1.1  Tulotietojärjestelmää koskevien lakien voimaantulosäännökset

Laki tulotietojärjestelmästä (53/2018) tuli voimaan 16 päivänä tammikuuta 2018. Uudistuksen myötä siirryttiin reaaliaikaiseen ja palkanmaksukohtaiseen palkkatietojen ilmoittamiseen ottamalla käyttöön reaaliaikaisiin tietovirtoihin perustuva keskitetty tulorekisteri. Uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut vähentää työnantajien hallinnollista taakkaa yksinkertaistamalla työ- ja palvelussuhteisiin liittyviä tietoja koskevia ilmoittamismenettelyjä ja velvoitteita.  

Uudistuksen toteuttaminen vaiheistettiin siten, että lakiin sisällytettiin ensimmäisessä vaiheessa tarvittavat säännökset vain palkkatulojen ja muiden työnantajien ilmoittamien tietojen osalta. Työnantajat ilmoittavat vuoden 2019 alusta tiedot keskitetysti yhteen kertaan ja yhdellä ilmoituksella tulorekisteriin, josta tietoja välitetään kaikkien tulorekisterin tietoja käyttävien tahojen tarpeisiin.  

Tulotietoja on vuoden 2019 alusta luovutettu lain 53/2018 13 §:n ja 25 §:n voimaantulosäännöksen 3 momentin mukaisesti kahdeksalle käyttäjätaholle, joita ovat Verohallinto, Kansaneläkelaitos, Työttömyysvakuutusrahasto, 13 §:n 1 momentin 2 – 5 kohdissa mainitut neljä eläkelaitosta, Eläketurvakeskus sekä Suomen Pankki. Vuoden 2020 alusta tietoja aletaan luovuttaa 16 uudelle käyttäjätaholle, jotka käsittävät 400 eri organisaatiota, ja vuoden 2021 alusta ulosottoviranomaisille. 

Uudistuksen toisessa vaiheessa tulorekisterin tietosisältö laajennettiin koskemaan eläke- sekä etuustuloja 15 päivänä helmikuuta 2019 voimaan tulleella lailla tulotietojärjestelmän muuttamisesta (176/2019). Tulorekisteriin talletettavista eläke- ja etuustuloista säädetään lain 6 §:ään lisätyissä 5—7 momentissa. Samana päivänä tuli voimaan laki perintö- ja lahjaverolain 28 a §:n muuttamisesta (177/2019), jossa säädetään vakuutusyhtiön velvollisuudesta antaa tiedot lainkohdassa tarkoitetuista vakuutuskorvauksista ja muista suorituksista Verohallinnolle tulotietojärjestelmästä annetun lain mukaisesti. 

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n muuttamisesta annetulla lailla (737/2019), joka tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020, pykälän 4 momenttiin lisättiin säännös kapitalisaatiosopimuksista ilmoitettavia tietojen tallettamisesta tulorekisteriin. 

Lakien 176/2019, 177/2019 ja 737/2019 voimaantulosäännösten mukaan lakeja sovelletaan tietoihin, jotka koskevat suorituksia, joiden maksupäivä on 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen. Aiemmin maksettuja suorituksia koskeviin tietoihin sovelletaan lakien voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.  

Tulotietojärjestelmän muuttamisesta annettuun lakiin 176/2019 sisältyy lisäksi erityisiä voimaantulosäännöksiä, jotka koskevat perusteettomia etuja, myöhästymismaksua sekä ulosottoviranomaiselle, Työllisyysrahastolle ja Ahvenanmaan maakunnalle, sen viranomaisille ja kunnille ilmoitettavia tietoja. 

Mainittuja kolmea lakia koskevien lakiesitysten eduskuntakäsittelyn aikaan alkuvuodesta oli se näkemys, että tulorekisterin tietosisällön laajentaminen eläke- ja etuustuloihin voitaisiin myös käytännössä toimeenpanna siten, että uuteen ilmoitusmenettelyyn voitaisiin siirtyä ehdotetuissa aikatauluissa. Myöhemmin on käynyt selväksi, että tähän ei kuitenkaan ole edellytyksiä ilman, että merkittävästi vaarannetaan uudistuksen toisen vaiheen onnistunut toimeenpano. 

Alkuvuoden aikana saadut kokemukset palkkatuloja koskevien tietojen ilmoittamisesta ja niiden välittämisestä edelleen tiedon käyttäjille ovat osoittaneet, että suunniteltu kokonaisuus, yhtäältä tietosisällön laajentaminen eläke- ja etuustuloihin, toisaalta uusien käyttäjätahojen mukaantulo, on liian suuri otettavaksi käyttöön yhdellä kertaa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että tulorekisterihankkeen käytettävissä olevia resursseja Verohallinnossa on suunnitelmista poiketen jouduttu merkittävässä määrin suuntaamaan jo tuotannossa olevien palveluiden parantamiseen sekä uusien palvelun käyttöä helpottavien ominaisuuksien saattamiseen tuotantoon sen sijasta, että olisi ollut mahdollista keskittyä tulorekisterin tietosisällön ja käyttäjätahojen määrän laajenemiseen.  

