Ammattiliittojen ylityö- ja vuoronvaihtokiellon alettua tulee kansalaisilta palautetta, että kunnissa on supistettu päiväkotien aukioloaikoja ja lasten hoitopaikaksi on voitu osoittaa toinen päiväkoti tai toinen perhepäivähoitopaikka. Myöskään vuorohoidossa ei pystytä enää vastaamaan perheiden muuttuneisiin hoidontarpeisiin. 

Vanhempien ja lasten arjesta tulee äkillisten muutosten ja hoitopaikanvaihdosten takia hankalaa. Ei ole lapsen edun mukaista, että hän joutuu menemään yhtäkkiä uuteen päivähoitopaikkaan vieraiden lasten ja hoitajien pariin ilman sopeutumisaikaa. Kuntien toiminta vaikuttaa oudolta, kun kyse on vain siitä, että työntekijät noudattavat heille annettua työvuorolistaa. 

Ylityö- ja vuorovaihtokielto ei tarkoita sitä, että työntekijät jättäisivät työnsä hoitamatta. Se tarkoittaa sitä, että he tekevät työvuoronsa niin kuin ne lain edellyttämällä tavalla on yhdessä työnantajan kanssa sovittu. Tätä sopimista kutsutaan työvuorolistaksi, joka on virallinen asiakirja ja velvoittaa molempia osapuolia. Missään työpaikalla työntekijän ei pitäisi joutua jatkuvasti joustamaan vaihtamalla työvuoroja ja jäämällä ylitöihin. Päivähoidon työntekijöilläkin on oma elämänsä, lapset ja harrastukset, jotka eivät saa kärsiä jatkuvien joustojen ja päivähoidon aliresurssoinnin vuoksi.  

Mielestäni tilanne ylityö- ja vuoronvaihtokiellon aikana kertoo siitä, että kunnissa ei ole päivähoidossa riittävästi vakituista henkilökuntaa, vakituista varahenkilöstöä eikä riittävästi sijaisia. Lasten turvallisuus sekä varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät, että ryhmissä on koko ajan riittävä, vähintään suhdeluvun täyttävä määrä henkilökuntaa.