Yleisperustelut
Suomi on tunnettu laadukkaasta opettajankoulutuksestaan. Sen erottaa muista maista käytössämme oleva harjoittelukoulujärjestelmä. Järjestelmässä opettajaopiskelijat saavat mahdollisuuden opiskella erityisissä harjoittelukouluissa eli normaalikouluissa, jotka toimivat alueensa opettajankoulutuksesta vastaavan yliopiston yhteydessä. Harjoittelukouluissa tutkitaan ja kehitetään tulevaisuuden oppimismuotoja ja -taitoja. Järjestelmä mahdollistaa opetusharjoittelijoille laadukkaan ohjauksen opettajan työhön.
Varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksesta puuttuu yliopistollisia harjoittelukouluja vastaava järjestelmä. Varhaiskasvatuksen opettajiksi opiskelevat harjoittelevat nyt eri päiväkodeissa, joissa ohjauksen laatu saattaa vaihdella merkittävästi. Viimeisimpään tietoon ja tutkimukseen perustuvan varhaiskasvatuksen opetuksen roolia on vahvistettava. Tieto varhaiskasvatuksen merkityksestä opinpolun alkutaipaleella on ollut alati kasvavan mielenkiinnon kohteena.
Yliopistollinen harjoittelumahdollisuus onkin syytä tuoda myös varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden käyttöön. Tämä tapahtuu mahdollistamalla yliopistollisten harjoittelupäiväkotien perustaminen suoraan yliopiston yhteyteen.
Toteuttamisen hidasteena ovat nykylainsäädännön hallinnolliset esteet, jotka pakottavat yliopiston yhtiöittämään toimintansa harjoittelupäiväkodin perustaessaan. Lakialoitteen tarkoitus on mahdollistaa yliopistollisten harjoittelupäiväkotien toiminta yliopistolaissa (558/2009) tarkoitettuja harjoittelukouluja vastaavasti.
Edellä mainittu edellyttää muutosta yksityisen varhaiskasvatuksen tuottajan määritelmään varhaiskasvatuslaissa (540/2018) sekä harjoittelupäiväkodeista säätämistä yliopistolaissa harjoittelukouluja vastaavalla tavalla.
Muutokset varhaiskasvatuslakiin
Varhaiskasvatuslaissa säädetään yksityisestä palveluntuottajasta. Varhaiskasvatuslain (540/2018) 43 §:n mukaan yksityisellä varhaiskasvatuksella tarkoitetaan varhaiskasvatusta, jonka yksityinen henkilö, yhteisö tai säätiö taikka julkisyhteisön perustama liikeyritys tuottaa korvausta vastaan liike- tai ammattitoimintaa harjoittamalla.
Varhaiskasvatuslain yksityiskohtaisten perusteluiden (HE 40/2018 vp) mukaan yksityisen palveluntuottajan määritelmä on myös varhaiskasvatuksen osalta säädetty yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa, jonka yksityiskohtaisten perusteluiden (HE 302/2010 vp) mukaan yksityisellä yhteisöllä tarkoitetaan avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä, osakeyhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä ja muuta yksityisoikeudellista oikeushenkilöä. Julkisyhteisöjen, kuten valtion ja sen laitoksen, kunnan, kuntayhtymän, seurakunnan ja muun uskonnollisen yhdyskunnan tuottamia sosiaalipalveluja, tai myöskään varhaiskasvatuspalveluja, ei pidettäisi yksityisinä. Sen sijaan julkisyhteisön perustama liikeyritys, jolla tarkoitetaan käytännössä osakeyhtiötä, olisi lain soveltamisen kannalta samassa asemassa kuin yksityinen yhteisö, joten sen tuottamat sosiaalipalvelut olisivat yksityisiä sosiaalipalveluja.
Varhaiskasvatuslain esitöissä ei kuitenkaan oteta kantaa mahdollisten yliopistojen harjoittelupäiväkotien asemaan yksityisinä varhaiskasvatuspalvelun tuottajina vaan haetaan analogiaa suoraan yksityisistä sosiaalipalveluista annetusta laista. On ilmeistä, että kysymys harjoittelupäiväkotien asemasta varhaiskasvatuksen tuottajana ei ole ollut ratkaistavana varhaiskasvatuslain uudistuksen yhteydessä. Hallitus ei myöskään ole indikoinut seuraavaa varhaiskasvatuslain muutosta.
Suomen ensimmäinen yliopistoon suoraan yhteydessä oleva harjoittelupäiväkoti, pikkunorssi, perustetaan Raumalle Turun yliopiston alaisuuteen. Toiminta on tarkoitus käynnistää tammikuussa 2021. Käynnistämistä on osittain viivästyttänyt harkinta siitä, millä tavalla harjoittelupäiväkoti tulisi organisoida osaksi yliopiston toimintaa. Tällä hetkellä sääntely pakottaa yhtiöittämiseen, vaikka olisi tarkoituksenmukaista, että yliopisto voisi toimia sellaisenaan oikeushenkilönä yksityisen varhaiskasvatuksen tuottajana.