Tarve suunnata resursseja tulorekisterin käytettävyyden parantamiseen aiheutuu tulorekisterin käyttöönoton jälkeen 2019 alusta ilmenneistä erilaisista ongelmista, joiden johdosta käyttöönotto ei ole onnistunut toivotun sujuvasti. Resursseja on tarvittu tulotietojärjestelmän käytettävyyden parantamisen ohella myös yhteistyön tiivistämiseen palkkatiedon tuottajien kanssa sekä tulorekisterin ilmoittamiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseen niiden työnantajien osalta, joiden palkanmaksuja koskevat tiedot eivät vielä ole kattavasti tulorekisterissä. 

Käyttöönottoon liittyvät ongelmat ovat osaltaan antaneet aiheen hallitusohjelman kirjaukselle, jonka mukaan tulorekisterin käyttöönotossa ilmenneet ongelmat selvitetään ja niitä korjataan, jotta helpotetaan pienyrittäjien ja kansalaisjärjestöjen toimintaa. Hallitus antaa erikseen esityksen lainsäädäntömuutoksiksi, joilla eräiden tulotietojen osalta kevennettäisiin ilmoittamismenettelyä yritysten ja kansalaisjärjestöjen hallinnollisen taakan keventämiseksi hallitusohjelman mukaisesti. 

Perusteellisen tilannearvion pohjalta on päädytty siihen, että tulorekisterin tietosisällön laajentaminen eläke- ja etuustuloja on syytä lykätä vuodella vuoden 2020 alusta vuoden 2021 alkuun. Uudet käyttäjätahot tulisivat kuitenkin tulorekisterin piiriin kaavaillusti jo vuoden 2020 alusta. Käyttöönoton vaiheistuksen muutoksesta ja sen edellyttämän lainvalmistelun käynnistämisestä tiedotettiin valtiovarainministeriön tiedotteella 28 päivänä toukokuuta 2019. 

Vuodelle 2020 kaavailtujen laajennusten jakamisella kahteen osaan, yhtäältä tulorekisterin tietosisällön laajentamiseen koskemaan eläke- sekä etuustuloja, toisaalta tietojen luovutuksen käynnistämiseen 16 uudelle käyttäjätaholle, voidaan varmistaa, että kumpaankin kokonaisuuteen liittyvät laajat toiminnalliset muutokset voidaan toteuttaa onnistuneesti. Muutosten suunnitteluun ja toteutukseen on varattava riittävästi aikaa kaikille osapuolille. Eläkkeiden ja etuuksien osuuden käyttöönoton siirtämisellä halutaan myös varmistaa, että palkkatulojen tiedot saadaan tarjottua kaikkien tulorekisterin uusien tiedon käyttäjien saataville kitkattomasti toimivilla laadukkailla palveluilla ja säädetyssä aikataulussa. 

1.2  Laki verotusmenettelystä

1.2.1. Yleistä 

Tulotietojärjestelmästä annetun lain säätämisen yhteydessä uuden ilmoittamiskanavan ja -menettelyn johdosta muutettiin tarvittavilta osin verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (768/2016) tiedonanto- ja ilmoitusvelvollisuuksia koskevien säännöksiä. Lakeihin tehtiin myös muita uudistuksen edellyttämiä muutoksia, jotka koskivat muun muassa tulotietojärjestelmästä annetun lain myöhästymismaksun suhdetta verotusmenettelystä annetussa laissa säädettyyn laiminlyöntimaksuun. 

Sääntelyssä ei kaikilta osin otettu huomioon eräitä lähinnä teknisluonteisia tarkistustarpeita mainittuihin menettelylakeihin. 

1.2.2 Laiminlyöntimaksu 

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 22 ja 23 §:ssä säädetään ilmoituksen myöhässä antamisen perusteella määrättävästä myöhästymismaksusta. Verohallinto määrää 22 §:n 1 momentin nojalla suorituksen maksajan maksettavaksi myöhästymismaksun, jos momentissa tarkoitetut tiedot kalenterikuukauden aikana maksetuista suorituksista ilmoitetaan myöhemmin kuin maksupäivää seuraavan kalenterikuukauden kahdeksantena päivänä. 

Verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:ssä säädetään laiminlyöntimaksusta, joka pykälän 1 momentin nojalla voidaan määrätä laissa tarkoitetulle tiedonantovelvolliselle ilmoituksessa, muussa tiedossa tai asiakirjassa olevien puutteiden tai virheiden, tietojen väärän ilmoittamistavan sekä ilmoituksen, tiedon tai asiakirjan myöhässä antamisen perusteella. 

Sen estämiseksi, ettei ilmoituksen myöhässä antamisen perusteella määrätä kaksinkertaista seuraamusta erikseen kummankin lain nojalla, tulotietojärjestelmästä annetun lain säätämisen yhteydessä verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:ään lisättiin uusi 8 momentti, jonka mukaan laiminlyöntimaksua ei määrätä, jos tiedon antamisesta myöhässä on määrätty tulotietojärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettu myöhästymismaksu. 

