2.1.1  Varainsiirtoverotuksen veropohja

Varainsiirtoveroa on suoritettava varainsiirtoverolain (931/1996) mukaan valtiolle kiinteistön ja arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta. Verovelvollinen on luovutuksensaaja. 

Varainsiirtoveron piiriin kuuluvat vastikkeelliset luovutukset. Veroa ei lain 4 ja 15 §:n nojalla ole suoritettava lahjaan, perintöön, testamenttiin tai yhteisomistussuhteen purkamiseen eikä eräin poikkeuksin ositukseen perustuvasta luovutuksesta. Veroa ei ole myöskään suoritettava, kun luonnollisen henkilön omaisuutta siirretään osakeyhtiöön tuloverolain tarkoitetussa toimintamuodon muutoksessa, siirrettäessä omaisuutta lainkohdassa tarkoitetulla tavalla toimintaa jatkavalle yhteisölle yhteisömuodon muutoksen, sulautumisen tai elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa säädetyn jakautumisen perusteella, eräissä luottolaitosten välisissä omaisuudensiirroissa eikä eräissä kuntien rakennejärjestelyissä. 

Veron suorittamisesta ovat lain 2 ja 10 §:n nojalla vapaat muun muassa valtio ja sen laitokset, lukuun ottamatta valtion liikelaitoksia, sekä kiinteistöjen osalta kunta ja kuntayhtymä. 

Lakiin sisältyy useita eri perustein toteutettuja verovapaussäännöksiä. Merkittävimmät näistä koskevat säännellyllä markkinalla ja monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteena olevan arvopaperin luovutusta 15 a §:n mukaisesti ja jäljempänä jaksossa 2.1.3 kuvattua ensiasunnon hankintaa. Lain 13 ja 14 §:ssä säädetään eräistä lähinnä maa- ja metsätalouskiinteistöjen luovutuksia koskevista verovapauksista ja 43 §:ssä liiketoimintasiirron yhteydessä tapahtuvan kiinteistön ja arvopaperin luovutuksen verovapaudesta. 

Kiinteistöllä laissa tarkoitetaan myös sen määräosaa ja määräalaa sekä kiinteistöjen yhteistä aluetta ja sen määräalaa sekä yhteisalueosuutta, vuokra- tai käyttöoikeutta, jonka haltija on maakaaren mukaan velvollinen hakemaan oikeutensa kirjaamista sekä kiinteistön käyttöä pysyvästi palvelevaa rakennusta tai rakennelmaa. 

Arvopaperilla laissa tarkoitetaan sen 17 §:n mukaan osaketta ja sen väliaikaistodistusta, osuustodistusta taloudellisessa yhteisössä, säästöpankkien kantarahastotodistusta ja osuuspankkien sijoitusosuustodistusta sekä näiden väliaikaistodistusta, sellaista yhteisön antamaa velkakirjaa tai muuta saamistodistetta, jossa korko määräytyy yhteisön toiminnan tuloksen tai osingon suuruuden mukaan taikka joka oikeuttaa osallisuuteen vuosivoitosta tai ylijäämästä sekä edellä mainittujen arvopaperien merkintäoikeudesta annettua todistusta ja merkintäoikeutta koskevaa luovutuskirjaa. Arvopaperina pidetään myös arvopaperia vastaavaa arvo-osuutta. 

Vero lasketaan kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta. Muun muassa pääoman sijoituksena tai varojen jakona tapahtuvassa luovutuksessa vero lasketaan luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta luovutushetkellä. 

Vuoden 2013 alusta lakiin otettiin säännökset, joilla veropohjaa laajennettiin arvopaperien luovutuksessa veronalaisen vastikkeen osalta. Vastikkeeseen luetaan vuodesta 2013 lukien myös lain 20 §:n mukaisesti luovutuksensaajan muulle kuin luovuttajalle tekemä suoritus, joka on luovutussopimuksen ehtona, samoin kuin suoritusvelvoite, josta luovutuksensaaja on luovutussopimuksen ehtojen mukaan ottanut vastattavakseen luovuttajalle tai muulle taholle, jos suoritus tai suoritusvelvoite tulee luovuttajan hyväksi. 

