1.1
Laki tulotietojärjestelmästä
9 §.Tulotietojärjestelmään talletettavat muut tiedot. Pykälän 1 momentin 1 kohdan sanamuotoa tarkistettaisiin siten, että säännöksessä tarkoitetut väestötietojärjestelmään talletetut tiedot voitaisiin tallettaa kaikista henkilöistä, joille on annettu suomalainen henkilötunnus. Voimassa oleva säännös koskee Suomen kansalaisia ja Suomessa asuvia ulkomaalaisia.
Tietojen tallettaminen kaikista näistä henkilöistä olisi välttämätöntä tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi ja Tulorekisteriyksikölle laissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten. Etukäteen ei voida tietää, kuka henkilö tulee saamaan tulorekisteriin ilmoitettavia tuloja. Sääntely on tulotietojärjestelmän toiminnan kannalta välttämätöntä, koska voimassa oleva säännös ei kata esimerkiksi eläkettä saavia ulkomaan kansalaisia, jotka eivät enää asu tai oleskele Suomessa, mutta joilla on suomalainen henkilötunnus. Eläkettä koskevat tiedot olisi kuitenkin ilmoitettava ja talletettava tulorekisteriin vuoden 2021 alusta lukien. Eläkkeen ohella kysymys voisi olla esimerkiksi tapaturman tai liikennevahingon perusteella maksettavista korvauksista. On myös huomattava, että säännöksessä tarkoitettujen henkilöiden lukumäärä lisääntyy vuosittain. Tulotietojärjestelmään näistä henkilöistä talletettavat tiedot olisi määritelty samalla tavoin täsmällisesti ja tarkkarajaisesti kuten voimassa olevassa säännöksessä.
Ehdotettu muutos on mahdollinen Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 216/679 salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (ks. esim. PeVL 14/2018 vp, PeVL 26/2018 vp ja PeVL 29/2018 vp). Henkilötietojen käsittely tulotietojärjestelmässä perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan eli lakisääteisen velvoitteen noudattamiseen. Ehdotettu sääntely on toteutettu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti huomioiden ne erityiset säännökset, joista artiklan mukaan voidaan säätää. Ehdotettu sääntely täyttää yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan vaatimukset yleisen edun mukaisuudesta ja oikeasuhtaisuudesta. Tulotietojärjestelmän yksilöintitietojen oikeellisuus on voitava tarkistaa heti tietojen vastaanottamisen yhteydessä, ja tulorekisteriin annetut epätarkat tai virheelliset tiedot on voitava poistaa tai oikaista viipymättä. Koska tietojen tallettaminen tulotietojärjestelmään käsittää kaikki henkilöt, joilla on suomalainen henkilötunnus, on sääntely tarpeen kansallisen yleislain, tietosuojalain (1050/2018) 29 §:n säännöksen ohella. Ehdotettu sääntely on rajattu perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla siten, että se on yhtäältä sallittua tietosuoja-asetuksen kannalta ja toisaalta välttämätöntä henkilötietojen suojan toteuttamiseksi ( PeVL 2/2018 vp, s.5).
12 §.Tietojen antamisaika. Pykälään lisättäväksi ehdotetussa uudessa 3 momentissa säädettäisiin palkkaennakkoa koskevien tietojen antamisajasta.
Momentin 1 virkkeen mukaan työsopimuslaissa tarkoitettua palkkaennakkoa koskevat tiedot voitaisiin antaa saman palkanmaksukauden myöhemmin maksettavaa palkkaa koskevien tietojen antamiselle säädetyssä määräajassa. Edellytyksenä olisi, että palkat on maksettu saman kalenterikuukauden aikana.
Säännöksessä on erikseen otettu huomioon osakeyhtiön osakas sekä kommandiittiyhtiön ja avoimen yhtiön yhtiömies, joiden ei yhtiössä käyttämänsä määräämisvallan vuoksi voida katsoa toimivan omistamansa yhtiön johdon ja valvonnan alaisena, mikä on työsopimuslaissa tarkoitetun työsuhteen olennainen tunnusmerkki. Momentin 2 virkkeen mukaan 1 virkkeessä säädetty koskisi myös yhtiön tällaiselle yhtiömiehelle tai osakkaalle maksamaa palkkaa. Jos palkanmaksukaudesta ei ole sovittu, palkanmaksukautena pidettäisiin kalenterikuukautta.
Sama koskisi johtavassa asemassa olevia henkilöitä, joita ei tuon asemansa vuoksi ole pidettävä maksajaan työsuhteessa olevana. Tämä koskee esimerkiksi osakeyhtiön toimitusjohtajaa, jonka korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1986 II 40 ei katsottu olevan yhtiöön työsuhteessa sen johdosta, että toimitusjohtaja toimii yhtiöoikeudellisena toimielimenä eikä hän siitä syystä ole työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Osuuskunnan toimitusjohtajaa koskevassa ratkaisussa KKO 1989:136 korkein oikeus päätyi samaan lopputulokseen. Sama koskisi palkanmaksajan yhteisömuodosta riippumatta muita johtavissa asemassa olevia, joita ei vastaavin perustein tai muutoin ole pidettävä maksajaan työsuhteessa olevina.
Pykälään lisättäväksi ehdotetussa uudessa 4 momentissa säädettäisiin työnantajan maksamia luontoisetuja koskevien tietojen ilmoittamisen määräajasta. Momentin 1 virkkeen pääsäännön mukaan tiedot olisi annettava nykyistä 4 momenttia vastaavasti luontoisedun kertymiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä. Jos luontoisedun kertymiskuukaudelta kuitenkin maksetaan rahapalkkaa kertymiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden aikana, voidaan luontoisetua koskevat tiedot antaa myös ilmoittamalla luontoisetu sen kertymiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden tuloksi, jolloin ilmoitus on annettava viimeistään sitä kuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, jonka tuloksi luontoisetu on ilmoitettu.
Kertymiskuukaudella säännöksessä tarkoitetaan sitä kalenterikuukautta, jolta etu on kertynyt.
Esimerkiksi jos joulukuulta kertynyttä rahapalkkaa maksetaan osaksi tai kokonaan tammikuun aikana ja joulukuun luontoisetu ilmoitetaan tammikuun tuloksi, määräaika ilmoituksen antamiselle on helmikuun 5 päivä.
Muuna kuin rahana annettuja etuja ja suorituksia koskevaa nykyistä 3 momenttia, joka siirtyisi 5 momentiksi, muutettaisiin siten, että sen mukainen määräaika koskisi muita muuna kuin rahana maksettuja etuja kuin luontoisetuja.
Pykälän 4 momenttia, joka siirtyisi 6 momentiksi ja joka koskee työntekijän eläkelain 72 §:ssä tarkoitettua vakuutuspalkkaa, eli eläkkeen perusteena olevaa työansiota koskevia tietoja ulkomaantyössä, tarkennettaisiin siten, että se koskisi vastaavasti julkisten alojen eläkelain (81/2016) 86 §:ssä tarkoitettua vastaavaa työansiota.
Pykälän 9 momenttiin, joka siirtyisi 11 momentiksi, lisättäisiin säännös verovapaita kustannusten korvauksia ja rekisteröidyn yhdistyksen maksamia enintään 200 euron suuruisia kertasuorituksia koskevista tiedoista. Tiedot olisi annettava momentin ensimmäisen virkkeen mukaisessa määräajassa eli viimeistään maksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä.
Säännöksessä kertasuorituksella tarkoitettaisiin tulonsaajalle maksettavaa satunnaista yksittäistä tuloerää, jota maksuhetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella maksetaan vain kerran eikä sen maksaminen ole toistuvaa. Tulo voisi olla kertasuoritusta, vaikka sitä maksettaisiinkin myöhemmin uudelleen, jos suorituksen maksuhetkellä ei olisi tietoa uudesta maksusta sopimuksen, sitoumuksen tai päätöksen perusteella. Säännöllisin välein harvemminkin maksettava suoritus ei olisi kertasuoritusta, koska sen maksaminen on toistuvaa. Kertasuorituksen määrään laskettaisiin mukaan kaikki tulonsaajalle samalla maksukerralla maksettavat erilaiset erät, kuten esimerkiksi palkkiot ja kustannusten korvaukset.
Pykälään lisättäväksi ehdotettujen uusien momenttien johdosta 14 momenttia, joka siirtyisi 16 momentiksi, muutettaisiin tarkistamalla siihen sisältyvät viitaukset pykälän aiempiin momentteihin. Huomioon on otettu se, että nykyisessä 14 momentissa viitattu muuna kuin rahana maksettuja etuja ja suorituksia koskeva nykyinen 3 momentti jakautuisi kahdeksi eri momentiksi.
22 §.Myöhästymismaksu. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, mistä päivästä momentin mukainen määräaika, maksupäivää seuraavan kuukauden kahdeksas päivä, lasketaan luontoisetuja koskevan ilmoituksen osalta. Erityissäännös on tarpeen ehdotetun 12 §:n 4 momentin johdosta, koska lain määritelmiä koskevan 3 §:n 5 kohdan mukaan maksupäivällä tarkoitetaan päivää, jona suoritus on tulonsaajan käytettävissä. Määräaika laskettaisiin sen kuukauden viimeisestä päivästä, jonka tuloksi luontoisetu on 12 §:n 4 momentin nojalla ilmoitettu.
