Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Suomalainen yhteiskunta muuttuu ja moninaistuu, mikä heijastuu vahvasti myös työelämään. Yhä useampi suomalainen siirtää varsinaista perheen perustamista myöhäisempään ajankohtaan. Käsitys perheestä on myös muuttunut ja avoliitot ovat yleistyneet. Samalla työelämän vaatimukset ovat lisääntyneet.
Kodilla ja kotipaikalla on iso rooli ihmisen elämässä. Kotipaikka on ennen kaikkea se paikka, johon ihminen on kotiutunut. Se on alue tai yhteisö, jossa ihminen tuntee olevansa kotona ja jossa ystävät ja turvaverkko ovat läsnä. Kotipaikka on osa ihmisen identiteettiä ja luo perustan tasapainoiselle, hyvinvoivalle elämälle.
Valtiovarainministeriön vero-osasto teki selvityksen (17.8.2018) työasuntoa ja viikonloppumatkoja koskevan verovähennyksen ulottamisesta niihin ryhmiin (esim. yksinelävät), jotka eivät ole tällä hetkellä oikeutettuja vähennykseen. Tällä haluttiin selvittää taloudellisia sekä työllisyys- ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Lisäksi selvitettiin, missä määrin näiden ryhmien lisääminen mahdollistaisi vähennyksen käyttämisen muissakin tapauksissa kuin vähennyksen tarkoituksen täyttämisessä.
Selvityksessä keskityttiin luettelemaan esteitä työasuntoa ja viikonloppumatkoja koskevan verovähennyksen ulottamisessa myös yksineläville. Selvitys nojasi myös valtiovarainvaliokunnan mietintöön (VaVM 15/2007 vp), jonka mukaan yksin asuva voi muuttaa perhettä helpommin uudelle paikkakunnalle eikä ole yhtä lailla sidottu asuinpaikkaansa. Mietintöä voi monella tapaa pitää vanhentuneena, kun huomioidaan kotipaikan merkitys, nykyisen työelämän muutosherkkyys ja perheen käsityksen muuttuminen.
Työasuntovähennyksen ulottamisessa myös yksinasuville on kysymys paitsi tasa-arvosta myös merkittävästä työllistymisen esteen poistamisesta. On selvää, että vähennystä laajennettaessa tulee luoda uusia kriteerejä, joilla pyritään määrittelemään tosiallisten olosuhteiden olemassaoloa. Ulotettaessa työasuntovähennys myös yksinasuville koskisi se tosiasiallisesti myös avoliittoja.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: