PERUSTELUT
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan rangaistus törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta (rikoslain 20 luvun 7 §). Suomalaisessa oikeuskäytännössä siitä voidaan kuitenkin tuomita vähimmäisrangaistuksen mukaan, jolloin vankeustuomio on ehdollinen. Rikoslain 6 luvun 9 §:n (515/2003) mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi (ehdollinen vankeus), jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.
Esimerkiksi helmikuussa 2013 uutisoitiin käräjäoikeustuomiosta, jossa lukuisista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista annettiin tuomioksi vuosi ja kahdeksan kuukautta ehdollista vankeutta ja sakkoja. Käräjäoikeus totesi oululaismiehen syyllistyneen törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Teko oli kaikilla mittareilla mitattuna erittäin vakava, mutta tuomio ei ollut ankara. Vuonna 2014 Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi Lahdessa asuvan miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdolliseen vankeuteen yhdeksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi. Sen lisäksi tuomitulle määrättiin yhdyskuntapalvelua 60 tuntia. Myös poikkeuksellisen törkeäksi arvioidun niin sanotun Muuramen pedofiilijutun päätekijä tuomittiin lapseen kohdistuneesta törkeästä seksuaalirikoksesta kahdeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen. Uhrille mies velvoitettiin maksamaan 10 000 euron kärsimyskorvaus.
Viime vuosien aikana vastaavat tapaukset ovat useita kertoja nostaneet julkiseen keskusteluun kysymykset lastensuojelun parantamisesta ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten saattamisesta vastaamaan tekojen haitallisuutta ja vakavuutta. Keskusteluun osallistuneista oikeusasiantuntijoista esimerkiksi KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on arvioinut rangaistuskäytännön vaihtelevan erityisesti ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välisessä rajanvedossa. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta on pitänyt ongelmana sitä, että törkeästä seksuaalirikoksesta voidaan antaa ehdollinen vankeusrangaistus. Eduskunnassa asiaan ovat kiinnittäneet huomiota lakialoitteilla esimerkiksi kansanedustajat Päivi Räsänen /kd (LA 17/2010 vp), Kari Tolvanen /kok (LA 33/2011 vp) ja Arja Juvonen /ps (LA 20/2013 vp).
Rikoslakimme mukaan törkeästä raiskauksesta vähimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Kun törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu lapseen, vähimmäisrangaistus on lievempi, vaikka rikoksen kohteina lapset ovat monin verroin aikuisia puolustuskyvyttömämpiä. Lapset luottavat aikuisiin eivätkä kykene kertomaan uhriksi joutumisestaan varsinkaan perheen sisäisissä tapauksissa, joissa hyväksikäyttö on voinut olla pitkään jatkuvaa. Lapsen törkeään seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneellä on monesti useampia uhreja. Rikos myös uusitaan usein. Rikoksen uhriksi joutuminen jättää tyypillisesti lapseen pysyvät, vaikeasti parantuvat jäljet, joiden kanssa on tultava toimeen koko loppuelämän ajan. Tällaisissa rikoksissa vankien määrän ja kustannusten kasvu ei voi olla peruste rangaistuksen säilyttämiselle nykyisellä tasolla. Koska lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia voidaan lähes poikkeuksetta pitää erityisen julmina, sen tulisi näkyä sekä rikosten rangaistusasteikon määrittelyssä että oikeuskäytännössä. Vähimmäisrangaistuksen korottaminen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kahteen vuoteen yhdenmukaistaisi rangaistuskäytäntöä törkeissä tapauksissa ja antaisi asianmukaisen viestin rikoksen todellisesta vakavuudesta, kun siitä ei enää voisi tuomita ehdollista vankeusrangaistusta.
Lakialoitteen kannattavuusarvioinnin, eli poliittisen uudistustahdon kannalta samansuuntaisesti hallitusohjelmaan on myös kirjattu tärkeimpien oikeusasioita koskevien lainsäädäntöhankkeiden päälinjoina, että lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa tarkistetaan ja varmistetaan, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen, ja tarkistetaan ehdollisen vankeustuomion tehostamismahdollisuuksia. Viimeksi mainitusta vaihtoehtoina olisivat esimerkiksi lyhyt ehdoton vankeus, yhdyskuntapalvelu ja valvottu koevapaus (Ratkaisujen Suomi, Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015, s. 37).
Lakialoitteeseen sisältyvää ehdotusta voidaan luonnehtia vaikutuksiltaan yhteiskunnalliseksi. Tämä koskee lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten paheksuttavuuden korostamista sekä heidän perus- ja ihmisoikeuksiensa ja seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa suojan parantamista. Tältä kannalta merkityksellisiä ovat erityisesti perustuslaissa suojatut oikeudet henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7 §) ja yksityiselämän suojaan (10 §). Aloitteen ehdotusten voidaan toteutuessaan jossain määrin myös arvioida vähentävän lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, kun rangaistuksen pelko estää tekemästä rikosta tai ainakin tekee rikoksen tekijälleen epäedulliseksi.