Kun esimerkiksi joulukuulta kertynyt luontoisetu, joka on ollut tulonsaajan käytettävissä 3 §:n 5 kohdan tarkoittamalla tavalla joulukuussa, ilmoitetaan 12 §:n 4 momentin sallimalla tavalla tammikuun tuloksi, myöhästymismaksua määrättäisiin ehdotetun säännöksen nojalla vasta, jos luontoisetua koskeva ilmoitus annetaan myöhemmin kuin helmikuun kahdeksantena päivänä.
25 §.Voimaantulo. Pykälän 7 momentissa myöhästymismaksun määräämiselle säädetyn siirtymäajan pidentämiseksi vuosiluku 2020 korvattaisiin vuosiluvulla 2021.
1.2
Tuloverolaki
64 §.Luontoisetu. Työnantajalta saatua luontoisetua koskevaan pykälään lisättäväksi ehdotetussa uudessa 2 momentissa säädettäisiin luontoisedun verovuodesta. Säännös merkitsee poikkeusta lain tulon jaksottamista koskevasta 110 §:n yleissäännöksestä, jonka 1 momentin nojalla luontoisetu katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on saatu vallintaan, eli jonka aikana luontoisetu on ollut tulonsaajan käytettävissä.
Luontoisetu katsottaisiin lähtökohtaisesti sen verovuoden tuloksi, jonka aikana se on saatu vallintaan. Jos luontoisetu kertymiskuukaudelta on kuitenkin ilmoitettu vasta tulotietojärjestelmästä annetun lain 12 §:n 4 momentin mukaisesti seuraavan kuukauden tuloksi seuraavalle verovuodelle, luontoisetu katsottaisiin tämän seuraavan verovuoden tuloksi.
Siten, jos joulukuulta kertynyttä palkkaa maksetaan tammikuussa ja joulukuulta kertynyt luontoisetu 12 § 4 momentin sallimalla tavalla ilmoitetaan tammikuun tuloksi, joulukuulta kertynyt luontoisetu katsottaisiin tammikuusta alkavan verovuoden tuloksi.
Verohallinto on tuloverolain 64 §:n nojalla päätöksillään määrännyt verovuosittain luontoisetujen laskentaperusteista. Vastaisuudessa näissä päätöksissä olisi asianmukaista ottaa huomioon myös tilanteet, joissa verovuoden tuloksi luetaan edellisen vuoden aikana kertynyt luontoisetu siten, että verovuoden tuloksi luettava edellisen vuoden aikana kertynyt luontoisetu arvostettaisiin noudattaen edellisen vuoden luontoisetujen laskentaperusteita.
Ehdotus heijastuu työsuhdematkalippua koskevassa 64 §:n nykyisessä 2 momentissa säädettyjen eurorajojen soveltamiseen. Lainkohdan mukaan työnantajan työntekijälleen antama enintään 300 euron arvoinen joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten on verovapaata tuloa. Lisäksi matkalippu on verovapaata tuloa 750 euroa ylittävältä osalta 3 400 euroon asti. Eurorajat on tarkoitettu verovuosikohtaiseksi. Työnantaja laskee ja ilmoittaa kuukausittain edun verovapaan ja veronalaisen osan. Soveltamiskäytännön mukaan tietyn ajan voimassa olevan lipun voimassaoloajan ajoittuessa kahdelle eri vuodelle hinta jaetaan työntekijän verotuksessa näille vuosille lipun voimassaoloaikojen suhteessa. Jos työnantaja antaa työntekijälle matkalipun ostoon oikeuttavia maksuvälineitä, kuten työmatkaseteleitä, tai jos työnantajan ostama lippu oikeuttaa tiettyyn määrään matkoja ja on voimassa esimerkiksi vuoden ostopäivästä, etu katsotaan lipun ostokuukauden tuloksi ja verotetaan kyseisen verovuoden tulona.
Ehdotus merkitsee, että jos joulukuulle kohdistuva osa määräajan voimassa olevan työsuhdematkalipun tuomasta edusta tai etu työnantajan joulukuussa antamista työmatkaseteleistä tai tiettyyn määrään matkoja oikeuttavasta lipusta ilmoitetaan tammikuun tuloksi, luontoisetu olisi ehdotetun 2 momentin nojalla tammikuun tuloa. Edusta verovapaaksi ja veronalaiseksi katsottavaa osa määräytyisi nykyisessä 2 momentissa säädettyjen eurorajojen mukaisesti asianomaisen verovuoden tuloksi luettavien määrien perusteella.
Ehdotus liittyy edellä esitetyn mukaisesti luontoisedun ilmoittamisen määräaikaa koskevaan ehdotukseen.
