Urheilulla ja maapuolustuksella on pitkä yhteinen historia. Sotilastaitojen kehittymiseen liittyvät urheilumuodot ovat olleet armeijan suosiossa ja yhteys kansalliseen itsetuntoon vahva. Armeijan palveluksessa olevat huippu-urheilijat ovat edelleen erittäin yleisiä eri puolella maailmaa. Esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa armeijan palveluksessa on merkittävä määrä kesä- ja talvilajien huippu-urheilijoita. Israelissa kaikki huippu-urheilijat suorittavat kahden vuoden asepalveluksen, jossa heillä on joka päivä yksi tunti sotilaskoulutusta. Osa voi jatkaa urheilu-uraansa armeijan palveluksessa asepalveluksen jälkeen. Suomessa liikunta-aliupseerin määräaikaisilla sopimuksilla toimii tällä hetkellä 12 yksilölajin urheilijaa. Kaikki vakansseissa toimivat urheilijat ovat Kansainvälisen Sotilasurheiluliiton (CSIM) jäsenlajeista.
Ukrainassa käynnissä oleva konflikti on näyttänyt, miten merkittävässä määrin urheilijat ovat julkisuuskuvallaan sekä toiminnallaan tukeneet maanpuolustushenkeä ja kansallista itsetuntoa. Sosiaalisen median päivityksissä on nähty monien urheilijoiden palanneen puolustamaan kotimaataan, joka varmasti on nostanut maanpuolustustahtoa ja kansallisuustunnetta. Ukrainan armeijassa palvelee merkittävä määrä eri lajien yksilölajien huippu-urheilijoita. Esimerkiksi ammunnassa ja ampumahiihdossa lähes kaikki miespuoliset huippu-urheilijat toimivat armeijan palveluksessa. Kamppailulajeissa arvioidaan, että lajien edustusurheilijoista yli puolet on maansa puolustusvoimien palveluksessa (Sotilasurheilun MM-kisat ja Maailmankisat, tulostiedot 2010-luvulla).
Suomen Puolustusvoimat korostaa liikunnan tärkeyttä, sillä tavoitteena on turvata fyysisesti toimintakykyinen, aktiivisesti liikuntaa harrastava ja tehtäviinsä motivoitunut henkilöstö normaali- ja poikkeusolojen tarpeisiin. Tähän on organisaatiolla monenlaisia keinoja. Eräs sotilasliikunnan alaan kuuluva osa-alue on liikunta-aliupseerien virat. Puolustusvoimien verkkosivuilla asia esitetään tyhjentävästi:
"Puolustusvoimat tukee suomalaista huippu-urheilua. Huipputason urheilijoita voidaan nimittää määräaikaisiin aliupseerien virkoihin Urheilukouluun sekä muihin puolustusvoimien hallintoyksiköihin. Näistä henkilöistä käytetään nimitystä liikunta-aliupseeri. Määräaikainen liikunta-aliupseerin virka voidaan täyttää 3 vuoden määräajaksi kerrallaan.
Urheilijat valitaan yhteistoiminnassa Olympiakomitean kanssa. Valintoja tarkistetaan vuosittain olympiakomitean kanssa puolustusvoimien henkilöstöpäällikön johdolla. Liikunta-aliupseerit tukevat Puolustusvoimia kotimaisessa ja kansainvälisessä sotilaskilpaurheilussa luoden kansainvälisesti myönteistä mielikuvaa huipputason osaamisestamme.
Liikunta-aliupseerit osallistuvat myös fyysisen toimintakyvyn koulutukseen ja kehittämiseen tukemalla joukko-osastojen liikuntakoulutusta sekä osallistumalla kotimaiseen kilpailutoimintaan. He näyttävät omalla esimerkillään mallia tavoitteellisesta ja määrätietoisesta sotilaalle tärkeän fyysisen toimintakyvyn kehittämisestä. Liikunta-aliupseerin tehtävänkuvasta enintään 2/3 on valmentautumista ja kilpailemista omassa lajissa."
Puolustusvoimilla on (tilanne 1.1.2022) 12 määräaikaista liikunta-aliupseeria. 8 heistä on Urheilukoulussa Kaartin Jääkärirykmentissä Helsingissä, 2 Porin prikaatissa, 1 Kainuun prikaatissa ja 1 Panssariprikaatissa Hattulassa. Urheilulajien suhteen jako on seuraavanlainen: ampumahiihdossa 2 henkilöä, haulikkoammunnassa 2 henkilöä, suunnistuksessa 2 henkilöä, painissa 2 henkilöä, judossa 1 henkilö, maastohiihdossa 1 henkilö, moukarinheitossa 1 henkilö ja kivääriammunnassa 1 henkilö. Maantieteellisen sijaintinsa puolesta siis keskittyminen yhteen yksikköön on selkeää, kun taas urheilijoiden lajien suhteen tilanne on monipuolisempi.
Suomessa on paljon lahjakkaita urheilijoita, joista vain pieni osa kykenee jatkamaan urheilu-uraansa 2. asteen opintojen jälkeen. Tämä urheilevien nuorten itsenäistymisen vaihe saattaa monet heistä taloudellisesti mahdottomaan tilanteeseen. Täysipäiväinen harjoittelu, jota kansainvälinen menestyminen vaatii, tiputtaa urheilijan työttömyyspäivärahalta, toimeentulotukea ei myönnetä, jos nuorella on asuntosäästötili, urheilija-apurahan ja sponsorien saanti on vaikeaa ilman kansainvälistä menestystä, lisäksi urheilija-apurahaa on jaossa niukasti. Yhteenvetona edellisestä, suomalainen urheilija antaa tasoitusta kanssakilpailijoilleen poliittisten päätösten johdosta. Yhteiskunta ei tue enää urheilua samalla tavoin kuin aiemmin, jolloin monet kunnat ja kaupungit mahdollistivat urheilijan harjoittelun työnsä yhteydessä.
On päivänselvää, että Puolustusvoimien määräaikaisilla urheilijoilla on paikkansa osana organisaatiota. He toimivat esikuvina sekä lujittavat maanpuolustuksen ja liikunnan suhdetta entisestään. Tämä on tärkeää juuri sen vuoksi, että liikunnalla ylläpidetään sotilaiden fyysistä toimintakykyä. Liikunta-aliupseeri-järjestelyllä voi katsoa olevan myönteistä vaikutusta aktiivisten urheilijoiden maanpuolustustahtoon. On myös luonnollista, että suuri osa liikunta-aliupseereista keskittyy Puolustusvoimien Urheilukouluun Helsinkiin jo koulun tarkoituksen ja liikunta-aliupseerien suhteellisen pienen määrän vuoksi. Tästä huolimatta virkojen suurempi maantieteellinen hajauttaminen olisi perusteltua valtakunnan laajuuden vuoksi. Toimenpidettä ei tulisi kuitenkaan suorittaa Urheilukoulun kustannuksella, vaan lisäämällä liikunta-aliupseerien kokonaismäärää, jolloin heitä liikenisi enemmän ympäri Suomea.