Pääministeri Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomeen laaditaan kielipoliittinen ohjelma, jossa otetaan kansalliskielten lisäksi huomioon muut kielet, erityisesti saamen kielet, romanikieli, karjalan kieli ja viittomakielet. Ohjelman tavoitteena on vastata eri kieliryhmiä koskeviin haasteisiin, kuten kielen elinvoimaisuuteen, kielellisten oikeuksien toteutumiseen ja kielten käyttömahdollisuuksiin. 

Karjalankielisiä arvioidaan olevan Suomessa noin 11 000 puhujaa. Lisäksi tuhannet ymmärtävät tai puhuvat sitä vähän. Karjalan kieli määritettiin vuonna 2009 yhdeksi ei-alueelliseksi vähemmistökieleksi presidentin asetuksella. Määritelmä ei kuitenkaan turvaa karjalankielisten oikeuksia, koska Suomen lainsäädäntö ei tunnista termiä "vähemmistökieli". Karjalankielisiä ei erikseen mainita perustuslain 17 §:ssä, jossa säädetään oikeudesta oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen ja tukemiseen. Karjalan kielen asemasta ei säädetä erikseen muissakaan laeissa.  

Karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin asema sekä kieltä puhuvien oikeuksien edistäminen ovat jääneet muun kielipolitiikan jalkoihin. Kielen elvytystoimet ovat olleet lähinnä käynnistettyjä hankkeita karjalankielisten aloitteesta. Lisäksi karjalan kielellä ei ole asiantuntijoista ja kielen puhujista koostuvaa virallista toimielintä, joka huolehtisi karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin elvytyksestä Suomessa.  

Karjalan kielen aseman vahvistamiseksi ja kieltä puhuvien oikeuksien turvaamiseksi on toimittava ennen kuin uhanalainen karjalan kieli häviää maastamme. Kielipoliittisella ohjelmalla ja sitä laativalla työryhmällä on erinomainen paikka ottaa huomioon karjalan kielen heikko asema ja toimia aseman parantamiseksi.