Luottamuksen palauttaminen ja tulevaisuuden uskon vahvistaminen pitäisi olla tällä hetkellä päättäjien tärkein tehtävä. Orpon ja Purran ensimmäinen vastuuvuosi on ollut suuri pettymys. 

Hallituksen epäonnistumisesta talouspolitiikassa kertoo se, että se joutuu perumaan itse tekemiään päätöksiä. Nyt nousevat niin verot kuin tavallisten ihmisten arjen kustannukset. Nopeutuneet leikkaustalkoot saavat kysymään, onko hallituksen sopeuttaminen reilua ja oikeudenmukaista? Viedäänkö tavallinen suomalainen kölin ali ilman, että annetaan toivoa paremmasta? 

Suojassa eivät ole enää eläkeläiset, pieni- ja keskituloisten perheiden toimeentulo tai lääkkeiden arvolisävero. Tavallisten ihmisten asiat on nostettu valtiovarainministeri Purran johdolla leikkuulaudalle. 

Pettymyksen taustalla ovat pääministeri Orpon hallituksen neljä isoa virhettä: 

1. Hallitus kuvitteli, että sosiaali- ja terveyspalveluista löytyisi toista miljardia säästettäväksi pika-aikataululla samalla, kun palvelutarve kasvaa ja toiminnan kestävä uudistaminen ja tuottavuuden parantaminen edellyttävät riittäviä resursseja ja työrauhaa. 

2. Hallitus ei tarttunut verosopeutukseen heti aloittaessaan, vaikka verokertymämme on lähitulevaisuudessa romahtamassa ja asiantuntijat varoittivat valitun tien vaikeudesta maamme taloudelle.  

3. Hallitusohjelma odottaa työmarkkinoiden uudistamisen vaikuttavan roimasti työllisyyteen. Työllisyyden koheneminen antaa kuitenkin vielä hyvän tovin odotuttaa itseään. Työllistymisen esteet kuten riittämätön ammattitaito, terveysongelmat ja kohtaanto-ongelmat jäävät hallituksella huomiotta. Toimillaan hallitus jopa heikentää osaajapulan taittamista. 

4. Isoin virhe on talouden kasvua kiihdyttävien toimenpiteiden puuttuminen. Hallitus on kuukausia seurannut sivusta, kun Suomi luisui taantumaan. Työllisiä on yli 50 000 vähemmän kuin vuosi sitten ja maassa on menossa konkurssiaalto. 

Tilanteen korjaamiseksi hallitus on nyt tehnyt paniikkipaketin, meno- ja verosopeutuksen kokonaisuuden. Paketin mittaluokka on oikea. Se pysäyttää valtiontalouden välittömän syöksykierteen, mutta se ei palauta luottamusta Suomeen.  

Hallituksen uudet vaatimattomat kasvutoimet kohdistuvat sinänsä tarpeellisiin suuryritysten viherinvestointeihin, mutta pienille ja keskisuurille yrityksille hallitus ei juuri muuta tarjoa kuin kotitalousvähennyksen heikennystä. Riskinä on harmaan talouden kasvu.  

Välikysymyksen allekirjoittajat pitävät myös ALV:n 1,5 prosenttiyksikön korottamista ylimitoitettuna toimenpiteenä, joka kertoo, että hallitus on antautunut neuvottomana tilanteen edessä. Kulkenut saksineen sieltä, mistä aita on matalin, seurauksia miettimättä. Pääministeri Orpon hallitus jää historiaan hallituksena, joka korotti kokoomuksen johdolla suomalaisten yleisten menojen arvonlisäverotuksen heti Unkarin perään EU:n kakkossijalle. Kotitalouksien ostovoima on muutoinkin tiukilla, vaikka hintojen nousuvauhti on nyt hidastunut. Hintataso on viime vuosien aikana nousut korkealle.  

Pääministeri Orpon hallituksen sekoittama verococktail on erityisen kova paikka pienille ja keskisuurille yrityksille. Veropäätösten yhteisvaikutukset esimeriksi työllisyyteen voivat olla arvaamattomia, kun huomioidaan, että jo aiemmin hallitus on päättänyt korottaa roimasti majoitusten, taksien ja joukkoliikenteen, kulttuurin, liikunnan, kirjojen sekä lääkkeiden verotusta. Hallitus ei myöskään aio korvata kansallisin toimin ensi vuonna voimaan tulevaa ALV-huojennuksen poistumista. Yksistään sen vaikutus on tuntuva kaikkein pienimmille yrityksille.  

Sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäleikkausten suhteen hallitus on huijaamassa yhä syvemmälle niin itseään kuin kaikkia suomalaisia. Hyvinvointialueiden talousahdinkoa uudet leikkaukset eivät helpota mitenkään, koska hallitus imuroi kaikki laskennalliset säästöt valtion talouden paikkaamiseksi. Kehyskaudella muun muassa suomalaisten lääkäriin pääsystä, lastensuojelusta, vammaispalveluista ja vanhustenhoidosta leikataan yhteensä noin kaksi miljardia euroa perustarpeeseen verrattuna. Hyvinvointialueiden liikkumatila kaventuu entisestään, kun jo valmiiksi sopeuttamisen aikatauluvaade oli mahdoton. Sosiaali- ja terveyspalveluiden korjaamisen sijaan niitä rikotaan. Kun äkkivängät säästöt eivät tule onnistumaan, niin jälkikäteen hyvinvointialueiden rahoitustasoa on korjattava korkeammaksi. 