Verohallinnon piirissä on noussut esiin se tulkintamahdollisuus, että myöhästymismaksun määrääminen voisi estää laiminlyöntimaksun määräämisen myös myöhässä annetun tiedon sisältövirheen perusteella. On tärkeää varmistaa, että tietojen oikeellisuutta voidaan edistää asianmukaisella seuraamusuhalla. 

1.2.3 Ennakoiden hyväksi lukeminen  

Tulosta toimitetut ennakonpidätykset luetaan tulonsaajan hyväksi verovuoden verotuksessa siten kuin verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään. 

Verotusmenettelystä annetun 34 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisen hyväksi luetaan vuosi-ilmoituksella ilmoitettu ennakonpidätys, kannettavaksi määrätty ennakko sekä toisesta valtiosta Suomeen siirretty ennakko. Pykälän 3 momentin mukaan, jos toimitettua ennakonpidätystä ei ole ilmoitettu vuosi-ilmoituksella tai pidätys on ilmoitettu virheellisesti, se voidaan kuitenkin lukea verovelvollisen hyväksi luotettavan selvityksen perusteella. 

Mainitun lain 34 a §:n mukaan maksamatta jätetty ennakonpidätys voidaan kuitenkin jättää lukematta hyväksi, vaikka se on ilmoitettu suorituksen maksajan vuosi-ilmoituksella, jos on ilmeistä, että suorituksen saaja ja ennakonpidätysvelvollinen ovat yhdessä toimineet siten, että maksamatta jätetyltä verolta vältyttäisiin. 

Tulorekisterin käyttöönoton myötä palkkatietojen ja muiden tulorekisteriin ilmoitettavien tulotietojen sekä näistä tuloista toimitettujen ennakonpidätysten ilmoittamisessa luovuttiin vuosi-ilmoituksista ja siirryttiin palkanmaksukohtaiseen, tulotietojärjestelmän kautta tapahtuvaan ilmoittamismenettelyyn. Nyt puheena olevia säännöksiä ei tulotietojärjestelmään liittyvien lainsäädäntömuutosten yhteydessä tarkistettu, eikä niistä siten ilmene, miten tulorekisterin kautta tapahtuva ilmoittaminen otetaan huomioon ennakonpidätyksiä hyväksi luettaessa. 

1.3  Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä

1.3.1 Veroilmoituksessa olevan virheen korjaaminen 

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 25 §:n mukaan veroilmoituksessa oleva virhe on korjattava antamalla kyseiseltä verokaudelta oikaisuilmoitus tai, 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, muuttamalla seuraavilta verokausilta ilmoitettavan veron määrää tai muuta tietoa. 

Pykälän 3 momentin mukaan, jos ennakonpidätystä, lähdeveroa tai työnantajan sairausvakuutusmaksua koskeva virhe havaitaan vasta kalenterivuoden päättymisen jälkeen, virheen korjaamisen edellytyksenä on, että verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitettuun vuosi-ilmoitukseen tehdyt merkinnät on oikaistu. Säännös koskee oma-aloitteisten verojen veroilmoituksessa olevaa virhettä.  

Tulorekisterin käyttöönoton myötä työnantajan sairausvakuutusmaksun, sen perusteena olevan palkan sekä siitä tehtävien vähennysten ilmoittamisessa siirryttiin tulotietojärjestelmän kautta tapahtuvaan ilmoittamismenettelyyn. Osana uudistukseen liittyviä lainsäädäntömuutoksia oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin lisättiin 25 a §, jonka mukaan tulorekisteriin talletetuissa tiedoissa oleva virhe korjataan noudattaen, mitä tulotietojärjestelmästä annetussa laissa säädetään. Muutoksen yhteydessä 25 §:n 3 momentti jäi tarkistamatta. 

1.3.2 Myöhästymismaksu 

Jos oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitettu veroilmoitus annetaan säädetyn ajankohdan jälkeen, Verohallinto määrää verovelvollisen maksettavaksi lain 35 ja 36 §:ssä säädetyn myöhästymismaksun.  

Myöhästymismaksu määrätään 35 §:n 2 momentin mukaan verokausittain kultakin myöhässä ilmoitetulta verolajilta.  

Yhdeksi verolajiksi katsotaan myöhästymismaksua määrättäessä 35 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan ennakonpidätys, joka on toimitettu muusta kuin osingosta, osuuskunnan maksamasta ylijäämästä, voitto-osuudesta, puun myyntitulosta, yhteisölle, osuuskunnalle tai muulle yhteisölle maksetusta työkorvauksesta tai ennakonpidätyksen alaisesta korosta, momentin 2 kohdan mukaan työnantajan sairausvakuutusmaksu ja momentin 3 kohdan mukaan lähdevero, joka on peritty muusta kuin rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetussa laissa (627/1978) tarkoitetusta korosta, osingosta tai rojaltista tai korkotulon lähdeverosta annetun lain (1341/1990) nojalla. Momentissa tarkoitettujen erien käsittelyllä myöhästymismaksua määrättäessä yhtenä verolajina on se vaikutus, että niiden myöhässä ilmoittamisen perusteella määrätään samalta verokaudelta vain yksi 36 §:n mukaisesti määräytyvä päiväkohtainen enintään 135 euron määräinen myöhästymismaksu ja että veron määrän perusteella määräytyvä myöhästymismaksu on yhteensä enintään 15 000 euroa.  