1.3
Laki verotusmenettelystä
15 §.Tulotietoja koskeva sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus. Pykälään lisättäväksi ehdotetussa uudella 8 momentilla pykälän 1 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden ulkopuolelle rajattaisiin enintään 100 euron suuruiset kilpailupalkinnot. Säännös koskisi sekä raha- että tavarapalkintoja. Työ- tai palvelussuhteeseen liittyvät palkinnot olisi ilmoitettava normaaliin tapaan.
Kilpailulla yleiskielisenä ilmaisuna tarkoitetaan tapahtumaa tai järjestelyä, jossa useampi osanottaja pyrkii suoriutumaan jostain tehtävästä tai tavoitteesta paremmin kuin toiset osanottajat, tyypillisesti kilpailun järjestäjän asettamien etukäteen ilmoitettujen kilpailusääntöjen mukaisesti. Kilpailussa on tarkoitus selvittää kilpailuun osallistuvien paremmuusjärjestys asetettujen kriteerien perusteella. Tällaisena kriteerinä voi kilpailusuorituksen lisäksi tulla kysymykseen myös esimerkiksi kilpailijan ominaisuus. Erilaisissa eläinkilpailuissa palkinto voi perustua pelkästään eläimen suoritukseen tai ominaisuuksiin.
Säännöksessä tarkoitettuna kilpailuna on pidettävä myös esimerkiksi huvipuistoissa tavallisia toimintoja ja pelejä, joissa ei kilpailla muita osallistujia vastaan, vaan joissa palkitseminen perustuu osallistujan suoritukseen ennalta ilmoitetun tuloksen saavuttamisessa. Tavallisia ovat esimerkiksi erilaiset tarkkuus- ja taitopelit sekä toiminnot, joissa palkitsemisen perusteena olevaa tulosta esimerkiksi erilaisissa voimapeleissä mitataan tarkoitukseen valmistetulla laitteella.
Kilpailun kohteena voi olla myös esimerkiksi kilpailuun osallistuvien aiemman harrastustoiminnan tai muun toiminnan tulos, jolloin palkitsemisen kriteerinä voi olla esimerkiksi kyseisen tuloksen määrä tai, mikä on tyypillistä taidekilpailussa, tuloksen laatu. Esimerkiksi kuvataidekilpailuissa palkinnonsaajat valitaan tavallisesti kilpailuun osallistuvien taiteilijoiden kilpailuun osoittamien ennalta valmistettujen teosten taiteellisten ansioiden perusteella. Kilpailupalkinto maksetaan kilpailussa menestymisen perusteella, säännöksen piiriin ei sen sijaan kuulu palkkio pelkästä osallistumisesta. Samoin esimerkiksi erilaisiin kaupallisiin tai muihin kyselyihin osallistumisesta maksetut suoritukset, maksettiinpa ne kaikille tai arvonnan perusteella yhdelle tai useammalle henkilölle, eivät kuuluisi säännöksen piiriin.
Joukkuekilpailuissa kilpailupalkintona on pidettävä myös joukkueen pelaajan tai jäsenen hyvästä henkilökohtaisesta suorituksesta saamaa palkintoa. Joukkueen ollessa palkinnon saajana ilmoittamisvelvollisuuden on katsottava määräytyvän palkinnon pelaaja- tai jäsenkohtaisen arvon perusteella. Kilpailupalkintoja voidaan jakaa kilpailuissa erilaisin perustein. Saman henkilön saadessa samassa kilpailussa useita palkintoja ilmoittamisvelvollisuus määräytyy palkintojen yhteismäärän perusteella.
On esiintynyt myös näennäisesti kilpailun muotoon puettuja tapahtumia, josta puuttuu säännöksen soveltamisen edellytyksenä oleva kilpailullinen elementti sen johdosta, että kilpailutehtävä on asetettu siten, että siinä menestymisestä maksettava suoritus on alun perinkin ajateltu tulevan maksettavaksi suurelle joukolle osallistujia.
Vaikka annettua tavarapalkintoa tai –voittoa ei voitaisi pitää kilpailupalkintona, Verohallinnon edellä mainitussa ohjeessa dnro VH/2872/00.01.00/2018 tarkoitetulla tavalla arvoltaan merkityksettömät palkinnot, jotka ohjeen mukaan eivät ole veronalaista tuloa, jäisivät ilmoittamisvelvollisuuden ulkopuolelle tuolla perusteella.
Säännöksessä tarkoitettuna kilpailuna on pidettävä myös tietokilpailua. Arpajaisverolain (552/1992) soveltamisalaan kuuluviin arvauskilpailuihin sen sijaan sovelletaan arpajaisverolakia, eivätkä voitot tällöin ole saajalleen veronalaista tuloa.
Kilpailupalkinnon käsitteen ulkopuolelle jäävät myös muun muassa erilaiset tunnustuspalkinnot ja stipendit.