6.1
Laki ammattipätevyyden tunnustamisesta
3 §.Määritelmät. Pykälän 1 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi. Ammattipätevyysdirektiivin mukaan säännellyllä ammatilla tarkoitetaan ”yhdestä tai useammasta toiminnan lajista koostuvaa ammattitoimintaa tai -toimintoja, jonka aloittamisen tai harjoittamisen tai jonkin harjoittamisen muodon edellytyksenä on, suoraan tai välillisesti, lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla tietyn ammattipätevyyden omaaminen; yksi tällainen ammattitoiminnan harjoittamisen muoto on sellaisen ammattinimikkeen käyttö, johon lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla vain tietyn ammattipätevyyden omaavilla henkilöillä on oikeus.” Kansalliseen lakiin sisällytetyn voimassa olevan määritelmän mukaan säännellyllä ammatilla tarkoitetaan virkaa tai tehtävää, jonka aloittamisen tai harjoittamisen edellytyksenä on, että henkilö täyttää tietyt laissa säädetyt ammattipätevyyttä koskevat vaatimukset.
Voimassa olevaa säännöstä muotoiltaessa on katsottu, että säännös laissa säädetyistä vaatimuksista kattaa myös lakia alemmantasoiset säädökset eli lain nojalla annettavat asetukset ja sitovat määräykset. Tulkintaepäselvyyksien poistamiseksi säännellyn ammatin määritelmää ehdotetaan kuitenkin täsmennettäväksi siten, että yksityiskohtaisten kelpoisuusvaatimusten tulisi perustua lainsäädäntöön, jotta kyse olisi säännellystä ammatista.
Tyypillinen edellytys säännellyn ammatin harjoittamiseen on tietyn tutkinnon, opintosuorituksen tai kokeen suorittaminen. Säännellyksi ammatiksi ei lueta tehtävää, johon edellytetään ainoastaan soveltuvaa koulutusta ja johon kelpoisuuden määrittää näin ollen viime kädessä työnantaja tai lupaviranomainen.
Ehdotettu muotoilu lainsäädäntöön sisältyvistä yksityiskohtaisista vaatimuksista tarkoittaa, ettei ammattipätevyyden tunnustamislain mukaista päätöstä tehdä jatkossakaan silloin, kun kelpoisuusvaatimukset perustuvat esimerkiksi ohjeen tasoisiin suosituksiin tai kuntien omiin päätöksiin. Säänneltyjä ammatteja eivät myöskään ole jatkossakaan tehtävät, joiden kelpoisuusvaatimukset liittyvät yksinomaan tutkinnon tasoon. Ulkomailla suoritetun korkeakoulututkinnon tason määrittämisessä ei ole kysymys ammattipätevyysdirektiivissä tarkoitetusta ammattipätevyyden tunnustamisesta, vaan tällöin sovelletaan ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta annettua lakia (1385/2015).
Pykälän 11 kohtaan tehdään tekninen muutos samalla kun pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 12 kohta. Ammatillisen harjoittelun määritelmä vastaa ammattipätevyysdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan j alakohdan määritelmää, ja säännös liittyy lisättäväksi ehdotettavaan uuteen 26 a §:ään.
4 a §.Tunnustamisen vaikutukset. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, joka vastaa ammattipätevyysdirektiivin 4 artiklan säännöksiä. Lain 13 §:ssä säädetään yleisesti ammattipätevyyden tunnustamista koskevasta hakemuksesta ja päätöksestä. Mainitun pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 22/2015 vp) on viitattu direktiivin 4 artiklan 1 kohtaan. Komissio ei ole kuitenkaan pitänyt kyseisen artiklan täytäntöönpanoa riittävänä, joten lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi 4 artiklan mukainen säännös kokonaisuudessaan.
Pykälän 1 momentti perustuu direktiivin 4 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan ammattipätevyyden tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa antaa mukaan etua saavalle henkilölle oikeuden ryhtyä harjoittamaan kyseisessä jäsenvaltiossa sitä ammattia, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, sekä harjoittaa sitä vastaanottavassa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset. Pykälän 2 momentti perustuu puolestaan 4 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan direktiivissä ammatti, jota hakija haluaa harjoittaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on sama kuin se ammatti, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, jos ammatin käsittämät toiminnan lajit ovat vastaavanlaiset. Ammatin käsittämien toimintojen vastaavanlaisuus on näin ollen otettava huomioon tunnustamispäätöstä tehtäessä. Säännöksen tarkoituksena on estää tunnustamisestä kieltäytyminen ammatin nimen, ammattinimikkeen tai muiden muotoseikkojen poikkeavuuden perusteella. Pykälän 3 momentin viittaus osittaista ammatinharjoittamisoikeutta koskevaan 8 §:ään perustuu direktiivin 4 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, osittainen oikeus harjoittaa ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa myönnetään 4 f artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.
22 §.Eurooppalaiseen ammattikorttiin liittyvien tietojen käsittely. Voimassa olevan pykälän 5 momentin viittaus kumottuun henkilötietolakiin (523/1999) ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen rekisterinpitäjän määritelmää koskevaan kohtaan.
