin esimerkiksi viranomaisten niin sanottua itseperintää koskevat säännökset ja maksuajan myöntämistä koskevat säännökset uudistettaisiin vasta jälkimmäisessä hallituksen esityksessä, koska ne edellyttävät tietojärjestelmämuutoksia. 

Myöhemmin annettavaan toiseen esitykseen jäävät keskeisinä asiaryhminä sakon muuntorangaistuksen määräämistä koskevat säännökset ja menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoa koskevat säännökset, jotka edellyttävät tietojärjestelmämuutoksia.  

2.1  Tietoja Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöön panemista seuraamuksista

Tässä jaksossa kuvataan yleisesti Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotehtäviä. Lisäksi seuraavassa on kerrottu keskeisiä täytäntöönpanon asiamääriä koskevia tietoja. 

Sakkojen ja seuraamusmaksujen täytäntöönpano 

Sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään sakkojen ja useiden muiden rangaistusluonteisten saatavien sekä valtiolle tuomittujen korvausten täytäntöönpanossa noudatettavasta menettelystä. Säännökset koskevat erityisesti rahamääräisiä rikosoikeudellisia rangaistuksia mutta myös erilaisia hallinnollisia seuraamusmaksuja, kuten liikennevirhemaksua. 

Laissa on yleiset säännökset saatavien täytäntöönpanokelpoisuudesta, täytäntöönpanosta tehtävistä ilmoituksista, rahamääräisen saatavan perinnästä, omaisuuteen kohdistuvan menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta, sakon muuntorangaistuksen määräämisestä ja täytäntöönpanon aloittamisesta sekä sakkorekisteristä. Oikeusrekisterikeskus on toimivaltainen viranomainen huolehtimaan laissa tarkoitettujen saatavien täytäntöönpanosta. 

Vuonna 2023 määrällisesti suurin saapuneiden asioiden ryhmä olivat liikennevirhemaksut, joita saapui täytäntöön pantavaksi 141 979. Liikennevirhemaksu korvasi erityisesti aiemmin suurimpana saatavaryhmänä olleet rikesakot, joiden määrä oli 167 330 vuonna 2020 ja vain 2668 vuonna 2023. 

Toiseksi suurin saapuneiden asioiden asiaryhmä olivat rikosuhrimaksut, joita saapui täytäntöön pantavaksi 118 014 vuonna 2023. Sakkomääräyksiä ja rangaistusmääräyksiä saapui täytäntöön pantaviksi yhteensä 109 991 ja tuomioistuimen määräämiä sakkorangaistuksia 32 539. Valtiolle tuomittuja korvauksia saapui vuonna 2023 täytäntöön pantavaksi 26 139. Muiden asiaryhmien asiamäärät vaihtelivat yksittäisistä asioista joihinkin tuhansiin asioihin. 

Rahamäärältään vuonna 2023 suurin yksittäinen asiaryhmä olivat sakkomääräykset ja rangaistusmääräykset, joita määrättiin yhteensä noin 35 miljoonan euroa. Liikennevirhemaksuja määrättiin yhteensä noin 13 miljoonaa euroa. Tuomioistuimen määräämiä päiväsakkorangaistuksia määrättiin yhteensä noin 17 miljoonaa euroa. Muita korvauksia ja menettämisseuraamuksia määrättiin yhteensä noin 45 miljoonaa euroa.  

Liikennevirhemaksut maksetaan nopeasti. Vuoden 2023 lopussa samana vuonna määrätyistä liikennevirhemaksuista 91 prosenttia oli peritty maksuvelvollisilta. Myös sakkomääräysten perintäprosentti on yli 90, kun tarkastelujaksona on viisi vuotta. Tuomioistuimen määräämien sakkojen ja rangaistusmääräyssakkojen perintäprosentti vaihtelee 70–80 prosentin välillä, kun tarkastelujaksona on viisi vuotta. Sen sijaan esimerkiksi valtiolle tuomittujen vahingonkorvausten ja rikosvahinkolain nojalla perittävien korvausten perintäprosentit ovat verrattain matalia, sillä vain 20–30 prosenttia näistä saatavista saadaan maksuvelvolliselta perittyä, kun tarkastelujaksona on viisi vuotta. 

Liikennevirhemaksun lisäksi Oikeusrekisterikeskus panee täytäntöön lukuisia muitakin rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia. Näissä vuosittaiset asiamäärät vaihtelevat huomattavasti yksittäisistä asioista joihinkin satoihin asioihin. Jotkin yksittäiset hallinnolliset seuraamukset voivat kuitenkin olla suuruudeltaan huomattavia.  

Sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpano 

Sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa on myös säännökset sakon muuntorangaistuksen määräämisestä ja täytäntöönpanosta. Laissa säädetään maksuvelvollisen haastamisesta muuntorangaistusmenettelyyn ja muuntorangaistusasian käsittelystä tuomioistuimessa. Lisäksi laissa on säännöksiä muuntorangaistuksen täytäntöönpanon käynnistämisestä. Muuntorangaistuksen suorittamisesta vankilassa säädetään puolestaan vankeuslaissa (767/2005). Sakon muuntorangaistusmenettely on useissa selvityksissä todettu runsaasti useita viranomaisia työllistäväksi ja se on edelleen valtaosin manuaalista.  

Sakon muuntorangaistuksen määräämiseksi oikeudenkäyntiin haastetaan noin 10 000–11 000 henkilöä vuodessa. Vuonna 2021 tämä määrä laski kuitenkin noin 7500 henkilöön. Voidaan arvioida, että vuonna 2021 koronapandemia laski muuntorangaistushaasteiden määrää, sillä vuosina 2022–2023 muuntorangaistusmenettelyyn on jälleen haastettu yli 10 000 henkilöä vuodessa.  

Tuomioistuimen tuomitsemia muuntorangaistuksia on puolestaan ollut vuosittain noin 7000. 

Muuntorangaistuksen täytäntöönpanossa Oikeusrekisterikeskus on lähettänyt vuosittain 5000–7000 maksukehotusta ja muuntorangaistuja on etsintäkuulutettu noin 3000–4000 vankilaan toimittamiseksi. Vankilassa täytäntöön pantuja muuntorangaistuksia on vuosittain ollut noin 2000. Vuonna 2021 kuitenkin vain noin 1000. 

Vuoden 2021 alussa voimaan tulleet lainmuutokset ovat osaltaan vaikuttaneet muuntorangaistuksen täytäntöönpanomääriin vuodesta 2021 alkaen. Myös koronaepidemian vuoksi säädetyt vankilaan ottamisrajoitukset ovat vaikuttaneet muuntorangaistuksen täytäntöönpanoon vuosina 2020–2022.  

Muuntorangaistusten täytäntöönpanossa on keskeistä se, että muuntorangaistusmenettelyn käynnistämisen jälkeen valtaosa sakoista maksetaan. 

Menettämisseuraamusten täytäntöönpano 

Sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa on säännökset menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta. Menettämisseuraamus voi olla rahamääräinen, jolloin täytäntöönpanossa sovelletaan saatavan perintää koskevia säännöksiä. Menettämisseuraamus voi myös kohdistua muihin esineisiin, jolloin valtio voi esimerkiksi myydä tai hävittää esineen. Tällaisista täytäntöönpanotoimista huolehtii yleensä poliisi. Laissa säädetään myös erikseen eläimen tappamismääräyksen ja verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen täytäntöönpanosta. 

Rahamääräisiä menettämisseuraamuksia on tullut täytäntöön pantaviksi vuosittain noin 2000–3000 ja muihin esineisiin kohdistuvia menettämisseuraamuksia noin 2200–2400. Eläimen tappamismääräyksiä on annettu vuosittain yksittäisiä ja eläimeen kohdistuvia menettämisseuraamuksia joitakin kymmeniä. Lisäksi Rajavartiolaitoksen ja Tullin täytäntöönpantavina on vuosittain vaihteleva määrä menettämisseuraamuksia. 

Esineeseen kohdistuvista menettämisseuraamuksista valtaosa koskee esimerkiksi erilaisia rikoksentekovälineitä kuten puukkoja tai huumausaineita. Kuitenkin menettämisseuraamuksena valtiolle voidaan tuomita myös kiinteistöjä, ajoneuvoja tai muuta arvokkaampaa omaisuutta. 

Rikosvahinkoasioiden täytäntöönpano 

Rikosvahinkolain (1204/2005) nojalla rikoksen takia vahinkoa kärsineelle voidaan maksaa korvaus valtion varoista. Valtiolle syntyy takautumisoikeus rikoksen tekijää kohtaan. Valtio voi siten periä maksamansa korvauksen rikoksentekijältä. Oikeusrekisterikeskus huolehtii tällaisten takautumissaatavien perinnästä rikosvahinkolaissa säädetyssä järjestyksessä. Vuosittain asioita on noin 4400–4800.  

Valtion maksama korvaus voidaan periä takaisin vahingonkärsijältä, jos hän on saanut korvauksen myös rikoksentekijältä tai muuten. Myös tästä säädetään rikosvahinkolaissa. Tällaisia takaisinperintäasioita on vuodessa noin 50–100. 

2.2  Sakon täytäntöönpanosta annetun lain soveltamisala

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:ssä säädetään saatavista, joiden täytäntöönpanoon lakia sovelletaan. Pykälän 1 momentin 1–9 kohdassa säädetään pääasiassa rikosoikeudellisten saatavien täytäntöönpanosta.  

Lain nojalla pannaan täytäntöön rahamääräiset rangaistukset sakko, yhteisösakko, rikesakko ja sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain (255/2014) mukainen kurinpitosakko. Lain nojalla pannaan täytäntöön myös rahamääräinen tai muuhun omaisuuteen kohdistuva menettämisseuraamus, rikoslain (39/1889) 44 luvun 15 §:n 2 momentissa tarkoitettu eläimen tappamismääräys ja sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003) 22 §:n 3 momentissa tarkoitettu verkkoviestin hävittämismääräys. 

Lain nojalla pannaan täytäntöön myös uhkasakko, rikosuhrimaksu ja oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 14 luvun 7 §:ssä tarkoitettu järjestyssakko. Sen sijaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 54 §:ssä tarkoitetun järjestyssakon täytäntöönpanosta ei ole säädetty. 

Lain nojalla pannaan täytäntöön myös seuraavat valtiolle tuomitut korvaukset: rikokseen perustuva valtiolle tuomittu korvaus, muussa kuin rikosasiassa valtiolle tuomittu korvaus, jos syyttäjä on esiintynyt siinä virkansa puolesta, valtiolle tuomittu korvaus, joka perustuu sen varoista suoritettujen oikeudenkäyntiin liittyvien kustannusten korvaamiseen sekä rikosvahinkolain (1204/2005) 31 §:n mukaiseen valtion takautumisoikeuteen perustuva saaminen vahingosta vastuussa olevalta ja saman lain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettuun takaisinperintää koskevaan päätökseen perustuva valtion saaminen korvauksen saajalta. 

Pykälän 1 momentin 9 kohdassa on erikseen säädetty eräiden Euroopan unionin vastavuoroisen tunnustamisen puitepäätösten ja asetusten nojalla täytäntöön pantavista taloudellisista seuraamuksista. Momentin 10 kohdassa säädetään työntekijöiden lähettämisestä annetun lain (447/2016) 24 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu taloudellista hallinnollista seuraamusta tai sakkoa koskeva päätöksestä, jossa on myös kyse täytäntöönpanon siirrosta muista valtioista. Myös kilpailulain 44 a §:ssä säädetään vastaavanlaisesta toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa määrätyn seuraamusmaksu-, sakko- tai uhkasakkopäätöksen täytäntöönpanosta. Tällaisenkin maksun perinnästä huolehtii Oikeusrekisterikeskus, mutta tällä hetkellä perintä tapahtuu verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) nojalla, eikä sakon täytäntöönpanosta annetun lain nojalla. 

Pykälän 1 momentin 11–19 kohdassa ja 2 momentissa säädetään sellaisten rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanosta, joihin sovelletaan sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. Rangaistusluonteisena hallinnollisena seuraamuksena voidaan lähtökohtaisesti pitää hallintopäätökseen perustuvaa seuraamusta, joka on asiallisesti rinnastettavissa rikosoikeudelliseen rangaistukseen ja jonka hallintoviranomainen määrää lain rikkomisen takia luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Useimmiten tällainen hallinnollinen sanktio sisältää velvoitteen suorittaa rangaistusluonteinen seuraamusmaksu. Rangaistusluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin liittyviä kysymyksiä on käsitelty laajemmin oikeusministeriön työryhmämietinnössä: Rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia koskevan sääntelyn kehittäminen, Mietinnöt ja lausunnot 52/2018. 

Rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten luettelo kattaa seuraavat maksut: 

rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain (444/2017) 8 luvun 1 §:ssä tarkoitettu rikemaksu ja 8 luvun 3 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95746/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 83 artiklassa tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu, Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 38 §:ssä tarkoitettu rikemaksu ja 40 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, lentoliikenteen matkustajarekisteritietojen käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden torjunnassa annetun lain (657/2019) 13 §:ssä tarkoitettu lentoliikenteen harjoittajan seuraamusmaksu, Finanssivalvonnan tai tuomioistuimen määräämä kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetussa laissa (566/2020) tarkoitettu seuraamusmaksu, elintarvikemarkkinalain (1121/2018) 12 a §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, markkinaoikeuden määräämä arpajaislaissa (1047/2001) tarkoitettu seuraamusmaksu, ulkomaalaislain (301/2004) 179 §:ssä tarkoitettu liikenteenharjoittajan seuraamusmaksu, kaupparekisterilain (564/2023) 24 §:ssä tarkoitettu kaupparekisteri-ilmoituksen laiminlyöntimaksu ja 25 §:ssä tarkoitettu tilinpäätöksen myöhästymismaksu, merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu öljypäästömaksu, tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (1233/2006) 9 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, työsopimuslain (55/2001) 11 a luvun 3 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, työntekijöiden lähettämisestä annetun lain 35 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain (658/2013) 6 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain (1188/2014) 49 §:ssä tarkoitettu rikkomusmaksu ja 51 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, alkoholilain (1102/2017) 71 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, siemenlain (600/2019) 35 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, kasvinterveyslain (1110/2019) 26 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annetun lain (1277/2019) 15 §:ssä tarkoitettu tuontivalvonnan seuraamusmaksu, tieliikennelain (729/2018) 161 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, ajokorttilain (386/2011) 93 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, vesiliikennelain (782/2019) 122 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 268 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, ajoneuvolain (82/2021) 195 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu ja 189–192 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, rehulain (1263/2020) 51 §:ssä tarkoitettu rehuvalvonnan seuraamusmaksu, elintarvikelain (297/2021) 67 §:ssä tarkoitettu elintarvikevalvonnan seuraamusmaksu, eläintautilain (76/2021) 94 a §:ssä tarkoitettu eläintautivalvonnan seuraamusmaksu, eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021) 36 §:ssä tarkoitettu eläinten tunnistamis- ja rekisteröintivalvonnan seuraamusmaksu ja 37 §:ssä tarkoitettu eläimen tunnistusasiakirjan mukana pitämistä ja esittämistä koskevan velvollisuuden rikkomisesta määrättävä liikennevirhemaksu, luonnonmukaisesta tuotannosta annetun lain (1330/2021) 38 §:ssä tarkoitettu luomuvalvonnan seuraamusmaksu, jalkineiden ja tekstiilituotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (265/2022) 8 ja 9 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, lannoitelain (711/2022) 37 §:ssä tarkoitettu lannoitevalvonnan seuraamusmaksu, eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain (517/2015) 63 a §:ssä tarkoitettu sivutuotevalvonnan seuraamusmaksu, avaruustoiminnasta annetun lain (63/2018) 21 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta annetun lain (99/2023) 4 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (541/2023) 141 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu ja 142 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, luotsauslain (561/2023) 68 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 334 a §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, verkon välityspalvelujen valvonnasta annetun lain (18/2024) 14–17 ja 20 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, alusliikennepalvelulain (623/2005) 29 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu sekä kasvinsuojeluaineista annetun lain (1563/2011) 40 a §:ssä tarkoitettu kasvinsuojeluainevalvonnan seuraamusmaksu.  

Erilaisten seuraamusmaksujen määrä on lisääntynyt viime vuosina.  

Sakon täytäntöönpanosta annettu laki ei kuitenkaan sisällä kattavaa luetteloa hallinnollisista seuraamusmaksuista, joiden täytäntöönpano on säädetty Oikeusrekisterikeskuksen tehtäväksi. Tällaisia seuraamusmaksuja ovat ylikuormamaksusta annetussa laissa (51/1982) tarkoitettu ylikuormamaksu, kilpailulain (948/2011) 12 , 37 a ja 47 a §:ssä tarkoitetut seuraamusmaksut, jätelain (646/2011) 131 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (590/2013) 16 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu ja 20 a §:ssä tarkoitettu rikemaksu, sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 333 §:ssä tarkoitettu teleyrityksen seuraamusmaksu ja 334 §:ssä tarkoitettu televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan seuraamusmaksu, päästökauppalain (311/2011) 92 §:ssä tarkoitettu päästöoikeuden ylitysmaksu, tilintarkastuslain (1141/2015) 10 luvun 5 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (1531/2011) 100 §:ssä seuraamusmaksu, julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) 158 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu sekä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain (571/2019) 12 §:ssä tarkoitettu rikemaksu.  

Näistä maksuista valtaosa pannaan täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun lain sijasta verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisessa järjestyksessä. Julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetussa laissa (1531/2011) ja julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetussa laissa ei säädetä lainkaan täytäntöönpanoon sovellettavasta laista. Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain (571/2019) 12 §:ssä tarkoitettu rikemaksu puolestaan pannaan täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisessa menettelyssä. 

Lainsäädännössä on myös useita hallinnollisia seuraamusmaksuja, joiden täytäntöönpanotehtävät kuuluvat jollekin muulle viranomaiselle kuin Oikeusrekisterikeskukselle ja joiden täytäntöönpanossa sovelletaan muuta lainsäädäntöä. Tällaisia seuraamusmaksuja ovat ainakin verolainsäädännössä veronkorotukset ja myöhästymismaksut, eläkelainsäädännön ja sosiaalivakuutuslainsäädännön laiminlyöntimaksut sekä tullilain (304/2016) tullinkorotus, virhemaksu ja seuraamusmaksu.  

Lisäksi ainakin seuraavissa laeissa säädetään hallinnollisista seuraamusmaksuista: väylämaksulain (1122/2005) 18 §:ssä tarkoitettu virhemaksu, asumisoikeusasunnoista annetun lain (393/2021) 106 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain (574/2016) 25 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, vuokra-asuntojen rakentamislainojen valtiontakauksesta annetun lain (856/2008) 16 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, valtiontakauksesta aravalainojen takaisinmaksamiseksi annetun lain (868/2008) 15 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetun lain (418/2019) 13 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu ja 14 §:ssä tarkoitettu virhemaksu, uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain (446/2007) 11 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu ja 12 §:ssä tarkoitettu virhemaksu, maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain (999/2012) 75 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annetussa laissa (469/1989) tarkoitettu tarkastusmaksu, pysäköinninvalvonnasta annetun lain (727/2011) 3 §:ssä tarkoitettu pysäköintivirhemaksu, asianajajista annetun lain (496/1958) 7 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu ja luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain (715/2011) 13 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu.  

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain soveltamisala on selvä laissa tällä hetkellä säädettyjen saatavien täytäntöönpanon osalta. Soveltamisalassa ei tältä osin ole olennaisia muutostarpeita. Sääntelyn tulisi kuitenkin kattaa myös oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 54 §:ssä tarkoitettu järjestyssakko.  

Sen sijaan lain soveltamisalan ulkopuolelle tällä hetkellä jäävien rahamääräisten rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanoa koskeva sääntely on osin epäselvää.  

Joidenkin rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanoon sovelletaan sakon täytäntöönpanosta annetun lain sijasta verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettua lakia tai sovellettavasta laista ei ole säädetty lainkaan. Olisikin perusteltua arvioida se, miltä osin nämä seuraamukset kuuluvat sakon täytäntöönpanosta annetun lain soveltamisalaan ja miltä osin on perusteltua soveltaa muuta lainsäädäntöä. 

Toiseksi rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanosta vastaa pääosin Oikeusrekisterikeskus, mutta osan seuraamuksista panee täytäntöön jokin muu viranomainen. Olisi perusteltua arvioida se, mitkä hallinnolliset seuraamusmaksut Oikeusrekisterikeskus panee täytäntöön ja milloin täytäntöönpano on perusteltua antaa jonkin muun viranomaisen tehtäväksi.  

2.3  Seuraamusten täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan Oikeusrekisterikeskuksen tehtävänä on huolehtia kyseisessä laissa tarkoitetusta täytäntöönpanosta ja käyttää valtion puhevaltaa Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöön pantavina oleviin seuraamuksiin liittyvissä asioissa.  

Pykälän 2 momentin mukaan valtion viranomainen, jonka tehtävänä on valvoa valtion etua asiassa, voi kuitenkin ottaa huolehtiakseen valtiolle tai mainitulle viranomaiselle tuomittavan rikokseen perustuvan vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulujen korvauksen perimisen. Viranomaisesta on tuolloin etsintäkuuluttamista lukuun ottamatta voimassa, mitä Oikeusrekisterikeskuksesta 2 luvussa säädetään. Tätä menettelyä kutsutaan laissa itseperinnäksi.  

Lain 53 §:n 1 momentin mukaan, jos valtion viranomainen ottaa huolehtiakseen sille tuomittavan vahingonkorvauksen tai oikeudenkäyntikulujen korvauksen perimisestä, siitä on ennen oikeudenkäynnin päättymistä ilmoitettava asianmukaisella tavalla rikosasiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevälle tuomioistuimelle. Jos korvausvaatimus hylätään alemmassa tuomioistuimessa, ilmoitus voidaan tehdä muutoksenhakutuomioistuimelle. Ilmoitusta ei voida tehdä enää myöhemmin. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuimen on tarvittaessa otettava selvää, periikö oikeudenkäynnissä valtion puhevaltaa käyttävä viranomainen korvauksen itse, ja ratkaisussaan mainittava tuomioistuimelle tehdystä itseperintäilmoituksesta. 

Viranomaisten suorittamasta itseperinnästä ei ole saatavilla kattavia tietoja. Oikeusministeriö lähetti kesällä 2021 kyselyn eri viranomaistahoille, jotka mahdollisesti käyttävät itseperintää. Kyselyyn vastasivat Kansaneläkelaitos (Kela), Tulli, Valtiokonttori ja Verohallinto.  

Kaikki kyselyyn vastanneet viranomaiset ilmoittivat käyttävänsä itseperintää. Valtiokonttori perii itse tiettyjä maksamiaan korvauksia sekä Valtiokonttorille oikeudenkäynnin osapuolena tuomittuja oikeudenkäyntikuluja. Lisäksi itseperintää käytetään vahingonkorvauksissa, jotka tuomioistuin on määrännyt yhteisvastuullisesti valtion virkamiehen ja valtion tai Valtiokonttorin maksamaan vahingon kärsineelle, jolloin Valtiokonttori yleensä maksaa koko summan ja perii sitten vahingon aiheuttaneelta virkamieheltä tämän osuuden. Lisäksi itseperintää käytetään myös oikeudenkäyntikuluihin liittyvissä ja aiheettomasti maksettuihin rikosvahinkokorvauksiin liittyvissä tapauksissa. Valtiokonttori arvioi itseperintätapausten määrän olevan vuosittain joistain kymmenistä alle kahteensataan. 

Kelassa itseperintää käytetään etuuksien väärinkäytöstapauksissa, joissa hakijalle on maksettu perusteettomasti Kelan etuutta hakijan tahallisen ja tarkoituksellisen menettelyn seurauksena, sekä tapauksissa, joissa peritään saatavaa Kelan omaisuuteen kohdistuneeseen vahinkoon liittyen. Väärinkäytöstapauksissa Kela voi esittää vahingonkorvausvaatimuksen ajalle, jolta liikamaksua ei voida periä takaisin etuuslakien takaisinperintäsäännösten nojalla. Kela arvioi väärinkäytöstapausten euromääräksi vuonna 2020 yhteensä noin 6,5 miljoonaa euroa. Perittävien summien määrät vaihtelevat tapauksittain tyypillisesti tuhansista euroista kymmeniin tuhansiin. 

Verohallinto ilmoitti käyttävänsä itseperintää rikostuomioihin perustuvia vahingonkorvaussaatavia perittäessä. Verohallinto käyttää tapauksissa puhevaltaa veronsaajien (valtio, kunnat, seurakunnat ja Kela) puolesta Verohallinnosta annetun lain (503/2010) 28 §:n mukaisesti. Tällä hetkellä Verohallinnolla on perittäviä tuomioon perustuvia saatavia vireillä noin 3 800 kappaletta. Saatavien arvo on yhteensä noin 1 miljardi euroa. Yksittäisten tapausten rahamäärät vaihtelevat muutamista tuhansista muutamiin miljooniin euroihin. 

