Suomi on hoitanut koronaepidemiaa kansainvälisten vertailujen perusteella hyvin, mutta lainsäädännöllisessä rajoituskokonaisuudessa on edelleen epäkohtia. Myös paikallisten viranomaisten ja kuntien tulkinnat vaihtelevat ja vastuut ovat olleet osin epäselviä. Kulttuuritapahtumia on esimerkiksi kohdeltu eri tavoin kuin ravintoloita, vaikka tartuntariski tilaisuuksissa, joissa voidaan istua etäämmällä toisista ihmisistä ja käyttää kasvosuojainta, on vähäisempi kuin tilaisuuksissa, joissa kasvosuojaimen käyttö ei ole mahdollista. On mahdollista, että epidemia jatkuu aaltoilevana pidemmän aikaa. Myös uusiin pandemioihin on etukäteen varauduttava toimivalla suunnitelmalla.  

Uusitun suunnitelman tulisi sisältää ainakin arvio siitä, mitkä yhteiskunnan toiminnot ovat kriittisimpiä. Kokonaisuudessa olisi siis huomioitava, mitkä toiminnat halutaan pitää ensisijaisesti avoinna. Tartuntariski ja toimien aiheuttamat kustannukset, tulonmenetykset ja inhimilliset haitat tulee samoin huomioida ja suunnitella toimet niin, että haitat pystytään minimoimaan. Lasten oikeuksien tulee toteutua myös kriisitilanteissa. Lähtökohtana tulisi olla, että muun muassa sairaaloiden ja koulujen toiminta ylläpidetään myös kriisiolosuhteissa.  

Suunnitelman tulisi tunnistaa toimet, joiden avulla yhteiskuntaa voidaan pitää niin avoinna kuin mahdollista. Näihin toimiin voivat kuulua esimerkiksi toimiva pikatestaus, ilmanvaihdon tehostaminen ja tehokkaat kasvosuojaimet. Toimien tulisi perustua jatkuvasti päivittyvään tutkittuun tietoon. Rajoitustoimien kannalta ei välttämättä ole kaikissa tilanteissa perusteltua esimerkiksi luopua koronapassin käytön myötä suosituksesta tai velvoitteesta käyttää kasvosuojainta esimerkiksi liikennevälineissä ja yleisötapahtumissa. On parempi, mikäli epidemiatilanne ei ole erityisen vakava tai ei ole väistämättä kehittymässä sellaiseksi, että esimerkiksi teattereita voidaan pitää avoinna ja katsojilla on kasvosuojaimet kuin että epidemian levitessä ja ennakoivien toimien puuttuessa suljetaan teatterit kokonaan.  

Suomessa tarvitaan päivitetty, tutkittuun tietoon pohjautuva suunnitelma toimivasta epidemioiden hallinta- ja rajoituskokonaisuudesta, joka on mahdollisimman vaikuttava ja oikeudenmukainen.