Lakialoitteessa ehdotetaan muutettavaksi työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 121 §:ään sisältyvää lääkäriasiantuntijan osallistumista korvausasian käsittelyyn koskevaa säännöstä siten, että vakuutuslaitoksen lääkärillä ei olisi oikeutta merkitä arviotansa asiakirjoihin noudattamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 §:ssä säädettyjä lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia. Kysymys on kumotun tapaturmavakuutuslain (608/1948) 41 d §:ään (545/2004) sisältyneestä asiallisesti pitkälle samansisältöisen säännöksen muuttamisesta, jonka mukaan vakuutuslaitoksen lääkäri voi merkitä kannanottonsa asiakirjoihin noudattamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 23 §:ssä säädettyjä lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia. Tätä asiantilaa on pidetty vakuutuslääkärijärjestelmän yhtenä ongelmana. 

Lähtökohtana tällöin on tapaturma- ja ammattitautilain 16 §:n mukaisesti, että vahinkotapahtuman korvaamisen edellytyksenä on lähtökohtaisesti todennäköinen lääketieteellinen syy-yhteys vahinkotapahtuman ja vamman tai sairauden välillä. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon erityisesti lääketieteelliset löydökset ja havainnot, vahingon sattumistapa sekä aikaisemmat vammat ja sairaudet. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 §:n mukaisesti laillistetun lääkärin ja hammaslääkärin olisi, antaessaan lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja sekä muita todistuksia, jotka on tarkoitettu esitettäväksi tuomioistuimelle tai muulle julkiselle viranomaiselle, vahvistettava ne sanoilla "minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan". 

Toiseksi ehdotetaan oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annettuun lakiin (677/2016) uutta säännöstä todistelusta, jonka mukaan vakuutusoikeudessa käsiteltävissä lainkäyttöasioissa vakuutusyhtiön on näytettävä ne seikat, joihin vakuutusyhtiön vastustaminen perustuu. Seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että vakuutusyhtiö on esittänyt siitä uskottavan näytön.  

Tämä säännös tulisi sovellettavaksi asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa hallintolainkäyttölain (586/1996) sijasta. Ehdotettava säännös merkitsisi, että vakuutusyhtiöiden lääkäreillä ei olisi mahdollisuus evätä korvausta, elleivät he kykene lääketieteellisin perustein todistamaan korvaushakemusta olennaisilta osin virheelliseksi. Korvaustilanteissa tulee soveltaa käännettyä todistustaakkaa vakuutusyhtiöihin. Vakuutusyhtiö voi vapautua korvauksen maksamisesta vain, jos se kykenee todistamaan diagnoosin, jolla korvaus vakuutetulle maksettaisiin, olennaisilta osin virheelliseksi.