Suomalaisen koulujärjestelmän ehdottomana vahvuutena on pidetty ammattitaitoisia opettajia ja opetuksen laatua, joihin liittyy olennaisesti vakituiset ja riittävät opettajaresurssit. Viime vuosina kunnat ja kaupungit ovat kuitenkin omaksuneet hyvin huolestuttavia opettajien sijaiskäytäntöjä, joiden katson olennaisesti heikentävän opetuksen laatua. Erityisesti se, että lyhytaikaisiin, noin viikon kestäviin tai sitä lyhyempiin sijaisuuksiin ei enää palkata sijaista, vaarantaa oppilaiden koulupäivän turvallisuuden ja heikentää oppimista. 

Kun opettaja joutuu huolehtimaan yhtä aikaa kahden luokan opettamisesta, lapset eivät saa riittävästi apua tehtävissään. Samalla työrauhaongelmien ja kiusaamistilanteiden riski luokassa kasvaa. Huono työrauha häiritsee kaikkia oppilaita sekä luokassa, joka on vailla opettajaa, että viereisissä luokissa. Nykykoulussa on hyvin tavallista, että oppilaiden joukossa on useita erityisoppilaita ja monenlaista tuen tarvetta omaavia koululaisia. Kun sijaista ei palkata, varsinkin erityiseen tukeen oikeutetut oppilaat jäävät herkästi vaille tarvitsemaansa tukea ja ohjausta. Myös oppilaan huomioiminen yksilönä ja uusien opetussuunnitelmien edellyttämä vuorovaikutteinen ja toiminnallinen opetus turvallisessa oppimisympäristössä vaarantuu. 

Lapset ja nuoret ansaitsevat saada laadukasta opetusta lukuvuoden jokaisena koulupäivänä. Tämä ei toteudu oman toimen ohella eli OTO-sijaisopettamistilanteessa, koska jonkin aihealueen opettaminen ja oppiminen saattaa jäädä hyvin vähäiseksi tai sitä ei käsitellä oppitunnilla lainkaan.  

Jos luokan oma opettaja on esimerkiksi sairaana tai koulutuksessa, on hänen tilalleen palkattava sijainen. Valitettavasti monet kunnat ovat omaksuneet käytännön määrätä rehtorit jättämään tällaisissa tilanteissa sijaisen palkkaamatta. Tämän käytännön perusteena on säästöt opettajien palkkakuluissa. Lisäksi lasten vanhemmille ei tiedoteta luokan oman opettajan poissaolosta ja siitä, että luokka on oppituntien aikana vain osittain aikuisen valvonnassa. 

Pidän oman työn ohella eli OTO:na opettamista lasten väheksymisenä. Tämä haitallinen käytäntö ei ole lapsen etu. Ilman opettajaa tai vain tilapäisesti opettajan opetuksessa olevien oppilaiden kouluhyvinvointi ja jaksaminen huononevat meluisassa ja stressaavassa luokassa.  

OTO-sijaiskäytännöllä on myös negatiiviset vaikutuksensa opettajien työhyvinvointiin, koska opettajien väsyminen lisääntyy heidän joutuessaan opettamaan kahta luokkaa samaan aikaan ja vaihtamaan jatkuvasti luokasta toiseen. Opettajien ammattitaito ei kehity, koska osa opettajista ei osallistu lainkaan jatkokoulutukseen, sillä silloin luokka jäisi ilman opettajaa. On huomattava, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus saada opetusta ja että tämän oikeuden toteuttamiseen on Suomikin sitoutunut.