9
Sopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön
Johdanto.
Sopimus perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksessa määrätyille oikeuksille ja velvoitteille. Sen tarkoituksena on parantaa yhteistä turvallisuutta, kansainvälistä rauhaa ja vakautta sekä lujittaa puolustuksen ja turvallisuuden alan kumppanuutta. Johdannossa todetaan, että Suomi ja Yhdysvallat ovat päättäneet kehittää erillistä ja yhteistä valmiuttaan vastustaa aseellisia hyökkäyksiä sekä estää ja torjua hyökkääjien toimia ja puolustautua niitä vastaan, ottaen huomioon erityisesti YK:n peruskirjan ja Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen. USA:n joukkojen läsnäolo Suomen alueella perustuu Suomen suostumukseen ja läsnäolon tarkoituksena on tukea rauhaa ja turvallisuutta molempien osapuolten etujen mukaisesti sekä osallistua yhteiseen puolustustoimintaan.
Johdannossa huomioidaan Ahvenanmaan kansainvälisoikeudellinen erityisasema. Puolustusyhteistyösopimusta on tarkoitus soveltaa Ahvenanmaata koskevien sopimusten puitteissa (Ahvenanmaasopimus ja sopimus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista).
Johdannossa tunnistetaan myös Nato SOFA, Suomen ja USA:n välisestä hankinta- ja palvelusopimuksesta (ACSA) sekä Suomen ja USA:n välisestä tietoturvallisuussopimuksesta johtuvat oikeudet. Sopimuksia on käsitelty jaksossa 4.
1 artikla. Soveltamisala ja tarkoitus.
Artiklan 1 kohdan mukaan sopimus luo kehyksen Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustus- ja turvallisuusalan yhteistyön ja kumppanuuden tehostamiselle. Tätä yhteistyötä toteutetaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja Suomen suostumuksella. Kansainväliseen oikeuteen sisältyy mm. YK:n peruskirja ja turvallisuusneuvoston sen nojalla tekemät päätökset, ihmisoikeudet, humanitaarinen oikeus, kansainvälinen rikosoikeus ja kansainvälinen sopimusoikeus. Sopimuksen johdannossa korostetaan erityisesti YK:n peruskirjan ja Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämistä. USA:n joukkojen läsnäolo Suomen alueella perustuu Suomen suostumukseen. Läsnäolon tarkoituksena on tukea rauhaa ja turvallisuutta molempien osapuolten etujen mukaisesti sekä osallistua yhteiseen puolustustoimintaan. Artiklassa tarkoitettu suostumus on periaatteellinen ja koskee koko puolustusyhteistyötä eikä yksittäisiä toimintoja. Yhdysvaltojen oikeudesta maahantuloon ja läsnäoloon määrätään 3, 4 ja 11 artiklassa.
Lisäksi artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksella täydennetään Nato SOFAn määräyksiä, jotka koskevat USA:n joukkojen ja niiden jäsenten huollettavien oleskelua Suomen alueella sekä sopimuksessa tarkoitetuissa erityistilanteissa USA:n sopimustoimittajien oleskelua ja toimintaa Suomen alueella.
Artiklan 2 kohdan mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle, kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Kunnioittamisvelvoitetta on selostettu tarkemmin jaksossa 2.2.
2 artikla. Määritelmät.
Sopimus sisältää seuraavat keskeiset määritelmät: USA:n joukot, joukot, siviilihenkilöstö, USA:n sopimustoimittajat, suomalaiset sopimustoimittajat, huollettavat, sovitut tilat ja alueet, sopimuksen toimeenpanija ja virallinen USA:n tieto. Sopimuksen osapuoliksi on johdannossa määritelty Suomen ja Yhdysvaltojen hallitukset.
USA:n joukot
tarkoittavat kokonaisuutta, joka käsittää USA:n asevoimien joukon, siviilihenkilöstön sekä kaiken omaisuuden, USA:n virallisen tiedon, kaluston ja materiaalin, jotka ovat Suomen alueella, mukaan lukien Yhdysvaltojen käyttämät tai sen puolesta käytettävät ajoneuvot, alukset ja ilma-alukset. Määritelmä on joustava ja sisältää muun muassa kaikki puolustushaarat, rannikkovartioston ja kansalliskaartin silloin kun ne toimivat Yhdysvaltojen puolesta.
Joukoilla
on Nato SOFAn I artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitettu merkitys eli joukot tarkoittaa jonkin sopimuspuolen maa-, meri- tai ilmavoimiin kuuluvaa henkilöstöä, kun se on Pohjois-Atlantin sopimuksen alueella sijaitsevalla jonkin toisen sopimuspuolen alueella virallisten tehtävien yhteydessä, edellyttäen, että kyseiset kaksi sopimuspuolta voivat sopia, että tiettyjen henkilöiden, yksiköiden tai muodostelmien ei katsota muodostavan 'joukkoja' tai kuuluvan 'joukkoihin' tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä.
Siviilihenkilöstöllä
tarkoitetaan ensinnäkin sopimuksessa samaa kuin Nato SOFAn I artiklan 1 kappaleen b kohdassa. Puolustusyhteistyösopimuksen siviilihenkilöstön määritelmään kuuluvat lisäksi USA:n joukkojen mukana seuraavat muiden kuin suomalaisten ei-kaupallisten organisaatioiden työntekijät, jotka ovat Yhdysvaltojen kansalaisia tai siellä pysyvästi asuvia sekä huollettavat, jotka ovat USA:n joukkojen tai edellä tarkoitettujen ei-kaupallisten organisaatioiden palveluksessa. Kyseiset henkilöt seuraavat joukkoja ja tarjoavat asevoimille tarkoitettuja palveluja, esimerkiksi vapaa-ajan palveluita, mutta eivät ole joukkojen palveluksessa. Toisin kuin Nato SOFAssa, puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa tehtävässä yhteistyössä siviilihenkilöstön ei tarvitse olla Yhdysvaltojen asevoimien palveluksessa.
USA:n sopimustoimittajat
tarkoittavat oikeushenkilöitä, joita ei ole perustettu eikä rekisteröity Suomen alueelle Suomen lainsäädännön mukaisesti ja joilla ei ole siellä Suomen lainsäädännön mukaista pysyvää kotipaikkaa. USA:n sopimustoimittajiin lukeutuvat myös edellä mainittujen oikeushenkilöiden työntekijät, jotka eivät ole Suomen kansalaisia eivätkä oleskele pysyväisluonteisesti Suomen alueella, sekä luonnolliset henkilöt, jotka eivät ole Suomen kansalaisia eivätkä oleskele pysyväisluonteisesti Suomen alueella, kun nämä oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt ovat Suomen alueella USA:n puolustusministeriön kanssa tehdyn hankintasopimuksen tai alihankintasopimuksen perusteella toimittamassa tavaroita ja palveluja puolustusyhteistyösopimuksen mukaisen toiminnan yhteydessä.
Määritelmään sisältyvä lista USA:n sopimustoimittajan aseman määrittävistä kriteereistä on kumulatiivinen. Kaikkien kriteerien on siis täytyttävä yhtä aikaa, jotta sopimustoimittaja katsotaan USA:n sopimustoimittajaksi ja kääntäen yhdenkin täyttymättä jääminen tekee sopimustoimittajasta suomalaisen sopimustoimittajan, jonka määritelmää käsitellään jäljempänä.
Sopimustoimittajat ovat USA:n joukoista erillisiä toimijoita, vaikka toimivatkin kiinteässä yhteydessä USA:n joukkojen kanssa. Sopimustoimittajat tuottavat asevoimien toimintaan liittyviä tukipalveluita (support service). Sopimustoimittajien rooli puolustuksen alaan kuuluvien päivittäisten tukipalveluiden tuottajina on kasvava ja niiden tuottamat tukipalvelut ovat nykyään merkittävä osa muun muassa sotilaallista logistiikkaa. Nato SOFAssa ei määrätä sopimustoimittajien asemasta. Naton toiminnassa lähtökohtana on, että sopimustoimittajien asema järjestetään erikseen toiminnan isäntämaan kanssa tehtävillä sopimuksilla ja järjestelyillä.
Suomalaiset sopimustoimittajat
tarkoittavat puolestaan oikeushenkilöitä, jotka on perustettu tai rekisteröity Suomen alueelle Suomen lainsäädännön mukaisesti tai joilla on Suomessa Suomen lainsäädännön mukainen pysyvä kotipaikka, mukaan lukien näiden oikeushenkilöiden työntekijät ja sellaiset USA:n sopimustoimittajien työntekijät, jotka ovat Suomen kansalaisia tai oleskelevat pysyväisluonteisesti Suomen alueella, sekä luonnollisia henkilöitä, jotka ovat Suomen kansalaisia tai oleskelevat pysyväisluonteisesti Suomen alueella, kun nämä oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt ovat Suomen alueella USA:n puolustusministeriön kanssa tehdyn hankintasopimuksen tai alihankintasopimuksen perusteella toimittamassa tavaroita ja palveluja tämän sopimuksen mukaisen toiminnan yhteydessä.
Huollettavalla
on sama merkitys kuin Nato SOFAn I artiklan 1 kappaleen c kohdassa, jonka mukaan huollettavia ovat joukon tai siviilihenkilöstön jäsenen puoliso ja lapset, jotka saavat tältä elatuksensa. Lisäksi puolustusyhteistyösopimuksen mukaisesti huollettava on joukon tai siviilihenkilöstön jäsenen perheenjäsen, joka on taloudellisesti, oikeudellisesti tai terveydellisistä syistä riippuvainen kyseisestä jäsenestä, joka tukee tätä perheenjäsentä, asuu tämän jäsenen kanssa samassa asunnossa ja oleskelee Suomen alueella joukon viranomaisten suostumuksella. Huollettavia voivat näin ollen olla myös esimerkiksi isovanhemmat.
Sovitut tilat ja alueet
tarkoittavat puolustusyhteistyösopimuksen liitteessä A lueteltuja Suomen alueella sijaitsevia tiloja ja alueita, joita USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat, suomalaiset sopimustoimittajat, huollettavat ja, sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, muut käyttävät Suomen suostumuksella.
Sopimuksen toimeenpanijaksi
määritellään Suomen osalta puolustusministeriö ja Yhdysvaltojen osalta Yhdysvaltojen puolustusministeriö tai näiden osoittamat edustajat. Edustajien käyttäminen mahdollistaa toimeenpanon delegoinnin kussakin tapauksessa asianmukaiselle taholle. Yhdysvaltojen osalta kyse on aina asevoimien toimijasta, kun taas Suomessa osoitettu edustaja voisi olla esimerkiksi jokin toinen ministeriö tai viranomainen, kuten Puolustusvoimat. Edustaja voisi olla myös esimerkiksi liikelaitos, kuten Puolustuskiinteistöt. Ministeriöiden toimialoista ja asioiden jaoista ministeriöiden kesken säädetään valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 3 luvussa. Viranomaisten tehtävistä säädetään toimialakohtaisessa lainsäädännössä. Toimeenpanijoita on käsitelty artiklassa 3, 4, 5, 28, 29 ja 30.
USA:n virallinen tieto
tarkoittaa tietoa, jonka Yhdysvallat omistaa tai tuottaa tai joka tuotetaan sitä varten tai on sen määräysvallassa, myös silloin, kun tämä tieto on Yhdysvaltojen hallituksen puolesta toimivan sopimustoimittajan päivittäisessä määräysvallassa tai käytössä.
3 artikla. Pääsy sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä niiden käyttö.
Artiklan 1 kohdan mukaan
USA:n joukoilla, USA:n sopimustoimittajilla, suomalaisilla sopimustoimittajilla, huollettavilla sekä muilla yhteisesti sovituilla tahoilla on oikeus esteettä päästä ja käyttää liitteessä määriteltyjä sovittuja tiloja ja alueita sopimuksessa lueteltuihin tarkoituksiin: esimerkiksi vierailuihin, koulutukseen, harjoituksiin, kauttakulkuun, joukkojen sijoittamiseen, kaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittamiseen ennakolta, humanitaariseen ja katastrofiapuun liittyvään toimintaan sekä valmiusoperaatioihin. Lista ei ole poissulkeva. Osapuolet tai niiden toimeenpanijat voivat kohdan mukaan sopia myös muista tarkoituksista, joissa esteetön pääsy ja käyttö on mahdollista, ml. tehtävät, joita toteutetaan Pohjois-Atlantin sopimuksen puitteissa.
Kohta kattaa sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille pääsyn ja niiden käytön laajasti eri tarkoituksessa. Kyse voi olla koulutus- ja harjoitustoiminnasta tai äärimmillään toiminnasta kriisitilanteessa. Tehtävät eivät välttämättä liity suoraan Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenväliseen puolustusyhteistyöhön, vaan ne voivat liittyä myös esimerkiksi Suomen puolustukseen liittokunnan osana. Sopimuksessa tarkoitettua toimintaa rajaa kuitenkin sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan kirjaukset.
Kohdassa viitataan sopimuksen 1 artiklaan, jonka mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle, kunnioitetaan Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Kunnioittamisvelvoitetta on selostettu tarkemmin edellä jaksossa 2.2 sopimuksen keskeinen sisältö. Kohtaan on kirjattu myös kunnioittamisvelvoitteeseen kiinteästi liittyvä velvoite molempien osapuolten näkemysten kuulemisesta ja niiden huomioonottamisesta (konsultaatio). Konsultaatio voisi tapahtua eri tasoilla asevoimista aina valtion ylimpään johtoon saakka. Sitä voidaan tehdä myös eri vaiheissa, kuten harjoitustoiminnan, joukkojen käytön ja operatiivisen toiminnan vuosittaisen suunnittelun yhteydessä tai tapauskohtaisesti. Yhdysvaltojen joukkojen maahantulo pohjautuu lähtökohtaisesti yhteiseen suunnitteluun Suomen ja Yhdysvaltojen asevoimien välillä. Konsultaation yhteydessä yhteensovitetaan näkemykset sopimuksenmukaisesta toiminnasta, tuodaan esiin mahdolliset ongelmat ja nostetaan ne tarvittaessa poliittiselle tasolle asti. Kohta mahdollistaisi myös tiedon välittämisen tarvittavalla tavalla siitä, että toiminnan toteuttaminen edellyttäisi Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia tai kansallista päätöksentekoa.
Kansallisen päätöksentekomenettelyn osalta sovellettavaksi voisi tulla laki kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta, joka sisältää säännökset kansainvälistä apua annettaessa ja pyydettäessä sekä yhteistoimintaan osallistuttaessa noudatettavasta ylimpien valtioelinten päätöksentekomenettelystä. Kansallista päätöksentekomenettelyä on näiltä osin selostettu tarkemmin jaksossa 2.2.2.
Käytännössä sotilaallinen harjoitustoiminta Yhdysvaltojen kanssa suunnitellaan yhteistyössä. Aluevalvontalain 9 §:ssä säädetään, että vieraan valtion sotilas, sotilasosasto, valtionilma-alus tai valtionalus ei saa ilman lupaa osallistua sotilaalliseen harjoitukseen tai panna toimeen sotilaallista harjoitusta Suomen alueella, ellei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Yhdysvalloilta ei puolustusyhteistyösopimukseen perustuen jatkossa edellytetä aluevalvontalain 9 §:n mukaista lupaa.
Esteetön pääsy liittyy myös sopimuksen 11 artiklaan, jossa määrätään USA:n joukkojen käytössä olevien ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen oikeudesta vapaasti saapua Suomen alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä. Aluevalvontalaissa säädetään Suomen alueelle tulon ja maassaolon edellytyksistä sekä lupamenettelyistä. Aluevalvontalain 3 §:n mukaan Suomen alueelle tulosta, maassaolosta ja maastalähdöstä on kyseisen lain lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään tai Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään. Yhdysvalloilta ei näin ollen edellytetä aluevalvontalain mukaisia lupia maahantuloon, vaan esteetön pääsy Suomen alueelle on mahdollista suoraan puolustusyhteistyösopimuksen perusteella.
Esteetön pääsy ei käytännössä tarkoita sitä, että 3 artiklan 1 kohdan tarkoittamilla henkilöryhmillä olisi pelkästään puolustusyhteistyösopimukseen vedoten oikeus päästä sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille. Sopimustoimittajien pääsy sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille liittyy näiden tehtäviin suhteessa USA:n joukkoihin. Huollettavilla on pääsy vain tarpeen vaatiessa. Muilla tahoilla, joilla on artiklan 1 kohdan mukaan esteetön pääsy sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, voidaan tarkoittaa esimerkiksi muita Nato-liittolaisia. Näiden pääsystä sovittaisiin kuitenkin aina erikseen. Yhdysvaltojen näkökulmasta esteetön pääsy ja käyttöoikeus sovittuihin tiloihin ja alueisiin on edellytys kongressin myöntämän rahoituksen hyödyntämiselle esimerkiksi infrastruktuuri-investointeihin.
Yhdysvaltojen pääsyyn liitteessä lueteltuihin sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille ei sovelleta puolustusvoimista annetun lain 15 §:n tai rajavartiolain 71 §:n perusteella määrättyjä liikkumista koskevia kieltoja tai rajoituksia. Tämä merkitsee, että sotilasalueelle tulon ja siellä toimimisen yleisistä rajoituksista muun muassa lupamenettelyistä USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien ja huollettavien osalta luovutaan kokonaan. Säännöksillä voidaan rajoittaa tai kieltää ulkopuolisten liikkumista kyseisillä Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen käytössä olevilla alueilla tai kohteissa.
Merkitystä esteettömän pääsyn osalta voi olla myös Suomen ja Yhdysvaltojen välisellä tietoturvallisuussopimuksella (SopS 41 ja 42/2012), jonka 14 artiklassa on määrätty vierailuista, jotka edellyttävät pääsyä turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, tai vierailuista, joissa pääsy vierailun kohteena olevaan tilaan edellyttää turvallisuusselvitystä. Kansainvälisen käytännön mukaisesti Suomi edellyttää tyypillisesti tietoturvallisuussopimuksessa tarkoitettua vierailulupaa silloin, kun vierailijoilla voi olla pääsy Suomen LUOTTAMUKSELLINEN tai korkeampaan turvallisuusluokkaan kuuluviin tietoihin.
Esteettömästä pääsystä huolimatta liitteessä luetelluissa sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla on oltava asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt, jotka yhteensovitetaan Puolustusvoimien ja USA:n joukkojen välillä. Tämä kytkeytyy artiklan 3 kohdan velvoitteeseen, jonka mukaan osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät keskenään läheistä yhteistyötä sellaisissa turvallisuuskysymyksissä, jotka koskevat pääsyä sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille ja voivat tarvittaessa laatia näitä koskevat yhteiset menettelyt. Tämä toteutetaan käytännössä osapuolten toimivaltaisen viranomaisten välisillä täytäntöönpanojärjestelyillä, joissa tarkennetaan tarvittaessa menettelyt esteettömän pääsyn mahdollistamiseksi. Toimivaltainen viranomainen Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevan alueen osalta on varuskunnan päällikkö tai joukko-osaston komentaja puolustusvoimista annetun lain 18 §:n perusteella. Rajavartiolaitoksen osalta toimivaltainen viranomainen on Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (651/2005) 11 ja 12 §:n perusteella vartioston komentaja.
Artiklan 2 kohta koskee liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden osoittamista Suomen ja Yhdysvaltojen yksinomaiseen käyttöön. Kohdan mukaan samalla, kun kunnioitetaan täysimittaisesti sellaisia sovittujen tilojen ja alueiden osia, jotka Suomi tai sen toimeenpanija on osoittanut Suomen yksinomaiseen käyttöön, osapuolilla on yhteinen pääsy- ja käyttöoikeus sovittuihin tiloihin ja alueisiin, lukuun ottamatta sellaisia osia niistä, joihin toimeenpanijat ovat nimenomaisesti osoittaneet USA:n joukoille yksinomaisen pääsy- ja käyttöoikeuden.
Liitteessä luetellut sovitut tilat ja alueet ovat lähtökohtaisesti Suomen ja Yhdysvaltojen yhteiskäytössä. Artiklan 2 kohdan mukaisesti Suomi (Suomen hallitus) tai Suomen toimeenpanija (puolustusministeriö tai sen osoittama edustaja) voi kuitenkin osoittaa osia liitteessä luetelluista sovituista tiloista tai alueista Suomen yksinomaiseen käyttöön. Yhdysvallat on sitoutunut kunnioittamaan tätä. Käytännössä Puolustusvoimat ilmoittaisi Yhdysvalloille liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden osien osoittamisesta Suomen yksinomaiseen käyttöön. Tällaisia tiloja ja alueiden osia voisivat olla esimerkiksi tietyt operatiiviset johtamistilat.
Lisäksi sopimuksen toimeenpanijat voivat nimenomaisesti osoittaa liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden osia, joihin USA:n joukoilla on yksinomainen pääsy- ja käyttöoikeus. Yksinomainen käyttö voi koskea esimerkiksi materiaalin säilyttämistä, jota varten voidaan osoittaa erillinen tila tai alue, rakennus tai rakennuksen osa. USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön tarkoitettujen alueiden osoittaminen vaatii aina Suomen toimeenpanijan myötävaikutusta. Artiklan 2 kohdassa määritellään toimeenpanijoiksi Suomen osalta puolustusministeriö ja Yhdysvaltojen osalta Yhdysvaltojen puolustusministeriö, tai näiden osoittama edustaja. Näin ollen osoittamisesta päättäisi Suomessa Puolustusvoimat, puolustusministeriö tai valtioneuvoston yleisistunto. Päätöksentekotaso määräytyisi yksinomaiseen käyttöön osoittamisen vaikutuksen merkittävyyden perusteella, jossa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi tilan tai alueen koko, käyttötarkoitus tai sijainti. Valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistaan perustuslain (731/1999) 67 §:n mukaisesti laajakantoiset ja periaatteellisesti tärkeät asiat sekä ne muut asiat, joiden merkitys sitä vaatii. Valtioneuvostolain 12 §:n 2 momentin mukaan yleisistunnossa ratkaistaan muun muassa muut asiat, joiden yhteiskuntapoliittinen tai taloudellinen merkitys sitä edellyttää. Valtioneuvostolain 14 §:n mukaan ministeriön päätettäväksi kuuluva asia on yksittäistapauksessa siirrettävä yleisistunnossa ratkaistavaksi, jos sen katsotaan olevan niin laajakantoinen ja periaatteellisesti tärkeä, että se olisi ratkaistava yleisistunnossa. Siirtämisestä päättää tällöin yleisistunto pääministerin tai asianomaisen ministerin esityksestä. Tarvittaessa eduskunnan myötävaikutus turvataan perustuslain 44 §:ssä, 47 §:ssä ja 97 §:ssä säädetyllä tavalla. Esimerkiksi rakennuksen tai sen osan osoittamisesta Yhdysvaltojen yksinomaiseen käyttöön voisi päättää puolustusministeriön osoittamana edustajana Puolustusvoimat. Edustajan osoittaminen tapahtuisi puolustusministeriön antamalla ohjauskirjeellä Puolustusvoimille, jossa määriteltäisiin Puolustusvoimien päätösvallan rajat Yhdysvaltojen yksinomaiseen käyttöön annettavien tilojen ja alueiden osalta. Ohjauskirjeessä Puolustusvoimat velvoitettaisiin antamaan tieto puolustusministeriölle suunnitellusta Yhdysvaltojen yksiomaiseen käyttöön osoittamisesta, jotta puolustusministeriö voi arvioida päätöksentekotason asianmukaisuuden.
Artiklan 3 kohta koskee edellä 1 kohdan yhteydessä selostetun sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille pääsyn lisäksi myös kulkuoikeutta kyseisten alueiden sisällä. Kohdan mukaan Suomi oikeuttaa turvallisuuden varmistamiseksi USA:n joukot rajoittamaan pääsyä niiden yksinomaiseen käyttöön annettuihin tiloihin ja alueille sekä koordinoimaan Suomen viranomaisten kanssa pääsyä yhteiskäytössä oleviin tiloihin ja alueille. Kohdassa edellytetään, että osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä turvallisuuskysymyksissä, jotka koskevat pääsyä sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille, kuten kulunvalvonnassa ja vartioinnissa, ja laativat tarvittaessa yhteisesti määritettävät menettelyt. Käytännössä tämä toteutetaan osapuolten toimivaltaisen viranomaisten välisillä täytäntöönpanojärjestelyillä.
Pääsy- ja kulkuoikeutta Puolustusvoimien pysyvässä käytössä oleviin kohteisiin koskevaa lainsäädäntöä on selostettu edellä artiklan 1 kohdan yhteydessä. Siltä osin kuin on kyse USA:n joukkojen yksinomaisessa käytössä olevista tiloista tai alueen osista, USA:n joukot vastaavat kulkuoikeuksista ja niiden valvonnasta. USA:n joukot koordinoivat pääsyä yhteiskäytössä oleville tiloille ja alueille Puolustusvoimien kanssa yhteisesti määritettävien menettelyjen mukaisesti. Osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä turvallisuuskysymyksissä, mukaan lukien laatimalla tarvittaessa yhteisesti määritettävät menettelyt.
Artiklan 4 kohdan mukaan Suomen toimeenpanija pyrkii pyydettäessä kohtuullisin toimin helpottamaan sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja suomalaisten sopimustoimittajien pääsyä tilapäisesti yksityisille alueille ja yksityisiin tiloihin, mukaan lukien tiet, satamat ja lentopaikat, sekä yleisille alueille ja yleisiin tiloihin, mukaan lukien Suomen tai paikallisten viranomaisten omistamat tai niiden määräysvallassa olevat tilat ja alueet. Suomen toimeenpanija pyrkii myös pyydettäessä helpottamaan näiden alueiden ja tilojen käyttöä kyseisten joukkojen ja sopimustoimittajien toimesta USA:n joukkojen tukemiseksi. USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat eivät vastaa näiden helpottamistoimien kuluista.
Artiklan 4 kohdan tarkoituksena on helpottaa USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja suomalaisten sopimustoimittajien pääsyä tilapäisesti liitteessä lueteltujen tilojen ja alueiden ulkopuolelle. Kyseiset alueet voivat olla yksityisiä tai yleisiä alueita, kuten teitä, satamia ja lentopaikkoja. Mainitut yleiset alueet voivat olla joko Suomen valtion, kunnan tai yksityisessä omistuksessa.
Suomen toimeenpanija pyrkii helpottamaan USA:n joukkojen ja sopimustoimittajien tilapäistä pääsyä yksityisille tai julkisille alueille esimerkiksi sopimalla tästä maanomistajien ja liikenneinfrastruktuurin hallinnoijien kanssa sekä neuvottelemalla mahdollisten alueiden ja infrastruktuurin käytöstä aiheutuvien kustannusten ja vastuiden jakamisesta niistä vastaavien toimijoiden kanssa.
Puolustusvoimat on tehnyt ja tekee sopimuksia oikeudestaan käyttää yksityisiä tiloja ja alueita. Lisäksi Puolustusvoimilla on puolustusvoimista annetun lain 14 §:n nojalla oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä, jos se on sotilaallisen harjoitustoiminnan tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä. Tästä huolimatta Puolustusvoimat pyrkii kuitenkin aina ensisijaisesti sopimaan kiinteistöjen käytöstä niiden omistajien ja haltijoiden kanssa, mutta tarvittaessa se on mahdollista myös Puolustusvoimien tekemillä päätöksillä. Puolustusministeriössä on valmisteltavana hallituksen esitys laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi, jossa puolustusvoimista annetun lain 14 §:ää on tarkoitus ehdottaa muutettavaksi siten, että Puolustusvoimilla olisi mahdollisuus käyttää kiinteistöjä tilapäisesti sen ollessa välttämätöntä myös puolustusyhteistyön ja Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanon kannalta (PLM002:00/2023). Muilta osin pykälän säännöksiin ei tehtäisi muutoksia, joten käyttöoikeudesta olisi jatkossakin ensisijaisesti päästävä sopimukseen kiinteistön haltijan kanssa. Puolustusvoimien sopimukset voivat osaltaan edistää sopimusmääräyksen toteutumista.
Artiklan 4 kohdan mukaan USA:n joukot ja näiden sopimustoimittajat eivät vastaa helpottamistoimista aiheutuneista kuluista. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi lupaprosessin maksuttomuutta. Tämä ei kuitenkaan merkitse määräyksessä tarkoitettujen yksityisten tai yleisten tilojen ja alueiden antamista käyttöön vastikkeetta.
Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolet ottavat huomioon sovittujen tilojen ja alueiden käyttöön liittyvät operatiiviset ja turvallisuuskysymykset. Toimivaltaiset viranomaiset voivat laatia menettelyt tätä tarkoitusta varten.
Suomessa toimivaltaisia viranomaisia voivat olla ainakin Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, poliisi ja pelastusviranomaiset. Yhteistyössä tulee muun muassa varmistua siitä, että esimerkiksi pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien suorittamiseen liittyvät vastuut ovat selvät ja menettelyt on käytännössä sovittu.
Artiklassa käsitellään myös kustannusten jakamista ja mahdollisia rakennustöitä.
Artiklan 6 kohdan mukaan Suomi antaa käytettäväksi kaikki sovitut tilat ja alueet, myös USA:n joukkojen ja Suomen puolustusvoimien yhteisesti käyttämät sovitut tilat ja alueet, perimättä USA:n joukoilta vuokraa tai muita vastaavia maksuja.
Nato SOFAn IX artiklan 3 kappaleen mukaan vastaanottajavaltion viranomaisten tulee hoitaa tarvittavat järjestelyt rakennusten, maa-alueiden ja niihin liittyvien laitteistojen ja palvelujen hankkimiseksi lähettäjävaltion joukkojen ja siviilihenkilöstön käyttöön, ellei voimassaolevista tai lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion valtuuttamien edustajien kesken tehtävistä sopimuksista muuta johdu. Näiden sopimusten ja järjestelyjen tulee olla mahdollisimman pitkälle niiden sääntöjen mukaisia, jotka koskevat vastaanottajavaltion vastaavan henkilöstön majoitusta. Niihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaisesti, ellei erityisessä sopimuksessa sovita toisin. Kappaleessa tarkoitetuista hyödykkeistä, majoituksesta tai palveluista suoritetaan Nato SOFAn IX artiklan 7 kappaleen mukaan korvaus, jollei yleisistä tai erityisistä sopimuspuolten välisistä rahoitusjärjestelyistä muuta johdu.
Nato SOFAn IX artiklan 3 kappaleeseen sisältyvän periaatteen mukaisesti puolustusyhteistyösopimuksella sovitaan rakennusten ja maa-alueiden käytöstä Suomen ja Yhdysvaltojen kesken. Puolustusyhteistyösopimuksen 3 artiklan määräykset sovittujen tilojen ja alueiden käytöstä ja käyttöön liittyvien kustannusten korvaamisesta poikkeavat osittain Nato SOFAn määräyksistä ja täydentävät niitä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 3 artiklan 6 kohta koskee sopimuksen liitteessä lueteltuja sovittuja tiloja ja alueita. Nämä kohteet ovat Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen pysyvässä käytössä. Sovittujen tilojen ja alueiden sisällä osa tiloista tai alueista voi olla USA:n yksinomaisessa käytössä. Lähtökohtaisesti sovitut tilat ja alueet ovat Suomen ja Yhdysvaltojen yhteiskäytössä.
Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käytössä olevan rakennetun kiinteistöomaisuuden hallinta ja hoito on pääosin keskitetty valtiovarainministeriön alaisuudessa toimivalle Senaatti-konsernille, jonka tehtävistä on säädetty Senaatti-kiinteistöistä ja Puolustuskiinteistöistä annetulla lailla (1018/2020, jäljempänä SK/PK-laki). Lain 2 §:n perusteella konsernin liikelaitosten tehtävänä on tuottaa valtion tarpeisiin muun muassa kiinteistö- ja tilapalveluita palvelusopimusten perusteella liikelaitoslain 2 §:ssä tarkoitetuille asiakkaille. Liikelaitoslain 2 §:ssä tarkoitettuja asiakkaita ovat pääasiassa valtion virastot ja laitokset sekä muut valtion organisaatiot. SK/PK-lain 2 §:n mukaan Senaatti-konsernin liikelaitokset voivat tuottaa palveluita vähäisessä määrin myös muille asiakkaille.
Puolustuskiinteistöt tuottaa Puolustusvoimien ja Puolustusvoimien määrittelemien kumppanien tarvitsemat palvelut. Puolustuskiinteistöjen tehtävänä on myös huolehtia hallinnassaan olevasta valtion kiinteistövarallisuudesta. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 31/2020 vp) mukaan Puolustusvoimien määrittelemillä kumppaneilla tarkoitetaan Puolustusvoimien sopimuskumppaneita, esimerkiksi Leijona Catering Oy, Millog Oy ja Suomen Erillisverkot Oy (ent. Suomen Turvallisuusverkko Oy). Näillä on toimitiloja Puolustusvoimien sotilasalueilla.
Liikelaitokset eivät saa suoraa rahoitusta valtion talousarviosta, vaan kiinteistövarallisuuden hoitamisesta ja hallinnoimisesta liikelaitoksille aiheutuvat kokonaiskustannukset on voitava kattaa palveluista perittävillä vastikkeilla. Mikäli puolustusyhteistyösopimuksesta aiheutuu virastoille tai liikelaitoksille uusia tehtäviä, tulonmenetyksiä tms. taloudellisia vastuita, ne tulee ottaa huomioon toiminnan ja menotalouden suunnittelussa yleisten toimintamenotaloutta ja virastojen ja liikelaitosten toimintaa koskevien linjausten puitteissa. Niitä on mahdollista arvioida myöhemmin sopimustilanteen konkretisoituessa. Tällöin voi tulla tarkasteltavaksi mm. kustannusten kohdentuminen ja mahdollinen tarve kompensaatiolle. Talousarviorahoituksella rahoitetaan sen sijaan valtion virastojen ja laitosten kuten Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen maksamat toimitilavuokrat. Näiden liikelaitoslain 2 §:n mukaisten valtion organisaatioiden palvelut hinnoitellaan SK/PK-lain 2 §:n 3 momentin mukaan omakustannusperusteisesti. Muille asiakkaille tuotettavat palvelut ovat markkinaehtoisia.
Tapauksessa, jossa Senaatti-kiinteistöt tai Puolustuskiinteistöt tuottaisivat palveluita USA:n joukoille, USA:n joukot rinnastettaisiin valtion organisaatioihin, joiden palvelut hinnoitellaan omakustannusperusteisesti. Palveluiden tuottaminen USA:n joukkojen käyttöön on katsottava palvelevan Suomen maanpuolustuksen tarpeita. Palveluiden tuottaminen USA:n joukoille ei ole myöskään kaupallista toimintaa. Jatkossa saattaa olla tarpeen arvioida SK/PK-lain ja liikelaitoslain muutostarpeita, kun puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisesta saadaan kokemusta, ottaen huomioon lisäksi myös muut valtiot, joiden kanssa Suomi tekee puolustusyhteistyötä, eli ensisijaisesti muut Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltiot.
Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käytössä oleva rakentamaton maa- ja vesiomaisuus on pääosin keskitetty maa- ja metsätalousministeriön alaiselle liikelaitokselle, Metsähallitukselle. Metsähallituksesta annetun lain (234/2016) 2 §:n mukaan Metsähallitus käyttää, hoitaa ja suojelee hallinnassaan olevaa valtion maa- ja vesiomaisuutta.
Puolustusvoimat on tehnyt liikelaitosten kanssa yhteistoiminta-, puite- ja palvelusopimuksia sekä rakennushankkeiden osalta hankekohtaisia sopimuksia.
Valtioneuvoston ohjauksessa oleva valtion erityistehtäväyhtiö Finavia Oyj ylläpitää ja hallinnoi Suomen lentoasemaverkostoa. Finavia Oyj:lle on siirtynyt Ilmailulaitos-liikelaitoksen hallussa ollut omaisuus Ilmailulaitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi annetulla lailla (877/2009). Finavia Oyj:n alueiden käyttö ja käytön ehdot on määritelty luovutuskirjalla, jolla määrätyt alueet on osoitettu Puolustusvoimien pysyvään käyttöön ja Puolustusvoimien harjoituskäyttöön.
Koska sopimuksen liitteessä luetellut sovitut tilat ja alueet ovat valtion omistuksessa tai hallinnassa ja joko Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen käytössä, Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos maksavat niistä tällä hetkellä vuokraa Senaatti-konsernin liikelaitoksille, Metsähallitukselle tai Finavia Oyj:lle. Lentoasemamaksuista määrätään erikseen sopimuksen 11 artiklassa.
Puolustusvoimilla ja Rajavartiolaitoksella tulee olla oikeus antaa vuokraamiaan tiloja ja alueita väliaikaisesti USA:n joukkojen käyttöön. Tällaisesta oikeudesta voidaan sopia Senaatti-konsernin ja viraston välisellä vuokrasopimuksella. Tilat ja alueet palautuvat Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen käyttöön sen jälkeen, kun USA:n joukot eivät niitä enää käytä.
Artiklan 6 kohdan mukaan USA:n joukoilta ei peritä vuokraa tai muita vastaavia maksuja. Yleisesti vuokralla tarkoitetaan vuokrasopimuksella perustettavaa käyttöoikeutta esimerkiksi rakennukseen, sen osaan tai kiinteistöön korvausta eli vastiketta vastaan. Valtion vuokrajärjestelmässä noudatetaan valtiovarainministeriön määräyksenä (VN/35021/2023) annettua vuokrakäsikirjaa, jonka mukaan valtio soveltaa pääosin ns.
kokonaisvuokramallia
, jossa vuokra muodostuu pääoma- ja ylläpito-osuuksista. Pääomavuokra (tai kokonaisvuokran pääomaosuus) määräytyy investoinnin tai kiinteistön arvon perusteella mm. pääomakustannusten, poistojen, riskien ja liikelaitosten toiminnan kustannusten perusteella. Puolustusyhteistyösopimuksen 3 artiklan 6 kohdassa ”vuokra ja vastaavat maksut” tarkoittavat valtion vuokrajärjestelmän mukaista pääomavuokraa. Ylläpitovuokralla (tai kokonaisvuokran ylläpito-osuudella) katetaan mm. valtion kiinteistöjen kunnossapidon, hoidon, kiinteistöjen energiankäytön, vuosikorjausten ja kiinteistöveron kustannukset sekä Senaatti-konsernin liikelaitosten ylläpidon yleiskustannukset. Sovittujen tilojen ja alueiden rakennus- ja kehittämiskustannusten sekä käyttö- ja ylläpitokustannusten jakautumista Suomen ja Yhdysvaltojen välillä käsitellään 3 artiklan 8 ja 9 kohdassa. Artiklan 8 ja 9 kohdan mukaiset käyttö- ja ylläpitokustannukset tarkoittavat Suomen järjestelmässä ylläpitovuokraa.
Puolustusvoimat maksaa Metsähallitukselle erikseen sovittavan suuruista aluekohtaisesti määräytyvää vuokraa. Vuokran määräytymisen perusteena on Puolustusvoimien toiminnasta aiheutuneet tuoton menetykset Metsähallitukselle. Puolustusvoimien käytössä olevasta alueesta vuokraa maksetaan sekä metsätalouden hallinnassa olevasta maasta että luontopalveluiden hallinnassa olevasta maasta. Vuokra sisältää alueiden käytön Puolustusvoimien tarpeisiin kaupallisen puitesopimuksen mukaisesti.
Valtion kiinteistövarallisuudesta ja sen luovuttamisesta, vuokraamisesta sekä erityisten oikeuksien myöntämisestä säädetään lailla oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta (973/2002). Lain mukaan valtion kiinteistövarallisuudella tarkoitetaan muun muassa valtion omistamia kiinteistöjä ja valtion maaomaisuutta (maa- ja vesialueita) sekä valtion omistamia rakennuksia ja näiden osuuksia. Kyseistä lakia ei sovelleta puolustusyhteistyösopimukseen, koska sopimuksen perusteella kiinteistövarallisuutta ei luovuteta, eli tilojen ja alueiden hallinta tai omistusoikeus ei muutu eikä niistä makseta maanvuokralaissa (258/1966) tarkoitettua maanvuokraa tai muuta vastiketta.
Valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään valtion viranomaisten suoritteiden maksullisuudesta ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista. Yleisenä periaatteena maksuperustelain soveltamisessa on, ettei viranomaisen suoritetuotantoon sovelleta maksuperustelakia, jos suoritetta ei tuoteta kenellekään muulle kuin valtion toiselle viranomaiselle tai palvelua ylipäätään ei voi tuottaa kenellekään muulle kuin valtion toiselle viranomaiselle. Kyse voi olla suoritteen tuottamisesta valtiosopimuksella toisen valtion viranomaiselle. Puolustusyhteistyösopimuksen perusteella suoritteita ei tuoteta muille kuin toiselle viranomaiselle, johon ei täten sovelleta maksuperustelakia.
Artiklan 6 kohdasta ei suoraan aiheudu välittömiä muutostarpeita valtion vuokrajärjestelmän perusteisiin. Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos maksavat edelleen liitteessä luetelluista sovituista tiloista ja alueista kokonaisvuokraa liikelaitoksille tai Finavialle riippumatta siitä, ovatko liitteessä luetellut sovitut tilat ja alueet tosiasiassa Puolustusvoimien tai Yhdysvaltojen yksinomaisessa taikka yhteiskäytössä. Myös tilojen ja alueiden käyttöön liittyvät vuokrasopimukset tehdään edelleen Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ja liikelaitosten tai Finavian välillä.
Artiklan 7 kohta koskee mahdollisia rakennustöitä liitteessä luetelluissa sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla. Kohdan mukaan USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat voivat tehdä rakennus-, muutos- ja korjaustöitä sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla edistääkseen artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimintoja ja tarkoituksia. USA:n joukot kuulevat Suomen toimivaltaisia viranomaisia tällaisia rakennus-, muutos- ja korjaustöitä koskevista asioista, koska osapuolten yhteisenä tarkoituksena on, että tällaisia USA:n joukkojen toteuttamia tai niiden puolesta toteutettavia hankkeita koskevat tekniset vaatimukset ja rakennusstandardit vastaavat osapuolten vaatimuksia ja standardeja. USA:n joukot voivat tehdä näitä rakennus-, muutos- ja korjaustöitä käyttäen omaa kalustoaan ja henkilöstöään.
Valtion vuokrajärjestelmän perusteella vastaavaa oikeutta tehdä rakennustöitä ei ole Suomen Puolustusvoimilla ja Rajavartiolaitoksella. Näillä ei ole vuokralaisena oikeutta ilman kiinteistönomistajan lupaa tehdä Senaatti-kiinteistöjen ja Puolustuskiinteistöjen hallinnoimissa tiloissa rakennus-, muutos- ja korjaustöitä, vaan Senaatti-konserni tekee rakennustyöt ja huomioi niistä aiheutuvat kustannukset vuokran määrässä.
Artiklan 7 kohdan kuulemismääräyksen taustalla on osaltaan sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukainen Yhdysvaltojen velvoite kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa. Maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä 1.1.2025 voimaantulevassa uudessa rakentamislaissa määritellään rakentamista koskevat yleiset edellytykset, olennaiset tekniset vaatimukset sekä rakentamisen lupamenettely ja viranomaisvalvonta. Olennaiset tekniset vaatimukset koskevat esimerkiksi rakenteiden lujuutta ja vakautta, paloturvallisuutta, terveellisyyttä, käyttöturvallisuutta, esteettömyyttä, meluntorjuntaa, ääniolosuhteita ja energiatehokkuutta. Tarkemmat rakentamista koskevat säännökset, määräykset ja ohjeet on koottu Suomen rakentamismääräyskokoelmaan. Puolustusyhteistyösopimuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut tekniset vaatimukset ja rakennusstandardit vastaavat rakentamislaissa tarkoitettuja olennaisia teknisiä vaatimuksia.
Molempien osapuolten vaatimusten ja standardien huomioimiseksi kysymykseen saattaa tulla joidenkin teknisten ratkaisujen ja järjestelmien harmonisoiminen tai kahdentaminen eli rakennustyön suorittaminen molempien osapuolten vaatimusten mukaisesti. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi Yhdysvaltojen standardien mukaiset käyttö- ja paloturvallisuusratkaisut tai sähköverkon jännite- ja taajuusvaatimukset. Mahdollisuuksien mukaan pyrittäisiin siihen, että suomalaisten säädösten ja määräysten mukaiset tekniset vaatimukset täyttyisivät, jotta esimerkiksi taloteknisten järjestelmien takuut ja huollot, sekä varaosien ja vaihtolaitteiden saatavuus turvataan. Edellä mainittujen olennaisten teknisten vaatimusten ohella rakentamislaki, työturvallisuuslaki (738/2002) ja ympäristönsuojelulaki (527/2014) asettavat rakentamishankkeeseen ryhtyvälle laajan vastuun myös mm. työturvallisuudesta, rakennuksen elinkaaresta ja ympäristöstä.
Artiklan 8 ja 9 kohdassa käsitellään sovittujen tilojen ja alueiden rakennus- ja kehittämiskustannuksia sekä käyttö- ja ylläpitokustannuksia. Artiklan 8 kohdan mukaan USA:n joukot vastaavat niiden yksinomaiseen käyttöön annettujen sovittujen tilojen ja alueiden rakennus- ja kehittämiskustannuksista sekä käyttö- ja ylläpitokustannuksista, jollei osapuolten välisellä erillisellä järjestelyllä tai kansainvälisellä sopimuksella toisin määrätä. Artiklan 9 kohdan mukaan osapuolet vastaavat USA:n joukkojen ja Suomen puolustusvoimien yhteiseen käyttöön annettujen tai niiden muutoin yhteisesti käyttämien sovittujen tilojen ja alueiden rakennus- ja kehittämiskustannuksista sekä käyttö- ja ylläpitokustannuksista kumpikin käyttönsä mukaisessa suhteessa, jollei osapuolten välisellä aiemmalla tai myöhemmällä järjestelyllä tai kansainvälisellä sopimuksella toisin määrätä.
Yksinomaan USA:n joukkojen käyttöön annettujen sovittujen tilojen ja alueiden rakennus- ja kehittämiskustannuksista sekä käyttö- ja ylläpitokustannuksista vastaavat USA:n joukot. Vastaavasti Puolustusvoimien kanssa yhteisessä käytössä olevien tilojen ja alueiden kustannuksista vastaa kumpikin osapuoli käyttönsä mukaisessa suhteessa, jollei toisin ole erillisillä järjestelyillä tai kansainvälisillä sopimuksilla määrätty.
Kustannusten jako käytön mukaisessa suhteessa voi tapahtua investointi- ja ylläpitokustannusten osalta esimerkiksi pinta-alan perusteella tai energia- ja muiden kustannusten osalta mitattujen arvojen mukaan. Valtion vuokrajärjestelmän mukaan Puolustusvoimien investointi huomioidaan pääsääntöisesti rakennuskohteen kokonaisvuokran pääomaosuudessa.
Artiklan 10 kohdan mukaan USA:n joukkojen rakennushankkeet rahoitetaan USA:n säädösten ja määräysten mukaisesti.
Mikäli USA:n joukot toimivat sovittujen tilojen ja alueiden rakentajana, Yhdysvallat voi hyödyntää kongressin Pentagonille myöntämää rahoitusta infrastruktuuri-investointeihin sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla. USA:n joukot eivät maksa investoinnista pääomavuokraa tai vastaavaa pitkäaikaista vastiketta, vaan USA:n joukkojen rakennushankkeet rahoitetaan USA:n lainsäädännön mukaisesti.
Artiklan 11 kohdan mukaan Suomen toimeenpanija helpottaa USA:n joukkojen tämän artiklan mukaisia toimia hankkimalla Suomessa tarvittavat luvat tällaisia USA:n joukkojen tekemiä tai niiden puolesta tehtäviä rakennus-, muutos- ja korjaustöitä varten. Luvat myönnetään USA:n joukoille, USA:n sopimustoimittajille ja suomalaisille sopimustoimittajille maksutta.
Maankäyttö- ja rakennuslain 146 §:n ja 1.1.2025 voimaantulevan rakentamislain 1 §:n mukaan Puolustusvoimien valtion kiinteistövarallisuuteen luettaviin tai muutoin valtion käyttöä palveleviin, välittömästi puolustustarkoituksiin liittyviin rakennus- tai rakentamiskohteisiin ei sovelleta kyseisen lain rakentamista koskevia lupia koskevia säännöksiä. Myöskään rakentamisen viranomaisvalvontaa ja rekisterinpitoa koskevia säännöksiä ei sovelleta puolustustarkoitusta varten tapahtuvaan rakentamiseen. Puolustusvoimien rakennus- tai rakentamiskohteiden rakentaminen on siten salassapitosyistä sallittua ilman rakentamiseen liittyvää, laissa säädettyä lupaa. Rakentamislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 139/2022 vp) mukaan lain 1 §:ssä puolustustarkoituksiin liittyvillä rakennus- tai rakentamiskohteilla tarkoitetaan Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen liittyvää tai sitä tukevaa tilojen, rakennusten ja infrastruktuurin, kuten rakenteiden, rakennelmien, laitteiden, väylien, lentopaikkojen, jakeluverkkojen ja verkostojen, kalliotilojen, maa- ja vesialueiden ja ympäristönsuojelurakenteiden rakentamista, jota koskee salassapitotarve.
USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat voisivat näin ollen maankäyttö- ja rakennuslain tai rakentamislain puolustustarkoitusta koskevien ehtojen täyttyessä suorittaa rakennus-, muutos- ja korjaustöitä sopimuksen liitteessä luetelluissa sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla ilman, että haettaisiin maankäyttö- ja rakennuslain mukaista rakennuslupaa tai rakentamislain mukaista rakentamislupaa.
