Muinaismuistoalueen löytyminen kiinteistöstä rajoittaa maankäyttöä ratkaisevasti. Taajamassa asemakaavoitetulla alueella sijaitsevalla tontilla omistaja saattaa kuitenkin joutua muinaismuistoalueen hoitokulujen lisäksi maksamaan korotettua rakentamattomaan tonttimaan kiinteistöveroa. Moni maanomistaja kokee joutuneensa epätasa-arvoiseen tilanteeseen muihin maanomistajiin verrattuna. Olisikin perusteltua muuttaa kiinteistöverolain 1 luvun 3 §:ää niin, että muinaismuistolain (295/1963) 2 §:n nojalla suojellut alueet vapautetaan kiinteistöverosta. 

Ilman muinaismuistolain (295/1963) nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu kajoaminen kielletty. Aluetta on hoidettava tietyllä tavalla, mistä aiheutuu kiinteistön omistajalle vaivaa ja kuluja. Kiinteistöä myytäessä hinta on alueen keskihintaa alempi ja ostajan löytäminen muutenkin haastavaa, koska maankäyttö on erittäin rajoitettua. 

Jos tontti sijaitsee taajamassa ja alueelle on laadittu asemakaava ennen muinaismuistoalueen toteamista, saattaa omistaja joutua hoitokulujen lisäksi maksamaan rakentamattoman tonttimaan korotettua kiinteistöveroa. 

Valitettavasti tämä ei kannusta maanomistajia lainkuuliaisuuteen. Kulujen pelossa omalta kiinteistöltä löytyvä muinaismuistoalue tai -esine pyritään salaamaan ja jopa poistamaan. Moni maanomistaja kokee joutuneensa epätasa-arvoiseen tilanteeseen muihin maanomistajiin verrattuna. 

Tällä eduskuntakaudella tehdyllä lakimuutoksella vapautettiin kiinteistöverosta luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut yksityisessä omistuksessa olevat alueet, mikä onkin erittäin perusteltua. On johdonmukaista vapauttaa kiinteistöverosta myös muinaismuistolain nojalla rauhoitetut yksityisessä omistuksessa olevat alueet.