Taidenäyttelyt edistävät Suomessa sekä taiteilijoiden työskentely- ja ansaintamahdollisuuksia että yleisön mahdollisuutta tutustua korkealaatuiseen taiteeseen ja hankkia sitä.  

Näyttelyistä perittävät tilavuokrat voivat nykyisin muodostaa merkittävän osuuden taiteilijoiden menoista. Näyttelyihin liittyvät sopimus- ja korvauskäytännöt myös vaihtelevat edelleen suuresti. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä luovutti 18.2.2016 selvityksensä näyttelyiden järjestämiseen liittyvistä sopimus- ja korvauskäytännöistä. Työryhmä esittää selvityksessä 16 ehdotusta käytäntöjen kehittämiseksi. 

Työryhmän loppuraportissa annetaan uudet suositukset sopimus- ja korvauskäytännöistä. Niitä pyritään saattamaan alalla vakiintuneiksi käytännöiksi erilaisten kannustimien, koulutuksen ja tiedottamisen avulla. 

Ehdotusten pyrkimyksenä on mm. lisätä sopimusten selkeyttä, taiteilijoiden itsenäisyyttä ja valinnanvapautta näyttelyjen suhteen, taidealan myyntiä ja vientiä sekä taiteilijoiden ansaintamahdollisuuksia. Nämä tavoitteet ovat kannatettavia, kunhan samalla huomioidaan myös taiteen kentän monipuolisuus ja sen moninaiset, muutkin kuin kaupallisuuteen liittyvät lähtökohdat.  

Hallituksen digitalisaatiohankkeiden näkökulmasta mielenkiintoisia työryhmän ehdotuksia ovat ehdotukset kehittää taiteen sähköistä kauppaa sekä Suomessa että kansainvälisesti sekä välittää taideteoksia nykyistä useammin avoimissa tietoverkoissa. Näiden ehdotusten toteuttamisessa on perusteltua panostaa useiden uusien ja myös lopputuloksiltaan epävarmojen ideoiden kehittämiseen ja kokeilemiseen. Ihanteellisena lopputuloksena voitaisiin pitää yleiskäyttöisiä työkaluja ja rajapintoja, joita näyttelyiden järjestäjät ja taiteilijat voisivat jatkossa hyödyntää uusien sähköisten myynti- ja välityskanavien luomiseen. 

Osa taiteilijajärjestöistä on kiinnittänyt huomiota siihen, että työryhmän työssä ei ilmeisesti ollut suoraan edustettuina valtionavustusta saavia taiteilijajärjestöjä, jotka pitäisivät yllä säännöllisesti näyttelyitä järjestävää galleriaa (ns. järjestögalleriat). Järjestögallerioissa tyypillistä on pyrkimys valikoida näyttelyitä ensi sijassa taiteellisten ansioiden perusteella, ja usein niiden julkilausuttuna tavoitteena on edistää myös nuorten taiteilijoiden tunnettuutta. Järjestögallerioilla on siis muuta taidekenttää täydentävä tärkeä rooli, ja järjestögalleriat on perusteltua huomioida ehdotuksien jatkovalmistelussa ja toimeenpanossa.