Ilmailulain 79 §:n mukaan lentopaikan tai muun ilmailua palvelevan alueen rakentamiseen on saatava Liikenne- ja viestintäviraston myöntämä rakentamislupa. Sama koskee lentopaikan tai muun ilmailua palvelevan alueen muutoksia, joilla saattaa olla vaikutuksia lentoturvallisuuteen tai merkittäviä vaikutuksia maisemakuvaan. Rakentamislupaa ei kuitenkaan vaadita Puolustusvoimien tarpeisiin kriisioloja ja niiden harjoittelua varten rakennettaville varalaskupaikoille, Puolustusvoimien helikopterilaskupaikoille eikä Puolustusvoimien lennokkitoiminnan kevytlentopaikoille.
Rakentaminen saattaa edellyttää myös rakentamistyöhön tai toiminnanharjoittamiseen liittyvää ympäristölupaa, mikäli kyse on ympäristönsuojelusta annetun lain (527/2014) 4 luvussa tarkoitetusta toiminnasta, joka voi aiheuttaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Tällaisia ovat esimerkiksi ampumaratatoiminta, suuret pesulat sekä massiivisempi maa- ja vesirakentaminen (laiturirakenteet, ruoppaus). Maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavissa kohteissa sijaitsevien kemikaalivarastojen ympäristölupamenettelyn osalta on otettava huomioon myös ympäristönsuojelulain 50 a §:n poikkeussääntely. Säännöstä sovelletaan myös puolustusyhteistyösopimuksen tarkoittamilla USA:n joukkojen käytössä olevilla alueilla, jotka sijaitsevat Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevilla alueilla. Puolustusyhteistyösopimuksen 27 artiklassa on käsitelty osapuolten velvoitteita ympäristönsuojelun osalta sekä osapuolten toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä muun muassa ympäristövahinkojen estämisessä. Artiklan mukaan Yhdysvallat kunnioittaa sovellettavaa Suomen ympäristölainsäädäntöä.
Artiklan 11 kohdan mukaisesti Suomen toimeenpanija hankkisi tarvittaessa ilmailulaissa tarkoitetun rakentamisluvan taikka ympäristöluvan USA:n joukkojen tekemiä tai niiden puolesta tehtäviä rakennus-, muutos- ja korjaustöitä varten.
Suomen toimeenpanijalla tarkoitetaan Suomen puolustusministeriötä tai sen osoittamaa edustajaa. Valtion kiinteistöjärjestelmän mukaisesti valtion rakennushankkeiden edellyttämät rakennus- ym. luvat hakee kiinteistönomistaja (liikelaitos) ja ympäristöluvat toiminnanharjoittaja (virasto/käyttäjä). Tarkoituksenmukaista on soveltaa olemassa olevaa käytäntöä myös mahdollisten puolustusyhteistyösopimuksesta aiheutuvien lupaprosessien osalta, jolloin luvat voisi hakea Senaatti-konserni, Puolustusvoimat tai Rajavartiolaitos.
Artiklan 11 kohdan mukaisesti luvista USA:n joukoille, USA:n sopimustoimittajille ja suomalaisille sopimustoimittajille ei peritä maksuja. Toisin sanoen mahdollisista lupamaksuista vastaa Suomen valtio.
Artiklan 12 kohdan mukaan varmistaakseen tämän sopimuksen täytäntöönpanon pitkällä aikavälillä osapuolet tekevät yhteistyötä suunnitellessaan sovittujen tilojen ja alueiden sekä niiden ympäristön ja viereisten tilojen ja alueiden käyttöä ja kehittämistä. Kansallisesti yhteistyöhön osallistuisivat tarvittavat ministeriöt, viranomaiset sekä esimerkiksi liikelaitokset kuten Puolustuskiinteistöt ja Metsähallitus.
4 artikla. Puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta.
Artikla koskee ennakolta sijoitettavaa materiaalia.
Artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukot saavat kuljettaa, sijoittaa ennakolta ja varastoida puolustuskalustoa, tarvikkeita ja materiaalia eli ennakolta sijoitettavaa materiaalia sopimuksen liitteessä lueteltuihin sovittuihin tiloihin ja alueille. Lisäksi sen mukaisesti kuin yhteisesti sovitaan, materiaalia voidaan sijoittaa myös muihin paikkoihin.
Puolustuskalusto, tarvikkeet ja materiaali voivat pitää sisällään esimerkiksi aseet, ampumatarvikkeet, taisteluajoneuvot, muut kulkuneuvot ja viestintävälineet. Lisäksi niihin voi sisältyä vaatteita, ruokatarvikkeita ja muuta USA:n joukkojen käytännön toimintaa tukevaa materiaalia.
Materiaalin sijoittaminen muihin paikkoihin kuin liitteessä lueteltuihin sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille olisi yleensä tilapäistä. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi harjoitus, jonka yhteydessä olisi tarve liikutella ja säilyttää materiaalia. Yhdysvalloilla ei ole rakennusoikeutta sopimuksen liitteessä listattujen sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella.
Artiklan 1 kohdassa viitataan sopimuksen 1 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle, kunnioitetaan Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Kohtaan on kirjattu myös kunnioittamisvelvoitteeseen kiinteästi liittyvä velvoite molempien osapuolten näkemysten kuulemisesta ja niiden huomioonottamisesta (konsultaatio). Kunnioittamisvelvoitetta ja konsultaatiota on selostettu tarkemmin edellä jaksossa 2.2 sopimuksen keskeiset määräykset ja periaatteet ja 3 artiklan yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukot ilmoittavat Suomen Puolustusvoimille etukäteen sellaisen ennakolta sijoitettavan materiaalin lajit, määrät ja toimitusaikataulut, jonka USA:n joukot aikovat kuljettaa tai sijoittaa ennakolta Suomen alueelle, sekä tätä materiaalia toimittavat USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen ennakolta sijoitettava materiaali ja sen varastointiin osoitetut tilat tai niiden osat annetaan USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön. USA:n joukoilla on yksinomainen määräysvalta ennakolta sijoitettavan materiaalin luo pääsyyn, sen käyttöön ja siitä määräämiseen riippumatta siitä, onko se varastoitu sovittuihin tiloihin ja alueille tai näiden ulkopuolelle. USA:n joukoilla on myös rajoittamaton oikeus siirtää materiaali pois Suomen alueelta.
Yhdysvalloille materiaalin ennakolta sijoittamista varten osoitettavat tilat voivat olla liitteessä luetelluilla sovituilla tiloilla ja alueilla tai muissa paikoissa, joista on yhteisesti sovittu.
Varastotilojen tai niiden osien, jotka osoitetaan USA:n ennakolta sijoitettavan materiaalin varastointiin liitteessä luetelluilla sovituilla tiloilla ja alueilla, osoittamiseen sovellettaisiin 3 artiklan 2 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa selostettua päätöksentekomenettelyä, koska nämä tilat ja niiden osat tulevat tällöin 4 artiklan 2 kohdan mukaan USA:n yksinomaiseen käyttöön.
Liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella materiaalin sijoittamisesta ennakolta tai varastoinnista sovitaan sen tahon kanssa, joka omistaa tilan tai alueen. Niiden tilojen tai alueiden osalta, jotka sijaitsevat Puolustusvoimien käytössä olevalla alueella, esim. harjoitusalueella, sovellettaisiin 3 artiklan 2 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa selostettua päätöksentekomenettelyä.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukoille, USA:n sopimustoimittajille ja suomalaisille sopimustoimittajille sallitaan esteettä pääsy varastotiloihin ja esteettä niiden käyttö kaikissa asioissa, jotka koskevat ennakolta sijoitettavan materiaalin sijoittamista ennakolta tai varastointia, mukaan lukien tällaisen ennakolta sijoitettavan materiaalin toimittaminen, hallinnointi, tarkastaminen, käyttö, ylläpito ja pois siirtäminen, riippumatta siitä, ovatko varastotilat sovittuja tiloja ja alueita. USA:n joukkojen käyttämille tai niiden puolesta käytettäville ilma-aluksille, aluksille ja ajoneuvoille sallitaan pääsy Suomen lentopaikoille ja satamiin sekä, sen mukaan kuin sovitaan, muihin paikkoihin USA:n joukkojen ennakolta sijoitettavan materiaalin toimittamiseksi Suomen alueelle, varastoimiseksi ja ylläpitämiseksi siellä ja sieltä pois siirtämiseksi.
Esteetön pääsyoikeus koskee sovittuja tiloja ja alueita sekä niitä muita paikkoja, joihin on yhteisesti sovittu sijoitettavaksi materiaalia. Esteetöntä pääsyä sovituille tiloille ja alueille sekä siihen liittyvä lainsäädäntöä on selostettu 3 artiklan 1 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Lentopaikkoihin ja satamiin, sekä sen mukaan kuin sovitaan, muihin paikkoihin, pääsyä koskevan määräyksen tarkoituksena on varmistaa, että Yhdysvalloilla on materiaalin varastoinnin lisäksi oikeus tuoda materiaali Suomen alueelle ja viedä se maasta pois. Lentopaikat ja satamat voivat olla muitakin kuin sopimuksen liitteessä listattuja sovittuja tiloja ja alueita, ja siksi määräyksen mukaan niiden käytöstä sovittaisiin erikseen. Tältä osin sovellettavaksi tulisi myös 3 artiklan 4 kohta, jossa määrätään siitä, että Suomen toimeenpanija pyrkii helpottamaan pääsyä tilapäisesti tällaisille tiloihin ja alueille.
Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolten toimeenpanijat ja muut toimivaltaiset viranomaiset tekevät keskenään läheistä yhteistyötä artiklassa tarkoitettua toimintaa koskevissa asioissa.
Keskeisiä viranomaisia ovat Puolustusvoimien lisäksi pelastusviranomaiset, rakennusvalvontaviranomaiset, työsuojeluviranomaiset, terveydenhuolto- ja terveydensuojeluviranomaiset, ympäristönsuojeluviranomaiset (kuten ELY/AVI, Suomen ympäristökeskus), Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja Säteilyturvakeskus (STUK). Kuten 3 artiklan 3 kohdan yhteydessä edellä on todettu, yhteistyössä tulee varmistua siitä, että esimerkiksi pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien suorittamiseen liittyvät vastuut ovat selvät ja käytännössä sovittu Yhdysvaltojen yksinomaisessa käytössä olevien tilojen osalta.
Artiklassa tarkoitettu ennakolta sijoitettava materiaali voi sisältää esimerkiksi räjähteitä, vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja, säteilylähteitä, ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita, erityisen vaarallisia ammuksia, puolustustarvikkeita, kaksikäyttötuotteita tai muuta materiaalia, joka tukee USA:n joukkojen käytännön toimintaa. Näiden materiaalien valmistukseen, varastointiin, säilytykseen, siirtoon, maahantuontiin, vientiin, kauttakuljetukseen, käsittelyyn, käyttöön, hallussapitoon ja hävittämiseen liittyy kansallista sääntelyä. Materiaalin ennakkosijoittamista koskevat myös puolustusyhteistyösopimuksen 18 ja 20 artiklassa tarkoitetut maahantuontia ja maasta vientiä sekä tullimenettelyä koskevat määräykset. Sopimuksen 27 artiklan mukaiset ympäristö-, terveys- ja turvallisuusnäkökohdat liittyvät myös ennakolta sijoitettavaan materiaaliin. Ennakolta sijoitettavaan materiaaliin liittyy myös EU-lainsäädäntöä, jota on pantu täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä tai joka on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä EU:n jäsenvaltioissa. Euroopan unionin lainsäädäntöä ja sen suhdetta puolustusyhteistyösopimukseen on selostettu edellä jaksossa 3. Joukkojen mukana tuleviin ja joukkojen hankkimiin tuotteisiin ja tavaroihin liittyvää kansallista lainsäädäntöä, ml. EU-lainsäädäntö, on käsitelty myös Nato SOFAa koskevan hallituksen esityksen jaksossa 4.1.4.
Räjähteiden, vaarallisten kemikaalien ja muiden kemikaalien sekä säteilylähteiden osalta sopimusmääräyksen kannalta olennaisia, hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä tarkasteltuja lakeja ovat kemikaalilaki (599/2013), vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettu laki (390/2005) ja säteilylaki (859/2018). Vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja varastoidaan lisäksi usein painelaitteessa, joista säädetään painelaitelaissa (1144/2016). Räjähteitä, vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja sekä säteilylähteitä koskevaan kokonaisuuteen liittyvällä lainsäädännöllä on liittymäpintoja myös muun muassa ympäristönsuojelua koskevaan lainsäädäntöön, pelastustoimea koskevaan lainsäädäntöön ja työsuojelulainsäädäntöön.
Hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä tarkastellussa räjähteitä, vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja sekä säteilyä koskevassa lainsäädännössä säädetään viranomaisten ja kemikaaleja käyttävän, vaarallisia kemikaaleja taikka räjähteitä käsittelevän ja säteilytoimintaa harjoittavan toiminnanharjoittajan sekä painelaitteen omistajan tai haltijan velvollisuuksista. Tarkastellun lainsäädännön tarkoituksena on edistää turvallisuutta ja suojella etenkin terveyttä ja ympäristöä säädösten tarkoittamien materiaalien, tuotteiden ja niihin liittyvän toiminnan aiheuttamilta vaaroilta ja haitoilta. Tämän vuoksi lainsäädännössä asetetaan vaatimuksia tällaisten materiaalien ja tuotteiden ja tällaisen toiminnan turvallisuudelle. Joissakin tapauksissa toiminnan harjoittaminen on tehty riippuvaiseksi viranomaisen myöntämästä luvasta. Lähtökohtana lainsäädännössä on, että materiaalin, tuotteiden ja toiminnan turvallisuudesta vastaa ensisijaisesti toiminnanharjoittaja tai materiaalin tai tuotteiden omistaja tai haltija. Lakien noudattamista valvovat useat eri viranomaiset kuten Tukes, STUK, Suomen ympäristökeskus, ELY-keskukset, kunnan ympäristönsuojeluviranomaiset, Tulli, pelastusviranomaiset ja poliisi.
Räjähteitä, vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja sekä säteilyä koskevassa lainsäädännössä maanpuolustusta ja muuta sotilaallista toimintaa ei ole rajattu kokonaisuudessaan lakien soveltamisalan ulkopuolelle. Tarkasteltuja lakeja siis sovelletaan lähtökohtaisesti myös Puolustusvoimien ja puolustushallinnon toimintaan. Lakien soveltamiselle Puolustusvoimissa on kuitenkin säädetty tiettyjä poikkeuksia Puolustusvoimien toiminnan erityisluonteen vuoksi. Lisäksi lainsäädännössä tarkoitettu viranomaisvalvonta ja tietyt muut viranomaistehtävät hoidetaan lakien pääsäännöistä poiketen lähtökohtaisesti Puolustusvoimissa puolustushallinnon sisäisesti. Lakien soveltamisesta Puolustusvoimissa ja laeissa tarkoitettujen viranomaistehtävien hoitamisesta Puolustusvoimissa säädetään tarkemmin valtioneuvoston ja puolustusministeriön asetuksilla.
Muiden USA:n joukkojen käytännön toimintaa tukevien tuotteiden ja materiaalien osalta sopimusmääräyksen kannalta olennaista lainsäädäntöä on lisäksi erityislaatuisia tuotteita ja materiaalia koskevissa laeissa, kuten lääkelaissa (395/1987), lääkinnällisistä laitteista annetussa laissa (719/2021), veripalvelulaissa (197/2005), työturvallisuuslaissa (738/2002), alkoholilaissa (1102/2017) ja tupakkalaissa (549/2016). Vastaavasti erityislaatuisia tuotteita, kuten lääkkeitä, lääkinnällisiä laitteita ja verivalmisteita sekä alkoholi- ja tupakkatuotteita koskevassa lainsäädännössä säädetään toimijoiden velvoitteista, lupaedellytyksistä ja viranomaisvalvonnasta. Lakien noudattamista valvovat Fimea, aluehallintovirastot, Valvira ja kunnat.
Artiklan määräyksissä ei suoraan käsitellä esimerkiksi räjähteitä, vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja tai säteilyn käyttöä taikka muita edellä mainittuja erityislaatuisia tuotteita tai materiaalia. Artiklan määräyksillä voi kuitenkin olla vaikutusta asiaan liittyvän Suomen lainsäädännön soveltamiseen. Artiklassa viitataan nimenomaisesti puolustusyhteistyösopimuksen 1 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Puolustusyhteistyösopimuksen 27 artiklassa korostetaan tätä velvoitetta toteamalla, että toteuttaessaan toimintaperiaatteitaan Yhdysvallat kunnioittaa sovellettavaa Suomen ympäristö-, terveys- ja turvallisuuslainsäädäntöä. Puolustusyhteistyösopimuksen mukaisesti osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät keskenään yhteistyötä. Suomen viranomaisten tulee käytännössä muun muassa tiedottaa riittävällä tavalla Yhdysvaltojen viranomaisia lainsäädännön sisällöstä, jotta nämä voivat ottaa sen huomioon toiminnassaan. Lainsäädännön kunnioittaminen ei voi kuitenkaan johtaa siihen, että toiminnan toteuttaminen estyisi tai siitä tulisi käytännöllisesti hyvin hankalaa. Yhdysvaltojen tulee olla mahdollista kuljettaa, sijoittaa ennakolta ja varastoida artiklassa tarkoitettua materiaalia Suomen alueelle. Lisäksi ennakolta sijoitettava materiaali ja sen varastointiin osoitetut tilat ovat artiklan mukaan USA:n joukkojen yksinomaisessa käytössä. USA:n joukoilla on yksinomainen määräysvalta ennakolta sijoitettavan materiaalin luo pääsyyn, sen käyttöön ja siitä määräämiseen. Laissa edellytettyjä ilmoitusvelvollisuuksia, lupia ja hyväksyntöjä ei voida näin ollen edellyttää Yhdysvalloilta eikä Yhdysvaltojen toimintaa valvoa suomalaisten viranomaisten toimesta. Kun puolustusyhteistyösopimukseen soveltamisesta saadaan kokemusta, voi jatkossa olla tarve arvioida kansallisen lainsäädännön muutostarpeita näiltä osin. Mahdollisia kansallisen lainsäädännön muutostarpeita tarkasteltaessa otetaan huomioon Yhdysvaltojen lisäksi myös muut valtiot, joiden kanssa Suomi tekee puolustusyhteistyötä, eli ensisijaisesti muut Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltiot.
Sopimusmääräyksen kannalta olennaisia ovat myös ampuma-aselain (1/1998) ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia, puolustustarvikkeiden viennistä annetussa laissa (282/2012) määriteltyjä puolustustarvikkeita ja kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996) tarkoitettuja kaksikäyttötuotteita koskevat säännökset. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan muun muassa tällaisten tuotteiden siirto ja tuonti Suomeen, siirto ja vienti Suomesta, kauttakuljetus ja hallussapito on lähtökohtaisesti luvanvaraista.
Ampuma-aselain 18 §:n mukaan luvanvaraista on erikseen laissa säädetyin poikkeuksin ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirto ja tuonti Suomeen, siirto ja vienti Suomesta, kauttakuljetus sekä välittäjänä toimiminen kaupallisessa tarkoituksessa, kauppa, kaupallinen säilyttäminen, hankkiminen, hallussapito, vaihto, vuokraus ja valmistaminen. Lain 17 §:ssä säädetään lain soveltamisalaa koskevista poikkeuksista, joita on katsottu tarpeen säätää muun ohella Suomen kansainvälisen ja Euroopan unionin sotilas- ja muun viranomaisyhteistyön tarpeita varten. Lain 17 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan laki ei koske vieraan valtion asevoimille kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta, tuontia, vientiä, valmistamista, korjaamista, muuntamista tai hallussapitoa, jos a) toimintaan sovelletaan Nato SOFAa, Pariisin pöytäkirjaa, PfP SOFAa tai sen toista lisäpöytäkirjaa; b) toiminta perustuu muuhun kansainväliseen rauhanturvaamistehtävään tai c) toimintaan on myönnetty lupa aluevalvontalain nojalla. Koska USA:n joukkojen maahantulo ei edellytä puolustusyhteistyösopimuksen perusteella aluevalvontalain nojalla myönnettävää lupaa, olisi ampuma-aselain 17 § 1 momentin 10 kohtaa tarpeen muuttaa lisäämällä siihen poikkeusperusteeksi Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus.
Puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain 5–8 §:ssä määriteltyyn puolustustarvikkeiden vientiin, siirtoon, kauttakuljetukseen ja välitykseen tarvitaan aina valtioneuvoston tai puolustusministeriön myöntämä lupa. Lain 2 §:ssä säädetään lain soveltamisalan rajauksista. Pykälän 3 kohdan mukaan laki ei tule sovellettavaksi, kun vieraan valtion puolustusvoimat vie maasta, siirtää tai kuljettaa Suomen alueen kautta omistamansa tai hallinnassaan olevat puolustustarvikkeet, jos toiminta perustuu Pohjois-Atlantin sopimukseen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehtyyn sopimukseen taikka Euroopan unionin kriisinhallintatehtävään taikka muuhun kriisinhallintatehtävään. Edelleen pykälän 4 kohdan mukaan lakia ei sovelleta, jos toimintaan on myönnetty lupa aluevalvontalain nojalla. Edellä mainitut poikkeukset eivät sovellu puolustusyhteistyösopimuksen mukaiseen toimintaan.
Kaksikäyttötuotteiden viennin, välityksen, kauttakuljetuksen ja siirtojen rajoittamiseen (vientivalvonta) sovelletaan kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 1 §:n mukaan kyseistä lakia, jollei muusta laista taikka kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 428/2009 (uudelleenlaadittu) tai tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta hyväksytystä neuvoston yhteisestä toiminnasta (2000/401/YUTP) muuta johdu.
Edellä sanottu huomioiden puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattamislakiin on sisällytettävä asiasisältöinen säännös, jossa puolustusyhteistyösopimus suljetaan puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain ja kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle.
5 artikla. Omaisuuden omistusoikeudet.
Sopimuksen 5 artiklassa määrätään USA:n joukkojen mahdollisesti rakentamien rakennusten omistuksesta ja käytöstä. Artiklan 1 kohdan mukaan kaikki sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla olevat rakennukset, kiinteät rakenteet ja maahan kiinnitetyt rakennelmat, myös USA:n joukkojen muuttamat tai korjaamat, ovat Suomen omaisuutta. Kaikista tällaisista USA:n joukkojen rakentamista rakennuksista, rakenteista ja rakennelmista tulee valmistuttuaan Suomen omaisuutta, mutta USA:n joukot käyttävät niitä, kunnes eivät niitä enää tarvitse.
Sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla olemassa olevalla sekä rakentamalla muodostuvalla Suomen omaisuudella tarkoitetaan pääasiassa Puolustuskiinteistöjen, Metsähallituksen tai Finavia Oyj:n hallinnoimaa kiinteistövarallisuutta. Myös kaikista USA:n joukkojen rakentamista uusista rakennuksista, rakenteista ja rakennelmista tulee siis osa liikelaitosten tai Finavia Oyj:n hallinnoimaa valtion kiinteistövarallisuutta.
Liikelaitosten taseisiin voi puolustusyhteistyösopimuksen kautta muodostua uutta hallinnoitavaa kiinteistöomaisuutta joko Senaatti-konsernin liikelaitosten tai USA:n joukkojen rakentamana tai rakennuttamana. Koska USA:n joukoista ei muodostu kiinteistöjen omistajaa, Yhdysvallat siirtää rakentamalla muodostuvan omaisuuden liikelaitokselle heti, kun molemmat osapuolet ovat hyväksyneet hankkeen valmiiksi ja vastaanotettavaksi.
Omaisuus siirrettäisiin liikelaitokselle vasta hankkeen valmistuttua, koska rakentaminen suoraan liikelaitoksen taseeseen USA:n joukkojen toimesta saattaisi hämärtää osapuolten rooleja, velvoitteita ja vastuita rakentamisen aikana. Esimerkiksi hankkeen tilaajan (hankkeeseen ryhtyvän), käyttäjän ja hankkeen päätoteuttajan keskinäinen asema ei mainitussa tilanteessa olisi yleisten sopimusehtojen mukaisesti selkeästi ja tarkkarajaisesti määritettävissä.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukot palauttavat kaikki sovitut tilat ja alueet sekä niiden osat, mukaan lukien USA:n joukkojen rakentamat rakennukset, kiinteät rakenteet ja rakennelmat, Suomelle sen jakamattomana omaisuutena ja rasitteetta sen jälkeen, kun USA:n joukot eivät enää käytä niitä ilman, että Yhdysvalloille aiheutuu tästä kuluja. Osapuolet tai niiden toimeenpanijat neuvottelevat sovitun tilan tai alueen palauttamisen ehdoista, mukaan lukien mahdollinen korvaus Yhdysvaltojen tekemien korjaus- tai rakennustöiden yhteisesti määritetystä jäännösarvosta.
Sopimuksen liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden omistus ei Yhdysvaltojen käytön aikana tai sen päätyttyä muutu, eli ne pysyvät koko ajan Suomen valtion omistuksessa. Palauttamisen ehdoista sovittaessa tulee myös yhteisesti sopien huolehtia mahdollisista ympäristöhaittojen ennallistamis- ja korvausvastuista palauttamisen yhteydessä. Tällaisten kustannusten jakamisesta ns. aiheuttajaperusteisesti on tarvittaessa sovittava erikseen.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukoilla, USA:n sopimustoimittajilla ja suomalaisilla sopimustoimittajilla säilyy omistusoikeus kaikkiin niihin tavaroihin, kalustoon, materiaaliin, tarvikkeisiin, siirrettäviin rakenteisiin ja muuhun irtaimistoon, jotka ne ovat tuoneet Suomen alueelle tai hankkineet siellä tämän sopimuksen puitteissa, kunnes ne luovuttavat omistusoikeutensa.
Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolet tai niiden nimeämät edustajat voivat neuvotella keskenään sellaisen USA:n joukkojen materiaalin mahdollisesta luovuttamisesta tai ostamisesta, jota Yhdysvaltojen ei katsota tarvitsevan, jos USA:n säädökset ja määräykset tämän sallivat.
6 artikla. Turvallisuus.
Sopimuksen 6 artiklassa määrätään USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien, huollettavien ja ennakolta sijoitetun materiaalin suojaamisesta ja turvallisuudesta Suomessa. USA:n joukoilla tarkoitetaan sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan USA:n asevoimien joukkoja ja siviilihenkilöstöä. ”Joukko” on määritelty Nato SOFAn I artiklan 1 kappaleen a kohdassa. Sen mukaan ”joukko” tarkoittaa jonkin sopimuspuolen maa-, meri- tai ilmavoimiin kuuluvaa henkilöstöä, kun se on Pohjois-Atlantin sopimuksen alueella sijaitsevalla jonkin toisen sopimuspuolen alueella virallisten tehtävien yhteydessä, edellyttäen, että kyseiset kaksi sopimuspuolta voivat sopia, että tiettyjen henkilöiden, yksiköiden tai muodostelmien ei katsota muodostavan 'joukkoja' tai kuuluvan 'joukkoihin' tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä. USA:n sopimustoimittajat eivät sisälly USA:n joukkojen määritelmään.
Puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan määräykset täydentävät Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen määräyksiä lähettäjävaltion toimivallasta ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta sekä kuria joukkojensa keskuudessa. Nato SOFAn VII artiklan 10 kappale koskee lähettäjävaltion oikeutta ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta paikoissa, jotka ovat sen hallussa vastaanottajavaltion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella (a kohta) sekä oikeutta ylläpitää kuria ja järjestystä näiden paikkojen ulkopuolella (b kohta). Puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan mukaiset USA:n joukkojen toimivaltuudet ovat Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen mukaisia toimivaltuuksia laajemmat ja osin täsmällisemmin määritellyt.
Artiklan 1 kohdan mukaan Suomi vastaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidosta alueellaan. Lisäksi kohdan mukaan Suomi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien, huollettavien ja ennakolta sijoitetun materiaalin suojaaminen ja turvallisuus.
Kyseinen kohta ilmaisee pääsäännön, jonka valossa myös artiklan muita kohtia tulkitaan. Kyseinen pääsääntö ilmenee 1 kohdan ohella myös artiklan 3 kohdan ensimmäisestä virkkeestä, jossa todetaan Suomella olevan ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Määräyksissä vahvistetaan Suomen vastuu yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta sekä myös Suomen ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Suomen vastuun ensisijaisuus tarkoittaa sitä, että myös USA:n joukoilla on vastuu turvallisuudestaan.
Suomessa poliisilain (872/2011) 1 luvun 1 §:n mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisin toimialue kattaa koko Suomen alueen. Poliisin yleisistä toimivaltuuksista säädetään poliisilain 2 luvussa.
Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. Poliisilain 9 luvun 2 §:n mukaan viranomaisen on annettava poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi sellaista tarpeellista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen. Puolustusvoimien virka-avusta poliisille säädetään laissa Puolustusvoimien virka-avusta poliisille (342/2022).
Puolustusvoimien tehtävänä on puolustusvoimista annetun lain mukaan muun muassa Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluvat maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen; kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen. Aluevalvontalaissa säädetään Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta.
Puolustusvoimien toimivaltuuksista järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla säädetään puolustusvoimista annetussa laissa. Puolustusvoimilla on pysyvässä käytössään olevien kiinteistöjen lisäksi puolustusvoimista annetun lain 14 §:n nojalla tietyin edellytyksin oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito yleisellä paikalla kuuluu ensisijaisesti poliisille, minkä vuoksi Puolustusvoimilla on sen käytössä olevien alueiden ulkopuolella vain rajoitetusti toimivaltuuksia liittyen Puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvien, Puolustusvoimien vieraana olevan vieraan valtion sotilasjohtoon kuuluvien tai kansainvälistä järjestöä edustavien erityistä suojelua tarvitsevien turvallisuuden sekä Puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten koskemattomuuden suojaamiseen. Puolustusvoimilla on lisäksi oikeus Puolustusvoimien toimialaan kuuluvia tehtäviä suorittaessaan puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun yleisellä paikalla yhteistyössä poliisin kanssa. Puolustusvoimien toimivaltuuksien sisältöä on selostettu tarkemmin jäljempänä artiklan 2 ja 3 kohdan yhteydessä.
Rajavartiolain (578/2005) 1 luvun 3 §:ssä säädetään Rajavartiolaitoksen tehtävistä. Keskeinen tehtävä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen, jonka ylläpitämiseksi Rajavartiolaitos toimii yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. Lisäksi se mm. osallistuu sotilaalliseen maanpuolustukseen. Rajavartiolaitoksen yleisistä toimivaltuuksista säädetään rajavartiolain 5 luvussa. Lain 9 luku sisältää Rajavartiolaitoksen toimintojen ja kohteiden turvallisuutta koskevat erityiset säännökset. Rajavartiolaitoksen tehtävistä rikostorjunnassa säädetään rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa (108/2018). Rajavartiolaitoksen tehtävistä meripelastustoimen alalla säädetään meripelastuslaissa (1145/2001).
Pelastuslaissa (379/2011) säädetään muun muassa pelastustoimen viranomaisten ja Rajavartiolaitoksen tehtävistä pelastustoiminnassa, hyvinvointialueen pelastustoimen ja pelastuslaitoksen tehtävistä sekä pelastustoimen viranomaisten ja Rajavartiolaitoksen toimivallasta pelastustoimessa. Pelastuslaissa säädetään myös yhteistoiminnasta tehtävien hoitamisessa sekä niihin varautumisessa. Pelastuslain 5 luvussa säädetään pelastustoiminnasta ja eräistä siihen liittyvistä tehtävistä. Pelastuslain 32 §:n mukaan pelastustoimintaan kuuluu: 1) hälytysten vastaanottaminen; 2) väestön varoittaminen; 3) uhkaavan onnettomuuden torjuminen; 4) onnettomuuden uhrien ja vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen; 5) tulipalojen sammuttaminen ja vahinkojen rajoittaminen; sekä 6) 1–5 kohdassa mainittuihin tehtäviin liittyvät johtamis-, viestintä-, huolto- ja muut tukitoiminnat. Muiden viranomaisten velvollisuudesta antaa virka-apua pelastusviranomaiselle säädetään pelastuslain 49 §:ssä, ja pelastusviranomaisen virka-avusta muille viranomaisille lain 50 §:ssä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa määrätään turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitoa ja palauttamista koskevasta USA:n joukkojen toimivallasta sopimuksen liitteessä luetelluissa sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla sekä niiden välittömässä läheisyydessä. Artiklan 3 kohta koskee USA:n joukkojen toimivaltaa edellä mainittujen alueiden ulkopuolella.
Artiklan 2 kohdan mukaan Suomi oikeuttaa USA:n joukot käyttämään niitä oikeuksia ja valtuuksia, jotka tarvitaan, jotta USA:n joukot voivat käyttää sovittuja tiloja ja alueita, toimia niissä sekä puolustaa ja valvoa niitä toteuttamalla sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet, mukaan lukien toimenpiteet järjestyksen ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi sekä USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien ja huollettavien suojaamiseksi.
Sopimuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan Suomella on ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:n joukot voivat toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta tai palauttaakseen turvallisuuden.
Artiklan 2 ja 3 kohdassa USA:n joukkojen toimivallan alueelliset rajat ovat keskenään erilaiset. Artiklan 2 kohdan mukainen USA:n joukkojen toimivalta ulottuu alueellisesti sopimuksen liitteessä lueteltuihin sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä näiden välittömään läheisyyteen. Toimivallan laajennus sovittujen tilojen ja alueiden välittömään läheisyyteen on tarpeen, jotta USA:n joukot voivat vastata turvallisuuttaan sovituissa tiloissa ja alueilla uhkaavaan ulkopuoliseen vaaraan.
Vaikka välittömän läheisyyden käsitettä ei ole sopimuksessa tarkemmin määritelty, sitä rajoittaa Yhdysvaltojen tekemä uhka-arvio kulloisessakin tilanteessa. Välitön läheisyys perustuisi alueelliseen, ajalliseen ja yleiseen turvallisuustilanteeseen perustuvaan uhka-arvioon. Tarkkaa etäisyyttä ei välittömän läheisyyden osalta ole mahdollista määritellä tyhjentävästi, vaan se arvioitaisiin kussakin tilanteessa erikseen. Käytännön soveltamistilanteita on vaikea määrittää kattavasti etukäteen, koska uhat ja riskit voivat olla moninaisia. Uhkan ja riskin todennäköisyyttä voidaan arvioida artiklan 4 kohdan mukaisessa turvallisuussuunnitelmassa, joka on Suomen viranomaisten ja USA:n joukkojen välinen asiakirja. Lisäksi Suomen viranomaiset ja USA:n joukkojen viranomaiset sovittavat yhteen myös toimet, joilla kasvaneeseen uhkaan tai riskiin reagoidaan yhdessä tai erikseen (turvallisuustoimenpiteet). Turvallisuustoimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi joukon tai materiaalin siirtäminen turvallisempaan paikkaan, suojaamisen tason nostaminen tai voimakeinojen käyttö tarvittaessa viranomaisyhteistyössä.
Sopimuksen 6 artiklan 3 kohdassa määrätään USA:n joukkojen toimivaltuuksista 2 kohdassa tarkoitettujen alueiden ulkopuolella kattaen näin ollen muun Suomen alueen. Tähän kuuluvat myös sopimuksen 4 artiklan 1 kohdassa mainitut muut paikat, joihin USA:n joukot saavat yhteisesti sovitusti kuljettaa, sijoittaa ennakolta ja varastoida puolustuskalustoa, tarvikkeita ja materiaalia sekä myös 3 artiklan 4 kohdassa mainitut sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuoliset alueet ja tilat, joihin määräyksen mukaisesti Suomen toimeenpanija pyrkii pyydettäessä helpottamaan USA:n joukkojen, sopimustoimittajien ja suomalaisten sopimustoimittajien pääsyä tilapäisesti sekä helpottamaan näiden käyttöä kyseisten joukkojen ja sopimustoimittajien toimesta USA:n joukkojen tukemiseksi. Kyse voisi jälkimmäisenä mainittujen osalta olla esimerkiksi liitteessä sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolisista harjoitusalueista. Sovittujen tilojen ja alueiden ja niiden välittömän läheisyyden ulkopuolella USA:n joukkojen toimivaltuudet määräytyisivät siten 6 artiklan 2 kohdan sijasta 3 kohdan mukaan.
Artiklan 2 ja 3 kohta sisältävät edellytyksiä USA:n joukkojen toimivallan käytölle. Molemmissa kohdissa USA:n joukkojen oikeus toimia rajoittuu välttämättömiin ja oikeasuhtaisiin toimenpiteisiin. USA:n joukkojen toimivaltaa rajoittavat myös artiklan määräykset toimivallan käytön tarkoituksesta ja suojattavasta intressistä. Sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen toimivallan käytön tarkoituksena on, että USA:n joukot voivat käyttää sovittuja tiloja ja alueita, toimia niissä sekä puolustaa ja valvoa niitä sekä ylläpitää järjestystä tai palauttaa järjestyksen niissä. Artiklan 3 kohdan mukaan toimivallan käytön tarkoituksena on ylläpitää USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta tai palauttaa ne. Turvallisuus ei tarkoita vain USA:n joukkojen tai kaluston suojaamista, vaan myös USA:n joukkojen sotilaallisten operaatioiden eli toiminnan toteuttamisen turvaamista. Kyse voi olla esimerkiksi joukkojen liikkeen turvaamisesta. Uhkan tulee lisäksi kohdistua operaation toteuttamisen kannalta keskeisiin toimintoihin. Alueiden ja tilojen sekä toiminnan lisäksi USA:n joukot suojaavat joukkojaan, sopimustoimittajiaan ja huollettaviaan. Artiklassa ei ole yksilöity toimenpiteiden kohteita, joten ne voivat kohdistua kaikkiin Suomen alueella oleviin.
Edelleen merkityksellistä nimenomaisesti artiklan 3 kohdan mukaiselle USA:n joukkojen toimivallan käytölle on, että toisin kuin sovituilla alueilla ja sovituissa tiloissa sekä niiden välittömässä läheisyydessä, USA:n joukot voivat käyttää toimivaltaa mainittujen alueiden ulkopuolella vain poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti. Näillä alueilla Suomen toimivaltaiset viranomaiset vastaavat uhkaan, ja USA:n joukot toimivat vain, jos Suomen viranomainen ei ole paikalla tai sillä ei ole riittävää suorituskykyä. Suomen viranomaisten läsnäolo ei ole ratkaisevaa toimivaltuuksien käytön kannalta. Joissakin tilanteissa USA:n joukkojen ja Suomen viranomaisten on vastattava uhkaan yhdessä. Lisäksi USA:n joukkojen toimenpiteiden on perustuttava yhteisesti hyväksyttyihin turvallisuussuunnitelmiin. Yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien lähtökohtana on yhteinen uhka-arvio, jota tuotetaan osapuolten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyössä sisältäen muun muassa tiedon vaihtamisen ja sen analysoinnin ja johon perustuen toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan.
Suomessa poliisilain 1 luvussa ja rajavartiolain 2 luvussa säädetään kattavasti ja yksityiskohtaisesti poliisimiehen ja rajavartiomiehen toimivaltuuksien käytön edellytyksistä.
Puolustusvoimien osalta vartio- tai päivystystehtävää suorittavan virkamiehen ja sotilaan toimivaltuuksien käytön edellytyksistä puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla säädetään puolustusvoimista annetussa laissa. Vartio- tai päivystystehtävää suorittavalle virkamiehelle on puolustusvoimista annetun lain 19-22 §:ssä säädetty toimivaltaa liikkumisen valvomiseen ja rajoittamiseen Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla ja tarvittaessa tällaisilta alueilta poistamiseen, tarvittavien turvallisuus- ja turvatarkastusten tekemiseen sekä näiden tehtävien suorittamiseen liittyvien voimakeinojen käyttöön. Vartio- tai päivystystehtävää suorittavan, rikoslain 45 luvun 27 §:ssä tarkoitetun sotilaan voimakeinojen käytöstä säädetään lain 23 §:ssä sekä 23 b ja 23 c §:ssä. Puolustusvoimilla on myös oikeus puolustusvoimista annetun lain 15 a §:n nojalla puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun, jos se saapuu oikeudetta Puolustusvoimien käytössä olevan alueen yläpuoliseen ilmatilaan tai luvatta ilmailulta rajoitetulle tai kielletylle alueelle, joka sijaitsee edellä tarkoitetun alueen yläpuolella.
Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla poliisilla on omien toimivaltuuksiensa puitteissa rinnakkainen toimivalta. Poliisi toimii tällöin yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Edellä kuvattu Puolustusvoimien toimivalta rajautuu nimenomaisesti Puolustusvoimien käytössä oleviin alueisiin, kun taas puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukainen USA:n joukkojen toimivalta kattaa alueellisesti myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden.
Yleisellä paikalla Puolustusvoimat voi tarvittaessa asettaa erityiskoulutuksen saaneen Puolustusvoimien virkamiehen (turvamies) suojaamaan Puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvien, Puolustusvoimien vieraana olevan vieraan valtion sotilasjohtoon kuuluvien tai kansainvälistä järjestöä edustavien erityistä suojelua tarvitsevien henkilöiden turvallisuutta sekä Puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten koskemattomuutta. Puolustusvoimien turvamiehelle näiden tehtävien suorittamiseksi annetuista toimivaltuuksista voimakeinojen käyttöön, yleisesti käytettyjen paikkojen tai alueiden eristämiseen, sulkemiseen tai tyhjentämiseen sekä liikkumisen rajoittamiseen tai kieltämiseen tällaisilla alueilla, henkilöiden paikalta poistamiseen ja kiinniottamiseen sekä poliisin oikeudesta rajoittaa tällaisia toimivaltuuksia säädetään puolustusvoimista annetun lain 22 a-23 §:ssä sekä 23 b ja 23 c §:ssä. Puolustusvoimat koordinoi yleisellä paikalla tapahtuvien turvaamistehtävien suorittamisen poliisin kanssa. Puolustusvoimille on laissa säädetty velvollisuus ilmoittaa poliisille ennakolta turvaamistehtävien suorittamisesta, jolloin poliisilla säilyy tarvittaessa mahdollisuus ottaa tehtävä hoitaakseen. Asian laadun niin vaatiessa turvaamistehtävä suoritetaan yhteistoiminnassa poliisin kanssa poliisin yleisjohdossa. Puolustusvoimilla on oikeus puolustusvoimista annetun lain 15 a §:n nojalla myös puolustusvoimien käytössä olevien alueiden ulkopuolella puolustusvoimien toimialaan kuuluvia tehtäviä suorittaessaan puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun, jos sen liikkumisen tai muiden olosuhteiden perusteella on todennäköistä, että se vaarantaa maanpuolustusta tai puolustusvoimien erittäin tärkeää toimintaa tai jos sen kulkuun puuttuminen on tarpeen puolustusvoimien palveluksessa olevien turvallisuuden suojaamiseksi tai puolustusvoimien turvaamistehtävän suojaamiseksi. Yhteistyöstä poliisin kanssa miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumisessa säädetään puolustusvoimista annetun lain 15 c §:ssä. Puolustusvoimien toimivaltuudet yleisellä paikalla ovat edellä kuvatusti rajatut ja toimivaltuuksien käyttö tapahtuu yhteistyössä poliisin kanssa.
Puolustusministeriössä on valmisteltavana hallituksen esitys laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi, jolla esitetään Puolustusvoimien toimivaltuuksien laajentamista Puolustusvoimien käytössä olevien alueiden ulkopuolelle niiden välittömään läheisyyteen sekä vieraan valtion asevoimien joukon turvaamiseksi (PLM002:00/2023). Toimivaltuudet kattaisivat yleisesti käytetyn paikan tai alueen eristämisen, sulkemisen tai tyhjentämisen sekä liikkumisen kieltämisen ja rajoittamisen sanotulla alueella. Lisäksi uhkaava henkilö voidaan poistaa tai ottaa kiinni tietyissä tarkkaan rajatuissa tilanteissa. Voimakeinoista ja niiden käytöstä säädettäisiin edelleen puolustusvoimista annetun lain 23, 23 b ja 23 c §:ssä. Esityksellä pyritään osaltaan vahvistamaan Puolustusvoimien mahdollisuuksia huolehtia USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuudesta puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Sopimuksen 6 artiklan 4 kohdassa määrätään koko artiklassa tarkoitettua toimintaa koskevasta yhteistyövelvoitteesta. Kohdan mukaan Suomen viranomaiset ja USA:n joukkojen viranomaiset tekevät keskenään läheistä yhteistyötä artiklan mukaisessa toiminnassa muun muassa hyväksymällä yhteisesti turvallisuussuunnitelmia ja sovittamalla yhteen turvallisuustoimenpiteitä, jollei tilanteen erityinen kiireellisyys estä turvallisuustoimenpiteiden yhteensovittamista. Lisäksi kohdan mukaan USA:n joukkojen viranomaiset ilmoittavat Suomen viranomaisille niin pian kuin on käytännössä mahdollista tällaisten toimenpiteiden kohteena olevista luonnollisista henkilöistä, lukuun ottamatta USA:n joukkojen jäseniä ja näiden huollettavia, ja siltä osin kuin se on tarpeen ja asianmukaista, sovittavat toimensa yhteen Suomen viranomaisten toimien kanssa, jotta nämä voivat ottaa kyseiset henkilöt haltuunsa.
Suomessa tällaisia 4 kohdassa mainittuja viranomaisia ovat Puolustusvoimat, poliisi, Rajavartiolaitos, pelastusviranomaiset ja pelastuslaitokset. Yhdysvaltojen toiminta Suomessa edellyttää läheistä yhteistyötä Suomen viranomaisten kanssa ja sopimista siitä, miten turvallisuutta ja järjestystä käytännössä ylläpidetään. Yhteistyö on tärkeää myös siksi, että Suomen viranomaisilla säilyy riittävän tarkka tilannekuva USA:n joukkojen toiminnasta Suomessa. Yhteistyön käytännön menettelytavoista on tarkoitus laatia erilliset täytäntöönpanojärjestelyt.
7 artikla. Maahantulo ja poistuminen.
Artiklassa määrätään puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisalan piiriin kuuluvien henkilöiden maahantulon ja maassa olon muodollisista edellytyksistä. Määräysten tarkoituksena on helpottaa henkilöiden rajanylityksiin liittyviä käytännön menettelyjä. Oikeudesta maahantuloon on määrätty puolustusyhteistyösopimuksen 3, 4 ja 11 artiklassa.
Artikla täydentää Nato SOFAn III artiklaa. Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artikla kuitenkin poikkeaa tietyiltä osin Nato SOFAn määräyksistä ja laajentaa sitä henkilöpiiriä, jolle on myönnettävä maahantuloa ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevia helpotuksia.
Nato SOFAn III artiklan 1 kappaleen mukaan passi- ja viisumisäännöksiä ja maahantulotarkastuksia ei sovelleta lähettäjävaltion joukkojen jäseniin heidän saapuessaan vastaanottajavaltion alueelle tai lähtiessään sieltä edellyttäen, että noudatetaan artiklan 2 kappaleessa asetettuja ja vastaanottajavaltion asettamia muodollisuuksia. Artiklan 2 kappaleen mukaan joukkojen jäsenten tulee pyydettäessä esittää kappaleen a kohdassa tarkoitettu lähettäjävaltion antama henkilöllisyystodistus ja b kohdassa tarkoitettu lähettäjävaltion tai Naton toimivaltaisen toimielimen antama matkamääräys, joita tässä yhteydessä käytetään matkustusasiakirjana passin ja viisumin tai henkilökortin sijasta. Edelleen b kohdan mukaan vastaanottajavaltio voi vaatia, että sen toimivaltainen edustaja varmentaa matkamääräyksen. Artiklan 3 kappaleen mukaan siviilihenkilöstön jäsenten ja huollettavien asema käy ilmi heidän passeistaan.
Lisäksi Nato SOFAn III artiklan 1 kappaleen mukaan joukkojen jäseniä eivät koske ulkomaalaisten rekisteröintiä ja valvontaa koskevat säännökset, eivätkä he saa oikeutta pysyväisluonteiseen oleskeluun tai kotipaikkaan vastaanottajavaltion alueella.
Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan Suomi ei vaadi, että sen toimivaltaiset viranomaiset varmentavat Nato SOFAn III artiklan 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetut matkamääräykset. Nato SOFAn mukaisesti henkilöllisyystodistusta ja matkamääräystä käytetään joukkojen jäsenten matkustusasiakirjana passin ja viisumin tai henkilökortin sijasta. Matkamääräyksessä vahvistetaan henkilön tai ryhmän asema joukkojen jäsenenä sekä annettu matkamääräys. Matkamääräys voi olla henkilökohtainen tai yhteinen. Suomi ei ole edellyttänyt matkamääräysten varmentamista, vaikka Nato SOFAn mainittu kohta on antanut siihen mahdollisuuden (ks. HE 90/2023 vp, s. 59). Näin ollen puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 1 kohta ei merkitse muutosta nykytilaan.
Artiklan 2 kohdassa määrätään, että Nato SOFAn mukaisesti Suomi ei vaadi passeja eikä viisumeja edellytyksenä maahantulolle Suomen alueelle ja sieltä poistumiselle niiltä joukkojen jäseniltä, joilla on vaadittava henkilöllisyystodistus ja voimassa oleva matkamääräys. Suomi ei myöskään vaadi viisumeja edellytyksenä maahantulolle Suomen alueelle ja sieltä poistumiselle niiltä siviilihenkilöstön jäseniltä, huollettavilta ja USA:n sopimustoimittajilta, joilla on voimassa oleva passi ja USA:n puolustusministeriön antama henkilöllisyystodistus, matkamääräys tai Yhdysvaltojen toimivaltaisen viranomaisen antama lupakirje. Sopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa määrätään myös siitä, että Suomen viranomaiset tekevät siviilihenkilöstön jäsenten, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien passeihin Suomen lainsäädännön edellyttämät merkinnät.
Artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke on yhdenmukainen Nato SOFAn III artiklan 1 ja 2 kappaleessa määrättyjen joukkojen jäsenten maahantulon edellytysten ja muodollisuuksien osalta. Määräys on hyväksytty ja voimaansaatettu osana Nato SOFAa.
Nato SOFAn III artiklassa ei kuitenkaan määrätä siitä, että siviilihenkilöstöllä tai huollettavilla olisi joukkojen jäseniä vastaavat vapautukset vastaanottajavaltion passeja ja viisumeja koskevan sääntelyn soveltamisesta. Toisin kuin Nato SOFAssa, puolustusyhteistyösopimuksen mukaisessa yhteistyössä joukkojen jäsenten ohella myös siviilihenkilöstön jäsenille, huollettaville ja USA:n sopimustoimittajille myönnetään viisumivapaus puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen perusteella. Käsitteellä ”USA:n sopimustoimittajat” tarkoitetaan sopimuksen 2 artiklan mukaan myös niiden työntekijöitä. Edellytyksenä viisumivapaudelle on, että edellä mainituilla henkilöillä on voimassa oleva passi ja USA:n puolustusministeriön antama henkilöllisyystodistus, matkamääräys tai Yhdysvaltojen toimivaltaisen viranomaisen antama lupakirje. Kohdassa mainittuja asiakirjoja ei edellytetä pidettävän koko ajan mukana, mutta ne tulee voida esittää tarvittaessa. Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen tarkoituksena on varmistaa, että kaikkien Yhdysvaltojen asevoimien toimintaan kiinteästi kuluvien henkilöiden maahantulo ja maassa oleskelu on mahdollisimman joustavaa ja mutkatonta.
Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaislain (301/2004) 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että hänellä on voimassa oleva vaadittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja. Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan siviilihenkilöstön jäsenen, huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien kohdalla tällainen matkustusasiakirja on voimassa oleva passi ja USA:n puolustusministeriön antama henkilöllisyystodistus, matkamääräys tai Yhdysvaltojen toimivaltaisen viranomaisen antama lupakirje.
Ulkomaalaislain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomaalaisella on oltava voimassa oleva vaadittava viisumi, oleskelulupa taikka työntekijän tai yrittäjän oleskelulupa, jollei Euroopan unionin lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Puolustusyhteistyösopimus on tällainen sopimus.
Schengenin rajasäännöstön 6 artiklan mukaan kolmannen maan kansalaisella on jäsenvaltioiden ulkorajaa ylittäessään oltava voimassa oleva viisumi, jos se vaaditaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1806/2018 luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske nojalla, paitsi jos hänellä on voimassa oleva oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi. Asetuksen 4 artiklan ja II liitteen mukaan Yhdysvaltojen kansalaisilta ei vaadita viisumia lyhytaikaiseen oleskeluun Suomessa. Sopimuksen nojalla Suomeen voi saapua myös sellaisia muita kuin Yhdysvaltojen kansalaisia, joilta voimassa olevien säännösten mukaan edellytetään viisumia. Sopimuksen mukaisia tehtäviä varten Suomeen saapuvat ja Suomessa oleskelevat ulkomaalaislain 3 §:ssä tarkoitetut Euroopan unionin kansalaiset ja heihin rinnastettavat Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaiset ovat erityisasemassa. Sopimuksen määräykset eivät vaikuta unionin oikeuden vapaan liikkuvuuden säännösten soveltamiseen.
Niiden sopimuksessa tarkoitettujen henkilöiden osalta, joita ei ole suoraan vapautettu viisumivelvollisuudesta asetuksen (EU) N:o 1806/2018 nojalla, merkityksellinen on asetuksen 6 artikla 2 kohdan c alakohta. Sen mukaan jäsenvaltio voi säätää poikkeuksia viisumipakosta Naton tai rauhankumppanuusohjelman puitteissa matkustavien asevoimien jäsenten osalta, joilla on Nato SOFAn mukainen henkilöllisyystodistus ja matkustusasiakirjat. Vaikka artikla koskee sanamuotonsa mukaisesti asevoimien jäseniä, tätä unionin oikeuden poikkeusmahdollisuutta on tulkittava puolustusyhteistyösopimuksen osalta siten, että se koskee kaikkia sopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa mainittuja henkilöryhmiä, koska mainitut henkilöryhmät muodostavat Yhdysvaltojen toiminnan osalta yhden kokonaisuuden. Poikkeussäännöstä on tulkittu vastaavalla tavalla esimerkiksi Ruotsin hallituksen esityksessä Prop. 2023/24:141.
Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukkoihin, USA:n sopimustoimittajiin ja huollettaviin ei sovelleta ulkomaalaisten rekisteröintiä ja valvontaa koskevaa sääntelyä.
Nato SOFAn III artiklan 1 kappaleen mukaan joukkojen jäseniä eivät koske vastaanottajavaltion antamat ulkomaalaisten rekisteröintiä ja valvontaa koskevat säännökset. Nato SOFAn III artiklassa ei määrätä siviilihenkilöstöä, USA:n sopimustoimittajia ja huollettavia koskevasta vastaavasta vapautuksesta. Vapautus laajenee Nato SOFAn määräyksiin nähden myös siviilihenkilöstöön, USA:n sopimustoimittajiin ja huolettaviin.
Ulkomaan kansalaisen rekisteröinnin edellytyksistä säädetään väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 9 §:ssä. Ulkomaalaislain 4 luvussa säädetään oleskelusta Suomessa. Lain 129 a §:ssä säädetään ulkomaalaisvalvonnasta ja 129 b §:ssä poliisin ja Rajavartiolaitoksen tarkastusoikeudesta.
Nato SOFAn III artiklan 1 kappaleen mukaan joukkojen jäsenillä ei katsota myöskään olevan oikeutta pysyväisluonteiseen oleskeluun tai kotipaikkaan vastaanottajavaltion alueella. Nato SOFAa koskevan hallituksen esityksen valmistelussa katsottiin, että III artiklan määräyksiä on tulkittava ulkomaalaislain näkökulmasta siten, ettei viisumivaatimuksesta vapautetuilta vieraan valtion joukkojen jäseneltä tule edellyttää erillistä ulkomaalaislain nojalla myönnettävää oleskelulupaa, joka kolmannen maan kansalaiselta yleensä vaaditaan yli kolmen kuukauden oleskelusta. Hallituksen esityksessä sopimusta tulkittiin lisäksi siten, että sopimukseen perustuva oleskeluaika ei esimerkiksi kerrytä asumisaikaa pysyvää oleskelulupaa varten.
Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklassa ei nimenomaisesti määrätä siviilihenkilöstön jäsenten, huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien vapautuksesta oleskelulupavaatimuksesta. Sopimuksen neuvotteluissa kävi kuitenkin selväksi, että 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille henkilöryhmille ei tule asettaa vaatimusta oleskeluluvasta yli kolmen kuukauden oleskelulle. Kuten edellä on todettu, kaikkien mainittuihin henkilöryhmiin kuuluvien on voitava saapua Suomen alueelle mahdollisimman kevein menettelyin ja olla Suomen alueella niin kauan kuin heidän tehtävänsä sitä edellyttää. Oleskelulupavaatimus hankaloittaisi kohtuuttomasti puolustusyhteistyötä, jos Yhdysvaltojen olisi aina etukäteen arvioitava, kuinka monta päivää kukin henkilö olisi Suomessa ja tarvittaessa haettava heille oleskelulupaa. Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 3 kohtaa on tulkittava edellä olevan mukaisesti siten, että USA:n joukkojen jäsenten ohella myöskään siviilihenkilöstön jäsenillä, USA:n sopimustoimittajilla ja huollettavilla ei ole oikeutta pysyväisluonteiseen oleskeluun tai kotipaikkaan Suomessa eikä heiltä tule edellyttää oleskeluluvan hakemista. Myös esimerkiksi Ruotsin hallituksen esityksessä Prop. 2023/24:141 on katsottu vastaavasti.
Oleskelulupaa ei tule edellyttää siitäkään syystä, että oleskeluluvan vaatimisessa olisi kyse ulkomaalaisen rekisteröintiä ja valvontaa koskevasta sääntelystä, jota sopimuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan ei sovelleta USA:n joukkoihin, USA:n sopimustoimittajiin ja huollettaviin.
Ulkomaalaislain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että hänellä on voimassa oleva vaadittava viisumi, oleskelulupa taikka työntekijän tai yrittäjän oleskelulupa, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Ulkomaalaislain 11 §:ää ei ole tarpeen muuttaa siitä syystä, että sopimuksessa tarkoitettujen henkilöiden 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetty maahantuloedellytys täyttyy heille myönnetyn viisumivapauden nojalla. Sen sijaan ulkomaalaislain 40 §:n luetteloon siitä, mikä oleskelu katsotaan ulkomaalaislain mukaan lailliseksi oleskeluksi, tulisi sisällyttää säännös edellä mainittujen henkilöiden oleskelun laillisuudesta. Samassa yhteydessä luetteloon lisättäisiin uusi vastaava kohta, joka koskisi Nato SOFAssa, Pariisin pöytäkirjassa, PfP SOFAssa ja sen toisen lisäpöytäkirjassa tarkoitettuja joukon jäseniä, mutta ei siviilihenkilöstön jäseniä tai huollettavia.
Nato SOFAn III artiklan 1 kappaleen mukaan joukkojen jäsenillä ei ole oikeutta kotipaikkaan vastaanottajavaltion alueella. Puolustusyhteistyösopimuksessa ei ole määräystä siviilihenkilöstön jäsenten, huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien oikeudesta kotipaikkaan. Kotikuntalain (201/1994) 4 §:ssä säädetään niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä ulkomailta Suomeen tulevat henkilöt voivat saada Suomessa kotikunnan. Kotikunnan saaminen edellyttää ulkomaiden kansalaisilta pääsääntöisesti joko voimassa olevaa oleskelulupaa tai oleskeluoikeuden rekisteröintiä. Koska nämä vaatimukset eivät edellä kuvatulla tavalla koske edellä mainittuja henkilöitä, he eivät lähtökohtaisesti voi saada kotikuntaa myöskään kotikuntalain nojalla.
Nato SOFAssa ja puolustusyhteistyösopimuksessa ei määrätä yleisestä työnteko-oikeudesta, joten edellä mainituilla henkilöryhmillä ei ole yleistä työnteko-oikeutta Suomessa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaan, jos USA:n joukkojen jäsen kuolee tai siirretään pois Suomen alueelta, hänen huollettavillaan säilyy tämän sopimuksen mukainen huollettavien asema yhdeksänkymmenen päivän ajan kuolemasta tai siirrosta. Jos huollettavina olevat lapset ovat kirjoilla oppilaitoksissa Suomen alueella ennen joukon jäsenen kuolemaa tai siirtoa, huollettavilla säilyy huollettavien asema vähintään kolmenkymmenen kalenteripäivän ajan kouluvuoden tai kirjoillaolon päättymisestä.
Nato SOFAan ei sisälly vastaavaa määräystä.
8 artikla. Logistinen tuki.
Artiklassa määrätään sopimuksen mukaista toimintaa varten annettavasta logistisesta tuesta sekä tällaisen tuen antamisen menettelyistä ja korvaamisesta.
Nato SOFAssa logistista tukea koskevat määräykset sisältyvät pääasiassa sopimuksen IX artiklaan. Artiklan 2 kappaleessa määrätään joukkojen ja siviilihenkilöstön ylläpitoa varten tarkoitetuista hankinnoista ja 3 kappaleessa maa-alueiden, rakennusten sekä näihin liittyvien laitteistojen ja palveluiden antamisesta joukkojen ja siviilihenkilöstön käyttöön. Artiklan 5 kappaleen mukaan joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenet ja huollettavat voivat saada terveydenhuoltoa ja hammashoitoa, mukaan lukien sairaalahoito, samoilla ehdoilla kuin vastaanottajavaltion vastaava henkilökunta, mikäli joukoilla tai siviilihenkilöstöllä on sijaintipaikassaan puutteellinen terveydenhuolto tai hammashoito. Useissa näissä Nato SOFAn määräyksissä lähtökohtana on, että vastaanottajavaltio antaa lähettäjävaltiolle tukea samoilla ehdoilla kuin se tarjoaa sitä vastaavalle omalle henkilöstölleen. Nato SOFAn IX artiklassa tarkoitetuista hyödykkeistä, majoituksesta tai palveluista suoritetaan artiklan 7 kappaleen mukaan lähtökohtaisesti korvaus paikallisessa valuutassa, jollei yleisistä tai erityisistä sopimuspuolten välisistä rahoitusjärjestelyistä muuta johdu. Joukoille, siviilihenkilöstölle tai niiden jäsenille taikka näiden huollettaville ei kuitenkaan myönnetä Nato SOFAn IX artiklan perusteella vapautusta veroista tai tulleista, jotka vastaanottajavaltion vero- ja tullisäännösten mukaan kannetaan ostetuista tavaroista ja suoritetuista palveluista. Nato SOFAn XI artiklan 11 kappaleessa määrätään erityisjärjestelyistä, joihin vastaanottajavaltion on ryhdyttävä, jotta polttoaine, öljy ja voiteluaineet voidaan toimittaa tulleitta ja verotta joukkojen tai siviilihenkilöstön virka-ajoneuvojen, ilma-alusten ja alusten käyttöön.
Nato SOFA ja etenkin sen IX artiklan tietyt määräykset, kuten vastaanottajavaltion antaman tuen rahoitusjärjestelyjä koskeva artiklan 7 kappale tunnistavat lähettäjä- ja vastaanottajavaltion mahdollisuuden sopia Nato SOFAn määräyksistä poikkeavasti ja niitä täydentävästi. Puolustusyhteistyösopimuksen 8 artikla täydentää Nato SOFAn määräyksiä logistisen tuen antamisesta USA:n joukoille. Nato SOFAn määräyksistä poiketen puolustusyhteistyösopimus sisältää määräykset logistisen tuen antamisesta myös USA:n sopimustoimittajille sekä suomalaisille sopimustoimittajille.
Logistista tukea koskien Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden välillä on vuonna 2008 tehty hankinta- ja palvelusopimus (Acquisition and Cross-Servicing Agreement, ACSA), jolle puolustusyhteistyösopimuksen 8 artikla rakentuu. ACSA on luonteeltaan kansainvälinen hallintosopimus, joka toimii hankintojen puitesopimuksena. Sopimuksessa on sovittu toiselta sopimusosapuolelta tehtävien logistista tukea, täydennyksiä ja palveluita koskevien hankintojen menettelyistä sekä niiden korvaamisesta. Sopimuksen tarkoituksena on helpottaa logistisen tuen, täydennysten ja palveluiden hankintaa toiselta sopimuspuolelta.
Puolustusyhteistyösopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan Suomi pyrkii parhaan kykynsä mukaan antamaan USA:n joukoille pyydettäessä logistista tukea sopimuksen mukaista toimintaa varten. Logistisen tuen antamisessa otetaan huomioon Suomen kansalliset vaatimukset ja käytettävissä olevat voimavarat.
Logistista tukea ei ole määritelty puolustusyhteistyösopimuksessa. Artiklan soveltamisalaan voivat neuvotteluissa todetun mukaan kuulua esimerkiksi majoitus, polttoaine tai erilaiset palvelut, kuten varastointi tai terveydenhoito.
Artiklan 2 kohdan mukaan tarvittaessa logistisen tuen antamiseen ja sen korvaamiseen sovelletaan voimassa olevia sopimuksia ja järjestelyitä, kuten ACSA:a, jollei yhteisesti toisin sovita. Puolustusvoimat on vuodesta 2008 lähtien noudattanut ACSA:n sopimusehtoja logistisen tuen antamisessa Yhdysvaltojen joukoille. ACSA:n 5 artiklan mukaan korvaukset logistisesta tuesta voidaan maksaa käteisellä tai perustuen vaihtoon. ACSA:ssa logistisen tuen sisältö on määritelty sopimuksen 2 artiklan e kohdassa siten, että tuki voi olla esimerkiksi ruokaa, vettä, majoitusta, kuljetusta, polttoainetta, öljyä, voiteluaineita, viestintä- tai lääkintäpalveluita, ampumatarvikkeita, varastointitiloja taikka korjaus- ja huoltopalveluita sekä varaosia.
Logistiseen tukeen liittyvää terveydenhuoltopalveluihin liittyvää lainsäädäntöä on selostettu Nato SOFAn hallituksen esityksessä (HE 90/2023 vp, s. 12, 17−19, 91−92).
Artiklan 3 kohdan mukaan siltä osin kuin kyse ei ole 2 kohdassa tarkoitetusta logistisesta tuesta USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat maksavat kohtuulliset kulut sopimuksen mukaisen toiminnan yhteydessä pyydetystä ja saadusta logistisesta tuesta. Tältä osin Suomi myöntää USA:n joukoille, USA:n sopimustoimittajille ja suomalaisille sopimustoimittajille vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin Suomen puolustusvoimille, yhteisesti sovittuja menettelyjä noudattaen ja sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ilman veroja, maksuja ja vastaavia kuluja.
Artiklan 2 kohdassa tarkoitetut voimassa olevat sopimukset ja järjestelyt olisi nähtävä ensisijaisina suhteessa 3 kohdassa tarkoitettuun logistiseen tukeen. Artiklan 3 kohta koskisi sellaisia tilanteita, joihin voimassa olevat sopimukset, esimerkiksi ACSA, ei sovellu. Tällaisissa tilanteissa USA:n joukot ja sopimustoimittajat, mikäli logistista tukea tarjottaisiin myös heille, maksaisivat kohdassa tarkoitetut kohtuulliset kulut saadusta tuesta.
Puolustusyhteistyösopimuksen 8 artiklan 3 kohdassa ja 16 artiklan virallisia verovapautuksia koskevassa yleisessä määräyksessä sovitaan Nato SOFAn määräyksiä laajemmin kaiken, myös sopimustoimittajille annettavan logistisen tuen, verovapaudesta.
EU:ssa sovellettavasta arvonlisäverojärjestelmästä säädetään yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetussa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY, jäljempänä arvonlisäverodirektiivi. Arvonlisäverodirektiivi on Suomessa saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä arvonlisäverolailla (1501/1993). Arvonlisäverodirektiiviin ja arvonlisäverolakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskevia verovapaussäännöksiä. Niillä vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta muun muassa palvelujen myynnit muiden Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimille, jos nämä osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella.
EU:ssa sovellettavasta valmisteverojärjestelmästä säädetään valmisteveroja koskevassa yleisestä järjestelmästä annetussa neuvoston direktiivissä (EU) 2020/262, jäljempänä valmisteverotusdirektiivi. Valmisteverotusdirektiivi on Suomessa saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä valmisteverotuslailla (182/2010). Valmisteverotusdirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskeva verovapaussäännös. Valmisteverotuksen osalta valmisteverottomia ovat tuotteet, jotka on tarkoitettu Suomessa olevien toisten Naton jäsenmaiden asevoimien käyttöön tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin.
Artiklan 3 kohdan vapautus verosta selventää 16 artiklan 1 kohdassa määrättyä yleistä vapautusta. Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artikla sisältää virallisia verovapautuksia koskevan yleisen määräyksen. Tilanteesta riippuen virallisen toiminnan verovapaudet myönnettäisiin suoraa vapautusta tai palautusmenettelyä noudattaen. Arvonlisäverolain 10 lukuun sisältyvän 102 §:n mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Puolustusyhteistyösopimusta koskevissa neuvotteluissa todettiin osapuolten yhteisenä näkemyksenä, että Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen sopimustoimittajien hankintojen osalta tekstillä "tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ilman veroja", "consistent with Article 16 of this Agreement, less taxes" voidaan tarkoittaa myös arvonlisäverolain 10 luvun mukaista vähennysoikeutta. Tämän mukaisesti arvonlisäverorekisteriin merkitty suomalainen sopimustoimittaja ostaisi tuotteet arvonlisäverollisena ja vähentäisi ostohintaan sisältyvän veron valtiolle tilitettävää veroa laskiessaan. Virallisen toiminnan verovapauksia ja niitä koskevia menettelyitä on selostettu tarkemmin 16 artiklaa koskevissa perusteluissa.
9 artikla. Moottoriajoneuvot.
Artikla koskee USA:n joukkojen, USA:n joukkojen jäsenten, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien moottoriajoneuvojen lupa-, rekisteröinti- ja turvallisuusvaatimuksia.
Artiklan 1 kohdan mukaan Suomen viranomaiset hyväksyvät yhdysvaltalaisten viranomaisten suorittamat rekisteröinnit, tarkastukset ja antamat luvat, jotka koskevat USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien moottoriajoneuvoja ja perävaunuja. Suomen viranomaisten on pyynnöstä ja maksutta annettava sellaiset tarvittavat asiakirjat ja ajoneuvojen merkinnät, jotka tavallisesti vaaditaan edellytyksenä ajoneuvojen käyttämiselle Suomen alueella. Tällaiset USA:n joukkojen jäsenille, USA:n sopimustoimittajille ja huollettaville kuuluvien yksityisten moottoriajoneuvojen merkinnät eivät saa olla erotettavissa Suomen väestölle yleisesti annettavista ajoneuvojen merkinnöistä.
Artiklan 2 kohdan mukaan Suomen viranomaiset antavat USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä ja maksutta sotilasajoneuvon rekisterikilvet USA:n joukkojen virallisiin, muihin kuin taktisiin ajoneuvoihin, samoin menettelyin kuin Suomen puolustusvoimille. Suomen viranomaisten tulee myös USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä ja maksutta antaa rekisterikilvet USA:n joukkojen jäsenten, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien yksityisiin moottoriajoneuvoihin. Nämä rekisterikilvet eivät saa olla erotettavissa Suomen väestölle yleisesti annettavista rekisterikilvistä.
Artiklan 1 kohta velvoittaa Suomea hyväksymään siinä tarkoitettujen henkilöiden ja oikeushenkilöiden maahantuomien ajoneuvojen käytön Suomen liikenteessä. Lisäksi se yhdessä rekisterikilpiä koskevan 2 kohdan kanssa velvoittaa Suomea mahdollistamaan ajoneuvojen rekisteröinnin Suomessa perustuen Yhdysvalloissa hyväksyttyihin ajoneuvoteknisiin vaatimuksiin. Ajoneuvolaki (82/2021) koskee sen 1 §:n mukaan muun muassa ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien teknisiä vaatimuksia, luokitusta, hyväksymistä, katsastusta, rekisteröintiä sekä tilapäistä käyttöä. Ajoneuvolain lisäksi liikenneasioiden rekisteriin tallennettavista tiedoista säädetään liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017). Ajoneuvolakia esitetään muutettavaksi siten, että siinä huomioitaisiin sopimuksen edellyttämä menettely sopimuksen tarkoittamien ajoneuvojen rekisteröimiseksi Suomeen.
Edellä mainitun artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenten, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien yksityisiin moottorikäyttöisiin ajoneuvoihin tulee myöntää maksutta rekisterikilvet, jotka eivät eroa Suomessa käytettävistä. Rekisterikilvet ja niissä oleva rekisteritunnus ovat sidoksissa ajoneuvon rekisteröintiin. Rekisteri-ilmoitus tehdään ajoneuvolain 2 §:n 37 kohdassa määritellylle rekisteröinnin suorittajalle, jolla tarkoitetaan Liikenne- ja viestintävirastoa ja liikenteen palveluista annetun lain 25 luvussa tarkoitettua rekisteröintitehtävissä avustavaa palveluntarjoajaa. Avustava palveluntarjoaja ei kuitenkaan voisi suorittaa puolustusyhteistyösopimuksessa tarkoitettuja rekisteröintejä, koska rekisteröintien katsotaan vaativan erityistä harkintaa. Tästä syystä poikkeuksellinen rekisteröintimenettely ja rekisterikilpien myöntäminen maksutta tulisi yksityisten ajoneuvojen osalta huomioida kansallisessa lainsäädännössä. Rekisteröintimenettelyssä on otettava huomioon myös se, että sopimuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan sopimuksen tarkoittamia henkilöitä ei rekisteröidä Suomen väestötietojärjestelmään ja 2 artiklan 4 kohdan määritelmän mukaan USA:n sopimustoimittajia ei rekisteröidä Suomeen oikeushenkilöiksi. Ajoneuvolakia esitetään muutettavaksi siten, että huomioitaisiin tarvittava menettely sopimuksen tarkoittamien ajoneuvojen tietojen ilmoittamisesta, vastaanottamisesta ja tallentamisesta rekisteriin sekä rekisterikilpien että rekisteröintitodistuksen luovuttaminen maksutta. Liikenne- ja viestintävirastolle säädettäisiin tarvittava toimivalta sopimuksen tarkoittamien ajoneuvojen ja henkilötietojen rekisteröintiin sekä rekisterikilpien ja rekisteröintitodistuksen luovuttamiseen ajoneuvolain uudessa 83 a §:ssä.
Artiklan 2 kohdassa on lisäksi sovittu, että USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä Suomen viranomaiset antavat maksutta sotilasajoneuvon rekisterikilvet USA:n joukkojen virallisiin, muihin kuin taktisiin ajoneuvoihin, noudattaen Suomen puolustusvoimia koskevia menettelyjä.
Sotilasajoneuvoja ja niiden rekisteröintiä sekä kansainvälisiä sotilasajoneuvoja koskee sotilasajoneuvolaki (332/2023). Sotilasajoneuvolain 1 §:n 1 kohdan d alakohdan mukaan laissa säädetään sotilasajoneuvojen ja niiden yhdistelmien hyväksymisestä ja rekisteröinnistä. Saman pykälän 3 kohdan mukaan laissa säädetään vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön aluevalvontalain mukaisen luvan perusteella Suomessa olevan kansainvälisen sotilasajoneuvon vaatimusten mukaisuuden toteamisesta ja liikennekelpoisuuden valvonnasta. Lain 2 §:n 1 momentin 18 kohdan mukaan sotilasajoneuvolla tarkoitetaan puolustusvoimista annetun lain 2 §:ssä säädettyjen tehtävien suorittamiseen tarkoitettua, valmistettua tai varustettua ajoneuvoa, joka on merkitty sotilasajoneuvorekisteriin. Sotilasajoneuvon teknistä käsitettä tarkennetaan erikseen sotilasajoneuvoista annetussa puolustusministeriön asetuksessa (180/2006) sekä edelleen pääesikunnan teknillisen tarkastusosaston määräyksissä. Sotilasajoneuvolain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kansainvälisellä sotilasajoneuvolla tarkoitetaan aluevalvontalain mukaisen luvan perusteella Suomessa olevaa vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön ajoneuvoa, joka täyttää 40 §:ssä säädetyt vaatimukset. Koska puolustusyhteistyösopimuksessa maahantulo ei perustu aluevalvontalain mukaisiin lupiin, sotilasajoneuvolakia ei sovelleta sopimuksen perusteella Suomessa oleviin Yhdysvaltojen ajoneuvoihin.
Sotilasajoneuvolain 18 §:ssä säädetään Puolustusvoimien rekisterikilvistä ja rekisteritunnuksesta. Pykälän 1 momentin mukaan Puolustusvoimien ensirekisteröitävää sotilasajoneuvoa varten annetaan sotilasajoneuvon yksilöivä Puolustusvoimien rekisteritunnus, joka voi olla merkittynä Puolustusvoimien rekisterikilpeen tai maalattuna sotilasajoneuvoon. Puolustusvoimien rekisterikilpien ja rekisteritunnuksen on oltava selkeästi erottuvia sekä erotettavissa muista rekisterikilvistä ja rekisteritunnuksista.
Puolustusvoimat voi rekisteröidä sotilasajoneuvolain 18 §:n nojalla sotilasajoneuvorekisteriin ainoastaan sotilasajoneuvoja. Sopimuksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut USA:n joukkojen viralliset, muut kuin taktiset ajoneuvot eivät ole kaikissa tapauksissa lain tarkoittamassa mielessä sotilasajoneuvoja. Sotilasajoneuvolain rekisterikilpiä koskeva sääntely ei anna mahdollisuutta antaa rekisterikilpiä USA:n virallisille, muille kuin taktisille ajoneuvoille, koska lain nojalla Puolustusvoimat ei voi antaa rekisterikilpiä muihin ajoneuvoihin kuin sotilasajoneuvoihin.
Edellä sanotusta johtuen sotilasajoneuvolaissa olisi säädettävä menettelystä Puolustusvoimien rekisterikilpien antamiseksi USA:n joukkojen virallisiin, muihin kuin taktisiin ajoneuvoihin USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä. Lisäksi Puolustusvoimien rekisterikilpien antamisen ollessa kansallisesti sidoksissa ajoneuvon rekisteröintiin sotilasajoneuvorekisteriin olisi säädettävä tarvittavien tietojen tallentamisesta sotilasajoneuvorekisteriin.
Sopimuksen 9 artiklan 1 kohta kattaa myös USA:n joukkojen ja sopimustoimittajien vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävien ajoneuvojen rekisteröinnit, tarkastukset ja luvat. Vaarallisten aineiden kuljetuksista säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksista annetussa laissa (541/2023, jäljempänä siviili-VAK-laki). Lakia sovelletaan vaarallisten aineiden kuljetuksen valmisteluun ja toteuttamiseen sekä kuljetusturvallisuuden ja kuljetuksen turvaamisen varmistamiseen, jollei Euroopan unionin lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä velvoitteesta muuta johdu. Kansalliset vaarallisten aineiden kuljetussäännökset ja -määräykset perustuvat kansainvälisiin vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettuihin sopimuksiin, kuten ADR-sopimukseen (Agreement concerning the International Carriage of Dangerous Goods by Road, SopS 23/1979, jäljempänä ADR-sopimus) ja EU-säädöksiin, esimerkiksi vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/68/EY, jäljempänä VAK-direktiivi). Voimassa olevan siviili-VAK-lain 2 §:n soveltamisalan rajauksen mukaan VAK-lakia ei sovelleta Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen suorittamaan vaarallisten aineiden kuljetuksiin eikä myöskään kansainvälisiin sotilaallisiin harjoituksiin tai muuhun sotilaalliseen yhteistyöhön liittyvään vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön kuljetusvälineellä suoritettavaan vaarallisten aineiden kuljetukseen. Näin ollen siviili-VAK-lakia ei sovelleta puolustusyhteistyösopimuksessa tarkoitettuihin USA:n joukkojen suorittamiin vaarallisten aineiden kuljetuksiin. Siviili-VAK-lain soveltamisalan rajauksen katsotaan kattavan myös USA:n sopimustoimittajien suorittamat kuljetukset, kun niitä tehdään USA:n joukkojen lukuun. Nämä USA:n sopimustoimittajien kuljetukset voidaan katsoa olevan siviili-VAK-lain rajauksen mukaisia sotilaalliseen yhteistyöhön liittyviä vieraan valtion kuljetusvälineellä suoritettavia vaarallisten aineiden kuljetuksia. Tämä merkitsee, että ulkomaisten joukkojen vaarallisten aineiden kuljetuksia ei tällä hetkellä säännellä kansallisessa lainsäädännössä. Puolustusministeriössä on valmistelussa hallituksen esitysluonnos eduskunnalle vaarallisten aineiden kuljetuksesta Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa annetuksi laiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (PLM004:00/2021). Lainsäädäntöön on tarkoitus sisällyttää USA:n joukkojen ja USA:n sopimustoimittajien vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeva poikkeus tarvittavilta osin.
Artiklan 3 kohdassa määrätään, että USA:n joukkojen jäsenet, USA:n sopimustoimittajat ja huollettavat ovat velvollisia kunnioittamaan yksityisesti omistamiensa tai käyttämiensä ajoneuvojen ja perävaunujen osalta Suomen liikennevakuutuksen ottamista koskevaa lainsäädäntöä. Vastuu liikennevakuutuksen ottamisesta on siis ajoneuvon tai perävaunun omistajalla, ei USA:n joukkojen viranomaisilla.
Määräyksen lähtökohta on, että Yhdysvaltojen joukkojen jäsenet, sopimustoimittajat ja huollettavat täyttävät liikennevakuutuslain mukaiset velvoitteensa liikennevakuutuksen ottamisesta yksityisesti omistamiensa tai käyttämiensä ajoneuvojen ja perävaunujen osalta.
Liikennevakuutus on lakisääteinen vahinkovakuutus (liikennevakuutuslaki 460/2016), jonka tarkoituksena on antaa kattava vakuutusturva moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä vahinkoa kärsineille aiheutuvan esine- ja henkilövahingon varalta. Samalla liikennevakuutus antaa vastuuvakuutusturvan vahingon aiheuttajille mahdollisesti muutoin syntyvän vahingonkorvausvastuun varalta. Vakuuttamisvelvollisuus on asetettu moottoriajoneuvon omistajille ja haltijoille. Vakuutus on ajoneuvokohtainen, joten vakuutus on voimassa siitä riippumatta, kuka ajoneuvoa kuljettaa.
Liikennevakuutusta säännellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/103/ey moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta.
Liikenteeseen käytettävillä moottoriajoneuvoilla, joiden pysyvä kotipaikka on Suomessa, on oltava liikennevakuutuslaissa säädetty liikennevakuutus. Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan hyväksymisen ja voimaansaattamisen yhteydessä muutettiin ajoneuvolain 127 §:ää siten, että pykälässä säädetään erikseen ajoneuvojen tilapäisestä käytöstä, kun kysymyksessä on Suomea sitovassa joukkojen tai kansainvälisen sotilasesikunnan asemaa koskevassa sopimuksessa tarkoitettu ajoneuvo. Säädöksen mukaan tilapäiseen käyttöön tuotuja ajoneuvoja saisi käyttää sen ajan, kun henkilöt ovat komennuksella Suomessa. Ajoneuvolain 127 §:ssä edellytetään, että ajoneuvoa varten on Suomessa voimassa oleva liikennevakuutus, siten kuin lain 125 §:n 3 momentin 3 kohdassa säädetään. Puolustusyhteistyösopimuksessa on kyse joukkojen asemaa koskevasta sopimuksesta. Selkeyden vuoksi ajoneuvolain 127 §:ään on kuitenkin tarpeen lisätä nimenomainen viittaus puolustusyhteistyösopimukseen. Puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattaminen laajentaa ajoneuvolain 127 §:n henkilöllisen soveltamisalan kattamaan joukkojen ja siviilihenkilöstön lisäksi myös USA:n sopimustoimittajat ja huollettavat.
Liikennevakuutustiedot merkitään ajoneuvojen tietoihin liikenneasioiden rekisteriin ajoneuvolain nojalla. Ajoneuvolain 83 §:n 4 momentin mukaisesti vakuutusyhtiö ilmoittaa uuden tai muuttuneen liikennevakuutustiedon rekisteriin. Puolustusyhteistyösopimuksen osalta ilmoituksen tekee joukkojen viranomainen eikä vakuutusyhtiö. Tämän johdosta ajoneuvolakiin ehdotetaan muutosta, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto tallentaisi vakuutustiedot rekisteriin ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä.
Artiklan 4 kohdan mukaan USA:n joukkojen viranomaiset toteuttavat asianmukaiset turvallisuustoimenpiteet rekisteröimiensä ja luvittamiensa tai USA:n joukkojen Suomen alueella käyttämien moottoriajoneuvojen ja perävaunujen suhteen.
USAn joukkojen viranomaiset vastaavat itse USA:n joukkojen ajoneuvojen liikenneturvallisuuden tasosta. Artiklan 5 kohdassa määrätään, että USA:n joukkojen jäsenet, USA:n sopimustoimittajat ja huollettavat ovat velvollisia ylläpitämään yksityisesti omistamiensa Suomen alueella käytettävien moottoriajoneuvojen ja perävaunujen asianmukaista turvallisuutta ja tätä varten Suomen alueella rekisteröidyille moottoriajoneuvoille ja perävaunuille suoritetaan määräajoin sovellettavat tekniset tarkastukset.
USA:n joukkojen jäsenet, USA:n sopimustoimittajat ja huollettavat vastaavat itse yksityisesti omistamiensa ajoneuvojensa liikenneturvallisuuden tasosta. Määräykset mukaan Suomen alueella rekisteröidylle moottoriajoneuvoille ja perävaunuille suoritetaan määräajoin soveltuvia teknisiä tarkastuksia Suomessa. Määräys ei kuitenkaan edellytä kyseisten ajoneuvojen ja perävaunujen täyttävän kaikkia Suomen vaatimuksia vaan niitä saa käyttää liikenteessä rekisteröintivaltion vaatimusten mukaisesti.
Menettely poikkeaa ajoneuvolain luvun 6 tarkoittamista katsastusvelvollisuuksista. Tämän johdosta ajoneuvolakia tulisi muuttaa Suomeen rekisteröitävien ajoneuvojen osalta siten, ettei ajoneuvoille edellytetä suoritettavan ajoneuvolain tarkoittamaa määräaikaiskatsastusta. Asiasta säädettäisiin ajoneuvolain 1 a pykälässä muiden soveltamisalan rajausten ohella.
10 artikla. Luvat.
Artikla koskee sekä ajolupia että ammattilupia.
Artiklan 1 kohdan mukaan USA:n viranomaisten USA:n joukon jäsenelle tai USA:n sopimustoimittajalle antama lupa, joka oikeuttaa luvanhaltijan käyttämään USA:n joukon ajoneuvoja, aluksia tai ilma-aluksia, on voimassa tällaisessa käytössä Suomen alueella.
USA:n joukkojen jäseniltä tai USA:n sopimustoimittajilta ei siten edellytetä suomalaisen ajokortin tai alusten taikka ilma-alusten käyttämiseen tarvittavan luvan hankkimista, vaan Yhdysvaltojen viranomaisten myöntämä lupa katsotaan riittäväksi.
Artiklan 2 kohdan mukaan Suomen viranomaiset hyväksyvät ilman koetta tai maksua Yhdysvaltojen sekä sen osavaltioiden ja hallinnollisten alueiden antamien ajolupien kelpoisuuden USA:n joukkojen jäsenten ja heidän huollettaviensa ja USA:n sopimustoimittajien yksityisten moottoriajoneuvojen kuljettamiseen. Kansainvälisiä ajokortteja ei vaadita.
Sotilaalliseen puolustusyhteistyöhön osallistuvassa valtiossa annetusta ajokortista, ajoluvasta ja asevoimien ajoluvasta säädetään ajokorttilain (386/2011) 58 a §:ssä. Pykälä säädettiin Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan hyväksymisen ja voimaansaattamisen yhteydessä. Pykälän 1 momentin mukaan Suomea sitovassa joukkojen tai kansainvälisen sotilasesikunnan asemaa koskevassa sopimuksessa tarkoitettu ajokortti, ajolupa tai asevoimien ajolupa oikeuttaa siihen merkittyä ajokorttiluokkaa vastaavan moottorikäyttöisen ajoneuvon, Puolustusvoimien ajoneuvon tai kansainvälisen sotilasajoneuvon kuljettamiseen Suomessa. Puolustusyhteistyösopimus on joukkojen asemaa koskeva sopimus. Selvyyden vuoksi ajokorttilain 58 a §:ään esitetään kuitenkin lisättäväksi nimenomaisesti puolustusyhteistyösopimus. Säännös ei sinänsä määrittelee sen henkilöllistä soveltamisalaa. Nato SOFAn osalta ajokortteja ja -lupia koskeva 58 a § koskee vain joukkojen jäseniä ja siviilihenkilöstöä. Puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymisen ja voimaansaattamisen myötä sanottu pykälä tulee koskemaan laajempaa henkilöryhmää eli joukkojen ja siviilihenkilöstön lisäksi myös USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien ajokortteja ja -lupia.
Artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla luvalla ei tarkoiteta tieliikennelain 159 §:ssä tarkoitettua erikoiskuljetuslupaa. Lähtökohtaisesti Puolustusvoimat tarvitsee erikoiskuljetuksilleen normaalin erikoiskuljetusluvan. Myös Puolustusvoimien on haettava erikoiskuljetuslupa, koska lupamenettelyllä on mahdollista varmistaa tiestön ja siltojen kesto ja käytettävyys sotilasajoneuvoilla liikuttaessa. Vastaava menettely koskisi USA:n joukkojen tai USA:n sopimustoimittajien erikoiskuljetuksia, sillä erikoiskuljetuslupaa vastaavaa lupaa eivät voi USA:n joukkojen viranomaiset tai USA:n siviiliviranomaiset antaa. Erikoiskuljetuslupa käytännössä antaa luvan poiketa Suomen tieliikennesäännöistä ja sillä varmistetaan tiestön ja siltojen kestävyys ja käytettävyys. Tieliikennelain 159 §:ään ei siten ehdotettaisi poikkeusta. Erikoiskuljetusluvan myöntämisestä säädetään tieliikennelain 191 §:ssä, jonka 4 momentin mukaan erikoiskuljetusluvan myöntämisen edellytyksenä muussa valtiossa kuin Suomessa rekisteröidylle tai käyttöönotetulle ajoneuvoyhdistelmälle on raskaan kaluston rekisteröintikatsastuksia suorittavan katsastustoimipaikan antama todistus siitä, että ajoneuvoyhdistelmä täyttää erikoiskuljetusyhdistelmää Suomessa koskevat vaatimukset. Puolustusyhteistyösopimuksen 9 artiklan mukaan Suomen viranomaiset hyväksyvät USA:n sotilasviranomaisten ja Yhdysvaltojen sekä sen osavaltioiden ja hallinnollisten alueiden siviiliviranomaisten suorittamat rekisteröinnit ja tarkastukset ja antamat luvat, jotka koskevat USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien moottoriajoneuvoja ja perävaunuja. Viranomaismenettelyt tulee tarkentaa erityiskuljetusluvan kytkentäkatsastusta koskevien ehtojen osalta. Mikäli erikoiskuljetusluvan myöntämistä koskevissa käytännön soveltamistilanteissa ilmenee haasteita, sääntelyn muutostarpeita arvioidaan erikseen.
Artiklan 3 kohdan mukaan Suomi ei vaadi USA:n joukkojen jäseniä eikä USA:n sopimustoimittajia hankkimaan Suomessa myönnettäviä ammattilupia tavaroiden toimittamiseksi ja palvelujen suorittamiseksi USA:n joukoille ja niiden jäsenten huollettaville, USA:n sopimustoimittajille ja keskinäisen sopimuksen mukaan muille henkilöille osana niiden puolustusyhteistyösopimuksen mukaisia virallisia tai hankintasopimukseen perustuvia tehtäviään. USA:n joukkojen jäsenillä tai USA:n sopimustoimittajilla on kuitenkin oltava voimassa oleva Yhdysvalloissa tai EU- tai ETA-valtiossa annettu ammattilupa tai muu asianmukainen Yhdysvaltojen viranomaisten hyväksymä ammattipätevyys.
Naton SOFAn IX artiklan 5 kappaleen mukaisesti ulkomaisten joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenille tai näiden huollettaville on tarjottava terveys- ja hammashoitoa samoin edellytyksin kuin vastaanottajavaltion vastaavalle henkilökunnalle, jos kyseessä olevilla henkilöillä on sijaintipaikassaan puutteellinen terveydenhoito tai hammashuolto. Puolustusyhteistyösopimus ei sisällä vastaavaa määräystä. Tämä tarkoittaa sitä, että Naton SOFAn IX artiklan 5 kappaletta sovelletaan USA:n joukkoihin niiden ollessa Suomen alueella. Nato SOFA ei sisällä nimenomaisia määräyksiä ammattiluvista tai -pätevyyksistä. Nato SOFAn IX artiklan 5 kappaleen määräyksen on kuitenkin tulkittu sisältävän myös lähettäjävaltion oikeuden tuoda mukanaan henkilöstönsä tarpeeseen omat terveydenhuoltopalvelut sekä sen lääkintähenkilöstölle oikeutta hoitaa lähettäjävaltion henkilöstöä ilman, että heidän edellytetään rekisteröityvän tai hakevan vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaista lupaa, esimerkiksi harjoittaa lääkärin tai sairaanhoitajan ammattia. Puolustusyhteistyösopimuksen 10 artiklan 3 kohta määrää laajemmin ammattiluvista ja -pätevyyksistä, kuin vain terveydenhuoltopalveluiden osalta.
Puolustusyhteistyösopimuksen 10 artiklan 3 kohdan tarkoituksena on mahdollistaa se, että Yhdysvaltojen joukkojen jäsenet ja USA:n sopimustoimittajat voivat tarjota tarvittavat palvelut USA:n joukoille ja näiden huollettaville sekä USA:n sopimustoimittajille ja muille osapuolten yhteisesti määrittelemille henkilöille. Palveluja tarjoavien henkilöiden oleskelu Suomessa olisi väliaikaista ja perustuisi puolustusyhteistyöhön. Puolustusyhteistyösopimuksen mukaisen toiminnan sujuvuus edellyttää Suomen kansallisista lupa- ja rekisteröintimenettelyistä luopumista.
Artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vapautus ammattilupavaatimuksista ei koskisi suomalaisia sopimustoimittajia eikä muitakaan sopimustoimittajia siltä osin kuin kyse olisi tavaroiden toimittamisesta tai palveluiden suorittamisesta muussa kuin puolustusyhteistyösopimuksen mukaisissa virallisissa tai hankintasopimukseen perustuvissa tehtävissä.
Artiklan 3 kohdassa annetaan USA:n joukkojen jäsenille ja USA:n sopimustoimittajille oikeus toimittaa tavaroita tai suorittaa palveluja ilman Suomessa myönnettävää ammattilupaa. Määräystä sovelletaan edellyttäen, että henkilöllä on kuitenkin voimassa oleva USA:ssa tai Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen jäsenvaltiossa myönnetty ammattilupa tai muu asianmukainen USA:n viranomaisten hyväksymä ammattipätevyys. Määräys koskee neuvotteluissa vahvistetun mukaisesti luonnollisten henkilöiden ammattilupia. USA:n lainsäädännössä esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilönä, kuten lääkärinä, hammaslääkärinä, sairaanhoitajana, toimiminen edellyttää voimassa olevaa ammattilupaa. USA:n joukot huolehtivat myös siitä, että USA:n sopimustoimittajat täyttäisivät sopimusten mukaiset standardit ja laatuvaatimukset koko hankintasopimuksen kattaman ajan. Näihin vaatimuksiin voisi sisältyä tarvittavan ammattiluvan ylläpitäminen. Jos palvelu edellyttäisi henkilölle myönnettävän ammattiluvan lisäksi palvelulle myönnettävää toimilupaa, voisi sovellettavaksi tulla 10 artiklan 3 kohdan lisäksi 21 tai 26 artikla.
Monien ammattien harjoittaminen niin Suomessa kuin myös muualla maailmassa edellyttää laillistusta, todistusta tai muuta lupaa. Yhdessä maassa myönnetty lupa ei välttämättä oikeuta harjoittamaan ammattia toisessa maassa, vaikka vaatimuksista olisi kansainvälisestikin sovittu. Toisessa maassa myönnetty lupa voi kelvata sellaisenaan, jos näin on säädetty, tai luvalle on haettava erikseen tunnustamista. Puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisalalla kyseeseen tulevat ammattilupaa edellyttävät ammatit koskevat pääasiassa terveydenhuollon ammatteja, mutta kyseeseen voi tulla myös muita ammatteja, kuten esimerkiksi sellaiset lupaa edellyttävät ammatinharjoittajat, kuten eläinlääkärit, arkkitehdit, opettajat ja insinöörit.
Terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeudesta harjoittaa Suomessa säänneltyä terveydenhuollon ammattia säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994, jäljempänä ammattihenkilölaki). Ammattihenkilölain 2 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan henkilöä, joka on kyseisen lain nojalla saanut ammatinharjoittamisoikeuden (laillistettu ammattihenkilö) tai ammatinharjoittamisluvan (luvan saanut ammattihenkilö) sekä henkilöä, jolla on ammattihenkilölain nojalla oikeus käyttää valtioneuvoston asetuksella säädettyä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä (nimikesuojattu ammattihenkilö). Laillistettu, luvan saanut tai nimikesuojattu ammattihenkilö on oikeutettu toimimaan asianomaisessa ammatissa ja käyttämään asianomaista ammattinimikettä. Laillistetun ammattihenkilön tehtävissä voi toimia ainoastaan kyseisen ammattipätevyyden ja ammatinharjoittamisoikeuden saanut henkilö, kun taas nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammatissa voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito, mutta heillä ei ole oikeutta käyttää kyseistä ammattinimikettä. Laillistettavia terveydenhuollon ammatteja ovat muun muassa lääkärit, hammaslääkärit, sairaanhoitajat, kätilöt, farmaseutit ja proviisorit. Nimikesuojattuja ammatteja ovat esimerkiksi lähihoitajat, psykoterapeutit, koulutetut hierojat ja osteopaatit. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattioikeuksien myöntämisestä vastaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattitoimintaa valvovat työnantajat sekä valvontaviranomaisina aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto.
Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan määräysten voimaansaattamisen yhteydessä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin (559/1994) lisättiin 3 b § (133/2024), jonka nojalla Suomi ei vaadi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaista ammatinharjoittamisoikeutta vieraan valtion asevoimien palveluksessa olevalta henkilöltä. Nato SOFAan verrattuna puolustusyhteistyösopimus kuitenkin laajentaa terveydenhuollon palveluja antavia henkilöitä USA:n sopimustoimittajiin ja palveluja vastaanottavia henkilöitä USA:n sopimustoimittajiin sekä siviilihenkilöstöön ja huollettaviin siltä osin kuin niitä koskevat määritelmät ovat Nato SOFAn määritelmiä laajemmat, sekä muihin yhteisesti sovittuihin henkilöihin. Ammattihenkilölain uusi 3 b § ei kata näitä laajennettuja henkilöryhmiä. Puolustusyhteistyösopimus tulee kuitenkin lakina voimaan ja ammattiluvista ehdotetaan lisäksi säädettävän erikseen voimaansaattamislaissa jäljempänä kuvatuin tavoin.
Terveydenhuollon alalta on lisäksi huomioitava säteilylaki (859/2018), jossa on erityisiä säännöksiä säteilyn kanssa työskentelevistä terveydenhuollon ammattihenkilöistä, kuten röntgenhoitajista ja lääketieteellisestä altistuksesta vastaavista lääkäreistä. Säteilylain nojalla annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa ionisoivasta säteilystä (1044/2018) on säädetty säteilyn lääketieteelliseen käyttöön osallistuvien työntekijöiden kelpoisuudesta ja säteilysuojelun osaamisvaatimuksista. Säteilyyn perehtyneestä työterveyslääkäristä säädetään lisäksi erikseen lääkärin hyväksymisestä luokkaan A kuuluvien säteilytyöntekijöiden terveydentilan seurannan suorittavaksi lääkäriksi annetussa laissa (170/2017). Säteilylaissa on säännökset myös säteilyturvallisuusasiantuntijoista ja -vastaavista. Nämä säännökset koskevat muutakin kuin terveydenhuollon toimintaa.
Ulkomailla hankittu ammattipätevyys on mahdollista saada tunnustettua ja siten saada oikeus harjoittaa luvanvaraista ammattia Suomessa. Suomessa ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY mukaisesta ammattipätevyyden tunnustamisesta ja palvelujen tarjoamisen vapaudesta säädetään ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa laissa (1384/2015) sekä muussa ammattihenkilöitä koskevassa erityislainsäädännössä. Ammattipätevyyslakia sovelletaan muun muassa ammattipätevyyden tunnustamiseen, joka perustuu Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen tai muuhun Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa tekemään sopimukseen. Yhdysvallat saattaa käyttää myös sellaisia sopimustoimittajia, jotka ovat hankkineet koulutuksensa ja ovat sijoittautuneet EU/ETA-valtioon. Sopimuksen 10 artiklan 3 kohdan perusteella ammattipätevyyslakia ja muuta Suomessa pätevyyksien tunnustamiseen sovellettavaa lainsäädäntöä ei sovelleta USA:n joukkojen jäseniin tai USA:n sopimustoimittajiin edellyttäen, että heillä on USA:n, EU:n tai ETA:n jäsenvaltiossa annettu ammattilupa tai muu asianmukainen USA:n viranomaisten hyväksymä ammattipätevyys.
Kuorma- ja linja-autonkuljettajan ammattipätevyydestä säädetään liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017). Kansalliset säännökset perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta ((EU) 2022/2561). Direktiiviä ei sovelleta kuljettajiin, jotka kuljettavat ajoneuvoja, jotka ovat puolustusvoimien käytössä tai valvonnassa, kun tieliikennettä harjoitetaan sille osoitettujen tehtävien johdosta. Lentomiehistön pätevyyksistä säädetään EASA-asetuksessa (EU) 2018/1139 ja lentomiehistöasetuksessa (EU) N:o 1178/2011, liikenteen palveluista annetussa laissa (370/2017) ja ilmailulaissa (864/2014).
Laivaväen pätevyyksistä säädetään liikennepalvelulaissa (320/2017) ja erikoiskuljetusten liikenteenohjaajien kelpoisuudesta tieliikennelaissa (729/2018). Lisäksi vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (541/2023) on säännöksiä ammattipätevyyksistä. Suomessa monet kiinteistö- ja rakennusalan tehtävät ovat luvanvaraisia ja edellyttävät pätevyyskirjalla todennettavaa ammattipätevyyttä. Tällaisia ovat esimerkiksi räjäytys- ja panostustyöt sekä nostotyöt. Säänneltyjä ovat myös muun muassa nuohoustyö, hissityöt, kylmäasennustyöt, vedenalaiset rakennustyöt ja sähkötöiden tai käytön johtajan tehtävät.
Eräät rakennusalan tehtävät Suomessa edellyttävät ympäristöministeriön valtuuttaman toimielimen antamaa todistusta ammattipätevyydestä. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi rakentamisen rakennussuunnittelijan ja erityissuunnittelijan tehtävät, sekä vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan tehtävät, joiden vaatimuksista on säädetään rakentamislain (751/2023) 82-87 §:ssä. Myös laki rakennuksen energiatodistuksesta (50/2013) edellyttää, että energiatodistuksen laatijalla on voimassa oleva pätevyys.
Suomessa tehtävät sähkötyöt edellyttävät sähköturvallisuuslain (1135/2016) 66-69 §:ssä määritellyn sähköpätevyyden. Lain 71 §:ssä säädetään sähköalan ulkomailla hankitusta koulutuksesta ja työkokemuksesta. Laki ei suoraan, esimerkiksi ammattipätevyyslain nojalla oikeuta toimimaan vastaavissa tehtävissä Suomessa ulkomailla hankitun koulutuksen ja työkokemuksen perusteella, vaan sähkötöitä tekevän tulee lain mukaan hankkia koulutustaan ja kokemustaan vastaava suomalainen pätevyystodistus pätevyydenarviointilaitokselta. Arviointilaitoksella tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka sähköturvallisuusviranomainen on hyväksynyt arvioimaan sähköpätevyyttä hakevien henkilöiden pätevyyttä.
Artiklan 3 kohdan määräys siitä, että siinä tarkoitetuilta palvelujen suorittajilta tai tavaroiden toimittajilta ei vaadita Suomessa myönnettäviä ammattilupia merkitsee osana puolustusyhteistyösopimusta lain tasoista poikkeusta edellä kuvattuun kansalliseen lainsäädäntöön. Lisäksi selvyyden vuoksi puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattamislaissa ehdotetaan säädettävän 10 artiklan 3 kohtaan perustuen yleisestä eri hallinnonaloja koskevasta poikkeussäännöksestä. Ehdotettu pykälä selkeyttäisi sitä, milloin eri hallinnonalojen ammattilupia koskevaa lainsäädäntöä ei sovellettaisi. Ammattilupien ohella on tarpeen huomioida myös ammatinharjoittajia koskevat ammattipätevyysvaatimukset ja rekisteröinti- ja ilmoitusvaatimukset sekä niihin liittyvä tarkastus ja valvonta. Ne tulisi rinnastaa ammattilupiin, kun kyse on puolustusyhteistyösopimuksen mukaisesta ammatinharjoittamisesta. Ammattipätevyydet, rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuudet ovat tarpeen sisällyttää ehdotettuun pykälään.
11 artikla. Ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen liikkuminen.
Sopimuksen 11 artiklan mukaan USA:n joukkojen käytössä olevat ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot voivat asianmukaisten yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyjen mukaisesti vapaasti tulla Suomen alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä. Nämä ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot kunnioittavat sovellettavia ilma-, meri- ja maaliikenteen turvallisuussääntöjä, mukaan lukien määritettyjä rajoitettuja alueita ja Ahvenanmaan erityisasemaa koskevat säännöt. Lisäksi artikla sisältää vapautuksia ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen tarkastuksista ja niiltä perittävistä maksuista.
Maahantulon, maasta poistumisen ja liikkumisen osalta artiklan 1 kohdassa viitataan sopimuksen 1 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa kunnioitetaan Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Kunnioittamisvelvoitetta on selostettu tarkemmin edellä jaksossa 2.2. Kohtaan on kirjattu myös kunnioittamisvelvoitteeseen kiinteästi liittyvä velvoite molempien osapuolten näkemysten kuulemisesta ja niiden huomioonottamisesta, jäljempänä konsultaatio. Konsultaatio voisi tapahtua eri tasoilla asevoimista aina valtion ylimpään johtoon saakka. Sitä voidaan tehdä myös eri vaiheissa, kuten harjoitustoiminnan, joukkojen käytön ja operatiivisen toiminnan vuosittaisen suunnittelun yhteydessä tai tapauskohtaisesti. Yhdysvaltojen joukkojen maahantulo pohjautuu lähtökohtaisesti yhteiseen suunnitteluun Suomen ja Yhdysvaltojen asevoimien välillä. Konsultaation yhteydessä yhteensovitetaan näkemykset sopimuksenmukaisesta toiminnasta, tuodaan esiin mahdolliset ongelmat ja nostetaan ne tarvittaessa poliittiselle tasolle asti. Konsultaatio mahdollistaisi sen, että Suomi voisi ilmoittaa, että jokin toiminta ei ole Suomen lainsäädännön tai Suomea sitovien kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden mukaista taikka että se edellyttää kansallista päätöksentekoa.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämät tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettävät ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot saavat vapaasti tulla Suomen alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä asianmukaisten yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyjen mukaisesti.
Aluevalvontalaissa säädetään vieraan valtion sotilaan, sotilasajoneuvon, sota-aluksen, sotilasilma-aluksen ja muun valtionaluksen ja valtionilma-aluksen Suomen alueelle tulon ja maassaolon edellytyksistä sekä lupamenettelyistä. Aluevalvontalain 3 §:n mukaan Suomen alueelle tulosta, maassaolosta ja maastalähdöstä on kyseisen lain lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään tai Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään. Aluevalvontalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 38/2000 vp) mukaan kansainvälisen sopimuksen määräykset ja muut kansainväliset velvoitteet kuten kansainvälinen tapaoikeus voivat siis tulla sovellettaviksi aluevalvontalakiin nähden ensisijaisesti.
Vieraan valtion sotilaan, sotilasajoneuvon, sota-aluksen, sotilasilma-aluksen ja muun valtionaluksen ja valtionilma-aluksen maahantulo ja maassaolo on aluevalvontalain mukaan lähtökohtaisesti luvanvaraista. Aluevalvontalain 4 §:n mukaan vieraan valtion sotilasajoneuvo ei saa ilman lupaa tulla Suomen alueelle eikä olla maassa, ellei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Lain 5 §:n mukaan vieraan valtion valtionilma-alus saa tulla Suomen alueelle ja olla maassa vain Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai luvan perusteella. Sama koskee vieraan valtion valtionalusta, jollei kysymys ole viattomasta kauttakulusta. Lain 6 ja 7 §:ssä säädetään valtionilma-alusta ja valtionalusta sekä 8 §:ssä sukellusvenettä koskevista erityisrajoituksista ja luvista. USA:n joukkojen käytössä olevilta ilma-aluksilta, aluksilta ja ajoneuvoilta ei jatkossa enää edellytettäisi aluevalvontalain mukaisia lupia, vaan Suomen alueelle tulo ja maassaolo olisi mahdollista suoraan puolustusyhteistyösopimuksen perusteella.
Aluevalvontalain 5 §:n 4 momentin mukaan vieraan valtion valtionilma-aluksen lennosta on toimitettava ilmaliikennepalvelun tarjoajalle asianmukainen lentosuunnitelma ennen ilma-aluksen tuloa Suomen alueelle. Vieraan valtion valtionaluksen, joka tulee Suomen alueelle muussa kuin viattoman kauttakulun tarkoituksessa, on ennen Suomen alueelle tuloa ilmoitettava aluevalvontaviranomaiselle aluevesirajan ylityspaikka ja -aika. Puolustusyhteistyösopimuksen 11 artiklassa ei nimenomaisesti edellytetä ilma-aluksilta lentosuunnitelman toimittamista tai aluksilta ilmoitusta aluevesirajan ylittämisestä.
Artiklan 2 kohdassa edellytetään kuitenkin, että maahantulo, poistuminen ja liikkuminen Suomen alueella tapahtuu asianmukaisten yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyjen mukaisesti. Maahantulon sekä maasta poistumisen yhteensovittamisesta ja ilmoitusmenettelyistä, kuten ennakkoilmoituksen tekemisestä on tarkoitus sopia Yhdysvaltojen kanssa erillisellä toimeenpanojärjestelyllä. Lentosuunnitelma on lennonvalmisteluun liittyvä tavanomainen toimi, jolla varmistetaan muun muassa se, että ilma-alus saa tarvitsemansa ilmaliikennepalvelun ja ettei ilma-aluksen saapuminen ilmatilaan käynnistä ylimääräistä viranomaisvalvontaa. Sotilasilmailussa lentosuunnitelmia käytetään yleisesti pitkälti siviili-ilmailun säännöin erityisesti silloin kun toimitaan yleisen ilmaliikenteen periaatteiden pohjalta (esim. miehistönkuljetus, rahdinkuljetus). Sen sijaan operatiivisten lentotehtävien, kuten alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen tehtävien sekä sotilastiedusteluun liittyvien lentojen, yhteydessä lentosuunnitelmia ei välttämättä laadita. Kaikissa tapauksissa Puolustusvoimat pitää yllä tilannekuvaa USA:n joukkojen liikkumisesta Suomen alueella. Tarvittaessa Puolustusvoimat voi erikseen sovittavalla tavalla tukea ja turvata USA:n joukkojen liikkumista Suomen alueella. Yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyillä varmistetaan edellä mainittujen konsultaatioiden lisäksi tilannetietoisuus, koordinaatio ja sopimuksen sujuva toimeenpano.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämät tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettävät ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot kunnioittavat sovellettavia ilma-, meri- ja maaliikenteen turvallisuussääntöjä, mukaan lukien määritettyjä rajoitettuja alueita ja Ahvenanmaan erityisasemaa koskevat säännöt. Ahvenanmaan erityisasemaa on selostettu tarkemmin jaksossa 12.
Muun muassa aluevalvontalain, rajavartiolain, poliisilain ja ilmailulain perusteella on säädetty tai määrätty erilaisia suoja-alueita tai rajoitettuja alueita, joilla liikkumista tai muita toimintoja on rajoitettu. Myös Ahvenanmaan demilitarisoitua vyöhykettä koskevilla liikkumisrajoituksilla on merkitystä vapaan liikkumisen kannalta. USA:n joukot ovat sitoutuneet kunnioittamaan näitä. Käytännön toimintaa ohjaavat mm. lentosuunnitelmat, joissa huomioidaan alueet, joilla on liikkumisrajoituksia.
Artiklan 2 kohdassa todetaan vielä erikseen, että USA:n joukkojen käyttämät tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettävät ilma-alukset saavat lentää Suomen alueen yli, tankata siellä ilmassa, laskeutua sinne ja nousta sieltä ilmaan. Ylilentoja koskee sama edellä mainittu aluevalvontalain 5 §:ssä edellytetty lupa, jota ei siis USA:n joukkojen käytössä olevilta ilma-aluksilta enää jatkossa vaadittaisi. Ilmatankkauksesta ei Suomessa ole sääntelyä.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämiin tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviin ilma-aluksiin, aluksiin ja ajoneuvoihin ei mennä eikä niitä tarkasteta ilman Yhdysvaltojen suostumusta.
Valtionilma-alusten, valtionalusten ja sotilasajoneuvojen koskemattomuutta eli immuniteettia voidaan pitää kansainväliseen tapaoikeuteen perustuvana periaatteena. Aluevalvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (971/2000) 17 ja 23 §:n mukaan valtionaluksen ja valtionilma-aluksen tarkastamisesta päättää puolustusministeriö. Näitä säännöksiä ei voitaisi jatkossa soveltaa USA:n joukkojen käytössä oleviin aluksiin tai ilma-aluksiin.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämiltä tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviltä ilma-aluksilta ei peritä lennonvarmistusmaksuja eikä muita maksuja, kuten ylilento-, reitti- tai terminaalimaksuja, eikä niiltä peritä laskeutumis- tai paikoitusmaksuja valtion omistamilla ja ylläpitämillä lentopaikoilla Suomen alueella.
Sotilasilmailun lennonvarmistuspalvelumaksuista säädetään ilmailulain 112 §:ssä, jonka mukaan valtion ilma-aluksilta ja sotilasilma-aluksilta perittävien maksujen on vastattava siviili-ilmailun ilma-aluksille tarjottavista palveluista perittäviä maksuja, jos kyseessä ei ole erillispalvelu tai jollei niistä ole toisin sovittu. Valtion ilmailulle ja sotilasilmailulle järjestettävistä palveluista ja niiden hinnoittelusta sovitaan tarkemmin ilmaliikennepalvelun tarjoajan ja lentoasemaverkkoyhtiön sekä valtion ilmailun ja sotilasilmailun edustajien välillä. Valtion ilmailun ja sotilasilmailun lentoasemapalveluista, palveluiden hinnoittelusta sekä niitä koskevista neuvotteluista säädetään lentoasemaverkosta ja -maksuista annetun lain (210/2011) 8 §:ssä, jonka mukaan valtion ilma-aluksilta ja sotilasilma-aluksilta perittävien maksujen on vastattava siviili-ilmailun ilma-aluksille tarjottavista palveluista perittäviä maksuja, jos kyseessä ei ole erillispalvelu tai jollei niistä ole toisin sovittu. Lentoasemaverkossa valtion ilmailulle ja sotilasilmailulle järjestettävistä palveluista ja hinnoittelusta sovitaan tarkemmin lentoasemaverkkoyhtiön ja valtion ilmailun sekä sotilasilmailun edustajien välillä.
Sopimuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaan tällaisia maksuja ei peritä USA:n joukkojen käyttämiltä tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviltä ilma-aluksilta. Suomessa näitä palveluja tuottavat valtion erityistehtäväyhtiöt Finavia Oyj ja Fintraffic Lennonvarmistus Oy, joiden toiminta rahoitetaan asiakasmaksuilla. Yleisenä ilmailun kansainvälisoikeudellisena periaatteena on, että valtiot eivät voi vyöryttää omia sotilastoiminnan kustannuksiaan siviili-ilmailulle. Tämä periaate ilmenee muun muassa lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EY) N:o 550/2004, erityisesti sen 15 artiklan 3 b kohdasta, jonka mukaan tiettyjen käyttäjien, erityisesti kevyiden ilma-alusten ja valtion ilma-alusten, osalta voidaan sallia vapautus maksuista edellyttäen, että vapautuksesta koituvia kustannuksia ei siirretä muiden käyttäjien maksettaviksi. Samaa asiaa käsitellään yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan suorituskyvyn kehittämisjärjestelmästä ja maksujärjestelmästä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/317 maksujen laskemista koskevan 31 artiklan 6 kohdassa, jonka mukaan valtioiden on katettava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille lentoreittimaksuista tai lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuista tällaisista vapautetuista lennoista aiheutuvat kustannukset.
Näin ollen lennonvarmistus- ja lentoasemapalvelujen tarjoajille sopimuksesta aiheutuvat maksutulojen menetykset on korvattava valtion varoista. Tähän hallituksen esitykseen sisältyy sen vuoksi ehdotus eräistä muutoksista edellä mainittuihin ilmailulain 112 §:ään sekä lentoasemaverkosta ja -maksuista annetun lain 8 §:ään.
Artiklan 4 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämiltä tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviltä aluksilta ei peritä luotsaus- tai satamapalvelumaksuja, proomumaksuja, satamamaksuja eikä vastaavia maksuja valtion omistamissa ja ylläpitämissä satamissa Suomen alueella.
Suomessa ei ole valtion omistamia tai ylläpitämiä satamia.
Artiklan 5 kohdan mukaan USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja USA:n joukkojen puolesta toimivat suomalaiset sopimustoimittajat maksavat pyydetyistä ja saaduista palveluista kohtuulliset maksut, jotka ovat vähintään yhtä edulliset kuin Suomen puolustusvoimien maksamat maksut ja joista tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ei kanneta veroja ja vastaavia maksuja.
Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artikla sisältää virallisia verovapautuksia koskevan yleisen määräyksen. Tilanteesta riippuen virallisen toiminnan verovapaudet myönnettäisiin suoraa vapautusta tai palautusmenettelyä noudattaen. Puolustusyhteistyösopimusta koskevissa neuvotteluissa todettiin osapuolten yhteisenä näkemyksenä, että Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen sopimustoimittajien hankintojen osalta tekstillä "tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ei kanneta veroja" voidaan tarkoittaa myös arvonlisäverolain 10 luvun mukaista vähennysoikeutta. Virallisen toiminnan verovapauksia ja niitä koskevia menettelyitä on selostettu tarkemmin 16 artiklaa koskevissa perusteluissa.
12 artikla. Rikosoikeudellinen tuomiovalta.
Sopimuksen 12 artiklan 1–3 kohdat koskevat rikosoikeudellisen tuomiovallan jakoa Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. Artiklan 4 kohta koskee Suomen yleisten tuomioistuimien tuomiovaltaa. Artiklan 5 kohta sisältää kiellon käsitellä USA:n joukkojen jäsenten tai näiden huollettavien asia oikeudenkäynnissä ilman heidän suostumustaan heidän poissa ollessaan. Artiklan 6 kohta sisältää menettelyn USA:n joukon jäsenen virallisessa tehtävässä tehdyn teon tai laiminlyönnin määrittelemiseksi. Artiklan 7 kohta käsittelee osapuolten toimivaltaisen viranomaisten välistä yhteistyötä.
Artiklaa sovelletaan yhdessä Nato SOFAn VII artiklan kanssa. Huomioon on otettava, että sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan se täydentää Nato SOFAlla määrättyjä ehtoja, jotka koskevat USA:n joukkojen ja niiden jäsenten huollettavien oleskelua Suomen alueella. Suomen toimivaltaiset viranomaiset toimisivat sopimuksen tarkoittamissa tilanteissa Suomen lain mukaisesti, jollei sopimuksessa ole toisin sovittu. Suomen ja USA:n toimivaltaisten viranomaisten yhteistoimintaan voitaisiin soveltaa tarvittaessa Nato SOFAn VII artiklan 6 kohdan a alakohdan määräyksiä.
Artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä kuvataan rikosoikeudellisen tuomiovallan jakoa koskeva peruslähtökohta. Virkkeen mukaan
Suomi on tietoinen USA:n joukkojen viranomaisten USA:n joukkojen jäseniin kohdistaman kurinpidollisen valvonnan erityisestä tärkeydestä ja sellaisen valvonnan vaikutuksesta Yhdysvaltojen joukkojen operatiiviseen valmiuteen.
Artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaan Suomi, Yhdysvaltojen pyynnöstä ja edistääkseen sitoutumistaan keskinäiseen puolustukseen, käyttää suvereenia harkintavaltaansa luopuakseen ensisijaisesta oikeudestaan käyttää rikosoikeudellista tuomiovaltaa USA:n joukkojen jäseniin Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Nato SOFAn VII artiklan mukaan rikokset ovat joko toisen valtion (lähettäjä- tai vastaanottajavaltion) yksinomaisessa tuomiovallassa tai niiden jaetussa tuomiovallassa. Jos kyse on rikoksesta, joka on rangaistava vain toisen valtion lainsäädännön mukaan, se valtio käyttää Nato SOFAn VII artiklan 2 kappaleen mukaan yksinomaista tuomiovaltaa. Jos rikos on rangaistava molempien valtioiden lainsäädännön mukaan ja on näin ollen jaettuun toimivaltaa kuuluva, lähettäjävaltion sotilasviranomaisilla on SOFAn VII artiklan 3 kappaleen a kohdan mukaan ensisijainen oikeus harjoittaa tuomiovaltaa joukkojen tai siviilihenkilöstön jäseneen nähden, kun kyseessä ovat rikokset ainoastaan kyseisen valtion omaisuutta tai turvallisuutta vastaan tai tämän valtion joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen tai huollettavan henkilöä tai omaisuutta vastaan taikka rikokset, jotka johtuvat jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Kaikkien muiden rikosten osalta vastaanottajavaltion viranomaisilla on ensisijainen oikeus harjoittaa tuomiovaltaa (Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen b kohta). Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohta määrää kuitenkin siitä, että jos valtio, jolla on ensisijainen oikeus, päättää olla harjoittamatta tuomiovaltaansa, tulee sen ilmoittaa asiasta toisen valtion viranomaisille niin pian kuin mahdollista. Kyseisen kohdan mukaan sen valtion viranomaisten, jolla on ensisijainen oikeus, tulee suhtautua myönteisesti toisen valtion viranomaisten pyyntöön luopua oikeudestaan tapauksissa, joissa tämä toinen valtio pitää tällaista luopumista erityisen merkittävänä.
Artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaisesti, verrattuna USA:n joukkojen asemaan Nato SOFAn VII artiklan mukaan lähettäjävaltion joukkoina Suomen alueella, Suomi luopuisi ensisijaisesta tuomiovallasta koskien niitä USA:n joukkojen jäsenten tekemäksi epäiltyjä rikoksia, jotka eivät johdu jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Tämä ensisijaisesta tuomiovallasta luopuminen poikkeaa Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleesta c kohdasta siten, että Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 1 kohdan mukainen ensisijaisesta tuomiovallasta luopuminen on yleinen eikä yksittäistapauksellinen näitä rikoksia koskeva luopuminen. Luopuminen ei kappaleen sanamuodon mukaan kuitenkaan perustaisi kyseisiä rikoksia koskien ensisijaista tuomiovaltaa Yhdysvalloille. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä ei ole rikoslain 1 luvun mukaista Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa rajoittava sopimusmääräys, jollaiseksi ensisijaisen tuomiovallan antamista toiselle valtiolle koskeva sopimusmääräys on tulkittu Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen a kohdan yhteydessä (HE 90/2023 vp, s. 69).
Artiklan 2 kohdan mukaan Suomen erityisen tärkeänä pitämissä yksittäistapauksissa Suomen viranomaiset voivat peruuttaa luopumisen antamalla kirjallisen lausuman USA:n joukkojen toimivaltaisille viranomaisille viimeistään kolmekymmentä päivää tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. Se, mitä Suomi tarkoittaisi Suomen erityisen tärkeänä pitämällä yksittäistapauksella olisi Suomen itsenäisesti harkittavissa.
Menettely muistuttaisi Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohdan mukaista menettelyä. Kyseinen Nato SOFAn mukainen tuomiovallasta luopumista koskeva toimivalta on säädetty valtakunnansyyttäjän tehtäväksi Nato SOFA voimaansaattamislain 2 §:n 1 momentissa. Vastaavasti puolustusyhteistyösopimuksen mukainen tuomiovallasta luopumisen peruuttaminen olisi perusteltua osoittaa valtakunnansyyttäjän tehtäväksi (HE 90/2023 vp, s. 70). Tästä toimivallasta ehdotetaan säädettäväksi voimaansaattamislaissa (5 §:n 1 momentti). Valtakunnansyyttäjän harkintavaltaa ohjaavia arviointiperusteita on selostettu säännöskohtaisissa perusteluissa vastaavalla tavalla kuin Nato SOFAn voimaansaattamislain osalta. Nato SOFAn osalta ulkoasianvaliokunta on todennut, että kun sopimuksen soveltamisesta on saatu käytännön kokemusta, on mahdollista sääntelyn täsmentämistarvetta perusteltua arvioida tarkemmin (UaVM 2/2024 vp).
Artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja Suomen erityisen tärkeinä pitäminä yksittäistapauksia voidaan lähtökohtaisesti pitää samanlaisina kuin niitä, joita Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohdan mukaan pidettäisiin erityisen merkittävinä. Hallituksen esityksessä HE 90/2023 vp. (s. 70) erityisen merkittävänä on pidetty esimerkiksi sitä, kun rikos on herättänyt julkista huomiota Suomessa, rikos on Suomessa yhteiskunnallisesti merkittävä taikka kysymyksessä on suomalaiseen kohdistunut rikos, joka on vakava tai laadultaan (esimerkiksi henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos tai seksuaalirikos) sellainen, että on perusteltua käsitellä se suomalaisessa rikosprosessissa. Huomiota voidaan kiinnittää myös sellaisiin näkökohtiin kuin Suomessa tehtyjen samanlaisten rikosten yhdenvertainen käsittely, suomalaisen asianomistajan vahingonkorvausoikeuden toteutumisen edistäminen, suomalaisen vastaajan oikeuksien turvaaminen artiklan 4 kappaleeseen liittyvissä tilanteissa ja kuolemanrangaistuksen uhka Suomessa tehdyn rikoksen johdosta. Suomen kannalta erityisen merkityksellisiä ovat myös rikoslain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetut rikokset eli Suomeen kohdistuvat maan- ja valtionpetosrikokset ja rikokset, joilla muuten on vakavasti loukattu tai vaarannettu Suomen valtiollisia, sotilaallisia tai taloudellisia oikeuksia sekä Suomen viranomaiseen kohdistuneet rikokset. Huomioon on kuitenkin otettava varsinkin viimeksi mainittujen rikosten kohdalla samalla se, että rikosten tunnusmerkistöt voivat olla sillä tavalla kansallisesti rajoittuneita, että teko on Suomen lain mukaan rangaistava vain Suomeen kohdistuneena ja on näin 2 kappaleen perusteella Suomen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluva.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukot ilmoittavat Suomen viranomaisille kirjallisesti kaikista tämän artiklan 1 kohdan määräyksissä tarkoitetuista tapauksista, lukuun ottamatta rikoksia, joista USA:n lainsäädännön mukaan voidaan tuomita rangaistukseksi enintään sakkoa tai yksi vuosi vankeutta.
Määräyksessä on kyse USA:n joukoille asetetusta velvoitteesta tehdä ilmoitus heidän tietoonsa tulleista rikoksista, joiden rangaistusmaksimi ylittää kappaleessa mainitun rajan. Neuvottelujen yhteydessä Yhdysvallat luovutti Suomelle listan
Yhdysvaltojen sotilasoikeuden käsikirja (Manual for Courts-Martial, 2019 edition, )
https://jsc.defense.gov/Portals/99/Documents/2019%20MCM%20(Final)%20(20190108).pdf?ver=2019-01-11-115724-610
kyseisistä rikoksista, jotka pääasiassa vertautuvat Suomessa sotilaskurinpitomenettelyssä käsiteltäviin tekoihin. Tässä kohdassa tarkoitettu ilmoitusvelvoite olisi Yhdysvaltojen velvollisuus, mutta Suomella olisi oikeus käyttää artiklan 2 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa eli peruuttaa tuomiovallasta luopuminen myös ilman tässä kappaleessa tarkoitetun ilmoituksen tekemistä.
Huolimatta siitä, että artiklan 3 kohdan mukainen velvoite tehdä ilmoitus on asetettu USA:lle, esityksessä on pidetty perusteltuna, että sopimuksen voimaansaattamislakiin otettaisiin selventävä säännös, jossa määriteltäisiin, mille Suomen viranomaiselle kappaleen mukainen ilmoitus tulisi toimittaa. Ehdotuksen mukaan ilmoitus tulisi toimittaa valtakunnansyyttäjälle (5 §:n 2 momentti). Tätä voidaan pitää perusteltuna samoin perustein kuin HE 90/2023 vp (s. 70) on katsottu, että erityisten todennäköisesti harvinaisten kansainvälisiä liittymiä omaavien asioiden keskittämisen valtakunnansyyttäjälle voidaan katsoa olevan perusteltua. Myös se, että esityksessä ehdotetaan, että valtakunnansyyttäjä päättäisi tuomiovallasta luopumisen peruuttamisesta, olisi peruste sille, että artiklan 3 kohdan mukaiset ilmoitukset toimitettaisiin valtakunnansyyttäjälle.
Artiklan 4 kohdan mukaan Suomen viranomaisten asettaessa USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan syytteeseen, tuomiovaltaa käyttävät Suomen yleiset tuomioistuimet. Yleisillä tuomioistuimilla tarkoitetaan tässä kohdassa tavanomaisia Suomen yleisiä tuomioistuimia, eli käräjäoikeuksia, hovioikeuksia ja korkeinta oikeutta. Sotilasoikeudenkäyntilain (326/1983) mukainen kokonpano ei olisi hyväksyttävä. Esityksessä on katsottu, että määräys on riittävän selkeä sovellettavaksi suoraan.
Artiklan 5 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien asiaa ei saa ilman heidän suostumustaan käsitellä oikeudenkäynnissä heidän poissa ollessaan. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997, jäljempänä
ROL
) 8 luvussa säädetään asianosaisen läsnäolosta. ROL 8:3.1 pääsäännön mukaisesti vastaajaa ei voida tuomita rangaistukseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu tai ellei häntä ole edustanut oikeudenkäyntiasiamies pääkäsittelyssä. Poikkeuksena tähän pääsääntöön ovat 8 luvun 11 ja 12 §:n säännökset asian tutkimisesta ja ratkaisemisesta vastaajan poissaolosta huolimatta. Pykälissä säädetyillä edellytyksillä asia voidaan ratkaista, vaikka vastaaja ei ole henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä. Asian ratkaiseminen 11 tai 12 §:n nojalla ei edellytä myöskään, että vastaajaa edustaisi pääkäsittelyssä asiamies. Säännökset edellyttävät, että vastaaja on kutsuttu tuomioistuimeen sillä uhalla, että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. ROL 8:12 edellyttää lisäksi vastaajan suostumusta poissaolokäsittelyyn, mitä ROL 8:11 ei edellytä. Sopimusmääräyksen voidaan katsoa tarkoittavan, että ROL 8:11 ei voitaisi soveltaa, sillä siinä menettelyn edellytyksenä ei ole vastaajan suostumus. ROL 8:12 sitä vastoin voitaisiin soveltaa ja se mahdollistaisi enintään yhdeksän kuukauden vankeusrangaistuksen tuomitsemisen. Määräyksellä voidaan katsoa olevan merkitystä myös konfiskaatioprosessia koskevan rikoslain 10 luvun 9 §:n 2 momentin soveltamisessa. Esityksessä on katsottu, että määräys on riittävän selkeä sovellettavaksi suoraan.
Artiklan 6 kohdan mukaisesti ratkaistaessa, perustuuko väitetty rikos USA:n joukon jäsenen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka hän on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaisesti, se, että toimivaltainen USA:n joukkojen viranomainen on Suomen alueella todennut, että tällainen teko tai laiminlyönti on tehty virallista tehtävää suoritettaessa, on ratkaiseva osoitus asiasta. Virallisen tehtävän käsitettä ei ole määritelty Nato SOFAssa. Suomen viranomaiset voivat esittää virkatehtävän määrittelyyn liittyviä tietoja, ja Yhdysvaltojen viranomaiset ottavat nämä tiedot huomioon kaikilta osin, ja osapuolet neuvottelevat niistä mahdollisimman pian. Niissä tapauksissa, joissa Suomen viranomaiset katsovat olosuhteiden edellyttävän, että virkatehtävän määrittely arvioidaan uudelleen, Suomen viranomaiset pidättävät itsellään mahdollisuuden pyytää ylempiä Yhdysvaltojen viranomaisia vahvistamaan asian. Nato SOFA ei sisällä vastaavaa nimenomaista määräystä siitä, mikä taho määrittelee, tapahtuuko teko tai laiminlyönti virallisia tehtäviä suoritettaessa. Nato SOFAn on kuitenkin tulkittu käytännössä toimivan siten, että lähettäjävaltio määrittää tapauskohtaisen arvion mukaan sen, tapahtuiko jokin teko virallisissa tehtävissä (UaVM 2/2024 vp, s. 7, HE 90/2023 vp s. 43, 56). Puolustusyhteistyösopimuksessa on määritelty Nato SOFAan nähden selvemmin se, miten vastuut virallisen tehtävän määrittelyssä jakautuisivat, mutta lähtökohtana sekä Nato SOFAssa että puolustusyhteistyösopimuksessa on se, että se valtio, jonka joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenestä on kyse, määrittää sen, onko teko tai laiminlyönti tapahtunut virallisia tehtäviä suoritettaessa.
Artiklan 6 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen USA:n joukkojen viranomaisen suorittaman virallisen tehtävän määrittelyn voidaan katsoa tapahtuvan ensisijaisesti siinä vaiheessa, kun USA arvioi, kuuluuko rikosasia sen tuomiovaltaan. Suomen viranomaiset voisivat esittää tähän liittyviä tietoja, neuvotella asiasta, edellyttää uudelleenarviointia sekä pyytää ylempiä USA:n viranomaisia vahvistamaan asian. Esityksessä on pidetty perusteltuna, että riippumatta siitä, minkä Suomen viranomaisen menettelyssä 6 kohdassa tarkoitettu virallisen tehtävän määrittely tulisi esiin, yhteydenotot USA:n viranomaisiin sekä sen kanssa käytävät neuvottelut suoritettaisiin keskitetysti valtakunnansyyttäjän toimesta. Valtakunnansyyttäjän tulisi tarvittaessa selvittää asiaa yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten, kuten esimerkiksi poliisin ja Puolustusvoimien kanssa. Esityksessä on katsottu, että määräystä voitaisiin soveltaa pääosin suoraan, mutta sopimuksen voimaansaattamislakiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan yhteydenpito USA:n viranomaisiin suoritettaisiin valtakunnansyyttäjän toimesta (6 § 1 mom). Muilta osin Suomen toimivaltainen viranomainen olisi kansallisesti toimivaltainen viranomainen, joka voisi asian vaiheesta riippuen olla myös valtakunnansyyttäjä.
Artiklan 7 kohdan mukaan osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tarvittaessa tekevät yhteistyötä ja vaihtavat keskenään tietoja edistääkseen uhrien oikeuksia, kuten mahdollisten uhrien korvausvaatimuksia sisäisissä kansallisissa järjestelmissä. Kohta mahdollistaa tarvittaessa Suomen ja USA:n toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyön ja tietojenvaihdon rikosten uhrien oikeuksien edistämiseksi. Koska 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna viranomaisena toimisi valtakunnansyyttäjä (5 §:n 2 momentti), ehdotetaan, että toimivaltainen viranomainen olisi myös 7 kohdassa valtakunnansyyttäjä (7 §). Kohdan tarkoituksena on edistää rikosten uhrien oikeuksia huolimatta siitä, onko Suomella rikosoikeudellinen tuomiovalta asiassa. Artiklan 7 kohdan tavoitteen toteuttamiseksi valtakunnansyyttäjä voisi välittää muun ohella asiakirjajulkisuutta koskeva lainsäädäntö huomioon ottaen uhrille sillä olevat tiedot rikosasiasta, vaikka rikosasia kuuluisi USA:n rikosoikeudellisen tuomiovallan piiriin.
13 artikla. Vapaudenmenetys ja vierailuoikeus.
Artiklassa määrätään tilanteista, joissa Suomen viranomaiset ottavat kiinni tai pidättävät USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan tai kun tällainen henkilö on Suomen viranomaisten toimittaman esitutkinnan tai vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena.
Artiklan 1 kohdan mukaan, jos Suomen viranomaiset ottavat kiinni tai pidättävät USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan, ne ilmoittavat asiasta viipymättä USA:n joukkojen viranomaisille. USA:n joukkojen viranomaiset saavat pyydettäessä, sovittaen toimensa yhteen Suomen viranomaisten kanssa, viipymättä vierailla tällaisen USA:n joukon jäsenen tai huollettavan luona ja saavat olla läsnä kaikissa menettelyissä, myös silloin, kun Suomen viranomaiset kuulustelevat kyseistä henkilöä. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että USA:n joukkojen edustaja voisi olla läsnä sekä esitutkinnassa että asian tuomioistuinkäsittelyssä.
Artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke asettaa Suomen viranomaisille ilmoitusvelvoitteen tilanteessa, jossa ne ottavat kiinni tai pidättävät USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan. Selvänä voidaan pitää, että ilmoitusvelvollisuus koskisi myös vangittua, jos ilmoitusta ei olisi tehty ennen vangitsemista. Määräys vastaa pitkälti Naton SOFAn VII artiklan 5 kappaleen b alakohdan määräystä, mutta Nato SOFAn määräys ei kata kiinniottamista. Nato SOFAn voimaansaattamislain 6 §:n mukaan sopimuksen VII artiklan 5 kappaleen b kohdan mukaisen ilmoituksen pidättämisestä lähettäjävaltion viranomaisille tekee valtakunnansyyttäjä. Nato SOFAn voimaansaattamislain 3 §:n 3 momentin mukaan Suomen toimivaltaisen viranomaisen suorittamasta kiinniottamisesta ja pidättämisestä tulee ilmoittaa valtakunnansyyttäjälle. Vastaavasti kuin Nato SOFA voimaansaattamislain 6 §:ssä, esityksessä ehdotetaan, että voimaansaattamislakiin otettaisiin säännös, jossa määriteltäisiin, että valtakunnansyyttäjä olisi toimivaltainen viranomainen tekemään kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun ilmoituksen (8 §). Nato SOFAn voimaansaattamislain 2 §:n 3 momenttia voidaan esityksen mukaan pitää riittävänä varmistamaan, että valtakunnansyyttäjä saisi tiedon asiasta.
Artiklan 1 kohdan toinen virke, joka koskee USA:n joukkojen viranomaisten oikeutta vierailla ja olla läsnä Suomen viranomaisten menettelyissä riippumatta kyseisen henkilön suostumuksesta, poikkeaa Nato SOFAn VII artiklan 9 kappaleen g kohdan määräyksistä, jonka mukaan syytetyllä on oikeus olla yhteydessä lähettäjävaltion hallituksen edustajaan ja oikeus tällaisen edustajan läsnäoloon oikeudenkäynnissä, jos tuomioistuimen säännöt sen sallivat (HE 90/2023 vp, s. 76-77). Kohdan toisen virkkeen voidaan katsoa muistuttavan lähinnä Wienin konsulisuhteita koskevan yleissopimuksen (SopS 50/1980) 36 artiklan 1 kappaleen c kohtaan sisältyviä määräyksiä konsulivirkamiehen oikeudesta käydä tapaamassa vapautensa menettänyttä lähettäjävaltion kansalaista ja pitää yhteyttä tähän. Kyseiseen konsulisuhteita koskevan yleissopimuksen artiklaan sisältyy kuitenkin myös määräys, jonka mukaan mainittuja oikeuksia käytettäessä on otettava tietyin edellytyksin huomioon vastaanottajavaltion lait ja määräykset. Puolustusyhteistyösopimuksen 13 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ei ole vastaavaa viittausta kansalliseen sääntelyn huomioon ottamiseen. Lisäksi konsulisuhteita koskeva yleissopimus sisältää nimenomaisen määräyksen, jonka mukaan konsuliviranomaisten ei kuitenkaan tule ryhtyä toimenpiteisiin vankilassa tai tutkintavankeudessa olevan tai muulla tavoin vapautensa menettäneen kansalaisen puolesta, jos hän nimenomaisesti sitä vastustaa. Vastaavaa rajoitetta ei ole puolustusyhteistyösopimuksen määräyksessä. Myös tutkintavankeuslain (768/2005) 9 luvun 12 §:ssä ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain (841/2006) 7 luvun 6 §:ssä säädetään ulkomaisen vangin oikeudesta olla yhteydessä hänen kotimaataan edustavaan diplomaattiseen edustustoon tai konsuliedustustoon.
Mainituissa tutkintavankeuslain ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain säännöksissä viitataan mahdollisuuteen rajoittaa yhteydenpitoa pakkokeinolain 4 luvun mukaisesti. Tältä osin tulee ottaa huomioon, että tässä tarkoitettu kohdan toisen virkkeen määräys USA:n joukkojen viranomaisten vierailuoikeudesta ei sisällä mainintoja mahdollisuudesta rajoittaa yhteydenpitoa eikä viittauksia kansalliseen lainsäädäntöön. Näin ollen mahdollisista yhteydenpitorajoituksista määrättäessä ja vapautensa menettäneen yhteydenpidon toteuttamisessa tulee ottaa huomioon kyseessä oleva sopimusmääräys vierailuoikeudesta, joka kuitenkin edellyttää toimien sovittamista yhteen Suomen viranomaisten kanssa.
Esitutkinnan osalta esitutkintalain 7 luvun 12 § sisältää säännöksen kuultavaa tukevien henkilöiden läsnäolosta. Pykälän 3 momentin mukaan tutkija voi pyynnöstä sallia muunkin asianosaista tukevan henkilön kuin epäillyn avustajan läsnäolon kuulustelussa, jos se ei vaikeuta rikoksen selvittämistä eikä vaaranna salassapitovelvollisuutta. USA:n joukkojen viranomaisen läsnäolo ei olisi riippuvainen tutkinnan kohteena olevan henkilön suostumuksesta, joten läsnäolo-oikeus olisi esitutkintalain säännöksiä laajempi.
Oikeudenkäynnin osalta määräykseen liittyy laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007). Lain 14 §:n mukaan asian suullinen käsittely on julkinen, jollei tuomioistuin 15 §:n nojalla määrää, että suullinen käsittely toimitetaan yleisön läsnä olematta. Jokaisella on lähtökohtaisesti oikeus olla läsnä asian julkisessa käsittelyssä, jollei laissa toisin säädetä. Lain 17 §:n 1 momentissa säädetään läsnäolosta suljetussa käsittelyssä. Momentin mukaan suljetussa käsittelyssä saavat asianosaisten sekä heidän edustajiensa ja avustajiensa lisäksi olla läsnä ne, joiden läsnäoloa tuomioistuin pitää tarpeellisena.
Tässä tarkoitettu kohdan toinen virke antaa USA:n joukkojen viranomaisille oikeuden vierailla ja oikeuden olla läsnä, joka ei ole riippuvainen USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan suostumuksesta. Vierailuoikeuden voidaan katsoa koskevan kaikkia tilanteita, joissa USA:n joukkojen jäsen tai tämän huollettava olisi rikosasiassa vapautensa menettäneenä. Läsnäolo-oikeuden voidaan katsoa koskevan kaikkia Suomen viranomaisten menettelyitä rikosasiassa. Määräyksen sanamuoto ei soveltuisi tilanteisiin, joissa on kyse henkilön ja hänen oikeudenkäyntiavustajansa välisestä keskustelusta, vaan ainoastaan tilanteisiin, joissa Suomen viranomainen on paikalla.
Esityksessä on katsottu, että kohdan toisen virkkeen mukaista määräystä voidaan soveltaa suoraan.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukon jäsen tai tämän huollettava, joka on Suomen viranomaisten toimittaman esitutkinnan tai vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena, jää tai asetetaan USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä näiden määräysvaltaan, kunnes kaikki asiaan liittyvät oikeudelliset menettelyt, mukaan lukien muutoksenhakumenettelyt, on saatettu päätökseen. Tällaisissa tapauksissa USA:n joukkojen viranomaiset varmistavat kyseisen joukon jäsenen läsnäolon näissä oikeudellisissa menettelyissä. USA:n joukkojen viranomaiset pyytävät siviilihenkilöstön jäsenen tai huollettavan jättämistä USA:n joukkojen viranomaisten määräysvaltaan tai toimittamista niille vain, jos ne pystyvät varmistamaan kyseisen henkilön läsnäolon oikeudellisissa menettelyissä.
Kohdan mukaan, mikäli rikoksesta epäilty tai syytetty olisi USA:n joukkojen viranomaisten määräysvallassa, saisi USA päättää, että tällainen henkilö jää USA:n joukkojen määräysvaltaan. Kohta vastaa periaatteiltaan Nato SOFAn VII artiklan 5 kappaleen c kohtaa, jonka mukaan, jos syytettävä joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen, jonka osalta vastaanottajavaltion on määrä harjoittaa tuomiovaltaansa, on lähettäjävaltion huostassa, pitää lähettäjävaltio häntä huostassaan, kunnes vastaanottajavaltio on asettanut hänet syytteeseen. Tässä tarkoitetun 2 kohdan osalta oikeus pitää henkilö hallussaan jatkuu kuitenkin siihen asti, kunnes kaikki asiaan liittyvät oikeudelliset menettelyt on saatettu päätökseen. Määrittely kattaa myös muutoksenhakumenettelyt.
Määräyksen on katsottava tarkoittavan sitä, että USA soveltaisi määräysvallassa pitämiseen omaa lainsäädäntöään, siltä osin kuin kyse on sen omien viranomaisten toiminnasta. Artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa esitutkinnassa tai vireillä olevassa oikeudenkäynnissä olisi kuitenkin kyse suomalaisesta rikosprosessista, jossa Suomen viranomaiset soveltaisivat rikoksesta epäillyn vangitsemiseen pakkokeinolain (806/2011) 3 luvun sääntelyä.
Mikäli rikoksesta epäilty USA:n joukkojen jäsen tai tämän huollettava olisi Suomen viranomaisten määräysvallassa, voisi Yhdysvallat pyytää henkilön siirtämistä USA:n joukkojen määräysvaltaan. Määräyksen mukaan henkilö voisi olla USA:n joukkojen viranomaisten määräysvallassa, kunnes kaikki asiaan liittyvät oikeudelliset menettelyt, mukaan lukien muutoksenhakumenettelyt, on saatettu päätökseen. Henkilö ei näin ollen jäisi lopullisesti USA:n joukkojen viranomaisten määräysvaltaan. Kyse ei myöskään olisi USA:n vaan Suomen viranomaisten toimittamasta esitutkinnasta taikka oikeudenkäynnistä. Näin ollen esityksessä on katsottu, että henkilön toimittamisessa USA:n joukkojen määräysvaltaan ei olisi asiallisesti kyse rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tai siihen rinnastettavasta toiminnasta, eikä kohdassa tarkoitetussa toimittamisessa olisi tarvetta soveltaa luovuttamismenettelyä koskevia periaatteita.