Lisäksi vastikkeeseen luetaan mainitun muutoksen jälkeen lain 20 §:n 4 ja 5 momentin mukaisesti osakkeisiin kohdistuva lainkohdissa tarkoitettu yhtiölaina, jos luovutuksen kohteena on 20 §:n 3 momentissa tarkoitettu arvopaperi. Näitä ovat asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osake tai asunto-osuuskunnan tai kiinteistöosuuskunnan osuus, muun osakeyhtiön osake, jos yhtiön toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa sekä sellaisen osakeyhtiön osake, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti edellä mainittujen osakkeiden tai osuuksien tai niiden ja Suomessa sijaitsevien kiinteistöjen suoraa tai välillistä omistamista tai hallintaa. Sama koskee 18 §:n 2 momentissa tarkoitettua ulkomaisen yhteisön liikkeeseen laskemaa arvopaperia, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen suoraa tai välillistä omistamista tai hallintaa ja jonka kokonaisvaroista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu suoraan tai välillisesti omistetusta Suomessa sijaitsevasta kiinteästä omaisuudesta. 

2.1.2  Verokannat

Varainsiirtoverokanta kiinteistön luovutuksessa on lain 6 §:n mukaan 4 prosenttia. Arvopaperin luovutuksessa verokanta on lain 20 §:n mukaan 1,6 prosenttia tai, jos luovutuksen kohteena on 20 §:n 3 momentissa tarkoitettu arvopaperi, 2,0 prosenttia. 

Aiemmat verokantoja koskevat muutokset

Varainsiirtoverolailla korvattiin leimaverolain (662/1943) kiinteistön omistusoikeuden luovutuksesta suoritettavaa niin sanottua lainhuudatusleimaveroa, vuokraoikeuden siirtoleimaveroa sekä arvopapereiden siirtoleimaveroa koskevat säännökset. Kyseessä oli varainsiirtoihin kohdistuvan leimaverotuksen rakenteellinen kokonaisuudistus. 

Arvopapereiden osalta verokannaksi varainsiirtoverouudistuksessa säädettiin arvopapereiden siirtoleimaveroa tuolloin vastannut 1,6 prosenttia. 

Kiinteistön luovutukseen sovellettavaksi verokannaksi säädettiin edelleen voimassa oleva 4 prosenttia. Kumottujen leimaverolain säännösten mukaan kiinteistöjen lainhuudatusleimavero oli porrastettu siten, että vero oli 4 prosenttia, kun omaisuuden arvo oli enintään 70 000 markkaa, 5 prosenttia, kun omaisuuden arvo oli 70 000–200 000 markkaa ja 6 prosenttia, jos arvo oli suurempi. 

Verokannan alentamisen perusteena olivat neutraalisuusnäkökohdat, suoraan ja välillisesti omistetun kiinteistöomaisuuden suuri verokantaero. Varainsiirtoverolain perustelujen (HE 121/1996 vp) mukaan verokantaero oli johtanut siihen, että kiinteistö ostetaan yhä useammin perustettavan yhtiön lukuun silloinkin, kun yhtiömuodon käyttämiselle ei ole muita perusteita. Tarpeettoman yhtiöittämisen todettiin aiheuttavan paitsi kustannuksia ja hallinnollista vaivaa myös oikeudellista epäselvyyttä. Pitkällä aikavälillä verokantojen suhteettoman suurten erojen katsottiin voivan johtaa myös verotulojen alentumiseen. 

Kiinteistöjen ja arvopaperien leimaverokannat olivat vuoden 1943 leimaverolain ja sitä edeltäneen saman nimisen lain historian aikana vaihdelleet ja kaventuneet. Vuoden 1943 leimaverolaissa kiinteistöjen leimavero oli alun perin porrastetusti 3, 4 tai 5 markkaa kultakin 100 markalta, eli 3,4 tai 5 prosenttia, omaisuuden arvosta riippuen. Arvopaperien leimavero oli ilman arvopaperipörssin välitystä tapahtuvassa luovutuksessa 1,2 markkaa kultakin 100 markalta eli 1,2 prosenttia, arvopaperipörssin välityksellä tapahtuvassa luovutuksessa kuitenkin vastaavasti 1,0 markkaa. Sota-ajan olosuhteissa säädetyssä laissa valtioneuvostolle annettiin oikeus korottaa arvopaperien leimaveroa 12 markkaan ja 10 markkaan, asunto-osakeyhtiön osakkeen luovutuksessa kuitenkin enintään 5 markkaan. 