Tulli käyttää tuomiosaataviensa perinnässä itseperintää pääsääntöisesti aina. Vuosittaiset perinnässä olevien rikosperusteisten vahingonkorvaustuomioiden lukumäärät ovat vaihdelleet 20–70 kappaleen välillä vuosien 2016–2020 aikana. 

Viranomaisten vastausten perusteella oli jossain määrin epäselvää, sovelletaanko itseperinnässä aina sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. 

Itseperintää koskeva sääntely perustuu tällä hetkellä siihen, että viranomainen voi itse kussakin yksittäisessä asiassa päättää, huolehtiiko se saatavan täytäntöönpanosta. Muussa tapauksessa saatavan täytäntöönpano jää Oikeusrekisterikeskuksen tehtäväksi. Sääntelyä voidaan pitää ongelmallisena viranomaisten välisen tehtävänjaon kannalta.  

Viranomaisten itseperintään on myös havaittu liittyvän joitain käytännön ongelmia. Tieto viranomaisen itseperinnästä ei aina tule Oikeusrekisterikeskukselle, mikä on voinut johtaa saatavan kaksinkertaiseen perintään. Lisäksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain säännösten soveltaminen itseperintään on ollut käytännössä epäselvää.  

Olisikin perusteltua säätää laissa nykyistä täsmällisemmin siitä, missä tilanteissa sakon täytäntöönpanosta annetun lain soveltamisalaan kuuluvan saatavan täytäntöönpanosta huolehtii muu viranomainen kuin Oikeusrekisterikeskus. Edellä mainittu työryhmä on ehdottanut muutoksia itseperintää koskeviin säännöksiin. Tältä osin lainmuutokset toteutettaisiin sakon täytäntöönpanosta annetun lain uudistamisen toisessa vaiheessa, koska muutokset ovat yhteydessä Oikeusrekisterikeskuksen tietojärjestelmähankkeen etenemiseen. 

2.4  Määrätystä seuraamuksesta ilmoittaminen

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 4 §:n 1 momentissa säädetään, että sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä täytäntöön pantavia seuraamuksia määräävän viranomaisen on ilmoitettava ratkaisustaan sekä Valtiokonttorin rikosvahinkolain nojalla suorittamastaan korvauksesta Oikeusrekisterikeskukselle.  

Vastaavanlaisia säännöksiä velvollisuudesta ilmoittaa ratkaisusta Oikeusrekisterikeskukselle on myös muualla lainsäädännössä. Esimerkiksi tieliikennelain 178 §:n 4 momentin mukaan liikenteenvalvojan ja tuomioistuimen on ilmoitettava liikennevirhemaksun määräämistä koskevasta päätöksestään Oikeusrekisterikeskukselle. Momentin mukaan Oikeusrekisterikeskukselle on ilmoitettava myös päätöksestä, jolla liikennevirhemaksu on poistettu. Kilpailulain 47 §:n mukaan markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden on ilmoitettava Oikeusrekisterikeskukselle päätöksestään määrätä seuraamusmaksu. Pykälän mukaan korkeimman hallinto-oikeuden on ilmoitettava myös päätöksestään poistaa tai muuttaa seuraamusmaksua. 

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 4 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään siitä, kuinka ilmoittaminen tapahtuu. Pykälän 2 momentin mukaan oikeushallinnon viranomainen ilmoittaa ratkaisustaan merkitsemällä sitä koskevat tiedot oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään. Tämä menettely koskee tuomioistuinten ja syyttäjien ilmoittamismenettelyä. 

Pykälän 3 momentin nojalla muiden viranomaisten ilmoituksen sisällöstä ja antamisajankohdasta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.  

Sakon täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (789/2002) 1 §:n mukaan 1) käräjäoikeuden ja hovioikeuden on laadittava oikeusministeriön vahvistaman tuomiolauselmakaavan mukainen automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään perustuva ratkaisuilmoitus; 2) rangaistusmääräys- ja rikesakkoratkaisuista sekä kurinpitosakon ja sotilaskurinpitolain (331/1983) 44 §:n 2 momentissa ja 45 b §:ssä tarkoitetun maksun määräämisestä on ilmoitettava siten kuin siitä erikseen säädetään; 3) Valtiokonttorin on ilmoitettava rikosvahinkolain (935/1973) mukaisesta valtion takautumisoikeuteen perustuvasta saamisesta; 4) muun tuomioistuimen ja mainittuja seuraamuksia tuomitsevan viranomaisen on pidettävä sakkoluetteloa. 

Asetuksen 2 §:n mukaan täytäntöönpanoilmoitukseen on merkittävä seuraamuksen kohteena olevaa henkilöä ja seuraamusta koskevat sakon täytäntöönpanosta annetun lain 47 §:n 1 momentin 1, 2 ja 6 kohdassa tarkoitetut tiedot siten kuin siitä erikseen säädetään tai määrätään. 

Asetuksen 3–5 §:ssä säädetään ilmoitusten tekemisen määräajoista. Pääsääntönä on, että täytäntöönpanoilmoitukset on lähetettävä Oikeusrekisterikeskukselle kuukausittain ennen kuun 15. päivää. Käytännössä määräaikasäännökset ovat menettäneet merkityksensä, koska lähes kaikki ratkaisuja koskevat ilmoitukset lähetetään nykyisin Oikeusrekisterikeskukselle sähköisesti. 

Sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa on yleissäännös saatavaa koskevasta ratkaisuista ilmoittamisesta. Säännöksessä ei kuitenkaan ole huomioitu esimerkiksi ratkaisun poistamista tai muuttamista muutoksenhaun takia. Tätä koskevia säännöksiä onkin lisätty joihinkin maksujen määräämistä koskeviin lakeihin. Sääntelyä olisi perusteltua täsmentää siten, että kaikista saatavista ilmoitettaisiin yhdenmukaisella tavalla ja että sääntely olisi kattavasti sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain ja asetuksen säännökset täytäntöönpanoilmoituksista perustuvat pitkälti manuaaliseen ilmoitusmenettelyyn. Sääntelyä olisikin syytä muuttaa siten, että se soveltuisi paremmin sähköisesti tapahtuvaan ilmoittamismenettelyyn. Muun kuin oikeushallinnon viranomaisen sähköiseen ilmoittamismenettelyyn liittyvät säädösmuutokset toteutettaisiin sakon täytäntöönpanosta annetun lain uudistamisen toisessa vaiheessa, koska toteutettavat muutokset ovat yhteydessä Oikeusrekisterikeskuksen tietojärjestelmähankkeen etenemiseen. 

2.5  Seuraamuksen täytäntöönpanokelpoisuus

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 2 §:ssä säädetään seuraamusten täytäntöönpanokelpoisuudesta. Seuraamukset ovat pääsääntöisesti täytäntöönpanokelpoisia lainvoimaisina, mutta sekä mainitussa pykälässä että erillislaeissa on tästä poikkeavaa sääntelyä. 

Pykälän 1 momentin mukaan sakon, omaisuuteen kohdistuvan menettämisseuraamuksen ja rikosuhrimaksun täytäntöönpanoon on ryhdyttävä, kun ratkaisu, jolla kyseinen seuraamus on määrätty, on tullut lainvoimaiseksi. Sääntelyä on täsmennetty lisäämällä, että täytäntöönpanoon on ryhdyttävä myös, kun ratkaisu on pantavissa täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio. Mainittu täsmennys liittyy oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 30 luvun 22 §:ään, jonka mukaan hovioikeuden ratkaisu, jonka osalta muutoksenhakuun tarvitaan valituslupa, pannaan täytäntöön niin kuin lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta on säädetty. 

Edellä mainitusta poiketen sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain (754/2010 [sakkomenettelylaki]) nojalla annetun sakkomääräyksen, rikesakkomääräyksen, rangaistusmääräyksen sekä sakkomääräyksen tai rangaistusmääräyksen yhteydessä määrätyn rikosuhrimaksun täytäntöönpanokelpoisuudesta säädetään mainitun lain 38 §:n 2 momentissa. Mainitun momentin mukaan kyseiset saatavat pannaan täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio, eli ne ovat täytäntöönpanokelpoisia heti ratkaisun antamishetkellä. Poikkeuksena tähän sääntöön momentissa on mainittu mainitun lain 3 luvun mukainen rikesakkomääräys, joka koskee ajoneuvoa pysäyttämättä annettua rikesakkoa. Nämä sakot tulevat täytäntöönpanokelpoiseksi vasta 18 §:n 2 momentissa tarkoitetun 30 päivän määräajan kuluttua edellyttäen lisäksi, että määräystä ei ole vastustettu. 

Pykälän 2 momentin mukaan sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 84 §:n 1 momentissa ja 85 §:n 1 momentissa tarkoitettu kurinpitosakko, joksi poistumiskielto tai aresti on muunnettu, on täytäntöönpanokelpoinen heti muuntamisen jälkeen. Mainittu sakko ei ole kurinpitorangaistus, johon saisi viimeksi mainitun lain 34 §:n nojalla hakea muutosta valittamalla käräjäoikeuteen, joten sakot ovat suoraan täytäntöönpanokelpoisia. 

Pykälän 3 momentin mukaan rahamäärään kohdistuvaa menettämisseuraamusta, rikokseen perustuva valtiolle tuomittu korvausta, muussa kuin rikosasiassa valtiolle tuomittu korvaus, jos syyttäjä on esiintynyt siinä virkansa puolesta sekä valtiolle tuomittua korvausta, joka perustuu sen varoista suoritettujen oikeudenkäyntiin liittyvien kustannusten korvaamiseen, koskeva lainvoimaa vailla oleva ratkaisu voidaan panna täytäntöön siten kuin ulosottolaissa (37/1895) säädetään lainvoimaa vailla olevan maksuvelvoitetta koskevan tuomion täytäntöönpanosta. Ulosottolaki on korvattu ulosottokaarella (705/2007). 

Pykälän 4 momentin mukaan rikosvahinkolain 31 §:n mukaiseen valtion takautumisoikeuteen perustuvan saamisen vahingosta vastuussa olevalta ja saman lain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettuun takaisinperintää koskevaan päätökseen perustuvan valtion saamisen täytäntöönpanokelpoisuudesta säädetään erikseen. Rikosvahinkolain 19 §:n 2 momentissa säädetään, että takautumissaamisen perintään ei voida ryhtyä ennen kuin tuomioistuimen päätös, jolla vahingosta vastuussa oleva on velvoitettu suorittamaan korvausta, on saanut lainvoiman. 

Pykälän 5 momentin mukaan eläinsuojelurikokseen liittyvän eläimen tuomitsemista valtiolle menetetyksi koskevan ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuudesta säädetään rikoslain 17 luvun 23 a §:n 4 momentissa, jonka mukaan eläimen tuomitsemista valtiolle menetetyksi koskeva tuomio voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, ellei tuomioistuin toisin määrää. Tuomioistuimen antaman eläimen tappamismääräyksen täytäntöönpanokelpoisuudesta säädetään rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentissa, jonka mukaan määräystä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei tuomioistuin toisin määrää. Lisäksi momentin mukaan sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuomioistuimen antaman verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen täytäntöönpanokelpoisuuteen sovelletaan, mitä lain 2 pykälän 1 momentissa säädetään menettämisseuraamuksen määräävän ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuudesta. 

Sakon täytäntöönpanoa koskevan lain soveltamisalaan kuuluu myös useita hallinnollisia seuraamusmaksuja sekä uhkasakkoja, joiden täytäntöönpanokelpoisuudesta ei ole säädetty kyseisessä laissa. Osassa erillislakeja on toisistaan poikkeavaa sääntelyä seuraamusten täytäntöönpanokelpoisuudesta. Esimerkiksi osa hallinnollisista seuraamusmaksuista on säädetty täytäntöönpanokelpoiseksi muutoksenhausta huolimatta. Osassa laeista täytäntöönpanokelpoisuuden edellytyksistä ei ole säädetty lainkaan. 

Saatavien täytäntöönpanokelpoisuuden edellytykseksi on määritelty lain 2 §:ssä pääsääntöisesti saatavan perustavan päätöksen lainvoimaisuus. Ratkaisua voidaan pitää perusteltuna. Säännöstä voitaisiin kuitenkin teknisesti selkeyttää säätämällä yleinen täytäntöönpanokelpoisuuden edellytys kaikille lain mukaan sovellettaville seuraamuksille, jolloin myös esimerkiksi kaikkia lain mukaan täytäntöön pantavia hallinnollisia seuraamusmaksuja koskisi yhtenäinen sääntely. Poikkeukset mainittuun edellytykseen olisi perusteltua lisäksi luetella säännöksessä tyhjentävästi. Lähtökohtana sääntelylle tulisi pitää eri seuraamuslajien yhdenmukaista kohtelua, elleivät seuraamusten erityinen luonne tai muut seikat edellytä täytäntöönpanokelpoisuuden pääsäännöstä poikkeavaa sääntelyä. 

2.6  Seuraamukselle maksettava viivästyskorko

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain nojalla täytäntöön pantaville saataville ei valtaosin voida määrätä korkoa tai maksun laiminlyönnin vuoksi viivästyskorkoa. Tämä koskee niin rikosperusteisia saatavia kuin hallinnollisia seuraamusmaksuja ja muita lain soveltamisalaan kuuluvia maksujakin. Uhkasakolle ei voida määrätä viivästyskorkoa, mutta uhkasakkolain (1113/1990) 9 §:n nojalla uhkasakko voidaan määrätä niin sanotusti juoksevana, jolloin uhkasakolle kertyy lisäerä jokaiselta ajanjaksolta, jolloin päävelvoitetta ei ole noudatettu.  

Korvaussaatavien viivästyskorko määräytyy erikseen vahingonkorvauslainsäädännön perusteella.  

Näistä pääsäännöistä on kuitenkin eräitä poikkeuksia.  

Ensinnäkin ylikuormamaksusta annetussa laissa tarkoitetulle ylikuormamaksulle, merenkulun ympäristönsuojelulain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetulle öljypäästömaksulle, tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain 9 §:ssä tarkoitetulle laiminlyöntimaksulle, työntekijöiden lähettämisestä annetun lain 35 §:ssä tarkoitetulle laiminlyöntimaksulle, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetussa laissa tarkoitetulle seuraamusmaksulle ja rikemaksulle sekä jätelain 131 §:ssä tarkoitetulle laiminlyöntimaksulle peritään kyseisten lakien nojalla viivästyskorkoa.  

Toiseksi Finanssivalvonnasta annetun lain 74 §:ssä on maininta siitä, että säännöksen nojalla määrätty uhkasakko peritään korkoineen. 

Rikosoikeudellisiin rangaistuksiin ei liity viivästysseuraamuksia. Rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia selvittänyt työryhmä totesi mietinnössään, että näitä seuraamuksia koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa on otettava kantaa myös siihen, voidaanko erääntyneelle seuraamusmaksulle periä viivästyskorkoa tai voidaanko siihen liittää muu viivästysseuraamus. Koska rangaistusluontoiset hallinnolliset seuraamukset rinnastuvat ankaruudeltaan sakkorangaistukseen, on yleensä johdonmukaista, ettei niille peritä viivästyskorkoa tai muuta viivästysseuraamusta. Työryhmä katsoi, että viivästysseuraamus tulisi periä vain, jos sille on sääntelyn erityispiirteiden vuoksi syytä.  

Nykyisin vaikuttaa verrattain sattumanvaraiselta, milloin sakon täytäntöönpanosta annetun lain soveltamisalaan kuuluvalle rangaistusluonteiselle hallinnolliselle seuraamukselle on säädetty viivästyskorko ja milloin ei. Asia olisi perusteltua säännellä yhdenmukaisesti. 

2.7  Seuraamuksen raukeaminen ja vanhentuminen

Rikoslaissa säädetään rangaistusten täytäntöönpanon raukeamisesta. Rikoslain 8 luvun 13 §:n mukaan sakko ja yhteisösakko raukeavat viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. Sakko ei raukea, jos ennen raukeamista on määrätty muuntorangaistus. Muuntorangaistus kuitenkin raukeaa luvun 10 §:n 3 momentin nojalla kolmen vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.  

Sakosta poiketen rikesakko raukeaa rikoslain 8 luvun 13 §:n 3 momentin mukaan viiden vuoden kuluttua rikesakkomääräyksen antamispäivästä. 

Sakon raukeamista koskevia säännöksiä sovelletaan rikoslain 8 luvun 13 §:n 1 momentin nojalla myös uhkasakkoon ja rikosuhrimaksusta annetun lain (669/2015) 6 §:n 3 momentin nojalla rikosuhrimaksuun. 

Rikoslain 8 luvun 14 §:ssä säädetään menettämisseuraamuksen raukeamisesta. Pykälän mukaan menettämisseuraamus raukeaa kymmenen vuoden kuluttua lainvoimaisen tuomion antamispäivästä. Jos menettämisseuraamus koskee 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettua rikoksentekovälinettä tai 5 §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta, menettämisseuraamuksen täytäntöönpano ei kuitenkaan raukea.  

Rikoslain 8 luvun 15 §:ssä säädetään ennen raukeamista tehdyn ulosmittauksen vaikutuksesta. Pykälän mukaan täytäntöönpano voidaan saattaa loppuun ulosmitatusta omaisuudesta, jos ulosmittaus on tehty ennen raukeamista. Luvun 16 §:ssä säädetään kuoleman vaikutuksesta raukeamiseen. Sakon täytäntöönpano raukeaa tuomitun kuollessa, mutta tässäkin tilanteessa täytäntöönpano voidaan saattaa loppuun ulosmitatusta omaisuudesta, jos ulosmittaus on tehty ennen tuomitun kuolemaa. Pykälän 2 ja 3 momentissa on säännökset menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta tuomitun kuoleman jälkeen. Luvun 17 §:ssä säädetään luvussa tarkoitettujen vanhentumisaikojen laskemisesta. Säännöksen nojalla vanhentumisaika päättyy sen alkamispäivää järjestysnumeroltaan vastaavaa päivää edeltävän vuorokauden päättyessä. 

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain nojalla täytäntöön pantavien korvausten vanhentumisesta säädetään velan vanhentumisesta annetussa laissa. Tältä osin noudatetaan siten kyseisessä laissa säädettyä menettelyä. 

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettujen Euroopan unionin säädösten nojalla siirrettyjen saatavien täytäntöönpanon raukeamisessa sovelletaan kyseisissä säädöksissä säädettyä. 

Muiden sakon täytäntöönpanosta annetun lain nojalla täytäntöön pantavien seuraamusten raukeamista tai vanhentumista koskeva sääntely on hajanaisempaa. Rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten raukeamisesta on säädetty erikseen tällaisia seuraamuksia koskevissa laeissa. Useimmiten vanhentumisaika on sama kuin sakolla eli seuraamus vanhentuu viiden vuoden kuluttua lainvoimaisen ratkaisun antamispäivästä. Verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisessa menettelyssä täytäntöön pantavien rangaistusluonteisten seuraamusten vanhentumisesta puolestaan säädetään kyseisessä laissa. Lain 20 §:n mukaan tällainen seuraamus vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on määrätty tai maksuunpantu. Joidenkin rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten vanhentumisesta ei ole säädetty lainkaan. Tällainen on esimerkiksi tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain 9 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu. 

Kuoleman vaikutuksesta vanhentumiseen on säädetty yksittäisiä rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia koskevissa laeissa. Yleisesti rikoslain 8 luvun 15–17 §:ää vastaavat säännökset kuitenkin puuttuvat. 

Rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläimen tappamismääräyksen, sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentissa tarkoitetun verkkoviestin hävittämismääräyksen ja oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:ssä tarkoitetun järjestyssakon vanhentumisesta tai raukeamisesta ei ole säädetty lainkaan. 

Rikoslaissa on kattavasti säädetty rangaistusten raukeamisesta ja velan vanhentumisesta annetussa laissa on säädetty korvausten vanhentumisesta, mutta muiden sakon täytäntöönpanosta annetun lain nojalla täytäntöön pantavien seuraamusten vanhentumista ja raukeamista koskeva sääntely on hajanaista ja puutteellista. 

Sääntelyä olisikin tarpeen selkeyttää ja yhtenäistää. Erityisesti rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten raukeamista koskevat säännökset olisi perusteltua siirtää sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Kaikkien seuraamusten osalta olisi myös tarpeen varmistaa, että raukeamisesta tai vanhentumisesta on asianmukaisesti säädetty ja että sääntely kattaa myös rikoslain 8 luvun 15–17 §:ää vastaavat seikat. 

2.8  Rahamääräisen saatavan perintä

2.9  Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanorekisterit

2.10  Rikosvahinkolain muutostarpeet

2.11  Oikeusrekisterikeskuksen velvollisuus maksaa tuomioistuinmaksuja

Vuoteen 2016 asti Oikeusrekisterikeskus oli oikeushallinnon viranomaisena vapautettu tuomioistuinmaksuista tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Vuoden 2016 alusta on tullut voimaan tuomioistuinmaksulaki (1455/2015), jonka perusteella oikeusministeriön hallinnonalan kaikki viranomaiset eivät ole enää tämän lain perusteella määrättyjen maksujen suorittamisesta vapaita.  

Tuomioistuinmaksulain 8 §:ssä on lueteltu ne viranomaiset, jotka ovat vapautettu oikeudenkäyntimaksujen ja muiden tässä laissa tarkoitettujen maksujen suorittamisesta. Oikeusrekisterikeskusta ei ole otettu edellä mainitun säännöksen luetteloon. Esimerkiksi Rikosseuraamuslaitos on vapautettu maksuista sille kuuluvissa täytäntöönpanoasioissa. Lainmuutosta koskevassa esityksessä ei yksityiskohtaisemmin käsitelty perusteita Oikeusrekisterikeskuksen rajaamiseen maksuvapautuksen ulkopuolelle. 

Osa Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotehtävistä ja muista tehtävistä edellyttää asian panemista vireille tuomioistuimessa. Tällaisia tilanteita liittyy esimerkiksi rikosvahinkolain mukaisten vahingonkorvausten täytäntöönpanoon. Olisikin perusteltua arvioida, voitaisiinko Oikeusrekisterikeskus vapauttaa tuomioistuinmaksujen maksamisesta. 

2.12  Verkkoviestin hävittämismääräyksen täytäntöönpano

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 45 b § sisältää säännöksen verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen täytäntöönpanosta. Pykälän mukaan sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentissa tarkoitetun verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen panee täytäntöön ulosottomies ulosottokaaressa säädetyssä järjestyksessä. Käytännössä täytäntöönpanossa on noudatettu ulosottokaaren tekemisvelvollisuutta koskevia säännöksiä. 

Verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen täytäntöönpanon osalta epäselvyyttä on ollut aiemmin siinä, voiko ulosottoviranomainen antaa määräyksen täytäntöönpantavaksi takaisin Oikeusrekisterikeskukselle ulosottokaaren 7 luvun 12 §:n mukaisesti. Asiassa on annettu Vaasan hovioikeuden ratkaisu 5.7.2017 (254), jonka mukaan ulosottoviranomainen ei voi siirtää verkkoviestin hävittämismääräyksen täytäntöönpanoa sitä hakeneelle Oikeusrekisterikeskukselle. Yleisemminkin verkkoviestin hävittämiseen sovelletaan ulosottokaaren tekemisvelvollisuutta koskevia säännöksiä, jotka eivät täysin sovellu verkkoviestin hävittämiseen. Verkkoviestin hävittämismääräyksen täytäntöönpanoa koskevaa sääntelyä olisikin perusteltua selkeyttää.  

2.13  Rangaistusvaatimuksesta luopuminen

Sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa säädetään niin sanotusta summaarisesta sakotusmenettelystä. Lain 4 §:n mukaan menettelyn käyttö edellyttää epäillyn suostumusta. Lähtökohtaisesti suostumus on annettava ennen sakkovaatimuksen, rikesakkomääräyksen tai sakkomääräyksen antamista.  

Tästä poiketen epäillylle voidaan lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla antaa rangaistusvaatimus, jos hän ei anna suostumustaan summaariseen menettelyyn. Lain 4 §:n 4 momentin mukaan tällaisen rangaistusvaatimuksen maksaminen kokonaan tai osittain 30 päivän kuluessa sen tiedoksiantamisesta katsotaan epäillyn suostumukseksi. Jos sakko tai rikesakko on maksettu kokonaan tai osaksi määräajan kuluessa, seuraamus vahvistetaan sakkomääräyksellä, rikesakkomääräyksellä tai rangaistusmääräyksellä. Jos rangaistusvaatimusta ei makseta, asia siirtyy tavanomaiseen esitutkintaan. 