Esityksessä on katsottu, että kohdassa tarkoitettu USA:n joukkojen viranomaisten pyyntö henkilön asettamisesta näiden määräysvaltaan koskisi käytännössä todennäköisimmin tilannetta, jossa henkilö olisi vangittu tai tulisi vangittavaksi Suomen viranomaisten toimesta. Tämän johdosta esityksessä ehdotetaan, että kohdan määräyksiä täydennettäisiin sopimuksen voimaansaattamislakiin otettavalla säännöksellä, jonka mukaan kohdassa tarkoitetusta USA:n joukkojen määräysvaltaan asettamisesta päättäisi syyttäjän esityksestä vangitsemisesta päättävä tuomioistuin (9 §). Kohdan siviilihenkilöstön jäsentä tai huollettavaa koskeva sanamuoto viitannee siihen, että USA:n joukkojen viranomainen esittäisi pyynnön myös niissä tilanteissa, joissa henkilö on jo USA:n määräysvallassa. Voimaasaattamislakiin otettavan täydentävän säännöksen ehdotetaan kattavan myös tällaisen tilanteen. Kohdan sanamuodon tulkinnanvaraisuuden johdosta ja edellä mainitun Nato SOFAn VII artiklan 5 kappaleen c kohdan sisällön johdosta voidaan kuitenkin katsoa, että näissä tilanteissa pyynnön esittäminen ei olisi välttämätöntä.
Artiklan 2 kohdan viimeisen virkkeen mukaan siltä osin kuin sovellettavat USA:n säädökset ja määräykset sen sallivat, USA:n joukkojen viranomaiset ottavat täysimääräisesti huomioon Suomen viranomaisten kirjallisesti toimittamat ehdot päätettäessä kyseiseen henkilöön kohdistettavista ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä ja häneen kohdistuvista rajoituksista. USA:n joukkojen tulisi ottaa huomioon esimerkiksi Suomen viranomaisten esittämät esitutkintaan liittyvät pakkokeinolain nojalla määrätyt yhteydenpitorajoitukset. Esityksessä on katsottu, että määräystä voidaan soveltaa suoraan.
Artiklan 3 kohdan mukaisesti USA:n joukkojen viranomaiset suhtautuvat myönteisesti Suomen viranomaisten pyyntöön USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan vapaudenmenetyksen toimeenpanosta tai tilapäisestä vierailusta tällaisen henkilön luona, joka on USA:n huostassa. Määräys ensinnäkin mahdollistaisi, että Suomen viranomaiset voisivat esittää USA:n joukkojen viranomaisille pyynnön siitä, että Suomen viranomaiset toimeenpanevat vapaudenmenetyksen. Esityksessä ehdotetaan, että voimaansaattamislakiin otettaisiin säännös, jonka mukaan syyttäjä voisi esittää mainitun pyynnön (9 §:n 2 momentti).
Toiseksi määräys mahdollistaisi Suomen viranomaisten esittää pyynnön Suomen viranomaisen tilapäisestä vierailusta henkilön luona, joka on USA:n huostassa. Esityksessä on katsottu, että määräystä voidaan soveltaa suoraan ilman täydentävää sääntelyä. Pyynnön voisi esittää Suomen toimivaltainen viranomainen, esimerkiksi esitutkintaviranomainen tai syyttäjä.
Artiklan 4 kohdan mukaisesti, jos suomalaista oikeudellista menettelyä ei saada päätökseen yhden vuoden kuluessa sen alkamisesta, USA:n joukkojen viranomaiset vapautuvat 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista velvoitteista. Tätä ajanjaksoa voidaan pidentää kuudella (6) kuukaudella USA:n joukkojen viranomaisten ja Suomen viranomaisten suostumuksen mukaisesti. Pidennykseen suostutaan, jos se ei vaaranna vastaajan oikeutta joutuisaan oikeudenkäyntiin. Muut pidennykset tehdään yhteisesti sopimalla. Kohdassa asetetaan lyhyenä pidettävä yhden vuoden määräaika rikosoikeudelliselle menettelylle. Määräyksen nojalla määräajan laskemisen alkuajankohdan voidaan katsoa olevan jossain määrin tulkinnanvarainen esitutkinnan ja syyteharkinnan osalta. Koska kyse on määräyksen mukaan ”oikeudellisesta menettelystä”, mahdollisena voidaan pitää sellaista tulkintaa, että määräaikaa laskettaessa otetaan huomioon ainoastaan oikeudenkäyntivaihe. Näin ollen määräaika laskettaisiin syyteasian vireilletulosta tuomioistuimessa. . Kohdassa tarkoitetun oikeudellisen menettelyn voidaan katsoa kattavan myös muutoksenhakumenettelyt. Erityisesti niiden osalta tulee ottaa huomioon myös mahdollisuus pidentää määräaikaa.
Artiklan 4 kohta mahdollistaa yhden vuoden määräajan pidentämisen kuudella kuukaudella molempien osapuolten viranomaisten suostumuksen mukaisesti, jos tämä ei vaaranna vastaajan oikeutta joutuisaan oikeudenkäyntiin. Myös muita pidennyksiä voidaan tehdä yhteisesti sopimalla. Esityksessä ehdotetaan, että sopimuksen voimaansaattamislakiin otettaisiin täydentävä säännös, jonka mukaan kohdassa tarkoitetun suostumuksen voisi antaa tai sopimuksen voisi tehdä syyttäjä sen jälkeen, kun syyteasiassa toimivaltainen tuomioistuin taikka ennen syytteen nostamista muu käräjäoikeus, jossa asian käsittely käy sopivasti päinsä, on syyttäjän pyynnöstä antanut siihen luvan (10 §). Esityksessä on katsottu, että oikeudellisen menettelyn määräajan pidentämisestä päättäminen soveltuisi parhaiten tuomioistuimelle. Perusteltua kuitenkin olisi, että päätöksenteko tapahtuisi syyttäjän aloitteesta ja että syyttäjä huolehtisi yhteydenpidosta USA:n viranomaisiin ja olisi toimivaltainen antamaan tässä tarkoitetun suostumuksen tai tekemään sopimuksen.
Artiklan 5 kohdan mukaan Suomen viranomaisten määräämä vapaudenmenetysaika tai USA:n joukkojen viranomaisten toimeenpanema vapaudenmenetysaika vähennetään samassa asiassa tuomittavasta vapausrangaistuksesta. Kohdalla on Suomen kannalta merkitystä tilanteessa, jossa suomalaisessa rikosprosessissa tulee käsiteltäväksi ja tuomiolla ratkaistavaksi rikosasia, jonka johdosta vastaaja on ollut USA:n joukkojen viranomaisten toimeenpaneman vapaudenmenetyksen kohteena.
Rikoslain 6 luvun 13 §:ssä säädetään vapaudenmenetysajan vähentämisestä tilanteissa, joissa rangaistus tuomitaan teosta, jonka vuoksi vastaaja on ollut pykälässä tarkemmin todetulla tavalla vapautensa menettäneenä kyseisen rikosasian johdosta. Pykälässä ei erikseen säädetä tilanteista, joissa vapaudenmenetyksen on toimeenpannut toisen valtion viranomainen. Vähennys on kuitenkin tehtävä esimerkiksi sen ajan osalta, jonka vastaaja on ollut teon vuoksi vapautensa menettäneenä vieraassa valtiossa. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 1991:43 mukaan rangaistuksesta tuli vähentää myös se aika, jonka henkilö oli ollut Suomessa tehtyjen rikosten vuoksi Ruotsissa kiinniotettuna ja vangittuna luovutettu Suomeen. Asian selventämiseksi tässä tapauksessa ehdotetaan, että rikoslain 6 luvun 13 §:n soveltamisesta otetaan säännös sopimuksen voimaansaattamislakiin (11 §).
Artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan, jolleivat osapuolet muuta sovi, Suomen tuomioistuimen USA:n joukkojen jäsenelle tai tämän huollettavalle tuomitsema vankeus suoritetaan yhdessä tai useammassa sellaisessa Suomen rangaistuslaitoksessa, jonka osapuolet ovat nimenneet tähän tarkoitukseen. Vankeuslain 4 luvun 8 §:n mukaan vangin sijoittamisessa vankilaan on otettava huomioon erilaisia seikkoja, kuten vangin yhteyksien säilyminen läheisiin, vangin oma toivomus ja vangin mahdollisuudet hoitaa vankeuden täytäntöönpanoon liittyviä asioita omalla kielellään. Lisäksi huomioon on otettava muun muassa vangin ikä ja sukupuoli. Määräyksen ei katsota esityksessä edellyttävän täydentävää sääntelyä, mutta oikeusministeriön ja Rikosseuraamuslaitoksen tulisi yhteistyössä USA:n viranomaisten kanssa nimetä tarkoituksenmukaiset vankilat, joissa kohdassa tarkoitettu vankeusrangaistus voidaan panna täytäntöön. Vankiloiden nimeämisessä tulisi huomioida vankeuslain lähtökohdat esimerkiksi iän ja sukupuolen merkityksestä vankien sijoittamiseen.
Kohdan toisen virkkeen mukaan Suomen viranomaisten kanssa yhteensovitetuin toimin USA:n joukkojen viranomaisten sallitaan vierailla näiden henkilöiden luona säännönmukaisten vierailuaikojen ulkopuolella sekä avustaa näitä henkilöitä muun muassa heidän terveyteensä, hyvinvointiinsa ja moraaliinsa liittyvissä asioissa, tarjoamalla heille muun muassa vaatteita, elintarvikkeita, vuodevaatteita, sairaan- ja hammashoitoa sekä uskonnollista ohjausta. Esityksessä on katsottu, että määräystä voidaan soveltaa suoraan ilman täydentävää sääntelyä. Määräyksen soveltamisessa olisi kuitenkin huomioitava vankeuslain (767/2005) säännökset ja vierailujen järjestämisessä sekä avun tarjoamisessa tulisi siten huomioida esimerkiksi vankilan järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvät seikat. Virke antaa USA:n joukkojen viranomaisille vierailuoikeuden, joka ei ole riippuvainen vankilassa olevan USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan suostumuksesta. Määräys poikkeaa siten vankeuslain lähtökohdasta, jossa tapaaminen on vangin, ei tapaajan, oikeus. Määräykseen sovellettaisiin kuitenkin muutoin vankeuslain 13 luvun tapaamisia koskevia säännöksiä.
Kohdan kolmannen virkkeen mukaan Suomen viranomaisten kanssa yhteensovitetuin toimin perheenjäsenten sallitaan vierailla näiden henkilöiden luona säännönmukaisina vierailuaikoina ja heidän voidaan sallia myös vierailla erityisjärjestelyillä sovittavina aikoina, ja heidän sallitaan avustaa näitä henkilöitä muun muassa heidän terveyteensä, hyvinvointiinsa ja moraaliinsa liittyvissä asioissa tarjoamalla heille muun muassa vaatteita, elintarvikkeita, vuodevaatteita, sairaan- ja hammashoitoa sekä uskonnollista ohjausta. Esityksessä on katsottu, että määräystä voidaan soveltaa suoraan ilman täydentävää sääntelyä. Määräyksen ei voida sen sanamuodosta huolimatta katsoa tarkoittavan samanlaista ehdotonta oikeutta perheenjäsenille päästä tapaamaan vangittua kuin mikä USA:n joukkojen viranomaisilla on, jos vanki kieltäytyy vierailusta. Vierailujen järjestämiseen sovellettaisiin vankeuslain 13 luvun säännöksiä. Vierailujen järjestämisessä tulisi kuitenkin huomioida vangin perheenjäsenten tosiasialliset mahdollisuudet päästä vierailulle esimerkiksi vankilan tavanomaisina vierailuaikoina ja pyrkiä varmistamaan vierailujen toteutuminen tarvittavin poikkeusjärjestelyin. Vankeuslain 13 luvun 1 §:ssä on säädetty siitä, että tapaaminen voidaan sallia muulloinkin kuin tapaamista varten varattuina aikoina, jos se on tarpeen vangin yhteyksien säilymiseksi tai muusta tärkeästä syystä. Kuten USA:n viranomaisten kohdalla, tulisi perheenjäsentenkin osalta huomioida vierailujen järjestämisessä sekä avun tarjoamisessa esimerkiksi vankilan järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvät seikat vankeuslain säännösten mukaisesti.
Vankien vaatetuksesta sekä muusta hallussa pidettävästä omaisuudesta säädetään vankeuslain 7 ja 9 luvussa. Avolaitoksessa vangin on käytettävä omia vaatteitaan. Suljetussa vankilassa vangit lähtökohtaisesti käyttävät omia vaatteitaan, mutta omien vaatteiden käyttöä voidaan vankilassa tai sen osastolla rajoittaa vankilan järjestyksen tai turvallisuuden taikka valvonnan vaatimasta syystä. Vanki saa vankilassa myös pitää hallussaan kohtuullisen määrän henkilökohtaista omaisuutta laissa tarkemmin säädetyin edellytyksin. Vangin uskonnonharjoittamisesta puolestaan säädetään vankeuslain 11 luvun 3 §:ssä. Sen mukaan vankilassa on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vankien tarpeiden mukaan jumalanpalveluksia, hartaushetkiä ja muita uskonnollisia tilaisuuksia. Vangeille on annettava mahdollisuus tavata oman uskontokuntansa sielunhoitajaa tai muuta edustajaa.
Vankien terveydenhuollosta säädetään vankeuslain 10 luvussa, ja siitä vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alainen Vankiterveydenhuollon yksikkö. Rangaistusta suomalaisessa vankilassa suorittava USA:n joukkojen jäsen tai huollettava on oikeutettu saamaan terveydenhuoltoa muiden vankien tavoin. Vangille on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus psykologin antamaan ja muuhun vastaavaan neuvontaan, tukeen ja hoitoon (luvun 5 §). Vangilla on oikeus Vankiterveydenhuollon yksikön lääkärin luvalla omalla kustannuksellaan saada lääkitystä, tutkimusta ja muuta terveydenhuoltoa vankilassa (luvun 8 §). Vangille voi siten antaa terveydenhuoltoa muukin terveydenhuollon ammattihenkilö kuin Vankiterveydenhuollon yksikön henkilöstö. Käytännössä tällaisissa tilanteissa vanki on kuljetettu saamaan hoitoa vankilan ulkopuolelle, joskaan säännös ei poissulje ulkopuolisen antamaa terveydenhuoltoa vankilan tiloissa. Sopimusmääräyksessä tarkoitettu ulkopuolinen hoito tulisi kuitenkin antaa Vankiterveydenhuollon yksikön kanssa koordinoidulla tavalla.
14 artikla. Kurinpito.
Artiklassa määrätään USA:n joukkojen viranomaisten oikeudesta ylläpitää kuria ja järjestystä USA:n joukkojen keskuudessa Suomen alueella. Sopimuksen 14 artikla täydentää Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen määräyksiä.
Artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukkojen viranomaiset vastaavat kurin ja järjestyksen ylläpidosta USA:n joukkojen keskuudessa ja saavat tätä tarkoitusta varten pitää yllä turvallisuutta ja järjestystä niissä paikoissa, joissa USA:n joukkoja on sijoitettuina Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen a kohdassa tarkoitetulla tavalla, mukaan lukien sovitut tilat ja alueet.
Vieraan valtion joukkojen viranomaisten kurinpitovalta joukkoihinsa nähden on joukkojen johtamisen välttämätön edellytys ja sen järjestyksen ylläpitämiseen kuuluva sisäinen asia. Siksi on luontevaa, että USA:n joukkojen viranomaisen tehtävänä on Suomessa ylläpitää kuria ja järjestystä joukkojensa keskuudessa (ks. HE 90/2023 vp, s. 80). Suomessa sotilaallisen kurin ja järjestyksen ylläpitämisestä Puolustusvoimissa ja siihen liittyvistä toimivaltuuksista säädetään sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa (255/2014).
Puolustusyhteistyösopimuksen ja Nato SOFAn nojalla Suomi voi osoittaa USA:n joukkojen käyttöön muitakin alueita kuin puolustusyhteistyösopimuksen liitteessä A sovitut tilat ja alueet eikä kohdassa määrätty oikeus siksi rajoitu pelkästään näihin.
Artiklan 2 kohdassa määrätään kurin ja järjestyksen ylläpidosta 1 kohdassa tarkoitettujen paikkojen ulkopuolella. Kohdassa todetaan sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan tavoin Suomen vastuu yleisen järjestyksen ylläpidosta alueellaan. Kohdan mukaan USA:n joukkojen viranomaiset voivat, yhteisesti määritettyjä menettelyjä noudattaen ja yhteistyössä Suomen viranomaisten kanssa, antaa valtuudet käyttää sotilaspoliisin yksiköitä siinä määrin kuin on tarpeen kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi USA:n joukoissa sellaisissa yhteisöissä, jotka ovat lähellä sellaisia sotilaallisessa käytössä olevia tiloja ja alueita, joissa USA:n joukkoja on sijoitettuina. Määräyksen nojalla USA:n joukkojen sotilaspoliisin yksiköllä olisi oikeus esimerkiksi puuttua USA:n joukkojen jäsenen häiriökäyttäytymiseen hänen ollessaan iltavapaalla läheisessä kaupungissa.
USA:n joukkojen viranomainen voisi antaa valtuudet käyttää sotilaspoliisin yksiköitä vain kohdassa mainituin edellytyksin: (a) Suomen ja USA:n joukkojen viranomaisten on yhdessä määriteltävä menettelyt, joita sotilaspoliisin yksikön on noudatettava; (b) sotilaspoliisin yksikön käytön on tapahduttava yhteistyössä Suomen viranomaisten kanssa ja (c) sotilaspoliisin yksiköitä on käytettävä vain siinä määrin kuin se on tarpeen kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi USA:n joukoissa. Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen b kohdassa määrätään vastaavista edellytyksistä.
Artiklan tarkoituksena on varmistaa, että USA:n joukkojen keskuudessa vallitsee kuri ja järjestys. USA:n joukkojen viranomaisten artiklan mukaiset toimivaltuudet kohdistuvat täten vain USA:n joukkoihin. USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien, huollettavien ja ennakolta sijoitetun materiaalin suojaamisesta ja turvallisuudesta Suomessa sekä näihin liittyvistä USA:n joukkojen toimivaltuuksista määrätään sopimuksen 6 artiklassa.
Artiklassa ei määrätä siitä, minkälaisia toimivaltuuksia USA:n joukoilla on kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi joukkojensa keskuudessa, vaan Yhdysvallat määrittelee asian sisäisesti. Artiklan mukaisessa toiminnassa on otettava huomioon sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukainen velvollisuus kunnioittaa kaikilta osin Suomen lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita.
Suomessa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen on ensisijaisesti poliisin tehtävä, mikä tarkoittaa, että poliisin toimivalta kattaa koko Suomen alueen. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi poliisille on säädetty laajat toimivaltuudet puuttua häiriöitä ja vaaraa aiheuttavien henkilöiden toimintaan. Poliisi hoitaa tehtävänsä ensisijaisesti neuvoin, ohjein ja kehotuksin, mutta voi viime kädessä ottaa henkilön kiinni esimerkiksi rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi, jos paikalta poistaminen on riittämätön toimenpide. Poliisilla on oikeus käyttää voimakeinoja yleisten toimivaltuuksiensa toteuttamiseksi.
Artiklan 2 kohdassa USA:n joukkojen viranomaisille annetaan Suomessa toimivalta kurin ja järjestyksen ylläpitämiseen joukkojensa keskuudessa sellaisissa yhteisöissä, jotka ovat lähellä sellaisia sotilaallisessa käytössä olevia tiloja ja alueita, joissa USA:n joukkoja on sijoitettuina. Suomessa näissä yhteisöissä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä vastaa poliisi. Niissä tilanteissa, joissa alueen ulkopuolella ilmeneviin järjestyshäiriöihin ja muihin yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantaviin tapahtumiin puuttumiseksi tarvitaan poliisia, USA:n joukkojen sotilaspoliisiyksikkö ja poliisi toimisivat yhteistyössä ja yhteisesti määritettyjä menettelyjä noudattaen. Tällä vältettäisiin sellaisia tilanteita, joissa USA:n joukkojen sotilaspoliisi ryhtyisi hoitamaan poliisille kuuluvia tehtäviä.
15 artikla. Vahingonkorvausvaatimukset.
Artiklassa määrätään vahingonkorvausvaatimuksista ja niiden käsittelystä. Artikla perustuu Nato SOFAn VIII artiklaan täydentäen sitä tietyiltä osin. Puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan vahingonkorvausvaatimuksia koskevat määräykset eivät muuta Nato SOFAn VIII artiklasta määräyksistä johtuvia vahingonkorvausvastuun jakautumista koskevia periaatteita. Nato SOFAn VIII artikla sisältää yksityiskohtaiset määräykset vahingonkorvausvastuun jakautumisesta lähettäjä- ja vastaanottajavaltion välillä.
Nato SOFAn VIII artikla käsittelee kolmentyyppisiä vahinkoja; sopimuspuolten välisiä vahinkoja, virallisia tehtäviä suorittaessa kolmansille osapuolille aiheutettuja vahinkoja sekä vahinkoja, jotka aiheutuvat joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenten laittomista toimista tai laiminlyönneistä, joita ei ole tehty virallisissa tehtävissä. Lähtökohtana on, että kukin valtio vastaa vahingoista, joita sen joukkojen jäsenet ja siviilihenkilöstö aiheuttavat virallisissa tehtävissään. Vahingonkorvausvelvollisuus ei kuitenkaan koske kaikkia tällaisia vahinkoja, vaan sopimuksen mukaan vastaanottajavaltio ottaa vastatakseen tietyistä vahingonkorvausvaatimuksista ja tietyissä tilanteissa vastuuta puolestaan jaetaan vastaanottaja- ja lähettäjävaltion välillä. Artikla sisältää myös määräykset tilanteista, joissa sopimuksen sopimuspuolet luopuvat esittämästä toisilleen korvausvaatimuksia kärsimästään vahingosta. Tämä merkitsee asiallisesti valtion saatavasta luopumista. Artiklan määräyksiä ei sovelleta yksityisoikeudellisiin sopimuksiin. Vahingonkorvausvaatimuksiin liittyvää kansallista lainsäädäntöä on käsitelty Nato SOFAn hallituksen esityksessä (HE 90/2023 vp, s. 81–87).
Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettua lakia ja sen 1 §:ää muutettiin Nato SOFAn voimaansaattamisen yhteydessä 1.4.2024 voimaan tulleella lailla 127/2024. Lain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion vahingonkorvustoiminnasta annettua lakia sovelletaan myös kolmannen osapuolen esittämään korvausvaatimukseen, jonka Suomen valtio on sitoutunut käsittelemään Suomea sitovan joukkojen tai kansainvälisen sotilasesikunnan asemaa koskevan sopimuksen perusteella. Muutoksen perustelujen mukaan lain soveltamisalaan tehdyllä lisäyksellä on ollut tarkoitus viitata muun muassa Nato SOFAan, Pariisin pöytäkirjaan sekä EU SOFAan. Suomen toimiessa vastaanottajavaltiona puolustusyhteistyösopimus ja Nato SOFA tulevat sovellettaviksi rinnakkain silloin, kun kysymys on Yhdysvaltojen joukkojen jäsenen tai siviilihenkilöstöön kuuluvan aiheuttamasta vahingosta. Puolustusyhteistyösopimuksen piiriin kuuluvat vahingonkorvausvaatimukset käsitellään lähtökohtaisesti Nato SOFAn VIII artiklan mukaisesti. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin kuitenkin selvyyden vuoksi viittaus myös puolustusyhteistyösopimukseen. Toimivalta vahingonkorvausasioissa jakaantuu Valtiokonttorin ja Puolustusvoimien välillä valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin aiemmin säädetyn muutoksen (127/2024) mukaisesti. Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan Valtiokonttorin tai Puolustusvoimien ratkaisuun tyytymätön voi nostaa kanteen valtiota vastaan käräjäoikeudessa riita-asioista säädetyssä järjestyksessä. Valtiokonttorin tulee ilmoittaa tästä mahdollisuudesta hakijalle korvausratkaisun antamisen yhteydessä.
Nato SOFAn mukaisesti Suomi ja Yhdysvallat lähtökohtaisesti joko luopuvat esittämästä toisilleen korvausvaatimuksia aiheutuneista vahingoista tai sopivat tällaisten vahinkojen korvaamisesta. Suomen osalta korvausvaatimuksista luopuminen koskee sellaista Suomen valtion omaisuutta, joka on Puolustusvoimien omistuksessa ja käytössä. Muulle kuin Puolustusvoimien omistuksessa ja käytössä olevalle valtion omaisuudelle aiheutuneiden vahinkojen osalta Suomi ja Yhdysvallat voivat sopia keskenään vahingon korvaamisesta. USA:n joukkojen virallisia tehtäviä suorittaessa kolmannelle osapuolelle aiheuttamat vahingot korvataan pääsääntöisesti samoin perustein kuin Puolustusvoimien aiheuttamat vahingot, ja Suomi suorittaa korvauksen vahingonkärsijälle. Nato SOFA sisältää määräykset suoritetun korvauksen osittaisesta hyvittämisestä vastaanottajavaltiolle. USA:n joukkojen virallisten tehtävien ulkopuolella aiheutuneiden vahinkojen osalta Yhdysvaltojen viranomaiset voivat Nato SOFAn mukaisesti päättää tarjota vahinkoa kärsineelle harkinnanvaraista korvausta. Vahingonkärsijä voi tällöin hyväksyä tarjotun korvauksen tai hakea korvausta suomalaisessa tuomioistuimessa.
USA:n joukkojen ajoneuvoja ei vakuuteta Suomessa. Valtiokonttori käsittelee ja korvaa sotilaalliseen puolustusyhteistyöhön osallistuvan Naton jäsenvaltion tai toimielimen vakuuttamattoman ajoneuvon Suomessa aiheuttaman vahingon Nato SOFAn ja liikennevakuutuslain 32 §:n 2 momentin nojalla.
Puolustusyhteistyösopimuksen artiklan 1 kohdassa määrätään, että USA:n joukkojen jäseniin, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei saa kohdistaa siviilioikeudellisia vaatimuksia tai hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, jos ne perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka heidän voidaan katsoa tehneen suorittaessaan virallisia tehtäviään. Tällaiset vaatimukset voidaan esittää toimivaltaiselle Suomen viranomaiselle ja käsitellä Nato SOFAn VIII artiklan määräysten mukaisesti.
Kohdan määräys perustuu osittain Nato SOFAn VIII artiklan 5 kappaleen g kohtaan poiketen siitä kuitenkin nimenomaisesti siten, että USA:n joukkojen jäsenet eivät ole vapautettuja ainoastaan siviilioikeudellisten vaatimusten täytäntöönpanosta, vaan kyseisiä vaateita ei ylipäätään voida esittää silloin kun kyseiset vaateet perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka voidaan katsoa tehdyn suoritettaessa virallisia tehtäviä. Toisin kuin Nato SOFAssa, määräys koskee myös hallinnollisten seuraamusten vaatimista ja niiden täytäntöönpanoa koskevia vaatimuksia silloin, kun kyseiset vaateet perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka voidaan katsoa tehdyn virallisia tehtäviä suoritettaessa. Virallisen tehtävän käsitettä selostetaan jäljempänä 3 kohdan yhteydessä. Hallinnolliset seuraamukset tarkoittavat tässä yhteydessä pitkälti kaikkia Suomen viranomaisten asettamia rahamääräisiä maksuvelvoitteita, kuten esimerkiksi pysäköintivirhemaksuja ja erilaisia hallinnollisia seuraamusmaksuja.
Artiklan 2 kohdassa tarkennetaan, mitä 15 artiklaa sovellettaessa tarkoitetaan siviilihenkilöstöllä. Siviilihenkilöstöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä kansalaisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta kaikkia henkilöitä, jotka työskentelevät USA:n hallituksen palveluksessa ja suorittavat USA:n joukkojen määräämää virallista tehtävää, mutta ei USA:n sopimustoimittajia, suomalaisia sopimustoimittajia ja näiden sopimustoimittajien tai ei-kaupallisten organisaatioiden työntekijöitä, riippumatta heidän kansalaisuudestaan ja asuinpaikastaan.
Puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan yhteydessä käytettävä siviilihenkilöstön määritelmä poikkeaa näin ollen jonkin verran sekä Nato SOFAn siviilihenkilöstön määritelmästä, että puolustusyhteistyösopimuksen 2 artiklan 3 kohtaan sisältyvästä määritelmästä. Nato SOFAn määritelmään nähden erona on se, että henkilön ei tarvitse olla nimenomaan USA:n asevoimien palveluksessa, vaan riittää, että henkilö työskentelee USA:n hallituksen palveluksessa. SOFAn määritelmään nähden erona on myös se, että henkilön kansalaisuudella ja asuinpaikalla ei ole merkitystä. Nato SOFA edellyttää, että siviilihenkilöstöön kuuluva henkilö ei saa olla kansalaisuudeton eikä muun kuin Naton jäsenvaltion kansalainen, eikä sen valtion kansalainen, jossa joukot sijaitsevat, tai henkilö, jolla on siellä vakinainen asuinpaikka. Puolustusyhteistyösopimuksen 2 artiklan 3 kohdan siviilihenkilöstön määritelmään nähden, 15 artiklaa sovellettaessa käytettävä siviilihenkilöstön määritelmä ei kata 2 artiklan 3 kohdassa mainittuja ei-kaupallisten organisaatioiden työntekijöitä.
Artiklan 3 kohdan mukaan ratkaistaessa perustuuko mahdollinen siviilioikeudellinen vastuu USA:n joukkojen, mukaan lukien siviilihenkilöstö, jäsenen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka hän on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää, se, että toimivaltainen USA:n joukkojen viranomainen on todennut, että tällainen teko tai laiminlyönti on tehty virallista tehtävää suorittaessa, on ratkaiseva osoitus asiassa. Suomen viranomaiset voivat esittää virkatehtävän määrittelyyn liittyviä tietoja, ja USA:n viranomaiset ottavat nämä tiedot huomioon kaikilta osin, ja osapuolet neuvottelevat niistä mahdollisimman pian. Niissä tapauksissa, joissa Suomen viranomaiset katsovat olosuhteiden edellyttävän, että virkatehtävän määrittely arvioidaan uudelleen, Suomen viranomaiset pidättävät itsellään mahdollisuuden pyytää ylempiä USA:n viranomaisia vahvistamaan asian.
Artiklan 3 kohdan määräykset menettelystä, sen toteamiseksi, perustuuko mahdollinen siviilioikeudellinen vastuu USA:n joukkojen, mukaan lukien siviilihenkilöstö, jäsenen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka hän on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää, poikkeaa Nato SOFAn määräyksistä. Nato SOFAssa ei ole määräystä siitä, kumman viranomaiset, lähettäjä- vai vastaanottajavaltion, päättävät lähtökohtaisesti siitä, perustuuko mahdollinen siviilioikeudellinen vastuu tekoon tai laiminlyöntiin, jonka henkilö on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää. Nato SOFAn vahingonkorvausvaatimuksia koskevan VIII artiklan 8 kappaleessa määrätään, kuitenkin, että jos syntyy kiista siitä, oliko joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen vahingon aiheuttanut toimi tai laiminlyönti tapahtunut virallisia tehtäviä suoritettaessa tai oliko lähettäjävaltion asevoimien ajoneuvon käyttö luvatonta, kysymys jätetään Nato SOFAn VIII artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisesti määrätylle välimiehelle, jonka tästä antama päätös on lopullinen ja sitova. Käytännössä välimiesmenettelyyn ei ole Nato SOFAn voimassaoloaikana jouduttu turvautumaan.
Puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaan USA:n viranomaisilla on päätösvalta sen suhteen, katsotaanko teko tai laiminlyönti virallisissa tehtävissä tapahtuneeksi. USA:n viranomaiset määrittelevät tapauskohtaisesti sen, milloin henkilö on tai on ollut virallisessa tehtävässä. Viralliset tehtävät eivät kata kaikkea mahdollista toimintaa Suomessa. Myös Suomen viranomaisten on arvioitava teon tai laiminlyönnin tapahtumista virkatehtävissä, jotta ne voivat saattaa asian tarvittaessa ylempien USA:n viranomaisten uudelleen arvioitavaksi. Suomen osalta viranomaisena toimisi Puolustusvoimat, joka tekisi yhteistyötä mahdollisten muiden toimivaltaisen viranomaisten, kuten Valtiokonttorin, kanssa. Selvyyden vuoksi voimaansaattamislain 6 §:n 2 momentissa säädettäisiin, että sopimuksen 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu yhteydenpito USA:n joukkojen toimivaltaiseen viranomaiseen tapahtuisi Puolustusvoimien toimesta. Puolustusvoimat voisi esittää virkatehtävän määrittelyyn liittyviä tietoja, neuvotella niistä sekä pyytää virkatehtävien määrittelyn uudelleen arviointia.
Artiklan 4 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenille, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei anneta yksipuolisia tuomioita, eikä heihin kohdisteta heidän etujaan haittaavia toimia, kun viralliset tehtävät tai asianmukaisesti sallitut poissaolot estävät tilapäisesti heidän läsnäolonsa muissa kuin rikosoikeudenkäynneissä. Suomen lainsäädännössä asianosaisella, jota vastaan on annettu yksipuolinen tuomio, on oikeus hakea takaisinsaantia siinä tuomioistuimessa, joka on antanut yksipuolisen tuomion. Takaisinsaantia on haettava kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä lukien, kun takaisinsaannin hakija hänen läsnä ollessaan toimitetussa ulosmittauksessa taikka muulla tavoin todisteellisesti on saanut tiedon yksipuolisesta tuomiosta. (OK 12:15.1) Takaisinsaantihakemuksen johdosta asian käsittelyä jatketaan siitä, mihin ennen yksipuolisen tuomion antamista jäätiin. Takaisinsaannin hakija ei joudu osoittamaan yksipuolista tuomiota virheelliseksi, vaan yksipuolisen tuomion hyväkseen saanut osapuoli joutuu näyttämään alkuperäisen kanteensa toteen. Poissaolevaa vastaajaa vastaan annettu yksipuolinen tuomio ei olisi lopullinen, vaan se olisi takaisinsaantiteitse kumottavissa, eikä vastaajalle siten aiheutuisi siitä artiklassa tarkoitettua haittaa. Voimassa olevan lainsäädännön voidaan sen vuoksi katsoa täyttävän artiklan vaatimukset yksipuolisen tuomion osalta. Jos määräyksen 4 kohdassa tarkoitetut joukkojen jäsenten tai siviilihenkilöstön viralliset tehtävät ovat sellaisia, että ne estävät heidän läsnäolonsa riita-asian oikeudenkäynnissä, voitaisiin katsoa, että poissaololle on oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:ssä tarkoitettu muu laillinen este. Määräys estäisi tällöin muun muassa poissaolon varalta asetetun uhkasakon tuomitsemisen.
16 artikla. Viralliset veropalautukset.
Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artikla sisältää virallisia verovapautuksia koskevan yleisen määräyksen.
Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukkojen tekemät tai niitä varten tehdyt tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, palvelujen, kaluston ja muun sellaisen omaisuuden hankinnat, jotka a) hankitaan USA:n joukkojen lopullista käyttöä varten, b) on määrä kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta tai c) on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin, vapautetaan arvonlisäveroista, myyntiveroista, käyttöveroista, valmisteveroista ja vastaavista tai toiselta verovelvolliselta siirtyneistä veroista. USA:n joukot antavat toimivaltaisille Suomen viranomaisille asianmukaisen todistuksen siitä, että nämä tavarat, materiaali, tarvikkeet, palvelut, kalusto ja muu omaisuus on tarkoitettu USA:n joukoille.
Artiklan 2 kohdan mukaan verovapautusta sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin hankintoihin noudattaen yhteisesti sovittuja menettelyjä. Verovapautusta sovelletaan ostohetkellä, jos ostotapahtuman yhteydessä esitetään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asianmukainen todistus. Vapautusta valmisteveroista sovelletaan ostohetkellä vain, jos tavarat, materiaali, kalusto ja muu omaisuus ostetaan verottomasta varastosta tai suoraan Suomen puolustusvoimilta. Kaikissa muissa tapauksissa, tai jos myyjä ei pysty antamaan vapautusta ostohetkellä, vapautus myönnetään palauttamalla vero kolmenkymmenen päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
Puolustusyhteistyösopimuksessa määrätyt verovapautukset ovat huomattavasti laajemmat kuin mitä Nato SOFAn mukaan myönnetään. Nato SOFAssa määrätään vain polttoaineen, öljyn ja voiteluaineiden myynnin verovapaudesta. Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan virallisia verovapautuksia koskevassa yleissäännöksessä sovitaan Nato SOFAn määräyksiä laajemmin kaikkien tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, palvelujen, kaluston ja muun sellaisen omaisuuden hankintojen verovapaudesta. Nato SOFAa koskevassa hallituksen esityksessä todetun mukaisesti arvonlisäverodirektiivin säännösten perusteella tavaroiden ja palvelujen myynnit muiden sopimusosapuolten puolustusvoimille sekä valmisteverotusdirektiivin perusteella sopimusosapuolten puolustusvoimien valmisteveron alaisten tuotteiden hankinnat ovat kuitenkin käytännössä jo nykyäänkin tietyin edellytyksin vapautettu arvonlisä- ja valmisteverosta, vaikka Nato SOFAn IX artiklan 8 kappaleen mukaan joukoille, siviilihenkilöstölle tai niiden jäsenille taikka näiden huollettaville ei myönnetä vapautusta veroista tai tulleista, jotka vastaanottajavaltion vero- ja tullisäännösten mukaan kannetaan ostetuista tavaroista ja suoritetuista palveluista.
Arvonlisäverodirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskevia verovapaussäännöksiä. Niillä vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta tavaroiden ja palvelujen myynnit muiden Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimille, jos nämä osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella. Vapautukset on säädetty sellaisia tilanteita varten, joissa tulo- ja menovirtojen yhteys katkeaa. Myynneistä kannettu arvonlisävero muodostaisi muutoin puolustusvoimien oman valtion sijasta tuloa joukkojen sijaintivaltiolle. Direktiivin 151 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, jotka toteutetaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvissa jäsenvaltioissa tämän sopimuksen muiden sopijavaltioiden puolustusvoimille näiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin, jos nämä puolustusvoimat osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan.
Arvonlisäverolain 129 c §:n 2 momentissa säädetään Suomessa olevien toisten Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimien tavaroiden ja palvelujen hankintojen verottomuudesta. Säännöksen mukaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan toisen valtion puolustusvoimille palautetaan sellaisten tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jotka on ostettu puolustusvoimien Suomessa olevien asevoimien tai asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön asevoimien osallistuessa yhteiseen puolustustoimintaan. Palautusoikeus on myös näiden asevoimien Suomessa olevien messien ja kanttiinien tarpeisiin tulevien tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvästä verosta.
Arvonlisäverolain nykyisten EU:n ja Naton puolustustoimintaa koskevien verovapauksien soveltamisala kattaa ainoastaan toisen valtion puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön ostetut tavarat ja palvelut sekä asevoimien messien ja kanttiinien tarpeisiin tulevat tavarat ja palvelut. Arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan verosta on vapautettava tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, jotka tulevat muiden sopijavaltioiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Direktiivin artiklan sanamuotoa vastaavasti puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan virallisten verovapautusten soveltamisala kattaisi myös sopimustoimittajien sellaiset USA:n joukkoja varten tekemät tavaroiden ja palvelujen hankinnat, jotka hankitaan USA:n joukkojen lopullista käyttöä varten, on määrä kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta tai on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin.
Arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 2 kohdan mukaan sellaisten tavaroiden luovutusten, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan myöntää arvonlisäveron palautusmenettelyä noudattaen. Säännöksen perusteella sellaisten tavaroiden luovutusten osalta, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan siten myöntää joko palautusmenettelyä tai suoraa vapautusta noudattaen. Suomessa sovelletaan nykyisin kattavasti palautusmenettelyä Suomessa sijaitsevien diplomaattisten edustustojen, EU:n elimien, kansainvälisten järjestöjen sekä EU:n ja Naton puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan hankintojen osalta.
Valmisteverotusdirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskeva verovapaussäännös. Valmisteverotuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti valmisteverottomia ovat tuotteet, jotka on tarkoitettu Suomessa olevien toisten Naton jäsenmaiden asevoimien käyttöön tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Säännös kattaa sekä virallisen että henkilökohtaisen käytön. Tuotteilla tarkoitetaan sekä EU:ssa yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita (polttoaineet, sähkö, alkoholi ja tupakka) että myös kansallisen valmisteveron alaiset tuotteet kuten virvoitusjuomia ja juomapakkauksia.
Valmisteverotuslain 18 §:n 2 momentin mukaan pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaiseen tarkoitukseen valmisteveron alaisia tuotteita voidaan myydä suoraan verotta verottomasta varastosta. Hankintaa varten ostajan tulee toimittaa myyjälle vahvistus siitä, että ostaja on oikeutettu valmisteverottomiin ostoihin. Verollisina hankittujen valmisteveron alaisten tuotteiden verovapaus voidaan toteuttaa myös palauttamalla vero. Palautusta haetaan Verohallinnolta. Sähkön valmisteverottomuus voidaan toteuttaa vain palautusmenettelyllä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan perusteella verovapautus myönnettäisiin kuitenkin suoraa vapautusta soveltaen ostohetkellä, jos ostotapahtuman yhteydessä esitettäisiin asianmukainen todistus siitä, että tavarat tai palvelut on tarkoitettu USA:n joukoille. Suoran vapautuksen soveltamisen edellytyksenä olisi siten se, että USA:n joukot ja sopimustoimittajat antavat ostotapahtuman yhteydessä myyjälle USA:n joukkojen vahvistaman todistuksen siitä, että tavarat tai palvelut on tarkoitettu USA:n joukoille ja tavaroita käytetään puolustusyhteistyösopimuksessa sovittujen rajoitusten ja edellytysten mukaisesti yksinomaan USA:n joukkojen hankintasopimusten täyttämiseen. Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan mukaisesti tällä tarkoitettaisiin sitä, että tavarat tai palvelut hankitaan USA:n joukkojen lopullista käyttöä varten tai ne on määrä kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta taikka ne on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin. Lisäedellytyksenä suoralle valmisteverovapauden soveltamiselle olisi se, että tuotteet hankitaan verottomasta varastosta. Tuotteet voidaan hankkia suoraan verotta myös Suomen puolustusvoimilta, jolloin Suomen puolustusvoimat hakisivat verollisina hankkimistaan tuotteista valmisteveron palautusta Verohallinnolta.
Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan mukaisesti kaikissa muissa tapauksissa vapautus myönnettäisiin arvonlisäverolain 129 c §:n 2 momentin tai valmisteverotuslain 18 §:n 2 momentin mukaisesti palautusmenettelyä noudattaen. Tilanteissa, joissa USA:n joukot eivät esittäisi ostotapahtuman yhteydessä niiden itsensä vahvistamaa todistusta, vero voitaisiin rajoitusten ja edellytysten mukaisesti palauttaa USA:n joukoille niiden Verohallinnolle tekemän hakemuksen perusteella. Vastaavasti tilanteissa, joissa sopimustoimittaja ei esittäisi ostotapahtuman yhteydessä USA:n joukkojen vahvistamaa todistusta, vero voitaisiin rajoitusten ja edellytysten mukaisesti palauttaa sopimustoimittajalle sen Verohallinnolle tekemän hakemuksen perusteella. Hakemukseen tulisi liittää USA:n joukkojen vahvistama todistus siitä, että tavarat tai palvelut on tarkoitettu USA:n joukoille tai tavaroita käytetään puolustusyhteistyösopimuksessa sovittujen rajoitusten ja edellytysten mukaisesti yksinomaan USA:n joukkojen hankintasopimusten täyttämiseen.
Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Tilanteissa, joissa Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty sopimustoimittaja ei esittäisi ostotapahtuman yhteydessä USA:n joukkojen vahvistamaa todistusta, ostajana oleva arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty sopimustoimittaja voisi 102 §:n perusteella vähentää ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Tämä vähentäisi arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen sopimustoimittajien ja Verohallinnon hallinnollista taakkaa verrattuna siihen tilanteeseen, että vapautus myönnettäisiin palautusmenettelyä noudattaen.
Arvonlisäverolain 129 c §:n mukaisesti palautuksen edellytyksenä olisi lähtökohtaisesti, että tavaran tai palvelun verollinen ostohinta olisi vähintään 170 euroa. Vero palautettaisiin neljänneskalenterivuodelta Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella kolmenkymmenen päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Hakemus olisi tehtävä vuoden kuluessa laskun maksupäivästä. Verohallinto tarkistaisi palautuksen edellytykset ja palauttaisi veron. Arvonlisäverolain 129 c §:n 5 momentin perusteella Verohallinto määräisi tarkemmin todistuksesta sekä palautushakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja hakemukseen liitettävistä asiakirjoista.
Valmisteverotuslain 18 §:n 2 momentin mukaan veropalautukseen sovelletaan valmisteverotuslain 83 §:n 1 momenttia ja 83 a §:n 1 momenttia. Palautusta voi hakea kalenterikuukauden tai kalenterivuoden jaksolta. Vero palautettaisiin Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella kolmenkymmenen päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Palautusta on haettava Verohallinnolta kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona oikeus palautuksen saamiseen syntyi. Valmisteverotuslain 83 a §:n 6 momentin mukaan Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä palautuksen hakemista koskevasta menettelystä.
17 artikla. Henkilökohtaiset verovapautukset.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artikla sisältää henkilökohtaisia verovapautuksia koskevan yleisen määräyksen. Artikla koskee sekä välittömiä että välillisiä veroja. Nato SOFAssa joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenten sekä näiden huollettavien henkilökohtaisia verovapauksia koskevia säännöksiä sisältyy etenkin verotusta koskevaan X artiklaan ja maahantuontia ja maasta vientiä sekä niiden yhteydessä suoritettavia tulleja ja veroja koskevaan XI artiklaan. Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artikla perustuu Nato SOFAn määräyksille ja täydentää niitä.
Nato SOFAn X artiklan 1 kappaleen mukaan vastaanottajavaltio ei saa henkilön verotuksellista asemaa määritellessään ottaa huomioon ajanjaksoja, joina joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen on tämän valtion alueella ainoastaan sen johdosta, että hän on näiden joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen. Tällaisia ajanjaksoja ei pidetä asumisen ajanjaksoina, eivätkä ne aiheuta muutosta henkilön verotuksellisessa asuinpaikassa. Kappaleen mukaan lähettäjävaltion joukkojen jäsenille ja siviilihenkilöstölle maksamat palkat ja palkkiot sekä jäsenten sellainen aineellinen irtain omaisuus, jonka sijainti vastaanottajavaltiossa johtuu ainoastaan jäsenten tilapäisestä oleskelusta siellä, on verovapaata vastaanottajavaltiossa. Näitä lukuun ottamatta Nato SOFAn X artikla ei estä määräämästä veroa, jonka jäsen on vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaan velvollinen suorittamaan, vaikka hänellä katsottaisiinkin olevan asuinpaikka tai domisiili tämän valtion ulkopuolella. Nato SOFAn X artiklaa ei sen 3 kappaleen mukaan sovelleta XI artiklassa tarkoitettuihin tulleihin ja veroihin. Nato SOFAn XI artiklan 6 kappale sisältää määräykset joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenten omaan tai heidän huollettaviensa henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen moottoriajoneuvojen väliaikaisesta maahantuonnista verotta ja tullitta. Toisin kuin joukkojen ja siviilihenkilöstön virka-ajoneuvojen osalta, Nato SOFAn XI artikla ei velvoita myöntämään yksityisten ajoneuvojen osalta vapautusta verosta, joka on suoritettava niiden käytöstä liikenteessä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan laajat henkilökohtaiset verovapautukset poikkeavat Nato SOFAn IX artiklan 8 kappaleen, jonka mukaan joukoille, siviilihenkilöstölle tai niiden jäsenille taikka näiden huollettaville ei myönnetä vapautusta veroista tai tulleista, jotka vastaanottajavaltion vero- ja tullisäännösten mukaan kannetaan ostetuista tavaroista ja suoritetuista palveluista.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat eivät ole velvollisia maksamaan Suomen alueella veroja, korvauksia, lupamaksuja tai vastaavia maksuja, mukaan lukien arvonlisävero, Suomen alueelle tuodun tai siellä henkilökohtaiseen käyttöönsä hankitun aineellisen irtaimen omaisuutensa ostamisesta, omistamisesta, hallussapidosta, käytöstä, keskinäisestä siirtämisestä tai siirtymisestä kuoleman johdosta. Vapautusta sovelletaan noudattaen yhteisesti sovittuja menettelyjä. Veronpalautus maksetaan kolmenkymmenen päivän kuluessa sitä koskevan pyynnön vastaanottamisesta. USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat, joilla on hallussaan tai jotka käyttävät radio- ja televisiovastaanottimia ja internetin käytön mahdollistavia laitteita Suomen alueella, vapautetaan tällaiseen käyttöön tai hallussapitoon liittyvistä veroista, korvauksista, lupamaksuista ja vastaavista maksuista. USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien omistamat moottoriajoneuvot vapautetaan Suomessa ajoneuvon käyttöveroista, rekisteröinti- ja lupamaksuista ja vastaavista maksuista mutta ei sellaisista käyttömaksuista, joita peritään suurelta yleisöltä teiden, siltojen ja tunnelien käytöstä.
Arvonlisäverodirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskevia verovapaussäännöksiä. Niillä vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta muun muassa tavaroiden ja palvelujen myynnit muiden Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimiin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön, jos puolustusvoimat osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella. Arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta muun muassa tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, jotka toteutetaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvissa jäsenvaltioissa tämän sopimuksen muiden sopijavaltioiden puolustusvoimiin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön, jos puolustusvoimat osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan. Arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 2 kohdan perusteella sellaisten tavaroiden luovutusten osalta, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan siten myöntää joko palautusmenettelyä tai suoraa vapautusta noudattaen.