Hallitus jättää lähipalveluita alasajaessaan huomiotta, että julkiset sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut ovat myös elinvoimapolitiikkaa. Jos yritysten työntekijöiden lähipalveluita heikennetään koko Suomessa, myös investointiympäristömme heikentyy samalla. 

Samalla Suomeen liittyvät poliittiset riskit ovat kasvaneet. Sopimisen kulttuurin romuttuminen, inhimillisen pääoman kääntyminen laskuun, kahtiajakoinen ilmapiiri ja pitkäjänteisyyden uupuminen asioiden hoidossa eivät hyvältä näytä. 

Hallituksen epäonnistuneen politiikan vuoksi julkiseen talouteen on tehtävä lisäsopeutuksia isänmaan konkurssin välttämiseksi. 

Välikysymyksen allekirjoittajat tekisivät sopeuttamisen reilummin, ja panostaisivat samalla voimakkaasti kasvuun. 

Suomen ollessa tienristeyksessä välikysymyksen allekirjoittajien valinta on työn ja kasvun tie. Luottamus siihen, että kovaa työtä pelkäämättömät suomalaiset ovat valmiita nostamaan Suomen — yhteisvastuuta kantaen, ahkeruudesta palkinnon saaden. Esteitä kasvun tieltä on raivattava määrätietoisesti. 

Välikysymyksen allekirjoittajat jakavat valtiovarainministeriön arvion noin kolmen miljardin euron mittaluokasta tarvittaville lisätoimenpiteille tänä keväänä. Todellisuudessa Suomen talous ei kuitenkaan tällä vielä oikene, jollei luottamusta talouden kasvunäkymiin ja julkisen talouden tervehtymiseen saada palautettua.  

Kehysriihessä päätettyä lisäsopeutusten kokonaisuutta ei tule arvioida irrallisena päätöksenä. On otettava huomioon, että jo hallitusohjelmassa päätettiin muun muassa monista tavallisille perheille vaikeista toimenpiteistä sekä kasvupanostusten kohdistamisesta alueellisesti vinoutuneesti sen sijaan, että koko maan mahdollisuuksia kasvuun olisi vahvistettu. 

Välittömien säästöjen ja veronkorotusten rinnalle tarvitaan muutakin. Luottamusta elvyttäviä ja kasvua kiihdyttäviä toimia, pitkävaikutteisia reformeja sekä menojen kasvujarrua. 

Tämä Orpon hallituksen tie on huono, mutta kallis tavallisille ihmisille. Sillä tiellä huomiselle luvataan nuivaa kitukasvuisuutta, kasvavaa kurjuutta, jääräpäistä repivyyttä, näköalatonta epävarmuutta ja päättymätöntä velkaantumista — talouden ikitalvea.  

Kukaan ei myöskään usko hallituksen väitettä, että menolaari on tutkittu nyt pohjia myöden. Rahaa löytyy yhä muun muassa veronmaksajille erittäin kalliiseen tunnin junaan, risteilijöiden mittavaan vuosittaiseen tukemiseen sekä turvapaikanhakijoiden korkeisiin majoituskustannuksiin, joiden hillitsemisen hallitus edelleen laiminlyö. Laarin pohjalla on menoja tänäkin vuonna noin 88 000 miljoonaa ja ne kasvavat kehyskaudella joka vuosi: eivät suinkaan vähene. 

Vasemmalla puolestaan maalataan katteetonta vaihtoehtotodellisuutta. Kun jokin kuulostaa liian hyvältä, se harvoin on totta. Eikä se ole totta nytkään. Hyvinvointiyhteiskunta ei voi elää jatkuvasti yli varojensa. Veronmaksajien kukkarossa on pohja ja se näkyy jo. Kasvun puutetta ei ratkaista himoverottamisella. 

Suomen taloutta on ryhdyttävä hoitamaan kaukonäköisemmin ja vastuullisemmin kuin mitä hallitus tekee tai mitä vasemmisto-oppositio antaa ymmärtää. On tehtävä tavallisten ihmisten arjen kannalta parempaa politiikkaa. Tämä tapahtuu laittamalla asioita tärkeysjärjestykseen. 

Välikysymyksen allekirjoittajien tie on vaativa, mutta palkitseva. Olemme tavallisten ihmisten asialla. Haluamme olla rakentamassa Suomea, jossa on myönteinen näkymä tulevaisuuteen 2030-lukua kohti kulkiessa. 

Keskustan ja Liike Nyt:n mielestä empatia kuuluu politiikkaan. Niin, että kaikki osallistuvat omien kykyjensä mukaan. Kenenkään taakka ei ole kohtuuton, mutta vapaamatkustajia ei hyvällä katsota. 

Välikysymyksen allekirjoittajien talouspoliittinen linja on tiivistetysti: Suunniteltu Suomessa. Valmistettu Suomessa. Omistettu Suomessa.