Hoivakodit menivät kiinni keväällä 2020 osana koronaviruksen varotoimenpiteitä. Nämä toimenpiteet ovat erottaneet läheisiä toisistaan ja vaikuttaneet myös hoivakotien palvelun laatuun. 

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen mukaan hoivakotien viranomaisohjeissa suositukset ja velvoittavat määräykset sekoittuivat. Tämä on aiheuttanut hoivakodeissa liiankin tiukkoja tulkintoja, jotka ovat aiheuttaneet inhimillistä kärsimystä. Jopa ikääntyneet vuosikymmeniä yhdessä olleet avioparit on erotettu toisistaan. Myös kehitysvammaisten asumisyksiköissä on paikoin otettu käyttöön tiukkoja rajoituksia, vaikka asukkaat eivät kuulu riskiryhmään. Vammaisilla on yhtäläiset ihmisoikeudet, eikä niiden perusteetonta rajoittamista pitäisi tapahtua. 

Edellä kuvailtu hoivakotien viranomaisohjeiden suosituksien ja velvoittavien määräyksien sekoittuminen on johtanut mm. siihen, että lähiomainen on  ottanut  kahden  kuukauden hoivakotieristyneisyyden jälkeen iäkkään läheisensä pois hoivakodista luokseen asumaan, koska tervettä iäkästä läheistä pidettiin eristettynä 12-neliöisessä huoneessa. Kuntoutusta ja liikuntaa ei ollut eristyksen aikana. Läheisellä ei ollut vakituista hoitajaa eristysaikana, eivätkä lähiomaiset päässeet häntä katsomaan. Pelkona oli läheisen kuihtuminen ja menehtyminen pois ilman, että lähiomaiset pääsisivät edes hyvästelemään. Tämä ei ole ollut kaikilta osin ihmisarvon mukaista elämää, minkä perusteella läheinen haettiin hoivakodista pois. Huolena on myös hoivakotipaikan säilyminen korona-ajan yli. 

Emme tiedä, miten ennalta arvaamaton ja globaali epidemia kehittyy tästä eteenpäin ja tuleeko mahdollista toista aaltoa ja useitakin. Tämän vuoksi olisi tarpeen, että toimintatavat mietittäisiin tarkkaan, jotta jatkossa ei oteta uudelleen käyttöön ilman laillista perustetta nyt paikoin tehtyjä liian tiukkoja tulkintoja ja rajoituksia.