Ammattikorkeakoulujen perustamisen myötä ammattikorkeakouluja edeltävän insinöörintutkinnon suorittaneet ovat joutuneet epätasa-arvoiseen asemaan, sillä heidän tutkintonsa on tuolloin määritelty korkea-asteen tutkinnoksi korkeakoulututkinnon sijaan. 

Aiemmat insinöörintutkinnot vastaavat sisällöltään ja tasoltaan nykyisiä insinöörintutkintoja, muun muassa niiden opetussuunnitelmat ovat samansisältöiset. Myös niiden englanninkielinen tutkintonimike on bachelor. Aiemmassa FiNQF (Finnish National Framework for Qualifications and Other Competence Modules) koulutusluokituksessa ne määriteltiin tasoa 6 vastaaviksi, joka on sama taso, jolla nykyiset ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen alemmat tutkinnot ovat. 

Korkeakoulututkinnot määritellään asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998). Vaikka aiempien insinöörintutkintojen taso mielletään yleisesti ja määrittelyissä korkeakoulututkintojen tasoiseksi, ei niitä ole listattu korkeakoulututkinnoksi.  

Nykyinen tilanne johtaa epätasa-arvoiseen tilanteeseen niiden yli 20 000 ennen ammattikorkeakouluja valmistuneen insinöörin osalta, jotka ovat yhä mahdollisesti kymmeniä vuosia työelämässä. He eivät esimerkiksi voi osallistua kilpailutuksiin, joissa edellytetään korkeakoulututkintoa, vaikka heidän tutkintonsa on vähintään riittävän laadukas. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa alansa huippuosaaja ei voi jatkaa tekemäänsä työtä yhtä tehokkaasti. Suomi tarvitsee kipeästi lisää panostuksia elinkeinoelämään ja tki-toimintaan, joten meillä ei ole varaa kohdella jo pitkään alalla toimineita huippuosaajia tällä tavalla. 

Tilanne on omiaan myös vaikuttamaan viime aikoina keskustelussa olleeseen ikäsyrjintään. Etenkin aloilla, joilla on paljon kilpailutuksia, tilanne vaikuttaa selkeästi asianomaisten työehtoihin ja työllistymismahdollisuuksiin.