1.3.3 Suorituksen maksajan verotuksen oikaisu takaisinperinnän perusteella 

Tulonsaajaan kohdistuva takaisinperintä, jossa saatu palkka, eläke tai muu etuus taikka muu suoritus peritään tulonsaajalta takaisin, voi johtua esimerkiksi maksatuksessa tapahtuneesta virheestä tai siitä, että suoritus oli maksettu virheellisten tietojen perusteella tai että etuuden saamisen edellytysten jälkikäteen havaitaan jääneen täyttymättä.  

Tiedot tulorekisteriin ilmoitettavia suorituksia koskevista takaisinperinnöistä on ilmoitettava tulorekisteriin. Muita takaisinperintöjä koskevat tiedot ilmoitetaan Verohallinnolle noudattaen verotusmenettelystä annetun lain ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä. Palkkatietojen sekä työnantajien, toimeksiantajien ja näihin rinnastettavien suorituksen maksajien ilmoitettavien muiden tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin alkoi vuoden 2019 alusta ja etuustulojen ilmoittaminen alkaisi jäljempänä ehdotetun mukaisesti vuoden 2021 alusta. Tulotietojärjestelmästä annetun lain voimaantulosäännösten mukaan tulorekisteriin ilmoitetaan tiedot takaisinperittyjen palkka- ja muiden suoritusten osalta takaisinmaksuista, jotka on suoritettu 1 päivänä tammikuuta 2019 tai sen jälkeen, sekä tiedot takaisinperittyjen etuustulojen osalta takaisinmaksuista, jotka suoritetaan 1 päivänä tammikuuta 2021 tai sen jälkeen.  

Takaisinperintä vaikuttaa sekä tulonsaajan tuloverotukseen että suorituksen maksajan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa säädettyihin verovelvoitteisiin, joita Verohallinnon on takaisinperinnän johdosta laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä oikaistava.  

Eläkkeisiin ja lakisääteisiin etuustuloihin sovellettavan eräiden takaisin perittyjen etuustulojen oikaisua koskevan tuloverolain (1535/1992) 112 a §:n 1 momentin mukaan takaisin maksettu määrä vähennetään takaisinmaksuvuoden verotuksen oikaisuna, jos verovelvollinen maksaa takaisin aikaisempana vuonna aiheetta saamaansa eläkettä, opintorahaa tai muuta veronalaista lakisääteistä etuutta niin myöhään, että suoritusta ei voida ottaa huomioon etuudensaajan alkuperäisen suorituksen maksuvuoden verotuksessa. Momenttiin lisättiin 15 päivänä helmikuuta 2019 voimaan tulleella lailla (561/2004) valtuutussäännös, jonka nojalla Verohallinto määrää, mihin alkuperäisen suorituksen maksuvuotta seuraavan vuoden kalenteripäivään mennessä takaisinmaksu on tehtävä, jotta maksu voidaan ottaa huomioon tulonsaajan alkuperäisen suorituksen maksuvuoden verotuksessa. Muutosta sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa. Asetettava määräaika riippuu siitä, milloin ensimmäisten verovelvollisten verotusten arvioidaan valmistuvan.  

Palkkatulojen ja muiden suoritusten osalta lakiin ei sisälly tuloverolain 112 a §:ää vastaavaa säännöstä. Näiden suoritusten takaisinperinnästä annetut tiedot otetaan huomioon tulonsaajan alkuperäisen maksuvuoden verotuksessa, jos tulonsaajan verotus ei ole vielä valmistunut. Verohallinnon verovuotta 2018 koskevan ohjeen mukaan takaisinperinnän johdosta tehtävät korjaukset ovat ehtineet henkilöasiakkaiden verotuspäätöksille, jos korjausta koskevat ilmoitukset on tehty viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2019. Tämänkin jälkeen tulleet ilmoitukset on otettu tulonsaajan verotuksessa huomioon, jos verotus ei ole vielä valmistunut. Jos takaisinperintätiedot tulevat verotuksen valmistumisen jälkeen, Verohallinto oikaisee viranomaisaloitteisesti tulonsaajan verotusta.  

Suorituksen maksaja voi tehdä suorituksen takaisinperinnän joko nettoperintänä tai bruttoperintänä. Takaisinperinnän johdosta tehtävien oikaisujen sisältö riippuu siitä, kumpaa menetelmää on noudatettu. 

Bruttoperinnässä maksaja perii liikasuorituksen saajalta takaisin bruttomääräisenä, jolloin perittävä määrä on suurempi kuin tulonsaajalle nettona maksettu määrä, koska se sisältää myös suorituksesta toimitettua ennakonpidätystä vastaavan määrän. Kun maksaja perii myös toimittamansa ennakonpidätyksen, ennakonpidätyksiä ei vähennetä suorituksen maksajan verokauden ennakonpidätysvelvoitteista. Maksajan perimä ja Verohallinnolle jo tilittämä ennakonpidätys jää luettavaksi verotuksessa tulonsaajan hyväksi verovuoden tuloista menevän veron suorituksena tai palautetaan hänelle. Jos tulonsaajan verotus ei ole vielä valmistunut, Verohallinto vähentää alkuperäisen suorituksen maksuvuoden tuloa takaisin perityllä määrällä.  

