Vuodelta 1970 peräisin oleva laki raskauden keskeyttämisestä on vanhentunut. Laki on uudistettava niin, että se perustuu raskaana olevan itsemääräämisoikeuteen ja vastaa paremmin nykyistä käytäntöä. Vapaa ja turvallinen abortti on tärkeää erityisesti naisten ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, sillä se vahvistaa raskaana olevan itsemääräämisoikeutta ja oikeutta päättää itse omasta lisääntymisestään.
Kun laki 50 vuotta sitten säädettiin, ajatus naisen itsemääräämisoikeudesta oli vieras. Sen sijaan, että raskaudenkeskeytykseen riittäisi raskaana olevan oma tahto, lakiin kirjattiin painavat vaatimukset sosiaalisista perusteluista sekä kahden lääkärin antamasta luvasta. Ensimmäinen lupa vaaditaan yleensä perusterveydenhuollosta ja toinen erikoissairaanhoidosta. Suomessa ei siis ole vapaata aborttia, vaan kotimainen aborttilaki on yksi Euroopan tiukimmista. Abortin sallivista maista ainoastaan Britanniassa vaaditaan Suomen lisäksi raskauden keskeyttämiseksi erityisten perusteiden esittämistä.
Monet Euroopan maat ovat vapauttaneet aborttilainsäädäntöään viime vuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lakien vapauttaminen ei ole vaikuttanut aborttien määrään. Aborttien vähentäminen on tärkeä tavoite, mutta abortin saatavuuden rajoittaminen on sen saavuttamiseen väärä ja toimimaton keino. Abortteja ei vähennetä aborttioikeutta rajaamalla, vaan ehkäisyn saatavuutta parantamalla ja seksuaalioikeuksia edistämällä. Yleinen kehitys on, että abortit vähenevät Euroopassa vuosi vuodelta. Myös Suomen tulee vihdoinkin päivittää aborttilainsäädäntö tähän päivään.
Laki on uudistettava niin, että raskaudenkeskeytys ei vaadi erityisiä perusteluja vaan siihen riittää raskaana olevan oma tahto sekä yhden lääkärin tekemä tutkimus. Tulisi myös selvittää, voisiko tehtävään koulutettu sairaanhoitaja tai kätilö määrätä lääkkeet alle kaksitoista viikkoa kestäneissä raskauksissa. Joka tapauksessa saatavuuden takaamiseksi on huolehdittava riittävästä tehtävään koulutetun henkilökunnan määrästä. Lääkkeelliset keskeytykset olisi voitava tehdä pääosin perusterveydenhuollossa, mutta kirurgiset keskeytykset tehtäisiin edelleen erikoissairaanhoidossa.
Raskaana olevan itsemääräämisoikeuden kannalta on olennaista, että laista poistetaan myös säännös, jonka mukaan lapsen isälle varataan tilaisuus esittää käsityksensä asiasta. Keskeistä on henkilön oikeus omaan kehoonsa ja oikeus päättää siihen liittyvistä kysymyksistä. Kysymys raskaana olevan ja isän tai muun henkilön välisestä kommunikaatiosta ratkaisun tiimoilta kuuluu pikemminkin kumppaneiden keskinäisen luottamuksen kuin lainsäädännön alaan. Niin raskaana olevalle kuin siittäjälle tai kumppanille tulisi kuitenkin tarvittaessa olla tarjolla tukea ja apua asian käsittelyyn.
Raskaana olevan ei pidä joutua selvittämään ihmissuhteitaan ja elämäntilannettaan lääkäreille, sillä se on tarpeetonta ja alistavaa. Myös monet lääkärit ovat toivoneet lain uudistamista ja pitäneet nykyistä rooliaan erikoisena. He haluavat hoitaa, eivät arvioida ihmisten vahvasti henkilökohtaisia ratkaisuja. Kahden lääkärin lausuntoa koskevan vaatimuksen poistoa on kannattanut myös Suomen Lääkäriliitto. Nykyinen laki on kuormittava paitsi raskaana olevalle myös terveydenhuoltojärjestelmälle sekä hoitohenkilökunnalle. Lisäksi ennen kaikkea psyykkisen tuen takaaminen tarvittaessa on ei-toivotusti raskaana olevalle tärkeää. Tällaista tukea voi kaivata myös siittäjä tai kumppani.
Vaikka Suomen aborttilaki on moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna tiukka ja asettaa periaatteellisella tasolla raskaan kynnyksen abortille, abortin saavat käytännössä sitä ennen kahdennettatoista raskausviikkoa pyytävät. Laki vaatii siis päivittämistä myös sen takia, että laki ja käytäntö eivät kohtaa. Ylimääräinen byrokratia ja lain vaatimukset lääkärien lausunnoista pahimmillaan hidastavat prosessia, sillä lääkäreille on terveyskeskuksissa monesti pitkät jonot ja myös toisen lääkärin lausuntoa joutuu monesti jonottamaan. Pitkä prosessi tekee asiasta ei-toivotusti raskaana olevalle kohtuuttomasti vaikeampaa. Mitä mutkattomammin raskaudenkeskeytys saadaan, sitä paremmin se tukee aborttiin päätyvän psyykkistä hyvinvointia.
Abortti on toimenpide, jossa raskaus keskeytetään joko kirurgisesti tai lääkkeellisesti. Vuonna 1970 raskaudenkeskeytykset tehtiin kirurgisesti sairaalassa. Nykyään 97 prosenttia keskeytyksistä tehdään lääkkeellisesti raskauden alkuvaiheessa. Kotimainen aborttilaki on päivitettävä siis myös sen vuoksi, että hoitokäytännöt ovat 50 vuoden aikana muuttuneet suuresti ja laki on myös lääketieteellisesti vanhentunut. Laista tulee poistaa viittaukset lausunnonantaja- ja suorittajalääkäriin.
Raskauden keskeyttämistä koskevan perusteluvelvollisuuden ja kahden lääkärin lausunnon edellytyksen poistumisen myötä laki raskauden keskeyttämisestä selkeytyy ja yksinkertaistuu. Teknisenä muutoksena laissa olevat viittaukset Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen on syytä päivittää viittauksiksi vuoden 2009 alusta toimineeseen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon, jolle Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tehtävät siirtyivät. Samalla laissa käytettyä terminologiaa päivitetään.