Kemijoki Oy:llä on yhteensä 16 vesivoimalaitosta Kemijoen vesistöalueella. Yhtiön suurin osakkeenomistaja on Suomen valtio, joka omistaa yhteensä 50,10 % Kemijoki Oy:n koko osakekannasta.  

Kansalliset lohi- ja meritaimenstrategiat tähtäävät vaelluskalojen palauttamiseen sopiviin rakennettuihin jokiin. Myös valtioneuvostossa vuonna 2012 hyväksytyn kansallisen kalatiestrategian tärkeimpänä tavoitteena on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen. Kemijoki kuuluu strategiassa määriteltyihin kalatierakentamisen kärkikohteisiin.  

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen laatimassa "Rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja kalatalousvelvoitteet" -selvityksessä vuonna 2014 todettiin mm. Kemijoen valjastamisesta määrätyt kalatalousvelvoitteet neljästä seitsemään kertaa liian pieniksi suhteessa aiheutettuun kalataloudelliseen vahinkoon. Voimayhtiöiden kalatalousvelvoitteiden ajantasaistaminen ja muuttaminen poikasistutuksista vaellusesteiden poistamisen suuntaan kuuluu hallitusohjelmaan osana kalatiestrategian toimeenpanoa. Myös EU:n vesipuitedirektiivi ja meristrategiadirektiivi velvoittavat Suomea huolehtimaan uhanalaisten vaelluskalojen luontaisen lisääntymiskierron edistämisestä.  

Lapin ELY-keskus jätti viime keväänä Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon lainmukaisen hakemuksen Kemijoella vesivoimatuotantoa harjoittavien yhtiöiden, Kemijoki Oy:n ja PVO Vesivoima Oy:n, kalatalousvelvoitteiden muuttamisesta vastaamaan ajantasaista tietoa kalaston hoidon tarpeesta. Voimayhtiöt ovat tämän jälkeen vaatineet aluehallintovirastoon lähettämällään kirjeellä muutoshakemusta hylättäväksi jo ennen kuin sitä on edes avattu kuulemiskierrokselle. Yhtiöt väittävät kalatalousviranomaisen vaarantavan toimivan yhteistyön ja esittävän kohtuuttomia vaatimuksia energia-alalle.  

Kemijoki Oy on tavoitellut sitä, että pohjoisen kalatiehankkeista vastaisivat vesialueiden omistajat ja kunnat. Yhtiö ei ole vapaaehtoisesti ryhtynyt muuttamaan kalataloustoimiaan kansallisten strategioiden ja uuden tutkimustiedon mukaisiksi eikä näytä tunnistavan omaa vastuutaan kalatalousvelvoitteiden ajantasaistamisessa, vaan esittää uhkauksia pitkistä valituskierteistä kalaviranomaisen velvoitemuutoshakemusten johdosta.