Jos bruttoperintätilanteessa takaisinperintää ei voida enää ottaa huomioon tulonsaajan alkuperäisen suorituksen maksuvuoden verotuksessa, hänen verotustaan oikaistaan, jolloin takaisinperitty bruttomäärä vähennetään alkuperäisen maksuvuoden tulosta. Takaisin perittyyn etuustuloon sovelletaan kuitenkin tuloverolain 112 a §:n erityissäännöstä, jonka mukaan takaisin peritty määrä vähennetään takaisinmaksuvuoden verotuksen oikaisuna takaisinperintävähennyksenä. Tällöinkin ennakonpidätys jää luettavaksi tulonsaajan hyväksi. 

Nettoperinnässä maksaja perii takaisin liikasuorituksen vähennettynä siitä toimitetulla ennakonpidätyksellä tai perityllä lähdeverolla ja ilmoittaa tulorekisteriin takaisinperityn määrän sekä tulosta maksettaessa toimitetun ennakonpidätyksen. Jos tulonsaajan verotus ei ole vielä valmistunut, Verohallinto kohdistaa ennakonpidätyksen korjauksen maksajan verotuksessa alkuperäisen maksun verokaudelle, jolloin ennakonpidätys alentaa maksajan velvoitteena olevaa ennakonpidätyksen määrää tuolta verokaudelta. Tulonsaajan verotuksessa Verohallinto vähentää suorituksen bruttomäärän alkuperäisen maksuvuoden verovuoden tulosta ja alentaa samalla hänen hyväkseen luettavan ennakonpidätyksen määrää saman vuoden verotuksessa. Toimenpiteiden seurauksena sekä tulonsaaja että suorituksen maksaja saatetaan siihen asemaan, jossa nämä olisivat olleet siinä tapauksessa, että takaisinperittyä määrää ei olisi alun perinkään maksettu. 

Niissä nettoperintätilanteissa, joissa tulonsaajan verotus on valmistunut, tulosta peritty ja veronsaajille tilitetty ennakonpidätys jää tuloverolain 112 a §:n nojalla etuustulojen osalta luettavaksi lopullisesti tulonsaajan hyväksi. Suorituksen maksajan verotuksen oikaisuun ei tällöin ole perustetta, koska ennakonpidätyksen hyvittäminen suorituksen maksajalle merkitsisi sitä, että tilitetty ennakonpidätys tulee osapuolten hyväksi kahdesti, ensin saajan verotuksessa ja toistamiseen maksajan hyväksi palautuksen muodossa, jolloin veronsaajille syntyy perusteetonta menetystä. 

Tällaisen veronsaajien kannalta perusteettoman menetyksen torjumiseksi on tarpeen ottaa lakiin asianmukaiset säännökset, jotka ohjaisivat suoritusten maksajia noudattamaan näissä tilanteissa bruttoperintämenettelyä, jolloin maksaja perisi tulonsaajalta liikaa maksettua suoritusta vastaavan määrän lisäksi siitä toimitettua ennakonpidätystä vastaavan määrän, jolloin suorituksen maksaja saavuttaa saman taloudellisen aseman kuin siinä tapauksessa, että Verohallinto olisi alentanut hänen ennakonpidätysvelvoitteitaan. Veronsaajien asema tulisi samalla turvattua. 

1.3.4 Seurannaismuutos 

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain seurannaismuutosta koskevan 73 §:n 1 momentin mukaan Verohallinto määrää tai oikaisee viimeksi mainitulta verokaudelta suoritettavan tai vähennettävän veron muutosta vastaavaksi, jos verovelvollisen joltakin verokaudelta suoritettavan tai vähennettävän veron määrä on muuttunut Verohallinnon tai muutoksenhakuviranomaisen antaman päätöksen taikka verovelvollisen antaman veroilmoituksen tai oikaisuilmoituksen johdosta samalta tai toiselta verokaudelta suoritettavan tai vähennettävän veron määrään vaikuttavalla tavalla.  

Verovelvollisen veron määrän muuttuminen mainituilla tavoilla voi vaikuttaa myös toisen verovelvollisen suoritettavan tai vähennettävän veron määrään. Pykälän 2 momentin nojalla Verohallinto tällöin määrää tai oikaisee tämän toisen verovelvollisen veroa. 

Säännöksissä ei erikseen mainita seurannaismuutosten tekemistä tulorekisteriin annettavien ilmoitusten tai oikaisuilmoitusten perusteella. Seurannaismuutosta koskevia säännöksiä on tulkittava siten, että niissä mainittuun veroilmoitukseen ja oikaisuilmoitukseen rinnastetaan myös tulorekisteriin annettu ilmoitus.  

Siirtyminen tulotietojärjestelmän kautta tapahtuvaan ilmoittamismenettelyyn on asianmukaista ottaa huomioon myös säännösten sanamuodossa. 