Vuoden 2013 alusta edellä mainittujen 20 §:n 3 momentissa tarkoitettujen kiinteistöarvopaperien varainsiirtoverokanta korotettiin 1,6 prosentista 2 prosenttiin. Muutos oli osa valtiotaloutta vahvistavia toimia. Fiskaalisten tavoitteiden lisäksi muutoksella haluttiin vähentää suoraan ja välillisesti yhtiön kautta omistetun kiinteistön luovutuksen varainsiirtoverotuksen erosta aiheutuvaa epäneutraalisuuttaa asettamalla kiinteistöarvopaperien verokanta lähemmäs kiinteistöjen verokantaa, joka säilyi 4 prosentissa. Suoraan ja välillisesti omistetun kiinteän omaisuuden luovutuksen varainsiirtoverokohtelun epäneutraalisuus oli, fiskaalisten tavoitteiden ohella, taustana myös samalla toteutetuille veropohjaa laajentaville muutoksille, jotka koskivat veronalaiseen vastikkeeseen luettavia yhtiölainoja ja muita velkoja. 

2.1.3  Ensiasunnon verovapaus

Ensiasunnon varainsiirtoverovapaudesta säädetään asuinkiinteistöjen osalta varainsiirtoverolain 11 §:ssä ja asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden tai osuuksien osalta 25 §:ssä. 

Verovapaus edellyttää, että verovelvollinen on hankkinut vähintään puolet asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista tai osuuksista, taikka kiinteistön ja vähintään puolet sillä olevasta tai sille rakennettavasta asuinrakennuksesta, ja käyttää tai ryhtyy käyttämään huoneistoa tai rakennusta omana vakituisena asuntonaan. Edellytyksenä on lisäksi, että saaja ei ole aikaisemmin omistanut vähintään puolta asuinrakennuksesta tai asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista ja että hän on ennen luovutuskirjan allekirjoittamista täyttänyt 18 mutta ei 40 vuotta. 

Luovutus on verosta vapaa siltä osin, kuin huoneistoa tai kiinteistöä ja sillä olevaa rakennusta käytetään omana vakituisena asuntona. Jos kyse on rakennettavaksi hankitusta tontista, vero voidaan hakea takaisin, kun asuinrakennus on valmistunut ja sitä on alettu käyttää vakituisena asuntona. 

Asuinrakennukseen luetaan myös asumiseen liittyvät muut rakennustilat. Rakennukseen rinnastetaan rakennuspaikka siltä osin kuin se on pinta-alaltaan enintään 10 000 neliömetriä tai kaavoitetulla alueella enintään kaavan mukaisen tontin tai rakennuspaikan suuruinen. 

Ensiasunnon varainsiirtoverovapautta koskevat säännökset otettiin varainsiirtoverolakiin asiasisällöltään ja soveltamisedellytyksiltään saman sisältöisinä kuin ne olivat aiemmin sisältyneet leimaverolakiin, kiinteistöjen osalta lain 30 §:n 1 momentin 8 kohtaan ja 5 momenttiin sekä asuinhuoneisto-osakkeiden ja -osuuksien osalta 57 b §:ään. 

Leimaverovapautta koskevat säännökset tulivat voimaan vuoden 1991 alusta. Verovapautta perusteltiin sillä, että asuntojen hintojen nousun johdosta leimaverosta oli tullut merkittävä menoerä, joka yhdessä lainakorkojen nousun kanssa oli saattanut erityisesti nuoret ensimmäisen oman asunnon hankkijat vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen. Perusteluina viitattiin myös verotuksen asuntopoliittisten vaikutusten ja tavoitteiden uudelleen arviointiin, mihin liittyi korkomenojen vähennyksen muodossa tuloverotuksessa annettava asumisen verotuen vähentäminen ja uutena verotuen muotona vuodesta 1990 käyttöön otettu valtionverosta tehtävä alle 40-vuotiaille myönnettävä asuntovähennys. Leimaverovapaudelle asetettiin sama ikäraja, mitä ei tuossa yhteydessä erikseen perusteltu. 