Lain 12 §:n mukaan toimivaltaisen virkamiehen on viivytyksettä 4 §:n 4 momentissa tarkoitetun määräajan päätyttyä tarkastettava, onko rikkomuksesta epäilty maksanut sakon tai rikesakon kokonaan tai osaksi. Sääntely tarkoittaa käytännössä sitä, että rangaistusvaatimusta käytettäessä sakotettavalle varataan 30 päivää harkinta-aikaa antaa suostumuksensa summaariseen menettelyyn. Suostumuksen antamiseksi riittää sakon maksaminen osittain tai kokonaan. Oikeusrekisterikeskuksen ja poliisin tietojärjestelmiin on toteutettu ns. maksuntarkkailutoiminto, jolla maksamista seurataan. 

Oheisessa taulukossa on kuvattu rangaistusvaatimuksen käyttömääriä vuosina 2019–2023. 

Taulukko 1. Rangaistusvaatimuksen käyttö vuosina 2019–2023 

Rangaistusvaatimusten käyttömäärät ovat vähentyneet vuosina 2020 ja 2021, jonka jälkeen ne ovat pysyneet noin 1500 vuosittaisen rangaistuvaatimuksen tasolla. Keskeisenä syynä tähän on liikennevirhemaksujen käyttöönotto, joka on vähentänyt erityisesti rikesakkoihin liittyvien rangaistusvaatimusten määrää merkittävästi. Rangaistusvaatimuksista noin 25 % voidaan käsitellä summaarisessa menettelyssä sakon maksamisen perusteella. Loput noin 75 % käsitellään tavanomaisessa rikosprosessissa. Suhteessa sakkojen kokonaismäärään rangaistusvaatimusten ja erityisesti summaariseen menettelyyn johtavien rangaistusvaatimusten määrä on vähäinen. 

Liikennevirhemaksun käyttöönoton jälkeen rangaistusvaatimuksen käyttö on vähentynyt. Käytännössä rangaistusvaatimuksista vain noin 25 % käsitellään summaarisessa sakkomenettelyssä. 

Maksujen seuranta kuitenkin työllistää niin Oikeusrekisterikeskusta kuin poliisiakin. 

Olisikin perusteltua arvioida, voidaanko rangaistusvaatimuksesta luopua.  

2.14  Muut muutostarpeet

4.1  Sakon täytäntöönpanosta annetun lain muutokset

4.2  Rikosvahinkolain muutokset

4.3  Oikeusrekisterikeskuksen velvollisuus maksaa tuomioistuinmaksuja

Esityksessä ehdotetaan, että Oikeusrekisterikeskus vapautettaisiin tuomioistuinmaksujen maksamisesta.  

Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotehtävät edellyttävät tietyissä asiaryhmissä asian panemista vireille tuomioistuimessa. Oikeusrekisterikeskuksella ei ole näissä asioissa harkintavaltaa sen suhteen, paneeko se asian vireille tuomioistuimessa. Tuomioistuinmaksujen periminen tällaisissa lakisääteisissä täytäntöönpanotehtävissä ei ole perusteltua. 

Oikeusrekisterikeskuksella on mahdollisuus vaatia vastapuolen velvoittamista tuomioistuinmaksun suorittamiseen, mutta varsin usein maksuvelvollisella ei ole varaa maksaa edes tuomittua velvoitetta. Tuomioistuinmaksut jäävät usein valtion vahingoksi. Joissain tapauksissa tuomioistuinmaksu voi muodostua suuremmaksi kuin itse saatava, jota Oikeusrekisterikeskus perii maksuvelvolliselta. Sen enempää Oikeusrekisterikeskuksen kuin maksuvelvollistenkaan kannalta tuomioistuinmaksun periminen ei ole näistäkään syistä perusteltua. 

Lisäksi on huomattava, että vastaavanlaisia täytäntöönpanotehtäviä suorittava Rikosseuraamuslaitos on jo nykyisin vapautettu tuomioistuinmaksuista. 

4.4  Verkkoviestin hävittämismääräyksen täytäntöönpano

Esityksessä ehdotetaan, että verkkoviestin hävittämismääräyksen täytäntöönpanosta huolehtisi edelleen ulosottomies ja täytäntöönpanossa noudatettaisiin ulosottokaaren säännöksiä. Koska ulosottokaaren 7 luvun tekemisvelvoitetta koskevat säännökset eivät täysin sovellu verkkoviestin hävittämiseen, ulosottokaareen lisättäisiin uusi säännös verkkoviestin hävittämismenettelystä.  

4.5  Rangaistusvaatimuksesta luopuminen

Esityksessä ehdotetaan, että rangaistusvaatimuksen käytöstä luovuttaisiin. 

Kuten edellä jaksossa 2.13 on todettu, rangaistusvaatimuksen käyttömäärä on vähentynyt ja suostumuksensa summaariseen sakkomenettelyyn maksamalla antaa vuosittain vain noin 400 sakotettua. Loput rangaistusvaatimusasiat siirtyvät 30 päivän maksuajan jälkeen tavanomaiseen rikosprosessiin. Maksuajan kulumisen odottaminen aiheuttaa siten viivettä asian esitutkintaan. 

Vähäisestä käyttömäärästä huolimatta rangaistusvaatimuksen käyttö edellyttää Oikeusrekisterikeskukselta ja poliisilta maksamisen seurantaa. 

Rangaistusvaatimusta koskevaa menettelyä voidaan myös pitää jossain määrin vaikeaselkoisena. Käytännössä on ollut tilanteita, joissa sakotetulle on ollut epäselvää, mihin hän on antanut suostumuksensa maksamalla sakon. Myös syyttäjien näkökulmasta rangaistusvaatimus on aiheuttanut epäselviä tilanteita. Joissain tilanteissa maksettuja rangaistusvaatimuksia on jouduttu siirtämään tavanomaiseen rikosprosessiin siksi, että on epäselvää, millä perusteella sakotettu on kiistänyt teon. Asiaa ei ole välttämättä kirjattu, koska rangaistusvaatimukseen suostuminen on saatettu mieltää teon tunnustamiseksi. 

Yllä mainituista seikoista huolimatta rangaistusvaatimuksen käytöllä vältetään rikkomuksen käsittely rikosprosessissa noin 400 asiassa vuosittain. Tästä aiheutuu vähäisiä kustannussäästöjä syyttäjille ja tuomioistuimille. 

Esitystä valmisteltaessa on arvioitu, että rikosprosessin selkeys ja rangaistusvaatimuksen käytön vähentyminen puoltavat siitä luopumista. Rikosprosessiin ohjautuvien asioiden määrän kasvu on siinä määrin vähäinen, ettei rangaistusvaatimusta ole vähäisten kustannussäästöjen vuoksi perusteltua säilyttää.  

4.6  Muut muutosehdotukset

Edellä jaksossa 2.14 mainituista syistä rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momenttiin ja 7 luvun 3 a ja 3 b §:ään tehtäisiin tieliikennelain ja vesiliikennelain uudistuksista aiheutuneet lakitekniset muutokset. 

Vastaavasti yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 18 ja 40 §:ää täsmennettäisiin siten, että sakon muuntorangaistuksen määräämiseen tai täytäntöönpanoon ei saisi ryhtyä, jos velkajärjestely on alkanut eikä maksuohjelman aikana. 

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun 26 § kumottaisiin, koska uhkasakkojen muuntamisesta säädetään kattavasti rikoslain 2 a luvun 4 §:ssä. 

Eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023) 90 §:n virka-apusäännöstä täydennettäisiin siten, että kunnaneläinlääkärillä olisi velvollisuus antaa virka-apua kaikille esitutkintaviranomaisille eläimiin kohdistuvissa takavarikko- ja menettämisseuraamusasioissa. Virka-apu laajennettaisiin koskemaan myös eläimen tappamismääräyksen täytäntöönpanoa. Muutoksilla huolehdittaisiin siitä, että eläimiin kohdistuvissa seuraamusten täytäntöönpanotehtävissä olisi aina mahdollisuus hyödyntää kunnaneläinlääkärin eläinlääketieteellistä ammattitaitoa.  

5.1  Taloudelliset vaikutukset

5.2  Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen

Ehdotetut lainmuutokset selkeyttävät seuraamusten täytäntöönpanomenettelyä. Muutokset parantavat siten maksuvelvollisten asemaa.  

Rangaistusvaatimuksen poistamisen voidaan katsoa parantavan kansalaisten oikeusturvaa, koska rangaistusvaatimuksen käyttö on aiheuttanut epäselvyyttä niin viranomaisille kuin maksuvelvollisillekin. 

5.3  Vaikutukset viranomaisiin

5.4  Tiedonhallintavaikutukset

Tietojärjestelmähankkeella ja ehdotetuilla lainmuutoksilla olisi myös tiedonhallintavaikutuksia.  

Esityksellä olisi vaikutuksia Oikeusrekisterikeskuksen asiankäsittelyprosesseihin. Täytäntöönpanoasioiden käsittely Oikeusrekisterikeskuksessa on tällä hetkellä osittain manuaalista, mutta uuden tietojärjestelmän myötä asiankäsittelyprosessit ja tietoaineistojen säilytys tullaan sähköistämään. Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotehtävien osalta on jo toteutettu uudistus tiedonhallintasuunnitelmaan, joka tukee sähköistä asiankäsittelyprosessia ja on näin ollen valmis tukemaan uuden täytäntöönpanojärjestelmän tiedonhallintaa asiankäsittelyprosesseissa. Tiedonohjaus asiakirjallisissa prosesseissa tulee toteutumaan tiedonohjausjärjestelmän kautta. Asiarekisteri tullaan muodostamaan tiedonhallintalain (906/2019) mukaisesti. 

Asian- ja tiedonhallinnan kytkeminen prosessien taustalle mahdollistaa myös automaattisen ratkaisumenettelyn käyttämisen, jota olisi mahdollista hyödyntää maksukehotuksen määräajan siirtämistä ja maksuajan myöntämistä koskevissa Oikeusrekisterikeskuksen päätöksissä. 

Täytäntöönpanoprosessien sähköistämisellä olisi merkittäviä myönteisiä vaikutuksia muun muassa viranomaistoiminnan tehokkuuteen, tietoturvalliseen tiedonsiirtoon sekä rekisteritietojen ajantasaisuuteen. Täytäntöönpanoprosessien automatisointi lyhentäisi niiden käsittelyaikoja. 

Esityksessä ehdotetaan, että sakon täytäntöönpanosta annetun lain säännöksiin rekistereistä tehtäisiin muutoksia. Laissa säädettäisiin erikseen sakkorekisteristä ja hallinnollisten seuraamusten rekisteristä sekä niiden tietosisällöstä. Nämä kaksi rekisteriä muodostaisivat Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanoasioiden tietovarannon. Esitys selkeyttäisi tietopyyntöjen tekemistä, kun tietoaineistoja pyydetään joko sakkorekisteristä tai hallinnollisten seuraamusten rekisteristä. 

Tietojärjestelmäuudistuksen toteutuminen mahdollistaa myös tietoaineistojen muodostamisen sähköiseksi nykyisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. 

Täytäntöönpanoprosessien tehostaminen ja sähköistäminen vaatii Oikeusrekisterikeskuksen uudelta täytäntöönpanojärjestelmältä hyvää rajapintakyvykkyyttä sekä uusia tietojärjestelmäintegraatioita muiden viranomaisten tietojärjestelmiin. Uudet integraatiot tukevat tiedonhallintalain mukaista sähköistä käsittelyä sekä sujuvoittavat täytäntöönpanoprosesseja. 

Uuden täytäntöönpanojärjestelmän myötä Oikeusrekisterikeskuksen on mahdollista tehostaa saataviensa maksamisen valvontaa automatisaatiolla velkajärjestely-, yrityssaneeraus sekä konkurssimenettelyissä. Lisäksi uusi tietojärjestelmä mahdollistaa koko täytäntöönpanotoiminnan asiakirjojen käsittelyn sekä elinkaarenhallinnan. Tietojärjestelmähanke edellyttää datamigraatiota, jossa tietoja siirretään vanhasta täytäntöönpanojärjestelmästä uuteen. Huolellisella suunnittelulla mahdollistetaan, että siirrettävät tiedot säilyvät eheinä. 

5.5  Tietosuojavaikutukset

Oikeusrekisterikeskuksen uuden tietojärjestelmän toteutus perustuu henkilötietojen käsittelyä koskevaan yleiseen lainsäädäntöön eli tietosuoja-asetukseen, tietosuojalakiin ja rikosasioiden tietosuojalakiin. Ehdotetussa laissa olisi yleissäännöksiä täydentävät, nimenomaan Oikeusrekisterikeskuksen toimintaa koskevat säännökset, joiden periaatteet ovat yleisen tietosuojalainsäädännön mukaiset.  

Tietosuojan toteutumista varmistavia ehdotetun lain säännöksiä olisivat esimerkiksi Oikeusrekisterikeskuksen pitämien henkilörekisterien käyttötarkoituksen ja sisällön yksityiskohtainen määrittely laissa, terveystietojen käsittelyä koskevat säännökset ja tietojen poistoajat. 

Henkilötietojen käsittelyn käyttötarkoituksenmukaisuus varmistetaan tietojärjestelmäuudistuksessa teknisin ja organisatorisin keinoin käyttöoikeuksia rajaamalla, lokituksella, käyttäjien koulutuksella ja sisäisellä valvonnalla. 

Täytäntöönpanotietojärjestelmässä on mahdollista hyödyntää automaattista ratkaisumenettelyä. Mikäli järjestelmässä käytettäisiin automaattista ratkaisumenettelyä, menettelylle luodaan tarkkaan määritellyt käsittelysäännöt ja valvontatoiminnot tiedonhallintalain ja hallintolain edellyttämällä tavalla. Lisäksi huolehditaan, että rekisteröityjä informoidaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. 

Ehdotetuissa säännöksissä on otettu huomioon tietosuojan vaatimat seikat. Voimassa olevaan lainsäädäntöön verrattuna ehdotetut säännökset parantaisivat tietosuojaa Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotehtävissä.  

5.6  Vaikutukset rikollisuuteen

Esityksellä ei olisi mainittavia vaikutuksia rikollisuuteen. Muutokset voivat kuitenkin jossain määrin edistää seuraamusten maksamista ja perinnän tehokkuutta. 

6.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

6.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

8.1  Laki sakon täytäntöönpanosta

1 luku Yleiset säännökset 

Luvussa säädettäisiin lain soveltamisalaan kuuluvien seuraamusten täytäntöönpanon yleisistä perusteista.  

1 §. Lain soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin kuten nykyisinkin niistä seuraamuksista, joiden täytäntöönpanossa sakon täytäntöönpanosta annettua lakia sovelletaan. Seuraamukset ryhmiteltäisiin pykälässä viiteen momenttiin niiden sisällön perusteella.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, mitkä rikosoikeudelliset rangaistukset pantaisiin täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun lain nojalla. Tällaisia rangaistuksia olisivat rikesakko, sakko, yhteisösakko ja kurinpitosakko kuten nykyisinkin. Momentti kattaisi rikoslain 6 luvun 1 §:ssä mainitut rahamääräiset rangaistuslajit. Nykyisestä 1 §:n 1 momentin 2 kohdasta poiketen luettelossa ei erikseen mainittaisi sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 84 ja 85 §:n nojalla kurinpitosakkoa, joksi poistumiskielto tai aresti on muunnettu. Tämä olisi tarpeetonta, koska tällöinkin kyseessä on kurinpitosakko, josta säädetään momentin 4 kohdassa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, mitkä rangaistusluonteiset hallinnolliset seuraamukset pantaisiin täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun lain nojalla. Momentti kattaisi erilaiset hallinnolliset seuraamus-, laiminlyönti- ja rikkomusmaksut, jotka olisi perusteltua panna täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun lain nojalla. Luettelo vastaisi pääosin nykyistä pykälän 1 momentin 11–19 kohtaa ja 2 momenttia, mutta sitä täydennettäisiin edellä yleisperusteluissa mainituilla seuraamusmaksuilla. 

Uusina rangaistusluonteisina hallinnollisina seuraamuksina luetteloon lisättäisiin ylikuormamaksusta annetussa laissa tarkoitettu ylikuormamaksu, kilpailulain 12, 37 a ja 47 a §:ssä tarkoitetut seuraamusmaksut, jätelain 131 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 16 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu ja 20 a §:ssä tarkoitettu rikemaksu, sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 333 §:ssä tarkoitettu teleyrityksen seuraamusmaksu ja 334 §:ssä tarkoitettu televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan seuraamusmaksu, päästökauppalain 92 §:ssä tarkoitettu päästöoikeuden ylitysmaksu, tilintarkastuslain 10 luvun 5 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain 100 §:ssä seuraamusmaksu, julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 158 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 12 §:ssä tarkoitettu rikemaksu, biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetun lain 13 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu ja 14 §:ssä tarkoitettu virhemaksu, uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain 11, 11 a ja 11 e §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu ja 12 §:ssä tarkoitettu virhemaksu, hiilen energiakäytön kieltämisestä annetun lain 13 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain 3 a §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu ja ilmailulain 151 a ja b §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muista rahamääräisistä seuraamuksista, maksuista ja korvauksista, jotka sakon täytäntöönpanosta annetun lain nojalla pantaisiin täytäntöön. Momentti kattaisi nykyistä vastaavasti rahamäärään kohdistuva menettämisseuraamuksen, uhkasakon, rikosuhrimaksun, oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:ssä tarkoitetun järjestyssakon, rikokseen perustuvan valtiolle tuomitun korvauksen, muussa kuin rikosasiassa valtiolle tuomitun korvauksen, jos syyttäjä on esiintynyt siinä virkansa puolesta, valtiolle tuomitun korvauksen, joka perustuu sen varoista suoritettujen oikeudenkäyntiin liittyvien kustannusten korvaamiseen, rikosvahinkolain 31 §:n mukaiseen valtion takautumisoikeuteen perustuvan saamisen vahingosta vastuussa olevalta ja saman lain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettuun takaisinperintää koskevaan päätökseen perustuvan valtion saamisen korvauksen saajalta. Momenttiin lisättäisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 54 §:ssä tarkoitettu järjestyssakko. 

Momentissa säädettäisiin myös täytäntöönpanosta, joka koskisi muissa valtioissa määrättyjä seuraamuksia. Kuten nykyisinkin tällaisia olisivat vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin tehdyn puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetussa laissa tarkoitettu taloudellisen seuraamuksen, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin tehdyn puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetussa laissa tarkoitetun menetetyksi tuomitsemista koskeva päätöksen sekä jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1805 ja jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa koskevan asetuksen soveltamisesta annetussa laissa tarkoitetun menetetyksi tuomitsemista koskeva päätöksen sekä työntekijöiden lähettämisestä annetun lain 24 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu taloudellista hallinnollista seuraamusta tai sakkoa koskevan päätöksen täytäntöönpano. Momenttiin lisättäisiin myös kilpailulain 44 a §:n nojalla muusta EU-maasta täytäntöön pantavaksi siirretty seuraamusmaksu-, sakko- tai uhkasakkopäätös ja Suomen ja muiden pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa annetun lain 1 §:ssä tarkoitetut seuraamukset sekä kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain (21/1987) 1 §:ssä tarkoitettu menettämisseuraamus. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin muista omaisuuteen kohdistuvista seuraamuksista ja muista määräyksistä, jotka pantaisiin täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun lain nojalla. Tällaisia seuraamuksia olisivat kuten nykyisinkin omaisuuteen kohdistuva menettämisseuraamus, rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentissa tarkoitettu eläimen tappamismääräys ja sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentissa tarkoitettu verkkoviestin hävittämismääräys. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, että sakon muuntorangaistus määrätään tässä laissa säädetyssä järjestyksessä. Muuntorangaistuksen määräämismenettelystä säädetään lain 3 luvussa. Sakon muuntamisen edellytyksistä puolestaan säädetään rikoslaissa ja muuntorangaistuksen täytäntöönpanosta vankilassa säädetään vankeuslaissa. 

2 §. Määritelmät. Lain 2 §:ksi lisättäisiin säännökset laissa käytettävistä määritelmistä. Säännös olisi tarpeen, koska lain 1 §:n nojalla täytäntöön pantavia rangaistuksia, maksuja, korvauksia ja erilaisia muita seuraamuksia on lukuisia. Lain nykyisen 2 §:n säännökset siirrettäisiin 4 §:ään.  

Pykälän 1 kohdan nojalla laissa käytettäisiin käsitettä seuraamus silloin, kun viitattaisiin kaikkiin 1 §:ssä tarkoitettuihin rangaistuksiin ja muihin maksuihin, korvauksiin ja seuraamuksiin. 

Pykälän 2 kohdan nojalla laissa käytettäisiin käsitettä saatava silloin, kun viitattaisiin 1 §:n 1–3 momenteissa tarkoitettuihin rangaistusten, hallinnollisten seuraamusten ja muiden maksujen ja korvausten perittävään rahamäärään. Saatavalla viitattaisiin siten rahamääräisiin seuraamuksiin, joiden täytäntöönpanosta säädetään lain 2 luvussa. Saatava voisi viitata saatavan koko rahamäärään tai sen maksamatta olevaan osaan. 

3 §. Täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin. Momentissa säädettäisiin Oikeusrekisterikeskuksen yleisestä velvollisuudesta huolehtia lain soveltamisalaan kuuluvien saatavien perinnästä sekä puhevallan käyttämisestä. Säännös vastaisi sisällöllisesti nykyistä sääntelyä, mutta siihen tehtäisiin kielellinen muutos.  

4 §. Täytäntöönpanoilmoitukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tuomioistuinten ja viranomaisten velvollisuudesta ilmoittaa 1 §:ssä tarkoitetuista ratkaisuistaan Oikeusrekisterikeskukselle. Ilmoitusvelvollisuus koskisi paitsi asian ensi vaiheessa ratkaissutta tuomioistuinta tai viranomaista myös muutoksenhakuasteita. Momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että oikeusministeriön tulisi ilmoittaa Oikeusrekisterikeskukselle, jos tasavallan presidentti armahtaisi sakkorangaistukseen tuomitun. Valtiokonttorin olisi ilmoitettava Oikeusrekisterikeskukselle rikosvahinkolain nojalla maksamastaan korvauksesta. Tästä säädettäisiin rikosvahinkolaissa.  

Säännöksen nojalla Oikeusrekisterikeskukselle olisi ilmoitettava kaikista ratkaisuista, joilla seuraamus on määrätty tai sitä on muutettu taikka se on kumottu tai poistettu. Myös muutoksenhakuvaiheen ratkaisusta, jolla alkuperäistä ratkaisua ei muuteta tulisi ilmoittaa Oikeusrekisterikeskukselle. Tämä olisi merkityksellistä esimerkiksi täytäntöönpanokelpoisuuden ja raukeamisen arvioimisessa.  

Lisäksi lain tasolle siirrettäisiin nykyisin valtioneuvoston asetuksen 27 §:n säännös siitä, että täytäntöönpanon kieltämistä tai keskeyttämistä koskevasta päätöksestä tulisi myös ilmoittaa Oikeusrekisterikeskukselle. Näin varmistettaisiin se, että täytäntöönpanotoimia ei jatkettaisi tällaisen päätöksen jälkeen. 

Ilmoitus tulisi tehdä ilman aiheetonta viivästystä. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että Oikeusrekisterikeskukselle lähetettäisiin ilmoitus silloin, kun viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi tai, jos siihen on haettu muutosta. Tästä poiketen sellaisissa asiaryhmissä, joissa täytäntöönpano voidaan aloittaa välittömästi, ilmoitus tehtäisiin jo ennen lainvoimaisuuden tai mahdollisen muutoksenhaun selviämistä. Tällainen asiaryhmä olisivat esimerkiksi eläimen tappamismääräykset. Koska muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisut olisivat täytäntöönpanokelpoisia jo ennen tuomion lainvoimaisuutta, ilmoitukset näistä ratkaisuista tehtäisiin jo ennen muutoksenhakuajan kulumista. 

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tiedoista, jotka Oikeusrekisterikeskukselle olisi ilmoitettava. Keskeisiä olisivat tiedot maksuvelvollisesta ja tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisun sisällöstä sekä lainvoimaisuudesta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, miten oikeushallinnon viranomaiset tekisivät ilmoituksen. Ilmoitus tehtäisiin kuten nykyisin tallentamalla ratkaisua koskevat tiedot oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään. Momenttiin tehtäisiin kielellisiä täsmennyksiä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että muiden viranomaisten tulisi ilmoittaa ratkaisuistaan Oikeusrekisterikeskukselle toimittamalla täytäntöönpanoa varten tarvittavat tiedot. Ilmoitusmenettelystä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksenantovaltuus siirrettäisiin lain 54 §:ään.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuista asioista ilmoittamisesta. Kyse olisi valtiolle tuomituista rikokseen perustuvista vahingonkorvauksista ja oikeudenkäyntikuluista, joiden perinnästä vastaa Oikeusrekisterikeskuksen sijasta asian itseperintään ottanut viranomainen kuten Kansaneläkelaitos, Tulli tai Verohallinto. Näissä asioissa tuomioistuin ei tekisi täytäntöönpanoilmoitusta Oikeusrekisterikeskukselle, vaan kyseiset viranomaiset vastaisivat täytäntöönpanosta saatuaan tiedon tuomioistuimen ratkaisusta. 