2.1  Tulotietojärjestelmän käyttöönottoa koskevien lakien voimaantulosäännökset

2.1.1 Laki tulotietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta  

Tulotietojärjestelmän muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen 2 momentin ensimmäistä virkettä ehdotetaan muutettavaksi siten, että vuosiluku 2020 korvattaisiin vuosiluvulla 2021. Lakia 176/2019 sovellettaisiin siten sen 6 §:n 5—7 momenteissa tarkoitettujen eläke- ja etuustuloja koskevien tietojen osalta suorituksiin, joiden maksupäivänä on 1 päivänä tammikuuta 2021 tai sen jälkeen. Momentista poistettaisiin tarpeettomana momentin toinen virke, koska kyseinen erityissäännös, joka koskee siinä viitattuja perusteettomia etuja ja etuudenmaksajan toiselta etuudenmaksajalta vastaanottamia suorituksia, jos suoritus on maksettu ennen 1 päivää tammikuuta 2021, jäisi tarpeettomaksi momentin alkuosan muutoksen johdosta.  

Voimaantulosäännöksen 3 momenttia, jossa säädetään lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten soveltamisesta ennen 1 päivää tammikuuta 2020 maksettuja suorituksia koskeviin tietoihin, muutettaisiin samoin korvaamalla vuosiluku 2020 vuosiluvulla 2021. 

Voimaantulosäännöksen 4 momentissa säädetään lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten soveltamisesta vuoden 2020 aikana ulosottoviranomaisille ilmoitettaviin tietoihin, jotka koskevat 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen ja ennen 1 päivää tammikuuta 2021 maksettuja suorituksia. Momentti kumottaisiin sen jäädessä aiheettomaksi 3 momentin muutoksen johdosta. 

Myöhästymismaksua koskevaa 7 momenttia, jossa säädetään myöhästymismaksun määräämistä koskevasta siirtymäajasta, muutettaisiin korvaamalla vuosiluku 2021 vuosiluvulla 2022. Myöhästymismaksua määrättäisiin siten ennen 1 päivää tammikuuta 2022 maksettuja 6 §:n 5 momentissa tarkoitettuja suorituksia tai takaisinmaksuja koskevan ilmoituksen myöhästymisen perusteella vain, jos laiminlyönti osoittaa säännöksessä tarkoitettua ilmeistä piittaamattomuutta. 

2.1.2 Laki perintö- ja lahjaverolain 28 a §:n muuttamisesta  

Perintö- ja lahjaverolain 28 a §:n muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen 2 momenttia, jossa säädetään lain soveltamisesta sellaisiin tietoihin, joiden maksupäivä on 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen ja lain voimaan tullessa voimassa olevien säännösten soveltamisesta aiemmin maksettuja suorituksia koskeviin tietoihin, muutettaisiin korvaamalla vuosiluvut 2020 vuosiluvuilla 2021.  

2.1.3 Laki tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n muuttamisesta 

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännös vastaa asiasisällöltään edellä mainitun tulotietojärjestelmän muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöstä, jota muutettaisiin vastaavasti muuttamalla vuosiluku 2020 vuosiluvuksi 2021. 

2.2  Laki verotusmenettelystä

2.2.1 Laiminlyöntimaksu 

Verohallinnossa on noussut esiin se tulkintamahdollisuus, että myöhästymismaksun määrääminen voisi estää laiminlyöntimaksun määräämisen myös myöhässä annetun tiedon sisältövirheen perusteella. Koska on tärkeää varmistaa, että tietojen oikeellisuutta voidaan edistää asianmukaisella seuraamus-uhalla, verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:n 8 momentin sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että siitä nimenomaisesti käy ilmi, että laiminlyöntimaksua ei määrätä tulorekisteriin annetun tiedon myöhästymisestä, jos tiedon antamisesta myöhässä on määrätty mainitussa laissa tarkoitettu myöhästymismaksu. 

Muutos on teknisluonteinen. 

2.2.2 Ennakoiden hyväksi lukeminen 

Verotusmenettelystä annetun lain 34 §:n 1 ja 3 momenttia sekä 34 a §:ää ehdotetaan täydennettäväksi siten, että niihin lisätään maininta Tulorekisteriyksikölle annetulla ilmoituksella ilmoitetusta ennakonpidätyksestä. Säännösten soveltaminen ehdotetulla tavalla muutetussa muodossa tulee ajankohtaiseksi vuodelta 2019 vuonna 2020 toimitettavan verotuksen yhteydessä. 

Muutokset ovat teknisluonteisia ja johtuvat ilmoittamismenettelyn muuttumisesta. 

2.3  Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä

2.3.1 Veroilmoituksessa olevan virheen korjaaminen 

Osana tulotietojärjestelmää koskevaan uudistukseen liittyviä lainsäädäntömuutoksia oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin lisättiin 25 a §, jonka mukaan tulorekisteriin talletetuissa tiedoissa oleva virhe korjataan noudattaen, mitä tulotietojärjestelmästä annetussa laissa säädetään. Mainittujen muutosten yhteydessä 25 §:n 3 momentti jäi tarkistamatta. Säännöksessä oleva viittaus työnantajan sairausvakuutusmaksuun on aiheeton, koska sairausvakuutusmaksua koskevien tietojen virheet korjataan tulotietojärjestelmästä annetun lain mukaisesti. Viittaus työnantajan sairausvakuutusmaksuun ehdotetaan tämän vuoksi poistettavaksi. 