Ikärajan perusteena on aikanaan sovelletun asuntovähennyksen vastaavan ikärajan tapaan nähtävä olevan tavoite suunnata verovapaudesta muodostuva verotuki eniten sen tarpeessa oleville. Koska tuen tarpeen arvioidaan olevan suurimmillaan nuoruusiässä ja perheenperustamisvaiheessa, ja jolloin myös tulotaso on työuran rajoitetun keston vuoksi tyypillisesti myöhempien työvuosien tulotasoa matalampi, verotuki kytkettiin määräikään. 

Kaavamainen ikäraja ei sellaisenaan ole täysin ongelmaton tuen tarkoituksenmukaisen kohdentumisen kannalta ja ikä erilaisen verokohtelun perusteena voi myös näyttäytyä ongelmallisena perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta. 

2.1.4  Tilastotietoa

Vuonna 2022 varainsiirtoveroa kertyi 936 miljoonaa euroa, mikä vastaa 1,8 prosenttia valtion kaikista verotuloista. 

Verokertymä on vuosina 2011–2022 kehittynyt seuraavasti: 

Vuodelta 2023 varainsiirtoveroa arvioidaan kertyvän ilman nyt ehdotettuja muutoksia 646 miljoonaa euroa. Vuotuinen vaihtelu johtuu määräävästi kiinteistö- ja asuntokaupan volyymin ja hintatason kehityksestä sekä yksittäisten arvoltaan merkittävien liikeosakkeiden luovutusten ajoittumisesta. 

Kohteittain kertymä jakautui vuonna 2022 seuraavasti: 

Kiinteistö* kiinteistö käsittää myös kiinteistön määräosan, määräalan ja kirjattavan vuokraoikeuden. 

Kiinteistöjen osalta Verohallinnon verotustiedoista ei ole saatavissa tietoja niiden jakautumisesta asuinkiinteistöihin ja muihin kiinteistöihin. Maanmittauslaitoksen kauppahintatilaston tietojen mukaan vuonna 2022 kaikkien asuinrakennuspaikkojen osuus kiinteistökauppojen kauppahinnoista 9 905 miljoonasta eurosta oli 52 prosenttia ja lomarakennuspaikkojen osuus 9 prosenttia. Tiedot sisältävät sekä rakennetut että rakentamattomat kohteet. 

Kauppahintatilasto sisältää eritellysti tietoja asuinpientalokiinteistöistä, mutta tiedot kattavat vain tilastoinnissa edustaviksi tulkitut koko kiinteistön tai määräalan kaupat. Epäedustavina tai muutoin ulkopuolelle on rajattu muun muassa sukulaisten väliset kaupat sekä kaupat, jotka eivät täytä asetettuja muun muassa kauppahintaan tai pinta-alaan liittyviä raja-arvoja tai kaavamerkinnälle asetettuja vaatimuksia. Asuinpientalojen osuutta veropohjasta ei siten ole luotettavasti pääteltävissä kauppahintatilaston pohjalta. Mainitusti rajattujen rakennettujen asuinpientalokiinteistöjen osuus kaikkien kiinteistökauppojen kauppahinnoista oli 2 491 miljoonaa euroa eli 25,1 prosenttia ja rakentamattomien asunpientalokiinteistöjen osuus 270 miljoonaa euroa eli 2,7 prosenttia. 

Ensiasunnon verovapautta sovellettiin vuonna 2022 noin 23 000 asunto-osakkeiden ja osuuksien kauppaan ja 13 000 asuinkiinteistön kauppaan. Veroa jäi määräämättä 126,6 miljoonaa euroa, mistä asuinhuoneistojen osuus oli 65,7 miljoonaa euroa ja asunkiinteistöjen osuus 57,9 miljoonaa euroa. Kaikista asunto-osakkeiden kaupoista ensiasunnon verovapauden piiriin kuului vuonna 2022 noin 20 prosenttia. Asuinkiinteistöjen osalta vastaavaa arviota ei ole käytettävissä. 