4 a §. Täytäntöönpanokelpoisuus. Pykälässä säädettäisiin seuraamusten täytäntöönpanokelpoisuudesta. Täytäntöönpanokelpoisuus olisi pääsääntöisesti mahdollista seuraamusta koskevan ratkaisun tultua lainvoimaiseksi. Pääsääntö koskisi lähtökohtaisesti kaikkia seuraamuksia, joiden täytäntöönpanoon sovelletaan sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. Muista laeista poistettaisiin erillisääntely koskien seuraamusten täytäntöönpanokelpoisuutta.  

Säännöksen 1 momentti sisältäisi pääsäännön, jonka mukaan seuraamukset ovat täytäntöönpanokelpoisia, kun ratkaisu, jolla seuraamuksesta on säädetty, on tullut lainvoimaiseksi tai kun ratkaisu on pantavissa täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio. Viimeiseksi mainittu täsmennys liittyy oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 30 luvun 22 §:ään, sekä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 122 §:ään. Mainitun oikeudenkäymiskaaren säännöksen mukaan hovioikeuden ratkaisu, jonka osalta muutoksenhakuun tarvitaan valituslupa, pannaan täytäntöön niin kuin lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta on säädetty. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 122 §:n mukaan valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei estä päätöksen täytäntöönpanoa asiassa, jossa tarvitaan valituslupa. Asian käsittely korkeimmassa oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei siten estäisi seuraamuksen täytäntöönpanoa. 

Säännöksen 2 momentti sisältäisi poikkeuksia edellä mainittuun lainvoimaisuutta koskevaan pääsääntöön. Momentin 1 kohdan mukaan rahamäärään kohdistuva menettämisseuraamus ja uhkasakkolain nojalla tuomittu uhkasakko voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana. Uhkasakkolain nojalla tuomitut uhkasakot eivät ole muuntokelpoisia, ja niitä voidaan pitää luonteeltaan rikosoikeudellisista rangaistuksista ja hallinnollisista seuraamuksista poikkeavina siten, että uhkasakon tarkoitus ei ole toimia rangaistusluonteisena seuraamuksena tehdystä teosta, vaan edistää velvollisuuden, kuten määräyksen tai lain säännöksen välitöntä noudattamista. Uhkasakkoihin voidaan siten nähdä liittyvän erityistä kiireellisyyttä, jonka vuoksi niiden täytäntöönpanoa ennen lainvoimaa voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. 

Momentin 2 kohta sisältäisi viittauksen sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 3 momentin 5 kohdassa tarkoitettuun korvausta koskevaan lainvoimaa vailla olevaan ratkaisuun, joka voidaan panna täytäntöön siten kuin ulosottokaaren 2 luvussa säädetään lainvoimaa vailla olevan maksuvelvoitetta koskevan tuomion täytäntöönpanosta. Säännös vastaisi näiden ratkaisujen osalta nykytilaa. 

Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin viittaussäännös rikosvahinkolakiin, jonka 31 b §:ssä säädetään valtion takautumissaatavan täytäntöönpanokelpoisuudesta sekä viittaukset rikoslakiin, jossa säädettäisiin eläimen menetetyksi tuomitsemista ja tappamismääräystä koskevien päätösten täytäntöönpanokelpoisuudesta. Säännös vastaisi näiltä osin nykytilaa. 

4 b §. Raukeaminen. Lain 4 b §:ssä säädettäisiin sellaisten lain soveltamisalaan kuuluvien seuraamusten raukeamisesta, joiden raukeamisesta ei säädetä muualla lainsäädännössä. Raukeamisella tarkoitettaisiin sitä, että seuraamuksen täytäntöönpanotoimia ei enää voitaisi jatkaa raukeamisajan jälkeen.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rangaistusluonteisen hallinnollisen seuraamuksen, rikosuhrimaksun, oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:ssä ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 54 §:ssä tarkoitetun järjestyssakon ja uhkasakkolain nojalla tuomitun uhkasakon raukeamisesta. Näiden seuraamusten täytäntöönpano raukeaisi viiden vuoden kuluttua seuraamusta koskevan lainvoimaisen ratkaisun antamispäivästä. Seuraamukset raukeaisivat myös silloin, jos maksuvelvollinen kuolee. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin raukeamisajankohdan laskemisesta. Raukeamisaika olisi ratkaisun antamispäivää järjestysnumeroltaan vastaavaa päivää edeltävän vuorokauden päättyessä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, joissa omaisuutta on ulosmitattu ennen täytäntöönpanon raukeamista. Momentin mukaan saatava voitaisiin panna täytäntöön kertyneistä varoista raukeamisen jälkeenkin, jos ulosmittaus on toimitettu tai seuraamus on ilmoitettu ulosottokaaren 5 luvussa tarkoitetussa myynnissä ennen raukeamista. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, missä laeissa muiden kuin 4 b §:ssä tarkoitettujen seuraamusten raukeamisesta ja vanhentumisesta säädetään. 

Momentissa viitattaisiin ensinnäkin rikoslain säännöksiin rangaistusten ja menettämisseuraamusten raukeamisesta. Toiseksi momentissa viitattaisiin velan vanhentumisesta annettuun lakiin, jota sovellettaisiin sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 3 momentin 5–8 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten vanhentumisen määräytymisessä. Velan vanhentumisesta ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuutta koskevan määräajan umpeen kulumisen johdosta säädetään ulosottokaaren 2 luvussa, johon velan vanhentumisesta annetussa laissa viitataan. 

2 luku Rahamääräisen saatavan täytäntöönpano 

Luvussa säädettäisiin rahamääräisten saatavien täytäntöönpanosta.  

5 §Maksutilaisuuden varaaminen. Pykälässä säädettäisiin maksutilaisuuden varaamisesta. Velvollisuus varata maksutilaisuus koskisi saatavan ensimmäisenä asteena maksettavaksi määrännyttä tuomioistuinta tai muuta viranomaista sekä 1 §:n 2 momentin 8 kohdassa tarkoitetun saamisen osalta Oikeusrekisterikeskusta ja sakkovaatimuksen käyttämisen yhteydessä vaatimuksen antavaa virkamiestä. Myös lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetusta vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulujen itseperinnästä vastaava viranomainen varaisi itse maksutilaisuuden maksuvelvolliselle. Säännös vastaisi pääosin maksutilaisuuden varaamista koskevaa nykykäytäntöä. Säännöksessä ei kuitenkaan edellytettäisi, että saatava pitäisi maksaa heti, kuten voimassa olevassa laissa on säädetty.  

Maksutilaisuus varattaisiin säännöksen mukaan liittämällä saatavaa koskevaan ratkaisuun tai vaatimukseen saatavan maksamista ja maksusuorituksen oikeaa kohdentamista varten tarvittavat tilitiedot ja muut tiedot. Maksamiselle ei määrättäisi eräpäivää, koska Oikeusrekisterikeskus antaisi maksamiselle eräpäivän 6 §:n nojalla lähetettävässä maksukehotuksessa. 

Säännökseen lisättäisiin myös velvoite, jonka mukaan ratkaisuun olisi myös liitettävä tieto siitä, että saatavan täytäntöönpanoon voidaan ryhtyä sen tultua täytäntöönpanokelpoiseksi. Käytännössä tämä ajankohta määrittäisi myös sen ajankohdan, johon mennessä saatava tulisi maksaa, jottei Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotoimiin ryhdyttäisi. Näin maksuvelvollista ohjeistettaisiin mahdollisuudesta maksaa saatava ennen täytäntöönpanotoimiin ryhtymistä. Tyypillisesti täytäntöönpanotoimiin voitaisiin ryhtyä ratkaisun muutoksenhakuajan umpeuduttua. Oikeusrekisterikeskuksen velvollisuus liittää kehotukseen maksamista varten tarvittavat tiedot, sisältyy nykyisin lain 11 §:ään. Nämä velvollisuudet siirrettäisiin ehdotettuun 5 ja 6 §:ään. 

6 §.Oikeusrekisterikeskuksen maksukehotus. Säännöksen 1 momentti sisältäisi nykyiseen tapaan Oikeusrekisterikeskuksen velvoitteen tarkastaa, onko sen täytäntöön pantavana oleva täytäntöönpanokelpoinen saatava maksettu. Jos saatava on kokonaan tai osittain maksamatta, Oikeusrekisterikeskuksen on kehotettava maksuvelvollista suorittamaan maksamatta oleva rahamäärä. Säännökseen lisättäisiin maininta vähintään 14 päivän määräajasta, jonka kuluessa maksuvelvollista tulisi kehottaa maksamaan maksamatta oleva saatava. Määräaika voisi Oikeusrekisterikeskuksen harkinnan mukaan olla myös 14 päivää pitempi. Määräajan pituutta harkittaessa huomioon voidaan ottaa muun muassa saatavan suuruus.  

Säännöksen 2 momentin mukaan maksukehotusta ei tarvitsisi lähettää, jos sitä voidaan aikaisemman täytäntöönpanon takia tai muusta syystä pitää ilmeisen tarpeettomana tai jos täytäntöönpano saattaisi vaarantua. Momentti vastaisi nykytilaa. 

Säännöksen 3 momentin mukaan Oikeusrekisterikeskuksen olisi liitettävä maksukehotukseen saatavan maksamista ja maksusuorituksen oikeaa kohdentamista varten tarvittavat tilitiedot ja muut tiedot sekä tiedot toimenpiteistä, joihin voidaan ryhtyä, jos maksuvelvollinen ei maksa saatavaa vapaaehtoisesti. Nykyisin velvollisuus ilmoittaa maksuvelvolliselle, että saatava voidaan periä häneltä ulosottotoimin, jollei sitä vapaaehtoisesti suoriteta, ja että maksuvelvollinen tullaan haastamaan muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin, jollei vankeudeksi muunnettavissa olevaa sakkoa saada ulosottotoiminkaan perityksi, sisältyy ulosottomiehen maksukehotusta koskevaan 10 §:ään, joka vastaavasti kumottaisiin. Mainitut maksuvelvolliselle ilmoitettavat tiedot tulisi siten antaa jo Oikeusrekisterikeskuksen maksukehotuksen yhteydessä ulosottovaiheen sijaan.  

Oikeusrekisterikeskuksen velvollisuus liittää kehotukseen maksamista varten tarvittavat tiedot, sisältyy nykyisin lain 11 §:ään. Nämä velvollisuudet siirrettäisiin ehdotettuun 5 ja 6 §:iin. 

7 §Saatavan maksaminen. Pykälään koottaisiin säännökset saatavan maksamisesta.  

Pykälän 1 momentti sisältäisi nykyisen lain 6 §:ään kuuluvat maininnat siitä, että maksuvelvollisella on oikeus suorittaa saatava jo ennen saatavaa koskevan ratkaisun täytäntöönpanokelpoiseksi tulemista ja että maksaminen ei estä maksuvelvollista hakemasta muutosta siihen ratkaisuun, jolla seuraamus on määrätty. Säännöksessä ei säädettäisi erikseen sakkovaatimuksesta, rangaistuvaatimuksesta tai rikesakkomääräyksestä, vaan myös näiden osalta sovellettaisiin säännöksessä mainittuja pääsääntöjä. Täytäntöönpanon päättymisestä säädettäisiin erikseen ehdotetun lain 23 a §:ssä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maksamismenettelystä. Selvyyden vuoksi säännöksessä todettaisiin, että saatavat maksetaan valtiolle. 

Varsinaisesta maksamismenettelyssä pääsääntönä olisi se, että maksu suoritetaan Oikeusrekisterikeskuksen tilille. Laissa säilytettäisiin kuitenkin mahdollisuus maksaa myös käteismaksuna. Tällainen maksu tulisi tehdä ulosottomiehelle. Vankeudeksi muunnettavat sakot ja uhkasakot voisi maksaa käteismaksuna myös muille muuntorangaistusmenettelyyn haastamiseen oikeutetuille virkamiehille. Näiden virkamiesten olisi otettava vastaan koko saatava mutta myös sen osasuoritus. Mahdollisten virhemaksujen käsittelyssä noudatettaisiin yleisiä hyvän hallinnon periaatteita.  

Käteismaksun vastaanottaneen virkamiehen tulisi antaa maksuvelvolliselle kuitti maksusta ja tilittää maksu Oikeusrekisterikeskukselle viivytyksettä. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tiedoista, jotka maksua tilitettäessä pitäisi ilmoittaa Oikeusrekisterikeskukselle. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maksuvelvollisen velvollisuudesta ilmoittaa maksaessaan maksun kohdentamista varten tarvittavat tiedot kuten nykyisinkin. 

8 §. Ulosoton hakeminen. Pykälässä säädettäisiin Oikeusrekisterikeskuksen velvollisuudesta hakea saatavan perintää ulosottotoimin. Lähtökohtana olisi kuten nykyisinkin, että maksuvelvolliselta pyrittäisiin saamaan maksu vapaaehtoisesti ennen ulosottotoimia. Pykälän nojalla ulosottoa haettaisiin siten vasta, jos maksukehotuksessa tai maksuaikapäätöksissä asetettuja maksuaikoja ei ole noudatettu. Jos maksukehotusta ei 6 §:n 2 momentin nojalla lainkaan lähetetä, voitaisiin myös ulosottoa hakea välittömästi.  

9 §. Ulosottokaaren soveltaminen. Pykälässä säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetun lain ja ulosottokaaren soveltamisesta sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisten saatavien täytäntöönpanossa.  

Pykälän 1 momentin mukaan pääsääntönä olisi, että ulosottomenettelyssä noudatetaan ulosottokaaren säännöksiä. Ulosottokaaren sijasta sovellettaisiin kuitenkin sakon täytäntöönpanosta annetun lain säännöksiä täytäntöönpanokelpoisuudesta, raukeamisesta ja maksuajan myöntämisestä, kuten nykyisinkin.  

Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin ulosottokaaren 3 luvun 33 §:ää täydentävä säännös siitä, että ulosottoasian vireilletuloilmoituksessa olisi kerrottava mahdollisuudesta haastaa maksuvelvollinen muuntorangaistusmenettelyyn, jos kyse on muuntokelpoisesta sakosta tai uhkasakosta eikä maksuvelvollinen maksa saatavaa.  

10 §. Ulosottomiehen maksukehotus ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälä kumottaisiin, koska ulosottomenettelyssä sovellettaisiin jatkossa ulosottokaaren säännöksiä. Maksuvelvolliselle ilmoitettaisiin tarvittavat tiedot asian vireilletulosta ulosottokaaren 3 luvun 33 §:n mukaisella vireilletuloilmoituksella. Ehdotetun 9 §:n 2 momentin nojalla vireilletuloilmoituksessa ilmoitettaisiin myös sakon tai uhkasakon muuntokelpoisuudesta.  

11 §. Maksuvelvolliselle annettavat tiedot. Pykälä kumottaisiin, koska maksuvelvolliselle annettavista tiedoista säädettäisiin 5 ja 6 §:ssä.  

12 §. Saatavan maksaminen. Pykälä kumottaisiin, koska saatavan maksamisesta säädettäisiin kattavasti ehdotetussa 7 §:ssä.  

13 §. Maksujen kohdentaminen. Lain 13 §:ssä säädettäisiin maksujen kohdentamisesta, jos kertyneet varat eivät riitä kaikkien saatavien maksamiseen. Säännös vastaisi pääosin sisällöltään nykyistä 13 §:ää. Säännöksen nojalla saatavien maksamiseksi kertyneet varat kohdennettaisiin ensin vankeudeksi muunnettavissa oleviin saataviin. Vankeudeksi muunnettavien saatavien kesken varat kohdennettaisiin ensin aikaisimmin määrättyihin saataviin. Säännöstä täydennettäisiin maininnalla vankeudeksi muunnettavissa olevasta uhkasakosta, jotka on perusteltua huomioida kohdentamisessa samalla tavalla kuin vankeudeksi muunnettavat sakotkin.  

Säännös ei vaikuta velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992) yleiseen maksunsaantijärjestykseen, vaan koskisi kuten nykyisinkin vain kyseisen lain mukaisen etusijajärjestyksen perusteella Oikeusrekisterikeskukselle tilitettäviä varoja ja niiden kohdentamista täytäntöön pantavien saatavien maksamiseen.  

19 §.Etsintäkuuluttaminen. Pykälään tehtäisiin eräitä kielellisiä täsmennyksiä. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin maininta vankeudeksi muunnettavissa olevista uhkasakoista ja 2 momentista poistettaisiin tarpeettomana sanat poliisimieheen kohdistetusta.  

23 §.Kuittaaminen . Pykälän 1 momentin mukaan viranomaisella, jonka olisi palautettava varoja maksuvelvolliselle, on täytäntöön pantavana häntä koskeva muu saatava, palautettava rahamäärä ja sille tuleva korko saadaan kuitata saatavan suoritukseksi. Säännös vastaisi nykyisen lain 23 §:ssä säädettyä.  

Säännökseen lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan kuittaamiseen saadaan käyttää myös varoja, jotka olisi suoritettava maksuvelvolliselle sakon täytäntöönpanosta annetun lain 45 §:n 1 momentin tai rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 tai 3 momentin perusteella. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 45 § koskee hylättyä omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevaa vaatimusta. Säännöksen mukaan asianomaisella on oikeus saada omaisuudesta korvaus, jos sen palauttaminen ei täytäntöönpanotoimen suorittamisen tai muun syyn vuoksi ole enää mahdollista.  

Rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan, jos säännöksessä tarkemmin esitetyssä tapauksessa menettämisseuraamus on jo pantu täytäntöön, Oikeusrekisterikeskus voi asianomaisen henkilön kirjallisesta hakemuksesta päättää, että vastaava määrä suoritetaan valtion varoista. Rikoslain 10 luvun 11 §:n 3 momentin mukaan vilpittömässä mielessä panttioikeuden tai muun vakuusoikeuden säännöksessä tarkoitettuun, menetetyksi tuomittuun esineeseen tai omaisuuteen saanut voi saada maksun sen arvosta saamisen erääntymisestä riippumatta.  

Mainituissa säännöksissä kyseessä ei ole maksuvelvolliselta itseltään saatu palautettava omaisuus, vaan muutoin viranomaisen hallussa oleva maksuvelvollisen omaisuus. Säännös selkeyttäisi nykyistä oikeustilaa siten, että säännöksestä kävisi selkeästi ilmi sen soveltuvuus mainituissa tilanteissa. 

23 a §. Saatavan täytäntöönpanon päättyminen. Pykälään lisättäisiin uusi säännös täytäntöönpanon päättymisestä. Voimassa olevassa laissa ei ole kattavasti säädetty perusteista, joilla saatavan täytäntöönpano päättyy kokonaisuudessaan. Täytäntöönpanon päättyminen tarkoittaisi sitä, että asian käsittely päätetään lopullisesti Oikeusrekisterikeskuksessa ja tätä koskevat merkinnät tehtäisiin täytäntöönpanotietojärjestelmään. Täytäntöönpanon päättymisen jälkeen Oikeusrekisterikeskus ei enää ottaisi saatavan maksuja vastaan eikä ryhtyisi täytäntöönpanotoimenpiteisiin.  

Pykälän 1 kohdan mukaan täytäntöönpano päättyisi, jos saatava on maksettu ja sen määrää-mistä koskeva ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi. Täytäntöönpano ei siten päättyisi vielä saatavan maksamiseen, vaan sen tulisi olla myös lainvoimainen.  

Pykälän 2 kohdan mukaan täytäntöönpano päättyisi, jos saatava on rauennut. Kun lain 5 §:ssä tai rikoslain 8 luvussa säädetty raukeamisaika täyttyisi, myös täytäntöönpano päättyisi. Kuitenkin ennen raukeamista mahdollisesti ulosmitatut varat voitaisiin tilittää Oikeusrekisterikeskukselle. Tällaisissa tapauksissa täytäntöönpano päättyisi vasta ulosmittauksen tilityksen jälkeen. 

Pykälän 3 kohdan mukaan täytäntöönpano päättyisi, jos täytäntöönpanokelpoisuus päättyisi jostain muusta laissa säädetystä syystä. Tällaisia syitä voisivat olla esimerkiksi yksityishenkilön velkajärjestely taikka armahdus tai maksuvapautuslain nojalla myönnetty maksuvapautus. 

5 luku Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanorekisterit 

Luvun otsikko muutettaisiin vastaamaan paremmin Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotietojärjestelmän sisältöä. Tietojärjestelmässä on sakkorekisteri ja hallinnollisten seuraamusten rekisteri, joten luvun otsikko muutettaisiin. 

46 §. Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotietojärjestelmä ja rekisterit. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotietojärjestelmästä ja siihen kuuluvista sakkorekisteristä ja hallinnollisten seuraamusten rekisteristä. Rekisterien käyttötarkoituksena olisi lain 1–4 luvuissa säädettyjen seuraamusten täytäntöönpano sekä korvausasioiden käsittely rikosvahinkolain nojalla. Kuten rikosrekisterin myös sakkorekisterin tietoja luovutetaan myös henkilön luotettavuuden tai henkilökohtaisen soveltuvuuden selvittämistä ja arviointia varten, jos tällaisesta on muualla laissa säädetty. Rikosrekisterilain 1 §:ää vastaavasti tämä luovutustarkoitus mainittaisiin pykälän 1 momentissa.  

Sakkorekisterin tietojen salassapidosta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 28 kohdassa. Hallinnollisten seuraamusten rekisterin tiedot puolestaan ovat lähtökohtaisesti julkisia.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, mitkä tiedot kuuluvat sakkorekisteriin ja mitkä tiedot hallinnollisten seuraamusten rekisteriin. Sakkorekisteriin kuuluisivat tiedot lain 1 §:n 1 momentissa, 3 momentin 1, 3, 5, 7 ja 8 kohdassa sekä 9 kohdan a-e alakohdassa sekä 4 ja 5 momentissa tarkoitetuista rikosoikeudellisista seuraamuksista, joihin liittyvien henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin yleislakina rikosasioiden tietosuojalakia. Hallinnollisten seuraamusten rekisteriin kuuluisivat tiedot lain 1 §:n 2 momentissa ja 3 momentin 2, 4 ja 6 kohdassa sekä 9 kohdan f ja g alakohdassa tarkoitetuista muista seuraamuksista, joihin liittyvien henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia. Käytännössä sovellettava henkilötietosääntely riippuisi siten siitä, minkä seuraamuksen täytäntöönpanosta on kyse. 

Momentissa säädettäisiin myös siitä, että Oikeusrekisterikeskus on momentissa tarkoitettujen rekisterien rekisterinpitäjä. Oikeusrekisterikeskus pitäisi siis yllä tietojärjestelmää ja siihen kuuluvia rekisterejä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin viittaus muuhun lainsäädäntöön, jota henkilötietojen käsittelyssä on sovellettava. Säännös kattaisi yleiset henkilötietojen käsittelyä ja tiedonhallintaa koskevat säädökset. 

47 §. Sakkorekisterin ja hallinnollisten seuraamusten rekisterin sisältämät tiedot. Pykälässä säädettäisiin pääosin nykyistä vastaavasti sakkorekisterin ja hallinnollisten seuraamusten rekisterin sisältämistä tiedoista. Sama sääntely koskisi molempien rekisterien tietosisältöä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohta mahdollistaa sen, että lakiin sisältyy muun muassa käsiteltävien tietojen tyyppiä, rekisteröityjä, tietojen luovuttamista, käyttötarkoitussidonnaisuutta, säilytysaikoja sekä käsittelytoimia ja –menettelyjä koskevia erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan tietosuoja-asetuksen sääntöjä. Rikosasioiden tieto-suojadirektiivin 8 artiklan 2 kohta edellyttää, että laissa, jossa säännellään direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa käsittelyä, täsmennetään ainakin käsittelyn tavoitteet, käsiteltävät henkilötiedot ja käsittelyn tarkoitukset.  

Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin seuraamuksen kohteena olevan henkilön tunnistetiedoista ja muista yhteystiedoista. Rekisteriin merkittäisiin luonnollisen henkilön nimi ja henkilötunnus tai muu sitä vastaava yksilöintitunnus. Myös muut välttämättömät henkilön yksilöintitiedot voitaisiin merkitä rekisteriin, jos niitä tarvittaisiin esimerkiksi pantaessa täytäntöön muissa maissa määrättyjä seuraamuksia. Myös oikeushenkilöstä merkittäisiin vastaavat tiedot. Lisäksi rekisteriin merkittäisiin muut tarvittavat yhteystiedot kuten osoite tai puhelinnumero. 