2.3.2 Myöhästymismaksu  

Tulorekisterin käyttöönoton myötä työnantajan sairausvakuutusmaksun ilmoittamisessa siirryttiin vuoden 2019 alusta tulotietojärjestelmän kautta tapahtuvaan ilmoittamismenettelyyn. Sama koskee oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 35 §:n 3 momentin 1 kohdassa mainittua yhteisölle, osuuskunnalle tai muulle yhteisölle maksettua työkorvausta ja siitä toimitettavaa ennakonpidätystä sekä 3 kohdassa mainittua rojaltia ja siitä perittyä lähdeveroa. Näitä koskevien tulorekisteriin ilmoitettavien tietojen myöhässä ilmoittamisen perusteella määrätään tulotietojärjestelmästä annetun lain 22 ja 23 §:ssä säädetty myöhästymismaksu.  

Lain 35 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin aiheettomat viittaukset työnantajan sairausvakuutusmaksuun, osuuskunnalle tai muulle yhteisölle maksettuun työkorvaukseen ja rojaltiin. 

Momenttia on lisäksi tarpeen muuttaa osakesäästötiliä koskevan vuoden 2020 alusta sovellettavan lainsäädännön johdosta. Osakesäästötililtä nostetusta tuotosta on suorituksen maksajan toimitettava ennakonpidätys tai, jos saajana on rajoitetusti verovelvollinen, perittävä lähdevero. Nämä erät ilmoitetaan Verohallinnolle oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella. Osakesäästötilin tuotto on rinnastettava lähinnä ennakonpidätyksen tai lähdeveron alaiseen korkoon, joka ei kuulu 3 momentin nojalla yhdeksi verolajiksi luettaviin eriin.  

Momenttia ehdotetaan tämän vuoksi muutettavaksi siten, että osakesäästötililtä nostetusta tuotosta toimitettu ennakonpidätys tai lähdevero ei kuulu 3 momentin nojalla yhtenä verolajina käsiteltäviin eriin. 

Lisäksi 3 momenttia ehdotetaan selkeytettäväksi yhdistämällä momentin johdantolause ja momentin nykyinen 1 ja 3 kohta yhdeksi säännökseksi. 

2.3.3 Suorituksen maksajan verotuksen oikaisu takaisinperinnän perusteella 

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 51 §sisältää suorituksen maksajaan kohdistuvia erityisiä säännöksiä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan suorituksen maksajan verokauden veroa ei oikaista, jos tulonsaaja maksaa suorituksen maksajalle takaisin aikaisempana vuonna saamaansa tuloa niin myöhään, että tulosta toimitettu ennakonpidätys tai peritty lähdevero on otettu huomioon suorituksen saajan verotuksessa.  

Ehdotus merkitsee maksajan kannalta sitä, että verotuksen päättymisen jälkeen on noudatettava bruttoperintää, jolloin maksaja perisi liikaa maksettua suoritusta vastaavan määrän lisäksi siitä toimitettua ennakonpidätystä vastaavan määrän. Jos maksaja perisi laskulla tulonsaajalta takaisin vain nettomäärän, jonka tulonsaaja maksaisi vasta sen jälkeen, kun ennakonpidätys tai lähdevero on otettu huomioon hänen verotuksessaan, maksaja saa asemansa turvattua perimällä lisäksi tulonsaajalta ennakonpidätystä vastaavan määrän. 

Ehdotus koskisi etuustulojen lisäksi yhdenmukaisesti myös palkkatuloja ja muita työnantajien maksamia suorituksia. Yhdenmukainen ilmoittamis- ja verotusmenettely takaisinperintätilanteissa olisi suorituksen maksajan näkökulmasta selkeää, kun menettely olisi sidottu sekä palkkojen ja muiden suoritusten että eläkkeiden ja etuuksien osalta samaan Verohallinnon päätöksellä määrättävään päivämäärään. Päivämäärä olisi lisäksi sama kuin eläkkeiden ja lakisääteisten etuuksien tuloverotuksessa sovellettava päivä, jonka Verohallinto määrää tuloverolain nojalla antamallaan päätöksellä. Ratkaisu olisi myös kustannustehokkain muiden viranomaisten, suorituksen maksajan ja suorituksen saajan hallinnollisen taakan kannalta sekä Verohallinnon järjestelmäkustannusten näkökulmasta. 

Siirtyminen niin sanottuun joustavaan verotuksen valmistumiseen verovuodesta 2018 lukien merkitsee, että tulonsaajien verotukset valmistuvat eri aikoina ja aikaisimmat henkilöasiakkaiden verotukset valmistuvat käytännössä toukokuun puolessa välissä. Näin ollen sanotusta määräajasta, johon mennessä tapahtuneiden takaisinperintöjen johdosta maksajan verokauden veroa voidaan vielä oikaista, on tarkoituksenmukaista määrätä Verohallinnon päätöksellä, yhdenmukaisesti tuloverolain 112 a §:n nojalla annettavan päätöksen kanssa.  