2.1.5  Yleistä asuntomarkkinoiden ja rakennusalan ajankohtaisesta tilanteesta

Asuntojen uudisrakentaminen on vähentynyt merkittävästi kuluvana vuonna ja sen arvioidaan jäävän vähäiseksi myös ensi vuonna. Vuonna 2022 aloitettiin rakentaa noin 37 000 uutta asuntoa. Kuluvana vuonna arvioidaan aloitettavan 18 000–21 600 asuntoa, ja vuonna 2024 asuntotuotantomäärä nousisi arviolta 19 500–26 000 uuteen aloitukseen. Vuosien 2017 ja 2021 välillä asuntorakentaminen oli kappalemäärissä arvioituna erittäin korkealla tasolla, 40 000 ja 47 000 asunnon välillä. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy on arvioinut asuntojen uudisrakentamistarpeeksi vuosittain noin 30 000–35 000 asuntoa. Siten vuosien 2017–2021 asuntotuotanto ylitti laskennallisen tarpeen, ja suhdannemielessä rakentamisen voidaan arvioida olleen ylikuumentunutta. Muu rakentaminen on pysynyt vakaampana, mutta kokonaisuudessaankin tuotanto supistuu tuntuvasti kuluvana vuonna. Uudisasuntorakentamisen osuus kaikesta rakentamisesta oli 21 prosenttia vuonna 2022. 

Asuntokauppa on vähentynyt jyrkästi, ja uusia myymättömiä ja vuokraamattomia asuntoja on runsaasti tarjolla. Kysynnän heikkenemisen taustalla on korkojen nousu ja kotitalouksien ostovoiman heikko kehitys. 

Uusien hankkeiden käynnistämistä hillitsee rakentamisen kustannusten nousu, samalla kun etenkin uusien asuntojen hinnat ovat kysynnän heiketessä laskeneet. Uudistuotanto on viime vuosina ollut aiempaa runsaampaa ja ylittänyt väestökehityksestä pääteltävän asuntotarpeen. Rakennusalan työllisten määrä, seitsemän prosenttia kaikista työllisistä, on pienentynyt ja alan työllisyysnäkymät ovat heikot. Vaikka kehitys näkyy koko talouden työllisyystilanteessa, ei koko talouden työllisyystilanteen silti oleteta heikkenevän paljoa. Tähän asti koko talouden työllisyystilanne on pysynyt hyvänä. 

Nykyinen tilanne on herättänyt huolta asuntomarkkinoihin liittyvien ongelmien leviämisestä laajemminkin talouteen, kuten rahoitusjärjestelmän toimintaan. Asuntorakentamista ja kiinteistöihin liittyvää taloudellista toimintaa koskevien ongelmien ei kuitenkaan arvioida johtavan yleisen talouskehityksen hyvin merkittävään heikkenemiseen. 

Asuntorakentamisen tilannetta kuvataan monipuolisesti edellä jaksossa 1 mainitussa työryhmämuistiossa. 

4.2.1  Taloudelliset vaikutukset

4.2.1.3  Vaikutukset kotitalouksille

Verokantojen alentaminen lisää muuttoalttiutta ja tavoitteiden mukaisesti edistää asuntokannan tehokasta käyttöä. 

Maapohjan veroprosentin alentaminen alentaa vähäisessä määrin uudisrakentamisen kokonaiskustannuksia omakotitalohankkeissa ja muissa kotitalouksien rakennushankkeissa. 

Kustannusten aleneminen asuntotuotannossa voi vähäisessä määrin heijastua myös uustuotannon asuntojen vuokriin. 

Ensiasunnon varainsiirtoverovapauden poistaminen puolestaan merkitsee alle 40-vuotiaana ensiasuntonsa hankkiville nykytilanteeseen verrattuna lisäkustannusta, joka saattaa johtaa ensimmäisen asunnon hankinnan lykkääntymiseen tarvittavan lisärahoituksen järjestämiseksi säästämällä tai aiottua hieman pienemmän asunnon hankintaan. Muutos toisaalta parantaa yhdenvertaisuutta, koska ikään kytketty verovapaus asettaa eri ikäiset eri asemaan. 