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin seuraamusta koskevista tiedoista. Rekisteriin merkittäisiin seuraamuksen yksilöimiseksi tarvittavat tiedot. Tällaisia olisivat esimerkiksi seuraamuksen määrännyt viranomainen tai tuomioistuin, tarvittavat diaaritiedot, sekä seuraamuksen sisältöä koskevat tiedot, kuten sakkojen määrä tai menettämisseuraamuksen kohteena oleva esine.  

Pykälän 3 kohdassa säädettäisiin seuraamuksen täytäntöönpanon etenemistä koskevista tiedoista. Rekisteriin olisi merkittävä tiedot seuraamuksen täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisesta sekä täytäntöönpanon alkamisesta ja päättymisestä. Lisäksi olisi merkittävä tiedot muista täytäntöönpanotoimista, kuten maksukehotuksen lähettämisestä tai täytäntöönpanon hakemisesta muilta viranomaisilta. 

Pykälän 4 kohdassa säädettäisiin erikseen siitä, että rekisteriin olisi merkittävä seuraamuksen täytäntöönpanossa kertyneet rahamäärät. 

Pykälän 5 kohdan nojalla rekisteriin olisi merkittävä tiedot täytäntöönpanon esteistä. Tällainen este voisi olla esimerkiksi yksityishenkilön velkajärjestely. 

Pykälän 6 kohtaan lisättäisiin rikosrekisterilakia (770/1993) vastaava maininta, että sakkorekisteriin merkittäisiin tieto armahduksesta. 

Pykälän 7 kohdan nojalla rekisteriin voitaisiin merkitä muitakin täytäntöönpanossa välttämättömiä tietoja. 

47 a §. Terveystietojen käsittely. Rikosasioiden tietosuojalain 11 § luo suoraan oikeusperustan ainoastaan erityisten henkilötietoryhmien käsittelylle syyttäjäntoimessa ja tuomioistuimessa. Muiden viranomaisten osalta pykälän 2 momentti edellyttää, että 1 momentissa tarkoitettujen henkilötietojen käsittely on sallittu vain, jos se on välttämätöntä, rekisteröidyn oikeuksien turvaamisen edellyttämät suojatoimet on toteutettu ja jos käsittelystä säädetään laissa. Sakon täytäntöönpanoon liittyy eräitä tilanteita, joissa Oikeusrekisterikeskuksen on välttämätöntä käsitellä terveystietoja. Pykälässä säädettäisiin siitä, että henkilön terveystietoja voitaisiin käsitellä ainoastaan, jos se on välttämätöntä yksittäisen seuraamuksen täytäntöönpanossa tai korvausasian käsittelyssä. Terveystietojen käsittely voisi olla välttämätöntä esimerkiksi maksuaikaa koskevan päätöksen tekemisessä tai sakon muuntorangaistusasian yhteydessä, koska näissä asioissa maksuvelvollisen terveydentila voi vaikuttaa asian ratkaisuun.  

Terveystietojen käsittelytilanne kuuluisi joko rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan tai tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan. Tietosuoja-asetuksen soveltamisalan osalta pääsääntöisestä käsittelykiellosta poikkeaminen perustuisi 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaan, eli käsittely olisi tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Lisäksi tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaista käsittelykieltoa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Yleisen tietosuoja-asetuksen kohdista g alakohta edellyttää lisäksi, että erityisen henkilötietoryhmän käsittelyn oikeuttava lainsäädäntötoimi on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi. Hallinnollisen seuraamuksen täytäntöönpano tai korvausasian käsittely olisi säännöksessä tarkoitettu yleistä etua koskeva syy ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu rekisterinpitäjän tehtävä, josta säädetään laissa. Tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa säädetään suojatoimista, jotka tulisivat suoraan sovellettavaksi myös hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanossa ja korvausasian käsittelyssä. Rikosasioiden tietosuojalain 2 momentti ei suoraan edellytä, että suojatoimista säädetään laissa, vaan tarvittavien suojatoimien toteuttamista. Rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan kuuluvien seuraamusten täytäntöönpanotehtävien osalta rekisterinpitäjä voisi kuitenkin soveltaa vastaavanlaisia suojatoimia kuin tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa. 

Muihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja ei sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisessa seuraamusten täytäntöönpanossa käsiteltäisi. Sen yhteydessä ei käsiteltäisi myöskään rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevien tietojen lisäksi muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia tietoja. 

47 b §. Tietojen käsittely muuhun kuin niiden keräämis- ja tallentamistarkoitukseen. Pykälässä säädettäisiin tietojen käsittelystä muihin tarkoituksiin kuin seuraamusten täytäntöönpanoon ja korvausasian käsittelyyn.  

Pykälän 1 momentin mukaan tietoja voisi käsitellä muuhun kuin niiden alkuperäiseen keräämis- ja tallentamistarkoitukseen, jos se on välttämätöntä laillisuusvalvontatehtävässä tai seuraamusten täytäntöönpanoon liittyvän valvonnan taikka täytäntöönpanotoiminnan yleiseksi kehittämiseksi. Kyse voisi olla esimerkiksi Oikeusrekisterikeskuksen sisäisestä laillisuusvalvonnasta tai seuraamusten täytäntöönpanoa koskevien selvitysten tai tutkimusten laatimisesta.  

Pykälän 2 momentin nojalla tietoja voitaisiin käyttää myös alan koulutuksen suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi, jos se on välttämätöntä. Tässä tarkoituksessa käytettävistä tiedoista poistettaisiin henkilön yksilöinnin mahdollistavat tiedot. 

Pykälässä tarkoitetut henkilötietojen käsittelytarkoitukset kuuluisivat yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain soveltamisalaan. Rikosoikeudellisiin seuraamuksiin liittyvät tiedot eivät kuulu yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin. Ne ovat kuitenkin perustuslain tulkintakäytännössä tarkoitettuja valtiosääntöisesti arkaluonteisia tietoja. Lisäksi rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen käsittelystä säädetään erikseen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa, joka edellyttää asianmukaisista suojatoimista säätämistä. Sakkorekisteri on myös kattava rikosoikeudellisia seuraamuksia sisältävä rekisteri. Niihin liittyvien henkilötietojen käsittelytarkoituksista säädettäisiin tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti laissa. Tietosuojalain 7 §:n 2 momentin mukaisesti lain 6 §:n 2 momentissa säädetyt suojatoimet tulisivat sovellettavaksi myös ehdotetussa 49 §:ssä tarkoitetuissa henkilötietojen käsittelytilanteissa. 

48 §. Oikeusrekisterikeskuksen tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin Oikeusrekisterikeskuksen tiedonsaantioikeudesta täytäntöönpanotehtäviään varten. Oikeusrekisterikeskuksella olisi oikeus saada pykälässä tarkoitetut tiedot salassapitosäännösten estämättä sekä maksutta. Tiedot olisi mahdollista saada seuraamuksen täytäntöönpanoa, korvausasian käsittelyä tai rekisterimerkinnän tekemistä varten. Oikeusrekisterikeskus saisi siis säännöksen nojalla tiedot sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa ja rikosvahinkolaissa säädettyjen tehtäviensä hoitamista varten. Oikeusrekisterikeskuksen muista tiedonsaantioikeuksista säädettäisiin muualla lainsäädännössä.  

Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin nykyistä lainsäädäntöä vastaavasti tiedonsaannista väestötietojärjestelmästä ja vastaavasta tiedonsaantioikeudesta oikeushenkilöitä koskevista rekistereistä. 

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin Oikeusrekisterikeskuksen oikeudesta saada tiedot oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta. Oikeusrekisterikeskus saisi tietovarannosta tiedot tuomioistuimen ja syyttäjän ratkaisuista ja asioiden käsittelyn vaiheesta.  

Pykälän 3–5 kohdassa säädettäisiin tietojen saamisesta poliisilta, Tullilta ja Rajavartiolaitokselta. Näiltä viranomaisilta Oikeusrekisterikeskus voisi saada tiedot viranomaisten määräämistä seuraamuksista kuten sakkorangaistuksista tai liikennevirhemaksuista. Lisäksi Oikeusrekisterikeskus voisi saada tiedot näiden viranomaisten suorittamista täytäntöönpanotoimista kuten menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta tai sakon muuntorangaistukseen liittyvistä etsintäkuulutuksista. 

Pykälän 6 kohdassa säädettäisiin tietojen saamisesta Rikosseuraamuslaitokselta. Säännös vastaisi henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 19 ja 22 §:ää. Säännöstä kuitenkin täsmennettäisiin siten, että rikosasiaan liittyvinä tietoina Oikeusrekisterikeskus voisi saada tiedot Rikosseuraamuslaitoksen suorittamista täytäntöönpanotoimista, joista keskeisin olisi sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpano. 

Pykälän 7 kohdassa säädettäisiin tietojen saamisesta ulosotolta. Ulosotolta Oikeusrekisterikeskus voisi saada tiedot seuraamuksen täytäntöönpanon etenemisestä ulosottomenettelyssä kuten saldokertymistä, täytäntöönpanotoimista ja täytäntöönpanon päättymisestä. 

Pykälän 8 kohdassa säädettäisiin tietojen saamisesta Valtiokonttorilta. Säännös vastaisi rikosvahinkolain 47 a §:ää, joka kumottaisiin. Oikeusrekisterikeskuksen tiedonsaantioikeutta koskeva sääntely olisi perusteltua siirtää kokonaisuudessaan sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. 

Pykälän 9 kohdassa säädettäisiin Verohallinnolta saatavista tiedoista. Tällaisia olisivat esimerkiksi Verohallinnon tiedot maksuvelvollisen kuoleman jälkeen tehdystä perunkirjoituksesta. Tiedot olisivat tarpeen esimerkiksi menettämisseuraamuksen täytäntöönpanossa, jos täytäntöönpano kohdistuisi maksuvelvollisen kuolinpesään.  

Pykälän 10 kohdassa säädettäisiin yleisesti tiedonsaannista muilta viranomaisilta. Useat viranomaiset voivat määrätä Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpantaviksi tulevia seuraamuksia. Oikeusrekisterikeskuksella olisi oikeus saada näiltä viranomaisilta välttämättömät tiedot seuraamuksen määräämisestä ja asian käsittelyn vaiheesta seuraamuksen täytäntöönpanemiseksi.  

49 §. Sakkorekisterin tietojen luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin sakkorekisterin tietojen luovuttamisesta. Koska hallinnollisten seuraamusten rekisterin tiedot ovat lähtökohtaisesti julkisia, niiden luovuttamiseen sovellettaisiin julkisuuslain säännöksiä. Oikeusrekisterikeskus voisi luovuttaa pykälässä tarkoitettuja tietoja pyynnöstä mutta myös oma-aloitteisesti. Pykälän 1–4 kohta koskisivat tiedonluovutusta nimenomaan seuraamusten täytäntöönpanotarkoituksiin. Rekisteritietojen luovuttamisesta muihin tarkoituksiin ei säädettäisi ehdotetussa pykälässä, vaan eri viranomaisten muut tiedonsaantioikeudet perustuisivat muuhun lainsäädäntöön kuten nykyisinkin.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta rikosasioiden tietosuojalaissa tarkoitetuille viranomaisille eli poliisille, Tullille, Rajavartiolaitokselle, puolustusvoimille, syyttäjälle, tuomioistuimelle, Rikosseuraamuslaitokselle ja muille rikosasioiden tietosuojalaissa tarkoitetuille viranomaisille. Säännös kattaisi tiedonluovutuksen sakon täytäntöönpanoa, sakon muuntorangaistuksen määräämistä ja korvausasioiden käsittelyä varten. Säännöksen nojalla Oikeusrekisterikeskus voisi luovuttaa esimerkiksi sakon muuntorangaistusmenettelyyn osallistuville viranomaisille välttämättömät tiedot sekä menettämisseuraamuksen täytäntöönpanossa tarvittavat tiedot poliisille, Tullille ja Rajavartiolaitokselle. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta Ulosottolaitokselle ja haastamiseen oikeutetulle virkamiehelle. Ulosottolaitokselle voitaisiin luovuttaa tiedot seuraamusten täytäntöönpanoa varten silloin, kun täytäntöönpanoasia siirtyisi Ulosottolaitoksen hoidettavaksi. Sakon muuntorangaistusmenettelyyn haastamista varten tarvittavat tiedot voitaisiin luovuttaa haastamiseen oikeutetulle virkamiehelle. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta Valtiokonttorille. Valtiokonttorille voitaisiin luovuttaa välttämättömät tiedot rikosvahinkolaissa tarkoitetun korvausasian käsittelyä varten. Koska Valtiokonttori päättää rikosvahinkokorvauksista ja Oikeusrekisterikeskus huolehtii valtion takautumissaatavan perinnästä ja korvausten takaisinperinnästä, voitaisiin näiden viranomaisten välillä vaihtaa tietoja korvausasioiden käsittelystä.  

Pykälän 1 momentin 4 kohdassa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta oikeusministeriölle armahdusasioita varten. Armahdusasian käsittelyssä voi olla kyse sakkorekisteriin merkitystä rikosoikeudellisesta seuraamuksesta, joten armahdusasiaa käsittelevälle oikeusministeriön virkamiehelle voitaisiin luovuttaa tätä varten tarvittavat tiedot. 

Pykälän 1 momentin 5 kohdassa säädettäisiin muista tiedonsaantioikeuksista. Tietoja voitaisiin luovuttaa muillekin tahoille, jos niiden tiedonsaantioikeudesta on muualla lainsäädännössä säädetty. Kuten edellä on todettu pykälän 1 momentin 1–4 kohta koskisivatkin vain tiedon luovutusta tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä varten. Muusta tiedonluovutuksesta säädetään kutakin viranomaista koskevassa erityislainsäädännössä. Esimerkiksi turvallisuusselvityslaissa (726/2014) säädetään sakkorekisterin tietojen käytöstä turvallisuusselvityksen tekemisessä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykyistä lakia vastaavasti rajoituksesta tietojen luovuttamiseen 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Näille tietoja ei voitaisi luovuttaa enää, kun kolme vuotta on kulunut lainvoimaisen tuomion tai muun lopullisen viranomaisratkaisun julistamisesta tai antamisesta. 

50 §.Tietojen luovuttaminen muihin valtioihin. Pykälässä säädettäisiin sakkorekisterin tietojen luovuttamisesta muihin valtioihin. Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotehtävissä tällaisia tiedonluovutustilanteita voi olla käsillä lain 1 §:n 3 momentin 9 kohdassa. Tällöin täytäntöönpanon siirtoa varten luovutetaan tietoja toisen valtion viranomaiselle.  

Tiedonluovutus voisi perustua Euroopan unionin lainsäädännöstä tuleviin velvoitteisiin tai Pohjoismaiden välillä sovittuihin velvoitteisiin. Ehdotettu säännös kattaisi sellaisen tiedonluovutuksen, josta ei ole muualla laissa säädetty. Esimerkiksi rikosrekisteritietojen säilyttämisestä ja luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain 5 §:ssä säädetään sakkorekisteritietojen luovuttamisesta muihin valtioihin, joten asiasta ei olisi tarpeen säätää ehdotetussa pykälässä. 

Ensinnäkin Oikeusrekisterikeskus on toimivaltainen viranomainen menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten osalta jäädyttämis- ja konfiskaatioasetuksen (EU 2018/180) soveltamisessa. Oikeusrekisterikeskus vastaanottaa toisista EU-jäsenvaltioista Suomeen täytäntöönpantavaksi saapuvat päätökset, tekee päätökset niiden täytäntöönpanosta sekä lähettää Suomessa määrätyt päätökset täytäntöönpantavaksi toisiin jäsenvaltioihin. 

Toiseksi Oikeusrekisterikeskuksella on vastaava rooli niin sanotun konfiskaatiopuitepäätöksen täytäntöönpanossa (Euroopan unionin neuvoston puitepäätös (2006/783/YOS) vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin).  

Kolmanneksi Oikeusrekisterikeskuksella on vastaava rooli niin sanotun sakkopuitepäätöksen täytäntöönpanossa (Euroopan unionin neuvoston puitepäätös (2005/214/YOS) vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin.  

Neljänneksi Oikeusrekisterikeskuksella on vastaava rooli Suomen ja muiden pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa annetun lain (326/1963) täytäntöönpanossa. 

Edellä mainittuihin täytäntöönpanoasioihin liittyvä henkilötietojen käsittely kuuluu rikosasiain tietosuojalain alaan.  

Lisäksi Oikeusrekisterikeskuksella on täytäntöönpanotehtäviä työntekijöiden lähettämisestä annetun lain (447/2016) ja kilpailulain (546/2021) sekä niihin liittyvien Euroopan unionin säädösten nojalla. Oikeusrekisterikeskus huolehtii mainittuihin lakeihin perustuvien seuraamusten lähettämisestä toisiin jäsenvaltioihin ja vastaanottaa sekä panee täytäntöön seuraamuksia Suomessa. Näihin asioihin liittyvä henkilötietojen käsittely kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen alaan. 

51 §. Tietojen poistaminen. Pykälässä säädettäisiin tietojen poistamisesta sakkorekisteristä. Tietojen poistamisen aika olisi viisi vuotta täytäntöönpanon päättymisestä, kuten nykyisinkin. Säännöstä täydennettäisiin rikosrekisterilakia vastaavasti maininnalla siitä, että armahdus ei vaikuta rekisterimerkintöjen poistamiseen.  

52 §.Tietojen arkistointi. Pykälässä olisi viittaussäännös tietojen arkistointia koskevaan sääntelyyn. Tietojen arkistoinnista säädetään arkistolaissa (831/1994).  

6 luku Erinäiset säännökset 

54 §. Tarkemmat säännökset. Lain 54 §:ssä säädettäisiin asetuksenantovaltuuksista pitkälti nykyistä vastaavasti. Pykälää täydennettäisiin tarvittavilla asetuksenantovaltuuksilla. Lain nykyisessä 4 §:ssä ja 11 §:ssä säädetyt asetuksenantovaltuudet siirrettäisiin 54 §:ään. Lain nykyisessä 12 §:ssä säädetyt asetuksenantovaltuudet maksujen tallentamisesta ja tilityksestä kumottaisiin, koska tarvittava sääntely sisältyisi kattavasti lakiin.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin asetuksenantovaltuus niistä tiedoista, jotka seuraamuksen määränneen muun kuin oikeushallinnon viranomaisen tulisi ilmoittaa Oikeusrekisterikeskukselle. Asetuksella säädettäisiin täsmällinen lista täytäntöönpanoa varten tarvittavista tiedoista. Oikeushallinnon viranomaisten osalta tarvittavista tiedoista säädetään oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta annetussa laissa. Muiden viranomaisten osalta tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin asetuksenantovaltuus niistä tiedoista, jotka maksuvelvolliselle tulisi antaa maksutilaisuutta varattaessa ja maksukehotusta lähetettäessä. Asetuksella täsmennettäisiin siten lain 5 §:n 2 momentissa ja 6 §:n 3 momentin näistä tiedoista säädettyä. Asetuksella säädettäisiin täsmällinen lista maksuvelvolliselle annettavista tiedoista. 

Pykälän 1 momentin 3 ja 4 kohdassa säädettäisiin nykyistä lakia vastaavasti asetuksenantovaltuus viranomaisten välisistä ilmoituksista ja täytäntöönpanotietojen kirjaamisesta. 

Pykälän nykyisessä 2 momentissa säädetään nykyisin täytäntöönpanossa tarvittavien lomakkeiden kaavojen vahvistamisesta. Sääntely on vanhentunutta ja poistettaisiin.  

8.2  Rikoslaki

2 a luku Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta 

3 §. Sakon kokonaisrahamäärä. Pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus rikesakkorikkomuksiin, koska kyseeseen tulevat rikkomukset on korvattu liikennevirhemaksuilla. Momenttiin lisättäisiin viittaus vesiliikennelain nojalla määrättyyn liikennevirhemaksuun. Näin valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää niistä tieliikennelaissa ja vesiliikennelaissa tarkoitetuista rikkomuksista, joista määrätty liikennevirhemaksu määrittäisi myös samankaltaisesta rikkomuksesta tuomitun sakon pienimmän kokonaisrahamäärän.  

7 luku Yhteisestä rangaistuksesta 

3 a §. Sakko ja rikesakko. Pykälän 1 momentista kumottaisiin virke jalankulkijalle ja moottorittoman kulkuneuvon kuljettajalle määrättävän rikesakon huomioimisesta. Näistä rikkomuksista määrätään nykyisin liikennevirhemaksu.  

3 b §. Rikesakko. Pykälästä kumottaisiin virke jalankulkijalle ja moottorittoman kulkuneuvon kuljettajalle määrättävän rikesakon huomioimisesta. Näistä rikkomuksista määrätään nykyisin liikennevirhemaksu.  

8 luku Vanhentumisesta 

13 §. Sakon, rikesakon, kurinpitosakon ja yhteisösakon täytäntöönpanon raukeaminen. Pykälässä säädettäisiin rahamääräisten rangaistusten täytäntöönpanon raukeamisesta. Säännökset koskisivat sakkoa, rikesakkoa, kurinpitosakkoa ja yhteisösakkoa.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kuten nykyisinkin sakon raukeamisesta. Säännös vastaisi pääosin nykyistä, mutta siihen tehtäisiin kielellisiä tarkennuksia. Edelleen sakko raukeaisi viiden vuoden kuluttua sen määräämistä koskevan ratkaisun antamisesta. Raukeamisaika koskisi niin tuomioistuimen määräämiä sakkoja kuin sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain nojalla määrättyjäkin sakkoja. Raukeamisen katkaisisi sakon muuntaminen vankeudeksi. Muuntorangaistus raukeaa luvun 10 §:n nojalla kolmessa vuodessa. Muunnetun sakon maksamisesta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Sakon raukeamista koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös uhkasakkoon, joka voidaan muuntaa vankeudeksi rikoslain 2 a luvun nojalla. Muiden uhkasakkojen raukeamisesta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rikesakon, yhteisösakon ja kurinpitosakon raukeamisesta. Näiden raukeamisaika olisi myös viisi vuotta seuraamuksen määräämistä koskevan ratkaisun antamisesta. 

14 §. Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon raukeaminen. Pykälässä säädettäisiin menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon raukeamisesta kuten nykyisinkin.  

Pykälän 1 momentin mukaan menettämisseuraamuksen täytäntöönpano raukeaisi 10 vuoden kuluttua sitä koskevan ratkaisun antamispäivästä, kuten nykyisinkin. Rikoksentekovälineen menettäminen tai muuhun omaisuuteen kohdistuva menettämisseuraamus eivät raukeaisi kuten nykyisinkin. Tältä osin säännöstä täydennettäisiin rikoslain 10 luvun 5 a §:ssä tarkoitetun säilytysvälineen menettämisellä, jonka täytäntöönpano ei myöskään raukeaisi. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rikoslain 44 luvun 15 §:ssä tarkoitetun eläimen tappamismääräyksen ja sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:ssä tarkoitetun verkkoviestin hävittämismääräyksen raukeamisesta. Nämä määräykset rinnastuvat muuhun omaisuuteen kuin rahaan kohdistuviin menettämisseuraamuksiin, joten myöskään niiden täytäntöönpano ei raukeaisi. 

15 §. Ulosmittauksen vaikutus. Pykälässä säädettäisiin kuten nykyisinkin ulosmittauksen vaikutuksesta rahamääräisten seuraamusten raukeamiseen. Säännökseen tehtäisiin kielellisiä muutoksia.  

16 §. Kuoleman vaikutus täytäntöönpanoon. Pykälän 1 momentin säännöksiä täsmennettäisiin siten, että sakon lisäksi myös rikesakko, kurinpitosakko ja vankeudeksi muunnettavissa oleva uhkasakko raukeaisivat tuomitun kuollessa. Tuomitun eläessä tehdyn ulosmittauksen vaikutuksia koskevaan säännökseen tehtäisiin 15 §:ää vastaavat kielelliset muutokset.  

18 §. Viittaussäännös. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin kurinpitosakon raukeamista koskevien säännösten muutosten takia. Ehdotettujen säännösten nojalla kurinpitosakon täytäntöönpanon raukeamisesta säädettäisiin rikoslain 8 luvussa. Näin ollen jatkossa vain muistutuksen, ylimääräisen palveluksen, varoituksen, poistumiskiellon, ja arestin täytäntöönpanon raukeamisesta säädettäisiin sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa.  