Ehdotetun 5 momentin jälkimmäisen virkkeen mukaan Verohallinto määräisi, mihin alkuperäisen suorituksen maksuvuotta seuraavan vuoden kalenteripäivään mennessä suorituksen saajan on momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tehtävä takaisinmaksu, jotta suorituksen maksajan verokauden veroa voidaan oikaista takaisin maksetusta suorituksesta toimitetun ennakonpidätyksen tai lähdeveron osalta.  

Ehdotettu säännös ei ole esteenä määräpäivän jälkeen tehtäville takaisinperinnöille, mutta tällöin suorituksen maksajan on syytä noudattaa bruttoperintää.  

Lähdeveron alaisten suoritusten takaisinperintätilanteissa säännös tulisi sovellettavaksi silloin, kun lähdevero olisi peritty rajoitetusti verovelvolliselta, jonka verovelvollisasema olisi myöhemmin kesken verovuotta muuttunut takautuvasti yleisesti verovelvolliseksi ja lähdevero olisi otettu huomioon suorituksen saajan verotuksessa. Säännös ei koskisi sitä osaa vuodesta, jolta suorituksen saajaa verotetaan rajoitetusti verovelvollisena. Lisäksi säännös koskisi tilanteita, joissa suorituksen saaja olisi esittänyt vaatimuksen siitä, että verotus on toimitettava verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä, ja lähdevero olisi otettu huomioon suorituksen saajan verotuksessa. 

2.3.4 Seurannaismuutos 

Siirtyminen tulotietojärjestelmän kautta tapahtuvaan ilmoittamismenettelyyn on asianmukaista ottaa huomioon myös oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 73 §:n seurannaismuutosta koskevien säännösten sanamuodossa. Tämän vuoksi pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että seurannaismuutos voidaan tehdä myös, jos veron määrä on muuttunut tulorekisteriin talletettujen tietojen johdosta. 

Edellä mainittu tietojen tallettaminen tulorekisteriin sisältäisi sekä tulotietojärjestelmästä annetun lain 10 §:ssä säädetyn tietojen antamisen Tulorekisteriyksikölle että lain 4 §:n 3 momentissa säädetyn tietojen korjaamisen perusteella tapahtuvan tietojen tallettamisen.  

3.1  Tulotietojärjestelmää koskevien lakien voimaantulosäännökset

Tulotietojärjestelmää koskevan uudistuksen toisen vaiheen voimaantulon lykkääntyminen merkitsee, että uudistuksella eläke- ja etuustulojen ilmoittajille ja niitä koskevien tietojen käyttäjille tavoiteltuja hyötyjä aletaan vastaavasti saavuttaa kaavailtua myöhemmin. Lykkääntymisen johdosta voidaan kuitenkin edistää tulorekisteriin ilmoitettavien palkkatulojen ja muiden työnantajien ilmoittamien tietojen osalta ilmoittamismenettelyn sujuvuutta ja tulotietojärjestelmän toimivuutta sekä tulorekisterin tietosisällön ajantasaisuutta ja laatua niin ilmoitusvelvollisten työnantajien kuin tietojen käyttäjienkin eduksi. 

Lykkääntymisestä aiheutuu Verohallinnolle vuodelle 2020 yhteensä 15 miljoonan euron lisäkustannukset. Näistä oman henkilöstön henkilöstömenojen osuus on 2 310 000 euroa, muiden henkilöstösidonnaisten menojen osuus 157 000 euroa, asiantuntijoiden ostopalvelumenojen osuus 10 963 000 euroa, muiden It-menojen kuten lisensseistä ja käyttöpalveluista aiheutuvien menojen osuus 850 000 euroa, toimitilamenojen osuus 480 000 euroa ja toiminnan muiden menojen osuus 240 000 euroa. Valtion vuoden 2019 neljänteen lisätalousarvioon sisältyy ehdotus 15 miljoonan euron lisämäärärahasta momentille 28.70.21. 

3.2  Verotusmenettelystä annettuun lakiin ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin ehdotetut muutokset

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain takaisinperintää koskevalla säännöksellä määritettäisiin, mihin asti suorituksen maksajan verotusta voidaan oikaista takaisin peritystä suorituksesta toimitetun ennakonpidätyksen tai lähdeveron osalta. Verohallinnon määräämä päivämäärä määrittää sen, mihin mennessä takaisinperintä on tarkoituksenmukaista toteuttaa nettoperintänä. Ehdotettu säännös helpottaisi suorituksen maksajien toimintaa, kun näillä olisi tiedossaan tätä koskeva selkeä päivämäärä. 

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin ehdotetut muutokset, lukuun ottamatta lakiin lisättäväksi ehdotettua takaisinperintää koskevaa säännöstä samoin kuin verotusmenettelystä annettuun lakiin ehdotetut muutokset, ovat teknisluonteisia, eikä niillä ole vaikutusta suoritusten maksajiin, tulonsaajiin tai tulorekisteristä tietoja saavien tahojen toimintaan.