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimustuloksia varainsiirtoveron vaikutuksesta muuttoalttiuteen ei suoraan voida hyödyntää ensiasunnon verovapauden poistumisen vaikutuksen arviointiin. Päätöksentekotilanteena omistusasunnon vaihtaminen toiseen omistusasuntoon poikkeaa ensiasunnon hankinnasta, missä on kysymys asumismuodon vaihtamista koskevasta valinnasta. Päätöksenteossa on tällöin kyse siitä, jatkaako asumista vuokralla tai esimerkiksi lapsuudenkodissaan vanhempiensa luona vai ryhtyäkö omistusasujaksi. Selkeää tutkimustietoon perustuvaa näyttöä ensiasunnon varainsiirtoverovapauden tai siitä luopumisen vaikutuksista ei juuri ole Alaviitteessä 2 mainitussa julkaisussa on viitattu pro gradu-tutkielmaan, jossa tarkastellaan iän ja ensiasunnon ostamisen todennäköisyyden välistä yhteyttä. Eerolan ja Lyytikäisen johtopäätöksen mukaan jää jossain määrin epäselväksi, lisääkö ensiasunnon varainsiirtoverovapaus omistusasumista., mutta on syytä olettaa, että verovapauden poistamisesta aiheutuva verokustannus ei samassa määrin vähennä ensiasunnon hankintoja kuin vastaava verokustannus vähentäisi muuttamista omistusasunnosta toiseen. Verosta aiheutuvan hyvinvointitappion voidaan olettaa jäävän näissä tilanteissa pienemmäksi kuin omistusasuntoa vaihdettaessa. Arviointia vaikeuttaa lisäksi se, että ensiasunnon verovapaus on omiaan vaikuttamaan siten, että ensiasunnon hankkija päätyy hankkimaan ajankohtaista tarvettaan suuremman asunnon verovapauden tuomaa etua maksimoidakseen, mikä voi johtaa asunnonhankinnan lykkäämiseen omarahoitusosuuden kartuttamiseksi säästämällä. Tämän lukkiutumisvaikutuksen poistuminen osaltaan vaikuttaisi asuntokauppaa edistävästi. 

Tulonjakovaikutukset

Tulonsaajaryhmittäin tarkasteltuna esitetyt muutokset kohdistuisivat pääasiassa palkansaajiin, eläkeläisiin ja pääomatulon saajiin. Alla olevasta taulukosta käy ilmi muutoksen vaikutukset käytettävissä oleviin tuloihin tulonsaajaryhmittäin. Tarkastelu perustuu Verohallinnon ylläpitämän HVSR-mikrosimulointimallin laskelmiin, joissa on käytetty vuoden 2021 henkilö- ja varainsiirtoverotuksen rekisteritietoja. Lisäksi laskelmissa on huomioitu varainsiirtoveron alaisen asuntokaupan muutos vuodesta 2021 vuoteen 2023. Luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien osuus varainsiirtoveron kokonaistuotosta arvioidaan olevan noin 57 prosenttia. Tarkasteluissa on mukana myös liikeosakkeiden luovutukset. 

Sosioekonominen asema	Käytettävissä olevan tulon muutos, €/v. Ei ensiasunnon ostaja	Henkilöiden lukumäärä, ei ensiasunnon ostaja	Käytettävissä olevan tulon muutos, €/v. Ensiasunnon ostaja	Henkilöiden lukumäärä, ensiasunnon ostaja	Käytettävissä olevan tulon muutos yhteensä, €/v.	Henkilöiden lukumäärä yhteensä
Alaikäinen	39 196	167	0	1	39 196	168
Eläkeläinen	9 430 708	21 274	-214 753	177	9 215 955	21 451
Elinkeinonharjoittaja	2 602 802	4 130	-1 597 772	556	1 005 030	4 686
Elinkeinoyhtymän yhtiömies	283 289	575	-66 091	23	217 198	597
Kuolinpesä	80 692	205	-3 795	3	76 896	208
Maatalouden harjoittaja	1 090 376	1 929	-99 459	24	990 917	1 953
Maatalousyhtymän yhtiömies	114 133	236	-28 711	8	85 422	244
Muut	1 900 780	2 940	-1 913 092	736	-12 312	3 676
Pääomatulon saaja	10 108 738	8 896	-1 110 705	273	8 998 033	9 169
Palkansaaja	69 439 048	101 045	-67 349 790	25 728	2 089 258	126 773
Rajoitetusti verovelvollinen	911 678	1 117	-65 720	13	845 958	1 130
Työtön	1 495 250	3 157	-866 844	411	628 407	3 568
Yhteensä	97 496 689	145 670	-73 316 732	27 952	24 179 957	173 622

Alueellisesti tarkastellen muutosten keskimääräinen vaikutus kiinteistöjä tai arvopapereita hankkivien luonnollisten henkilöiden käytettävissä olevaan tuloon arvioidaan jokseenkin tasaiseksi. Ahvenanmaan maakunnassa, Helsingissä, Keski-Suomen maakunnassa ja Uudellamaalla vaikutus on kuitenkin keskimääräistä hieman suurempi sekä ensiasunnon ostajille että muille asunnon ostajille. Vaikutukset ovat pienimmät Kainuun maakunnassa. 