32 luku Kätkemis- ja rahanpesurikoksista 

12 §.Menettämisseuraamus. Pykälän 3 momentin viittaukset lain 10 luvun 2 §:n 3 momenttiin korjattaisiin viittauksiksi mainitun pykälän 6 momenttiin, koska aiempi 3 momentin sisältö on lailla 356/2016 siirretty 6 momenttiin.  

8.3  Rikosvahinkolaki

31 §.Valtion takautumisoikeus. Pykälässä säädettäisiin valtion takautumisoikeudesta kuten nykyisinkin. Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että valtion takautumisoikeutta ei ole, jos vahingosta vastuussa oleva on maksanut korvausta uhrille. Takautumisoikeuden poistuminen ei näissä tilanteissa enää edellyttäisi vahingosta vastuussa olevan vilpitöntä mieltä, vaan valtion takautumisoikeutta ei olisi riippumatta siitä, mistä syystä korvaus on maksettu uhrille. Momentin nojalla valtion takautumisoikeus ei koskisi sitä osaa korvauksesta, jonka vahingosta vastuussa oleva on maksanut hakijalle. 

31 a §. Valtion puhevallan käyttäminen. Pykälässä säädettäisiin, että takautumisoikeutta koskevissa asioissa valtion puhevaltaa käyttäisi Oikeusrekisterikeskus. Oikeusrekisterikeskus esittäisi takautumissaatavaa koskevan maksuvaatimuksen ja edustaisi valtiota mahdollisessa riita-asian tai rikosasian oikeudenkäynnissä. Oikeusrekisterikeskus huolehtisi myös takautumisoikeuteen perustuvan saatavan täytäntöönpanosta.  

31 b §. Ilmoitukset korvauksen maksamisesta. Lakiin lisättäisiin uusi 31 b §, jossa säädettäisiin Oikeusrekisterikeskukselle tehtävästä ilmoituksesta suoritetusta rikosvahinkokorvauksesta. Valtiokonttorin tulisi ilmoittaa Oikeusrekisterikeskukselle maksamastaan korvauksesta valtion takautumisoikeuden täytäntöönpanoa varten. Vastaava säännös on nykyisin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa, josta se kumottaisiin. Valtiokonttorin tulisi ilmoittaa maksamastaan korvauksesta myös esitutkintaviranomaiselle ja syyttäjälle, jos korvaus maksettaisiin ennen kuin rikosasia olisi ratkaistu. Näin esitutkintaviranomaiset ja syyttäjä saisivat tiedon siitä, että Oikeusrekisterikeskus voisi esittää valtion takautumisoikeuteen perustuvia vaatimuksia rikosprosessissa. Esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle ilmoitettaisiin välttämättömät tiedot maksetusta korvauksesta ja siitä, että valtion puhevalta mahdollisesta takautumisoikeuteen perustuvasta saatavasta on Oikeusrekisterikeskuksella.  

31 c §. Takautumisoikeuteen perustuvan saatavan täytäntöönpanokelpoisuus. Pykälässä säädettäisiin takautumisoikeuteen perustuvan saatavan täytäntöönpanokelpoisuudesta.  

Pykälässä säädettäisiin nykyistä käytäntöä vastaavalla tavalla siitä, että täytäntöönpanokelpoisuuden edellytyksenä on Valtiokonttorin täytäntöönpanokelpoinen korvauspäätös. Päätöksen tulisi siten olla joko lainvoimainen tai pantavissa täytäntöön, kuten lainvoimainen päätös. Täytäntöönpanokelpoisuutta arvioitaessa sovelletaan hallinto-oikeuden yleissääntelyä. Täytäntöönpanokelpoisuuden edellytyksenä olisi lisäksi se, että tuomio, jolla vahingosta vastuussa oleva on velvoitettu suorittamaan korvausta, on saanut lainvoiman. 

32 §. Takautumisoikeuteen perustuvan saatavan täytäntöönpanoon ryhtyminen. Pykälässä säädettäisiin Oikeusrekisterikeskuksen toimenpiteistä takautumisoikeusasiassa.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyisin käytäntöön perustuvasta Oikeusrekisterikeskuksen velvollisuudesta selvittää, onko valtion takautumisoikeuteen perustuva saatava täytäntöönpanokelpoinen. Selvitystoimia pidettäisiin tosiasiallisena hallintotoimintana.  

Kun valtion takautumisoikeuteen perustuvan saatavan taustalla olisi sekä vahingonkorvaustuomio että Valtiokonttorin korvauspäätös, suorittaisi Oikeusrekisterikeskus teknisluontoisen tuomion ja korvauspäätöksen vertailun, jolla se selvittäisi, onko täytäntöönpanoperuste käsillä. Oikeusrekisterikeskus voisi selvittää esimerkiksi, ovatko korvauslajit ja korvausmäärät tuomion mukaisia, kuuluuko rikosvahinkoasia mahdollisen velkajärjestelyn piiriin tai onko maksuvelvolliselle myönnetty maksuvapautus kyseessä olevasta korvauksesta. 

Jos rikosvahinkoasia ei perustuisi tuomioistuimen ratkaisuun, tarkastaisi Oikeusrekisterikeskus Valtiokonttorin rikosvahinkokorvauspäätöksen lisäksi muun Valtiokonttorilta saatavan asiaan kuuluvan aineiston, kuten lääkärintodistukset, selvitykset ansionmenetyksestä, laskut sekä tositteet. Aineiston perusteella Oikeusrekisterikeskus arvioisi, täyttyisivätkö edellytykset valtion takautumisoikeuteen perustuva saatavan täytäntöönpanoon. 

Selvitystoimiin kuuluisi myös sen selvittäminen, onko vahingonaiheuttaja ylipäänsä tiedossa. Jos hänen henkilöllisyyttään ei ole tiedossa, korvausasia jäisi Oikeusrekisterikeskuksessa odottamaan asian mahdollista selviämistä. Tällaisen saatavan vireilläolo päättyisi viimeistään korvausoikeuden rauetessa.  

Momentin nojalla Oikeusrekisterikeskus huolehtisi myös takautumisoikeuteen perustuvasta saatavasta ilmoittamisesta maksuvelvolliselle. Oikeusrekisterikeskus lähettäisi kaikissa rikosvahinkoasioissa ilmoituksen vireillä olevasta korvausasiasta vahingosta vastuussa olevalle eli maksuvelvolliselle. Tämä tarkoittaisi yleensä maksutilaisuuden varaamista eräpäivätietoineen, eli sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaiseen täytäntöönpanoon ryhtymistä. Kuitenkin ilmoitus voisi tarkoittaa myös pykälän 2 momentin nojalla esitettävää maksuvaatimusta tai 32 a §:n nojalla tehtävää perinnästä luopumista. Sääntely vastaisi nykyistä käytäntöä. Käytäntö erillisen ilmoituksen lähettämisestä on myös jatkossa tarpeen, koska sen yhteydessä vahingonaiheuttajalla on mahdollisuus esimerkiksi ilmoittaa rikoksen uhrille jo maksamastaan korvauksesta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maksuvaatimuksen esittämisestä tilanteessa, jossa rikosvahinkokorvausasiasta ei olisi lainvoimaista tuomioistuimen ratkaisua. Näissä tapauksissa saatavan oikeudelliseen perintään ei siis vielä ole täytäntöönpanoperustetta. Momentissa säädettäisiin, että Oikeusrekisterikeskus voisi täytäntöönpanoperusteen saamiseksi ilmoituksen ja maksutilaisuuden varaamisen jälkeen nostaa asiasta kanteen käräjäoikeudessa, jos vahingosta vastuussa oleva ei suorittaisi saatavaa. Asia käsiteltäisiin lähtökohtaisesti laajana riita-asiana. Sääntely vastaisi nykyistä käytäntöä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetun lain soveltamisesta täytäntöönpanokelpoisen saatavan täytäntöönpanossa. Jos korvausasian taustalla olisi jo vahingonkorvaustuomio ja maksuvelvollinen ei maksutilaisuuden varaamisesta huolimatta suorittaisi saatavaa, etenisi asia sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaiseen perintään. Vastaavalla tavalla meneteltäisiin asioissa, joissa ei olisi taustalla tuomioistuimen ratkaisua siinä vaiheessa, kun lainvoimainen vahingonkorvaustuomio olisi saatu. Tältäkin osin ehdotus vastaa nykykäytäntöä. 

32 a §.Täytäntöönpanosta luopuminen. Lakiin lisättäisiin uusi 32 a §, jossa säädettäisiin perusteista, joilla Oikeusrekisterikeskus voisi luopua takautumisoikeuteen perustuvan saatavan täytäntöönpanosta. Kyse olisi täytäntöönpanoa koskevasta tosiasiallisesta täytäntöönpanotoimesta.  

Täytäntöönpanosta luopuminen tarkoittaisi sitä, että valtion takautumisoikeuteen perustuvaa maksuvaatimusta, riita-asian oikeudenkäyntiä tai sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaista täytäntöönpanoa ei aloitettaisi tai jos täytäntöönpano olisi aloitettu, se keskeytettäisiin. Oikeusrekisterikeskus voisi luopua täytäntöönpanosta välittömästi asian vireille tulon jälkeen, mutta myös myöhemmin. Täytäntöönpanosta voitaisiin luopua täytäntöönpanon jo ollessa käynnissä esimerkiksi silloin, jos kävisi ilmi, että edellytyksiä saada maksua perittyä ei olisi.  

Pykälän 1–3 kohdassa säädettäisiin edellytyksistä, joilla täytäntöönpanosta voitaisiin luopua. 

Pykälän 1 kohdan nojalla täytäntöönpanosta voitaisiin luopua, jos täytäntöönpano ei todennäköisesti johtaisi tulokseen. Kyse olisi sen arvioimisesta, saadaanko korvausta perittyä maksuvelvolliselta. Harkinta olisi tapauskohtaista ja perustuisi Oikeusrekisterikeskuksen kokonaisarvioon. Perusteena luopumiselle voisi olla esimerkiksi se, että vahingonaiheuttaja olisi hyvin nuori tai hyvin iäkäs, minkä vuoksi aiheuttajalla ei olisi tosiasiallisia edellytyksiä maksaa korvausta. Vastaavanlaisia perusteita voisi liittyä myös vahingon aiheuttajan terveydentilaan. 

Pykälän 2 kohdan nojalla täytäntöönpanosta voitaisiin luopua, jos maksuvaatimuksen perusteet jäisivät Oikeusrekisterikeskuksen arvion perusteella todennäköisesti näyttämättä oikeudenkäynnissä. Oikeusrekisterikeskuksella olisi siten toimivalta luopua 32 §:n 2 momentissa tarkoitetusta oikeudenkäynnistä, jos näyttö vahingon aiheuttajan korvausvelvollisuudesta olisi epäselvä. Oikeusrekisterikeskuksella olisi siten toimivalta arvioida vahingonkorvausvaatimuksen menestymisen edellytykset ennen riita-asian vireillepanoa tuomioistuimessa. 

Pykälän 3 kohdan nojalla täytäntöönpanosta voitaisiin luopua, jos prosessista aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhdassa saatavan suuruuteen. Tyypillisesti tällaisia tilanteita voisivat olla sellaiset, joissa vähäisen saatavan vuoksi olisi käynnistettävä riita-asian oikeudenkäynti 32 §:n 2 momentin nojalla. Oikeusrekisterikeskuksen tulisi arvioida asiaa tapauskohtaisesti riippuen saatavan suuruudesta ja odotettavissa olevista täytäntöönpanotoimista. Sinällään rahamäärältään pienenkin saatavan täytäntöönpanoon tulisi ryhtyä, jos korvaus olisi mahdollista periä tavanomaisin ulosottotoimin. 

42 §.Korvauksen takaisinperintä. Pykälässä säädettäisiin rikosvahinkokorvauksen takaisinperinnästä kuten nykyisinkin.  

Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että Oikeusrekisterikeskus huolehtisi aina takaisinperinnästä eikä tehtävä olisi enää jaettu Valtiokonttorin ja Oikeusrekisterikeskuksen kesken.  

Momentin nojalla Oikeusrekisterikeskus tekisi päätöksen korvauksen takaisinperinnästä hankittuaan tarvittavan selvityksen ja kuultuaan osapuolia. Tyypillisesti takaisinperintäasia tulisi vireille, jos takautumissaatavan täytäntöönpanon yhteydessä käy ilmi, että rikoksentekijä on maksanut korvauksen vahingonkärsijälle. Tällöin valtiolle ei synny takautumisoikeutta rikoksentekijää kohtaan ja valtio on maksanut korvauksen vahingonkärsijälle aiheettomasti. 

Takaisinperintäpäätöksessä Oikeusrekisterikeskus velvoittaisi korvauksensaajan maksamaan aiheettomasti maksettu korvaus takaisin. Koska päätöksen perusteluissa otettaisiin käytännössä kantaa siihen, miksi korvaus on alun perin maksettu aiheettomasti vahingonkärsijälle, alkuperäistä Valtiokonttorin korvauspäätöstä ei olisi tarpeen poistaa. Takaisinperintäpäätöksen kohteella olisi muutoksenhakuoikeus päätökseen, joten hänellä olisi asianmukainen oikeusturvatie asiassa. 

Pykälän nykyiset 3 ja 4 momentti siirrettäisiin 2 ja 3 momenteiksi. Momentteihin ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia. Näin ollen takaisinperinnästä voitaisiin jatkossakin osaksi tai kokonaan luopua, jos tämä katsottaisiin kohtuulliseksi ja korvauksen maksamisen ei olisi katsottava johtuneen hakijan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos takaisin perittävä määrä olisi vähäinen. Päätös takaisinperinnästä olisi edelleen tehtävä kolmen vuoden kuluessa korvauksen maksamisesta, tai myöhemmin, jos hakijan tai hänen edustajansa havaittaisiin toimineen asiassa vilpillisesti. 

43 §.Takaisinperintää koskevan päätöksen täytäntöönpano. Lain 43 §:ssä säädettäisiin takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta.  

Pykälän 1 momentti sisältäisi viittauksen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka nojalla takaisinperintäpäätös pantaisiin täytäntöön. Täytäntöönpanomenettelyssä ja päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudessa noudatettaisiin siten samaa menettelyä kuin rahamääräisten seuraamusten täytäntöönpanossa muutenkin. 

Pykälän voimassa olevan 3 momentin mahdollisuudesta kuitata takaisinperittävä summa vahingonkärsijälle maksettavista tulevista korvauksista luovuttaisiin. Koska takaisinperintätehtävä siirtyisi kokonaisuudessaan Oikeusrekisterikeskukselle, ei perinnässä enää huomioitaisi Valtiokonttorin mahdollisesti myöhemmin vahingonkärsijälle maksamia muita korvauksia. Jatkossa takaisin perittävä summa perittäisiin korvauksensaajalta sellaisenaan eikä se vaikuttaisi hänen tuleviin korvauksiinsa. 

47 a §. Oikeusrekisterikeskuksen oikeus saada tietoja. Pykälä kumottaisiin, koska sen sisältö siirrettäisiin sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin.  

8.4  Tuomioistuinmaksulaki

8 §. Viranomaisten ja eräiden muiden vapauttaminen maksuista. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 9 kohta, jonka nojalla Oikeusrekisterikeskus vapautettaisiin tuomioistuinlaissa tarkoitetuista maksuista.  

8.5  Ulosottokaari

7 luku Muun kuin maksuvelvoitteen täytäntöönpano 

15 a §. Verkkoviestin hävittämismääräyksen täytäntöönpano. Ulosottokaaren 7 lukuun lisättäisiin uusi 15 a §, jossa säädettäisiin verkkoviestin hävittämismääräyksen täytäntöönpanosta. Ulosottomiehellä olisi velvollisuus huolehtia hävittämismääräyksen täytäntöönpanosta sen jälkeen, kun Oikeusrekisterikeskus lähettäisi täytäntöönpanopyynnön. Ulosottomies huolehtisi kaikista täytäntöönpanotehtävistä myös sen selvittämisestä, onko verkkoviesti jo hävitetty. Säännöstä sovellettaisiin verkkoviestin hävittämismääräyksen täytäntöönpanoon nykyisin sovellettavien tekemisvelvoitteen täytäntöönpanoa koskevien säännösten sijasta. Sääntely poikkeaisi jossain määrin tekemisvelvoitteen täytäntöönpanosta.  

Pykälän 1 momentissa olisi perussäännös siitä, että hävittämismääräyksen täytäntöön panemiseksi ulosottomiehen tulisi kehottaa hävittämisvelvollista hävittämään verkkoviesti. Hävittämiskehotuksen voisi kohdistaa verkkoviestin lähettäjään, julkaisijaan tai ohjelmatoiminnan harjoittajaan taikka lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjään, eli sellaiseen toimijaan, joka kykenisi viestin hävittämään. Ulosottomiehen tulisi selvittää, mikä olisi oikea taho hävittämään viestin, jollei tuomioistuimen ratkaisussa ole yksilöity määräyksen kohdetta. Sääntely vastaisi vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jossa tuomioistuin voi antaa määräyksen verkkoviestin hävittämisestä yksilöimättä tahoa, jonka tulisi hävittää verkkoviesti. Käytännössä verkkoviestin hävittämiseen kykenevä taho voisi olla esimerkiksi verkkoviestin sisältävän palvelimen ylläpitäjä. Tällaisten tahojen selvittäminen onnistuisi parhaiten ulosottomenettelyssä.  

Käytännössä on mahdollista, että hävittämiseen kykenevä toimija on ulkomailla. Suomalaisella ulosottomiehellä ei lähtökohtaisesti ole toimivaltaa suorittaa täytäntöönpanotoimia Suomen ulkopuolella. Tämän vuoksi kehotusta ei yleensä voida antaa ulkomaille. Näistä syistä pykälän 1 momentissa säädettäisiin väljästi, että ulosottomies voi lähettää hävittämiskehotusta vastaavan pyynnön myös ulkomailla olevalle taholle. Jäisi riippumaan kyseisen valtion lainsäädännöstä ja pyynnön saajan toimista, mitä vaikutuksia pyynnöllä on. Ehdotettua säännöstä ei sovellettaisi, jos Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista tai velvoitteista johtuu muuta. 

Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin hävittämiskehotuksen sisältöä. Kehotuksessa tulisi antaa verkkoviestin hävittämiseen velvolliselle määräys hävittää viesti heti tai tietyssä määräajassa, jonka ulosottomies asettaisi. Kehotuksessa tulisi myös yksilöidä hävittämisvelvollisuuden sisältö sen mukaisesti, mitä tuomioistuimen hävittämistä koskevassa ratkaisussa on määrätty. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että verkkoviestin lähettäjälle tulisi ilmoittaa, jos verkkoviestin hävittämistä koskeva kehotus annettaisiin jollekin muulle taholle. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin ulosottomiehen mahdollisuudesta tehostaa verkkoviestin hävittämiskehotusta uhkasakolla. Sakon uhkaa voitaisiin käyttää erityisestä syystä eli esimerkiksi silloin, jos verkkoviestin hävittämiseen velvoitettu ei noudattaisi kehotusta. 

8.6  Laki sakon ja rikesakon määräämisestä

2–4 §, 7 ja 9 §, 11–13 §, 24 §, 26–30 § ja 35 §. Esityksessä ehdotetaan, että sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa tarkoitetusta rangaistusvaatimuksesta luovuttaisiin. Pykäliin tehtäisiin tämän edellyttämät muutokset.  

Lain 2 §:n 1 momentin 1 kohta, 4 §:n 4 momentti, 9, 11 ja 12 § kumottaisiin. Muista pykälistä poistettaisiin maininnat rangaistusvaatimuksesta. 

Lisäksi 13 §:ään tehtäisiin lisäys, jossa mainittaisiin myös rikosuhrimaksun toimittamisesta syyttäjälle. 

8 §.Sakkovaatimuksen, sakkomääräyksen ja rikesakkomääräyksen sisältö . Säännöksestä poistettaisiin mainita maksuajasta. Maksuajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

10 §. Seuraamuksen maksamiseen liittyvät tiedot. Pykälä kumottaisiin, koska sakon maksamisesta annettavista tiedoista säädettäisiin kattavasti sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

24 §.Rangaistusmääräyksen antaminen. Säännöksestä poistettaisiin maininta rangaistusvaatimuksesta. Lisäksi säännökseen lisättäisiin maininta rangaistusmääräyksen sisällöstä. Rangaistusmääräyksen sisältöä koskisivat samat vaatimukset kuin 8 §:ssä säädetystä sakkovaatimuksen sisällöstä.  

38 § . Täytäntöönpano. Pykälässä säädetään seuraamusten täytäntöönpanosta. Pykälän 1 momentti sisältäisi kuten nykyisinkin viittaussäännöksen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Selvyyden vuoksi momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että sakon, rikesakon ja menettämisseuraamuksen raukeamisesta säädetään rikoslain 8 luvussa. Lisäksi säännökseen lisättäisiin maininta rikosuhrimaksun korvausvelvollisuuden täytäntöönpanosta sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti. Säännöksen otsikkoa myös muutettaisiin, sillä se sisältää myös muita kuin seuraamuksia koskevan täytäntöönpanon.  

Pykälän 2 momentissa on säädetty siitä, että sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä määrätty sakko on täytäntöön pantavissa ennen ratkaisun lainvoimaisuutta. Kaikkien sakkojen ja rikesakkojen täytäntöönpanokelpoisuus määräytyisi jatkossa sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaan. Näin ollen pykälän nykyinen 2 momentti kumottaisiin. 

39 §.Määräaika seuraamuksen maksamista varten. Voimassa olevassa pykälässä säädetään sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain nojalla määrättävän sakon maksamiseksi varattavasta 30 päivän maksuajasta. Maksutilaisuuden varaamisesta säädettäisiin kattavasti sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa, joten tätä koskeva sääntely kumottaisiin.  

Siirtymäsäännös. Lakiin ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka nojalla ennen lain voimaantuloa annettuun rangaistusvaatimukseen sovellettaisiin aiempia säännöksiä. Näin vireillä olevat rangaistusvaatimukset käsiteltäisiin loppuun samassa menettelyssä kuin asian käsittely on aloitettukin. Lain voimaan tullessa vireillä olleissa rangaistusvaatimuksissa mahdollisuus antaa maksamalla suostumus asian käsittelyyn sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä siten säilyisi.  

8.7  Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä

18 §. Muu täytäntöönpano ja virka-apu. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että yksityishenkilön velkajärjestelyn aloittaminen estää sakon muuntorangaistuksen määräämisen ja täytäntöönpanon. Säännöksen sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan nykyistä käytäntöä siten, että muuntorangaistuksen määräämismenettelyä ei voisi velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen käynnistää. Edelleen myöskään muuntorangaistuksen täytäntöönpano ei olisi mahdollista.  

Käytännössä muuntorangaistuksen määräämiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien viranomaisten tulisi huolehtia siitä, että menettelyä ei käynnistetä tai jatketa, jos tuomioistuin olisi päättänyt velkajärjestelyn aloittamisesta. 

40 §. Maksuohjelman oikeusvaikutukset. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin 18 §:ää vastaavat muutokset. Muuntorangaistusta ei voitaisi määrätä eikä panna täytäntöön velkajärjestelyn maksuohjelman aikana.  

8.8  Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 26 §:n kumoamisesta

1 §. Pykälässä säädettäisiin, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 26 § kumottaisiin. Pykälässä on säädetty kyseisen lain nojalla määrätyn uhkasakon muuntamisesta vankeudeksi. Rikoslain 2 a luvun 4 §:n nojalla tällaista uhkasakkoa ei voida muuntaa vankeudeksi, joten pykälä kumottaisiin.  

2 §. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta.  

8.9  Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa

70 §. Täytäntöönpanon aloittaminen. Pykälän viittaus kurinpitosakon täytäntöönpanokelpoisuuteen korjattaisiin vastaamaan ehdotettuja sakon täytäntöönpanosta annetun lain muutoksia.  

76 §. Kurinpitosakon täytäntöönpano. Pykälässä säädetään kurinpitosakon täytäntöönpanosta. Pykälän 1 momentti sisältäisi kuten nykyisinkin viittaussäännöksen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Selvyyden vuoksi momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että kurinpitosakon raukeamisesta säädetään rikoslain 8 luvussa.  

Voimassa olevan pykälän 2 momentissa säädetään kurinpitosakon maksamiseksi maksuvelvolliselle annettavista tiedoista. Momentti kumottaisiin, koska kurinpitosakon maksamisesta annettavista tiedoista säädettäisiin kattavasti sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.10  Laki eläinten hyvinvoinnista

90 §. Virka-apu. Pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin siten, että kunnaneläinlääkärillä olisi velvollisuus antaa poliisille, Tullille ja Rajavartiolaitokselle virka-apua niin eläimeen kohdistuvan takavarikon, menettämisseuraamuksen kuin eläimen tappamismääräyksenkin täytäntöönpanossa. Muutoksella virka-apu laajennettaisiin koskemaan kaikkia menettämisseuraamuksia täytäntöön panevia viranomaisia ja myös eläimen tappamismääräyksen täytäntöönpanoa.  