Pikkunorssien tavoitteena ei ole voiton tavoittelu, vaan tarkoituksena on tuottaa uusimpaan tutkimustietoon pohjautuvaa laadukasta varhaiskasvatusta. Nykyinen varhaiskasvatuslaki edellyttää kuitenkin sitä, että julkisoikeudellinen toimija perustaa liikeyrityksen, jonka kautta se tuottaa varhaiskasvatuspalveluita esimerkiksi palvelusetelein. Kuitenkin käytännössä pikkunorssi täydentää kunnallista palvelutuotantoa samalla tavalla kuin yliopistolaissa tarkoitetut harjoittelukoulut. Pikkunorssissa on tavoitteena toimia samoin periaattein kuin yliopistojen harjoittelukouluissa. Tämän takia ei ole tarkoituksenmukaista, että niitä kohdellaan eri tavoin palveluiden tuottajina.
On tarkoituksenmukaista päivittää varhaiskasvatuslakia siten, että yksityisellä varhaiskasvatuksella tarkoitetaan jo laissa mainittujen toimijoiden lisäksi yliopistolain (558/2009) mukaista julkisoikeudellista yliopistoa. Tämä edesauttaa niitä toimijoita, jotka tuottavat tällä hetkellä yliopistotasoista varhaiskasvatuksen opettajien koulutusta ja joilla voi olla suunnitteilla harjoittelupäiväkotien toiminnan käynnistäminen. Kun varhaiskasvatuslain määritelmää täsmennetään, mahdollistaa se palvelusetelin myöntämisen myös yliopiston alaisuudessa toimivalle päiväkodille.
Muutokset yliopistolakiin
Lakialoitteessa esitetään myös muutosta yliopistolakiin. Yliopistolakiin on tarkoitus lisätä säännös koskien harjoittelupäiväkoteja. Tällä muutoksella mahdollistettaisiin se, että varhaiskasvatuksen opettajan koulutusta antavalla yliopistolla voi halutessaan olla harjoittelupäiväkoti toiminnan tuottamista varten.
Harjoittelupäiväkodeista säädettäisiin yliopistolaissa vastaavasti kuin harjoittelukouluista, jotta niiden voidaan katsoa kuuluvan osaksi yliopiston tutkimusta ja opetusta palvelevaa toimintaa. Harjoittelupäiväkodin hallinnosta ja toiminnasta säädettäisiin tarkemmin yliopiston hyväksymässä johtosäännössä. Harjoittelupäiväkodin organisoimista koskeva sääntely olisi väljää, jotta asiasta voidaan päättää yliopistojen autonomian piiriin kuuluvien valtuuksien puitteissa.
Mikäli yliopisto, joka järjestää varhaiskasvatuksen opettajan koulutusta, päättää käynnistää harjoittelupäiväkodin toiminnan, on sen noudatettava varhaiskasvatuslaissa yksityisiä palveluntuottajia koskevia määräyksiä toiminnan käynnistämisen suhteen. Tämä tarkoittaa muun muassa toiminnan käynnistämisestä aiheutuvaa ilmoittamismenettelyä kunnan monijäseniselle toimielimelle. Tämä sääntelytekninen vaihtoehto on järkevä, koska varhaiskasvatuksen järjestämisvastuuta ei tällä lakialoitteella oltaisi siirtämässä kunnilta. Lisäksi tämä mahdollistaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteleistä annetun lain (569/2009) säännösten soveltamisen, mikäli varhaiskasvatuksen palveluita hankittaisiin yliopistojen harjoittelupäiväkodeilta. Varhaiskasvatuksen järjestämisvastuu on varhaiskasvatuslain mukaisesti kunnilla, joten harjoittelupäiväkodeilla voidaan nähdä olevan kuntien palvelutarjontaa täydentävä vaikutus.
Valtion tulisi osoittaa mahdollisesta lisätehtävästä aiheutuvia kustannuksia varten erillinen määräraha vastaavalla tavalla kuin harjoittelukoulujen osalta tällä hetkellä toimitaan. Tämä edellyttäisi, että valtion talousarvion momentin 29.40.50 käyttötarkoitusta muutetaan siten, että määrärahaa voidaan käyttää harjoittelupäiväkotien toimintaan. Harjoittelukoulujen osalta rahoitus muodostuu kotikuntakorvauksista sekä harjoittelukoulujen toiminnan kustannuksiin varatuista yliopistojen erillisistä määrärahoista. Varhaiskasvatuksen osalta vastaavaa kotikuntakorvausjärjestelmää ei ole käytössä.
Aloitteessa on tarkoituksenmukaisesti rajattu harjoittelupäiväkotitoiminnan käynnistäminen vain niille yliopistoille, jotka järjestävät varhaiskasvatuksen opettajan tutkintoon tähtäävää koulutusta. Koska tarkoituksena on nimenomaan järjestää laadukasta ja uusimpaan tutkimustietoon pohjautuvaa varhaiskasvatusta, tämä on tarkoituksenmukainen rajaus. Lisäksi tällä rajauksella varmistetaan, ettei toimintaa käynnistetä pelkästään liiketoiminnan käynnistämisen vuoksi vaan edellytyksenä olisi alalla annettavan koulutuksen järjestäminen.