Ikäryhmittäin tarkasteltuna muutosten verotusta kiristävä vaikutus kohdistuu 18–40 vuotiaisiin ensiasunnon ostajiin. Noin 62 prosenttia muutoksen verotusta keventävästä vaikutuksesta kohdistuu 40 vuotta täyttäneisiin. 

	Käytettävissä olevan tulon muutos, €/v. Ei ensiasunnon ostaja	Henkilöiden lukumäärä, ei ensiasunnon ostaja	Käytettävissä olevan tulon muutos, €/v. Ensiasunnon ostaja	Henkilöiden lukumäärä, ensiasunnon ostaja	Käytettävissä olevan tulon muutos yhteensä, €/v.	Henkilöiden lukumäärä yhteensä
0-17	39 284	171	0	0	39 284	171
18-30	8 097 581	13 474	-43 539 600	17 179	-35 442 018	30 652
31-40	28 686 843	36 016	-29 777 132	10 773	-1 090 289	46 789
41-64	49 962 573	74 364	0	0	49 962 573	74 364
>65	10 710 407	21 646	0	0	10 710 407	21 646
Yhteensä	97 496 689	145 670	-73 316 732	27 952	24 179 957	173 622

Luovutuksensaajan taloudellinen tilanne ei vaikuta veron määrään. Varainsiirtovero on suhteellisen pieni vero suhteessa kansalaisten tuloihin. Tässä esityksessä ehdotetun muutoksen vaikutus Gini-kertoimeen Gini-kerroin on käytettävissä olevien tulojen jakautumista kuvaava indikaattori, joka voi saada arvot 0:n ja 100:n välillä. Mitä korkeampi indikaattorin arvo on, sitä suuremmat tuloerot ovat. Suomessa tuloerot ovat esimerkiksi muihin OECD-maihin verrattuna pienet, mutta tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvun alun tasosta merkittävästi. Tuorein tuloerojen tarkastelu, jonka Tilastokeskus on tehnyt tulonjaon kokonaistilaston tiedoista, on vuodelta 2021. Tuloeroja kuvaavan Gini-kertoimen arvo oli 29,1, mikä on 1,4 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aiemmin. arvioidaan olevan suuruusluokaltaan noin 0,03, eli muutos kasvattaa tuloeroja hieman. Tulodesiilien mukaan tarkasteltuna muutos kasvattaa käytettävissä olevaa tuloa 1, 2, 4, 9 ja 10 desiileissä. Desiileissä 3 sekä 5–8 käytettävissä olevan tulon arvioidaan keskimäärin pienenevän. 

Tulodesiili	Käytettävissä olevan tulon muutos, €/v. Ei ensiasunnon ostaja	Käytettävissä olevan tulon muutos henkilöä kohti, €/v. Ei ensiasunnon ostaja	Käytettävissä olevan tulon muutos, €/v. Ensiasunnon ostaja	Käytettävissä olevan tulon muutos henkilöä kohti, €/v. Ensiasunnon ostaja	Käytettävissä olevan tulon muutos yhteensä, €/v.	Käytettävissä olevan tulon muutos yhteensä henkilöä kohti, €/v.
1	884 763	774	-269 047	-3 589	615 716	506
2	1 024 158	600	-652 878	-2 727	371 279	191
3	1 659 920	503	-1 930 073	-2 297	-270 152	-65
4	2 086 836	420	-2 010 935	-2 248	75 901	13
5	3 267 924	437	-3 295 343	-2 157	-27 419	-3
6	5 036 757	471	-6 966 641	-2 082	-1 929 884	-137
7	7 524 759	510	-13 625 361	-2 503	-6 100 603	-302
8	11 224 111	559	-16 088 602	-2 492	-4 864 491	-183
9	17 976 296	630	-16 438 571	-2 815	1 537 725	45
10	46 811 165	883	-12 039 281	-3 660	34 771 884	617
Yhteensä	97 496 689	669	-73 316 732	-2 623	24 179 957	139

Ehdotettujen muutosten vaikutukset eivät riipu sukupuolesta. Ehdotettujen muutosten kokonaisverotuottovaikutuksesta noin 60 prosenttia arvioidaan kohdistuvan miehiin ja 40 prosenttia naisiin. Vaikutusten kohdentuminen on seurausta käytettävissä olevien tulojen ja varallisuuden jakaantumisesta sukupuolten kesken. 