8.11  Laki rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa

11 §. Sakkovaatimus, sakkomääräys ja rikesakkomääräys. Pykälää muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin viittaukset rangaistusvaatimukseen.  

8.12  Laki rikostorjunnasta Tullissa

2 luku Tullin toimivaltuudet tullirikostorjunnassa 

7 §. Sakkovaatimus, sakkomääräys ja rikesakkomääräys. Pykälää muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin viittaukset rangaistusvaatimukseen. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaavaksi kuin rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 11 §:ssä.  

8.13  Laki Metsähallituksen erävalvonnasta

14 §. Sakkovaatimus, sakkomääräys ja rikesakkomääräys. Pykälää muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin viittaukset rangaistusvaatimukseen. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaavaksi kuin rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 11 §:ssä.  

8.14  Laki liikenteen palveluista

268 §.Moottorikäyttöisen ajoneuvon asiakirjoja ja luvanvaraisen liikenteen tietoja koskevat rikkomukset. Pykälän 3 momentin viittaussäännös tieliikennelakiin liikennevirhemaksun täytäntöönpanosta muutettaisiin viittaukseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Voimassa olevan lain tavoin liikennevirhemaksun määräämisen ja tiedoksiannon osalta viitattaisiin tieliikennelakiin. Virkkeeseen lisättäisiin myös viittaus siihen, että liikennevirhemaksua koskevassa muutoksenhaussa sovellettaisiin myös tieliikennelakia vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain 37 §:n 2 momentissa säädetään.  

8.15  Laki rikosuhrimaksusta

6 §. Maksun täytäntöönpano. Rikosuhrimaksun täytäntöönpanossa noudatettaisiin sakon täytäntöönpanosta annettua lakia kuten nykyisinkin. Pykälän 1 momentin viittaus sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 38 §:n 2 momenttiin kumottaisiin, koska kyseinen momentti ehdotetaan kumottavaksi.  

Pykälän 2 momentin maininta siitä, ettei rikosuhrimaksun täytäntöönpanosta peritä ulosottomaksua kumottaisiin, koska täytäntöönpanossa noudatetaan tältäkin osin sakon täytäntöönpanosta annettua lakia.  

Pykälän 3 momentti kumottaisiin, koska rikosuhrimaksun raukeamisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

7 §. Tarkemmat säännökset. Pykälän 1 momentin 2 kohdasta poistettaisiin asetuksenantovaltuus, joka koskee rikosuhrimaksun täytäntöönpanoa. Täytäntöönpanoon liittyvistä tiedoista säädetään kattavasti sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa, joten rikosuhrimaksun täytäntöönpanosta ei olisi tarpeen antaa erikseen säännöksiä oikeusministeriön asetuksella.  

8.16  Uhkasakkolaki

10 §. Uhkasakon tuomitseminen. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin. Momentin nojalla tuomitun uhkasakon täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.17  Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä

22 §. Menettämisseuraamus ja verkkoviestin hävittämismääräys. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti. Momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, että lain nojalla tuomitun menettämisseuraamuksen ja verkkoviestin hävittämismääräyksen täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Lisäksi todettaisiin, että mainittujen seuraamusten raukeamisesta säädetään rikoslain 8 luvussa.  

8.18  Laki ulosottomaksuista

5 §. Maksuttomat suoritteet. Pykälän 1 momentin luetteloa ulosottomaksusta vapautetuista suoritteista täydennettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla ja eräissä muissa laeissa tarkoitetuilla rangaistusluonteisilla hallinnollisilla seuraamuksilla. Myös rikosuhrimaksu lisättäisiin luetteloon. Näiden maksujen perinnästä ulosottotoimin ei perittäisi ulosottomaksua.  

8.19  Laki työntekijöiden lähettämisestä

28 §. Perintäpyyntö Suomen viranomaisille. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin säännös lain 24 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen täytäntöönpanosta sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti.  

38 §. Laiminlyöntimaksun määrääminen. Pykälän 1 momentista kumottaisiin säännös laiminlyöntimaksun suorittamiselle asetettavasta määräajasta, koska laiminlyöntimaksun maksuajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 3 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännökset laiminlyöntimaksun viivästyskorosta sekä laiminlyöntimaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska näistä säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Pykälän 3 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos.  

Pykälän 4 momentin säännös kahden vuoden vanhentumisajasta oikeudelle antaa laiminlyöntimaksua koskeva päätös siirrettäisiin pykälän 1 momenttiin. Pykälän 4 momentista kumottaisiin laiminlyöntimaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, sillä vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Siirtymäsäännös. Lakiin ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka nojalla ennen lain voimaantuloa erääntyneen laiminlyöntimaksun viivästyskorkoon sovellettaisiin aiemmin voimassa olleita säännöksiä. Näin ollen myös viivästyskorko perittäisiin edelleen sellaisissa laiminlyöntimaksuissa, jotka on määrätty ennen lain voimaantuloa.  

8.20  Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä

8 luku Hallinnolliset seuraamukset 

9 §. Rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälästä kumottaisiin tarpeettomana säännös Oikeusrekisterikeskuksesta rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtivana viranomaisena. Rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtivasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. 

9 luku Erinäiset säännökset 

4 §.Muutoksenhaku. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös uhkasakon, rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpanokelpoisuuden määräytymisestä sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti.  

8.21  Laki Finanssivalvonnasta

43 a §. Rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälästä kumottaisiin tarpeettomana säännös Oikeusrekisterikeskuksesta rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtivana viranomaisena. Rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtivasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Pykälän viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos.  

73 §. Muutoksenhaku. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin viittaussäännös sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin uhkasakon, rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpanokelpoisuuden määräytymisestä.  

74 §.Maksujen täytäntöönpano. Pykälästä kumottaisiin säännös maksettavaksi tuomitun uhkasakon täytäntöönpanon määräytymisestä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaan. Lain nojalla määrätyn toimenpidemaksun täytäntöönpano tapahtuisi edelleen verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaan.  

8.22  Tietosuojalaki

24 §. Hallinnollinen seuraamusmaksu. Pykälän 6 momentti sisältäisi kuten ennenkin täytäntöönpanon osalta viittaussäännöksen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Viittaukseen tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, koska vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

25 §.Muutoksenhaku. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin viittaussäännös sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin uhkasakon ja seuraamusmaksun täytäntöönpanokelpoisuuden määräytymisestä.  

8.23  Laki lentoliikenteen matkustajarekisteritietojen käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden torjunnassa

15 §.Seuraamusmaksun määräytyminen. Pykälästä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Pykälästä kumottaisiin myös säännös seuraamusmaksun noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta. Säännös on tarpeeton, koska seuraamusmaksun täytäntöönpanokelpoisuudesta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

16 §.Maksuaika. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska seuraamusmaksun maksuajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

17 §.Seuraamusmaksun täytäntöönpano ja muutoksenhaku. Pykälän nykyinen 1 momentti kumottaisiin tarpeettomana, koska siinä säännellyistä seuraamusmaksun täytäntöönpanoon liittyvistä seikoista säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän nykyinen 2 momentti siirrettäisiin 1 momentiksi. Momentti sisältäisi kuten ennenkin viittaussäännöksen seuraamusmaksun täytäntöönpanosta sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Viittaukseen tehtäisiin kielellinen muutos. 

Pykälän nykyinen 3 momentti siirrettäisiin 2 momentiksi. Momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, koska vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.24  Laki kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista

21 §.Seuraamusmaksun määräytyminen. Pykälän 3 momentti kumottaisiin, koska seuraamusmaksun vastaanottavasta viranomaisesta ja täytäntöönpanokelpoisuudesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

24 §.Seuraamuksenmaksun täytäntöönpano. Pykälästä kumottaisiin tarpeettomana säännös Oikeusrekisterikeskuksesta seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtivana viranomaisena. Maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Myös seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös ehdotetaan kumottavaksi, koska vanhentumisajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.25  Päästökauppalaki

92 §. Päästöoikeuden ylitysmaksu. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta maksun määräämisestä valtiolle.  

93 §.Ylitysmaksun täytäntöönpano. Pykälän 1 momentin säännökset ylitysmaksun suorasta ulosottokelpoisuudesta ja Oikeusrekisterikeskuksesta täytäntöönpanosta huolehtivana viranomaisena kumottaisiin tarpeettomina, sillä näistä säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Momentin viittaus verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin muutettaisiin viittausäännökseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jossa ylitysmaksun täytäntöönpanosta säädettäisiin.  

8.26  Tilintarkastuslaki

10 luku Seuraamukset 

6 §. Seuraamusmaksun määräämisoikeuden vanhentuminen ja täytäntöönpano. Pykälän 2 momentin viittaus verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Pykälän 2 ja 3 momentin säännökset seuraamusmaksun täytäntöönpanosta kumottaisiin tarpeettomina, sillä seuraamusmaksun täytäntöönpanosta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän otsikko muutettaisiin muotoon ”Seuraamusmaksun määräämisoikeuden vanhentuminen ja täytäntöönpano” , koska pykälässä säädetään vain määräysoikeuden vanhentumisesta. Seuraamusmaksun vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.27  Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista

107 §. Päätösten täytäntöönpano. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaussäännös sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jossa säädettäisiin lain 96 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisen seuraamusmaksun ja 102 §:n mukaisen uhkasakon täytäntöönpanokelpoisuudesta.  

Pykälän 2 momentista kumottaisiin säännökset seuraamusmaksun täytäntöönpanosta ja momenttiin lisättäisiin viittaus sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jossa säädettäisiin seuraamusmaksun täytäntöönpanosta. 

8.28  Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista

168 §. Päätöksen täytäntöönpano. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaussäännös sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jossa säädettäisiin lain 154 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisen seuraamusmaksun ja 161 §:n mukaisen uhkasakon täytäntöönpanokelpoisuudesta.  

Pykälän 2 momentista kumottaisiin säännös seuraamusmaksun määräämiseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta ja momenttiin lisättäisiin viittaus sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jossa säädettäisiin seuraamusmaksun täytäntöönpanosta. 

8.29  Laki pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä

16 §.Rikemaksun täytäntöönpano . Pykälästä kumottaisiin tarpeettomana säännös Oikeusrekisterikeskuksesta täytäntöönpanosta huolehtivana viranomaisena. Pykälän viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos.  

Pykälän otsikko muutettaisiin muotoon ” Rikemaksun täytäntöönpano” , koska pykälässä säänneltäisiin vain rikemaksun täytäntöönpanosta.  

8.30  Ulkomaalaislaki

181 §.Liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun määrääminen. Pykälän 2 momentista ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle.  

Pykälän 3 momentti kumottaisiin, koska seuraamusmaksun maksuajasta ja täytäntöönpanosta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

183 §. Maksuaika. Seuraamusmaksun maksuaikaa koskeva säännös kumottaisiin, koska seuraamusmaksun maksuajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

184 §.Täytäntöönpano. Pykälän 1, 2, 3 ja 4 momentin säännökset seuraamusmaksun täytäntöönpanosta, ilmoitusvelvollisuudesta maksun alentamista tai poistamista koskevasta päätöksestä, maksun palauttamisesta ja vanhentumisesta kumottaisiin tarpeettomina, koska näistä säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 4 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. 

8.31  Laki biopolttoöljyn käytön edistämisestä

16 a §. Seuraamusmaksun ja virhemaksun täytäntöönpano. Lakiin lisättäisiin uusi 16 a pykälä, jossa viitattaisiin seuraamusmaksun ja virhemaksun täytäntöönpanon osalta sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin.  

8.32  Laki uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä

14 b §.Seuraamusmaksujen ja virhemaksun täytäntöönpano. Lain 14 b §:ää muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin tarpeettomana säännökset seuraamusmaksun ja virhemaksun raukeamisesta.  

8.33  Elintarvikemarkkinalaki

12 b §. Seuraamusmaksun määrääminen ja täytäntöönpano. Pykälän 2 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös Oikeusrekisterikeskuksesta täytäntöönpanosta huolehtivana viranomaisena ja säännös seuraamusmaksun vanhentumisajasta, koska näistä säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos.  

Myös pykälän 3 momentista ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle. 

8.34  Työsopimuslaki

2 luku Työnantajan velvollisuudet 

7 b §.Laiminlyöntimaksu. Pykälän 2 momentista poistettaisiin maininta laiminlyöntimaksun maksamisesta valtiolle.  

7 c §.Laiminlyöntimaksun täytäntöönpano. Pykälästä poistettaisiin säännös laiminlyöntimaksun raukeamisajasta, koska asiasta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

11 a luku Työnantajien yhteisvastuu palkattaessa laittomasti maassa oleskelevia työntekijöitä 

6 §.Seuraamusmaksun määrääminen ja palauttamiskustannusten korvaaminen. Pykälän 2 momentista kumottaisiin säännös seuraamusmaksun vanhentumisajasta. Vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 3 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.35  Laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa

7 §. Muutoksenhaku ja täytäntöönpano. Pykälän 2 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin laiminlyöntimaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, koska vanhentumisajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.36  Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta

59 §. Rikkomusmaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälässä säädettäisiin, että rikkomusmaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Pykälän nykyiset 1 ja 3 momenttien säännökset täytäntöönpanosta kumottaisiin tarpeettomina, koska rikkomusmaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpanoon liittyvistä seikoista säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.37  Alkoholilaki

71 §.Seuraamusmaksu. Pykälän 2 momentista poistettaisiin maininta seuraamusmaksun maksamisesta valtiolle.  

Pykälän 4 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, koska seuraamusmaksun vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.38  Siemenlaki

35 §. Seuraamusmaksu. Pykälän 2 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 4 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Pykälästä kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, koska vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.39  Kasvinterveyslaki

26 §. Hallinnollinen seuraamusmaksu. Pykälän 2 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 4 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, koska vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.40  Laki eläinten ja eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta

15 §. Tuontivalvonnanseuraamusmaksu. Pykälän 2 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 4 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Pykälästä kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, koska vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.41  Tieliikennelaki

177 §. Liikennevirhemaksun maksuaika. Pykälä kumottaisiin, koska maksuajasta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

178 §.Liikennevirhemaksun täytäntöönpano. Pykälän 1 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos.  

Pykälän 2, 3 ja 4 momenteista kumottaisiin liikennevirhemaksun vanhentumisaikaa, täytäntöönpanosta huolehtivaa viranomaista ja liikennevirhemaksua koskevaa ilmoitusvelvollisuutta koskevat säännökset. Näistä säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

193 §. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin viittaussäännös sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka mukaan lain perusteella määrätyn liikennevirhemaksun täytäntöönpanokelpoisuus määräytyisi.  

8.42  Vesiliikennelaki

129 §. Liikennevirhemaksun maksuaika. Pykälä kumottaisiin, koska maksuajasta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

130 §. Liikennevirhemaksun täytäntöönpano. Pykälän 1 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos.  

Pykälän 2, 3 ja 4 momenteista kumottaisiin liikennevirhemaksun vanhentumisaikaa, täytäntöönpanosta huolehtivaa viranomaista ja liikennevirhemaksuun liittyvää ilmoitusvelvollisuutta koskevat säännökset. Näistä säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

133 §. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin viittaussäännös sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka mukaan lain perusteella määrätyn liikennevirhemaksun täytäntöönpanokelpoisuus määräytyisi.  

8.43  Ajoneuvolaki

193 §. Seuraamusmaksun määrääminen ja suuruus. Pykälän 1 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 4 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, koska vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

195 §. Liikennevirhemaksu. Pykälän 6 momenttia muutettaisiin siten, että liikennevirhemaksun täytäntöönpanon osalta viitattaisiin sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin.  

206 §. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta siitä, ettei seuraamusmaksun ohella liikennevirhemaksun pantaisi täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.  

8.44  Rehulaki

51 §.Rehuvalvonnan seuraamusmaksu. Pykälän 2 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 4 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa ja raukeamista koskevat säännökset, koska seuraamusmaksun vanhentumisajasta ja raukeamisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.45  Elintarvikelaki

67 §.Elintarvikevalvonnan seuraamusmaksu. Pykälän 2 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 4 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa ja raukeamista koskevat säännökset, koska seuraamusmaksun vanhentumisajasta ja raukeamisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.46  Eläintautilaki

94 a §. Eläintautivalvonnan seuraamusmaksu. Pykälän 3 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 5 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa ja raukeamista koskevat säännökset, koska seuraamusmaksun vanhentumisajasta ja raukeamisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.47  Laki luonnonmukaisesta tuotannosta

38 §.Luomuvalvonnan seuraamusmaksu. Pykälän 2 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 4 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, koska vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.48  Merenkulun ympäristönsuojelulaki

3 luku Öljypäästömaksu 

16 §.Öljypäästömaksun maksamisen määräaika ja korko. Pykälä kumottaisiin, koska seuraamusmaksujen maksamisesta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

17 §. Öljypäästömaksun täytäntöönpano. Pykälässä säädettäisiin, että öljypäästömaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

7 b luku Uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden käytöstä meriliikenteessä annetun asetuksen mukaiset seuraamusmaksut 

3 §.Seuraamusmaksun määrääminen ja rahamäärä. Pykälän 5 momentti kumottaisiin, koska seuraamusmaksujen määräämisestä valtiolle säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

4 §.Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälästä kumottaisiin säännös seuraamusmaksujen raukeamisesta, koska asiasta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Siirtymäsäännös. Lakiin ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka nojalla ennen lain voimaantuloa erääntyneen öljypäästömaksun viivästyskorkoon sovellettaisiin aiemmin voimassa olleita säännöksiä. Näin ollen myös viivästyskorko perittäisiin edelleen sellaisissa laiminlyöntimaksuissa, jotka on määrätty ennen lain voimaantuloa.  

8.49  Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä

10 §. Laiminlyöntimaksun määrääminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että siitä kumottaisiin laiminlyöntimaksun maksamiseen liittyvä Aluehallintoviraston päätöksessään asettama määräaika, koska laiminlyöntimaksun maksuajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 3 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin säännös laiminlyöntimaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle ja säännös erääntyneelle laiminlyöntimaksulle maksettavasta viivästyskorosta. Maksun vastaanottavasta viranomaisesta ja viivästyskorosta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Siirtymäsäännös. Lakiin ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka nojalla ennen lain voimaantuloa erääntyneen laiminlyöntimaksun viivästyskorkoon sovellettaisiin aiemmin voimassa olleita säännöksiä. Näin ollen myös viivästyskorko perittäisiin edelleen sellaisissa laiminlyöntimaksuissa, jotka on määrätty ennen lain voimaantuloa.  

8.50  Ajokorttilaki

93 §. Ajokorttirikkomus. Pykälän 3 momentin viittaus tieliikennelakiin liikennevirhemaksun täytäntöönpanosta muutettaisiin viittaussäännökseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Voimassa olevan lain tavoin liikennevirhemaksun määräämisen ja tiedoksiannon osalta momentissa viitattaisiin tieliikennelakiin.  

95 §.Muutoksenhaku. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin viittaussäännös sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka mukaan liikennevirhemaksun täytäntöönpanokelpoisuus määräytyisi.  

8.51  Laki ylikuormamaksusta

13 §.Maksuaika. Ylikuormamaksun maksuaikaa koskeva pykälä kumottaisiin, koska maksuajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

15 §.Muutoksenhaku ja täytäntöönpano. Pykälän 2 momentin viittausäännös verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jossa ylikuormamaksun täytäntöönpanosta säädettäisiin.  

Siirtymäsäännös. Lakiin ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka nojalla ennen lain voimaantuloa erääntyneen ylikuormamaksun viivästyskorkoon sovellettaisiin aiemmin voimassa olleita säännöksiä. Näin ollen myös viivästyskorko perittäisiin edelleen sellaisissa laiminlyöntimaksuissa, jotka on määrätty ennen lain voimaantuloa.  

8.52  Kilpailulaki

44 a §. Euroopan unionin jäsenvaltioiden rajat ylittävä täytäntöönpano . Pykälän 4 momentin viittaussäännös verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jossa seuraamusmaksu-, sakko- tai uhkasakkopäätöksen täytäntöönpanosta säädettäisiin.  

47 §.Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälän 1–5 momenttien säännökset lain 12 ja 37 a §:n mukaisten seuraamusmaksujen ja 47 §:n 2 ja 3 momenttien nojalla annettujen päätösten täytäntöönpanosta, seuraamusmaksun määräämiseen, poistamiseen tai muuttamiseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta ja seuraamusmaksun palauttamisesta kumottaisiin. Näistä säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 6 momentin viittaussäännös verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka mukaan lain 12, 37 a ja 47 a §:n nojalla maksettavaksi määrätyt seuraamusmaksuja koskevat päätökset pantaisiin täytäntöön. Lisäksi lain 47 a §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun täytäntöönpanossa noudatettaisiin, mitä mainitun pykälän 2, 3 ja 6 momenteissa säädetään. Momentista kumottaisiin säännös seuraamusmaksun täytäntöönpanosta ilman tuomiota tai päätöstä, koska seuraamusmaksun täytäntöönpanokelpoisuus määräytyisi sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaan. 

8.53  Jätelaki

133 §. Laiminlyöntimaksun määrääminen. Pykälän 4 momentti kumottaisiin, koska siinä säännellystä laiminlyöntimaksun viivästyskorosta ja laiminlyöntimaksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

140 §. Laiminlyöntimaksun täytäntöönpano. Pykälän 1 momentin viittaussäännös verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka mukaan laiminlyöntimaksun täytäntöönpano määräytyisi.  

Pykälän 2 momentin säännös laiminlyöntimaksun palauttamisesta kumottaisiin, sillä palauttamisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaavasti. 

8.54  Laki sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta

17 §.Seuraamusmaksun määräytyminen. Pykälän 1 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

20 a §. Rikemaksu. Pykälän 3 momentti kumottaisiin, koska rikemaksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

34 §. Seuraamusmaksun ja rikemaksun täytäntöönpano . Pykälän viittaus verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka mukaan seuraamusmaksun ja rikemaksun täytäntöönpano määräytyisi.  

Pykälästä kumottaisiin säännökset seuraamusmaksun ja rikemaksun suorasta ulosottokelpoisuudesta, täytäntöönpanosta huolehtivasta viranomaisesta ja täytäntöönpanokelpoisuudesta sekä säännökset seuraamusmaksun ja rikemaksun määräämistä, poistamista ja muuttamista koskevasta ilmoittamisvelvollisuudesta, koska näistä säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.55  Laki sähköisen viestinnän palveluista

335 §. Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälän 1 momentti muutettaisiin seuraavasti. Momentin viittaussäännös seuraamusmaksun perimisestä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti muutettaisiin viittaukseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka mukaan lain nojalla määrätyn seuraamusmaksun täytäntöönpano määräytyisi. Momentissa säännellyistä seuraamusmaksun ulosottokelpoisuudesta, täytäntöönpanosta huolehtivasta viranomaisesta ja täytäntöönpanoon liittyvästä asetuksenantovaltuudesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 2 momentin viittaussäännös lain 334 a §:n nojalla maksettavaksi määrätyn seuraamusmaksun täytäntöönpanosta sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti kumottaisiin 1 momentin muutoksen myötä tarpeettomana. Myös momentin säännös seuraamusmaksun vanhentumisajasta kumottaisiin, koska vanhentumisajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.56  Laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä

36 §.Eläinten tunnistamis- ja rekisteröintivalvonnan seuraamusmaksu. Pykälän 4 momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa ja raukeamista koskevat säännökset, koska seuraamusmaksun vanhentumisajasta ja raukeamisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos.  

37 §.Eläimen tunnistusasiakirjan mukana pitämistä ja esittämistä koskevan velvollisuuden rikkomisesta määrättävä liikennevirhemaksu. Pykälän 2 momentin viittaussäännös tieliikennelakiin liikennevirhemaksun täytäntöönpanosta muutettaisiin viittaukseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Voimassa olevan lain tavoin liikennevirhemaksun määräämisen, tiedoksiannon ja muutoksenhaun osalta viitattaisiin tieliikennelakiin.  

43 §. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin viittaussäännös sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka mukaan eläinten tunnistamis- ja rekisteröintivalvonnan seuraamusmaksun ja lain mukaisen liikennevirhemaksun täytäntöönpanokelpoisuus määräytyisi.  

