Suomalaisen urheilun ja liikunnan rahoitus on suuressa muutoksessa, ja edessä on julkisen rahoituksen merkittävä pudotus vuonna 2027. Edesauttamalla yksityisen rahoituksen suunnitelmallista lisäämistä järjestelmään luomme mahdollisuuden suomalaisen urheilun ja liikunnan rahoitukselle myös jatkossa. Muuttamalla ja selkeyttämällä tuloverolain 57 §:ää, sisällyttäen sen soveltamisalaan myös urheilun ja liikunnan, lisäämme etenkin suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia ja halukkuutta lahjoittaa rahaa hyvään tarkoitukseen. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä 1 000 suomalaista yritystä lahjoittaa 50 000 euroa liikuntaan ja urheiluun, mikä tarkoittaisi merkittävää 50 miljoonan euron lisärahoitusta vuositasolla. Arviolta noin puolet jaettaisiin lasten ja nuorten hyväksi ja toinen puoli huippu-urheiluun. Samalla tavoitellaan suomalaisen urheilun ja liikunnan kulttuuriperinnön säilyttämistä luomalla toimintaedellytyksiä niille urheilulajeille, jotka nyt ovat vaarassa näivettyä.
LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA
Tuloverolain 57 §:ssä säädellään yhteisöjen lahjoitusten vähennysoikeudesta verotuksessa. Verohallinto myös ylläpitää erikseen listaa niistä toimijoista (säätiöt, yhdistykset, laitokset; LIITE 1), joille tehtävistä lahjoituksista voi tuon vähennyksen saada. Tuloverolain 57 §:n mukaisten lahjoitusten vähennysoikeus koskee vain yhteisöjä eli esimerkiksi yhtymät eivät ole oikeutettuja vähennykseen. Lahjoitusvähennyksen voi saada vain lahjoituksista, jotka on tehty tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen.
TULOVEROLAIN 57 §
Yhteisö saa valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävällä tavalla vähentää tulostaan:
1) vähintään 850 euron ja enintään 250 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen Euroopan talousalueeseen kuuluvalle valtiolle tai Euroopan talousalueella olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle taikka näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle;
2) vähintään 850 euron ja enintään 50 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen sellaiselle Verohallinnon nimeämälle Euroopan talousalueella olevalle yhdistykselle, säätiölle tai jonkin edellä mainitun yhteydessä olevalle rahastolle, jonka varsinaisena tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen taikka suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun Verohallinnon nimeämän tahon on toimitettava vuosittain Verohallinnolle tiedot saamistaan vähennyskelpoisista lahjoituksista, niiden antajista ja siitä, mihin tarkoitukseen lahjoitus on käytetty. Verohallinnolle on lisäksi toimitettava viimeksi päättyneen toimintavuoden toimintakertomus, tuloslaskelma ja tase. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset tietojen antamistavasta ja -ajankohdasta.
Muutoksenhausta 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun Verohallinnon nimeämispäätökseen säädetään verotusmenettelystä annetussa laissa (776/2016).
Keskeinen kriteeri tässä sääntelyssä on ollut suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen, tieteen tai taiteen tukeminen. Verohallituksen lista on pitkä, yhteensä 218 toimijaa, mutta siellä ei ainakaan tällä hetkellä ole yhtään suoranaisesti urheiluun tai lasten ja nuorten liikuttamiseen liittyvää säätiötä tai yhdistystä. Syitä voi olla monta: joko nämä tahot eivät ole koskaan hakeneet listalle pääsyä tai liikunnan ja urheilun tukemista ei ole verottajan toimesta katsottu niin tärkeäksi osaksi suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä, että listalle olisi voinut päästä. Verottajan tulkintaa asiaan ei ole saatu, joten lainsäädäntöä tulee tältä osin selkeyttää.
UUDISTUKSEN TAVOITE JA VAIKUTUKSET
Suomalaisen urheilun ja liikunnan sekä urheilukulttuurin säilyttämisen näkökulmasta lakimuutoksen tavoitteena on, että soveltamisalaan voisivat kuulua jatkossa myös ainakin keskeiset urheilun ja liikunnan tukemiseen keskittyvät säätiöt, esim. Urheiluopistosäätiö, URA-säätiö, Urlus-säätiö, Läpimurtosäätiö ja Olympiarahasto, erikseen sovittavien ehtojen ja pelisääntöjen täyttyessä. Jokainen edellä mainittu taho voisi tämän jälkeen hakea nimeämispäätöstä itsenäisesti verottajalta normaalikäytännön mukaisesti.
Muutoksen toteutuksella todennäköisesti yhä useampi PK-yrittäjä ja myös pörssiyhtiöt olisivat halukkaita sijoittamaan yhteiseen hyvään. 50 000 euron lahjoituksesta, joka on nykyisin maksimimäärä tuloverolain 57 §:ssä määritellyn vähennyksen suhteen, voisi tulla uusi tahtotila ja toimintamalli yritysten tekemille lahjoituksille. Fiskaaliset vaikutukset valtion tulokertymään jäisivät todennäköisesti hyvin pieneksi. Mikäli 1 000 yritystä sijoittaisi ja tekisi sen vuositasolla edellä kuvatulla maksimimäärällä, tarkoittaisi se 50 miljoonan euron vuotuista lisätukea urheilulle ja liikunnalle. Näillä oletuksilla valtion menetykset saamatta jääneinä verotuloina olisivat 20 prosenttia (yhteisöveron määrä lahjoitusten kokonaissummasta) eli 10 miljoonaa euroa. Se on vain puolet siitä, mitä Olympiarahastolle ajateltu valtion panostus olisi budjettivaroista (20 miljoonaa euroa) ehtona se, että Olympiarahasto kerää vastaavan määrän yksityistä rahoitusta. Olympiarahaston malli (50 prosenttia yksityistä rahoitusta) ei ole menestynyt yksityisen rahoituksen hankkimisessa, joten siitäkin syystä tarvitaan nyt pikaisesti uutta ajattelua suomalaisen urheilun ja kulttuurin tulevaisuuden turvaamiseksi.
Tällä lakimuutoksella mahdollistetaan urheilun ja liikunnan tukemiseen uutta yksityistä rahaa, joka myös paikkaisi merkittävästi julkisiin varoihin suunniteltuja leikkauksia liikunnalle ja urheilulle. Samalla dynaamiset vaikutukset voisivat olla merkittäviä, kun yksityisen sektorin varoja voisi yhä vapaammin lahjoittaa useampaan tärkeään tarkoitukseen.