4.2.2  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ehdotetut muutokset aiheuttavat voimaantulovaiheessa muutoksia muun muassa Verohallinnon järjestelmiin, ohjeisiin ja lomakkeisiin. Veroprosenttien alentaminen esityksen antamisajankohdasta lähtien johtaa siirtymävaiheen aikana maksettavien varainsiirtoverojen palauttamisiin, mutta pidemmällä aikavälillä muutokset helpottavat varainsiirtoverotuksen hallinnointia. Verohallinto ohjeistaisi tarkemmin esityksen antamisen ja lain voimaatulon välisenä aikana tapahtuvien luovutusten ilmoittamisesta. 

Kiinteistöosakkeiden ja muiden arvopapereiden verokantojen yhtenäistäminen 2,0 ja 1,6 prosentista 1,5 prosenttiin poistaa osin verokantaeroihin liittyviä tulkintakysymyksiä keventäen siten hallinnon työmäärää ja vähentäen virhetilanteita, mikä on merkityksellistä erityisesti oma-aloitteisessa verotuksessa, jossa asiakkaan tulee kyetä ilmoittamaan ja maksamaan vero itsenäisesti ja mahdollisimman kevyesti. Sama koskee ensiasunnon varainsiirtoverovapauden poistumista, missä on arvioitava verovapauden soveltamisedellytysten täyttymistä tai täyttymättä jäämistä, mihin liittyy tulkintakysymyksiä. 

4.2.3  Vaikutukset kansantalouteen

Verokantojen alentamisesta todennäköisesti aiheutuvalla asuntokaupan jonkin asteisella virkistymisellä ja siitä rakennusalalle koituvilla hyödyillä on myös laajemmin myönteisiä heijastusvaikutuksia kansantalouteen, joskaan näidenkään vaikutusten osalta ei ole esitettävissä määrällisiä arvioita. Toimenpiteellä on osaltaan vaikutusta muun muassa työllisyyteen, investointihalukkuuteen asuntotuotannossa ja muussa rakentamisessa, sekä hintatasoon. 

Rakentaminen muodostaa kansantalouden investoinneista noin puolet ja tästä noin puolet on asuinrakentamista. Uudisasuntorakentamisen osuus kaikesta rakentamisesta vuonna 2022 oli runsaat 20 prosenttia. Asuntojen uudisrakentamisen arvioidaan vähenevän jyrkästi vuonna 2023 ja jäävän vähäiseksi myös vuonna 2024 alittaen uudistuotannon pitkäaikaisen tarpeen. Pidemmän aikavälin kehityksen kannalta on tärkeää pitää huoli asuntotuotannon hyvien edellytysten lisäksi myös siitä, etteivät asuntomarkkinoihin ja kiinteistöihin laajemmin liittyvät riskit kasva liian suuriksi. Asuntojen riittävä tuotanto tukee suoraan asumisen tuottamaa hyvinvointia, asumisen kohtuuhintaisuutta ja samalla se tukee työvoiman liikkuvuuden kautta työllisyyttä ja tuottavuuskehitystä. 

Rakennusalan osuus kaikista työllisistä on noin seitsemän prosenttia. Alalla oli heinäkuussa 2023 työttömiä noin 25 000, joista noin puolet lomautettuja. Työttömyys on kasvussa erityisesti talonrakentamisessa ja suurin osa kasvusta on aiheutunut alan suurimman ryhmän rakennustyöntekijöiden työttömyyden kasvusta. 

Yksi keskeisiä tekijöitä kehityssuuntien taustalla on korkoympäristö ja siihen liittyvä epävarmuus. Kehitystä jarruttavat myynnissä olevien käytettyjen ja jo valmistuneiden uusien asuntojen määrä sekä asuntokaupan patoutuminen. 

Varainsiirtoverokantojen alentamisella on jossain määrin rakennusalan ja työllisuuden kehitystä tasapainottavaa vaikutusta. Olennaiselta osin kehitys kuitenkin riippuu muista tekijöistä, erityisesti korkoympäristön sekä kokonaistaloudellisen tilanteen kehityksestä.