Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen suomalainen hevosrotu, ja se on EU:n hyväksymä alkuperäisrotu. Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotena suomenhevonen täytti 110 vuotta.  

Hevoset, hevostalous ja raviurheilu ovat aina olleet iso osa suomalaista yhteiskuntaa. Hevosta-lous työllistää noin 15 000 henkilöä osa- tai kokoaikaisesti, ja työllistäviä aloja ovat mm. ratsastustallit, ravihevosten valmennus, eläinlääkäripalvelut ja välillisesti mm. tapahtuma-ala, lääke-teollisuus ja varusteiden valmistajat. Suomenhevonen on osoittanut monipuolisen käytettävyytensä: ratsu, ravuri, työhevonen ja sosiaalinen hevostoiminta. 

Lisäksi on kyse rodusta, joka on Suomen itsenäisyyden symbolieläin. Se palveli uskollisesti ihmisen rinnalla Suomen sodissa ja jälleenrakennuksessa. Jos kanta köyhtyy ja menetetään, on menetys lopullinen. Tähän tulee viimein herätä konkreettisilla toimenpiteillä. On vain yksi suomenhevonen, jota emme saa menettää.  

Suomenhevosliiton mukaan tänä päivänä suomenhevosia on Suomen hevoskannasta noin kolmannes eli 20 000 yksilöä. Määrä on vähentynyt huomattavasti, sillä vertailuna esimerkiksi vuonna 1950 suomenhevosia oli Suomessa peräti 410 000. Varsoja syntyi vuonna 2019 reilut tuhat, kun 10 vuotta sitten syntyi reilut 1 400 varsaa. Vuonna 2015 suomenhevosvarsojen syntyvyys romahti ja oli vain 954. Esimerkiksi vuonna 2018 tammoja astutettiin 1 692. Vuotta aiemmin vastaavaan aikaan astutuksia oli 1 744. Suomenhevosen kannan säilymisestä on syytä olla huolissaan etenkin, kun uusien käyttömuotojen nopea kasvu aiheuttaa paineita ja haasteita kasvattajille.  

Suomenhevosen sukulinja on kaventunut ja koko populaation koko on pienentynyt huolestuttavasti, ja se on herättänyt paljon huolta alalla työskentelevien parissa. Alan ammattilaiset ovat ehdottaneet runsaasti erilaisia toimia tilanteen korjaamiseksi. Yksi niistä olisi tuoda niin kutsuttu varsaraha takaisin kasvattajille. Palautteen perusteella myös kasvattajapalkintojen jako tulisi palauttaa tasapuolisemmaksi. Suomenhevoset saavat pienemmät palkinnot kuin lämminveriset hevoset. Lisäksi ikäluokkien palkintoja tulee tasapuolistaa. 

Laajempi kasvattajakunta edesauttaisi lajin säilyttämistä ja monipuolistaisi suomenhevosten perimää, mutta siihen tarvitaan rahoitusta.