8.57  Laki jalkineiden ja tekstiilituotteiden vaatimustenmukaisuudesta

11 §.Seuraamusmaksun määrääminen . Pykälän 1 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 2 momentista kumottaisiin seuraamusmaksun raukeamista koskeva säännös, koska raukeamisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

15 §.Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälän viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Pykälästä kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, koska seuraamusmaksun vanhentumisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.58  Lannoitelaki

37 §.Lannoitevalvonnan seuraamusmaksu. Pykälän 2 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 4 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Pykälästä kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa ja raukeamista koskevat säännökset, koska seuraamusmaksun vanhentumisajasta ja raukeamisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.59  Laki eläimistä saatavista sivutuotteista

63 a §.Sivutuotevalvonnan seuraamusmaksu. Pykälän 2 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 4 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Pykälästä kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa ja raukeamista koskevat säännökset, koska seuraamusmaksun vanhentumisajasta ja raukeamisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.60  Laki avaruustoiminnasta

21 §. Seuraamusmaksu. Pykälän 4 momentista kumottaisiin säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 7 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskeva säännös, koska seuraamusmaksun vanhentumisajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.61  Laki verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta

4 §. Seuraamusmaksu asetuksen velvoitteiden rikkomisesta tai laiminlyönnistä. Pykälän 5 momentissa säädetään, että seuraamusmaksu määrätään maksettavaksi valtiolle. Säännös kumottaisiin tarpeettomana.  

7 §. Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälän 1 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos.  

Pykälän 2 momentti kumottaisiin, koska seuraamusmaksun vanhentumisajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.62  Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta

144 §.Liikennevirhemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpano . Pykälän 1 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos.  

Pykälän 2 ja 3 momentti kumottaisiin, koska liikennevirhemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtivasta viranomaisesta, ilmoittamisvelvollisuudesta ja vanhentumisajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.63  Luotsauslaki

70 §. Seuraamusmaksun määrääminen tai määräämättä jättäminen. Pykälän 1 momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 4 momentista kumottaisiin seuraamusmaksun vanhentumisaikaa ja raukeamista koskevat säännökset, koska seuraamusmaksun vanhentumisajasta ja raukeamisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos.  

8.64  Arpajaislaki

62 h §.Seuraamusmaksun määrääminen. Pykälän 2 momentti kumottaisiin, koska seuraamusmaksun vastaanottavasta viranomaisesta ja täytäntöönpanokelpoisuudesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

62 k §.Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälän 1 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtivaa viranomaista ja seuraamusmaksun vanhentumisaikaa koskevat säännökset, sillä näistä säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 2 momentti kumottaisiin, koska seuraamusmaksun raukeamisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän otsikko muutettaisiin muotoon ”Seuraamusmaksun täytäntöönpano” , kun seuraamusmaksun raukeamista koskeva pykälän 2 momentti kumottaisiin.  

8.65  Kaupparekisterilaki

27 §. Kaupparekisteri-ilmoituksen laiminlyöntimaksun ja tilinpäätöksen myöhästymismaksun täytäntöönpano. Pykälän 1 momentin viittausäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös laiminlyöntimaksun ja myöhästymismaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 2 ja 3 momentti kumottaisiin, koska laiminlyöntimaksun ja myöhästymismaksun vanhentumisajasta ja raukeamista säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.66  Laki verkon välityspalvelujen valvonnasta

29 §. Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälän 1 momentin viittausäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos. Momentista kumottaisiin tarpeettomana säännös seuraamusmaksun määräämisestä maksettavaksi valtiolle, koska maksun vastaanottavasta viranomaisesta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

Pykälän 2 momentti kumottaisiin, koska seuraamusmaksun vanhentumisajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. 

8.67  Alusliikennepalvelulaki

29 a §. Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälän 1 momentin viittaussäännökseen sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin tehtäisiin kielellinen muutos.  

Pykälän 2 momentti kumottaisiin, koska liikennevirhemaksun vanhentumisajasta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.68  Laki hiilen energiakäytön kieltämisestä

16 §. Seuraamusmaksun ja muiden maksujen periminen. Pykälästä kumottaisiin säännös lain 13 §:n mukaisen seuraamusmaksun suorasta ulosottokelpoisuudesta. Pykälän viittaussäännös verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin korjattaisiin viittaukseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka mukaan lain mukainen seuraamusmaksu täytäntöönpanokelpoisuus ja täytäntöönpano määräytyisi.  

8.69  Laki Suomen ja muiden pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa

3 §. Pykälään lisättäisiin viittaussäännös sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka mukaan lain 1 §:n nojalla täytäntöönpantavan tuomion tai päätöksen täytäntöönpano määräytyisi.  

8.70  Laki kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa

14 §. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin selvyyden vuoksi viittaussäännös sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin, jonka mukaan lain nojalla täytäntöönpantavan menettämisseuraamuksen täytäntöönpano määräytyisi.  

8.71  Laki vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin tehdyn puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta

8 §. Toimivaltainen käräjäoikeus. Pykälän 3 momentista kumottaisiin virheellinen viittaus kumottuun ulosottolakiin. Muutoin säännös vastaisi voimassa olevaa lakia.  

11 §.Muutoksenhaku käräjäoikeuden päätökseen. Pykälän 3 momentista kumottaisiin virheellinen viittaus kumottuun ulosottolakiin. Momenttiin lisättäisiin täsmennys siitä, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.  

8.72  Laki kansainvälistä taksiliikennettä tiellä koskevan Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta

3 a §. Asiakirjarikkomuksesta määrättävä liikennevirhemaksu. Pykälän 2 momentin viittaus tieliikennelakiin liikennevirhemaksun täytäntöönpanosta muutettaisiin viittaussäännökseksi sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Voimassa olevan lain tavoin liikennevirhemaksun määräämisen ja tiedoksiannon osalta momentissa viitattaisiin tieliikennelakiin.  

8.73  Laki kasvinsuojeluaineista

40 a §. Kasvinsuojeluainevalvonnan seuraamusmaksu. Pykälän 2 momentista poistettaisiin maininta seuraamusmaksun maksamisesta valtiolle, 4 momentista maininta seuraamusmaksun vanhenemisesta ja 5 momentista maininta seuraamusmaksun raukeamisesta. Näistä seikoista säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.74  Ilmailulaki

151 c §. Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälästä poistettaisiin maininnat seuraamusmaksun maksamisesta valtiolle ja raukeamisesta. Näistä seikoista säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.75  Merityösopimuslaki

2 luku Työnantajan velvollisuudet 

6 b §. Laiminlyöntimaksu. Pykälän 2 momentista poistettaisiin maininta maksun määräämisestä valtiolle.  

6 c §. Laiminlyöntimaksun täytäntöönpano. Pykälästä poistettaisiin säännös laiminlyöntimaksun raukeamisesta, koska asiasta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.76  Laki fossiilisen polttoaineen jakelun päästökaupasta

34 §.Päästöoikeuden ylitysmaksu. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta ylitysmaksun maksamisesta valtiolle, koska asiasta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

35 §.Ylitysmaksun täytäntöönpano. Pykälässä säädettäisiin, että ylitysmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.  

8.77  Laki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa

46 §. Sotilasoikeudenhoidossa käsiteltävien henkilötietojen poistaminen. Pykälän 2 momentin viittaussäännöksen numerointi korjattaisiin vastaamaan ehdotettua sakon täytäntöönpanosta annettua lakia.  

12.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 82/2023 vp). Tämän esityksen 2. ja 9. lakiehdotuksissa ehdotetaan muutoksia, jotka tulee yhteensovittaa kyseisen hallituksen esityksen kanssa. 

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyvästä karenssista sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (HE 90/2024 vp). Kyseisessä esityksessä ehdotetaan uutta hallinnollista seuraamusmaksua, jonka täytäntöönpanosäännökset tulee yhteensovittaa tämän hallituksen esityksen kanssa. 

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys eduskunnalle kyberturvallisuusdirektiivin (NIS 2 -direktiivi) täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 57/2024 vp). Kyseisessä esityksessä ehdotetaan uutta hallinnollista seuraamusmaksua, jonka täytäntöönpanosäännökset tulee yhteensovittaa tämän hallituksen esityksen kanssa. 

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi (HE 205/2024 vp). Kyseisessä esityksessä ehdotetaan uutta hallinnollista seuraamusmaksua, jonka täytäntöönpanosäännökset tulee yhteensovittaa tämän hallituksen esityksen kanssa. 

Lainsäädäntösuunnitelman mukaan eduskunnalle on tarkoitus antaa hallituksen esitys laiksi vaarallisten aineiden kuljetuksesta Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa (PLM004:00/2021). Lainsäädäntösuunnitelman mukaan eduskunnalle on tarkoitus antaa hallituksen esitys uutta rahapelijärjestelmää koskevaksi lainsäädännöksi (SM053:00/2023). Molemmat esitykset sisältävät muutoksia, jotka täytyy sovittaa yhteen tämän esityksen kanssa. 

12.2  Suhde talousarvioesitykseen

Esitys ei liity talousarvioesitykseen. Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotietojärjestelmän uudistamisen rahoituksesta on päätetty erikseen. 

13.1  Täytäntöönpanoa koskevien menettelysäännösten täsmentäminen

Ehdotus on merkityksellinen erityisesti perustuslain 2 §:n 3 momentin, 8 §:n ja 21 §:n kannalta. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslain 8 §:n säädetään rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta, johon sisältyy muun muassa vaatimus rikosoikeudellisten rangaistusten täytäntöönpanoa koskevien säännösten täsmällisyydestä. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus hakea muutosta oikeuttaan tai velvollisuuttaan koskevaan viranomaispäätökseen.  

Perustuslakivaliokunta on esimerkiksi lausunnossaan PeVL 49/2017 vp. asiallisesti rinnastanut rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen (ks. myös. PeVL 2/2017 vp, s. 4—5, PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/I). Hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä perustuslain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla lailla, koska sen määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä. Valiokunta on myös katsonut, että kyse on merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Laissa on täsmällisesti ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin täytäntöönpanon perusteista (ks. esim. PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/I, PeVL 57/2010 vp, s. 2/II). Vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (ks. esim. PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/II, PeVL 57/2010 vp, s. 2/II). Lisäksi säännösten tulee täyttää sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset (ks. esim. PeVL 28/2014 vp, PeVL 15/2014 vp). Yksittäisten rangaistusluonteisten seuraamusmaksujen perustuslainmukaisuutta on arvioitu niitä koskevien hallituksen esitysten yhteydessä. Tässä esityksessä yhtenäistettäisiin seuraamusmaksujen täytäntöönpanoa koskeva sääntely yhdenmukaiseksi perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön kanssa. 

Esitys sisältää lukuisia säännösmuutoksia sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Säännöksillä täsmennettäisiin ja osin täydennettäisiin lain soveltamisalaan kuuluvien rikosoikeudellisten rangaistusten, rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten ja eräiden muiden maksujen ja korvausten täytäntöönpanoa koskevaa sääntelyä. Lain soveltamisalaa, seuraamusten täytäntöönpanokelpoisuutta, raukeamista ja rahamääräisten saatavien perintämenettelyä koskevat ehdotukset toteuttaisivat perustuslain vaatimukset täytäntöönpanoa koskevien säännösten lakitasoisuudesta ja täsmällisyydestä sekä viranomaisten toimivallan perustumisesta lakiin.  

Ehdotetussa laissa säädettäisiin kattavasti niistä seuraamuksista, joiden täytäntöönpanoon sakon täytäntöönpanosta annettua lakia sovellettaisiin. Tällaisia seuraamuksia olisivat erityisesti muut kuin vapauteen kohdistuvat rikosoikeudelliset rangaistukset sekä hallinnolliset seuraamusmaksut. Kaikki soveltamisalaan kuuluvat seuraamukset lueteltaisiin lain 1 §:ssä. Sääntely täsmentäisi nykytilannetta, jossa ei kaikkien seuraamusten osalta ole selkeästi säädetty täytäntöönpanoon sovellettavista säännöksistä. Sääntely olisi siten täsmällistä ja tarkkarajaista sekä ennakoitavaa sääntelyn kohteille. Laissa säädettäisiin soveltamisalaan kuuluvien seuraamusten täytäntöönpanosta. Sen sijaan niiden määräämisestä ja siihen liittyvästä muutoksenhausta säädetään muualla lainsäädännössä. 

Ehdotetussa laissa säädettäisiin myös lain soveltamisalaan kuuluvien seuraamusten täytäntöönpanokelpoisuudesta kattavasti. Seuraamukset olisivat pääsääntöisesti täytäntöönpanokelpoisia, kun niitä koskeva ratkaisu on lainvoimainen tai pantavissa täytäntöön kuin lainvoimainen tuomio. Sääntely vastaisi oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksiä sekä hallintolain oikaisuvaatimusmenettelyä koskevia säännöksiä silloin, jos kyseessä olevaan seuraamukseen voi vaatia oikaisua. Tästä poiketen rahamääräisen menettämisseuraamuksen ja uhkasakkolain nojalla tuomitun uhkasakon täytäntöönpanoon voitaisiin ryhtyä ennen ratkaisun lainvoimaisuutta. Menettämisseuraamuksen osalta tämä olisi perusteltua, koska menettämisseuraamuksiin liittyy usein turvaamistoimenpiteitä, joiden vuoksi täytäntöönpano on perusteltua aloittaa ennen tuomioistuimen ratkaisun lainvoimaisuutta. Vastaavasti uhkasakon tarkoituksena on tehostaa viranomaisen määräämän velvoitteen noudattamista. Uhkasakon täytäntöönpanon aloittaminen vasta lainvoimaisena voisi viivästyttää viranomaisen määräämän velvoitteen noudattamista. Näistä syistä olisi perustuslain kannalta hyväksyttävää aloittaa näiden seuraamusten täytäntöönpano jo ennen niitä koskevan ratkaisun lainvoimaisuutta. Maksuvelvollisen oikeusturva ei vaarantuisi, koska edelleen asiaa käsittelevällä tuomioistuimella olisi mahdollisuus määrätä täytäntöönpanon keskeyttämisestä. Maksuvelvollisella olisi myös oikeus saada peritty summa takaisin korkoineen, jos menettämisseuraamusta tai uhkasakkoa ei muutoksenhaun vuoksi määrättäisikään. Ehdotetun sääntelyn voidaan siten katsoa olevan sopusoinnussa perustuslain 21 §:n kanssa. 

Ehdotetussa laissa säädettäisiin myös seuraamusten raukeamisesta kattavasti. Sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin lisättäisiin säännökset niiden seuraamusten raukeamisesta, joita rikoslain 8 luvun raukeamissääntely ei koske. Raukeamista koskevat säännökset olisivat täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Rahamääräisten seuraamusten raukeamisaika olisi viisi vuotta, mikä vastaisi sakon raukeamisesta säädettyä. Sääntelyä voitaisiin siten pitää myös hyväksyttävänä ja oikeasuhtaisena.  

Ehdotetussa laissa täsmennettäisiin rahamääräisten saatavien perintää koskevia säännöksiä. Ehdotetut säännökset täsmentäisivät täytäntöönpanomenettelyä nykyisestä, mikä selkeyttäisi menettelyä ja parantaisi näin maksuvelvollisten asemaa. Oikeusrekisterikeskus noudattaisi täytäntöönpanotehtävissään sakon täytäntöönpanosta annetun lain lisäksi hallintolain säännöksiä.  

13.2  Henkilötietojen käsittely seuraamusten täytäntöönpanossa

Ehdotetun lain säännöksillä on merkitystä perustuslain 10 §:ssä turvatun henkilötietojen ja yksityisyyden suojan kannalta. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta on säädettävä tarkemmin lailla. 

Perustuslakivaliokunta on todennut, että tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla henkilötietojen suoja tulisi turvata ensisijaisesti tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Erityislainsäädännön käyttö tulisi rajata vain välttämättömään sääntelyyn siten kuin tietosuoja-asetus antaa kansallista liikkumavaraa. Kun harkitaan kansallisen liikkumavaran käyttöä, on otettava huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset. Erityislainsäädännön tarpeellisuutta tulisi arvioida riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti eli mitä korkeampi riski henkilötietojen käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Perustuslakivaliokunta on korostanut myös sitä, että yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden, vaan se tulee suhteuttaa toisiin perus- ja ihmisoikeuksiin sekä muihin painaviin yhteiskunnallisiin intresseihin, kuten yleiseen turvallisuuteen liittyviin intresseihin, jotka voivat ääritapauksessa palautua henkilökohtaisen turvallisuuden perusoikeuteen. Lainsäätäjän tulee turvata yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. (PeVL 14/2018 vp) Voidaan todeta, että rikosseuraamusten määräämiseen ja täytäntöönpanoon sekä tutkintavankeuden toimeenpanoon liittyvät tehtävät ovat luoteeltaan sellaisia, että henkilötietojen käsittelystä aiheutuu korkea riski luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille. Siten tällaisesta henkilötietojen käsittelystä on perusteltua säätää yksityiskohtaisesti erityislainsäädännössä. 

Perustuslakivaliokunta on ottanut erityissääntelyn tarpeeseen kantaa myös rikosasioihin liittyvän henkilötietojen käsittelyn osalta. Perustuslakivaliokunnan mukaan henkilötietojen käsittelyä rikosten ennalta estämisessä, tutkimisessa ja paljastamisessa, rikoksiin liittyvissä syytetoimissa tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa koskeva tietosuojadirektiivi ei sisällä sellaista yksityiskohtaista sääntelyä, joka muodostaisi riittävän säännöspohjan perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Tietosuojadirektiivin ja rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan kuuluvan henkilötietojen käsittelyn osalta on siten edelleen otettava huomioon perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö. Näin ollen tällaista perusoikeusherkkää henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on edelleen arvioitava valiokunnan aiemman sääntelyn lakitasoisuutta, täsmällisyyttä ja kattavuutta korostaneen käytännön pohjalta. (PeVL 14/2018 vp, PeVL 26/2018 vp) Perustuslakivaliokunta on käytännössään pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan lukien tietojen luovutettavuus, tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä sekä rekisteröidyn oikeusturvaa. Näiden seikkojen laintasoisen sääntelyn on tullut lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista. (PeVL 2/2018 vp, PeVL 31/2017 vp, PeVL 28/2016 vp, PeVL 13/2016 vp). 

Rikosseuraamusten määräämiseen ja täytäntöönpanoon sekä tutkintavankeuden toimeenpanoon liittyvät tehtävät kuuluvat henkilötietojen käsittelyn osalta rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan. Ne ovat samalla luonteeltaan sellaisia, että henkilötietojen käsittelystä aiheutuu korkea riski luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille. Siten tällaisesta henkilötietojen käsittelystä on perusteltua säätää yksityiskohtaisesti erityislainsäädännössä. 

Käsiteltäessä ehdotetussa laissa tarkoitettuja rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiseen ja täytäntöönpanoon liittyviä henkilötietoja kyse on arkaluonteisten tietojen käsittelystä. Arkaluonteisten tietojen käsittelyä arvioidessaan perustuslakivaliokunta on pitänyt lähtökohtana sitä, että yksityiselämän suojaan kohdistuvia rajoituksia on tarkasteltava kulloisessakin sääntely-yhteydessä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten näkökulmasta (PeVL 42/2016 vp). Vastaavanlaisia riskejä voidaan arvioida liittyvän hallinnollisten seuraamusmaksujen toimeenpanoon silloin, kun ne kohdistuvat luonnolliseen henkilöön. Tästä syystä yleislainsäädäntöä yksityiskohtaisempi rekisterisääntely on perusteltua myös siltä osin kuin se kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan. Toisaalta suuri osa hallinnollisista seuraamusmaksuista kohdistuu organisaatioon. Valiokunnan vakiintuneen käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa henkilötietojen käsittelystä säädettäessä erityisesti se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattuun yksityiselämän suojan alaan. Lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Valiokunta on tästä syystä arvioinut erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn sallimisen koskevan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL 37/2013 vp), minkä takia esimerkiksi tällaisia tietoja sisältävien rekistereiden perustamista on arvioitava perusoikeuksien rajoitusedellytysten, erityisesti rajoitusten hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden kannalta (PeVL 29/2016 vp). 

Henkilötietojen käsittely ehdotetun lain mukaisten seuraamusten täytäntöönpanossa perustuisi pääosin yleiseen tietosuojasääntelyyn. Laissa olisi viittaussäännökset yleiseen tietosuojasääntelyyn ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin. Lisäksi terveystietojen ja rikosasioihin ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suojatoimia. Lakia täydennettäisiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti rekisteritietojen sisältöä, terveystietojen käsittelyä, tiedonsaantioikeuksia ja tiedon luovuttamista sekä tietojen säilytysaikaa koskevilla säännöksillä, ottaen huomioon erityisesti tietojen arkaluonteisuuteen liittyvät riskit. 

Ehdotetussa laissa tarkoitettu henkilötietojen käsittely perustuu laissa säädettyihin täytäntöönpanotehtäviin, joista Oikeusrekisterikeskus huolehtii. Laissa säädettäisiin yksityiskohtaisesti niistä tiedoista, joita Oikeusrekisterikeskus voisi näitä tehtäviä hoitaessaan käsitellä. Terveystietojen käsittely olisi rajattu vain yksittäisen asian käsittelyssä välttämättömiin tietoihin. Sääntelyn voidaan katsoa täyttävän perustuslakivaliokunnan asettamat vaatimukset.  

Ehdotettu laki sisältää yksityiskohtaiset säännökset Oikeusrekisterikeskuksen oikeudesta luovuttaa tietoja muille viranomaisille ja tahoille sekä saada tietoja muilta viranomaisilta ja tahoilta. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään kiinnittänyt huomiota siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus kytketään tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttamisen mahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin, jos tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos tietosisältöjä ei ole yksityiskohtaisesti luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus tietojen välttämättömyydestä jonkin tarkoituksen kannalta (esim. PeVL 31/2017 vp, PeVL 17/2016 vp). Valiokunta ei kuitenkaan ole pitänyt kovin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyysvaatimukseen (esim. PeVL 71/2014 vp, PeVL 62/2010 vp, PeVL 59/2010 vp). Valiokunta on pitänyt merkityksellisenä luovutettavien tietojen arkaluonteisuutta, kun se on arvioinut tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (esim. PeVL 38/2016 vp).  

Ehdotettujen säännösten kattamiin tiedonluovutustilanteisiin voidaan arvioida liittyvän riskejä henkilötietojen ja yksityiselämän suojan kannalta, ottaen huomioon tietojen arkaluonteisuuden. Ehdotetussa laissa niin Oikeusrekisterikeskuksen tiedonsaantioikeus kuin oikeus luovuttaa rekisterien tietojakin olisi sidottu välttämättömyyteen ja Oikeusrekisterikeskuksen tehtävänä oleviin täytäntöönpanotehtäviin. Lisäksi säännöksissä täsmennettäisiin se, mitä tietoja kunkin viranomaisen kanssa voitaisiin vaihtaa. 

Näin olleen tietojen luovuttamista ja saamista koskevia säännöksiä voidaan pitää perustuslain 10 §:ssä turvatun henkilötietojen ja yksityisyyden suojan kannalta hyväksyttävinä ja oikeasuhtaisina. 

Esitys sisältää ehdotuksen säännöksiksi, jotka mahdollistaisivat sen, että Oikeusrekisterikeskus voisi luovuttaa tietoja muille viranomaisille myös oma-aloitteisesti. Luovutettaessa tietoja oma-aloitteisesti tiedon luovuttajan tulee arvioida tapauskohtaisesti, onko tietojen luovuttaminen käyttötarkoituksen kannalta välttämätöntä. Näillä säännöksillä pyrittäisiin turvaamaan asianmukainen viranomaistyö siten, että yksityisyydensuojaa koskevat rajoitukset olisivat täsmälliset ja tarkkarajaiset eivätkä ne loukkaisi yksityisyydensuojan ydinaluetta siten, että kyseinen perusoikeus tulisi merkityksettömäksi. Ehdotettuja tietojen oma-aloitteista luovuttamista koskevia säännöksiä voidaan pitää perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset täyttävinä. Esityksen taustalla on yhteiskunnallinen tarve hoitaa laissa säädetyt täytäntöönpanotoimet lain mukaisesti, joten perustuslain 10 §:n rajoittamista voidaan pitää hyväksyttävänä ja oikeasuhtaisena. 

13.3  Asetuksenantovaltuudet

Esityksessä täsmennetään joiltain osin sakon täytäntöönpanosta annetun lain asetuksenantovaltuuksia.  

Täsmennykset ovat pääosin luonteeltaan teknisiä ja koskevat täytäntöönpanoilmoituksen ja maksuvelvolliselle annettavien tietojen yksityiskohtaisempaa määrittelyä sekä täytäntöönpanosta luopumisen ja rahamäärän palauttamisen tarkkoja rahamäärärajoja. Sääntelyn perusteet olisivat laissa ja valtioneuvoston asetuksella ainoastaan täsmennettäisiin sääntelyn yksityiskohtia. Valtuudet ovat siten asianmukaisia perustuslain 80 §:n näkökulmasta.  

Hallituksen käsityksen mukaan lakiehdotukset voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.