24 §.Muutoksenhaku. Pykälän muutoksella otettaisiin huomioon vuoden 2020 alussa voimaan tullut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki (808/2019).
26 a §.Ammatillisen harjoittelun tunnustaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, joka perustuu ammattipätevyysdirektiivin 55 a artiklaan. Lakiin samalla lisättävän 3 §:n 12 kohdan mukaan ammatillisella harjoittelulla tarkoitetaan valvottua määräaikaista ammatin harjoittamista, joka on edellytyksenä säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiselle ja ammatin harjoittamiselle ja joka voidaan suorittaa tutkintoon johtavan koulutuksen aikana tai sen jälkeen.
Muutosdirektiivin johdanto-osan perustelukappaleessa 27 on perusteltu ammatillista harjoittelua koskevan artiklan lisäämistä direktiiviin seuraavasti: ”Säänneltyjen ammattien harjoittamisoikeutta koskevilla kansallisilla säännöillä ei pidä rajoittaa vastavalmistuneiden liikkuvuutta. Kun valmistunut henkilö saa päätökseen ammatillisen harjoittelun toisessa jäsenvaltiossa, hänen harjoittelujaksonsa olisi tunnustettava hänen hakiessaan oikeutta harjoittaa säänneltyä ammattia kotijäsenvaltiossa. Toisessa jäsenvaltiossa suoritetun ammatillisen harjoittelun tunnustamisen pitäisi perustua selkeään kirjalliseen kuvaukseen oppimistavoitteista ja tehtävistä, jotka määrittää harjoittelijan valvoja vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon kolmannessa maassa suoritettu ammatillinen harjoittelujakso, kun ne käsittelevät säännellyn ammatin harjoittamisoikeutta koskevaa hakemusta.”
Komission perustellun lausunnon mukaan direktiivin säännös ammatillisen harjoittelun tunnustamisesta koskee niitä säänneltyjä ammatteja, joiden osalta direktiivissä säädetään koulutuksen yhdenmukaisesta vähimmäistasosta ja koulutukseen sisältyvästä harjoittelusta, eli erityisesti lääkäreitä, hammaslääkäreitä ja sairaanhoitajia.
Pykälän 1 momentin mukaan toimivaltaisen viranomaisen on säännellyn ammatin harjoittamisoikeutta koskevaa hakemusta käsitellessään tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa suoritetut ammatilliset harjoittelut. Tunnustamisen edellytyksenä on, että kyseiset harjoittelut vastaavat 2 momentissa tarkoitettuja toimivaltaisen viranomaisen julkaisemia suuntaviivoja, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa suoritetun harjoittelun järjestämistä ja tunnustamista. Suuntaviivoihin on sisällytettävä myös tieto ammatillisen harjoittelun valvojan tehtävistä.
Pykälän 3 momentti sisältää valtuussäännöksen, jonka mukaan valtioneuvosto voi tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä ulkomailla suoritettavan ammatillisen harjoittelun hyväksyttävälle kestolle. Säännös perustuu 55 a artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössään asettaa kohtuullisen rajoituksen ammatillisen harjoittelun sen osan kestolle, joka voidaan suorittaa ulkomailla.
6.3
Laki ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta
2 §.Rinnastaminen. Pykälän 2 momentin sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi. Vakiintunut soveltamiskäytäntö on, että opintosuoritus voidaan rinnastaa tiettyyn Suomessa korkeakoulussa suoritettavaan opintosuoritukseen muussa kuin ammattipätevyyden tunnustamisalaan kuuluvassa tapauksessa ja jos viran tai tehtävän kelpoisuusvaatimus sitä edellyttää.
3 §.Tutkintojen rinnastamisen perusteet. Tutkintojen tason ja alojen vastaavuuden arviointia koskevaa 3 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että tutkintojen tasojen ja alojen vastaavuus arvioidaan tutkintoihin johtaneiden koulutuskokonaisuuksien perusteella. Ehdotetut muutokset vastaavat Opetushallituksen nykyistä soveltamiskäytäntöä ja niiden tavoitteena on tehdä tutkintojen rinnastamisen perusteita läpinäkyvämmäksi.
Voimassa olevaa lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 22/2015 vp) perustelutekstejä vastaavasti koulutuskokonaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä tutkintoon johtaneiden opintojen kokonaisuutta. Jos rinnastamishakemus koskee esimerkiksi kaksiportaisen korkeakoulututkintojen järjestelmän mukaisesti suoritettua toisen vaiheen tutkintoa, tutkinnon laajuutta, vaativuutta, suuntautumista ja sisältöä arvioitaessa otetaan huomioon myös toisen vaiheen tutkintoa edeltäneet korkeakouluopinnot.
