On tullut esille, että kunnan varhaiskasvatuksessa on kohdeltu erityistä tukea vaativia ja/tai vammaisia lapsia epätasa-arvoisesti. Tämä on tullut esiin muun muassa siten, että talviaikaan päiväkodeista tehdään erilaisia retkiä esimerkiksi luistelemaan, mutta mukaan ei ole otettu lapsia, joilla on liikkumisvaikeuksia. Vammainen lapsi, joka on pyörätuolissa, ja/tai jonka kävelyssä on vaikeuksia, ei ole päässyt mukaan. 

Erityistä tukea tarvitsevan ja/tai vammaisen lapsen kannalta voisi olla todella upea elämys lähteä linja-autolla päiväkodin ulkopuolelle. Luistelukentillä on liikuntarajoitteisille mahdollisuus olla luistelukelkassa tai epävarmasti luistelevien käyttää luistelutukea, jolloin jäällä voi liikuntarajoitteinenkin osallistua ja pelata. Osallisuus on myös vammaisen lapsen oikeus. 

Syrjinnäksi sanotaan tekoa, jos henkilöä on kohdeltu vertailukelpoisessa tilanteessa huonommin kuin toisia nimenomaan yhden tai useamman henkilökohtaisen ominaisuuden takia. Kaikilla ihmisillä on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Syrjintä on kielletty monissa kansallisissa laeissamme. Perustuslailla turvatut perusoikeudet kuuluvat kaikille Suomessa oleville ihmisille, ja rikoslaissa syrjintä on säädetty rangaistavaksi teoksi. 

Erityistä tukea vaativien ja vammaisten lasten mahdollisuudet itsenäisyyden ja oman toimintakyvyn kehittämiseen ovat erityisen tärkeitä. On yleisesti tiedossa, että juuri lapsuudessa pitäisi olla mahdollisuus hyvien ja positiivisten liikkumistottumusten ja -kokemusten hankkimiseen, koska nämä kokemukset kantavat hedelmää aikuisiän terveyden hyvinvointina. Liikkumiseen lapsen arkiympäristöissä ja -elämässä pitäisi kaikin tavoin kannustaa.  

Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja haluavat tehdä samoja asioita kuin kaveritkin, ja siihen ei liikuntavamma vaikuta. Varhaiskasvatuksessa olisi hyvä tilaisuus rohkaista juuri niitä lapsia liikkumaan ja kokeilemaan uusia liikuntatapoja, joiden elämässä liikunta on esimerkiksi vamman perusteella pienemmässä roolissa. Vammaisen lapsen osallistuminen liikuntaan ei välttämättä vaadi erityisjärjestelyitä, jos se otetaan huomioon jo suunnittelussa.  

Syynä lienee päivähoidon henkilökunnan vähyys, jolloin aikuisia ei ole riittävästi, jotta erityistä tukea vaativien lasten osallistuminen retkiin mahdollistuisi. Kuitenkaan yhdenvertaisuuden ja lasten oikeuksien toteuttamatta jättämisen perusteeksi ei riitä varhaiskasvatusyksikön taloudellinen tilanne.