Arvonlisäverolain 129 c §:n 2 momentissa säädetään muun muassa Suomessa olevien toisten Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimien asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön tavaroiden ja palvelujen hankintojen verottomuudesta. Säännöksen mukaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan toisen valtion puolustusvoimille palautetaan sellaisten tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jotka on ostettu puolustusvoimien asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön asevoimien osallistuessa yhteiseen puolustustoimintaan. Pykälän 3 momentin mukaan palautuksen edellytyksenä on, että tavaran tai palvelun verollinen ostohinta on vähintään 170 euroa. Säännöksen 4 momentin mukaan vero palautetaan neljänneskalenterivuodelta Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella. Hakemus on tehtävä vuoden kuluessa laskun maksupäivästä. Verohallinto tarkistaa palautuksen edellytykset ja palauttaa veron. Pykälän 5 momentin mukaan Verohallinto määrää tarkemmin hakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja hakemukseen liitettävistä asiakirjoista.
Arvonlisäverolain nykyisten EU:n ja Naton puolustustoimintaa koskevien verovapauksien soveltamisala kattaa ainoastaan toisen valtion puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön ostetut tavarat ja palvelut. Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan henkilökohtaisten verovapautusten soveltamisala kattaisi Suomessa olevien USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien henkilökohtaiseen käyttöön hankitut tavarat ja palvelut. Nykyisin ainoastaan diplomaattisilla edustajilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus henkilökohtaisten hankintojen arvonlisäveron palautukseen. Samoin eräiden kansainvälisten järjestöjen päälliköllä ja ylemmillä virkamiehillä, joille on myönnetty diplomaattisen edustajan asema, sekä heidän perheenjäsenillään on oikeus arvonlisäveron palautukseen.
Valmisteverotusdirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskeva verovapaussäännös. Valmisteverotuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti valmisteverottomia ovat tuotteet, jotka on tarkoitettu Suomessa olevien toisten Naton jäsenmaiden asevoimien käyttöön tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Säännös kattaa sekä virallisen että henkilökohtaisen käytön. Tuotteilla tarkoitetaan sekä EU:ssa yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita (polttoaineet, sähkö, alkoholi ja tupakka) että myös kansallisen valmisteveron alaiset tuotteet kuten virvoitusjuomia ja juomapakkauksia.
Valmisteverotuslain 18 §:n 2 momentin mukaan verollisina hankittujen valmisteveron alaisten tuotteiden verovapaus voidaan toteuttaa myös palauttamalla vero. Palautusta haetaan Verohallinnolta. Sähkön valmisteverottomuus voidaan toteuttaa vain palautusmenettelyllä. Valmisteverotuslain 18 §:n 2 momentin mukaan veropalautukseen sovelletaan valmisteverotuslain 83 §:n 1 momenttia ja 83 a §:n 1 momenttia. Palautusta voi hakea kalenterikuukauden tai kalenterivuoden jaksolta. Vero palautettaisiin Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella kolmenkymmenen päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Palautusta on haettava Verohallinnolta kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona oikeus palautuksen saamiseen syntyi. Valmisteverotuslain 83 a §:n 6 momentin mukaan Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä palautuksen hakemista koskevasta menettelystä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan vapautusta sovellettaisiin noudattaen yhteisesti sovittuja menettelyjä ja palautus maksettaisiin 30 päivän kuluessa sitä koskevan pyynnön vastaanottamisesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että vapautus voitaisiin myöntää palautusmenettelyä noudattaen. Suomessa sovelletaan nykyisin kattavasti palautusmenettelyä Suomessa olevien kansainvälisten toimijoiden osalta. Muita tilanteita vastaavasti USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien henkilökohtaisten hankintojen osalta vapautus toteutettaisiin palautusmenettelyä soveltaen.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanemiseksi arvonlisäverolakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi USA:n joukkojen jäsenen tai hänen talouteensa kuuluvan perheenjäsenen henkilökohtaisia verovapautuksia koskeva säännös.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa määrätään luonnollisten henkilöiden tuloverovapautuksista. Kohdan määräykset puolustusyhteistyösopimuksen mukaisissa tehtävissä toimivien henkilöiden tuloverovapautuksista vastaavat sisällöllisesti monelta osin Nato SOFAn X artiklan määräyksiä. Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 2 kohtaan sisältyy kuitenkin myös määräyksiä, jotka laajentavat Nato SOFAn X artiklan mukaiset vapautukset kohdistumaan myös tiettyihin muihin henkilöryhmiin ja tuloihin. Nato SOFAn X artiklan verovapausmääräykset koskevat ainoastaan lähettäjävaltion joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniä. Kyseisen artiklan mukaan vastaanottajavaltio ei saa henkilön verotuksellista asemaa määritellessään ottaa huomioon ajanjaksoja, joina joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen on tämän valtion alueella ainoastaan sen johdosta, että hän on näiden joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen. Tällaisia ajanjaksoja ei pidetä asumisen ajanjaksoina, eivätkä ne aiheuta muutosta henkilön verotuksellisessa asuinpaikassa. Nato SOFAn X artiklassa määrätään lisäksi, että lähettäjävaltion maksamat palkat ja palkkiot joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenille ovat saajilleen verovapaata vastaanottajavaltiossa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 2 kohdan a alakohta vapauttaa Suomen tuloverosta USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien työntekijöiden saamat tulot, kun tulo on saatu sopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen organisaatioiden eli muiden kuin suomalaisten ei-kaupallisten organisaatioiden palveluksessa, tai sopimuksen 21 tai 22 artiklassa tarkoitetuissa palveluissa eli USA:n asevoimille tarkoitetuissa palveluissa tai USA:n asevoimien postitoimipaikassa. Vapautuksia ei myönnetä Suomen kansalaisille eikä pysyväisluonteisesti Suomessa asuville. Sopimuksen 17 artiklan 2 kohdan b alakohta vapauttaa Suomen tuloverosta USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien saamat tulot USA:n hallitukselta tai sellaiselta luonnolliselta henkilöltä, yritykseltä tai yhteisöltä, joka ei ole suomalainen tai Suomessa yleisesti verovelvollinen. Artiklan 2 kohdan c alakohta vapauttaa Suomen tuloverosta USA:n sopimustoimittajien työntekijöiden saamat palkat ja vastaavat korvaukset, jotka he saavat hankintasopimukseen tai alihankintasopimukseen perustuvasta työstä oleskellessaan Suomessa yksinomaan täyttämässä tätä hankinta- tai alihankintasopimusta USA:n joukkoja varten. Tuloverosta vapaata ovat myös tulot, jotka USA:n sopimustoimittajien työntekijät saavat sellaiselta luonnolliselta henkilöltä, yritykseltä tai yhteisöltä, joka ei ole suomalainen tai Suomessa yleisesti verovelvollinen.
Perustuslain 81 §:n momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla. Luonnollisen henkilön verovelvollisuudesta säädetään tuloverolaissa (1535/1992), jonka mukaan henkilöt ovat täällä joko yleisesti tai rajoitetusti verovelvollisia. Muut kuin yleisesti verovelvolliset ovat rajoitetusti verovelvollisia. Yleisesti verovelvollinen on henkilö, joka on verovuonna asunut Suomessa. Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti tai jos hän jatkuvasti oleskelee täällä yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua jatkuvana. Yleisesti verovelvollinen on velvollinen suorittamaan veroa täältä ja muualta saamastaan tulosta. Näin ollen artiklan määräykset poikkeavat tuloverolain määräyksistä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 3 kohta sisältää määräyksiä ennakonperinnän velvoitteista. Suomen veroista artiklan 2 kohdan mukaan vapautettuihin tuloihin ei sovelleta Suomen säädöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat työnantajan tai itsenäisen ammatinharjoittajan velvollisuutta pidättää tai maksaa ennakolta tuloveroja ja sosiaaliturvamaksuja.
Kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön perusteella työnantajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus järjestää Suomessa työskenteleville työntekijöilleen työeläkevakuutus ja työtapaturma- ja ammattitautivakuutus sekä maksaa lakisääteiset sosiaaliturvamaksut.
Suomella on Yhdysvaltojen kanssa voimassa oleva sosiaaliturvasopimus (SopS 86/1992), joka voi tulla sovellettavaksi puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisen rinnalla. Sosiaaliturvasopimusten yleinen lähtökohtana on se, että vakuutusmaksut peritään vain yhdessä maassa. Lähetetyt virkamiehet ja työntekijät kuuluvat lähtömaansa sosiaaliturvaan sosiaaliturvasopimuksen kattamin osin. Suomen ja Yhdysvaltojen välinen sosiaaliturvasopimus koskee työeläkkeitä sekä Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemia vanhuus- ja perhe-eläkettä. Sosiaaliturvasopimuksen perusteella Yhdysvalloista lähetetyillä virkamiehillä tai työntekijöillä ei ole Suomessa oikeutta Kelan toimeenpaneman sairausvakuutuksen etuuksiin ja lapsilisään. Sosiaaliturvasopimus ei koske työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta.
18 artikla. Virallinen maahantuonti ja maasta vienti.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artikla sisältää virallista maahantuontia ja maastavientiä koskevat määräykset. Artikla perustuu Nato SOFAn maahantuontia ja maasta vientiä sekä niiden yhteydessä suoritettavia tulleja ja veroja koskevaan XI artiklaan ja täydentää sitä.
Nato SOFAn XI artiklan 2 kappale oikeuttaa joukoille tai siviilihenkilöstölle kuuluvien virka-ajoneuvojen tullittomaan maahantuontiin ja maasta vientiin. Määräyksen mukaan joukkojen tai siviilihenkilöstön virka-ajoneuvot vapautetaan verosta, joka suoritetaan ajoneuvojen käyttämisestä tieliikenteessä. Nato SOFAn XI artiklan 3 kappale oikeuttaa virallisella sinetillä varustettujen virallisten asiakirjojen vapautukseen tullitarkastuksesta. Nato SOFAn XI artiklan 4 kappale koskee joukkojen, siviilihenkilöstön ja näiden huollettavien ylläpitoon tarkoitettua virallista maahantuontia. Kappale oikeuttaa joukot tuomaan tullitta kohtuulliset määrät elintarvikkeita sekä muita tarvikkeita ja tavaroita yksinomaan joukkojen käyttöön sekä tapauksissa, joissa vastaanottajavaltio sen sallii, siviilihenkilöstön ja näiden huollettavina olevien henkilöiden yksinomaiseen käyttöön. Lisäksi artiklan 4 kappaleessa määrätään tullittoman maahantuonnin edellytyksenä olevasta todistuksesta. Kappaleessa tarkoitettu todistus on niin sanottu NATO-lomake 302. Kappaleessa ei määrätä siitä, että vastaanottajavaltion tulliviranomaisten lakeja ja asetuksia voitaisiin soveltaa joukkojen viralliseen tuontiin. Nato SOFAn XI artiklan 7 kappaleen määräysten mukaisesti joukkojen viranomaisen toimesta muuhun kuin näiden joukkojen tai sen siviilihenkilöstön yksinomaiseen käyttöön tapahtuva maahantuonti ei ole oikeutettu artiklan mukaiseen tullittomuuteen eikä vapautukseen muista ehdoista. Nato SOFAn XI artiklan 1-10 kappaleessa tullilla tarkoitetaan tulleja ja muita tuonnista ja viennistä suoritettavia maksuja ja veroja.
Nato SOFAn XI artiklan 4 kappaleen perusteella tullitta maahantuotujen tavaroiden maasta viennistä määrätään XI artiklan 8 kappaleessa. Artiklan 8 kappaleen mukaan sellaisia tavaroita, jotka on tuotu tullittomasti maahan joukkojen, siviilihenkilöstön ja näiden huollettavien ylläpitoa varten XI artiklan 4 kappaleen mukaisesti, voidaan vapaasti uudelleen viedä maasta sillä edellytyksellä, että tavaroista esitetään tulliviranomaiselle mainitun kappaleen mukaan annettu todistus ja että ne on tosiasiallisesti tuotu maahan 4 kappaleen ehtojen mukaisesti. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin tarkistaa, että maasta viedyt tavarat ovat niitä, jotka todistuksessa mainitaan. Tällaisia tavaroita ei yleensä saa luovuttaa vastaanottajavaltiossa myymällä tai lahjoittamalla, jolleivat vastaanottajavaltion asianomaiset viranomaiset ole tätä erityisissä tapauksissa, asettamineen ehdoin sallineet.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaan Nato SOFAn XI artiklan mukaisesti Suomen alueelle saa tuoda tavaroita, materiaalia, tarvikkeita, kalustoa ja muuta omaisuutta, a) jotka USA:n joukot tuovat maahan, b) jotka on tarkoitettu USA:n joukkojen lopulliseen käyttöön tai käytettäviksi niitä varten, myös tämän sopimuksen 21 ja 22 artiklan mukaisten asevoimille tarkoitettujen palvelujen tukemiseksi, c) jotka on määrä käyttää tai kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta, tai d) jotka on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin. Tästä maahantuonnista ei peritä tulleja, maahantuonti- tai rekisteröintimaksuja eikä muita vastaavia maksuja, mukaan lukien, mutta ei yksinomaan, käyttöverot, valmisteverot ja arvonlisävero. Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaan tämän sopimuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, kaluston ja muun omaisuuden viennistä Suomen alueelta ei peritä Suomen vientitulleja.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset vastaavat Nato SOFAn joukkojen virallista maahantuontia ja maasta vientiä koskevia määräyksiä. Nato SOFAsta poiketen puolustusyhteistyösopimuksen määräykset mahdollistavat kuitenkin sen, että varsinainen maahantuoja tai maasta viejä on USA:n joukkojen sijaan USA:n sopimustoimittaja tai suomalainen sopimustoimittaja, kun maahantuonti tai maasta vienti tapahtuu USA:n joukkojen hyväksi.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaan osapuolet tekevät tarvittaessa yhteistyötä varmistaakseen, että maahan tuotavien tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, kaluston ja muun omaisuuden määrät ovat kohtuullisia. USA:n joukot antavat Suomen viranomaisille Nato SOFAn XI artiklan 4 kappaleen mukaisesti asianmukaisen todistuksen siitä, että kyseiset tavarat, materiaali, tarvikkeet, kalusto ja muu omaisuus täyttävät tässä artiklassa määrätyt edellytykset tulleista ja maksuista vapauttamiseksi. Todistuksen antaminen täyttää kaikki Suomen viranomaisten vaatimukset tulli-ilmoituksesta ja tarkastuksesta niiden esineiden osalta, jotka USA:n joukot tai muu taho niiden puolesta tuovat maahan tai vievät maasta tämän artiklan mukaisesti.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 3 kohdan määräykset vastaavat Nato SOFAn määräyksiä joukkojen viralliseen tuontiin sovellettavista edellytyksistä ja menettelyistä. Puolustusyhteistyösopimuksen mukaisesti NATO-lomakkeen 302 esittäminen kuitenkin vapauttaa myös tullitarkastuksesta niiden esineiden osalta, jotka USA:n joukot tai muu taho niiden puolesta tuovat maahan tai vievät maasta artiklan mukaisesti. Vastaavaa nimenomaista määräystä ei ole Nato SOFAssa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaan, kun USA:n sopimustoimittajat tai suomalaiset sopimustoimittajat saavat tuoda maahan tavaroita, materiaalia, tarvikkeita, kalustoa ja muuta omaisuutta tämän artiklan määräysten mukaisesti, USA:n joukot edellyttävät, että sopimustoimittajat käyttävät kyseisiä esineitä yksinomaan USA:n joukkojen hankintasopimusten täyttämiseen. Artiklan 5 kohdan mukaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tavarat, materiaali, tarvikkeet, kalusto ja muu omaisuus vapautetaan veroista ja muista maksuista, jotka muutoin määrättäisiin tästä omaisuudesta sen maahantuonnin tai hankkimisen jälkeen. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä torjuakseen tämän artiklan mukaisten vapautusten väärinkäytön. Tällaisen yhteistyön myötä voidaan esimerkiksi tarvittaessa torjua sitä, etteivät sopimuksen nojalla Suomeen tuodut tuotteet, jotka eivät ole Suomen lainsäädännön mukaisia päädy Suomen markkinoille.
Arvonlisäverodirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskevia verovapaussäännöksiä. Niillä vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta muiden Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimien tekemät tavaroiden maahantuonnit, kun nämä osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella. Direktiivin 143 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden maahantuonti Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien jäsenvaltioiden alueelle tämän sopimuksen muiden sopijavaltioiden puolustusvoimien toimesta näiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin, jos nämä puolustusvoimat osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan.
Arvonlisäverolain 94 §:ssä säädetään maahantuotavien tavaroiden verottomuudesta. Pykälän 1 momentin 24 kohdan mukaan verotonta on toisen Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan valtion puolustusvoimien maahantuomien arvonlisäverolain 129 c §:ssä tarkoitettuun käyttöön tulevien tavaroiden maahantuonti, edellyttäen, että tavaran maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella on vähintään 170 euroa. Arvonlisäverolain 129 c §:n 2 momentin mukaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan toisen valtion puolustusvoimille palautetaan sellaisten tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jotka on ostettu puolustusvoimien Suomessa olevien asevoimien tai asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön asevoimien osallistuessa yhteiseen puolustustoimintaan. Palautusoikeus on myös näiden asevoimien Suomessa olevien messien ja kanttiinien tarpeisiin tulevien tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvästä verosta.
Arvonlisäverolain nykyisten EU:n ja Naton puitteissa toteutettavaa puolustustoimintaa koskevien verovapauksien soveltamisala kattaa ainoastaan toisen valtion puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön sekä asevoimien messien ja kanttiinien tarpeisiin maahantuotavat tavarat. Arvonlisäverodirektiivin 143 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan verosta on vapautettava tavaroiden maahantuonti muiden sopijavaltioiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Direktiivin artiklan sanamuotoa vastaavasti puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan virallista maahantuonnin verovapausten soveltamisala kattaisi USA:n joukkojen tekemien maahantuontien lisäksi myös sopimustoimittajien tekemät tavaroiden maahan-tuonnit, jos sopimustoimittajien maahantuomat tavarat on tarkoitettu USA:n joukkojen lopulliseen käyttöön tai käytettäviksi niitä varten, myös tämän sopimuksen 21 ja 22 artiklan mukaisten asevoimille tarkoitettujen palvelujen tukemiseksi tai, jos tavarat on määrä käyttää tai kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta taikka, jos tavarat on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin.
Valmisteverotusdirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskeva verovapaussäännös. Valmisteverotuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti valmisteverottomia ovat tuotteet, jotka on tarkoitettu Suomessa olevien toisten Naton jäsenmaiden asevoimien käyttöön tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Säännös kattaa sekä virallisen että henkilökohtaisen käytön. Tuotteilla tarkoitetaan sekä EU:ssa yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita (polttoaineet, sähkö, alkoholi ja tupakka) että myös kansallisen valmisteveron alaiset tuotteet kuten virvoitusjuomia ja juomapakkauksia.
Valmisteverotuslain 18 §:n 3-5 momentin mukaan, jos Suomeen tuodaan toisessa jäsenmaassa hankittuja valmisteveron alaisia tuotteita pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaiseen tarkoitukseen, niiden mukana on oltava verovapaustodistus.
Valmisteverotuslain 18 §:n 6 momentin mukaan silloin, jos valmisteveron alaisia tuotteita tuodaan Euroopan unionin ulkopuolelta pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaiseen tarkoitukseen, menettelystä verottomuuden toteuttamiseksi on voimassa, mitä vastaavien tuotteiden tullittomuudesta säädetään.
Ajoneuvoverolain (1281/2003) 12 §:n (85/2021) 2 kohdan mukaan ajoneuvoverosta on vapautettu muun muassa kansainvälisen sopimuksen perusteella verosta vapaat ajoneuvot.
EU:lla on yksinomainen toimivalta tulliliiton alalla (SEUT 3 artikla). Tullittomuutta koskevat säännökset perustuvat EU:n säädöksiin. Euroopan Yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta 16 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 (jäljempänä tullittomuusasetus) 131 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat myöntää tullittomuuden jäsenvaltion alueella oleville asevoimille, jotka eivät toimi kyseisen valtion lipun alla. Vientitulleja ei tällä hetkellä EU:ssa muutenkaan kanneta. Kansallista tullilainsäädäntöä sovelletaan Suomessa Euroopan unionin tullialueelle tuotavien ja sen ulkopuolelle vietävien sekä Suomen tullialueen kautta kuljetettavien tavaroiden tulliselvitykseen, tullivalvontaan ja tulliverotukseen sen lisäksi, mitä niistä säädetään unionin lainsäädännössä. Lailla voimaan saatettavaan sopimukseen sisältyviä tullittomuuksia voitaisiin soveltaa suoraan sopimuksen nojalla, eikä kansallisen tullilain (304/2016) muuttaminen siten olisi tarpeellista.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukot antaisivat Suomen viranomaisille NATO-lomakkeen 302. Lomake 302 on käytössä sotilaallisen toiminnan yhteydessä siirrettävien tai käytettävien tavaroiden tullauksen yksinkertaistamiseksi ja helpottamiseksi. Kunkin sellaisen EU-jäsenvaltion tulliviranomainen, jonka alueelle lomakkeen 302 käyttöön oikeutetut joukot ovat sijoitettuina, nimeää unionin tullikoodeksin (EU) N:o 952/2013 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 221 artiklan nojalla tullitoimipaikan, joka vastaa sotilaallisessa toiminnassa kuljetettavien tai käytettävien tavaroiden tullimuodollisuuksista ja -tarkastuksista. Unionin tullikoodeksin delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 (muutettu asetuksella (EU) 2020/877) 141 artiklan 6 kohdan mukaisesti lomake voidaan toimittaa myös muulla tavalla kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.
Arvonlisäverolain nykyisen 94 §:n 1 momentin 24 kohdan, valmisteverotuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan ja puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan mukaisesti verovapautus myönnettäisiin suoraa vapautusta soveltaen, jos maahantuonnin yhteydessä esitettäisiin asianmukaisen todistus siitä, että kyseiset tavarat täyttävät tässä artiklassa määrätyt edellytykset tulleista ja veroista vapauttamiseksi. USA:n joukkojen tekemien maahantuontien osalta tällä tarkoitettaisiin lähtökohtaisesti NATO-lomaketta 302. Sopimustoimittajien osalta suoran vapautuksen soveltamisen edellytyksenä olisi se, että sopimustoimittajat antavat maahantuonnin yhteydessä Tullille USA:n joukkojen vahvistaman todistuksen siitä, että tavarat tai palvelut on tarkoitettu USA:n joukoille ja tavaroita käytetään puolustusyhteistyösopimuksessa sovittujen rajoitusten ja edellytysten mukaisesti yksinomaan USA:n joukkojen hankintasopimusten täyttämiseen. Asianmukaisena todistuksena voitaisiin käyttää esimerkiksi puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua todistusta.
Maahantuonnin arvonlisäverotuksen toimivaltaa koskeva perussääntö sisältyy arvonlisäverolain 160 §:ään Sen 1 momentin mukaan tavaran maahantuonnin verotuksesta ja valvonnasta vastaa Tulli, jos tuonnista verovelvollista ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin veron suorittamisvelvollisuuden syntymishetkellä. Puolustusyhteistyösopimuksen säännösten mukaisesti USA:n joukkoja ja USA:n sopimustoimittajia ei lähtökohtaisesti olisi merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, joten niiden osalta maahantuonnin verotus kuuluisi siten lähtökohtaisesti Tullin toimivaltaan.
Arvonlisäverolain 101 §:n 2 momentin mukaan Tullin vastuulle 160 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti kuuluvan arvonlisäverotuksen osalta tavaran maahantuontia, veron suorittamista, palauttamista ja takaisin perimistä koskevaan sekä muuhunkin menettelyyn, veron maksamisen lykkäykseen, vakuuksiin, veronkorotukseen, virhemaksuun, jälkiverotukseen ja muutoksenhakuun sekä tietojen salassapitoon ja salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen ja saamiseen sovelletaan, ellei tässä laissa toisin säädetä, mitä tullista tullilainsäädännössä säädetään.
Käytännössä puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan tilanteissa Tulli toimittaa valmisteverotuksen, jos tuotteet tuodaan unionin ulkopuolelta. Tullin ja Verohallinnon välisestä toimivallan jakautumisesta säädetään valmisteverotuslain 3 §:ssä. Veron suorittamista, palauttamista ja takaisin perimistä koskevaan sekä muuhunkin menettelyyn, vakuuksiin, veronkorotukseen, virhemaksuun, jälkiverotukseen, tiedonantovelvollisuuteen, uhkasakon asettamiseen ja muutoksenhakuun sekä tietojen salassapitoon ja salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen ja saamiseen sovelletaan tällöin, mitä tullista tullilainsäädännössä säädetään, jollei tässä laissa tai asianomaisessa valmisteverolaissa toisin säädetä. Valmistevero on kuitenkin suoritettava ennen kuin valmisteveron alaiset tuotteet luovutetaan vapaaseen liikkeeseen.
Unionin tullikoodeksin 116 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 117 artiklan mukaan tuonti- tai vientitullin määrä on palautettava tai peruutettava, jos sen määrä on vahvistettu liian suureksi. Unionin tullikoodeksin 121 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan tullin palauttamista ja peruuttamista koskevat 116 artiklan nojalla tehdyt hakemukset on toimitettava tulliviranomaisille kolmen vuoden kuluessa tullivelan tiedoksiantopäivästä, kun kyse on liian suuriksi vahvistetuista tuonti- tai vientitullin määristä, toimivaltaisen viranomaisten virheestä tai kohtuussyistä.
Niissä tilanteissa, joissa maahantuonnin yhteydessä ei esittäisi vapautuksen edellytyksenä olevaa asianmukaista todistusta, maahantuoja antaisi normaalin tulli-ilmoituksen ja maksaisi normaalisti maahantuonnin verot (tulli, arvonlisä- ja valmistevero). Tullin toimivaltaan kuuluvan maahantuonnin osalta maahantuonnin verot (tulli, arvonlisä- ja valmistevero) voitaisiin kuitenkin palauttaa Tullille tehtävän oikaisuvaatimuksen perusteella. Tämän mukaisesti tilanteissa, joissa USA:n joukot eivät olisi maahantuonnin yhteydessä esittäneet asianmukaista todistusta, maahantuonnin verot voitaisiin palauttaa USA:n joukkojen Tullille tekemän oikaisuvaatimuksen perusteella. Vastaavasti sopimustoimittajalle, jota ei olisi rekisteröity Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi, maahantuonnin verot voitaisiin palauttaa sopimustoimittajan Tullille tekemän oikaisuvaatimuksen perusteella. Oikaisuvaatimukseen tulisi liittää USA:n joukkojen vahvistama todistus siitä, että tavarat tai palvelut on tarkoitettu USA:n joukoille ja tavaroita käytetään puolustusyhteistyösopimuksessa sovittujen rajoitusten ja edellytysten mukaisesti yksinomaan USA:n joukkojen hankintasopimusten täyttämiseen.
Verohallinnon toimivaltaan kuuluvan maahantuonnin osalta Tulli kantaisi tulli-ilmoituksen perusteella vain tullin ja Verohallinto normaalin arvonlisäveroilmoituksen perusteella arvonlisäveron. Arvonlisäverolain 10 lukuun sisältyvän 102 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan verovelvollinen saa vähentää maahan tuomastaan tavarasta suoritettavan veron. Siten tilanteissa, joissa Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty sopimustoimittaja ei olisi esittänyt maahantuonnin yhteydessä vapautuksen edellytyksenä olevaa asianmukaista todistusta, maahantuojana oleva arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty sopimustoimittaja voisi 102 §:n perusteella vähentää maahantuonnista suoritettavan veron.
Artiklan 4 kohta merkitsee sitä, että artiklan mukaisesti maahantuodut tuotteet ja materiaalit on käytettävä ainoastaan USA:n joukkojen puolustusyhteistyösopimuksen mukaiseen toimintaan. Tuotteita tai materiaalia ei saateta Suomen ja EU:n sisämarkkinoille. Tätä konkretisoi artiklan 6 kohdan mukainen osapuolten toimivaltaisten viranomaisten velvoite tehdä yhteistyötä torjuakseen artiklan mukaisten vapautusten väärinkäyttöä. Vastaava soveltuu myös verovapautusten väärinkäyttöön. Artiklan 4 kohta liittyy lisäksi laajemmin siihen, että sopimustoimittajat ovat mm. 18 artiklan mukaisten vapautusten piirissä ainoastaan silloin, kun ne toimittavat tavaroita tai tuottavat palveluita USA:n joukoille osana puolustusyhteistyösopimukseen perustuvaa toimintaa. Jos sopimustoimittaja toimii Suomen markkinoilla muutoin, sen on noudatettava kansallisen lainsäädännön edellytyksiä täysimääräisesti.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artikla merkitsee poikkeusta Suomen alueelle tuotaviin tavaroihin, materiaaleihin, tarvikkeisiin, kalustoon ja muuhun omaisuuteen kansallisessa ja EU-lainsäädännössä säädetyistä maahantuontivaatimuksista. USA:lla on kuitenkin velvollisuus kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä. Eläinten, eläinperäisten elintarvikkeiden ja yhdistelmätuotteiden, eläinperäisten sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden, kasvien, kasviperäisten tuotteiden ja ei-eläinperäisten elintarvikkeiden ja rehujen tuontiehdoista sekä em. tuotteiden virallisesta valvonnasta EU:n ulkorajalla tuotaessa ko. eriä lähetyksiä EU:n ulkopuolisista maista EU:n alueelle säädetään EU:n asetuksissa, joita on selostettu kattavasti Nato SOFA hallituksen esityksen yhteydessä (HE 90/2023 vp, s. 24-25). Käytön jälkeen kyseisten tuotteiden keräys- ja hävitystoimenpiteisiin sovelletaan EU- ja kansallista lainsäädäntöä. Kansainvälinen kasvinsuojeluyleissopimus (IPPC) ja sen alaiset kansainväliset standardit velvoittavat kaikkia sopimuksen osapuolia. Tuonnissa velvoittavia standardeja ovat mm. puupakkauksia koskeva ISPM15 standardi ja käytettyjen koneiden, ajoneuvojen sekä laitteiden käsittelyä ja puhdistamista koskeva ISPM41 standardi.
Maahantuonti voi koskea myös säteilylähteitä, kemikaaleja, lääkkeitä ja verituotteita. Ionisoivasta säteilystä säädetään säteilylaissa (859/2018) perustuen säteilyturvallisuusdirektiiviin 2013/59/EURATOM. Lain 76 §:n mukaan umpilähteiden maahantuonti on sallittu vain, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Kemikaalilain (599/2013) 3 §:n 4 momentti mahdollistaa EU-sääntelyyn perustuen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (jäljempänä REACH-asetus), Euroopan parlamentin ja neuvoston kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevaan asetukseen 1272/2008 (jäljempänä CLP-asetus) ja biosidivalmisteista annettuun asetukseen (asetus (EU) N:o 528/2012, jäljempänä biosidiasetus) vaatimuksista poikkeamisen maanpuolustuksessa. Lääkkeiden tuonnin ja viennin luvista ja muista vaatimuksista säädetään lääkelaissa perustuen lääkedirektiiviin 2001/83/EY, sekä eläinlääkkeiden osalta eläinlääkeasetuksessa (EU) 2019/6. Veripalvelulain (197/2005) 9 § asettaa verituotteiden osalta veripalvelulaitokselle ja terveydenhuollon toimintayksikölle tuotteiden jäljitettävyyttä koskevia vaatimuksia. Tuonnin kohteena voivat olla myös tupakka- tai alkoholituotteet tai huumausaineiksi luokitellut aineet. Tupakkalain mukaan purutupakkaa, nenänuuskaa ja suussa käytettäväksi tarkoitettua tupakkaa ei saa tuoda maahan. Alkoholilain mukaan tietyissä tilanteissa alkoholituotteiden maahantuonti edellyttää lupaa tai ilmoitusta. Huumausaineiden maahantuonti on kielletty, paitsi esim. lääkinnällisissä tarkoituksissa. Suomi ja USA ovat sitoutuneet YK:n huumausaineyleissopimuksiin. Lisäksi kiellettyjä ovat EU- ja kansallisessa laissa määritetyt huumausaineet.
Puolustusyhteistyösopimuksen mahdollistama poikkeus maahantuontia koskevista vapautuksista on perusteltua joukkojen sujuvan maahantulon sekä maasta toiseen tapahtuvan liikkumisen mahdollistamiseksi. Lainsäädännön vaatimusten täyttäminen voisi vaikeuttaa USA:n joukkojen puolustusyhteistyösopimuksen mukaista toimintaa käytännössä. Artiklan mukainen poikkeus olisi kuitenkin rajoitettu siinä mielessä, että artiklan 3 kohdan nojalla maahantuodun materiaalin määrän edellytetään olevan kohtuullinen ja lisäksi 1, 4 ja 6 kohdan nojalla on tulkittavissa, että maahantuotu materiaali on tarkoitettu USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön puolustusyhteistyösopimuksen mukaiseen toimintaan. Lisäksi USA:n joukkojen kunnioittamisvelvoite rajoittaa osaltaan lainsäädännöstä poikkeamisen laajuutta.
Edellä kuvatun sektorikohtaisen lainsäädännön maahantuonnin edellytykset perustuvat osin EU-lainsäädäntöön, josta poikkeaminen on katsottu mahdolliseksi edellä EU-oikeutta käsittelevässä jaksossa todetuin perustein (ks. jakso 3). Kun puolustusyhteistyösopimukseen soveltamisesta saadaan kokemusta, voi jatkossa olla kuitenkin tarve arvioida kansallisen lainsäädännön muutostarpeita.
Maahantuonnista ei myöskään peritä tulleja, maahantuonti- ja rekisteröintimaksuja eikä muita vastaavia maksuja, ml. veroja.
19 artikla. Henkilökohtainen maahantuonti, maasta vienti ja tavaroiden luovuttaminen.
Puolustusyhteistyösopimuksen 19 artikla sisältää henkilökohtaista maahantuontia, maastavientiä ja tavaroiden luovuttamista koskevan määräyksen. Artikla perustuu Nato SOFAn maahantuontia ja maasta vientiä sekä niiden yhteydessä suoritettavia tulleja ja veroja koskevaan XI artiklaan ja täydentää sitä.
Nato SOFAn XI artiklan 1 kappaleen pääsäännön mukaan joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniin ja heidän huollettaviinsa sovelletaan vastaanottajavaltion tullilainsäädäntöä, mikäli sopimuksessa ei nimenomaisesti toisin määrätä. Nato SOFAn XI artiklan 5 kappaleessa määrätään joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenten oikeudesta tuoda maahan henkilökohtaiset tavaransa ja huonekalunsa tullittomasti palveluksen ajaksi, kun hän saapuu ensimmäisen kerran aloittaakseen palveluksen vastaanottajavaltiossa tai kun hänen huollettavansa ensimmäisen kerran saapuu hänen luokseen. Oikeudesta joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenten omaan tai heidän huollettaviensa henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen moottoriajoneuvojen verottomaan ja tullittomaan väliaikaiseen maahantuontiin määrätään artiklan 6 kappaleessa. Kyseisessä kappaleessa tarkoitettu oikeus väliaikaisesti maahantuoda moottoriajoneuvoja tullitta ja verotta koskee vain joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniä eikä määräys anna huollettaville vastaavaa oikeutta. Nato SOFAn XI artiklan 7 kappaleen määräysten mukaisesti muu kuin edellä mainittu maahantuonti ei ole oikeutettu artiklan mukaiseen tullittomuuteen eikä vapautukseen muista ehdoista.
Nato SOFAn XI artiklan 5 ja 6 kappaleen perusteella tullitta ja verotta maahantuotujen tavaroiden maasta viennistä ja luovuttamisesta määrätään Nato SOFAn XI artiklan 8 ja 9 kappaleessa. Tällaisia tullittomasti maahan tuotuja tavaroita voidaan vapaasti uudelleen viedä maasta sillä edellytyksellä, että ne on tosiasiallisesti tuotu maahan 5 tai 6 kappaleen ehtojen mukaisesti. Tällaisia tavaroita ei yleensä saa luovuttaa vastaanottajavaltiossa myymällä tai lahjoittamalla, jolleivat vastaanottajavaltion asianomaiset viranomaiset ole tätä erityisissä tapauksissa, asettamillaan ehdoin sallineet. Artiklan 9 kappaleen mukaan vastaanottajavaltiossa ostetut tavarat saadaan viedä maasta vain vastaanottajavaltiossa voimassa olevan sääntelyn mukaisesti. Nato SOFAn XI artiklan 1–10 kappaleessa tullilla tarkoitetaan tulleja ja muita tuonnista ja viennistä suoritettavia maksuja ja veroja.
Puolustusyhteistyösopimuksen 19 artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat tuoda maahan tullitta ja verotta henkilökohtaisia tavaroitaan, huonekaluja, yhden yksityisen moottoriajoneuvon kahdeksantoista vuotta täyttänyttä henkilöä kohti ja muita henkilökohtaiseen tai kotitaloutensa käyttöön tai kulutukseen tarkoitettuja tavaroita sinä aikana, jona heidät on määrätty tehtävään Suomen alueelle. Tätä erioikeutta sovelletaan paitsi näiden henkilöiden omistamiin tavaroihin myös sellaisiin tavaroihin, jotka lähetetään heille lahjaksi tai toimitetaan heille täytettäessä muualla kuin Suomen alueella kotipaikan omaavien henkilöiden kanssa tehtyjä sopimuksia. Tämä maahantuonti ei saa ylittää henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja kohtuullisia määriä, eikä sen luonne tai määrä saa viitata siihen, että tavarat tuodaan kaupallisiin tarkoituksiin. Tämä artiklan kohta, mukaan lukien tiettyjen tavaroiden maahantuonnille asetettujen rajoitusten huomioiminen, pannaan täytäntöön noudattaen yhteisesti määritettyjä menettelyjä.
Artiklan 1 kohdan määräys vastaa lähtökohtaisesti Nato SOFAn maahantuontia koskevia määräyksiä. Nato SOFAsta poiketen määräyksellä kuitenkin sallitaan myös yksityisten moottoriajoneuvojen maahantuonti huollettavien toimesta ja ulotetaan maahantuontia koskevat erioikeudet koskemaan myös USA:n sopimustoimittajia. Nato SOFAa täydentäen kohdalla lisäksi ulotetaan sen tarkoittamat erioikeudet koskemaan myös kohdassa tarkoitetuille henkilöille lähetettäviä lahjoja ja heidän sopimuksiin perustuvia lähetyksiä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tavaroita ja muita verotta ja/tai tullitta hankittuja tavaroita ei saa myydä eikä muutoin luovuttaa Suomen alueella oleville henkilöille, joilla ei ole oikeutta tuoda maahan tällaisia tavaroita tullitta, elleivät toimivaltaiset Suomen viranomaiset hyväksy niiden luovuttamista. Hyväntekeväisyyslahjoituksia varten ei vaadita tällaista hyväksyntää. Jos tavaroita luovutetaan henkilöille, joilla ei ole oikeutta tuoda maahan tällaisia tavaroita, niiden lopullinen vastaanottaja on velvollinen maksamaan luovutuksesta määrättävät verot. USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat vapaasti luovuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua omaisuutta toisilleen, ja nämä luovutukset vapautetaan veroista ja/tai tulleista. USA:n joukot pitävät kirjaa näistä verottomien tai tullittomien tavaroiden luovutuksista. Suomen viranomaiset hyväksyvät asianmukaisesti tehdyt rikosilmoitukset ratkaisevaksi todisteeksi siitä, että USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien tullittomia ja verottomia tavaroita on varastettu, jolloin kyseiset henkilöt vapautuvat velvollisuudesta maksaa vero tai tulli.
Artiklan 2 kohdan määräyksellä sovitaan Nato SOFAn pääsäännöstä poiketen USA:n joukkojen jäsenten, niiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien mahdollisuudesta luovuttaa tullitta ja verotta maahantuotua omaisuutta toisilleen. Lisäksi kohdassa sovitaan siitä, että 1 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden ja muiden verotta ja/tai tullitta hankittujen tavaroiden myyminen tai muutoin luovuttaminen Suomen alueella oleville henkilöille, joilla ei ole oikeutta tuoda maahan tällaisia tavaroita tullitta, edellyttää Suomen toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää. Kohdassa sovitaan myös Nato SOFAa täydentäen mahdollisuudesta lahjoittaa tällaista omaisuutta hyväntekeväisyyteen. Nato SOFA ei myöskään sisällä määräyksiä vapautuksesta verojen ja tullien maksamisesta sillä perusteella, että tullittomien ja verottomien tavaroiden varastamisesta on tehty rikosilmoitus.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat jälleenviedä (tai viedä) maasta vientitullitta ja -maksutta tavarat, jotka he ovat tuoneet Suomen alueelle (tai hankkineet siellä) tehtävänsä hoitamisen aikana. Artiklan 3 kohdan määräys vastaa Nato SOFAn maasta vientiä koskevia määräyksiä.
Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät keskenään yhteistyötä torjuakseen tässä artiklassa tarkoitettujen vapautusten väärinkäytön.
Arvonlisäverodirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskevia verovapaussäännöksiä. Niillä vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta muiden Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimien tekemät tavaroiden maahantuonnit, kun nämä osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella. Direktiivin 143 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden maahantuonti Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien jäsenvaltioiden alueelle tämän sopimuksen muiden sopijavaltioiden puolustusvoimien toimesta näiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin, jos nämä puolustusvoimat osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan.
Yhteisöön muuttavien henkilöiden henkilökohtaisen omaisuuden arvonlisäverovapaudesta säädetään direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta 19 päivänä lokakuuta 2009 annetussa neuvoston direktiivissä 2009/132/EY. Sen 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on tietyin edellytyksin vapautettava maahantuonnissa kannettavasta arvonlisäverosta pysyvän asuinpaikkansa yhteisön ulkopuolelta jäsenvaltioon muuttavien luonnollisten henkilöiden maahantuoma henkilökohtainen omaisuus. Tämä säännös koskee 19 artiklassa tarkoitettujen USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien työntekijöiden henkilökohtaisten tavaroiden, huonekalujen ja moottoriajoneuvon maahantuontia.
Arvonlisäverolain 94 §:ssä säädetään maahantuotavien tavaroiden verottomuudesta. Pykälän 1 momentin 24 kohdan mukaan verotonta on toisen Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan valtion puolustusvoimien maahantuomien arvonlisäverolain 129 c §:ssä tarkoitettuun käyttöön tulevien tavaroiden maahantuonti, edellyttäen, että tavaran maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella on vähintään 170 euroa. Arvonlisäverolain 129 c §:n 2 momentin mukaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan toisen valtion puolustusvoimille palautetaan sellaisten tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jotka on ostettu puolustusvoimien Suomessa olevien asevoimien tai asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön asevoimien osallistuessa yhteiseen puolustustoimintaan.
Arvonlisäverolain nykyisten EU:n ja Naton puitteissa toteutettavaa puolustustoimintaa koskevien verovapauksien soveltamisala kattaa ainoastaan toisen valtion puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön maahantuotavat tavarat. Puolustusyhteistyösopimuksen 19 artiklan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen tavaroiden maahantuonnin verovapauden soveltamisala kattaisi myös Suomessa olevien USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön maahantuomat tavarat. Nykyisin ainoastaan diplomaattisilla edustajilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus tuoda maahan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja tavaroita verovapaasti. Samoin eräiden kansainvälisten järjestöjen päälliköllä ja ylemmillä virkamiehillä, joille on myönnetty diplomaattisen edustajan asema, sekä heidän perheenjäsenillään on vastaava oikeus. Näihin tilanteisiin sovelletaan nykyisin kattavasti palautusmenettelyä ja ulkoministeriö vahvistaa siihen liittyen sähköistä menettelyä soveltaen, onko hakijalla oikeus verottomuuteen.
Valmisteverotusdirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskeva verovapaussäännös. Valmisteverotuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti valmisteverottomia ovat tuotteet, jotka on tarkoitettu Suomessa olevien toisten Naton jäsenmaiden asevoimien käyttöön tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Säännös kattaa sekä virallisen että henkilökohtaisen käytön. Tuotteilla tarkoitetaan sekä EU:ssa yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita (polttoaineet, sähkö, alkoholi ja tupakka) että myös kansallisen valmisteveron alaiset tuotteet kuten virvoitusjuomia ja juomapakkauksia. Lisäksi asevoimien tai siviilihenkilöstön jäsen taikka hänen huollettavansa voi tuoda ensimmäisen kerran Suomeen tullessa mukanaan ajoneuvon verottomasti.
Valmisteverotuslain 18 §:n 3–5 momentin mukaan, jos Suomeen tuodaan toisessa jäsenmaassa hankittuja valmisteveron alaisia tuotteita pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaiseen tarkoitukseen, niiden mukana on oltava verovapaustodistus.
Valmisteverotuslain 18 §:n 6 momentin mukaan silloin, jos valmisteveron alaisia tuotteita tuodaan Euroopan unionin ulkopuolelta pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaiseen tarkoitukseen, menettelystä verottomuuden toteuttamiseksi on voimassa, mitä vastaavien tuotteiden tullittomuudesta säädetään.
Autoverolain (777/2020) 24 §:n (128/2024) 1 momentin mukaan autoverosta on vapaa muun muassa ajoneuvo, joka tulee kansainvälisen sopimuksen perusteella autoverosta vapautetun tahon tai henkilön omistukseen ja käyttöön. Kansainvälisen sopimuksen perustella autoverosta vapautettua ajoneuvoa ei saa veroa suorittamatta myydä, vuokrata eikä muutoinkaan luovuttaa tai antaa vastikkeetta käytettäväksi muutoin kuin kyseisessä sopimuksessa mainituin edellytyksin ja rajoituksin.
EU:n tullittomuusasetuksen 128 artiklan 1 b) kohdan nojalla EU:n jäsenvaltio voi myöntää tullittomuuden, joka kuuluu kansainvälisten sopimusten tai toimipaikan sijaintia koskevien sopimusten, joiden sopimuspuolena on kolmas maa tai kansainvälinen järjestö, nojalla tavanomaisesti myönnettyihin etuoikeuksiin. Vaikka maahantuonti on tullitonta ja verotonta, tulee tavarat kuitenkin tulliselvittää EU:n tullilainsäädännön ja Suomen kansallisen tullilainsäädännön mukaisesti. Tällä hetkellä vientitulleja ei EU:ssa kanneta.
Arvonlisäverolakiin lisättäisiin uusi puolustusyhteistyösopimuksen 19 artiklassa tarkoitettujen henkilökohtaiseen käyttöön maahantuotavien tavaroiden verovapautta koskeva säännös. Maahantuonnin verovapautus myönnettäisiin suoraa vapautusta soveltaen, jos maahantuojana olevalla USA:n joukkojen jäsenellä, tällaisen huollettavalla tai USA:n sopimustoimittajan työntekijällä olisi maahantuonnin hetkellä asianmukainen todistus siitä, että hänellä on puolustusyhteistyösopimuksessa sovituin edellytyksin ja rajoituksin oikeus tullittomaan ja verottomaan maahantuontiin. Säännöksen mukaan tavaran maahantuojan tulisi pyydettäessä esittää asianmukainen todistus Tullille. Asianmukaisena todistuksena voitaisiin käyttää esimerkiksi henkilökorttia tai muuta vastaavaa luotettavana pidettävää todistusta. Käytännössä maahantuoja antaisi normaalin sähköisen tulli-ilmoituksen, jossa hän vetoaisi tullittomuuteen ja verottomuuteen. Tulli pyytäisi harkintansa mukaan maahantuojaa esittämään vapautuksen edellytyksenä olevan todistuksen.
Arvonlisäverolain 160 § 1 momentin mukaan tavaran maahantuonnin verotuksesta ja valvonnasta vastaa Tulli, jos tuonnista verovelvollista ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin veron suorittamisvelvollisuuden syntymishetkellä. Veroviranomaisena on Tulli myös silloin, kun verovelvollinen on luonnollinen henkilö ja tuonti ei liity hänen liiketoimintaansa. USA:n joukkojen jäsenten, hänen talouteensa kuuluvien perheenjäsenten ja USA:n sopimustoimittajien työntekijöiden osalta maahantuonnin verotus kuuluisi siten Tullin toimivaltaan.
Arvonlisäverolain 101 §:n 2 momentin mukaan Tullin vastuulle 160 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti kuuluvan arvonlisäverotuksen osalta tavaran maahantuontia, veron suorittamista, palauttamista ja takaisin perimistä koskevaan sekä muuhunkin menettelyyn, veron maksamisen lykkäykseen, vakuuksiin, veronkorotukseen, virhemaksuun, jälkiverotukseen ja muutoksenhakuun sekä tietojen salassapitoon ja salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen ja saamiseen sovelletaan, ellei tässä laissa toisin säädetä, mitä tullista tullilainsäädännössä säädetään.
Käytännössä puolustusyhteistyösopimuksen 19 artiklan tilanteissa Tulli toimittaa valmisteverotuksen, jos tuotteet tuodaan unionin ulkopuolelta. Tullin ja Verohallinnon välisestä toimivallan jakautumisesta säädetään valmisteverotuslain 3 §:ssä. Veron suorittamista, palauttamista ja takaisin perimistä koskevaan sekä muuhunkin menettelyyn, vakuuksiin, veronkorotukseen, virhemaksuun, jälkiverotukseen, tiedonantovelvollisuuteen, uhkasakon asettamiseen ja muutoksenhakuun sekä tietojen salassapitoon ja salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen ja saamiseen sovelletaan tällöin, mitä tullista tullilainsäädännössä säädetään, jollei tässä laissa tai asianomaisessa valmisteverolaissa toisin säädetä. Valmistevero on kuitenkin suoritettava ennen kuin valmisteveron alaiset tuotteet luovutetaan vapaaseen liikkeeseen.
Unionin tullikoodeksin 116 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 117 artiklan mukaan tuonti- tai vientitullin määrä on palautettava tai peruutettava, jos sen määrä on vahvistettu liian suureksi. Unionin tullikoodeksin 121 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan tullin palauttamista ja peruuttamista koskevat 116 artiklan nojalla tehdyt hakemukset on toimitettava tulliviranomaisille kolmen vuoden kuluessa tullivelan tiedoksiantopäivästä, kun kyse on liian suuriksi vahvistetuista tuonti- tai vientitullin määristä, toimivaltaisen viranomaisten virheestä tai kohtuussyistä.
Niissä tilanteissa, joissa USA:n joukkojen jäsenellä, tällaisen huollettavalla tai USA:n sopimustoimittajan työntekijällä ei olisi tai hän ei maahantuonnin hetkellä pystyisi esittämään vapautuksen edellytyksenä olevaa asianmukaista todistusta, maahantuoja antaisi normaalin tulli-ilmoituksen ja maksaisi normaalisti maahantuonnin verot (tulli, arvonlisä- ja valmistevero). Maahantuonnin verot voitaisiin kuitenkin palauttaa myöhemmin Tullille tehtävän oikaisuvaatimuksen perusteella. Oikaisuvaatimukseen tulisi liittää asianmukainen todistus siitä, että maahantuojalla on puolustusyhteistyösopimuksessa sovituin edellytyksin ja rajoituksin oikeus tullittomaan ja verottomaan maahantuontiin.
Artiklan 1 kohdan verottoman ja tullivapaan maahantuonnin todettiin neuvotteluissa kattavan myös siinä mainittujen henkilöiden oikeuden maahantuoda henkilökohtaiset tavaransa Suomeen ja vastaanottaa heille osoitettuja postilähetyksiä Suomeen aikana, jona henkilö on määrätty tehtävään Suomen alueelle. Tämä maahantuonti ei kuitenkaan saa ylittää henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja kohtuullisia määriä, eikä sen luonne tai määrä saa viitata siihen, että tavarat tuodaan kaupallisiin tarkoituksiin. Kansallisessa lainsäädännössä ja EU-lainsäädännössä säädetään mm. elintarvikkeiden, lääkkeiden (mukaan lukien huumausaineiksi luokiteltavia aineita sisältävät lääkkeet), eläin ja kasviperäisten tuotteiden, tupakkatuotteiden ja alkoholijuomien henkilökohtaisesta tuonnista.
Elintarvikkeiden ja eläinten osalta henkilökohtainen maahantuonti on EU-lainsäädännössä joko rajoitettua tai kokonaan kielletty. Matkustaja ei saa tuoda mukanaan tai lähettää postipakettina yksityishenkilölle lihaa, lihavalmisteita, maitoa tai muita meijerituotteita. Myös muiden eläinperäisten elintarvikkeiden osalta sallitulle niin kutsutulle tuliaistuonnille on säädetty kilorajoituksia. Lisäksi tuoreiden kasvien, hedelmien ja marjojen tuliaistuontia koskien on asetettu kieltoja.
Lääkkeitä koskeva sääntely on lääkelaissa ja valtioneuvoston asetuksessa lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen (1088/2002). Lääkkeiden henkilökohtaisen tuonnin edellytykset koskevat mm. myyntilupaa, lääkkeen toimittajaa ja henkilölle osoitettua lääkemääräystä. Lääkeaineiden tuonti ei ole sallittua. ETA-alueelta Suomeen voidaan tuoda korkeintaan yhden vuoden ja vastaanottaa postitse korkeintaan kolmen kuukauden käyttöä vastaava määrä lääkettä. ETA-alueen ulkopuolelta Suomeen voidaan tuoda korkeintaan kolmen kuukauden käyttöä vastaava määrä, postitse vastaanottaminen ei ole sallittua. Huumausaineeksi luokiteltavia aineita sisältäviä lääkkeitä koskevat tiukemmat rajoitukset. Erikseen on säädetty yksityishenkilön mukanaan tuomien seuraeläinten lääkkeistä.
Tupakkalaissa (62–67 §) rajoitetaan tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden matkustajatuontia. Alaikäiset eivät saa maahantuoda tupakkatuotteita tai nikotiininesteitä. Yksityishenkilön oikeutta tuoda purutupakkaa, nenänuuskaa ja suussa käytettäväksi tarkoitettua tupakkaa sekä nikotiininestettä henkilökohtaiseen käyttöönsä on määrällisesti rajoitettu. Yksityishenkilö ei saa hankkia tai vastaanottaa elinkeinonharjoittajalta tupakkatuotteita, sähkösavukkeita, nikotiininesteitä tai poltettavaksi tarkoitettuja kasviperäisiä tuotteita postitse, tavarankuljetuksena tai muulla vastaavalla tavalla Suomen ulkopuolelta. Lisäksi tupakkalaissa säädetään aikarajoista, kun kyse on ETA-alueen ulkopuolelta tapahtuvasta matkustajatuonnista ja määrällisistä rajoituksista, kun kyse on tupakkatuotteista, joiden pakkausmerkinnät eivät täytä tupakkalain vaatimuksia.
Alkoholilaissa säädetään rajoituksista alkoholijuomien henkilökohtaiselle maahantuonnille. Täysi-ikäinen henkilö saa tuoda alkoholijuomia saa tuoda maahan ilman erillistä maahantuontilupaa omaa käyttöä varten. Alle 20-vuotias ei saa tuoda maahan väkevää alkoholijuomaa. Väkiviinaa ei saa tuoda ilman lupaa. ETA-alueen ulkopuolella asuva henkilö, joka muutoin kuin lentoliikenteessä saapuu maahan ETA-alueen ulkopuolelta ja jonka muu kuin kauttakulkuun liittyvä oleskelu Suomessa kestää enintään kolme vuorokautta, ei saa tuoda maahan alkoholijuomia.
Puolustusyhteistyösopimuksen 19 artiklan 1 kohta poikkeaa edellä kuvatusta elintarvikkeita, eläinperäisiä ja kasvituotteita, lääkkeitä, tupakkaa ja alkoholijuomia koskevassa lainsäädännössä asetetuista kielloista ja rajoituksista. Artiklan 1 kohdassa on maininta tuotavien tavaroiden kohtuullisesta määrästä. Muutoin artiklaan ei sisälly tarkempia tuotekohtaisia rajoitussäännöksiä. Kohdan lopussa todetaan kuitenkin, että kyseinen 1 kohta, mukaan lukien tiettyjen tavaroiden maahantuonnille asetettujen rajoitusten huomioiminen, pannaan täytäntöön noudattaen yhteisesti määritettyjä menettelyjä. Suomen lainsäädäntöön sekä EU-lainsäädäntöön perustuvista edellä kuvatuista maahantuontirajoituksista ja -kielloista informoidaan USA:n joukkoja noudattaen yhteisesti sovittavia menettelyjä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 19 artiklan 2 kohta mahdollistaa sen, että USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat vapaasti luovuttaa maahantuomiaan tavaroita toisilleen. Kyseinen kohta voi merkitä poikkeusta joistakin edellä kuvattujen tuotteiden luovuttamista koskevista kansallisista säännöistä, mikäli Yhdysvaltojen lainsäädäntö sallii sellaisen toiminnan, joka Suomessa on kielletty. Esimerkiksi lääkkeiden vähittäismyynti kuluttajille on rajoitettu apteekkien tehtäväksi (lääkelain 38 a §) eikä lainsäädäntö tunnista yksityishenkilöiden välistä lääkkeiden luovutusta. Alkoholilain nojalla alkoholijuomien myynti on luvanvaraista ja alkoholijuomien välittäminen ja luovuttaminen on kielletty myös ilman palkkiota henkilölle, jolle lain 37 §:n mukaan ei saa myydä alkoholijuomaa. Tupakkalaissa on kielletty purutupakan, nenänuuskan ja suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan myynti, luovutus ja välitys, samoin kuin eräiden nikotiininesteiden myynti ja luovutus. Lisäksi tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden myynti alaikäiselle on kielletty.
Poikkeuksen käytännön merkitys lienee kuitenkin pieni, koska artiklan 1 kohdan mukaan maahantuonnin määrä on rajattu, tuotteiden mahdolliset edelleen luovutukset tapahtuisivat vain 1 kohdassa mainittujen henkilöiden välillä, eikä artikla mahdollista laajamittaista näiden tuotteiden kauppaa. Toisaalta artiklan 4 kohdan nojalla osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä torjuakseen vapautusten väärinkäyttöä, kuten esimerkiksi tuotteiden laajamittaista myyntiä. USA:ta koskee velvoite kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä ja USA:n joukot noudattavat USA:ssa voimassa olevaa sääntelyä. Kansallisen lainsäädännön muutostarpeita on syytä arvioida, kun puolustusyhteistyösopimuksen nojalla maassa olevien USA:n joukkojen toiminnasta on saatu kokemusta.
Artiklan 3 kohdan nojalla USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat jälleen viedä (tai viedä) maasta vientitullitta ja -maksutta tavarat, jotka he ovat tuoneet Suomen alueelle (tai hankkineet siellä) tehtävänsä hoitamisen aikana.
20 artikla. Tullimenettelyt.
Artikla koskee kaikkea sopimuksessa tarkoitettua maahantuontia ja maasta vientiä.
Artiklan 1 kohdan mukaan Suomi toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen tässä sopimuksessa tarkoitetun maahantuonnin ja maasta viennin sujuvan ja nopean tulliselvityksen. Tullitarkastus tehdään joutuisasti.
Artiklan 2 kohdan mukaan tässä sopimuksessa tarkoitetuissa tullitarkastuksissa noudatetaan Suomen toimivaltaisten viranomaisten ja USA:n joukkojen kesken sovittavia menettelyjä. Suomen tulliviranomaiset tarkastavat USA:n joukkojen jäsenten tai näiden huollettavien maahan tuoman tai maasta viemän henkilökohtaisen omaisuuden, kun omaisuus viedään kyseisen henkilön asuntoon tai haetaan sieltä, tai yhteisesti määritettyjä menettelyjä noudattaen.
Artiklan 1 ja 2 kohtien mukaan tullitarkastuksissa noudatetaan Suomen toimivaltaisten viranomaisten ja USA:n joukkojen kesken sovittavia menettelyjä ja tarkoitus on tehdä niistä mahdollisimman sujuvia ja nopeita tullivalvonnan vaarantumatta.
Käsitteellä ”Suomen toimivaltainen viranomainen” tarkoitetaan artiklassa Suomen tullia. Artiklan 2 kohdan loppuun tehtiin lisäys, jonka mukaan Suomen tulliviranomaiset voivat tarkastaa USA:n joukkojen jäsenten tai näiden huollettavien maahan tuoman tai maasta viemän henkilökohtaisen omaisuuden yhteisesti määritettyjä menettelyjä noudattaen. Käytännössä Tulli tekee tarkastuksia aina rajoilla, joilla tarkoitetaan lähinnä maarajoja, satamia ja lentokenttiä. Lähtökohtaisesti kyseisiin tullitarkastuksiin ei olla sopimassa poikkeusmenettelyjä.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n virallista tietoa saa kuitenkin tuoda Suomen alueelle tai viedä sieltä ilman tarkastusta. Määräys tarkoittaa käytännössä, että siinä tarkoitetut tiedot nauttivat niiden välitystavasta riippumatta loukkaamattomuutta. Sopimuksen 2 artiklan 9 kohtaan sisältyvän USA:n virallisen tiedon määritelmän mukaan tieto on Yhdysvaltojen omistamaa tai tuot-tamaa tai joka tuotetaan sitä varten tai on sen määräysvallassa, myös silloin, kun tämä tieto on USA:n hallituksen puolesta toimivan sopimustoimittajan päivittäisessä määräysvallassa tai käytössä. Määräyksen voidaan katsoa muistuttavan esimerkiksi Wienin diplomaattisia suhteita koskevassa yleissopimuksessa (SopS 3 ja 4/1970) taattua diplomaattisen edustuston viestiyhteyksien vapautta ja virallisen kirjeenvaihdon loukkaamattomuutta. Artiklan 4 kohdan mukaan USA:n joukkojen viranomaiset toteuttavat tarvittavat toimenpiteet niissä tiloissa, joissa USA:n joukot oleskelevat, estääkseen Nato SOFAn ja tämän sopimuksen tullimääräyksiin perustuvien oikeuksien väärinkäytön. USA:n joukkojen viranomaiset ja Suomen viranomaiset tekevät yhteistyötä tutkittaessa väitettyä tullisäännösten tai -määräysten rikkomista.
Sopimuksen 2 artiklassa ei ole määritelmää termille "tullitarkastus". Määritelmä tulee ymmärtää EU:n tullilainsäädännön ja Suomen kansallisen tullilainsäädännön mukaisesti. Tullitarkastuksilla tarkoitetaan tulliviranomaisten suorittamia erityistoimia, joiden tarkoituksena on varmistaa lainsäädännön moitteeton noudattaminen. Tullitarkastuksiin voi kuulua muun muassa tavaroiden tarkastaminen, näytteiden ottaminen, annettujen tietojen oikeellisuuden ja täydellisyyden tarkistaminen, asiakirjojen olemassaolon, aitouden ja voimassaolon varmistaminen, kuljetusvälineen tai varaston tarkastaminen sekä matkatavaroiden tarkastaminen. Sopimuksen 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu todistus voi myös korvata tullitarkastukset. Kyseisen artiklan 6 kohdassa todetaan, että osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä torjuakseen artiklan mukaisten vapautusten väärinkäytön.
21 artikla. Asevoimille tarkoitetut palvelut.
Artikla koskee USA:n joukkojen jäsenille, huollettaville ja, sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, muulle valtuutetulle henkilöstölle tarjottavia palveluita.
Oikeuden asevoimien jäsenille tarkoitettujen palvelujen tarjoamiseen voidaan katsoa pohjautuvan Nato SOFAn XI artiklan 4 kappaleeseen, johon on katsottu tulkinnallisesti sisältyvän Naton jäsenvaltioiden joukkojen oikeus pitää kanttiinia ja muonituskeskuksia vastaanottajavaltion alueella. Puolustusyhteistyösopimuksen 21 artikla menee kuitenkin osin pidemmälle kuin Nato SOFA. Artikla kattaa Nato SOFAa laajemmin erilaisia palveluita, ja palveluja tarjotaan USA:n joukkojen jäsenten lisäksi näiden huollettaville ja yhteisesti sovitulle muulle henkilöstölle.
Artiklan 1 kohdassa määrätään USA:n joukkojen oikeudesta perustaa Suomen alueelle yhteisesti sovittaviin paikkoihin liikkeitä, päivittäistavarakauppoja, muita myyntipisteitä, avoimia ruokaloita, kokoontumistiloja ja koulutuskeskuksia sekä vapaa-ajan palvelujen alueita USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien, sekä sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, muun valtuutetun henkilöstön käyttöön. USA:n joukkojen viranomaiset saavat tarjota ja ylläpitää edellä mainittuja asevoimille tarkoitettuja palveluja itse tai hankintasopimuksella. Suomi ei vaadi lupia, tarkastuksia tai muuta valvontaa näiden asevoimille tarkoitettujen palveluiden sääntelemiseksi. Osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä näiden palvelujen yhteydessä mahdollisesti ilmenevissä kysymyksissä.
Kohdassa tarkoitetuissa toiminnoissa voi olla kyse esimerkiksi kuntosalista, koulutustoiminnasta tai harjoituksen yhteydessä myytävistä muistotavaroista tai välipaloista. Liikkeissä voitaisiin myydä myös esimerkiksi alkoholia ja tupakkaa. Palveluihin voisi sisältyä myös USA:n joukkojen ylläpitämä apteekki. Artikla ei kattaisi terveydenhuollon palveluita, poikkeuksena kuitenkin optikkopalvelut. Jos palveluntarjoaminen edellyttäisi henkilöltä varsinaisen toimiluvan lisäksi ammattilupaa, sovellettaisiin 21 artiklan lisäksi 10 artiklan 3 kohtaa.
Palveluita tarjottaisiin vain väliaikaisesti, yhteisesti sovittavissa paikoissa ja ainoastaan Yhdysvaltojen puolustusyhteistyöhön Suomessa osallistuville USA:n joukkojen jäsenille ja näiden huollettaville sekä, sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, muulle valtuutetulle henkilöstölle. Kyseiset paikat voivat sijaita muuallakin kuin sovituissa tiloissa tai sovituilla alueilla, jotka on lueteltu liitteessä.
Artiklan 1 kohdan mukaan Suomi ei vaadi lupia, tarkastuksia eikä muuta valvontaa artiklan mukaisten asevoimille tarkoitettujen palvelujen sääntelemiseksi. Tämä merkitsee sitä, että nämä palvelut ovat Yhdysvaltojen vastuulla ja ne vapautetaan Suomen lainsäädännössä vastaavalle toiminnalle asetetuista lupavaatimuksista, tarkastuksista ja Suomen viranomaisten valvonnasta. Vapautus koskee edellä kuvattuja artiklan nojalla tarjottavia palveluita sekä rakennuslupia, rakennustöiden yhteydessä tehtäviä tarkastuksia ja niiden rakennusten ja tilojen hallinnointia, joissa toimintaa harjoitetaan. Ratkaisu ei aiheuttaisi kilpailuneutraliteettiongelmia suhteessa Suomen markkinoilla oleviin toiminnanharjoittajiin, koska artiklan 1 kohdan mukaan palveluja tarjotaan ainoastaan siinä mainituille henkilöille puolustusyhteistyösopimuksen mukaisessa toiminnassa.
Kohdan poikkeus luvista, tarkastuksista ja muusta valvonnasta koskee USA:n joukkojen itse ja hankintasopimuksin järjestämiä palveluita. Määräys ei ota kantaa siihen, ovatko sopimustoimittajat suomalaisia vai USA:n sopimustoimittajia.
Puolustusyhteistyösopimuksen 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa liikkeessä tai ravintolassa voidaan myydä myös sellaisia tuotteita tai tarjota palveluita, joita säännellään Suomessa lailla, mukaan lukien toiminnan luvanvaraisuus. Artiklan 1 kohdan mukaan Suomi ei vaadi lupia, tarkastuksia eikä muuta valvontaa asevoimille tarkoitettujen palvelujen toteuttamiseksi. Kohta merkitsisi poikkeusta Suomen kansalliseen lainsäädäntöön kyseisten palvelujen ja toimintojen osalta. Käytännössä palvelut voisivat kansallisen lainsäädännön mukaan edellyttää paitsi lupaa myös palveluntuottajan rekisteröitymistä tai ilmoituksen tekemistä viranomaiselle. Kohdan tulisi kattaa myös tällaisista velvoitteista poikkeamisen. Artiklan 3 kohdan mukaan näitä palveluja ja organisaatiota ylläpidettäessä ja tarjottaessa noudatetaan sovellettavaa USA:n sääntelyä. Yhdysvallat on sitoutunut kuitenkin kunnioittamaan Suomen lainsäädäntöä sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Osapuolten toimivaltaisilta viranomaisilta edellytetään myös yhteistyötä palvelujen yhteydessä mahdollisesti ilmenevissä kysymyksissä. Tämä koskee esimerkiksi väärinkäytöstilanteita.
Suomessa lupavaatimusten, tarkastusten ja valvonnan suhteen keskeistä sääntelyä puolustusyhteistyösopimuksessa asevoimille tarkoitettujen palvelujen osalta on annettu esim. elintarvikkeiden, alkoholin, tupakkatuotteiden, lääkkeiden ja ympäristönsuojelun alalla. Esimerkiksi elintarvikelaissa (297/2021) säädetään elintarviketoiminnan rekisteröinnistä, hyväksymisestä ja valvonnasta. Alkoholijuomien myynnistä säädetään alkoholilaissa (1102/2017) ja tupakkatuotteiden myynnistä tupakkalaissa (549/2016). Lääkkeiden myyntiä kuluttajille avohuollon apteekeista sääntelee Suomessa lääkelaki (395/1987) ja lääkeresepteistä säädetään laissa sähköisistä lääkemääräyksistä (61/2007).
Elintarvikelain mukaan ruokala, kanttiini ja elintarvikemyymälä tulisi rekisteröidä elintarvikehuoneistoksi. Elintarvikelain mukaan elintarvikealan toimijan on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tehtävä ilmoitus elintarviketoiminnasta toiminnan rekisteröintiä varten toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle. Puolustusvoimat huolehtii elintarvikelaissa elintarvikevalvontaan liittyvistä tehtävistä Puolustusvoimien valvontaan kuuluvan elintarviketoiminnan osalta. Ruokavirasto, aluehallintovirastot ja kunnat pitävät yhdessä valvonnan ohjausta ja kehittämistä varten valtakunnallista rekisteriä rekisteröidystä elintarviketoiminnasta ja hyväksytyistä elintarvikehuoneistoista.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea myöntää Suomessa lääkelain (395/1987) nojalla apteekkiluvat lääkkeiden vähittäismyyntiä varten ja tarkastaa ja valvoo apteekkitoimipisteitä. Eräitä perinteisiä kasvirohdosvalmisteita, homeopaattisia valmisteita sekä nikotiinivalmisteita saa myydä myös muualla kuin apteekissa kuntien myöntämällä luvalla ja niiden valvonnassa. Alkoholilain nojalla alkoholituotteiden myyminen ja anniskelu edellyttävät aluehallintoviraston myöntämää lupaa. Aluehallintovirastot valvovat vähittäismyyntiä ja anniskelua alueellaan. Valvira huolehtii valvonnasta koko maassa ja ylläpitää kansallista alkoholielinkeinorekisteriä. Tupakkatuotteita ja nikotiininesteitä saa vähittäismyydä myyntipaikan sijaintikunnan myöntämän vähittäismyyntiluvan perusteella. Kunnat huolehtivat tupakkatuotteiden myynnin valvonnasta alueellaan. Aluehallintovirastot ja Valvira ohjaavat kuntia. Valviralla ja kunnilla on tarkastusoikeus ja ne pitävät valtakunnallista rekisteriä luvansaaneista elinkeinonharjoittajista.
Useat 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut palvelut ja toiminnot olisivat valtion viranomaisen tai kunnan tarkastuksen ja valvonnan alaisia Suomessa ilman tässä artiklassa määrättyjä poikkeuksia. Artiklassa edellytetään kuitenkin sopimuspuolten toimivaltaisten viranomaisten tekevän yhteistyötä.
Artiklan 1 kohdan määräys siitä, että 21 artiklassa tarkoitetuilta palveluilta ei vaadita Suomessa lupia, tarkastuksia tai valvontaa, merkitsisi osana puolustusyhteistyösopimusta lain tasoista poikkeusta Suomen kansalliseen lainsäädäntöön kyseisten palvelujen ja toimintojen osalta. Selvyyden vuoksi puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattamislakiin on tarpeen lisäksi esittää säädettäväksi poikkeussäännös, joka perustuisi 21 artiklaan ja jossa huomioitaisiin lisäksi kansallisen lain mukaiset mahdolliset rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuudet. Ehdotettu pykälä yhdessä 21 artiklan kanssa mahdollistaisi myös edellä kuvattujen laissa säänneltyjen tuotteiden myymisen 21 artiklan 1 kohdan mukaisessa laajuudessa toimialakohtaisten lakien edellyttämistä luvista, rekisteröinti- tai ilmoitusvelvollisuuksista riippumatta. Kyseessä olevia palveluja ja organisaatiota ylläpidettäessä ja tarjottaessa noudatettaisiin sovellettavaa USA:n sääntelyä. Yhdysvallat vastaa itse asevoimille tarkoitettujen palvelujen tarkastuksesta ja valvonnasta lainsäädäntönsä mukaisesti. Osa Suomen tarkastus- ja valvontasäännöksistä perustuu EU:n lainsäädäntöön. Näiden osalta ehdotettu poikkeus on kuitenkin yhteen sovitettavissa EU-oikeuden kanssa (ks. jakso 3).
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukot voivat tehdä rahoituslaitosten kanssa sopimuksia pankkipalvelujen ja muiden rahoituspalvelujen tarjoamisesta Suomen alueella USA:n joukkojen ja niiden jäsenten sekä näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien yksinomaiseen käyttöön.
Kyseeseen voivat tulla sekä suomalaiset että ulkomaalaiset rahoituslaitokset. Sopimusvapauden mukaisesti Suomessa toimivat pankki- ja rahoituspalvelujen tarjoajat voivat tehdä sopimuksia myös USA:n joukkojen tai niiden sopimustoimittajien kanssa, eikä tämä edellytä säädösmuutoksia määräyksen täytäntöön panemiseksi. Suomalaisiin pankki- ja rahoituslaitoksiin sovelletaan niitä koskevaa suomalaista pankkisääntelyä ja EU-sääntelyä.
USA:n joukoille pankki- ja rahoituspalveluja tarjoavan ulkomaisen toimijan osalta kotimainen ja EU-lainsäädäntö muun muassa edellyttää, että ETA-maiden ulkopuolisen toimijan ryhtyessä harjoittamaan luottolaitostoimintaa ETA-valtiossa sillä tulisi olla toimilupa joko itsenäisen luottolaitoksen tai sivuliikkeen muodossa. Vastaavan tyyppisiä säännöksiä on myös muussa finanssisektorin sääntelyssä. Artiklan 2 kohdan mukainen määräys pankki- ja muiden rahoituspalveluiden tarjoamisesta kohdistuu kuitenkin hyvin rajattuun asiakaskuntaan, eikä sopimus oikeuta tarjoamaan pankki- ja muita rahoituspalveluita Suomessa tätä laajemmin. Kokonaisuutena arvioiden sopimuksen määräystä pankki- ja muiden rahoituspalveluiden mahdollistamisesta ei ole pidettävä sellaisena pankki- tai muun rahoituspalvelun tarjoajan sijoittautumisena Suomeen, joka edellyttäisi sivuliikkeen tai luottolaitoksen toimilupaa joko voimassa olevan kotimaisen tai EU-lainsäädännön tarkoittamalla tavalla eikä tällaiseen toimintaan näin ollen sovellu myöskään muu pankkisääntely esimerkiksi toiminnan valvonnasta taikka kansallinen ja EU:n vakavaraisuus-, maksuvalmius-, kriisinratkaisu-, talletussuoja- ja rahanpesun estämisen sääntely. Säädöksiä on lisäksi puolustusyhteistyösopimusta sovellettaessa tulkittava edellä luvussa 3 kuvatuin tavoin SEU 4 artiklan 2 kohdan ja jäsenvaltioiden kansalliseen turvallisuuteen liittyvien velvollisuuksien valossa, ja näin ollen puolustusyhteistyösopimus on katsottava olevan yhteen sovitettavissa unionin oikeuden kanssa.
Artiklan 3 kohdan mukaan 21 artiklassa tarkoitettuihin palveluihin ja organisaatioihin sovelletaan samoja vero- ja tullivapautuksia kuin USA:n joukkoihin. Näitä palveluja ja organisaatiota ylläpidettäessä ja tarjottaessa noudatetaan sovellettavaa USA:n sääntelyä. Kyseisiä palvelujen tarjoajia ja organisaatioita ei vaadita kantamaan tai maksamaan veroja tai muita maksuja toimintaansa liittyvistä palveluista.
Artiklan 3 kohtaa sovelletaan USA:n joukkojen Suomen alueelle perustamissa yhteisesti sovittavissa paikoissa tarjottaviin palveluihin. Kyseiset paikat voivat sijaita muuallakin kuin liitteessä luetelluilla sovituilla tiloilla tai sovituilla alueilla. Palveluja tarjotaan vain USA:n joukkojen jäsenille sekä näiden huollettaville ja yhteisesti sovitulle muulle henkilöstölle.
Artiklan 3 kohdan mukaan artiklassa tarkoitettuja palveluja ja organisaatioita ylläpidettäessä ja tarjottaessa sovelletaan Yhdysvaltojen sääntelyä. Tämä merkitsisi esimerkiksi sitä, ettei asevoimien ylläpitämässä apteekissa myytävillä lääkkeillä edellytettäisi olevan Suomessa voimassa olevia myyntilupia tai suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä pakkausselosteita, kanttiinissa myytävissä tupakka-askeissa ei tarvitsisi olla tupakkalain edellyttämiä vähittäispakkausmerkintöjä ja alkoholin myynnissä ei tarvitsisi noudattaa Suomen lain mukaisia myyntiaikoja.
Artiklan 3 kohdassa edellytetään, että 21 artiklan nojalla toimiville palveluille ja organisaatioille myönnetään samat vapautukset veroista, tulleista ja maksuista kuin USA:n joukoille. Näitä vapautuksia on käsitelty 16 ja 18 artiklassa. Kyseisiä palveluntarjoajia ja organisaatioita ei myöskään vaadita kantamaan tai maksamaan veroja tai maksuja toimintaan liittyvistä palveluista.
Puolustusyhteistyösopimuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukot saavat perustaa Suomen alueelle yhteisesti sovittaviin paikkoihin asevoimille tarkoitettuja liikkeitä, päivittäistavarakauppoja ja ruokaloita USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien käyttöön. Arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 2 kohdan mukaan sellaisten tavaroiden luovutusten, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan myöntää arvonlisäveron palautusmenettelyä noudattaen. Säännöksen perusteella sellaisten tavaroiden luovutusten osalta, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan siten myöntää joko palautusmenettelyä tai suoraa vapautusta noudattaen. Arvonlisäverotuksen osalta sovittuja menettelyjä noudattaen yhteisesti sovittaviin paikkoihin perustettavien USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien käyttöön tulevien puolustusyhteistyösopimuksen 21 artiklassa tarkoitettujen palvelujen osalta sovellettaisiin suoraa vapautusta. Artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaisesti tämä tarkoittaisi sitä, että 21 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa palvelujen tarjoajia ja organisaatioita ei vaadittaisi kantamaan tai maksamaan veroja. USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat voisivat siten hankkia tällaisilla alueilla ja tiloissa sekä paikoissa sijaitsevista liikkeistä, kaupoista ja ruokaloista tavaroita ja palveluja omaan käyttöönsä suoraa vapautusta soveltaen. Myös valmisteverotuksessa, jos yhteisesti sovitut paikat kuten asevoimille tarkoitetut liikkeet, päivittäistavarakaupat ja ruokalat on perustettu edellä mainitusti 21 artiklan nojalla, USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien hankinnat näistä paikoista ovat suoraan valmisteverottomia. Lähtökohtaisesti tällaisiin paikkoihin valmisteveron alaiset tuotteet on hankittu verottomasta varastosta. Muiden kuin 21 artiklassa tarkoitettujen palvelujen osalta sovellettaisiin 17 artiklan mukaisesti palautusmenettelyä arvonlisä- ja valmisteverotuksessa.
Tuloverotuksen osalta, USA:n joukot ovat sopimuksen 21 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen nojalla vapautettuja velvollisuudesta maksaa tuloveroa 21 artiklan mukaiseen toimintaansa liittyvistä palveluista. Vapautus koskee myös sellaisia 26 artiklan mukaisia USA:n sopimustoimittajia, jotka ovat tehneet USA:n joukkojen kanssa hankintasopimuksen 21 artiklan mukaisten palvelujen tarjoamisesta tai ylläpitämisestä. USA:n joukot ja mainitut USA:n sopimustoimittajat ovat 21 artiklan mukaisten palvelujen osalta lisäksi vapautettuja ennakkoperinnän velvoitteista, myös suomalaiselle toimijalle maksettujen suoritusten osalta. Sopimus ei sisällä säännöksiä suomalaisten sopimustoimittajien tuloverovapaudesta.
Sopimuksen 4 kohdan mukaan USA:n joukot toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet estääkseen Suomen alueelle tuotujen tai siellä hankittujen tavaroiden ja omaisuuden myymisen artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa palveluissa ja organisaatioissa henkilöille, joilla ei ole oikeutta asioida näissä palveluissa tai organisaatioissa.
Kohdan määräys merkitsee sitä, että USA:n palveluilla tai organisaatioilla ei olisi 21 artiklan nojalla lainkaan oikeutta myydä tuotteita suomalaisille kuluttajille tai muutoin toimia Suomen markkinoilla. Määräyksellä tarkoitetaan esimerkiksi alkoholin, tupakan, nikotiinin ja polttoaineen myyntiä. Mikäli palveluita haluttaisiin tarjota Suomessa myös muutoin, tulisi noudattaa kansallisen lainsäädännön vaatimuksia kokonaisuudessaan.
22 artikla. Asevoimien postitoimipaikat.
Artiklassa määrätään Yhdysvaltojen oikeudesta perustaa ja ylläpitää asevoimien postitoimipaikkoja.
Artiklan 1 kohdan mukaan Yhdysvallat voi perustaa, ylläpitää ja hoitaa asevoimien postitoimipaikkoja USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien, USA:n sopimustoimittajien ja, sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, muiden käytettäväksi.
Mahdollisuudella perustaa asevoimien postitoimipaikkoja pyritään helpottamaan postin jakelua USA:n joukoille, näiden huollettaville ja USA:n sopimustoimittajille.
Artiklan 2 kohdassa määrätään, että postitoimipaikoista lähetettävässä postissa voidaan käyttää USA:n postimerkkejä. Vaikka asevoimien postitoimipaikoista lähetettävässä postissa käytettäisiin USA:n postimerkkejä, käsiteltäisiin tällaiset lähetykset erillisessä suljetussa järjestelmässä, eivätkä ne vaikuttaisi Suomessa postimarkkinoilla toimivien yritysten toimintaan tai niiden tarjoamiin palveluihin. USA:n postimerkit olisi tarkoitettu ainoastaan Yhdysvaltojen asevoimien postitoimipaikoista lähetettävälle postille, eikä niitä asetettaisi Suomessa yleisön saataville.
Artiklan 3 kohdassa määrätään, että USA:n joukkojen virallista postia ei tarkasteta, tutkita tai takavarikoida. Muun asevoimien postitoimipaikkaan lähetetyn postin, kuten USA:n joukkojen jäsenille ja näiden huollettaville osoitettujen lähetysten, osalta sovellettaisiin tavanomaisia tarkastusta, tutkimista ja takavarikointia koskevia menettelyjä. Artiklalla on yhteys edellä käsiteltyyn tullimenettelyjä koskevaan 20 artiklaan.
Artiklan 4 kohdassa USA:n joukkojen viranomaiset sitoutuvat toteuttamaan asevoimien postitoimipaikoissa asianmukaiset ja tarvittavat toimenpiteet estääkseen maahantuontiin oikeutettuja käyttäjiä tuomasta tavaroita Suomen alueelle sääntöjen vastaisesti. Määräystä sovelletaan myös 19 artiklassa tarkoitettuihin lahjalähetyksiin.
Suomessa postitoimintaa säännellään postilailla (415/2011). Lain tarkoituksena on turvata postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa. Kansallinen yleispalvelusääntely perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 97/67/EY yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on ylläpidettävä postin yleispalvelua ja asetettava sille laatustandardit.
Postilain 2 §:n 1 kohdan mukaan postitoiminnalla tarkoitetaan yleispalvelun ja muun postipalvelun tarjontaa. Pykälän 2 kohdan mukaan postipalvelulla puolestaan tarkoitetaan kirjelähetysten ja yleispalveluun kuuluvien postipakettien säännöllistä keräilyä, lajittelua, kuljetusta ja jakelua maksua vastaan postin lähettäjältä tai toiselta postiyritykseltä postin saajalle tai toiselle postiyritykselle. Postilain 16 §:n toimipisteitä koskeva sääntely on rajattu postilain mukaisen yleispalvelun tarjoajan ylläpitämiin toimipisteisiin, joista yleispalveluun kuuluvat tuotteet ja palvelut ovat saatavilla.
Käytännössä USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien lähetykset toimitettaisiin asevoimien postitoimipaikkaan sen sijaan, että lähetykset toimitettaisiin suoraan vastaanottajille. Artiklassa tarkoitettujen lähetysten käsittely tapahtuisi asevoimien postitoimipaikkojen ja Yhdysvaltojen välisessä erillisessä suljetussa järjestelmässä, jota Yhdysvallat hallinnoi ja ylläpitää omaan lukuunsa. Muilla, sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, voitaisiin tarkoittaa esimerkiksi muita Nato-liittolaisia, jotka saisivat pääsyn järjestelmään. Artiklan mukainen toiminta jäisi postilaissa tarkoitetun postitoiminnan ulkopuolelle. Luonteeltaan se rinnastuisi kuriiripalveluihin, joihin ei sovelleta postilakia.
Artiklan mukaisten velvollisuuksien noudattamiseksi ei olisi tarpeen muuttaa kansallista lainsäädäntöä.
23 artikla. Valuutta ja valuutanvaihto.
Artiklalla mahdollistetaan USA:n joukoille käyttää omaa valuuttaansa joukkojen tukikohdissa, palkkojen maksussa ja esimerkiksi 21 artiklassa tarkoitetuissa joukkojen omissa kaupoissa ja liikkeissä sekä tuoda USA:n valuuttaa Suomeen ja viedä Suomesta.
Artikla 1 kohdan mukaan USA:n joukoilla on oikeus tuoda maahan, viedä maasta ja käyttää USA:n valuuttaa ja USA:n valuutan määräisiä maksuvälineitä ilman määrällisiä rajoituksia.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen viranomaiset saavat jakaa ja vaihtaa USA:n joukkojen jäsenille ja näiden huollettaville Amerikan yhdysvaltojen, Suomen, euroalueen ja siltä osin kuin on tarpeellista luvallista matkustamista, mukaan lukien lomamatkat, varten muun valtion valuuttaa ja valuutan määräisiä maksuvälineitä.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huolettavat saavat tuoda maahan ja viedä maasta USA:n valuuttaa ja Yhdysvaltojen valuutan määräisiä maksuvälineitä ja viedä Suomen alueelta mitä tahansa valuuttaa ja kyseisen valuutan määräisiä maksuvälineitä edellyttäen, että kyseiset henkilöt ovat joko tuoneet nämä valuutat tai maksuvälineet Suomen alueelle tai saaneet ne USA:n joukoilta.
Puolustusyhteistyösopimuksen määräykset poikkeavat jossain määrin Nato SOFAn valuuttaa ja valuutanvaihtoa koskevasta XIV artiklasta, jossa määrätään, että joukot, siviilihenkilöstö, näiden jäsenet sekä näiden huollettavat ovat lähettäjävaltion ulkomaanvaluuttaa koskevan sääntelyn alaisia ja myös vastaanottajavaltion sääntelyn alaisia ja että lähettäjä- ja vastaanottajavaltioiden ulkomaanvaluuttaa hoitavat viranomaiset voivat antaa erityismääräyksiä, joita sovelletaan artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin. Puolustusyhteistyösopimuksen määräysten voidaan katsoa estävän esimerkiksi sen, että Suomi vastaanottajavaltiona asettaisi rajoitteita valuutan viennille pois maasta, kun taas Nato SOFAn määräysten voidaan tulkita teoriassa mahdollistavan tällaisten määräysten antamisen. Vastaavantyyppisiä määräyksiä sisältyy mm. YK:n erioikeuksia ja vapauksia koskevaan sopimukseen (SopS 24/1958). Lisäksi Nato SOFAssa ei määrätä lainkaan siitä, että lähettäjävaltion joukkojen viranomaiset saavat jakaa ja vaihtaa valuuttaa ja valuutan määräisiä maksuvälineitä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1672 unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta sekä Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta annetussa laissa (432/2021) säädetään vähintään 10 000 euron määräisistä valuutan tuonneista EU:n ulkopuolta ja vienneistä EU:n ulkopuolelle annettavista ilmoituksista. Artiklan mukaiset velvoitteet on mahdollista täytäntöönpanna Suomessa voimassaolevan lainsäädännön perusteella.
24 artikla. Työnteko.
Artiklassa määrätään joukkojen mukana tulleiden huollettavien työnteko-oikeudesta sekä oikeudesta ottaa USA:n asevoimien ja asevoimille tarkoitettuja palveluja suorittavien organisaatioiden palvelukseen työntekijöitä Suomen alueelta. Artiklassa määrätään myös tällaisten työntekijöiden palvelussuhteiden ehdoista.
Artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukot ja sopimuksen 21 ja 22 artiklan mukaisia asevoimille tarkoitettuja palveluja suorittavat organisaatiot saavat ottaa palvelukseen ja pitää palveluksessaan huollettavia sekä henkilöitä, joilla on lupa tehdä työtä Suomen alueella, ja ne saavat hallinnoida näiden henkilöiden työntekoa 24 artiklan mukaisesti. Huollettavilta ei vaadita lupaa artiklassa tarkoitettua työntekoa varten.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukot ja kyseiset organisaatiot määräävät palvelussuhteen ehdot noudattaen sovellettavia USA:n säädöksiä ja määräyksiä. Yhdysvallat on sitoutunut kunnioittamaan näissä palvelussuhteen ehdoissa olennaisia Suomen lainsäädännön säännöksiä työstä, kuten palkkatasosta, työturvallisuudesta ja säännöllisestä työajasta, niiltä osin ja sellaisin ehdoin, jotka eivät ole puolustusyhteistyösopimuksen tai USA:n joukkojen sotilaallisten vaatimusten vastaisia. USA:n joukot voivat irtisanoa paikalta palkatun siviilihenkilön palvelussuhteen turvallisuusnäkökohtien, sopimattoman menettelyn tai muiden operatiivisten vaatimusten perusteella. Yhdysvallat ei luovu mistään koskemattomuudesta, myöskään valtion koskemattomuudesta, tällaisen henkilön palvelussuhteen ollessa kyseessä.
Nato SOFAn IX artiklan 4 kappaleessa määrätään lähettäjävaltion joukkojen tai siviilihenkilöstön paikallisen siviilityövoiman hankinnasta, ja julkisen työnvälityksen roolista tässä. Sopimusmääräyksen mukaan tällaisten henkilöiden työehdot erityisesti palkka, lisät sekä ehdot työntekijöiden suojelemiseksi, määräytyvät vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaisesti. Puolustusyhteistyösopimuksen 24 artikla tarkoittaa poikkeamista USA:n joukkojen palkkaamiin henkilöiden työoikeudellisen aseman osalta Nato SOFAn IX artiklan 4 kappaleen määräyksestä. Puolustusyhteistyösopimuksen 24 artiklassa määrätään myös sopimuksen 21 ja 22 artiklassa tarkoitettujen organisaatioiden palkkaamien henkilöiden työoikeudellisesta asemasta. Vastaavia määräyksiä ei ole Nato SOFAssa.
Sopimuksen 24 artiklaa sovellettaisiin USA:n joukkojen tai sopimuksen 21 ja 22 artiklassa tarkoitettujen organisaatioiden Suomessa palkkaamiin työntekijöihin. Artiklan kattamat henkilöt voivat olla tässä sopimuksessa tarkoitettuja huollettavia taikka Suomen kansalaisia, EU:n jäsenvaltion kansalaisia tai jonkin kolmannen maan kansalaisia, joilla on jo oikeus tehdä työtä Suomessa. Puolustusyhteistyösopimus ei luo yleistä työnteko-oikeutta Suomessa huollettaville puolustusyhteistyösopimuksessa tarkoitetun toiminnan ulkopuolella.
Sopimuksen 24 artiklan määräyksen tarkoituksena on helpottaa USA:n joukkojen toimintaa siten, että näiden on maasta toiseen siirryttäessä mahdollista palkata henkilöitä yhdenmukaisin ehdoin. USA:n joukkojen mukana tulleisiin huollettaviin sekä sopimuksen 21 ja 22 artiklassa tarkoitettujen organisaatioiden palvelukseen otettuihin työntekijöihin sovelletaan USA:n lainsäädäntöä. Artiklassa tarkoitettujen Suomesta palkattujen henkilöiden työoikeudellinen asema määräytyisi USA:n lainsäädännön mukaisesti, mutta työsuhteessa kunnioitettaisiin Suomen työlainsäädännön olennaisia ehtoja. Määräyksessä todettu Suomen lainsäädännön kunnioittaminen tarkoittaa esimerkiksi työsopimuslakia (55/2001) ja muuta työsuhteeseen sovellettavaksi tulevaa Suomen keskeistä lainsäädäntöä yhdenvertaisuudesta, työvoiman suojelusta ja työehdoista sekä yhdistymisvapaudesta, jollei puolustusyhteistyösopimuksesta tai USA:n sotilaallisista vaatimuksista muuta johdu. Suomen lainsäädännön kunnioittamisvelvoitteen tarkoituksena on turvata Suomesta paikalta palkattaville työntekijöille Suomen lainsäädännön mukaista työaikasuojaa (esim. vuosilomat) ja työturvallisuuden tasoa sekä suomalaisiin työehtosopimuksiin perustuvaa palkkatasoa. Palkattavalle henkilölle turvattaisiin vallitsevat palkat, turvallisuus ja normaalit työajat, siinä määrin ja olosuhteissa, jotka eivät ole ristiriidassa puolustusyhteistyösopimuksen tai USA:n joukkojen sotilaallisten vaatimusten kanssa.
Puolustusyhteistyösopimus merkitsee poikkeusta kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintaa koskevista periaatteista. Lähtökohtaisesti kukin valtio soveltaa omalla alueellaan työntekijöiden työsopimuksiin omaa työlainsäädäntöään niin sanotun työoikeuden alueperiaatteen mukaisesti. Esimerkiksi Suomessa tapahtuvaan työhön sovelletaan lähtökohtaisesti Suomen työlainsäädäntöä. Työtä tehdään kuitenkin käytännössä yhä useammin kansainvälisluonteisissa tilanteissa, joissa on erikseen ratkaistava, minkä valtion työlainsäädäntöä tietyn työntekijän työsopimukseen tulisi soveltaa. Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ((EY) N:o 593/2008, jäljempänä
Rooma I
) sisältää sovellettavat periaatteet lainvalinnasta kansainvälisissä sopimuksissa. Sen työsuhteita koskevan 3 artiklan lähtökohtana on sopimisvapaus. Tätä sopimusvapautta kuitenkin rajoittaa asetuksen 8 artikla, jonka mukaan sovellettavasta laista sopiminen ei saa johtaa työntekijän kannalta epäedullisempiin työehtoihin, kuin mitä hänelle kuuluisi ilman sopimusta sovellettavasta laista. Jos sovellettavasta laista ei ole sovittu, työsopimukseen sovelletaan sen maan lakia, jossa tai josta käsin työntekijä tekee työtään. Työsuhteissa on lisäksi aina oikeus sopia työntekijälle edullisemmista työsuhteen ehdoista.
Suomesta palkattaville työntekijöille Rooma I asetuksen periaatteet tarkoittaisivat lähtökohtaisesti Suomen lainsäädännön noudattamista, jollei sopimusosapuolten kesken sovita työntekijän kannalta edullisimmista ehdoista. Artiklan 2 kohta merkitsee poikkeusta Rooma I asetuksen lähtökohdista ja Suomen työlainsäädännön soveltamisen alueperiaatteesta.
Siltä osin kuin on kyse sopimuksessa tarkoitetusta työnteosta puolustusyhteistyön toteuttamiseksi, puolustusyhteistyösopimuksen keskeisenä periaatteena on taata Yhdysvaltojen sotilaallisen toiminnan häiriöttömyys. Myös Suomesta voitaisiin palkata työntekijöitä, jotka tekisivät puolustusyhteistyösopimuksesta johtuvaa työtä. Tällöin työsuhteissa sovellettavan lainsäädännön lähtökohtana olisi USA:n lainsäädännön soveltaminen myös näiden Suomesta palkattavien työntekijöiden osalta.
Yhdysvallat on kuitenkin sitoutunut kunnioittamaan Suomen säännöksiä työstä, kuten palkkatasosta, työturvallisuudesta ja säännöllisestä työajasta, niiltä osin ja sellaisin ehdoin, jotka eivät ole puolustusyhteistyösopimuksen tai USA:n joukkojen sotilaallisten vaatimusten vastaisia. Lisäksi olennaista on, että työsopimusta tehtäessä työntekijöille kerrottaisiin työsuhteeseen sovellettavista ehdoista.
Puolustusyhteistyön tai USA:n joukkojen sotilaallisten vaatimusten suhdetta Suomen työlainsäädännön olennaisiin edellytyksiin voidaan joutua käytännössä arvioimaan erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi työaikoja ja työnseisauksia koskeva sääntely voivat olla joissakin tilanteissa ristiriidassa USA:n joukkojen sotilaallisten vaatimusten (toiminnan häiriötön jatkuvuus) kanssa. Joukoilla tai organisaatioilla voi olla tarvetta teettää työtä viikonloppuina, mukaan lukien sunnuntaisin, sekä mahdollisesti ylityötä. Joissakin tilanteissa myös vuosiloma voidaan joutua keskeyttämään riippuen palkattavan työntekijän työtehtävistä ja asiantuntemuksesta ja merkityksestä sotilaallisten toimintojen kannalta. Myös työnseisaukset voivat joissakin tilanteissa uhata puolustusyhteistyösopimuksen velvoitteiden täyttymistä.
Suomen lainsäädäntöön sisältyy jo tietyiltä osin puolustusyhteistyösopimuksen kanssa yhdenmukaisia poikkeusmahdollisuuksia. Esimerkiksi työaikalaki sallii ylityön teettämisen, kunhan sille on ylityön aloittamista edeltävä työntekijän suostumus. Työnantajalla on lisäksi työaikalain mukaan eräin edellytyksin oikeus teettää hätätyötä säännöllisen työajan lisäksi ilman työntekijän suostumusta.
Sopimuksen 24 artiklan 2 kohdan kolmannen virkkeen mukaan USA:n joukot voivat irtisanoa paikalta palkatun siviilihenkilön palvelussuhteen turvallisuusnäkökohtien, sopimattoman menettelyn tai muiden operatiivisten vaatimusten perusteella. Kohdassa tarkoitetut irtisanomisperusteet eivät ole ristiriidassa Suomen työsopimuslain kanssa.
Artiklan 2 kohdan viimeisen virkkeen mukaan Yhdysvallat ei luovu mistään koskemattomuudesta, myöskään valtion koskemattomuudesta, artiklassa tarkoitetun henkilöstön palvelussuhteen ollessa kyseessä. Artiklassa tarkoitetulla koskemattomuudella viitataan valtioiden lainkäytölliseen koskemattomuuteen, eli valtioiden oikeuteen olla alistumatta oikeudenkäyntiin toisen valtion tuomioistuimessa. Kansainvälinen oikeuskäytäntö on kehittymässä suuntaan, jossa valtion oikeus vedota lainkäytölliseen koskemattomuuteen ei ole absoluuttinen. Koskemattomuuden on katsottu olevan rajoitetumpi mm. työriitakysymyksissä. Puolustusyhteistyösopimuksen määräyksellä Yhdysvallat on halunnut varmistaa, ettei se ole etukäteen luopunut koskemattomuudesta.
25 artikla. Hankintamenettelyt.
Artiklassa määrätään hankintamenettelyistä ja USA:n tekemistä hankintasopimuksista.
Artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukot voivat tehdä hankintasopimuksia tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, kaluston ja palvelujen (mukaan lukien rakentaminen) toimittamisesta tai suorittamisesta Suomen alueella ilman rajoituksia sopimustoimittajan valinnan, hankkijan tai tavarat, materiaalin, tarvikkeet, kaluston tai palvelut toimittavan henkilön suhteen.
Artiklan 1 kohdassa määrätään lisäksi, että tarjoukset hankintasopimuksia varten pyydetään ja sopimukset tehdään ja niitä hallinnoidaan USA:n säädösten ja määräysten mukaisesti. Tarjoajille ja sopimustoimittajille ilmoitetaan selvästi tarjouspyyntö- ja sopimusasiakirjoissa, mitä säädöksiä ja määräyksiä sovelletaan. Osapuolet ottavat huomioon toistensa vaatimukset, jotka koskevat niiden hankintasopimuksia tavaroiden, materiaalien, tarvikkeiden, kaluston tai palvelujen hankkimiseksi.
Puolustusyhteistyösopimuksen 25 artikla täydentää Nato SOFAn IX artiklan 2 kappaletta. Nato SOFAn IX artiklan 2 kappaleessa määrätään vastaanottajavaltiossa tehtävistä hankinnoista joukkojen tai siviilihenkilöstön ylläpitoa varten. Sopimusmääräyksen mukaan tällaiset tavarat ostetaan yleensä sellaisten viranomaisten kautta, jotka ostavat kyseisiä tavaroita vastaanottajavaltion asevoimille. Velvoite tavaroiden hankkimiseksi paikallisten viranomaisten kautta ei ole ehdoton, vaan lähettäjävaltio voi halutessaan hankkia tavaroita myös suoraan vastaanottajavaltiossa toimivilta tavaroiden ja palveluiden tuottajilta (kts. Nato SOFA HE 90/2023 vp, s. 88). Nato SOFAn IX artiklan 2 kappaleen mukaan vastaanottajavaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on lisäksi mahdollisuus tarvittaessa rajoittaa tai kieltää tiettyjen tuotteiden ostaminen. Määräyksellä on merkitystä etenkin kriisi- ja poikkeusoloissa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 25 artikla koskee kaikkia USA:n joukkojen tekemiä hankintasopimuksia. Artiklassa ei tehdä eroa sen osalta, tehdäänkö sopimus suomalaisen vai USA:n sopimustoimittajan kanssa. Artiklan 1 kohta merkitsee sitä, että USA:lla on oikeus vapaasti valita tarjoajat ja sopimustoimittajat, mikä poikkeaa Nato SOFAn lähtökohdasta eli siitä, että hankinnat tehdään pääsääntöisesti viranomaisten kautta. Artiklan 1 kohdan rajoituksettomalla valinnalla ei tarkoitettaisi poiketa sopimustoimittajalle asetetuista lupa- tai pätevyysvaatimuksista, joita edellytetään kansallisessa lainsäädännössä ja joita koskevista poikkeuksista puolustusyhteistyösopimuksen piirissä määrätään 10 artiklan 3 kohdassa, 21 ja 26 artiklassa.
Artikla tarkoittaa, että USA:n joukkojen tarpeisiin tehtäviin hankintoihin ei sovelleta Suomen hankintalainsäädäntöä. Lakia julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016, jäljempänä
hankintalaki
) ei muutoinkaan sovellettaisi muihin kuin suomalaisiin hankintayksiköihin eli suomalaisten viranomaisten tekemiin hankintoihin. Puolustusyhteistyösopimuksen mukaan USA:n joukkojen tekemiin ja rahoittamiin hankintoihin sovelletaan USA:n hankintamenettelyjä, eikä Suomen hankintalakia.
Tilanteessa, jossa hankinnan USA:n joukoille tekisi poikkeuksellisesti suomalainen hankintayksikkö, esimerkiksi Puolustusvoimien logistiikkalaitos, hankintalakia sovellettaisiin, mukaan lukien sen sisältämät poikkeukset. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi hankintalain 8 §:n 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen soveltamista (joukkojen sijoittamiseen liittyvä kansainvälinen sopimus). Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista (1531/2011) on puolustus- ja turvallisuushankintoja koskeva erityislaki, jonka soveltamisalaa koskevat säännöt ja periaatteet ovat edellä mainituin osin yhtäläiset hankintalain kanssa.
USA:n säädöksiä ja määräyksiä noudatettaisiin myös hankintasopimuksia tehtäessä ja niitä hallinnoitaessa. USA:n joukot määrittelisivät joukkojen tarpeisiin ja USA:n lainsäädäntöön ja määräyksiin perustuvat edellytykset, joita ne asettavat hankintamenettelyyn osallistuvalle sopimustoimittajalle ja tämän toimittamille tavaroille tai tuottamille palveluille. Tullakseen USA:n joukkojen sopimustoimittajaksi, tarjoajan tulee esimerkiksi osoittaa, että hänellä on olemassa kilpailutetun palvelutoiminnan edellyttämä toimi- tai ammattilupa tai muu osaaminen. Lupia koskevista poikkeuksista on määrätty sopimuksen 10, 21 ja 26 artiklassa.
Osana hankintoja tarjoajan ja sopimustoimittajan voi olla tarpeen myös osoittaa, että tämän toimittamat tavarat ja tuottamat palvelut täyttävät hankintasopimuksen mukaiset standardit ja laatuvaatimukset. Osana 1 artiklan 2 kohdan mukaista Suomen lainsäädännön kunnioittamista, vaatimuksissa voitaisiin mahdollisesti jossain määrin huomioida myös Suomen lainsäädännön mukaisia vaatimuksia. Suomessa on voimassa kansallista lainsäädäntöä, joka koskee mm. tuotteille ja palveluille asetettuja standardi- ja laatuvaatimuksia, kuten esimerkiksi lääkkeiden myyntiluvat ja pakkausmerkinnät (lääkelaki 395/1987 ja eläinlääkeasetus (EU) 2019/6), lääkinnällisten laitteiden CE-merkinnät (lääkinnällisistä laitteista annettu laki (719/2021), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/745 lääkinnällisistä laitteista, direktiivin 2001/83/EY, asetuksen (EY) N:o 178/2002 ja asetuksen (EY) N:o 1223/2009 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivien 90/385/ETY ja 93/42/ETY kumoamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/746 in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista sekä direktiivin 98/79/EY ja komission päätöksen 2010/227/EU kumoamisesta) sekä tupakkatuotteiden pakkausmerkinnät (tupakkalaki 549/2016). Artiklan 1 kohdan soveltaminen voisi merkitä poikkeusta näistä vaatimuksista. Poikkeus olisi yhteen sovitettavissa EU-sääntelyn kanssa edellä 3 jaksossa yksilöidyin perustein.
Artiklan 1 kohdassa edellytettäisiin lisäksi, että tarjoajille ja sopimustoimittajille ilmoitetaan selvästi tarjouspyyntö- ja sopimusasiakirjoissa, mitä säädöksiä ja määräyksiä kilpailutukseen ja hankintasopimukseen sovelletaan. Tämä on tarjouskilpailuun osallistuvan ja valituksi tulleen sopimustoimittajan kannalta tärkeää, jotta sopimustoimittajalle on selvää, minkä lainsäädännön asettamien edellytysten mukaan tulee toimia.
Artiklan 1 kohdan viimeisessä virkkeessä määrätään osapuolten vaatimusten huomioonottamisesta hankintasopimuksissa. Sopimusmääräyksen tarkoituksena on molempien osapuolten tarvitsemien tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, kaluston tai palvelujen saatavuuden turvaaminen kaikissa olosuhteissa.
Artiklan 2 kohdan mukaan Suomi myöntää USA:n joukoille tavaroiden, palvelujen ja yleishyödyllisten palvelujen hankinnoissa vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin Suomen puolustusvoimille.
Artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yleishyödyllisiä palveluja ovat sopimuksen 28 artiklan 1 kohdan perusteella vesi, sähkö ja muut yleishyödylliset palvelut. USA:n joukkojen tekemät hankinnat jäävät Suomen hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle eikä Suomen valtio ole kyseisten hankintojen ja hankintasopimusten osapuoli. Puolustusvoimien tarvitsemat tavarat, palvelut ja yleishyödylliset palvelut hankitaan lukuisilta erilaisilta toimijoilta. Näihin sisältyy yksityisiä yrityksiä, joista osa voi olla valtion osin tai kokonaan omistamia tai ne voivat olla valtion liikelaitoksia. Valtion osin tai kokonaan omistamat yhtiöt ja liikelaitokset tuottavat Puolustusvoimille sen tarvitsemia sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta keskeisiä palveluita, kuten Millog kunnossapitopalveluja, Puolustuskiinteistöt kiinteistöjen vuokrausta ja huoltoa, Leijona Catering muonituspalveluja ja Finavia lentokenttäpalveluja. Näiden palvelujen tuottamisen peruslähtökohtana on se, että ne perustuvat sopimusjärjestelyihin ja palveluja tuotetaan Suomessa USA:n joukoille samoin ehdoin kuin Puolustusvoimille. Palvelut on nykyisellään mitoitettu Puolustusvoimien tarpeisiin ja niiden tarjoaminen USA:n joukoille sekä muille ulkomaisille asevoimille edellyttää erillisiä sopimusjärjestelyjä.
26 artikla. USA:n sopimustoimittajien asema.
Artiklassa määrätään USA:n sopimustoimittajiin sovellettavista poikkeuksista. Poikkeukset koskevat Suomen säädösten ja määräysten noudattamista palvelusuhteen ehtojen, yritysten lupien ja rekisteröintien sekä verotuksen osalta.
Nato SOFAssa ei ole vastaavaa määräystä sopimustoimittajien asemasta.
Artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan USA:n sopimustoimittajiin ei sovelleta Suomen säädöksiä ja määräyksiä niiden palvelussuhteen ehtojen osalta, joiden mukaisesti nämä sopimustoimittajat tekevät työtä USA:n joukkojen kanssa tehtyjen hankintasopimusten perusteella, eikä siltä osin kuin on kyse yritysten ja yhteisöjen luvituksesta ja rekisteröinnistä yksinomaan tavaroiden ja palvelujen toimittamiseksi USA:n joukoille Suomen alueella.
Artiklassa tarkoitettu poikkeus koskee vain sellaista työtä, jota USA:n sopimustoimittajien Suomeen lähettämät työntekijät tekevät työnantajiensa ja Yhdysvaltojen joukkojen välisten hankintasopimusten perusteella. Näihin työntekijöihin ei sovelleta Suomen säädöksiä ja määräyksiä palvelussuhteen ehtojen osalta.
Artiklan mukaiset poikkeukset koskevat ainoastaan USA:n sopimustoimittajia, eli ulkomaisia sopimustoimittajia, jotka täyttävät 2 artiklan 4 kohdan mukaiset edellytykset. Vapautukset eivät koske suomalaisia sopimustoimittajia, jotka on määritelty 2 artiklan 5 kohdassa ja joiden on näin ollen täytettävä kansallisen lainsäädännön vaatimukset kokonaisuudessaan. Sopimusmääräyksen soveltamisen kannalta on huomioitava, että sopimuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaan suomalaiseksi sopimustoimittajaksi katsotaan myös sellaiset USA:n sopimustoimittajien työntekijät, jotka ovat Suomen kansalaisia tai oleskelevat pysyväisluonteisesti Suomen alueella. USA:n sopimustoimittajien Suomesta mahdollisesti palkattaviin suomalaisiin tai täällä pysyvästi oleskeleviin työntekijöihin sovelletaan Suomen säädöksiä ja määräyksiä palvelussuhteen ehtojen osalta. Tällaisia säädöksiä ovat muun muassa työsopimuslaki (55/2001) ja muu työsuhteeseen sovellettavaksi tuleva keskeinen Suomen lainsäädäntö yhdenvertaisuudesta, työvoiman suojelusta ja työehdoista sekä yhdistymisvapaudesta.
USA:n sopimustoimittajien Suomeen lähettämiin työntekijöihin sovelletaan Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, kun työtä tehdään USA:n joukoille hankintasopimuksen perusteella. Näissä tilanteissa USA:n sopimustoimittajat ja heidän lähettämänsä työntekijät eivät tulisi EU:n sisämarkkinoille. Esimerkiksi jos USA:n sopimustoimittajat lähettävät työhön palkkaamansa työntekijän Suomeen tilapäisesti, Rooma I asetuksen mukaan tämän työehdot määräytyisivät heidän työsopimuksessaan sovitun mukaisesti. Rooma I asetus sisältää mahdollisuuden sopia lainvalinnasta eli tehdä lakiviittauksen sovellettavasta laista. Lainvalinta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti muutu Suomessa tehtävän tilapäisen työn johdosta.
Artiklassa määrätään myös yritysten ja yhteisöjen luvista ja rekisteröinneistä. Artiklan mukaan USA:n sopimustoimittajiin ei sovelleta Suomen säädöksiä ja määräyksiä siltä osin kuin kyse on yritysten ja yhteisöjen luvituksesta ja rekisteröinnistä yksinomaan tavaroiden ja palveluiden toimittamiseksi USA:n joukoille Suomen alueella. Tällaisia tavaroita ja palveluita voivat olla esimerkiksi erilaiset elintarvikkeet, lääkkeet, verituotteet, lääkintämateriaalit, kemikaalit, säteilylähteet, henkilösuojaimet ja muut tarvikkeet ja tavarat. USA:n sopimustoimittajat voivat tuottaa esimerkiksi terveydenhoitopalveluita, elintarvikealan palveluita, USA:n joukkojen hallinnoimien tilojen ja alueiden siivous-, korjaus-, rakennus-, asennus, ja ylläpitopalveluita tai edellä mainittuihin tavaroihin liittyviä maahantuonti-, vienti-, kuljetus-, varastointi- tai jakelupalveluita.
Edellä kuvattuja tavaroiden ja palveluiden toimittamista koskee yksityiskohtainen kansallinen sääntely, joka perustuu osin EU-oikeuteen. Esimerkiksi lääkkeiden maahantuonnin, viennin, varastoinnin, jakelun ja myynnin mahdollistavista luvista säädetään lääkelaissa (395/1987) ja EU:n eläinlääkeasetuksessa (EU) 2019/6. Lääkinnällisistä laitteista annettu EU-asetus (EU) 2017/745 ja in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällistä laitteista annettu EU-asetus (EU) 2017/746 sekä lääkinnällisistä laitteista annettu laki (719/2021) asettavat rekisteröintivelvoitteita laitteiden valmistajille ja valtuutetuille edustajille, maahantuojille ja jakelijoille. Verituotteista säädetään veripalvelulaissa (197/2005), Suomen Punaisesta Rististä annetussa laissa (238/2000) ja niiden nojalla annetuissa asetuksissa.
Säteilylaki (859/2018) edellyttää toiminnanharjoittajan pääsääntöisesti hakevan turvallisuuslupaa toiminnalleen. Lisäksi laissa on säädetty erilaisista Säteilyturvakeskukselle tehtävistä ilmoituksista ja Säteilyturvakeskuksen hyväksyntää edellyttävistä toiminnoista sekä toimintaa koskevista vaatimuksista. Kemikaalilaissa (599/2013) säädetään Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön täytäntöönpanosta sekä eräistä kemikaaleja koskevista, kansallisista velvoitteista. Kemikaalilaki perustuu pitkälti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH-asetus), Euroopan parlamentin ja neuvoston kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevaan asetukseen 1272/2008 (CLP-asetus) ja biosidivalmisteista annettuun asetukseen (asetus (EU) N:o 528/2012). EU:n asetusten soveltamisala koskee aineiden ja seosten markkinoille saattamista, maahantuontia, valmistamista ja käyttöä. Kemikaaleista säädetään myös vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005). Laajamittaista vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavalle tuotantolaitokselle on haettava lupa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesilta, vähäinen käsittely edellyttää ilmoitusta pelastusviranomaiselle.
Suomessa terveydenhuollon palveluista, niiden valvonnasta, toimintaedellytyksistä ja rekisteröinnistä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa (741/2023). Lain 2 §:n 4 momentin ja esitöiden mukaan vieraan valtion joukkojen omalle henkilöstölleen tuottamat terveydenhuoltopalvelut on kuitenkin rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Terveydenhuollon ammattilupia on käsitelty edellä 10 artiklassa. Lisäksi edellä 21 artiklan perusteluissa kuvatut elintarviketoiminnan rekisteröintiä ja hyväksymistä, alkoholin ja tupakka- ja nikotiinituotteiden myyntiä sekä alkoholin anniskelua koskevat vaatimukset koskisivat myös 26 artiklassa tarkoitettuja palveluja.
Tieliikenteen ja ilmailun kuljetusluvista (yhteisön liikennelupa, kansainvälisen liikenteen tiekuljetuslupa) säädetään liikennepalvelulaissa (320/2017), EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksessa (EU) N:o 1071/2009, EASA-asetuksessa (EU) 2018/1139, lentoliikenneasetuksessa (EU) N:o 1008/2008 ja EU:n ja USA:n välisessä lentoliikennesopimuksessa (SopS 60/2020).
Artikla merkitsee poikkeusta edellä kuvattuun kansalliseen lupia ja rekisteröintejä koskevaan lainsäädäntöön. Poikkeaminen on mahdollista, koska sopimus tulee voimaan kansallisena lakina. Poikkeus olisi rajallinen, koska USA:n joukoilla on velvollisuus kunnioittaa kansallista lainsäädäntöä ja poikkeus olisi voimassa vain puolustusyhteistyösopimuksen mukaisessa toiminnassa. Yksityiskohtaisempien poikkeussäännösten tarvetta on syytä arvioida sen jälkeen, kun on saatu enemmän tietoa artiklan soveltamiskäytännöstä ja kokemusta siitä, edellyttäisikö artiklan täytäntöönpano sektorikohtaista sääntelyä sopimuksen tueksi.
Artiklan mukaisia poikkeuksia sovellettaisiin USA:n sopimustoimittajiin vain siltä osin kuin on kysymys yksinomaan tavaroiden ja palvelujen toimittamisesta USA:n joukoille Suomen alueella puolustusyhteistyösopimuksen mukaisessa toiminnassa. Kyseessä olisi siis työ, jonka taustalla on tarve vastata Yhdysvaltojen sotilaallisiin vaatimuksiin. Muihin liiketoimiin Suomen markkinoilla tai EU:n sisämarkkinoilla soveltuisi kansallinen lainsäädäntö kokonaisuudessaan, mukaan lukien verolait.
Vaikka USA:n sopimustoimittajat ovat vapautettuja Suomen lainsäädännössä edellytetyistä toimiluvista, niiden tulee kuitenkin täyttää USA:n joukkojen asettamat vaatimukset. Näihin vaatimuksiin voi toimialasta riippuen kuulua myös se, että sopimustoimittajalla on oltava tietty toimilupa.
Artiklan ero suhteessa 10 artiklan 3 kohdan mukaisiin ammattilupiin on siinä, että 10 artiklan 3 kohdassa ammattiluvilla tarkoitetaan yleisesti luonnollisille henkilöille myönnettyjä ammattilupia. Sen sijaan 26 artiklassa tarkoitetaan USA:n sopimustoimittajina toimivien organisaatioiden toimilupia niiden toimittaessa tavaroita tai palveluita USA:n joukoille. On myös syytä huomata, että siinä missä 21 artikla koskee USA:n joukkojen jäsenille ja näiden huollettaville tarjottuja palveluja, 26 artikla viittaa USA:n joukoille organisaationa tarjottuihin palveluihin.
Artiklassa määrätään myös verotusta koskevista poikkeuksista. USA:n sopimustoimittajat vapautetaan myös kaikista veroista, mukaan lukien yhteisö- ja valmisteverot, jotka perustuvat yksinomaan tavaroiden ja palveluiden toimittamiseen USA:n joukoille tai tilojen rakentamiseen niille. Suomi ja sen paikalliset viranomaiset eivät voi myöskään määrätä näille sopimustoimittajille minkäänlaista veroa tuloista tai voitoista siltä osin kuin ne on saatu USA:n joukkojen kanssa tehdyn hankintasopimuksen tai alihankintasopimuksen perusteella. Artiklan määräykset poikkeavat näiltä osin tuloverolain määräyksistä.
Artiklan määräykset eivät koske suomalaisia sopimustoimittajia. Määräykset eivät koske myöskään USA:n sopimustoimittajia siltä osin kuin niiden harjoittama toiminta ei ole puolustusyhteistyösopimuksen tehtäviin liittyvää.
Arvonlisäverodirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskevia verovapaussäännöksiä. Niillä vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta tavaroiden ja palvelujen myynnit muiden Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimille, jos nämä osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella. Valmisteverotusdirektiivin ja -lain nojalla valmisteverottomia ovat tuotteet, jotka on tarkoitettu Suomessa olevien Pohjois-Atlantin sopimuksen toisten sopimusvaltioiden asevoimien käyttöön tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artikla sisältää virallisia verovapautuksia koskevan yleisen määräyksen. Virallisen toiminnan verovapauksia ja niitä koskevia menettelyitä on selostettu tarkemmin 16 artiklaa koskevissa perusteluissa.
27 artikla. Ympäristö, kansanterveys ja turvallisuus.
Artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä osapuolet sopivat panevansa sopimuksen täytäntöön noudattaen Suomen luonnonympäristön suojelua, mukaan lukien eläintautien ja kasvintuhoojien torjuntaa, ja kansanterveyden sekä turvallisuuden suojelua. Osapuolet pyrkivät ympäristönsuojelun, kansanterveyden ja turvallisuuden suhteen pikemminkin ennalta ehkäisevään kuin reaktiiviseen lähestymistapaan.
Artiklan 1 kohdassa määrätään sopimusosapuolten viranomaisten tekevän yhteistyötä ongelmien ehkäisemiseksi sekä mahdollisten havaittujen ongelmien käsittelemiseksi viipymättä, painottaen ongelmien ennalta ehkäisemistä. Artiklan 1 kohdassa asetetaan osapuolten toimivaltaisille viranomaisille kaksi yhteistyövelvoitetta. Ensinnäkin viranomaisten yhteistyöllä varmistetaan, että mahdolliset ongelmat käsitellään viipymättä, jotta saadaan estetyksi pysyvät ympäristövahingot sekä kansanterveyden ja turvallisuuden vaarantuminen, esimerkiksi tartuntatautitapauksissa. Määräys koskee myös ongelmia, jotka syntyvät vaarallisten jätteiden tai aineiden päästessä ympäristöön. Vaarallisella jätteellä tarkoitettaisiin artiklassa myös radioaktiivista jätettä. Toiseksi määrätään viranomaisten jatkuvasta yhteistyöstä asioissa, jotka koskevat ympäristöä, kansanterveyttä ja turvallisuutta. Määräys on merkittävä, koska sopimuksessa sallitaan erilaisia toimia, kuten esimerkiksi sellaisten tuotteiden maahantuonti ja varastointi, joiden käyttöä on tiukasti säännelty Suomessa terveys- ja turvallisuussyistä. Yhteistyöllä tarkoitettaisiin viranomaisten välistä aktiivista osallistumista keskusteluun ja tarvittaviin menettelyihin yhteisten ratkaisujen löytämiseksi sekä vaadittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi. Yhteistyö voisi olla tarpeen esimerkiksi epäillyn tartuntatautitapausten yhteydessä tai jos vaarallista ainetta pääsisi ympäristöön. Mahdollisten ongelmatilanteiden lisäksi, yhteistyötä tulisi tehdä esimerkiksi silloin kun Suomen ja USA:n terveyteen, turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvät säännökset eroavat toisistaan.
Artiklan 1 kohdassa määrätään edelleen, että Yhdysvallat kunnioittaa sovellettavaa Suomen ympäristö-, terveys- ja turvallisuuslainsäädäntöä toteuttaessaan toimintaperiaatteitaan. Suomi puolestaan vahvistaa, että sen toimintaperiaatteena on panna ympäristöä, terveyttä ja turvallisuutta koskevat säädökset, määräykset ja vaatimukset täytäntöön ottaen asianmukaisesti huomioon USA:n joukkojen, niiden jäsenten huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien terveyden ja turvallisuuden. Artiklan kunnioittamisvelvoitteella on merkitystä erityisesti siksi, että vaikutukset ympäristöön, kansanterveyteen tai turvallisuuteen voivat ulottua myös USA:n joukkojen käyttämien alueiden ulkopuolelle, esimerkiksi, jos vaarallisia aineita pääsisi ympäristöön tai jos tuotteita, jotka eivät ole kansallisten tai EU-vaatimusten mukaisia, pääsisi Suomen markkinoille. Yhdysvallat noudattaa kuitenkin kansallista ympäristöä, kansanterveyttä ja turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöään.
Artiklan mukaisesti osapuolten toimivaltaiset viranomaiset ovat velvoitettuja toimimaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi sekä eläintautien tai kasvintuhoojien leviämisen estämiseksi. Sopimuksen 18 artiklan mukaisesti USA:n joukot saavat tuoda maahan omaan käyttöönsä tarkoitettuja lähetyksiä ilman EU-lainsäädännön mukaisten tuontivaatimusten täyttämistä. Artiklan 27 velvoitteiden mukaisesti pyritään varmistamaan, että kyseiset lähetykset eivät aiheuta maahantuonnin jälkeen muun muassa eläintautien tai kasvintuhoojien leviämisen vaaraa. Riskejä vähennetään varmistamalla viranomaisten hyvä ja tehokas yhteistyö sekä huolehtimalla Yhdysvaltojen joukkojen maahantuomien lähetysten asianmukaisesta hävittämisestä käytön jälkeen.
Artikla koskee myös vaarallisia jätteitä ja aineita. Näin ollen artiklan soveltamisalaan kuuluvat myös radioaktiiviset jätteet ja aineet, joista säädetään säteilylaissa. Sopimuksen 4 ja 18 artiklan perusteella USA:n joukot voivat tuoda maahan säteilylaissa tarkoitettuja säteilylähteitä eikä heidän tarvitse hakea turvallisuuslupaa, muuta lupaa tai hyväksyntää toiminnalleen. Artiklan 27 mukaisten velvoitteiden mukaisesti varmistetaan, että USA:n joukot toimivat turvallisesti ja riskejä ehkäisevästi. Lisäksi USA:n viranomaisten tulisi viipymättä ilmoittaa Suomen viranomaisille ja toimia yhteistyössä Suomen viranomaisten kanssa, mikäli esimerkiksi vaarallista jätettä pääsisi ympäristöön.
Keskeiset ympäristövaikutuksia aiheuttavaa toimintaa sääntelevät kansalliset lait ovat ympäristönsuojelulaki (527/2014), luonnonsuojelulaki (9/2023), laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005), jätelaki (646/2011), laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) ja maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999, 1.1.2025 alkaen rakentamislaki 751/2023) ja valmisteilla oleva alueidenkäyttölaki. Toimialalla on lisäksi merkittävä määrä EU-taustaista sekä kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa sääntelyä, josta osa on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Keskeiset toimivaltaiset viranomaiset ympäristöministeriön hallinnonalan lainsäädännön täytäntöönpanon ja valvonnan osalta ovat aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja Suomen ympäristökeskus sekä kunnat.
Kansanterveyden suojelu on Suomessa turvattu terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä sekä terveydenhuollossa käytettävää materiaalia koskevassa kansallisessa lainsäädännössä sekä suoraan sovellettavassa EU-lainsäädännössä, kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa (741/2023), terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994), terveydenhuoltolaissa (1326/2010), sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021), työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015), työterveyshuoltolaissa (1383/2001), taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheuttamien tapaturmien korvaamisesta annetussa laissa (1213/1990), lääkelaissa (395/1987), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 726/2004 ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista unionin lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta, eläinlääkeasetuksessa (EU) 2019/6, lääkinnällisiä laitteita koskevissa EU-asetuksissa (EU) 2017/745 ja (EU) 2017/746, lääkinnällisistä laitteista annetussa laissa (719/2021). Henkilösuojaimia koskevassa EU-asetuksessa (EU) 2016/425, työturvallisuuslaissa (738/2002), veripalvelulaissa (197/2005) ja Suomen Punaisesta Rististä annetussa laissa (238/2000). Kansallinen sääntely perustuu osin harmonisoituun EU-oikeuteen. Lisäksi eräitä elintarvikkeita koskevissa laeissa on kansanterveyden suojelemiseksi asetettuja rajoituksia. Näitä ovat alkoholilaki (1102/2017) ja tupakkalaki (549/2016). Kansanterveyttä koskevaa lainsäädäntöä valvovia viranomaisia ovat sosiaali- ja terveysministeriön hallinnan alalla mm. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), Potilasvakuutuskeskus, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, aluehallintovirastot, kunnat, Tulli ja työsuojeluviranomaiset.
Puolustusyhteistyösopimuksen 27 artiklan määräykset merkitsevät poikkeusta ympäristönsuojelua ja kansanterveyttä turvaavaan kansalliseen lainsäädäntöön tilanteissa, joissa USA:n joukkojen ja sopimustoimittajien noudattamat USA:n säädökset ja määräykset poikkeavat Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Sopimuksella on vaikutusta myös erilaisiin toiminnanharjoittamista koskeviin lupiin, hyväksyntöihin ja ilmoituksiin (mm. 4, 10, 18, 21 25 ja 26 artiklat) sekä erilaisiin toiminnoille ja tuotteille asetettuihin rajoituksiin ja vaatimuksiin, joiden tarkoituksena on ympäristön, kansanterveyden ja turvallisuuden suojelu. Sen lisäksi että sopimuksen 1 artiklan 2 kohta sisältää Suomen lainsäädännön ja kansainvälisten velvoitteiden yleisen kunnioittamisvelvollisuuden, Yhdysvallat sitoutuu 27 artiklassa nimenomaisesti kunnioittamaan sovellettavaa Suomen ympäristö-, terveys- ja turvallisuuslainsäädäntöä. Sopimuksen 27 artiklan 1 kohdan määräykset eivät edellytä välittömiä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Jatkossa kansallisen lainsäädännön muutostarpeita voidaan arvioida puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella.
Artiklan 2 kohdan mukaan Suomi nimeää Baselissa 22 päivänä maaliskuuta 1989 tehdyn vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevaan Baselin yleissopimuksen (SopS 44 ja 45/1992) mukaisen toimivaltaisen viranomaisen, ja Yhdysvallat sitoutuu antamaan Suomelle yleissopimuksen velvoitteiden noudattamiseksi tarvittavat tiedot. Käytännössä yleissopimuksen velvoitteiden noudattamiseksi tarvittavat tiedot ovat Yhdysvaltojen toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot.
Määräys koskee sujuvan yhteistyön varmistamista ympäristön kannalta asianmukaisessa vaarallisten jätteiden siirroissa ja niiden käsittelyssä. Baselin yleissopimus on laajin ja merkittävin jätteitä koskeva kansainvälinen sopimus. Yleissopimuksen päätavoitteet ovat suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä vaarallisten jätteiden haitallisilta vaikutuksilta sekä sääntelykehyksen luominen sallituille jätteiden siirroille. Yleissopimuksen mukaan osapuolet nimeävät toimivaltaisen viranomaisen vastaanottamaan vaarallisten jätteiden tai muiden jätteiden maasta toiseen tapahtuvia siirtoja koskevia ilmoituksia ja muita niihin liittyviä tietoja sekä joko hyväksymään tai vastustamaan tällaisia ilmoituksia ja siirtoja. Radioaktiivinen jäte ei kuulu yleissopimuksen soveltamisalaan.
Suomi on hyväksynyt Baselin yleissopimuksen 19.11.1991, ja se on tullut Suomen osalta voimaan 5 päivänä toukokuuta 1992. Yleissopimuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on Suomen ympäristökeskus. Yhdysvallat on allekirjoittanut sopimuksen 22.3.1990, mutta ei ole sitoutunut siihen, eikä näin ollen ole yleissopimuksen osapuoli. Sen sijaan Yhdysvallat soveltaa taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n neuvoston kokouksessaan 30 päivänä maaliskuuta 1992 hyväksymää päätöstä hyödynnettävien jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta (C(92)39). Euroopan unioni on Baselin yleissopimuksen osapuoli ja sekä yleissopimuksen että OECD:n jätteensiirtoa koskevat määräykset on sisällytetty EU:n jätteensiirtoasetukseen (EY) N:o 1013/2006. Jätesiirtoluvallisia jätesiirtoja Suomen ja Yhdysvaltojen välillä varten on näin ollen olemassa lainsäädännössä määritellyt menettelyt.
28 artikla. Yleishyödylliset palvelut ja viestintäyhteydet.
Artiklassa määrätään yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisesta USA:n joukoille, USA:n sopimustoimittajille ja suomalaisille sopimustoimittajille sekä tällaisista palveluista perittävistä korvauksista. Lisäksi artikla sisältää määräykset USA:n joukkojen oikeudesta käyttää viestintäyhteyksiä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja suomalaisten sopimustoimittajien sallitaan käyttää vettä, sähköä ja muita yleishyödyllisiä palveluja vähintään yhtä edullisilla ehdoilla, mukaan lukien taksat ja maksut, kuin ne ehdot, joita sovelletaan Suomen puolustusvoimiin tai Suomen valtioon vastaavissa olosuhteissa, ja tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ilman veroja ja muita valtion perimiä maksuja. USA:n joukkojen kulut vastaavat niiden suhteellista osuutta kyseisten yleishyödyllisten palvelujen käytöstä.
Nato SOFAn IX artiklan 3 kappaleessa määrätään joukkojen tai siviilihenkilöstön tarvitsemista ja niiden käyttöön annettavista rakennuksista ja maa-alueista sekä niihin liittyvistä laitteistoista ja palveluista. Nato SOFAn esitöiden mukaan rakennuksiin ja maa-alueisiin liittyvillä laitteistoilla ja palveluilla tarkoitetaan käytännössä rakennuksiin ja maa-alueisiin erottamattomasti liittyviä palveluja kuten vettä ja sähköä. Puolustusyhteistyösopimuksen 28 artiklan yleishyödyllisiä palveluja koskeva määräys vastaa Nato SOFAn IX artiklan 3 kappaleen pääsääntöä majoitukseen ja siihen liittyvien palveluiden tarjoamisesta vastaanottajavaltion vastaavan henkilökunnan majoitusta vastaavin ehdoin. Nato SOFAn IX artiklan 7 kappaleen mukaan myös majoituksesta ja siihen liittyvistä palveluista maksetaan lähtökohtaisesti korvaus, jollei sopimuspuolten välisistä rahoitusjärjestelyistä muuta johdu. Nato SOFAn IX artiklan 8 kappaleen perusteella joukkoja, siviilihenkilöstöä eikä niiden jäseniä vapauteta ostetuista tavaroista ja suoritetuista palveluista perittävistä veroista ja tulleista. Nato SOFAn määräyksistä poikkeavasti puolustusyhteistyösopimuksen 28 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan yleishyödyllisten palveluiden verovapaus puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan yleismääräyksen mukaisesti. Nato SOFAn määräyksistä poiketen kohdassa sovitaan myös yleishyödyllisten palveluiden antamisesta USA:n sopimustoimittajille sekä suomalaisille sopimustoimittajille.
Puolustusvoimat hankkii veden, sähkön ja vastaavat yleishyödylliset palvelut siten, että ne maksetaan Puolustusvoimien käytössä olevien kiinteistöjen hallinnasta vastaavalle Puolustuskiinteistöt-liikelaitokselle vuokranmaksun yhteydessä. Muiden valtion käyttämien kiinteistöjen osalta toimijana on Senaatti-kiinteistöt. Yhdysvaltojen osalta näiden palvelujen käyttäminen tapahtuisi puolustusyhteistyösopimuksen alla siten, että Puolustusvoimat toimisi asiassa yhteyspisteenä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tarkemmin sovittavan järjestelyn mukaisesti.
Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artikla sisältää virallisia verovapautuksia koskevan yleisen määräyksen. Tilanteesta riippuen virallisen toiminnan verovapaudet myönnettäisiin suoraa vapautusta tai palautusmenettelyä noudattaen. Arvonlisäverolain 10 lukuun sisältyvän 102 § mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Puolustusyhteistyösopimusta koskevissa neuvotteluissa todettiin osapuolten yhteisenä näkemyksenä, että Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen sopimustoimittajien hankintojen osalta tekstillä "tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ilman veroja", "consistent with Article 16 of this Agreement, less taxes" voidaan tarkoittaa myös arvonlisäverolain 10 luvun mukaista vähennysoikeutta. Virallisen toiminnan verovapauksia ja niitä koskevia menettelyitä on selostettu tarkemmin 16 artiklaa koskevissa perusteluissa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 28 artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet ovat tietoisia siitä, että USA:n joukoilla voi olla tarvetta käyttää radiotaajuuksia. Yhdysvaltojen sallitaan käyttää omia televiestintäjärjestelmiään sen ”televiestinnän” määritelmän mukaisesti, joka on vuonna 1992 tehdyssä Kansainvälisen televiestintäliiton peruskirjassa ja Kansainvälisen televiestintäliiton yleissopimuksessa. Tähän sisältyy oikeus käyttää sellaisia keinoja ja palveluja, jotka tarvitaan varmistamaan täysi valmius käyttää televiestintäjärjestelmiä, sekä oikeus käyttää tarvittavia radiotaajuuksia tähän tarkoitukseen. Radiotaajuuksien käyttö on Yhdysvalloille maksutonta. USA:n joukot pyrkivät kaikin kohtuullisin toimin yhteensovittamaan taajuuksien käytön ennakolta Suomen toimeenpanijan kanssa.
Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 39 §:n 1 momentin mukaan radiolähettimien hallussapito ja käyttö edellyttävät Liikenne- ja viestintäviraston myöntämää radiolupaa, jollei pykälässä toisin säädetä. Pykälän 7 momentin mukaan Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos eivät tarvitse radiolupaa radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön, jos radiolähetintä käytetään ainoastaan Liikenne- ja viestintäviraston 96 §:n 1 momentin nojalla antamassa määräyksessä yksinomaan puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käyttöön määrätyillä taajuusalueilla. Pykälän 9 momentin mukaan vieraan valtion edustaja ei tarvitse radiolupaa valtio- tai työvierailussa käytettävän radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön, jos radiolähettimen hallussapidosta ja käytöstä on ilmoitettu Liikenne- ja viestintävirastolle ja radiolähettimen rakenteesta ja on annettu Liikenne- ja viestintävirastolle sen pyytämät tiedot.
USA:n joukoilla voi olla tarpeita taajuuksien käyttöön myös muilla kuin yksinomaan Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käyttöön määrätyillä taajuusalueilla. USA:n joukkojen ei myöskään katsota olevan Suomessa pykälässä tarkoitetulla tavalla valtio- tai työvierailulla. Näin ollen sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 39 §:ään esitetään lisättäväksi uusi momentti, jonka mukaan USA:n joukot eivät tarvitse radiolupaa radiolähettimiensä hallussapitoon ja käyttöön. Eri käyttäjätarpeiden yhteensovittamiseksi ja koordinoimiseksi ja radiohäiriöiden ehkäisemiseksi on tärkeää, että USA:n joukot pyrkivät artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla kaikin kohtuullisin toimin yhteensovittamaan taajuuksien käytön ennakolta Suomen toimeenpanijan tai sen osoittaman edustajan kanssa. Puolustusministeriö voi osoittaa edustajakseen Puolustusvoimat.
Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 265 §:n 1 momentin mukaan radiolähetintä meriradio- tai radioamatööriviestintään käyttävällä on oltava Liikenne- ja viestintäviraston myöntämä pätevyystodistus tai Liikenne- ja viestintäviraston Suomessa voimassa olevaksi hyväksymä muun maan toimivaltaisen viranomaisen myöntämä pätevyystodistus. Pykälän 2 momentissa säädetään, että vaatimus pätevyystodistuksesta ei koske puolustusvoimia eikä Rajavartiolaitosta niiden harjoittaessa sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvää radioviestintää eikä niiden yksinomaan sotilaallisessa maanpuolustustarkoituksessa käyttämiä radiolaitteita.
USA:n joukoilla ei välttämättä ole sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 265 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimivaltaisen ulkomaalaisen viranomaisen myöntämää pätevyystodistusta radiolähettimen käyttöön. Näin ollen sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 265 §:ää esitetään muutettavaksi niin, että Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä puolustusyhteistyösopimuksessa tarkoitetuilta USA:n joukoilta ei edellytetä 1 momentissa tarkoitettua pätevyystodistusta.
Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 324 §:n 1 momentin mukaan lain 326 § (radiolaitteeseen liittyvä tarkastus) ja 327 § (laitteen tutkittavaksi ottaminen) sekä 329 §:n 3 momentti (laitteen tarkastaminen ja tutkittavaksi ottaminen säännösten vastaisuuden tai haitallisen häiriön vuoksi) eivät koske Puolustusvoimia eivätkä Rajavartiolaitosta niiden harjoittaessa sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvää radioviestintää eikä niiden yksinomaan sotilaallisessa maanpuolustustarkoituksessa hallussa pitämiä radiolaitteita. Kansainvälisen televiestintäliiton peruskirjan 48 artikla antaa mahdollisuuden poiketa peruskirjaa täydentävän radio-ohjesäännön määräyksistä nimenomaisesti silloin, kun kysymys on sotilaallisesta radiotaajuuksien käytöstä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämiin tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviin ilma-aluksiin, aluksiin ja ajoneuvoihin ei saa mennä eikä niitä saa tarkastaa ilman Yhdysvaltojen suostumusta. Lisäksi USA:n joukoilla on puolustusyhteistyösopimuksen 28 artiklan mukaisesti joka tapauksessa oikeus käyttää televiestintäjärjestelmiään. Lain 324 §:n 1 momentti olisi tarpeen ulottaa kattamaan näin ollen puolustusyhteistyösopimuksen mukaisesti USA:n joukot. Näin ollen pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä puolustusyhteistyösopimuksessa tarkoitettujen USA:n joukkojen radioviestintä ja niiden hallussa pitämät radiolaitteet olisivat jatkossa säännöksessä tarkoitettujen tarkastuksia koskevien lain soveltamisalan rajausten piirissä.
29 artikla. Täytäntöönpano ja riidat.
Artiklan 1 kohdan mukaan kaikki sopimuksen mukaiset velvollisuudet täytetään sen mukaan, onko kyseisiin tarkoituksiin osoitettuja määrärahoja käytettävissä. Sopimus sisältää myös velvoitteita, joiden noudattamista ei ole sidottu määrärahoihin.
Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaan vaihtaa tietoja, mukaan lukien myös henkilötietoja sopimuksen täytäntöönpanon edistämiseksi, jos se on tarpeellista ja asianmukaista. Tällaiset sopimukseen perustuvan toiminnan yhteydessä vaihdettavat tiedot, mukaan lukien henkilötiedot, on tarkoitettu puolustus- ja turvallisuusyhteistyön tehostamiseen. Osapuolet suojaavat toiselta osapuolelta saatuja tietoja noudattaen välillään sovellettavia kansainvälisiä sopimuksia sekä kansallisia säädöksiä ja määräyksiä. Suomessa henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä, jota Suomi soveltaisi, ovat esimerkiksi EU:n yleinen tietosuoja-asetus (2016/679), tietosuojalaki (1050/2018), laki henkilötietojen käsittelystä puolustusvoimissa (332/2019) ja laki henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä (1054/2018). Tiedonvaihdon yhteydessä sovellettavaksi tulevat erityisesti tietosuojalainsäädännön mukaiset vaatimukset asianmukaisten tietosuojan takeiden varmistamisesta siirrettäessä henkilötietoja kolmanteen maahan. Tietosuojan lisätakeita voi sisältyä myös osapuolten välillä voimassa oleviin muihin sopimuksiin, kuten Suomen ja Yhdysvaltojen väliseen tietoturvallisuussopimukseen.
Artiklan 3 kohdassa todetaan, että osapuolet tai niiden toimeenpanijat voivat tehdä täytäntöönpanosopimuksia tai järjestelyjä sopimuksen määräysten täytäntöön panemiseksi. Toimeenpanija on sopimuksen 2 artiklan määritelmän mukaan Suomen osalta puolustusministeriö tai sen osoittama edustaja. Täytäntöönpanosopimusten tai -järjestelyjen osapuoli määräytyisi valtioneuvoston ohjesäännön toimialajaon taikka sektorikohtaisen lainsäädännön mukaisesti. Sopimuksen toimeenpanijana puolustusministeriö koordinoisi ja ilmoittaisi Yhdysvalloille, mikä taho kussakin tapauksessa olisi kansallisesti toimivaltainen neuvottelemaan kohdassa tarkoitetuista sopimuksista ja järjestelyistä. Valmisteltuun osallistuisivat tarvittavat ministeriöt, viranomaiset sekä esimerkiksi liikelaitokset kuten Puolustuskiinteistöt ja Metsähallitus. Täytäntöönpanosopimukset tai -järjestelyt voivat sisältönsä mukaan olla joko valtiosopimuksia, kansainvälisiä hallintosopimuksia tai oikeudellisesti sitomattomia järjestelyjä.
Artiklan 4 kohdassa todetaan osapuolten toimeenpanijoiden neuvottelevan tarvittaessa keskenään varmistaakseen sopimuksen asianmukaisen täytäntöönpanon. Toimenpanijat laativat menettelyt, joita sovelletaan niiden henkilöstöjen välisissä neuvotteluissa kaikista sopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa koskevista asioista.
Artiklan 5 kohdan mukaan tämän sopimuksen määräysten tulkintaa ja soveltamista koskevat riidat ratkaistaan mahdollisimman alhaisella tasolla ja saatetaan tarvittaessa toimeenpanijoiden käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Tämän sopimuksen määräysten tulkintaa ja soveltamista koskevat riidat, joita toimeenpanijat eivät voi ratkaista, saatetaan tarvittaessa osapuolten neuvoteltavaksi ja ratkaistavaksi.
Artiklan 6 kohdassa osapuolet sitoutuvat olemaan saattamatta riitoja ja muita sopimuksen mukaan neuvottelemalla ratkaistavia asioita kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen, ratkaisuelimen tai vastaavan elimen tai muun kolmannen osapuolen ratkaistavaksi.
30 artikla. Voimaantulo, muuttaminen ja voimassaolo.
Artikla sisältää valtiosopimuksille tyypilliset loppumääräykset.
Artiklan 1 kohdan mukaan sopimus tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä laskettuna jälkimmäisen sellaisen nootin päiväyksestä, jolla osapuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse, että ne ovat saattaneet päätökseen sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansalliset menettelynsä.
Yhdysvalloissa puolustusyhteistyösopimus ei edellytä senaatin käsittelyä tai hyväksyntää tullakseen voimaan, vaan presidentin hyväksyntä riittää. Valtuutus neuvotella ja allekirjoittaa Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus sisälsivät myös oikeuden hyväksyä sopimus, joten sopimus ei enää edellytä Yhdysvaltojen puolelta erillistä hyväksymismenettelyä.
Artiklan 2 kohdassa todetaan, että sopimusta voidaan muuttaa osapuolten kirjallisella sopimuksella. Sopimusmuutokset hyväksytään ja voimaan saatetaan perustuslain 8 luvun mukaisesti.
Artiklan 3 kohdassa määrätään sopimuksen voimassaolosta ja mahdollisuudesta irtisanoa se. Kohdan mukaan sopimus on aluksi voimassa 10 vuotta, jonka jälkeen se on edelleen voimassa, mutta kumpikin osapuoli voi irtisanoa sen ilmoittamalla irtisanomisesta toiselle osapuolelle kirjallisesti diplomaattiteitse yhtä vuotta aiemmin. Määräys vastaa Yhdysvaltojen muiden Naton jäsenvaltioiden kanssa tehdyissä puolustusyhteistyösopimuksissa olevia määräyksiä.
Artiklan 4 kohdassa todetaan liitteen A olevan sopimuksen erottamaton osa ja kohdan mukaan sitä voidaan muuttaa osapuolten tai niiden toimeenpanijoiden kirjallisella suostumuksella. Liitteen muutokset hyväksytään ja voimaan saatetaan perustuslain 8 luvun mukaisesti. Suomen hallitus tekee Suomen puolesta liitteen muuttamista koskevat sopimukset.