Tutkinnon laajuudella tarkoitetaan tutkintoon johtavan koulutuskokonaisuuden tosiasiallisesti edellyttämää työmäärää ja aikaa. Tutkinnon vaativuudella tarkoitetaan sitä, kuinka monipuolinen ja syvällinen tutkintoon johtava koulutuskokonaisuus on ja millaiset teoreettiset ja menetelmälliset valmiudet se antaa. Jos tutkinnon tuottamat oppimistulokset on määritelty, ne voidaan ottaa huomioon määriteltäessä tutkinnon laajuutta ja vaativuutta. Tutkinnon suuntautumisella tarkoitetaan sitä, onko tutkinto akateemisesti vai ammatillisesti suuntautunut eli katsotaanko sen rinnastuvan yliopistoissa vai ammattikorkeakouluissa suoritettaviin tutkintoihin.
Tutkinnon tason määrittelyssä tutkinnon sijoittuminen lähtömaan tutkintojärjestelmään määrittää pääsääntöisesti rinnastettavan tason. Esimerkiksi jos ulkomainen tutkinto on yliopistossa suoritettu Master-tutkinto, se rinnastetaan pääsääntöisesti ylempään korkeakoulututkintoon. Jos ulkomainen tutkinto on suoritusmaan järjestelmässä ylin tieteellinen jatkotutkinto, se rinnastetaan pääsääntöisesti tohtorin tutkintoon. Pääsäännöstä poikkeavaan ratkaisuun voidaan kuitenkin päätyä esimerkiksi tilanteissa, joissa University-nimisessä korkeakoulussa suoritettu tutkinto rinnastetaan laajuuden, vaativuuden ja erityisesti suuntautumisen perusteella ammattikorkeakoulututkintoon. Kielteiseen rinnastamispäätökseen voidaan puolestaan päätyä, jos sille on erityiset koulutuskokonaisuuden laajuuteen, vaativuuteen ja suuntautumiseen liittyvät perusteet. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun toisen vaiheen korkeakoulututkinto on suoritettu ilman edeltävää ensimmäisen vaiheen tutkintoa tai vastaavaa korkeakouluopintojen kokonaisuutta tai kun tutkinnon myöntäminen perustuu kokonaan tai lähes kokonaan muihin kuin virallisessa korkeakoulussa suoritettuihin opintoihin.
Tutkintojen aloja ei pääsääntöisesti voida katsoa vastaaviksi, jos kaksiportaisen korkeakoulututkintojen järjestelmän mukaisesti suoritetun koulutuskokonaisuuden ensimmäisen vaiheen tutkinto on eri alalta kuin toisen vaiheen tutkinto. Vaatimus tutkintojen samasta alasta koskee erityisesti tilanteita, joissa ulkomailla suoritettu tutkinto rinnastetaan Suomessa suoritettavaan oikeustieteen maisterin tutkintoon.
4 §.Opintosuoritusten rinnastamisen perusteet. Pykälää sovelletaan esimerkiksi silloin, jos henkilö hakee kelpoisuutta opetustoimen tai varhaiskasvatuksen tehtävään, jonka kelpoisuusvaatimukseen sisältyy tietty opintosuoritus. Opetustoimen tai varhaiskasvatuksen voimassa oleviin kelpoisuusvaatimuksiin sisältyviä opintosuorituksia ovat opettajankoulutuksen opinnot, ammatillisen opettajankoulutuksen opinnot, varhaiskasvatuksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavat opinnot sekä varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneet opinnot. Yhden tai useamman opintosuorituksen lisäksi kelpoisuusvaatimuksiin sisältyy pääsääntöisesti vaatimus tietyn tasoisesta tai tietystä, nimeltä mainittavasta korkeakoulututkinnosta.
Pykälässä ehdotetaan täsmennettäväksi, että opintosuorituksen rinnastaminen on mahdollista, jos hakija täyttää kelpoisuusvaatimuksen tehtävään myös vaadittavan korkeakoulututkinnon osalta. Se, että hakija saisi päätöksen opintosuorituksen rinnastamisesta ilman, että hän täyttää kelpoisuusvaatimuksen tehtävään myös vaadittavan korkeakoulututkinnon osalta, ei vastaa lain tarkoitusta, joka on virkakelpoisuuden antaminen.
Muihin rinnastamisen perusteisiin ei esitetä muutoksia. Hallituksen esityksen 22/2015 vp mukaisesti rinnastettaessa ulkomaisia opintoja opintosuoritukseen edellytetään pääsääntöisesti, että opinnot ovat tutkinnon suoritusmaassa valmistaneet samoihin tehtäviin, joihin päätös täydentävien opintojen suorittamisen jälkeen tuottaa kelpoisuuden. Ulkomailla suoritettuja Suomessa opetettavan aineen pää- tai sivuaineopintoja voidaan kuitenkin rinnastaa aineenopettajan koulutukseen kuuluviin opetettavan aineen opintoihin, vaikka niitä ei olisi suoritettu opettajankoulutuksen yhteydessä, jos hakija tarvitsee tällaisen päätöksen pätevöityäkseen Suomessa aineenopettajaksi suorittamalla opettajan pedagogiset opinnot. Näissäkin tilanteissa edellytyksenä on, että hakijalla on kelpoisuus vaadittavan tutkinnon osalta.
7 §.Muutoksenhaku. Pykälän muutoksella otettaisiin huomioon vuoden 2020 alussa voimaan tullut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki.